malli1930.fi

HTO Huutokauppa 70.

By

HTO huutokaupassa on ajoittain hyviä M30 kohteita ja näin oli tälläkin kertaa. Merkkipuolella oli myynnissä noin parikymmentä kohdetta, joista mainittakoon avatut automaattimerkkirullat 10p ja 50p merkeistä, jotka menivät kaupaksi n. 50 eurolla. 10mk Saimaa-merkin hammastamaton pari esittelyarkista nousi 40 euron pohjistaan aina 71 euron hintaan. Myynti oli merkkipuolella 75% luokkaa.

Postihistoriapuolella oli mukana hyviä kohteita, kotimaan kohteista harvinaisin oli 1mk oranssilla merkillä maksettu taksataulu, joka myytiin 120 euron pohjallaan. Näitä tunnetaan käsittääkseni vain muutama kappale. 3mk punaisella merkillä tauluja tiedetään n. 5kpl, 3mk keltaisella 2-3 ja 2mk vihreällä yksi. Kokoelmakelpoisesta harvinaisuudesta on siis kyse. Lyhyen taksan 3mk keltainen kotimaan postikortilla myytiin 25 eurolla. Tämä oli edullinen hinta – ehkäpä ostajat eivät olleet erityisen hereillä. Muistan vastaavista maksetun enemmänkin. Merkki julkaistiin sen verran myöhään, että se ehti tällä taksalla ”toimia” vain pari kuukautta.

3mk keltainen kotimaan postikortilla. Taksa vaihtui pian 1946 alussa. Painotuotteen taksalla tätä merkkiä tunnetaan enemmän kuin vaikeammalla postikortin taksalla.

Neljännen painoluokan kirjattu paketti (12kg) nousi 10 euron pohjistaan 65 euroon. Tämä oli hiukan yllätys, koska kyse ei ollut erityisen harvinaisesta kohteesta, joskin korkeampia painoluokkia pitää vähän metsästää, jos niitä kokoelmaansa haluaa. Kotimaan pikalentokirje vuodelta 1956 maksoi tällä kertaa 15 euroa, minkä voi todeta olevan edullinen hinta. Yleensä kotimaan lentoposti on vaikeahkoa ja lisämaksullisena hyvinkin vaikeaa. Vaikka lentopostia alkaa kotimaassa olla ”helpommin” saatavissa 1950-luvulla ja sen jälkeen, ei voi sanoa, että hyviä kohteita kasvaisi puissa.

Sodan aikana 1943 Sveitsiin lähetetty pikalentokirje myytiin 15 euron pohjallaan. Hinta oli mielestäni erittäin alhainen, koska kaikki lentoposti sodan aikana lisämaksuilla on parempaa. Sveitsiin oli voimassa 4½mk pohjataksa. Ostaja sai halpaan hintaan kokoelmakelpoista tavaraa. Toinen Sveitsiin sodan aikana kulkenut kirjetaksainen kohde ei mennyt kaupaksi.

Tällä kertaa korkeimpaan hintaan nousi Etelä-Afrikkaan Johannesburgiin 1954 lentona lähetetty pakettikortti. Kortin hinta lähti sadasta eurosta nousemaan ja nousi aina 215 euroon asti. Hyvän näköisestä kohteesta on kyse, arvaankohan väärin, kun epäilen tämän kohteen tulevan vastaan jossakin lentopostikokoelmassa tulevissa näyttelyissä.

Lentopakettikortti Etelä-Afrikkaan. Merkkejä yhteensä 2376 markan edestä. Enso-Gutseitin postia, lentänyt Kööpenhaminan kautta.

Kesän tuloa odotellaan jo… kun lumisade kiihtyy, on kesä Suomessa usein lähellä. Raekuuroja viime viikolla Salossakin koettiin. Pian juhlitaan kesää Tammelassa Forssan kerhon kesätapahtumassa ja Kuopio 250 alueellisen näyttelyn ilmoittautuminen aukeaa. Kuopiolaiset ovat laittaneet näyttelyyn pääsyyn pisterajan – vain alle 89 pistettä aiemmin saaneet kokoelmat saavat osallistua. Kehysmaksu on huokea, 25 euroa kehykseltä.

Kirivaihde silmään

By

Kiivaan työrytmin ja pitkän maanpuolustuskurssin takia on blogin kirjoittaminen joutunut vähäksi aikaa hyllylle, mikä on tarkoittanut useiden jo päättyneiden huutokauppojen ja muiden tapahtumien tunnelmien välittämättä jättämistä. Yritetäänpä hiukan kiriä näin pääsiäismaanantain loppuillasta! Sitten viimeisen kirjoituksen päättyneet ovat ainakin HTO:n, Järvenpään Filateliapalvelun, Hellmann huutokauppa ja Merkki-Albertin huutokauppa. Käytännössä ollaan nähty erittäin laaja kattaus filateliaa ja mitään ei ole hiiskuttu! Olen tietysti ollut iloinen siitä, että asiasta on esitetty kysymyksiä, siis siitä, että milloin tulee seuraava kirjoitus… yritetään olla tuottamatta suurta pettymystä, vaikka tässä nyt täytyykin vetää mutkia suoraksi, kun kerralla kerrottavaa on niin paljon.

Aloitetaan HTO huutokaupasta, jossa tällä kertaa oli myytävää kahdessa M30 osastossa – filatelia ja postihistoria oli laitettu omiin osastoihinsa. Postimerkkipuolen kohteista mainittakoon kohtalaisen hyvä pystysuuntainen 2:75mk violetin merkin siirtymäpari, joka myytiin noin parilla kympillä, mikä oli limitin kaksinkertaistuminen. Muuta erityistä ei myytävänä ollut – vain yksi kohde jäi myymättä. Postihistoriapuolellakin myynti oli M30 osastossa hyvä – arvelen, noin 80%. Kertaalleen aiemmin myymättä jäänyt Yhdysvaltoihin lähetetyn paketin päällipaperi, jolle merkit oli liimattu, mutta taksa ei ollut oikein, koska osa merkeistä oli jäänyt puuttumaan (muistamme, että vuoden 1932 jälkeen ei USA:an käytetty pakettikortteja) oli myynnissä nyt kympin lähdöllä. Kohde on erittäin vaikea ja oikeataksaisena olisi varmasti herättänyt suurta kilvoittelua. Nytkin kohde meni kolmella kympillä kaupaksi. Muuta myynnissä ollutta olivat muutamat kenttäpostin alennetuin taksoin lähetetyt pakettikortit sekä lentopostikortti Kanadaan 30mk postiauto-merkin yksittäiskäyttönä. Kortti myytiin 20€ pohjillaan. HTO:ssa oli muuta mielenkiintoista, mutta tällä kertaa M30 osasto ei ollut erityisen ihmeellinen.

Järvenpään Filateliapalvelun 31. huutokaupassa oli merkkipuolella myytävänä pääasiallisesti loistoleimattuja merkkejä eikä juuri mitään ihmeellistä. Hyvää ja harvinaista M30 filateliakohdetta ei suinkaan löydy jokaiseen huutokauppaan, vaikka malli on ”uudempaa” filateliaa, on asia siten, että vaikeita kohteita riittää ja niiden metsästämiseen saa menemään vuosia. Tähän pulaan ei JFP tällä kertaa pystynyt auttamaan. Asia oli kuitenkin postihistoriapuolella toisin, nimittäin myynnissä oli erinomaisen hyvä ja vaikea kotimaan kohde! Kyseessä oli hyvinkin tavallisen näköinen vakuutettu kuori, joka tarkemmassa tarkastelussa osoittautuu vakuutetuksi virkakirjeeksi, jolle on maksettu jotakin 50p vihreällä leijonamerkillä. Muistamme, että virkakirjeiden osalta oli käytössä kaksi erilaista lähetyksen postimaksuun liittyvää kommervenkkiä, nimittäin postirahavapaus ja vapaakirjeoikeus. Postirahavapaus käsitti postimaksun ja kirjaamisen, vapaakirjeoikeus lisäksi vakuutusmaksun. Paavolan kunnalla oli vapaakirjeoikeus, jonka perusteella vakuutetun kirjeen sai lähettää veloituksetta, mutta mikäli haluttiin vakuutetun kirjeen lakkaus, tuli lakkausmaksu maksaa! Näin tälläkin kirjeellä on tehty ja on maksettu vain ja ainoastaan vakuutetun kirjeen lakkausmaksu, jonka taksa oli 1.1.1935-31.8.1942 50 penniä.

Lakkausmaksuksi käytetty 50p vihreä M30 leijonamerkki
Paavolan postitoimiston lakkasinetit

Tällaisia kohteita tunnetaan minun tietääkseni tämän myydyn kohteen lisäksi vain yksi toinen ja se oli näytillä SFEX näyttelyssä 2020 Helsingissä Harri Ala-Honkolan M30 postihistoriakokoelmassa. Kohteen lähtöhinta oli asetettu 15 euroa ja se kipusi aina 65 euroon saakka. Huutomaksuineen alle sadalla eurolla ostaja sai erinomaisen kohteen.

Muuta kiinnostavaa myytävänä ollutta oli kotimaassa yksin 40mk merkillä lähetetty pikkupaketin kuoren palanen (jäi 30€:lla myymättä), Kotimaan lentopostikortti Helsingistä Maarianhaminaan 1950 (mh. limitti 10€), Ranskaan Turun lentosatamasta lähetetty lentopostikortti 3mk merkin yksittäispostitteella (mh. limitti 10€) ja Unkariin 1938 lähetetty kirjattu lentopostikirje (mh. 15€, limitti 10€). M30 4½mk sinisen leijonamerkin yksittäiskäyttö kirjeellä Sveitsiin vuodelta 1943 myytiin 63 eurolla limitin oltua 50€. Myytävänä siis oli kaikenlaista ”pikkumukavaa” ja yksi kova kohde. Ei kovin huono postihistoriallinen kattaus loppujen lopuksi. Myynti oli kohtalaisen hyvää – kaiken kaikkiaan ehkäpä 70% luokkaa. Homman nimi on se, että kohteiden lähdöt täytyy asettaa riittävän alas ja hinnat nousevat, jos ovat noustakseen…

131. Hellman huutokauppa päättyi maaliskuun puolivälin tuntumassa. Tällä kertaa myynti meni yli miljoonan euron, mikä on huomattava summa rahaa. M30 osastolla oli mielenkiintoisia kohteita myytävänä, tällä kertaa erityisesti automaattimerkkejä oli tarjolla myös ns. parempaan kokoelmaan. Myytävänä oli mm. 10p, 50p ja 1mk automaattimerkkien täydet rullat. Näistä 1mk rulla on kaikkein vaikein ja niitä ei tunneta kuin aniharvoja. Toivottavasti ostaja ei lähde paloittelemaan rullaa ”rahanteon” toivossa, nimittäin veikkaan, että niin ei tulisi tapahtumaan.

Rullat menivät 60€, 90€ ja 360€ hinnoilla kaupaksi – hinnat olivat hyvin suhteessa harvinaisuuteen. Rullamerkkien kokoelmaerä meni kaupaksi 600 eurolla, mikä ei ole mielestäni ”erityisen paha”, mikäli ostaja tarvitsi hyvän erän kokoelmansa rullamerkkiosaston täytteeksi. Kerralla sai hyvät kohteet ja pääsi ”valmiiseen pöytään”.

Hieno 16 merkin ryhmä 1,25mk koevedosmerkkejä Karjalan väreissä myytiin 200€:lla. Näitä merkkejä tunnetaan isoissa ryhmissä vain muutama ryhmä – pareja ja nelilöitä tunnetaan useampia. Kysymyksessä on jonkinlainen hahmotelma siitä, että minkälaisia merkkejä (ilmeisesti) Itä-Karjalaan tehtäisiin. Tällainen erikoisuus voidaan ottaa mukaan M30 kokoelmaan ja mielestäni sille on paikkansa myös Itä-Karjala kokoelmassa.

Hammaste-erikoisuuksia myytiin useita kohteita, nämä lienevät tulleen jokin aikaa sitten hajoitetusta asiaan erikoistuneesta kokoelmasta, jonka myynti alkoi jo edellisessä Hellmann huutokaupassa. Kohteet menivät hyvin kaupaksi. Mikäli oikein katsoin myytiin kaikki M30 kohteet! Siinä missä filateliapuolella M30 kohteita oli myytävänä useita ja hyviä, oli postihistoriapuolellakin muutamia hyviä kohteita. Jäin ihmettelemään 1mk vihreän painotuotteen (Sveitsiin) myyntihintaa, joka oli 100€. Kohde on kuitenkin aika vaikea ja niitä tunnetaan nykytiedon mukaan vain noin 15kpl. Hiukan hirvittää…

Korjailin alla olevaa tekstiä sen sisältämien virheiden takia – silmät harittivat niin paljon iltamyöhään, että en a) osannut lukea; b) ymmärtänyt väärin lukemaani ja c) numerotkaan eivät onnistuneet… pahoittelut! Nyt on enemmän ”sinnepäin”….

Mielestäni mielenkiintoisin postihistoriakohde oli isokokoinen rahapussukka, jonka kohdeseloste luki seuraavasti: ”Erikoinen isokokoinen vakuutettu lähetys Helsingistä 20.2.1939 Ruotsiin. Ommeltu kangaspussi, joka on vakuutettu yli 800 000 markan arvosta. Postimaksuna 12 kappaletta 25 markan puunhakkaajia ja lisäksi muita M30 merkkejä yhteensä 322,80 markan edestä”. Kyseessä oli ilmeisesti myytyjen autojen myyntihintojen tuloutuksessa käytetty rahalähetys, joka oli vakuutettu. Taksa piti kutinsa, mutta sen laskeminen vaatii jonkin verran hoksnokkaa, nimittäin kyseessä ei ole aivan tavallinen juttu. Vakuutusmaksu määräytyy vakuutusmäärän kautta, ja tällä lähetyksellä se oli 815269,60 markkaa, joka käännettynä kultafrangeiksi oli 67952,42 KFr. Vakuutusmaksu Pohjoismaihin oli 30 penniä jokaiselta tuhannelta markalta, eli 816*0,30mk = 244,80mk. Ja nyt tulee ”knoppi”, joka avaa taksan salaisuuden ja joka löytyy taksakirjan sivulta 127: ”Kirjeen ylin paino oli 500 g, painavammat lähetykset taksoitettiin kansainvälisten taksojen mukaisesti.” Toisin sanoen, vaikka kirje oli lähetetty Ruotsiin ei siihen sovellettu kirjemaksun osalta Pohjoismaisen postisopimuksen taksoja, koska sen paino ylitti sopimuksessa määritellyn ylärajan, vaan kirje taksoitettiin kansainvälisen taksan mukaisesti. Kirjaus ulkomaille lähettämisen aikaan 1939 oli 2,50mk. Kun kirjeen kokonaisuuden maksu oli 322,80 jää kirjemaksuksi 75,50 mk, joka vastaa 0,74kg painoista kirjettä (eli 37 kertaa 20 grammaa – 3,50mk ensimmäiseltä 20 grammalta ja sen jälkeen 2mk jokaiselta 20:ltä grammalta). Näin taksa täsmäisi. Jäin miettimään, että olisiko pitänyt maksaa vakuutusmaksukin kansainvälisen taksan mukaan… näin ei tässä tapauksessa ole tehty (se on selvää, sillä kv. taksan mukainen vakuutusmaksu olisi ollut yksinään enemmän kuin koko kirjeelle maksettu postimaksu).

Volvon rahapussi vakuutettuna kirjeenä Ruotsiin

Toinen vaihtoehto on, että on maksettu myös vakuutetun lähetyksen lakkausmaksu 50p (joka sisälsi myös ”laskemisen”; kuorellahan on laskettu vakuutusmaksu myös kultafrangeina) ja käytetty Pohjoismaista kirjausmaksua 2,00mk. Tämä vaikuttaa ehkäpä todennäköisemmältä ja olisi linjassa sen kanssa, että kirjeen kuljetusmaksu olisi maksettu kv. taksan mukaan, mutta kirjaus ja vakuutusmaksu pohjoismaisen mukaan. En pysty varmaksi sanomaan miten asia on, sillä kohteen taustapuolta ja mahdollisia sinetöintejä ei kuvassa ole näkyvissä. Joka tapauksesa on sanottava, että on mahdollista saada taksa osumaan.

Tämä isokokoinen ”ihmetys” myytiin 190 euron hinnalla, lähtöhinta oli huomattavasti alempana. Ostaja sai hyvän kohteen, joka sopii hyvin M30 postihistoriakokoelmaan. Muistan, että vastaavia tunnetaan vain muutamia ja aiemmin myyntihinta on ollut korkeampikin…

Merkki-Albertin 67. huutokauppa tarjosi M30 keräilijälle suurehkon määrän kohteita, joiden joukossa muutamia erinomaisia kohteita. Filateliapuolella myytävänä oli paljon loistoleimaisia merkkejä, jotka jäivät suurimmaksi osaksi myymättä. Myös muutamia erikoisuuksia oli tarjolla – näistä kiinnostavin, ainakin myyntihintansa puolesta oli 6mk oranssin merkin hammastesiirtymä leikkeellä. Siirtymä oli tehnyt merkistä ”matalan”. 30 euron lähtöhinnasta hinta nousi aina 209 euron myyntihintaan saakka. Aikamoinen nousu! Vaaleanharmaanvioletin Saimaa 10mk merkin numerokuusilo myytiin 85 eurolla. Paljon filateliaa jäi myymättä…

Matala 6mk merkki

Postihistoriapuolella saatettiin havaita mopobensan käryä, sillä ”nostattelu” oli ainakin yhden kohteen osalta aikamoista! Kyseessä oli kenttäpostista Ruotsiin lähetetty asiakirja, joka oli osoitettu Ruotsissa toimivaan kirjeenvaihdolla toimivaan ammatti-instituuttiin. Mielenkiintoisen ja hyvän lähetyksestä tekee se, että siinä luki kirjoituskoneella kirjoitettu, leimojen alle jäänyt, teksti ”affärshandlingar” eli asiakirjoja, mikä ”varmistaa” asian. Tiedetään, että joukoissa palvelevat ruotsinkielisen yksikön sotilaat opiskelivat ”korsuistaan” tulevaisuuttaan varten ja tätä postia tunneetaan joitakin lähetyksiä. Tällä kertaa asia sai aivan uudet mittasuhteet, kun kohde lähti 25 euron limitistään tanakkaan nousuun, joka pysähtyi vasta 445 euron juhlavaan summaan. Jättäjällä lienee ollut muikea ilme, kun savun hälvettyä ja mopojen kaarrettua talleihinsa näkyi numerotaululla lopputulemana yli viisitoistakertainen myyntihinta verrattuna lähtöhintaan.

Asiakirja Ruotsiin KP osoitteesta
Kuukauden ajan taksa piti rakentaa ”wanhoin” keinoin

Muuta kiinnostavaa edustivat muutamat M30 merkeillä aikaiset lentolähetykset, erityisesti lentopostikortit, joiden hinnat nousivat hieman lähdöistään, sekä Saksaan syyskuussa 1942 lähetetty kirje, joka oli maksettu 2:75mk ja 75p merkein. Muistamme, että 3½mk oliivi leijonamerkki ilmestyi vasta 1.10. ja sininen 3½mk merkki oli ollut käytännössä loppuunmyyty jo pitkän aikaa. Näin kyseinen kohde on erittäin hyvä 75p merkin käyttö sen kuukauden aikana kun postimaksu piti maksaa muilla kuin 3½mk oliivilla merkillä. Kohteen hinta nousi 20 euron pohjasta 52 euroon, mikä ei kohteen harvinaisuuden huomioon ottaen ollut erityisen korkea hinta. Viiden kympin pohjilla myytiin vaikea sanomalehtilähetys, joka oli maksettu 3mk merkillä yksin. Mainitaan vielä lentopostikortti Uruguayhin kahdella 25mk sinisellä leijonamerkillä, joka nousi 35 euron hintaan – Uruguay on parempi kohdemaa.

Sitten ihmettely: Jo kertaalleen aiemmin (Hellmanilla) myymättä jäänyt ja nyt Albertilla 220€ lähtöhintaan myytävänä ollut 2½mk punaisen merkin käyttötarkoituksenmukainen yksittäiskäyttö postikortilla Ranskaan ei mennyt taaskaan kaupaksi. En pysty tätä ymmärtämään – kohde on yksi kovimpia M30 kohteita ja niitä tunnetaan alle kymmenen kappaletta. Edellisen kerran olen nähnyt vastaavan kohteen tulevan myydyksi noin 400 euron hintaan. Se on varma asia, että näitä ei kaikilla ole.

Nyt on aika mennä nukkumaan, mutta lisään tähän vielä muutaman kuvan Forssan kerhon keräilytapahtumasta Kuhalankadulta. Tupa oli täynnä kun saavuimme paikalle kello 09 aamulla. Vaikka auton akku oli tyhjä, löytyi tarpeellinen määrä autoja, jolla Salon kerholaiset pääsivät kuin pääsivätkin perille turvallisesti – ja pois. Tällä kertaa kuvia myös ns. keittiön puolelta, eli kerhon kanttiinista, jonka tiskin äärellä Forssan kerhon pitkäaikainen puheenjohtaja Kari Tapola on juuri tekemässä hankintoja.

Syksy käynnistyi – JFP, HTO & SF

By

Syksy on käynnistynyt monellakin tapaa, kerhot tapaavat taas normaalijärjestyksessä ja näin tekee myös Salon kerho, joka tosin tänä syksynä aloitti kokoukset jo elokuun puolella. Yleensä ensimmäinen kokous kesän jälkeen on ollut syyskuussa, mutta nyt totesimme, että ”mikä ettei?”. Myös Oulun kerhossa toiminta on pyörähtänyt käyntiin ja minulla oli mahdollisuus työmatkan yhteydessä käydä pyörähtämässä sopivasti osuneessa kokouksessa, jossa pidin myös esitelmän. Huomaan, että ajatukseni ovat olleet jossain aivan muualla kuin missä pitäisi, sillä ainuttakaan kuvaa en ymmärtänyt Oulusta ottaa! Se mikä jäi mieleen oli, että kokoontumisen yhteydessä kerhoon otettiin uusi jäsen, alle 40-vuotias keräilijä! Lisäksi se, että kerhohuutokaupan myyntiprosentti oli tasan sata – toki kohteita ei montaa ollut, mutta kaikki meni!

Oulun kerhon puheenjohtajana toimii Ilkka Salonen ja kerholaisten joukossa oli muutama tuttu naama näyttelyistä, toki erityisesti M30 keräilyn grand old man Hannu Kauppi etunenässä. Hannulta sain kyydin kerholle ja kerholta illaksi kentälle, josta pääsin sinivalkoisin siivin illaksi kotiin…. vai miten se mainos nyt menikään.

Liiton sivuille on laitettu luettava ja PDF versio edesmenneen postihistoriakeräilijä Jorma Keturin kirjasta ”Kirjesalaisuus murtui”. Kirja on vuodelta 2012, mutta syystä tai toisesta se jäi julkaisematta. Kyseessä on laajasti suomalaista postisensuuria käsittelevä helppolukuinen teos, jossa on valtava tietosisältö kaikille postihistorian keräilijöille. Myös M30 keräilijät hyötyvät, sillä kirja käsittelee toisen maailmansodan ajan sotasensuuria laajasti. Suosittelen, sillä materiaali on Liiton jäsenille vapaasti saatavissa.

Huutokauppoja on järjestetty jo jonkin verran ja tässä ajattelin avata vähän aikaa sitten päättyneitä Järvenpään Filateliapalvelun, HTO ja Suomen Filatelistiseuran huutokauppoja.

JFP:n huutokauppa 23 päättyi 23.9. M30 filateliaosastolla oli myytävänä pääasiallisesti loistoleimattuja merkkejä ja aika tavanomaista tavaraa. Kaupaksi meni arviolta puolet kohteista. Ainoa ”silmään osunut” filateliakohde oli 8mk violetin merkin pystysuuntainen hammastesiirtymä, joka oli leikattu hampaatomaksi ylälaidastaan. Kohde on aika hyvän näköinen ja 20 euron hinnallaan se oli mielestäni ostajalleen edullinen.

Postihistoriapuolella myytävänä oli vain viisi kohdetta! Eli ei paljon mitään. Näiden joukossa kiinnostava oli pika-pikkupaketti vuodelta 1951, tai oikeammin leike pikkupaketin paperista. Joka tapauksessa mielenkiintoinen ja aika harvinainen pikkupakettilähetys lisämaksulla. Kohteen hyvyys ei jäänyt huomaamatta ja se meni kaupaksi 90 euron hinnalla. Huutokaupan mopomiitti ja keulinta-osasto suoritettiin verolippuja sisältäneen kohteen ympärillä – neljä verolippua sisältänyt kohde myytiin 60 euron hinnalla. Itse en saanut ynnäiltyä miksi nämä saivat niin paljon intoa osakseen. Lieneekö liittynyt vastaanottajiin tai johonkin muuhun ehkäpä ei-filateeliseen syyhyn. Mainittakoon, että kohde, jossa oli useita ulkomaille lähetettyjä lähetyksiä oli niin huonolla resoluutiolla kuvattu, että oli mahdotonta päätellä mistä oli kysymys. Tästä syystä jätin mahdollsiet huudot huutamatta – olisi tärkeää, että kuvista saa selvää, muuten on turha olla kuvia.

HTO #63 päättyi 24.9. M30 filateliaosastolla oli parisen kymmentä kohdetta tarjolla ja postihistoriaosastolla kolmisen kymmentä. Kaiken kaikkiaan noin puolet myytäväksi laitetusta teki kauppansa. Filateliapuolella myytävänä oli pääasiallisesti loistoleimattuja merkkejä, jotka eivät kympin pohjilla erityisen hyvin liikahtaneet – tavara myytiin pääasiallisesti pohjahinnalla. Postihistoriapuolella oli kaupan kiinnostaviakin kohteita. Kotimaan postissa kulkenut pakettikortti, jolla oli Notraco Oy:n suojaleimatut M30 merkit nousi 20 euron pohjistaan lähes 120 euron hintaan. Mielestäni kohde on hyvä, koska siinä on Notraco Oy:n leima ja lähetys kuvastaa hyvin firman bisnestä kuin tietysti itse pääasiaa, eli suojareijitystä. Toinen kotimaassa kulkenut kiinnostavampi kohti oli kirjattu paikalliskirje Helsingissä, joka oli maksettu yksin 35mk Olavinlinna-merkillä. Kohde nousi noin 25 euroon, vitosen pohjistaan.

Kaksi sodan aikaista lentopikakuorta Ruotsiin (eri kohdenumeroilla) myytiin n. 15 euron hintaan. Nämä olivat kiinnostavia, sillä lentoreitit Ruotsiin vaihtelivat sodan aikana. Kun näitä reittejä haluaa esitellä on mukavaa, kun kohteissa on lisämaksuja mukana.

Vuoden 1933 Zeppelinin Etelä-Amerikan lennolla kulkenut kirje myytiin noin sadalla kahdella kympillä ja voitti Notraco suojareijitekortin vain pienellä marginaalilla, korkeimman myyntihinnan keränneenä M30 postihistoriakohteena. Zeppelinlentojahan oli muutamia ja näistä tunnetaan Suomestakin lähetettyjä kohteita. Osa kohteista on väärätaksaisia, mutta tällä kertaa myyty oli taksaltaan ok. On pakko todeta, että mitään ihmeellisyyksiä ei M30 osastoilla tällä kertaa ollut tarjolla.

Siksi olikin sitäkin ihmeellisempää, kun vastaan tuli koko huutokaupan ylivoimaisesti kovin M30 kohde osastosta ”Viro”. Siellä oli myytävänä ulkomaan postiosoitus vuodelta 1939, joka oli lähetetty Suomesta ja jolle oli asiaan kuuluvasti Virossa maksettu kotiinkantomaksu virolaisilla Merkeillä. Ulkomaan postiosoitukset ovat vaikeita ja niitä käsittääkseni tunnetaan M30 merkein alle kymmenen kappaletta. Kohteen hinta kuitenkin nousi 10 euron lähtöhinnastaan aina n. 180 euron hintaan saakka. Lieneekö myyjä ymmärtänyt mitä myy, kun lähtöhinta oli asetettu niin alas.

Taksa on oikein, nimittäin postiosoituksen määrä on ollut 504 markkaa, ja taksakirja kertoo meille, että taksa on tällöin lomakkeelta löytyvä 5,50mk. Kun näitä kansainvälisiä postiosoituksia tulee vastaan, on syytä olla varovainen, sillä tiedetään Turusta kappaleita, jotka lienevät tulleiksi pihistetyksi postitoimistosta tai tarkoituksella tehtyjä filunkia varten. Näissä filunkikappaleissa ei ole vastaanottajamaan leimoja eikä asiaan kuuluvia kotiinkantomaksuja jne. Tarkkana näiden kanssa, sillä harvinaisuutensa vuoksi huijauksistakin pyydetään usein korkeita hintoja.

SF:n huutokauppa 114 päättyi 27.9. ja se meni minulta töiden takia aikamoisen ohi. En ehtinyt katsomaan tarjontaa läpi. Myytävää oli M30 osastossa jonkin verran. Kiinnostava ”väliinputoaja” oli ennen 1,25mk merkin julkaisua lähetetty 1,25mk taksainen postikortti, joka meni kaupaksi n. 17 eurolla. Muuta mielenkiintoista oli 4½mk merkin ja 9mk merkin yhteiskäyttö lentokirjeellä USA:han huhtikuussa 1945. Kumpikin merkki puolusti paikkaansa, kun kirjeen taksa oli 4½mk ja lentolisä juurikin 9mk. Lentopostin osastossa oli myytävänä kotimaan lentokirje Ivaloon vuodelta 1951. Se myytiin 22 eurolla, eli ei kovin kovaan hintaan.

Pian edessä ovat Postimerkkimessut. Tarkalleen sanottuna 26.-29.10. Helsingin messukeskuksessa. Perinteiseen tapaan mukana on tietysti Filatelistiliitto omalla osastollaan, jossa esitellään myös mukana olevia kokoelmia. Kauppiasosasoja on mukana totutusti. Oma panokseni tällä kertaa on kaksi kehystä Saksan vuosien 1922-1923 inflaatio-aikaa käsittelevä pieni kokoelma, joka on esillä 100 vuotta sitten tapahtuneen hyperinflaation ”kunniaksi”. Juuri vuoden 1923 lopussa, messujen aikoihin, oli inflaatio hurjimmillaan! Jorma Keturi, jonka mainitsin yllä keräsi myös Venäjän postihistoriaa – Postimerkkimessuille on tulossa näytille postuumisti Jorman keräämä venäläisen kirjatun postin kokoelma yhdessä kehyksessä. Lisäksi Jorman kultaa voittaneen Suomessa tapahtunutta sensuuria kuvaavan kokoelman ja tämän yhden kehyksen kokoelman dokumentoiva, Liiton kustantama kirja on tilattavissa Postimerkkimessuilta. Kirjaa painetaan paperiversiona vain tilattu määrä ja uusia painoksia ei liene tulossa myöhemmin.

HTO 62 ja Forssan kerhon kesäpäivä Tammelassa

By

HTO:n 62. huutokauppa päättyi 24.5. illalla, tätä kirjoitusta aloittaessani huutokaupan jälkimyynti on juuri loppunut. HTO:n huutokaupassa oli M30 filateliakohteita myytävänä parisen kymmentä ja postihistoriakohteita yli neljäkymmentä. Nämä siis M30 osastoissa. Myös muissa osastoissa oli M30 kohteita. kaiken kaikkiaan voidaan arvoida, että M30 kohteita lienee ollut myynnissä n. sata kappaletta. Tämä tietysti on mukavaa M30 keräilijän kannalta, kun kohteita on tarjolla – erityisen mukavaa olisi tietysti se, että myynnissä olisi juuri sellaisia kohteita mitä itse kaipaa, mutta se onkin sitten jo ihan eri juttu.

Filateliapuolella myynnit olivat yli 75%, mikä tietysti on ihan ”ok” tulos. Myynnissä oli pääasiassa loistoleimattua materiaalia. Myymättä jäi 300mk lentokone-merkin leimaamattomia ryhmiä, joiden lähtöhinnat oli asetettu aika korkealle. Tiukinta filateliakohteiden hintakärkeä edustivat 1½mk harmaan merkin loistoleimaus (yli 40 euroa) ja 9mk ”korkea” merkki (55€). Uskomattomuuksia ei ollut kaupan.

Postihistoriapuolella oli useita kiinnostavia lähetyksiä tarjolla. Kotimaassa kulkeneista tavaranäyte 1mk merkillä vuodelta 1937 myytiin 15€ lähtöhinnallaan ja 1mk rullamerkki postikortilla 25€ hintaan, myöskin limitillään. Vakuutetun kuoren vuodelta 1945, jonka maksuna oli käytetty 10p harmaita (violetteja) sellupaperisia (SP) leijonamerkkejä, myyntihinta kipusi aina yli 96 euron. Muistamme, että M30 leijonamerkkejä painettiin usealle paperille, joista 5 ja 10 pennin merkkien sellupaperille painetut painoerät ovat harvinaisia lähetyksillä. Tähän on kaksi syytä, ensiksikin nämä alimmat penniarvot olivat 1945 aikoihin tulleet aikamoisen tarpeettomiksi ja niitä saatettiin käyttää vain ”aukontäyttäjinä” postimaksujen maksamisessa ja käytännössä niitä löytyy juurikin vakuutetuilta lähetyksiltä, joissa vakuutusmaksujen pennimäärät vaativat pienen nimellisarvon merkkejä vielä 1945. Toinen syy on pienehkö painosmäärä. Siinä missä 10p ensimmäisiä tilauseriä, jotka painettiin lumppupaperille (LP) painettiin 8 miljoonaa kappaletta, painettiin sellupaperille ja näiden välissä käytetylle lumppusellupaperille (LSP) vain 0,5 miljoonaa merkkiä. Kun kerätään M30 filateelista kokoelmaa on tarpeellista pyrkiä keräämään myös kaikille papereille sopivat lähetykset.

Sellupaperin 10 penniset V-kuorella

Vakuutetut kirjeet kotimaassa eivät ole erityisen harvinaisia, mutta 10p sellupaperiset merkit siis ovat – kohteessa maksettiin juuri sellupaperin merkkien käytöstä. Taksa muodostui kotimaan (21-250g) kirjeen taksasta (1.9.1942–30.6.1945) 6,00mk + kirjausmaksusta (1.9.1942–30.6.1945) 3,50mk + vakuutuksesta (2001-3000mk) 2140 markalle (1.1.1935–30.6.1945) 0,90mk = 10,40mk. Kirjeen takana on vielä paperiset sinetit. Asiansa ajava kohde, mutta ei irronnut halvalla. Jos on oikein tarkkana, niin pari kertaa kymmenessä vuodessa voi nostaa vastaavaan edullisesti ”eurolaatikosta”… mutta tätä tehdessä tulee vähintäänkin muutama pummikin.

Tanskaan lähetetty kirjattu pikalentokirje vuodelta 1940 leimattuna Vaasassa meni kaupaksi 22 eurolla. Kirje oli ajalta, jolloin posti Ruotsiin lensi Turusta ja Vaasasta (siis EI Helsingistä). Tämä kuori oli lentänyt Vaasasta reitillä Vaasa-Sundsvall-Tukholma, jota kautta lennettiin 24.1.-23.3.1940, suora Vaasa – Tukholma reitti muuttui, koska suomalaisia sotalapsia kuljetettiin Vaasasta Ruotsiin juuri Sundsvalliin. Latviaan Suomen ja Latvian 1937 alkaneen postisopimuksen kirjetaksan mukainen lentokirje, jonka postimaksu oli maksettu kahdella M30 karmiinilla 2mk merkillä nousi 30 euron lähtöhinnasta 73 euron yli. Lentoposti Latviaan erikoistaksan aikaan on vaikeaa ja kun tätä postia tulee vastaan on syytä muistaa, että lentopostin lentolisä ei kuulunut sopimuksen piiriin samalla tavalla kuin Viron kanssa tehdyssä postisopimuksessa. Taksojen kanssa on siis oltava varovaisena. Kohteet ovat siis vaikeita ja kun tarkoitan vaikeita puhutaan siitä, että lentokirjeitä Latviaan erikoistaksalla tunnetaan alle 10 kappaletta. Kyseinen kuori oli Sointu-yhtiön kuori – Sointu oli levymerkki, joka teki savikiekkoajoista lähtien levytyksiä ja sota-aikanakin useita ajan artistien levytyksiä. Soinnun tuotantoa on remasteroitu ja sitä on saatavilla CD levyilläkin.

Vaikea lentokirje Latviaan

Yllä näkyvä lentokirje Rigaan on taksoitettu Suomen ja Latvian välisen postisopimuksen kirjetaksan mukaisesti (kirje alle 20g) 2,00mk ja lentolisä Euroopan lentolisän mukaisesti 2,00mk per 20g. Tyylikäs kuori ja kokoelmatasoinen kohde sekä M30 postihistorialliseen tai lentopostikokoelmaan, miksipä ei M30 filateeliseenkin kokoelmaan 2mk merkin kohdalle.

Saksaan 1940 lähetetty siisti toisen painoluokan lentokirje myytiin n. 40 eurolla ja siisti toisen painoluokan kirjattu kirje Italiaan vuodelta 1942 30 euron pohjillaan. Kirje Saksaan vuoden 1946 joulukuulta 10mk sinisen leijonan yksittäiskäytöllä myytiin 40 euron pohjillaan. Postiyhteys Saksaan aukesi juuri 1946 joulukuussa ja kohde on erinomainen postihistoriakohde, sillä sen avulla voidaan kertoa postin avautumisen tarina. ”Toisella puolella” samaa asiaa olisi syyskuussa 1944 Saksaan lähetetty lähetys, mielellään ”postiyhteys keskeytynyt”-leimauksella. M30 30mk linja-auto merkillä maksettu kirjattu kirje Neuvostoliittoon meni kaupaksi 20 eurolla – lähetys on hyvän näköinen ja ostaja sai sen edullisesti.

Erinomainen yksittäispostite 12/10mk merkille

12/10mk päällepainamamerkin yksittäiskäyttö kirjeellä Argentinaan vuodelta 1948 myytiin n. 37 eurolla. Kohde on erinomainen käyttö tälle merkille ja vaikea. Meni aika edullisesti, sillä vastaavan tasoisia ei ole usein tarjolla. Hyvä kohde M30 filateeliseen tai postihistoriakokoelmaan.

Myytävänä oli myös muutamia eriä, jotka eivät alhaisista lähtöhinnoistaan huolimatta menneet kaupaksi – kuvia katsomalla hiukan jäi mietityttämään… näytti siltä, että olisi saanut edullisestikin. Ehiöiden osastossa oli myytävänä kirjattu postikortti kotimaassa 1942 M30 lisämerkein M30 ehiöllä. Tämä myytiin hieman yli 37 eurolla. Kaiken kaikkiaan tällä kertaa oli mukana hyviäkin M30 kohteita, erityisesti postihistoriapuolella. Hintataso ei kaikilta osin noussut korkeaksi ja ostajat pääsivät edullisesti. Toivottavasti tämä innoittaa myös uusia nimiä keräämään M30 kokoelmia!

Forssan kerho on aktiivinen filateelinen toimija ja järjestää vuosittain kolme perinteistä tapahtumaa, kaksi keräilytapahtumaa ja kesätapahtuman. Nyt on kysymys kesätapahtumasta, joka järjestettiin 1.6. Tammelassa Tammelan Opiston huvilalla. Kelit olivat ajoittain kaikkea muuta kuin kesäiset ja erään paikalla olleen toteamus siitä, että vain kolmen viikon kuluttua alkaisivat päivät taas lyhenemään ja pääsemme takaisin nauttimaan talvikaudesta sai yhden sun toisenkin pohtimaan syntyjä syviä. Allekirjoittanut oli tätä kommenttia ennen kuitenkin käynyt nauttimassa erinomaiset löylyt rantasaunassa ja pulahtanut järvessäkin, joten verenkierto toimi nopeassa tahdissa ja viileä ”kesä”lämpötilakaan ei saanut hymyä hyytymään. Helsingistä päin tulleet kertoivat kohdanneensa matkalla raekuuroja ja lämpötilan käyneen alle neljän asteen lukemissa… Paikalla lienee elohopea seisahtuneen noin kympin paikkeille. Veden lämpötilan arvelen olleen myöskin kympin paikkeilla.

Järvihän se siellä
Tammelan Opiston mökki
Merkkirovio
Juha Valtonen esitelmöi

Ohjelmaa oli järjestetty monenlaista, perinteisten myyntipöytien, joita oli useampien myyjien toimesta tuotu paikalle, lisäksi oli arpajaiset ja makkaraa sekä leipiä pöydät notkuen. Tapahtuman koulutus-osastosta vastasi Tampereen kerhon Juha Valtonen, joka piti oikein mielenkiintoisen esitelmän Ukrainan postihistoriasta. Tuli selväksi, että Ukraina on ollut suurvaltojen temmellyskenttä aina ja tämä asiantila on johtanut Ukrainan alueella asuvien kannalta ikäviinkin tapahtumiin. Postihistorialtaan alue on kiinnostava ja eri maiden postihallintoja siellä on toiminut useita. Tässäkin blogissa on Ukrainan postihistoriasta puhuttu.

Järjestetyssä huutokaupassa oli paljon kohteita tarjolla, lähes kaikki ”järkihinnoin”, eli lähtöhinnat eivät päätä huimanneet. Meklarina toimi Petri Jansson, jonka kirjavahko kielenkäyttö herätti useita kertoja hilpeyttä ja muutaman kerran piiskasi tilanteen oikean huutokaupan tunnelmaan. Usein hinnat jäivät edullisiksi ostajalle, mutta myyjät pääsivät sataprosenttisesti eroon tavarastaan. Itsekin lähdin muutaman huutokauppakohteen kanssa polkemaan takaisin Saloon.

Arpajaisten ensimmäinen arpa oikeutti sytyttämään merkkirovion, jolla poistetaan kierrosta ”roskaa” eli surkeasti leimattua massamerkkiä, joka pahimmassa tapauksessa kiertää negatiivisena kiertopalkintona huutokaupoissa jopa vuosia. Forssalaiset ovat päättäneet omin toimin tehdä stopin tälle kiertävälle ilmiölle ja aika ajoin pistää savuna ilmaan satoja tuhansia roskamerkkejä. Forssan kerhon primus motor on Kari Tapola, joka nähdään milloin keittiössä puurtamassa voileipien parissa, milloin toimittamassa arpajaisia tai toimimassa huutokaupan kirjurina. Tällä kertaa apuja keittiöhommiin saatiin SF:n Heidiltä. Nöyränä kiitän Forssan kerholaisia ja muita järjestäjiä, sillä itse pääsin nauttimaan täysin rinnoin heidän työnsä hedelmistä ilman omaa panosta. On hienoa, että hyväntuulisia tapahtumia järjestetään, se lujittaa harrastuksen sosiaalista puolta ja piristää vaikka Suomen kesä on lyhyt mutta vähäluminen.

TAVASTEX-22 (Osa 2) ja huutokaupoista

By

Edellisessä kirjoituksessa TAVASTEX22 näyttelystä lähinnä fiilistelin näyttelyn meininkiä, mutta löytyineistä kohteista en kertonut mitään. Tässä on nyt tarkoitus esitellä muutama löytynyt kohde ja lisäksi keskustella kahdesta päättyneestä huutokaupasta ja niiden annista. Kuten aiemmassa jo kerroin, oli Hämeenlinnassa paikalla kauppiaita – Vesa Järvistö, Aarno Aspbäck Ruotsista, Merkki Albert, sekä Hämeen kerhojen yhteistiski. Myös Suomen Filateliapalvelu ja Posti sekä Ahvenaanmaan posti olivat esillä. Postiljonen näytti huutokauppakohteitaan. Jos joku jäi mainitsematta, niin se ei ole tarkoituksenmukaista.

Lentopainotuote 23.12.1953 Jerusalemiin, Israeliin. Taksa: Painotuote (-50g) ulkomaille (1.1.1952 – 31.3.1959) 10,00mk + painotuotteen lentolisä (per 10g) Israeliin (1.7.1953 – 30.9.1957) 10,00mk = 20,00mk. Parempi taksakohde.

Oman keräilyni kannalta ehkäpä paras kohde löytyi Hämeen kerhojen laatikoista, joista huomasin ilokseni 20mk sinisen M30 merkin yksittäispostitteena ja lentona lähetetyn painotuotepostikortin. Kortille oli taksaa käsittelevää tietoa kirjoitettu tutulla käsialalla, nimittäin kortti on kulkenut jo edesmenneen Jussi Kerppolan käsien kautta. Tästä innostuneena uskaltauduin ostamaan kortin, vaikka 50-luvun alun lentotaksat Lähi-Itään eivät mieleeni muistuuneetkaan. Kotona tehdyn tarkistuksen jälkeen pystyin toteamaan, että oikein on ja siitä tietysti olen tyytyväinen. Lentopainotuotteista on tässäkin blogissa kirjoitettu aiemminkin, nehän ovat yleensä vaikeampia kuin esimerkiksi lentopostikortit ja lentokirjeet – siksi tämäkin kohde, vieläpä yhdellä merkillä lähetettynä lämmittää sydäntä. Kun vielä esittelin lentopostikokoelmaa näyttelyssä oli tämä jonkinlainen mukava mansikka kakun päälle. Niin… ja Hämeen kerhojen tiskin hinnat eivät ole sieltä sekavimmasta päästä, kalleutensa suhteen.

Toinen kohde, jonka pääsin kotiuttamaan ei tullutkaan kauppiailta, vaan puoliksi vaihtona ja puoliksi rahalla keräilijäkolleegalta. Kyseessä on 1½mk M30 ehiökortin palautus- eli vastaus-osa Neuvostoliitosta vuodelta 1936. Punaiset ulkomaan vastaus-ehiökortit ovat kohtalaisen mukavia kohteita, vaikkeivat välttämättä super-harvinaisia. Olen huomannut, että niitä ei kuitenkaan liiku välttämättä kovin paljon, erityisesti ilman lisämerkkejä kulkeneina ne ovat hyvälaatuisina vaikeita löytää. Ei mikään kanuuna siis, mutta siisti käyttötarkoituksen mukainen käyttö oikeana taksa-aikana. Muistamme, että postikortin taksa oli juurikin 1½mk 1.12.1931 – 31.10.1936. Ehiökortteihin liittyen, M30 ehiökokoelmien paras esitys, Jussi Tuorin esittämä Kari Rahialan kokoelman pohjille perustuva kokoelma oli näytillä TAVASTEX-22 näyttelyssä ja sai hyvät pisteet.

1½mk punaisen vastaus-ehiökortin palautusosa Neuvostoliitosta Suomeen vuodelta 1936. Hyvä esimerkki tarvekäytöstä tälle ehiölle.

Kolmas kohde, joka löytyi erään kauppiaan laatikosta on kirjattu lentokirje, joka oli lähetetty kahdella 4mk postitalo merkillä. Vaikka leimat eivät luksus-laatua olleetkaan, päädyin ostamaan kohteen, koska se oli siistin näköinen kokonaisuus vaikka lähempi tarkastelu osoittaakin, että hieman kuori on ”sottaisen näköinen”. Ehkäpä innostuin juuri 4mk merkkien käytöstä. On itse asiassa mielenkiintoista yrittää jälkikäteen ymmärtää miksi on ostanut jotain – pohdiskelu on jonkinlainen matka omaan psyykkeeseen… Tämä on kuitenkin lapsille sallittu blogi, joten ei mennä asiassa tämän syvemmälle. Knoppina vuonna 1938 valmistuneesta pääpostitalosta muistamme, että se on ensimmäinen rakennus Suomessa, jonka katolla on helikopterikenttä. Mitä tällä tiedolla teemme… aika näyttää. Todennäköisesti emme mitään, mutta en ole myöskään keksinyt mitään käytännön käyttöä sille, että osaan piin desimaaleja useampia ulkoa.

Kirjattu lentokirje Kotkasta 11.5.1939 Saksaan. Kaksi 4mk Postitalo-merkkiä. Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille (1.11.1936 – 30.9.1942) 3,50mk + kirjaaminen ulkomaille (1.12.1931 – 30.9.1942) 2,50mk + kirjeen lentolisä (per 20g) Eurooppaan (1.4.1928 – 30.9.1942) 2,00mk = 8,00mk. Taksa on oikein.

Neljäs kohde, jonka nostan esiin ja jonka nostin euron laatikosta on 1.10.1942 päivämääräisellä Helsinki AVION leimalla leimattu 3½ / 2:75mk violetti leijonamerkki. Kuorelle on kirjoitettu postilaatikko-osoite Ruotsissa ja kyse on olevinaan painotuotteesta. Homma haisee monellakin tapaa. Hajun lähde valkenee nopeimmin, kun tarkistetaan merkin ensipäivä, joka on 1.2.1943. Eli on täysin mahdotonta, että kohde olisi voinut tulla leimatuksi 1.10.1942, neljä kuukautta ennen merkin ilmestymistä. Mikäli kyseessä ei ole jonkinlainen aikakoneella suoritettu matka, on kyseessä filunki, eli huijaus, eli puhallus. Tai ainakin sen yritys ja tässä tapauksessa ”keräilijän vahingoksi”. Kohdetta myynyt kauppias oli ilmeisesti tiennyt asian, koska kyseiseen kohteeseen oli kirjoitettu ”ei FDC” sen merkiksi, ettei kukaan kovaonninen sitä sellaiseksi tai jonkinlaiseksi ”aikaiseksi” leimaukseksi menisi luulemaan… kaikenlaistahan väitetään ja sattuu. Euron laatikossa keksintö oli oikeassa paikassa. Toki tällaiset pitää leimata huijauksiksi ja näin aion tehdä. Eli tämä (kin) kohde saa ”stempel falsch” leimauksen. Pyydän painamaan mieleen tämän asian, eli sen, että Helsinki AVION leimalla on tehty jälkileimauksia M30 kohteista. Näin ollen kannattaa olla varovainen niiden kanssa ja pohtia onko asia sitä miltä se näyttää.

Huijaus-leimaus, eli latinaksi: Filunkis Avionis Helsinkiensis

Mitä muuta hajunlähdettä tässä sitten oli? Noh… taksa-hoksaajat näkevät heti päältä, että teksti ”tryksak” viittaa painotuotteeseen, jonka taksa vuonna 1942 muka-muka leimauksen aikaan oli ulkomaille 1mk per 50g – itse asiassa 1.10.1942 oli painotuotteen tämän taksan ensimmäinen käyttöpäivä. Painotuotteen lentolisä Pohjoismaihin oli 2,00mk (per 20g) myöskin alkaen 1.10.1942. Eli kohde olisi väärätaksainen vaikka se olisi muuten aito. Eli kaksinkertaisesti metsään. Ikävä kyllä filateliassa ja postihistoriassa kaksi miinusta ei tee plussaa. Kaiken kaikkiaan M30 ostokset olivat kohtalaisen pienimuotoisia, mutta tämä on edessä kaikilla, joilla keräily pääsee siihen pisteeseen, että kokoelma on pitkällä. Ehkäpä juuri siksi minäkin päätin näyttää myös lentopostia, koska samalla M30 materiaalilla, jota olen kerännyt sain siihen hyvän rungon luotua – toki kokoelmassa on mukana myös M17 ja M54 kohteita, jotka rehellisesti sanottuna olivat minulle haasteellisia kerätä nopeasti, mutta uutta haastetta tuli silti muutenkin – ajattelu piti laittaa uuteen asentoon ja se on aina terveellistä ja tervetullutta. Muutenkin kuin posthistoriaan liittyen.

Viimepäivinä päättyi kaksi huutokauppaa. Näistä ensimmäisenä Järvenpään Filateliapalvelun huutokauppa nro. 26. Tällä kertaa M30 osalta tavaraa oli erikseen kahdessa osastossa filatelia ja postihistoria erikseen. Filateliaosastossa myytävää oli vähän yli 20 kohdetta ja postilähetystpuolella kymmenkunta. Mukana oli muutama kiinnostava kohde – tällä kertaa filateliapuolen tarjonta oli kiinnostavampaa… tai kun tilanne oli se, että postihistoriapuolella ei erikoisempaa ollut, niin filateliapuolella oli jotain. Kiinnostavin kohde huutokaupassa oli 10mk Saimaa merkin erikoinen reijitys, joka ilmeisesti oli ”kolminkertainen osuma”. Jotain siis lienee mennyt pahasti pieleen ja on syntynyt erikoisuus. Tämä herätti 61 euron edestä kiinnostusta. En pidä hintaa järjettömänä, sillä ei tällaisia outouksia joka päivä tule vastaan. Mahtuu epäilemättä hiukan vaativampaankin M30 kokoelmaan ja erityisesti suojareijitekokoelmaan. Erikoinen hinnannousu koettiin 40mk puunhakkaajamerkin Ekenäs 1952 leimatun loistoleimaisen merkin osalta. Sen hinta kipusi aina 56 euroon saakka. Tämä oli mielestäni kallis hinta.

kolminkertainen reijitys
15.2.1940 Englantiin
PC66 sensuurilipuke tyyppiä D, kuvat JPF huutokaupoista

Postihistoria-puolelta nostan vain yhden kohteen, 1940 helmikuussa Englantiin lähetetyn kirjeen, joka oli sensuroitu Englannissa, sensorin numero oli 1989 ja käytetty liuska oli mallia PC66. Englantilaisilla oli muutamia sensuuriliuskamalleja käytössä, ja tämä PC66 on aika yleinen. Lipukkeen painojälkeä tunnetaan neljää päätyyppiä ja muutamia päätyyppien alatyyppejä. Sensuurileimojen ja lipukkeiden / liuskojen tutkimus ja keräily on oma erikoisharrastuksensa postihistorian alalla. Englantilaista sensuuria kerätään tietysti erityisesti Englannissa, mutta se koskettaa lähes kaikkea Euroopasta sodan aikana Yhdysvaltoihin lähetettyä postia ja suurta osaa muuallekin lähetettyä postia ja on näin ollen kiinnostava keräilyn osa-alue. Sensuurimerkinnät auttavat myös usein ymmärtämään postin kulkureittejä. Vuonna 1940 helmikuussa Saksa ei ollut vielä miehittänyt Tanskaa ja Norjaa, joten tämä kirje on kulkenut Ruotsin tai Norjan sataman kautta Englantiin. Muuta M30 kiinnostavaa oli myytävänä lentopostin joukossa, muttei mitään maata järisyttävää.

HTO:n 59. huutokauppa päättyi päivää JPF:n huutokaupan jälkeen. Filateliapuolella oli myytävänä noin parinkymmenen kohteen joukossa pääasiallisesti loistoja. Näistä 2mk sinisen merkin loisto nousi aina lähes 64 euroon saakka, mikä oli aikamoisen kova hinta. Paikallisen mopomiitin pojatkin olisivat moisesta keulimisesta ylpeitä. Muutakin keulimista ilmeni, nimittäin 20p merkkien kymmenen-ryhmä numeropalalla lähetetty kotimaan kirje, joka oli leimattu Ikkala rivileimalla nousi lähes 250 euroon. Tämä oli sensaatiomainen nousu, sillä mitään järkiperustetta en sille löydä. Lieneekö Ikkala-leima jonkinlainen yksisarvinen? Itse kuorella ei ollut mitään erityistä. Toinen rakettimainen nousu nähtiin Saksaan sopimustaksan ensimmäisen taksa-ajan aikaiselta lentokuorelta, 25€ limitistä aina 170 euroon saakka. Näitä 5kk taksaisia kohteita tunnetaan aika monta ja niitä on saanut edullisemmin hankittua jo pitkään. Ainoa mikä olisi voinut selittää asiaa oli se, että kuorella käytetyt 25p ja 50p merkit olisivat olleet vihkosta. Kuvan perusteella asiaa ei voinut päätellä, mutta ensimmäinen fiilikseni tämän teorian suhteen oli se, todennäköisyydet eivät ole tämän asian puolella… Mukavaa tässä asiassa on se, että ainakin jollakin oli rahaa ja nyt jollakin toisella.

Sopimustaksan mukainen lentokirje Saksaan, kuva HTO
170€ myyntihinta oli yllätys.

Samaan aikaan kun Saksaan 1942 lähetetty ensimmäisen painoluokan lentokuori lähti laukalle, ei kymmenenen painoluokan lentokuori päässyt edes maasta irti. Vuonna 1936 syyskuussa Saksaan lähetetty kuori, jolla taksa oli kasattu kolmella 10mk Saimaa merkillä ja kahdella 3mk tummanoliivilla M30 merkillä oli pistetty myyntiin 10€ limitillä. Kuoren päälle oli laitettu paino 196g, joka on kunnioitettava paino lentopostikirjeelle. Hämmästyttävää oli nähdä, että kuori ei mennyt normaalin huutokaupan aikana kaupaksi, vaan teki kauppansa vasta jälkimyynnissä pohjahinnallaan. Korkeamman painoluokan kirjeet ovat _aina_ vaikeampia kuin samoina aikoina lähetetyt ensimmäisen painoluokan kirjeet ja lentona korkeammat painoluokat ovat aina vaikeampia, koska lähetyksen hinta tyypillisesti nousee vikkelästi, kun paino lisääntyy. Näin oli myös tämän kohteen osalta, jossa 196g painoa tarkoitti 10 kertaa 20g lentolisämaksua, joka tuohon aikaan oli 2mk per 20g. Kirjeen taksa 200g kirjeelle oli 16mk. Näin ollen lentolisän osuus oli kokonaisuudesta enemmän kuin kirjeen osuus. Ehkäpä kirjeen suuri koko teki siitä vähemmän haluttavan, mutta kaksisataa grammaa painavaa kirjettä harvemmin pystyy pieneen kuoreen edes tekemään.

Lentokirje Saksaan 1936 syyskuussa. Taksa 36mk. Kuva HTO.

Kahdella 1mk rullamerkillä Unkariin lähetetty kirje myytiin 50 euron pohjallaan. Tämä ei ollut erityisen kallis hinta, sillä paremmat rullamerkkien käytöt ovat vaikeita ja kaikki ulkomaille menneet rullamerkkilähetykset ovat hyviä. Pikalentokuori Saksaan vuodelta 1940 myytiin vähän yli 15 eurolla ja lentopostikortti Portugaliin yksin 12mk sinisellä merkillä nousi yli 45 euron. Kaikenlaista siis oli myytävänä, parempaakin. Hinnat asettuivat tällä kerralla tavalla, jota en osannut odottaa enkä ymmärtää. Toki preferenssit vaihtelevat keräilijästä toiseen.

Huutokauppasyksy on selvästi alkanut ja tapahtumiakin on tiedossa. Forssassa on kun vaihteessa näyttely ja 90-vuotisjuhla… aktiviteetteja riittää. Huhut filatelian kuolemasta ovat raskaasti liioiteltuja.

Huutokauppoja!

By

Huutokauppoja on tätä kirjoitettaessa käynnissä useita ja ainakin kolme päättynytkin sitten edellisen blogin kirjoittamisen. Kaikessa kiireessä en ole ehtinyt raportoimaan ja toisaalta raportoitavaa ei ole valtavasti ollut, joten ehkä on parempi käydä kaikki kolme läpi kerralla yhdessä kirjoituksessa.

Vaasan Filatelistien huutokauppa päättyi jo helmikuun puolella. On ollut joitakin kertoja, kun vaasalaisten huutokaupassa on ollut M30 kiinnostavaa – tämä ei ollut yksi niistä. On pakko todeta, että ”ei raportoitavaa”… tarjolla olleiden kohteiden vaikeus oli tällä kertaa Hippo-kisojen tasoa ja hinta ei kohdannut laatua. Raakaa mutta rehellistä. Onneksi Vaasan veri ei vapise.

HTO huutokaupassa, joka päättyi maaliskuun alussa oli hiukan enemmän yritystä. Toki tämä oli odotettavissakin, tehdäänhän HTO:ta kaupallisin perustein, siinä missä Vaasan kerhohuutokauppa on juurikin kerhohuutokauppa. Myytävänä oli sekä filateliaa, että postihistoriaa. Kiinnostava oli 5mk keltainen hammastamaton leijonamerkki, joka oli leimattu. Oma käsitykseniä asiasta on se, että kaikki 5mk keltaiset leijonamerkit, jotka on käytetty on filatelistien käyttämiä / leimauttamia kappaleita. Käsitys ei kuitenkaan ole fakta ja näin ollen en pysty aukottomasti osoittamaan, etteikö myytävänä ollut merkki olisi ”oikeaa asiaa”. Varsinkin kun leimaus on ruma kuin rotta ja siten ei viittaa filatelistiseen tekeleeseen. Itse asiassa on mielenkiintoista heittää ilmoille ajatus siitä, että tekeleen liottaminen kuoreelta voi nostaa tekeleen arvoa irtomerkkinä… koska tekelemäisyys vähenee. Tosin kun tämä kyseinen merkki myytiin 10 euron pohjahintaansa ei kannattane nähdä vaivaa…

Hammastamaton keltainen 5mk leijonamerkki. Leimattu. Kuva HTO huutokaupasta.

Muutakin kiinnostavaa filateliaa oli tarjolla, nimittäin harvinainen 2mk karmiinin leijonamerkin korkea merkki. Parhaan tietoni mukaan vastaavia tunnetaan vain kaksi ja tämä nyt myyty on toinen kohde näistä tunnetuista. Eli parasta A harvinaisuusryhmää. 25€ lähtöhinta viittasi siihen, että myyjä tiesi, että ihan pilipalia ei olla myymässä. Markkina löysi myyntihinnaksi 77 euroa, joka tietysti oli yli kolminkertaisesti limitti ja hyvä kohde ei mennyt halvalla.

Harvinainen 2mk karmiini korkea merkki. Kuva HTO huutokaupasta.

Postihistoriapuolella oli myytävänä lähes 70 kohdetta. Pääasiallisesti myytävä tavara oli kohtalaisen tavallista, mukana oli mm. kotimaan pakettikortteja lisämaksuin kympin pohjilla ja kotimaan KP pakettikortteja parin kympin pohjilla… viimeaikainen hintataso on näyttänyt, että näillä pohjilla pitäisi lähes tulkoon saada kaksi korttia tuollaisella pohjahinnalla. Kotimaan kohteista kiinnostava oli kirjattu painotuote 35mk Olavinlinna-merkillä, se oli 30 euron lähtöhinnalla kuitenkin pelattu pois pelistä jo ennen pelin alkamista ja jäi myymättä.

Ranskaan poste restante osoitteeseen lähetetty kuori vuodelta 1930 nousi 15 euron pohjistaan aina 27 euroon saakka. Kuorella oli ranskalainen lunastusmerkki poste restante maksun maksamisen todisteena. Näitä kohteita on myyty vuosien saatossa erilaisiin hintoihin, nyt maksettu hinta on kohtalaisen kova. Mutta tällaiset erikoisuudet ovat mukavia lisiä postihistorialliseen kokoelmaan ja sopivat lehdelle, jolla selitetään poste restantekäytäntöjä eri maissa. Suomessahan ei poste restante maksua merkillä maksettu.

SP Lehden huutokauppa päättyi 4.3. perjantaina illalla. Mitään sen erikoisempaa M30 myytävää ei huutokaupassa ollut. Kohtalaisen siisti 7mk punaisen merkin yksittäiskäyttö taksan ja käyttötarkoituksenmukaisella ulkomaan postikortilla jäi myymättä 15 euron lähtöhinnalla. Tämä oli ehkä huutokaupan paras M30 kohde. Filateliakohteet menivät mukavasti kaupaksi. Jos Jörn Donner olisi vielä elossa ja olisi nähnyt tämän huutokaupan olisi hän saattanut lähteä pohtimaan suuhunsa laitettua ”lukeminen kannattaa aina” lausahdusta ja sen totuusarvoa uudempaan kertaan. Nimittäin kohdenumerolla 387 myyty kahden Esa Mattilan kirjoittaman kirjan sisältänyt kohde meni kaupaksi 121 eurolla. Esalla on ollut paljon tietoa laittaa näihin kirjoihin, mutta silti mielessäni kävi, että jossain keulii mopo.

Kirjakohde, jossa hinta lähti laukalle.

Kun HTO:ssa myytiin uusi taksakirja (kovakantinen) hintaan 25 euroa ja kun on kiistämätön tosiasia, että Mattilan uraa uurtavaan taksakirjaan nähden uusi on parempi laitos, voidaan ajatella, että 96 euroa maksettiin toisesta kirjasta, Suomen postimaksut kotimaassa 1810 – 1875, joka on saatavilla aika monesta kirjastosta lainaan ilmaiseksi… niin… Jörnin lausahdusta voidaan hieman muuttaa… Lukeminen kannattaa melkein aina. Hirtehinen huumori sikseen, tieto on valtaa ja taksateosten ostaminen on aina fiksua. Tässä kohtaa kuitenkin hinta oli kova.

Kuten yltä voi huomata olivat mainitut kolme huutokauppaa M30-köyhiä, eikä tämä eroa mitenkään siitä mitä on nähty jo jonkin aikaa. Olen jo pidemmän aikaa voivotellut kuivaa kautta hyvien kohteiden löytämisen vaikeuden suhteen ja tämä voivottelu sen kuin jatkuu. Onneksi kohteita kuitenkin on jonkin verran liikenteessä perinteisten huutokauppojen lisäksi, niin systeemi.net:issä kuin muuallakin Internetissä. Lisäksi muut keräilyalueet kuin M30 kohteet pitävät into yllä niinäkin hetkinä, jolloin M30 rintamalla on hiljaisempaa. Rintamista puheen ollen, on syytä todeta, että Ukrainan sota on vetänyt mieliä matalaksi ja monelle on tullut suorastaan paha olo. Tämä saattaa heijastua myös keräilyyn, sillä loppujen lopuksi keräily on luksusta, joka ei ihmisen tarvehierarkiassa ole sittenkään siellä aivan kärkipaikoilla. Kun keräily kuitenkin on mahdollisuus paeta pahaa maailmaa, oli se sitten yltäkylläisyyden tuomaa tympeää pinnallisuutta tai sodan tuomaa ahdistusta, en usko, että harrastuksemme tästä asiasta häiriintyy.

Löysin ja huusin itselleni systeemistä Suomen Kuvalehden julkaiseman kalenterin vuodelta 1945. Kalenteri oli siis painettu kirjanen, jossa on kalenterin tapaan listattu vuoden päivät ja nimipäivät, sekä kaikenlaista muuta, enemmän tai vähemmän kiinnostavaa tietoa. Kiinnitin tähän huomioni, koska muistini sokkeloista tuli mieleeni, että aikoinaan eräs Jussi Tuori esitteli omassa M30 filateliakokoelmassaan vastaavaa kohdetta – Suomen kuvalehden kalenteria, joka oli sodan aikana lähetetty painotuotteena tilaajalle markan vihreällä merkillä – yksittäispostitteena. Painotuote sinänsä ei ole mitenkään erikoinen asia, eikä 1mk vihreän yksittäispostite kotimaassa, mutta kalenteri on erikoisempi tuote painotuotteiden kirjossa. Mitä ihmeellisempi sitä parempi sanoi filatelisti, kun kohdetta monteerasi.

Kohde maksoi postikuluineen alle 12 euroa, sopiva hinta, mutta enempään en olisi lähtenyt. Kohde on merkin osalta ns. maailmaa nähnyt ja huutokauppaterminologiaa käyttääkseni ”ajan patinaa” saanut. Postihistoriapuolellakin on tärkeää, että kohteet ovat ehjiä, joten priimaksi tätä ei voi haukkua. Mutta paremman puutteessa ja parempaa odotellessa… lueskelen kalenteria vuodelta 1945.

Saas nähdä mitä nyt auki olevissa huutokaupoissa on… ja mihin hinnat nousevat.

Grillitietona sain kuulla, että Liiton lehteen tehtävät muutokset ovat johtamassa siihen, että lehden tekemiseen voi tulla yksi sun toinenkin kanto kaskeen… katsotaan miten tämäkin asia taas selviää. Sanonpahan vain sen, että mikäli Liitto ei toimita korkealaatuista paperilehteä jäsenetuna jäsenilleen, niin hyvin suuri osuus jäsenistä nostaa kytkintä. Jää nähtäväksi… ”pikku aasin” tavoin todettakoon, ”mitä sitten tapahtui, sen näemme ensi kerralla”….

SF, HML ja HTO

By

Yllättävä putkiremontti saa aina mielen järkkymään, näin myös allekirjoittaneen kohdalla kävi. Hengentuotteen saaminen digitaaliselle alustalle on siksi ja kiireiden takia ollut viimeaikoina tavallista vaikeampaa ja blogikirjoituksia ei ole syntynyt. Järkytys on kuitenkin nyt ohi ja kiirekin hiukan hellittämässä, vaikka maailma tunnetusti pitää saada aina jouluksi valmiiksi. Olin marraskuun lopussa, satavuotisjuhlien jälkeen Suomen Filatelistiseuran kokouksessa Lönnrotinkadulla pitämässä esitelmän otsikolla ”Erään lähetyksen tarina”, jossa kerrotaan 1930-luvulla kulkeneen lentokirjeen matka Suomesta Australiaan. Esitystä oli kuulemassa oman arvioni mukaan kuutisenkymmentä SF:n jäsentä ja Internetin kautta joitakin kuuntelijoita. Pyrkimyksenä oli tallentaa esitys, mutta tätä kirjoittaessani en tiedä miten sen asian osalta onnistui. Jos tallenne onnistui ja tulee saataville, niin linkkaan sen tähän postaukseen tai jopa yritän saada videon kiinnitettyä suoraan tekstin joukkoon. Postihistoria selvästi kiinnosti, koska sain paljon palautetta ja mikä parasta korjauksia tekemiini virheisiin mm. liittyen Canberran kaupungin sijaintiin suhteessa Sydneyhin sekä lisätietoa siitä, että Bahrainista on käytännössä öljy jo loppunut.

Esityksen jälkeen pidettiin perinteinen kerhohuutokauppa, jossa oli myytävänä noin sata kohdetta – sain itsekin ostettua jonkun kohteen kotiin viemisiksi – itse asiassa M30 kohteita sisältäneen pienen erän. Lisäksi kävi niin sopivasti, että SP-lehden huutokaupan osalta sain noutaa ostamani kohteen. Eli kertakaikkinen usean kärpäsen yhdellä iskulla litistys – tehokkuusajattelun kannattajana kävin lähellä nirvanaa.

Noin viikkoa myöhemmin kävin Hämeenlinnan kerhossa pitämässä esitelmän kotimaan lentopostista aina vuoteen 1962 asti. Paikalla oli arvioni mukaan yli 40 jäsentä ja oli mukava kuulla, että vuoden 2021 aikana kerhoon on liittynyt myös uusia jäseniä. Ystävällisesti minut tultiin hakemaan rautatieasemalta, mikä olikin hyvä juttu, sillä pakkasta oli lähemmäksi 20 astetta, kunnioitettava lukema, joka olisi tehnyt noin parin kilometrin kävelymatkasta asemalta ”kerholle” viileähkön kokemuksen. Esityksen jälkeen pidettiin arpajaiset, joissa palkintopöydällä oli runsaasti tavaraa ja huutokauppa, jossa huudettavana oli pitkä rivi kohteita. Kerhohuutokaupoissa hinnat eivät lähde laukalle ja ne ovat erinomaisen tärkeä osa kerhotoimintaa, näin Hämeenlinnassakin.

Hämeenlinnan kerho kokoontuu Luther talossa parittomien viikkojen tiistaisin.

Hämeenlinnan kerho järjestää 2022 syyskuussa kansallisen TAVASTEX näyttelyn. Pikkulintu on visertänyt korvaani, että paikalle saattaa tulla myös M30 kokoelma tai pari, sekä muutakin M30 kiinnostavaa. Kehotan kaikkia tulemaan reippaasti mukaan näyttelyyn omalla kokoelmallaan – ei anneta pandemian lannistaa harrastustamme!

HTO huutokauppa päättyi 12.12. Myytävänä oli n. 40 M30 filateliakohdetta ja saman verran postihistoriakohteita. Lisäksi muissa kuin M30 osastoissa oli joitakin kohteita. Kuten tavallista myytävänä oli paljon loistoleimattuja merkkejä – näiden kauppa kävi kohtalaisen hyvin, sillä nopea katsaus paljastaa, että M30 filatelian myyntiprosentti huitelee jossain 65 nurkilla. Viiden pennin loistoleimainen merkki myytiin 49 eurolla, muita kympin pohjista ylemmäksi nousseita loistoja olivat 2mk vihreä (34€) ja 10mk violetti (42€). Kiintoisa oli myös väärenteeksi leimattu värimanipuloitu 10mk saimaa merkkikohde, jossa kaksi filunkia oli myytävänä.

5p loisto Lohja 1.8.1931. Tällä kertaa 49 eurolla kallein M30 filateliakohde. Kuva HTO huutokaupasta.

Postihistoriapuolella oli alun perin myytävänä numerolla 266 postitaksataulu, jolla oli 2mk keltainen merkki. Tällaisia 2mk taksaisia postitaksatauluja tunnetaan käsittääkseni vain yksi kappale ja siinä on käytetty 2mk vihreää leijonamerkkiä. Lähempi tarkastelu taksataulun merkin paremmin näyttävästä suurennoksesta osoitti, että kyseessä oli ilmeisesti tilanne, jossa joku oli saanut ajatuksen siitä, että liimaamalla summittainen 2mk keltainen merkki taksataululle voisi mahdollisesti saada jotain myytävää aikaan. Tämän asian huomaaminen johti siihen, että kohde vedettiin pois myynnistä ja hyvä niin. Viidenkymmenen euron pohjilla olisi mahdollisesti tullut kallista ja pahaa jälkeä.

Kallein postihistoriapuolen kohde oli tällä kertaa kotimaassa 1940 Helsingistä Kokkolaan lähetetty lentokirje, joka oli siis lentänyt Petsamoon asti vievää lentoreittiä pitkin. Kotimaan lentokirjeet kyseiseltä ajalta, välirauhan ajalta ovat vaikeita kohteita eikä niitä ole joka viikko myytävänä. Tämä oli ostavalla yleisöllä tiedossa ja kohteesta tehtiin jo hyvin varhain tarjouksia – loppuhinta eli reippaasti yli 300 euroa huutomaksuineen kertoo siitä, että tarvitsijoita oli enemmän kuin yksi. Kuori, jolta toinen merkki oli pudonnut ja jolle oli jäänyt 75p oranssi merkki yksin ”postimerkit irtautuneet” leimauksen kera myytiin 131 eurolla. Kohde oli siltä kannalta kiva, että sillä oli 75p merkki yksin kuorella ”järkevästä” syystä – merkillehän ei minään aikana ole mahdollista löytää oikeataksaista yksittäiskäyttöä lähettämiseen tarkoitetulla taksalla, mutta tässä tapauksessa kyse ei ollut väärätaksaisesta lähetyksestä, vaikka merkki yksin kuorella olikin. Toinen mahdollinen yksittäiskäyttö voisi olla ulkomaan lunastus.

Kotimaan lentokirje Helsingistä Kokkolaan 1940. Vaikea kohde. Taksa: Kirje (-20g) kotimaassa (16.6.1940-31.8.1942) + kotimaan kirjeen (per 20g) lentolisä (30.4.1928-30.9.1942) 1,00mk = 3,75mk. Kuva HTO huutokaupasta.

Kiinnostavia olivat myös Tallinnaan lähetetty kirjattu kirje Suomen ja Viron välisellä sopimustaksalla (myyntihinta n. 20 euroa) ja Luxemburgiin 40p vihreän merkin yksittäispostitteena lähetetty painotuote (myyntihinta 24 euroa). Kirjatut M30 merkein asianmukaisesti maksetut kenttäpostipaketit kokoelmalehdeltä nousivat 110 euroon sotilaspostin osastolla ja M30 12mk ehiökortin palautuspuoli Sveitsistä meni kaupaksi kympin pohjilla. Myytävänä ei ollut super kanuunoita, mutta myynti oli kohtalaisen hyvää ja hinnat lähtivät osittain hyväänkin nousuun. Olisiko niin, että M30 keräilyssä on pienen pientä nostetta… tai ainakin jonkinlaista pinnan alla lillivää väreilyä.

HTO 45

By

HTO huutokauppojen neljäskymmenesviides kierros päättyi torstaina 28. helmikuuta. Huutokaupasta jäi mieleen se, että M30-kauppa kävi hyvin. M30 osastojen myyntiprosentti oli paras miesmuistiin. Filateliapuolella kohteita oli myytävänä 25 ja postihistorian osastolla pari kymmentä.

Yllä: 40mk puunhakkaaja-merkin pystysuustainen laskos. Siisti. Myyntihinta 52 euroa. Oikeudet kuvaan omistaa HTO huutokaupat.

Filateliapuolella ei varsinaisesti ollut myytävänä mitään kanuunoja ja mainittavaa löytyy oikeastaan vain myytävänä olleista laskoksista. Kaupan oli nimittäin kaksi 20mk postitalo-merkin laskosta, joista toinen näyttävä ja ”iso”, mutta ikävä kyllä merkki oli lähtenyt laskoksen kohdalta repeämään. Myytävänä oli myös 40mk puunhakkaajamerkin pystysuustainen aika siisti laskos. Nämä kaikki myytiin ja 40mk puunhakkaaja-merkin laskos nousi yli viiden kympin myyntihintaan. Vain neljä filateliakohdetta on tätä kirjoitettaessa myymättä.

Postihistoriapuolella kauppa kävi myöskin tiiviisti. Tätä kirjoittaessani näen, että myymättä on jäänyt vain yksi kohde. Taitaa olla tähän mennessä vuoden paras suoritus M30 postihistorian osalta. Kotimaan kirje automaattimerkeillä myytiin 66 euron hintaan – kuori oli aika tavallinen ja hinta nousi myyjän kannalta aika hyväksi. Erittäin selkeällä leimalla varustettu 1,25mk/50p kakkosladelman keltaisella leijonalla lähetetty single-postikortti nousi 55 euroon, ja vaikka leima ei ole kokonaan merkin päällä oli kohde siisti. 15mk punainen leijonamerkki yksin jälkitaksoituslomakkeella nousi 55 euroon – tämä oli mielestäni aika kova hinta, jos kohta kyseessä onkin ihan hyvä 15mk merkin käyttö.

Yllä: Kirje 1.12.1942 Turusta Berniin Sveitsiin. M30 4½mk sininen single. Sensuroitu Suomessa. Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille (1.10.1942 – 30.6.1945) 4,50mk. Myyntihinta 73€. Oikeudet kuvaan omistaa HTO huutokaupat.

Aiemmin erittäin kovana kohteena pidetty 4½mk sininen single kirje Sveitsiin vuodelta 1942 myytiin tällä kertaa hintaan 73 euroa. Hintataso näillä on pysynyt jatkuvasti alle satasessa. Sveitsi ja USA taitavat olla yleisimmät kohdemaat tälle käytölle ja kyseisiä 4½mk singlelähetyksiä tunnetaan arvioltani tässä kohtaa jo ehkä neljättä kymmentä. Kaukomaille lähetettynä paremmalla leimalla 4½mk sininen on kuitenkin mielestäni hyvinkin yli satasen kohde ja hintaa lisäävät tietysti hyvä leimaus ja mahdolliset sensuurit tai harvinaiset postireitit. Ehkä paras yksittäinen single kirjekohde 4½mk merkille, jonka tunnen löytyy Hannu Kaupin kokoelmasta, jossa merkki on harvinaisella Englannin sensuurin pidättämällä kuorella sodan aikana USAan lähetettynä.

Myytävänä oli myös painotuotepostikortti Neuvostoliiton miehittämään Viroon vuodelta 1941. Kohde oli lähetetty 50p vihreällä M30 merkillä. Vastaavia tunnetaan joitakin. Voimassa olivat kansainväliset taksat, koska kyseessä on painotuote. Kortti myytiin 44 eurolla, mikä oli siitä korkeahko hinta.

Yllä: Lentopakettikortti Säynätsalosta 21.4.1954 Kap kaupunkiin, Etelä Afrikkaan. Kulkenut Kööpenhaminan kautta. Taksasta en osaa sanoa, mutta tämä on postista lähetetty ja on syytä olettaa taksan olevan oikein. Myyntihinta 57€. Oikeudet kuvaan omistaa HTO huutokaupat.

Lentopakettikortti Kap kaupunkiin, Etelä-Afrikkaan myytiin hintaan 54 euroa, eli hiukan parempaan hintaan kuin edellinen vastaava meni kaupaksi. Näitä on ollut viimeisten vuosien aikana silloin tällöin myytävänä, ilmeisesti joku on saanut käsiinsä jonkinlaisen nipullisen näitä ja on pikku hiljaa myynyt niitä pois huutokaupoissa. Nyt myydyllä kortilla oli 9kpl 300mk lentokone-merkkejä ja lisäksi 100mk Helsinki, sekä 20mk sininen leijona, yhteensä maksua oli siis kerätty 2820mk ja kun sisältönä on paketissa ollut arvottomia paperinäytteitä on niille kertynyt mukavasti hintaa. Homman nimi kuitenkin on ollut se, että näillä näytteillä on Etelä-Afrikassa tehty kauppaa suomalaisesta paperista ja siinä ei ole noin kolmen tonnin lähetyskulu paljon painanut, kun on sadoista miljoonista markoista tehty kauppoja.

Etelä-Afrikassa on myös omaa paperiteollisuutta, siellä toimii mm. vuonna 1936 perustettu paperinvalmistaja Sappi ja paperinvalmistuksen arvoketjussa on maassa töissä noin 150000 henkeä. Käsittääkseni Etelä Afrikassa valmistetaan kaikenlaisia paperilaatuja, hienopaperista pakkauslujuuksiin saakka sekä myös tissue, eli pehmopaperilaatuja.

Toukokuun HTO huutokauppa ja M30 harvinaisuus

By

HTO huutokaupan 42. kilpailu loppui 10.5.2018 – tällä kertaa HTO ei pystynyt samaan kuin joskus aikaisemmin, eli erinomaiseen M30 tarjontaan. Itse asiassa M30 tarjonta oli tällä kertaa mielestäni kohtalaisen laimeaa. Tämä kertoo siitä tosiasiasta, että hyviä M30 kohteita ei suinkaan riitä jokaiseen huutokauppaan niputtain, vaikka joskus siltä ehkä saattaisikin vaikuttaa. Ne, jotka ovat asiaa vasta vast´ikään alkaneet seurata ovat saattaneet saada väärän kuvan, sillä muutamien M30 aluetta keränneiden keräilijöiden kokoelmien hajoittamisen yhteydessä on hyvää tavaraa ollut viimeaikoina ”tavallista” enemmän myynnissä. Vaikka trendi on sen suuntainen, että tavara ”lisääntyy”, koska verkon kautta sitä on hyvin helppoa myydä ja ostaa, ei kovimpien kohteiden lukumäärä ole tästä aivan fundamentaalisesta muutoksesta huolimatta lähtenyt mitenkään räjähdysmäiseen nousuun. Filosofiasta sen verran… nyt itse asiaan…. Myytävänä siis oli noin parikymmentä M30 filateliakohdetta ja noin 25 postihistoriakohdetta. Myytävänä oli M30 rullamerkkejä isompina kohteina – tarkoitan, että ei yksittäisinä merkkeinä, vaan kohteina, jotka sisälsivät useita rullamerkkejä ja rullamerkkien ”rimpsuja”. Toinen kohteista meni kaupaksi ja nousi kympin lähdöstä aina 28 euroon. Useita loistoja myytiin kympin pohjahinnalla ja parhaimmillaan loistojen hinnat nousivat jonkin verran, 50mk Tammerkoski-merkin loisto Oulussa 1955 leimattuna myytiin 46 eurolla. Mielestäni hinta oli aika kova, sillä 50mk merkkien vaikeat loistot ajoittuvat huomattavasti aiempaan aikaan. Mitään erikoista ei filateliapuolella myytävänä ollut.

Yllä: Lentopikakirje 24.7.1934 Helsingistä Tukholmaan Ruotsiin. M30 5mk olavinlinna, 2mk violetti ja 1mk oranssi leijonamerkki, yhteensä 8 mk. Taksa: Kirje (-20g) Pohjoismaihin (1.12.1931 – 15.6.1940) 2,00mk + pikalisä Pohjoismaihin (1.12.1931-31.12.1934) 5,00mk + lentolisä Pohjoismaihin (30.4.1928-31.9.1942) 1,00mk = 8,00mk. Parasta kohteessa on se, että kaikki maksut = perustaksa ja lisät on maksettu ”omilla merkeillään”. Oikeudet kuvaan omistaa HTO huutokaupat.

Postihistoriapuolellakin oli hiljaista, perustavaraa myytiin ja kaupaksi se meni kohtalaisen keskinkertaisesti. Nousuja nähtiin vain muutamien kohteiden osalta. Nostan myytävistä esiin vain pari kohdetta – pikana lähetetty lentokirje vuodelta 1934 Ruotsiin ja kolmen Saksaan lähetetyn kirjeen erä. Pikalentokuori on aina parempi kuin tavallinen lento ja 1930-luvulta tällaiset eivät ole kovin harvinaisia, mutta kuitenkin ihan hyviä kohteita. Kyseinen kohde oli myymättä huutokaupan päättyessä, mutta joku osti kohteen jälkimyynnistä kympin pohjalla. Mielestäni ihan ok kohde postihistorialliseen M30 kokoelmaan. Saksaan menneiden kolmen kirjeen erä myytiin myöskin pohjahinnalla 12 euroa. Tämä erä oli kiinnostava, sillä mukana oli Saksaan 1943 lähetetty kirje, siis erikoistaksainen, joka oli maksettu 3½/2,75mk päällepainama-merkillä. Nämä päällepainamamerkit erikoistaksalla singlenä eivät suinkaan ole jokapäiväisiä kohteita, vaan kohtalaisen vaikeita tapauksia – niitä tunnetaan erikoistaksoilla (siis Saksaan ja muihin Euroopan Posti ja Pikatiedotusliiton sopimusmaihin) vain kymmenen – viitisentoista kappaletta. Erässä oli toinenkin kiinnostava kirje, nimittäin vuonna 1941 Düsseldorfiin lähetetty lentokirje, jolle oli maksuksi laitettu yhteensä 9½mk edestä M30 merkkejä. Kun taksa lasketaan, huomataan, että kyseessähän ei tosiaan ole erikoistaksa-aika, joka alkoi vasta tämän kirjeen lähettämisen jälkeen vuonna 1942, mutta samalla huomataan, että kyseessä on toisen painoluokan lentokirje. Toisen painoluokan kirjeet ovat huomattavasti parempia kohteita kuin ensimmäisen painoluokan ”tavalliset” kirjeet. Vaikka kyseessä ei ollut erikoistaksainen kirje, erikoistaksaisia toisen painoluokan kirjeitä tunnetaan aniharvoja kappaleita, on tämä mielestäni hyvä kohde. Ostaja taisi ymmärtää asian ja muut jättivät kohteen omaan arvoonsa.

Yllä: Kenttäpostipaketti joukkoihin 16.8.1944 Kemistä. Paketti 2kg, joka oli maksimipaino. Pieni vihreä kenttäpostilipuke ja 5mk Olavinlinna M30 merkki. Kenttäpostilipukkeen vasta-arvo (1.10.1942 – 4.12.1944) 4,00mk. On huomattava, että pieni vihreä lipuke tuli käyttöön vasta 15.7.1944, ja sen käyttöaika on ollut joukkoihin lähetettäessa 15.7.1944 – 26.11.1944, eli noin neljä ja puoli kuukautta. Kenttäpostipaketin (1-3kg; maksimi lähetyksen päivänä 2kg) alennettu taksa (1.10.1942 – 4.12.1944) 5,00mk. Oikeudet kuvaan omistaa HTO huutokaupat.

Kenttäpostin osastossa oli myytävänä muutamia kenttäpostipakettien kortteja – näistä kirjoitin juuri viimeisessä blogissani, joten ehkäpä jollakulla lukijalla on mielessä miten ”juonikkaita” kenttäpostipakettien taksat voivat olla. Tällä kertaa ei tarjonta yltänyt juonikkuudessaan aivan merstarillisiin sfääreihin, mutta pari hyvää ja siistiä kenttäpostipakettikohdetta oli kuitenkin tarjolla. Siisteys ei ole tässä tapauksessa mikään ”yleinen asiantila”, sillä kenttäpostipakettien kortit ovat usein nuhruisia. Myytävänä oli vuoden 1942 helmikuulta yksikköön lähetetty pakettikortti, jolle oli laitettu maksuksi punainen kenttäpostilipuke ja 1mk oranssi M30 leijonamerkki. Vuoden 1942 helmikuussa lipukkeen vasta-arvo oli neljä markkaa ja (vain) sitä käyttämällä sai käyttää alennettua kenttäpostin pakettitaksaa, joka kortin tapauksessa oli yksi markka. Toinen kiinnostava kenttäpostipakettikohde oli vuonna 1944 joukko-osastoon lähetetty KP-pakettikortti, joka oli maksettu pienellä vihreällä kenttäpostilipukkeella ja 5mk Olavinlinna M30 merkillä. Lipukkeen arvo oli lähettämisen aikaan 4mk ja taksa siis yhteensä 9mk. Kohteen kuvasta saattoi nähdä, että kohde oli ollut kokoelmassa ja sen selosteessa kerrottiin, että Puolanka, jonka kauttakulkuleima paketilla oli, oli toiminut väliaikaisena kenttäpostin konttorina. Ihan mielenkiintoinen detalji, joka varmasti kiinnostaa kenttäpostin erikoiskeräilijöitä. Kohteen hinta ei kuitenkaan noussut 15 euron limitistä. Myytävänä oli myös vuoden 1944 Pääsiäisen kortti kenttäpostiin, eli aikana, jolloin kenttäpostiin sai erikseen lähettää pääsiäistoivotuksen 50 pennillä kymmenen päivän ajan. Näitä kenttäpostin pääsiäisen erikoistaksaisia tulee tasaisin väliaijoin esiin ja niitä on myyty erilaisin hinnoin – nyt kortti myytiin 12 euron limitillä.

Tänään minulle saapuneessa Keräilyuutiset-lehdessä oli Hannu Kaupin artikkeli M30 postilähetysten harvinaisuudesta. Hannu oli artikkelissaan ”päivittänyt” harvinaisuustiedon juttuun mukaan otettujen kohteiden osalta. On virkistävää nähdä päivitettyä tietoa ja monelle varmasti ylipäätään nähdä, että miten harvinaisia M30 kohteet oikeastaan ovat – saattaa tulla yllätyksenä. Erityisen osuva kommentti on mielestäni Hannun huomio siitä, että Zeppelin virhepainamakuori, joita tunnetaan noin 20 kpl maksaa huutokaupassa lähes kymppitonnin, kun vastaavalla harvinaisuudella ”siunattu” M30 on huomattavasti halvempi. Kyse onkin siitä, että kysyntä määrää hinnan – Zeppelin on kansainvälinen keräilykohde ja virhepainamakuoret ovat kansainvälisestikin katsottuna Zeppelinkeräilyn aatelia, kaikki alaa keräävät haluavat sellaisen – M30 erikoisuuksia halajavat vain M30 erikoiskeräilijät ja tietyissä tapauksissa sota-ajan postin erikoiskeräilijät… viimeksimainittujen ryhmien nuppiluku jää rankasti jälkeen Zeppelinkeräilijöiden lukumäärästä ja ”taistelua” ei kohteista samalla tavalla synny. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö harvinaisuutta olisi, vaan se tarkoittaa, että harvinaisiin kohteisiin pääsee M30 keräilyssä järkevillä summilla kiinni. Tämä oli aikanaan yksi niistä asioista, jotka saivat allekirjoittaneenkin päätymään M30 postihistoriakeräilyyn, omalle kohdalleni kun ei vielä ole Lottopottiakaan siunaantunut. Mutta mutta… juuri saapuneen sähköpostin perusteella on Lahden Kerhon huutokauppa avautunut… täytyypä mennä tutkimaan. Toivotan kaikille äideille tässä kohtaa erinomaista äitien päiväsunnuntaita!

 

 

HTO Huutokauppa 38 – Toukokuussa

By

HTO huutokaupat järjestivät 38. huutokauppansa toukokuussa, juuri ennen Finlandia 2017 tapahtuman alkua. Näyttelyyn osallistuvien keräilijöiden kannalta tilanne saattoi jo olla se, että tästä huutokaupasta ei apuja olisi tiedossa, sillä mikäli kohteita ei hakisi paikan päältä eivät ne ehtisi enää mukaan kokoelmaan. Allekirjoittanut ei ollut tämän varaan laskenut, vaikka mielenkiinnolla huutokauppaa seurasikin. Itse asiassa olin pohtinut asiaa siltä kantilta, että koska Finlandia 2017:n tuomareille oli jo kuukausia aikaisemmin toimitettu kokoelmasta scannatut kuvat olisi hyvin epätodennäköistä, että viimehetken muutoksilla olisi juuri minkäänlaista vaikutusta arvosteluun. Vaikka huutokauppa ehkä siis oli ”liian myöhäinen” suurta näyttelyä ajatellen oli tarjolla silti kiinnostavia M30 kohteita.

Yllä: Palloileva leijona (kuva HTO huutokaupoilta)

Filateliapuolella myytävänä oli aika monta kohdetta, joissa oli useampia M30 merkkejä samassa kohteessa – mm. suojareijitettyjä, loistoleimattuja ja siirtymiä – lähtöhinnat oli laitettu maltillisiksi. Kohteet menivätkin kaupaksi. Mitään varsinaisia kanuunakohteita ei merkkipuolella ollut myytävänä. Kiinnostavia olivat 20mk postitalomerkin tarttuma, joka myytiin 10 euron limitillä ja ns. ”palloileva leijona” eli tunnettu 1mk vihreän leijonamerkin kuvakevirhe.

Yllä: Vapaakirje pikana, vain pikalisä maksettu. Hyvä 30mk linja-auto merkin yksittäiskäyttö. Myyntihinta 20 euroa. (kuva HTO huutokaupoilta)

Postihistoriapuolella kiinnostavia kohteita oli myytäviä useampiakin. Yksi kiinnostava oli kotimaan vakuutettu kirje, jolle oli maksettu lakkaus ja vakuutusarvon laskenta. Näitä tavataa aina silloin tällöin ja vakuutetut kirjeet, joille näitä lisäpalveluita on maksettu ovat paljon parempia kuin ns. perustavara. Myytävänä oli myös kolmen markan keltainen leijona single postikortilla. Kohteen lähtöhinta oli 30 euroa eikä se mennyt kaupaksi. Kuten hyvin tiedetään postikortin taksainen 3mk keltainen kotimaassa on hyvä kohde – tässä ei kuitenkaan ollut kysymys postikortin taksasta, vaan sen jälkeisestä painotuotteen taksasta, joka sekin oli 3 markkaa. Nämä painotuotteet eivät suinkaan ole yhtä vaikeita kuin postikortit samalla merkillä. Kotimaan (ja Pohjoismaisten) postikorttien taksa oli mahdollinen merkillä vain noin kaksi kuukautta. Tämä asia näköjään tunnetaan eikä kukaan ”polttanut näppejään”.

Ehkä paras kotimaan kohde oli vuonna 1955 lähetetty vapaakirje, johon oli maksettu erikseen pikalisä. Vapaakirjeoikeuden omaavilla yhteisöillähän oli oikeus lähettää postia ilman postimaksua, mutta mikäli haluttiin käyttää lisämaksullisia palveluita tuli nämä maksaa. Tässä tapauksessa lähettäjä, Pohjois-Karjalan Metsänhoitolautakunta on halunnut lähettää kirjeen pikana ja maksanut pikalisän. Lähettämisen aikaan pikalisä on ollut 30mk. Tällaisia vapaakirjeen pikalisiä tunnetaan jonkin verran, ne eivät kuitenkaan ole jokapäiväisiä. Vaikein lisämaksullinen palvelu vapaakirjeille lienee lentolisä. Ehiöpuolella oli myytävänä pikapostikortti, joka oli maksettu samaisella 30mk linja-auto merkillä – pikapostikorttikaan ei ole erityisen tavallinen tuttavuus ja kyseinen ehiökortti oli 20€ hinnallaan mielestäni edullinen ostos, tämä oli myös kohteen limitti. Erien joukossa oli yksi kiinnostava kenttäpostia sisältävä erä, jonka yksi kuvista oli hyvästä M30 kohteesta – kirjeestä, joka oli lähetetty takaisin lähettäjälle, koska kenttäpostia sai lähettää lähettämisen aikaan vain kenttäpostimerkein. En tätä erää kuitenkaan uskaltanut huudella, koska näkemättä en voinut tietää olisiko siinä mitään muuta minulle.

Yllä: Kiinnostava kenttäpostikohde erästä – kirje leimattu ”Takaisin lähettäjälle käytettävä kenttäpostimerkkejä” (kuva HTO huutokaupoilta)

Pohjoismaihin menneitä kohteita ei ollut montakaan ja niiden joukossa ei minua kiinnostavia, Eurooppaan ja Euroopan ulkopuolelle sitä vastoin oli myytävänä ja mukana oli kiinnostaviakin kohteita. Minua henkilökohtaisesti kiinnosti eniten kohde #418, jonka kohdeseloste kuului seuraavasti: ”3½mk sininen kuorella Englantiin -38 ja Itävaltaan -42” ja joka sisälsi siis kaksi 3½mk sinisellä singlellä maksettua ulkomaan kirjettä. Yritin tihrustaa kuvasta, että mikähän päiväys vuoden 1942 kuorella oli ja olin mielestäni vakuuttunut, että se olisi jotakin syyskuussa 1942 ja päätin ostaa kohteen. Olin positiivisesti yllättynyt, kun kohde lohkesi limitillä. Tarkempi tarkastelu kotona osoittikin, että olin tihrustanut oikein ja päivämäärä on 15.9.1942 – eli hyvin mielenkiintoisena aikana. Mielenkiintoisena siksi, että syyskuun alussa 1942 kotimaan kirjeen perustaksa nousi 2,75 markasta 3½ markkaan – tämä vaikutti tietysti kaikkiin Suomen kanssa postisopimussuhteessa oleviin valtioihin menevän postin hintoihin – tuohon aikaa näitä olivat Pohjoismaat, Viro ja Latvia sekä tärkeänä Saksa (valloituksineen) ja Unkari. Lisäksi kun tiedetään, että ensimmäisen luokan kirjeen taksa ulkomaille nousi 4½ markkaan vasta 1.10.1942 huomataan, että kirjeen taksa ”kaikkialle” oli sama 3½mk kyseisen syyskuun ajan.

Yllä: Kohteen 418 kuva. Minua kiinnosti erityisesti ylempi kuori. (kuva HTO huutokaupoilta)

Kun oli tehty lisäksi päätös painaa 75p oranssi leijonamerkki, jotta voitaisiin loppuunkäyttää mahdollisimman paljon Postin varastoissa olevia 2,75mk merkkejä ennen kuin uusi 3½mk oliivi julkaistaisiin oli tilanne se, että syyskuun ajan 1942 oli sininen 3½mk merkki ainoa M30 merkki, joka yksin sopi kaikkiin maihin meneviin ensimmäisen painoluokan kirjeisiin. Kyseessä oli siis aikamoinen uusrenessanssi tälle merkille, jonka painoerä oli jo käytännössä loppu. Kyseisen kohteen toinen kuori siis oli kuin olikin lähetetty juuri tänä aikana ja vieläpä Itävaltaan, joka oli yhdistynyt Saksan kanssa (Anschluss) ja näin kuului Saksan kanssa tehdyn postisopimuksen piiriin. Kysymyksessä on hyvä ja mielestäni kokoelmakelpoinen knoppi. Kun kuori on vielä sensuroitu Suomessa on se jopa hyvä näköinenkin. Hyvien kohteiden ei välttämättä tarvitse maksaa maltaita!

Yllä: Ranskaan lähetetty 4½mk sininen single vuodelta 1943 lokakuulta. Saksan ja Suomen sensuurit. Oikea taksa. (kuva HTO huutokaupoilta)

Harmaan 60 pennin leijonamerkin parilla lähetetty postikortti Englantiin ei mennyt kaupaksi 40 euron lähtöhinnallaan. Minunkin mielestäni lähtöhinta oli nykymarkkinassa liian korkea, vaikka kyseessä oleva käyttö on yksi 60p harmaan merkin parhaista. Tälle merkille, jonka painamiselle ei tunnu löytyvän mitään järkeviä perusteita, ei ole oikeastaan mitään hyviä käyttöjä – singlekohteitahan merkille ei ole mahdollista olla, pl. sattumankauppaa tulleet lunastukset. Toinen sininen leijonakuori, 4½mk sinisen leijonan yksittäiskäyttö Ranskaan vuodelta 1943 myytiin hintaan 72 euroa, eli kohtalaisen edullisesti. Nämä 4½mk siniset singlet ovat hyviä kohteita.

Yllä: Pikalentokirje (<10g)  7.8.1946 Helsingistä Yhdysvaltoihin – ei sittenkään niin kovin helppo taksayhdistelmä. Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille (1.9.1945 – 31.12.1946) 10,00mk + pikalisä ulkomaille (16.1.1946 – 31.12.1946) 15,00mk + lentolisä (vyöhyke 6) Yhdysvaltoihin (24.10.1945 – 31.12.1946) 22mk (2x) = 69,00mk. (kuva HTO huutokaupoilta)

Euroopan ulkopuolelle menneistä kohteista mainitsen Yhdysvaltoihin menneen pikalentokirjeen vuodelta 1946. Kirje ei sinänsä vaikuta mitenkään erikoiselta, mutta oman rajatun kokemukseni perusteella tiedän, että lentopikakirjeet eivät ole kovin yleisiä. Kirjattu lento on yleisempi yhdistelmä. Kohteen lähtöhinta oli 10 euroa ja se myytiin hintaan 20 euroa. Tässä kohteessa hyvää oli 50mk Tampere merkki, jonka käyttö sellupaperilla (tilauserä 668), kuten tällä kirjeellä oleva merkki luultavasti on, on hiukan parempi kuin tämän jälkeen tulevien erien. Ensimmäinen vuonna 1942 painettu tilauserä on hyvinkin nihkeästi löydettävissä hyvillä lähetyksillä vähääkän paremmilla leimoilla.

Kaiken kaikkiaan ihan mielenkiintoinen huutokauppa, vaikkei mitään uskomattomia kanuunoita ollutkaan liikkeellä.