Järjestyksessä sadas toinen Suomen Filateliapalvelun järjestämä huutokauppa päättyi tänään Helsingissä. Mukana myytävänä oli kolmisen kymmentä M30 kohdetta, joiden mukana muutamia kiinnostavia. Kuten voidaan huomata, ei kohteiden määrä ollut kovin korkea. Tavoilleni uskollisena aloitan filateliasta ja etenen postihistoriaan.
Yllä: Neljä M30 ehdotetta kokoelmalehdellä sisältänyt kohde. Oikeudet kuvaan omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.
Merkkimallin ehdotteita kokoelmalehdellä sisältänyt kohde oli myynnissä tuhannen euron limitillä. Kyseiset ehdotteet ovat merkkimallin ”helpoimmat” ja näin ollen pidin limittiä korkeana. Muut eivät ajatelleet samoin, sillä myyntihinta nousi aina 1200 euroon. Per ehdote hintaa siis tuli kolme sataa. Tällaiset ehdotteet ovat erinomaisia filateeliseen kokoelmaan ja nykyään tuomarit niitä lähes tulkoon vaativatkin, jos halajaa saada korkeampia pisteitä filateelisesta kokoelmasta. Tähän on liittynyt tiettyjä ongelmia nimen omaan suomalaisiin kokoelmiin liittyen, sillä Suomessa ei ehdotteita myyty julkisesti yleisölle samalla tavalla kuin monessa muussa maassa – tämä taas on johtanut siihen, että ulkolaiset tuomarit, jotka ovat tästä asiasta olleet tietämättömiä ovat saattaneet sakottaa ”enemmän kuin olisi ollut oikein”, vaikka käytännössä suomalaisiin filateelisiin kokoelmiin on aina ollut vaikeaa saada ehdotteita.
Yllä: Keltaisen 1,25mk M30 leijonamerkin ehdotearkki. Alareunassa käsin kirjoitettu hyväksyntä. Oikeudet kuvaan omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.
Pitkästä aikaa tai oikeammin sanottuna ensimmäistä kertaa niin pitkän ajan kuluessa kuin minä muistan oli julkisesti myytävänä kokonainen M30 merkin esittelyarkki, jonka alareunaan oli käsin kirjoitettu hyväksyntä. Näitä esittelymerkkien arkkeja on postimuseon lisäksi muutamien filatelistien hallussa ja käsittääkseni ”vapailla markkinoilla” niitä on ehjinä yhteensä kymmenkunta, joista siis jokainen eri M30 arvosta. Kohde on näin ajatellen erittäin harvinainen ja se sopii erinomaisesti filateelisen M30 kokoelman sellaiseen kohtaan, jossa esitellään merkkimallin ehdotteita. Myyty arkki oli 1,25mk keltaisen M30 leijonamerkin ehdote. Esittelyarkin lähtöhinnaksi oli laitettu 450 euroa ja sillä arkki myös myytiin. On hyvin mahdollista, että muitakin ehdotearkkeja tulee myyntiin jatkossa, sillä samalla keräilijällä, jonka kokoelmasta tämä arkki on lähtöisin on useita vastaavia.
Esittelyarkkeihin liittyi myös toinen myytävänä ollut kohde, joka sisälsi reunaneliöt kuudesta eri M30 arvon esittelyarkista. Tällaisia esittelyarkin palasia on myyty viime aikoina muutamissakin eri yhteyksissä ja vaikuttaa siltä, että niitäkin voi markkinoille olla tulossa jatkossakin. Tällaisella kohteella pääsee helpommin kiinni usean merkkiarvon ehdotteisiin. Lähtöhinta oli 50 euroa ja myyntihinta 111 euroa, joka mielestäni ei ollut kovin korkea. Ehdotteiden lisäksi filateliapuolella oli myytävänä muutamia siirtymiä, yhdesä kohteessa kuvamerkkien laskoksia ja useampi kohde numerokuusiloita. Suoraan sanoen ei mitään erikoista ehdotteiden lisäksi.
Postihistoriapuolella oli myytävänä muutamia laadukkaita kohteita, joiden lähtöhinnat oli kuitenkin asetettu erittäin korkeiksi. Arvaan, että kohteiden jättäjä on vaatinut juuri näitä hintoja ja huutokauppahuoneen on ollut vaikeaa kieltäytyä, kun kohteita on samalta jättäjältä tullut useampia hyviä. On kuitenkin huutokaupan järjestäjän kannalta ikävää, kun kohteita ylihinnoitellaan heti kättelyssä ja niitä jää myymättä. M30 kohteiden hinnat, aivan kuten monenkin muun keräilyalueen kohteiden hinnat ovat tulleet alas huippuvuosista ja limittien pitäisi seurata yleistä hintatasoa.
Yllä: Postin henkilökortti 5mk Olavinlinna single. Taksa: Postin henkilökortti (1.12.1931 – 30.6.1945) 5,00mk. Oikeudet kuvaan omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.
Myytävänä oli Postin henkilökortti, joka oli maksettu viiden markan Olavinlinna-merkillä. Kohteen limitiksi oli laitettu korkea 700 euroa, jolla kohde kuitenkin meni kaupaksi. Mielestäni hinta oli loppuhinnaksi sopiva, mutta limittinä kohtalaisen korkea. Näitä postin henkilökortteja tunnetaan M30 merkeillä yhteensä alle kymmenen kappaletta, ja useimmat näistä ovat 5mk Olavinlinna-merkillä. Kaksi henkilökorttia tunnetaan 20mk Postitalo-merkillä. Kyseessä siis on harvinainen kohde. Postiviiri 25mk sinisen leijonamerkin singlenä myytiin 20 euron limitillä ja 24mk single kirjatulla paikalliskirjeellä jäi myymättä 60 euron limitillä – mielestäni limitti oli aivan liian korkea, vastaavia on myyty kympin lähdöillä viime aikoina. Automaattimerkein lähetetty kuori (kolme yhden markan merkkiä) myytiin hintaan 65 euroa. Ainoa Pohjoismaihin lähetetty myytävänä ollut kohde oli 5mk sininen leijonamerkki singlenä kirjeellä Tanskaan 27.7.1945. Kuoren oli Tanskan sensuuri avannut. Kooltaan se vaikutti olevan ”isompi pitkulainen” mikä ehkä pelotti ostajat pois, sillä yhtäkään tarjousta ei kohde saanut. Lähtöhinta 30 euroa ei mielestäni ollut erityisen kova.
Yllä: Haminasta 27.3.1942 Sofiaan Bulgariaan lähetetty postikortti. M30 2½mk punainen single. Taksa: Postikortti ulkomaille (1.10.1942 – 30.6.1945) 2,50mk. Erittäin harvinainen. Oikeudet kuvaan omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.
Ulkomaille lähetettyjen lähetysten osalta mukana oli muutamia kiinnostavia ja harvinaisia lähetyksiä. Näistä yksi oli Bulgariaan lähetetty postikortti 2½mk punaisella M30 leijonamerkillä. Nämä 2½mk punaisen merkin singlelähetykset ovat vaikeita ja harvinaisia ja niitä on ollut myynnissä harvoin. Kortin limitiksi oli laitettu 850 euroa, joka oli liian korkea ja kortti ei mennyt kaupaksi. Myynnissä oli toinenkin hyvä M30 punainen postikortti, nimittäin 6mk punaisella merkillä Vaasasta Englantiin lähetetty kortti. Tämän lähtöhinnaksi oli laitettu 150 euroa, joka sekin on nykyisen hintatason mukaisesti liian korkea ja kortti ei mennyt kaupaksi. Viimeaikoina on 6mk punaisia tullut markkinoille useita – niitä tunnetaan tällä hetkellä alle viisitoista kappaletta, joten mikään yleinen kohde ei kuitenkaan ole kyseessä.
Myytävänä oli myös kirjattu kirje vuodelta 1946 Sveitsiin, joka oli maksettu 20mk postitalo-merkillä. Kyseessä on vaikea ja harvinainen single kohde. Kohdeselosteeseen kirjoitettu ”Vain kolme tunnetaan” mikä ei kuitenkaan ole vuosikymmeniin ollut enää totta. Vastaavia tunnetaan kymmenkunta. Limitiksi kohteelle oli laitettu hulppeat 900 euroa, joka oli ehkäpä viisinkertaisesti sen mitä limitin olisi pitänyt olla, eli tässä mentiin rankasti metsään. Kuori jäikin myymättä.
Yllä: Kirje 21.7.1945 Turusta Lontooseen, Englantiin. Alunperin 5mk sininen single, jolle kuitenkin lisätty toinen 5mk sininen lentolisän maksamiseksi. Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille (1.7.1945 – 31.8.1945) 5,00mk + lentolisä (2,50mk per 5g) Englantiin (28.2.1945 – 24.10.1945) 5,00mk = 10,00mk. Harvinainen, kiinnostava. Lyhyt 2kk taksa. Oikeudet kuvaan omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.
Postihistoriallisesti kiinnostavana pidin kohdetta numero 1907, joka oli lähetetty Turusta 21.7.1945 Englantiin 5mk sinisellä merkillä singlenä frankeerattuna. Kohde oli leimattu ”Palautetaan lähettäjälle – Postimaksu puuttuu”, koska heinäkuun 1945 aikana posti Englantiin kulki vain lentona. Leima on vedetty yli ja kirjeelle on lisätty toinen 5mk sininen merkki maksamaan lentomaksu ja se on postitettu uudelleen lentokirjeenä. Kirje oli Englannin sensuurin avaama. Kohde kertoo hyvin sodan jälkeisen postin avautumisen erikoisuuksia – kohdeselosteessa luki ensin ”uniikki”, joka myöhemmin muutettiin muotoon ”harvinainen”. Limitti oli asetettu 900 euroon, joka mielestäni oli korkea, sillä kohde kuitenkin meni kaupaksi.
Yllä: Painotuotekortti 22.12.1943 Turusta Geneveen Sveitsiin. M30 1mk vihreä single. Taksa: Painotuote (-50g) ulkomaille (1.10.1942-31.8.1945) 1,00mk. Erittäin harvinainen. Oikeudet kuvaan omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.
Kiinnostavia painotuotteitakin oli myytävänä kokonaiset kolme kappaletta. Näistä harvinaisin 1mk taksa-aikainen yksin 1mk vihreällä M30 leijonamerkillä oli limitiltään asetettu 900 euroon. Tämä oli mielestäni aikamoinen yliarviointi ja kohde jäikin myymättä. Mikäli limitti olisi ollut esimerkiksi 500 euroa olisi luultavasti syntynyt kilpailua ja hinta olisi siitä noussut ”päivän hintaan”. Kohde on erittäin harvinainen. Kohdeselitykseen oli kirjoitettu optimistisesti: ”Vain kolme tunnetaan”, mikä ei pidä paikkaansa, oikea tunnetujen määrä lienee viisi.
Muita hyviä painotuotteita olivat Bulgariaan lähetetty 2½mk vihreällä singlellä maksettu postikorttimuotoinen painotuote, jonka limitti oli 30 euroa ja myyntihinta 32 euroa. Mielestäni ei ollut kovin paha hinta, sillä kohteessa oli mielestäni luonnetta… ja saapumisleima. Myytävänä oli myös 3mk vihreällä singlellä maksettu painotuotepostikortti Bulgariaan, jonka lähtöhinta oli laitettu 70 euroon ja joka myytiin hintaan 110 euroa. Olen aiemminkin ollut sitä mieltä, että nämä 3mk vihreät single painotuotteet ovat vaikeita, vaikka niitä viime vuosina onkin tullut markkinoille lisää. Arvioin tunnettuja kappaleita olevan noin kymmenkunta. Myyntihinta vastasi sitä tasoa, jolla vastaavia on lähiaikoina myyty.
Erien osalta kävin katsomassa muutaman erän ja vaikka joissakin erissä oli kiinnostavia ns. pikkukivoja M30 kohteita, en pystynyt itselleni mitenkään perustelemaan miksi olisin lähtenyt leikkiin mukaan. Myytävänä oli puolitteita sisältävä erä, jossa oli mukana myös muutama M30 kohde, joista kiinnostavimpana ns. Niinisalon puolite kuorella. Tarinahan kertoo, että Niinisalon sotaharjoitusten aikana (1939) merkit loppuivat Niinisalon postista ja 4mk Postitalo-merkkejä leikattiin kahtia sotilasvirkamiehen ”käskystä”, jotta kirjeitä saatiin lähetettyä. Nämä kohteet ovat kohtalaisen harvoin vastaan tulevaa sorttia. En ole pystynyt muodostamaan mitään erityisen johdonmukaista mielipidettä siitä, että ovatko kyseiset kohteet tekeleitä vai ”aitoa asiaa”.
Huutokaupasta jäi vähän kaksitahoinen olo – toisaalta myytävänä oli hienoja kohteita, mutta lähtöhintojen liian korkealle asettaminen ihmetytti.