Nykyään Philabid alustalla majaileva HTO huutokauppa numerolla 72 päättyi viime viikolla. Myytävänä oli jälleen kerran myös M30 filateliaa. Filateliakohteita tai oikeammin sanottuna merkkikohteita parisen kymmentä ja postihistoriapuolen kohteita kolmisen kymmentä. Filateliapuolella oli myytävänä mm. hammastamattomia merkkejä – tällä kertaa ei esittelyarkeista, vaan ”jakeluun menneitä”, joissa on liima takana. 5mk keltaisen merkin hammastamaton pari meni kaupaksi 20 euron pohjillaan ja hyvän näköinen hammastamaton 5mk violetin leijonamerkin arkinkulmapala maksoi 27,50 mikä on aika vähän. Muuta myynnissä ollutta olivat loistoleimaiset merkit ja filateliapuolella korkeimman hinnan saavuttanut ”Karjalan väreissä” painettu 1,25mk kaksivärinen koepainamamerkki, jonka myyntihinta kipusi yli 45 euron.
Postihistoriapuolella oli myytävänä muutamia hyviä kohteita. Kotimaan postista paras kohde oli vuonna 1940 kesällä Petsamosta Helsinkiin lähetetty lentokirje. Muistamme, että maamme lentoverkosto kehittyi 30-luvulla ja tultaessa 40-luvulle verkosto ylettyi jo Petsamoon saakka, joskin vain kesäisin. Petsamosta kulkenut posti on kohtalaisen vaikeaa, kuten kotimaan lentoposti yleensäkin ennen 40-luvun puoliväliä. Kuori on siisti, lähetetty 22.7.1940 Petsamosta. Taksa on oikein, ensimmäisen luokan kirjeen lähettäminen maksoi 2:75mk ja lentolisä kotimaassa kirjeelle oli 1mk per 20g. Lähtöhinnaksi oli laitettu viisikymmentä euroa, joka oli mielestäni aivan oikea lähtöhinta. Ihmettelin, kun kohde myytiin 55 eurolla – ostaja sai halvalla hyvän.
Muuta myytävää kotimaan postia oli mm. 3mk keltainen postikortilla lyhyen n. 2kk taksa-ajan puitteissa. Kortti oli kokoelmasivulta tai ainakin sivulta, jolle se oli määritelty. Jostain syystä 25 euron lähtöhinta oli kortille liikaa – kaikilla oli jo tämä lyhyt taksa! Helsinki-keräilijälle sopiva kirjattu paikalliskirje, joka oli mitätöity hieman erikoisemmalla Helsingin ”rivileimalla” ja jolla oli ”Helsinki L” R-lipuke, oli laitettu myyntiin hieman riehakkaalla 120 euron lähtöhinnalla. Joku maksoi tämän hinnan. Värikäs ja aika siisti kotimaan kirjattu pikakirje vuodelta 1935 myytiin 12 euron pohjillaan.
Pohjoismaista postia oli myytävänä vain muutama kohde, näistä ehkä kiinnostavin oli vuonna 1941 elokuussa Ruotsiin pikana lähetetty lentokirje. Kiinnostavan kohteesta tekee sen lähetysaika ja se, että 25.6. – 31.8.1941 lentopostia Suomesta ulkomaille kuljetettiin linjalla 1631, joka kulki Porista Tukholmaan. Liikennöinti aloitettiin 6.8.1941 myös linjalla Rovaniemi – Tukholma – Oslo. Helsingistä lähetetty lentopika on kulkenut ensin Poriin, josta sitten Tukholmaan.
Kyseessä on siis ”mukava pikku knoppi”, joka tällä kertaa jäi huutokaupan aikana myymättä ja joku kävi sen noukkimassa 15 euron limitillä jälkimyynnistä. Pohjoismaihin lähetetty posti on usein aika tavallista, mutta erikoisempiakin kohteita löytyy, täytyy vain pitää silmät auki.
Ulkomaantaksaisia kohteita oli myytävänä muutamia. Näiden joukossa oli myös kiinnostavia. Postikortteja ulkomaille oli myytävänä punaisten 1,20mk merkkien yksittäispostitteina kaksin kappalein, Ranskaan ja Itävaltaan. Ranskan kortti oli laitettu kympin lähdöllä ja Itävaltaan 1930 lähetetty aikainen (tammikuu 1930) kolmella kympillä – kumpikaan ei mennyt kaupaksi. Aikanaan 1:20mk yksittäispostitteet myytiin kohtalaisen kovillakin hinnoilla, nyt ei kympilläkään kelvannut. Gibraltariin lähetetty lentopostikortti vuodelta 1938, jolle oli laitettu 5mk Olavinlinna-merkki ei mennyt kaupaksi 20 euron lähtöhinnallaan ja hyvä niin, sillä vaikka Gibraltar hyvä kohdemaa olisikin, ei väärätaksainen postikorttikohde ole 20 euron arvoinen. Vuonna 1938 postikortin taksa ulkomaille oli 2mk ja postikortin lentolisä Eurooppaan 1mk – oikein olisi siis ollut 3mk. Lentopainotuote 10mk painotuotteen pohjataksalla ja 5mk lentolisällä Saksaan ei mennyt kympin pohjillaan kaupaksi. Lentopaintuotteet ovat vaikeampia kuin samoina aikoina lähetetyt lentokirjeet. Ehkä kiinnostavin ulkomaan kohde oli vuonna 1950 Kanarialle lähetetty pikalentokirje.
Kohteen taksa on mielenkiintoinen, sillä Kanarian saarille käytettiin Afrikan lentotaksaa, eikä Espanjan mannermaahan käytettävää Euroopan lentotaksaa. Kirjeen taksa lähettämisen aikaan 7.8.1950 oli (-20g) 20,00mk, pikalisä ulkomaille 25,00mk ja lentolisä Kanarian saarille taksakirjan Afrikka 3 taksan mukaisesti 11,00mk per 5 grammaa – näin ollen kuorella oleva 56,00mk on oikein alle viiden gramman kevyelle kirjeelle. Kirje on otettu vastaan Kanarialla ja postitoimistossa (leima P.T.O. = post telegraph office) ja lähetetty takaisin, koska ylikonemestari Suominen oli jo poistunut ehkäpä Elviksen tapaan paikalta. Tästä merkkinä leima ”Return to sender” ja espanjaksi ”Devuelvase”. Pohjahintaansa 20 euroa myyty kohde on M/S Anjan postia, jota tunnetaan muutakin. Kanarian saarten osalta siirryttiin Euroopan lentotaksaan vasta vuonna 1959 huhtikuun alusta.
M17 puolella on aina kovaa kahinaa. Tällä kertaa paikallisasiakirjakuori nousi yli 345 euroon ja erään merkin vesileimavariantti aina 1600 euroon saakka. Se mikä jäi ihmetyttämään oli Helsingistä Moskovaan kuriirin mukana kuljetettu, ensin Suomessa postissa M17 merkillä kulkenut kirje. Nimittäin kirje myytiin pohjahinnalla 15 euroa, vaikka se on hyvinkin vaikea – kuriiripostia ei ole usein saatavilla ja kohteet ovat harvinaisia erikoisuuksia. Ehkä kaikilla M17 keräilijöillä oli jo kuriiripostia Moskovaan. Toinen jännempi M17 juttu oli 90p ”Bernin” malliehiökortti, joka myytiin alle 40 eurolla. Nämä ovat harvinaisia ja vaikeita – tällä kertaa myös halpoja.
Posti ei ole mitä se ennen oli ja Tanskassa Posti ei ole enää posti, vaan PostNord – pohjoismainen konserni, joka toimii yrityksen tavoin ja kuljettaa pääasiassa pakettipostia, silloin kun kuljettaa. Nimittäin kun ei kuljeta, niin paketti ei kulje ja joskus (kuinka usein?) käy siten, että paketti saattaa kadota kokonaan. Näin minullekin ja eräälle tanskalaiselle filatelistille kävi. Tanskalainen lähetti paketin Suomeen, sisältönä filateliaa – suomalaista sellaista. Paketti, jonka lähetyshinta oli useita kymmeniä euroja, satoja Tanskan kruunuja, katosi seurannan mukaan marraskuun loppuolella kesken kuljetuksen. Tapahtumapaikkana Kööpenhaminan Eteläpuolella sijaitseva Köge niminen paikkakunta, jossa ilmeisesti sijaitsee PostNordin logistiikkakeskus. Paketti oli löytänyt tiensä jo muutaman etapin jälkeen Kögeen, jossa se oli lastattu autosta ja jossa se oli kadonnut. Mitä sitten lieneekin tapahtunut – sitä ei tarina vielä kerro, mutta se on varma, että PostNordin huostassa ollut paketti on hukassa.
Lähetyksessä oli sisällä kuusi kansiota filateliaa, merkki ja postihistoriakohteita aikaväliltä 1900-1980, noin viisisataa kokoelmasivua – keräilijän kokoelma, jota oli kerätty nelisenkymmentä vuotta. Jokainen joka ymmärtää mistä on kysymys, kun tuollainen lähetys ”katoaa” kuin tuhka tuuleen tietää, että raha on kakkosasia, vaikka sekin on tässä kyseessä. Kyseessä on siis enemmän kuin sen kiinalaisen verkkokaupan muutaman euron härvelin häviäminen, suurella todennäköisyydellä myös rikos. Se miten ärsyttävästä asiasta on kysymys, on tietysti oma lukunsa, sen vain filatelisti voi ymmärtää – henkilökohtaisesti olen aamulla yrittänyt katsoa peilistä, että minkä kokoinen tatti otsassa itse kulloinkin mahtaa olla, harmitus on ollut erittäin suurta.
Kirjoitin Tanskan filatelistiliitolle ja muutamille tuntemilleni tanskalaisille kauppiaille asiasta ja laitoin mukaan saman tekstinäytteen, jonka näette yllä. Joku teistä on saattanut nähdä tarinan jo Facebookissa. Kohdeselosteet on kirjoitettu kuvassa näkyvällä käsialalla tanskaksi. Mikäli teillä tulee tällaisia kohteita (yleensä korkealaatuisia ja jopa erittäin vaikeita) vastaan, on todennäköistä, että mikäli myyjä on joku muu kuin allekirjoittanut, on kyseessä filunkipeli – pyydän siinä tapauksessa ottamaan minuun yhteyttä ja pyrkimään selvittämään kuka myyjä on.
Filateelinen lehdistö kertoo mielenkiintoisia asioita ihmisluonnosta ja filateliasta. Tällä kertaa hieman komediallisenkin vireen lukemisen yhteyteen loi takautuma, eli muistikuva menneestä, jonka sain lukiessani uusimmasta Filatelistista tarinaa Paraisten kerhon 70 vuotisjuhlista. Juhlan yhteydessä oli jaettu Filatelistiliiton myöntämiä uudehkoja Pro Sodalitas ansiomerkkejä Paraisten kerhon kuudelle jäsenelle. Onnittelut kerholle ja merkin saaneille. Takautuma itsessään ei kuitenkaan Paraisten kerhoa mairittele, nimittäin kaksi ja puoli vuotta sitten tarkalleen sanottuna 9.5.2023 Filatelistiliiton liittokokouksessa kuultiin Paraisten kerhon tuolloisen delegaatin suusta verhottuja uhkauksia Liitosta eroamisesta ja sama levy oli päällä myös puolitoista vuotta sitten vuoden 2024 vastaavassa kokouksessa, sillä kertaa kirosanojen saattelemana, kun päätettiin nostaa kerholaisten Liitolle maksamaa maksua kahdella eurolla per henkilö. Onneksi tuolloin kokouksessa Paraislaisille kerätty 20 euron kolehti taisi pelastaa tilanteen ja he jatkoivatkin Liitossa. Nyt Liiton eduista sitten päästiinkin nauttimaan runsain mitoin, kun vastaanotettiin Liiton myöntämiä ansiomerkkejä. Mikäli muistini pelaa, on Paraisten kerhossa kymmenen liittomaksun maksanutta jäsentä – kun merkin saajia oli kuusi, pelattiin siis hyvillä ”todennäköisyyksillä”. Kolmen sivun jutussa, joka Liiton lehdessä oli kerhon toiminnasta julkaistu toivottavasti on sen verran potkua, että kerhosta ei erota tänäkään vuonna, toki vuotta on tätä kirjoitettaessa jäljellä vain kolmisen viikkoa, joten todennäköisyydet ovat tässä spekuloijan puolella… Mieleen kuitenkin juolahtaa jälleen kerran, että joskus se suhteellisuuden taju olisi arvokas asia ja vanha kasku muistin hyvyydestä mutta lyhyydestä pitänee tässäkin kohtaa täysin paikkaansa. Toivottavasti joku Paraisten herroista on tajunnut juhlahumussaan myös asiaan liittyvän tökeryyden.
Muuta filateeliseen lehdistöön liittyvää on se, että Filatelistin entinen päätoimittaja Nina Jääskeläinen, jonka viimeinen lehti on nyt julkaistu, on uusi englantilaisen ”royal” kerhon lehden toimittaja. Onnea Ninalle uuteen tehtävään.
Ennen Joulua pitää saada maailma valmiiksi. Minullakin on ollut aivan hurja kiire, enkä ole ehtinyt varsinaisesti keskittymään, kun on pitänyt vain ”toteuttaa”. On pakko kuitenkin todeta, että viikonloppuisin olen saanut täydellisen irtipäästön työasioista muutamina hetkinä, kun olen lähtenyt monteeraamaan kokoelmasivuja aiemmin hankituista kohteista. Se on mukava juttu, että filatelia se vaan jaksaa kiinnostaa.
Varmuuden varalta toivotan kaikille lukijoille jo tässä vaiheessa erinomaista Joulua ja Hyvää Uutta Vuotta 2026!
