Huhtikuu on ollut erittäin kiireinen filateliakuukausi, nimittäin kokonaiset neljä isompaa huutokauppaa päättyi huhtikuun aikana ja lisäksi oli muutakin aktiviteettia. Aloitetaan tästä muusta, eli Turun Postimerkkikerhon järjestämästä hyvin perinteikkäästä Turun Kevät postimerkki ja postikorttitapahtumasta.
Muutamana viime vuonna Turun Kevät on järjestetty Turun Tuomiokirkkoseurakunnan tiloissa aivan Kirkkosillan kupeessa Aurajoen rannalla, mutta tällä kertaa järjestämispaikkana toimi aiemminkin käytetty Puolalan koulu. Koulun toisessa kerroksessa, ruokalan alueella ja ruokailusalissa oli laitettu filateliaa ja postihistoriaa näytille sekä kauppiaat levittäneet runsaat myyntipöytänsä keräilijöille tutustuttaviksi. Saavuin paikalle aikaisemmi kuin mitä järjestäjät olivat aukioloajoiksi asettaneet, nimittäin minulla oli iltapäivällä vielä toinen meno ja oli tarvetta päästä lähtemään Turusta tavallista aikaisemmin.
Tullessani paikalle 11.4. hieman klo. 09 jälkeen huomasin, että paikalla oli jo kohtalainen joukko keräilijöitä ja tietysti järjestävä kerhon porukkaa ja kauppiaita täyttä häkää harrastamassa. Myyntipöytiä oli useita ja paikalla oli suomalaisten myyjien lisäksi kaksi ruotsalaistakin kauppiasta. Heillä on usein kiinnostavaa ”Suomi-tavaraa”, joka ei ole välttämättä sellaista, jota olisin aiemmin nähnyt. Lisäksi herrat ovat mukavia veikkoja, eivätkä äärettömän ahneita, sillä hinnat oli asetettu sellaisiksi, että ostoja saattoi tehdä. Kotimaisista myyjistä paikalla olivat ainakin Harri Kuusisto ja Vesa Järvistö oli edustettuna – paikallisia kauppiaita muutamia ja tietysti myös Juhani Pietilä kiinnostavien kansioiden kera.
Tällä kertaa ehdin katsella läpi vain muutamia tiskejä oikein ”tarkkaan” sillä aikatauluni oli tiukka – se ei kuitenkaan estänyt tekemästä ostoksia, vaan käpälään jäi useita kohteita. Vaikka kaikki mukaan tullut ei ollutkaan Mallin 1930 kohteita ja vaikka yksi kohde löysi uuden paremman kodin vain viisi minuuttia oston jälkeen, oli silti lohileivän ja kahvin jälkeen yhä kotiinkin vietävää.
Toisen Ruotsalaisen kauppiaan laatikosta ostin kohtalaisen sopivasti vuonna 1933 kesäkuussa Helsingistä Dalaröhön lähetetyn kirjatun lentokirjeen. Muistamme, että 1930-luvulla lennot toimivat yhä lentosatamasta ja koneet eivät siksi läpi talven lentäneet. Kesäkuussa liikennöitiin päivittäin. Kirjatut lentokirjeet ovat pikkuisen parempia kuin ”vain” tavalliset lentäneet, mutta eivät harvinaisuuksia. Tämän kohteen hinta oli viitisen euroa – se kertoo kaiken mitä sen vaikeudesta tulee tietää. Lähettämisen aikaan voimassa ollut taksa oli kirjeeltä 2,00mk, lentolisä kirjeelle (per 20g) 1,00mk ja kirjaaminen Pohjoismaihin 2,00mk – yhteensä siis vitosen. Toinen kohde, jonka ostin, ja jonka hinta oli asetettu ”taivaisiin”, mutta joka loppujen lopuksi yhteiskauppana muutaman muun kohteen kanssa asettui siedettävälle tasolle oli vuoden 1939 Vapun aattona Tukholman Bromman kentällä Aeron Junkers koneesta otettu valokuva. Kuvassa koneella on kumirenkaat, jotka käytiin Aeron koneisiin Saksassa vaihdattamassa vuonna 1937, kun maalentokentät alkoivat palvelemaan lentotoimintaa ympärivuotisesti. Muutakin mukavaa löytyi, mutta ei varsinaisesti mitään M30 ihmeellistä.
Ensimmäisenä neljästä huutokaupasta päättyi Forssan kerhon pitämä Huutokortti-huutokauppa. Myytävänä ei ollut erikoisempia juttuja M30 puolelle. Itse en huutanut ainuttakaan suomalaista kohdetta, mutta yhtä Saksan 1900-luvun alun kohdetta kiekaisin voiton arvoisesti. Kyseessä oli kolmen paketin ulkomaan pakettikortti. Eli yhdelle pakettikortille oli ”laitettu” kolme kollia. Paketti oli lähetetty Hampurista Suomeen 1908. Saman tyyppisiä on ollut aiemminkin myynnissä, eikä kyseessä taida olla mikään ”ihmeiden ihme”, mutta uskallan väittää, että ihan joka päivä ei kolmen paketin pakettikortti tule vastaan. M30 kohteilla useamman paketin pakettikortteja tunnetaan aniharvoja. Olen itse nähnyt 2-3 kpl kotimaassa lähetettyinä. Ne eivät ole saaneet ansaitsemaansa huomiota osakseen, sillä kyseessä on vaikeasti löydettävä asia. Huutokortin kohde siunaantui minulle pohjahinnalla – sama pätee siis saksalaiseen useamman paketin korttiin.
Toisena neljästä päättyi Suomen Filatelistiseuran, eli SF:n huutokauppa numero 128. Huutokaupassa oli tarjolla M30 filateliaa ja postihistoriaa yhteensä noin viisikymmentä kohdetta. Paljon loistoleimaisia merkkejä ja joitakin erikoisuuksia. Loistoista todettakoon, että 8mk vihreän IISALMI loisto myytiin 36 eurolla, 10mk ruskean Severo-loisto 35 eurolla ja 6mk vihreä Pietarsaari-loisto 33 eurolla. Kauppa kävi kohtalaisen hyvin ja suurin osa kohteista myytiin. Osa eurollakin, mutta myytiin mikä myytiin! Myytävänä oli yksi ”Killinenkin”, eli apteekkari Killisen suojaleimaama M30 merkki.
Tällä kertaa kaikkein ”kovin kohde” jonkinlaisen kokoisella marginaalilla seuraavaan oli vuonna 1941 Lempäälästä Cambridgeen Englantiin lähetetty lentokirje. Kohde on siis kulkenut Suomesta lentona Tukholmaan (jossa se oli leimattu 2.4.1941). Tukholmasta se on kulkenut Rigan kautta lentona Moskovaan, jossa kohde on laitettu Siperian kautta junalla Vladivostokiin. Vladivostokista on lähdetty laivalla Japaniin, josta jatkettu laivalla Tyynen Valtameren yli San Pedroon Kaliforniaan. USAn läpi on kuljettu junakyydillä todennäköisesti New Yorkiin, josta laivalla yli Englantiin. Kohde on siis ”Via Siperia” ja erittäin kiinnostava ja vaikea lentokohde. Vastaavia tunnetaan vain muutamia.
Kohde taksoitettiin Euroopan lentojen mukaan, eli lento maksettiin vain Moskovaan saakka. Kirjeen taksa oli 3½ mk ja lentolisä 2 mk. Reittiä käytetiin, koska Saksa ei sallinnut postia vihollismaihinsa oman valtapiirinsä kautta. Kohteelta löytyy sekä Suomen, että Englannin sensuurin liuska. Lähtöhinnaksi oli asetettu kaksitoista euroa, mikä oli tietysti hyvin matala. Asia ei ollut kuitenkaan kaikille tuntematon ja kohde nousi aina 62 euroon saakka. Ostaja sai edullisesti erinomaisen kohteen. Näitä on joskus myyty huomattavasti kalliimmallakin.
Ruotsiin 1947 lähetetty pakettikortti, jolle oli mitätöity kolmenkymmenen äyrin edestä ruotsalaisia merkkejä myytiin viiden euron hinnalla. Tämä oli mielestäni hyvin halpa, koska ei ole tavallista löytää pakettikorttia, jossa tullaus Ruotsissa on maksettu merkeillä.
Kolmantena päättyi Merkki-Albertin huutokauppa. Lieneekö ilmassa ollut jo jonkinlaista turnausväsymystä, vai mistä johtunee hienoinen havaittavissa ollut alakulo. Tavaraa oli myytävänä jälleen hurjia määriä, mutta se ei tehnyt erityisen hyvin kauppaansa. M30 osastolla oli viitisen kymmentä kohdetta myytävänä, mutta ei varsinaisesti mitään ihmeellistä ja lähtöhinnat oli asetettu korkeammalle kuin mm. SF:n huutokaupassa.
Ehkä kiinnostavin M30 kohde ei ollut myytävänä M30 osastolla, vaan kenttäpostin joukossa. Kyseessä oli kenttäpostissa lähetetty paketin osoitekortti saksalaiseen kenttäpostiosoitteeseen (Suomessa). Kortti oli maksettu 7mk Postitalo-merkillä. Kohde kiinnosti selvästi keräilijöitä ja nousi 25 euron lähdöstään aina 175 euroon saakka.
Muitakin kiinnostavia kohteita oli myynnissä. Kanadaan 1940 joulukuussa lähetetty ”maaposti” kirje myytiin 22 eurolla. Tämäkin kohde oli kulkenut Siperian kautta. Kohde oli edelleen lähetetty Kanadasta Yhdysvaltoihin, mikä tarkoitti, että jos lähettäjä olisi tiennyt asian, olisi kirje voitu lähettää ”suoraan” Yhdysvaltoihin ja matka-aika olisi pudonnut puoleen. Kaikki Siperian kautta kulkeneet kohteet eivät siis saavuta huippuhintoja.
Kotkan kuvioleima 26b kokokohteella jäi myymättä 50 euron lähtöhinnalla. Kyseessä on Suursaaren valtaukseen liittyvän operaation valmisteluihin liittyvä salailu ja kohde on sinänsä hyvin kiinnostava. Näyttää siltä, että näitä kuviolemakohteita on tullut myyntiin vuosien saatossa jo niin monta, että kaikki halukkaat ovat omansa saaneet. Viisikymmentä euroa osoittautui siis liian kovaksi hinnaksi.
Viimeisenä neljästä päättyi HTO-huutokauppojen järjestämä Arto Helsing erikoishuutokauppa. Vaasalainen jo edesmennyt Arto Helsing oli keräilijä isolla K:lla ja hänen kokoelmansa myynnistä on kysymys. Myytävänä oli klassisen suomen kohteista lähtien kaikenlaista, yleisesti ottaen parempaa filateliaa ja postihistoriaa, suuria määriä. Tarjolla oli lisäksi paljon laadukkaita raha ja kunniamerkkikohteita. Lähtöhinnat oli asetettu verrattaen korkealle, mutta ei taivaisiin – koska suuri osa kohteista oli parempaa tavaraa on normaalia, että hinnat asetetaan ”kohdilleen” eikä haluta lähteä matalimmalta mahdolliselta tasolta liikenteeseen.
M30 osalta huutokaupassa ei ollut ikävä kyllä mitään ihmeellisyyksiä tarjolla, vaikka muutamia erikoisuuksia olikin. Näistä mainittakoon korkean hinnan saavuttanut 10mk Saimaa merkin ehdote, joka nousi 50 euron lähtöhinnastaan aina 685 euroon saakka. Tämä oli jonkinlainen ”nostattelu” minun mielestäni, sillä vaikka kohde hyvä onkin… on 685 euroa paljon rahaa. Tässä tietysti puhuu vähemmän äveriäs keräilijä, jota suuren maailman isot ihmeet jopa hieman jännittävät.
Filateliapuolella myytiin myös levyvirhekokoelma, joka oli erittäin siististi monteerattu. Toiseksi korkeinta filatelian hintaa kantoi 10p automaattirullan palanen ilman numerointia, joka saavutti 171 euron hinnan. Tälle kohteelle oli Kaupin atesti, joka varmisti kyseessä olevan ”aitoa asiaa”. M30 lähetysten osastossa oli vain kaksi kohdetta, joista toinen oli neljä kaukomaan kohdetta sisältävä kahden näyttelylehden kokonaisuus – Afrikkaa ja Etelä-Amerikkaa oli tarjolla. Nämä myytiin 50 euron pohjallaan.
Huomattavan monta Zeppelin kohdetta oli myytävänä. Ehkä siksi osa kohteista jäi pohjahintoihinsa. Mm. Kanadaan lähetetty Zeppelin kortti meni 150 euron pohjillaan. Euroopan ulkopuolelle kulkeneet Zeppelinit ovat parempia ja mielestäni hinta oli kovin maltillinen. Erissä saattoi olla mitä tahansa – ikävä kyllä en pystynyt lähtemään niitä tarkistamaan. Jatkosotaa ”kuvaava” usean kansion kokoinen kokoelma saatoi sisältää hyviä M30 kohteitakin… myös muutama muu juttu jäi hiukan mietityttämään. M17 ehiökorttien osalta täytyy sanoa, että Tuorin kokoelman kohteet, joita siis myynnissä oli… menivät osittain erittäinkin edullisesti eteenpäin.
Huh huh… olipa kova huhtikuu filatelian ja postihistorian harrastajalle. Seuraava pinnistys ja ponnistus lienee Nordia näyttely Espoossa, jota varten jo tuomarit ja ekspertit tekevät työtään. Näyttelytoimikunta on tehnyt hommia jo pidemmän aikaa!!