malli1930.fi

Tamcollect 2025

By

Lempäälän Ideaparkissa järjestettiin 11.-13.4. vuoden 2025 kansallinen postimerkkinäyttely Tamcollect, jonka järjestelyistä vastasi Tampereen Filatelistiseura. Mukana oli yli sata näytteille asettajaa useassa kilpailuluokassa, joista kolme kokoelmaa mestariluokassa. Lauantai-iltana Hämeenpuiston varrella olevassa Puistotornissa järjestetyssä Palmares juhlassa kuulimme tulokset.

Minulle jäi sellainen kuva, että tuomarit vetivät kohtalaisen tiukkaa linjaa pisteiden suhteen. Tarkoitan tällä sitä, että ainakin niissä kilpailuluokissa, joiden säännöt parhaiten ymmärrän, eli perinteisen filatelian ja postihistorian luokissa vaadittiin erinomaisuutta erinomaisiin pisteisiin. Tämä tietysti osittain ”murskaa toiveita” mutta pitkässä juoksussa on pitkäjänteisille tie suureen kultaan ja maailmanluokan kokoelmiin. Suuria kultamitaleita jaettiin seitsemän kappaletta ja korkeimman pistemäärän kilpailuluokista (sekä tuomariston onnittelut) sai tanskalainen Jon Iversen kahdeksan kehyksen kokoelmallaan, joka esittelee venäläistä sotasensuuria Suomessa vuosina 1914-1918. Kokoelma on häkellyttävän hyvä ja sisältää käytännössä lähes kaikki kaikkein vaikeimmat sensuurikohteet, joita tunnetaan. Iversen on tehnyt valtavasti työtä ja julkaissut koko valtavan tutkimuksensa avoimesti verkkosivuillaan. Aikoinaan mm. Jorma Keturin aloittamaa työtä jatkamalla Iversen on täydellisesti päivittänyt ja ajanmukaistanut sensuuria käsittelevät luettelot PDF muotoisiksi luettaviksi kataloogeiksi verkkoon. Asian tai ”ilmiön” kokoa kuvastaa se, että mikäli Iversenin sensuuritutkimus tulostettaisiin A4 sivuille tulisi opukseen ehkä noin tuhat sivua! Iversenin pistemäärä oli 92 ja kyseessä on ensimmäinen hänen saamansa suuri kultamitali. Hafnia näyttelyssä mies sai 87 pistettä viidellä kehyksellä. Nyt kahdeksalla ei taso ollut laskenut.

Muita suuren kullan kokoelmia olivat kaksi Janne Nikkasen kokoelmaa, Pekka Lempiäisen ja Pauli Salmisen M17 kokoelmat, Hannulan Lontoon postia kuvaava kokoelma ja Virtasen ensiesitys poliisi-aiheesta. Virtanen tuli sisään ”ovet paukkuen”, harvemmin debyytti tehdään suureen kultaan. Mahdollisesti tuomarit pelästyivät kokoelmassa mukana olevia käsirautoja ja antautuivat virkavallan edessä välittömästi. Kultamitaleja jaettiin 25 kappaletta, mikä on aika paljon. Mutta taso oli kova, vaikka pisteet kultamitalien yläpäässä olivat tiukassa. Kullan kokoelmissa taisi käydä muutaman näytteilleasettajan osalta siten, että kokoelmiin oli lisätty uusia kehyksiä ja samaan aikaan kriittisesti tarkasteltuna keskimääräinen laatu ja ”kovuus” laskivat. Erityisesti kokoelmat, joihin oli laitettu enemmän kuin yksi uusi kehys kerralla lisää ovat vaarassa kokea tällaisen ilmiön. Tunnistan tämän myös omassa tekemisessäni. On kuitenkin raskasta odottaa ja kerätä kärsivällisesti uutta materiaalia, sitä tekee mieli kokeilla siipiään. Joskus liian rohkea lento liian lähelle suurta kultaa voi johtaa vahasiipien sulamiseen. Onneksi asiaan auttaa jokapaikan linimentti, jota palmareksen baarissa oli tarjolla kalliiseen hintaan!

Kehysten välissä oli runsaasti tilaa ja valo oli ok. Ideapark ei ole hassumpi näyttelyn järjestämispaikka.

Malli 1930 kannalta kiinnostavia kokoelmia olivat ainakin Ari Muhosen ja Harri Valkosen erinomaiset lentopostikokoelmat sekä Jussi Tuorin M30 ehiökokoelma, joka ei siis ollut sama kokoelma, joka hajoitettiin viimeisessä Hellman huutokaupassa, vaan huomattavasti vaatimattomammasta materiaalista kerätty ”jokamiesmäisempi” ehiökokoelma. Muhonen ja ensiesittelyssä oleva Valkosen kokoelma saivat kumpikin kultaa. Valkosen tarinallinen kerronta on ensiluokkaista ja kokoelmasta näkee, että aikaa on laitettu paljon asioiden sisäistämiseen ja ymmärtämiseen – on hienoa nähdä, että uusia korkealaatuisia kokoelmia tulee mukaan ”kisoihin”. Muhonen jyrää tiukalla laadulla ja hyvillä kohteilla – konkari ei tee aloittelijan virheitä esittämisessään ja osaa mehustaa kohteista pisteet irti.

Muhonen mm. esittää useita hyviä 1930-luvulla kaukomaihin kulkeneita M30 lentokirjeitä, vaikean lentokirjeen Latviaan kahdenväliseltä taksa-ajalta 1939, Hollannin Intiaan kulkeneen lentopainotuotteen vuodelta 1937 ja erinomaisen vuodelta 1941 olevan lentokirjeen Englantiin, joka on kulkenut Moskovan ja Bagdadin kautta Afrikkaan, josta kiertäen Lissabonin kautta Englantiin. Tämä reititys on harvinainen ja yksi sodanaikaisen lentopostin helmistä. Euroopan sodanaikaisista kohteista vaikea lentotavaranäyte vuodelta 1943 Prahaan ja Euroopan Pikatiedotusliiton taksainen lentokirje Kroatiaan ovat kokoelman ehdotonta M30 aatelia. Pohjoismaisten yhteyksien osalta paras M30 kohde on Maarianhaminasta sodan aikana Ruotsiin lähetetty lentokirje. Reittiä lensivät ruotsalaiset ja kyse siis ei ole Suomen mantereen ja Ruotsin välisellä lentolinjalla kulkeneesta postista vaan Ahvenanmaa – Ruotsi lennosta. Sodanjälkeisen ajan M30 kohteista erittäin hyvä on aikainen Saksaan lähetetty lentopostikirje toukokuun alusta 1947, joka on kulkenut vieläpä 15mk Olavinlinna-merkin yksittäispostitteena.

Valkonen näyttää mm. 3mk tummanoliivin yksittäiskäytön kotimaan lentopostikirjeellä vuodelta 1935, muutamia hyviä 1930-luvun kaukomaihin suuntautuneita kohteita ja kivan Norjaan menneen lentopostikortin lyhyen aikaa käytössä olleella saksalaisella Norjassa käytetyllä sensuurileimalla vuodelta 1941. Sodan jälkeiseltä ajalta näytetään Sveitsiin 1945 lähetetty lentokirje, jossa on käytössä vaikea 3½mk per 5g taksa. Valkosella on paljon M30 merkkejä sekapostitteina juhlamerkkien kanssa. Tämä ei lentopostin esittelyn kannalta ole ongelma, tässä kuitenkin kerron vain ”puhtaista” M30 merkeillä kulkeneista lähetyksistä. Kumpikin kokoelma voittaisi paljon hankkimalla leveyttä näyttämällä korkeamman painoluokan kohteita ja lähetyslajeja laajemmin.

Tuorin ehiökokoelma sai 78 pistettä ja kullatun hopeamitalin. Tässä kohtaa tuomarit eivät olleet erityisen tiukkana pisteiden kanssa. Kokoelmassa oli muutamia ”kovempia” kohteita, mutta yleisilme oli se, että näytettiin kaikki päälajit peruskohteilla. Kokoelman ”täydellisyys” oli hyvä, mutta kohteet olivat tavallisia. Muutamia valopilkkuja huolimatta tarjolla ei ollut isoja elämyksiä.

Muita kiinnostavia M30 kohteita esittäneitä kokoelmia olivat mm. ”Ultima Thule” eli Peräpohjolan postihistoriaa esitellyt Markku Lehmuskallion kultaa pokannut kokoelma. Mukana oli ainakin yksi kova ”Petsamon lento”-kohde. Pekka Lempiäinen esittää hyvän M30 ehdotteen M17 kokoelmansa viimeisellä sivulla. Kaikki tulokset löytyvät tulosluettelosta.

Aluksi ajattelin, että mitenkähän mahtaa kauppakeskus soveltua postimerkkinäyttelyn pitopaikaksi, mutta kun jo torstaina iltapäivällä saavuin Lempäälään huomasin, että soveltuuhan se. Tämä oli miellyttävä yllätys ja omat ennakkoluulot vääräksi osoittava tosiasia. Tilan puolesta näyttely oli ilmava, ja valoisuuden puolesta riittävä. Kun näyttely järjestettiin kauppakeskuksen ”keskusaukealla” kulki sen ohi satoja ja satoja ihmisiä ja muutamia ennakkoluulottomia nähtiin välillä kehysten välissäkin. Vaikka filatelia ei ole erityisen vetovoimainen laji jokamiehelle, niin ainakin aiheluokan kokoelmia oltiin katsomassa paljonkin.

Kun vielä Palmares juhlassa Juha Valtosen pitämä puhe oli monella tapaa yksi parhaista juhlapuheista pitkään aikaan, voidaan todeta, että näyttely oli menestys. Tästä kiitos kuuluu Tampereen ”joukoille”, jotka hoitivat järjestelyt mallikkaasti.

Näyttelyn yhteydessä järjestettiin Filatelistiliiton liittokokous. Paikaksi oli valikoitunut Ravintola Coyote ja sen noin 30 henkeä vetävä neuvotteluhuone, joka tulikin aivan täyteen kokousdelegaatteja. Kokouksen aluksi suoritettiin Filatelistiliiton suuren ansiomitalin jako. Mitali meni postuumisti Hannu Kaupille. Liiton hallituksen puheenjohtaja Vesa Hirsmäki kertoi liiton kokouksen päättäneen mitalin myöntämisestä Hannulle samana päivänä kun Hannu lähti. Suruviesti saavutti hallituksen vasta muutamaa päivää myöhemmin. Mitalin vastaanotti Oulun postimerkkikerhon puheenjohtaja Ilkka Salonen.

Itse kokouksen agendalla oli monta asiaa, joista suuri osa ns. perusjuttuja – toimintakertomuksen läpikäyntiä, tulos ja tase, tilintarkastajien lausunto ja tilintarkastajien valinta. Näiden ”peruskaura”-asioiden lisäksi oli aina kiinnostava uusien hallituksen jäsenten valinta. Nyt oltiin siinä onnellisessa tilanteessa, että avoimia paikkoja oli yhtä monta kuin suostumuksensa tehtävään ilmoittaneita henkilöitä. Ensinäkemältä voisi siis vaikuttaa, että asiat ovat sitä myöten selviä, mutta tälläkään kertaa ei säästytty ilman pientä kikkailun tunnelmaa, nimittäin yksi suostumuksensa esittäneistä henkilöistä oli liittynyt Liiton jäseneksi vasta vuoden 2024 alussa. Liiton säännöt toteavat, että liittohallitukseen voidaan valita henkilö, joka on ollut liiton jäsen kahtena kokousta edeltävänä vuotena. Toisaalta säännöissä sanotaan, että puheenjohtajan lisäksi hallitukseen kuuluu kuusi jäsentä.

Tämä tarkoittanee sitä, että jäsenenä olisi tullut olla vuosina 2023 ja 2024, jotta ehto täyttyisi. Toki vuotta 2025 oli jo ehtinyt ennen kokousta kulua nelisen kuukautta. Onko 2025 kokousta edeltävä vuosi? Ehkäpä ei. Joka tapauksessa asia otettiin kokouksessa avoimesti esiin ja kokouksen delegaateilta kysyttiin suoraan, että vastustaako joku henkilön valintaa hallitukseen. Kukaan delegaateista ei vastustanut. Lisäksi käytettiin puheenvuoroja, joiden sanoma oli, että mikäli pitää tehdä valinta sen välillä, että saako liittohallitus tarpeeksi aktiivisia ”käsipareja” vai ei, niin mielummin rikottaisiin pykälää hallituskelpoisuudesta kuin pykälää hallitusten jäsenen lukumäärästä. Kun kaksi hallituksen jäsenistä oli erovuoroisia ja vapaana oli kaksivuotisia kausia ja yksi jättänyt paikkansa kesken kautensa ja jäljellä oli yksi vuosi, toimittiin siten, että kaksi valintakelpoista henkilöä valittiin kahden vuoden ”pitkillä” mandaateilla liittohallitukseen ja yksi henkilö yhdeksi vuodeksi, eronneen tilalle. Vaikka jälleen Filatelistiliiton hallitusvalinnat olivat omansa näköisiä, saatiin hallitukseen kuusi henkilöä puheenjohtajan lisäksi ja vieläpä ilman minkäänlaista riitelyä! Ensimmäinen kerta niiden viiden kerran puitteissa, joina olen toiminut Liiton vuosikokouksen puheenjohtajana. Jonkinlaisen rastin ajattelin kaivertaa seinään!

Muita päätöksiä olivat raha-asioihin kiinteästi liittyvät viestintäasiat, erityisesti Filatelisti-lehden numeroiden lukumäärä ja Liiton muu viestintä. Päätettiin, että Filatelisti ilmestyy jatkossa neljä kertaa vuodessa alkaen vuodesta 2026 ja lisäksi Liitto lähettää n. kerran kuussa sähköisen uutiskirjeen jäsenilleen. Tätä ns. nopean ja hitaan viestinnän komboa pidettiin hyvänä. Ensimmäiset Liiton uutiskirjeet on jo lähetetty. Toinen uutinen oli, että Liitto ei enää osallistu Helsingin Messukeskuksessa järjestettävien kirjamessujen yhteydessä tapahtumaan ”postimerkkimessujen” muodossa. Katsottiin, että tapahtuman ”tuotto” Liitolle oli liian vähäinen niin julkisuuden kuin yleisön suuntaan menneen tietoisuuden lisäyksen osalta suhteessa kustannuksiin, jotka ovat olleet kertaluokkaa kymppitonni per kerta. Toki Liitto on saanut Säätiöltä (Filatelian edistämissäätiö) tukea tämän tapahtuman järjestämiseen ja sitä kautta tappiota ei ole tehty kuin jonkin verran, monena vuotena ei lainkaan. Katsottiin kuitenkin, että kokeillaan jatkossa jotain muuta ja Liitto tukeekin paikallisia kerhoja niiden osallistumisessa mm. messuille tai tapahtumien järjestämisessä. Tämän toiminnan muodot tullaan tarkalleen päättämään myöhemmin.

Kaikki yllämainittu tarkoittaa sitä, että on mahdollista laskea liiton jäsenmaksua nykyisestä 75 eurosta 66 euroon, eli 9€ tai yli 10%. Tämä on jollakin tapaa historiallista. Kolme delegaattia vastusti jäsenmaksun laskua, joka tavallaan oli erittäin ymmärrettävää, sillä rahasta on liitossa puhuttu vuosien varrella aikamoisen paljon. Heidän tekemänsä hyvä pointti oli, että nyt olisi mahdollisuus rakentaa bufferia liiton talouteen. Tämä näkemys on mielestäni aivan validi. Vasta-argumenttina voidaan käyttää sitä, että liiton on mahdollista yhä saada avustusta hyviin tarkoituksiin säätiöltä ja toisaalta liitolla on yli sadan tuhannen euron osakesalkku, josta tavallaan löytyy bufferia pahan päivän varalle. Alennettu jäsenyyden hinta kohdistetaan niille jäsenille, jotka maksavat nykyään 75 euroa tai enemmän (ulkomaiset jäsenet). eJäsenet, eli ei paperilehteä vastaanottavat jäsenet maksavat saman kuin ennenkin.

Kokous kesti parisen tuntia, mikä liittokokousten historiassa ei ole pisimmästä päästä. Kokouksen jälkeen pidettiin markkinointipuheenvuoroja KOLMESTA tulevasta jo sovitusta näyttelystä, joista lähimpänä on lokakuussa Kuopiossa järjestettävä ”puoli-kansallinen” näyttely, toisena Nordia 2026, joka järjestetään Espoossa ja kolmantena HyReX 2027 vuoden Hyvinkäällä järjestettävä kansallinen näyttely. On selvää, että puheet suomalaisen filatelian kuolemasta ovat ennenaikaisia ja pahasti liioiteltuja!

No mitä M30 rintamalla jäi ”keräilijän” käteen? Onneksi sentään jotakin. Muutamalla kauppiaalla oli M30 tavaraa ja yhdellä kauppiaista uutta hyvälaatuista tavaraa aika paljon, mikä on positiivinen asia. Itse en ehtinyt käyttää aikaa kohteiden etsimiseen kuin vasta lauantaina iltapäivän lopuksi ja muutamaan lyhyeen otteeseen perjantaina. Siitä huolimatta onnistuin löytämään muutaman itseäni kiinnostavan kohteen. Parilla eurolla ostin eräältä kauppiaalta Tanskaan menneen 2mk/1:75mk päällepainamaehiökortin keltaisella arvoleimalla. Ehiö oli käytetty vuonna 1943, jollon pohjoismainen taksa oli postikortille kaksi markkaa. Leima on erittäin terävä ja siisti. Kohteella on myös Suomen sensuuri numero 36 (Helsingin postintarkastustoimisto) ja tanskalainnen sensuurileima. Lisäksi kohde on käynyt läpi kemiallisen sensuurin. Kyse on kirjoituskoneella kirjoitetusta viestistä Tanskalaiselle harastuskaverille. Ei erikoista, mutta ihan siisti ehiökortti.

Toinen löytynyt kohde on lentokirje lokakuulta 1946 Yhdysvaltoihin 16mk postiauto-merkin yksittäiskäytöllä. Kirjeelle on kirjoitettu koneella teksti ”BY AIR TO THE UNITED KINGDOM”, eli lentona Yhdistyneisiin Kuningaskuntiin saakka viitaten siihen, että UK:sta eteenpäin kohde kulkee Atlantin yli laivalla. Tämä tarkoittaa, että lentotaksa oli 3,00mk jokaiselta viideltä grammalta (24.10.1945-30.11.1948) ja kirjeen taksa 10,00mk (-20g) ajalla 1.9.1945–31.12.1946 – yhteensä siis 16,00 markkaa. Kohden on kohtalaisen hyvä, koska näitä 16mk linja-auton yksitäiskäyttöjä ei kasva puissa. Koska kuorelle on maksettu lentomaksu vain osan matkasta on kuorelle kirjoitettu ”Air Mail” vedetty yli punaisella yliviivausleimalla, tämä on tapahtunut Englannissa. Kohde maksoi 30 euroa, mikä ei ole erityisen vähän, mutta toisaalta aika (ja Siperia) ovat opettaneet, että jos vastaan tulee hyvä 16mk yksittäispostite, se kannattaa yleensä ottaa pois pyörimästä.

Kolmas löytö on vuonna 1941 huhtikuussa Yhdysvaltoihin lähetetty postikortti. Kortti on ensi lähetetty Lapinlahdelta 5.3.1941 1:75mk merkillä, joka ei ole ollut kortille riittävä postimaksu. Tämän on postivirkailija ”Haukansilmä” havainnut ja kortti on mennyt jälkitaksoitukseen ja sille on lisätty 25p merkki 8.3.1941 luomaan oikea 2,00mk taksa, joka oli voimassa postikortille ulkomaille. Kortti on mennyt Yhdysvaltoihin Saksan kautta ja todennäköisesti Lissabonista laivalla. Suomalainen sensuuri on sen tarkistanut (numero 94, Turun postintarkastustoimisto). Kortilla on amerikkalaisittain erikoisuus, eli selkeä leimaus saapumisen ja Yhdysvalloissa eteenpäinlähetyksen varmuudeksi. Lakewood, New Jersey on vastaanottanut kortin 13.4.1941. Matka-aika on siis ollut rapiat kuukauden verran. Tästä maksoin vähän liikaa, mutta ehkä kestän senkin…

Lakewood on käytännössä Atlantin rannalla sijaitseva yli 130 tuhannen hengen ”kylä”, englanniksi ”township”. Amerikassa kaikki on suurempaa, kyläkin voi olla suurempi kuin suurin osa Suomen kaupungeista! Mielenkiintoista kyllä yli puolet kylän asukkaista on juutalaisia ja ilmeisesti mukana paljon ortodoksijuutalaisia. Sodan jälkeen Lakewoodissa oli suuri eestiläinen yhdyskunta.

Eiköhän tämä juttu ala olla tässä ja ryhdyn odottelemaan seuraavia seikkailuja…. Pääsiäisena on odotettavissa Forssan kerhon keräilytapahtuma ja sitä seuraavan viikonlopun ohjelmassa on Turkulaisten kevät-tapahtuma.

JOEX24, Turun Kevät, Tampereen kerho, Upseerifilatelistit, JFP ja Liittokokous

By

Aika ei odota ketään (eng. ”time waits for no man”)… tämä ikiaikainen totuus on tullut iholle rankasti ja sen vaikutukset ovat blogin kirjoittamisen kannalta sen kaltaiset, että maailmalla tapahtuu, mutta ukkeli ei ehdi dokumentoida. Taas on tapahtunut ja tärkeimpänä epäilemättä Joensuussa järjestetty JOEX24 kansallinen näyttely – aloitan siitä!

Näyttelyn tyylikäs muistomitali

JOEX24 näyttely siis järjestettiin Joensuussa ja paikkana oli Hotelli Kimmel. Käytännössä kuvio oli siis näytteilleasettajalle ja vieraalle helpoin mahdollinen, nukkua sai samassa paikkassa missä näyttely järjestettiin. Myös Palmares oli Kimmelissä. Mitä olen saanut kuulla, oli valaistus tapetilla ollut asia – olemme ennenkin nähneet, että näyttelyissä valaistuksen kanssa on haasteita, joten sinänsä tyypillisesti kongressi tai kokouskäyttöön tarkoitetut tilat eivät valaistuksensa puolesta välttämättä aina täydellisesti näyttelylle sovi. Näkemättä en kuitenkaan ryhdy asiaa sen enempää pohtimaan, toteanpahan vain, että viimeisten useamman vuoden aikana olen ollut vain kahdessa näyttelyssä, joissa valaistus ei ole ollut lainkaan ”asia”. Toisaalta kuulin, että Joensuussa oli aivan erinomainen tunnelma ja osallistujat ja vieraat olivat hyvällä mielellä ja järjestelyt pelasivat erinomaisesti. Kaiken kaikkiaan on mennyt hyvin! Hieno veto Joensuulaisilta, kiitokset järjestäjille! Grillitietona sain kuulla myös sellaisen jutun, että Joensuun kerho sponsoroi Palmares illallista puhtaalla rahalla, sillä Kimmel ei ollut suostunut alentamaan hintaa olennaisesti vaikka kyse oli isommasta ryhmästä. Tämä heittäytyminen Joensuun kerholta on jotakin sellaista mitä vain vieraanvarainen ja ylväästi toimiva organisaatio tekee, nostan hattua!

Malli 1930 keräilyn kannalta JOEX24 tarjosi sitä kovinta M30 näyttelyfilatelian ydintä, eli valtakunnan ykköskokoelma Hannu Kaupin M30 filateelinen kokoelma ”The 1930 Definitive Issue” oli näytillä kilpailuluokassa. Hannu esittelee äärettömän kovan kattauksen niin filatelian kuin postihistoriankin osalta ja kokoelmassa erityistä on juuri se, että postihistoriakohteiden vaikeus on suurin mahdollinen. Tämä ei ole aina filateelisissa kokoelmissa tilanne, vaan useinkin joudutaan toteamaan, että vaikka merkkimateriaali on parasta A-ryhmää jää postihistoriapuolella toivomisen varaa. Hannun kokoelma sai 96 pistettä ja suuren kultamitalin ollen kilpailuluokkien korkeimmat pisteet saanut kokoelma.

M30 ehiöfilateliaa oli näytillä myös mestariluokassa, jossa saatiin nähdä Jussi Tuorin ”Finland Postal Stationery Cards 1930 –1953”, alan paras esitys joka sisältää niin korttien ehdotepainoksia kuin erinomaisen kovia käyttöjäkin. Tällä kertaa Grand Prix ei kuitenkaan napsahtanut Jussi Tuori vaan sen vei Jussi Murtosaari M1875 filateelisella kokoelmallaan. Palmares illassa oli kuulemma ollut tiukka vääntö suuresta palkinnosta, sillä Murtosaaren ja Jukka Mäkisen kokoelmat olivat kumpikin saaneet viisi tuomariääntä ja jouduttiin menemään tuomariston puheenjohtajan äänen sisältävän kuoren kautta. Erittäin tasainen kisa siis, joka tällä kertaa kääntyi yhdellä äänellä Murtosaaren eduksi. Osallistujalista löytyy alapuolelta.

NäyttelyluetteloLataa

Olisi ollut kiva nähdä M30 kokoelmia myös muilta kuin kahdelta huippukokoelmia esitelleeltä herralta, varmasti monellakin on kokoelmia mapissa – reippaasti näyttämään! Vain osallistumalla saa palautetta ja kokoelmaa kehitettyä eteenpäin!

Omalta osaltani hommassa kävi siten, että en päässyt Joensuuhun paikalle ja syy oli samaan aikaan ikävä ja vähemmän ikävä, nimittäin olin LUT-yliopiston yli 2500 henkeä vetäneessä alumni-tapahtumassa Lappeenrannassa ja vetäisin siellä nykysanastoa käyttäen hieman hyperbolisen eli liioittelevan keynote-luennon. Niille teistä joita mahdollisesti kyseinen kolmen vartin luento liittyen joihinkin ajatuksiin siitä mitä meidän pitäisi opiskelijoille opettaa ja mitä muuta tarvitaan, jotta saadaan maa nousuun, kiinnostaa – sen voi katsoa tästä linkistä.

Omasta puolestani minua jäi harmittamaan erityisesti se, että en nähnyt Jukka Mäkisen Unkari-kokoelmaa ja Esa Kärkäksen Venäjä kokoelmaa. Kuulin näyttelyssä käyneiltä, että kumpikin oli erinomainen. Myös Risto Jämsän ehiökokoelma jäi kiinnostamaan. Kaiken kaikkiaan nähtävää olisi ollut taas valtavasti.

Turun Kevät tapahtuma järjestettiin ties kuinka monetta kertaa ja tällä kertaa jo tutuksi tulleessa paikassa Tuomiokirkkosillan kupeessa seurakuntayhtymän juhlasalissa. Salon kerholaisten ryhmä lähti autolla Salon keskustasta ja vaikka elettiin huhtikuun loppua oli sakea lumisade täyttänyt ajoradat lumella. Motarilla tiet olivat hyvässä kunnossa aikaisin alkaneen sulamisen takia, mutta kesäkumeilla hitaastiajelevat kanssa-autoilijat täytyi ohittaa varovaisesti. Kuten tavallista paikalla oli joukko myyjiä, myös Ruotsista asti saapuneita ja useamman kymmenen kehyksen näyttely. Näytillä ei ollut ihmeitä, mutta kaikenlaista pientä mukavaa. Tällä kertaa myös onni oli myöden, sillä löysin joitakin kivoja kohteita, jotka päädyin ostamaan.

Näistä löydöistä ensimmäinen oli aika tavallinen lentopostikortti Helsingistä Tukholmaan vuodelta 1940, tarkemmin sanottuna toukokuulta. Kyseessä on 1,25mk keltainen M30 ehiökortti, joka oli taksan mukainen Pohjoismaihin lähettämisen aikaan ja jolle oli laitettu 50p vihreä M30 leijonamerkki postikortin lentolisän maksamiseksi. Leimaukset Helsingistä ja Tukholmasta sekä suomalainen sensuurileima. Kortti on lentänyt lentovuorolla 1631 reitillä Tallinna-Helsinki-Turku-Tukholma. Kivan siitä tekee se, että 50p merkissä on selvä tilapäisyys, eli roskan aiheuttama valkoinen läiskä siinä paikassa missä roska on painolevyllä ollut. Ei arvokas, mutta kiva huomio.

Toinen kohde jonka löysin oli 7mk postitalo-merkillä maksettu lentokirje 15.3.1945 Helsingistä Lontooseen. Kirje oli sensuroitu sekä Suomessa, että Englannissa. Lähettämisen aikaan ulkomaan kirjeen maksu oli 4½mk ja lentolisä Englantiin 2½mk. Kortilla lukee ”lentotaksan 1. pv”, mutta kyseessä on ns. vanha tieto, sillä nykyään tiedämme, että 2½mk lentotaksa Englantiin (ja Englannin kautta muuallekin Eurooppaan) alkoi 28.2.1945. Kyseessä on kuitenkin mukava yksittäispostite, joka kelpasi minulle vallan mainiosti. Muiden kohteiden muassa nämä kaksi löytöä saivat suuni niin messingille, että tyytyväisyyden ylitti vain se, että pääsi taas näkemään turkulaisia keräilijäkavereita heidän luontaisessa ympäristössään, eli Turussa!

Kävin pitämässä esitelmän Tampereen kerhossa huhtikuun loppupuolella. Tampereella on aina mukavaa, kun vastaanotto on niin ystävällinen. Pitkän linjan postikorttimies Kari Salonen oli minut kutsunut jo pitkän aikaa etukäteen ja Kari olikin vastassa kun saavuin Suomalaiselle Klubille. Puheenjohtaja Kylliäinen alusti Joensuun näyttelystä ja kuulimme muutamia havaintoja, sitten pääsin lauteille. Kerroin sekalaisia tarinoita liittyen omaan Joensuussa nähtyyn yhden kehyksen hupailukokoelmaani, sekä näyttelyeksperttien toimintaan. Paikalla oli noin kolmekymmentä innokasta ja netin kauttakin muutama kuuntelija. Illan kruunasi huutokauppa johon joku ystävällinen sielu oli tuonut muutamia M30 kohteitakin ostettavaksi. Näiden kimppuun kävin kuin sika limppuun ja suosiollisten tamperelaisten avustuksella, eli ilman vastahuutoja pystyin hankkimaan kohteet kohtalaisin hinnoin. Tampereen kerhohuutokaupassa ei mikään ole hinnoiteltu väärin, vaan kaikkien nähtävillä olleiden kohteiden lähtöhinta oli asetettu siten, että keräilijällä on mahdollisuus tehdä investointeja. Meklarina toimi Tero Sisto, joka on tunnettu herrasmies – tarkoitan tällä sitä, että silloin tällöin ihminen kohtaa toisia, jotka esiintyvät jatkuvasti vain edukseen.

Ensimmäinen löytö oli Saviolta 15.4.1939 Flemmestadiin, Norjaan lähetetty kirjattu kirje. Norja on parempi Pohjoismaa osoitemaana, mutta minua tässä kohteessa ilahdutti sen taustapuolelle laitettu sinetti, johon oli painettu ”1898 NOKIA S.G.T.O.Y” teksti – kyseessä tietysti on kuoren etupuolella näkyvä Suomen gummitehdas osakeyhtiö. Teollisuushistoria lämmittää sydäntä. Myös Oslon kauttakulkuleima on erittäin siisti. Toinen kohde, jonka sain oli vakuutettu pakettikortti, jonka mukaan oli laitettu kyseisen paketin valtakirja. Valtakirjoja tietysti käytettiin useinkin, mutta yleensä ne ovat hukkuneet matkalle – tässä kortissa valtakirja oli yhä kiinni. Kerhoillan päätteeksi käväisimme Kuopiosta asti tulleen kerhon ja kahden paikallisemman jäsenen kanssa varmistamassa, että Tampereella ei myydä laimennettua olutta. Tällainen tarkistus on syytä silloin tällöin, pyytämättä ja yllätyksenä, suorittaa – muuten baarit saattavat luulla, että voivat tehdä aivan mitä tahansa.

Tänään käväisin Upseerifilatelistien kokouksessa puheenjohtaja Kai Varsion kutsumana ja pidin käytännössä saman esitelmän kuin Tampereella. Jokainen esitelmä on kuitenkin oma yksilönsä ja Helsingissä keskustelimme aika paljon esityksen aikana. Interaktio on mukava juttu, kun yleisö ei ole valtavan suuri – hommat etenevät mukavasti ja kaikilla säilyy mielenkiinto. Kun esityksessäni otin kantaa taksoihin ja taksakeräilyyn, pohdimme kerholaisten kanssa esityksen jälkeen myös sitä, että minkälaisia taksoja on nyt käytössä ja mikä olisi mielenkiintoinen kaikkein modernimman filatelian keräilytapa. Ensimmäinen huomiomme oli, että taksoista ei ainakaan meistä kukaan tiennyt juuri mitään muuta kuin mitä kulloinkin on nähtävissä Postin verkkosivuilla. Pohdimme, että toivottavasti asiaa on dokumentoitu.

Järvenpään Filateliapalvelun huutokauppa päättyi toukokuun alkupuolella. Myytävänä oli yli kaksikymmentä M30 filateliakohdetta ja noin 130 postihistoriakohdetta! Postihistoriapuolella oli selvästi menossa kokoelman myynti, sillä suurin osa kohteista oli kokoelmalehdillä tai lehtien kappaleilla. Mukana oli muutamia ihan kiinnostavia kohteita. Kauppa kävi vaihtelevasti ja yleisimmät kohteet eivät myyneet, niiden osalta hinnat olivat rahtusen verran liian korkealla – selvästi. Myyntihinnaltaan korkeimmaksi nousi tiedustelulomake Skotlantiin, jolla etsittiin asiakirjoja sisältänyttä pakettia. Mielenkiintoisen kohteesta teki se, että tiedustelumaksun (maksettu 35mk Olavinlinna-merkillä) lisäksi tiedustelulomakkeelle oli laitettu myös 3mk M54 merkki lentomaksun maksamiseksi. On vaikeaa löytää tiedustelulomakkeita, joille lentomaksu olisi maksettu – on ilmeisesti ollut niin, että sellaiset tiedustelulomakkeet, jotka on lähetetty lentona ovat kulkeneet kuorissa ja lentomaksu on frankeerattu kuoren päälle. Olen nimittäin nähnyt lomakkeita, joilla on jopa lentopostilipuke, mutta ei merkkiä. En ole vastaavia nähnyt kuin yhden. Lähtöhinnaksi oli asetettu 50 euroa ja kohde myytiin 60 eurolla. Ostaja sai hyvän lentopostikohteen, nimittäin lentopostikokoelmiin on hyvin vaikeaa löytä lomakekohteita.

Vaikea lentopostissa lähetetty tiedustelu

Muitakin kiinnostavia kohteita oli myytävänä, mm. kaksi ulkomaan pakettikorttia, joista toinen oli lähetetty Belgiaan ja maksettu kahdella 100mk Helsinki M30 kuva-merkillä. Tämä pakettikortti myytiin 30 euron hinnalla mitä en pidä erityisen kalliina. Pakettikortti Ruotsiin, joka oli lunastettu ruotsalaisilla merkeillä myytiin 17 euron hintaan, eli edullinen oli sekin. Kirjepostikohteista jännittävimpiä olivat Intiaan lähetetty lentopostikortti ja kuvioleimalla Kotka 26b lähetetty kotimaan kirje. Intia on parempi kohdemaa, mutta 1950-luvulla, jolloin myyty kortti oli lähetetty postia sinne kulki jo jonkin verran. Kuvioleimakohde myytiin 50 eurolla ja Intian ihme meni hintaan 29 euroa.

Meklari oli hereillä ja kun myytäväksi oli laitettu kansainvälinen postiosoitus, eli harvinainen lähetyslaji, oli ymmärretty katsoa kyseisen kohteen taustapuolelle ja havaittu, että kohde ei ole koskaan kulkenut. Kyseessä oli ns. Turun versio asiasta, eli mahdollisesti postitoimistosta parempaan käyttöön otettu tai muuten lähettämättä jäänyt kv. postiosoitus. Lähtöhinnaksi tälle kokoelmaan kelpaamattomalle kohteelle oli laitettu 10 euroa ja myytäessä siitä saatiin 46 euroa. Arvostan meklarin rehellisyyttä. Oikea asia, eli varmasti kulkenut vastaava on arvoltaan ainakin nelinkertaisissa lukemissa.

SF:n huutokauppakin päättyi ja käynnissä on ainakin kaksi huutokauppaa. En tällä kertaa ennätä mennä näihin sen syvemmälle – toteanpahan vain, että postiennakko-osoituksen ajan pidennyksiä oli taas myytävänä, eli kohteen harvinaisuus tippui taas. Hinnat sitä vastoin eivät tippuneet. Kuljemme yhä 150 euroa plus hinnoissa näiden kohteiden osalta.

Filatelistiliiton liittokokous järjestettiin Helsingissä viime viikonloppuna lauantaina. Asialistalla olivat tavanomaiset asiat kuten menneen vuoden läpikäynti toiminnan ja talouden osalta. Kuten jo etukäteen tiedettiin Liitto teki taloudellista tappiota. Budjetoitu tappio oli luokkaa 16 tuhatta euroa, mutta toteuma oli ”vain” luokkaa 11 tuhatta. Tässä auttoi erään lopettaneen kerhon lahjoitus Liitolle, mutta joka tapauksessa hallitus oli onnistunut laskemaan kuluja suunniteltuakin enemmän. Vuoden 2024, eli kuluvan vuoden osalta tilanne on sen kaltainen, että odotetaan positiivista toimintavuotta rahatilanteen osalta ja Liitto siirtyy voitolliseksi jälleen. Tämä onkin muutaman huonon vuoden jälkeen hyvä asia. Asian, eli positiivisen taloustilanteen myös vuodelle 2025 sinetöi se, että liittokokous hyväksyi hallituksen esityksen jäsenmaksujen pitämisestä samoina myös ensi vuodelle. Asia sai kuitenkin kilpailevan ehdotuksen, kun Paraisten kerhon verkon kautta kokoukseen osallistunut delegaatti ehdotti kerhojäsenmaksun laskemista viidestä eurosta kolmeen euroon per jäsen. Sama herra ehdotti samaa asiaa vuoden 2023 liittokokouksessa. Ehdotus sai tukea Lapin Postimerkkeilijöiltä. Asiasta äänestettiin – vain kaksi ääntä oli jäsenmaksujen laskemisen kannalla, muut kannattivat maksujen pitämistä samoina kuin tälle vuodelle oli sovittu.

Etukäteen kiinnostavin liittokokouksen asialistalla ollut asia olivat henkilövalinnat. Näin siksi, että puheenjohtajana toiminut Petteri Hannula oli jo hyvissä ajoin ilmaissut halukkuutensa siirtyä entisten puheenjohtajien joukkoon ja näin puheenjohtajan paikka oli avoinna. Puheenjohtajaksi oli suostumuksensa antanut ja tukea useammalta kuin yhdeltä jäsenyhdistykseltä saanut Lohjan Postimerkkikerhon puheenjohtaja Vesa Hirsmäki. Vesa oli ainoa ehdokas ja hänet valittiin uudeksi puheenjohtajaksi ilman äänestystä. Ennen valintaansa Vesa esittäytyi liittokokoukselle ja kertoi omasta keräilystään ja taustoistaan lyhyesti. Onneksi olkoon valinnasta ja tervetuloa uudeksi puheenjohtajaksi Vesa. Puheenjohtajan valinnan jälkeen vuoroon tuli kolmen vapaan hallituspaikan osalta hallituksen jäsenten valinta. Vaalinvaliokunta oli tehnyt jo etukäteen ehdotuksen kolmesta henkilöstä (Berg, Blomster ja Dunkel) ja kokouksessa neljäs henkilö, Jukka Mäkipää ilmaisi halukkuutensa jatkaa hallituksessa ja hän sai jäsenyhdistyksen kannatuksen. Näin kolmeen paikkaan oli neljä halukasta ja suoritettiin äänestys. Äänestys suoritettiin suljettuna lippuäänestyksenä paikalla olevien delegaattien osalta ja nettiäänestyksenä verkon kautta mukana olevien delegaattien osalta. Äänestykseen varattiin noin 20 minuuttia aikaa, jonka jälkeen äänestysaika loppui. Ilmeisesti verkkoäänestys ei kaikkien etänä olleiden delegaattien osalta onnistunut tämän ajan puitteissa, koska Paraisten kerhoa edustanut delegaatti haistatti verkon kautta ”paskat” liittokokoukselle niin sanotusti suorassa lähetyksessä ja ilmoitti poistuvansa kokouksesta. Lieneekö aiemmin koettu rökäletappio kerhojäsenmaksuunkin liittyen kuumentanut tunteita jo valmiiksi sellaisiin lukemiin, että homma ns. paloi kiinni.

Kun hieman myöhemmin saatiin ääntenlaskijoilta tulokset voitiin todeta, että vaalivaliokunnan ehdottamat kolme henkilöä olivat tulleet valituksi hallitukseen. Jukka Mäkipääkin sai runsaasti luottamusta, 21 ääntä, joka oli kuitenkin kolme ääntä vähemmän kuin kolmanneksi eniten ääniä saanut hallitukseen valittu. Valintojen jälkeen tehtiin muutamia muutoksia liiton sääntöihin ja kokous saatiin vietyä loppuun alle kolmessa tunnissa, mikä oli helpotus edellisen kerran lähes viiden tunnin maratoonin kokeneille.

Järjestöfilatelia on hienoa, tunteet käyvät kuumina ja ”tehdään ja saadaan ystäviä”. Aikuiset ihmiset ovat aivan tosissaan, mikä kuvastaa intohimoja, joita harrastukseemme liittyy – välillä käytöstavatkin unohtuvat. Siitäkin huolimatta ja ehkä juuri siksi päätimme muutaman kokousdelegaatin kanssa katsoa asiota suurpiirteisesti ja keräsimme kolehdin kymmenjäseniselle Paraisten kerholle. Lähetän kolehdin annin, 20 euroa tällä viikolla postitse kerhon osoitteeseen ja näin varmistamme, että Paraisilla kerhojäsenmaksu on vuonna 2025 kolme euroa per jäsen, ellei kerho jäsenmaksun tasosta johtuen nyt päätä erota liitosta. Siinäkään tapauksessa emme halua lahjoitusta takaisin, vaan tällöin toivomme, että Paraisilla käytetään raha johonkin hyvään tarkoitukseen, esimerkiksi Clint Eastwoodin ”Vain muutaman dollarin tähden” elokuvan hankinta ja kerhon sisäinen elokuvailta voisi saada saariasukit paremmalle tuulelle, kukaties liittymään liittoon uudelleen.

Alkuvuoden huutokauppakimara

By

Suomen Filatelistiseuralla näyttää tavaraa riittävän myyntiin, sillä huutokauppoja on päättynyt kovemmalla kuin kerran kuussa frekvenssillä netissä, sen lisäksi, että kerholla on huutokauppoja kerhoilloissaankin. Töitä siis paiskitaan ahkerasti ja varmasti se näkyy positiivisena kassavirtana kerhon tilillä, mikä tietysti on harrastuksen ja yhteisön kannalta hieno asia. Vain vähän jälkeen vuoden aloittaneen suurhuutokaupan aukesi jo seuraava SP-lehden huutokauppa #61, jonka tarjonta oli M30 keräilijälle ihan kiinnostavaa.

Filateliakohteista nostan kaksi merkkikohdetta, jotka kumpikin olivat hiukan tavallista parempia. Toinen oli 2:75mk violetin merkin pystysuuntainen siirtymä, jonka kaltaisia on viime aikoina jostain syystä ollut myynnissä useampiakin. Nyt kyseessä oli yksittäinen merkki – aiemmin kyseessä on ollut mm. pari ja numerokuusilo. Toinen kiinnostava kohde oli kuvioleimattu 1½mk M30 leijonamerkki. Kuvioleimaisia M30 kohteita ei tunneta erityisen montaa erilaista ja vastaavia ei ole erityisen usein tarjolla. Olin huutokaupan aikaan matkalla enkä oikein päässyt tarkastelemaan loppuhintoja – eikä niitä taida olla missään nähtävissä. Kuvat olin kuitenkin ymmärtänyt säästää jo ennen reissua. Muistinvaraisesti totean, että kuvioleimainen merkki nousi jonkin verran pohjistaan – se ei yllätä, sillä kyseessä on kokoelmaan sopiva kohde tälle merkille.

2:75mk leijonan pystysyyntainen siirtymä
Kuvioleimattu 1½mk leijona, kokoelmakohde

Muuta kiinnostavaa filateliapuolella edustivat muutamat suojareijitetyt merkit, mm. 5mk Olavinlinna FORD reijityksellä. Postihistoriapuolella oli jälleen, suurhuutokaupan jälkeen, myytävänä kaksi postiosoituksen pidennyspyyntöä. Näiden hinnat kapusivat korkeuksiin, kuten oli käynyt suurhuutokaupassakin. Vaikka kyseessä on harvinainen taksa ja mielenkiintoisia kohteita, on lomakekäyttöjen laittaminen kokoelmaan sillä tavalla haasteellista, että niitä ei erityisen montaa mukaan mahdu ja erilaisia käyttöjä on kuitenkin jonkin verran. Yli 200 euron hinnat ovat siksikin kohtalaisen kovia. Kiinnostava kohde oli Ruotsista kenttäpostiosoitteeseen lähetetty paketti, joka oli kenttäpostikonttorissa tullattu. Tullaukset pakettikorteilla ulkomailta eivät yleensä ole mitään erikoista, mutta kenttäpostiosoitteeseen sodan aikana lähetetyt ja siellä tullatut ovat erinomaisia ja vaikeita kenttäpostikäyttöjä. Tullauksen taksa on lähettämisen aikaan ollut 6mk, mikä on maksettu M30 merkeillä kortille. Asia ei jäänyt keräilijöiltä huomaamatta ja kohteen hinta kipusi reippaisiin lukemiin – muistinvaraisesti taisi olla yli 150 euroa.

Myytävänä oli myös muutamia lentokohteita John Godfreyn kokoelmasta, samoja joita oli myyty Hellmanilla erissä koviin hintoihin – osa näistä nousi reippaasti ja osa jäi pohjiinsa. Kokoelmalehdillä olevat kohteet antavat ostajalle apua siinä, että taksat ja reitit on selitetty yleensä vähintään kohtalaisesti auki ja tämä ”nopeuttaa ymmärrystä”. Kirjattu lentokirje Englantiin meni pohjillaan ja lentokirje Brasiliaan nousi jonkin verran. Kaiken kaikkiaan ihan kiinnostava huutokauppa.

Lahden kerho järjestää epäsäännöllisen säännöllisesti huutokauppoja, tämän kertainen tarjoushuutokauppa järjestysnumeroltaan 121 tarjosi muutamia M30 kohteita – pääasiallisesti tavara oli aika tavallista. Muutamia nostoja kuitenkin voidaan tehdä, kuten esimerkiksi se, että 1:20mk punainen M30 yksittäiskäyttö postikortilla Saksaan myytiin vitosella. Halvalla meni, sillä tällainen täytyy jokaisella M30 keräilijällä olla. Sveitsiin sodan aikana lähetetty kirje 8½mk lentopostitaksalla myytiin myöskin vitosella ja USA:an 4½mk pintapostin taksalla lähetetty nousi 16,50 euron hintaan. Kovin M30 osaston hinta nähtiin maksettavan nipusta M17/M30 sekapostitteita (8kpl) ollen 116 euroa. Tässä lienee takana ollut valkoisen paperin M17 merkkien metsästys?

Erittäin kiinnostava, mutta ilmeisesti auttamatta väärätaksainen vuonna 1941 Yhdysvaltoihin lähetetty korkeamman painoluokan lentokirje herätti kiinnostukseni, se oli myytävänä lentopostin osastossa. Tämä ”resu” oli teipattu vahvasti ja siltä lienee merkkejä ”pudonnut” matkalla tai sitten ne olivat teippien peittäminä – tätä kyselin meklarilta ja vastauksena oli, että ei näyttäisi olevan 50p merkkiä missään, tätä nimittäin kyselin siksi, että taksan olisi pitänyt olla -,50 ”loppuinen”. Lähettäjänä oli Mannerheimin lastensuojeluliitto, jonka kautta mm. sotaorpoja siirtyi turvaan. Mikäli kohde olisi ollut oikeataksainen olisi sen hinta noussut varmasti huomattavastikin, sillä korkeampien painoluokkien lentokirjeet – resuisuudesta huolimatta, ovat sitä parempaa postihistoriakohdetta…

”Resu” meni tällä kertaa n. 21€ hinnalla kaupaksi

Lahden kerho järjestää keräilytapahtuman 9.3. Lähteen koululla (osoite: Ajokatu 167). Kynnellekykenevillä on mahdollisuus päästä tarkastamaan tarjonta!

eBayssa oli tässä jokunen aika sitten myytävänä kiinnostavia Intiaan 1930-luvulla lähetettyjä lentokirjeitä. Näistä yksi oli oikea taksainen ja taksoitettu oikean ”Etu-Intian” taksan mukaisesti, muissa oli tietoisesti tai tietämättä käytetty väärää taksaa. Alla kuvattu oikeataksainen kohde on kulkenut kesällä 1935 Helsingistä lentona Tukholmaan, johon kesälentokaudella postia kuljetettiin ponttoonikoneilla Katajanokan lentosatamasta. Kohde on jatkanut Tukholmasta yöjunalla Malmön kautta Trelleborgiin, josta junalautalla yli Saksaan, jossa se on saanut Berlin-Sassnitz junan leiman. Junalla kohde on jatkanut Euroopan halki, luultavasti Brindisiin, josta se on jatkanut edelleen Imperial Airwaysin reittiä kohti Itää Karachiin saakka, joka tuohon aikaan oli osa Brittiläistä Intiaa. Karachissa kirje on leimattu lentolipukkeen (tai painetun lento lipukkeen) osalta ”CANCELLED”, eli kaupungista eteenpäin on liikahdettu junakyydillä. Perille Calcuttaan on saavuttu vain viikko lähettämistä myöhemmin, mikä on aika nopeaa kyytiä.

Taksa on ollut alle 20g kirjeen perustaksa lähettämisen aikaan (1.12.1931–31.10.1936) 2,50mk ja lentolisää on pitänyt maksaa tästä 8 grammaa painavasta kirjeestä kaksi kertaa viiden gramman lisän verran, joka oli (15.4.1935 – 14.3.1941) 6,00mk eli yhteensä 12,00mk. Nämä yhdessä tekevät 14,50mk mikä kirjeelle on merkeillä maksettu. Mukava kohde, koska leimat kertovat reitin tarinan ja Itään kulkeneet lentopostireitit 1930-luvulla ovat postihistoriallisesti antoisia. Huutajat innostuivat tästä kohteesta niin paljon, että allekirjoittaneen oli heitettävä pyyhe jo ”aikaisin” kehään – rahamiehet päätyivät tällä kertaa hintaan rapiat päälle 166 euroa. Väärätaksaisistakin maksettiin yli 30 ja lähes 60 euroa.

SP Lehden eilen päättynyt huutokauppa numerolla 62 tarjosi jatkoa sille mihin numero 61 oli loppunut, eli käytännössä liikuttiin samoissa tunnelmissa. Filateliapuolella tarjolla oli 2:75mk violetin merkin nelilö hammastesiirtymällä ja nousi 20 euron pohjista 70 euron myyntihintaan. 50p vihreän merkin vastaava siirtymä parilla myytiin 37 eurolla. Jälleen nähtiin kaksi postiennakon pidentämispyyntöä, jotka tällä kertaa nousivat hintoihin 271 ja 176 euroa – eli hinnat pysyivät korkeina.

Mh. 271€ postiennakon pidentämispyyntö

Lentopostin osalta myytävänä olivat kaksi kaukomaihin (Etelä-Afrikka ja Brasilia) 1930-luvun lopulla lähetettyä entistä John Godfreyn kokoelmassa ollutta kohdetta. Nämä menivät kumpikin pohjahinnoillaan kaupaksi. Katapulttilennolla Brasiliaan Atlantin yli lentänyt kohde oli hyvä aikansa edustaja – on kuitenkin muistettava, että suurin osa koko matkan lentona tuohon aikaan lentäneestä postista kulki katapulttilennoilla ja sinänsä tämä ”katapulttiasia” ei ole mikään erityisen mullistava juttu. Sen mainitseminen tuo kuitenkin kohteeseen jonkinlaista hohdokkuutta, ehkä. Onhan se tietysti hieman päräyttävää, että lentokone lingottiin laivan kannelta ilmaan. Mainitsemisen arvoinen asia on, että kaikki M30-osaston kohteet myytiin!

Tätä kirjoittaessani kaksi huutokauppaa on Philabid-alustalla auki ja tiedossa on ainakin kahden avautuminen lähiaikoina. Mikäli myyntitoiminnan aktiivisuutta pidetään jonkinlaisena mittarina harrastuksemme elinvoimaisuudesta, niin ei vaikuta siltä että henkitoreissa oltaisiin. Kun katselen Facebookin postimerkkikeräilyalueita, niin sielläkin keskustelua käydään vireästi ja muutamat aktiiviset ”nuoret” keräilijät kyselevät niitä näitä harva se tunti. Olen siinä uskossani vahva, että vaikka rivit harvenevat, kuolemassa keräily ei ole.

Uusi merkkeilyvuosi 2024

By

Olemme jälleen päässeet käsiksi uuteen merkkeilyvuoteen 2024! Hyvää alkanutta vuotta kaikille filatelisteille!

Vuoden tapahtumista tiedossa on jo nyt, että kansallinen näyttely pidetään Joensuussa huhtikuussa ja loppuvuodesta Tanskassa on kansainvälinen isompi näyttely. Virossa järjestetään Mare Balticum näyttely. Mikäli vanhat merkit pitävät paikkaansa tulee ainakin näihin hyvää suomalaista osallistumista. Liiton puheenjohtaja vaihtuu liittokokouksen yhteydessä – toivottavasti aktiivit pohtivat jo nyt sopivia kandidaatteja. Huutokauppoja nähtäneen saman verran kuin päättyneenäkin vuonna, sisäänotto on ollut käynnissä useampiinkin huutokauppoihin jo jonkin aikaa. Kaiken kaikkiaan keräilijää odottaa epäilemättä hyvä vuosi – kuten aina.

Mutta aforismeista siirryttäköön itse asiaan…. Eräässä kotimaisessa nettihuutokaupassa myytiin kiinnostava 6mk oranssin tuplaehiökortin Ruotsista palautettu vastausosa, jolle lentolisämaksu oli maksettu erikseen ruotsalaisella 10 äyrin merkillä. Vastaavia tapauksia tunnetaan jonkin verran ja ne ovat sopivia kuvaamaan kansainvälisen postin ”mahdollisuuksia” lisätä ulkomailta tulleille lähetyksille eteenpäinlähetyksen tai, kuten tässä tapauksessa, palautuslähetyksen yhteydessä oman postilaitoksen lisäpalveluita. Näin syntyy mielenkiintoisia sekapostitteita kahden maan postihallintojen taksoin ja merkein. Postikortin taksa Pohjoismaihin Suomesta oli kortin lähettämisen aikaan vuonna 1947 juurikin 6 markkaa. Vastausosan viereen tuli leimata lähetyksen yhteydessä leima, kuitenkin siten, että leima ei mitätöi ehiökorttiin painettua postiarvoketta. Näin tässäkin kortissa on tapahtunut. Ruotsissa on vastauslähettäjä sitten halunnut, että kortti kiiruhtaa nopeammin ja lisäksi on maksettu lentolisä. Ruotsissa oli vuonna 1947 yleinen tapa, että kaikki Eurooppaan suunnattu posti kulki ilman lentolisää lentona aina kun se oli mahdollista. Vain jos erikseen haluttiin, että lähetys varmasti lentää oli lentomaksun maksaminen tarpeellista – näin meille kertoo ruotsin lentotaksakirja ja sen sivu 48, joka kuvaa lentotaksoja 1.1.1947 alkaen ”Brev, brevkort och postananvisningar till europeiska länder samt brevkort och brev om högst 5g vikt till Nord- och Mellanamerika flygbefordras i viss utsträckning utan tilläggsporto.” Lentolisä kirjeille (per 20g) ja postikorteille (kpl) oli 10 äyriä.

Niille teistä, jotka olette kiinnostuneita ruotsalaisesta postihistoriasta suosittelen Ruotsin postihistoriallisen yhdistyksen sivuja, josta löytyy mm. projektina rakennettavan Ruotsin postihistoriallisen käsikirjan (1920-1994) tällä hetkellä olemassa olevat osat. Erinomaisena resurssina ja kaikkien saatavana vapaasti ladattavana on myös Karin Svahnin kokoama ruotsalaisen lentopostin taksakirja (PDF) , jossa lentotaksat on käyty kattavasti läpi vuodesta 1920 aina vuoteen 1992. Kannattaa ladata omaan arkistoon, koska teos mahdollistaa lentopostin taksojen tarkan ymmärryksen. On syytä huomata, että vaikka ruotsalaiset systeemit ovatkin aika hyvällä mallilla, on meillä Suomessa asia aivan erinomaisesti – taksakirja on aivan huippulaadukas ja auttaa keräilijää ymmärtämään monella tapaa postinkulkua. Myös muuten meillä on filatelian kotimainen kirjasto erinomaisessa kunnossa. Postihistoriallisen yhdistyksen ja nyttemmin Filatelistiliiton julkaisemat kokoelmakirjat ja Liiton sivuilta ladattavissa oleva materiaali ja katseltavissa oleva kokoelmakirjasto tuovat taksatiedon ja muun osaamisen lisäksi valtavasti tietoa tarjolle. Koskaan ei ole ollut yhtä helppoa päästä jyvälle lähetyksistä kaikkine niiden hienouksineen.

Noh… takaisin tähän lähetykseen… kortilla käytetty merkki on kolmelta sivulta hammastettu Facit #370B, joka kuvaa Esaias Tegneriä, 1782-1846 elänyttä runoilijaa. Runoilun lisäksi Tegner oli kreikan kielen professori ja piispa. Miestä on kutsuttu Ruotsin modernin runotaiteen isäksi ja maan ensimmäiseksi moderniksi mieheksi – ei varmasti mitenkään helpostitäytettäviä saappaita tai ”arvonimityksiä”. Tunnetuin Tegnerin teoksista on Frithjofin saaga, joka käsittääkseni on kuvaus skandinaavisesta elämästä ja on ruotsalaisittain kansallisromanttinen.

Tegner rakastui palavasti naimisissa olevaan naiseen kotikaupungissaan Lundissa. Naisen kylmä suhtautuminen moderniin mieheen luultavasti loi riittävästi ristiriitaa romantikon sydämeen, jotta runosuoni pulppusi tehokkaasti. Meriiteillään hän pääsi jäseneksi kuninkaalliseen tiedeakatemiaan. Muutto toiseen kaupunkiin ja piispanvirka Växjössä eivät rauhoittaneet miehen psyykettä, sillä Tegner katui valintaansa lähes heti ja vaikka hän ilmeisesti hoiti piispanvirkansa asiallisesti kävi eräällä matkalla vuonna 1840 Tukholmaan hassusti, mies nimittäin pamahti hulluksi. Vietettyään vuoden parantolassa Schleswigissä hän parantui ja palasi kotiin. Tegner ei kuitenkaan ilmeisesti koskaan toipunut täysin, koskei pystynyt viemään loppuun keskeneräisiä runoteoksiaan ja kuoli vuonna 1846. Jos joku käy joskus Lundissa, löytyy sieltä Tegnermuseo.

Vuoden 2023 viimeinen huutokauppa oli Järvenpään Filateliapalvelun HK 30 joka päättyi 30.12. On todettava aika kylmästi, että M30 osalta huutokaupassa oli kovin vähän nähtävää. Tavara oli aikamoisen tavanomaista ja erityisesti lähetysten osalta ei mitään kiinnostavaa ollut myytävänä. Tämä on sinänsä kiinnostavaa, että yleensä löytyy ainakin yksi kohde, joka kiinnostaa, mutta tällä kertaa näin ei ollut. Nostetaan kuitenkin yksi kohde, erä, jossa oli muutamia M30 siirtymiä, joista yhden markan oranssin siirtymä oli kohtalaisen hyvä sekä M1975 siirtymänelilö. Syystä tai toisesta tämä kohde nousi 15 euron limitistään 45:een euroon.

Vuoden 2024 ensimmäinen Philabid alustalla päättyvä huutokauppa on Suomen Filatelistiseuran ”suurhuutokauppa”. Näitä ilmeisesti järjestetän ainakin kerran vuodessa idealla, että mukana on parempaa tavaraa kuin ”tavallisissa” huutokaupoissa. Tämä ajatus paremmuudesta toteutuu ainakin tällä kertaa hyvinkin, sillä mukana oli paljon hyviä kohteita. Myös M30 osastolla oli nähtävää. Nähtävää on aina myöskin se, kun mopo keulii… tällä kertaa tankit olivat täynnä menovettä ja vauhtia riitti.

Malli 1930 osastolla oli vähän vajaa kolmekymmentä kohdetta myytävänä ja myytyä tuli yhdeksän kymmenestä mikä kertoo siitä, että M30 keräilijöitä tai ainakin keräilijöitä, joille M30 kohteet sopivat on liikkeellä. Filateliapuolella myytäviä oli mukana muutamia, näistä kiinnostavimpia olivat hammaste-erikoisuudet, joita nostan kolme kappaletta. 50p vihreän leijonamerkin suuri hammastehyppäys, joka oli johtanut siihen, että merkin alareuna oli jäänyt hammastamattomaksi oli laitettu myyntiin 40 euron lähdöllä. Kohde on vaikea ja vastaavia tunnetaan käsittääkseni yksi toinen kohde, kolmirivilö. Tällä kertaa tämän erikoisuuden myyntihinta oli 85€. Toinen hyvä hammastesiirtymäkohde oli 3mk oliivin merkin siirtymä, joka jätti arkin ylimmän merkin yläosaan valkoisen alueen – kyseessä oli pari. Tämä kohde nousi 35 euron lähtöhinnastaan 67 euroon. Hammaste-erikoisuudet siis kiinnostavat. Myytävänä oli myös hammastamattoman 5mk violetin merkin pystypari, joka meni kaupaksi seitsemällä kympillä, nousua 25 euron limitistä siinäkin runsaasti. Kiinnostavat filateliakohteet näköjään menevät kaupaksi ja hinnatkin nousevat.

3mk oliivi hammastehyppäys
5mk violetti hammastamaton pari
50p alhaalta hammastamaton

Postihistoriapuolella oli tarjolla hyviä kohteita. Kotimaassa tehdyt kaksi postiennakko-osoitusten pidennyspyyntöä olivat kiinnostavia ja hyviä postihistoriallisia kohteita – vastaavia ei tule joka päivä vastaan. Ehkäpä siksi niistä kiinnostuttiinkin, vaikka usein lomakekäytöt ovat jääneet ilman suurempaa mielenkiintoa – ei tällä kertaa. Kohteet olivat siitä hyviä, että ne olivat liikkeiden tekemiä pyyntöjä ja näin ollen uskottavia, ei filateelisia. Toinen kohde oli mitätöity postihallinnon leimalla, mikä tekee siitä ”kivan” ja toisessa oli korkea taksa, useita 25mk merkkejä. Kumpikin oli laitettu myyntiin 50 euron pohjahinnalla, josta kumpikin kapusi 231 ja 241 euron hintaan. Ei ollut halpaa tämä makkara. Näissä kohteissa täytyy ottaa huomioon, että ne täytyy taittaa ja asetella kokoelmasivulle, muuten niiden esittely on hankalaa. Selkeästi kuitenkin on kysymys kokoelmakelpoisista kohteista.

ASEA reijitettyt merkit pakettikortilla myytiin 61 eurolla ja 1mk oranssi automaattimerkki yksin postikortilla jäi 15 eurolla myymättä. Kreikkaan lähetetty pakettikortti vuodelta 1937 myytiin 32 eurolla, mikä ei mielestäni ollut yli-kallis hinta, koska Kreikka on hyvä kohdemaa.

Jos jotain pitää ihmetellä, niin ihmettelen sitä, että miksi 2½mk punaisella leijonamerkillä vuonna 1943 Ranskaan lähetetty postikortti mennyt edes limitillään 250€ kaupaksi. Kyseessä on erittäin harvinainen M30 yksittäiskäyttö, joita tunnetaan alle 10 kappaletta. Harmaasta aineestani pystyn repäisemään muistikuvan, jonka mukaisesti vastaava on viimeksi myyty julkisessa kaupankäynnissä Suomessa Hellmanilla ja tuolloin hinta on ollut kaikkine kustannuksineen noin 350€, tässä olisi voinut päästä vähän edullisemmin. Aina näitä ei voi ymmärtää, lieneekö tarvettakaan. Se on kuitenkin takuuvarma asia, että kaikilla ei näitä ole.

Lissabonin leimat selkeinä kuoren taustapuolella

Myytävänä oli myös Joulukuussa 1940 Argentinaan lähetetty 3½mk sinisellä leijonamerkillä maksettu kuori, jonka selostetekstissä luki, että se olisi kulkenut Siperian kautta. Kuorella kuitenkin oli nähtävissä Argentinan tuloleima (onneksi kumpikin puoli oli kuvattu – tästä propsit huutokaupan järjestäjille!), josta nähdään, että kirje on kulkenut hitaasti. Posti kulki syksyllä 1940 välillä Siperian ja välillä Lissabonin kautta. Lissabonin kautta kulkenut posti meni laivoilla USA:an ja sieltä eteenpäin. Kuljetusreitit Etelä-Amerikkaan kulkivat samoja reitejä (siis samoina päivinä ohjattiin samaa kautta). Lähettämisen aikaan lähetetty USA:n posti reititettiin Lissabonin kautta. Tämä tarkoittaa sitä, että tässäkin myyty kuori on mennyt Lissabonin kautta. Aiemmin kirjoitin, että leimat olisivat Lissabonista, mutta niinhän ne eivät ole – kannattaisi blogin kirjoittajankin avata silmänsä! Kohteen lähtöhinnaksi laitettu 50 euroa ei ole sodan aikaisesta Etelä-Amerikkaan lähetetystä kuoresta erityisen paha hinta, vaikka kohdeseloste ei pitänytkään paikkaansa – toki jos ajatteli ostavansa Siperian kautta kulkeneen kohteen, niin silloin saattaa harmittaa.

Kuten tiedämme M30 kohteita on myytävänä usein myös muissa kuin M30 osastossa, näin oli tälläkin kertaa. M54 osastossa oli myytävänä kotimaassa lähetetty vakuutettu kirje vuodelta 1959 Espoosta Inkooseen. Vakuutussumma oli ollut messevä 410.000,00 markkaa. Taksakin oli kunnioitettavan korkea 865mk ja siitä osa oli maksettu M30 merkeillä, kahdella 100mk Helsinki merkillä. Limitiksi oli laitettu 50 euroa, mitä pidin aika kovana, vaikka korkeasta vakuutusarvosta olikin kyse. Hyviä kotimaan vakuutettuja lähetyksiä M54 ajalta nimittäin on kyllä löydettävissä ja hinnat yleensä pyörivät 5-30 euron haarukassa. Tällä kertaa eivät pyörineet… poltetun kumin ja mopobensan kiivaasta palamisesta johtuneen savun hälvettyä löydettiin kohteelle uusi omistaja 502 euron hintaan. Saatiinko vuoden kovin keulinta kellotettua jo näin alkuvuodesta? Se jää nähtäväksi.

502 euron kuori
Takana allekirjoitetut paperisinetit

Kuvioleimojen osastossa oli myytävänä vaikea kuvioleima nro. 4K Aaro Laitisen leimaamana M30 kuorella. Kyseessä on siis ”reikäleipä”-tyyppinen leima, jota lienee käytetty saapumisleimana. En tunne asiaa paremmin, mutta taitaa olla postinhoitajan itse tekemä juttu. Kuoren hinta kipusi 31 euroon, mikä ei ole mahdottomuus, koska kohde ei ole helpoimmasta päästä. Muuta M30 tavaraa myytiin mm. lentopostin osastossa – tämähän on aika tavallista. Lentoposti meni kaupaksi koviin hintoihin ja ilmeisesti asiaan liittyy isompaa innostusta juuri tällä hetkellä. Joensuun näyttely painaa päälle ja jos haluaa sinne rakennella lentopostikivaa on nyt aika tehdä peliliikkeitä. Silti osa kohteista oli sellaisissa hinnoissa, että köyhien ei tarvinnut vaivautua. Mukana oli John Godfreyn kokoelmasta tuttuja kohteita, jotka oli aiemmin myyty Helmannilla. Nyt ne myytiin uudelleen – vielä kalliimmalla!

Huiman 749 euron huudon jälkeen omistajaa vaihtanut katastrofipostikohde (ex-Godfrey)

Vuonna 1934 Ruotsissa pudonneen ”Småland” koneen mukana kulkenut kirje Englantiin asianmukaisine selvityslipukkeineen oli laitettu kaupaksi 80 euron limitillä. Tänään se oli paperia, sillä paljon suurempia paperirahoja täytyi maksaa, jotta kohteen sai omakseen – hinta nousi aina 749 euroon saakka. Tämä oli huima hinta tästä kohteesta, joka toki on siisti ja kuuluu lentopostikokoelmaan aivan varmasti yhtenä kappaleena mukaan. Hinta ei kuitenkaan ollut edullinen verrattuna aiempiin vastaaviin tämän lentoturman selviytyneistä kuorista maksettuihin hintoihin verrattuna. Unkarin erikoistaksainen siisti lentokirje myytiin 60 eurolla – kohde on aika vaikea ja hinta oli mielestäni suhteellisesti oikealla tasolla.

Muutenkin hinnat monen kohteen osalta nousivat huomattavan korkeiksi, myös M17-osasto kohteet ja M17 lentokohteet saivat kovia myyntihintoja. Mieleen jäi myös M63 3mk lentokone-merkin laskos, joka sai uuden kodin 405 eurolla. Huomattavaa oli, että kaikki M54, M63 ja M75 osastojen kohteet myytiin – uudempi käyttösarjafilatelia kiinnostaa!

HFF eli Helsingfors Frimärkssamlare Förening rf. kokoontuu kaksi kertaa kuukaudessa Suomen Filatelistiseuran tiloissa Lönnrotin kadulla Helsingissä. Kerhon kokouksissa käy parisen kymmentä jäsentä ja kokouksen lisäksi ohjelmassa on tyypillisesti esitelmä ja kerhohuutokauppa. Kerhon juuri aloittanut puheenjohtaja on Jussi Tuori. Kävin HFF:n kokouksessa viime keskiviikkona ja kokous olikin juuri aloittaneen Jussin ensimmäinen puheenjohtajana. Esitelmänpitäjänä oli Juho Paananen, joka kertoi postikorttikeräilystään, joka keskittyy Venäjän – Japanin 1904-1905 postikortteihin ja sotaan liittyvään historiaan, jota korttien kautta voidaan kertoa ja ymmärtää. Sota oli siksi mielenkiintoinen, että Euroopassa siitä välittyi ja värittyi kuvaa juurikin postikorttien kautta, päivälehdistön lisäksi.

Juho Paananen esitelmöi

Venäjän-Japanin sotaan liittyy myös Siperian rata, joka valmistui käyttökuntoon jo 1800-luvun puolella, vaikka osa matkaa kuljettiinkin junalautalla (Baikalin yli) ja joka sai Venäläisten ambitiotason uudelle tasolle liittyen Siperiaan. Siperiaa oli asutettu 1850-luvun jälkeen kiivaasti useiden miljoonien siirtolaisten tahtia tultaessa 1870-luvulle. Vilja virtasi kohti suuria kaupunkeja Lännessä ja rata toi mahdollisuuksia nopeaan siirtymiseen. Japanin kulta-aika amerikkalaisten murtaman Japanin eristäytymisen jälkeen tapahtuneen nopean kehityksen muuttamana ajoittui samaan ajanjaksoon ja kun kaksi kunnianhimoista valtakuntaa kohtaavat yhtäaikaisesti kummallekin tärkeiden intressien äärellä on seurauksena usein ollut sota. Japanille sodassa oli kysymys raaka-aineiden saamisesta raaka-aineköyhälle emämaalle ja Venäjälle kyse oli ekspansiosta Itään ja siirtomaavallasta. Japanilaiset olivat kuitenkin askeleen edellä kehittyneemmän merikalustonsa, eli nopeiden modernien torpeedoveneidensä kanssa kuin Venäjä, sekä lähempänä koska Japani hallitsi tuolloin korean niemimaata, joka on aivan naapurissa. Mm. näistä syistä tämä erityisesti meritaisteluistaan tunnettu sota päättyi Japanin voittoon. Turkulaiset saavat nähdä sodan vaikutukset joka päivä tänäänkin kulkiessaan Port Arthurin puutalokaupunginosan ohitse – alue on nimetty yhden sodan tärkeimmistä taistelupaikoista mukaan, jonka venäläiset menettivät japanilaisille 1905. Kaupunkihan on nykyisin osa Kiinaa ja täsmällisesti sen nimi on Lushun, mutta suurin lähellä oleva kaupunki on Dalian.

HTO 62 ja Forssan kerhon kesäpäivä Tammelassa

By

HTO:n 62. huutokauppa päättyi 24.5. illalla, tätä kirjoitusta aloittaessani huutokaupan jälkimyynti on juuri loppunut. HTO:n huutokaupassa oli M30 filateliakohteita myytävänä parisen kymmentä ja postihistoriakohteita yli neljäkymmentä. Nämä siis M30 osastoissa. Myös muissa osastoissa oli M30 kohteita. kaiken kaikkiaan voidaan arvoida, että M30 kohteita lienee ollut myynnissä n. sata kappaletta. Tämä tietysti on mukavaa M30 keräilijän kannalta, kun kohteita on tarjolla – erityisen mukavaa olisi tietysti se, että myynnissä olisi juuri sellaisia kohteita mitä itse kaipaa, mutta se onkin sitten jo ihan eri juttu.

Filateliapuolella myynnit olivat yli 75%, mikä tietysti on ihan ”ok” tulos. Myynnissä oli pääasiassa loistoleimattua materiaalia. Myymättä jäi 300mk lentokone-merkin leimaamattomia ryhmiä, joiden lähtöhinnat oli asetettu aika korkealle. Tiukinta filateliakohteiden hintakärkeä edustivat 1½mk harmaan merkin loistoleimaus (yli 40 euroa) ja 9mk ”korkea” merkki (55€). Uskomattomuuksia ei ollut kaupan.

Postihistoriapuolella oli useita kiinnostavia lähetyksiä tarjolla. Kotimaassa kulkeneista tavaranäyte 1mk merkillä vuodelta 1937 myytiin 15€ lähtöhinnallaan ja 1mk rullamerkki postikortilla 25€ hintaan, myöskin limitillään. Vakuutetun kuoren vuodelta 1945, jonka maksuna oli käytetty 10p harmaita (violetteja) sellupaperisia (SP) leijonamerkkejä, myyntihinta kipusi aina yli 96 euron. Muistamme, että M30 leijonamerkkejä painettiin usealle paperille, joista 5 ja 10 pennin merkkien sellupaperille painetut painoerät ovat harvinaisia lähetyksillä. Tähän on kaksi syytä, ensiksikin nämä alimmat penniarvot olivat 1945 aikoihin tulleet aikamoisen tarpeettomiksi ja niitä saatettiin käyttää vain ”aukontäyttäjinä” postimaksujen maksamisessa ja käytännössä niitä löytyy juurikin vakuutetuilta lähetyksiltä, joissa vakuutusmaksujen pennimäärät vaativat pienen nimellisarvon merkkejä vielä 1945. Toinen syy on pienehkö painosmäärä. Siinä missä 10p ensimmäisiä tilauseriä, jotka painettiin lumppupaperille (LP) painettiin 8 miljoonaa kappaletta, painettiin sellupaperille ja näiden välissä käytetylle lumppusellupaperille (LSP) vain 0,5 miljoonaa merkkiä. Kun kerätään M30 filateelista kokoelmaa on tarpeellista pyrkiä keräämään myös kaikille papereille sopivat lähetykset.

Sellupaperin 10 penniset V-kuorella

Vakuutetut kirjeet kotimaassa eivät ole erityisen harvinaisia, mutta 10p sellupaperiset merkit siis ovat – kohteessa maksettiin juuri sellupaperin merkkien käytöstä. Taksa muodostui kotimaan (21-250g) kirjeen taksasta (1.9.1942–30.6.1945) 6,00mk + kirjausmaksusta (1.9.1942–30.6.1945) 3,50mk + vakuutuksesta (2001-3000mk) 2140 markalle (1.1.1935–30.6.1945) 0,90mk = 10,40mk. Kirjeen takana on vielä paperiset sinetit. Asiansa ajava kohde, mutta ei irronnut halvalla. Jos on oikein tarkkana, niin pari kertaa kymmenessä vuodessa voi nostaa vastaavaan edullisesti ”eurolaatikosta”… mutta tätä tehdessä tulee vähintäänkin muutama pummikin.

Tanskaan lähetetty kirjattu pikalentokirje vuodelta 1940 leimattuna Vaasassa meni kaupaksi 22 eurolla. Kirje oli ajalta, jolloin posti Ruotsiin lensi Turusta ja Vaasasta (siis EI Helsingistä). Tämä kuori oli lentänyt Vaasasta reitillä Vaasa-Sundsvall-Tukholma, jota kautta lennettiin 24.1.-23.3.1940, suora Vaasa – Tukholma reitti muuttui, koska suomalaisia sotalapsia kuljetettiin Vaasasta Ruotsiin juuri Sundsvalliin. Latviaan Suomen ja Latvian 1937 alkaneen postisopimuksen kirjetaksan mukainen lentokirje, jonka postimaksu oli maksettu kahdella M30 karmiinilla 2mk merkillä nousi 30 euron lähtöhinnasta 73 euron yli. Lentoposti Latviaan erikoistaksan aikaan on vaikeaa ja kun tätä postia tulee vastaan on syytä muistaa, että lentopostin lentolisä ei kuulunut sopimuksen piiriin samalla tavalla kuin Viron kanssa tehdyssä postisopimuksessa. Taksojen kanssa on siis oltava varovaisena. Kohteet ovat siis vaikeita ja kun tarkoitan vaikeita puhutaan siitä, että lentokirjeitä Latviaan erikoistaksalla tunnetaan alle 10 kappaletta. Kyseinen kuori oli Sointu-yhtiön kuori – Sointu oli levymerkki, joka teki savikiekkoajoista lähtien levytyksiä ja sota-aikanakin useita ajan artistien levytyksiä. Soinnun tuotantoa on remasteroitu ja sitä on saatavilla CD levyilläkin.

Vaikea lentokirje Latviaan

Yllä näkyvä lentokirje Rigaan on taksoitettu Suomen ja Latvian välisen postisopimuksen kirjetaksan mukaisesti (kirje alle 20g) 2,00mk ja lentolisä Euroopan lentolisän mukaisesti 2,00mk per 20g. Tyylikäs kuori ja kokoelmatasoinen kohde sekä M30 postihistorialliseen tai lentopostikokoelmaan, miksipä ei M30 filateeliseenkin kokoelmaan 2mk merkin kohdalle.

Saksaan 1940 lähetetty siisti toisen painoluokan lentokirje myytiin n. 40 eurolla ja siisti toisen painoluokan kirjattu kirje Italiaan vuodelta 1942 30 euron pohjillaan. Kirje Saksaan vuoden 1946 joulukuulta 10mk sinisen leijonan yksittäiskäytöllä myytiin 40 euron pohjillaan. Postiyhteys Saksaan aukesi juuri 1946 joulukuussa ja kohde on erinomainen postihistoriakohde, sillä sen avulla voidaan kertoa postin avautumisen tarina. ”Toisella puolella” samaa asiaa olisi syyskuussa 1944 Saksaan lähetetty lähetys, mielellään ”postiyhteys keskeytynyt”-leimauksella. M30 30mk linja-auto merkillä maksettu kirjattu kirje Neuvostoliittoon meni kaupaksi 20 eurolla – lähetys on hyvän näköinen ja ostaja sai sen edullisesti.

Erinomainen yksittäispostite 12/10mk merkille

12/10mk päällepainamamerkin yksittäiskäyttö kirjeellä Argentinaan vuodelta 1948 myytiin n. 37 eurolla. Kohde on erinomainen käyttö tälle merkille ja vaikea. Meni aika edullisesti, sillä vastaavan tasoisia ei ole usein tarjolla. Hyvä kohde M30 filateeliseen tai postihistoriakokoelmaan.

Myytävänä oli myös muutamia eriä, jotka eivät alhaisista lähtöhinnoistaan huolimatta menneet kaupaksi – kuvia katsomalla hiukan jäi mietityttämään… näytti siltä, että olisi saanut edullisestikin. Ehiöiden osastossa oli myytävänä kirjattu postikortti kotimaassa 1942 M30 lisämerkein M30 ehiöllä. Tämä myytiin hieman yli 37 eurolla. Kaiken kaikkiaan tällä kertaa oli mukana hyviäkin M30 kohteita, erityisesti postihistoriapuolella. Hintataso ei kaikilta osin noussut korkeaksi ja ostajat pääsivät edullisesti. Toivottavasti tämä innoittaa myös uusia nimiä keräämään M30 kokoelmia!

Forssan kerho on aktiivinen filateelinen toimija ja järjestää vuosittain kolme perinteistä tapahtumaa, kaksi keräilytapahtumaa ja kesätapahtuman. Nyt on kysymys kesätapahtumasta, joka järjestettiin 1.6. Tammelassa Tammelan Opiston huvilalla. Kelit olivat ajoittain kaikkea muuta kuin kesäiset ja erään paikalla olleen toteamus siitä, että vain kolmen viikon kuluttua alkaisivat päivät taas lyhenemään ja pääsemme takaisin nauttimaan talvikaudesta sai yhden sun toisenkin pohtimaan syntyjä syviä. Allekirjoittanut oli tätä kommenttia ennen kuitenkin käynyt nauttimassa erinomaiset löylyt rantasaunassa ja pulahtanut järvessäkin, joten verenkierto toimi nopeassa tahdissa ja viileä ”kesä”lämpötilakaan ei saanut hymyä hyytymään. Helsingistä päin tulleet kertoivat kohdanneensa matkalla raekuuroja ja lämpötilan käyneen alle neljän asteen lukemissa… Paikalla lienee elohopea seisahtuneen noin kympin paikkeille. Veden lämpötilan arvelen olleen myöskin kympin paikkeilla.

Järvihän se siellä
Tammelan Opiston mökki
Merkkirovio
Juha Valtonen esitelmöi

Ohjelmaa oli järjestetty monenlaista, perinteisten myyntipöytien, joita oli useampien myyjien toimesta tuotu paikalle, lisäksi oli arpajaiset ja makkaraa sekä leipiä pöydät notkuen. Tapahtuman koulutus-osastosta vastasi Tampereen kerhon Juha Valtonen, joka piti oikein mielenkiintoisen esitelmän Ukrainan postihistoriasta. Tuli selväksi, että Ukraina on ollut suurvaltojen temmellyskenttä aina ja tämä asiantila on johtanut Ukrainan alueella asuvien kannalta ikäviinkin tapahtumiin. Postihistorialtaan alue on kiinnostava ja eri maiden postihallintoja siellä on toiminut useita. Tässäkin blogissa on Ukrainan postihistoriasta puhuttu.

Järjestetyssä huutokaupassa oli paljon kohteita tarjolla, lähes kaikki ”järkihinnoin”, eli lähtöhinnat eivät päätä huimanneet. Meklarina toimi Petri Jansson, jonka kirjavahko kielenkäyttö herätti useita kertoja hilpeyttä ja muutaman kerran piiskasi tilanteen oikean huutokaupan tunnelmaan. Usein hinnat jäivät edullisiksi ostajalle, mutta myyjät pääsivät sataprosenttisesti eroon tavarastaan. Itsekin lähdin muutaman huutokauppakohteen kanssa polkemaan takaisin Saloon.

Arpajaisten ensimmäinen arpa oikeutti sytyttämään merkkirovion, jolla poistetaan kierrosta ”roskaa” eli surkeasti leimattua massamerkkiä, joka pahimmassa tapauksessa kiertää negatiivisena kiertopalkintona huutokaupoissa jopa vuosia. Forssalaiset ovat päättäneet omin toimin tehdä stopin tälle kiertävälle ilmiölle ja aika ajoin pistää savuna ilmaan satoja tuhansia roskamerkkejä. Forssan kerhon primus motor on Kari Tapola, joka nähdään milloin keittiössä puurtamassa voileipien parissa, milloin toimittamassa arpajaisia tai toimimassa huutokaupan kirjurina. Tällä kertaa apuja keittiöhommiin saatiin SF:n Heidiltä. Nöyränä kiitän Forssan kerholaisia ja muita järjestäjiä, sillä itse pääsin nauttimaan täysin rinnoin heidän työnsä hedelmistä ilman omaa panosta. On hienoa, että hyväntuulisia tapahtumia järjestetään, se lujittaa harrastuksen sosiaalista puolta ja piristää vaikka Suomen kesä on lyhyt mutta vähäluminen.

Turun Kevät 2023

By

Kevät tekee taas tuloaan ja siitä varma merkki on Turun Kevät tapahtuma, joka tänä vuonna osui tälle päivälle ja huomiselle, eli tarkemmin sanottuna 22.-23.4.2023. Tilaisuuden järjestämispaikkana on Turun Seurakuntien juhlasali aivan Aurajoen kupeessa Kirkkosillan kohdalla. Kävellessään autolta paikalla on mahdollista ihailla suomalaista kulttuurimaisemaa parhaimmillaan, siis Turun tuomiokirkkoa ja sen miljöötä, joen toiselta puolelta käsin. Sitten viimekerran on yksi asia muuttunut, nimittäin kaikki lähitienoiden parkkipaikat ovat muuttuneet rahanimentäkoneiksi Turun kaupunkimolokin loputtomaan kitaan. Näin Salolaisena, eli ollen kotoisin kaupungista, jossa ei ole ainuttakaan maksullista parkkipaikkaa… tämä tietysti tuntuu pahalta. Kun ”sakkoa” maksetaan peltilehmän paikoittamisesta on kyseessä tietysti suorastaan elämän iloa vähentävä asia. Jätämme jälleen aforismit sikseen ja siirtykäämme itse asiaan, eli tilaisuuteen.

Kuten asiaan kuuluu paikalla oli näyttely, jossa oli näytillä useita kokoelmia niin kortteja kuin merkkejäkin. Ei kuitenkaan mitään erityisesti M30 kiinnostavaa, mikä tietysti oli harmi, mutta ei varsinaisesti himmentänyt muuten hyvää fiilistä. Myyjiä paikalla oli parisen kymmentä, mikä myöskin on tietysti hieno juttu – tavaraa oli taas saatavilla runsaasti ja kuten tavallista, hinnat vaihtelivat pöydästä toiseen. Mielestäni runsas myyjien määrä on merkittävä hyöty harrastajalle, erityisesti jos mukana on myyjiä, joita ei usein näe. Tällöin on jonkinlainen mahdollisuus tehdä myös löytöjä, mikä onkin ehkäpä keräilyn suurin suola. Kuvista on mahdollista nähdä, että Turun kerholla on käytössään ns. A kehykset, joissa jokaisessa kehyksessä on paikka kolmellekymmenelle kokoelmalehdelle, eli kahdelle näyttelykehykselle. Tämä eroaa Liiton kehyksistä, joissa on paikka 16 sivulle per kehys. Jakokin on erilainen 5*3 eikä 4*4. Mikäli kokoelmaan sijoittaa A3 sivuja tai koko kokoelma on tehty A3 sivuilla asialla on merkitystä, muuten tällä asialla ei ole juurikaan merkitystä.

Saavuin parin Salon kerhon jäsenen kanssa paikalle jo ennen virallista aukiolon alkamista ja paikalla oli jo tuolloin jonkin verran väkeä ja kaikki kehykset valmiina. Eli päästiin aikaisuudesta huolimatta välittömästä kiinni itse asiaan. Pikainen kokoelmien läpikäynti ja sen jälkeen tutkimaan myyntipöytiä… Mitä sitten tällä kertaa löytyi? Olin yllättynyt positiivisesti, nimittäin ihan mukavasti löytyi kaikenlaista, myös M30 kohteita.

Nappasin eräältä pöydältä postivaunuleimalla leimatun kotimaassa lähetetyn aivan perus kuoren. En tiedä oikeastaan miksi, mutta hiukan teki mieli tutkia kohdetta ja postileimaa. Olen aiemminkin todennut, että osaamiseni junaleimojen osalta on huonoa ja siksi ajattelin yrittää sivistää itseäni ostamalla kohteen, jotta olisi ”pakko” selvittää mistä on kysymys. Eli tuumasta toimeen: Kohteella on hyvin yleinen 2mk karmiini M30 leijonamerkki ja taksa on kotimaan kirjeen taksa kaksi markkaa. Määränpää on Viipuri, Papula. Leimaus on 23.4.1937 junaleimalla p.vaunu 24, joka aivan erinomaisen (jos saan kehua) Antti Lehmuksen ja Olavi Helmisen ”Postia Junalla” kirjan mukaan ollut käytössä 1.2.1928-16.3.1940 rataosuudella Pieksämäki – Eilisenvaara. Leima ei suinkaan ole harvinainen, vaan yleinen ja ym. kirjasta käy ilmi, että sen käyttöaika on ollut pitkä, 3.4.1928-15.9.1951! Kyseessä on 25mm halkaisijaltaan oleva leima ja sen tunnistenumero on 24.4.03. Kun kohteita määritellään, on tällainen tieto avuksi ja antaa mm. tuomareille käsityksen siitä, että vihkiytyminen on hyvällä tasolla, kun on ”edes” jaksettu katsoa kirjasta, että mitä kohteella oikeastaan tapahtuu. Saadaan lisäväriä kohteisiin, vaikka niillä olisi muutakin meneillään. Tämä kohde maksoi yhden euron, eikä se varmasti arvokkaampi olekaan. Rautatieleimoja vaikuttaa olevan edullisesti saatavilla euron laatikoissa niiden kerääminen on varmasti mielekästä puuhaa, varsinkin kun referenssi löytyy kirjasta. Kaiken keräilyn ei tarvitse olla erityisen kallista.

Toinen ostamani kohde on kotimaan lentopostia Kuusankoskelta Maarianhaminaan vuodelta 1950. Kyseessä on firmaposti Pohjoismaiden Yhdyspankkiin, eli pankkiin, joka yhdistyi Kansallisosakepankin kanssa 1996 ja muodosti Merita-nimisen pankin. Merita oli aina mielestäni aivan täysin epäonnistunut nimi pankille… mieleeni tuli jonkinlainen kahvipaketti, ei suinkaan mikään finanssikeskus. Nimi ei kuitenkaan jäänyt erityisen pitkäikäiseksi, sillä jo vuonna 1997 Merita yhdistyi ruotsalaisen Nordbankenin kanssa ja sai nimen Merita-Nordbanken… eli vielä kammottavamman sanahirviön. Kun pankkiin yhdistettiin vielä Tanskalainen Unibank ja norjalainen Christiania Bank og Kreditkasse oli syntynyt laajempi Pohjoismainen pankki ja sen nimeksi muodostui vuonna 2000 Nordea. Suomessa nimi otettiin käyttöön vuonna 2002. Sinänsä oli jonkinlainen sääli, että vanhat nimet joutuvat unholaan, sillä sekä Yhdyspankilla, että Kansallisosakepankilla oli pitkä historia suomalaisessa pankkimaailmassa ja näidenkin yritysten pankkimiehiä on aina ollut mukana myös filateliassa! Nykyisistäkin näyttelyfilatelisteistammekin osa on ns. pankkimiehiä. Pankit ovat aina lähettäneet paljon postia, tunnetaankin paljon hyviäkin pankkien lähettämiä kirjeitä lähestulkoon kaikkialle maailmaan. Tämän kertainen kohde on pikana lähetetty lentokuori ja sen taksa muodostuu kirjeen (per 20g) taksasta (1.7.1950-31.12.1951) 20,00mk + pikalisästä (1.1.1948-31.12.1951) 25,00mk + lentolisästä (1.10.1942-31.12.1962) 2,00mk ja on näin ollen yhteensä 47,00mk. Kotimaan lentopostilähetykset, joille on maksettu lisämaksuja ovat aina hieman parempia kohteita. Tästä jouduin pulittamaan setelirahaa.

Muuta löytynyttä olivat Englantiin vuonna 1936 lähetetty lentokirje ja Sveitsiin 1943 lähetetty kirje. Lentoliikenne oli 1930-luvun puolessa välissä jo vilkasta ja yöpostilennoilla, joita lennettiin kesäisin, kulki myös lentolisämaksuton posti lentäen reiteillä Eurooppaan. Vuonna 1936 suomalainen lentoposti kulki yhä ponttoonikoneilla Ruotsiin ja Viroon, koska maakenttiä oli olemassa vasta Turussa. Malmin kenttä valmistui juuri vuonna 1936 kovan kiireisen rakentamistyön jälkeen. Nimittäin Tukholman Bromman kenttä oli valmistunut aiemmin 1936 ja sieltä oli ajatus lentää Suomeen nimen omaan maakoneilla… ja asia ei voinut edetä ennen kentän valmistumista. Ensimmäinen ulkomaalainen kone laskeutui Malmin kentälle 16.12.1936 ja se oli ABA:n Junkers Ju 52 3M ”Södermanland”, josta tässä blogissa juuri edellisessä kirjoituksessa oli puhetta. No siinä missä Ruotsissa 1936 jo pitkälti lennettiin maakentiltä oli Suomi yhä lähtökuopissaan ja Englantiin lähetetty kirje, josta nyt siis puhutaan, lensi Suomesta ensimmäisen lentonsa ponttoonikoneella. Leimasta käy selvästi ilmi, että lähetyspäivä on 21.10.1936 ja kellonaika 15. Kaivamme esiin vuoden 1936 kiertokirjeet ja katsomme sisällysluettelosta lentopostia käsittelevien kiertokirjeiden numerot. Ensimmäinen asiaan liittyvä kiertokirje on numero 45/1936, joka kertoo meille, että ilmapostin kuljetus reitillä Tallinna-Helsinki-Turku-Tukholma yhdistyy yöpostilinjoihin välillä 1. toukuuta – 3. lokakuuta. Eli ”ohi meni”, nimittäin kirjeemme on lähetetty 21.10.1936 ja ei siis kulkenut näillä linjoilla. Asia tietysti ei ole niin ”polttava” sillä lentolisä on maksettu ja kirje kulki maksimaalisesti lentona – mikäli kyse olisi muusta kuin lentomaksu-maksettu kirjeestä, olisi ns. peli pelattu ja kirje olisi mennyt eteenpäin Tukholmasta junalla. 16.10.1936 siirryttiin linjaan Helsinki-Turku-Tukholma, eli Tallinna putosi pois. Joka päivä lennettiin Helsingistä 13.45 ja oltiin Tukholmassa 15.30. Tämä siis tarkoittaa, että kun kirje on leimattu klo. 15 se lensi vasta leimaamista seuraavana päivänä, eli 22.10. Mutta eipä hosuta, nimittäin KK 88/1936 kertoo, että ”komento takaisin” – yölennot jatkuvat vuoden 1936 loppuun saakka ja KK 45/1936 mainitut linjat toimivat vuoden loppuun asti. Tämä tarkoittaa sitä käytännössä, että kirjeemme on kulkenut 22.10. ensin reitillä (Tallinna)-Helsinki-Turku-Tukholma lähtien Helsingistä klo 13.45 ja ollen perillä Tukholmassa 15.30 ja jatkanut yölennolla Tukholmasta eteenpäin reitillä Tukholma – Kööpenhamina – Hannover – Köln – Lontoo klo 19.40 ollen perillä Lontoossa viideltä aamulla 23.10.

Tunnemme Englantilaisen postin tehokkuuden ja suuhumme tulee suorastaan lontoonrakeiden anismainen lakritsinen maku, kun kuvittelemme postinkantajan kantavan kuorta kohti Knightsbridgen hienostoaluetta ja sujauttavan sen Wilton Place 37:ssä sijaitsevan asuintalon postiluukusta sisään. Paikka on aika lähellä Buckingham Palacea, jossa henkilöt, joilla on ns. enemmän rautaa kauluksessa kuin allekirjoittaneella asustelevat ja juovat teetä. Jätetään asian mehustaminen sikseen ja siirrytään seuraavaan kohteeseen, joka on siis 1943 Sveitsiin kulkenut lähetys. Kuten olemme Filatelistista saaneet lukea oli Sveitsi maa, johon postiyhteys säilyi käytännössä koko sodan ajan, lukuunottamatta hyvin lyhyttä keskeytystä vuonna 1945. Asia on jollakin tapaa uskomaton, nimittäin kaikkiin muihin maihin pl. Ruotsiin posti keskeytyi pidemmäksi aikaa. Tämä ei kuitenkaan tee kohteesta mitenkään erityistä, nimittäin postia Sveitsiin tunnetaan sodan ajalta jonkin verran. Leima kertoo kirjeen tulleen lähetetyksi 15.12.1943 Helsingistä. Sensuurissa on käyty, ja numero on 24, joka oli käytössä Helsingissä. Taksa Sveitsiin oli ulkomaan taksa, joka oli lähettämisen aikaan 4½mk. Joskus vastaavia kohteita näkee kovilla hinnoilla myynnissä. En oikein tiedä miksi. Ei kannata maksaa liikaa.

Mukaan tuli muutakin, kaiken kaikkiaan oikein mukava reissu Turkuun. Parasta antia oli tietysti tavata keräiiljäkolleegoita ja vaihtaa kuulumisia. Lohileivät ja kahvikin maistuivat. MUTTA pakko on antaa palautetta siitä, että leipien hinta oli lähtenyt käsistä. Vaikka on selvä, että halua on tukea yhteistä harrastusta, niin olisi syytä pitää kohtuus mielessä! Kun ne parkkimaksutkin ovat tulleet mukaan kuvioon. Tämä on sitä inflaatiota nyt!

Forssan pääsiäisen tapahtuma

By

Kuten niin monta kertaa aiemminkin, järjesti Forssan postimerkkikerho pääsiäisen keräilytapahtuman Kuhalankadun järjestöjen talossa tänäkin vuonna. Tarkka päivämäärä 8.4. avautui kauniina ja aurinkoisena vaikka paikka paikoin maastossa oli näkyvillä loppuun sulavia lumikinoksia. Kun tulin paikalle oli tapahtuma ollut virallisesti käynnissä jo puolisen tuntia, mutta vaikutti siltä, että aloitettu oli tasan tarkkaan paljonkin ennen virallista kellonlyömää…. nimittäin paikalla oli kauppiaiden lisäksi jo suuri määrä paikallisia ja kauempaakin tulleita keräilijöitä. Joensuusta asti oli lähdetty aamutuimaan ajelemaan Forssaan, matka oli kuulemma alkanut jo kolmen aikoihin aamuyöstä. Oma noin tunnin matkani alkoi kuullostaa aloittelijan räpellykseltä, kun hard-core keräilijöihin verrataan.

Oma muistikuvani on, että en ole ikinä nähnyt yhtä tiukkaan pakattua tapahtumaa Kuhalankadulla, nimittäin myyjiä oli ennätyksellinen määrä paikalla ja kiinteistössä oli todella paljon tavaraa. Homman luonteesta kertoo, että paikalle oli tullut kaksi ruotsalaista kauppiasta laajoine materiaaleineen, Juhani Kemi Pohjoisesta ja suuri määrä kauppiaita Etelä-Suomesta. Aulassa oli perinteisesti Hämeen kerhojen myyntipiste ja ovensuussa Forssan kerhon puheenjohtaja Kari Tapola myi arpoja.

Kiertelin myyntipöytiä aktiivisesti ja katsoin läpi satoja kohteita. Näppeihin jäi kaikenlaista, mutta vain yksi M30 kohde. Siitä en voi olla erityisen pahoillani, sillä en sortunut ostamaan sellaista mitä en tarvitse tai mitä minulla jo on. Tuplien ostaminen on minulle tavallista, mutta ei perusteltavissa mitenkään järkevästi. Suurin osa ostamistani kohteista oli ulkolaisia lähetyksiä, jotka liittyivät sodan aikaiseen postihistoriaan.

Löytynyt kohde oli yksi ”hakusessa” pidempään ollut lentopostiin liittyvä asia, mitä olen sivusilmällä yrittänyt etsiä, mutta tähän mennessä ei ole tullut vastaan. Nimittäin kyse on siitä, että vuosina 1933-1936 ja oikeastaan myös vuosina 1937-1939 toimi lentoposti Ahvenanmaalle vain reitillä Tukholma – Maarianhamina – Tukholma ja reittiä operoi ruotsalainen lentoyhtiö ABA (AB Aerotransport), joka on nykyisen SAS lentoyhtiön Ruotsalainen edeltäjä. Toisin sanoen, lentoreittiä Maarianhaminasta Suomeen ei suoraan ollut lainkaan. Tämä on tietysti kiinnostava asia, koska äkkiseltään voisi ajatella, että Helsingistä tai Turusta lennetty linja Tukholmaan olisi pysähtynyt Ahvenanmaalla… mutta näin siis ei suinkaan ollut. Tämä tarkoittaa myös sitä, että lentoposti Ahvenanmaalta Suomeen kulki Tukholman kautta. Minua on kiinnostanut saada kohde, joka olisi varmasti lentänyt välillä Ahvenanmaa – Tukholma. ”Varmasti” siksi, että vaikka käytännössä Ahvenanmaalta lentokaudella lähetetystä LC-postista epäilemättä suurin osa kulki lentona, siis myös posti, jolle ei lentolisää oltu maksettu, ei suurimman osan kohteista osalta asiaa voida leimojen ja lentolisän puuttumisen takia pitää täysin varmana. Kun kaikki mikä ei ole täysin varmaa on epävarmaa… niin olen yrittänyt löytää kohteen, jonka osalta varma on varmaa tämän asian suhteen. Ja nyt sellainen siis löytyi.

Kuvastakin näkyy, että kyseessä ei ole mikään erikoinen kaunokki, vaan päin vastoin jonkinasteinen rumakki. Täysin tavallinen Pohjoismaisella postikorttitaksalla Maarianhaminasta Tukholmaan lähetetty postikortti M30 1,25mk leijonamerkillä. Se mikä tekee kortista minulle hyvän on Tukholman saapumisleima, jossa on sama päivä kuin Maarianhaminan leimassa ja kellonaika, joka kertoo mielenkiintoisen asian, nimittäin sen, että kortti on lentänyt Maarianhaminasta Tukholmaan. Leimaus Maarianhaminassa on 19.7.1935 klo. 09 ja Tukholmassa 19.7.1935 klo 11-12. Aikataulun mukaisesti lento Tukholmasta Maarianhaminaan lähti 08.30 ja oli perillä klo 10.15 sama kone lähti Maarianhaminasta paluumatkalle klo 11.00 ja oli perillä Tukholmassa 10.45. Muistamme, että maidemme välillä on tunnin aikaero. Tämä tieto löytyy kiertokirjeestä 42/1935. Vuonna 1935 lentokausi kesti kesäkuun 20. päivästä elokuun 20. päivään, eli kaksi kuukautta.

Kortti on siis lentänyt ABA:n ponttoonikoneella Tukholman Lindarängenin lentosatamasta Maarianhaminaan, koska vuonna 1935 Maarianhaminassa ei vielä ollut maakenttää. Maakenttä rakennettiin vasta vuonna 1937. Lentosatama toimi keskustan lähellä olevassa Lilla Holmen saaressa. Bo Justussonin verkkosivuilta löytyy runsaasti kuvia ja tietoja Maarianhaminan lentotoiminnan kehityksestä, myös kuva kortin kuljettaneesta ABA:n ”Södermanland” koneesta, joka oli Saksalainen Junkers Ju-52 3M kolmimoottorikone. Sivuilta aukeaa myös Lindarängenin lentosatamasta tietoja.

Södermanland, kuva Bo Justussonin verkkosivuilta
Lindarängenin lentosatama, kuva Bo Justussonin verkkosivuilta

Vaikka tällä kertaa kohdemäärä jäi ”statistisesti” laihaksi olen tyytyväinen, koska sain jotain sellaista mitä minulla ei ennalta ollut ja se on aina mukavaa. Lisäksi täytyy mainita sillivoileipä ja kahvi sekä erityisesti hyvä kahviseura, asiat jotka tekevät Forssan-reissuista aina mukavia.

Merkki-Albertin 65

By

Merkki-Albertin 65. huutokauppa päättyi tätä kirjoitettaessa edellisenä iltana yhdeksän aikoihin. Kohteiden jälkimyynti on yhä käynnissä. Tällä kertaa M30 osastolla oli hurja määrä kohteita myynnissä, lähes sata. Lisäksi M30 kiinnostavaa oli myös ainakin lentopostin osastolla.

Filatelian puolella oli erilaisia pikkukiinnostavia kohteita, joista mainittakoon Raumalaisen postimerkkiliikkeen A. Marttilan arkinreunapainannalla varustettu 20p vihreä merkki. Näitä arkinreunapainantaisia M30 leijonamerkkejä tunnetaan muutamia arvoja ja painantoja pariltakin liikkeeltä. Limitiksi oli asetettu 20 euroa ja sillä kohde myytiin. 50p keltainen rullamerkki hyvällä leikkausvirheellä myytiin myöskin pohjilla, jotka oli asetettu kolmeen kymppiin. 6mk oranssin merkin sokkohammas meni 40 eurolla ja 2mk vihreän merkin numeropalalle osunut kohtalaisen voimakas hammastesiirtymä ei liikahtanut satasella. Markan oranssin merkin kolmen merkin käytetty ryhmä leikkeellä, jossa oli hammastesiirtymä nousi 76 euroon, joka oli hiukan yllättävänkin kova nousu. Laskoksia ja pieniä siirtymiä oli myynnissä useita, kuvaksi otin kahden merkin yli menneen 5mk Olavinlinna-merkin laskoksen, joka on tätä kirjoitettaessa yhä myytävänä 20 euron limitillään. Kaiken kaikkiaan ns. pikkuhyviä filateelisia merkkierikoisuuksia oli myytävänä tällä kertaa runsaasti. Mukana oli muutama parempikin kohde.

Postihistoriapuolella ei M30 osastossa ollut ihmeitä. Kirjattu paikalliskirje yksin 24mk M30 leijonamerkillä teki kauppansa viidentoista euron pohjahinnalla. Yksittäispostitteena lähetetty 3mk harmaa merkki painotuotteella Englantiin ennen 3mk vihreän merkin julkaisua meni ”vain” 30 euron pohjilla. Ehkäpä kaikilla on jo tämä? Kyse ei ole helpoimmasta kohteesta ja 3mk harmaalle merkille kohde on kelpo käyttö. Hiukan jäin tässä raapimaan päätäni. Mielestäni ehkä kiinnostavin postihistoriakohde osastossa oli Etelä-Afrikkaan lähetetty paketti, joka oli maksettu M30 300mk lentokone-merkillä ja M54 mallin merkeillä. Postimaksua oli kortille kiinnitetty yhteensä 364 markan edestä. Kohde myytiin parin kympin pohjillaan, mikä mielestäni ei ole kaukomaiden pakettikortista kovinkaan korkea hinta. Kortilla oli kiinni myös Ahvenanmaalaisen postikonttorin tulliluettelo – paketissa oli lähetetty makeisia, kukaties salmiakkia Etelä-Afrikkaan.

Lentopostin osastossa oli muutamia kiinnostavia M30 kohteita. Vuoden 1940 kesällä Petsamoon Liinahamariin lähetetty lentokirje, joka oli ”aitoa asiaa” lähti parin kympin matalista pohjista ja päätyi vain 52 euron hintaan. Kyseinen lähetys on mielestäni aika vaikea kotimaan lentopostilähetys. Sodan aikainen kotimaan lentoposti on vaikeaa. Ostaja sai halvalla hyvää. Toinen erinomainen lentokohde oli 1941 Helsingistä Englantiin lentopostina lähetetty kirje. Kirjeelle oli maksettu Euroopan lentopostilisä 2mk pohjataksan ollessa ulkomaille lähettämisen aikaan 3½mk. Koska Saksa ei antanut Englantiin menevälle postille kauttakulkua oli kirje kulkenut lentona ensin Moskovaan, josta Siperian rataa pitkin Vladivostokiin, mistä se on laivalla kulkenut luutavasti Yokohamaan ja sieltä eteenpäin Yhdysvaltain Länsi-rannikolle. USA:n läpi kirje on kulkenut junalla, koska lentolisä oli maksettu vain Moskovaan asti. Saavuttuaan USA:n Itä-rannikolle kirje on matkustanut laivalla Englantiin. Kaiken kaikkiaan kuljettu matka on noin 29000 kilometriä. Kohteen hinta nousi 50 euron lähdöstä aina 143 euroon saakka. Kohde kiinnosti minuakin, mutta olin tehnyt itse itselleni myyräntyötä aiemmissa kirjoituksissa mainitun Via Siberia kokoelman ja asiaan liittyvien esitysten muodossa, nimittäin markkinoinut juuri näitä Siperian kautta kulkeneita kohteita. Tietoisuus oli herännyt ja kohde meni ns. parempiin suihin – ehdottomasti kokoelmakelpoinen kohde postihistorialliseen tai lentopostikokoelmaan.

Useita Etelä-Amerikkaan lähetettyjä lentokirjeitä 1930-luvulta oli myytävänä, lähdöt vaihtelivat 20 ja 40 euron välillä. Kaikki taisivat mennä kaupaksi ja hinnatkin nousivat jonkin verran. Uruguayhin 1941 mennyt lentona menemään tarkoitettu kuori, jossa oli yliviivattu lentolipuke nousi yli sadan euron. Kiinnostavin lentopostiosaston M30 kohde oli vuonna 1940 talvisodan aikana Iraniin lähetetty kirje. Kohteen kuvassa näkyivät reittitiedot ja tieto siitä, että kohteen taustapuolella olisi Teheranin tuloleima. Tuloleima on näissä postihistoriakohteissa aina tärkeä tieto. Sodan aikainen lentokirje kaukomaihin on aina hyvä kohde, Iran on vaikeahko kohdemaa, joten se tekee kohteesta tavallista paremman.

Kohteen hyvyydestä tiesivät muutkin, sillä 30 euron pohjista se nousi aina 145 euron hintaan saakka. Hinta ei ole mitenkään uskomaton, koska kohde on vaikea, mutta sitä voi selittää se, että leimaus ei mm. kuorella olevan 50p merkin osalta ole aivan priimaa vaikka leiman päiväys hyvin muilla merkeillä näkyykin. En pidä maksettua hintaa erityisenä ylihintana. Kohde jäi kalleimmaksi myydyksi M30 kohteeksi tässä huutokaupassa.

RiiHeX käteenjääneet ja visiitti Tampereelle

By

Näyttelyistä voisi kertoa miten paljon tahansa juttuja, mutta filatelian kello käy jatkuvasti eteenpäin, siksi onkin tärkeää pidättäytyä olennaisessa ja kulkea ajan mukana. Lupasin käydä läpi muutamia näyttelystä löytyineita kohteita ja tämän lupauksen tässä kirjoituksessa lunastan. Kuten aiemmassa jo kerroin, oli paikalla kohtalaisen runsas määrä kauppiaita, joista suurimmalla massalla oli mukana Vesa Järvistö. Myös Merkki-Albertilla sekä järjestävien kerhojen ständellä oli runsaasti myytävää mukana. Kauppiasosastoille oli varattu hyvin tilaa ja tuoleja oli riittävästi. Näiltäkin osin näyttely oli hyvin onnistunut.

Olli Saarinen
Vesa Järvistö
Merkki-Albert ja Hellman Huutokaupat

Mitä sitten jäi käteen? No, ainahan jotakin käteen jää… ja niin myös tällä kertaa. Omat ostokseni tulivat tällä kertaa suurimmaksi osaksi hyvin edullisilla hinnoilla penkolaatikoista, mutta ostin myös yhden lähetyksen ”ihan oikealla rahallakin”. Jätän lukijan arvattavaksi oliko yksikään kuvatuista kohteista erityisen arvokas… Mutta itse asiaan. Kuten tavallista, aloittelen kotimaisista ja mennään kaukaisempia kohdemaita kohti.

Ensimmäisenä tutkaani osui 14.9.1942 Porvoosta Turkuun lähetetty kirje, jonka postittamiseen oli käytetty 2:75mk violettia M30 leijonamerkkiä yhdessä 75p oranssin leijonamerkin kanssa. Yhteensä postimaksua oli siis maksettu 3½mk, mikä olikin oikein, sillä kotimaan kirjeen postitaksa vaihtui syyskuun alussa 1942 kolmeen ja puoleen markkaan. Koska 2:75p merkkejä oli hurjasti jäljellä päätettiin painaa 75p oranssi merkki sille kaveriksi, jotta pystyttäisiin käyttämään merkit pois. Uusi 3½mk oliivin värinen merkki julkaistiin vasta 1.10.1942 ja näin kuukauden ajan piti taksa maksaa joko 3½mk sinisellä merkillä, jonka painos oli jo posteista loppu tai rakentamalla taksa muilla merkeillä. 75p merkin käyttötarkoitus on nimen omaan tämä ”lisämerkkinä” toimiminen juurikin syyskussa 1942. Kyseessä ei ole mikään ”ihme”, mutta, kun se pyytämättä ja yllätyksenä eteeni tuli päätin sen noukkia parempaan talteen.

75p merkin käyttötarkoituksen mukainen käyttö
Helsinki – Tukholma reitillä lentänyt kirje

Toinen löytynyt kohde oli kirjattu lentokirje Helsingistä 5.12.1934 Kööpenhaminaan, Tanskaan. Kirjeen lähettämisen aikaan käytössä olivat Junkersin ponttooneilla varustetut lentokoneet postilentoreitillä Helsinki – Tukholma. Reitti oli kesällä 1934 Helsinki – Turku – Tukholma, mutta 16.11.1934 se muutettiin kulkemaan suorana Helsinki – Tukholma siten, että lentokausi päättyi 15.12.1934. Lähetetty kirje siis osuu tälle kuukauden mittaiselle reitille. Lisäksi kun kohde on kirjattu ja selkeästi firmapostia ja sille on vielä pistetty joulumerkkikin, niin löysin omasta mielestäni hyvän syyn tehdä hankinta. Kirjeen taksa Pohjoismaihin oli lähettämisen aikaan 2,00mk per 20g, kirjaaminen Pohjoismaihin teki 2,00mk ja lentolisä oli myöskin 2,00mk, mistä tulee yhteensä kuorelle kolmella 2mk merkillä maksettu 6,00mk. Mikään super harvinaisuus ei ole kyseessä, vaikka kuukauden mittainen lentoreitti sydäntä hieman lämmittääkin.

Löysin muutaman kirjeen, jotka oli lähetetty lentona Suomesta ulkomaille sen jälkeen, kun vuonna 1944 Valvontakomissio oli ottanut Malmin lentokentän haltuunsa ja siviililentotoiminta oli siirretty Hyvinkäälle. Tämähän tapahtui jo syyskuussa, pari kolme viikkoa sen jälkeen kun Suomi ja Neuvostoliitto olivat 4.9.1944 sopineet tulitauosta ja Suomen ja Saksan välille syntyi sotatila Lapissa. Väliaikainen rauhansopimus solmittiin 19.9. Moskovassa ja siinä suomalaiset koneet käskettiin kentille ja laivat satamiin. Aeron toiminta Helsingistä Tukholmaan keskeytyi 21.9. ja Malmi tyhjennettiin 28.9.

Ruotsalainen ABA lensi kerran viikossa väliä Tukholma – Hyvinkää – Tukholma ja ilmeisesti lentoja teki puoli-luvatta myös AERO aina lokakuun 1944 loppuun saakka. Marraskuussa tälle tuli stoppi ja vain ABA lensi kaksi kertaa viikossa vuoden 1944 loppuun asti. Lennoilla kuljetettiin lentopostia ja kyseessä on siis tosiaan reitti Hyvinkää – Tukholma. Kuvassa näkyvä kirje on lähetetty Helsingistä 15.11.1944, ajalta jolloin vain ABA lensi reittiä. Postitaksa oli kirjeeltä 3½mk ja lentolisä Pohjoismaihin 2mk. Mitäänsanomattoman näköinen lähetys, mutta silläkin on oma historiansa.

Hyvinkäältä lentänyt kirje
Saksaan sodan jälkeen lähetetty kirje

Kun tulitauko 4.9. Neuvostoliiton kanssa alkoi keskeytyi 5.9. alkaen postiyhteys Saksaan. Tämä tarkoitti sitä, että Suomesta Saksaan lähetetty posti palautettiin lähettäjälle ja myös sitä, että postia pystyi lähettämään Saksaan vasta vuoden 1946 joulukuussa. Saksa oli jaettu miehitysalueisiin ja vastaan tullut kirje, joka oli lähetetty ehkä Korsosta 1.9.1947 oli mennyt Starkenburgin provinssiin Heppenheimiin amerikkalaiselle vyöhykkeelle. Kirjeessä ei kyllä ole mitään erikoista mutta siinä ei myöskään ole mitään sensuuria. Kirjeen taksa oli lähettämisen aikaan 12mk. Starkenburgin linna rakennettiin 1000-luvulla ja sen tarkoituksena oli suojella Lorschin luostaria, joka on nykyään Unescon maailmanperintökohde. Itse luostari oli perustettu jo vuonna 764 Frankkilaisen kreivin toimesta karoliinien valtakaudella. Koska turismi tuo tuloja keksivät kreivi ja veljensä arkkipiispa, josta tuli luostarin apotti pyytää silloiselta paavilta Paul ensimmäiseltä pyhän martyyri Nazariuksen ja kolmen hänen kannattajansa jäännökset luostariin, jotta siitä tulisi pyhiinvaelluspaikka. Tämä markkinointikikka puri ja paikasta tuli suosittu uskonnollisen matkailun keidas, mikä se on vielä tänäkin päivänä. Kreivin investointi tuottaa vielä 1200 vuotta myöhemminkin… kadehdittavaa kaukonäköisyyttä.

Kuten tässäkin blogissa on useita kertoja käyty läpi, kulki pintaposti lyhyen aikaa kesällä 1940 Petsamon kautta Yhdysvaltoihin ja kyseessä oli aikanaan ainoa Suomesta ulkomaille (pl. Ruotsi ja Baltia) kulkenut postireitti. Posti kulki Thorden varustamon laivoilla ja laivoja kulki yhteensä neljä. Näitä ennen yksi laiva, Regulus nimeltään kuljetti postia Englantiin. Näillä neljällä laivalla kulkenut posti on reittinsä kannalta kiinnostavaa ja on lähetyspäivämäärän perusteella mahdollista arvioida tarkasti millä neljästä laivasta posti on kulkenut. Olinkin positiivisesti ilahtunut, kun vastaani tuli 10.6.1940 Helsingistä USA:n lähetetty kirje. Kirje on kulkenut 20.6.1940 Petsamosta lähteneellä Mathilda Thorden aluksella New Yorkiin. Taksa kirjeellä on väärin, sen olisi pitänyt olla 3½mk, koska se oli ensimmäisen luokan kirjeen ulkomaantaksa lähettämisen aikaan.

Petsamon kautta kulkenut kirje
Pitkämatkalainen pikalentokirje

Toinen kauemmaksi kulkenut lähetys, joka löytyi oli Japaniin Kotkasta vuonna 1956 lähetetty pikalentokirje. Japani on tietysti parempi kohdemaa ja lentolisän lisäksi maksetut kirjeiden lisämaksut kaukomaihin hyviä mausteita lähetyksiin. Kirjeelle on myös lyöty japanilainen leima, jonka merkitystä en osaa ymmärtää. Taksa rakentuu seuraavasti: Kirje (-20g) ulkomaille 25mk + pikalisä ulkomaille 35mk + lentolisä Japaniin 30mk per 5 grammaa ja tässä tapauksesa kirje on painanut alle 10 grammaa, eli yhteensä 60mk => saadaan kasaan 120mk, joka kirjeelle on merkein laitettu. Kyseessä on sekapostite M30 + M54 ja ehkäpä juuri pikalisä on maksettu postitoimistossa erikseen M30 merkillä.

Löysin muutakin, mutta nämä kohteet nyt päätin nostaa kaiken ostamani joukosta. Täytyy muistaa, että näyttelyissä se paras anti on, kun ajan kanssa käy läpi kokoelmia ja oppii ja oivaltaa uusia asioita. Ne innostavat sitten pohtimaan omiakin kohteita uusista näkökulmista.

Tampereen Filatelistiseura oli kutsunut minut jo viime vuoden puolella pitämään kevätkaudella esitelmän yhteisesti sovitusta aiheesta, joka tällä kertaa oli Via Siberia kokoelma, joka oli esillä RiiHeX näyttelyssä. Koska aihe liippaa juuri näyttelyä sopii tästä vierailusta hyvin kertoa tämän kirjoituksen yhteydessä. Ensinnäkin on todettava, että Tampereelle on aina mukava tulla ja nyt erityisesti, sillä raitiovaunulinjoihin liittyvät rakennustyöt ovat ohi ja kaupungissa voi taas normaalisti liikkua. Tampereen Filatelistiseura kokoontuu Suomalaisella Klubilla ja jäseniä kokouksissa on mukana viitisen kymmentä, mikä on huomattava määrä. Tällä kertaa tapaamisen aloitti puheenjohtaja Kylliäinen uutisilla juurikin RiiHeX näyttelystä. Läpi käytiin Seuran menestys kilpailuluokissa ja muukin näyttelyesiintyminen. Tamperelaiset olivat osallistuneet suurella määrällä kokoelmia, mikä tietysti on erinomaisen hieno juttu. Korkeitakin pisteitä oli saatu. Havaintoina kuulimme Raimo Uusinokan kertomuksen hänen mukanaan tuomista kahdesta Bulgariassa tapahtuneessa lentokoneen alasampumisesta selviytyneestä kuoresta ja koneen tuhoon johtaneista tapahtumista.

Tämän jälkeen pääsin lauteille ja kerroin Via Siberia asian ja yritin kohteita ja niiden reittejä kertaamalla kuvailla ajanjakson postiyhteyksien tilannetta. Yleisö kuunteli kiinnostuneena ja esityksen jälkeen vastailin useisiin hyviin kysymyksiin. Ilta päättyi arpajaisiin ja huutokauppaan, jossa jälleen kerran pistetiin edullisiin hintoihin hyviä kohteita maailmalle!

Tamperelaisista eräs oli huolissaan voinnistani, kun tilasin Seuran piikkiin vain pienen oluen ruokajuomaksi. Koskettavaa huolenpitoa!

RiiHEx2023 – kansallinen näyttely

By

Riihimäen urheilutalo täyttyi viikonloppuna 24.3.-26.3. vuoden kansallisen näyttelyn osallistujista ja noin viidestäsadasta kehyksestä, joissa oli näytillä kotimaan laajin filatelia ja postihistoriakattaus tänä vuonna. Mukana oli useita aivan ensiluokkaisia kokoelmia, joista osa näytillä ensimmäistä kertaa, osa aiemmin nähtyjä ja osa sellaisia, joiden edellisestä näyttelyesiintymisestä on kolmisenkymmentä vuotta. Urheilutalo oli nähdyn kokoiselle filateeliselle näyttelylle sopiva paikka, sillä valaistus on hyvä ja tilaa kehysten välissä oli riittävästi. Jokaisen kehyksen kohteet saivat samanlaisen ”kohtelun” valaistuksen osalta, mikä on hieno juttu! Ei tarvinnut siristellä ja ylä sekä alarivin kohteet näkyivät yhtä hyvin. Tilan valinta oli siis onnistunut ja siitä kiitos tietysti kuuluu järjestävien Riihimäen ja Hyvinkään seurojen väelle.

Katsomosta otettu valokuva, joka paljastaa mistä Riihimäellä oli kysymys.

Muutenkin järjestelyt olivat onnistuneet erinomaisesti, kun saavuin paikalle perjantaina aamulla oli kaikki valmiina, ilmeisesti kaikki kehykset oli saatu paikalle ajoissa. Mikäli ymmärsin oikein, oli urheilutalon lattialle levitetty koko hallin pituudelta matot, joiden päälle oli sitten kasattu kehykset, joiden jalat oli vaneripalikoilla vielä ”vahvennettu”. Tämä pehmeä alusta palveli myös näyttelyn katsojia, sillä se teki kävelemisestä mukavaa – kyseessä oli taloustieteellistä kieltä käyttävälle ns. positiivinen eksternaliteetti.

Urheilutalon hallin reunoille oli sijoitettu kauppiaiden pisteet, hallin aulassa olivat Liiton, Riihimäen ja Hyvinkään kerhojen, sekä RiiHeX infopöytä. Lisäksi JOEx24:llä oli oma pöytänsä. Paikalla olivat totuttuun tapaan myös Vesa Järvistö, Merkki-Albert ja Suomen Filateliapalvelu – kauppiaat, jotka usein nähdään tapahtumissa. Näiden lisäksi Philea, muutama numismaatikkopöytä ja SP-Lehti olivat mukana ständeillään. Olli Saarisella oli runsas korttitarjonta ja myös filateliaa myytävänä. Hintataso vaihteli suurestikin, niin yksittäisten myyjien kohteiden puitteissa kuin pöydästä toiseen – onkin fiksua olla keskittymättä vain yhden myyjän tarjoamaan. Siitä mitä ostoksia tällä kertaa jäi käpälään kirjoitan oman juttunsa, tässä kirjoituksessa fiilistelen itse näyttelyn antia.

Eli tuumasta toimeen – näyttelyssä tosiaan oli nähtävää, myös M30 silmälasit päässä katsovalle. Kuten ”etkoissa” jo pohdin, oli mukana vain yksi ”puhdas” M30 merkkien kokoelma, nimittäin Anssi Forsblomin ”M30 Kuvamerkit”. Anssi oli laittanut kaksi kehystä kuvamerkkien filateliaa näytille. Kokoelmassa oli näytillä mm. henkilökortti, joka oli maksettu 5mk Olavinlinna-merkillä. Muita kovempia postihistoriakohteita, joita huomasin olivat 40mk halonhakkaaja kopion oikeaksi todistuksella ja 100mk Helsinki yksittäispostitteena toisen painoluokan pikakirjeellä. Anssin kanssa lyhyesti juttelin siitä, että miten kokoelmaan saisi lisää vauhtia… totesimme, että varmasti tärkeää olisi lisätä lähetysten vaikeutta, sillä nyt mukana on pääasiallisesti kotimaan lähetyksiä. Tämä on osittain ollut tietoinen valinta, sillä Anssi on halunnut näyttää käyttötarkoituksen mukaisia käyttöjä, jotka eivät ole erityisen harvinaisia. Toinen asia on tietysti se, että materiaalin on oltava huippupisteisiin vaikeata kautta linjan – nämä sanat pätevät kaikkiin kokoelmiin. Hienoa, että Anssi toi näytille kokoelmansa, saalis oli tällä kertaa 68 pistettä.

40mk halonhakkaaja
100mk Helsinki
5mk Olavinlinna

Toinen puristille sopiva M30 kokoelma oli Jussi Tuorin 8 kehyksen ”Finland postal stationery cards 1930-1953”, joka on laajin tällä hetkellä näyttelyissä käynyt M30 ehiökortteja esittelevä kokoelma. Aiemmin tämä kokoelma on nähty mm. Hämeenlinnassa ja Kuopiossa. Hämeenlinnassa viime vuonna kokoelma sai 90 pistettä ja suuren kultamitalin, mitä pidin silloin korkeana pistemääränä ottaen huomioon kokoelman epätasaisuuden. Tällä kertaa kokoelma sai 91 pistettä, eli pisteen enemmän. Nähdäkseni erityisen isoja muutoksia ei materiaalin osalta ollut tapahtunut ja hiukan minua jäi harmittamaan se, että kokoelmassa oli useita virheitä kohdeselosteissa niin taksojen kuin muunkin sisällön osalta. Kahta tietoisesti käytettyä väärätaksaista 9mk oranssin ehiökortin kohdetta en ”ymmärtänyt” sillä kyseiset kohteet, vaikka ”jipon” sisälsivätkin, eivät olleet varsinaisesti siitä aivan vaikeammasta päästä ja siksi olisikin ollut asiallista laittaa tilalle parempia oikeataksaisia. Nämä asiat olivat ilmeisesti menneet tuomareilta hiukan ohi, kun pistemäärä nousi entisestään.

Muita M30 kohteita näyttäviä kokoelmia olivat kaksi kokoelmaa joissa olin itse mukana. Toinen näistä kuvasi suomalaisilla (m30) kohteilla sekä saksalaisilla kohteilla yhden kehyksen laajuisena Suomen ja Saksan välistä 1942-1944 voimassa ollutta postisopimusta ja sen taksoja. Mukana olivat kaikki suomalaiset eri sopimukseen kuuluneet lähetyslajit ja suurin osa saksalaisista. Sain hyvää palautetta siitä, että kokoelma sopi hyvin yhden kehyksen kokoelmaksi ja pyyhkeitä siitä, että en ollut ilmaissut kohteiden harvinaisuutta. Kaiken kaikkiaan tuomarit pitivät kokoelmaan hyvänä ja se sai 85 pistettä. Yhden kehyksen kokoelmille annettiin näyttelyn muistomitali. Toinen kokoelma, jossa olin mukana oli yhteistyössä Hannu Kaupin ja Esko Seitsosen kanssa kasattu ”Via Siberia 1940-1941” kokoelma, jonka idea on esitellä Siperian kautta välirauhan aikana kuljetettua postia Suomesta ulkomaille, pääasiallisesti Saksan vihollismaihin. En tässä lähde avaamaan tähän liittyviä kommervenkkejä, mutta niihin voi halutessaan tutustua Filatelistiliiton sivuilla, sillä kokoelman on tarkoitus tulla sinne näytille. Koska näytteilleasettajat olivat tehneet kokoelman kolmeen pekkaan, ei sitä voinut kilpailuluokkaan laittaa, mutta koska RiiHeX järjestäjät ovat suurpiirteistä porukkaa saimme kokoelmamme mukaan kutsuttujen luokkaan. ”Omat” kaksi kehystäni löysivät tiensä näyttelyyn tuomarina työskennelleen Helsinkiläisen keräilijäkolleegan tuomina, mistä hänelle suurkiitos.

Postihistoriakokoelma Suomen ja Saksan välisestä postisopimuksesta
Via Siberia 1940-1941

M30 kohteita oli näytillä myös Esa Aaltosen ”Suomen Postin käytössä olleet varaleimat” kokoelmassa, jossa nimensä mukaisesti esiteltiin erilaisia eri aikoina käytössä olleita varaleimoja. Monia leimoja oli käytetty M30 käyttöaikana. Varaleimat ovat varmasti meille kaikille tuttuja, mutta Esa oli kerännyt niistä kattavan 8 kehyksen kokoelman, jossa leimoja oli laajasti esillä. Hommaan oli mennyt myös paljon tutkimusta, josta Esa pokkasi myös erikoispalkinnon hyvien pisteiden lisäksi.

Isossa kuvassa arvosteluista minulle jäi sellainen kuva, että perinteisen filatelian luokassa arvostelu oli yleisesti ottaen pehmeämpää kuin Hämeenlinnassa, mutta postihistorian osalta samanlaista, eli sopivan tiukkaa. En tämän enempää ota kantaa, koska arvostelulaji on arvostelulaji ja tiedän, että kukaan ei tiedä kaikesta kaikkea. Palkintoluettelo on nähtävissä RiiHEx2023 sivuilla, tästä linkistä.

Nostan esiin sen, että mukana oli kaksi eksperttiä, joiden tehtävänä on auttaa tuomareita ja tuoda esille selkeitä virheitä kokoelmissa näytteilleasettajien etu mielessään. Tätä tehtävää tekivät tällä kertaa Ari Muhonen ja Kari Lehtonen, jotka löysivät huomautettavaa muutamista kymmenistä kokoelmista ja raportoivat huomioistaan siis tuomaristolle sekä näytteilleasettajille. Ekspertit tarkistavat myös atesteja, eli saattavat avata kehyksiä ja tarkistaa, että (e)-merkityt kohteet tosiaan on aitoutettu. Lisäksi kohteet, joista on aiemmassa näyttelyssä huomautettu yleensä tarkistetaan, eli varmistetaan, että on aitoutettu tai tekstejä / tietoja korjattu. Kansainvälisten näyttelysääntöjen puitteissa kohteet, joiden osalta huomautukset on jätetty huomioimatta voivat aiheuttaa jopa pistevähennyksiä kokoelmalle. Näyttelyssä ei näin tapahtunut, mutta kannattaa pitää mielessä – sääntöjen mukaan kuitenkin mennään. Kun moni eturivin filatelistimme on joko tuomarihommissa tai eksperttinä, ei tyypillisesti heidän kokoelmiaan näyttelyissä nähdä kovin usein. Tällä kertaa kuitenkin Ari Muhosella oli lentopostiluokassa kokoelma näytillä ”hors concourse” eli kilpailun ulkopuolella ja ilman arvostelua ja päätuomarilla Jukka Mäkisellä leimamerkkikokoelma kutsuttujen luokassa. Muhosen kokoelmassa oli muutamia hienoja M30 lentolähetyksiä, joista erityisesti jäi mieleeni Englantiin 1941 Irakin kautta lentänyt kirje, joka on sekä harvinainen, että näyttävä. Kuori on kulkenut sodan aikana ensin Moskovaan, josta ilmeisesti Bagdadiin (tai Basraan, jossa oli englantilainen lentotukikohta) ja sieltä brittien lentoreittejä käyttämällä aina Englantiin asti. Samalla sivulla oli toinen, Italian kautta kulkenut M30 lentokuori myöskin Englantiin, joka sekin on vaikeampaa sodan aikaista lentopostia. Parasta Suomen ja Saksan välistä sodan aikaista M30 postia edusti lentotavaranäyte, jossa oli käytetty Saksaan sovellettua lentotaksaa, joka oli voimassa 1.10.1942 – 4.9.1944 ja jolloin Saksa oli samassa taksaryhmässä pohjoismaiden kanssa myös painotuotteen osalta.

Aaltosen varaleimoja
Muhonen tykittää sodanaikaisella lentopostilla

Muutamia kokoelmia oli laitettu näytille näyttelyn virtuaalinäyttelyyn Riihex23 kotisivuille. Hienoa, että osa näytteilleasettajista näyttää myös virtuaalisesti! Olisi hienoa saada mahdollisimman monen kokoelman kuvat saataville myös niille, jotka eivät paikalle vaivaudu. Kuvat ovat vähintään yhtä tärkeitä heille, jotka näyttelyssä kävivät, koska kuvat mahdollistavat kohteiden tarkastelun myös jälkikäteen. Kokoelmat, jotka kiinnostavat tulee yleensä valokuvatuksi, mikä on kohtalaisen puistattavaa puuhaa ja on olemassa riski, että kuvat eivät onnistukaan. Tästäkin syystä olisi hienoa, että kuvia ei tarvitsisi jokaisen itse ottaa vaan ne voisi ladata valmiina kuvilla omalle koneelleen. Tältä kantilta katsottuna asia oli hoidettu erinomaisesti, nimittäin Dropbox kansiolla, josta oli helppoa katsoa ja siirtää kuvia. Kuvasin itse muutamia kokoelmia, osasta aion pyytää näytteilleasettajilta kuvat, toivottavasti irtoavat!

Palmares-juhla järjestettiin näyttelyhotellissa, eli Riihimäen Teatterihotellissa, jossa maukkaasta seisovasta pöydästä saimme nauttia aterian. Kuten tavallista tilaisuudessa jaettiin myös järjestävien seurojen jäsenille pro filatelia mitaleita ja muita huomionosoituksia. Kuten keräilijöiden kokoontumisissa yleensä, päällimmäiseksi mieleen jäi yhteenkuuluvuuden tunne ja hyvä fiilis joka kumpuaa siitä, että samanmieliset ihmiset kokoontuvat yhteisen asian ympärille. Näyttelyissä kannattaa käydä!

Seuraava kansallinen näyttely JOEx24 järjestetään Joensuussa 2024, 13.-14. huhtikuuta. Näyttelyn toimikunnan puheenjohtaja Juhani Kontkanen näytti Riihimäellä M54 filateliaa hyvällä menestyksellä. Tuomariston puheenjohtajana tulee toimimaan Ari Muhonen. Näyttelyyn ilmoittautuminen sulkeutuu 15.1.2024, eli aikaa siihen on – ilmoittautumislomake löytyy näyttelyn verkkosivuilta.

Seuraavassa postauksessa käyn läpi mitä muuta kuin alla oleva löytö tuli kotiutettua myyntipöydiltä.