kanada

Postimerkin päivä Salossa ja HTO

28 helmikuun, 2026 By Mikael Collan

Salon 1947 perustettu filatelistikerho järjesti helmikuun viimeisenä sunnuntaina pienimuotoisen postimerkin päivä ajatukseen pohjautuneen keräilytapahtuman kauppakeskus Plazan toisessa kerroksessa. Edellisenä iltana oli käyty kasaamassa A-kehys, johon saatiin neljä kertaa viidentoista sivun mikronäyttely filateliaa ja postikortteja. Tällä kertaa näytillä oli kerhon sihteerin Matti Bothin laivakortteja, Simo Vainion kuorma-autokortteja, Jari Laakson Montenegron merkkejä esittelevästä kokoelmasta 15 sivua ja Ensio Huldenin Salo-aiheisia postikortteja, tällä kertaa ilmakuvia Salosta 1930-1960 luvuilta.

Myyntipaikoja oli noin kymmenen ja niistä käytössä kuusi. Kerholaisilla oli ylimääräistä nurkissaan ja sitä tuotiin myytäväksi. Vuosi vuodelta kerhon väki on vähentynyt, mutta yritämme järjestää pieniä tapahtumia ja pitää yllä toimintaa. Tällä kertaa ei ollut myöskään markkinointi paikallisissa lehdissä unohtunut ja sillä lienee ollut positiivinen vaikutus, sillä ihmisiä oli aamusta asti katselemassa näyttelyä ja sekin ihme tapahtui, että joku sai jotakin myydyksi!

Itsekin osallistuin myyntipöydällä ja tietysti järjestelyihin. Omalta kantiltani katselin asioita sillä silmällä, että eipä tarvitse pohtia löytävänsä mitään M30 kohteita tästä tapahtumasta, mutta taas sain pettyä – positiivisesti…. jos se on ylipäätään mahdollista. Olin hetken aikaa oman elämäni ”Väyrynen”, kun hetken aikaa lähes luulin olevani väärässä ja erehdyin. Nimittäin eräältä myyntipöydältä minulle tuotiin näytille M30 merkkiin perustuva kirjoituslehtiö, jossa vihreä 2mk leijonamerkki komeilee lehtiösivujen keskellä. Tällaista mahdollisuutta ei tietenkään voinut jättää väliin ja ”pakollinen” M30 kohde oli hankittu!

HTO huutokauppa järjesti järjestysnumerolla 73 huutokaupan, joka päättyi helmikuun lopussa. Tällä kertaa myytävänä oli jokunen erittäin hyvä M30 kohde. Filateliapuolella ei ollut ihmeitä myytävänä – parasta antia oli 50p vihreän merkin hammastamaton kulmapala, joka myytiin hieman yli 30 euron hintaan, Karjalan väreissä oleva koepainosmerkkipari nousi yli viiden kympin ja parhaat loistot nousivat hieman. Myynti filateliapuolella oli n. 50 prosenttia (8/15).

Postihistoriapuolella tarjolla oli nelisenkymmentä kohdetta. Kotimaan postista ”kovin kohde” oli selvällä marginaalilla seuraavaan 2mk keltaisella merkillä elokuussa 1945 maksettu postin taksataulu. Taksatalulut ovat kaiken kaikkiaan harvinaisia, koska niitä on säilynyt vain vähän, enkä usko niitä erityisen paljon myydyn posteista. Yritykset, jotka kävivät erityisesti ulkomaan kirjeenvaihtoa ostivat tauluja pystyäkseen frankeeraamaan kirjeet konttorilla oikein. Kahden markan taksaa tunnetaan vain kaksi kappaletta, toinen vihreällä 2mk merkillä ja toinen, nyt myyty kappale, keltaisella vastaavalla.

*Harvinainen 2mk taksainen taksataulu. Ilmeisesti ainoa tunnettu 2mk keltaisella merkillä. Toinen kappale tunnetaan 2mk vihreällä merkillä.*

Kohteen vaikeus oli tiedossa enemmän kuin yhdellä huutajalla, koska sen hinta nousi 20 euron limitistä aina yli 140 euroon saakka, mikä teki siitä kalleimman myydyn M30 kohteen. Muita kotimaan kohteita olivat mm. Kiinnostava tiedustelulomake, joka oli maksettu kahdella 5mk keltaisella merkillä myytiin 36 eurolla ja painotuotekortti, jolla kaksi 50p merkkiä maksoi markan taksan ja jolla oli leimaus ”internointileiri 1. Lempäälä” myytiin 22 eurolla. Kirje, joka oli maksettu kahdella vihkomerkillä, joissa kummassakin oli jatkokappale myytiin 50 euron pohjallaan. Kyseinen kohde ei ole helppo ja jatkokappaleiset merkit lähetyksillä eivät ole helppoja löytää. Rautatiepostin osastolla oli myytävänä 50p vihreällä merkillä maksettu painotuote, joka oli leimattu harvinaisella Postilj.v. V-K. (89.01 R5) leimalla 22.12.1942 kun leimaa käytettiin rataosuudella Viipuri – Ino. Kortin hinta nousi kuluineen yli 70 euron.

Pohjoismaihin lähetettyjä kohteita oli vain muutama, näistä kiinnostava oli 16mk merkillä yksin lähetetty kirjattu kirje, jonka taksa-aika oli lyhyehkö. Toinen kohde Pohjoismaihin oli jonkinlainen postin ”tupellus” nimittäin Degerby, Nyland eli Suomen Uudenmaan Degerbyhyn tarkoitettu kirje, joka oli jostakin syystä lähetetty Ruotsiin Nyland nimiselle paikkakunnalle kääntymään ja sieltä lähetetty takaisin Suomeen ja epäilemättä vihdoin Uudenmaan Degerbyhyn. Vastaanottaja lienee ihmetellyt ruotsalaisia leimoja kirjeen takana.

Ruotsin Nyland sijaitsee Kramforsin kunnassa Västernorrlandin maakunnassa (Vaasan korkeudella) Itä-Ruotsissa käytännössä meren rannalla – pitkän polveilevan lahden rannalla. Asukkaita on nykyään alle tuhat. Kirje on mukavan näköinen kiertolainen sensuureineen päivineen. Sensuurinumero on 217, josta Keturin kirja kertoo, että leima oli käytössä Helsingin postintarkastustoimistossa. Kirjeeltä löytyy myös sensuurileima numero 81, joka on ollut käytössä Turussa. Taitaa olla leimattu mennen tullen. Hyvä sodanaikainen lähetys, jolle tuli hintaa kaksitoista euroa.

Ulkomaille menneistä lähetyksistä ehkäpä kiinnostavin oli vuonna 3.6.1941 Helsingistä Vancouveriin, Brittiläiseen Columbiaan, Kanadaan lähetetty kirje. Kanada kuului Saksan vihollismaihin ja posti Kanadaan kulki lähettämisen aikaan Siperian kautta. Taksa oli alle 20 gramman kirjeeltä 3½mk, mikä on maksettu seitsemällä 50p vihreällä M30 leijonamerkillä. Saapumisleimasta Kanadassa löytyy päivämäärä 22.7.1941, jolloin Operaatio Barbarossa oli jo alkanut ja Suomi ja Neuvostoliittokin olivat jo uudelleen sodassa keskenään. Vastaanottajaa ei ole löytynyt ja kirje on leimattu palautettavaksi. Koska postiyhteys Kanadaan katkesi 22.6.1941 sodan takia, on kirje lähetetty Kanadassa Ottawaan (pääkaupunkiin), jossa toimi yksi Kanadan postin tarkastuspaikoista – leimassa lukee ”inspection division” ja kirje on Kanadassa sensuurin tarkastama. Postiyhteys Kanadasta Suomeen aukesi vasta maaliskuussa 1945 ja sodan aikana ”varastoon jäänyt” posti lähetettiin perille asti vasta tämän jälkeen. Kuorella on leimaus Kanadassa kesäkuussa 1945, mahdollisesti kuori on sensuroitu jopa kahteen kertaan Kanadassa. Suomalainenkin sensuurin leima löytyy.

Palautukseen liittyvää suomalaista leimaa ei nähdäkseni löydy. Kohde on kiinnostava ”aikansa lapsi” jossa ovat mukana niin postiyhteys Siperian kautta kuin yhteyksien katkeaminenkin, sekä vahvasti myös sotasensuuri. Se sai kannatusta kuluineen noin 60 euron edestä.

Viimeisten muutaman kuukauden aikana on filatelistisessa lehdistössä ollut aitoutustoiminnasta parikin artikkelia. Keräilyuutisissa käytiin läpi aitouttajien leimauksia ja Suomen Filatelistiliiton aitoutustoimikunnan leimausperiaatteita ja ohjeita, jotka löytyvät myös Liiton verkkosivuilta. Uusimmassa Filatelistissa yksi klassisen Suomen aitouttajistamme, Cyril Schwenson, kertoo mm. leimaamistaan isohampaisista merkeistä. Näiden artikkelien taustalta löytyvä asia on ollut halu lisätä ymmärrystä aitouttajien leimaamista merkeistä ja leimojen tarkoituksesta ja merkityksestä, eli siitä mitä leima merkin takana tarkoittaa.

Yleisesti ottaen Suomessa ei merkkien leimaaminen niiden taakse aitouttajan leimalla ole ollut yhtä vilkkaasti käytössä kuin aikoinaan Keski-Euroopassa. Viime aikoina aitous leimauksia on tehty oikeastaan vain ja poikkeusjärjestelynä Aunuksen myyntihinnaltaan edullisempien ehjien merkkien osalta, jotta markkinoilla olevat aidot edullisetkin merkit olisi helppoa tunnistaa (leimaajana Aunuksen aitouttajamme Lehtonen). Lisäksi ”uutena asiana” nyttemmin Schwensonin leimaamat isohampaiset, jotka on leimattu tavalla ja merkityksellä, jonka Schwenson Filatelistissa avaa. Isossa kuvassa Suomessa aitouttajat eivät tee merkkien aidoksi leimausta asiakkaiden merkkeihin vaihtoehtona atestille.

Lisäksi on syytä huomata, että väärenteiksi tai leimaväärenteiksi leimattuja merkkejä on liikenteessä. Näissä ei ole käytetty yksistään aitouttajan nimileimaa, vaan leimoja, joiden painanteet kertovat väärenteestä (mm. Falsificat, Falsch tai Stempel falsch), joiden kanssa on ristiin leimattu aitouttajan nimileimasin. Merkkejä, joista on useita eri tyyppejä ei yleensä leimata aidoiksi varsinkaan, jos joku tyypeistä on huomattavasti muita tyyppejä arvokkaampi. Arvokkaille kohteille tehdään niitä aitoutettaessa aina aitoutustodistus.

Aitouttajia on tällä hetkellä kaksitoista, kukin oman aitoutusalansa asiantuntija ja tasa-arvoisia keskenään. He tekevät vuositasolla joitakin satoja aitoutustodistuksia, pyrkivät informoimaan huutokauppoja väärenteistä, toimivat näyttelyissä ekspertteinä ja tarvittaessa tuomarien apuna sekä leimaavat vääriä kohteita väärenteiksi.

Tätä kirjoittaessani huomaan, että auki on ainakin kolme huutokauppaa, joista seuraavat päättyvät ensi viikolla – filatelia on harrastus, joka ei nuku koskaan.

Uusi vuosi 2026 ja SF 126.

12 tammikuun, 2026 By Mikael Collan

Uusi vuosi ja uudet kujeet on sanonta, joka kestää aikaa. Aina on jotain uutta mitä odottaa ja pohtia. Tätä kirjoitettaessa on käynnissä ainakin yksi isompi sota, yksi vallankumousta enteilevä kansannousu ja monta muutakin asiaa on menossa. Koska maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, onkin hyvä muistaa, että on myös jonkinlaisia vakioita. Filatelia on yksi niistä. Sen parissa ei tarvitse olla huolestunut isoista asioista, vaan voi keskittyä suhteettoman harmittomaan tekemiseen, jolla kuitenkin voi olla itse kullekin itselleen suhteellisen suuri merkitys ja hyvinvointivaikutus. Onneksi asiat eivät kuitenkaan ole niin, että filatelia makaisi vain paikallaan, vaan harrastuksenkin parissa tapahtuu. Vuonna 2026 odotettavissa on pohjoismainen Nordia 2026 näyttely Espoossa 8.-10.5. Tapahtumapaikkana on Dipoli, joka on tänään osa Aalto Yliopistoa ja toimii mm. opiskelijaruokalana. Aikoinaan vuonna 1966 Dipoli rakennettiin teekkareiden yliopistotaloksi. Tämän jälkeen se toimi kongressikeskuksena. Koko rakennus peruskorjattiin toiseen kertaan 2017 ja on yhä hyvässä kunnossa. Mikäli olen ymmärtänyt oikein, voi Nordiaan yhä ilmoittautua ja odotettavissa on tietysti isohko näyttely.

Uutena tietona lähipäivinä on tullut, että Postihistoriallinen yhdistys ja Korson Filatelistit järjestävät yhteistyössä 2028 CentEx näyttelyn, joka juhlii satavuotista suomalaista postimerkkinäyttelyperinnettä. Näyttelypaikkana on Kaapelitehdas Helsingissä. Näyttely järjestetään helmikuun lopussa.

Huutokaupat jatkuvat ”normaaliin” totuttuun tahtiinsa ja vuoden ensimmäisenä päättyvä isompi kotimainen verkkohuutokauppakin on jo päättynyt. Tällä(kin) kertaa asialla oli Suomen Filatelistiseura 126. suurhuutokaupallaan. Suurhuutokaupan ero ”tavalliseen” on se, että kohteiden laatu on hieman tavallista korkeampi ja mukana on ainakin joitakin kovempia kohteita – tämä on ainakin tarkoitus. Näillä luonnehdinnoilla pohjustettuna tämänkertainen suurhuutokauppa täytti ”lupauksensa”.

Filateliapuolella oli myytävänä suurhuutokaupan lupauksen mukaista parempaakin M30 tavaraa. Myytävänä oli esittelyarkeista leikattuja hammastamattomia ja liimoittamattomia pareja kolmesta arvosta, kaikki tekivät kauppansa. Lisäksi oli myytävänä 5mk hammastamaton liimoitettu pari, joka on myöskin ”aitoa asiaa” vaikka ei esittelyarkista olekaan. Nämä hyvät kokoelmakelpoiset kohteet menivät maailmalle edullisesti, alle kolmella kympillä ja yksi kohde noin viidellä kympillä. Aikoinaan Jussi Tuori näytti M30 kokoelmassaan kokonaisia arkkeja näitä suomalaisen M30 filatelian erikoisuuksia.

*Hyvä siirtymä, parilla vielä parempi kuin yksin – 235€*

Leijonamallin 10mk merkistä oli myytävänä valtavaksi haukuttu sivuttaissuuntainen siirtymäpari, joka onkin kelpo filateliakohde. Lähtöhinnaksi oli asetettu maltillinen 35 euroa, mutta kohteesta kilpailtiin aina 235 euroon saakka. Tämäkään ei riittänyt M30 filateliapuolen ykköstilaan hinnan osalta, sillä 10mk Saimaa-merkin numerokuusilo nousi 270 euroon, vieden M30 filateliapuolen hintakruunun.

Postihistoriapuoli oli tällä kertaa myöskin kiinnostava. Lähetyksiä oli monenlaisia ja mukana vaikeampiakin. Kotimaisia hyviä lähetyksiä oli muutamia. Pikana lähetetty ehiökortti myytiin 23 eurolla, mikä oli edullinen hinta ostajalle. Kotimaan lentokirjeitä oli myytävänä kaksin kappalein. Toinen näistä oli vuodelta 1940 ja lähetetty Oulusta Liinahamariin, Petsamoon. Lennot Petsamoon tapahtuivat vain kesäkaudella ja parin vuoden ajan, eli postia ei ehtinyt kulkea lainkaan samassa laajuudessa kuin Eteläisemmän Suomen reiteillä. Kirje on Cyklop rakennusosakeyhtiön postia, jota suuri osa tunnetusta Petsamon lentopostista on. Vastaava kuori oli myytävänä juuri edellisessä Merkki-Albertin huutokaupassa ja tämä on saattanut luoda jonkinlaisen illuusion siitä, että ”näitähän” nyt riittää… saas nähdä milloin seuraava Petsamon lentokohde tulee tarjolle. Lähtöhinnaksi oli laitettu 50 euroa, jolla kohde meni kaupaksi. Ei erityisen helppo kohde, vaan pikemminkin vaikea. Kokoelmakelpoinen lentopostikokoelmaan. Moni ei sitä oivalla, että juuri kotimaan lentoposti on sitä vaikeinta lentopostia M30 aikakaudella, jos alueittain katsotaan.

*Petsamon lentoposti on vaikeampaa. Tällä kertaa myyntihinta limitti, 50 euroa.*

Toinen kotimaan lentokohde oli Ahoniuksen (armoitettu filatelisti) lähettämä kirje lentona Rovaniemeltä kotiin Lohjalle. Kirje oli lähetetty 23.8.1945, eli vain 10 päivää sen jälkeen kun kotimaan lentoposti ”aukesi” sodan jälkeen. Hyvä ja oikeataksainen kohde. Myyntihinta 37 euroa ei tee täyttä oikeutta kohteelle, oli lähettäjä filatelisti tai ei.

Saksaan lähetetty postikortti, joka oli maksettu 1,75mk keltaisella merkillä oli myytävänä 100 euron lähtöhinnalla. Kohdetekstissä luki: ”1.75 mk Saksan taksa, sensuroitu kuvallinen sotilaspostikortti Saksaan, Tornio 15.6.1941, harvinainen kohde!” – tämä oli harhaanjohtavaa, sillä leiman päivämäärä on 1942, mikä tarkoittaa, että kyseessä on postikortti Suomen ja Saksan välisellä erikoistaksalla ja sen ensimmäiseltä taksa-ajalta 1.4. – 30.8.1942. Yksittäispostitteet tällä 1,75mk keltaisella merkillä tällä taksalla ovat harvinaisia, kohteita tunnetaan alle 10 kappaletta tällä hetkellä.

Itse en innostunut kortista erityisen paljon siitä syystä, että siinä oli ”painotuotemaisen vähän” kirjoitettua tekstiä. Sanoja taitaa olla kuitenkin enemmän kuin viisi… kuusi tai seitsemän. Eli ihan oikeasta asiasta taitaa olla kysymys. Kohde myytiin 244 eurolla, mikä ei ole erityisen kova hinta harvinaisesta kohteesta.

Myytävänä oli myös lento-onnettomuuspostia, joista yksi oli M30 kohde vuodelta 1934 Ruotsissa tapahtuneesta lento-onnettomuudesta, jossa ”Småland” niminen kone putosi Etelä-Ruotsissa aiheuttaen postisäkinkin vaurioitumisen (kone syttyi tuleen). Tekstein varustettu kohde, joka oli laitettu sivuille, myytiin hintaan 220 euroa (lähtö 200). Kohde on hyvä ja kuuluu vakavaan M30 tai lentopostikokoelmaan. Hinta oli markkinahinta – näitä on myyty viimeisten vuosien aikana edullisemmin ja kalliimmalla.

Neljännen painoluokan lentokirje Saksaan maksoi tällä kertaa ostajalle 38 euroa plus lisät. Kylmä tosiasia on, että kaikissa näkemissäni kultamitalin saaneissa lentopostikokoelmissa yksi suurimmista puutteista on juuri painavien lähetysten lähes täydellinen unohdus. Siksi ihmettelenkin kerta toisensa jälkeen sitä, että korkeamman painoluokan lentolähetykset eivät saa suosiota osakseen. Tällä kertaa myytävänä ollut kirje vaikutti isokokoiselta ja sellaiselta, joka vie yhden kokonaisen A4 sivun. Asia on mielestäni kuitenkin sillä tavalla, että kokoelma, joka näyttää vain ensimmäisen painoluokan lentolähetyksiä on torso – muutakin kulki ja sitäkin pitäisi näyttää. Korkeamman painoluokan lähetyksissä on vaikeuskin aivan eri luokassa. Toki lentopostiluokan säännöillä pelattaessa ei tällaisilla postihistoria-asioilla ole yhtä suurta painoarvoa, mutta ehkäpä minulla on oikeus omaan mielipiteeseeni (naureskelen sisäänpäin).

Ehkä kaikkein vaikein M30 kohde tällä kertaa oli pikalentopaketti Belgiaan, joka ei ehkä ensinäkemältä vaikuta kovin erikoiselta, mutta on ”joidenkin kymmenien vuosien kokemuksella” hyvinkin vaikea M30 kohde. Kyse on siitä, että ulkomaille lähetetyillä paketeilla on vaikea löytää lisämaksuja M30 aikakaudelta ja tämän paketin osalta erityisesti pikamaksu on sen vaikeaksi tekevä asia. Lentopaketti 1950-luvun loppupuolelta ei sinänsä ole enää erityisen vaikea, mutta pikalisä millä tahansa M30 ulkomaan paketilla on vaikea. Pakettikortilla on viisi 300mk merkkiä ja kaksi M54 merkkiä – kortilla on yhteensä 1562 mk:n edestä merkkejä. Ulkomaan pakettien tarkat taksat eivät ikävä kyllä ole yleisesti tiedossa – tässä on aukko ”sivistyksessä”. Asiasta löytyy kuitenkin apuja – Hannula on yrittänyt ja kirjassaan listaa osan taksoista, mutta kirjan taustamateriaalina ei ole ollut täydellinen postin taksahistoria ja siksi työ on suuntaa antava. Mattilan luettelosta löytyy joihinkin maihin tietoja pakettien hinnoista… tässä on vielä koko filateliayhteisöllä työnsarkaa, kunhan tieto ei häviäisi….

*Kisan vaikein M30 kohde, ulkomaanpaketti pikamaksulla lentolisän lisäksi. Tällä kertaa 32 euroa.*

Kohteen lähtöhinnaksi oli laitettu 30 euroa, joka oli markkinoita ajatellen sopiva hinta. Kohteen hinnaksi jäi 32 euroa, joka on erittäin edullinen ostajalle. Asiaan saattoi vaikuttaa se, että kohde oli myytävänä M54 alueella. M54 lentopaketit eivät ole erityisen harvinaisia ja tultaessa 1960-luvulle niiden yleisyys kasvaa – lisämaksulliset ovat kuitenkin M54 osaltakin kiven alla.

Kanadaan lähetetty ehiöpostikortti vuodelta 1940 (päivätty kortti 9.8.1940) oli kiinnostava. Elettiin välirauhan aikaa ja Kanada oli Saksan vihollismaa osana brittiläistä kansanyhteistöä (dominion), jonne ei Saksan kautta postia voinut lähettää. Petsamon reitti suomalaiselle postille oli jo kiinni – ainoa reitti Kanadaan oli Siperian kautta. Sieltä tämäkin kohde on kulkenut. Ongelmana tässä M30 ehiökortissa on ilmeinen postileiman puuttuminen, vaikka sensuurileima löytyy ja lisäksi kanadalainen sensuurileima, joka varmistaa kohteen kulkeneen perille saakka. Tämä ei haitannut huutajia, vaan kohde sai kannatusta 38 euron edestä.

Kaksi muutakin M30 ehiökohdetta teki kauppansa hinnan nousten limitistä. Laivalle s/s Länsi-Teisko lähetetty 2mk punainen paluukortti myytiin 84 euron hinnalla, jota voidaan pitää aika korkeana hintana. Lieneekö juuri laiva-osoite ollut hintaa nostava tekijä?

4½mk sinisen leijonamerkin yksittäispostite Yhdysvaltoihin jäi myymättä 50 euron pohjallaan, joka vielä laski viidellä eurolla jälkimyyntiin tultaessa… on halpaa, nimittäin ei näitäkään puissa kasva. Aikoinaan näistä pulitettiin hunajaisia hintoja – mutta ajat ovat muuttuneet. Kohteessa ei ole mitään vikaa. Jos omistaja myy sen minulle suoraan 40 eurolla, niin maksan sen heti! Saa olla yhteydessä.

Kaiken kaikkiaan kiinnostava huutokauppa ja itsekin tein ostoksen. Muilla keräilyalueillakin oli ns. ”kovat pippalot”, huomasin monen kohteen lähtevän kovaankin nousuun ja toisaalta muutamat mielestäni hyvätkin kohteet jäivät edullisesti ostajille. Tätä on huutokauppa – kiehtovaa markkinahinnan muodostamista juuri kauppahetken hintaan. Yksi filatelian isoista asioista ja niistä jutuista, jotka pitävät veren kiertämässä ja välillä verenpaineen nousussakin… sanotaan mitä sanotaan, on filatelia aivan kuningaslaji.

Myös kansainvälisesti tapahtuu. eBay ja Delcampe, kaksi filateliaa myyvää suurempaa alustaa pullauttavat aika-ajoin mielenkiintoisia M30 kohteita myyntiin. Tällä kertaa vastaan tuli eBayssa lentokirje Yhdysvaltoihin vuodelta 1940. Tarkemmin sanottuna kyseessä on kirjattu toisen painoluokan lentokirje Övermarkista 27.4.1940 Portlandiin, Oregonin osavaltioon Länsirannikolle Yhdysvaltoihin.

Kirjattu lentokirje Oregoniin, toinen painoluokka

Kuorelle on merkitty paino, 23g, ja ohjeen mukaisesti kirjoitettu ”Par service aerien transatlantique Europe – Etats Unies”. Nämä merkinnät on tehty Suomessa. Lisäksi kuorella on Par Avion laatikkoleima, että sininen lentolipuke. Ruotsissa kirjeelle on lyöty leima ”By air over the Atlantic and from New York” – leima kuvaa sitä asiaa, että kirjeelle on maksettu lentomaksu koko matkalle, eli myös Yhdysvaltain sisällä tapahtuvalle kuljetukselle. Käytännössä Atlantin ylittävien lentojen alkamisen jälkeen tämä oli käytäntö kaikelle sille postille, jolle ylilento oli maksettu. Ennen vuotta 1939 tilanne olikin erilainen ja lento maksettiin useinmiten vain ”Euroopan satamiin” eli eurooppalaisen lentotaksan mukaan. Jos haluttiin, että lähetys kuljetettiin lentona myös Pohjois-Amerikassa tuli maksaa eri taksan mukainen lentomaksu. Tällaiset kohtee, joille tämä Pohjois-Amerikan lento on maksettu (siis ennen vuotta 1939) ovat vähemmän yleisiä. Kohde on siis lentänyt Atlantin yli – todennäköisesti lennolla numero 118 (kyllä, lennot on järjestysnumeroitu), joka lähti Lissabonista 4. toukokuuta koneella ”Atlantic Clipper”, jota liikennöi Pan American Airlines. Perille New Yorkiin kone saapui 10.5. ja se oli kulkenut Azorien (Horta) kautta. Kone ei pysähtynyt lainkaan Bermudalla, mistä kertoo myös se, että kuorella ei ole brittiläistä sensuuria. Hifistelijä haluaa kuoria myös lennoilta, jotka eivät pysähtynyt Bermudalla, ostaja sai sellaisen.

Kohteen takana on ruotsalainen (Tukholma 30.4.1940) kauttakulkuleima ja tuloleima New Yorkiin (5.11.) sekä Portlandiin (12.5.) sekä toinen leima Portlandissa (13.5.). Kirje on liikahtanut New Yorkista Portlandiin päivässä, mikä kertoo lentokuljetuksesta. Avattu ja sensuurin tarkastama Suomessa. Tälle ihmeelle, no pienelle sellaiselle, tuli hintaa alle 30 euroa ja ostaja sai hyvän kohteen kohtalaisen edullisesti. Atlantin ylittänyt posti ei ole tältä aikakaudelta harvinaista, mutta hyvät leimat ja ruotsalainen lentoleima tekevät kohteesta paremman – korkeampi painoluokkakaan ei varsinaisesti haittaa.

Juuri tällä hetkellä ei ole kotimaisia huutokauppoja auki, mikä sekin on mainitsemisen arvoinen asia. Mutta eiköhän kohtapuoliin taas jo joku tavaralähde verkossa ”aina ja ikuisesti” toimivien lisäksi aukene!

Niille, joiden sormet suorastaan syyhyävät päästä ostamaan ja etsimään uutta… kerrottakoon, että Salon Filatelistikerho järjestää 22.2.2026 pienimuotoisen keräilytapahtuman Salon keskustassa, kauppakeskus Plazassa. Karkelot alkavat n. klo 10.30 (Plaza aukeaa klo 10) kauppakeskuksen toisessa kerroksessa. Alakerrassa on lämmin ilmainen parkkihalli ja myyjinä paikalle tulevat Salon kerhon kantapeikot, mukaanlukien allekirjoittanut. Otan mukaan myös kympin löytölaatikkoja, joiden kanssa voi olla vaikeaa tehdä isoa ”tappiota”. Suosittelen myös visiittiä Salon oikein hyvään taidemuseoon ”Veturitalliin” joka on aivan lähellä – Veturitallissa on armoitetun Lintukuvaaja Hannu Hautalan näyttely ”Poika, joka rakasti lintuja”, jonka arvaan olevan ”kovaa kamaa”. Ravintola Antonio avaa klo 12 aivan tapahtuman vieressä klo 12, eli ruokaakin saa. Kasaamme yhden kehyksen mikronäyttelyn, jossa näytillä ainakin wanhoja Salokortteja ja kukaties mitä muuta hienoa! Tervetuloa kauempaakin!

Kesä meni – filateliasyksy alkaa & terveisiä maailmalta

1 syyskuun, 2023 By Mikael Collan

Kesä meni menojaan ja kuten aina, liian nopeasti. Nyt kelit ovat kääntyneet jo syksyisiksi mikä tarkoittaa sitä, että ulkona sataa ja lämpimiä aurinkoisia päiviä näkee ilmeisesti tänä vuonna enää televisiossa. Toisaalta, mikä sen otollisempaa aikaa merkkeilyyn kuin sadepäivä! Filatelisti osaa kääntää tappiotkin voitokseen! Toisaalta kesän jälkeen alkaa vahva filateliasyksy, jonka ohjelmaan kuuluvat mm. postimerkkimessut Helsingissä ja tietysti suuri määrä eri järjestäjien huutokauppoja. Ei siis kannata vaipua synkkyyteen, vaan täytyy alkaa kaivamaan kohteita esille ja väkertämään kokoelmia kuntoon. Joensuussa järjestettävän JOEX24 kansallisen näyttelyn ilmoittautuminenkin aukesi tänään!

Kesän aikana on kauppa käynyt kotimaisissa ja ulkomaisissa nettipalveluissa. Nostan tässä esimerkiksi yhden kohteen, joka myytiin eBayssa heinäkuun lopussa. Kyseessä on Suomesta 7.3.1945 Kanadaan lähetetty lentokirje, joka oli monteerattu kokoelmalehdelle englanninkielisesti tekstitettynä. Kohteella on Suomen ja Yhdysvaltain sensuuriliuskat ja suomalainen sensuurileima #18 (Helsinki). Taksa koostuu ulkomaan kirjetaksasta 4½mk per 20g ja lentolisästä Pohjois-Amerikkaan 9mk, eli yhteensä 13½mk. Kun tämä summa kuorelta löytyy on taksakin oikein. Leimaus on Helsinki Avion.

Kohde on siksi mielenkiintoinen, että se on ”varhainen” esimerkki Kanadaan 5.3.1945 sodan jälkeen auenneesta postista. Tämä varhaisuus tai joku muu syy piiskasi kohteen hinnan aina yli kahdensadan kanadan dollarin mikä postikuluineen lienee jossain n. 150 euron kinttaalla. Vaikka kohde onkin hyvä aikakautensa edustaja, pidän hintaa aikamoisen kovana. Kesän aikana myytiin tietysti valtavasti muutakin, mutta silmiini ei sattunut mitään uskomattomia M30 kohteita, toki en kesälomalta jaksanut haukkana asiaa valvoakaan – yritin sittenkin keskittyä lomailuun.

Sanotaan, että matkailu avartaa… ja täytyy myöntää, että se on totta. Tällä kertaa allekirjoittanut vaelteli Itä-Aasiassa, tarkemmin sanottuna Etelä-Koreassa työmatkalla, jonka yhteydessä oli mahdollista yrittää filateliaa. Pääasiallisena matkakohteena oli Daegun kaupunki, joka on jäänyt surullisen kuuluisaksi siitä johtuen, että siellä pidettiin 2011 yleisurheilun MM-kisat ja suomen saldo oli Euroviisuista tutuksi tullut ”zero points Finland”. Daegu on noin 2,5 miljoonan ihmisen kaupunki Etelä-Korean keskisessä Etelä-osassa, kukkuloiden ympäröimässä laaksossa, jossa lämpötilat nousevat kesäisin korkealle. Reissun ajan päivälämpö pyöri joka päivä yli +30 asteessa ja koska ilmankosteus oli korkealla, tuntui lämpötila samalta kuin mitä ruotsalaisessa saunassa usein kohtaa. Korean sodan aikana Daegu ei joutunut Pohjoisten armeijoiden miehittämäksi, eli kuuluu siihen pieneen osaa Korean niemimaata, mikä ei missään vaiheessa ollut kommunistien valloittamana. Paikallinen herkkuruoka on friteerattu makeassa soija-chilikastikkeessa ja seesamin siemenin maustettu kana, jota paikalliset syövät yhdessä oluen kanssa. Tämä chicken and beer kombo on kyllä erittäin onnistunut yhdistelmä, sillä olut huuhtoo sopivasti ärhäkän kanan ”kuumuuden” pois ja tilalle jää tasapainoinen hyvä maku. Parhaita kanaruokia mitä olen päässyt maistamaan. Noin kilon verran luuttomia kanakökköjä ja pari olutta maksoi noin 15 euroa, eli ei kenenkään ulottumattomissa.

Daegussa on useita markkinoita, joissa Itä-Aasialaiseen tapaan on pieniä kojuja vieri vieressä ja myytävänä kaikenlaista tavaraa maan ja taivaan välistä. Antiikkia tai keräilytavaraa ei kuitenkaan näkynyt juuri lainkaan – pääasiallinen myyntiartikkeli olivat vaatteet. Eräässä maan alla olevassa joitakin satoja metriä pitkässä putken muotoisessa ostoskeskuksessa kuitenkin tuli vastaan rahaliike, jossa oli myös postimerkkejä myytävänä. Kun lämpötilat huitelevat reippaasti päälle kolmen kympin on selvää, miksi ostoskeskuksia rakennetaan maan alle. Kaksi liikkeessä istunutta herraa eivät osanneet sanaakaan englantia, mutta pienen käsienheiluttelun jälkeen kävi selväksi, että heillä ei ollut mitään Suomi-materiaalia. Asiahan ei ollut yllätys, mutta piti sitä kysyä kuitenkin.

Kotiin paluumatkalla ehdin pysähtyä Seoulissa, Etelä-Korean pääkaupungissa, jossa viimeisten tietojen mukaan on yli kymmenen miljoonaa asukasta. Seoulissa on suurkaupungin tunnelma pilvenpiirtäjineen kaikkineen. Fiilis on täysin erilainen kuin Daegussa, joka on suuresta asukasmäärästään huolimatta selvästi provinssikaupunki. Tämä näkyy myös hintatasossakin, mikä Seoulissa on pariakin napsua Daegua korkeammalla. Muita sattumanvaraisia havaintoja ovat, että Seoulissa ei ole roskiksia kaduilla lainkaan samassa määrässä kuin Daegussa, missä niitä on joka paikassa ja siinä missä Daegussa sai koko päivän kulkea tapaamatta ainuttakaan länsimaista ihmistä, tulee Seoulissa länkkäreitä vastaan jatkuvasti.

Kuumuudesta johtuen olin hieman rajoittunut liikuskelemaan Seoulin keskustassa, jonka ytimessä etäisyydet eivät kuitenkaan ole mitenkään uskomattomia. Kuitenkin liikuttaessa jalan on askelten määrä tietysti kohtalaisen korkea. Lähdin katsomaan postitaloa, jonka huomasin olevan parin kilometrin päässä. Paikalle päästyäni huomasin, että kyseessä ei olekaan mikään pieni tönö, vaan aikamoisen kokoinen kompleksi, jossa lienee toimistotilaa useille tuhansille ihmisille. Ilokseni huomasin, että postitalon alakerrassa on postimuseo, jonka sisäänpääsykin oli niin edullinen, että pystyin siihen – se nimittäin ei maksanut yhtään mitään.

Itse museo ei ollut mitenkään erityisen ihmeellinen, se vaikutti olevan kovasti lapsille suunnattu, mutta siellä oli silti muutamia kiinnostavia näytteille laitettuja asioita. Yksi oli vitriini, jossa oli useiden maiden postilaatikoiden pienoismalleja ja toinen oli merkkien painamiseen keskittyvä esitys. Toki korealaisten merkkien vitriinit olivat kiinnostavia ja pääsin näkemään luonnossa postituoreena kaikki päälajit alusta lähtien. Korealaisittain alku on vuodessa 1871. Pitkän 1900-luvun alusta aina toisen maailmansodan loppuun jatkuneen japanilaismiehityksen ajan merkkejä ei ollut näkyvissä ja minulle jäi olo, että tämä aikakausi halutaan aktiivisesti Koreassa unohtaa muutenkin.

Postitalon alla on yksi monista Seoulin maanalaisista kauppakeskuksista ja päätin lähteä siihen tutustumaan, kun kerran paikalla olin. Minulla oli etiäinen, että ehkäpä juuri siellä voisi olla keräilyliikkeitä. Tällä(kin) kertaa etiäinen kuiskutti korvaani pelkkää asiaa, sillä tässä Hoehyeonin kauppakeskuksessa oli useita keräilyliikkeitä ja myytävänä niin postimerkkejä, rahoja kuin lp-levyjäkin. Osa liikkeistä oli ikävä kyllä kiinni, koska olin paikalla vasta viiden aikoihin ja mistään liikkeestä ei löytynyt suomalaisia merkkejä, Suomesta Koreaan lähetettyä postia tai Koreasta Suomeen lähetettyä postia. Pääasiallisesti myynnissä oli korealaisille kotimaista merkkiä ja postia. Värikkäät ja suurikokoiset muistoarkit ja uudemmat merkit olivat vahvasti esillä, postihistoriaa näin vain kahdessa liikkeessä.

Paluumatkalla hotellille kävelin Korean keskuspankin ohi ja huomasin siellä olevan museon. Myös keskuspankin museo on ilmainen ja kävelin sisään. Keskuspankki on hieno vanha kivirakennus aivan Seoulin keskustassa. Pankin toisessa kerroksessa on näytillä iso pienoismalli Seoulista 1950-luvulta. Käytännössä havaitsin vain muutamia nykyään jäljellä olevia rakennuksia, koska kaupunki on rakennettu täyteen pilvenpiirtäjiä – näistä yksi on keskuspankki. Museossa on näytillä, kuten arvatakin saattaa niin korealaisia kuin muitakin rahoja ja mitaleita laajasti. Vanhimmat näytillä olevat rahat ovat tuhansia vuosia ennen ajanlaskumme alkua käytettyjä. Kuvassa ensimmäisiä korealaisia rahoja, joissa on kaikissa reikä, jotta niitä voitiin sitoa yhteen narulla ja säilyttää ”ketjussa”. Rahapussia ei tarvittu. Näytillä oli myös suomalaisen urheilumenestyksen numismaattinen murheenkryyni, eli juuri tämä aiemmin yllä mainittu Daegun nollan pisteen MM kisojen muistomitali. Itseruoskinnassa Suomi on ykkönen, siksi otin siitäkin kuvan. Mielenkiintoinen rahojen aiheisiin pureutuva teemanäyttely oli myöskin avoinna. Vitriineissä oli eri aiheisia mereen liittyviä aiheita kuvaavia rahoja, kuvassa näkyy mm. majakoita kuvaavia rahoja. Näitä voinee käyttää yhdessä aihemerkkien kanssa avoimen luokan kokoelmassa ja yhdistää numismatiikan ja filatelian.

Nähtävää olisi varmasti ollut paljon enemmänkin ja epäilemättä jostakin olisi löytynyt se ”oikea” keräilyliikekin, jossa suomalaisen filatelian runsaudensarvi olisi ollut ottajaansa vailla. Mutta kuten yleensä, kaikki loppuu aikanaan, niin tämäkin matka loppui. Sen verran totean vielä, että nykyään lentäminen Itä-Aasiaan on aikamoinen kokemus. Siinä missä ennen Ukrainan sotaa lennettiin Venäjän yli ja matka-aika Koreaan oli noin 8½ tuntia on se nykyään mennessä 11½ ja palattaessa 13½ tuntia. Nämä lukemat ovat aikamoisen epäinhimillisiä, vaikka Finnairin koneet ovatkin siistejä ja matkan aikana on mahdollista katsoa elokuvia ja muuta viihdettä. Mikäli tekisin reissun uudestaan, tekisin sen välilaskulla, koska ”vanha ei jaksa”. Toisaalta kertakirpaisussakin on puolensa. Kaiken kaikkiaan kuitenkin jäi sellainen olo, että Koreassa on nähtävää – maa on yllättävän vihreä, junat toimivat erinomaisesti ja hintataso on Suomea edullisempi, erityisesti Seoulin ulkopuolella. Uskon, vaikken itse nähnyt, että meren rannalla sijaitsevat kaupungit maan eteläosissa ovat aivan erinomaisen hienoja rantoineen. Työmatkalla en näihin mahdollisiin lomakohteisiin päässyt tutustumaan. Korealaiset ovat erittäin avuliaita ja ystävällisiä vaikkei yhteistä kieltä ole. Maa on siisti ja roskia ei juurikaan näy missään. Vaikutti siltä, että rehellisyys on myös korkealla tasolla, sillä ihmiset jättivät Daegussa tavaransa ravintoloiden pöytiin täysin vartioimatta käydessään hakemassa lisää ruokaa.

SP-Lehden huutokauppa loppui muutama päivä sitten, mukana oli jälleen myös M30-kohteita. Kaiken kaikkiaan M30 osastossa oli kolmisen kymmentä kohdetta, joiden joukossa ei ollut ihmeitä. Tällä kertaa paino oli filateliassa ja kalleimmalla, 90 eurolla, kaupaksi mennyt kohde oli violetti 2:75mk leijonamerkki jolla on hyvä pystysuuntainen siirtymä. Vastaavan merkin ryhmä myytiin kohtalaisen kovaan hintaan jokin aika sitten, nyt myynnissä oli ja kaupaksi meni yksittäinen merkki. Toinen myyty siirtymäkohde oli 8mk/5mk päällepainamamerkin päällepainaman siirtymä kulkeneella, leikkeellä olevalla merkillä. Tämä kohde meni kaupaksi 36 euron hinnalla.

Yllä kuvattujen kohteiden lisäksi ei M30 asiaan liittyen ole juuri muuta mainittavaa. Kaksi erää suojareijitettyjä merkkejä myytiin noin kaksinkertaisilla hinnoilla lähtöhintaansa nähden. Kauppa selvästi käy, mutta myytävänä ei ole erityisen harvinaista tavaraa. Kesä ja ”kuiva kausi” ehkä näkyi tässä huutokaupassa, sillä joidenkin kohteiden osalta hinnat olivat aikamoisella laukalla.

HTO 49 – Kovia nousuja, mielenkiintoisia kohteita

20 helmikuun, 2020 By Mikael Collan

HTO huutokauppojen 49. kierros pyörähti käyntiin jo jonkin aikaa sitten, mutta kiinni huutokauppa meni 20.2. klo 20, vaikka muutaman kohteen osalta taistelua käytiin puolisen tuntia virallisen sulkeutumisajan yli. Myytävänä oli verrattaen paljon M30 postihistoriakohteita, joista osa oli pikkuhyviä ja muutama hyväkin oli joukkoon osunut. Filateliapuolellakin oli myytävää, mutta ei mitään järisyttävää – se mikä kuitenkin jäi mieleen oli, että myymättä filateliapuolella jäi vain kaksi kohdetta noin kahdesta kymmenestä, mikä on M30 osalta hyvä saavutus.

*Loistoleimatut tekivät kauppansa. Kallein oli 2½mk sininen, joka ylsi lähes kuuteen kymppiin. Oikeudet kuviin omistaa HTO huutokaupat.*

M30 merkkien hammastamattomat esittelyarkin parit 50p virheän ja 1,25mk keltaisen merkin arkeista myytiin n. 25 eurolla. Vastaavat 1½mk punaisesta ja 2mk violetista samaan hintaan. M30 20p vihreän leijonamerkin nappiloisto teki kauppansa 30 euron pohjalla ja 2½mk sininen loistoleimattu leijonamerkki myytiin melkein kuudella kympillä. 4mk oliivi leijona jäi alle 15 euron. Loistot vaikuttavat kelpaavan. Hyvällä siirtymällä oleva 2,75mk leijonamerkki myytiin alle kahden kympin – merkin siirtymä on näyttävä, vastaava 1½ violetilla meni sekin alle 20 eurolla. Sanoisin, että 2,75mk kohde oli kevyesti kokoelmakelpoinen.

Postihistoriapuolella myytiin kotimaisia kohteita jonkin verran. Rullamerkki paikalliskuorella vaihtoi omistajaa parin kympin pohjalla, ei siis paha ollenkaan. Rullamerkkien singlet eivät sittenkään ole helppoja! Kenttäpostipaketti alennetulla taksalla ennen punaisen KP-lipukkeen julkaisemista meni kaupaksi alle kolmella kympillä ja nousi 25 euron pohjistaan hiukan. Maarianhaminasta laivaleimalla leimattu kirje ei 20 eurolla löytänyt uutta kotia.

Pohjoismaihin ei ollut mitään erikoista, mutta Suomen ja Saksan välisen sopimustaksainen kirjattu lentokirje vuodelta 1943 myytiin 25 eurolla ja 3½mk/2,75mk päällepainamamerkin singlellä lähetetty kuori Saksaan viidellä kympillä. Kyseisellä merkillä on kyse hiukan paremmasta M30 kohteesta, mutta ei kirjattu lentokuorikaan huono ole. Sopimustaksainen lentopostikortti hyvällä 4mk Postitalo-merkin singlellä myytiin 51 eurolla – tämäkin on hyvä kohde.

*Mielenkiintoinen, mutta väärätaksainen kirje Vichyn Ranskaan vuodelta 1942. Oikeudet kuviin omistaa HTO huutokau*

Erikoistaksainen kohdeselosteesta huolimatta sitä vastoin ei ollut Ranskaan marraskuussa 1942 lähetetty lentokirje. Kyseinen näyttävän näköinen Suomessa ja Saksassa sensuroitu Vichyn alueelle kulkenut Niinisalosta KP osoitteesta lähetetty kirje oli ajanjaksoltaan kiinnostava, on kuitenkin muistettava, että vaikka Ranska oli osittain Saksan miehittämä ei sinne ollut voimassa Saksan kanssa solmitun sopimuksen mukainen taksa. Tämä tarkoittaa sitä, että marraskuussa 1942 oikea taksa oli kirjeen osalta 4½mk ja lentolisän osalta 4mk, eli yhteensä 8½mk – kirjeelle oli kuitenkin laitettu vain kaksi 2,75mk violettia merkkiä, eli yhteensä 5½mk. Kirje joka tapauksessa myytiin 35 euron pohjahinnallaan.

Eurooppaan lähetettyä postia oli myytävänä paljon, mukana myös mielenkiintoisia kohteita. Mainittakoon mm. Unkariin vuonna 1938 lähetetty kirjattu pikalentokirje, joka myytiin vain hiukan yli 12 eurolla. Saksaan 1940 lähetetty pikalentokirje myytiin kahdella kympillä ja Italiaan 1943 ennen Euroopan Posti- ja Pikatiedotusliiton sopimuksen alkua lähetetty sodan aikainen lentokirje nousi aina 55 euroon saakka. Maltalle mennyt postikortti ja Kyprokselle lähetetty painotuote, jonka limitiksi oli uskaliaasti laitettu sata euroa, jäivät myymättä.

Harvinainen sodan aikainen lentopostikortti Kanadaan. Helsinki 23.5.1940 – 2kpl M30 4mk Postitalo ja 2mk punaisella ehiökortilla – yhteensä 10mk. Taksa: Postikortti ulkomaille (1.11.1936-30.9.1942) 2,00mk + postikortin lentolisä Kanadaan lentäen Atlantin yli (25.7.1939 – 23.1.1941) 8,00mk = 10,00mk. Oikeudet kuviin omistaa HTO huutokaupat.

Huutokaupan mielenkiintoisiin kohteisiin kuului Kanadaan 1940 toukokuussa lähetetty lentopostikortti, joka oli Suomen sensuurin tarkastama ja siihen oli Ruotsissa leimattu ”By air over the Atlantic and from New York” leimaus. Kortin takana oli Tukholman lentokentän leima. Kyseessä on mielenkiintoinen kortti siksi, että Saksa ja Englanti siirtomaineen olivat jo sodassa ja siksi posti Kanadaan ei kulkenut Saksan läpi. Käytetty reitti lienee ollut Ruotsin postinkin käyttämä reitti Tukholmasta Baltian kautta Moskovaan ja sieltä eteenpäin Välimerelle Italiaan, josta laivalla yli Yhdysvaltoihin New Yorkiin. Lentona vielä eteenpäin Pohjois-Amerikassa. Mutta, mutta, mutta… ne jotka tietävät vieläkin enemmän tietävät sen, että Italian kautta reitti meni jossain vaiheessa kiinni – viimeistään 10.6.1940, kun Italia liittyi akseliin ja lopetti postin välittämisen Kansainyhteisön maihin. Missä kohtaa tämä reitti meni täysin poikki onkin sitten hiukan kimurantimpi kysymys – ja siihen vastaus kertoo, mistä päivästä lähtien postit ohjattiin kulkemaan Petsamon kautta.

Mutta kortti on takuuvarmasti käynyt Tukholmassa ja ollut siellä 24.5.1940 – kun sille on lisäksi lyöty leima eteenpäin lentoreitistä (jos kohta yli Atlantin ei taideta olla lennetty) , taitaa olla niin, että se on kulkenut lentoreitin 1640 kautta Tukholmasta Rigan kautta Moskovaan ja sieltä eteenpäin junalla. Silti… varmaksi en uskalla sanoa… Kortista tekee mielenkiintoisen ja erinomaisen taksansa puolesta se, että tämä jatkolentokin oli maksettu – asia mikä ei olekaan niin tavallista. Parasta tässä oli silti se, että kortti oli mennyt Kanadaan tuota hyvää reittiä pitkin. Tämäkään asia ei ollut huutajille tuntematon, sillä korttia huudeltiin hartaasti – 30 euron lähtöhinnasta sen hinta nousi aina yli kahteensataan euroon. Eli oli halua ja tietoa kohteen hyvyydestä. Omat kämmeneni hikoilivat jo sivusta seuraamisesta!

Muitakin kiinnostavia kaukomaiden kohteita oli myytävänä – kitani loksahti auki, kun 2. painoluokan kirje Etelä-Afrikkaan vuoden 1939 joulukuulta, jossa oli Etelä-Afrikan sensuurit ei mennyt kaupaksi 20 euron lähtöhinnalla huutokaupan aikana. Tätä kirjoitettaessa kohde on myyty. Kyseessä on kuitenkin sota-aikainen lähetys ja toisen painoluokan kirjeet ovat aina parempia kuin ensimmäisen – kohdemaana Etelä-Afrikka ei ole se kaikkein huonoin. Mutta kun ei mene, niin ei mene!

Latikolliset tä*ynnä pakettikortti-ihanaa. Oikeudet kuviin omistaa HTO huutokaupat.*

Jos ei Etelä-Afrikan posti kiinnostanut, niin pakettikortit kiinnostivat senkin edestä. Myytävänä oli kaksi hyvän näköistä ja isoa erää pakettikortteja – lupaus laatikoista oli selosteiden mukaan hulppeat 1500-2000 kappaletta per loota. Tihrustamalla kohdekuvia sain ymmärrettyä, että ainakin joitakin kenttäpostipakettikortteja näyttäisi olevan myytävänä ja varmasti niiden lisäksi aika paljon kaikenlaista muuta. Toivottavasti laatikoissa on jotakin, sillä niistä villiinnyttiin aikamoiseen huutoakrobatiaan – toinen laatikko myytiin hintaan 456 euroa ja toinen nousi aina 495 euroon saakka. Nämä olivat kalleimmat myydyt M30 kohteet tämänkertaisessa HTO huutokaupassa.

*Mustesensuroitu ehiöpostikortti 14.4.1940 ??? Kotkaan. Taksa: Postikortti kotimassa (1.12.1931-16.6.1940) 1,25mk. Oikeudet kuviin omistaa HTO huutokaupat.*

Asia ei kuitenkaan lopu tähän, sillä ehiökohteiden joukossa oli mielenkiintoista M30 tavaraa myytävänä. Nostan niistä vain yhden esiin, eli mielenkiintoisen Sensuurin käsittelemän 1,25mk keltaisen ehiökortin vuoden 1940 huhtikuulta. Kortista oli lähetyspaikkakunta mustattu niin leimasta kuin itse kortin tekstistäkin paikkakunnan nimi (jonne kirjoittaja on lähdössä). Tällaiset mustesensuroidut kohteet eivät ole yleisiä ja 20 euron pohjahinnalla ne ovat suorastaan pakko-ostoksia.

Kaiken kaikkiaan tästä HTO huutokaupasta jäi hyvä maku suuhun, ajatellen siis M30 tilannetta – tavaraa oli myytävänä ja se meni kohtalaisen hyvin kaupaksi. Myymättäkin jäi tavaraa, ihan kivojakin kohteita, mutta joka tapauksessa kuva ei ole ”ankea”. Ensi viikolla katsotaan mitä SP-lehden huutokaupassa tapahtuu.

Kesfila 2018 käteen jääneet kohteet

12 huhtikuun, 2018 By Mikael Collan

Kuten aiemmissa Kesfila 2018 näyttelyä käsitelleissä postauksissani kävi ilmi, oli Jyväskylässä paikalla myös kauppiaita ja keräilijät parveilivat tiskien ympärillä epälukuisina määrinä mehiläisten tavoin. Laatikoita plarattiin ja esittelykansioiden sivut kääntyivät tiuhaan. Myös allekirjoittanut käytti aikaa kauppiaiden antiin tutustuessaan. Käytännössä kävin läpi kaikkien myyjien tarjonnasta jotakin – en pysty katsomaan kuin noin yhden laatikon kerrallaan, jonka jälkeen on pakko pitää paussi, tässä häviän monelle mulle keräilijälle sitkeydessä. En ostanut lainkaan filateliaa, vaan kaikki hankkimani kohteet ovat postihistorian puolelta. Aloitan esittelyn, kuten niin monta kertaa aiemminkin kotimaan kohteista ja etenen kohti kaukaisia maita…

Yllä: Kelirikkolennolla 27.11.1946 Vaasasta Raippaluotoon kulkenut kirje. M30 8mk violetti single. Leimattu kelirikkolennon erikoisleimalla. Taksa: Kirje (-20g) kotimaassa (16.1.1946 – 31.12.1946) 8,00mk. Nähtävästi lentolisää ei tarvinnut maksaa. Takana 27.11.1946 Replot saapumisleima.

Ensimmäinen haaviin jäänyt kohde oli Vaasasta Raippaluotoon, eli ruotsiksi Replot:iin kulkenut ja kelirikon lentoleimauksella leimattu kuori, jolle oli leimattu 8mk violetti M30 leijonamerkki. Kuori näyttää hyvin kauniilta ja näin ollen päättelen sen olevan vahvasti tekele, kuten niin monet muutkin vastaavat Raippaluodon kuoret ovat. Tästä käytetystä kelirikkolentoleimasta sain hyvää lisätietoa katsomalla Keski-Suomen Filatelistikerhon kotimaan lentopostia käsittelevää parin kehyksen kokoelmaa. Leima on 24mm halkaisijalla varustettu leima, jonka renkaan sisällä leiman kaarella lukee ”Lentoposti 1946 – Flygpost 1946” ja keskellä ”Vaasa – Vasa – Replot”. Yläosassa on stilisoitu lentokone. Leimavärinä on violetti. Ensimmäinen kelirikkolento oli 27.11.1946, jolloin tämäkin kuori on leimattu. Koneena oli Merivartiolaitoksen Junkers lentokone, jota ohjasi Lentomestari E. Rautio. Kone pudotti postia Bergön, Raippaluodon ja Björköbyn saarille laskeutumatta lainkaan. Onneksi kuori on leimattu takaläppäänsä Replot samana päivänä – tämä on vahva indikaatio siitä, että se on ainakin kulkenut kyseisellä lennolla.

Yllä: Pienikokoinen lentopainotuote 20.12.1947 Helsingistä Tukholmaan. M30 2mk ja 2½mk vihreä. Taksa: painotuote (-50g) ulkomaille (1.1.1947 – 31.12.1947) 2,50mk + painotuotteen (per 20g) lentolisä Pohjoismaihin (1.10.1942 – 1.10.1957) 2,00mk = 4,50mk.

Toinen löydökseni oli pienikokoinen Ruotsiin lentänyt painotuotekuori vuodelta 1947. Kuten tiedetään oli Ruotsi painotuotteiden näkökulmasta ulkomaa ja näin ollen painoutuotteiden taksa oli sama kuin muihin ulkomaihin lähetetyillä painotuotteilla, tässä tapauksessa 2½mk. Lentolisät kuitenkin olivat Pohjoismaihin omansa. Kun kohteen hinta oli 3 euroa päätin ottaa sen pois pyörimästä. Lisäksi sen pieni koko viehätti, vaikka leimaukset eivät olekaan huippuluokkaa. Lentopainotuotteet ovat aliarvostettuja, koska niiden harvinaisuutta ei tyypillisesti ymmärretä. On ollut vain erikoistapauksissa merkityksellistä saada painotuote mahdollisimman nopeasti perille – näitä tapauksia ovat olleet esimerkiksi viimehetken toivotukset (kuten esimerkiksi joulukortit). Toki Ruotsi on kaikkein yleisin kohdemaa, mutta silti – ei lentopainotuotteita Ruotsiinkaan mitenkään valtavasti liiku. Eivät tule peittämään aurinkoa lähiaikoina…

Yllä: Lentopainotuote 19.12.1954 Paraisilta Tukholmaan Ruotsiin. M54 10mk vihreä ja M30 2mk vihreä. Taksa: Painotuote (-50g) ulkomaille (1.1.1952 – 31.3.1959) 10,00mk + painotuotteen (per 20g) lentolisä Pohjoismaihin (1.10.1942 – 1.10.1957) 2,00mk = 12,00mk.

Kolmaskin löytämäni kohde oli lentopainotuote Ruotsiin, tällä kertaa myöhäisempi 50-luvun ”sekakäyttö” M54 10mk vihreän kanssa. Mukana oli myös Joulumerkki. Tämä kuori on aika tavallinen, eikä herättänyt sen suurempaa tunnemyrskyä, mutta viidelläkymmenellä sentillä se löysi tiensä kokoelmaani tai ainakin siihen kansioon, johon sen aion epämääräiseksi ajaksi säilöä. Tätä kohdetta seuraakin sitten näyttelyn kauppiailta ostamistani kohteista paras, nimittäin kävi niin mukavasti, että huomasin Viroon menneen hieman nuhjuisen näköisen kuoren ja lähdin tarkastelemaan sitä hippasen verran tarkemmin. Lähemmän tarkastelun jälkeen totesin, että kyseessä on toisen painoluokan lentokirje eteläiseen naapurimaahamme vuodelta 1934, eli maidemme välinen bilateraalinen postisopimus oli tuolloin voimassa ja Viroon voitiin lähettää kirjeitä Pohjoismaiden taksalla ja käyttämällä Pohjoismaiden lentolisiä. Niille, jotka ovat Viron postia tutkineet ei tyytyväisyyteni tästä löydöstä ole arvoitus, sillä he tietävät, että toisen painoluokan kirjeita tunnetaan sopimustaksalla ilmeisesti yksi kappale ja kyseisen painoluokan lentopostikirjeitä alle viisi kappaletta. Suomen ja Viron välisestä postisopimuksesta ”uutisoiva” kiertokirje KK 1/1929 löytyy tästä linkistä pdf muotoisena.

Yllä: Toisen painoluokan lentokirje Helsingistä 17.5.1934 Tallinnaan, Viroon. M30 merkkejä yhteensä 4kpl. Taksa: Kirje (21-125g) Viroon (1.12.1931 – 15.6.1940) 4,00mk + lentolisä (21-125g) Viroon (4.1.1929 – 30.11.1940) 2,00mk = 6,00mk. Vaikea toisen painoluokan lentokuori Viroon. Vaikea, jopa Harvinainen – ainakin vielä.

Löydökseni jatkuivat ”erikoistaksojen” merkeissä, sillä aivan kalkkiviivoilla löysin hienoleimaisen Postikortin Pelkosenniemeltä Latviaan vuodelta 1938. Tuolloin voimassa oli kahdenvälinen postisopimus Suomen ja Latvian välillä, joka oli alkanut vain noin vuosi aiemmin. Latvia on sopimustaksa-aikana vaikea kohdemaa ja tämä löytämäni postikortti ehkäpä yleisin sinne kulkenut postite – näitä tunnetaa viitisentoista kappaletta ja jatkossa varmasti lisääkin. Silti otin tämän pois, koska leimaus on erinomainen ja kortti muutenkin siisti. Kun tätä taksaa pitää esitellä on tämä kohde kokoelmakelpoinen. Lähettäjänä Pallastunturilla käynyt turisti.

Yllä: Postikortti 8.3.1938 Pelkosenniemeltä Rigaan Latviaan. M30 1,25mk keltainen leijonamerkki. Taksa: Postikortti (1.7.1937 – 15.6.1940) Latviaan 1,25mk. Siisti.

Viimeinen löytämäni M30 kohde ei ole mikään helmi, vaan aivan tavallinen viiden markan violetin kahdella merkillä, yhteensä siis kymmenellä markalla, maksettu kirje Kanadaan. En oikeastaan tiedä miksi nappasin tämän kuoren pois 50 centin kasasta. Ehkä siksi, että se oli siellä… ja mitään muuta en ollut vielä siihen mennessä löytänyt – eli varmistelin asiaa kaiketi henkisesti. Ei mikään erikoinen löydös tosiaankaan, parempi kuitenkin kuin kotimaan kirje. Kirjeen taksa oli yli vuoden mittainen ja näilläkin merkeillä, jotka julkaistiin lokakuussa 1945 tulee käyttöaikaa, siis mahdollista sellaista tällä taksalla toista vuotta…. nothing special.

Yllä: Sudburyyn Ontarioon Kanadaan 30.4.1946 – lähetyspaikkakunta epäselvä, mutta alkaa ”Mää..”. Kaksi M30 5mk violettia leijonamerkkiä. Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille (1.9.1945 – 31.12.1946) 10,00mk.

Aivan tyhjin käsin ei siis tarvinnut M30 miehen kotiin lähteä, vaikkei mitään uskomattomia löytöjä vastaan tullutkaan. Mieltä lämmittää vieläkin hyvä toisen painoluokan lentokirje Viroon. Viroon oli tarjolla myös kansainvälinen postiosoitus, mutta en lähtenyt siitä kauppaa vääntämään, koska sellainen minulla jo on. Ehkä sitäkin vielä jonain päivänä mietin uudelleen… Kaiken kaikkiaan olen tyytyväinen tekemiini kauppoihin, rahaa ei mennyt paljon – itse asiassa, koska myin muutamia omia kohteitani jäin ensimmäistä kertaa elämässäni ns. ”voiton puolelle” kokonaisuutena näyttelymatkasta – toki vain, jos hotelleja jne. ei lasketa mukaan.

M30 kohteiden etsintää Torontossa ja Montréalissa

31 toukokuun, 2014 By Mikael Collan

Toronto on Kanadan suurin kaupunki ja Ontarion osavaltion pääkaupunki, asukasluku hipoo kolmea miljoonaa. Kaupunki on pääasiallisesti englannin kielinen, mutta siirtolaisia on tullut useista maailmankolkista. Paikallinen tuttuni kuvailikin tilannetta sanomalla, että siellä missä Italialainen alue muuttuu Jamaicalaiseksi tapahtuu kuvainnollisesti rastan ja pastan kohtaaminen. Etnistä säpinää ja ravintoloita on joka paikassa ja meininki on siis kansainvälistä. Torontossa tutustuin melkein kolmeen postimerkkiliikkeeseen. Toronton joukkoliikenne ei ole parhaimmasta päästä, joten pääasiallinen liikkumiskeino keskustassa on turvautuminen omiin jalkoihin.

Ensimmäinen liike, jossa kävin oli nimeltään Hollywood Canteen ja sen kellarissa toimivaa postimerkkiosastoa pyörittää Ted niminen herra. Tedillä oli kolme suomalaista kuorta, yksi Kanadaan lähetetty M75 kirje ja pari Suomessa kulkenutta M17 ehiötä. Eli aika hiljaista oli. Positiivisella puolella oli se, että Ted oli äärimmäisen mukava ja avulias kaveri. Ostin häneltä käytetyn Kanada luettelon erittäin edullisesti. Huomasin eräässä Tedin kansiossa Mexicosta Fidel Castrolle lähetetyn kuoren – mielenkiintoinen vastaanottaja.

Yllä: Kirje 26.1.1948 Nokialta Windsoriin Ontarioon Kanadaan, M30 12mk sininen single. Taksa: Kirje ulkomaille (-20g) 1.1.1947 – 30.6.1948 12,00mk. Yllä: Lentokirje 5.6.1948 Tampereelta Windsoriin Ontarioon Kanadaan, M30 12mk sininen tripla, yhteensä 36mk. Kirjeellä lukee paino 9g. Taksa: Kirje ulkomaille (-20g) 1.1.1947 – 30.6.1948 12,00mk, lentolisä Kanadaan (vyöhyke 2) 15.1.1947 – 30.11.1948 12,00mk/5g, yhteensä 36,00mk. Yllä: Lentokirje 24.4.1952 Jäminkipohjasta Windsoriin Ontarioon Kanadaan. M30 40mk puunhakkaaja single. Paino kirjoitettu kirjeelle 5g. Taksa: Kirje ulkomaille (-20g) 1.1.1952 – 31.5.1956 25,00mk, lentolisä Kanadaan (vyöhyke 4) 1.12.1950 – 30.6.1953 15,00mk / 5g, yhteensä 40,00mk.

Toinen liike oli Toronton valtavaylällä Yonge kadulla ja nimeltään The Stamp Market ja tämä oli täydellinen hukkareissu, paikka oli erään ravintolan yläkerrassa ja sitä veti todella likaisissa oloissa kaksi omituista heppulia. Heillä ei ollut mitään tietoa mistään ja mitään Eurooppalaisia merkkejä tai kuoria ei ollut. Jäi sellainen kuva, että vaikka olisi ollutkin, niin eivät olisi myyneet, eli hyvin omituinen liikeyritys kaiken kaikkiaan.

Kolmas Toronton yritys oli myöskin hukkareissu, sillä liike oli kiinni kun tulimme paikalle. Käteen Toronton liikkeistä jäi siis hyvin vähän, eikä lainkaan M30 kiinnostavaa.

Onneksi olin sentään tehnyt salapoliisin työtä jo kotimaassa ja saanut erään postihistoriakeräilijän yhteystiedot ja hän ottikin minut vastaan kotonaan ja pääsin tutustumaan hänen kohteisiinsa – niitä oli huomattavia määriä, koska herra oli harrastanut keräilyä useita kymmeniä vuosia. Työnsä takia hän oli asunut vuosia Ruotsissa ja sillä reissulla noukkinut matkaansa myös paljon skandinavian maiden lähetyksiä ja suomalaista postihistoriaa. Myös joitakin M30 kohteita hänellä oli, ei kuitenkaan mitään ”järisyttävää”. Kaikki tällä sivulla esiteltävät M30 kohteet sain vaihdettua tämän keräilijän kanssa mukanani tuomiini Kanada-kohteisiin.

Yllä: Postiennakko-osoitekortti, jolla liimattuna kaksi 1½mk violettia M30 merkkiä yhteensä 3mk, jotka ovat ilmeisesti ensin olleet liimattuna kirjeellä? ja siirretty sitten postiennakko-osoitekortille. Eli kysymyyksessä on leikkeellä kulkenut postiennakko-osoitekortti. Kulkenut Turusta 7.1.1931 Saloon. Taksa: Kirje (-20g) 15.1.1926 – 30.4.1931 1,50mk, postiennakko (-100mk) 15.1.1926 – 30.4.1931 1,50mk, yhteensä 3,00mk.

Yllä: Lunastusmerkitty ”T” alitaksainen painotuote leimattu Postivaunu 28 23.2.1955 Chiquicamacaan, Chileen. M30 8mk vihreä single. Takana saapumisleimat Santiagoon ja Chiquicamacaan. Ilman saapumisleimoja olisin epäillyt tämän olevan oikeasti kulkematon kuori. Taksa: Painotuote (-50g) ulkomaille 1.1.1952 – 31.7.1958 10,00mk. Alitaksa 2,00mk.

Yllä: Helsingistä 12.12.1948 Wieniin Itävaltaan lähetetty lentokirje, 15mk sininen ja 2kpl 3mk vihreää, yhteensä 21mk. Itävallan sensuurileimaus. Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille 1.7.1948 – 31.10.1949 15,00mk, kirjeen lentolisä Eurooppaan 24.10.1945 – 30.9.1957 3,00mk /5g tämä kirje <10g eli 6,00mk, yhteensä 21,00mk.

Montréal on Kanadan toiseksi suurin kaupunki ja sijaitsee Quebecin ranskankielisessä osavaltiossa noin viiden tunnin junamatkan päässä Torontosta. Asukkaita on n. 1,7 miljoonaa ja kaupunki on paljon suurkaupunkimaisempi kuin Toronto ja mm. metro toimii erinomaisesti. Montréalissa kävin kolmessa liikkeessä toteamassa karun tilanteen.

Ensimmäinen liike sijaitsi ison tavaratalon viidennessä kerroksessa ja oli nimeltään Rousseau Philatelique – tämä oli pääasiallisesti kanadalaisiin merkkeihin ja rahoihin erikoistunut liike, joka myi postimerkkejä, eikä oikeastaan ollenkaan postihistoriaa. Joitakin ”tauhkakuoria” oli laatikossa, mutta pääasiallisesti roskaa. Pääpaino oli keräilyn oheistuotteissa. Arvatenkaan mitään M30 säpinää ei paikassa ollut.

Toinen liike oli nimeltään Montréal Timbres & Monnaies Inc. ja se sijaitsee aivan ”Papineau” metropysäkin kohdalla. Myynnissä oli Kanadaa ja USAa, mutta ei mitään Eurooppalaista tavaraa, myyjä kertoi, että he myyvät kaiken Eurooppalaisen tavaran omassa huutokaupassaan tai eBayssa.

Yllä: Marche Philatelique du Montréal liikkeen ovi.

Kolmas liike oli osoitteessa 2005 Rue Belanger ja nimeltään Marche Philatelique du Montréal; sinisen metroreitin varrella, noin kilometrin kävelymatkan päässä metroasemalta erään talon kellarikerroksessa. Liikkeessä oli ”oikea” tunnelma, mutta kohteet olivat kiven alla. Pienen keskustelun jälkeen omistaja toi pöydälle ison laatikollisen sekalaista ”niitä näitä” postihistoriallista tavaraa koko maailmasta alkaen 1950-luvun alusta, joukossa n. 80% tauhkaa, sekä viallisia lähetyksiä. Tästä laatikosta löysin kaksi Suomesta lähetettyä kuorta, joista toinen oli M30 kohde, väärätaksainen ja hirvitävässä kunnossa. Jätin sen ottamatta. Myyjä / omistaja nimeltään Luc osoittautui kohtalaisen kovaksi hinnoittelijaksi ja kohteet, jotka itse tästä laatikosta loppujen lopuksi kaivoin esiin eivät irronneet halvalla; tämä oli ns. penkolaatikko, mutta liikkeessä ja kohteita ei oltu ennalta hinnoiteltu eivätkä ne olleet kiinteän hintaisia… nämä ovat aina aika ikäviä juttuja… myyjä saa ”liikaa” valtaa hinnoitella. En rikastuttanut tätä miestä kovinkaan suurella summalla; oli kuitenkin ”pakko” ostaa jotain, koska oli paikalle asti vaivauduttu.

Kylmä tosiasia on, että kaikki ”perus” filateliakauppiaat sanoivat, että ulkomaiset kohteet myydään Internetin ihmemaassa, jos sellaisia jostain tulee. Vain harvoilla on enää varastossaan mitään muuta kuin Kanadan tai Yhdysvaltain kohteita. Torontossa ja Montréalissa on myös Italian, Ranskan ja Englannin kerääjiä, mutta postihistoriaa ei silti liikkeistä näidenkään osalta juurikaan löydy. Sellaisen vinki kuitenki sain, että paras Itä-Kanadassa järjestettävä postimerkkitapahtuma postihistorian kannalta on ORAPEX.

Mitä voidaan sanoa myyjistä yleensä, niin kohtalaisen ynseää porukkaa, poislukien Toronton Ted, joka oli erittäin miellyttävä tyyppi. Mukana ollut numismaatikko kaverini sai myös pettyä kaikissa kohteissa, yhtäkään suomalaista vähääkään kiinnostavaa kolikkoa tai setelirahaa ei vastaan tullut.