Suomen Filatelistiseuran huutokauppa numero 69 piti sisällään kaikenlaista tarjontaa, tällä kertaa tarkoituksena oli Nordia näyttelyn ”tiimoilta” pitää rimaa hieman korkeammalla ja tarjota ns. parempia kohteita. Tässä onnistuttiinkin ja yleisesti ottaen mukana oli hyviä kohteita. Myös M30 puolella oli myytävää, joskin vain vähän. Filateliapuolella oli mahdollista huutaa loistoleimatuista merkeistä, joista 10p loisto vuodelta 1933 myytiin 18 eurolla ja 10mk Saimaa I merkki, myöskin loistona, nousi aina 58 euroon saakka. Keltaisen 5mk merkin hammastamaton pari myytiin 24 eurolla ja 35mk Olavinlinna hyvällä laskoksella 36 eurolla. Lähetyksiä myytävänä oli vain kaksi! Toinen oli 1,25mk/50p keltainen päällepainamamerkki, päällepainaman siirtymällä, joka vaihtoi omistajaa viidentoista euron pohjillaan ja toinen oli marsalkka Mannerheimille lähetetty lentokirje Intiaan. Tämän lentokirjeen pohjaksi oli laitettu 250 euroa, mikä ei ole vähän. Oli taas laitettu ”Marski-lisää”… myyjän peli onnistui, sillä kohde meni pohjillaan kaupaksi.
Kohde on siis toisen painoluokan lentokirje seitsemällä viiden gramman lentolisällä. Leimat ovat hyviä ja se mikä oli erittäin ilahduttavaa oli, että kohde oli kuvattu sekä kokonaisena, että kumpikin puoli vielä erikseen. Ostaja ei joutunut hankkimaan sikaa säkissä.
HTO huutokauppojen viimeisin kierros, numero 75, päättyi jokin aika sitten. Malli 1930 osastoissa oli kohtalaisen runsaasti myytävää tarjolla. Filateliapuolella kohteita oli viitisentoista ja postihistoriapuolella nelisenkymmentä kohdetta. Filateliapuolella ei ollut ihmeitä tarjolla – aika tavallista tavaraa, mutta muutamia kokoelmia ja monen merkin kohteita. Nämä menivät hyvin kaupaksi ja filapuolenkin myyntiprosentti oli korkea. Postihistoriapuolella oli muutamia kiinnostavia kohteita.
Kotimaassa kulkeneista kohdista nostan kaksi – Nurmeksesta 1939 lähetetyn kirjeen, joka oli maksettu puolitetulla 50p merkillä yhteensä 2,75mk taksalla ja kirjatun lentokirjeen kotimaassa. Merkkien puolittaminen ei ollut posti ja telehallituksen sanktioima toimenpide ja kaikki puolitetuilla merkeillä lähetetyt lähetykset ovat sellaisia, jotka olisi pitänyt laittaa lunastukseen. Näin ei kuitenkaan ole aina toimittu, varsinkaan silloin kun puolituksia ovat tehneet postinhoitajat (jos joku postinhoitaja näin on tehnyt) – omia tekosiaan kukaan on tuskin lunastukseen laittanut. Tämä on ensimmäinen Nurmes leimattu puolitus, jonka muistan nähneeni.
Olisiko käynyt niin, että Nurmeksessa jollakulla lähettäjällä tai postitoimistossa on puuttunut 2mk merkki ja taksa on pitänyt rakentaa muilla merkeillä, mutta tasarahaa ei ole löytynyt. On otettu sakset käteen. Kohteen hinta nousi kympin pohjasta vähän yli viidentoista euron.
Toinen kotimaan kirjekohde oli Maarianhaminasta elokuussa 1946 Helsinkiin lähetetty lentokirje. Lähettäjä on varatuomari B.J. Palme. Palme oli tunnettu mies Ahvenanmaalla. Palme toimi Ahvenanmaalaisen 1938 perustetun vakuutusyhtiö Alandian (perustettaessa RÖF) toimitusjohtajana vuodesta 1939. Joku saattaa ajatella, että Ahvenanmaalla vakuutusyhtiöllä ei ollut suurtakaan markkinaa, mutta olisi ainakin osittain väärässä, sillä suuri osa suomalaisesta meriliikenteestä on kautta aikain ollut Ahvenanmaalaisten käsissä ja yhtiö perustettiin juuri ahvenanmaalaisia laivanvarustajia varten. Perustamassa yhtiötä oli myös Gustaf Eriksson, tunnettu purjelaivaston omistaja. Juuri Eriksonin omistama parkki Olivebank oli perustetun yhtiön ensimmäinen täysin tuhoutunut vakuutuskohde jo perustamisvuonna 1938.
Palme siis aloitti vuonna 1939, joka alkoi yhtiön kannalta hyvissä merkeissä, mutta sodan uhka ja talvisota muuttivat kaiken. 6.12.1939 pidetyssä kansalaiskokouksessa juuri tämä samainen Palme ehdotti Ahvenanmaalaisen kodinturvajoukon perustamista. Mies toimi Alandian johdossa 34 vuotta, aina vuoteen 1972, jolloin hän jäi eläkkeelle. Hän kirjoitti myös kotiseutunsa historiaa käsittelevän kirjan.
Lähetyksenä ajateltuna kotimaan kirjattu lentokirje on hyvä kohde. Kotimaan lentoposti alkoi toimia uudelleen elokuussa 1945 ja kirjattu lentoposti on tuolta ajalta vaikeahkoa löytää, jos kohta mikään kotimaan lentoposti samalta ajalta ei ole erityisen helppoa. Lentolinja on kulkenut reittiä Maarianhamina-Turku-Helsinki tiistaisin, torstaisin ja lauantaisin. Kohteella oli arkistointireijät vasemmalla, jotka eivät ole erityisen häiritseviä. Tällä kertaa kannatusta kohteelle tuli pohjahinnan verran, eli viisitoista euroa.
Ulkomaille menneitäkin kohteita oli myytävänä. Niistä mielestäni hyvän näköien oli vuonna 1949 joulukuussa Saksan lähetetty kirjattu lentokirje. Pohjahinta oli 15 euroa ja kohde myytiin alle 17 eurolla. Taksa on kirjeen osalta 20mk + pikalisä ulkomaille 25mk ja lentolisä 3mk per viisi grammaa. Kirje on painanut ilmeisesti 10g ja lentolisiä on tullut kaksi. Kuorella pitäisi olla 51 markkaa tai 54 markkaa, mutta sillä on 52 markkaa, eli kyseessä on väärätaksainen kohde… Ilmeisesti Saksassa on leimattu leima ”10” joka saattaa tarkoittaa lunastusta, mutta mitään merkintää lunastuksesta kohteella ei ole. Taas olisi pitänyt olla tarkkana taksakirjan kanssa.
Lentokirje Yhdysvaltohin maaliskuulta 1941 meni kaupaksi viidellätoista eurolla. Kirje oli lähetetty 3.3. mikä tarkoittaa, että se on kulkenut ns. eteläistä reittiä Atlantin yli – Lissabonista on lennetty Bolamaan ja sieltä Trinidadiin, josta Bermudan kautta New Yorkiin. Firmakuori Filippiineille vuodelta 1952 myytiin 30 eurolla ja lentokirje sekapostite M54 mallin merkin kanssa Egyptiin kahdella kympillä. Postihistorian osastolla ei kauppa käynyt erityisen hyvin, melkein puolet kohteista jäi myymättä.
Forssan kerhon kesätapahtuma järjestettiin 4.6. Tammelassa. Ilma oli mitä parhain kesäkeli, mutta päivä oli tuulinen. Se ei kuitenkaan haitannut saunontaa tai uintia, jotka kumpikin onnistuivat loistavasti – vesikin oli lämmintä. Paikalla Tammelan Opiston mökillä oli taas useita kymmeniä filatelisteja Etelä-Suomesta. Illan esitelmästä vastasi Esa Kärkäs, joka kertoi isoharkkoisten, eli mallien 1860 ja 1866 hammastuksista, papereista ja väreistä.
Kauppiaita paikalla oli kaksi, joten mahdollisuuksia löytää jotakin oli. Lisäksi yhdellä sun toisella oli jotain myytävää mukana. Huutokauppaan oli tullut suuri määrä kohteita, arvaan niitä olleen noin 150! Huutokauppa kestikin pitkälti toista tuntia. Joitakin M30 kohteitakin oli tarjolla, mm. 300mk lentokone-merkin numerokuusiloita kahdesta painoerästä. Nämä myytiin pohjahintaansa 20 euroa, mikä tietysti luettelohintaa ajatellen on edullinen hinta, mutta se oli markkinahinta tuossa huutokaupassa.
Itse ehdin jo arvella, että kävisikö niin, että mitään M30 kohdetta ei löytyisi minulle, mutta sitten vastaan suorastaan käveli tai oikeammin, eteeni asetettiin myyntikansio, joka kiersi opiston mökin tuvassa… sieltä löysin itselleni Turusta 1946 Ruotsiin lähetetyn paketin kortin, joka oli merkitty ”Lösen 30 öre” eli lunastus 30 äyriä, mikä viittaa tullauksen hintaan Ruotsissa. Ruotsalaisia merkkejä ei kohteella kuitenkaan ole. Itse asiassa on vaikea löytää 1940-luvulta Ruotsiin mennyttä pakettia, jossa tullaus ruotsalaisilla merkeillä on kohteelle maksettu, vaikka jopa lunastuslapussa lukee, että näin pitäisi tehdä. Tulin oikein iloiseksi kun löysin kohteen.
Oli taas mukava jutella keräilijöiden kanssa ja vaihtaa ajatuksia maailman menosta. Muutamia kohteitakin sain eteenpäin. Tammelan sauna on ihan oma asiansa, ja muutamat ensikertalaiset olivat ihmeissään, että miten se niin hyvä olikin…