malli1930.fi

Hurja huhtikuu!

By

Huhtikuu on ollut erittäin kiireinen filateliakuukausi, nimittäin kokonaiset neljä isompaa huutokauppaa päättyi huhtikuun aikana ja lisäksi oli muutakin aktiviteettia. Aloitetaan tästä muusta, eli Turun Postimerkkikerhon järjestämästä hyvin perinteikkäästä Turun Kevät postimerkki ja postikorttitapahtumasta.

Keli Turun Kevään aikana oli keväinen, kuten toivoa saattoi.

Muutamana viime vuonna Turun Kevät on järjestetty Turun Tuomiokirkkoseurakunnan tiloissa aivan Kirkkosillan kupeessa Aurajoen rannalla, mutta tällä kertaa järjestämispaikkana toimi aiemminkin käytetty Puolalan koulu. Koulun toisessa kerroksessa, ruokalan alueella ja ruokailusalissa oli laitettu filateliaa ja postihistoriaa näytille sekä kauppiaat levittäneet runsaat myyntipöytänsä keräilijöille tutustuttaviksi. Saavuin paikalle aikaisemmi kuin mitä järjestäjät olivat aukioloajoiksi asettaneet, nimittäin minulla oli iltapäivällä vielä toinen meno ja oli tarvetta päästä lähtemään Turusta tavallista aikaisemmin.

Tullessani paikalle 11.4. hieman klo. 09 jälkeen huomasin, että paikalla oli jo kohtalainen joukko keräilijöitä ja tietysti järjestävä kerhon porukkaa ja kauppiaita täyttä häkää harrastamassa. Myyntipöytiä oli useita ja paikalla oli suomalaisten myyjien lisäksi kaksi ruotsalaistakin kauppiasta. Heillä on usein kiinnostavaa ”Suomi-tavaraa”, joka ei ole välttämättä sellaista, jota olisin aiemmin nähnyt. Lisäksi herrat ovat mukavia veikkoja, eivätkä äärettömän ahneita, sillä hinnat oli asetettu sellaisiksi, että ostoja saattoi tehdä. Kotimaisista myyjistä paikalla olivat ainakin Harri Kuusisto ja Vesa Järvistö oli edustettuna – paikallisia kauppiaita muutamia ja tietysti myös Juhani Pietilä kiinnostavien kansioiden kera.

Tällä kertaa ehdin katsella läpi vain muutamia tiskejä oikein ”tarkkaan” sillä aikatauluni oli tiukka – se ei kuitenkaan estänyt tekemästä ostoksia, vaan käpälään jäi useita kohteita. Vaikka kaikki mukaan tullut ei ollutkaan Mallin 1930 kohteita ja vaikka yksi kohde löysi uuden paremman kodin vain viisi minuuttia oston jälkeen, oli silti lohileivän ja kahvin jälkeen yhä kotiinkin vietävää.

Toisen Ruotsalaisen kauppiaan laatikosta ostin kohtalaisen sopivasti vuonna 1933 kesäkuussa Helsingistä Dalaröhön lähetetyn kirjatun lentokirjeen. Muistamme, että 1930-luvulla lennot toimivat yhä lentosatamasta ja koneet eivät siksi läpi talven lentäneet. Kesäkuussa liikennöitiin päivittäin. Kirjatut lentokirjeet ovat pikkuisen parempia kuin ”vain” tavalliset lentäneet, mutta eivät harvinaisuuksia. Tämän kohteen hinta oli viitisen euroa – se kertoo kaiken mitä sen vaikeudesta tulee tietää. Lähettämisen aikaan voimassa ollut taksa oli kirjeeltä 2,00mk, lentolisä kirjeelle (per 20g) 1,00mk ja kirjaaminen Pohjoismaihin 2,00mk – yhteensä siis vitosen. Toinen kohde, jonka ostin, ja jonka hinta oli asetettu ”taivaisiin”, mutta joka loppujen lopuksi yhteiskauppana muutaman muun kohteen kanssa asettui siedettävälle tasolle oli vuoden 1939 Vapun aattona Tukholman Bromman kentällä Aeron Junkers koneesta otettu valokuva. Kuvassa koneella on kumirenkaat, jotka käytiin Aeron koneisiin Saksassa vaihdattamassa vuonna 1937, kun maalentokentät alkoivat palvelemaan lentotoimintaa ympärivuotisesti. Muutakin mukavaa löytyi, mutta ei varsinaisesti mitään M30 ihmeellistä.

Ensimmäisenä neljästä huutokaupasta päättyi Forssan kerhon pitämä Huutokortti-huutokauppa. Myytävänä ei ollut erikoisempia juttuja M30 puolelle. Itse en huutanut ainuttakaan suomalaista kohdetta, mutta yhtä Saksan 1900-luvun alun kohdetta kiekaisin voiton arvoisesti. Kyseessä oli kolmen paketin ulkomaan pakettikortti. Eli yhdelle pakettikortille oli ”laitettu” kolme kollia. Paketti oli lähetetty Hampurista Suomeen 1908. Saman tyyppisiä on ollut aiemminkin myynnissä, eikä kyseessä taida olla mikään ”ihmeiden ihme”, mutta uskallan väittää, että ihan joka päivä ei kolmen paketin pakettikortti tule vastaan. M30 kohteilla useamman paketin pakettikortteja tunnetaan aniharvoja. Olen itse nähnyt 2-3 kpl kotimaassa lähetettyinä. Ne eivät ole saaneet ansaitsemaansa huomiota osakseen, sillä kyseessä on vaikeasti löydettävä asia. Huutokortin kohde siunaantui minulle pohjahinnalla – sama pätee siis saksalaiseen useamman paketin korttiin.

Toisena neljästä päättyi Suomen Filatelistiseuran, eli SF:n huutokauppa numero 128. Huutokaupassa oli tarjolla M30 filateliaa ja postihistoriaa yhteensä noin viisikymmentä kohdetta. Paljon loistoleimaisia merkkejä ja joitakin erikoisuuksia. Loistoista todettakoon, että 8mk vihreän IISALMI loisto myytiin 36 eurolla, 10mk ruskean Severo-loisto 35 eurolla ja 6mk vihreä Pietarsaari-loisto 33 eurolla. Kauppa kävi kohtalaisen hyvin ja suurin osa kohteista myytiin. Osa eurollakin, mutta myytiin mikä myytiin! Myytävänä oli yksi ”Killinenkin”, eli apteekkari Killisen suojaleimaama M30 merkki.

Tällä kertaa kaikkein ”kovin kohde” jonkinlaisen kokoisella marginaalilla seuraavaan oli vuonna 1941 Lempäälästä Cambridgeen Englantiin lähetetty lentokirje. Kohde on siis kulkenut Suomesta lentona Tukholmaan (jossa se oli leimattu 2.4.1941). Tukholmasta se on kulkenut Rigan kautta lentona Moskovaan, jossa kohde on laitettu Siperian kautta junalla Vladivostokiin. Vladivostokista on lähdetty laivalla Japaniin, josta jatkettu laivalla Tyynen Valtameren yli San Pedroon Kaliforniaan. USAn läpi on kuljettu junakyydillä todennäköisesti New Yorkiin, josta laivalla yli Englantiin. Kohde on siis ”Via Siperia” ja erittäin kiinnostava ja vaikea lentokohde. Vastaavia tunnetaan vain muutamia.

Kohde taksoitettiin Euroopan lentojen mukaan, eli lento maksettiin vain Moskovaan saakka. Kirjeen taksa oli 3½ mk ja lentolisä 2 mk. Reittiä käytetiin, koska Saksa ei sallinnut postia vihollismaihinsa oman valtapiirinsä kautta. Kohteelta löytyy sekä Suomen, että Englannin sensuurin liuska. Lähtöhinnaksi oli asetettu kaksitoista euroa, mikä oli tietysti hyvin matala. Asia ei ollut kuitenkaan kaikille tuntematon ja kohde nousi aina 62 euroon saakka. Ostaja sai edullisesti erinomaisen kohteen. Näitä on joskus myyty huomattavasti kalliimmallakin.

Ruotsiin 1947 lähetetty pakettikortti, jolle oli mitätöity kolmenkymmenen äyrin edestä ruotsalaisia merkkejä myytiin viiden euron hinnalla. Tämä oli mielestäni hyvin halpa, koska ei ole tavallista löytää pakettikorttia, jossa tullaus Ruotsissa on maksettu merkeillä.

Kolmantena päättyi Merkki-Albertin huutokauppa. Lieneekö ilmassa ollut jo jonkinlaista turnausväsymystä, vai mistä johtunee hienoinen havaittavissa ollut alakulo. Tavaraa oli myytävänä jälleen hurjia määriä, mutta se ei tehnyt erityisen hyvin kauppaansa. M30 osastolla oli viitisen kymmentä kohdetta myytävänä, mutta ei varsinaisesti mitään ihmeellistä ja lähtöhinnat oli asetettu korkeammalle kuin mm. SF:n huutokaupassa.

Ehkä kiinnostavin M30 kohde ei ollut myytävänä M30 osastolla, vaan kenttäpostin joukossa. Kyseessä oli kenttäpostissa lähetetty paketin osoitekortti saksalaiseen kenttäpostiosoitteeseen (Suomessa). Kortti oli maksettu 7mk Postitalo-merkillä. Kohde kiinnosti selvästi keräilijöitä ja nousi 25 euron lähdöstään aina 175 euroon saakka.

Muitakin kiinnostavia kohteita oli myynnissä. Kanadaan 1940 joulukuussa lähetetty ”maaposti” kirje myytiin 22 eurolla. Tämäkin kohde oli kulkenut Siperian kautta. Kohde oli edelleen lähetetty Kanadasta Yhdysvaltoihin, mikä tarkoitti, että jos lähettäjä olisi tiennyt asian, olisi kirje voitu lähettää ”suoraan” Yhdysvaltoihin ja matka-aika olisi pudonnut puoleen. Kaikki Siperian kautta kulkeneet kohteet eivät siis saavuta huippuhintoja.

Kotkan kuvioleima 26b kokokohteella jäi myymättä 50 euron lähtöhinnalla. Kyseessä on Suursaaren valtaukseen liittyvän operaation valmisteluihin liittyvä salailu ja kohde on sinänsä hyvin kiinnostava. Näyttää siltä, että näitä kuviolemakohteita on tullut myyntiin vuosien saatossa jo niin monta, että kaikki halukkaat ovat omansa saaneet. Viisikymmentä euroa osoittautui siis liian kovaksi hinnaksi.

Viimeisenä neljästä päättyi HTO-huutokauppojen järjestämä Arto Helsing erikoishuutokauppa. Vaasalainen jo edesmennyt Arto Helsing oli keräilijä isolla K:lla ja hänen kokoelmansa myynnistä on kysymys. Myytävänä oli klassisen suomen kohteista lähtien kaikenlaista, yleisesti ottaen parempaa filateliaa ja postihistoriaa, suuria määriä. Tarjolla oli lisäksi paljon laadukkaita raha ja kunniamerkkikohteita. Lähtöhinnat oli asetettu verrattaen korkealle, mutta ei taivaisiin – koska suuri osa kohteista oli parempaa tavaraa on normaalia, että hinnat asetetaan ”kohdilleen” eikä haluta lähteä matalimmalta mahdolliselta tasolta liikenteeseen.

M30 osalta huutokaupassa ei ollut ikävä kyllä mitään ihmeellisyyksiä tarjolla, vaikka muutamia erikoisuuksia olikin. Näistä mainittakoon korkean hinnan saavuttanut 10mk Saimaa merkin ehdote, joka nousi 50 euron lähtöhinnastaan aina 685 euroon saakka. Tämä oli jonkinlainen ”nostattelu” minun mielestäni, sillä vaikka kohde hyvä onkin… on 685 euroa paljon rahaa. Tässä tietysti puhuu vähemmän äveriäs keräilijä, jota suuren maailman isot ihmeet jopa hieman jännittävät.

Ehdote: Hinta 685€

Filateliapuolella myytiin myös levyvirhekokoelma, joka oli erittäin siististi monteerattu. Toiseksi korkeinta filatelian hintaa kantoi 10p automaattirullan palanen ilman numerointia, joka saavutti 171 euron hinnan. Tälle kohteelle oli Kaupin atesti, joka varmisti kyseessä olevan ”aitoa asiaa”. M30 lähetysten osastossa oli vain kaksi kohdetta, joista toinen oli neljä kaukomaan kohdetta sisältävä kahden näyttelylehden kokonaisuus – Afrikkaa ja Etelä-Amerikkaa oli tarjolla. Nämä myytiin 50 euron pohjallaan.

Huomattavan monta Zeppelin kohdetta oli myytävänä. Ehkä siksi osa kohteista jäi pohjahintoihinsa. Mm. Kanadaan lähetetty Zeppelin kortti meni 150 euron pohjillaan. Euroopan ulkopuolelle kulkeneet Zeppelinit ovat parempia ja mielestäni hinta oli kovin maltillinen. Erissä saattoi olla mitä tahansa – ikävä kyllä en pystynyt lähtemään niitä tarkistamaan. Jatkosotaa ”kuvaava” usean kansion kokoinen kokoelma saatoi sisältää hyviä M30 kohteitakin… myös muutama muu juttu jäi hiukan mietityttämään. M17 ehiökorttien osalta täytyy sanoa, että Tuorin kokoelman kohteet, joita siis myynnissä oli… menivät osittain erittäinkin edullisesti eteenpäin.

Huh huh… olipa kova huhtikuu filatelian ja postihistorian harrastajalle. Seuraava pinnistys ja ponnistus lienee Nordia näyttely Espoossa, jota varten jo tuomarit ja ekspertit tekevät työtään. Näyttelytoimikunta on tehnyt hommia jo pidemmän aikaa!!

Aprillia ja pääsiäistä

By

Aprillipäivänä, eli huhtikuun ensimmäisenä oli kaunis kuulas ilma ja taivas sinisenä… oli erinomainen matkapäivä Tampereelle viettämään iltaa mainioiden Tampereen Filatelistiseuran jäsenten vieraana ja esitelmöitsijänä. Seuran kerhoillat vietetään Suomalaisella Klubilla, jonka ravintoloitsija on vaihtunut. Vaihtoa ei huomannut ainakaan negatiivisesti, sillä tarjottu ruoka oli maittavaa ja kaikki tuntui toimivan totutun sujuvasti. Saavuin jo hyvissä ajoin, koska aikatauluni antoi sen myöden junan saavuttua perille hyvissä ajoin. Ehdin kaikessa rauhassa ruokailemaan ja juttelemaan tuttujen kerholaisten kanssa ennen illan ohjelmaa.

Ensimmäiset kerholaiset saapuvat paikalle jo hieman viiden jälkeen ja huutokauppapöytään tutustumiseen jää parahultaisesti aikaa. Kun lähestyttiin puolta seitsemää huomasin, että penkit olivat täyttyneet lähes viimeistä paikkaa myöten, eli viitisenkymmentä henkeä oli paikalla. Aikamoisen hienoa osallistumista nykypäivänä. Pj. Valtonen kävi läpi uutiset ja paikallisen postimerkkiliikkeen omistaja Hannu Vetola kertoi tehneensä kerholle lahjoituksen – kaikki varastossa ollut keräilytuotemateriaali, ilmeisesti noin pari kuutiota keräilytarvikkeita oli vaihtanut omistajaa. Kiitettävää ja arvokasta tukea filateliaharrastajille! Nousin lauteille noin varttia vaille seitsemän ja jälkikäteen kuulin, että verkossakin oli ollut kymmenkunta etäosallistujaa.

Ennen esitelmää ehdin jo tehdä löytöjä erään kerholaisen kansiosta, johon ilmeisesti minua silmällä pitäenkin oli laitettu M30 kohteita – arvostan! Tällä kertaa mukaan tarttui lentokirje Raumalta Norjaan vuodelta 1943. Kuori on lähetetty M/S Helmi nimiselle alukselle, keittäjättärelle. Kuori on ensin lähetetty norjalaiseen yhteysosoitteeseen, josta se on lähetetty eteenpäin laivan tunnettuun osoitteeseen. Suomalainen ja Norjan sensuuri ”Ao” eli Oslo. Kuudessa päivässä on päästy Osloon asti.

Kohde on kokeneen näköinen, mutta ”sympaattinen” kaikessa karuudessaan. Varmasti aito lähetys, jossa on oikea taksa – kirje Pohjoismaihin maksoi lähettämisen aikaan 3½mk ja lentolisä kirjeelle oli 2mk per 20 grammaa. Sodanaikainen posti on kiinnostavaa ja vaikka taksa on tavallinen ja lähetyksessä ei ole mitään erikoista, niin siinä on kuitenkin juuri sopivasti elementtejä ollakseen hyvän näköinen postihistoriakohde. Hinta oli alle kymmenen euroa, mikä oli sopiva Norjaan lähetetystä kirjeestä.

Toinen kohde, jonka hankin oli kesäkuussa 1944 Sveitsiin lähetetty lentokirje, joka oli alitaksan takia mennyt lunastukseen ja lunastus oli maksettu Sveitsissä kahdella 20 rappenin lunastusmerkillä. Kuorelle oli laitettu kahdeksan markan edestä merkkejä oikean taksan ollessa 4,50mk kirjeelle ja 4,00mk lentolisän osalta – 50 penniä oli jäänyt puuttumaan. Lähetys on leimattu postivaunussa ja Suomessa on lyöty myös ”T” leimaus. Tieto väärästä taksasta löytyi myös kirjeen takaa kirjoitettuna – tämän havaitsin vasta kotona, katselin paikan päällä vain etusivua tarkasti. Kohteella oli myös kirjoitus ”75€ / 04” joka viittaa ilmeisesti hankintavuoteen ja kalliiseen hankintahintaan.

Perille Sveitsiin Zürihiin on saavuttu 24.6.1944 ja toinen lunastusmerkki on leimattu postileimalla, toinen ”ungültig” (mitätön) leimalla. Lähetys on kiinnostava sodan aikainen lentopostilähetys ja siinä on paljon hyvää. Markkinahinta tänäpäivänä ei ole sama kuin kuorelle merkitty enkä sitä joutunut kohteesta maksamaan… euron kohteesta ei kuitenkaan ole kyse. Muistan nähneeni muutamia vähän vastaavia ja silloin milloin kilpailua on ollut, on kohteen hinta saattanut nousta yllättävästikin – nyt kävi sopivasti.

Lisäys: Tutkin kohdetta hieman lisää, kun joku ”ääni” piipitti korvassa yöllä, että tämä juttu ei mennyt ihan putkeen. Totta tosiaankin… kohteella on osoitteeksi merkitty Zürich ja kun katselin leimoja tarkemmin huomasin, että ensimmäinen 20 rappenin lunastusmerkki on leimattu Zürichissa, mutta ilmeisesti se on laitettu kuorelle ennen kuin kuoren vastaanottaja on löytynyt, eli vastaanottaja ei ole Zürichiin maksanut tuota rahaa vaan kuori on lähetetty Veveniin eteenpäin ja lunastusmerkki on leimattu mitättömäksi. Vevenissä on sitten laitettu uusi lunastusmerkki ja sen vastaanottaja on maksanut. Etiäinen tiesi asiansa… kohteessa oli ylimääräinen mutka matkassa.

Esitelmän jälkeen pidettiin pienen tauon jälkeen huutokauppa. Myytävänä oli ehkäpä viisikymmentä kohdetta, joista ”oli laputetettu” ja meklattiin yli puolet. Yleisesti ottaen lähtöhinnat olivat edullisia ja muutamiin kohteisiin tuli huomattaviakin nousuja huutokaupan aikana. Hyvin kaunis S/S Suursaari leimattu M30 kohde nousi aina 60 euron hintaan saakka. Zeppelin myytiin alle 40 eurolla ja muutamia eriä meni mielestäni kovinkin halvalla. Kaiken kaikkiaan tavara oli hyvälaatuista. Tampereella on hyvä huutokauppameininki.

Pääsiäislauantaina, jo perinteisesti, järjestää Forssan Postimerkkikerho keräilytapahtuman Kuhalankadun kerhotilassa. Näin tapahtui tälläkin kertaa! Lieneekö johtunut kiivaasta tapahtuman odotuksesta vai mistä, mutta olin nukkunut tavallista huonommin ja lähdin matkaan harmaaseen ajoittain vihmaisen sateiseen aamuun unisena. Onneksi tiellä ei ollut paljon liikkujia ja matka eteni jo suurimmaksi osaksi kesäisin nopeusrajoituksin. Saavuin perille hieman ennen yhdeksää ja kuulin heti kättelyssä, että ensimmäiset ostoksille haluavat olivat olleet paikalla jo seitsemältä, ennen suurinta osaa kauppiaita. Voiko lintu olla paikalla liian aikaisin? Joka tapauksessa koko järjestöjen talo oli taas täynnä kuhinaa ja myyntipöytiä seinästä seinään.

Paikalla oli paljon porukkaa Tampereen ja Helsingin suunnasta, muutamia salolaisia ja turkulaisia. Hämeen kerhoista paljonkin. Oli taas mukava nähdä tuttuja ja jutella uusista löydöistä sekä ihmetellä maailman menoa. Tälläkin kertaa mukaan jäi vähän kotiin tuotavia. Löysin postiennakolla 1947 lähetetyn asiakirjan, joka oli maksettu 16 markan linja-automerkillä. Vaikka merkin kulma oli leikkaantunut pidän tätä 16mk merkin yksittäiskäyttöä ihan kivana kohteena. Yleensä 16mk merkkiä tavataan yksin vain kirjatulla kirjeellä kotimaassa tai Pohjoismaihin, lentokirjeillä ja toisen painoluokan ulkomaan kirjeellä. Olen nähnyt yhden kirjatun postikortinkin ulkomaille. Taksa tässä kohteessa on Asiakirja (-200g) 10,00mk ja postiennakko (-5000mk) 6,00mk eli yhteensä 16,00 markkaa – eli oikein.

Toinen kohde oli jonkinlainen erikoisuus tai filunki, miten sen nyt ottaa. Tarina kertoo, että Raippaluodon saaressa Södra Vallgrundissa puolitettiin postimerkkejä oikean painotuotetaksan saamiseksi kelirikon aikaan. Asiasta on tässä blogissa kirjoitettu aiemminkin ja tuolloin, yli kymmenen vuotta sitten, esillä oli kymmenen markan merkin puolituksia vuodelta 1948. Tässä tapauksessa kyseessä on puolitettu markan merkki, joka on mitätöity Södra Vallgrund rivileimalla ja päiväystä ei ole tältä painotuotteena kulkeneelta kortilta mahdollista havaita. Kyseessä on joulukortti. Siinä missä 2013 tarina kertoi, että vastaava kohde kuin tämä Forssasta hankkimani olisi olemassa, niin tässä tämä tarina nyt muuttui ”lihaksi”. Ei ole ensimmäinen kerta, kun postihistoriassa totuus on tarun mukaista. Kun kortti on vieläpä kahden Raippaluodon saaren osan välistä postia ja ilmeisesti naispuolisten tuttujen välistä… voi tämä olla aiemman kertomuksen kortti, tai voi olla olematta. Tässä kohtaa painotuotteen taksa on ollut siis 50 penniä ja tuon taksan pituus oli huomattava 1.12.1931–30.11.1944 eli yli kymmenen vuotta – tämä kohde lienee tullut luoduksi juuri tuona aikana. Posti ja lennätinhallitus ei koskaan sanktioinut merkkien puolittamista ja kyseessä on korkeintaan ollut ns. ”postinhoitajan erikoinen”. On ehkä haluttu miellyttää asiakkaita luomalla mahdollisuuksia. Tämä jäisi todennäköisesti paikallisten tietoon, eikä postinhoitajalle koituisi asiasta muuta kuin korkeintaan nuhteet. Toiminta on jatkunut ainakin kahden eri taksa-ajan puitteissa, joten sinänsä saattaa olla kyseessä ihan ”aitokin” juttu, mutta tätä tuskin tullaan koskaan saamaan selville. Kyseessä siis voi olla myös filatelistien kikka kolmonen.

Mukava yksittäiskäyttö 16mk linja-auto merkille.

Tapahtui myös erikoinen juttu, nimittäin erään keräilijätutun kanssa tutkimme taksoja erään myyntipöydän äärellä taksakirjasta ja tuttu oli ilmeisesti jättänyt taksakirjansa pöydälle. Kun hän huomasi, että kirja oli jäänyt sinne ja palasi sitä etsimään ei sitä löytynyt enää mistään. Taksakirja vetäisi Copperfieldit! Kirja oli päällystetty kontaktimuovilla ja lähes iskemätön – mikäli joku tunnistaa löytäneensä, toivotaan taksakirja palautettavan esimerkiksi Forssan kerhon puheenjohtajalle Kari Tapolalle tai esimerkiksi minulle. Tässä oli mystiikkaa tarpeeksi yhdelle päivälle ja lähdin tarkistamaan oliko autoni vielä paikalla. Olihan se ja pääsin onnellisesti takaisin kotiin. Kotona huomasin, että rahani olivat tehneet katoamistempun – mutta se oli tapahtunut omasta (epä)vakaasta tahdostani ja vaihdon välineen tultua käytetyksi käyttötarkoituksensa mukaisesti.

Filateelinen matkailu on mukavaa ajanvietettä. Voi tehdä löytöjä ja aina on paikalla samanhenkistä porukkaa, joiden kanssa vaihtaa kuulumisia. Selkeästi kuninkaallinen harrastus!

Uusi vuosi 2026 ja SF 126.

By

Uusi vuosi ja uudet kujeet on sanonta, joka kestää aikaa. Aina on jotain uutta mitä odottaa ja pohtia. Tätä kirjoitettaessa on käynnissä ainakin yksi isompi sota, yksi vallankumousta enteilevä kansannousu ja monta muutakin asiaa on menossa. Koska maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, onkin hyvä muistaa, että on myös jonkinlaisia vakioita. Filatelia on yksi niistä. Sen parissa ei tarvitse olla huolestunut isoista asioista, vaan voi keskittyä suhteettoman harmittomaan tekemiseen, jolla kuitenkin voi olla itse kullekin itselleen suhteellisen suuri merkitys ja hyvinvointivaikutus. Onneksi asiat eivät kuitenkaan ole niin, että filatelia makaisi vain paikallaan, vaan harrastuksenkin parissa tapahtuu. Vuonna 2026 odotettavissa on pohjoismainen Nordia 2026 näyttely Espoossa 8.-10.5. Tapahtumapaikkana on Dipoli, joka on tänään osa Aalto Yliopistoa ja toimii mm. opiskelijaruokalana. Aikoinaan vuonna 1966 Dipoli rakennettiin teekkareiden yliopistotaloksi. Tämän jälkeen se toimi kongressikeskuksena. Koko rakennus peruskorjattiin toiseen kertaan 2017 ja on yhä hyvässä kunnossa. Mikäli olen ymmärtänyt oikein, voi Nordiaan yhä ilmoittautua ja odotettavissa on tietysti isohko näyttely.

Uutena tietona lähipäivinä on tullut, että Postihistoriallinen yhdistys ja Korson Filatelistit järjestävät yhteistyössä 2028 CentEx näyttelyn, joka juhlii satavuotista suomalaista postimerkkinäyttelyperinnettä. Näyttelypaikkana on Kaapelitehdas Helsingissä. Näyttely järjestetään helmikuun lopussa.

Huutokaupat jatkuvat ”normaaliin” totuttuun tahtiinsa ja vuoden ensimmäisenä päättyvä isompi kotimainen verkkohuutokauppakin on jo päättynyt. Tällä(kin) kertaa asialla oli Suomen Filatelistiseura 126. suurhuutokaupallaan. Suurhuutokaupan ero ”tavalliseen” on se, että kohteiden laatu on hieman tavallista korkeampi ja mukana on ainakin joitakin kovempia kohteita – tämä on ainakin tarkoitus. Näillä luonnehdinnoilla pohjustettuna tämänkertainen suurhuutokauppa täytti ”lupauksensa”.

Filateliapuolella oli myytävänä suurhuutokaupan lupauksen mukaista parempaakin M30 tavaraa. Myytävänä oli esittelyarkeista leikattuja hammastamattomia ja liimoittamattomia pareja kolmesta arvosta, kaikki tekivät kauppansa. Lisäksi oli myytävänä 5mk hammastamaton liimoitettu pari, joka on myöskin ”aitoa asiaa” vaikka ei esittelyarkista olekaan. Nämä hyvät kokoelmakelpoiset kohteet menivät maailmalle edullisesti, alle kolmella kympillä ja yksi kohde noin viidellä kympillä. Aikoinaan Jussi Tuori näytti M30 kokoelmassaan kokonaisia arkkeja näitä suomalaisen M30 filatelian erikoisuuksia.

Hyvä siirtymä, parilla vielä parempi kuin yksin – 235€

Leijonamallin 10mk merkistä oli myytävänä valtavaksi haukuttu sivuttaissuuntainen siirtymäpari, joka onkin kelpo filateliakohde. Lähtöhinnaksi oli asetettu maltillinen 35 euroa, mutta kohteesta kilpailtiin aina 235 euroon saakka. Tämäkään ei riittänyt M30 filateliapuolen ykköstilaan hinnan osalta, sillä 10mk Saimaa-merkin numerokuusilo nousi 270 euroon, vieden M30 filateliapuolen hintakruunun.

Postihistoriapuoli oli tällä kertaa myöskin kiinnostava. Lähetyksiä oli monenlaisia ja mukana vaikeampiakin. Kotimaisia hyviä lähetyksiä oli muutamia. Pikana lähetetty ehiökortti myytiin 23 eurolla, mikä oli edullinen hinta ostajalle. Kotimaan lentokirjeitä oli myytävänä kaksin kappalein. Toinen näistä oli vuodelta 1940 ja lähetetty Oulusta Liinahamariin, Petsamoon. Lennot Petsamoon tapahtuivat vain kesäkaudella ja parin vuoden ajan, eli postia ei ehtinyt kulkea lainkaan samassa laajuudessa kuin Eteläisemmän Suomen reiteillä. Kirje on Cyklop rakennusosakeyhtiön postia, jota suuri osa tunnetusta Petsamon lentopostista on. Vastaava kuori oli myytävänä juuri edellisessä Merkki-Albertin huutokaupassa ja tämä on saattanut luoda jonkinlaisen illuusion siitä, että ”näitähän” nyt riittää… saas nähdä milloin seuraava Petsamon lentokohde tulee tarjolle. Lähtöhinnaksi oli laitettu 50 euroa, jolla kohde meni kaupaksi. Ei erityisen helppo kohde, vaan pikemminkin vaikea. Kokoelmakelpoinen lentopostikokoelmaan. Moni ei sitä oivalla, että juuri kotimaan lentoposti on sitä vaikeinta lentopostia M30 aikakaudella, jos alueittain katsotaan.

Petsamon lentoposti on vaikeampaa. Tällä kertaa myyntihinta limitti, 50 euroa.

Toinen kotimaan lentokohde oli Ahoniuksen (armoitettu filatelisti) lähettämä kirje lentona Rovaniemeltä kotiin Lohjalle. Kirje oli lähetetty 23.8.1945, eli vain 10 päivää sen jälkeen kun kotimaan lentoposti ”aukesi” sodan jälkeen. Hyvä ja oikeataksainen kohde. Myyntihinta 37 euroa ei tee täyttä oikeutta kohteelle, oli lähettäjä filatelisti tai ei.

Saksaan lähetetty postikortti, joka oli maksettu 1,75mk keltaisella merkillä oli myytävänä 100 euron lähtöhinnalla. Kohdetekstissä luki: ”1.75 mk Saksan taksa, sensuroitu kuvallinen sotilaspostikortti Saksaan, Tornio 15.6.1941, harvinainen kohde!” – tämä oli harhaanjohtavaa, sillä leiman päivämäärä on 1942, mikä tarkoittaa, että kyseessä on postikortti Suomen ja Saksan välisellä erikoistaksalla ja sen ensimmäiseltä taksa-ajalta 1.4. – 30.8.1942. Yksittäispostitteet tällä 1,75mk keltaisella merkillä tällä taksalla ovat harvinaisia, kohteita tunnetaan alle 10 kappaletta tällä hetkellä.

Itse en innostunut kortista erityisen paljon siitä syystä, että siinä oli ”painotuotemaisen vähän” kirjoitettua tekstiä. Sanoja taitaa olla kuitenkin enemmän kuin viisi… kuusi tai seitsemän. Eli ihan oikeasta asiasta taitaa olla kysymys. Kohde myytiin 244 eurolla, mikä ei ole erityisen kova hinta harvinaisesta kohteesta.

Myytävänä oli myös lento-onnettomuuspostia, joista yksi oli M30 kohde vuodelta 1934 Ruotsissa tapahtuneesta lento-onnettomuudesta, jossa ”Småland” niminen kone putosi Etelä-Ruotsissa aiheuttaen postisäkinkin vaurioitumisen (kone syttyi tuleen). Tekstein varustettu kohde, joka oli laitettu sivuille, myytiin hintaan 220 euroa (lähtö 200). Kohde on hyvä ja kuuluu vakavaan M30 tai lentopostikokoelmaan. Hinta oli markkinahinta – näitä on myyty viimeisten vuosien aikana edullisemmin ja kalliimmalla.

Neljännen painoluokan lentokirje Saksaan maksoi tällä kertaa ostajalle 38 euroa plus lisät. Kylmä tosiasia on, että kaikissa näkemissäni kultamitalin saaneissa lentopostikokoelmissa yksi suurimmista puutteista on juuri painavien lähetysten lähes täydellinen unohdus. Siksi ihmettelenkin kerta toisensa jälkeen sitä, että korkeamman painoluokan lentolähetykset eivät saa suosiota osakseen. Tällä kertaa myytävänä ollut kirje vaikutti isokokoiselta ja sellaiselta, joka vie yhden kokonaisen A4 sivun. Asia on mielestäni kuitenkin sillä tavalla, että kokoelma, joka näyttää vain ensimmäisen painoluokan lentolähetyksiä on torso – muutakin kulki ja sitäkin pitäisi näyttää. Korkeamman painoluokan lähetyksissä on vaikeuskin aivan eri luokassa. Toki lentopostiluokan säännöillä pelattaessa ei tällaisilla postihistoria-asioilla ole yhtä suurta painoarvoa, mutta ehkäpä minulla on oikeus omaan mielipiteeseeni (naureskelen sisäänpäin).

Ehkä kaikkein vaikein M30 kohde tällä kertaa oli pikalentopaketti Belgiaan, joka ei ehkä ensinäkemältä vaikuta kovin erikoiselta, mutta on ”joidenkin kymmenien vuosien kokemuksella” hyvinkin vaikea M30 kohde. Kyse on siitä, että ulkomaille lähetetyillä paketeilla on vaikea löytää lisämaksuja M30 aikakaudelta ja tämän paketin osalta erityisesti pikamaksu on sen vaikeaksi tekevä asia. Lentopaketti 1950-luvun loppupuolelta ei sinänsä ole enää erityisen vaikea, mutta pikalisä millä tahansa M30 ulkomaan paketilla on vaikea. Pakettikortilla on viisi 300mk merkkiä ja kaksi M54 merkkiä – kortilla on yhteensä 1562 mk:n edestä merkkejä. Ulkomaan pakettien tarkat taksat eivät ikävä kyllä ole yleisesti tiedossa – tässä on aukko ”sivistyksessä”. Asiasta löytyy kuitenkin apuja – Hannula on yrittänyt ja kirjassaan listaa osan taksoista, mutta kirjan taustamateriaalina ei ole ollut täydellinen postin taksahistoria ja siksi työ on suuntaa antava. Mattilan luettelosta löytyy joihinkin maihin tietoja pakettien hinnoista… tässä on vielä koko filateliayhteisöllä työnsarkaa, kunhan tieto ei häviäisi….

Kisan vaikein M30 kohde, ulkomaanpaketti pikamaksulla lentolisän lisäksi. Tällä kertaa 32 euroa.

Kohteen lähtöhinnaksi oli laitettu 30 euroa, joka oli markkinoita ajatellen sopiva hinta. Kohteen hinnaksi jäi 32 euroa, joka on erittäin edullinen ostajalle. Asiaan saattoi vaikuttaa se, että kohde oli myytävänä M54 alueella. M54 lentopaketit eivät ole erityisen harvinaisia ja tultaessa 1960-luvulle niiden yleisyys kasvaa – lisämaksulliset ovat kuitenkin M54 osaltakin kiven alla.

Kanadaan lähetetty ehiöpostikortti vuodelta 1940 (päivätty kortti 9.8.1940) oli kiinnostava. Elettiin välirauhan aikaa ja Kanada oli Saksan vihollismaa osana brittiläistä kansanyhteistöä (dominion), jonne ei Saksan kautta postia voinut lähettää. Petsamon reitti suomalaiselle postille oli jo kiinni – ainoa reitti Kanadaan oli Siperian kautta. Sieltä tämäkin kohde on kulkenut. Ongelmana tässä M30 ehiökortissa on ilmeinen postileiman puuttuminen, vaikka sensuurileima löytyy ja lisäksi kanadalainen sensuurileima, joka varmistaa kohteen kulkeneen perille saakka. Tämä ei haitannut huutajia, vaan kohde sai kannatusta 38 euron edestä.

Kaksi muutakin M30 ehiökohdetta teki kauppansa hinnan nousten limitistä. Laivalle s/s Länsi-Teisko lähetetty 2mk punainen paluukortti myytiin 84 euron hinnalla, jota voidaan pitää aika korkeana hintana. Lieneekö juuri laiva-osoite ollut hintaa nostava tekijä?

4½mk sinisen leijonamerkin yksittäispostite Yhdysvaltoihin jäi myymättä 50 euron pohjallaan, joka vielä laski viidellä eurolla jälkimyyntiin tultaessa… on halpaa, nimittäin ei näitäkään puissa kasva. Aikoinaan näistä pulitettiin hunajaisia hintoja – mutta ajat ovat muuttuneet. Kohteessa ei ole mitään vikaa. Jos omistaja myy sen minulle suoraan 40 eurolla, niin maksan sen heti! Saa olla yhteydessä.

Kaiken kaikkiaan kiinnostava huutokauppa ja itsekin tein ostoksen. Muilla keräilyalueillakin oli ns. ”kovat pippalot”, huomasin monen kohteen lähtevän kovaankin nousuun ja toisaalta muutamat mielestäni hyvätkin kohteet jäivät edullisesti ostajille. Tätä on huutokauppa – kiehtovaa markkinahinnan muodostamista juuri kauppahetken hintaan. Yksi filatelian isoista asioista ja niistä jutuista, jotka pitävät veren kiertämässä ja välillä verenpaineen nousussakin… sanotaan mitä sanotaan, on filatelia aivan kuningaslaji.

Myös kansainvälisesti tapahtuu. eBay ja Delcampe, kaksi filateliaa myyvää suurempaa alustaa pullauttavat aika-ajoin mielenkiintoisia M30 kohteita myyntiin. Tällä kertaa vastaan tuli eBayssa lentokirje Yhdysvaltoihin vuodelta 1940. Tarkemmin sanottuna kyseessä on kirjattu toisen painoluokan lentokirje Övermarkista 27.4.1940 Portlandiin, Oregonin osavaltioon Länsirannikolle Yhdysvaltoihin.

Kirjattu lentokirje Oregoniin, toinen painoluokka

Kuorelle on merkitty paino, 23g, ja ohjeen mukaisesti kirjoitettu ”Par service aerien transatlantique Europe – Etats Unies”. Nämä merkinnät on tehty Suomessa. Lisäksi kuorella on Par Avion laatikkoleima, että sininen lentolipuke. Ruotsissa kirjeelle on lyöty leima ”By air over the Atlantic and from New York” – leima kuvaa sitä asiaa, että kirjeelle on maksettu lentomaksu koko matkalle, eli myös Yhdysvaltain sisällä tapahtuvalle kuljetukselle. Käytännössä Atlantin ylittävien lentojen alkamisen jälkeen tämä oli käytäntö kaikelle sille postille, jolle ylilento oli maksettu. Ennen vuotta 1939 tilanne olikin erilainen ja lento maksettiin useinmiten vain ”Euroopan satamiin” eli eurooppalaisen lentotaksan mukaan. Jos haluttiin, että lähetys kuljetettiin lentona myös Pohjois-Amerikassa tuli maksaa eri taksan mukainen lentomaksu. Tällaiset kohtee, joille tämä Pohjois-Amerikan lento on maksettu (siis ennen vuotta 1939) ovat vähemmän yleisiä. Kohde on siis lentänyt Atlantin yli – todennäköisesti lennolla numero 118 (kyllä, lennot on järjestysnumeroitu), joka lähti Lissabonista 4. toukokuuta koneella ”Atlantic Clipper”, jota liikennöi Pan American Airlines. Perille New Yorkiin kone saapui 10.5. ja se oli kulkenut Azorien (Horta) kautta. Kone ei pysähtynyt lainkaan Bermudalla, mistä kertoo myös se, että kuorella ei ole brittiläistä sensuuria. Hifistelijä haluaa kuoria myös lennoilta, jotka eivät pysähtynyt Bermudalla, ostaja sai sellaisen.

Kohteen takana on ruotsalainen (Tukholma 30.4.1940) kauttakulkuleima ja tuloleima New Yorkiin (5.11.) sekä Portlandiin (12.5.) sekä toinen leima Portlandissa (13.5.). Kirje on liikahtanut New Yorkista Portlandiin päivässä, mikä kertoo lentokuljetuksesta. Avattu ja sensuurin tarkastama Suomessa. Tälle ihmeelle, no pienelle sellaiselle, tuli hintaa alle 30 euroa ja ostaja sai hyvän kohteen kohtalaisen edullisesti. Atlantin ylittänyt posti ei ole tältä aikakaudelta harvinaista, mutta hyvät leimat ja ruotsalainen lentoleima tekevät kohteesta paremman – korkeampi painoluokkakaan ei varsinaisesti haittaa.

Juuri tällä hetkellä ei ole kotimaisia huutokauppoja auki, mikä sekin on mainitsemisen arvoinen asia. Mutta eiköhän kohtapuoliin taas jo joku tavaralähde verkossa ”aina ja ikuisesti” toimivien lisäksi aukene!

Niille, joiden sormet suorastaan syyhyävät päästä ostamaan ja etsimään uutta… kerrottakoon, että Salon Filatelistikerho järjestää 22.2.2026 pienimuotoisen keräilytapahtuman Salon keskustassa, kauppakeskus Plazassa. Karkelot alkavat n. klo 10.30 (Plaza aukeaa klo 10) kauppakeskuksen toisessa kerroksessa. Alakerrassa on lämmin ilmainen parkkihalli ja myyjinä paikalle tulevat Salon kerhon kantapeikot, mukaanlukien allekirjoittanut. Otan mukaan myös kympin löytölaatikkoja, joiden kanssa voi olla vaikeaa tehdä isoa ”tappiota”. Suosittelen myös visiittiä Salon oikein hyvään taidemuseoon ”Veturitalliin” joka on aivan lähellä – Veturitallissa on armoitetun Lintukuvaaja Hannu Hautalan näyttely ”Poika, joka rakasti lintuja”, jonka arvaan olevan ”kovaa kamaa”. Ravintola Antonio avaa klo 12 aivan tapahtuman vieressä klo 12, eli ruokaakin saa. Kasaamme yhden kehyksen mikronäyttelyn, jossa näytillä ainakin wanhoja Salokortteja ja kukaties mitä muuta hienoa! Tervetuloa kauempaakin!

HTO 72 ja Joulukuulumisia

By

Nykyään Philabid alustalla majaileva HTO huutokauppa numerolla 72 päättyi viime viikolla. Myytävänä oli jälleen kerran myös M30 filateliaa. Filateliakohteita tai oikeammin sanottuna merkkikohteita parisen kymmentä ja postihistoriapuolen kohteita kolmisen kymmentä. Filateliapuolella oli myytävänä mm. hammastamattomia merkkejä – tällä kertaa ei esittelyarkeista, vaan ”jakeluun menneitä”, joissa on liima takana. 5mk keltaisen merkin hammastamaton pari meni kaupaksi 20 euron pohjillaan ja hyvän näköinen hammastamaton 5mk violetin leijonamerkin arkinkulmapala maksoi 27,50 mikä on aika vähän. Muuta myynnissä ollutta olivat loistoleimaiset merkit ja filateliapuolella korkeimman hinnan saavuttanut ”Karjalan väreissä” painettu 1,25mk kaksivärinen koepainamamerkki, jonka myyntihinta kipusi yli 45 euron.

Hammastamaton 5mk violetti arkin kulmasta.

Postihistoriapuolella oli myytävänä muutamia hyviä kohteita. Kotimaan postista paras kohde oli vuonna 1940 kesällä Petsamosta Helsinkiin lähetetty lentokirje. Muistamme, että maamme lentoverkosto kehittyi 30-luvulla ja tultaessa 40-luvulle verkosto ylettyi jo Petsamoon saakka, joskin vain kesäisin. Petsamosta kulkenut posti on kohtalaisen vaikeaa, kuten kotimaan lentoposti yleensäkin ennen 40-luvun puoliväliä. Kuori on siisti, lähetetty 22.7.1940 Petsamosta. Taksa on oikein, ensimmäisen luokan kirjeen lähettäminen maksoi 2:75mk ja lentolisä kotimaassa kirjeelle oli 1mk per 20g. Lähtöhinnaksi oli laitettu viisikymmentä euroa, joka oli mielestäni aivan oikea lähtöhinta. Ihmettelin, kun kohde myytiin 55 eurolla – ostaja sai halvalla hyvän.

Vaikea kotimaan lentopostikirje Petsamosta vuonna 1940 Helsinkiin.

Muuta myytävää kotimaan postia oli mm. 3mk keltainen postikortilla lyhyen n. 2kk taksa-ajan puitteissa. Kortti oli kokoelmasivulta tai ainakin sivulta, jolle se oli määritelty. Jostain syystä 25 euron lähtöhinta oli kortille liikaa – kaikilla oli jo tämä lyhyt taksa! Helsinki-keräilijälle sopiva kirjattu paikalliskirje, joka oli mitätöity hieman erikoisemmalla Helsingin ”rivileimalla” ja jolla oli ”Helsinki L” R-lipuke, oli laitettu myyntiin hieman riehakkaalla 120 euron lähtöhinnalla. Joku maksoi tämän hinnan. Värikäs ja aika siisti kotimaan kirjattu pikakirje vuodelta 1935 myytiin 12 euron pohjillaan.

Pohjoismaista postia oli myytävänä vain muutama kohde, näistä ehkä kiinnostavin oli vuonna 1941 elokuussa Ruotsiin pikana lähetetty lentokirje. Kiinnostavan kohteesta tekee sen lähetysaika ja se, että 25.6. – 31.8.1941 lentopostia Suomesta ulkomaille kuljetettiin linjalla 1631, joka kulki Porista Tukholmaan. Liikennöinti aloitettiin 6.8.1941 myös linjalla Rovaniemi – Tukholma – Oslo. Helsingistä lähetetty lentopika on kulkenut ensin Poriin, josta sitten Tukholmaan.

Pikalentokirje Ruotsiin 25.8.1941. Taksa: Kirje (-20g) Pohjoismaihin (16.6.1940-31.8.1942) 2,75mk + pikalisä Pohjoismaihin (1.1.1935-31.8.1942) 4,00mk + lentolisä (per 20g) Pohjoismaihin (30.4.1928-31.8.1942) 1,00mk = 7,75mk.

Kyseessä on siis ”mukava pikku knoppi”, joka tällä kertaa jäi huutokaupan aikana myymättä ja joku kävi sen noukkimassa 15 euron limitillä jälkimyynnistä. Pohjoismaihin lähetetty posti on usein aika tavallista, mutta erikoisempiakin kohteita löytyy, täytyy vain pitää silmät auki.

Ulkomaantaksaisia kohteita oli myytävänä muutamia. Näiden joukossa oli myös kiinnostavia. Postikortteja ulkomaille oli myytävänä punaisten 1,20mk merkkien yksittäispostitteina kaksin kappalein, Ranskaan ja Itävaltaan. Ranskan kortti oli laitettu kympin lähdöllä ja Itävaltaan 1930 lähetetty aikainen (tammikuu 1930) kolmella kympillä – kumpikaan ei mennyt kaupaksi. Aikanaan 1:20mk yksittäispostitteet myytiin kohtalaisen kovillakin hinnoilla, nyt ei kympilläkään kelvannut. Gibraltariin lähetetty lentopostikortti vuodelta 1938, jolle oli laitettu 5mk Olavinlinna-merkki ei mennyt kaupaksi 20 euron lähtöhinnallaan ja hyvä niin, sillä vaikka Gibraltar hyvä kohdemaa olisikin, ei väärätaksainen postikorttikohde ole 20 euron arvoinen. Vuonna 1938 postikortin taksa ulkomaille oli 2mk ja postikortin lentolisä Eurooppaan 1mk – oikein olisi siis ollut 3mk. Lentopainotuote 10mk painotuotteen pohjataksalla ja 5mk lentolisällä Saksaan ei mennyt kympin pohjillaan kaupaksi. Lentopaintuotteet ovat vaikeampia kuin samoina aikoina lähetetyt lentokirjeet. Ehkä kiinnostavin ulkomaan kohde oli vuonna 1950 Kanarialle lähetetty pikalentokirje.

Pikalentokirje Kanarialle 1950, yritetty tavoitella laivan henkilökuntaa

Kohteen taksa on mielenkiintoinen, sillä Kanarian saarille käytettiin Afrikan lentotaksaa, eikä Espanjan mannermaahan käytettävää Euroopan lentotaksaa. Kirjeen taksa lähettämisen aikaan 7.8.1950 oli (-20g) 20,00mk, pikalisä ulkomaille 25,00mk ja lentolisä Kanarian saarille taksakirjan Afrikka 3 taksan mukaisesti 11,00mk per 5 grammaa – näin ollen kuorella oleva 56,00mk on oikein alle viiden gramman kevyelle kirjeelle. Kirje on otettu vastaan Kanarialla ja postitoimistossa (leima P.T.O. = post telegraph office) ja lähetetty takaisin, koska ylikonemestari Suominen oli jo poistunut ehkäpä Elviksen tapaan paikalta. Tästä merkkinä leima ”Return to sender” ja espanjaksi ”Devuelvase”. Pohjahintaansa 20 euroa myyty kohde on M/S Anjan postia, jota tunnetaan muutakin. Kanarian saarten osalta siirryttiin Euroopan lentotaksaan vasta vuonna 1959 huhtikuun alusta.

M17 puolella on aina kovaa kahinaa. Tällä kertaa paikallisasiakirjakuori nousi yli 345 euroon ja erään merkin vesileimavariantti aina 1600 euroon saakka. Se mikä jäi ihmetyttämään oli Helsingistä Moskovaan kuriirin mukana kuljetettu, ensin Suomessa postissa M17 merkillä kulkenut kirje. Nimittäin kirje myytiin pohjahinnalla 15 euroa, vaikka se on hyvinkin vaikea – kuriiripostia ei ole usein saatavilla ja kohteet ovat harvinaisia erikoisuuksia. Ehkä kaikilla M17 keräilijöillä oli jo kuriiripostia Moskovaan. Toinen jännempi M17 juttu oli 90p ”Bernin” malliehiökortti, joka myytiin alle 40 eurolla. Nämä ovat harvinaisia ja vaikeita – tällä kertaa myös halpoja.

Posti ei ole mitä se ennen oli ja Tanskassa Posti ei ole enää posti, vaan PostNord – pohjoismainen konserni, joka toimii yrityksen tavoin ja kuljettaa pääasiassa pakettipostia, silloin kun kuljettaa. Nimittäin kun ei kuljeta, niin paketti ei kulje ja joskus (kuinka usein?) käy siten, että paketti saattaa kadota kokonaan. Näin minullekin ja eräälle tanskalaiselle filatelistille kävi. Tanskalainen lähetti paketin Suomeen, sisältönä filateliaa – suomalaista sellaista. Paketti, jonka lähetyshinta oli useita kymmeniä euroja, satoja Tanskan kruunuja, katosi seurannan mukaan marraskuun loppuolella kesken kuljetuksen. Tapahtumapaikkana Kööpenhaminan Eteläpuolella sijaitseva Köge niminen paikkakunta, jossa ilmeisesti sijaitsee PostNordin logistiikkakeskus. Paketti oli löytänyt tiensä jo muutaman etapin jälkeen Kögeen, jossa se oli lastattu autosta ja jossa se oli kadonnut. Mitä sitten lieneekin tapahtunut – sitä ei tarina vielä kerro, mutta se on varma, että PostNordin huostassa ollut paketti on hukassa.

Seurannan karua kieltä

Lähetyksessä oli sisällä kuusi kansiota filateliaa, merkki ja postihistoriakohteita aikaväliltä 1900-1980, noin viisisataa kokoelmasivua – keräilijän kokoelma, jota oli kerätty nelisenkymmentä vuotta. Jokainen joka ymmärtää mistä on kysymys, kun tuollainen lähetys ”katoaa” kuin tuhka tuuleen tietää, että raha on kakkosasia, vaikka sekin on tässä kyseessä. Kyseessä on siis enemmän kuin sen kiinalaisen verkkokaupan muutaman euron härvelin häviäminen, suurella todennäköisyydellä myös rikos. Se miten ärsyttävästä asiasta on kysymys, on tietysti oma lukunsa, sen vain filatelisti voi ymmärtää – henkilökohtaisesti olen aamulla yrittänyt katsoa peilistä, että minkä kokoinen tatti otsassa itse kulloinkin mahtaa olla, harmitus on ollut erittäin suurta.

Tekstinäyte kokoelmasivujen kuvauksista – kohteet on tällä käsialalla merkitty ja määritelty

Kirjoitin Tanskan filatelistiliitolle ja muutamille tuntemilleni tanskalaisille kauppiaille asiasta ja laitoin mukaan saman tekstinäytteen, jonka näette yllä. Joku teistä on saattanut nähdä tarinan jo Facebookissa. Kohdeselosteet on kirjoitettu kuvassa näkyvällä käsialalla tanskaksi. Mikäli teillä tulee tällaisia kohteita (yleensä korkealaatuisia ja jopa erittäin vaikeita) vastaan, on todennäköistä, että mikäli myyjä on joku muu kuin allekirjoittanut, on kyseessä filunkipeli – pyydän siinä tapauksessa ottamaan minuun yhteyttä ja pyrkimään selvittämään kuka myyjä on.

Filateelinen lehdistö kertoo mielenkiintoisia asioita ihmisluonnosta ja filateliasta. Tällä kertaa hieman komediallisenkin vireen lukemisen yhteyteen loi takautuma, eli muistikuva menneestä, jonka sain lukiessani uusimmasta Filatelistista tarinaa Paraisten kerhon 70 vuotisjuhlista. Juhlan yhteydessä oli jaettu Filatelistiliiton myöntämiä uudehkoja Pro Sodalitas ansiomerkkejä Paraisten kerhon kuudelle jäsenelle. Onnittelut kerholle ja merkin saaneille. Takautuma itsessään ei kuitenkaan Paraisten kerhoa mairittele, nimittäin kaksi ja puoli vuotta sitten tarkalleen sanottuna 9.5.2023 Filatelistiliiton liittokokouksessa kuultiin Paraisten kerhon tuolloisen delegaatin suusta verhottuja uhkauksia Liitosta eroamisesta ja sama levy oli päällä myös puolitoista vuotta sitten vuoden 2024 vastaavassa kokouksessa, sillä kertaa kirosanojen saattelemana, kun päätettiin nostaa kerholaisten Liitolle maksamaa maksua kahdella eurolla per henkilö. Onneksi tuolloin kokouksessa Paraislaisille kerätty 20 euron kolehti taisi pelastaa tilanteen ja he jatkoivatkin Liitossa. Nyt Liiton eduista sitten päästiinkin nauttimaan runsain mitoin, kun vastaanotettiin Liiton myöntämiä ansiomerkkejä. Mikäli muistini pelaa, on Paraisten kerhossa kymmenen liittomaksun maksanutta jäsentä – kun merkin saajia oli kuusi, pelattiin siis hyvillä ”todennäköisyyksillä”. Kolmen sivun jutussa, joka Liiton lehdessä oli kerhon toiminnasta julkaistu toivottavasti on sen verran potkua, että kerhosta ei erota tänäkään vuonna, toki vuotta on tätä kirjoitettaessa jäljellä vain kolmisen viikkoa, joten todennäköisyydet ovat tässä spekuloijan puolella… Mieleen kuitenkin juolahtaa jälleen kerran, että joskus se suhteellisuuden taju olisi arvokas asia ja vanha kasku muistin hyvyydestä mutta lyhyydestä pitänee tässäkin kohtaa täysin paikkaansa. Toivottavasti joku Paraisten herroista on tajunnut juhlahumussaan myös asiaan liittyvän tökeryyden.

Muuta filateeliseen lehdistöön liittyvää on se, että Filatelistin entinen päätoimittaja Nina Jääskeläinen, jonka viimeinen lehti on nyt julkaistu, on uusi englantilaisen ”royal” kerhon lehden toimittaja. Onnea Ninalle uuteen tehtävään.

Ennen Joulua pitää saada maailma valmiiksi. Minullakin on ollut aivan hurja kiire, enkä ole ehtinyt varsinaisesti keskittymään, kun on pitänyt vain ”toteuttaa”. On pakko kuitenkin todeta, että viikonloppuisin olen saanut täydellisen irtipäästön työasioista muutamina hetkinä, kun olen lähtenyt monteeraamaan kokoelmasivuja aiemmin hankituista kohteista. Se on mukava juttu, että filatelia se vaan jaksaa kiinnostaa.

Varmuuden varalta toivotan kaikille lukijoille jo tässä vaiheessa erinomaista Joulua ja Hyvää Uutta Vuotta 2026!

Forssan keräilytapahtuma ja Merkki-Albertin 70. huutokauppa.

By

Forssassa oli Pyhäinmiesten päivänä jälleen keräilytapahtuma. Kuten meistä suurin osa tietääkin, järjestävät Forssalaiset kaksi kertaa vuodessa tapahtuman tavallisen kerhotoiminnan lisäksi. Toiminta on ihailtavan aktiivista ja kerhosta löytyy ”voimia” muutamien nokkamiestenkin lisäksi. Grillitietona kuulin, että tällä kertaa keräilytapahtuma oli pistetty kasaan siitäkin huolimatta, että useampikin aiempina kertoina järjestelyistä vastannut oli hyvällä syyllä pois rivistä – osa oli jopa paennut ulkomaille!

Lähdin jo wanhalla tottumuksella aamutuimaan kahdeksan aikoihin Salosta polkemaan kohti Forssaa. Salon kerhosta paikalle tultiin kahdella autolla epäsynkronisen tehokkaasti. Ilma oli marraskuisen kuulas, mutta pakkasta ei havaittu ja tiet olivat suhteellisen kuivat. Paikallisen Serbia, Bosnia-Hertzegovina ja Montenegro keräilijämme luotettavassa kyydissä matka Varsinaisesta Suomesta Hämeeseen taittui alle tunnissa.

Pertti Hurmerinta myy ”laajalla rintamalla” filateliaa edullisin lähtöhinnoin

Tapahtuma avataan virallisesti klo 09 ilman sen suurempia seremoniallisuuksia, mutta paikalla ollaan tyypillisesti jo aikaisemmin. Osa porukasta nimittäin ajattelee, että jos tulee heti ”kärppänä” paikalle, kun myyjät tulevat paikalle, on mahdollisuus saada jotain hienoa ja ihmeellistä edullisesti. Näin oli käynyt tälläkin kertaa ja eräskin myyjä kertoi, että ensimmäisen vartin aikana oli myyty suuri osa hänen tuomistaan laatikoista ja muista ”isommista” kohteista. Toinen totesi, että paikalla ollut tilanne vastasi jonkinlaista suomalaisittain sanottuna ”ilmaisten ämpärien jakoa”. Vaikka paljon oli mennyt kaupaksi, on pakko todeta, että paljon oli yhä myytävänä kun yhdeksältä saavuin paikalle.

Paikalla oli myyjiä mm. Turusta kuin Tampereeltakin ja tietysti Hämeen kerhojen joukosta runsaasti – Forssan kerhohan kuuluu hämäläisten postimerkkikerhojen joukkoon, joka julkaisee myös Tavastforum lehteä. Paikalla vilisi filatelisteja ja viimeksi Kuopion näyttelyssä tavattua porukkaa oli mukava moikata Forssassakin.

Tero Siston myyntipöytä kahvihuoneesta nähtynä. Sistolla hinnat ovat kohdallaan ja tavara siistiä.

Vaikka Forssassa ei tapahdu mitään ”ihmeellistä” on se salolaiselle filatelistille perinteinen matkakohde, sillä se on lähellä ja yleensä löytyy jotakin kiinnostavaakin ja on mukava nähdä tuttuja naamoja. Filateliahan on myös sosiaalinen harrastus, vaikka tästä aspektista ei juurikaan puhuta. Toki ykkösasia on kuitenkin filatelia ja se, että omiin kokoelmiin pääsee etsimään ja löytämään täydennystä. Tälläkin kerralla joitakin kiinnostavia kohteitakin tuli vastaan, tässä niistä muutamia makupaloja.

Taksa: Kirje (-20g) kotimaassa (1.12.1931–15.6.1940) 2,00mk + kirjaus (1.12.1931-30.8.1942) 2,00mk = 4,00mk. Seinäjoen sensuuri.

Kukkakauppa Viola Seinäjoelta on lähettänyt kukanvälitysyhdistykseen Helsinkiin kirjatun kirjeen vuonna 1940. Taksa on ollut kirjeen osalta 2mk ja kirjaus saman verran päälle, yhteensä 4mk. Maksu on tapahtunut M30 4mk postitalo merkillä. Itse postitalo valmistui 1938. Kirje on joutunut sotasensuuriin Seinäjoella – tästä merkkinä sotasensuurin laatikkoleimassa ovat kirjaimet VS ja sensorin nimikirjaimet SY. Seinäjoella talvisodan postisensuuri alkoi 20.12.1939 ja toimiston päällikkönä toimi Toivo Kaukoranta. Kuka tämä sensori SY oli, sitä en tiedä – hän ei ole Keturin sensuurikirjassa nimettyjen henkilöiden joukossa. Enimmillään Seinäjoen sensuuritoimiston vahvuus oli 27 henkilöä. Lähetys on aika tavanomainen, mutta se on ulkonäöltään tasapainoinen ja ”kiva” – siksi sen päädyin ostamaan. Lisäksi se on hyvä esimerkki aikansa lähetyksestä. Hintakin oli sopiva.

Lentokirje Yhdysvaltoihin. Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille (1.9.1945 – 31.12.1946) + lentolisä (koko matka lentäen, per 5g) Yhdysvaltoihin (24.10.1945 – 14.1.1947) 22,00mk = 29,00mk. Lentolisä yli kaksi kertaa kalliimpi kuin kirjeen taksa.

Toinen mukaan tarttunut kohde on Korpivaara & Halla Oy:n Helsingistä 1946 Yhdysvaltoihin lentopostissa lähettämä kirje. Sodan jälkeen nähtiin aikamoisen korkeita lentolisämaksuja ja kirjeen lähettämisen aikoihin oli lentolisä jokaiselta viideltä grammalta 22 markkaa. Ulkomaan kirjeen lähettäminen maksoi kympin. Lentotaksat laskivat radikaalisti vuonna 1947 ja putosivat kahteentoista markkaan, mutta hetken ajan ”oli kallista”. Kirje on lähetetty autonrenkaita vievään yritykseen, jonka pääomaja on sijainnut Rockefeller Centerissä New Yorkin keskustassa. Center on valtava 19 rakennusta käsittävä liikerakennuskokonaisuus, joiden keskellä on torimainen Rockefeller Plaza. Rockefeller Centerin rakennutti John D. Rockefeller, tuolloin todennäköisesti maailman rikkain, öljyllä rikastunut teollisuusmies. Rakentaminen aloitettiin 1931 ja valmistui 1939. Muistamme, että rakentamisen alkuaikoina elettiin suurta lamakautta, vuoden 1929 pörssiromahduksen jälkimaininkeja ja Rockefeller Center onkin yksi merkittävimmistä Amerikassa tuona aikana rakennetuista rakennusprojekteista. Yksi kaikkien aikojen tunnetuimmista valokuvista on kuvattu juuri Rockefeller Centerin rakennustyömaalta.

”Lunch atop a skyscraper” eli lounas pilvenpiirtäjällä, on kuvattu 30 Rockefeller Plazan rakennuksilla. Kuvan ottajaa ei varmuudella tiedetä.

Rakennusmiehet istuvat lounaslaatikoineen 800 jalan korkeudessa Rockefeller Centerin korkeimman ”päärakennuksen” rakennuksilla syyskuussa 1932. Rockefeller Centerissä on vuosikymmenten saatossa pitänyt toimistojaan suuri osa maailman tunnetuimmista yrityksistä. Nykyään suurimman osan tiloista omistaa Tischman Speyer, joka osti tilat vuonna 2000 noin 1,85 miljardilla dollarilla. Itse lähetyshän ei ole mikään ”kaunokki”, mutta sopivalla hinnalla (lue yhdellä eurolla) siitä sain yli euron verran iloa ja se kaiketi on hyvä kauppa. Saiko Korpivaara & Halla Amerikasta auton renkaita, sitä tarina ei kerro.

Korpivaara & Halla oli vuonna 1917 perustettu suomalainen autoja maahantuova yritys. Sen perustivat Juhani Korpivaara ja Veikko Halla. Halla kuoli onnettomuudessa vuonna 1920, ollessaan autonostomatkalla Porvoossa. Firma edusti amerikkalaisia General Motorsia (GM) ja Fordia, mutta edusti myös Studebakeria sekä muutamia kuorma-automerkkejä. Yhtiö edusti mm. Skodaa ennen sotaa. Vuonna 1947 firman nimi muutettiin Korpivaara Oy:ksi. 50-luvulla Korpivaara maahantoi Massey Ferguson traktoreita sekä mm. Citroen pakettiautoja. 60-luvulla maahantuotiin Toyotaa. Parhaimmillaan yhtiössä toimi lähes kuusi ja puolisataa henkeä. Amer osti Korpivaaran vuonna 1984. Kuorelta suorastaan hehkuu bisneksen ja teollisuuden historia, kun sitä vähän ”raaputtaa”.

Kohti Saloa nostimme kytkimen muutaman tunnin ja pullakahvien jälkeen. Mukana oli nippu ostoksia, hyvä mieli ja kun ei edes satanut, niin elämä hymyili.

Merkki-Albertin 70. huutokauppa päättyi eilen illalla (tätä kirjoitettaessa ”eilen”). Malli 1930 keräilijälle huutokauppa näyttäytyi aika ”tavallisena”, sillä super-kanuunoja ei ollut tarjolla. Filateliapuolella oli kuitenkin kaikenlaista saatavilla.

Ilmeisesti Itä-Karjalaa varten suunniteltu kaksivärinen M30 leijonamerkki (ehdote) myytiin 27 eurolla (lähtö oli 20). Automaattimerkkirulla 10p merkistä jäi myymättä 300 euron lähtöhinnallaan. Vaikka kokonaiset rullat ovat harvinaisia, ei niillä oikein ”tee” mitään – nimittäin rullan laittaminen kokoelmasivulle on lähestulkoon mahdotonta ja mikäli ei oteta huomioon mahdollisia tutkimuksellisia näkökohtia, on rulla aikalailla vaikea kohde. Keltaisen 1,25mk/50p päällepainamamerkin kakkostyypin kolmen käyttämättömän arkin erää yritettiin myöskin myydä 300 euron lähdöllä – tämäkin jäi myymättä. En tiedä mikä ajatus oli taustalla myydä kolme arkkia yhdellä kertaa.

Ehkä kiinnostavin M30 filateliakohde oli 50p keltaisen merkin arkki, jossa hammastukset olivat arkin yläreunassa menneet ns. pahasti pieleen. Arkin lähtöhinta oli 80 euroa ja sillä se meni kaupaksi. Erikoinen ja harvinainen kohde – jos hammaste-erikoisuus olisi ollut merkkien päällä, olisi hinta noussut varmasti aivan eri tavalla. Loistoleimaiset merkit tekivät kauppansa vaihtelevasti. 15mk Olavinlinna-merkin näyttävä laskos myytiin 60 eurolla. Laskos oli ”leveä” ja kyseessä on hyvä kokoelmakohde.

M30 osastolla oli postihistoriaa tarjolla vähänlaisesti. TKT-suojareijitetty painotuotelähetys myytiin 75 eurolla, ollen kalleimpia M30 postihistoriakohteita tällä kertaa. Istanbuliin lähetetty postikortti 2mk punaisella leijonamerkillä myytiin 20 euron pohjallaan – Turkki on parempi kohdemaa. Japaniin lähetetty postikortti välirauhan ajalta Siperian kautta kulkeneena meni kaupaksi 35 eurolla, mikä ei ole erityisen kova hinta.

Toisen painoluokan kirjattu lentokirje 25.8.1937 Joensuusta Melbourneen Australiaan. Taksa: Kirje (21-40g) ulkomaille (1.11.1936–30.9.1942) 5,50mk + kirjaaminen ulkomaille (1.12.1931-31.9.1942) 2,50mk + lentolisä (per 5g) Australiaan (15.4.1935 – 31.3.1938) 5*12,00mk = 68,00mk.

Erien ja lentopostin osastoissa oli muutamia M30 kohteita. Nostan näistä Australiaan 1937 menneen painavamman kirjatun lentokirjeen, joka on hyvä lentopostikohde 30-luvulta. Kohde oli mukana erässä, jonka lähtöhinnaksi oli laitettu 300 euroa ja joka myytiin 420 euroa. Kun tietoa muista mahdollisista hyvistä M30 kohteista tuossa erässä ei ollut oli vaikea huutaa yhden kohteen perusteella ja en uskaltautunut leikkimään tulella. Ostaja sai kuitenkin kaksi mapillista tavaraa ja toivottavasti koko rahan edestä. Mukana oli näytön perusteella mm. SPR tavaraa ja jonkin verran klassisen Suomen lähetyksiä, joihin erän rahallinen arvo keskittyy.

Tänään päättyy Huutokortti-huutokauppa ja ennen Joulua on vielä tulossa huutokauppoja. Saas nähdä mitä niistä löytyy ja löytyykö mitään, tällä kertaa saanto jäi minun osaltani kovin vähäiseksi.

Kuopio 250

By

Kuopion kerho päätti repäistä ja järjestää alueellisen postimerkkinäyttelyn juhlistamaan kaupungin 250 vuotista taivalta. Alueellisessa näyttelyssä on mukana hieman yli kaksisataa kehystä ja ideana oli se, että mukaan tulisi kokoelmia, jotka eivät ole aiemmin saaneet 90 pistettä näyttelyssä ja toiveena oli, että nähtäisiin myös aivan uusia kokoelmia. Tämä toive toteutui, sillä paikalla oli useita ensiesityksiä, myös M30 keräilijää ilahduttavia ja kiinnostavia! Näyttelypaikkana oli Kuopion musiikkitalo, kaupungin keskustassa, kävelymatkan päässä keskustan hotelleista.

Musiikkitalon halli oli hieno, mutta valaistus ei optimaalinen

Malli 1930 keräilijälle näyttelyssä oli nähtävää – tärkeimpänä Matti Lehtisen kokoelma ”Suomen postitaksat M-1930 yleismerkein vuosina 1930-1953”, joka oli ensimmäistä kertaa esillä ja on nimensä mukaisesti M30 postitaksakokoelma. Lehtinen sai kokoelmallaan 78 pistettä (LV). Kokoelmassa esiteltiin kattavasti postitaksoja lähetyslaji kerrallaan. Toinen tapa esittää taksoja on mennä taksakirjan mukaisesti ja esittää esimerkiksi pikalisä irrallaan lähetyslajista. Itse preferoin lähetyslaji kerrallaan etenemistä, koska mielestäni lisäpalvelut ovat aina kiinteästi lähetyksessä ”kiinni” ja näin ollen niiden esittäminen irrallisena olisi epäjohdonmukaista. Tämä on toki henkilökohtainen preferenssini ja jokainen saa esittää miten itse parhaaksi katsoo. Lehtisen kokoelma on kuusi kehyksinen ja siinä kotimaan lähetysten paino on kohtalaisen suuri, yli kaksi kehystä. Toki kotimaan osalta on esitelty kaikki lähetyslajit. Yksi parhaista esitetyistä kotimaan kohteista oli 9mk Postitalo-merkin yksittäiskäytöllä lähetetty 9. painoluokan painotuote. Toinen huippukohde oli lentopostina lähetetty pika-asiakirjalähetys, joka on erittäin harvinainen. Kolmas hyvä kohde oli kotimaan tavaranäyte pikana.

Lehtisen mielestäni kovin kotimaankohde, lentoasiakirja pikana Helsingistä Kuopioon

Lehtinen näyttää myös mm. postikortin lentona Islantiin ja kirjatun kirjeen Viron erikoistaksalla vuonna 1930 3mk merkin yksittäiskäytöllä. Kumpikin on hyvä kohde. Mukana on myös joitakin parempia lentokohteita Euroopan ulkopuolelle. Kaiken kaikkiaan piristävä esitys.

Muita M30 kohteita kokoelmissaan esittäviä olivat mm. Keijo Savelainen, joka esitteli painotuotetaksoja kotimaassa ja ulkomailla (72p); Pauli Salminen, 1917-1930 postitaksoja esittelevässä kokoelmassaan (81p); Mikko Kylliäinen, joka esitteli vaikeasti yksittäispostitteina löytyviä 100mk ja 1mk M30, M54 ja M63 merkkejä (76p); sekä ehiöluokassa Jussi Tuori M30 vuoden 1952 maisemaehiöitä esittelevällä kahden kehyksen kokoelmallaan (76p). Mainittakoon erikseen, että näyttely oli sen verran kompaktin kokoinen, että ehdin katsoa melkein kaikki kokoelmat läpi ja ajatuksella kaikki kiinnostavat. Yksi nuorisoluokan kokoelmakin oli mukana! Koko palkintoluettelo löytyy TÄSTÄ.

Musiikkitalon toisen kerroksen aulatiloissa, näyttelytilojen välittömässä läheisyydessä olivat Kuopion kerhon, sekä Filatelistiliiton pöydät

Muutamia kohteita ”jäi haaviin”, mikä tietysti on aina keräilijälle mukavaa. Kauppiaitakin siis paikalla oli! Erillisessä huoneessa, ”bunkkerissaan” kauppiaat olivat verrattaen pienessä tilassa tavaroineen – pöytiä oli viidellä myyjällä Järvistöllä, Juhani Kemillä, Merkki-Albertilla, Hellman huutokaupoilla sekä Philealla. Esittelen kaksi tekemääni hankintaa:

Sveitsiin Grencheniin sodan aikana lähetetty lentokirje kulki kirjeen postimaksun osalta kansainvälisellä 4½mk per 20g taksalla ja lentolisä oli 4 markkaa, yhteensä 8 markkaa, eli huomattavasti enemmän kuin sopimustaksaiseen Saksaan olisi maksanut (5½mk). Kirjeellä on leima ”660” joka lienee junaleima (tästä en ole varma). Kuori on sensuurilemattu Suomessa (Helsinki, #49) ja saksalaisen sensuurin Berlinissä tarkastama. Kaikkea Sveitsiin lähetettyä postia ei sensuroitu. Leiman päiväys on vaikeasti luettavissa, mutta arvelen sen olevan 29.11.1944 eli ajalta, jolloin Suomen ja Saksan välinen postiyhteys oli keskeytynyt, mutta posti Sveitsiin kulki yhä Saksan kautta. Lento on tapahtunut Ruotsiin ja sieltä Berliiniin, josta ehkäpä junalla Sveitsiin. Tästä maiden välisen postiyhteyden keskeytymisestä ja käytännön sotatilasta (Lapissahan sodittiin) johtuen suomalainen Sveitsiin osoitettu posti sensuroitiin Saksassa.

Lentokirje Sveitsiin vuodelta 1944 (ilm. marraskuu)
Berliinin sensuurin avaama ja sulkema (BV3.4 liuska)

Kirjeen takana oleva sensuuriliuska on BV3.4 (käytössä 2/1944 – 4/1945) ja sensuurileima on BP6.2 (käytössä 10/1944 – 2/1945), mikä vahvistaa ajatusta siitä, että kyseessä on juuri 1944 loppuvuodesta lähetetty kirje. Sveitsiin lähetetty sodanaikainen posti ei ole erityisen harvinaista, eikä myöskään taksa ole mitenkään erikoisen vaikea. Kohde on kuitenkin kokonaisuutena ihan ”kiva” ja sen kotiuttaminen sopivalla rahalla tuntui järkevältä.

Ruotsiin Helsingborgiin 7.5.1941 lähetetty lentokirje on tavanomainen aikansa edustaja. Kirjeen postimaksu oli lähettämisen aikaan 2:75mk ja lentolisä 1 markkaa, ja kirjeeltä tämä 3:75mk löytyykin. Elettiin välirauhan aikaa ja lentotoiminta Ruotsiin oli lähes normaalia. Kirje on lähetetty Helsingistä ja se on kulkenut lentolinjalla 1631 (Helsinki-Turku-Tukholma) ja todennäköisesti Tukholmasta Malmöön jatkolentona. Sensuurin tarkistama Helsingissä (#17) ja avattu (liuska). Ostin koska eurolla sain – ei vie kokoelmaani eteenpäin.

Palmares järjestettiin Kuopion Klubilla, keskustassa, jossa arviolta 80 filatelistia ja muuta asiasta innostunutta kokoontui juhlimaan sekä näyttelyä, että Kuopion juhlavuotta. Alkumaljojen jälkeen Kuopion kerhon puheenjohtaja Risto Pitkänen kertoi savolaisen ajanlaskun erikoisuuksista ja siitä, että Kuopio lienee perustettu erilaisten laskutapojen mukaan vähintäänkin kolme kertaa ja mahdollisia merkkivuosia voisi olla jopa neljä erilaista. Tämä on yhden ajanlaskun mukainen 250 vuotta. Muistamme 1982 julkaistun 200-vuotiasta Kuopiota juhlivan postimerkin, sen julkaisustahan on vuosia kulunut 43… Ehkä Kuopiossa juhlitaan 7 vuoden kuluttua uudelleen 250 vuotisjuhlaa. Voi kuullostaa naurettavalta, mutta savolainen on jälleen ymmärtänyt yhden elämän tärkeimmistä asioista, nimittäin sen, että ”on juhlittava silloin kun pystyy”. Ja se joka juhlii useammin on todennäköisesti onnellisempi kuin se, joka juhlii vähemmän. Toki tämä spekulaatio voi olla totta tai voi olla olematta, mutta tämä olikin savolainen spekulaatio. Kuten tässä blogissa muutenkin, vastuu sen sisällön uskomisesta on lukijalla. No joka tapauksessa, puhe oli asiapitoinen ja riittävän lyhyt juhlapuheeksi. Ruoka oli erinomaista ja filatelistit iloisia.

Kuopion Klubi, pisimpään samassa rakennuksessa toiminut suomalainen klubi

Liiton puheenjohtaja Hirsmäki piti pienen kiitospuheen ja jaettiin palkintoja. Tuomariston puheenjohtaja Jukka Mäkinen kertoi arvostelijoiden terveiset – varsinaista GP:tä ei jaettu, mutta korkeimmat pisteet sai tällä kertaa Jussi Murtosaari (92p). Pisterajat olivat kohtalaisen alhaalla ja mitalit painottuivat kultamitaleihin ja vermeileihin. En nähnyt suuria pettymyksiä ja kaikki kokoelmat saivat tavallista enemmän kommentteja tuomareilta. Eli eteenpäin menemiseen tuli vinkkejä jokaiselle.

Tuomariston puheenjohtaja Jukka Mäkinen luki tuomariraportin

Lauantaina ovet avautuivat yhdeksältä ja aamutuimaan paikalla oli jo jonkin verran filatelisteja. Kokoelmiin tutustuttiin ja saatiin tuomaripalautteita. Tilaisuus päättyi kello 14, jolloin itse olin jo asemalla odottelemassa junaa. Kuopioon on pitkä matka – kotimatkan ajallinen kesto oli noin seitsemän tuntia.

Syksyn Hellman ja Turun Kerho

By

Syksyn 2025 Hellman on taputeltu. Kohteita huutokaupassa oli vintage, militaria, raha ja filateliakohteet mukaanlukien neljä tuhatta ja jonkinlaisena puoli-uutuutena suomalaisessa keräilyhuutokauppakentässä oli myynnissä kokonaisia lavoja filateliaa. Vastaavaahan on toki nähty aiemminkin ja tästä ”genrestä” tunnetuin esimerkki on aikoinaan myyty International Youth Service (eli IYS)- nimisen kirjeenvaihtovälitysfirman varasto, jonka veroista kokonaisuutta on hyvin harvoin nähty.

Tuo ”junavaunullinen” tavaraa myytiin kertapamauksella yrityksen lopettaessa toimitilansa Turun ydinkeskustassa. Jos joku muistaa missä Pizzeria Dennis Turussa sijaitsee, niin IYS sijaitsi tuon korttelin sisäpihalla. Tässä kohtaa voitaneen jo ilman huonoa omatuntoa kertoa, että ostaja oli nyt jo edesmennyt pirkanmaalainen suurfilatelisti Juha Kauppinen. Juhahan oli mailman parhaan Etiopian postihistoriakokoelman kasaaja ja armoitettu Etiopian tuntija. Ehkä ainoana suomalaisena hän sekä puhui, ymmärsi ja kirjoitti Etiopian kieltä amharaa. Juhan kokoelmassa oli n. 25% kaikesta tunnetusta etiopialaisesta postista ennen vuotta 1900 ja kokoelma voitti kansainvälisen Grand Prixin ja on jäänyt minulle muistiin hyvin, koska mies itse kävi sen kanssani läpi Tampereella 2019. Myöhemmin Juha kertoi, että IYS tavaran osto oli hänen elämänsä paras liiketoimi. Oli kestänyt aikansa löytää sopivat ostajat, mutta tavara meni kuin menikin kaupaksi. Kun valtavia määriä laitetaan pienemmiksi eriksi ja myydään vähintään sopivaan hintaan, on melkein mahdotonta tehdä tappiota.

Mutta palataan tähän aikaan… kävin Naantalissa Hellmanin tiloissa katsomassa kohteita, koska myytävänä oli sellaista mikä M30 keräilijää potentiaalisesti kiinnostaa. Erityisesti minua kiinnostivat kaksi erää sekä yksi yksittäiskohde – samalla tuli toki katsottua myös muutamia muita kohteita. Paikan päällä oli saapuessani, maanantaina iltapäivällä, vahva Tamperelaisedustus – samalla asialla tietysti hekin, ja muutamia muita tuttuja filatelisteja. Firman toimitusjohtaja Untinen kertoi tiloja laajennetun ja yllättäen käyneen niin, että laajennus tuli heti käyttöön, koska myytävää tavaraa oli niin paljon. Huomasin, että viereiselle tontillekin oli alettu rakentaa – Naantali on vakavarainen kaupunki ja yhteydet mm. Turun Satamaan hyvät… hienoa nähdä, että toimintaa on ja sitä tulee lisää.

Kohde 2613

Kohteet jotka halusin nähdä olivat numerot 2613 ja 3424 sekä lisäksi yksittäiskohde numero 2940. Kohde 2613 oli kohdeselosteeltaan yksinkertaisesti:”Suomen meriasiamies H Gröndahlille Lontooseen 1935 – 1941 osoitettua postia eri maista erä vajaa 20 lähetystä” ja siitä oli otettu kuvia siten, että kohteen kaikista lähetyksistä oli näytillä etupuoli. Kyseessä oli siis erä, jossa samalle vastaanottajalle 18kpl lähinnä postikortteja, niin Suomesta kuin ulkomailtakin. Ensi silmäyksellä ei mitään erikoista. Huomasin kuitenkin yhden kirjeen, joka minua alkoi kiinnostaa. Käytännössä tilanne kiinnostavan kirjekuoren osalta oli se, että halusin nähdä sen kääntöpuolen ja sen, että olisiko siellä leimoja tai merkintöjä. Itse ”asia” sinänsä vaikutti mielestäni kuvankin perusteella jo aika selkeältä… jaa, että mikä asia? No se, että yksi kohteista oli Suomesta Englantiin lähetetty lentokirje ajanjaksolta ”kesä 1941”, jolloin Englantiin ei ollut Suomesta muuta yhteyttä kuin Neuvostoliiton kautta. Tämä yhteys oli auki vain siihen asti kunnes saksalaiset hyökkäsivät Neuvostoliittoon 23.6.1941 ja vetivät Suomen mukaan jatkosotaan. Postiyhteys, kuten tunnettua katkesi kahden toisiaan vastaan sotivan maan välillä.

Kiinnostava kirje

Kiinnostava kohde oli siis ensimmäisessä kuvassa ylhäällä oikealla näkyvä lentokirje. Kirjeen ulkomaantaksa oli 3½mk per 20g ja lentolisä Englantiin, koko matka lentäen, 12mk per 5g eli tässä tapauksessa yhteensä 15,50mk. Juuri tuo 15,50 kirjeeltä löytyy ja siksi tuntosarvi värähti. Taksakirja kertoo meille, että postireitti kulki Tukholman ja Moskovan kautta Bagdadiin, josta eteenpäin Etelään ja Afrikan halki Atlantin rannikolle ja sieltä Englantiin saakka. Taksakirjasta löytyy vastaavasta lähetyksestä myös kuva. Taksakirjassa kuvattu lähetys on lähetetty 21.4.41 ja sille on lyöty Bagdadissa kauttakulkuleima. Kohteessa 2613 olevalla kirjeellä ei vastaavaa leimaa löydy. Tämä saattaa tarkoittaa jotakin, tai olla tarkoittamatta. Minun pitää kaivaa alkuperäiset lähteet, eli Posti- ja Lennätinhallituksen kiertokirjeet vuodelta 1941 esille ja tutustua niihin sekä muihin lähteisiin, jotta pääsen perille siitä, että miten kirje olisi voinut muuten kulkeutua Englantiin. Ensiksi tulee mieleen vaihtoehtona se, että kirje olisi kulkenut Venäjän läpi Japaniin ja sieltä laivalla Tyynen meren yli Yhdysvaltoihin, jossa se olisi lentänyt New Yorkiin, josta se olisi kulkenut lentoveneellä Bermudan kautta Espanjaan, josta lentona Englantiin. Selvittämällä missä sensori numero 7534 työskenteli tämä kysymys aukeaa. Sensorin numero on englantilaisessa PC90 sensuuriliuskassa näkyvissä (jokaisella sensorilla oli oma numeronsa, jonka perusteella hänen työtään pystyttiin kontrolloimaan). On kuitenkin varmaa, että kirje on päässyt perille ainakin englantilaiseen sensoriin asti, koska siinä on Englannin sensuuriliuska. Kuten kuvasta näkyy takana ei, ikävä kyllä, ole mitään kauttakulku tai saapumisleimoja. Kynällä kirjoitettu teksti ”anl. 11/8/41” kertoo siitä, että se on ilmeisesti saapunut tuona päivänä ja se on ollut pakko tulla lähetetyksi ennen 23.6.1941. Oli reitti mikä tahansa, on käytetty 12mk/5g lentolisä vaikea ja kuori siksi erittäin kiinnostava.

Kohde 3423 oli laatikossa oleva M30 filateelinen näyttelykokoelma, jossa oli siis merkkimateriaalia sekä postilähetyksiä. Mukana oli myös numerokuusiloita kohtalaisen runsaasti. Kohdeselosteessa luki: ”m/30 näyttelykokoelma, johon lisätty runsaasti lisämateriaalia sivujen väliin! Mukana runsas postilähetyspuoli, ryhmiä, erikoisuuksia kuten tarttumia, laskoksia, hammatamattomia jne. Erinomainen tilaisuus jatkaa tämän kokoleman rakentamaista!”. On pakko todeta, että kohdeseloste oli aivan oikeassa. Kyseessä oli näyttelykokoelma, joka oli monteeratuilla sivuilla ja mukaan oli vuosien varrella hankittu paljon uutta. Se mikä oli tässä kuviossa parasta oli, että mukaan ei suinkaan ollut kertynyt vain tauhkaa, vaan kokoelman kerääjä oli ollut tietoinen siitä mitä pitää hankkia

3424 M30 filateelinen kokoelma lehdillä ja lisämateriaalia

Tällainen kokoelma on tietysti ”pakko” käydä katsomassa – jos joukossa olisi muutamakin sellainen kohde, joka toisi paljon hyvää omaan kokoelmaan, sen hankkiminen saattaisi olla perusteltua. Aivan kylmäksi kokoelma ei tosiaankaan jättänyt – sivuilla oli hyväleimaista hyvälaatuista materiaalia, erikoisuuksia kuten hammastamattomia merkkejä (esittelyarkeista), joitakin laskoksia ja siirtymiä, sekä useiden merkkien kuusiloita. Lähetykset olivat suurelta osin tavallisempaa tasoa, mutta joukossa oli myös muutamia helmiä. Näistä ylivoimaisesti kovimpana erittäin harvinainen sokeainkirje 30 pennin taksalla, joka oli maksettu kolmella kymmenen pennin merkillä. Lisäksi havaitsin kirjatun postikortin ulkomaille, joka on hyvin harvinainen kohde. Silmään sattui vielä kirjattu paikalliskirje saantitodistuksella, joka sekään ei ole erityisen huono kohde. Sen perusteella mitä aiemmin toteutuneita hintoja muistelin, pidin lähtöhintaa 400 euroa vähintäänkin asiallisena.

Mainitut kolme ”kanuunaa”

Kohde 2940 oli mielenkiintoinen dokumentti, jolle oli mitätöity M30 merkkejä 12 markan edestä. Taksa sopii kirjatun kirjeen sisällön todistamisen taksalle lähettämisen aikana. Tällaista taksaa en ole aiemmin nähnyt ”luonnossa” ja siksi kohde olikin erittäin kiinnostava. Mielenkiintoista oli se, että kyseessä oli kirje, jonka sisällössä ei kuitenkaan mainita mitään siitä, että postivirkailija olisi tällaisen todistuksen dokumentilla jotenkin antanut. Hiukan siis häiritsevää. Kun oli kuvattu vain etupuoli, piti tarkistaa, että josko siellä olisi jotain tähän viittaavia merkintöjä. Kohteen lähtöhinnaksi oli laitettu 20 euroa, mikä oli sellainen, että sen huutamalla, vaikka tulisi hasardi, ei päähän kohdistuva kipu osoittautuisi ylitsepääsemättömäksi. Ollessaan todennettavissa tällaiseksi taksaerikoisuudeksi kohde olisi kelpo parempaankin kokoelmaan ja harvinainen. Ikävä kyllä kirjeen takana ei ole mitään merkintöjä ja sen luonteen todentaminen täysin aukottomasti on hieman vaikeaa. Mutta jos se kävelee kuin ankka, ääntelee kuin ankka, niin onko se silti ankka? Mitäs jos se on esimerkiksi Jope Ruonasuun ankkaa esittävä haamu? Tässäpä aitouttajien kiirastuli paljastuu samaa vauhtia. Ihan pöllö tämä kohde nyt ei ole, vaikka ehkä ei ankkakaan. Samalla korostuu usein ja aiemminkin todettu tosiasia siitä, että postihistoriakohteet pitäisi ehdottomasti kuvat akummaltakin puoleltaan.

Kohde 2940 erikoinen, potentiaalisesti erittäin harvinainen

Näiden salapoliisitoimien jälkeen lähdin kotiin päin. Kotimatkalla Naantalista päätin pysähtyä Turkuun, jossa oli sopivasti Turun Postimerkkikerhon kokous, perinteiseen tapaan Kupittaan Paviljongissa, jossa nykyään toimii ravintola Pegasus. Pegasus on kuulemma päivisin lounasaikaan täyteen ammuttu, mikä tietysti on yrittäjälle hyvä asia. Jos ruoka on hyvää ja paikka sopiva – Kupittaa on rakennettu täyteen kaikenlaisia toimistoja ja asuntoja (liiallisuuksiinkin asti, sanoivat turkulaiset ystäväni) – käy kauppa joskus kuin siima. Illalla tila on Postimerkkikerhon kokouksen käytössä ja istumapaikkoja on kuitenkin hyvinkin riittävästi. Turkulaiset ottavat vierailijat hyvin vastaan ja huippufilatelisteja istui tälläkin kertaa paikalla useita.

Illan ohjelmassa oli helsinkiläisen, vai pitäisikö sanoa helsinkiläistyneen, Jukka Mäkisen esitelmä 1860-luvun leimamerkeistä. Jukka on pitkän linjan filatelisti ja hänellä on kokemusta kovien näyttelykokoelmien rakentamisesta. Aiheina miehellä ovat olleet mm. juuri leimamerkit, klassinen Kreikka ja klassinen Unkari. Kaikki näkemäni Jukan kokoelmat ovat pitkälle vietyjä ja hyvällä maulla (ja tarpeellisella rahalla) rakennettuja. Tällä hetkellä Jukan suomalaisten leimamerkkien kokoelma lienee paras koskaan nähty esitys aiheesta. Hän on myös mukana Filatelistiliiton toiminnassa ja on filateelisen toimikunnan puheenjohtaja. Esitys oli täyttä asiaa ja siinä käytiin läpi nopeasti, mutta rauhallisesti ”tärkeimmät” liittyen 1860-luvun suomalaisiin leimamerkeihin. Itsellenikin tuli (taas) paljon uutta tietoa mm. se, että korkeimmat leimamerkkiarvot ovat äärettömän harvinaisia ”kokokohteilla” ja, että venäjän kieltä ei suomalaisissa leimamerkeissä ajanjaksosta huolimatta ole käytetty lainkaan. Syynä ilmeisesti se, että niitä käytettiin vain Suomessa evätkä ne olleet käypäisiä Venäjällä koskaan.

Juhani Pietilä päivittää tilannetta, prof. Vaihekoski ja M17 mies Rannikko tarkkaavaisina taka-alalla
Useilla pöydillä oli parahultaisesti huutokohteita

Kokouksen ja esityksen jälkeen pidettiin kerhohuutokauppa. Turkulaisittain huudettavaa oli kymmeniä kohteita ja limitit vaihtelevia. Kohteiden päälle laitetaan lappu ja vain ”laputetut” menevät meklarille. Huutokauppa eteni nopeasti ja laputettujen loppu tuli vastaan vartin kohdalla. Meklari ei jäänyt haistelemaan kukkasia, vaan asia tapahtui tarpeellisella sähäkkyydellä.

Saman viikon tiistain huutokauppa jo alkoi, ensin myytiin vintagea, eli ns. vanhaa ”merkkikamaa” – kelloista kellopeleihin, appelsiineja ei ollut. Hetkellisessä mielenhäiriössä ostin 90kpl Aku Ankan taskukirjoja… koska ne olivat menossa liian halvalla. Tulivat sitten minulle. Noh… siitä onkin jokunen tovi, kun olen näihin viimeksi perehtynyt. Onneksi lähipiirissä on paljon lapsia! M30 kohteita oli myytävänä tällä kertaa tietysti etenkin M30 alueella, mutta myös erissä ja ”kenttä- ja sotilasposti”n joukossa. Filateliapuolella oli useampia kiinnostavia kohteita. Mainitsen vain mielestäni kiinnostavimpia. Ehdote 5mk Olavinlinna-merkistä oli hieno ja suurireunainen. Hieno se oli muidenkin mielestä, myyntihinta oli 580 euroa. W eli Waldhof reijitetty 25mk mottimies M30 merkki on harvinainen ja tämä Käkisalmelainen paperitehdas on reijitteellään kaikkein harivinaisimpia, ellei se harvinaisin. Hintaa tällä kertaa 540 euroa.

Myytävänä olleista postihistoriakohteista osa oli edesmenneen M30 eminenssin Hannu Kaupin kokoelmalehtiä kaikenlaisista erikoisuuksista. Näiden hinnat eivät nousseet erityisen korkealle. Sodan aikainen 3½mk diplomaattipostilähetys jäi aluksi myymättä, mutta meni satasen pohjallaan jälkimyynnistä. Kohde on postihistoriallinen erikoisuus ja satanen on siitä edullinen hinta ostajalle. Näitä saattaa joutua odottamaan kauan – siis seuraavaa, eivät ole tavallisia, ostajalle erinomainen kauppa.

Kohteen 2613, jonka kävin katsastamassa (kts. yllä) lähtöhinnaksi oli laitettu 20 euroa, mikä oli sellainen,että kohde menisi ”varmasti” kaupaksi. Huutokaupan päättyessä kohteen osalta, oli kelloon kertynyt lukema 60 ja erä vaihtoi omistajaa. Tietäen mistä oli kysymys, ei hinta vaikuta erityisen kovalta. Mikäli kohteessa ei olisi ollut ”mitään” olisi n. 3€ per sekalainen 1930-luvun lähetys Englantiin ollut nykymarkkinoilla huonohko kauppa. Kuten arvata saattaa, kohde tuli minulle – tässä kohtaa olisi lapsellista esittää muuta. Olin valmis maksamaan enemmän, mutta tällä kertaa kävi näin. Kuinka mukavaa onkaan saada omasta mielestään edullisesti jotakin (vaikka se voisi osoittautua harhalaukaukseksi myöhemmin)! Kokoelmaan mahtuva kohde on mukava saada, tätähän tapahtuu luvattoman harvoin.

Kuten niin monta kertaa aiemminkin muiden katsastamieni kohteiden kanssa kävi kuten köyhän usein käy, eli käteen jää huutokaupassa tyhjää, kun rahamiehet ”karauttavat” paikalle. Huusin kahta muuta kohdetta mielestäni korkealle, mutta kissan viikset – kumpikin meni muualle. Lomakemainen kirje vaihtoi omistajaa 380 eurolla ja kokoelmakohde nousi aina 1550 euroon saakka. On rehellisesti todettava, että tuo puolitoista tonnia ei ollut edes paha hinta, koska kohteessa oli niin paljon hyvää materiaalia! Mutta tällaista tämä leikki on… jos haluaa hyvää, niin on usein maksettava hyvän hinta. Paljon muutakin kiinnostavaa oli myytävänä, mutta kaikesta ei ehdi raportoida – on pakko levätäkin!

Kirjoittelen tätä junassa, matkalla Kuopio 250 alueelliseen näyttelyyn. Nähtäväksi jää mitä Itä-Suomessa on saatu aikaan, ennusmerkit ovat positiivisia! Mutta… Pikku-Aasin kaltaisesti totean… siitä kuulette ensi kerralla.

Tamcollect 2025

By

Lempäälän Ideaparkissa järjestettiin 11.-13.4. vuoden 2025 kansallinen postimerkkinäyttely Tamcollect, jonka järjestelyistä vastasi Tampereen Filatelistiseura. Mukana oli yli sata näytteille asettajaa useassa kilpailuluokassa, joista kolme kokoelmaa mestariluokassa. Lauantai-iltana Hämeenpuiston varrella olevassa Puistotornissa järjestetyssä Palmares juhlassa kuulimme tulokset.

Minulle jäi sellainen kuva, että tuomarit vetivät kohtalaisen tiukkaa linjaa pisteiden suhteen. Tarkoitan tällä sitä, että ainakin niissä kilpailuluokissa, joiden säännöt parhaiten ymmärrän, eli perinteisen filatelian ja postihistorian luokissa vaadittiin erinomaisuutta erinomaisiin pisteisiin. Tämä tietysti osittain ”murskaa toiveita” mutta pitkässä juoksussa on pitkäjänteisille tie suureen kultaan ja maailmanluokan kokoelmiin. Suuria kultamitaleita jaettiin seitsemän kappaletta ja korkeimman pistemäärän kilpailuluokista (sekä tuomariston onnittelut) sai tanskalainen Jon Iversen kahdeksan kehyksen kokoelmallaan, joka esittelee venäläistä sotasensuuria Suomessa vuosina 1914-1918. Kokoelma on häkellyttävän hyvä ja sisältää käytännössä lähes kaikki kaikkein vaikeimmat sensuurikohteet, joita tunnetaan. Iversen on tehnyt valtavasti työtä ja julkaissut koko valtavan tutkimuksensa avoimesti verkkosivuillaan. Aikoinaan mm. Jorma Keturin aloittamaa työtä jatkamalla Iversen on täydellisesti päivittänyt ja ajanmukaistanut sensuuria käsittelevät luettelot PDF muotoisiksi luettaviksi kataloogeiksi verkkoon. Asian tai ”ilmiön” kokoa kuvastaa se, että mikäli Iversenin sensuuritutkimus tulostettaisiin A4 sivuille tulisi opukseen ehkä noin tuhat sivua! Iversenin pistemäärä oli 92 ja kyseessä on ensimmäinen hänen saamansa suuri kultamitali. Hafnia näyttelyssä mies sai 87 pistettä viidellä kehyksellä. Nyt kahdeksalla ei taso ollut laskenut.

Muita suuren kullan kokoelmia olivat kaksi Janne Nikkasen kokoelmaa, Pekka Lempiäisen ja Pauli Salmisen M17 kokoelmat, Hannulan Lontoon postia kuvaava kokoelma ja Virtasen ensiesitys poliisi-aiheesta. Virtanen tuli sisään ”ovet paukkuen”, harvemmin debyytti tehdään suureen kultaan. Mahdollisesti tuomarit pelästyivät kokoelmassa mukana olevia käsirautoja ja antautuivat virkavallan edessä välittömästi. Kultamitaleja jaettiin 25 kappaletta, mikä on aika paljon. Mutta taso oli kova, vaikka pisteet kultamitalien yläpäässä olivat tiukassa. Kullan kokoelmissa taisi käydä muutaman näytteilleasettajan osalta siten, että kokoelmiin oli lisätty uusia kehyksiä ja samaan aikaan kriittisesti tarkasteltuna keskimääräinen laatu ja ”kovuus” laskivat. Erityisesti kokoelmat, joihin oli laitettu enemmän kuin yksi uusi kehys kerralla lisää ovat vaarassa kokea tällaisen ilmiön. Tunnistan tämän myös omassa tekemisessäni. On kuitenkin raskasta odottaa ja kerätä kärsivällisesti uutta materiaalia, sitä tekee mieli kokeilla siipiään. Joskus liian rohkea lento liian lähelle suurta kultaa voi johtaa vahasiipien sulamiseen. Onneksi asiaan auttaa jokapaikan linimentti, jota palmareksen baarissa oli tarjolla kalliiseen hintaan!

Kehysten välissä oli runsaasti tilaa ja valo oli ok. Ideapark ei ole hassumpi näyttelyn järjestämispaikka.

Malli 1930 kannalta kiinnostavia kokoelmia olivat ainakin Ari Muhosen ja Harri Valkosen erinomaiset lentopostikokoelmat sekä Jussi Tuorin M30 ehiökokoelma, joka ei siis ollut sama kokoelma, joka hajoitettiin viimeisessä Hellman huutokaupassa, vaan huomattavasti vaatimattomammasta materiaalista kerätty ”jokamiesmäisempi” ehiökokoelma. Muhonen ja ensiesittelyssä oleva Valkosen kokoelma saivat kumpikin kultaa. Valkosen tarinallinen kerronta on ensiluokkaista ja kokoelmasta näkee, että aikaa on laitettu paljon asioiden sisäistämiseen ja ymmärtämiseen – on hienoa nähdä, että uusia korkealaatuisia kokoelmia tulee mukaan ”kisoihin”. Muhonen jyrää tiukalla laadulla ja hyvillä kohteilla – konkari ei tee aloittelijan virheitä esittämisessään ja osaa mehustaa kohteista pisteet irti.

Muhonen mm. esittää useita hyviä 1930-luvulla kaukomaihin kulkeneita M30 lentokirjeitä, vaikean lentokirjeen Latviaan kahdenväliseltä taksa-ajalta 1939, Hollannin Intiaan kulkeneen lentopainotuotteen vuodelta 1937 ja erinomaisen vuodelta 1941 olevan lentokirjeen Englantiin, joka on kulkenut Moskovan ja Bagdadin kautta Afrikkaan, josta kiertäen Lissabonin kautta Englantiin. Tämä reititys on harvinainen ja yksi sodanaikaisen lentopostin helmistä. Euroopan sodanaikaisista kohteista vaikea lentotavaranäyte vuodelta 1943 Prahaan ja Euroopan Pikatiedotusliiton taksainen lentokirje Kroatiaan ovat kokoelman ehdotonta M30 aatelia. Pohjoismaisten yhteyksien osalta paras M30 kohde on Maarianhaminasta sodan aikana Ruotsiin lähetetty lentokirje. Reittiä lensivät ruotsalaiset ja kyse siis ei ole Suomen mantereen ja Ruotsin välisellä lentolinjalla kulkeneesta postista vaan Ahvenanmaa – Ruotsi lennosta. Sodanjälkeisen ajan M30 kohteista erittäin hyvä on aikainen Saksaan lähetetty lentopostikirje toukokuun alusta 1947, joka on kulkenut vieläpä 15mk Olavinlinna-merkin yksittäispostitteena.

Valkonen näyttää mm. 3mk tummanoliivin yksittäiskäytön kotimaan lentopostikirjeellä vuodelta 1935, muutamia hyviä 1930-luvun kaukomaihin suuntautuneita kohteita ja kivan Norjaan menneen lentopostikortin lyhyen aikaa käytössä olleella saksalaisella Norjassa käytetyllä sensuurileimalla vuodelta 1941. Sodan jälkeiseltä ajalta näytetään Sveitsiin 1945 lähetetty lentokirje, jossa on käytössä vaikea 3½mk per 5g taksa. Valkosella on paljon M30 merkkejä sekapostitteina juhlamerkkien kanssa. Tämä ei lentopostin esittelyn kannalta ole ongelma, tässä kuitenkin kerron vain ”puhtaista” M30 merkeillä kulkeneista lähetyksistä. Kumpikin kokoelma voittaisi paljon hankkimalla leveyttä näyttämällä korkeamman painoluokan kohteita ja lähetyslajeja laajemmin.

Tuorin ehiökokoelma sai 78 pistettä ja kullatun hopeamitalin. Tässä kohtaa tuomarit eivät olleet erityisen tiukkana pisteiden kanssa. Kokoelmassa oli muutamia ”kovempia” kohteita, mutta yleisilme oli se, että näytettiin kaikki päälajit peruskohteilla. Kokoelman ”täydellisyys” oli hyvä, mutta kohteet olivat tavallisia. Muutamia valopilkkuja huolimatta tarjolla ei ollut isoja elämyksiä.

Muita kiinnostavia M30 kohteita esittäneitä kokoelmia olivat mm. ”Ultima Thule” eli Peräpohjolan postihistoriaa esitellyt Markku Lehmuskallion kultaa pokannut kokoelma. Mukana oli ainakin yksi kova ”Petsamon lento”-kohde. Pekka Lempiäinen esittää hyvän M30 ehdotteen M17 kokoelmansa viimeisellä sivulla. Kaikki tulokset löytyvät tulosluettelosta.

Aluksi ajattelin, että mitenkähän mahtaa kauppakeskus soveltua postimerkkinäyttelyn pitopaikaksi, mutta kun jo torstaina iltapäivällä saavuin Lempäälään huomasin, että soveltuuhan se. Tämä oli miellyttävä yllätys ja omat ennakkoluulot vääräksi osoittava tosiasia. Tilan puolesta näyttely oli ilmava, ja valoisuuden puolesta riittävä. Kun näyttely järjestettiin kauppakeskuksen ”keskusaukealla” kulki sen ohi satoja ja satoja ihmisiä ja muutamia ennakkoluulottomia nähtiin välillä kehysten välissäkin. Vaikka filatelia ei ole erityisen vetovoimainen laji jokamiehelle, niin ainakin aiheluokan kokoelmia oltiin katsomassa paljonkin.

Kun vielä Palmares juhlassa Juha Valtosen pitämä puhe oli monella tapaa yksi parhaista juhlapuheista pitkään aikaan, voidaan todeta, että näyttely oli menestys. Tästä kiitos kuuluu Tampereen ”joukoille”, jotka hoitivat järjestelyt mallikkaasti.

Näyttelyn yhteydessä järjestettiin Filatelistiliiton liittokokous. Paikaksi oli valikoitunut Ravintola Coyote ja sen noin 30 henkeä vetävä neuvotteluhuone, joka tulikin aivan täyteen kokousdelegaatteja. Kokouksen aluksi suoritettiin Filatelistiliiton suuren ansiomitalin jako. Mitali meni postuumisti Hannu Kaupille. Liiton hallituksen puheenjohtaja Vesa Hirsmäki kertoi liiton kokouksen päättäneen mitalin myöntämisestä Hannulle samana päivänä kun Hannu lähti. Suruviesti saavutti hallituksen vasta muutamaa päivää myöhemmin. Mitalin vastaanotti Oulun postimerkkikerhon puheenjohtaja Ilkka Salonen.

Itse kokouksen agendalla oli monta asiaa, joista suuri osa ns. perusjuttuja – toimintakertomuksen läpikäyntiä, tulos ja tase, tilintarkastajien lausunto ja tilintarkastajien valinta. Näiden ”peruskaura”-asioiden lisäksi oli aina kiinnostava uusien hallituksen jäsenten valinta. Nyt oltiin siinä onnellisessa tilanteessa, että avoimia paikkoja oli yhtä monta kuin suostumuksensa tehtävään ilmoittaneita henkilöitä. Ensinäkemältä voisi siis vaikuttaa, että asiat ovat sitä myöten selviä, mutta tälläkään kertaa ei säästytty ilman pientä kikkailun tunnelmaa, nimittäin yksi suostumuksensa esittäneistä henkilöistä oli liittynyt Liiton jäseneksi vasta vuoden 2024 alussa. Liiton säännöt toteavat, että liittohallitukseen voidaan valita henkilö, joka on ollut liiton jäsen kahtena kokousta edeltävänä vuotena. Toisaalta säännöissä sanotaan, että puheenjohtajan lisäksi hallitukseen kuuluu kuusi jäsentä.

Tämä tarkoittanee sitä, että jäsenenä olisi tullut olla vuosina 2023 ja 2024, jotta ehto täyttyisi. Toki vuotta 2025 oli jo ehtinyt ennen kokousta kulua nelisen kuukautta. Onko 2025 kokousta edeltävä vuosi? Ehkäpä ei. Joka tapauksessa asia otettiin kokouksessa avoimesti esiin ja kokouksen delegaateilta kysyttiin suoraan, että vastustaako joku henkilön valintaa hallitukseen. Kukaan delegaateista ei vastustanut. Lisäksi käytettiin puheenvuoroja, joiden sanoma oli, että mikäli pitää tehdä valinta sen välillä, että saako liittohallitus tarpeeksi aktiivisia ”käsipareja” vai ei, niin mielummin rikottaisiin pykälää hallituskelpoisuudesta kuin pykälää hallitusten jäsenen lukumäärästä. Kun kaksi hallituksen jäsenistä oli erovuoroisia ja vapaana oli kaksivuotisia kausia ja yksi jättänyt paikkansa kesken kautensa ja jäljellä oli yksi vuosi, toimittiin siten, että kaksi valintakelpoista henkilöä valittiin kahden vuoden ”pitkillä” mandaateilla liittohallitukseen ja yksi henkilö yhdeksi vuodeksi, eronneen tilalle. Vaikka jälleen Filatelistiliiton hallitusvalinnat olivat omansa näköisiä, saatiin hallitukseen kuusi henkilöä puheenjohtajan lisäksi ja vieläpä ilman minkäänlaista riitelyä! Ensimmäinen kerta niiden viiden kerran puitteissa, joina olen toiminut Liiton vuosikokouksen puheenjohtajana. Jonkinlaisen rastin ajattelin kaivertaa seinään!

Muita päätöksiä olivat raha-asioihin kiinteästi liittyvät viestintäasiat, erityisesti Filatelisti-lehden numeroiden lukumäärä ja Liiton muu viestintä. Päätettiin, että Filatelisti ilmestyy jatkossa neljä kertaa vuodessa alkaen vuodesta 2026 ja lisäksi Liitto lähettää n. kerran kuussa sähköisen uutiskirjeen jäsenilleen. Tätä ns. nopean ja hitaan viestinnän komboa pidettiin hyvänä. Ensimmäiset Liiton uutiskirjeet on jo lähetetty. Toinen uutinen oli, että Liitto ei enää osallistu Helsingin Messukeskuksessa järjestettävien kirjamessujen yhteydessä tapahtumaan ”postimerkkimessujen” muodossa. Katsottiin, että tapahtuman ”tuotto” Liitolle oli liian vähäinen niin julkisuuden kuin yleisön suuntaan menneen tietoisuuden lisäyksen osalta suhteessa kustannuksiin, jotka ovat olleet kertaluokkaa kymppitonni per kerta. Toki Liitto on saanut Säätiöltä (Filatelian edistämissäätiö) tukea tämän tapahtuman järjestämiseen ja sitä kautta tappiota ei ole tehty kuin jonkin verran, monena vuotena ei lainkaan. Katsottiin kuitenkin, että kokeillaan jatkossa jotain muuta ja Liitto tukeekin paikallisia kerhoja niiden osallistumisessa mm. messuille tai tapahtumien järjestämisessä. Tämän toiminnan muodot tullaan tarkalleen päättämään myöhemmin.

Kaikki yllämainittu tarkoittaa sitä, että on mahdollista laskea liiton jäsenmaksua nykyisestä 75 eurosta 66 euroon, eli 9€ tai yli 10%. Tämä on jollakin tapaa historiallista. Kolme delegaattia vastusti jäsenmaksun laskua, joka tavallaan oli erittäin ymmärrettävää, sillä rahasta on liitossa puhuttu vuosien varrella aikamoisen paljon. Heidän tekemänsä hyvä pointti oli, että nyt olisi mahdollisuus rakentaa bufferia liiton talouteen. Tämä näkemys on mielestäni aivan validi. Vasta-argumenttina voidaan käyttää sitä, että liiton on mahdollista yhä saada avustusta hyviin tarkoituksiin säätiöltä ja toisaalta liitolla on yli sadan tuhannen euron osakesalkku, josta tavallaan löytyy bufferia pahan päivän varalle. Alennettu jäsenyyden hinta kohdistetaan niille jäsenille, jotka maksavat nykyään 75 euroa tai enemmän (ulkomaiset jäsenet). eJäsenet, eli ei paperilehteä vastaanottavat jäsenet maksavat saman kuin ennenkin.

Kokous kesti parisen tuntia, mikä liittokokousten historiassa ei ole pisimmästä päästä. Kokouksen jälkeen pidettiin markkinointipuheenvuoroja KOLMESTA tulevasta jo sovitusta näyttelystä, joista lähimpänä on lokakuussa Kuopiossa järjestettävä ”puoli-kansallinen” näyttely, toisena Nordia 2026, joka järjestetään Espoossa ja kolmantena HyReX 2027 vuoden Hyvinkäällä järjestettävä kansallinen näyttely. On selvää, että puheet suomalaisen filatelian kuolemasta ovat ennenaikaisia ja pahasti liioiteltuja!

No mitä M30 rintamalla jäi ”keräilijän” käteen? Onneksi sentään jotakin. Muutamalla kauppiaalla oli M30 tavaraa ja yhdellä kauppiaista uutta hyvälaatuista tavaraa aika paljon, mikä on positiivinen asia. Itse en ehtinyt käyttää aikaa kohteiden etsimiseen kuin vasta lauantaina iltapäivän lopuksi ja muutamaan lyhyeen otteeseen perjantaina. Siitä huolimatta onnistuin löytämään muutaman itseäni kiinnostavan kohteen. Parilla eurolla ostin eräältä kauppiaalta Tanskaan menneen 2mk/1:75mk päällepainamaehiökortin keltaisella arvoleimalla. Ehiö oli käytetty vuonna 1943, jollon pohjoismainen taksa oli postikortille kaksi markkaa. Leima on erittäin terävä ja siisti. Kohteella on myös Suomen sensuuri numero 36 (Helsingin postintarkastustoimisto) ja tanskalainnen sensuurileima. Lisäksi kohde on käynyt läpi kemiallisen sensuurin. Kyse on kirjoituskoneella kirjoitetusta viestistä Tanskalaiselle harastuskaverille. Ei erikoista, mutta ihan siisti ehiökortti.

Toinen löytynyt kohde on lentokirje lokakuulta 1946 Yhdysvaltoihin 16mk postiauto-merkin yksittäiskäytöllä. Kirjeelle on kirjoitettu koneella teksti ”BY AIR TO THE UNITED KINGDOM”, eli lentona Yhdistyneisiin Kuningaskuntiin saakka viitaten siihen, että UK:sta eteenpäin kohde kulkee Atlantin yli laivalla. Tämä tarkoittaa, että lentotaksa oli 3,00mk jokaiselta viideltä grammalta (24.10.1945-30.11.1948) ja kirjeen taksa 10,00mk (-20g) ajalla 1.9.1945–31.12.1946 – yhteensä siis 16,00 markkaa. Kohden on kohtalaisen hyvä, koska näitä 16mk linja-auton yksitäiskäyttöjä ei kasva puissa. Koska kuorelle on maksettu lentomaksu vain osan matkasta on kuorelle kirjoitettu ”Air Mail” vedetty yli punaisella yliviivausleimalla, tämä on tapahtunut Englannissa. Kohde maksoi 30 euroa, mikä ei ole erityisen vähän, mutta toisaalta aika (ja Siperia) ovat opettaneet, että jos vastaan tulee hyvä 16mk yksittäispostite, se kannattaa yleensä ottaa pois pyörimästä.

Kolmas löytö on vuonna 1941 huhtikuussa Yhdysvaltoihin lähetetty postikortti. Kortti on ensi lähetetty Lapinlahdelta 5.3.1941 1:75mk merkillä, joka ei ole ollut kortille riittävä postimaksu. Tämän on postivirkailija ”Haukansilmä” havainnut ja kortti on mennyt jälkitaksoitukseen ja sille on lisätty 25p merkki 8.3.1941 luomaan oikea 2,00mk taksa, joka oli voimassa postikortille ulkomaille. LISÄYS: Esa Mattila, armoitettu postihistorian tuntija, kommentoi tätä ja totesi, että koska kumpikin leimaus on Lapinlahti, ei taida olla niin, että kyseessä on ainakaan virallinen jälkitaksoitus, nimittäin jälkitaksoitushan oli postitoimistojen välinen toimenpide – tässä ”kaikki” on tapahtunut yhden toimiston puitteissa. Silti kyseessä on selvästi postimaksun täydentäminen myöhemmin kuin alkuperäisen kortin lähettämis / postittamispäivänä.

Kortti on mennyt Yhdysvaltoihin Saksan kautta ja todennäköisesti Lissabonista laivalla. Suomalainen sensuuri on sen tarkistanut (numero 94, Turun postintarkastustoimisto). Kortilla on amerikkalaisittain erikoisuus, eli selkeä leimaus saapumisen ja Yhdysvalloissa eteenpäinlähetyksen varmuudeksi. Lakewood, New Jersey on vastaanottanut kortin 13.4.1941. Matka-aika on siis ollut rapiat kuukauden verran. Tästä maksoin vähän liikaa, mutta ehkä kestän senkin…

Lakewood on käytännössä Atlantin rannalla sijaitseva yli 130 tuhannen hengen ”kylä”, englanniksi ”township”. Amerikassa kaikki on suurempaa, kyläkin voi olla suurempi kuin suurin osa Suomen kaupungeista! Mielenkiintoista kyllä yli puolet kylän asukkaista on juutalaisia ja ilmeisesti mukana paljon ortodoksijuutalaisia. Sodan jälkeen Lakewoodissa oli suuri eestiläinen yhdyskunta.

Eiköhän tämä juttu ala olla tässä ja ryhdyn odottelemaan seuraavia seikkailuja…. Pääsiäisena on odotettavissa Forssan kerhon keräilytapahtuma ja sitä seuraavan viikonlopun ohjelmassa on Turkulaisten kevät-tapahtuma.

JOEX24, Turun Kevät, Tampereen kerho, Upseerifilatelistit, JFP ja Liittokokous

By

Aika ei odota ketään (eng. ”time waits for no man”)… tämä ikiaikainen totuus on tullut iholle rankasti ja sen vaikutukset ovat blogin kirjoittamisen kannalta sen kaltaiset, että maailmalla tapahtuu, mutta ukkeli ei ehdi dokumentoida. Taas on tapahtunut ja tärkeimpänä epäilemättä Joensuussa järjestetty JOEX24 kansallinen näyttely – aloitan siitä!

Näyttelyn tyylikäs muistomitali

JOEX24 näyttely siis järjestettiin Joensuussa ja paikkana oli Hotelli Kimmel. Käytännössä kuvio oli siis näytteilleasettajalle ja vieraalle helpoin mahdollinen, nukkua sai samassa paikkassa missä näyttely järjestettiin. Myös Palmares oli Kimmelissä. Mitä olen saanut kuulla, oli valaistus tapetilla ollut asia – olemme ennenkin nähneet, että näyttelyissä valaistuksen kanssa on haasteita, joten sinänsä tyypillisesti kongressi tai kokouskäyttöön tarkoitetut tilat eivät valaistuksensa puolesta välttämättä aina täydellisesti näyttelylle sovi. Näkemättä en kuitenkaan ryhdy asiaa sen enempää pohtimaan, toteanpahan vain, että viimeisten useamman vuoden aikana olen ollut vain kahdessa näyttelyssä, joissa valaistus ei ole ollut lainkaan ”asia”. Toisaalta kuulin, että Joensuussa oli aivan erinomainen tunnelma ja osallistujat ja vieraat olivat hyvällä mielellä ja järjestelyt pelasivat erinomaisesti. Kaiken kaikkiaan on mennyt hyvin! Hieno veto Joensuulaisilta, kiitokset järjestäjille! Grillitietona sain kuulla myös sellaisen jutun, että Joensuun kerho sponsoroi Palmares illallista puhtaalla rahalla, sillä Kimmel ei ollut suostunut alentamaan hintaa olennaisesti vaikka kyse oli isommasta ryhmästä. Tämä heittäytyminen Joensuun kerholta on jotakin sellaista mitä vain vieraanvarainen ja ylväästi toimiva organisaatio tekee, nostan hattua!

Malli 1930 keräilyn kannalta JOEX24 tarjosi sitä kovinta M30 näyttelyfilatelian ydintä, eli valtakunnan ykköskokoelma Hannu Kaupin M30 filateelinen kokoelma ”The 1930 Definitive Issue” oli näytillä kilpailuluokassa. Hannu esittelee äärettömän kovan kattauksen niin filatelian kuin postihistoriankin osalta ja kokoelmassa erityistä on juuri se, että postihistoriakohteiden vaikeus on suurin mahdollinen. Tämä ei ole aina filateelisissa kokoelmissa tilanne, vaan useinkin joudutaan toteamaan, että vaikka merkkimateriaali on parasta A-ryhmää jää postihistoriapuolella toivomisen varaa. Hannun kokoelma sai 96 pistettä ja suuren kultamitalin ollen kilpailuluokkien korkeimmat pisteet saanut kokoelma.

M30 ehiöfilateliaa oli näytillä myös mestariluokassa, jossa saatiin nähdä Jussi Tuorin ”Finland Postal Stationery Cards 1930 –1953”, alan paras esitys joka sisältää niin korttien ehdotepainoksia kuin erinomaisen kovia käyttöjäkin. Tällä kertaa Grand Prix ei kuitenkaan napsahtanut Jussi Tuori vaan sen vei Jussi Murtosaari M1875 filateelisella kokoelmallaan. Palmares illassa oli kuulemma ollut tiukka vääntö suuresta palkinnosta, sillä Murtosaaren ja Jukka Mäkisen kokoelmat olivat kumpikin saaneet viisi tuomariääntä ja jouduttiin menemään tuomariston puheenjohtajan äänen sisältävän kuoren kautta. Erittäin tasainen kisa siis, joka tällä kertaa kääntyi yhdellä äänellä Murtosaaren eduksi. Osallistujalista löytyy alapuolelta.

NäyttelyluetteloLataa

Olisi ollut kiva nähdä M30 kokoelmia myös muilta kuin kahdelta huippukokoelmia esitelleeltä herralta, varmasti monellakin on kokoelmia mapissa – reippaasti näyttämään! Vain osallistumalla saa palautetta ja kokoelmaa kehitettyä eteenpäin!

Omalta osaltani hommassa kävi siten, että en päässyt Joensuuhun paikalle ja syy oli samaan aikaan ikävä ja vähemmän ikävä, nimittäin olin LUT-yliopiston yli 2500 henkeä vetäneessä alumni-tapahtumassa Lappeenrannassa ja vetäisin siellä nykysanastoa käyttäen hieman hyperbolisen eli liioittelevan keynote-luennon. Niille teistä joita mahdollisesti kyseinen kolmen vartin luento liittyen joihinkin ajatuksiin siitä mitä meidän pitäisi opiskelijoille opettaa ja mitä muuta tarvitaan, jotta saadaan maa nousuun, kiinnostaa – sen voi katsoa tästä linkistä.

Omasta puolestani minua jäi harmittamaan erityisesti se, että en nähnyt Jukka Mäkisen Unkari-kokoelmaa ja Esa Kärkäksen Venäjä kokoelmaa. Kuulin näyttelyssä käyneiltä, että kumpikin oli erinomainen. Myös Risto Jämsän ehiökokoelma jäi kiinnostamaan. Kaiken kaikkiaan nähtävää olisi ollut taas valtavasti.

Turun Kevät tapahtuma järjestettiin ties kuinka monetta kertaa ja tällä kertaa jo tutuksi tulleessa paikassa Tuomiokirkkosillan kupeessa seurakuntayhtymän juhlasalissa. Salon kerholaisten ryhmä lähti autolla Salon keskustasta ja vaikka elettiin huhtikuun loppua oli sakea lumisade täyttänyt ajoradat lumella. Motarilla tiet olivat hyvässä kunnossa aikaisin alkaneen sulamisen takia, mutta kesäkumeilla hitaastiajelevat kanssa-autoilijat täytyi ohittaa varovaisesti. Kuten tavallista paikalla oli joukko myyjiä, myös Ruotsista asti saapuneita ja useamman kymmenen kehyksen näyttely. Näytillä ei ollut ihmeitä, mutta kaikenlaista pientä mukavaa. Tällä kertaa myös onni oli myöden, sillä löysin joitakin kivoja kohteita, jotka päädyin ostamaan.

Näistä löydöistä ensimmäinen oli aika tavallinen lentopostikortti Helsingistä Tukholmaan vuodelta 1940, tarkemmin sanottuna toukokuulta. Kyseessä on 1,25mk keltainen M30 ehiökortti, joka oli taksan mukainen Pohjoismaihin lähettämisen aikaan ja jolle oli laitettu 50p vihreä M30 leijonamerkki postikortin lentolisän maksamiseksi. Leimaukset Helsingistä ja Tukholmasta sekä suomalainen sensuurileima. Kortti on lentänyt lentovuorolla 1631 reitillä Tallinna-Helsinki-Turku-Tukholma. Kivan siitä tekee se, että 50p merkissä on selvä tilapäisyys, eli roskan aiheuttama valkoinen läiskä siinä paikassa missä roska on painolevyllä ollut. Ei arvokas, mutta kiva huomio.

Toinen kohde jonka löysin oli 7mk postitalo-merkillä maksettu lentokirje 15.3.1945 Helsingistä Lontooseen. Kirje oli sensuroitu sekä Suomessa, että Englannissa. Lähettämisen aikaan ulkomaan kirjeen maksu oli 4½mk ja lentolisä Englantiin 2½mk. Kortilla lukee ”lentotaksan 1. pv”, mutta kyseessä on ns. vanha tieto, sillä nykyään tiedämme, että 2½mk lentotaksa Englantiin (ja Englannin kautta muuallekin Eurooppaan) alkoi 28.2.1945. Kyseessä on kuitenkin mukava yksittäispostite, joka kelpasi minulle vallan mainiosti. Muiden kohteiden muassa nämä kaksi löytöä saivat suuni niin messingille, että tyytyväisyyden ylitti vain se, että pääsi taas näkemään turkulaisia keräilijäkavereita heidän luontaisessa ympäristössään, eli Turussa!

Kävin pitämässä esitelmän Tampereen kerhossa huhtikuun loppupuolella. Tampereella on aina mukavaa, kun vastaanotto on niin ystävällinen. Pitkän linjan postikorttimies Kari Salonen oli minut kutsunut jo pitkän aikaa etukäteen ja Kari olikin vastassa kun saavuin Suomalaiselle Klubille. Puheenjohtaja Kylliäinen alusti Joensuun näyttelystä ja kuulimme muutamia havaintoja, sitten pääsin lauteille. Kerroin sekalaisia tarinoita liittyen omaan Joensuussa nähtyyn yhden kehyksen hupailukokoelmaani, sekä näyttelyeksperttien toimintaan. Paikalla oli noin kolmekymmentä innokasta ja netin kauttakin muutama kuuntelija. Illan kruunasi huutokauppa johon joku ystävällinen sielu oli tuonut muutamia M30 kohteitakin ostettavaksi. Näiden kimppuun kävin kuin sika limppuun ja suosiollisten tamperelaisten avustuksella, eli ilman vastahuutoja pystyin hankkimaan kohteet kohtalaisin hinnoin. Tampereen kerhohuutokaupassa ei mikään ole hinnoiteltu väärin, vaan kaikkien nähtävillä olleiden kohteiden lähtöhinta oli asetettu siten, että keräilijällä on mahdollisuus tehdä investointeja. Meklarina toimi Tero Sisto, joka on tunnettu herrasmies – tarkoitan tällä sitä, että silloin tällöin ihminen kohtaa toisia, jotka esiintyvät jatkuvasti vain edukseen.

Ensimmäinen löytö oli Saviolta 15.4.1939 Flemmestadiin, Norjaan lähetetty kirjattu kirje. Norja on parempi Pohjoismaa osoitemaana, mutta minua tässä kohteessa ilahdutti sen taustapuolelle laitettu sinetti, johon oli painettu ”1898 NOKIA S.G.T.O.Y” teksti – kyseessä tietysti on kuoren etupuolella näkyvä Suomen gummitehdas osakeyhtiö. Teollisuushistoria lämmittää sydäntä. Myös Oslon kauttakulkuleima on erittäin siisti. Toinen kohde, jonka sain oli vakuutettu pakettikortti, jonka mukaan oli laitettu kyseisen paketin valtakirja. Valtakirjoja tietysti käytettiin useinkin, mutta yleensä ne ovat hukkuneet matkalle – tässä kortissa valtakirja oli yhä kiinni. Kerhoillan päätteeksi käväisimme Kuopiosta asti tulleen kerhon ja kahden paikallisemman jäsenen kanssa varmistamassa, että Tampereella ei myydä laimennettua olutta. Tällainen tarkistus on syytä silloin tällöin, pyytämättä ja yllätyksenä, suorittaa – muuten baarit saattavat luulla, että voivat tehdä aivan mitä tahansa.

Tänään käväisin Upseerifilatelistien kokouksessa puheenjohtaja Kai Varsion kutsumana ja pidin käytännössä saman esitelmän kuin Tampereella. Jokainen esitelmä on kuitenkin oma yksilönsä ja Helsingissä keskustelimme aika paljon esityksen aikana. Interaktio on mukava juttu, kun yleisö ei ole valtavan suuri – hommat etenevät mukavasti ja kaikilla säilyy mielenkiinto. Kun esityksessäni otin kantaa taksoihin ja taksakeräilyyn, pohdimme kerholaisten kanssa esityksen jälkeen myös sitä, että minkälaisia taksoja on nyt käytössä ja mikä olisi mielenkiintoinen kaikkein modernimman filatelian keräilytapa. Ensimmäinen huomiomme oli, että taksoista ei ainakaan meistä kukaan tiennyt juuri mitään muuta kuin mitä kulloinkin on nähtävissä Postin verkkosivuilla. Pohdimme, että toivottavasti asiaa on dokumentoitu.

Järvenpään Filateliapalvelun huutokauppa päättyi toukokuun alkupuolella. Myytävänä oli yli kaksikymmentä M30 filateliakohdetta ja noin 130 postihistoriakohdetta! Postihistoriapuolella oli selvästi menossa kokoelman myynti, sillä suurin osa kohteista oli kokoelmalehdillä tai lehtien kappaleilla. Mukana oli muutamia ihan kiinnostavia kohteita. Kauppa kävi vaihtelevasti ja yleisimmät kohteet eivät myyneet, niiden osalta hinnat olivat rahtusen verran liian korkealla – selvästi. Myyntihinnaltaan korkeimmaksi nousi tiedustelulomake Skotlantiin, jolla etsittiin asiakirjoja sisältänyttä pakettia. Mielenkiintoisen kohteesta teki se, että tiedustelumaksun (maksettu 35mk Olavinlinna-merkillä) lisäksi tiedustelulomakkeelle oli laitettu myös 3mk M54 merkki lentomaksun maksamiseksi. On vaikeaa löytää tiedustelulomakkeita, joille lentomaksu olisi maksettu – on ilmeisesti ollut niin, että sellaiset tiedustelulomakkeet, jotka on lähetetty lentona ovat kulkeneet kuorissa ja lentomaksu on frankeerattu kuoren päälle. Olen nimittäin nähnyt lomakkeita, joilla on jopa lentopostilipuke, mutta ei merkkiä. En ole vastaavia nähnyt kuin yhden. Lähtöhinnaksi oli asetettu 50 euroa ja kohde myytiin 60 eurolla. Ostaja sai hyvän lentopostikohteen, nimittäin lentopostikokoelmiin on hyvin vaikeaa löytä lomakekohteita.

Vaikea lentopostissa lähetetty tiedustelu

Muitakin kiinnostavia kohteita oli myytävänä, mm. kaksi ulkomaan pakettikorttia, joista toinen oli lähetetty Belgiaan ja maksettu kahdella 100mk Helsinki M30 kuva-merkillä. Tämä pakettikortti myytiin 30 euron hinnalla mitä en pidä erityisen kalliina. Pakettikortti Ruotsiin, joka oli lunastettu ruotsalaisilla merkeillä myytiin 17 euron hintaan, eli edullinen oli sekin. Kirjepostikohteista jännittävimpiä olivat Intiaan lähetetty lentopostikortti ja kuvioleimalla Kotka 26b lähetetty kotimaan kirje. Intia on parempi kohdemaa, mutta 1950-luvulla, jolloin myyty kortti oli lähetetty postia sinne kulki jo jonkin verran. Kuvioleimakohde myytiin 50 eurolla ja Intian ihme meni hintaan 29 euroa.

Meklari oli hereillä ja kun myytäväksi oli laitettu kansainvälinen postiosoitus, eli harvinainen lähetyslaji, oli ymmärretty katsoa kyseisen kohteen taustapuolelle ja havaittu, että kohde ei ole koskaan kulkenut. Kyseessä oli ns. Turun versio asiasta, eli mahdollisesti postitoimistosta parempaan käyttöön otettu tai muuten lähettämättä jäänyt kv. postiosoitus. Lähtöhinnaksi tälle kokoelmaan kelpaamattomalle kohteelle oli laitettu 10 euroa ja myytäessä siitä saatiin 46 euroa. Arvostan meklarin rehellisyyttä. Oikea asia, eli varmasti kulkenut vastaava on arvoltaan ainakin nelinkertaisissa lukemissa.

SF:n huutokauppakin päättyi ja käynnissä on ainakin kaksi huutokauppaa. En tällä kertaa ennätä mennä näihin sen syvemmälle – toteanpahan vain, että postiennakko-osoituksen ajan pidennyksiä oli taas myytävänä, eli kohteen harvinaisuus tippui taas. Hinnat sitä vastoin eivät tippuneet. Kuljemme yhä 150 euroa plus hinnoissa näiden kohteiden osalta.

Filatelistiliiton liittokokous järjestettiin Helsingissä viime viikonloppuna lauantaina. Asialistalla olivat tavanomaiset asiat kuten menneen vuoden läpikäynti toiminnan ja talouden osalta. Kuten jo etukäteen tiedettiin Liitto teki taloudellista tappiota. Budjetoitu tappio oli luokkaa 16 tuhatta euroa, mutta toteuma oli ”vain” luokkaa 11 tuhatta. Tässä auttoi erään lopettaneen kerhon lahjoitus Liitolle, mutta joka tapauksessa hallitus oli onnistunut laskemaan kuluja suunniteltuakin enemmän. Vuoden 2024, eli kuluvan vuoden osalta tilanne on sen kaltainen, että odotetaan positiivista toimintavuotta rahatilanteen osalta ja Liitto siirtyy voitolliseksi jälleen. Tämä onkin muutaman huonon vuoden jälkeen hyvä asia. Asian, eli positiivisen taloustilanteen myös vuodelle 2025 sinetöi se, että liittokokous hyväksyi hallituksen esityksen jäsenmaksujen pitämisestä samoina myös ensi vuodelle. Asia sai kuitenkin kilpailevan ehdotuksen, kun Paraisten kerhon verkon kautta kokoukseen osallistunut delegaatti ehdotti kerhojäsenmaksun laskemista viidestä eurosta kolmeen euroon per jäsen. Sama herra ehdotti samaa asiaa vuoden 2023 liittokokouksessa. Ehdotus sai tukea Lapin Postimerkkeilijöiltä. Asiasta äänestettiin – vain kaksi ääntä oli jäsenmaksujen laskemisen kannalla, muut kannattivat maksujen pitämistä samoina kuin tälle vuodelle oli sovittu.

Etukäteen kiinnostavin liittokokouksen asialistalla ollut asia olivat henkilövalinnat. Näin siksi, että puheenjohtajana toiminut Petteri Hannula oli jo hyvissä ajoin ilmaissut halukkuutensa siirtyä entisten puheenjohtajien joukkoon ja näin puheenjohtajan paikka oli avoinna. Puheenjohtajaksi oli suostumuksensa antanut ja tukea useammalta kuin yhdeltä jäsenyhdistykseltä saanut Lohjan Postimerkkikerhon puheenjohtaja Vesa Hirsmäki. Vesa oli ainoa ehdokas ja hänet valittiin uudeksi puheenjohtajaksi ilman äänestystä. Ennen valintaansa Vesa esittäytyi liittokokoukselle ja kertoi omasta keräilystään ja taustoistaan lyhyesti. Onneksi olkoon valinnasta ja tervetuloa uudeksi puheenjohtajaksi Vesa. Puheenjohtajan valinnan jälkeen vuoroon tuli kolmen vapaan hallituspaikan osalta hallituksen jäsenten valinta. Vaalinvaliokunta oli tehnyt jo etukäteen ehdotuksen kolmesta henkilöstä (Berg, Blomster ja Dunkel) ja kokouksessa neljäs henkilö, Jukka Mäkipää ilmaisi halukkuutensa jatkaa hallituksessa ja hän sai jäsenyhdistyksen kannatuksen. Näin kolmeen paikkaan oli neljä halukasta ja suoritettiin äänestys. Äänestys suoritettiin suljettuna lippuäänestyksenä paikalla olevien delegaattien osalta ja nettiäänestyksenä verkon kautta mukana olevien delegaattien osalta. Äänestykseen varattiin noin 20 minuuttia aikaa, jonka jälkeen äänestysaika loppui. Ilmeisesti verkkoäänestys ei kaikkien etänä olleiden delegaattien osalta onnistunut tämän ajan puitteissa, koska Paraisten kerhoa edustanut delegaatti haistatti verkon kautta ”paskat” liittokokoukselle niin sanotusti suorassa lähetyksessä ja ilmoitti poistuvansa kokouksesta. Lieneekö aiemmin koettu rökäletappio kerhojäsenmaksuunkin liittyen kuumentanut tunteita jo valmiiksi sellaisiin lukemiin, että homma ns. paloi kiinni.

Kun hieman myöhemmin saatiin ääntenlaskijoilta tulokset voitiin todeta, että vaalivaliokunnan ehdottamat kolme henkilöä olivat tulleet valituksi hallitukseen. Jukka Mäkipääkin sai runsaasti luottamusta, 21 ääntä, joka oli kuitenkin kolme ääntä vähemmän kuin kolmanneksi eniten ääniä saanut hallitukseen valittu. Valintojen jälkeen tehtiin muutamia muutoksia liiton sääntöihin ja kokous saatiin vietyä loppuun alle kolmessa tunnissa, mikä oli helpotus edellisen kerran lähes viiden tunnin maratoonin kokeneille.

Järjestöfilatelia on hienoa, tunteet käyvät kuumina ja ”tehdään ja saadaan ystäviä”. Aikuiset ihmiset ovat aivan tosissaan, mikä kuvastaa intohimoja, joita harrastukseemme liittyy – välillä käytöstavatkin unohtuvat. Siitäkin huolimatta ja ehkä juuri siksi päätimme muutaman kokousdelegaatin kanssa katsoa asiota suurpiirteisesti ja keräsimme kolehdin kymmenjäseniselle Paraisten kerholle. Lähetän kolehdin annin, 20 euroa tällä viikolla postitse kerhon osoitteeseen ja näin varmistamme, että Paraisilla kerhojäsenmaksu on vuonna 2025 kolme euroa per jäsen, ellei kerho jäsenmaksun tasosta johtuen nyt päätä erota liitosta. Siinäkään tapauksessa emme halua lahjoitusta takaisin, vaan tällöin toivomme, että Paraisilla käytetään raha johonkin hyvään tarkoitukseen, esimerkiksi Clint Eastwoodin ”Vain muutaman dollarin tähden” elokuvan hankinta ja kerhon sisäinen elokuvailta voisi saada saariasukit paremmalle tuulelle, kukaties liittymään liittoon uudelleen.

Alkuvuoden huutokauppakimara

By

Suomen Filatelistiseuralla näyttää tavaraa riittävän myyntiin, sillä huutokauppoja on päättynyt kovemmalla kuin kerran kuussa frekvenssillä netissä, sen lisäksi, että kerholla on huutokauppoja kerhoilloissaankin. Töitä siis paiskitaan ahkerasti ja varmasti se näkyy positiivisena kassavirtana kerhon tilillä, mikä tietysti on harrastuksen ja yhteisön kannalta hieno asia. Vain vähän jälkeen vuoden aloittaneen suurhuutokaupan aukesi jo seuraava SP-lehden huutokauppa #61, jonka tarjonta oli M30 keräilijälle ihan kiinnostavaa.

Filateliakohteista nostan kaksi merkkikohdetta, jotka kumpikin olivat hiukan tavallista parempia. Toinen oli 2:75mk violetin merkin pystysuuntainen siirtymä, jonka kaltaisia on viime aikoina jostain syystä ollut myynnissä useampiakin. Nyt kyseessä oli yksittäinen merkki – aiemmin kyseessä on ollut mm. pari ja numerokuusilo. Toinen kiinnostava kohde oli kuvioleimattu 1½mk M30 leijonamerkki. Kuvioleimaisia M30 kohteita ei tunneta erityisen montaa erilaista ja vastaavia ei ole erityisen usein tarjolla. Olin huutokaupan aikaan matkalla enkä oikein päässyt tarkastelemaan loppuhintoja – eikä niitä taida olla missään nähtävissä. Kuvat olin kuitenkin ymmärtänyt säästää jo ennen reissua. Muistinvaraisesti totean, että kuvioleimainen merkki nousi jonkin verran pohjistaan – se ei yllätä, sillä kyseessä on kokoelmaan sopiva kohde tälle merkille.

2:75mk leijonan pystysyyntainen siirtymä
Kuvioleimattu 1½mk leijona, kokoelmakohde

Muuta kiinnostavaa filateliapuolella edustivat muutamat suojareijitetyt merkit, mm. 5mk Olavinlinna FORD reijityksellä. Postihistoriapuolella oli jälleen, suurhuutokaupan jälkeen, myytävänä kaksi postiosoituksen pidennyspyyntöä. Näiden hinnat kapusivat korkeuksiin, kuten oli käynyt suurhuutokaupassakin. Vaikka kyseessä on harvinainen taksa ja mielenkiintoisia kohteita, on lomakekäyttöjen laittaminen kokoelmaan sillä tavalla haasteellista, että niitä ei erityisen montaa mukaan mahdu ja erilaisia käyttöjä on kuitenkin jonkin verran. Yli 200 euron hinnat ovat siksikin kohtalaisen kovia. Kiinnostava kohde oli Ruotsista kenttäpostiosoitteeseen lähetetty paketti, joka oli kenttäpostikonttorissa tullattu. Tullaukset pakettikorteilla ulkomailta eivät yleensä ole mitään erikoista, mutta kenttäpostiosoitteeseen sodan aikana lähetetyt ja siellä tullatut ovat erinomaisia ja vaikeita kenttäpostikäyttöjä. Tullauksen taksa on lähettämisen aikaan ollut 6mk, mikä on maksettu M30 merkeillä kortille. Asia ei jäänyt keräilijöiltä huomaamatta ja kohteen hinta kipusi reippaisiin lukemiin – muistinvaraisesti taisi olla yli 150 euroa.

Myytävänä oli myös muutamia lentokohteita John Godfreyn kokoelmasta, samoja joita oli myyty Hellmanilla erissä koviin hintoihin – osa näistä nousi reippaasti ja osa jäi pohjiinsa. Kokoelmalehdillä olevat kohteet antavat ostajalle apua siinä, että taksat ja reitit on selitetty yleensä vähintään kohtalaisesti auki ja tämä ”nopeuttaa ymmärrystä”. Kirjattu lentokirje Englantiin meni pohjillaan ja lentokirje Brasiliaan nousi jonkin verran. Kaiken kaikkiaan ihan kiinnostava huutokauppa.

Lahden kerho järjestää epäsäännöllisen säännöllisesti huutokauppoja, tämän kertainen tarjoushuutokauppa järjestysnumeroltaan 121 tarjosi muutamia M30 kohteita – pääasiallisesti tavara oli aika tavallista. Muutamia nostoja kuitenkin voidaan tehdä, kuten esimerkiksi se, että 1:20mk punainen M30 yksittäiskäyttö postikortilla Saksaan myytiin vitosella. Halvalla meni, sillä tällainen täytyy jokaisella M30 keräilijällä olla. Sveitsiin sodan aikana lähetetty kirje 8½mk lentopostitaksalla myytiin myöskin vitosella ja USA:an 4½mk pintapostin taksalla lähetetty nousi 16,50 euron hintaan. Kovin M30 osaston hinta nähtiin maksettavan nipusta M17/M30 sekapostitteita (8kpl) ollen 116 euroa. Tässä lienee takana ollut valkoisen paperin M17 merkkien metsästys?

Erittäin kiinnostava, mutta ilmeisesti auttamatta väärätaksainen vuonna 1941 Yhdysvaltoihin lähetetty korkeamman painoluokan lentokirje herätti kiinnostukseni, se oli myytävänä lentopostin osastossa. Tämä ”resu” oli teipattu vahvasti ja siltä lienee merkkejä ”pudonnut” matkalla tai sitten ne olivat teippien peittäminä – tätä kyselin meklarilta ja vastauksena oli, että ei näyttäisi olevan 50p merkkiä missään, tätä nimittäin kyselin siksi, että taksan olisi pitänyt olla -,50 ”loppuinen”. Lähettäjänä oli Mannerheimin lastensuojeluliitto, jonka kautta mm. sotaorpoja siirtyi turvaan. Mikäli kohde olisi ollut oikeataksainen olisi sen hinta noussut varmasti huomattavastikin, sillä korkeampien painoluokkien lentokirjeet – resuisuudesta huolimatta, ovat sitä parempaa postihistoriakohdetta…

”Resu” meni tällä kertaa n. 21€ hinnalla kaupaksi

Lahden kerho järjestää keräilytapahtuman 9.3. Lähteen koululla (osoite: Ajokatu 167). Kynnellekykenevillä on mahdollisuus päästä tarkastamaan tarjonta!

eBayssa oli tässä jokunen aika sitten myytävänä kiinnostavia Intiaan 1930-luvulla lähetettyjä lentokirjeitä. Näistä yksi oli oikea taksainen ja taksoitettu oikean ”Etu-Intian” taksan mukaisesti, muissa oli tietoisesti tai tietämättä käytetty väärää taksaa. Alla kuvattu oikeataksainen kohde on kulkenut kesällä 1935 Helsingistä lentona Tukholmaan, johon kesälentokaudella postia kuljetettiin ponttoonikoneilla Katajanokan lentosatamasta. Kohde on jatkanut Tukholmasta yöjunalla Malmön kautta Trelleborgiin, josta junalautalla yli Saksaan, jossa se on saanut Berlin-Sassnitz junan leiman. Junalla kohde on jatkanut Euroopan halki, luultavasti Brindisiin, josta se on jatkanut edelleen Imperial Airwaysin reittiä kohti Itää Karachiin saakka, joka tuohon aikaan oli osa Brittiläistä Intiaa. Karachissa kirje on leimattu lentolipukkeen (tai painetun lento lipukkeen) osalta ”CANCELLED”, eli kaupungista eteenpäin on liikahdettu junakyydillä. Perille Calcuttaan on saavuttu vain viikko lähettämistä myöhemmin, mikä on aika nopeaa kyytiä.

Taksa on ollut alle 20g kirjeen perustaksa lähettämisen aikaan (1.12.1931–31.10.1936) 2,50mk ja lentolisää on pitänyt maksaa tästä 8 grammaa painavasta kirjeestä kaksi kertaa viiden gramman lisän verran, joka oli (15.4.1935 – 14.3.1941) 6,00mk eli yhteensä 12,00mk. Nämä yhdessä tekevät 14,50mk mikä kirjeelle on merkeillä maksettu. Mukava kohde, koska leimat kertovat reitin tarinan ja Itään kulkeneet lentopostireitit 1930-luvulla ovat postihistoriallisesti antoisia. Huutajat innostuivat tästä kohteesta niin paljon, että allekirjoittaneen oli heitettävä pyyhe jo ”aikaisin” kehään – rahamiehet päätyivät tällä kertaa hintaan rapiat päälle 166 euroa. Väärätaksaisistakin maksettiin yli 30 ja lähes 60 euroa.

SP Lehden eilen päättynyt huutokauppa numerolla 62 tarjosi jatkoa sille mihin numero 61 oli loppunut, eli käytännössä liikuttiin samoissa tunnelmissa. Filateliapuolella tarjolla oli 2:75mk violetin merkin nelilö hammastesiirtymällä ja nousi 20 euron pohjista 70 euron myyntihintaan. 50p vihreän merkin vastaava siirtymä parilla myytiin 37 eurolla. Jälleen nähtiin kaksi postiennakon pidentämispyyntöä, jotka tällä kertaa nousivat hintoihin 271 ja 176 euroa – eli hinnat pysyivät korkeina.

Mh. 271€ postiennakon pidentämispyyntö

Lentopostin osalta myytävänä olivat kaksi kaukomaihin (Etelä-Afrikka ja Brasilia) 1930-luvun lopulla lähetettyä entistä John Godfreyn kokoelmassa ollutta kohdetta. Nämä menivät kumpikin pohjahinnoillaan kaupaksi. Katapulttilennolla Brasiliaan Atlantin yli lentänyt kohde oli hyvä aikansa edustaja – on kuitenkin muistettava, että suurin osa koko matkan lentona tuohon aikaan lentäneestä postista kulki katapulttilennoilla ja sinänsä tämä ”katapulttiasia” ei ole mikään erityisen mullistava juttu. Sen mainitseminen tuo kuitenkin kohteeseen jonkinlaista hohdokkuutta, ehkä. Onhan se tietysti hieman päräyttävää, että lentokone lingottiin laivan kannelta ilmaan. Mainitsemisen arvoinen asia on, että kaikki M30-osaston kohteet myytiin!

Tätä kirjoittaessani kaksi huutokauppaa on Philabid-alustalla auki ja tiedossa on ainakin kahden avautuminen lähiaikoina. Mikäli myyntitoiminnan aktiivisuutta pidetään jonkinlaisena mittarina harrastuksemme elinvoimaisuudesta, niin ei vaikuta siltä että henkitoreissa oltaisiin. Kun katselen Facebookin postimerkkikeräilyalueita, niin sielläkin keskustelua käydään vireästi ja muutamat aktiiviset ”nuoret” keräilijät kyselevät niitä näitä harva se tunti. Olen siinä uskossani vahva, että vaikka rivit harvenevat, kuolemassa keräily ei ole.