HTO

SF, HTO ja Forssan kerho Tammelassa

6 kesäkuun, 2026 By Mikael Collan

Suomen Filatelistiseuran huutokauppa numero 69 piti sisällään kaikenlaista tarjontaa, tällä kertaa tarkoituksena oli Nordia näyttelyn ”tiimoilta” pitää rimaa hieman korkeammalla ja tarjota ns. parempia kohteita. Tässä onnistuttiinkin ja yleisesti ottaen mukana oli hyviä kohteita. Myös M30 puolella oli myytävää, joskin vain vähän. Filateliapuolella oli mahdollista huutaa loistoleimatuista merkeistä, joista 10p loisto vuodelta 1933 myytiin 18 eurolla ja 10mk Saimaa I merkki, myöskin loistona, nousi aina 58 euroon saakka. Keltaisen 5mk merkin hammastamaton pari myytiin 24 eurolla ja 35mk Olavinlinna hyvällä laskoksella 36 eurolla. Lähetyksiä myytävänä oli vain kaksi! Toinen oli 1,25mk/50p keltainen päällepainamamerkki, päällepainaman siirtymällä, joka vaihtoi omistajaa viidentoista euron pohjillaan ja toinen oli marsalkka Mannerheimille lähetetty lentokirje Intiaan. Tämän lentokirjeen pohjaksi oli laitettu 250 euroa, mikä ei ole vähän. Oli taas laitettu ”Marski-lisää”… myyjän peli onnistui, sillä kohde meni pohjillaan kaupaksi.

Marskilisää: 250 euron lähtö ei ole vähän. Kohde on lentänyt vuonna 1937 Intiaan ja tullut siellä eteenpäin lähetetyksi. Suomesta on lennetty Ruotsiin, josta menty junakyydillä Berliiniin saakka. Italiasta lennetty aina Intiaan saakka. Taksa on oikein: Kirje (21-40g) 5,50mk + lentolisä 6,00mk per 5g seitsemään kertaan 42,00mk = 47,50mk.

Kohde on siis toisen painoluokan lentokirje seitsemällä viiden gramman lentolisällä. Leimat ovat hyviä ja se mikä oli erittäin ilahduttavaa oli, että kohde oli kuvattu sekä kokonaisena, että kumpikin puoli vielä erikseen. Ostaja ei joutunut hankkimaan sikaa säkissä.

HTO huutokauppojen viimeisin kierros, numero 75, päättyi jokin aika sitten. Malli 1930 osastoissa oli kohtalaisen runsaasti myytävää tarjolla. Filateliapuolella kohteita oli viitisentoista ja postihistoriapuolella nelisenkymmentä kohdetta. Filateliapuolella ei ollut ihmeitä tarjolla – aika tavallista tavaraa, mutta muutamia kokoelmia ja monen merkin kohteita. Nämä menivät hyvin kaupaksi ja filapuolenkin myyntiprosentti oli korkea. Postihistoriapuolella oli muutamia kiinnostavia kohteita.

Kotimaassa kulkeneista kohdista nostan kaksi – Nurmeksesta 1939 lähetetyn kirjeen, joka oli maksettu puolitetulla 50p merkillä yhteensä 2,75mk taksalla ja kirjatun lentokirjeen kotimaassa. Merkkien puolittaminen ei ollut posti ja telehallituksen sanktioima toimenpide ja kaikki puolitetuilla merkeillä lähetetyt lähetykset ovat sellaisia, jotka olisi pitänyt laittaa lunastukseen. Näin ei kuitenkaan ole aina toimittu, varsinkaan silloin kun puolituksia ovat tehneet postinhoitajat (jos joku postinhoitaja näin on tehnyt) – omia tekosiaan kukaan on tuskin lunastukseen laittanut. Tämä on ensimmäinen Nurmes leimattu puolitus, jonka muistan nähneeni.

*Kirje Nurmeksesta Lahteen talvisodan kynnyksellä. Sensuroitu. Puolitettu merkki.*

Olisiko käynyt niin, että Nurmeksessa jollakulla lähettäjällä tai postitoimistossa on puuttunut 2mk merkki ja taksa on pitänyt rakentaa muilla merkeillä, mutta tasarahaa ei ole löytynyt. On otettu sakset käteen. Kohteen hinta nousi kympin pohjasta vähän yli viidentoista euron.

Toinen kotimaan kirjekohde oli Maarianhaminasta elokuussa 1946 Helsinkiin lähetetty lentokirje. Lähettäjä on varatuomari B.J. Palme. Palme oli tunnettu mies Ahvenanmaalla. Palme toimi Ahvenanmaalaisen 1938 perustetun vakuutusyhtiö Alandian (perustettaessa RÖF) toimitusjohtajana vuodesta 1939. Joku saattaa ajatella, että Ahvenanmaalla vakuutusyhtiöllä ei ollut suurtakaan markkinaa, mutta olisi ainakin osittain väärässä, sillä suuri osa suomalaisesta meriliikenteestä on kautta aikain ollut Ahvenanmaalaisten käsissä ja yhtiö perustettiin juuri ahvenanmaalaisia laivanvarustajia varten. Perustamassa yhtiötä oli myös Gustaf Eriksson, tunnettu purjelaivaston omistaja. Juuri Eriksonin omistama parkki Olivebank oli perustetun yhtiön ensimmäinen täysin tuhoutunut vakuutuskohde jo perustamisvuonna 1938.

Palme siis aloitti vuonna 1939, joka alkoi yhtiön kannalta hyvissä merkeissä, mutta sodan uhka ja talvisota muuttivat kaiken. 6.12.1939 pidetyssä kansalaiskokouksessa juuri tämä samainen Palme ehdotti Ahvenanmaalaisen kodinturvajoukon perustamista. Mies toimi Alandian johdossa 34 vuotta, aina vuoteen 1972, jolloin hän jäi eläkkeelle. Hän kirjoitti myös kotiseutunsa historiaa käsittelevän kirjan.

*Parempi kirjattu lentokirje kotimaassa. Taksa: Kirje (-20g) 8mk + kirjaaminen kotimaassa 8mk + kirjeen lentolisä kotimaassa per 20g 2mk = 18mk.*

Lähetyksenä ajateltuna kotimaan kirjattu lentokirje on hyvä kohde. Kotimaan lentoposti alkoi toimia uudelleen elokuussa 1945 ja kirjattu lentoposti on tuolta ajalta vaikeahkoa löytää, jos kohta mikään kotimaan lentoposti samalta ajalta ei ole erityisen helppoa. Lentolinja on kulkenut reittiä Maarianhamina-Turku-Helsinki tiistaisin, torstaisin ja lauantaisin. Kohteella oli arkistointireijät vasemmalla, jotka eivät ole erityisen häiritseviä. Tällä kertaa kannatusta kohteelle tuli pohjahinnan verran, eli viisitoista euroa.

Ulkomaille menneitäkin kohteita oli myytävänä. Niistä mielestäni hyvän näköien oli vuonna 1949 joulukuussa Saksan lähetetty kirjattu lentokirje. Pohjahinta oli 15 euroa ja kohde myytiin alle 17 eurolla. Taksa on kirjeen osalta 20mk + pikalisä ulkomaille 25mk ja lentolisä 3mk per viisi grammaa. Kirje on painanut ilmeisesti 10g ja lentolisiä on tullut kaksi. Kuorella pitäisi olla 51 markkaa tai 54 markkaa, mutta sillä on 52 markkaa, eli kyseessä on väärätaksainen kohde… Ilmeisesti Saksassa on leimattu leima ”10” joka saattaa tarkoittaa lunastusta, mutta mitään merkintää lunastuksesta kohteella ei ole. Taas olisi pitänyt olla tarkkana taksakirjan kanssa.

Lentokirje Yhdysvaltohin maaliskuulta 1941 meni kaupaksi viidellätoista eurolla. Kirje oli lähetetty 3.3. mikä tarkoittaa, että se on kulkenut ns. eteläistä reittiä Atlantin yli – Lissabonista on lennetty Bolamaan ja sieltä Trinidadiin, josta Bermudan kautta New Yorkiin. Firmakuori Filippiineille vuodelta 1952 myytiin 30 eurolla ja lentokirje sekapostite M54 mallin merkin kanssa Egyptiin kahdella kympillä. Postihistorian osastolla ei kauppa käynyt erityisen hyvin, melkein puolet kohteista jäi myymättä.

Forssan kerhon kesätapahtuma järjestettiin 4.6. Tammelassa. Ilma oli mitä parhain kesäkeli, mutta päivä oli tuulinen. Se ei kuitenkaan haitannut saunontaa tai uintia, jotka kumpikin onnistuivat loistavasti – vesikin oli lämmintä. Paikalla Tammelan Opiston mökillä oli taas useita kymmeniä filatelisteja Etelä-Suomesta. Illan esitelmästä vastasi Esa Kärkäs, joka kertoi isoharkkoisten, eli mallien 1860 ja 1866 hammastuksista, papereista ja väreistä.

Kauppiaita paikalla oli kaksi, joten mahdollisuuksia löytää jotakin oli. Lisäksi yhdellä sun toisella oli jotain myytävää mukana. Huutokauppaan oli tullut suuri määrä kohteita, arvaan niitä olleen noin 150! Huutokauppa kestikin pitkälti toista tuntia. Joitakin M30 kohteitakin oli tarjolla, mm. 300mk lentokone-merkin numerokuusiloita kahdesta painoerästä. Nämä myytiin pohjahintaansa 20 euroa, mikä tietysti luettelohintaa ajatellen on edullinen hinta, mutta se oli markkinahinta tuossa huutokaupassa.

Itse ehdin jo arvella, että kävisikö niin, että mitään M30 kohdetta ei löytyisi minulle, mutta sitten vastaan suorastaan käveli tai oikeammin, eteeni asetettiin myyntikansio, joka kiersi opiston mökin tuvassa… sieltä löysin itselleni Turusta 1946 Ruotsiin lähetetyn paketin kortin, joka oli merkitty ”Lösen 30 öre” eli lunastus 30 äyriä, mikä viittaa tullauksen hintaan Ruotsissa. Ruotsalaisia merkkejä ei kohteella kuitenkaan ole. Itse asiassa on vaikea löytää 1940-luvulta Ruotsiin mennyttä pakettia, jossa tullaus ruotsalaisilla merkeillä on kohteelle maksettu, vaikka jopa lunastuslapussa lukee, että näin pitäisi tehdä. Tulin oikein iloiseksi kun löysin kohteen.

Oli taas mukava jutella keräilijöiden kanssa ja vaihtaa ajatuksia maailman menosta. Muutamia kohteitakin sain eteenpäin. Tammelan sauna on ihan oma asiansa, ja muutamat ensikertalaiset olivat ihmeissään, että miten se niin hyvä olikin…

Hurja huhtikuu!

21 huhtikuun, 2026 By Mikael Collan

Huhtikuu on ollut erittäin kiireinen filateliakuukausi, nimittäin kokonaiset neljä isompaa huutokauppaa päättyi huhtikuun aikana ja lisäksi oli muutakin aktiviteettia. Aloitetaan tästä muusta, eli Turun Postimerkkikerhon järjestämästä hyvin perinteikkäästä Turun Kevät postimerkki ja postikorttitapahtumasta.

*Keli Turun Kevään aikana oli keväinen, kuten toivoa saattoi.*

Muutamana viime vuonna Turun Kevät on järjestetty Turun Tuomiokirkkoseurakunnan tiloissa aivan Kirkkosillan kupeessa Aurajoen rannalla, mutta tällä kertaa järjestämispaikkana toimi aiemminkin käytetty Puolalan koulu. Koulun toisessa kerroksessa, ruokalan alueella ja ruokailusalissa oli laitettu filateliaa ja postihistoriaa näytille sekä kauppiaat levittäneet runsaat myyntipöytänsä keräilijöille tutustuttaviksi. Saavuin paikalle aikaisemmi kuin mitä järjestäjät olivat aukioloajoiksi asettaneet, nimittäin minulla oli iltapäivällä vielä toinen meno ja oli tarvetta päästä lähtemään Turusta tavallista aikaisemmin.

Tullessani paikalle 11.4. hieman klo. 09 jälkeen huomasin, että paikalla oli jo kohtalainen joukko keräilijöitä ja tietysti järjestävä kerhon porukkaa ja kauppiaita täyttä häkää harrastamassa. Myyntipöytiä oli useita ja paikalla oli suomalaisten myyjien lisäksi kaksi ruotsalaistakin kauppiasta. Heillä on usein kiinnostavaa ”Suomi-tavaraa”, joka ei ole välttämättä sellaista, jota olisin aiemmin nähnyt. Lisäksi herrat ovat mukavia veikkoja, eivätkä äärettömän ahneita, sillä hinnat oli asetettu sellaisiksi, että ostoja saattoi tehdä. Kotimaisista myyjistä paikalla olivat ainakin Harri Kuusisto ja Vesa Järvistö oli edustettuna – paikallisia kauppiaita muutamia ja tietysti myös Juhani Pietilä kiinnostavien kansioiden kera.

Tällä kertaa ehdin katsella läpi vain muutamia tiskejä oikein ”tarkkaan” sillä aikatauluni oli tiukka – se ei kuitenkaan estänyt tekemästä ostoksia, vaan käpälään jäi useita kohteita. Vaikka kaikki mukaan tullut ei ollutkaan Mallin 1930 kohteita ja vaikka yksi kohde löysi uuden paremman kodin vain viisi minuuttia oston jälkeen, oli silti lohileivän ja kahvin jälkeen yhä kotiinkin vietävää.

Toisen Ruotsalaisen kauppiaan laatikosta ostin kohtalaisen sopivasti vuonna 1933 kesäkuussa Helsingistä Dalaröhön lähetetyn kirjatun lentokirjeen. Muistamme, että 1930-luvulla lennot toimivat yhä lentosatamasta ja koneet eivät siksi läpi talven lentäneet. Kesäkuussa liikennöitiin päivittäin. Kirjatut lentokirjeet ovat pikkuisen parempia kuin ”vain” tavalliset lentäneet, mutta eivät harvinaisuuksia. Tämän kohteen hinta oli viitisen euroa – se kertoo kaiken mitä sen vaikeudesta tulee tietää. Lähettämisen aikaan voimassa ollut taksa oli kirjeeltä 2,00mk, lentolisä kirjeelle (per 20g) 1,00mk ja kirjaaminen Pohjoismaihin 2,00mk – yhteensä siis vitosen. Toinen kohde, jonka ostin, ja jonka hinta oli asetettu ”taivaisiin”, mutta joka loppujen lopuksi yhteiskauppana muutaman muun kohteen kanssa asettui siedettävälle tasolle oli vuoden 1939 Vapun aattona Tukholman Bromman kentällä Aeron Junkers koneesta otettu valokuva. Kuvassa koneella on kumirenkaat, jotka käytiin Aeron koneisiin Saksassa vaihdattamassa vuonna 1937, kun maalentokentät alkoivat palvelemaan lentotoimintaa ympärivuotisesti. Muutakin mukavaa löytyi, mutta ei varsinaisesti mitään M30 ihmeellistä.

Ensimmäisenä neljästä huutokaupasta päättyi Forssan kerhon pitämä Huutokortti-huutokauppa. Myytävänä ei ollut erikoisempia juttuja M30 puolelle. Itse en huutanut ainuttakaan suomalaista kohdetta, mutta yhtä Saksan 1900-luvun alun kohdetta kiekaisin voiton arvoisesti. Kyseessä oli kolmen paketin ulkomaan pakettikortti. Eli yhdelle pakettikortille oli ”laitettu” kolme kollia. Paketti oli lähetetty Hampurista Suomeen 1908. Saman tyyppisiä on ollut aiemminkin myynnissä, eikä kyseessä taida olla mikään ”ihmeiden ihme”, mutta uskallan väittää, että ihan joka päivä ei kolmen paketin pakettikortti tule vastaan. M30 kohteilla useamman paketin pakettikortteja tunnetaan aniharvoja. Olen itse nähnyt 2-3 kpl kotimaassa lähetettyinä. Ne eivät ole saaneet ansaitsemaansa huomiota osakseen, sillä kyseessä on vaikeasti löydettävä asia. Huutokortin kohde siunaantui minulle pohjahinnalla – sama pätee siis saksalaiseen useamman paketin korttiin.

Toisena neljästä päättyi Suomen Filatelistiseuran, eli SF:n huutokauppa numero 128. Huutokaupassa oli tarjolla M30 filateliaa ja postihistoriaa yhteensä noin viisikymmentä kohdetta. Paljon loistoleimaisia merkkejä ja joitakin erikoisuuksia. Loistoista todettakoon, että 8mk vihreän IISALMI loisto myytiin 36 eurolla, 10mk ruskean Severo-loisto 35 eurolla ja 6mk vihreä Pietarsaari-loisto 33 eurolla. Kauppa kävi kohtalaisen hyvin ja suurin osa kohteista myytiin. Osa eurollakin, mutta myytiin mikä myytiin! Myytävänä oli yksi ”Killinenkin”, eli apteekkari Killisen suojaleimaama M30 merkki.

Tällä kertaa kaikkein ”kovin kohde” jonkinlaisen kokoisella marginaalilla seuraavaan oli vuonna 1941 Lempäälästä Cambridgeen Englantiin lähetetty lentokirje. Kohde on siis kulkenut Suomesta lentona Tukholmaan (jossa se oli leimattu 2.4.1941). Tukholmasta se on kulkenut Rigan kautta lentona Moskovaan, jossa kohde on laitettu Siperian kautta junalla Vladivostokiin. Vladivostokista on lähdetty laivalla Japaniin, josta jatkettu laivalla Tyynen Valtameren yli San Pedroon Kaliforniaan. USAn läpi on kuljettu junakyydillä todennäköisesti New Yorkiin, josta laivalla yli Englantiin. Kohde on siis ”Via Siperia” ja erittäin kiinnostava ja vaikea lentokohde. Vastaavia tunnetaan vain muutamia.

Kohde taksoitettiin Euroopan lentojen mukaan, eli lento maksettiin vain Moskovaan saakka. Kirjeen taksa oli 3½ mk ja lentolisä 2 mk. Reittiä käytetiin, koska Saksa ei sallinnut postia vihollismaihinsa oman valtapiirinsä kautta. Kohteelta löytyy sekä Suomen, että Englannin sensuurin liuska. Lähtöhinnaksi oli asetettu kaksitoista euroa, mikä oli tietysti hyvin matala. Asia ei ollut kuitenkaan kaikille tuntematon ja kohde nousi aina 62 euroon saakka. Ostaja sai edullisesti erinomaisen kohteen. Näitä on joskus myyty huomattavasti kalliimmallakin.

Ruotsiin 1947 lähetetty pakettikortti, jolle oli mitätöity kolmenkymmenen äyrin edestä ruotsalaisia merkkejä myytiin viiden euron hinnalla. Tämä oli mielestäni hyvin halpa, koska ei ole tavallista löytää pakettikorttia, jossa tullaus Ruotsissa on maksettu merkeillä.

Kolmantena päättyi Merkki-Albertin huutokauppa. Lieneekö ilmassa ollut jo jonkinlaista turnausväsymystä, vai mistä johtunee hienoinen havaittavissa ollut alakulo. Tavaraa oli myytävänä jälleen hurjia määriä, mutta se ei tehnyt erityisen hyvin kauppaansa. M30 osastolla oli viitisen kymmentä kohdetta myytävänä, mutta ei varsinaisesti mitään ihmeellistä ja lähtöhinnat oli asetettu korkeammalle kuin mm. SF:n huutokaupassa.

Ehkä kiinnostavin M30 kohde ei ollut myytävänä M30 osastolla, vaan kenttäpostin joukossa. Kyseessä oli kenttäpostissa lähetetty paketin osoitekortti saksalaiseen kenttäpostiosoitteeseen (Suomessa). Kortti oli maksettu 7mk Postitalo-merkillä. Kohde kiinnosti selvästi keräilijöitä ja nousi 25 euron lähdöstään aina 175 euroon saakka.

Muitakin kiinnostavia kohteita oli myynnissä. Kanadaan 1940 joulukuussa lähetetty ”maaposti” kirje myytiin 22 eurolla. Tämäkin kohde oli kulkenut Siperian kautta. Kohde oli edelleen lähetetty Kanadasta Yhdysvaltoihin, mikä tarkoitti, että jos lähettäjä olisi tiennyt asian, olisi kirje voitu lähettää ”suoraan” Yhdysvaltoihin ja matka-aika olisi pudonnut puoleen. Kaikki Siperian kautta kulkeneet kohteet eivät siis saavuta huippuhintoja.

Kotkan kuvioleima 26b kokokohteella jäi myymättä 50 euron lähtöhinnalla. Kyseessä on Suursaaren valtaukseen liittyvän operaation valmisteluihin liittyvä salailu ja kohde on sinänsä hyvin kiinnostava. Näyttää siltä, että näitä kuviolemakohteita on tullut myyntiin vuosien saatossa jo niin monta, että kaikki halukkaat ovat omansa saaneet. Viisikymmentä euroa osoittautui siis liian kovaksi hinnaksi.

Viimeisenä neljästä päättyi HTO-huutokauppojen järjestämä Arto Helsing erikoishuutokauppa. Vaasalainen jo edesmennyt Arto Helsing oli keräilijä isolla K:lla ja hänen kokoelmansa myynnistä on kysymys. Myytävänä oli klassisen suomen kohteista lähtien kaikenlaista, yleisesti ottaen parempaa filateliaa ja postihistoriaa, suuria määriä. Tarjolla oli lisäksi paljon laadukkaita raha ja kunniamerkkikohteita. Lähtöhinnat oli asetettu verrattaen korkealle, mutta ei taivaisiin – koska suuri osa kohteista oli parempaa tavaraa on normaalia, että hinnat asetetaan ”kohdilleen” eikä haluta lähteä matalimmalta mahdolliselta tasolta liikenteeseen.

M30 osalta huutokaupassa ei ollut ikävä kyllä mitään ihmeellisyyksiä tarjolla, vaikka muutamia erikoisuuksia olikin. Näistä mainittakoon korkean hinnan saavuttanut 10mk Saimaa merkin ehdote, joka nousi 50 euron lähtöhinnastaan aina 685 euroon saakka. Tämä oli jonkinlainen ”nostattelu” minun mielestäni, sillä vaikka kohde hyvä onkin… on 685 euroa paljon rahaa. Tässä tietysti puhuu vähemmän äveriäs keräilijä, jota suuren maailman isot ihmeet jopa hieman jännittävät.

Filateliapuolella myytiin myös levyvirhekokoelma, joka oli erittäin siististi monteerattu. Toiseksi korkeinta filatelian hintaa kantoi 10p automaattirullan palanen ilman numerointia, joka saavutti 171 euron hinnan. Tälle kohteelle oli Kaupin atesti, joka varmisti kyseessä olevan ”aitoa asiaa”. M30 lähetysten osastossa oli vain kaksi kohdetta, joista toinen oli neljä kaukomaan kohdetta sisältävä kahden näyttelylehden kokonaisuus – Afrikkaa ja Etelä-Amerikkaa oli tarjolla. Nämä myytiin 50 euron pohjallaan.

Huomattavan monta Zeppelin kohdetta oli myytävänä. Ehkä siksi osa kohteista jäi pohjahintoihinsa. Mm. Kanadaan lähetetty Zeppelin kortti meni 150 euron pohjillaan. Euroopan ulkopuolelle kulkeneet Zeppelinit ovat parempia ja mielestäni hinta oli kovin maltillinen. Erissä saattoi olla mitä tahansa – ikävä kyllä en pystynyt lähtemään niitä tarkistamaan. Jatkosotaa ”kuvaava” usean kansion kokoinen kokoelma saatoi sisältää hyviä M30 kohteitakin… myös muutama muu juttu jäi hiukan mietityttämään. M17 ehiökorttien osalta täytyy sanoa, että Tuorin kokoelman kohteet, joita siis myynnissä oli… menivät osittain erittäinkin edullisesti eteenpäin.

Huh huh… olipa kova huhtikuu filatelian ja postihistorian harrastajalle. Seuraava pinnistys ja ponnistus lienee Nordia näyttely Espoossa, jota varten jo tuomarit ja ekspertit tekevät työtään. Näyttelytoimikunta on tehnyt hommia jo pidemmän aikaa!!

Postimerkin päivä Salossa ja HTO

28 helmikuun, 2026 By Mikael Collan

Salon 1947 perustettu filatelistikerho järjesti helmikuun viimeisenä sunnuntaina pienimuotoisen postimerkin päivä ajatukseen pohjautuneen keräilytapahtuman kauppakeskus Plazan toisessa kerroksessa. Edellisenä iltana oli käyty kasaamassa A-kehys, johon saatiin neljä kertaa viidentoista sivun mikronäyttely filateliaa ja postikortteja. Tällä kertaa näytillä oli kerhon sihteerin Matti Bothin laivakortteja, Simo Vainion kuorma-autokortteja, Jari Laakson Montenegron merkkejä esittelevästä kokoelmasta 15 sivua ja Ensio Huldenin Salo-aiheisia postikortteja, tällä kertaa ilmakuvia Salosta 1930-1960 luvuilta.

Myyntipaikoja oli noin kymmenen ja niistä käytössä kuusi. Kerholaisilla oli ylimääräistä nurkissaan ja sitä tuotiin myytäväksi. Vuosi vuodelta kerhon väki on vähentynyt, mutta yritämme järjestää pieniä tapahtumia ja pitää yllä toimintaa. Tällä kertaa ei ollut myöskään markkinointi paikallisissa lehdissä unohtunut ja sillä lienee ollut positiivinen vaikutus, sillä ihmisiä oli aamusta asti katselemassa näyttelyä ja sekin ihme tapahtui, että joku sai jotakin myydyksi!

Itsekin osallistuin myyntipöydällä ja tietysti järjestelyihin. Omalta kantiltani katselin asioita sillä silmällä, että eipä tarvitse pohtia löytävänsä mitään M30 kohteita tästä tapahtumasta, mutta taas sain pettyä – positiivisesti…. jos se on ylipäätään mahdollista. Olin hetken aikaa oman elämäni ”Väyrynen”, kun hetken aikaa lähes luulin olevani väärässä ja erehdyin. Nimittäin eräältä myyntipöydältä minulle tuotiin näytille M30 merkkiin perustuva kirjoituslehtiö, jossa vihreä 2mk leijonamerkki komeilee lehtiösivujen keskellä. Tällaista mahdollisuutta ei tietenkään voinut jättää väliin ja ”pakollinen” M30 kohde oli hankittu!

HTO huutokauppa järjesti järjestysnumerolla 73 huutokaupan, joka päättyi helmikuun lopussa. Tällä kertaa myytävänä oli jokunen erittäin hyvä M30 kohde. Filateliapuolella ei ollut ihmeitä myytävänä – parasta antia oli 50p vihreän merkin hammastamaton kulmapala, joka myytiin hieman yli 30 euron hintaan, Karjalan väreissä oleva koepainosmerkkipari nousi yli viiden kympin ja parhaat loistot nousivat hieman. Myynti filateliapuolella oli n. 50 prosenttia (8/15).

Postihistoriapuolella tarjolla oli nelisenkymmentä kohdetta. Kotimaan postista ”kovin kohde” oli selvällä marginaalilla seuraavaan 2mk keltaisella merkillä elokuussa 1945 maksettu postin taksataulu. Taksatalulut ovat kaiken kaikkiaan harvinaisia, koska niitä on säilynyt vain vähän, enkä usko niitä erityisen paljon myydyn posteista. Yritykset, jotka kävivät erityisesti ulkomaan kirjeenvaihtoa ostivat tauluja pystyäkseen frankeeraamaan kirjeet konttorilla oikein. Kahden markan taksaa tunnetaan vain kaksi kappaletta, toinen vihreällä 2mk merkillä ja toinen, nyt myyty kappale, keltaisella vastaavalla.

*Harvinainen 2mk taksainen taksataulu. Ilmeisesti ainoa tunnettu 2mk keltaisella merkillä. Toinen kappale tunnetaan 2mk vihreällä merkillä.*

Kohteen vaikeus oli tiedossa enemmän kuin yhdellä huutajalla, koska sen hinta nousi 20 euron limitistä aina yli 140 euroon saakka, mikä teki siitä kalleimman myydyn M30 kohteen. Muita kotimaan kohteita olivat mm. Kiinnostava tiedustelulomake, joka oli maksettu kahdella 5mk keltaisella merkillä myytiin 36 eurolla ja painotuotekortti, jolla kaksi 50p merkkiä maksoi markan taksan ja jolla oli leimaus ”internointileiri 1. Lempäälä” myytiin 22 eurolla. Kirje, joka oli maksettu kahdella vihkomerkillä, joissa kummassakin oli jatkokappale myytiin 50 euron pohjallaan. Kyseinen kohde ei ole helppo ja jatkokappaleiset merkit lähetyksillä eivät ole helppoja löytää. Rautatiepostin osastolla oli myytävänä 50p vihreällä merkillä maksettu painotuote, joka oli leimattu harvinaisella Postilj.v. V-K. (89.01 R5) leimalla 22.12.1942 kun leimaa käytettiin rataosuudella Viipuri – Ino. Kortin hinta nousi kuluineen yli 70 euron.

Pohjoismaihin lähetettyjä kohteita oli vain muutama, näistä kiinnostava oli 16mk merkillä yksin lähetetty kirjattu kirje, jonka taksa-aika oli lyhyehkö. Toinen kohde Pohjoismaihin oli jonkinlainen postin ”tupellus” nimittäin Degerby, Nyland eli Suomen Uudenmaan Degerbyhyn tarkoitettu kirje, joka oli jostakin syystä lähetetty Ruotsiin Nyland nimiselle paikkakunnalle kääntymään ja sieltä lähetetty takaisin Suomeen ja epäilemättä vihdoin Uudenmaan Degerbyhyn. Vastaanottaja lienee ihmetellyt ruotsalaisia leimoja kirjeen takana.

Ruotsin Nyland sijaitsee Kramforsin kunnassa Västernorrlandin maakunnassa (Vaasan korkeudella) Itä-Ruotsissa käytännössä meren rannalla – pitkän polveilevan lahden rannalla. Asukkaita on nykyään alle tuhat. Kirje on mukavan näköinen kiertolainen sensuureineen päivineen. Sensuurinumero on 217, josta Keturin kirja kertoo, että leima oli käytössä Helsingin postintarkastustoimistossa. Kirjeeltä löytyy myös sensuurileima numero 81, joka on ollut käytössä Turussa. Taitaa olla leimattu mennen tullen. Hyvä sodanaikainen lähetys, jolle tuli hintaa kaksitoista euroa.

Ulkomaille menneistä lähetyksistä ehkäpä kiinnostavin oli vuonna 3.6.1941 Helsingistä Vancouveriin, Brittiläiseen Columbiaan, Kanadaan lähetetty kirje. Kanada kuului Saksan vihollismaihin ja posti Kanadaan kulki lähettämisen aikaan Siperian kautta. Taksa oli alle 20 gramman kirjeeltä 3½mk, mikä on maksettu seitsemällä 50p vihreällä M30 leijonamerkillä. Saapumisleimasta Kanadassa löytyy päivämäärä 22.7.1941, jolloin Operaatio Barbarossa oli jo alkanut ja Suomi ja Neuvostoliittokin olivat jo uudelleen sodassa keskenään. Vastaanottajaa ei ole löytynyt ja kirje on leimattu palautettavaksi. Koska postiyhteys Kanadaan katkesi 22.6.1941 sodan takia, on kirje lähetetty Kanadassa Ottawaan (pääkaupunkiin), jossa toimi yksi Kanadan postin tarkastuspaikoista – leimassa lukee ”inspection division” ja kirje on Kanadassa sensuurin tarkastama. Postiyhteys Kanadasta Suomeen aukesi vasta maaliskuussa 1945 ja sodan aikana ”varastoon jäänyt” posti lähetettiin perille asti vasta tämän jälkeen. Kuorella on leimaus Kanadassa kesäkuussa 1945, mahdollisesti kuori on sensuroitu jopa kahteen kertaan Kanadassa. Suomalainenkin sensuurin leima löytyy.

Palautukseen liittyvää suomalaista leimaa ei nähdäkseni löydy. Kohde on kiinnostava ”aikansa lapsi” jossa ovat mukana niin postiyhteys Siperian kautta kuin yhteyksien katkeaminenkin, sekä vahvasti myös sotasensuuri. Se sai kannatusta kuluineen noin 60 euron edestä.

Viimeisten muutaman kuukauden aikana on filatelistisessa lehdistössä ollut aitoutustoiminnasta parikin artikkelia. Keräilyuutisissa käytiin läpi aitouttajien leimauksia ja Suomen Filatelistiliiton aitoutustoimikunnan leimausperiaatteita ja ohjeita, jotka löytyvät myös Liiton verkkosivuilta. Uusimmassa Filatelistissa yksi klassisen Suomen aitouttajistamme, Cyril Schwenson, kertoo mm. leimaamistaan isohampaisista merkeistä. Näiden artikkelien taustalta löytyvä asia on ollut halu lisätä ymmärrystä aitouttajien leimaamista merkeistä ja leimojen tarkoituksesta ja merkityksestä, eli siitä mitä leima merkin takana tarkoittaa.

Yleisesti ottaen Suomessa ei merkkien leimaaminen niiden taakse aitouttajan leimalla ole ollut yhtä vilkkaasti käytössä kuin aikoinaan Keski-Euroopassa. Viime aikoina aitous leimauksia on tehty oikeastaan vain ja poikkeusjärjestelynä Aunuksen myyntihinnaltaan edullisempien ehjien merkkien osalta, jotta markkinoilla olevat aidot edullisetkin merkit olisi helppoa tunnistaa (leimaajana Aunuksen aitouttajamme Lehtonen). Lisäksi ”uutena asiana” nyttemmin Schwensonin leimaamat isohampaiset, jotka on leimattu tavalla ja merkityksellä, jonka Schwenson Filatelistissa avaa. Isossa kuvassa Suomessa aitouttajat eivät tee merkkien aidoksi leimausta asiakkaiden merkkeihin vaihtoehtona atestille.

Lisäksi on syytä huomata, että väärenteiksi tai leimaväärenteiksi leimattuja merkkejä on liikenteessä. Näissä ei ole käytetty yksistään aitouttajan nimileimaa, vaan leimoja, joiden painanteet kertovat väärenteestä (mm. Falsificat, Falsch tai Stempel falsch), joiden kanssa on ristiin leimattu aitouttajan nimileimasin. Merkkejä, joista on useita eri tyyppejä ei yleensä leimata aidoiksi varsinkaan, jos joku tyypeistä on huomattavasti muita tyyppejä arvokkaampi. Arvokkaille kohteille tehdään niitä aitoutettaessa aina aitoutustodistus.

Aitouttajia on tällä hetkellä kaksitoista, kukin oman aitoutusalansa asiantuntija ja tasa-arvoisia keskenään. He tekevät vuositasolla joitakin satoja aitoutustodistuksia, pyrkivät informoimaan huutokauppoja väärenteistä, toimivat näyttelyissä ekspertteinä ja tarvittaessa tuomarien apuna sekä leimaavat vääriä kohteita väärenteiksi.

Tätä kirjoittaessani huomaan, että auki on ainakin kolme huutokauppaa, joista seuraavat päättyvät ensi viikolla – filatelia on harrastus, joka ei nuku koskaan.

HTO 72 ja Joulukuulumisia

14 joulukuun, 2025 By Mikael Collan

Nykyään Philabid alustalla majaileva HTO huutokauppa numerolla 72 päättyi viime viikolla. Myytävänä oli jälleen kerran myös M30 filateliaa. Filateliakohteita tai oikeammin sanottuna merkkikohteita parisen kymmentä ja postihistoriapuolen kohteita kolmisen kymmentä. Filateliapuolella oli myytävänä mm. hammastamattomia merkkejä – tällä kertaa ei esittelyarkeista, vaan ”jakeluun menneitä”, joissa on liima takana. 5mk keltaisen merkin hammastamaton pari meni kaupaksi 20 euron pohjillaan ja hyvän näköinen hammastamaton 5mk violetin leijonamerkin arkinkulmapala maksoi 27,50 mikä on aika vähän. Muuta myynnissä ollutta olivat loistoleimaiset merkit ja filateliapuolella korkeimman hinnan saavuttanut ”Karjalan väreissä” painettu 1,25mk kaksivärinen koepainamamerkki, jonka myyntihinta kipusi yli 45 euron.

*Hammastamaton 5mk violetti arkin kulmasta.*

Postihistoriapuolella oli myytävänä muutamia hyviä kohteita. Kotimaan postista paras kohde oli vuonna 1940 kesällä Petsamosta Helsinkiin lähetetty lentokirje. Muistamme, että maamme lentoverkosto kehittyi 30-luvulla ja tultaessa 40-luvulle verkosto ylettyi jo Petsamoon saakka, joskin vain kesäisin. Petsamosta kulkenut posti on kohtalaisen vaikeaa, kuten kotimaan lentoposti yleensäkin ennen 40-luvun puoliväliä. Kuori on siisti, lähetetty 22.7.1940 Petsamosta. Taksa on oikein, ensimmäisen luokan kirjeen lähettäminen maksoi 2:75mk ja lentolisä kotimaassa kirjeelle oli 1mk per 20g. Lähtöhinnaksi oli laitettu viisikymmentä euroa, joka oli mielestäni aivan oikea lähtöhinta. Ihmettelin, kun kohde myytiin 55 eurolla – ostaja sai halvalla hyvän.

*Vaikea kotimaan lentopostikirje Petsamosta vuonna 1940 Helsinkiin.*

Muuta myytävää kotimaan postia oli mm. 3mk keltainen postikortilla lyhyen n. 2kk taksa-ajan puitteissa. Kortti oli kokoelmasivulta tai ainakin sivulta, jolle se oli määritelty. Jostain syystä 25 euron lähtöhinta oli kortille liikaa – kaikilla oli jo tämä lyhyt taksa! Helsinki-keräilijälle sopiva kirjattu paikalliskirje, joka oli mitätöity hieman erikoisemmalla Helsingin ”rivileimalla” ja jolla oli ”Helsinki L” R-lipuke, oli laitettu myyntiin hieman riehakkaalla 120 euron lähtöhinnalla. Joku maksoi tämän hinnan. Värikäs ja aika siisti kotimaan kirjattu pikakirje vuodelta 1935 myytiin 12 euron pohjillaan.

Pohjoismaista postia oli myytävänä vain muutama kohde, näistä ehkä kiinnostavin oli vuonna 1941 elokuussa Ruotsiin pikana lähetetty lentokirje. Kiinnostavan kohteesta tekee sen lähetysaika ja se, että 25.6. – 31.8.1941 lentopostia Suomesta ulkomaille kuljetettiin linjalla 1631, joka kulki Porista Tukholmaan. Liikennöinti aloitettiin 6.8.1941 myös linjalla Rovaniemi – Tukholma – Oslo. Helsingistä lähetetty lentopika on kulkenut ensin Poriin, josta sitten Tukholmaan.

Pikalentokirje Ruotsiin 25.8.1941. Taksa: Kirje (-20g) Pohjoismaihin (16.6.1940-31.8.1942) 2,75mk + pikalisä Pohjoismaihin (1.1.1935-31.8.1942) 4,00mk + lentolisä (per 20g) Pohjoismaihin (30.4.1928-31.8.1942) 1,00mk = 7,75mk.

Kyseessä on siis ”mukava pikku knoppi”, joka tällä kertaa jäi huutokaupan aikana myymättä ja joku kävi sen noukkimassa 15 euron limitillä jälkimyynnistä. Pohjoismaihin lähetetty posti on usein aika tavallista, mutta erikoisempiakin kohteita löytyy, täytyy vain pitää silmät auki.

Ulkomaantaksaisia kohteita oli myytävänä muutamia. Näiden joukossa oli myös kiinnostavia. Postikortteja ulkomaille oli myytävänä punaisten 1,20mk merkkien yksittäispostitteina kaksin kappalein, Ranskaan ja Itävaltaan. Ranskan kortti oli laitettu kympin lähdöllä ja Itävaltaan 1930 lähetetty aikainen (tammikuu 1930) kolmella kympillä – kumpikaan ei mennyt kaupaksi. Aikanaan 1:20mk yksittäispostitteet myytiin kohtalaisen kovillakin hinnoilla, nyt ei kympilläkään kelvannut. Gibraltariin lähetetty lentopostikortti vuodelta 1938, jolle oli laitettu 5mk Olavinlinna-merkki ei mennyt kaupaksi 20 euron lähtöhinnallaan ja hyvä niin, sillä vaikka Gibraltar hyvä kohdemaa olisikin, ei väärätaksainen postikorttikohde ole 20 euron arvoinen. Vuonna 1938 postikortin taksa ulkomaille oli 2mk ja postikortin lentolisä Eurooppaan 1mk – oikein olisi siis ollut 3mk. Lentopainotuote 10mk painotuotteen pohjataksalla ja 5mk lentolisällä Saksaan ei mennyt kympin pohjillaan kaupaksi. Lentopaintuotteet ovat vaikeampia kuin samoina aikoina lähetetyt lentokirjeet. Ehkä kiinnostavin ulkomaan kohde oli vuonna 1950 Kanarialle lähetetty pikalentokirje.

*Pikalentokirje Kanarialle 1950, yritetty tavoitella laivan henkilökuntaa*

Kohteen taksa on mielenkiintoinen, sillä Kanarian saarille käytettiin Afrikan lentotaksaa, eikä Espanjan mannermaahan käytettävää Euroopan lentotaksaa. Kirjeen taksa lähettämisen aikaan 7.8.1950 oli (-20g) 20,00mk, pikalisä ulkomaille 25,00mk ja lentolisä Kanarian saarille taksakirjan Afrikka 3 taksan mukaisesti 11,00mk per 5 grammaa – näin ollen kuorella oleva 56,00mk on oikein alle viiden gramman kevyelle kirjeelle. Kirje on otettu vastaan Kanarialla ja postitoimistossa (leima P.T.O. = post telegraph office) ja lähetetty takaisin, koska ylikonemestari Suominen oli jo poistunut ehkäpä Elviksen tapaan paikalta. Tästä merkkinä leima ”Return to sender” ja espanjaksi ”Devuelvase”. Pohjahintaansa 20 euroa myyty kohde on M/S Anjan postia, jota tunnetaan muutakin. Kanarian saarten osalta siirryttiin Euroopan lentotaksaan vasta vuonna 1959 huhtikuun alusta.

M17 puolella on aina kovaa kahinaa. Tällä kertaa paikallisasiakirjakuori nousi yli 345 euroon ja erään merkin vesileimavariantti aina 1600 euroon saakka. Se mikä jäi ihmetyttämään oli Helsingistä Moskovaan kuriirin mukana kuljetettu, ensin Suomessa postissa M17 merkillä kulkenut kirje. Nimittäin kirje myytiin pohjahinnalla 15 euroa, vaikka se on hyvinkin vaikea – kuriiripostia ei ole usein saatavilla ja kohteet ovat harvinaisia erikoisuuksia. Ehkä kaikilla M17 keräilijöillä oli jo kuriiripostia Moskovaan. Toinen jännempi M17 juttu oli 90p ”Bernin” malliehiökortti, joka myytiin alle 40 eurolla. Nämä ovat harvinaisia ja vaikeita – tällä kertaa myös halpoja.

Posti ei ole mitä se ennen oli ja Tanskassa Posti ei ole enää posti, vaan PostNord – pohjoismainen konserni, joka toimii yrityksen tavoin ja kuljettaa pääasiassa pakettipostia, silloin kun kuljettaa. Nimittäin kun ei kuljeta, niin paketti ei kulje ja joskus (kuinka usein?) käy siten, että paketti saattaa kadota kokonaan. Näin minullekin ja eräälle tanskalaiselle filatelistille kävi. Tanskalainen lähetti paketin Suomeen, sisältönä filateliaa – suomalaista sellaista. Paketti, jonka lähetyshinta oli useita kymmeniä euroja, satoja Tanskan kruunuja, katosi seurannan mukaan marraskuun loppuolella kesken kuljetuksen. Tapahtumapaikkana Kööpenhaminan Eteläpuolella sijaitseva Köge niminen paikkakunta, jossa ilmeisesti sijaitsee PostNordin logistiikkakeskus. Paketti oli löytänyt tiensä jo muutaman etapin jälkeen Kögeen, jossa se oli lastattu autosta ja jossa se oli kadonnut. Mitä sitten lieneekin tapahtunut – sitä ei tarina vielä kerro, mutta se on varma, että PostNordin huostassa ollut paketti on hukassa.

Lähetyksessä oli sisällä kuusi kansiota filateliaa, merkki ja postihistoriakohteita aikaväliltä 1900-1980, noin viisisataa kokoelmasivua – keräilijän kokoelma, jota oli kerätty nelisenkymmentä vuotta. Jokainen joka ymmärtää mistä on kysymys, kun tuollainen lähetys ”katoaa” kuin tuhka tuuleen tietää, että raha on kakkosasia, vaikka sekin on tässä kyseessä. Kyseessä on siis enemmän kuin sen kiinalaisen verkkokaupan muutaman euron härvelin häviäminen, suurella todennäköisyydellä myös rikos. Se miten ärsyttävästä asiasta on kysymys, on tietysti oma lukunsa, sen vain filatelisti voi ymmärtää – henkilökohtaisesti olen aamulla yrittänyt katsoa peilistä, että minkä kokoinen tatti otsassa itse kulloinkin mahtaa olla, harmitus on ollut erittäin suurta.

*Tekstinäyte kokoelmasivujen kuvauksista – kohteet on tällä käsialalla merkitty ja määritelty*

Kirjoitin Tanskan filatelistiliitolle ja muutamille tuntemilleni tanskalaisille kauppiaille asiasta ja laitoin mukaan saman tekstinäytteen, jonka näette yllä. Joku teistä on saattanut nähdä tarinan jo Facebookissa. Kohdeselosteet on kirjoitettu kuvassa näkyvällä käsialalla tanskaksi. Mikäli teillä tulee tällaisia kohteita (yleensä korkealaatuisia ja jopa erittäin vaikeita) vastaan, on todennäköistä, että mikäli myyjä on joku muu kuin allekirjoittanut, on kyseessä filunkipeli – pyydän siinä tapauksessa ottamaan minuun yhteyttä ja pyrkimään selvittämään kuka myyjä on.

Filateelinen lehdistö kertoo mielenkiintoisia asioita ihmisluonnosta ja filateliasta. Tällä kertaa hieman komediallisenkin vireen lukemisen yhteyteen loi takautuma, eli muistikuva menneestä, jonka sain lukiessani uusimmasta Filatelistista tarinaa Paraisten kerhon 70 vuotisjuhlista. Juhlan yhteydessä oli jaettu Filatelistiliiton myöntämiä uudehkoja Pro Sodalitas ansiomerkkejä Paraisten kerhon kuudelle jäsenelle. Onnittelut kerholle ja merkin saaneille. Takautuma itsessään ei kuitenkaan Paraisten kerhoa mairittele, nimittäin kaksi ja puoli vuotta sitten tarkalleen sanottuna 9.5.2023 Filatelistiliiton liittokokouksessa kuultiin Paraisten kerhon tuolloisen delegaatin suusta verhottuja uhkauksia Liitosta eroamisesta ja sama levy oli päällä myös puolitoista vuotta sitten vuoden 2024 vastaavassa kokouksessa, sillä kertaa kirosanojen saattelemana, kun päätettiin nostaa kerholaisten Liitolle maksamaa maksua kahdella eurolla per henkilö. Onneksi tuolloin kokouksessa Paraislaisille kerätty 20 euron kolehti taisi pelastaa tilanteen ja he jatkoivatkin Liitossa. Nyt Liiton eduista sitten päästiinkin nauttimaan runsain mitoin, kun vastaanotettiin Liiton myöntämiä ansiomerkkejä. Mikäli muistini pelaa, on Paraisten kerhossa kymmenen liittomaksun maksanutta jäsentä – kun merkin saajia oli kuusi, pelattiin siis hyvillä ”todennäköisyyksillä”. Kolmen sivun jutussa, joka Liiton lehdessä oli kerhon toiminnasta julkaistu toivottavasti on sen verran potkua, että kerhosta ei erota tänäkään vuonna, toki vuotta on tätä kirjoitettaessa jäljellä vain kolmisen viikkoa, joten todennäköisyydet ovat tässä spekuloijan puolella… Mieleen kuitenkin juolahtaa jälleen kerran, että joskus se suhteellisuuden taju olisi arvokas asia ja vanha kasku muistin hyvyydestä mutta lyhyydestä pitänee tässäkin kohtaa täysin paikkaansa. Toivottavasti joku Paraisten herroista on tajunnut juhlahumussaan myös asiaan liittyvän tökeryyden.

Muuta filateeliseen lehdistöön liittyvää on se, että Filatelistin entinen päätoimittaja Nina Jääskeläinen, jonka viimeinen lehti on nyt julkaistu, on uusi englantilaisen ”royal” kerhon lehden toimittaja. Onnea Ninalle uuteen tehtävään.

Ennen Joulua pitää saada maailma valmiiksi. Minullakin on ollut aivan hurja kiire, enkä ole ehtinyt varsinaisesti keskittymään, kun on pitänyt vain ”toteuttaa”. On pakko kuitenkin todeta, että viikonloppuisin olen saanut täydellisen irtipäästön työasioista muutamina hetkinä, kun olen lähtenyt monteeraamaan kokoelmasivuja aiemmin hankituista kohteista. Se on mukava juttu, että filatelia se vaan jaksaa kiinnostaa.

Varmuuden varalta toivotan kaikille lukijoille jo tässä vaiheessa erinomaista Joulua ja Hyvää Uutta Vuotta 2026!

Lohjan tapahtuma ja HTO

29 syyskuun, 2025 By Mikael Collan

Etenen tässä hieman epäsynkronisesti aikajanaan verrattuna, mutta kerrankos sitä ihminen virheitä tekee. Palaan tässä ja nyt syyskuun alkuun, jolloin lauantaina 6.9. Lohjan Postimerkkikerho järjesti pitkästä aikaa keräilytapahtuman. Paikkana oli Åsvalla ja käytännössä käytössä oli suuren puurakenteisen huvilan kokonainen kerros. Oma saapumiseni paikalle tapahtui vasta ”sähinän” hiljennyttyä, noin kello 15 nurkilla… tulin suoraan Kuopiosta, josta olin lähtenyt autoilemaan aamulla. Eräskin kauppias totesi, että tulit aika myöhään – kaikki meni jo! Sama kauppias kertoi, että kun ovet oli avattu oli tunnelma ollut kuin pankissa avaamisen hetkellä – suorastaan jonotusta ja kova kaupankäynti heti kättelyssä. Paras tavara oli nopeasti vaihtanut omistajaa ja tyytyväisyys paistoi kauppiaiden naamalta vielä iltapäivälläkin.

Åsvalla, jossa tapahtuma järjestettiin. Paikoitus oli vieressä ja riittävän suuri.

Pöytiä Lohjalla oli ammattilaisilla Harri Kuusisto ja Vesa Järvistö, sekä Tampereelta aamutuimaan ajelleella Tero Sistolla sekä paikallisemmalla Kim Adolfssonilla. Taisi olla parilla muullakin ja tietysti Lohjan kerholla. Tarjolla oli myös kahvion tuotteita. Vaikka olin vasta ”myöhään” paikalla oli Lohjan kerhon pj. Filatelistiliiton puheenjohtaja Vesa Hirsmäki yhä paikalla, myös muutamia muita tuttuja tuli vastaan – kuten aina.

Tällä kertaa minulle kävi sillä tavalla vanhanaikaisesti, että en löytänyt juuri mitään mallin 1930 ostettavaa. Muutamalla myyjällä oli joitakin parempiakin kohteita, mm. Saksaan erikoistaksalla lähetetty 1,75mk taksainen postikortti, joka on ”aikoinaan” maksanut maltaita. Tämän kortin hinta oli alle 300 euroa, mikä ei ollut harvinaisuuteen verrattuna käsittämätön. Olen kuitenkin ollut onnekas ja minulla tällainen kohde jo oli, joten jäi ostamatta. Ostin erään erikoisen näköisen kohteen, dokumentin jolle oli leimattu venäläinen 7 ruplan merkki. Tiesin ottavani ison riskin, sillä en tutkinut kohdetta erityisen hyvin paikan päällä, esim. en suurentanut leimoja jne. Erinäisten tutkimusten jälkeen, joissa kysyin ja sain apua Tanskalaiselta tutulta ja venäläiseltä keräilijältä, on todettava, että tämä ostos meni ”ketun pesille”, sillä kyseessä on keräilijöiden vahingoittamiseksi tehty väärennös eli filunki. Leiman päiväys ei vastaa dokumentissa esitettyjä, vaan on selvästi väärä. Tämä hasardi maksoi pitkän pennin ja vaikkei se Lohjalla kauniissa syksyisessä ilmassa mieltä painanutkaan, niin jälkikäteen se hieman harmittaa. Niin ikävää kuin se onkin, uskon ettei tule jäämään viimeiseksi kerraksi kun kätöseen jää musta pekka. Keräilyssä ajoittain voittaa ja ajoittain häviää.

Vuoden kolmas HTO huutokauppa, numeroltaan 71, päättyi syyskuun loppupuolella. Tällä kertaa M30 filateliapuolella ei ollut ihmeitä tarjolla. Yksi kiinnostavimmista kohteista oli mielenkiintoinen 25p merkin siirtynyt painatus arkin reunasta. Arkin reunassa siirtymä näyttää paremmalta, vaikka kyseessä ei olekaan ”ihme”. Kohte myytiin 60 eurolla. Toinen kiinnostava oli 50/40p päällepainamamerkin päällepainaman siirtymä nelilöllä – myyntihinta ja lähtöhinta kumpikin 15 euroa.

Myytävänä oli myös laaja kuvaketunnuskokoelma, jossa oli erittäin hienosti nostettu M30 kuvakevirheet suurennoksineen esille. Kokoelma oli yli 40 sivulla ja myyntihinta alle 90 euroa oli lähinnä naurettava. Meinasin ostaa, koska oli niin halpa, mutta koska vastaava löytyy omasta hyllystä jätin väliin… mutta sormi kävi liipasimella.

Postilähetyspuolella myytiin paljon pikkuhyviä. Mielenkiintoinen oli 2mk punaisella merkillä lähetetty postikortti Egyptiin. Lähetyspaikkakunta oli Petsamo. Tämä keräsi kannatusta 16½ euron verran, ehkä siksi, että leimaus ei ollut erikoinen, vaikka päivämäärä näkyikin. Harva kohde nousi yli kolmen kympin, näistä kiinnostavin oli vuonna 1945 Yhdysvaltoihin lähetetty lentokirje, joka oli lähetetty 11.10.1945 aikana, jolloin käytössä ollut taksakombinaatio oli voimassa vain alle kaksi kuukautta. Kohde myytiin 36½ eurolla.

*Kirjeen taksa 10mk ja lentotaksa USAan 18mk per 5g. Kevyt kirje on oikeataksainen. Taksa-aika 1kk 23pv.*

Sodan loppuvaiheen ja heti sodan jälkeen lähetetty lentoposti ulkomaille on kiinnostavaa ja ajalta löytyy lyhyitä taksakombinaatioita. Tässä kohteessa kirjeen taksa oli 20 grammalta 10mk (1.9.1945–31.12.1946) ja suhteellisen korkea lentotaksa viideltä grammalta 18mk (1.8.1945-24.10.1945), yhteensä 28mk. Kirje on Suomessa sensuroitu vaikka sota Euroopassa olikin jo loppunut. Mitään isompia ihmeitä ei myytävänä ollut – suurempi lähetyserä meni kaupaksi 88 eurolla. On vaikea ostaa näitä, jos ei käy tutustumassa kohteisiin etukäteen.

Lopuksi pieni henkilökohtainen paljastus. Ilmoittauduin M30 postihistoriakokoelmalla Nordia 2026 näyttelyyn, joka järjestetään Espoossa toukokuussa. Viime kerrasta onkin vierähtänyt jo useita vuosia – tarkalleen ottaen viime kerta oli 2019! Kun on mukavaa aika lentää ja näköjään se menee nopeasti muutenkin!

HTO Huutokauppa 70.

17 toukokuun, 2025 By Mikael Collan

HTO huutokaupassa on ajoittain hyviä M30 kohteita ja näin oli tälläkin kertaa. Merkkipuolella oli myynnissä noin parikymmentä kohdetta, joista mainittakoon avatut automaattimerkkirullat 10p ja 50p merkeistä, jotka menivät kaupaksi n. 50 eurolla. 10mk Saimaa-merkin hammastamaton pari esittelyarkista nousi 40 euron pohjistaan aina 71 euron hintaan. Myynti oli merkkipuolella 75% luokkaa.

Postihistoriapuolella oli mukana hyviä kohteita, kotimaan kohteista harvinaisin oli 1mk oranssilla merkillä maksettu taksataulu, joka myytiin 120 euron pohjallaan. Näitä tunnetaan käsittääkseni vain muutama kappale. 3mk punaisella merkillä tauluja tiedetään n. 5kpl, 3mk keltaisella 2-3 ja 2mk vihreällä yksi. Kokoelmakelpoisesta harvinaisuudesta on siis kyse. Lyhyen taksan 3mk keltainen kotimaan postikortilla myytiin 25 eurolla. Tämä oli edullinen hinta – ehkäpä ostajat eivät olleet erityisen hereillä. Muistan vastaavista maksetun enemmänkin. Merkki julkaistiin sen verran myöhään, että se ehti tällä taksalla ”toimia” vain pari kuukautta.

*3mk keltainen kotimaan postikortilla. Taksa vaihtui pian 1946 alussa. Painotuotteen taksalla tätä merkkiä tunnetaan enemmän kuin vaikeammalla postikortin taksalla.*

Neljännen painoluokan kirjattu paketti (12kg) nousi 10 euron pohjistaan 65 euroon. Tämä oli hiukan yllätys, koska kyse ei ollut erityisen harvinaisesta kohteesta, joskin korkeampia painoluokkia pitää vähän metsästää, jos niitä kokoelmaansa haluaa. Kotimaan pikalentokirje vuodelta 1956 maksoi tällä kertaa 15 euroa, minkä voi todeta olevan edullinen hinta. Yleensä kotimaan lentoposti on vaikeahkoa ja lisämaksullisena hyvinkin vaikeaa. Vaikka lentopostia alkaa kotimaassa olla ”helpommin” saatavissa 1950-luvulla ja sen jälkeen, ei voi sanoa, että hyviä kohteita kasvaisi puissa.

Sodan aikana 1943 Sveitsiin lähetetty pikalentokirje myytiin 15 euron pohjallaan. Hinta oli mielestäni erittäin alhainen, koska kaikki lentoposti sodan aikana lisämaksuilla on parempaa. Sveitsiin oli voimassa 4½mk pohjataksa. Ostaja sai halpaan hintaan kokoelmakelpoista tavaraa. Toinen Sveitsiin sodan aikana kulkenut kirjetaksainen kohde ei mennyt kaupaksi.

Tällä kertaa korkeimpaan hintaan nousi Etelä-Afrikkaan Johannesburgiin 1954 lentona lähetetty pakettikortti. Kortin hinta lähti sadasta eurosta nousemaan ja nousi aina 215 euroon asti. Hyvän näköisestä kohteesta on kyse, arvaankohan väärin, kun epäilen tämän kohteen tulevan vastaan jossakin lentopostikokoelmassa tulevissa näyttelyissä.

*Lentopakettikortti Etelä-Afrikkaan. Merkkejä yhteensä 2376 markan edestä. Enso-Gutseitin postia, lentänyt Kööpenhaminan kautta.*

Kesän tuloa odotellaan jo… kun lumisade kiihtyy, on kesä Suomessa usein lähellä. Raekuuroja viime viikolla Salossakin koettiin. Pian juhlitaan kesää Tammelassa Forssan kerhon kesätapahtumassa ja Kuopio 250 alueellisen näyttelyn ilmoittautuminen aukeaa. Kuopiolaiset ovat laittaneet näyttelyyn pääsyyn pisterajan – vain alle 89 pistettä aiemmin saaneet kokoelmat saavat osallistua. Kehysmaksu on huokea, 25 euroa kehykseltä.

Kirivaihde silmään

1 huhtikuun, 2024 By Mikael Collan

Kiivaan työrytmin ja pitkän maanpuolustuskurssin takia on blogin kirjoittaminen joutunut vähäksi aikaa hyllylle, mikä on tarkoittanut useiden jo päättyneiden huutokauppojen ja muiden tapahtumien tunnelmien välittämättä jättämistä. Yritetäänpä hiukan kiriä näin pääsiäismaanantain loppuillasta! Sitten viimeisen kirjoituksen päättyneet ovat ainakin HTO:n, Järvenpään Filateliapalvelun, Hellmann huutokauppa ja Merkki-Albertin huutokauppa. Käytännössä ollaan nähty erittäin laaja kattaus filateliaa ja mitään ei ole hiiskuttu! Olen tietysti ollut iloinen siitä, että asiasta on esitetty kysymyksiä, siis siitä, että milloin tulee seuraava kirjoitus… yritetään olla tuottamatta suurta pettymystä, vaikka tässä nyt täytyykin vetää mutkia suoraksi, kun kerralla kerrottavaa on niin paljon.

Aloitetaan HTO huutokaupasta, jossa tällä kertaa oli myytävää kahdessa M30 osastossa – filatelia ja postihistoria oli laitettu omiin osastoihinsa. Postimerkkipuolen kohteista mainittakoon kohtalaisen hyvä pystysuuntainen 2:75mk violetin merkin siirtymäpari, joka myytiin noin parilla kympillä, mikä oli limitin kaksinkertaistuminen. Muuta erityistä ei myytävänä ollut – vain yksi kohde jäi myymättä. Postihistoriapuolellakin myynti oli M30 osastossa hyvä – arvelen, noin 80%. Kertaalleen aiemmin myymättä jäänyt Yhdysvaltoihin lähetetyn paketin päällipaperi, jolle merkit oli liimattu, mutta taksa ei ollut oikein, koska osa merkeistä oli jäänyt puuttumaan (muistamme, että vuoden 1932 jälkeen ei USA:an käytetty pakettikortteja) oli myynnissä nyt kympin lähdöllä. Kohde on erittäin vaikea ja oikeataksaisena olisi varmasti herättänyt suurta kilvoittelua. Nytkin kohde meni kolmella kympillä kaupaksi. Muuta myynnissä ollutta olivat muutamat kenttäpostin alennetuin taksoin lähetetyt pakettikortit sekä lentopostikortti Kanadaan 30mk postiauto-merkin yksittäiskäyttönä. Kortti myytiin 20€ pohjillaan. HTO:ssa oli muuta mielenkiintoista, mutta tällä kertaa M30 osasto ei ollut erityisen ihmeellinen.

Järvenpään Filateliapalvelun 31. huutokaupassa oli merkkipuolella myytävänä pääasiallisesti loistoleimattuja merkkejä eikä juuri mitään ihmeellistä. Hyvää ja harvinaista M30 filateliakohdetta ei suinkaan löydy jokaiseen huutokauppaan, vaikka malli on ”uudempaa” filateliaa, on asia siten, että vaikeita kohteita riittää ja niiden metsästämiseen saa menemään vuosia. Tähän pulaan ei JFP tällä kertaa pystynyt auttamaan. Asia oli kuitenkin postihistoriapuolella toisin, nimittäin myynnissä oli erinomaisen hyvä ja vaikea kotimaan kohde! Kyseessä oli hyvinkin tavallisen näköinen vakuutettu kuori, joka tarkemmassa tarkastelussa osoittautuu vakuutetuksi virkakirjeeksi, jolle on maksettu jotakin 50p vihreällä leijonamerkillä. Muistamme, että virkakirjeiden osalta oli käytössä kaksi erilaista lähetyksen postimaksuun liittyvää kommervenkkiä, nimittäin postirahavapaus ja vapaakirjeoikeus. Postirahavapaus käsitti postimaksun ja kirjaamisen, vapaakirjeoikeus lisäksi vakuutusmaksun. Paavolan kunnalla oli vapaakirjeoikeus, jonka perusteella vakuutetun kirjeen sai lähettää veloituksetta, mutta mikäli haluttiin vakuutetun kirjeen lakkaus, tuli lakkausmaksu maksaa! Näin tälläkin kirjeellä on tehty ja on maksettu vain ja ainoastaan vakuutetun kirjeen lakkausmaksu, jonka taksa oli 1.1.1935-31.8.1942 50 penniä.

Lakkausmaksuksi käytetty 50p vihreä M30 leijonamerkki

Tällaisia kohteita tunnetaan minun tietääkseni tämän myydyn kohteen lisäksi vain yksi toinen ja se oli näytillä SFEX näyttelyssä 2020 Helsingissä Harri Ala-Honkolan M30 postihistoriakokoelmassa. Kohteen lähtöhinta oli asetettu 15 euroa ja se kipusi aina 65 euroon saakka. Huutomaksuineen alle sadalla eurolla ostaja sai erinomaisen kohteen.

Muuta kiinnostavaa myytävänä ollutta oli kotimaassa yksin 40mk merkillä lähetetty pikkupaketin kuoren palanen (jäi 30€:lla myymättä), Kotimaan lentopostikortti Helsingistä Maarianhaminaan 1950 (mh. limitti 10€), Ranskaan Turun lentosatamasta lähetetty lentopostikortti 3mk merkin yksittäispostitteella (mh. limitti 10€) ja Unkariin 1938 lähetetty kirjattu lentopostikirje (mh. 15€, limitti 10€). M30 4½mk sinisen leijonamerkin yksittäiskäyttö kirjeellä Sveitsiin vuodelta 1943 myytiin 63 eurolla limitin oltua 50€. Myytävänä siis oli kaikenlaista ”pikkumukavaa” ja yksi kova kohde. Ei kovin huono postihistoriallinen kattaus loppujen lopuksi. Myynti oli kohtalaisen hyvää – kaiken kaikkiaan ehkäpä 70% luokkaa. Homman nimi on se, että kohteiden lähdöt täytyy asettaa riittävän alas ja hinnat nousevat, jos ovat noustakseen…

131. Hellman huutokauppa päättyi maaliskuun puolivälin tuntumassa. Tällä kertaa myynti meni yli miljoonan euron, mikä on huomattava summa rahaa. M30 osastolla oli mielenkiintoisia kohteita myytävänä, tällä kertaa erityisesti automaattimerkkejä oli tarjolla myös ns. parempaan kokoelmaan. Myytävänä oli mm. 10p, 50p ja 1mk automaattimerkkien täydet rullat. Näistä 1mk rulla on kaikkein vaikein ja niitä ei tunneta kuin aniharvoja. Toivottavasti ostaja ei lähde paloittelemaan rullaa ”rahanteon” toivossa, nimittäin veikkaan, että niin ei tulisi tapahtumaan.

Rullat menivät 60€, 90€ ja 360€ hinnoilla kaupaksi – hinnat olivat hyvin suhteessa harvinaisuuteen. Rullamerkkien kokoelmaerä meni kaupaksi 600 eurolla, mikä ei ole mielestäni ”erityisen paha”, mikäli ostaja tarvitsi hyvän erän kokoelmansa rullamerkkiosaston täytteeksi. Kerralla sai hyvät kohteet ja pääsi ”valmiiseen pöytään”.

Hieno 16 merkin ryhmä 1,25mk koevedosmerkkejä Karjalan väreissä myytiin 200€:lla. Näitä merkkejä tunnetaan isoissa ryhmissä vain muutama ryhmä – pareja ja nelilöitä tunnetaan useampia. Kysymyksessä on jonkinlainen hahmotelma siitä, että minkälaisia merkkejä (ilmeisesti) Itä-Karjalaan tehtäisiin. Tällainen erikoisuus voidaan ottaa mukaan M30 kokoelmaan ja mielestäni sille on paikkansa myös Itä-Karjala kokoelmassa.

Hammaste-erikoisuuksia myytiin useita kohteita, nämä lienevät tulleen jokin aikaa sitten hajoitetusta asiaan erikoistuneesta kokoelmasta, jonka myynti alkoi jo edellisessä Hellmann huutokaupassa. Kohteet menivät hyvin kaupaksi. Mikäli oikein katsoin myytiin kaikki M30 kohteet! Siinä missä filateliapuolella M30 kohteita oli myytävänä useita ja hyviä, oli postihistoriapuolellakin muutamia hyviä kohteita. Jäin ihmettelemään 1mk vihreän painotuotteen (Sveitsiin) myyntihintaa, joka oli 100€. Kohde on kuitenkin aika vaikea ja niitä tunnetaan nykytiedon mukaan vain noin 15kpl. Hiukan hirvittää…

Korjailin alla olevaa tekstiä sen sisältämien virheiden takia – silmät harittivat niin paljon iltamyöhään, että en a) osannut lukea; b) ymmärtänyt väärin lukemaani ja c) numerotkaan eivät onnistuneet… pahoittelut! Nyt on enemmän ”sinnepäin”….

Mielestäni mielenkiintoisin postihistoriakohde oli isokokoinen rahapussukka, jonka kohdeseloste luki seuraavasti: ”Erikoinen isokokoinen vakuutettu lähetys Helsingistä 20.2.1939 Ruotsiin. Ommeltu kangaspussi, joka on vakuutettu yli 800 000 markan arvosta. Postimaksuna 12 kappaletta 25 markan puunhakkaajia ja lisäksi muita M30 merkkejä yhteensä 322,80 markan edestä”. Kyseessä oli ilmeisesti myytyjen autojen myyntihintojen tuloutuksessa käytetty rahalähetys, joka oli vakuutettu. Taksa piti kutinsa, mutta sen laskeminen vaatii jonkin verran hoksnokkaa, nimittäin kyseessä ei ole aivan tavallinen juttu. Vakuutusmaksu määräytyy vakuutusmäärän kautta, ja tällä lähetyksellä se oli 815269,60 markkaa, joka käännettynä kultafrangeiksi oli 67952,42 KFr. Vakuutusmaksu Pohjoismaihin oli 30 penniä jokaiselta tuhannelta markalta, eli 816*0,30mk = 244,80mk. Ja nyt tulee ”knoppi”, joka avaa taksan salaisuuden ja joka löytyy taksakirjan sivulta 127: ”Kirjeen ylin paino oli 500 g, painavammat lähetykset taksoitettiin kansainvälisten taksojen mukaisesti.” Toisin sanoen, vaikka kirje oli lähetetty Ruotsiin ei siihen sovellettu kirjemaksun osalta Pohjoismaisen postisopimuksen taksoja, koska sen paino ylitti sopimuksessa määritellyn ylärajan, vaan kirje taksoitettiin kansainvälisen taksan mukaisesti. Kirjaus ulkomaille lähettämisen aikaan 1939 oli 2,50mk. Kun kirjeen kokonaisuuden maksu oli 322,80 jää kirjemaksuksi 75,50 mk, joka vastaa 0,74kg painoista kirjettä (eli 37 kertaa 20 grammaa – 3,50mk ensimmäiseltä 20 grammalta ja sen jälkeen 2mk jokaiselta 20:ltä grammalta). Näin taksa täsmäisi. Jäin miettimään, että olisiko pitänyt maksaa vakuutusmaksukin kansainvälisen taksan mukaan… näin ei tässä tapauksessa ole tehty (se on selvää, sillä kv. taksan mukainen vakuutusmaksu olisi ollut yksinään enemmän kuin koko kirjeelle maksettu postimaksu).

*Volvon rahapussi vakuutettuna kirjeenä Ruotsiin*

Toinen vaihtoehto on, että on maksettu myös vakuutetun lähetyksen lakkausmaksu 50p (joka sisälsi myös ”laskemisen”; kuorellahan on laskettu vakuutusmaksu myös kultafrangeina) ja käytetty Pohjoismaista kirjausmaksua 2,00mk. Tämä vaikuttaa ehkäpä todennäköisemmältä ja olisi linjassa sen kanssa, että kirjeen kuljetusmaksu olisi maksettu kv. taksan mukaan, mutta kirjaus ja vakuutusmaksu pohjoismaisen mukaan. En pysty varmaksi sanomaan miten asia on, sillä kohteen taustapuolta ja mahdollisia sinetöintejä ei kuvassa ole näkyvissä. Joka tapauksesa on sanottava, että on mahdollista saada taksa osumaan.

Tämä isokokoinen ”ihmetys” myytiin 190 euron hinnalla, lähtöhinta oli huomattavasti alempana. Ostaja sai hyvän kohteen, joka sopii hyvin M30 postihistoriakokoelmaan. Muistan, että vastaavia tunnetaan vain muutamia ja aiemmin myyntihinta on ollut korkeampikin…

Merkki-Albertin 67. huutokauppa tarjosi M30 keräilijälle suurehkon määrän kohteita, joiden joukossa muutamia erinomaisia kohteita. Filateliapuolella myytävänä oli paljon loistoleimaisia merkkejä, jotka jäivät suurimmaksi osaksi myymättä. Myös muutamia erikoisuuksia oli tarjolla – näistä kiinnostavin, ainakin myyntihintansa puolesta oli 6mk oranssin merkin hammastesiirtymä leikkeellä. Siirtymä oli tehnyt merkistä ”matalan”. 30 euron lähtöhinnasta hinta nousi aina 209 euron myyntihintaan saakka. Aikamoinen nousu! Vaaleanharmaanvioletin Saimaa 10mk merkin numerokuusilo myytiin 85 eurolla. Paljon filateliaa jäi myymättä…

Postihistoriapuolella saatettiin havaita mopobensan käryä, sillä ”nostattelu” oli ainakin yhden kohteen osalta aikamoista! Kyseessä oli kenttäpostista Ruotsiin lähetetty asiakirja, joka oli osoitettu Ruotsissa toimivaan kirjeenvaihdolla toimivaan ammatti-instituuttiin. Mielenkiintoisen ja hyvän lähetyksestä tekee se, että siinä luki kirjoituskoneella kirjoitettu, leimojen alle jäänyt, teksti ”affärshandlingar” eli asiakirjoja, mikä ”varmistaa” asian. Tiedetään, että joukoissa palvelevat ruotsinkielisen yksikön sotilaat opiskelivat ”korsuistaan” tulevaisuuttaan varten ja tätä postia tunneetaan joitakin lähetyksiä. Tällä kertaa asia sai aivan uudet mittasuhteet, kun kohde lähti 25 euron limitistään tanakkaan nousuun, joka pysähtyi vasta 445 euron juhlavaan summaan. Jättäjällä lienee ollut muikea ilme, kun savun hälvettyä ja mopojen kaarrettua talleihinsa näkyi numerotaululla lopputulemana yli viisitoistakertainen myyntihinta verrattuna lähtöhintaan.

Muuta kiinnostavaa edustivat muutamat M30 merkeillä aikaiset lentolähetykset, erityisesti lentopostikortit, joiden hinnat nousivat hieman lähdöistään, sekä Saksaan syyskuussa 1942 lähetetty kirje, joka oli maksettu 2:75mk ja 75p merkein. Muistamme, että 3½mk oliivi leijonamerkki ilmestyi vasta 1.10. ja sininen 3½mk merkki oli ollut käytännössä loppuunmyyty jo pitkän aikaa. Näin kyseinen kohde on erittäin hyvä 75p merkin käyttö sen kuukauden aikana kun postimaksu piti maksaa muilla kuin 3½mk oliivilla merkillä. Kohteen hinta nousi 20 euron pohjasta 52 euroon, mikä ei kohteen harvinaisuuden huomioon ottaen ollut erityisen korkea hinta. Viiden kympin pohjilla myytiin vaikea sanomalehtilähetys, joka oli maksettu 3mk merkillä yksin. Mainitaan vielä lentopostikortti Uruguayhin kahdella 25mk sinisellä leijonamerkillä, joka nousi 35 euron hintaan – Uruguay on parempi kohdemaa.

Sitten ihmettely: Jo kertaalleen aiemmin (Hellmanilla) myymättä jäänyt ja nyt Albertilla 220€ lähtöhintaan myytävänä ollut 2½mk punaisen merkin käyttötarkoituksenmukainen yksittäiskäyttö postikortilla Ranskaan ei mennyt taaskaan kaupaksi. En pysty tätä ymmärtämään – kohde on yksi kovimpia M30 kohteita ja niitä tunnetaan alle kymmenen kappaletta. Edellisen kerran olen nähnyt vastaavan kohteen tulevan myydyksi noin 400 euron hintaan. Se on varma asia, että näitä ei kaikilla ole.

Nyt on aika mennä nukkumaan, mutta lisään tähän vielä muutaman kuvan Forssan kerhon keräilytapahtumasta Kuhalankadulta. Tupa oli täynnä kun saavuimme paikalle kello 09 aamulla. Vaikka auton akku oli tyhjä, löytyi tarpeellinen määrä autoja, jolla Salon kerholaiset pääsivät kuin pääsivätkin perille turvallisesti – ja pois. Tällä kertaa kuvia myös ns. keittiön puolelta, eli kerhon kanttiinista, jonka tiskin äärellä Forssan kerhon pitkäaikainen puheenjohtaja Kari Tapola on juuri tekemässä hankintoja.

Syksy käynnistyi – JFP, HTO & SF

30 syyskuun, 2023 By Mikael Collan

Syksy on käynnistynyt monellakin tapaa, kerhot tapaavat taas normaalijärjestyksessä ja näin tekee myös Salon kerho, joka tosin tänä syksynä aloitti kokoukset jo elokuun puolella. Yleensä ensimmäinen kokous kesän jälkeen on ollut syyskuussa, mutta nyt totesimme, että ”mikä ettei?”. Myös Oulun kerhossa toiminta on pyörähtänyt käyntiin ja minulla oli mahdollisuus työmatkan yhteydessä käydä pyörähtämässä sopivasti osuneessa kokouksessa, jossa pidin myös esitelmän. Huomaan, että ajatukseni ovat olleet jossain aivan muualla kuin missä pitäisi, sillä ainuttakaan kuvaa en ymmärtänyt Oulusta ottaa! Se mikä jäi mieleen oli, että kokoontumisen yhteydessä kerhoon otettiin uusi jäsen, alle 40-vuotias keräilijä! Lisäksi se, että kerhohuutokaupan myyntiprosentti oli tasan sata – toki kohteita ei montaa ollut, mutta kaikki meni!

Oulun kerhon puheenjohtajana toimii Ilkka Salonen ja kerholaisten joukossa oli muutama tuttu naama näyttelyistä, toki erityisesti M30 keräilyn grand old man Hannu Kauppi etunenässä. Hannulta sain kyydin kerholle ja kerholta illaksi kentälle, josta pääsin sinivalkoisin siivin illaksi kotiin…. vai miten se mainos nyt menikään.

Liiton sivuille on laitettu luettava ja PDF versio edesmenneen postihistoriakeräilijä Jorma Keturin kirjasta ”Kirjesalaisuus murtui”. Kirja on vuodelta 2012, mutta syystä tai toisesta se jäi julkaisematta. Kyseessä on laajasti suomalaista postisensuuria käsittelevä helppolukuinen teos, jossa on valtava tietosisältö kaikille postihistorian keräilijöille. Myös M30 keräilijät hyötyvät, sillä kirja käsittelee toisen maailmansodan ajan sotasensuuria laajasti. Suosittelen, sillä materiaali on Liiton jäsenille vapaasti saatavissa.

Huutokauppoja on järjestetty jo jonkin verran ja tässä ajattelin avata vähän aikaa sitten päättyneitä Järvenpään Filateliapalvelun, HTO ja Suomen Filatelistiseuran huutokauppoja.

JFP:n huutokauppa 23 päättyi 23.9. M30 filateliaosastolla oli myytävänä pääasiallisesti loistoleimattuja merkkejä ja aika tavanomaista tavaraa. Kaupaksi meni arviolta puolet kohteista. Ainoa ”silmään osunut” filateliakohde oli 8mk violetin merkin pystysuuntainen hammastesiirtymä, joka oli leikattu hampaatomaksi ylälaidastaan. Kohde on aika hyvän näköinen ja 20 euron hinnallaan se oli mielestäni ostajalleen edullinen.

Postihistoriapuolella myytävänä oli vain viisi kohdetta! Eli ei paljon mitään. Näiden joukossa kiinnostava oli pika-pikkupaketti vuodelta 1951, tai oikeammin leike pikkupaketin paperista. Joka tapauksessa mielenkiintoinen ja aika harvinainen pikkupakettilähetys lisämaksulla. Kohteen hyvyys ei jäänyt huomaamatta ja se meni kaupaksi 90 euron hinnalla. Huutokaupan mopomiitti ja keulinta-osasto suoritettiin verolippuja sisältäneen kohteen ympärillä – neljä verolippua sisältänyt kohde myytiin 60 euron hinnalla. Itse en saanut ynnäiltyä miksi nämä saivat niin paljon intoa osakseen. Lieneekö liittynyt vastaanottajiin tai johonkin muuhun ehkäpä ei-filateeliseen syyhyn. Mainittakoon, että kohde, jossa oli useita ulkomaille lähetettyjä lähetyksiä oli niin huonolla resoluutiolla kuvattu, että oli mahdotonta päätellä mistä oli kysymys. Tästä syystä jätin mahdollsiet huudot huutamatta – olisi tärkeää, että kuvista saa selvää, muuten on turha olla kuvia.

HTO #63 päättyi 24.9. M30 filateliaosastolla oli parisen kymmentä kohdetta tarjolla ja postihistoriaosastolla kolmisen kymmentä. Kaiken kaikkiaan noin puolet myytäväksi laitetusta teki kauppansa. Filateliapuolella myytävänä oli pääasiallisesti loistoleimattuja merkkejä, jotka eivät kympin pohjilla erityisen hyvin liikahtaneet – tavara myytiin pääasiallisesti pohjahinnalla. Postihistoriapuolella oli kaupan kiinnostaviakin kohteita. Kotimaan postissa kulkenut pakettikortti, jolla oli Notraco Oy:n suojaleimatut M30 merkit nousi 20 euron pohjistaan lähes 120 euron hintaan. Mielestäni kohde on hyvä, koska siinä on Notraco Oy:n leima ja lähetys kuvastaa hyvin firman bisnestä kuin tietysti itse pääasiaa, eli suojareijitystä. Toinen kotimaassa kulkenut kiinnostavampi kohti oli kirjattu paikalliskirje Helsingissä, joka oli maksettu yksin 35mk Olavinlinna-merkillä. Kohde nousi noin 25 euroon, vitosen pohjistaan.

Kaksi sodan aikaista lentopikakuorta Ruotsiin (eri kohdenumeroilla) myytiin n. 15 euron hintaan. Nämä olivat kiinnostavia, sillä lentoreitit Ruotsiin vaihtelivat sodan aikana. Kun näitä reittejä haluaa esitellä on mukavaa, kun kohteissa on lisämaksuja mukana.

Vuoden 1933 Zeppelinin Etelä-Amerikan lennolla kulkenut kirje myytiin noin sadalla kahdella kympillä ja voitti Notraco suojareijitekortin vain pienellä marginaalilla, korkeimman myyntihinnan keränneenä M30 postihistoriakohteena. Zeppelinlentojahan oli muutamia ja näistä tunnetaan Suomestakin lähetettyjä kohteita. Osa kohteista on väärätaksaisia, mutta tällä kertaa myyty oli taksaltaan ok. On pakko todeta, että mitään ihmeellisyyksiä ei M30 osastoilla tällä kertaa ollut tarjolla.

Siksi olikin sitäkin ihmeellisempää, kun vastaan tuli koko huutokaupan ylivoimaisesti kovin M30 kohde osastosta ”Viro”. Siellä oli myytävänä ulkomaan postiosoitus vuodelta 1939, joka oli lähetetty Suomesta ja jolle oli asiaan kuuluvasti Virossa maksettu kotiinkantomaksu virolaisilla Merkeillä. Ulkomaan postiosoitukset ovat vaikeita ja niitä käsittääkseni tunnetaan M30 merkein alle kymmenen kappaletta. Kohteen hinta kuitenkin nousi 10 euron lähtöhinnastaan aina n. 180 euron hintaan saakka. Lieneekö myyjä ymmärtänyt mitä myy, kun lähtöhinta oli asetettu niin alas.

Taksa on oikein, nimittäin postiosoituksen määrä on ollut 504 markkaa, ja taksakirja kertoo meille, että taksa on tällöin lomakkeelta löytyvä 5,50mk. Kun näitä kansainvälisiä postiosoituksia tulee vastaan, on syytä olla varovainen, sillä tiedetään Turusta kappaleita, jotka lienevät tulleiksi pihistetyksi postitoimistosta tai tarkoituksella tehtyjä filunkia varten. Näissä filunkikappaleissa ei ole vastaanottajamaan leimoja eikä asiaan kuuluvia kotiinkantomaksuja jne. Tarkkana näiden kanssa, sillä harvinaisuutensa vuoksi huijauksistakin pyydetään usein korkeita hintoja.

SF:n huutokauppa 114 päättyi 27.9. ja se meni minulta töiden takia aikamoisen ohi. En ehtinyt katsomaan tarjontaa läpi. Myytävää oli M30 osastossa jonkin verran. Kiinnostava ”väliinputoaja” oli ennen 1,25mk merkin julkaisua lähetetty 1,25mk taksainen postikortti, joka meni kaupaksi n. 17 eurolla. Muuta mielenkiintoista oli 4½mk merkin ja 9mk merkin yhteiskäyttö lentokirjeellä USA:han huhtikuussa 1945. Kumpikin merkki puolusti paikkaansa, kun kirjeen taksa oli 4½mk ja lentolisä juurikin 9mk. Lentopostin osastossa oli myytävänä kotimaan lentokirje Ivaloon vuodelta 1951. Se myytiin 22 eurolla, eli ei kovin kovaan hintaan.

Pian edessä ovat Postimerkkimessut. Tarkalleen sanottuna 26.-29.10. Helsingin messukeskuksessa. Perinteiseen tapaan mukana on tietysti Filatelistiliitto omalla osastollaan, jossa esitellään myös mukana olevia kokoelmia. Kauppiasosasoja on mukana totutusti. Oma panokseni tällä kertaa on kaksi kehystä Saksan vuosien 1922-1923 inflaatio-aikaa käsittelevä pieni kokoelma, joka on esillä 100 vuotta sitten tapahtuneen hyperinflaation ”kunniaksi”. Juuri vuoden 1923 lopussa, messujen aikoihin, oli inflaatio hurjimmillaan! Jorma Keturi, jonka mainitsin yllä keräsi myös Venäjän postihistoriaa – Postimerkkimessuille on tulossa näytille postuumisti Jorman keräämä venäläisen kirjatun postin kokoelma yhdessä kehyksessä. Lisäksi Jorman kultaa voittaneen Suomessa tapahtunutta sensuuria kuvaavan kokoelman ja tämän yhden kehyksen kokoelman dokumentoiva, Liiton kustantama kirja on tilattavissa Postimerkkimessuilta. Kirjaa painetaan paperiversiona vain tilattu määrä ja uusia painoksia ei liene tulossa myöhemmin.

HTO 62 ja Forssan kerhon kesäpäivä Tammelassa

4 kesäkuun, 2023 By Mikael Collan

HTO:n 62. huutokauppa päättyi 24.5. illalla, tätä kirjoitusta aloittaessani huutokaupan jälkimyynti on juuri loppunut. HTO:n huutokaupassa oli M30 filateliakohteita myytävänä parisen kymmentä ja postihistoriakohteita yli neljäkymmentä. Nämä siis M30 osastoissa. Myös muissa osastoissa oli M30 kohteita. kaiken kaikkiaan voidaan arvoida, että M30 kohteita lienee ollut myynnissä n. sata kappaletta. Tämä tietysti on mukavaa M30 keräilijän kannalta, kun kohteita on tarjolla – erityisen mukavaa olisi tietysti se, että myynnissä olisi juuri sellaisia kohteita mitä itse kaipaa, mutta se onkin sitten jo ihan eri juttu.

Filateliapuolella myynnit olivat yli 75%, mikä tietysti on ihan ”ok” tulos. Myynnissä oli pääasiassa loistoleimattua materiaalia. Myymättä jäi 300mk lentokone-merkin leimaamattomia ryhmiä, joiden lähtöhinnat oli asetettu aika korkealle. Tiukinta filateliakohteiden hintakärkeä edustivat 1½mk harmaan merkin loistoleimaus (yli 40 euroa) ja 9mk ”korkea” merkki (55€). Uskomattomuuksia ei ollut kaupan.

Postihistoriapuolella oli useita kiinnostavia lähetyksiä tarjolla. Kotimaassa kulkeneista tavaranäyte 1mk merkillä vuodelta 1937 myytiin 15€ lähtöhinnallaan ja 1mk rullamerkki postikortilla 25€ hintaan, myöskin limitillään. Vakuutetun kuoren vuodelta 1945, jonka maksuna oli käytetty 10p harmaita (violetteja) sellupaperisia (SP) leijonamerkkejä, myyntihinta kipusi aina yli 96 euron. Muistamme, että M30 leijonamerkkejä painettiin usealle paperille, joista 5 ja 10 pennin merkkien sellupaperille painetut painoerät ovat harvinaisia lähetyksillä. Tähän on kaksi syytä, ensiksikin nämä alimmat penniarvot olivat 1945 aikoihin tulleet aikamoisen tarpeettomiksi ja niitä saatettiin käyttää vain ”aukontäyttäjinä” postimaksujen maksamisessa ja käytännössä niitä löytyy juurikin vakuutetuilta lähetyksiltä, joissa vakuutusmaksujen pennimäärät vaativat pienen nimellisarvon merkkejä vielä 1945. Toinen syy on pienehkö painosmäärä. Siinä missä 10p ensimmäisiä tilauseriä, jotka painettiin lumppupaperille (LP) painettiin 8 miljoonaa kappaletta, painettiin sellupaperille ja näiden välissä käytetylle lumppusellupaperille (LSP) vain 0,5 miljoonaa merkkiä. Kun kerätään M30 filateelista kokoelmaa on tarpeellista pyrkiä keräämään myös kaikille papereille sopivat lähetykset.

Vakuutetut kirjeet kotimaassa eivät ole erityisen harvinaisia, mutta 10p sellupaperiset merkit siis ovat – kohteessa maksettiin juuri sellupaperin merkkien käytöstä. Taksa muodostui kotimaan (21-250g) kirjeen taksasta (1.9.1942–30.6.1945) 6,00mk + kirjausmaksusta (1.9.1942–30.6.1945) 3,50mk + vakuutuksesta (2001-3000mk) 2140 markalle (1.1.1935–30.6.1945) 0,90mk = 10,40mk. Kirjeen takana on vielä paperiset sinetit. Asiansa ajava kohde, mutta ei irronnut halvalla. Jos on oikein tarkkana, niin pari kertaa kymmenessä vuodessa voi nostaa vastaavaan edullisesti ”eurolaatikosta”… mutta tätä tehdessä tulee vähintäänkin muutama pummikin.

Tanskaan lähetetty kirjattu pikalentokirje vuodelta 1940 leimattuna Vaasassa meni kaupaksi 22 eurolla. Kirje oli ajalta, jolloin posti Ruotsiin lensi Turusta ja Vaasasta (siis EI Helsingistä). Tämä kuori oli lentänyt Vaasasta reitillä Vaasa-Sundsvall-Tukholma, jota kautta lennettiin 24.1.-23.3.1940, suora Vaasa – Tukholma reitti muuttui, koska suomalaisia sotalapsia kuljetettiin Vaasasta Ruotsiin juuri Sundsvalliin. Latviaan Suomen ja Latvian 1937 alkaneen postisopimuksen kirjetaksan mukainen lentokirje, jonka postimaksu oli maksettu kahdella M30 karmiinilla 2mk merkillä nousi 30 euron lähtöhinnasta 73 euron yli. Lentoposti Latviaan erikoistaksan aikaan on vaikeaa ja kun tätä postia tulee vastaan on syytä muistaa, että lentopostin lentolisä ei kuulunut sopimuksen piiriin samalla tavalla kuin Viron kanssa tehdyssä postisopimuksessa. Taksojen kanssa on siis oltava varovaisena. Kohteet ovat siis vaikeita ja kun tarkoitan vaikeita puhutaan siitä, että lentokirjeitä Latviaan erikoistaksalla tunnetaan alle 10 kappaletta. Kyseinen kuori oli Sointu-yhtiön kuori – Sointu oli levymerkki, joka teki savikiekkoajoista lähtien levytyksiä ja sota-aikanakin useita ajan artistien levytyksiä. Soinnun tuotantoa on remasteroitu ja sitä on saatavilla CD levyilläkin.

Yllä näkyvä lentokirje Rigaan on taksoitettu Suomen ja Latvian välisen postisopimuksen kirjetaksan mukaisesti (kirje alle 20g) 2,00mk ja lentolisä Euroopan lentolisän mukaisesti 2,00mk per 20g. Tyylikäs kuori ja kokoelmatasoinen kohde sekä M30 postihistorialliseen tai lentopostikokoelmaan, miksipä ei M30 filateeliseenkin kokoelmaan 2mk merkin kohdalle.

Saksaan 1940 lähetetty siisti toisen painoluokan lentokirje myytiin n. 40 eurolla ja siisti toisen painoluokan kirjattu kirje Italiaan vuodelta 1942 30 euron pohjillaan. Kirje Saksaan vuoden 1946 joulukuulta 10mk sinisen leijonan yksittäiskäytöllä myytiin 40 euron pohjillaan. Postiyhteys Saksaan aukesi juuri 1946 joulukuussa ja kohde on erinomainen postihistoriakohde, sillä sen avulla voidaan kertoa postin avautumisen tarina. ”Toisella puolella” samaa asiaa olisi syyskuussa 1944 Saksaan lähetetty lähetys, mielellään ”postiyhteys keskeytynyt”-leimauksella. M30 30mk linja-auto merkillä maksettu kirjattu kirje Neuvostoliittoon meni kaupaksi 20 eurolla – lähetys on hyvän näköinen ja ostaja sai sen edullisesti.

Erinomainen yksittäispostite 12/10mk merkille

12/10mk päällepainamamerkin yksittäiskäyttö kirjeellä Argentinaan vuodelta 1948 myytiin n. 37 eurolla. Kohde on erinomainen käyttö tälle merkille ja vaikea. Meni aika edullisesti, sillä vastaavan tasoisia ei ole usein tarjolla. Hyvä kohde M30 filateeliseen tai postihistoriakokoelmaan.

Myytävänä oli myös muutamia eriä, jotka eivät alhaisista lähtöhinnoistaan huolimatta menneet kaupaksi – kuvia katsomalla hiukan jäi mietityttämään… näytti siltä, että olisi saanut edullisestikin. Ehiöiden osastossa oli myytävänä kirjattu postikortti kotimaassa 1942 M30 lisämerkein M30 ehiöllä. Tämä myytiin hieman yli 37 eurolla. Kaiken kaikkiaan tällä kertaa oli mukana hyviäkin M30 kohteita, erityisesti postihistoriapuolella. Hintataso ei kaikilta osin noussut korkeaksi ja ostajat pääsivät edullisesti. Toivottavasti tämä innoittaa myös uusia nimiä keräämään M30 kokoelmia!

Forssan kerho on aktiivinen filateelinen toimija ja järjestää vuosittain kolme perinteistä tapahtumaa, kaksi keräilytapahtumaa ja kesätapahtuman. Nyt on kysymys kesätapahtumasta, joka järjestettiin 1.6. Tammelassa Tammelan Opiston huvilalla. Kelit olivat ajoittain kaikkea muuta kuin kesäiset ja erään paikalla olleen toteamus siitä, että vain kolmen viikon kuluttua alkaisivat päivät taas lyhenemään ja pääsemme takaisin nauttimaan talvikaudesta sai yhden sun toisenkin pohtimaan syntyjä syviä. Allekirjoittanut oli tätä kommenttia ennen kuitenkin käynyt nauttimassa erinomaiset löylyt rantasaunassa ja pulahtanut järvessäkin, joten verenkierto toimi nopeassa tahdissa ja viileä ”kesä”lämpötilakaan ei saanut hymyä hyytymään. Helsingistä päin tulleet kertoivat kohdanneensa matkalla raekuuroja ja lämpötilan käyneen alle neljän asteen lukemissa… Paikalla lienee elohopea seisahtuneen noin kympin paikkeille. Veden lämpötilan arvelen olleen myöskin kympin paikkeilla.

Ohjelmaa oli järjestetty monenlaista, perinteisten myyntipöytien, joita oli useampien myyjien toimesta tuotu paikalle, lisäksi oli arpajaiset ja makkaraa sekä leipiä pöydät notkuen. Tapahtuman koulutus-osastosta vastasi Tampereen kerhon Juha Valtonen, joka piti oikein mielenkiintoisen esitelmän Ukrainan postihistoriasta. Tuli selväksi, että Ukraina on ollut suurvaltojen temmellyskenttä aina ja tämä asiantila on johtanut Ukrainan alueella asuvien kannalta ikäviinkin tapahtumiin. Postihistorialtaan alue on kiinnostava ja eri maiden postihallintoja siellä on toiminut useita. Tässäkin blogissa on Ukrainan postihistoriasta puhuttu.

Järjestetyssä huutokaupassa oli paljon kohteita tarjolla, lähes kaikki ”järkihinnoin”, eli lähtöhinnat eivät päätä huimanneet. Meklarina toimi Petri Jansson, jonka kirjavahko kielenkäyttö herätti useita kertoja hilpeyttä ja muutaman kerran piiskasi tilanteen oikean huutokaupan tunnelmaan. Usein hinnat jäivät edullisiksi ostajalle, mutta myyjät pääsivät sataprosenttisesti eroon tavarastaan. Itsekin lähdin muutaman huutokauppakohteen kanssa polkemaan takaisin Saloon.

Arpajaisten ensimmäinen arpa oikeutti sytyttämään merkkirovion, jolla poistetaan kierrosta ”roskaa” eli surkeasti leimattua massamerkkiä, joka pahimmassa tapauksessa kiertää negatiivisena kiertopalkintona huutokaupoissa jopa vuosia. Forssalaiset ovat päättäneet omin toimin tehdä stopin tälle kiertävälle ilmiölle ja aika ajoin pistää savuna ilmaan satoja tuhansia roskamerkkejä. Forssan kerhon primus motor on Kari Tapola, joka nähdään milloin keittiössä puurtamassa voileipien parissa, milloin toimittamassa arpajaisia tai toimimassa huutokaupan kirjurina. Tällä kertaa apuja keittiöhommiin saatiin SF:n Heidiltä. Nöyränä kiitän Forssan kerholaisia ja muita järjestäjiä, sillä itse pääsin nauttimaan täysin rinnoin heidän työnsä hedelmistä ilman omaa panosta. On hienoa, että hyväntuulisia tapahtumia järjestetään, se lujittaa harrastuksen sosiaalista puolta ja piristää vaikka Suomen kesä on lyhyt mutta vähäluminen.

TAVASTEX-22 (Osa 2) ja huutokaupoista

24 syyskuun, 2022 By Mikael Collan

Edellisessä kirjoituksessa TAVASTEX22 näyttelystä lähinnä fiilistelin näyttelyn meininkiä, mutta löytyineistä kohteista en kertonut mitään. Tässä on nyt tarkoitus esitellä muutama löytynyt kohde ja lisäksi keskustella kahdesta päättyneestä huutokaupasta ja niiden annista. Kuten aiemmassa jo kerroin, oli Hämeenlinnassa paikalla kauppiaita – Vesa Järvistö, Aarno Aspbäck Ruotsista, Merkki Albert, sekä Hämeen kerhojen yhteistiski. Myös Suomen Filateliapalvelu ja Posti sekä Ahvenaanmaan posti olivat esillä. Postiljonen näytti huutokauppakohteitaan. Jos joku jäi mainitsematta, niin se ei ole tarkoituksenmukaista.

Lentopainotuote 23.12.1953 Jerusalemiin, Israeliin. Taksa: Painotuote (-50g) ulkomaille (1.1.1952 – 31.3.1959) 10,00mk + painotuotteen lentolisä (per 10g) Israeliin (1.7.1953 – 30.9.1957) 10,00mk = 20,00mk. Parempi taksakohde.

Oman keräilyni kannalta ehkäpä paras kohde löytyi Hämeen kerhojen laatikoista, joista huomasin ilokseni 20mk sinisen M30 merkin yksittäispostitteena ja lentona lähetetyn painotuotepostikortin. Kortille oli taksaa käsittelevää tietoa kirjoitettu tutulla käsialalla, nimittäin kortti on kulkenut jo edesmenneen Jussi Kerppolan käsien kautta. Tästä innostuneena uskaltauduin ostamaan kortin, vaikka 50-luvun alun lentotaksat Lähi-Itään eivät mieleeni muistuuneetkaan. Kotona tehdyn tarkistuksen jälkeen pystyin toteamaan, että oikein on ja siitä tietysti olen tyytyväinen. Lentopainotuotteista on tässäkin blogissa kirjoitettu aiemminkin, nehän ovat yleensä vaikeampia kuin esimerkiksi lentopostikortit ja lentokirjeet – siksi tämäkin kohde, vieläpä yhdellä merkillä lähetettynä lämmittää sydäntä. Kun vielä esittelin lentopostikokoelmaa näyttelyssä oli tämä jonkinlainen mukava mansikka kakun päälle. Niin… ja Hämeen kerhojen tiskin hinnat eivät ole sieltä sekavimmasta päästä, kalleutensa suhteen.

Toinen kohde, jonka pääsin kotiuttamaan ei tullutkaan kauppiailta, vaan puoliksi vaihtona ja puoliksi rahalla keräilijäkolleegalta. Kyseessä on 1½mk M30 ehiökortin palautus- eli vastaus-osa Neuvostoliitosta vuodelta 1936. Punaiset ulkomaan vastaus-ehiökortit ovat kohtalaisen mukavia kohteita, vaikkeivat välttämättä super-harvinaisia. Olen huomannut, että niitä ei kuitenkaan liiku välttämättä kovin paljon, erityisesti ilman lisämerkkejä kulkeneina ne ovat hyvälaatuisina vaikeita löytää. Ei mikään kanuuna siis, mutta siisti käyttötarkoituksen mukainen käyttö oikeana taksa-aikana. Muistamme, että postikortin taksa oli juurikin 1½mk 1.12.1931 – 31.10.1936. Ehiökortteihin liittyen, M30 ehiökokoelmien paras esitys, Jussi Tuorin esittämä Kari Rahialan kokoelman pohjille perustuva kokoelma oli näytillä TAVASTEX-22 näyttelyssä ja sai hyvät pisteet.

1½mk punaisen vastaus-ehiökortin palautusosa Neuvostoliitosta Suomeen vuodelta 1936. Hyvä esimerkki tarvekäytöstä tälle ehiölle.

Kolmas kohde, joka löytyi erään kauppiaan laatikosta on kirjattu lentokirje, joka oli lähetetty kahdella 4mk postitalo merkillä. Vaikka leimat eivät luksus-laatua olleetkaan, päädyin ostamaan kohteen, koska se oli siistin näköinen kokonaisuus vaikka lähempi tarkastelu osoittaakin, että hieman kuori on ”sottaisen näköinen”. Ehkäpä innostuin juuri 4mk merkkien käytöstä. On itse asiassa mielenkiintoista yrittää jälkikäteen ymmärtää miksi on ostanut jotain – pohdiskelu on jonkinlainen matka omaan psyykkeeseen… Tämä on kuitenkin lapsille sallittu blogi, joten ei mennä asiassa tämän syvemmälle. Knoppina vuonna 1938 valmistuneesta pääpostitalosta muistamme, että se on ensimmäinen rakennus Suomessa, jonka katolla on helikopterikenttä. Mitä tällä tiedolla teemme… aika näyttää. Todennäköisesti emme mitään, mutta en ole myöskään keksinyt mitään käytännön käyttöä sille, että osaan piin desimaaleja useampia ulkoa.

Kirjattu lentokirje Kotkasta 11.5.1939 Saksaan. Kaksi 4mk Postitalo-merkkiä. Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille (1.11.1936 – 30.9.1942) 3,50mk + kirjaaminen ulkomaille (1.12.1931 – 30.9.1942) 2,50mk + kirjeen lentolisä (per 20g) Eurooppaan (1.4.1928 – 30.9.1942) 2,00mk = 8,00mk. Taksa on oikein.

Neljäs kohde, jonka nostan esiin ja jonka nostin euron laatikosta on 1.10.1942 päivämääräisellä Helsinki AVION leimalla leimattu 3½ / 2:75mk violetti leijonamerkki. Kuorelle on kirjoitettu postilaatikko-osoite Ruotsissa ja kyse on olevinaan painotuotteesta. Homma haisee monellakin tapaa. Hajun lähde valkenee nopeimmin, kun tarkistetaan merkin ensipäivä, joka on 1.2.1943. Eli on täysin mahdotonta, että kohde olisi voinut tulla leimatuksi 1.10.1942, neljä kuukautta ennen merkin ilmestymistä. Mikäli kyseessä ei ole jonkinlainen aikakoneella suoritettu matka, on kyseessä filunki, eli huijaus, eli puhallus. Tai ainakin sen yritys ja tässä tapauksessa ”keräilijän vahingoksi”. Kohdetta myynyt kauppias oli ilmeisesti tiennyt asian, koska kyseiseen kohteeseen oli kirjoitettu ”ei FDC” sen merkiksi, ettei kukaan kovaonninen sitä sellaiseksi tai jonkinlaiseksi ”aikaiseksi” leimaukseksi menisi luulemaan… kaikenlaistahan väitetään ja sattuu. Euron laatikossa keksintö oli oikeassa paikassa. Toki tällaiset pitää leimata huijauksiksi ja näin aion tehdä. Eli tämä (kin) kohde saa ”stempel falsch” leimauksen. Pyydän painamaan mieleen tämän asian, eli sen, että Helsinki AVION leimalla on tehty jälkileimauksia M30 kohteista. Näin ollen kannattaa olla varovainen niiden kanssa ja pohtia onko asia sitä miltä se näyttää.

Huijaus-leimaus, eli latinaksi: Filunkis Avionis Helsinkiensis

Mitä muuta hajunlähdettä tässä sitten oli? Noh… taksa-hoksaajat näkevät heti päältä, että teksti ”tryksak” viittaa painotuotteeseen, jonka taksa vuonna 1942 muka-muka leimauksen aikaan oli ulkomaille 1mk per 50g – itse asiassa 1.10.1942 oli painotuotteen tämän taksan ensimmäinen käyttöpäivä. Painotuotteen lentolisä Pohjoismaihin oli 2,00mk (per 20g) myöskin alkaen 1.10.1942. Eli kohde olisi väärätaksainen vaikka se olisi muuten aito. Eli kaksinkertaisesti metsään. Ikävä kyllä filateliassa ja postihistoriassa kaksi miinusta ei tee plussaa. Kaiken kaikkiaan M30 ostokset olivat kohtalaisen pienimuotoisia, mutta tämä on edessä kaikilla, joilla keräily pääsee siihen pisteeseen, että kokoelma on pitkällä. Ehkäpä juuri siksi minäkin päätin näyttää myös lentopostia, koska samalla M30 materiaalilla, jota olen kerännyt sain siihen hyvän rungon luotua – toki kokoelmassa on mukana myös M17 ja M54 kohteita, jotka rehellisesti sanottuna olivat minulle haasteellisia kerätä nopeasti, mutta uutta haastetta tuli silti muutenkin – ajattelu piti laittaa uuteen asentoon ja se on aina terveellistä ja tervetullutta. Muutenkin kuin posthistoriaan liittyen.

Viimepäivinä päättyi kaksi huutokauppaa. Näistä ensimmäisenä Järvenpään Filateliapalvelun huutokauppa nro. 26. Tällä kertaa M30 osalta tavaraa oli erikseen kahdessa osastossa filatelia ja postihistoria erikseen. Filateliaosastossa myytävää oli vähän yli 20 kohdetta ja postilähetystpuolella kymmenkunta. Mukana oli muutama kiinnostava kohde – tällä kertaa filateliapuolen tarjonta oli kiinnostavampaa… tai kun tilanne oli se, että postihistoriapuolella ei erikoisempaa ollut, niin filateliapuolella oli jotain. Kiinnostavin kohde huutokaupassa oli 10mk Saimaa merkin erikoinen reijitys, joka ilmeisesti oli ”kolminkertainen osuma”. Jotain siis lienee mennyt pahasti pieleen ja on syntynyt erikoisuus. Tämä herätti 61 euron edestä kiinnostusta. En pidä hintaa järjettömänä, sillä ei tällaisia outouksia joka päivä tule vastaan. Mahtuu epäilemättä hiukan vaativampaankin M30 kokoelmaan ja erityisesti suojareijitekokoelmaan. Erikoinen hinnannousu koettiin 40mk puunhakkaajamerkin Ekenäs 1952 leimatun loistoleimaisen merkin osalta. Sen hinta kipusi aina 56 euroon saakka. Tämä oli mielestäni kallis hinta.

Postihistoria-puolelta nostan vain yhden kohteen, 1940 helmikuussa Englantiin lähetetyn kirjeen, joka oli sensuroitu Englannissa, sensorin numero oli 1989 ja käytetty liuska oli mallia PC66. Englantilaisilla oli muutamia sensuuriliuskamalleja käytössä, ja tämä PC66 on aika yleinen. Lipukkeen painojälkeä tunnetaan neljää päätyyppiä ja muutamia päätyyppien alatyyppejä. Sensuurileimojen ja lipukkeiden / liuskojen tutkimus ja keräily on oma erikoisharrastuksensa postihistorian alalla. Englantilaista sensuuria kerätään tietysti erityisesti Englannissa, mutta se koskettaa lähes kaikkea Euroopasta sodan aikana Yhdysvaltoihin lähetettyä postia ja suurta osaa muuallekin lähetettyä postia ja on näin ollen kiinnostava keräilyn osa-alue. Sensuurimerkinnät auttavat myös usein ymmärtämään postin kulkureittejä. Vuonna 1940 helmikuussa Saksa ei ollut vielä miehittänyt Tanskaa ja Norjaa, joten tämä kirje on kulkenut Ruotsin tai Norjan sataman kautta Englantiin. Muuta M30 kiinnostavaa oli myytävänä lentopostin joukossa, muttei mitään maata järisyttävää.

HTO:n 59. huutokauppa päättyi päivää JPF:n huutokaupan jälkeen. Filateliapuolella oli myytävänä noin parinkymmenen kohteen joukossa pääasiallisesti loistoja. Näistä 2mk sinisen merkin loisto nousi aina lähes 64 euroon saakka, mikä oli aikamoisen kova hinta. Paikallisen mopomiitin pojatkin olisivat moisesta keulimisesta ylpeitä. Muutakin keulimista ilmeni, nimittäin 20p merkkien kymmenen-ryhmä numeropalalla lähetetty kotimaan kirje, joka oli leimattu Ikkala rivileimalla nousi lähes 250 euroon. Tämä oli sensaatiomainen nousu, sillä mitään järkiperustetta en sille löydä. Lieneekö Ikkala-leima jonkinlainen yksisarvinen? Itse kuorella ei ollut mitään erityistä. Toinen rakettimainen nousu nähtiin Saksaan sopimustaksan ensimmäisen taksa-ajan aikaiselta lentokuorelta, 25€ limitistä aina 170 euroon saakka. Näitä 5kk taksaisia kohteita tunnetaan aika monta ja niitä on saanut edullisemmin hankittua jo pitkään. Ainoa mikä olisi voinut selittää asiaa oli se, että kuorella käytetyt 25p ja 50p merkit olisivat olleet vihkosta. Kuvan perusteella asiaa ei voinut päätellä, mutta ensimmäinen fiilikseni tämän teorian suhteen oli se, todennäköisyydet eivät ole tämän asian puolella… Mukavaa tässä asiassa on se, että ainakin jollakin oli rahaa ja nyt jollakin toisella.

Sopimustaksan mukainen lentokirje Saksaan, kuva HTO

Samaan aikaan kun Saksaan 1942 lähetetty ensimmäisen painoluokan lentokuori lähti laukalle, ei kymmenenen painoluokan lentokuori päässyt edes maasta irti. Vuonna 1936 syyskuussa Saksaan lähetetty kuori, jolla taksa oli kasattu kolmella 10mk Saimaa merkillä ja kahdella 3mk tummanoliivilla M30 merkillä oli pistetty myyntiin 10€ limitillä. Kuoren päälle oli laitettu paino 196g, joka on kunnioitettava paino lentopostikirjeelle. Hämmästyttävää oli nähdä, että kuori ei mennyt normaalin huutokaupan aikana kaupaksi, vaan teki kauppansa vasta jälkimyynnissä pohjahinnallaan. Korkeamman painoluokan kirjeet ovat _aina_ vaikeampia kuin samoina aikoina lähetetyt ensimmäisen painoluokan kirjeet ja lentona korkeammat painoluokat ovat aina vaikeampia, koska lähetyksen hinta tyypillisesti nousee vikkelästi, kun paino lisääntyy. Näin oli myös tämän kohteen osalta, jossa 196g painoa tarkoitti 10 kertaa 20g lentolisämaksua, joka tuohon aikaan oli 2mk per 20g. Kirjeen taksa 200g kirjeelle oli 16mk. Näin ollen lentolisän osuus oli kokonaisuudesta enemmän kuin kirjeen osuus. Ehkäpä kirjeen suuri koko teki siitä vähemmän haluttavan, mutta kaksisataa grammaa painavaa kirjettä harvemmin pystyy pieneen kuoreen edes tekemään.

Lentokirje Saksaan 1936 syyskuussa. Taksa 36mk. Kuva HTO.

Kahdella 1mk rullamerkillä Unkariin lähetetty kirje myytiin 50 euron pohjallaan. Tämä ei ollut erityisen kallis hinta, sillä paremmat rullamerkkien käytöt ovat vaikeita ja kaikki ulkomaille menneet rullamerkkilähetykset ovat hyviä. Pikalentokuori Saksaan vuodelta 1940 myytiin vähän yli 15 eurolla ja lentopostikortti Portugaliin yksin 12mk sinisellä merkillä nousi yli 45 euron. Kaikenlaista siis oli myytävänä, parempaakin. Hinnat asettuivat tällä kerralla tavalla, jota en osannut odottaa enkä ymmärtää. Toki preferenssit vaihtelevat keräilijästä toiseen.

Huutokauppasyksy on selvästi alkanut ja tapahtumiakin on tiedossa. Forssassa on kun vaihteessa näyttely ja 90-vuotisjuhla… aktiviteetteja riittää. Huhut filatelian kuolemasta ovat raskaasti liioiteltuja.

Seuraava sivu »