malli1930.fi

Hellmanin syyshuutokauppa 2023

By

Hellman huutokauppojen syyskierros pyöräytettiin pari viikkoa sitten nelipäiväisenä tapahtumana Internetin kautta. Myytävänä kaiken kaikkiaan oli lähes 3800 kohdetta, joista suuri osa filateliaa. Mukana oli myös M30 kiinnostavaa monessakin osastossa. Kaiken kaikkiaan on todettava, että M30 kohteet tekivät kauppansa hyvin ja myymättömäksi jäi vain muutamia kohteita. Kiinnostavaa kyllä, yksi näistä oli 1mk vihreä leijonamerkki painotuoteella ulkomaille, jonka lähtöhinnaksi oli laitettu ”vain” 150€. Näitä 1mk vihreitä, jotka ovat aika vaikeita kohteita tunnetaan ehkäpä alle viisitoista kohdetta ja paikkansa kokoelmasta tällainen yleensä löytää – nyt ei mennyt edes kaupaksi… mutta katsotaanpa huutokauppaa.

M30 osastossa oli muutamia kiinnostavia eriä, joista nostan rullamerkki-erän, jossa oli käytännössä kattavasti niin rullamerkkejä leimattuina ja leimaamattomina sekä lähetyksiä. Oli mahdollista, erä ostamalla, saada ”rullamerkkiosasto” kuntoon kerralla. Alla on kuvattuna kaksi kolmesta erän kuvista. Ilmeisesti useammalla kuin yhdellä keräilijällä oli tarve saada rullamerkkiasia kuntoon, sillä hinta nousi 240 euroon saakka. Tämä ei kuitenkaan ole mielestäni erityisen kova hinta, sillä mukana oli kahdeksan lähetystä, joiden hinta on vaihdellut kahdesta kympistä ylöspäin sekä iso joukko merkkimateriaalia. En pidä toteutunutta hintaa erityisen korkeana.

Myytävänä oli myös itse rullia, eli postimerkkiautomaateissa käytettyjä rullamerkkejä alkuperäisenä kokonaisena tuhannen merkin rullana. Rullia oli myytävänä 10p, 50p ja 1mk arvoista ja näistä 1mk rulla lienee ainoa olemassa ja jäljellä oleva kokonainen rulla tuosta arvosta. Rullat ovat siis historiallisia ja kiinnostavia, mutta ikävä kyllä kokoelman kannalta vaikeita, koska ne eivät ole muodoltaan kehyksiin sopivia. Joka tapauksessa kaikki rullat myytiin, 10p ja 50p rulla 50 ja 70 eurolla, eli hyvin edullisesti ja 1mk rulla 280 eurolla.

Kaupan oli myös hyviä ja vaikeita siirtymiä M30 leijonamerkeillä. Tunnettu 5mk sinisen hammastehyppäys yläreunassa, joka myytävässä kohteessa oli leikattu suoraksi ylhäältä (hammaste pois) on parina vaikea kohde. Olin hämmästynyt, kun se myytiin vain 75 eurolla – meni halvalla. Edullisesti meni myös näyttävä 50p vihreän merkin voimakas siirtymä arkin alareunasta, vain 55 euroa… kun vielä 2:75mk voimakas siirtymä numerokuusilolla, josta näkyy tilauserä meni 55 eurolla oli halpuuden multihuipentuma M30 filatelian hyvissä kohteissa tosiasiaa. Siirtymiä on silloin tällöin myytävänä, mutta nämä kolme tapausta ovat kaikki parasta A ryhmää ja siksi hieman hämilläni asiaa tässä ihmettelen. Kalliimmalla on myyty huonompaa – kävikö niin, että lama iski ostajiin? Siitä olen takuuvarma, että kaikilla ei näitä ole. M30 osaston kohteissa myynti oli lähes 100%. Lähtöhinnat eivät olleet erityisen korkeat, mikä auttoi asiaa.

Kaksi kokonaista näyttelykokoelmaa myytiin omissa osastoissaan, nämä olivat Jorma Keturin postin tarkastusta käsittelevä kokoelma ja John Godfreyn lentopostikokoelma. Kummassakin näistä kokoelmista oli joitakin kiinnostavia M30 kohteita.

Jorma Keturin kokoelmassa, joka käsitteli pitkää aikakautta 1800-luvulta toisen maailmansodan jälkeiseen aikaan asti, oli kuten arvata saattaa, juuri kokoelman loppupäässä muutamia M30 kohteita liittyen sodan sensuuritoimenpiteisiin. Kun ostaa kohteita kokoelmasivuilla, auttaa se ymmärtämään mitä ostaa, nimittäin yleisesti ottaen on tilanne usein se, että myynnissä olevat kohteet on vajaavaisesti määritelty – kun kohde on kokoelmasivulla, ei näin ole. Alla näkyvät kohteet olivat myynnissä ja kiinnostavia, koska kokoelmasivuilta voi lukea mistä on kysymys, en lähde seikkaperäisesti avaamaan kohteita, mutta kysymys on kiinnostavista sota-ajan sensuurikäytänteistä, joissa mm. vakuutettu kotimaan kirje on avattu sensuurissa ja suljettu sensuurin omilla sineteillä. Näitä uudelleen sinetöityjä vakuutettuja lähetyksiä tunnetaan aniharvoja. Toinen kiinnostava kohde on mustesensuroitu leima M30 lähetyksellä – tarkoituksena on ollut peittää kirjeen lähetyspaikka. Mustesensuroidut kohteet eivät ole yleisiä, koska toimepidettä harrastettiin kohtalaisen vähän.

Uudelleen sinetöity kuori myytiin sadalla eurolla ja leimasensuroidun lähetyksen sisältänyt kokoelmasivu sadalla kymmenellä. Ostajat saivat hyviä kokoelmakelpoisia kohteita sopivasti. Postimerkkimessuilla on saatavilla tai oikeastaan tilattavissa Jorma Keturin kokoelman sisältävä Liiton julkaisema kirja, eli jatkoa mm. Juhani Pietilän ehiökokoelman esitelleelle kokoelmia dokumentoivalle sarjalle.

John Godfreyn kokoelmassa, joka keskittyy lentopostiin Suomessa, Suomesta ja Suomeen sisälsi useita kiinnostavia M30 lentopostikohteita. Kokoelma myytiin useampana kohteena, joista osa sisälsi yhden kohteen ja osa yhden tai useampia kokoelmalehtiä. Näin ollen yksittäisten M30 kohteiden hankkiminen ei ollut kaikkien kohteiden osalta mahdollista. Kokoelma on aiemmassa ”olomuodossaan” dokumentoitu Postihistoriallisen yhdistyksen kokoelmia esittelevään kirjasarjaan, mikä onkin hieno juttu, sillä nyt se hajoitettiin. Kokoelma tietysti aloitti kotimaisten kohteiden osalta jo 1920 luvulta ja M17 kohteista, suuri osa kokoelman käsittelemästä ajanjaksosta osui kuitenkin M1930 ajanjaksolle.

Kokoelmassa oli hieman yli kaksikymmentä parempaa puhtaasti M30 kohdetta, joista mainittakoon kaksi kirjattua pikalentokirjettä Eurooppaan 1930-luvun alusta, joissa kummassakin oli käytetty postimaksuna M30 10mk Saimaa merkin I painosta. Kirjatut pikalentokirjeet eivät taksana ole erityisen ihmeellisiä, mutta kyseisen merkin hyvät käytöt ovat aina vaikeita kohteita ja allakin kuvassa näkyvät kohteet ovat siksi sopivia niin M30 filateeliseen kuin postihistorialliseenkin kokoelmaan. Kohteet myytiin yhdessä kokoelmasivulla, jonka myyntihinnaksi tuli mielestäni korkea 380 euroa.

Toinen 1930 luvun lentokohde, jonka tässä nostan oli Mannerheimille Bombayhin (nyk. Mumbai) Intiaan lähetetty lentokirje vuodelta 1936. Kirje on kulkenut Ruotsin ja Saksan kautta todennäköisesti Imperial Airwaysin reitillä Karachin kautta Bombayhin. Vastaanottaja tuo tässä tapauksessa lisähintaa ja kohde myytiin 200 eurolla. Kokoelman yksittäisistä kohteista kiinnostavimpiin kuului kirjattu lentopostikortti vuodelta 1941 Algeriaan. Kirjatut postikortit ovat vaikeita kohteita ja Euroopan ulkopuolelle USA:ta lukuunottamatta niitä tunnetaan vain aniharvoja. Kohde myytiin osana erää, jossa oli kuusitoista lähetystä sotavuosilta. Erän hinta nousi 560 euroon.

Vaikea Suomesta sodan aikana Englantiin 1941 lähetetty ja Bagdadin kautta ohjattu lentolähetys myytiin omalla kokoelmasivullaan. Kokoelmasivun tekstiin oli kirjoitettu, että lähetys olisi kulkenut Australiasta Bagdadin kautta Eteläiseen Afrikkaan kulkevaa n. hevosenkenkä (eng. horseshue) reittiä pitkin Etelä-Afrikkaan, josta se olisi kulkenut Englantiin. Oma käsitykseni on, että kyseistä reittiä lähetys kulki ehkäpä Sudaniin asti, josta se lensi Saharan Eteläpuolitse Afrikan Länsi-rannikolle, josta se kulki Englantiin. Koska Afrikan halki kulkeva reitti leikkasi tuhansia kilometrejä matkaa pois, pidän sitä paljon todennäköisempänä kulkureittinä. Kirje ei saavuttanut vastaanottajaansa vaan se lähetettiin takaisin Suomeen, tosin vasta vuonna 1945, postiyhteyden uudelleen avauduttua. Mielenkiintoinen ja hieno postihistoriakohde, joka ei jätä kylmäksi. Kylmäksi ei jäänyt hintakaan, vaan sen osalta puhalsi suorastaan kuuma liekki, nimittäin kohteesta taisteltiin aina 460 euroon saakka, mitä pidän aika kovana hintana.

Kokoelmassa oli myytävänä myös lento-onnettomuuspostia sekä runsaasti Suomen ja Pohjois-Amerikan välistä lentovene, eli ”clipper” postia. Kaiken kaikkiaan hinnat nousivat lähdöistään paljonkin, paremmat kohteet nousivat hyvinkin korkealle. M30 keräilijälle kohteita siis oli, mutta lentopostikokoelmissa, joita esitetään lentopostiluokan sääntöjen mukaan paino tulee jakaa kotimaisten ja ulkomaisten lähetysten kesken ja on harvinaista, että käytettäisiin vain käyttösarjan merkkejä. Näin ollen puristille kohteita ei sittenkään ollut tarjolla erityisen uskomattomia määriä.

Erissä oli varmasti mielenkiintoisiakin M30 kohteita tarjolla, en päässyt tutustumaan eriin työkiireiden takia ja olinkin näin ollen huonosti asemoitu niiden huutamisen suhteen – ja päädyin konservatiiviselle linjalle, mikä näkyi ”saannossa”. Se mikä jäi mieleen on, että huhut filatelian ja postihistorian kuolemasta ovat liioiteltuja.

Huutokortti 28.

By

Huutokortti-huutokaupan 28. kierros kierähti loppuunsa tänään illalla, kyseessähän on Forssan kerhon järjestämä huutokauppa, josta edellisessä postauksessakin mainittiin. Tällä kertaa myytävä M30 tavara keskittyi lähinnä kotimaan postiin, eikä isompaa ihmettä myytävänä ollut.

Kenttäpostikortteja alennetuin taksoin, ilman lipuketta oli myytävänä jälleen useita. 20 euron lähtöhinta on näille ihan kiinnostaville kohteille nykymarkkinassa selvästikin liikaa – kymppi olisi ehkä sopivampi lähtöhinta; tämä näkyy siinä, että kauppa ei käy ja kortit jäävät kummittelemaan listoille kerta toisensa jälkeen. Kirjattu kotimaan postikortti, jossa oli peitetty siististi arkistolävisteet, myytiin kympillä. Kirjattuja postikortteja liikkuu silloin tällöin, mutta ne eivät ole yleisiä. Myytävänä ollut kortti tullee nipusta, jossa oli useita samanlaisia kortteja, joissa kaikissa on arkistolävistys.

Kohdenumerolla 238 oli myytävänä 3½mk/2:75mk päällepainamamerkki, jonka kohdeselosteessa luki ”päiväysvirhe”. Päiväysvirhe on kaunis tapa ilmaista, että kyseessä on leimaväärenne, jolla on yritetty saada ensipäiväkeräilijä astumaan miinaan. Tässä tapauksessa on pakko todeta, että koska lähtöhinnaksi oli laitettu neljä euroa, ei meklari eivätkä Forssan kerhon taustavoimat ole tässä tiedottomuudessa seilanneet… vaan on selkeästi laitettu hinta ”kohdalleen” – on kuitenkin tärkeää kirjoittaa kohteeseen, että kyseessä on väärenne. Koska väärenteitäkin kerääviä löytyy, niin kohde menee jopa paremmin kaupaksi! Vastaavista kohteista on tässäkin blogissa kirjoitettu aiemminkin ja näitä on ollut myytävänä muissakin huutokaupoissa. Osa kohteista on leimattu väärenteiksi. Asian oikea laita on se, että kyseinen päällepainamamerkki ilmestyi 1.2.1943, jolloin kotimaankirjeen taksa oli 3½mk. Koska on käytetty Helsinki AVION leimaa… on syytä pohtia mitä muita vastaavia huijauksia tuolla leimalla voi olla tehty – eli silmät auki aina ja kaikkialla.

Leimaväärenne, merkki ilmestyi 1.2.1943. Kuva Huutokortti huutokaupoista.

Ehiö-osastolla oli myytävänä muutamia M30 ehiöitä, kaksoiskorttien palautusosia ulkomailta kotimaahan. Ei ihmeellisiä, mutta ihan hyviä aukontäyttäjiä, jos aukkoja jollakulla näiden korttien osalta oli. Myös muilla osastoilla oli siellä täällä M30 kohteita myytävänä. Jos olisi loputtomasti aikaa olisi ehkä mahdollista tehdä löytöjä…

Postihistoriakeräilijälle huomioitavaa oli M63 osastolla, jossa myytävänä oli useita parempia postihistoriakohteita – kirjeitä kaukaisiin kohdemaihin ja muutama hiukan vaikeampi lähetyslaji. Kohteet oli valmiiksi määritelty ja merkkien paperit muun muassa selvitetty. Tämä on tietysti mukavaa ostajan kannalta, sillä se säästää valtavasti työtä – mutta kuitenkin on muistettava, että määritykset täytyy aina tehdä uusiksi, sillä täydellinen luottamus on asia, jonka voi saavuttaa vain itse asiat selvittäessään… ja silloinkin täydellinen on hipsukoissa. Eli vaikka huutokauppaluettelossa lukisi mitä, täytyy pitää silmät auki ja paremmat kohteet tutkia itse kotona kertaalleen kunnolla. Ei ole vain yhden kerran tapahtunut, että kalliilla ostettu määritelty kohde on osoittautunut joksikin aivan muuksi. Ikävintä tämä on silloin, kun tällainen tapaus tapahtuu näyttelyssä, esimerkiksi siten, että näyttelyekspertti huomaa jonkun kalliin kohteen, jolla on ollut tarkoitus nostaa kokoelma ”seuraavalle asteelle” olevankin jotain muuta kuin mitä sen pitäisi olla. Tällaista on tapahtunut ainakin kertaalleen eräässä M17 kokoelmassa, jossa valkoisen paperin 10mk merkki lähetyksellä osoittautui muuksi kuiin valkoisen paperin kympiksi ja vastaavia muitakin tapauksia tunnetaan. Taksavirheet ovat yleisimpiä, mutta väärin määrityksetkään eivät harvinaisia ole. Eli on oltava tarkkana kuin porkkana.

Merkki Albertin HK 56 – Marraskuussa

By

Merkki Albertin huutokaupoissa on viimeaikoina ollut myytävänä mielenkiintoisia M30 kohteita, suurin syy tähän on ollut erään suurkeräilijän pesän hajoittaminen ja sieltä myyntiin tulleet hyvät kohteet. Tällä kertaa huutokauppa oli avattu jo kuukausi ennen varsinaista huutokauppapäivää, joka mielestäni ei ollut optimaalinen asia, sillä vaikka kohteisiin tutustumiseen netin kautta oli runsaasti aikaa, Jotenkin minulle tuli nimittäin ”taisteluväsymys” tähän huutokauppaan ennen kuin itse rähinät alkoivatkaan. Hieman ihmettelin myös sitä, että huutokaupan kohteita ei ollut nähtävänä Postimerkkimessuilla Merkki Albertin osastolla – tämä olisi ollut erittäin virkistävää niin kyseisten messujen tarjonnan kannalta, kuin mielestäni järkevää myös itse huutokaupan kannalta, sillä Postimerkkimessuille kuitenkin tuli paikalle väkeä myös Pohjoisesta ja Itä-Suomesta. Tyypillisesti kaukomatkalaiset eivät viitsi lähteä Jyväskylään tai Helsinkiin kohteita katsomaan, muuten kuin ”äärimmäisessä hädässä” ja siksi oli outoa, että näyttöä ei ollut. Viimeksi, KESFILA näyttelyn yhteydessähän Merkki Albertilla oli näyttö ja mielestäni se oli aivan erinomainen juttu. Noh… kaikkea ei ilmeisesti voi saada, mutta tällainen ”useita kärpäsiä yhdellä iskulla” strategia olisi varmasti monelle mieleen – varsinkin, kun Postimerkkimessujen ohjelma on junnannut paikoillaan jo useita vuosia eikä siellä enää juuri mitään ”erikoista” nähtävää ole…

Palatakseni itse huutokauppaan ja myytävänä olleisiin kohteisiin todettakoon ensiksi, että M30 alueella myytävää oli lähes sata kohdetta! Tämä on kohtalaisen huomattava määrä. Filateliaa näistä oli noin 30% ja loput noin seitsemänkymmentä kohdetta postihistoriaa. On ollut jo pidemmän aikaa selvää, että postihistoria myy M30 osastoilla paremmin kuin filatelia. Näin maa makasi myös eilen illalla, kun huutokauppa päättyi – jälkimyyntiin jäi pääasiassa filateliakohteita. Ilahduttavaa oli, että postihistoriallisella puolella oli tälläkin kertaa erittäin kiinnostavia kohteita mukana. Tapojeni mukaan aloitan huutokaupan annin ruotimisen filateliasta ja jatkan postihistorian kanssa läheltä kauas.

Yllä: KK suojaleimaus M30 leijonamerkkien takana. Apteekkari Killinen leimasi apteekkinsa ja yksityisessä postissaan käytetyt merkit KK leimalla. Oikeudet kuvaan omistaa Merkki-Albertin Huutokaupat.

Mielenkiintoinen KK suojaleimaus kahdella M30 leijonamerkillä myytiin 30 euron pohjalla. Kyseessä on vähän tunnettu asia, nimittäin tämä suojaleimaus on varkauslaisen Kalervo Killisen, paikallisen apteekkarin käyttämä leimaus, joita hän ilmeisesti leimasi vain itse käyttämiinsä ja apteekkinsa käyttämiin merkkeihin. Tästä oli kohteessa mukana lehtijuttu, jossa ruodittiin asiaa ja meklari oli fiksusti jutun laittanut myös näkyviin verkkoon. Killisen suojaleimauksia tunnetaan M30 merkeillä verrattaen vähän ja tämä tekee kohteista kiinnostavia. Ovatko nämä suojaleimaukset humpuukia? Asiasta siitä voidaan olla montaa mieltä – humpuukina ei kuitenkaan tunnuta pidettävän ns. suojareijitettyjä merkkejä, joten miksi näitä suojaleimattuja tulisi pitää humpuukina? Mielenkiintoisesta ja harvinaisesta filateliakohteesta on siis kysymys, vaikka jotakuta saattaakin arveluttaa. Olen hieman yllättynyt kohteen matalasta myyntihinnasta ja laimeasta kiinnostuksesta kohdetta kohtaan, jälleen kerran olen nimittäin kohtalaisen varma, että kaikilla näitäkään ei ole.

Vuoden 1940 päällepainamamerkkien arkit myytiin 80 euron lähdöllä ja 1,25/50p keltaiset tyypin I ja II numerokuusilot jäivät myymättä 30 euron limitillä – tämäkin on mielestäni jännä juttu, sillä kun näitä II ladelman merkkejä on yksittäin myyty, on hinta ollut noin kympin kappale leimaamattomana – yhteenlaskulla 6*10 saadaan 60 ja nyt myytiin numerokuusiloa kolmella kympillä… Hammastamattoman 5mk keltaisen kulmapari myytiin kympillä – toinen samankaltainen pari jäi parilla kympillä myymättä ja 5mk violetin hammastamaton pystypari meni kaupaksi kahdella kympillä – keltaisia 5mk hammastamattomia arkkeja tunnetaan muistaakseni 6kpl ja violetteja vastaavia vain kaksi kappaletta, joten ihan hyviä kohteita nämäkin. Viidentoista markan punaisen merkin numerokuusilo vuosilukuvirheellä ”1591” jäi myymättä 15 eurolla – hiukan yllättävää tämäkin. Filatelian erikoisuudet eivät kiinnosta!! Joitakin loistoleimaisia merkkejä meni kaupaksi ja 8mk vihreä loisto myytiin peräti 33 eurolla, lähtö oli tällä merkillä 15 euroa. Olin yllättynyt kohteen 1383 ”50/40p lisäpainaman siirtymä **, 5mk tarttuma ** ja 9mk siirtymä” hinnan noususta – kyseessä oli siis kohde, jolla oli kolme filateelista erikoisuutta: lisäpainaman siirtymä, joka oli ihan ”hyvä” 50/40p vihreällä merkillä, 5mk keltaisen merkin täydellinen tarttuma ja 9mk punaisen merkin pieni siirtymä sivuttain päin. Näistä ehkäpä vaikein on tuo 9mk merkin siirtymä. Kohteen lähtöhinta oli 15 euroa, mutta se myytiin 186 eurolla – kyseessä on mielestäni huima korotus ja aika hurja hinta.

Kotimaista postia oli ”postihistoriapuolella” myytävänä joitakin kohteita, mukana oli myös erittäin mielenkiintoista nähtävää. Kahden keltaisen 50p leijonamerkin parilla paikalliskirjeenä lähetetty sähkösanoma myytiin kovalla yli 90 euron hinnalla. Itse olen pitkään pohtinut sitä, että mikä näistä sähkösanomista tekee niin ihmeellisiä, että niistä pitää maksaa normaalin postilähetyksen hinnan huikeasti ylittäviä hintoja. Ilmeisesti ”joku tuomari jossain näyttelyssä joskus” on heittänyt löysän lausahduksen, jossa on todettu näiden olevan ”hienoja”. Mitään muuta syytä en voi tälle ”ilmiölle” keksiä – kyseessä on siis tilanne, jossa sähkösanoma on saapunut lennätintoimistoon paikkakunnalla jossain ja tämä sanoma on lähetetty eteenpäin paikalliskirjeenä tai kirjeenä. Koska sähkösanomia ei valtavasti lähetelty ovat tällaiset sähkösanoman sisältävät lähetykset tietysti ”harvinaisempia” kuin tavalliset kirjelähetykset. Kyseessä on siis lähetyksen sisältöön liittyvää erikoisuutta, itse lähetyksessä ei sinänsä ole mitään sen kummallisempaa – minun mielestäni. Mutta kuten hyvin tiedämme, ihmiset arvostavat eri asioita, tämä pätee myös postilähetyksiin.

Yllä: Kirje Turusta 19.4.1941 Niinisaloon, maksettu vihkomerkeillä (V1). M30 2mk punainen, 50p vihreä ja 25p ruskea leijonamerkki, yhteensä 2,75mk. Taksa: kirje (-20g) kotimaassa (16.6.1940 – 31.8.1942) 2,75mk. Vihkomerkeillä maksetut lähetykset ovat vaikeita löytää. Myyntihinta 105 euroa. Oikeudet kuvaan omistaa Merkki-Albertin Huutokaupat.

Vihkomerkeillä lähetetyn kotimaan kirjeen lähtöhinta oli asetettu 45 euroon ja ajattelin, että kyseessä on mielenkiintoinen kohde, koska näitä vihkomerkein lähetettyjä lähetyksiä ei kovin usein tule vastaan. Tai oikeammin on sanoa, että vaikka niitä tulisi vastaan, on niitä joskus hiukan vaikeaa huomata. Asioita, jotka puhuvat sen puolesta, että lähetyksellä on käytetty vihkomerkkejä ovat käyttöaika ja tietysti itse merkit – vihkomerkkien tekotapa oli sellainen, että jokaisessa merkissä pitäisi olla joku hammasteen reuna leikattu, koska merkit leikattiin neljän merkin palasiksi. Tyypillisesti leikkaaminen tehtiin hyvin ja pitää katsoa suurennuslasilla, jotta näkee ”suoran” leikkauksen merkkien hampaissa. Vihkoissa oli 2mk karmiini, 1,25mk keltainen, 1mk oranssi, 50p vihreä ja 25p ruskea merkki – yhden vihkon postitusarvo ja myyntihinta oli siis yhteensä 20 markkaa. Parhaita vihkomerkkien käyttöjä ovat tietysti ulkomaan postitteet, jotka ovat harvinaisia. Suurin osa vihkomerkkien käytöistä on nimen omaan kotimaan postitteita. Tällä kertaa tämä vuonna 1941 vihkomerkein lähetetty kirje nousi 105 euron myyntihintaan. Kun tiedetään, että näitä vihkomerkkilähetyksiä voi löytää ns. tauhkalaatikoista, jos jaksaa penkoa, on niiden metsästäminen tietysti mahdollisuus niille, joita rahan tekeminen etsimällä ja löytämällä kiinnostaa. Siinä missä vihkomerkit menivät kaupaksi, ei rullamerkein kotimaassa postitettu kirje mennyt 40 eurolla kaupaksi – kirje olikin mielestäni kovin nuhruisen oloinen, eikä rullamerkeissä ollut mitään erikoista. Jos edes toinen merkeistä olisi selvästi ollut rullamerkin parhaat tunnusmerkit täyttävä, eli selvästi leikattu, olisi kohde saattanut mennä kaupaksi. Näitä vastaavia ”perus rullamerkkikohteita” on aiemmin myyty n. 20 eurolla, joten limitti oli asetettu tälle kohteelle verrattaen ylös. Mielenkiintoisia kotimaan taksaisia kohteita olivat kaksi K/L Suomen Joutsenelta lähetettyä kirjattua kirjettä kotimaahan – paatti oli tuolloin purjehduksella ja kansainvälisen postisopimuksen mukaan laivoilta sai lähettää postia kotimaahan kotimaan taksoilla, vaikka ne olisivat ankkurissa missä tahansa postiliiton sopimukset allekirjoittaneessa maassa. Tässä tapauksessa kyseessä oli koululaivan neljäs purjehdus ja laiva on lähettämisen aikoihin ollut luultavasti jossain Välimerellä. Kirjatut kirjeet Suomen Joutsenelta ovat hyviä kohteita, sillä yleensä postia ei kirjattu – ilmeisesti laivalla ei ollut mukana R-lipukkeita ja siksi kirjaukset onkin näihin myytäviin kohteisiin ”piirretty” kynällä. Kohteiden hinnat pysyivät maltillisina – kumpikin kirjattu kuori myytiin n. 30 euron hinnalla, joka mielestäni oli edullinen.

Yllä: Postitaksataulukko 3mk taksalla, joka maksettu 3mk keltaisella M30 leijonamerkillä. Harvinainen 3mk keltaisen merkin käyttö. Myyntihinta 211 euroa. Oikeudet kuvaan omistaa Merkki-Albertin Huutokaupat.

Yksi huutokaupan mielenkiintoisista kohteista oli taksataulukko, jonka kolmen markan hinta oli maksettu M30 3mk keltaisella leijonamerkillä. Kuten tiedetään, merkki oli tarkoitettu kotimaan (ja Pohjoismaiden) postikortille. mutta postikortin taksa muuttui pian merkin julkaisemisen jälkeen ja näin olleen merkki oli käypäinen käyttötarkoitukseensa vain vähän aikaa. Varsinaisia muita single käyttökohteita merkille on hyvin vähän, yksi tällainen on juuri taksataulukon maksaminen. Taksatauluja tunnetaan yhteensä alle 20 kappaletta ja tämä myyty kappale on ainoa tuntemani 3mk keltaisella merkillä maksettu. Taksataulun lähtöhinta oli 50 euroa ja huudot loppuivat 211 euroon. Mielenkiintoinen ja hyvä kohde tälle merkille filateeliseen kokoelmaan. Taksataulu ei suinkaan ollut ainoa ”kotimaan” tykkikohde tällä kertaa, myytävänä oli myös harvinainen postin henkilökortti, jonka teki tavallista harvinaisemmaksi se, että sen taksa oli 20mk ja se oli maksettu 20mk postitalo merkillä. Henkilökortteja tunnetaan M30 ajalta alle kymmenen ja 20mk taksaisia näistä kaksi. Kyseessä on siis erittäin harvinainen kohde. Edellinen myyty kohde myytiin joitakin vuosia sitten Hellman huutokaupoissa ja oli kuulunut erään edesmenneen tunnetun porilaisen keräilijän kokoelmiin, tämä nyt myyty kohde on käsittääkseni tunnetun myös jo edesmenneen lahtelaisen keräilijän kokoelmista.

Yllä: Postin henkilökortti vuodelta 1949. Maksettu 20mk Postitalo kuvamerkillä. Taksa: Postin henkilökortti (1.1.1948 – 31.12.1951) 20,00mk. Erittäin harvinainen. Oikeudet kuvaan omistaa Merkki-Albertin Huutokaupat.

Henkilökortin lähtöhinta oli 200 euroa, joka oli mielestäni aika hyvä lähtöhinta kohteelle. Keräilijät käsittivät, että kyseessä ei ole mikä tahansa läpyskä ja hinta lähti nousuun – taistelua käytiin pitkään yli huutokaupan virallisen loppumisen ja lopputuloksena hinnaksi muodostui 566 euroa, joka on kortista kohtalaisen hyvä hinta. Toki toinen kortti myytiin vieläkin kalliimmalla, jos en aivan väärin muista. Huippukohteet eivät loppuneet tähänkään, vaan myytävänä oli, jos vain mahdollista, vieläkin vaikeampi kohde, eli ns. S-lainan, eli setelinvaihtolainan, kuitin palautusmaksu, joka oli maksettu M30 merkein. S-lainan kuitit, jotka ”palautettiin” eli lähetettiin alkuperäisestä lainan keräämiseen käytetystä postitoimistosta lainan ”antajan” kotia lähinnä olevaan postitoimistoon ovat harvinaisia, koska setelinvaihtolainan palautus käytiin tyypillisesti hakemassa henkilökohtaisesti postista – jos kuitenkin henkilö oli muuttanut, tuli kyseinen kuitti lähettää perässä uuteen postitoimistoon, ja tämä lähettäminen maksoi rahaa. Lainahan oli pakkolaina, siksi lainausmerkit lainan ”antaja” sanan osalta. No joka tapauksessa, näitä kuitin palautuspyyntöjä palautusmaksuineen tunnetaan kolme kappaletta, ja näistä kahdelle on maksettu palautusmaksu yhdelle kuitille ja yhdelle kolmelle kuitille (kolme kertaa 45mk). Myytävänä ollut kohde oli yhden kuitin palautusmaksu. Kohteen lähtöhinta oli 40 euroa ja siitä käytiin pitkä ja raskas taistelu – loppuhinnaksi tuli kokonaiset 490 euroa, mikä mielestäni oli kohtalaisen kova hinta. Harvinaisuus kuitenkin kohteella on kohdillaan.

Yllä: S-Lainan kuitin palautusmaksu. Yhden kuitin palauttaminen maksoi 45mk, joka on maksettu kolmella 15mk sinisellä merkillä. Erittäin harvinainen. Oikeudet kuvaan omistaa Merkki-Albertin Huutokaupat.

Kotimaan kohteissa oli siis tällä kertaa ”raakaa” tavaraa – erinomaisia kohteita oli useampia, vaikka ehkäpä kovimmat kohteet kuuluvatkin osastoon ”muut maksut”, eivätkä niinkään ole varsinaisia postilähetyksiä – M30 merkkien harvinaisia käyttöjä kuitenkin. Pohjoismaihin mennyttä postia oli myytävänä muutamia kohteita. Norjaan edelleen lähetetty kenttäpostikirje, jolle oli lisätty 3½mk oliivi merkki myytiin 33 euron hintaan – kyseessä on merimiehelle rintamilta lähetetty posti, jonka ilmeisesti varustamo on lähettänyt edelleen Norjaan. Mielenkiintoinen kenttäpostimerkin ja M30 merkin sekakäyttö ulkomaan kohteella. Painotuote Islantiin 2mk vihreällä merkillä myytiin 14 eurolla, joka oli mielestäni halpa hinta, sillä Islanti on kuitenkin kohdemaana ”paras Pohjoismaista”. Painotuotteelle olivat voimassa kansainväliset taksat, joten sinänsä kyseessä on ”ulkomaan painotuote”. Painotuote Islantiin 6mk oranssilla merkillä ei mennyt kaupaksi 20 euron lähdöllä, joka ehkä oli hieman yllättäävää, kun taas 6mk vihreä painotuote postikortti Ruotsiin teki kauppansa samalla lähdöllä. Itse olisin näiden kahden välillä valinnut Islantiin menneen. Mielestäni mielenkiintoisin kohde Pohjoismaihin oli Islantiin menneen paketin pakettikortti – kohde oli mielenkiintoinen myös muiden mielestä ja sen hinta nousikin 20 euron lähdöstä aina 130 euroon saakka.

Yllä: Kirjattu postikortti Orivedeltä 1.8.1944 Osijekiin, Kroatiaan. M30 5mk Olavinlinna ja 2kpl 1mk oranssi leijonamerkki, yhteensä 7mk. Suomen ja Saksan sensuurit ja kemiallinen sensuuri. Taksa: Postikortti Kroatiaan Euroopan Posti ja Pikatiedotusliiton taksalla (1.4.1944 – 5.9.1944) 2,00mk + kirjaaminen ulkomaille (1.10.1942 – 30.6.1945) 4,50mk = 6,50mk. Ylitaksaa 50 penniä. Harvinainen. Oikeudet kuvaan omistaa Merkki-Albertin Huutokaupat.

Erikoistaksaisia kohteitakin oli tällä kertaa myytävänä – kaikki erikoistaksaiset kohteet eivät kuitenkaan olleet aivan sitä miltä ne näyttivät…. ensi silmäyksellä huikea kohde, kirjattu postikortti Kroatiaan 1.8.1944, Euroopan Posti ja Pikatiedotusliiton taksalla osoittautui lähemmän tarkastelun ja taksakirjan konsultoinnin perusteella väärätaksaiseksi. Erikoistaksa-aikaisia kirjattuja postikortteja tunnetaan muutamia, mutta ilmeisesti vain yhdessä on oikea taksa. Väärästä taksasta huolimatta kirjattu postikortti nousi aina 96 euron hintaan saakka – Kroatiaan mennyttä erikoistaksa-aikaista postia tunnetaan vain muutama lähetys, joten kohde on harvinainen, vaikka väärätaksainen onkin.

Unkariin menneet lentopostikortti ja lentokirje löytyivät lentopostikohteiden joukosta, kumpikin hyviä erikoistaksaisia kohteita. Suomen ja Unkarin välillä oli kahdenvälinen postisopimus, joka alkoi jo vuoden 1942 puolella, posti unkariin tämän taksan puitteissa on vaikeaa ja erityisesti myyty lentopostikortti on hyvä kohde – hinnat pysyivät alhaisina, lentokuori nousi vain 26 euroon ja lentopostikortti 32 euroon. Böömin ja Määrin protektoraattiin lähetetty kirjattu lentokirje 10mk saimaan singlellä myytiin 15 euron pohjahinnalla, joka mielestäni on jonkin sortin pohjanoteeraus hinnan osalta – kohde ei ole helppo, vaikka näitä joskus näkeekin. Kalleimmaksi osoittautunut erikoistaksainen lähetys oli postiyhteyden keskeytymistä ennen 4.9.1944, mutta keskeytyksen ”uhriksi” joutunut, Saksaan lähetetty lentokirje 5½mk yhteistaksalla – kohteelle oli asianmukaisesti leimattu ”postiyhteys keskeytynyt” leima. Keskeytyksen syynähän oli Suomen ja Neuvostoliiton 5.9. solmima aselepo, jonka takia Suomen ja Saksan väliset yhteydet katkesivat. Tällaisia hyvin samanlaisia kuoria tunnetaan kymmenkunta. Tällä kertaa kuoren hinta nousi 20 euron lähdöstä aina 247 euroon saakka – mielestäni myyjä sai hyvän hinnan.

Yllä: Kuriiripostissa Helsingistä Vichyn Ranskaan kulkenut kirje. Lähetetty ensin kotimaan taksalla Helsinkiin. Harvinainen ja postihistoriallisesti hyvin kiinnostava. Oikeudet kuvaan omistaa Merkki-Albertin Huutokaupat.

Eurooppaan kulkenutta postia oli myytävänä aika paljon, jos mukaan lasketaan lentopostiosaston kohteet. Mukana oli kiinnostavia ja postihistoriallisesti hyvinkin haluttavia kohteita, joiden osalta on todettava, että kun postihistoriasta on kysymys, niin on hyvin tärkeää, että kohteista olisi olemassa kunnolliset kuvat etu ja takapuolelta. Näin ei ollut esimerkiksi asian laita kohteen 1391 ”75p ja 2,75mk kuriirikirjeellä Ranskaan” kohdalla, sillä kohteen kuvassa edellisen omistajan kirjoittama kohdeseloste esti kohteen näkemisen. Tämä on tietysti harmittavaista, kun kohteen voidaan tekstin perusteella ajatella olevan mielenkiintoisen – jos ei pysty näkemään kohdetta kokonaan on mahdotonta tietää, että minkälainen kohde oikeastaan on kysymyksessä. Yksi asia nimittäin postihistoriassa on varma ja se on, että mihinkään kohdekuvausteksteihin ei kannata eikä voi 100% luottaa koskaan. Virheitä sattuu nimittäin myös meistä parhaimmille ja tietoa tulee jatkuvasti lisää. No joka tapauksessa tämä kyseinen kohde oli aito asia, eli kyseessä oli kotimaassa lähetetty kirje, joka oli osoitettu Ulkoministeriön kuriiripostiosastolle, lähetettäväksi eteenpäin Vichyn Ranskaan suomalaisen diplomaatin perheenjäsenelle aikana, jolloin alueelle ei ollut Suomesta postiyhteyttä. Kohde on sekä historiallisesti erittäin kiinnostava, että postihistoriallisesti mielestäni erinomainen. Maksettu taksa on kotimaan taksa, joka on riittänyt siis Ulkoministeriöön asti – loppumatkan kohde on kulkenut kuriirin viemänä. Kohteen lähtöhinta oli laitettu 20 euroon, josta se nousi aina sataan euroon saakka. En pidä satasta järkyttävän kalliina hintana tästä kohteesta.

Neuvostoliittoon lähetettyä postia oli myytävänä muutamia kiinnostavia kohteita, erityisen kiinnostavana pidin vuoden 1945 helmikuulta olevaa kirjettä, neljän ja puolen markan kirjetaksalla, joka on aikainen lähetys sodan jälkeen Neuvostoliittoon. Vaikka postiyhteys Suomen ja Neuvostoliiton välillä avautuikin jo Joulukuun 22. vuonna 1944 on vuoden 1945 alun posti aikaista, sillä yleisölle tieto postiyhteyden avautumisesta saatiin luultavasti vasta 1945 puolella. Toinen kiinnostava Neuvostoliittoon lähetetty kohde oli palautettu ehiöpostikortti lisämerkillä, kuuden markan taksalla. Kohde on hyvän näköinen ja siinä on useita leimoja, myös 6mk korttitaksa ulkomaille on kohtalaisen hyvä ja Neuvostoliitto on hyvä kohdemaa. Kumpikin kohde meni kaupaksi maltillisilla hinnoilla, kirje 33 eurolla ja postikortti kolmella kympillä. Jos olisin hyvin rikas, olisin voinut haalia nämä itselleni, mutta rahavarallisuuden ollessa rajallista oli minun pakko todeta, että jotta sekiinit riittäisivät minulle tärkeämpiin huutoihin, on päästettävä irti näistä kiinnostavista kohteista. Keräilijänkin elämä on luopumista.

Yllä: Helsingistä 21.11.1940 Liverpooliin Englantiin lähetetty lentokirje. Suomen ja Englannin sensuurit. Joulumerkki ja Liverpoolin saapumisleima 27.1.1941. M30 2,75mk violetti pari, yhteensä 5½mk. Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille (1.11.1936 – 30.9.1942) 3,50mk + kirjeen (-20g) lentolisä Neuvostoliittoon (30.4.1928 – 22.6.1941) 2,00mk = 5,50mk. Lento Moskovaan saakka. Hyvä kohde. Oikeudet kuvaan omistaa Merkki-Albertin Huutokaupat.

Sodan aikaisia Englantiin Neuvostoliiton kautta kulkeneita kirjeitä oli myytävänä kolme kappaletta, yksi maapostissa kulkenut ja kaksi lentopostiosastossa. Kysymys on siis siitä, että koska Saksa ja Englanti olivat sodassa keskenään, ei postia voitu Englantiin lähettää Saksan kautta, vaan se jouduttiin kuljettamaan Neuvostoliiton läpi junalla Vladivostokiin, josta laivalla Japaniin josta yhä eteenpäin Tyynen valtameren yli laivalla San Pedroon Kaliforniaan, josta junalla Pohjois-Amerikan halki New Yorkiin, josta laivalla Englantiin. Lentolähetykset kuljetettiin lentona Moskovaan asti ja sieltä edellä mainittua reittiä pitkin maapostina – lentolähetyksiin oli maksettu ns. Euroopan lentomaksu, joka oikeutti lentoon Moskovaan asti. Tällaiset sodan aikaiset ”pitkän matkan” lähetykset ovat hyviä kohteita – maapostissa koko matkan kulkeneita tunnetaan jonkin verran, lentopostia vähemmän. Lentopostikohteet ovatkin erinomaisia kohteita. Vielä parempia kuin nyt myydyt kaksi Euroopan lentotaksaista ovat ns. koko matkan lentopostikohteet, jotka tulivat mahdollisiksi maaliskuussa 1941 ja joita tunnetaan aniharvoja. Postiyhteys Neuvostoliiton kautta päättyi 22.6.1941 Saksan aloitettua hyökkäyksen Neuvostoliittoa vastaan. Koko matkan maapostissa kulkenut 3½mk sinisen merkin singlekohde myytiin hintaan 65 euroa (lähtö 20€) ja lentopostikohteista edullisempi 85 eurolla ja kalliimpi, Englannissa saapumisleimattu ja sensuroitu, hintaan 380 euroa. Mielestäni tämä kalliimman kohteen hinta oli aivan suunnaton, vaikka kohde hyvän näköinen olikin – toisaalta köyhä ihmettelee usein sellaisia asioita, jotka rikkaalle ovat itsestäänselvyyksiä.

Yllä: Aero Oy:n leimalla mitätöity lentokirje Suomesta Dessauhun Saksaan. M30 2kpl 2mk mustansininen, yhteensä 4mk. Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille (1.10.1925 – 31.11.1931) 2,00mk + kirjeen lentolisä (per 20g) ulkomaille (30.4.1928 – 30.9.1942) 2,00mk = 4,00mk. Jännittävä harvinainen lähetys. Oikeudet kuvaan omistaa Merkki-Albertin Huutokaupat.

Erittäin kiinnostava lentopostikohde oli vuonna 1930 toukokuussa Suomesta Saksaan lähetetty lentokirje, jonka merkit oli mitätöity AERO Oy:n yritysleimalla ilmeisesti Tallinnassa. Aero liikennöi Helsingin ja Tallinnan välistä lentopostiliikennettä. Tällaisia Aeron leimalla leimattuja kuoria tunnetaan vain harvoja. Kyseessä saattaa olla Aeron oma firmaposti. Kuorella oli myös saksalainen ns. luftbestätigungstämpel, eli suomennettuna lentoleima. On siis varmaa, että kuori on lentänyt. Kyseessä on mielenkiintoinen lentopostikohde ja sen lentopostikeräilijät huomasivat ilmeisesti ”suurin joukoin” sillä hinta nousi 80 euron lähdöstä aina 481 euroon saakka, joka mielestäni on erittäin kova hinta. Kohde oli yhä myytäessä monteerattuna Jorma Lindebladin kokoelmalehdelle ja on ollut Jorman ”Republic of Estonia 1918 – 1940” kokoelmaa. Jos kohta tämä aika ”selkeä” tapaus nousi hinnaltaan korkealle, niin näin ei suinkaan tapahtunut kaikkien hyvien lentokohteiden osalta. Lentopainotuotepostikortti Hollantiin vuodelta 1943 myytiin vasta jälkimyynnissä kymmenen euron pohjalla. Pidän tätä aika uskomattomana tapahtumana, sillä sodan aikainen painotuoteposti on harvinaista ja neljän markan lentolisällä kulkenut painotuoteposti on muutenkin vaikeaa. Yhden markan perustaksalla, joka on M30 ajan painotuotteista vaikein, ovat lentolähetykset kiven alla. Kohteessa on lisäksi mukana viisi 1mk vihreää merkkiä, joten tämä ulkomaan painotuotteelle tarkoitettu merkki on edustettuna kohteella erinomaisesti. En osaa sanoa mitä itsekin ajattelin, kun en tätä ollut ”aktiivisesti” rekisteröinyt huutokauppaa selaillessani.

Yllä: Lentokirje Turusta 11.3.1940 Teheraniin Iraniin, lentänyt Tukholman kautta. M30 10mk Saimaa, 5mk Olavin linna ja 50p vihreä leijona, yhteensä 15,50mk. Sensuurin tarkastama. Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille (1.11.1936 – 30.9.1942) 3,50mk + kirjeen (per 5g) lentolisä (1.4.1938 – 14.3.1941) 4*3,00mk = 15,50mk. Hyvä lentokohde. Oikeudet kuvaan omistaa Merkki-Albertin Huutokaupat.

Euroopan ulkopuolellekin menneitä kohteita oli tarjolla…. kuten pikkuhiljaa huomataan, oli tämä Merkki Albertin huutokauppa erittäin kiinnostava M30 keräilijän osalta. Lentopostikuori Iraniin vuodelta 1940 on lähetysajankohtansa takia sitä parempaa sorttia. Lähetyksen aikana posti ei voinut kulkea Neuvostoliiton kautta, koska Talvisodan takia yhteys oli yhä sitä kautta poikki, tämän takia kirje on kulkenut ilmeisesti Saksan kautta Italiaan, josta lentoreitillä Israeliin. Sieltä joko KLM:n tai BOAC:in lennoilla Bagdadin kautta Teheraniin. En tiedä mistä entinen omistaja on keksinyt, että kirje olisi mennyt maareittiä pitkin Bagdadista Teheraniin. Tällaiset 1940 luvun alun lentokohteet Euroopan ulkopuolelle ovat hyviä! En ole tästä kohteesta 100% perillä, mutta hyvä kohde on kyseessä.

Lentopostikortti Palestiinaan meni kaupaksi kuudella kympillä – kyseessä on parempi kohdemaa ja lentotaksa kortilla on ns. Lähi-Idän (Vähä-Aasia) taksa, johon kuului mm. myös Turkki. Tavallisen näköiset pakettikortit Yhdysvaltoihin ja Kanadaan jäivät myymättä – niissä ei mitään ihmeellistä ollutkaan; perus ulkomaan pakettikortin hinta on tänä päivänä n. 10 euroa, jos sitäkään. Parempaa hintaa saa korteista, joissa on maksettu lisämaksuja, kuten pikalisä tai kirjaus. Myös lentopaketit ovat kiinnostavampia. Brasiliaan lähetetty ja palautettu paketti, jolle oli mitätöity merkkejä yli 1400mk arvosta myytiin  yli satasella – kyseessä olikin näyttävän näköinen postihistoriakohde – erikoisuutta tuo palautus ja useat eri maissa lyödyt leimat ja lipukkeet. USAan lähetetty kirje 4½mk sinisen M30 leijonamerkin singlenä myytiin 66 eurolla –  kirje oli ”hyvän näköinen” ja siinä oli kolmen maan sensuurit – hinta ei ollut kovin kova, kohde on näyttävä. Vuonna 1944 kulkeneena kyseessä on mielenkiintoinen, jos kohta ei mahdottoman harvinainen lähetys. Ensipäiväkuorien osastossa M30 keräilijää odotti mielenkiintoinen yllätys, myytävänä oli nimittäin yksi kovan luokan harvinaisuus – 16mk linja-automerkki yksin kirjatulla postikortilla. Kortti oli tosiaan lähetetty 16mk merkin ensipäivänä, mutta on siis täysin taksan mukainen ilman aivan uskomatonta tekeleenomaisuutta. Meni pohjahinnalla 30 euroa, mikä tälle kohteelle on erittäin alhainen – kyseessä on nimittäin erittäin vaikea kohde. Nykyiseen Tansaaniaan kulkenut lentokirje myytiin 30 eurolla – kirje oli kulkenut sodan jälkeen ja siksi ei ehkä ollut sitä aivan ”parasta A-ryhmää”… Afrikkaan kulkenut posti on kuitenkin aina hiukan parempaa.

Kaiken kaikkiaan jäi sellainen olo, että M30 kohteiden perässä oli tällä keralla useita keräilijöitä, joilla tuntui olevan ns. pinkka kunnossa. Monesta hyvästä kohteesta käytiin kovaakin kisaa ja hinnat nousivat. Osa kohteista myytiin siitä huolimatta mielestäni hyvinkin edullisesti – vaikeammin ymmärrettävissä kohteissa ei huutajia sitten ollutkaan ja kilpailu jäi käymättä. Lentopostikohteiden hinnat nousivat tavallista korkeammiksi, tämä asia on jollakin tavalla ”ollut ilmassa” (heko heko) jo pidemmän aikaa, toivottavasti aktiiviset lentopostikeräilijät jossain kohtaa räväyttävät myös näyttelyssä ja näemme ns. wanhojen, jo nähtyjen, kokoelmien lisäksi myös uusia tulokkaita näyttelyparketeilla.

 

Lahden kerhon THK 112

By

Lahden postimerkkikerhon huutokauppa nro. 112 päättyi 29.9.2017 ja sisälsi muutamia kiinnostavia M30 kohteita. M30 osastossa myytävää oli noin kuusikymmentä kohdetta. Tällä kertaa filatelian puolella oli myytävänä vähänlaisesti kiinnostavaa, lähinnä loistoleimaisia merkkejä joista muutamia menikin kaupaksi. Ei sinänsä ihme, nimittäin viisi loistoa maksoi parhaimmillaan viisi euroa. Mitään parempia erikoisuuksia ei filapuolelle ollut myytäväksi asti eksynyt.

Postihistoriapuolella sitävastoin oli muutamia kiinnostavia kohteista ja keskitynkin tässä kirjoituksessa niihin.

Yllä: Helsingistä 26.7.1957 Lahteen lähetetty kirjattu pikakirje saantitodistuksella. Sekapostite M54 5mk sinisen kanssa. Kirjoitettu ”24” – ilmeisesti paino grammoina. Taksa: Kirje (21-125g) kotimaassa (1.6.1956 – 31.12.1962) 50,00mk + kirjaaminen kotimaassa (1.6.1956 – 31.12.1962) 30,00mk pikalisä kotimaassa (1.6.1956 – 31.7.1958) 50,00mk + saantitodistus jätettäessä kotimaassa (1.6.1956 – 31.12.1962) 25,00mk = 155,00mk. Tämä on ollut pakko viedä postiin, jolloin paino on tarkastettu vaa´alla ja näin olleen voin uskoa tuon toisen painoluokan. Kuva Lahden THK:sta.

Kotimaan kohteista mielestäni kiinnostavin oli Helsingistä Lahteen lähetetty M54 sekapostite, joka oli sekä kirjattu, että lähetetty pikana ja mikä parasta saantitodistuksella. Tämä kirje oli ensipäiväkuorella lähetetty, vaikka minkään käytetyn merkin ensipäivästä ei ollut kysymys – tämä tietysti herättää kysymyksen siitä, että onko kyseessä filatelistin lähettämä kirje. Toisaalta ja kuten on todettu, saivat filatelistitkin lähettää postia. Saantitodistuksella lähetetyt kirjeet ovat kohtalaisen vaikeita, poislukien arvonlisäverotoimiston lähettämät saantitodistukselliset virkakirjeet. Näin ollen tämäkin kirje herätti huutajissa huomiota. Hinta nousi vitosen limitistä yli 34 euron.

Seitsemän markan postitalo single postikortti lentona Ruotsiin vuonna 1946 nousi yhdeksän euron lähdöstä aina yli 26 euroon. Tämän kortin kommervenkki oli se, että tuohon aikaan lentotoiminta oli kotimaassa kielletty valvontakomission määräyksellä, mutta postia kuitenkin lensi ns. koelentojen yhteydessä Ruotsiin. Voidaan arvella tämänkin kortin kulkeneen tällaisella koelennolla – tämä arvelu oli kirjoitettu myös kohteen esittelytekstiin.

Saksan erikoistaksainen kahdella M30 punaisella leijonamerkillä maksettu lentopostikortti vuodelta 1943 Saksaan nousi 12 euron lähdöstä aina 27 euroon. Kortti oli tyylikkään näköinen ja merkit ilmeisesti myöhäisempää ja vaikeampaa 2mk punaisen tilauserää. Erikoistaksainen (ensimmäinen taksa-aika) lentokirje Saksaan vuodelta 1942 myytiin hintaan yhdeksän euroa, joka oli kohteen limitti – näitä on tullut sen verran paljon ”esiin”, että hinnat ovat kokeneet ilmeisesti inflaation. Kyseessä on kuitenkin vain viiden kuukauden mittainen taksa-aika. Tästä hinnasta johtuen hieman ihmettelin, kun pidemmän taksa-ajan vastaava kohde vuodelta 1944 myytiin yli kolmellatoista eurolla, vaikka tässä kohteessa oli näyttävämpänä tekijänä sensuuriliuskoja.

Yllä: Harvinainen kirjattu postikortti 23.3.1943 Helsingistä Wieniin. Suomen ja Saksan sensuurit. Tuloleima Wienissä 2.4.1943. Taksa: Postikortti Saksaan (1.10.1942 – 4.9.1944) 2,00mk + postikortin kirjaaminen ulkomaille (1.10.1942 – 30.6.1945) 4,50mk = 6,50mk. Erinomainen 4½mk sinisen merkin käyttö. Kuva Lahden THK:sta.

Tämänkertaisen huutokaupan mielestäni selvä ykköskohde M30 keräilijälle oli harvinainen tai jopa erittäin harvinainen Saksan erikoistaksainen kirjattu postikortti vuodelta 1943. Tiedän, että tämä kortti myytiin ulkomaalaisessa huutokaupassa ”ei niin hirvittävän kauan sitten” jolloin myyntihinta oli suurin piirtein siinä mistä tällä kertaa lähdettiin, eli 130 eurossa. Mielenkiintoisen tästä kohteesta tekee montakin asiaa – kyseessä on siis erikoistaksainen postikortti, joka on kirjattu – tässä kohtaa kirjaus oli kuitenkin kansainvälisen kirjaamisen taksan mukainen, eli 4½mk. Tällaisia sekataksaisia kohteita katsoo ihan mielellään. Toinen kiinnostava asia on se, että sodan ajalta ei tunneta montaakaan muuta kirjattua postikorttia ulkomaille – kirjatut postikortit ovat ylipäätäänkin erittäin harvinaisia, mutta sodan ajalta vieläkin harvinaisempia. Voin surukseni jakaa tiedon siitä, että minulla on kirjattu lentopostikortti myöskin erikoistaksa-aikaan, mutta siinä on taksa väärin – on käytetty kotimaan kirjausmaksua 3½mk ja sehän on aivan väärin! Kolmas asia, joka tekee tästä kohteesta hyvän on 4½mk sinisen merkin käyttö samansuuruisen maksun maksamiseen. 4½mk sinisen merkin singlekäyttö ulkomaan kirjeellä on kohtalaisen hyvä kohde, mutta se ei ole ns. super-harvinainen, vaikka käyttötarkoituksenmukainen onkin. Tämä kirjausmaksu postikortilla on itse asiassa tässä kohtaa harvinaisempi kuin singlekäyttö. No tällaista… ja mitä tämä kaikki sitten tarkoittaa: tyypilisesti sitä, että valtakunnan sota-ajan postista ymmärtävät kiinnostuvat tämänkaltaisesta hienosta kohteesta ja alkavat sitä huutaa ja tällöin hinta nousee. Viimeisten 10 minutiin aikana (huutokaupan yliajalla) hinta nousi aina 380 euroon saakka. Hinta oli mielestäni erittäin kova – myyjää varmasti naurattaa. Toisaalta näitä kohteita on ollut erittäin harvoin saatavilla ja näyttelykokoelmaanhan tällainen ostetaan.

Kahteen kertaan Euroopassa edelleenlähetetty postikortti (Englannista Jugoslavian kautta Saksaan) kolmekymmentäluvulta nousi hieman yli viiteentoista euroon. Lentopostikortti vuodelta 1947 10mk violetillä singlellä on hyvä kohde ja sen lähtöhinta oli viisi euroa. Tästä lähtöhinnasta kohde nousi aina yli neljän kympin. Näitä singlejä ei kasva puissa ja ostaja sai hyvän kohteen tälle merkille.

Yllä: Lentopostikortti 13.12.1947 Uuraisista Lontooseen Englantiin. Taksa: postikortti ulkomaille (1.1.1947 – 30.6.1948) 7,00mk + postikortin lentolisä Eurooppaan (24.10.1945 – 30.9.1957) 3,00mk = 10,00mk. Hyvä 10mk violetin merkin singlekäyttö. Kuva Lahden THK:sta.

Bulgariaan vuonna 1955 lähetetty lentopaketti Bulgarialaisella lunastusmerkillä myytiin alle yhdeksällä eurolla. Tämä oli minulle yllätys. Olkoonkin, että pakettikorttia oli vasemmasta reunastaan hieman leikattu, minusta tuntui, että kaikki nähtävä oli nähtävissä. Paketti oli tullattu Savonlinnassa ja lentänyt ilmeisesti Prahan kautta.

Yhdysvaltoihin lähetetty ainakin kahteen kertaan sensuroitu ja näistä Brittiläisten toimesta Bermudalla avattu lentokuori vuodelta 1941 Yhdysvaltoihin myytiin 11 eurolla. Myöskin USAan mennyt 20mk sinisellä singlellä lähetetty kirje meni kaupaksi, tällä kertaa vitosen lähtöhinnalla, eli aika edullisesti. Vastaavasti lentokirje Australiaan ei mennyt kaupaksi lainkaan – tämän kohteen lähtö oli 8 euroa; ei ollut hinnalla pilattu. Ei silti kelvannut edes pitkän matkan kokoelmalaisille.

Joulukuun 2015 HTO huutokauppa

By

32_sk0037Yllä: 12/10mk violetti päällepainamaloisto.

Joulukuun HTO huutokaupan pyöräytti käsittääkseni Käpylän merkki, ainakin kohteet olivat nähtävissä Helsingissä. En päässyt paikalle katsomaan, joten en uskaltanut eriä huudella, vaikka myynnissä vaikutti olevan kiinnostavia M30 postihistoriaa sisältäviä laatikoita. Tässäkin huutokaupassa oli muutamia kohteita, jotka kiinnostivat M30 keräilijää – aloitan tapani mukaan filateliasta ja sitten pohdin postihistoriaa läheltä kauas. Kiitos meklarille luvasta käyttää huutokaupan kuvia.

32_sk0002Yllä: Leimattu hammastamaton 5mk violetti merkki

Filateliapuolella oli myytävänä tällä kertaa vain noin kaksikymmentä kohdetta, joten kvantiteetilla ei päästy mässäilemään; kun katson myytyjen kohteiden tilannetta näin jälkimyynninkin oltua käynnissä joitakin aikoja huomaan, että vain yksi kohde on yhä myymättä. Kauppa siis ”sittenkin” pyörii. Kiinnostavampia kohteita ovat ”kestosuosikki” 1,25/50p keltaisen päällepainamamerkin kakkosladelma, joka myytiin kulmaleimattuna hintaan 35 euroa (limitti 20€) ja loistoleimainen 12/10mk violetti päällepainamamerkki, joka kympin limitistään nousi 45:n euroon. Lisäksi myytiin leimattu hammastamaton 5mk violetti merkki arkin yläerunasta. Merkki meni kaupaksi limitillään 175€. Käytännössä tilanne on se, että kaikki hammastamattomien leimaukset ovat tekeleitä, sillä hammastamattomat merkit ”siirtyivät” filatelistien haltuun suoraan postitoimistoista. Se ei vähennä sen arvoa, että hammastamattomia 5mk violetteja on ylipäätään olemassa vain 200 kappaletta ja se on näin ollen vaikea kohde.

32_sg0274Yllä: Postiautoon lähetetty painotuotekortti. Taksa: Painotuote (-50) kotimaassa (1.12.1931 – 30.11.1944) 0,50mk.

Postihistoriapuolella tarjolla oli viitisenkymmentä kohdetta, joista niistäkin suurin osa on tähän mennessä myyty. Kiinnostava oli mm. painotuote, joka oli osoitettu osoitteenaan postiauto. Kohdekuvaus kuului: ”50 p vihr. painot.kortilla os. ´Postiauto Helsinki-Turku Oraan laukku´ Sauvo 1.3.44” ja kohde nousi aina 55 euroon. Kotimaassa kulkenut automaattimerkeillä lähetetty kirje myytiin hintaan 35 euroa ja 1,25mk/50p kakkosladelman päällepainamamerkki kortilla singlenä keräsi 60 euroa.

32_sd0179 32_sd0178Yllä: Jälkitaksoituskortti, jonka taakse mitätöity 163mk edestä M54 ja M30 merkkejä. Tämä on käytännössä 3mk harmaalle M30 merkille ”jonkinlainen kohde”.

2½mk sininen singlenä lehtikääreellä, joka oli viidennen painoluokan painotuote, eli ei aivan jokapäiväinen kohde sitten kuitenkaan… ei ole mennyt tätä kirjoitettaessa kaupaksi. Minulle tuli itselleni epäilys tätä kohdetta katsoessani, sillä kuvan perusteella kyseessä on kirjekuori, joka on leikattu auki kummastakin päästään… mutta kun epäilijäksi syntyy… Painotuotteiden osalta yleisesti täytyy tähän samaan hengenvetoon todeta, että ne ovat kohtalaisen aliarvostettu lähetyslaji, vaikka painotuotteet ovat kohtalaisen kiinnostavia. Painotuotteissa on muutamia asioita, jotka tekevät ne postihistoriallisesti hyviksi – nimittäin painotuotteita lähetettiin äärimmäisen harvoin filateelisina postitteina ja näin ollen ne ovat lähes aina olleet tarvepostia. Painotuotteita on ollut hyvinkin painavia, ja näin ollen painoluokkien kirjo on aivan erilainen kuin esimerkiksi kirjeiden osalta. Lentopainotuotteet ovat kotimaassa erittäin vaikeita ja ulkomaillekin hyviä kohteita. Itse asiassa juuri ja (ilmeisesti) ainoastaan lentopainotuotteet ovat niitä kohteita, jotka herättävät kiinnostusta. No se painotuotteiden evankeliumista tällä erää.

Myytävänä oli myös kaksi kuorta, joiden kohdeselosteissa viitattiin saantitodistuksiin, näiden kohdekuvaukset olivat: ”1½ mk viol. ja 1 mk pari R-paikalliskirjeellä saantitodistuksin Hki 15.3.38” ja ”2 mk pun 3 kpl saantitodistuksen käsittäväksi taksoitetulla R-paikalliskirjeellä, mitä sisältö tukee Helsinki 7 11.6.42, palautettu”. Katselin näitä hieman hämmentyneenä, sillä kumpainenkaan kuori ei maksetun postimaksun puolesta sisältänyt saantitodistuksen hintaa. Tämän ilmeisesti olivat muutkin huomanneet, sillä kohteet eivät menneet huutokaupan aikana kaupaksi, vaan ne myytiin vasta jälkimyynnissä pohjahinnoin. Saantitodistukset ovat ”harvinaista” herkkua, mutta mikäli postimaksussa ei saantitodistuksen hintaa näy… Pitää olla tarkkana näiden kanssa!

[Korjaus 26.12.2015: Tosiaankin pitää olla tarkkana; eräs tarkkaavainen lukija huomautti, että toinen näistä kohteista oli oikeataksainen – eli tämä yhteensä 6mk taksainen: 2mk paikalliskirje + 2mk kirjaus + 2mk saantitodistus – ja tottahan se on; päivämäärät ja taksat täsmäävät. Eli ihan hyvä kohde meni halvalla! kun myyntihinta oli 29€. Vaikka kuorella ei lue ”saantitodistus” on sisällön mukana ollut kirje, jossa luki saantitodistuksella hyvä todiste asiasta.]

Yksi mielenkiintoisimmista kotimaan postihistoriakohteista oli kohdenumerolla 303 myyty jälkitaksoituskortti, jonka takapuolelle oli mitätöity 163 markan edestä postimerkkejä – sekapostitteena M30 / M54. Nämä jälkitaksoitukset ovat mukava suomalainen (ja ruotsalainen) erikoisuus, niitä ei käsittääkseni muualla harrastettu. Ideahan on se, että kun / jos jäi postimaksua maksamatta, tässä kohteessa liittyen ulkomaan pakettiin, lähetti postitoimisto (usein ulkomaan lähetyksiä huolitseva toimisto, tässä tapauksessa lähtevien ulkomaan pakettien osasto) alkuperäiseen postitoimistoon jälkitaksoituslomakkeen, jolle oli kirjoitettu lähettäjän tiedot. Lähettäjä sitten pyydettiin maksamaan puuttuva osa postimaksusta postitoimistoon. Maksettu osa mitätöitiin postimerkeillä lomakkeelle (tässä tapauksessa käytössä ollut vähän epätavallisen näköinen lomake) niille tarkoitettuun kohtaan tai lomakkeen taakse.

32_sg0278Yllä: Yhdysvaltoihin lähetetty kirje, jolle on lyöty ”T” leima lunastuksen merkiksi. Ilmeisesti kuorelle liimatut kaksi 25 pennin merkkiä (painotuotteen taksa oli 50p) eivät ole riittäneet, koska tämä on tulkittu kirjeeksi ja näin ollen lyöty lunastus. USA:ssa leimattu ”1 cent postage due” joka maksettu lunastusmerkillä.

Islantiin mennyt lentokuori jäi myymättä 25 euron limitillä. Tämän huutokaupan ”överit” tehtiin mielestäni 10mk vihreän Hollantiin menneen, kieltämättä hienoleimaisen, painotuotteen kanssa, nimittäin lähtöhinnasta 15 euroa nousua tuli seitsemän kymppiä. Nämä 10mk vihreän single painotuotteet ovat pikkuhyviä, mutta itse en olisi kyennyt venymään moiseen hintaan. Brasiliaan mennyt lentokuori vuodelta 1950 myytiin 21 eurolla ja Yhdysvaltoihin mennyt lunastukseen joutunut painotuotekuori amerikkalaisella lunastusmerkillä myytiin hintaan 20 euroa. Ambomaalle lähetetty kirje ei 40 euron lähtöhinnalla mennyt kaupaksi, mikä sinänsä ei yllätä, koska Lounais-Afrikkaan mennyttä lähetystyöntekijöille kulkenutta postia tunnetaan jonkin verran.

32_sg0010Yllä: Kirjattu postikortti Helsingistä 18.7.1942 Sortavalaan. Taksa: Postikortti (16.6.1940) 1,75mk + kirjaaminen (1.12.1931 – 31.8.1942 ) 2mk = 3,75mk. Vaikeahko kohde.

Huutokaupan mielestäni paras M30 kohde oli myytävänä tällä kertaa numerolla 300 ja kohdeselosteella ”2mk pun 1:75/50p ehiökortilla -42”. Eihän tämä mikään pelkkä ehiökortti ollut, vaan kirjattu postikortti M30 lisämerkillä ehiöllä. Kirjatut postikortit ovat vaikeita tapauksia ja niitä saa metsästää pahimmassa tapauksessa kauankin. Tässä kävi nyt sitten niin, että kohde myytiin lähtöhinnalla 10 euroa. Onnea onnelliselle voittajalle!

Merkkeilyvuosi alkaa kääntyä kohti loppuaan ja taitaa olla niinkin, että isompia huutokauppoja ei ole kotimaassa päättymässä enää ennen vuoden loppua. Tämä saattaakin jäädä viimeiseksi huutokauppoja käsitteleväksi kirjoitukseksi ”tällä kaudella”. Paljon on tavaraa vaihtanut omistajaa, joukossa joitakin M30 keräilyn huippukohteita. Odotan jo kiinnostuksella vuotta 2016, sillä huhtikuussa järjestetään Jyväskylässä Nordia 2016 Pohjoismainen postimerkkinäyttely. Sinne on ilmeisesti tulossa myös M30 kokoelmia, joita lähden minäkin mielenkiinnolla tutkimaan. Osallistujille muistutukseksi, että ilmoittautumisia kannattaa laittaa jo menemään näyttelyn komissaarille!

 

 

 

 

 

 

 

 

1:20mk karmiini – ensimmäinen punainen leijonamerkki

By

1:20mk karmiini julkaistiin ensimmäisessä malli-1930 merkkien sarjassa ja tarkka käyttöönottopäivä on 2.1.1930. Aikaisista lähetyksistä ainakin 4.1. kulkenut kortti tunnetaan. Merkin painoserä oli 2miljoonaa kappaletta (1,983 milj.), mikä on vähäinen määrä. Painoseriä otettiin vain yksi, numerolla 177 (12-1929). Paperina käytettiin lumppupaperia (LP) ja liimana arabikumiliimaa (lm 1). Merkin väri vaihtelee jonkin verran, aika vaaleitakin merkkejä tunnetaan ja toisaalta syvänpunaisiakin on olemassa.

punainen_1200007Yllä: 1,20mk karmiini numerokuusilo tilauserä 177 (12-1929)

Erikoisuuksista tunnetaan ainakin tarttuma, jollaista minulla ei ole esitellä, lisäksi tunnetaan useampaan kertaan hammastettuja merkkejä. Kauppi kertoo, että tarkoituksen mukaisena käyttöaikana merkkejä oli myyty vain noin 770 tuhatta kappaletta, koska niitä tiedetään olleen vielä vuonna 1936 jäljellä loput leimaamattomana postin hallussa. Näitä merkkejä kuulemma myytiin postin filatelistiluukulta asiakkaille valmiiksi lähetyksiin kiinnittäen.

punainen_1200008Yllä: Kohtalaisen hyväleimainen yksilö (Tampere 18.9.1931).

80-luvulla 1:20mk merkkiä yksin postikortilla ulkomaille pidettiin harvinaisena kohteena, nyttemmin on käynyt ilmi, että kyseessä on kohtalaisen yleinen tapaus – nimittäin markkinoilta on yleisesti saatavilla tällä merkillä yksin ulkomaille lähtetettyjä postikortteja. Kohdemaasta riippuen hinnat vaihtelevat ja alkavat jopa niinkin alhaalta kuin viidestä eurosta. LaPe 2010 antaa hinnaksi 50€, mutta tämä tieto on jo vanhentunut ja lieneekin korjattu uudempiin LaPen versioihin. Tämä siis tarkoittaa, että kohdemaa on arvossaan – kaukomaille lähetetyt 1930-luvun kohteet ovat aina hyviä. Merkin pieni painosmäärä on varmasti vaikuttanut hinnoitteluun aikoinaan; tilanne kuitenkin oli se, että merkki ei ”suoraan” käynyt muuhun tarkoitukseen ja näin sitä käytettiinkin ahkerasti juuri ulkomaan postikortille. Ulkomaan postikortin taksa oli noussut 1,20 markkaan jo vuoden 1922 alusta, joten M30 merkit korvasivat tässä tarkoituksessa M17 merkit, taksa oli voimassa 30.11.1931 saakka, eli M30 osalta vuoden ja 11 kuukautta – aikaa 1.1.1930 – 30.11.1931 voidaan pitää merkin käyttötarkoituksen mukaisena käyttöaikana.

punainen_120Yllä: Kuopiossa 5.3.1930 leimattu postikortti Dresdeniin Saksaan. Saksa on yleinen, ehkä yleisin, kohdemaa 1,20mk:n merkin single postikorteille. Taksa: Postikortti ulkomaille 1.1.1922 – 30.11.1931 1,20mk. Merkin käyttötarkoituksen mukainen käyttö.

punainen_1200009Yllä: Helsingistä 15.6.1931 Lontooseen Englantiin lähetetty postikortti, 1,20mk karmiini single. Taksa: Postikortti ulkomaille 1.1.1922 – 30.11.1931 1,20mk. Merkin käyttötarkoituksen mukainen käyttö.

punainen_1200010Yllä: Pietarsaaresta 17.8.1931 Quincyyn Massachusetsiin USA:n lähetetty kortti, 1,20mk karmiini single. Taksa: Postikortti ulkomaille 1.1.1922 – 30.11.1931 1,20mk. Merkin käyttötarkoituksen mukainen käyttö.

punainen_1200011Yllä: Hauholta 11.8.1931 Lazne Poderbradyyn Tsekkoslovakiaan lähetetty kortti, 1,20mk karmiini single. Taksa: Postikortti ulkomaille 1.1.1922 – 30.11.1931 1,20mk. Merkin käyttötarkoituksen mukainen käyttö.

punainen_1200012Yllä: Imatralta 26.5.1931 Wieniin Itävaltaan lähetetty kortti, 1,20mk karmiini single. Taksa: Postikortti ulkomaille 1.1.1922 – 30.11.1931 1,20mk. Merkin käyttötarkoituksen mukainen käyttö.

punainen_1200003Yllä: Postikortti lentona 29.8.1931 Helsingistä (Hki lentosatama) Pariisiin. 1mk oranssi ehiökortti, jonka lisämerkkinä 1,20mk karmiini, yhteensä 2,20mk. Taksa: Postikortti ulkomaille 1.1.1922 – 30.11.1931 1,20mk, postikortin lentolisä ulkomaille 1.4.1928 – 30.9.1942 1,00mk, yhteensä 2,20mk.

punainen_1200001punainen_1200002Yllä: Postikortti kirjattuna 9.10.1931 Kuopiosta Nairobiin Keniaan. Mombasan satamakaupungin kauttakulkuleimaus 4.12.1931 ja Nairobin saapumisleima 5.12.1931. 1,20mk punainen ehiökortti vastausosalla, lisämerkkeinä 1,20mk punainen, 60p harmaa ja 2kpl 10p harmaata, yhteensä 3,20mk. Taksa: Postikortti ulkomaille 1.1.1922 – 31.11.1931 1,20mk, kirjaaminen ulkomaille 1.1.1922 – 30.11.1931 2,00mk, yhteensä 3,20mk. Kysymyksessä on Kuopiolaisen juristin, H.A. Granfeltin lähettämä postimerkinvaihtoon tähtäävä kirje – kysymyksessä on filatelistin lähettämä postite. Siitäkin huolimatta olen taipuvainen sanomaan, että tämä ei ole humpuukia, sillä ei ole palautettu ja Granfeltilla tiedetään olleen yhteyksiä ympäri maailmaa. Kirjatut postikortit ovat erinomaisia kohteita.

Merkki ei ole mitenkään erityisen ”ihmeellinen” ja väriä kokoelmaan tämän merkin osalta on saatavissa vain eksoottisista kohdemaista. Mikäli en aivan väärin muista myytiin 2014 loppupuolella huutokaupassa 1,20mk karmiini single postikortilla Lounais-Afrikkaan, kohdemaana sen voidaan sanoa olleen erinomaisen. Hinta oli joitakin kymppejä. Käyttötarkoituksen mukaisen käyttöajan jälkeen löytyy toki 1,20mk punaisen merkin käyttöjä, mutta vähemmän, kuin mitä voisi odottaa. Syynä on merkin sopimattomuus yksin millekään postitteelle ulkomaan postikortin taksan muututtua.

punainen_1200005Yllä: Kirje 14.4.1932 Helsingistä Göteborgiin Ruotsiin, 1,20mk karmiini, 60p harmaa ja 20p vaalean vihreä. Taksa: Kirje (-20g) pohjoismaihin 1.12.1931 – 31.10.1936 2,00mk. 

punainen_1200004Yllä: Kirje Konnevedeltä 9.12.1931 Suolahteen, 1,20mk karmiini, 60p harmaa ja 2kpl 10p harmaa, yhteensä 2mk. Taksa: Kirje (-20g) kotimaassa 1.12.1931 – 15.6.1940 2,00mk.

punainen_1200013Yllä: Kirje 1.5.1932 Hirvensalmelta Suolahteen. 1,20mk karmiini tupla, yhteensä 2,40mk. Taksa: Kirje (-20g) kotimaassa 1.12.1931 – 15.6.1940 2,00mk. Ylitaksa! Tällaisia vastaavia ”poiskäyttöjä” näkee kohtalaisen usein.

punainen_1200014Yllä: Kirje 8.6.1941 Helsingistä Lundiin Ruotsiin. Suomen sensuurin tarkastama – Huom! Sensuuri numero 1, erittäin harvinainen. 2kpl 1,20mk punainen, 25p ruskea ja 2kpl 5p ruskea, yhteensä 2,75mk. Taksa: Kirje (-20g) Pohjoismaihin 16.6.1940 – 31.3.1942 (oikeastaan 31.8.1942) 2,75mk.