Hain tänään postista kirjeen, joka sisälsi Postihistoriallisen Yhdistyksen kustantaman kirjan, joka käsittelee John Godfreyn näyttelykokoelmaa ”Finland Airmails 1920-1946”. Kokoelmaa on palkittu useammassa kansainvälisessä näyttelyssä korkeilla pisteillä ja kultamitalilla ja siksi Postihistoriallinen yhdistys on ottanut sen mukaan ”Merkittäviä Suomi-postihistorian kokoelmia” kirjasarjaansa mukaan. Halusin ostaa kirjan, koska katselin lentopostiluokan kokoelmia jo Nordiassa Lahdessa ja Finlandiassa Tampereella ja kummassakin tämä Godfreyn kokoelma oli mukana ja sai kovia pisteitä. Ihmettelin hieman pistesaldoa kummassakin näyttelyssä, sillä kokoelma on hyvin eri tyyppinen sisällöltään ja kohteiltaan kuin postihistorialuokan kokoelmat, eli luokka, jossa itse olen kokoelmaani esittänyt. Toki näyttelyluokkien välillä on eroja ja aerofilateliassa on tietysti läpikulkevana teemana aina se, että käsitellyt lähetykset ovat ilmassa kuljetuksensa aikana ainakin käyneet, mutta siitäkin huolimatta tiettyjä asioita lienee myöskin pidettävä yleisinä pelisääntöinä, kun postihistoriasta kuitenkin on kysymys.
Yksi asia, jota henkilökohtaisesti olen pyrkinyt kokoelmassani suuressa kuvassa mahdollisimman paljon välttämään on erilaisten selvien tekeleiden esitteleminen silloin, kun se ei ole aivan välttämätöntä. Esimerkiksi ensipäivä- ja ensilentokuoret olen jättänyt tyystin omasta kokoelmastani pois, vaikka ensilentokuoret ja postikortit usein on lähetetty kirjattuina. Aerofilateliassa olen huomannut, että ensilentokuoria viljellään runsaasti ja tuomarien näkemys niihin on ilmeisesti positiivinen. Näin on asia myös John Godfreyn kokoelmassa, mukana on useita ensilentokuoria Suomesta ulkomaille ja ulkomailta Suomeen. On täysin selvää, että nämä on lähetetty suurella varmuudella kaikki tarkoitushakuisesti ja ne ovat näin ollen tekeleitä – yrittämättäkään olla mitään muuta. Toinen ensilentokuoria läheinen asia ovat Zeppelin kuoret. On selvää, että Zeppelin lennoilla kulkenut posti on ollut suurimmaksi osaksi tarkoitushakuisiin lähetyksiin perustuvaa. Zeppelinin Itä-Meren lento tietysti myöskin. Zeppelin keräilijöille tämä on selvä asia, eikä siitä kukaan yritäkään kiistellä – Zeppelin keräilyssä pointti on Zeppelin; mutta kuuluvatko Zeppelin kuoret vahvana kokonaisuutena mukaan Suomen lentopostia käsittelevään postihistoriakokoelmaan? En ole tästä aivan varma. Joitakin kirjeitä löytyy, joihin on maksettu lentomaksu esimerkiksi Etelä-Amerikkaan ja ne ovat ”sattumalta” ei-tarkoitushakuisesti lentäneet Zeppelinillä, näitä on kuitenkin vähemmistö kohteista – tällaisia Suomesta lähetettyjä kohteita en muista nähneeni. Ulkomaalaisia Suomeen tulleita en ole varsinaisesti seurannut, mutta sellaisia saattaa olla olemassa. Tässä asiassa paras ekspertti Suomessa lienee tällä hetkellä Veli-Heikki Nieminen. Godfreyn kokoelmassa tällaisia ei ole mukana. Minullakin on mukana yksi Zeppelin kohde, pelkillä M30 merkeillä kulkenut – kohde on mukana demonstroimassa Zeppelin lennon olemassaoloa. Kolmas asia, jota olen pyrkinyt välttämään mahdollisimman pitkälle on tunnettujen filatelistien lähettämien kuorien esittely enemmässä määrässä kuin mikä on välttämätöntä, samaten tunnetuille filatelisteille lähetetty posti on sellaista, jota olen pyrkinyt mahdollisuuksien mukaan välttämään esittelemästä – vierastan mm. sitä, että Godfrey esittelee harvinaisena kohteena (värikehyksellä painottaen) Franz V. Lönnbergille lähetettyä kirjettä.
Yksi postihistoriakokoelman rakentamisen perusasia on mielestäni erittäin vahva taksatuntemus ja oikeataksaisten lähetysten esitteleminen. Itse olen vienyt tämän niin pitkälle, että en tietoisesti esittele omassa kokoelmassani yhtäkään väärätaksaista kohdetta. Asian vei vielä pidemmälle edesmennyt Juhani Kerppola, joka teki väärätaksaisista kohteista ns. ”on se niin väärin” kokoelman, joka kuvasi filatelistin tuskaa siitä, että hirvittävän hieno kohde on ”turha” silloin, kun sen taksa on väärin. Juhanin M30 postihistoriakokoelmassa ei myöskään ollut tahallisesti ainuttakaan väärätaksaista kohdetta. Haluan tähdentää, että virheitä sattuu kaikille, mutta pyrkimys on tyypillisesti postihistoriakokoelmissa esitellä vain oikeataksaista materiaalia, koska vain oikeataksaiset lähetykset kuvaavat aidosti omaa aikaansa ja aikansa postitaksoja. Väärätaksaisten lähetysten esitteleminen on ehkäpä suurin yksittäinen asia mikä minua nyppii tässä Godfreyn kokoelmassa, nimittäin kyse ei ole siitä, että mukaan olisi vahingossa eksynyt muutama väärätaksainen lähetys tai väärin ilmoitettu lähetyksen taksa, vaan homman nimi on se, että pikaisella laskennalla sain räknättyä, että Godfrey itse ilmoittaa neljänkymmenen kolmen kohteen yhteydessä tietävänsä taksan olevan väärin. Kun tajusin tämän, niin meinasin saada paskahalvauksen. Kun 127 näyttelysivulla (yksi sivu on etusivu) on tyypillisesti suurin piirtein n. 245 lähetystä, niin kysymys on siis tilanteesta, jossa mies tietää, että hänen esittelemästään materiaalista melkein 20 prosenttia on väärätaksaista! Ja tuomarit jakavat korkeita pisteitä ja kultaa… voi voi. Kun näiden lisäksi huomasin nopealla silmäilyllä suomalaisten (M30 ajan) lähetysten joukosta lisäksi vielä useita väärin ilmoitettuja taksoja… lisäksi mukana on painotuotepostikortteja, jotka ovat kulkeneet postikortin taksalla, eli ei aivan nappiin sekään asia mene.
Tarkkuutta puuttuu aika paljon muutenkin, esimerkiksi sivulla 116 olevassa lähetyksessä mainitaan kirjeen olevan lähetetyn Egeriin Saksaan, vaikka kyseinen kirje on mennyt Hohenberg an der Egeriin (eli Eger-joen varrella olevaan Hohenbergin kaupunkiin) Saksaan. Eger on kaupunki Unkarissa. Samaisen kirjeen yhteydessä puhutaan ”European Postal Unionista”, kun tarkoitetaan ns. Saksan erikoistaksaa, eli Euroopan Posti ja Pikatiedotusliittoa, englanniksi ehkäpä ”European Post and Telegraph Union”. Vastaavia pikkujuttuja löytyy aika paljon, mielestäni jopa häiritsevästi. Kun jatkuvasti lentää hiukan hiekkaa silmään alkaa harmittaa… sivulla 117 on Ranskaan 1942 lähetetty kirjattu pika lentokirje, joka on normaalin kirjekuoren kokoinen ja sille on ladottu merkkejä ”runsaasti”. Tämä Pariisiin mennyt kuori on aikakaudelta, joka on kiinnostava, mutta vaikka merkkien nimelliarvo sopii ilmeisesti 110g painoisen kirjeen taksalle on hyvin vaikeaa uskoa, että tavalliseen pieneen kirjekuoreen on laitettu 110g edestä tavaraa sisään (kun kuori ei ole edes revennyt).
M30 keräilijänä totean, että kun kokoelmassa on Suomesta Sveitsiin 1930 lähetetty kirjattu pikalentokirje merkitty erittäin harvinaiseksi, niin tämähän on hieno juttu, sillä minullakin on tällainen tai pari. Itse pidän kohdetta vaikeana ja värikkäänä, mutta M30 postihistoriallisena kohteena ei kirjattu pikalentokirje ulkomaille ole äärimmäisen harvinainen, joten hiukan inflatoitunutta kerrontaa kokoelmasta löytyy. Toki on todettava, että ei tällaisia kohteita puissa kasva. En tätä muuten noteeraisi, mutta toinen (Englantiin mennyt) kirjattu pikalentokuori on Godfreyn kokoelmassa esiteltynä tämän Sveitsiin menneen kuoren yläpuolella ja tämän kohteen osalta ei ole mitään harvinaisuusmerkintää. Jos väitetään kohdetta erittäin harvinaiseksi tulisi tuoda esiin vastaus kysymykseen ”miksi kohde on harvinainen”. Sveitsi ei ole kohdemaana Englantia kovin paljon harvinaisempi, kohde on samanlainen (kirjattu pikalento) ja samalta aikakaudelta (1930-luvun alku). Onko kyseessä harvinainen lentoreitti. Jos näin, niin silloin kyseessä ei ole ”very rare express cover” vaan ”very rare flight route”… Totta… menen tosi detaljeihin, mutta kun alkoi nyppiä, niin alkoi!
Muutamien kohteiden osalta on kirjoitettu, että kyseessä on lyhyt lentotaksa – näin esimerkiksi sivulla 123 olevan Sveitsiin menneen lentokuoren osalta vuodelta 1945. Taksa kuitenkin oli voimassa melkei puoli vuotta… mikä kohteen yhteydessä ilmoitetaankin – mikä on lyhyt lentotaksa? (Lisäksi taksa-aika on ilmoitettu päivällä väärin). Saatana asustaa detaljeissa, ja kun näiden kanssa on viimeiset 10 vuotta aktiivisesti nysvännyt, niin alkaa näköjään asua ajoittain minussakin. Tällä kertaa se heräsi kohteen yhteyteen kirjoitetun tekstin ”Finland to Switzerland via BOAC Secret Flights by De Havilland ”mosquitos” 1941-1945″ – eli Godfrey väittää pokerina, että vuosien 1941 – 1945 välissä Brittiläiset kaksimoottoriset hävittäjälentokoneet tekivät salaisia lentoja Ruotsiin ja kuljettivat myös Suomalaista postia. Ehkä olen ymmärtänyt jotakin väärin, mutta hommahan ei todellakaan ole ollut näin. Lisäksi kohteen leiman mainitaan olevan Helsinki Avion, vaikka kyseessä on ihan tavallinen Helsingin ketjuleima – saman sivun kohteetkin ovat menneet jotenkin sekaisin…
Palatakseni vielä näihin salaisiin lentoihin, kirjan sivulla 94 niistä puhutaan enemmänkin kahden Yhdysvaltoihin marraskuussa 1940 ja huhtikuussa 1941 menneen lähetyksen yhteydessä ja väitetään, että sivulla kuvatut kaksi kuorta olisivat menneet Suomesta Ruotsiin laivalla, ja sitten ne olisivat kulkeneet salaisella lennolla Englannin kautta Yhdysvaltoihin. Tämä on tietysti aivan täyttä spekulaatiota, sillä Saksa antoi Suomalaisten lähettää postia Yhdysvaltoihin Berliinin kautta. USA ja Saksa eivät olleet edes sodassa keskenään ennen joulukuuta 1941! Ja tämänkin jälkeen Suomesta posti kulki Yhdysvaltoihin. Kumpikin esitetty kuori on sensuroitu ja ilmeisesti näistä sensuureista johtuen Godfrey ajattelee postin kulkeneen Englannin kautta – sensuuri on kummassakin tapauksessa erittäin suurella todennäköisyydellä tapahtunut Bermudalla, jossa suurin osa Suomesta Yhdysvaltoihin sodan aikana kulkenut posti sensuroitiin. Tiedetään, että vuodesta 1942 alkaen Englannin ja Ruotsin välillä lennettiin myös postia – jos näillä lennoilla on kulkenut suomalaista postia, niin vielä ei ole tullut minulle vastaan. Maaliskuun 2010 numerossa Scandinavian Contact lehdessä kerrotaan, että Suomen ja Englannin välinen posti Ruotsin kautta lakkasi huhtikuussa 1940 (kun Saksa miehitti Tanskan ja Norjan). Saman lehden kesäkuun numerossa 2010 kerrotaan, että lentotoiminta ja postin kuljetus lennoilla Englannista Ruotsiin alkoi uudelleen maaliskuussa 1942.
Samalla sivulla olevan toisen, Ruotsiin 2.3.1945 menneen lentopikakirjeen kohdalla esitetään, että ”syyskuun 1944 ja tammikuun 1947 välisenä aikana kaikki Aero oy:n lennot tehtiin Hyvinkäältä”. Tämä on kyllä osittain totta, Hyvinkää korvasi Helsingin, mutta kupletin juonihan on se, että Aero (eikä muutkaan yhtiöt = ABA eli SAS:n edeltäjä) ei saanut lentää 5.3.1945 jälkeen lainkaan reittiliikennettä, kun Valvontakomissio kielsi Aeron lentotoiminnan vedoten sotilaallisiin syihin. Vain ns. ylimääräiset lennot olivat erikoisluvalla sallittuja aina loppukesään 1945 asti, jolloin kotimaan lentoliikenne alkoi – ulkomaille liikennöinti alkoi vasta marraskuussa 1946 ja Aero yhtiönä aloitti lennot Tukholmaan vasta marraskuussa 1947. Tämä oli unohdettu kertoa kokonaan – tietohan löytyy viimeistään viime vuonna julkaistusta ”Lentopostia” kirjasta, jonka Jorma Keturi ja Timo Pokela ovat kasanneet. Kohtalaisen ”must” luettavaa suomalaisen lentopostihistorian keräilijälle siis. Lähetykset lentona ennen 5.3.1945 Tukholmaan eivät ole ”erikoisia”, mutta lähetykset 5.3. jälkeen lentona Tukholmaan aina marraskuuhun 1946 saakka ovat. Nämä ovat siis vain detaljeja… vastaavaa on paljon muuallakin. Mutta kuten todettua, nämä sodan ajan koukerot eivät ole helppoja ja pässinlihaa tuskin kenellekään, usein pitää olla pohtimiseen aikaa, jotta reitit ja mahdolliset muut kommervenkit selviävät. Kun kirjan alkusanoissa kehutaan kokoelman olevan ”ylivoimaisesti paras Suomen lentopostia käsittelevä kokoelma kautta aikain” niin ajattelen, että minulla on oikeus toivoa parempaa…
Yksi mielestäni aika fundamentaalinen puute kokoelmassa on, jota en voi antaa anteeksi, ainakaan yllä mainittujen saatesanojen puitteissa – kokoelmassa ei nimittäin ole juuri lainkaan variaatiota lähetyslajien suhteen. Kirje on täysin dominoiva lähetyslaji ja suomalaiset kohteet ovat järjestään ensimmäisen painoluokan kirjeitä. Nopean laskutoimituksen tehtyäni totean, että muita kuin ensimmäisen painoluokan kirjeitä suomalaisesta materiaalista on viisi tai kuusi ja näistä vain yksi jotain muuta kuin toisen painoluokan kirje (yllä mainittu ”110g” kirje). Missä ovat painavat kirjeet? Postikortteja on mukana muutamia. Ainoat lentopainotuotteet ovat Zeppelin Etelä-Amerikan lento ja yksi ensilentokortti! Eli painotuote lähetyslajina on kokonaan unohdettu – lentopainotuotteita on kuitenkin ollut mahdollista lähettää. Ainuttakaan lentotavaranäytettä ei ole esitelty, eikä myöskään ulkomaan lentopaketteja, olkoonkin, että nämä ovat tyypillisesti erittäin vaikeita. Suomalaisen lentona kulkeneen AO-postin osalta tämä kokoelma on täydellinen floppi. Tuomarit eivät ole asiaa tainneet hoksata lainkaan?? Lisäpalveluina mukana ovat kirjaus ja pika – no tietysti lento, se on selvää. Mutta muutakin olisi – saantitodistuksellisia lähetyksiä ei ole, ei myöskään postiennakkoja tai tullauksia.
Olen ollut tähän asti voittopuolisesti negatiivinen… asia ei kuitenkaan ole niin yksinkertainen. Godfreyllä on mukana myös aivan huipputavaraa. Sehän tässä nimen omaan minua ihmetyttääkin – kun ja jos on ylipäätään ymmärtänyt hankkia hyvää tavaraa, niin miksi lainkaan esitellä roskaa? Pienemmällä kehysmäärällä vain paras tavara esillä ollen olisi kokoelma mielestäni saatavissa paljon paremmaksi. Ns. parin euron kuoret, joita mukana on yllättävänkin monta, voisi ja tulisi jättää pois kokonaan. No mitä huippukohteita M30 keräilijä on havainnut?
Mukana on mm. vuodelta 1942 Suomeen Englannista kulkenut lähetys internoidulle englantilaiselle henkilölle. Englannista Suomeen tuona aikana kulkenutta postia tunnetaan aniharvoja lähetyksiä. Aivan huippukohde siis kysymyksessä!! Rigasta Latviasta 1944 lähetetty ”Ostland” merkein varusteltu kuori Itä-Pakilaan on myöskin hyvä kohde. Näitä Reichskomissariat Ostlandista vuoden 1942 jälkeen Suomeen lähetettyjä kohteita tunnetaan vain muutamia. Godfrey ei ole edes mainostanut tämän olevan harvinainen, vaikka se sitä on.
M30 keräilijälle herkkua tarjoaa sivun 122 kohde, Helsingistä 2.5.1945 Portugaliin lähetetty OAT kuori. Eli aikana, jolloin lentopostireitti ulkomaille kulki Englannin kautta, on osa postista leimattu OAT = Onward Air Transmission, eli kohde on jatkanut lentona eteenpäin Englannista. Tämä päti ilmeisesti vain postille, jonka lentolisä oli maksettu koko matkalle. Tiedän kuitenkin, että ainakin joissakin ulkomaisissa lähetyksissä on käynyt niin, että ne on merkitty OAT, vaikka lentoa ei ole maksettu lainkaan. Voi siis hyvin olla, että OAT leimaus tehtiin yleisesti ottaen tapauksissa, joissa postissa päätettiin, että lähetys jatkaa Englannista eteenpäin lentona. Mitä muiden postilaitosten mandaattialueilla tapahtui, siihenhän Englantilaiset eivät voineet vaikuttaa. Huomioitavaa on, että sodan jälkeen Suomessa ei todellakaan mennyt ns. varakkaasti ja valuuttaa säännösteltiin, postissa ohjeistettiin luultavasti maksamaan lentomaksu vain Englantiin saakka ja OAT kuoret Suomesta ovat harvinaisia. Tätäkään kuorta Godfrey ei esitä harvinaisena, vaikka hyvin voisi. En osaa sanoa montako OAT kuorta suomalaisin merkein tunnetaan, mutta itse olen nähnyt alle kymmenen. Näistä suurin osa eri reittejä pitkin lähetettyinä eri maihin…
Vähän aikaa sitten myyty ja näköjään Godfreyn ostama, sivun 114 kohde, Yhdysvaltoihin lähetetty kuori vuodelta 1942, jonka sensuuri oli pidättänyt ja vapauttanut vasta vuonna 1946 on mielenkiintoinen. En sitä itse aikoinaan huutanut, koska mukana on punaisen ristin merkki. Hyvä kohde silti. Sivun 112 Helsingistä Englantiin vuonna 1941 lähetetty kirjattu lentokirje on hyvä – reitti on ollut idän kautta, eli Tukholmasta Moskovaan ja siitä Bagdadiin. Bagdadista sitten Englantilaista reittiä aina Lontooseen saakka. Godfrey on sitä mieltä, että kuori olisi kulkenut Etelä Afrikan kautta, itse en ole tästä asiasta niinkään varma, sillä käytössä oli myös huomattavasti lyhyempi reitti Saharan Eteläosan läpi, tästä on kirjoitettu tässä blogissa aiemminkin. Joka tapauksessa kohde on kanuuna ja Godfrey sitä harvinaisena esitteleekin. Mukana on mukavia sodan aikaisia lentokirjeitä Etelä-Amerikkaan, lähes kaikki Argentinaan, mutta kuitenkin. Siperian kautta vuonna 1940 kulkenutta postia esitellään sivulla 108, nämä ovat ”kivoja”, vaikka väite siitä, että kuoret olisivat lentäneet Pohjois-Amerikassa lienevätkin keksittyä juttua. Lento-onnettomuuspostiakin on mukana, kaksi Småland koneen maahansyöksyssä vaurioitunutta lähetystä, toinen M30 singlekohde.
Summa summarum: En yksinkertaisesti ymmärrä miksi tämä kokoelma on saanut niin hyviä pisteitä jo vuosien ajan kuin mitä se on saanut. Laatu on hyvin epätasainen ja erityisesti sodanaikainen suomalainen, suomalaisin merkein lähetetty posti on vaikeudeltaan muutamaa valopilkkua lukuunottamatta aikamoinen pettymys. Onko käynyt niin, että joku tuomariporukka on joskus ampunut raskaasti yläkanttiin ja sen jälkeen ei ole ollut munaa palauttaa asiaa oikeaan asentoon? Jotain tällaista ehkä. Yleensä en ole näin kriittinen, koska joka tapauksessa arvostan jokaista henkilöä, joka jaksaa nähdä vaivaa ja laittaa kokoelmansa kehyksiin. Mutta kun arvioitavana on kokoelma… jos pisteytys olisi mennyt nappiin, ehkä tämäkään kirjoitus ei olisi näin kriittinen.
Kirjan esipuheessa mainituksi suomalaisen lentopostin käsikirjaksi tästä teoksesta ei ikävä kyllä ole, niin paljon on huomautettavaa aivan perusasioissa. Ja paras suomalaista lentopostia esittelevä kokoelma ei myöskään ole kyseessä – parhaiten menestynyt ehkä, mutta nimen omaan suomalaisten kohteiden osalta kokoelma ei ole parasta mahdollista materiaalia muuta kuin ajoittain. Näin uskallan väittää – ja tiedän näin väittäessäni, että ystäviähän tässä ei olla tekemässä. Asia on kuitenkin sillä tavalla, että jos sivuutetaan tosiasiat, niin käteen ei jää paljon mitään mainitsemisen arvoista. Jos katson esimerkiksi Esko Seitsosen Finlandiassa näytillä ollutta kokoelmaa ja sen sodanaikaisia lentopostikohteita ja niiden käsittelyä, niin taso on korkeammalla – niin tietojen kuin kohteidenkin laadun osalta. Sama juttu voidaan todeta Lindebladin Lapoex 2015 näyttelyssä näytillä olleen kattauksen osalta. Kerppolan M30 postihistoriakokoelmassakin on mielestäni vuosilta 1930-46, eli käytännössä suurimmalta osalta hahmoteltua aikakautta nimen omaan postihistoria-ominaisuuksiltaan kovempaa suomalaista lentopostia ja mukana on myös lentopainotuotteita. Hannu Kaupin kohteita en halua edes mainita, koska kaikki esitetty lentoposti on vähintään yhtä hyvää kuin Godfreyn esittämä paras suomalainen materiaali. Tässä tulee nyt sellainen olo, että alan odottaa Ari Muhosen lentopostikokoelman näkemistä seuraavan kerran, kun se on kehyksissä, oikeastaan jo aika paljon…
On joka tapauksessa mukavaa ja erinomaista, että kokoelmia dokumentoidaan – vain tällä tavalla niistä voi oppia jotakin. Kirjasarja on erinomainen idea Postihistorialliselta yhdistykseltä. Toivon, että kukaan ei tämän kirjoituksen takia ainakaan kieltäydy esittämästä kirjasarjassa omaa kokoelmaansa. Päin vastoin, se on näyttelyfilatelistien velvollisuus – meidän on luotava edellytyksiä sille, että osaaminen säilyy ja se säilyy vain dokumentoituna. Kiitokset siis John Godfreylle kokoelman käyttöön antamisesta ja Postihistorialliselle yhdistykselle kirjan julkaisemisesta.
Tällaista tällä kertaa. Muistakaa palauttaa potut pottuina, kun itse seuraavan kerran esitän jotakin. Odotan sitä jo innolla!