kotimaan lentoposti

Uusi vuosi 2026 ja SF 126.

12 tammikuun, 2026 By Mikael Collan

Uusi vuosi ja uudet kujeet on sanonta, joka kestää aikaa. Aina on jotain uutta mitä odottaa ja pohtia. Tätä kirjoitettaessa on käynnissä ainakin yksi isompi sota, yksi vallankumousta enteilevä kansannousu ja monta muutakin asiaa on menossa. Koska maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, onkin hyvä muistaa, että on myös jonkinlaisia vakioita. Filatelia on yksi niistä. Sen parissa ei tarvitse olla huolestunut isoista asioista, vaan voi keskittyä suhteettoman harmittomaan tekemiseen, jolla kuitenkin voi olla itse kullekin itselleen suhteellisen suuri merkitys ja hyvinvointivaikutus. Onneksi asiat eivät kuitenkaan ole niin, että filatelia makaisi vain paikallaan, vaan harrastuksenkin parissa tapahtuu. Vuonna 2026 odotettavissa on pohjoismainen Nordia 2026 näyttely Espoossa 8.-10.5. Tapahtumapaikkana on Dipoli, joka on tänään osa Aalto Yliopistoa ja toimii mm. opiskelijaruokalana. Aikoinaan vuonna 1966 Dipoli rakennettiin teekkareiden yliopistotaloksi. Tämän jälkeen se toimi kongressikeskuksena. Koko rakennus peruskorjattiin toiseen kertaan 2017 ja on yhä hyvässä kunnossa. Mikäli olen ymmärtänyt oikein, voi Nordiaan yhä ilmoittautua ja odotettavissa on tietysti isohko näyttely.

Uutena tietona lähipäivinä on tullut, että Postihistoriallinen yhdistys ja Korson Filatelistit järjestävät yhteistyössä 2028 CentEx näyttelyn, joka juhlii satavuotista suomalaista postimerkkinäyttelyperinnettä. Näyttelypaikkana on Kaapelitehdas Helsingissä. Näyttely järjestetään helmikuun lopussa.

Huutokaupat jatkuvat ”normaaliin” totuttuun tahtiinsa ja vuoden ensimmäisenä päättyvä isompi kotimainen verkkohuutokauppakin on jo päättynyt. Tällä(kin) kertaa asialla oli Suomen Filatelistiseura 126. suurhuutokaupallaan. Suurhuutokaupan ero ”tavalliseen” on se, että kohteiden laatu on hieman tavallista korkeampi ja mukana on ainakin joitakin kovempia kohteita – tämä on ainakin tarkoitus. Näillä luonnehdinnoilla pohjustettuna tämänkertainen suurhuutokauppa täytti ”lupauksensa”.

Filateliapuolella oli myytävänä suurhuutokaupan lupauksen mukaista parempaakin M30 tavaraa. Myytävänä oli esittelyarkeista leikattuja hammastamattomia ja liimoittamattomia pareja kolmesta arvosta, kaikki tekivät kauppansa. Lisäksi oli myytävänä 5mk hammastamaton liimoitettu pari, joka on myöskin ”aitoa asiaa” vaikka ei esittelyarkista olekaan. Nämä hyvät kokoelmakelpoiset kohteet menivät maailmalle edullisesti, alle kolmella kympillä ja yksi kohde noin viidellä kympillä. Aikoinaan Jussi Tuori näytti M30 kokoelmassaan kokonaisia arkkeja näitä suomalaisen M30 filatelian erikoisuuksia.

*Hyvä siirtymä, parilla vielä parempi kuin yksin – 235€*

Leijonamallin 10mk merkistä oli myytävänä valtavaksi haukuttu sivuttaissuuntainen siirtymäpari, joka onkin kelpo filateliakohde. Lähtöhinnaksi oli asetettu maltillinen 35 euroa, mutta kohteesta kilpailtiin aina 235 euroon saakka. Tämäkään ei riittänyt M30 filateliapuolen ykköstilaan hinnan osalta, sillä 10mk Saimaa-merkin numerokuusilo nousi 270 euroon, vieden M30 filateliapuolen hintakruunun.

Postihistoriapuoli oli tällä kertaa myöskin kiinnostava. Lähetyksiä oli monenlaisia ja mukana vaikeampiakin. Kotimaisia hyviä lähetyksiä oli muutamia. Pikana lähetetty ehiökortti myytiin 23 eurolla, mikä oli edullinen hinta ostajalle. Kotimaan lentokirjeitä oli myytävänä kaksin kappalein. Toinen näistä oli vuodelta 1940 ja lähetetty Oulusta Liinahamariin, Petsamoon. Lennot Petsamoon tapahtuivat vain kesäkaudella ja parin vuoden ajan, eli postia ei ehtinyt kulkea lainkaan samassa laajuudessa kuin Eteläisemmän Suomen reiteillä. Kirje on Cyklop rakennusosakeyhtiön postia, jota suuri osa tunnetusta Petsamon lentopostista on. Vastaava kuori oli myytävänä juuri edellisessä Merkki-Albertin huutokaupassa ja tämä on saattanut luoda jonkinlaisen illuusion siitä, että ”näitähän” nyt riittää… saas nähdä milloin seuraava Petsamon lentokohde tulee tarjolle. Lähtöhinnaksi oli laitettu 50 euroa, jolla kohde meni kaupaksi. Ei erityisen helppo kohde, vaan pikemminkin vaikea. Kokoelmakelpoinen lentopostikokoelmaan. Moni ei sitä oivalla, että juuri kotimaan lentoposti on sitä vaikeinta lentopostia M30 aikakaudella, jos alueittain katsotaan.

*Petsamon lentoposti on vaikeampaa. Tällä kertaa myyntihinta limitti, 50 euroa.*

Toinen kotimaan lentokohde oli Ahoniuksen (armoitettu filatelisti) lähettämä kirje lentona Rovaniemeltä kotiin Lohjalle. Kirje oli lähetetty 23.8.1945, eli vain 10 päivää sen jälkeen kun kotimaan lentoposti ”aukesi” sodan jälkeen. Hyvä ja oikeataksainen kohde. Myyntihinta 37 euroa ei tee täyttä oikeutta kohteelle, oli lähettäjä filatelisti tai ei.

Saksaan lähetetty postikortti, joka oli maksettu 1,75mk keltaisella merkillä oli myytävänä 100 euron lähtöhinnalla. Kohdetekstissä luki: ”1.75 mk Saksan taksa, sensuroitu kuvallinen sotilaspostikortti Saksaan, Tornio 15.6.1941, harvinainen kohde!” – tämä oli harhaanjohtavaa, sillä leiman päivämäärä on 1942, mikä tarkoittaa, että kyseessä on postikortti Suomen ja Saksan välisellä erikoistaksalla ja sen ensimmäiseltä taksa-ajalta 1.4. – 30.8.1942. Yksittäispostitteet tällä 1,75mk keltaisella merkillä tällä taksalla ovat harvinaisia, kohteita tunnetaan alle 10 kappaletta tällä hetkellä.

Itse en innostunut kortista erityisen paljon siitä syystä, että siinä oli ”painotuotemaisen vähän” kirjoitettua tekstiä. Sanoja taitaa olla kuitenkin enemmän kuin viisi… kuusi tai seitsemän. Eli ihan oikeasta asiasta taitaa olla kysymys. Kohde myytiin 244 eurolla, mikä ei ole erityisen kova hinta harvinaisesta kohteesta.

Myytävänä oli myös lento-onnettomuuspostia, joista yksi oli M30 kohde vuodelta 1934 Ruotsissa tapahtuneesta lento-onnettomuudesta, jossa ”Småland” niminen kone putosi Etelä-Ruotsissa aiheuttaen postisäkinkin vaurioitumisen (kone syttyi tuleen). Tekstein varustettu kohde, joka oli laitettu sivuille, myytiin hintaan 220 euroa (lähtö 200). Kohde on hyvä ja kuuluu vakavaan M30 tai lentopostikokoelmaan. Hinta oli markkinahinta – näitä on myyty viimeisten vuosien aikana edullisemmin ja kalliimmalla.

Neljännen painoluokan lentokirje Saksaan maksoi tällä kertaa ostajalle 38 euroa plus lisät. Kylmä tosiasia on, että kaikissa näkemissäni kultamitalin saaneissa lentopostikokoelmissa yksi suurimmista puutteista on juuri painavien lähetysten lähes täydellinen unohdus. Siksi ihmettelenkin kerta toisensa jälkeen sitä, että korkeamman painoluokan lentolähetykset eivät saa suosiota osakseen. Tällä kertaa myytävänä ollut kirje vaikutti isokokoiselta ja sellaiselta, joka vie yhden kokonaisen A4 sivun. Asia on mielestäni kuitenkin sillä tavalla, että kokoelma, joka näyttää vain ensimmäisen painoluokan lentolähetyksiä on torso – muutakin kulki ja sitäkin pitäisi näyttää. Korkeamman painoluokan lähetyksissä on vaikeuskin aivan eri luokassa. Toki lentopostiluokan säännöillä pelattaessa ei tällaisilla postihistoria-asioilla ole yhtä suurta painoarvoa, mutta ehkäpä minulla on oikeus omaan mielipiteeseeni (naureskelen sisäänpäin).

Ehkä kaikkein vaikein M30 kohde tällä kertaa oli pikalentopaketti Belgiaan, joka ei ehkä ensinäkemältä vaikuta kovin erikoiselta, mutta on ”joidenkin kymmenien vuosien kokemuksella” hyvinkin vaikea M30 kohde. Kyse on siitä, että ulkomaille lähetetyillä paketeilla on vaikea löytää lisämaksuja M30 aikakaudelta ja tämän paketin osalta erityisesti pikamaksu on sen vaikeaksi tekevä asia. Lentopaketti 1950-luvun loppupuolelta ei sinänsä ole enää erityisen vaikea, mutta pikalisä millä tahansa M30 ulkomaan paketilla on vaikea. Pakettikortilla on viisi 300mk merkkiä ja kaksi M54 merkkiä – kortilla on yhteensä 1562 mk:n edestä merkkejä. Ulkomaan pakettien tarkat taksat eivät ikävä kyllä ole yleisesti tiedossa – tässä on aukko ”sivistyksessä”. Asiasta löytyy kuitenkin apuja – Hannula on yrittänyt ja kirjassaan listaa osan taksoista, mutta kirjan taustamateriaalina ei ole ollut täydellinen postin taksahistoria ja siksi työ on suuntaa antava. Mattilan luettelosta löytyy joihinkin maihin tietoja pakettien hinnoista… tässä on vielä koko filateliayhteisöllä työnsarkaa, kunhan tieto ei häviäisi….

*Kisan vaikein M30 kohde, ulkomaanpaketti pikamaksulla lentolisän lisäksi. Tällä kertaa 32 euroa.*

Kohteen lähtöhinnaksi oli laitettu 30 euroa, joka oli markkinoita ajatellen sopiva hinta. Kohteen hinnaksi jäi 32 euroa, joka on erittäin edullinen ostajalle. Asiaan saattoi vaikuttaa se, että kohde oli myytävänä M54 alueella. M54 lentopaketit eivät ole erityisen harvinaisia ja tultaessa 1960-luvulle niiden yleisyys kasvaa – lisämaksulliset ovat kuitenkin M54 osaltakin kiven alla.

Kanadaan lähetetty ehiöpostikortti vuodelta 1940 (päivätty kortti 9.8.1940) oli kiinnostava. Elettiin välirauhan aikaa ja Kanada oli Saksan vihollismaa osana brittiläistä kansanyhteistöä (dominion), jonne ei Saksan kautta postia voinut lähettää. Petsamon reitti suomalaiselle postille oli jo kiinni – ainoa reitti Kanadaan oli Siperian kautta. Sieltä tämäkin kohde on kulkenut. Ongelmana tässä M30 ehiökortissa on ilmeinen postileiman puuttuminen, vaikka sensuurileima löytyy ja lisäksi kanadalainen sensuurileima, joka varmistaa kohteen kulkeneen perille saakka. Tämä ei haitannut huutajia, vaan kohde sai kannatusta 38 euron edestä.

Kaksi muutakin M30 ehiökohdetta teki kauppansa hinnan nousten limitistä. Laivalle s/s Länsi-Teisko lähetetty 2mk punainen paluukortti myytiin 84 euron hinnalla, jota voidaan pitää aika korkeana hintana. Lieneekö juuri laiva-osoite ollut hintaa nostava tekijä?

4½mk sinisen leijonamerkin yksittäispostite Yhdysvaltoihin jäi myymättä 50 euron pohjallaan, joka vielä laski viidellä eurolla jälkimyyntiin tultaessa… on halpaa, nimittäin ei näitäkään puissa kasva. Aikoinaan näistä pulitettiin hunajaisia hintoja – mutta ajat ovat muuttuneet. Kohteessa ei ole mitään vikaa. Jos omistaja myy sen minulle suoraan 40 eurolla, niin maksan sen heti! Saa olla yhteydessä.

Kaiken kaikkiaan kiinnostava huutokauppa ja itsekin tein ostoksen. Muilla keräilyalueillakin oli ns. ”kovat pippalot”, huomasin monen kohteen lähtevän kovaankin nousuun ja toisaalta muutamat mielestäni hyvätkin kohteet jäivät edullisesti ostajille. Tätä on huutokauppa – kiehtovaa markkinahinnan muodostamista juuri kauppahetken hintaan. Yksi filatelian isoista asioista ja niistä jutuista, jotka pitävät veren kiertämässä ja välillä verenpaineen nousussakin… sanotaan mitä sanotaan, on filatelia aivan kuningaslaji.

Myös kansainvälisesti tapahtuu. eBay ja Delcampe, kaksi filateliaa myyvää suurempaa alustaa pullauttavat aika-ajoin mielenkiintoisia M30 kohteita myyntiin. Tällä kertaa vastaan tuli eBayssa lentokirje Yhdysvaltoihin vuodelta 1940. Tarkemmin sanottuna kyseessä on kirjattu toisen painoluokan lentokirje Övermarkista 27.4.1940 Portlandiin, Oregonin osavaltioon Länsirannikolle Yhdysvaltoihin.

Kirjattu lentokirje Oregoniin, toinen painoluokka

Kuorelle on merkitty paino, 23g, ja ohjeen mukaisesti kirjoitettu ”Par service aerien transatlantique Europe – Etats Unies”. Nämä merkinnät on tehty Suomessa. Lisäksi kuorella on Par Avion laatikkoleima, että sininen lentolipuke. Ruotsissa kirjeelle on lyöty leima ”By air over the Atlantic and from New York” – leima kuvaa sitä asiaa, että kirjeelle on maksettu lentomaksu koko matkalle, eli myös Yhdysvaltain sisällä tapahtuvalle kuljetukselle. Käytännössä Atlantin ylittävien lentojen alkamisen jälkeen tämä oli käytäntö kaikelle sille postille, jolle ylilento oli maksettu. Ennen vuotta 1939 tilanne olikin erilainen ja lento maksettiin useinmiten vain ”Euroopan satamiin” eli eurooppalaisen lentotaksan mukaan. Jos haluttiin, että lähetys kuljetettiin lentona myös Pohjois-Amerikassa tuli maksaa eri taksan mukainen lentomaksu. Tällaiset kohtee, joille tämä Pohjois-Amerikan lento on maksettu (siis ennen vuotta 1939) ovat vähemmän yleisiä. Kohde on siis lentänyt Atlantin yli – todennäköisesti lennolla numero 118 (kyllä, lennot on järjestysnumeroitu), joka lähti Lissabonista 4. toukokuuta koneella ”Atlantic Clipper”, jota liikennöi Pan American Airlines. Perille New Yorkiin kone saapui 10.5. ja se oli kulkenut Azorien (Horta) kautta. Kone ei pysähtynyt lainkaan Bermudalla, mistä kertoo myös se, että kuorella ei ole brittiläistä sensuuria. Hifistelijä haluaa kuoria myös lennoilta, jotka eivät pysähtynyt Bermudalla, ostaja sai sellaisen.

Kohteen takana on ruotsalainen (Tukholma 30.4.1940) kauttakulkuleima ja tuloleima New Yorkiin (5.11.) sekä Portlandiin (12.5.) sekä toinen leima Portlandissa (13.5.). Kirje on liikahtanut New Yorkista Portlandiin päivässä, mikä kertoo lentokuljetuksesta. Avattu ja sensuurin tarkastama Suomessa. Tälle ihmeelle, no pienelle sellaiselle, tuli hintaa alle 30 euroa ja ostaja sai hyvän kohteen kohtalaisen edullisesti. Atlantin ylittänyt posti ei ole tältä aikakaudelta harvinaista, mutta hyvät leimat ja ruotsalainen lentoleima tekevät kohteesta paremman – korkeampi painoluokkakaan ei varsinaisesti haittaa.

Juuri tällä hetkellä ei ole kotimaisia huutokauppoja auki, mikä sekin on mainitsemisen arvoinen asia. Mutta eiköhän kohtapuoliin taas jo joku tavaralähde verkossa ”aina ja ikuisesti” toimivien lisäksi aukene!

Niille, joiden sormet suorastaan syyhyävät päästä ostamaan ja etsimään uutta… kerrottakoon, että Salon Filatelistikerho järjestää 22.2.2026 pienimuotoisen keräilytapahtuman Salon keskustassa, kauppakeskus Plazassa. Karkelot alkavat n. klo 10.30 (Plaza aukeaa klo 10) kauppakeskuksen toisessa kerroksessa. Alakerrassa on lämmin ilmainen parkkihalli ja myyjinä paikalle tulevat Salon kerhon kantapeikot, mukaanlukien allekirjoittanut. Otan mukaan myös kympin löytölaatikkoja, joiden kanssa voi olla vaikeaa tehdä isoa ”tappiota”. Suosittelen myös visiittiä Salon oikein hyvään taidemuseoon ”Veturitalliin” joka on aivan lähellä – Veturitallissa on armoitetun Lintukuvaaja Hannu Hautalan näyttely ”Poika, joka rakasti lintuja”, jonka arvaan olevan ”kovaa kamaa”. Ravintola Antonio avaa klo 12 aivan tapahtuman vieressä klo 12, eli ruokaakin saa. Kasaamme yhden kehyksen mikronäyttelyn, jossa näytillä ainakin wanhoja Salokortteja ja kukaties mitä muuta hienoa! Tervetuloa kauempaakin!

Joulu tulee!

8 joulukuun, 2023 By Mikael Collan

Itsenäisyyspäivää on juhlittu jo sadannen kuudennen kerran ja Joulu on taas tulossa. Vielä parin viikon tiivis pinnistys ennen joululomia ja sitten viikon verran aikaa ladata akkuja tammikuuta varten. Omalta osaltani on todettava, että viimeaikoina on merkkeilyn osalta ollut hieman hiljaisempaa, sillä mitään isoja löytöjä ei ole osalleni sattunut ja eräskin kohde, jota havittelin jäi saamatta, koska päättyneen huutokaupan loppukahinoiden aikoihin olin työtehtävissä. Nämä takaiskut harmittavat aina, varsinkin kun jäi tällä kertaa sellainen olo, että ”halvalla meni ja olisin lisääkin voinut huutaa”… onneksi kyseessä ei ollut elintärkeä kohde… muuten olisi mennyt unetkin.

Huutokauppatoimintaa on ollut menneenä vuonna runsaasti, viimeiset kotimaiset päättyneet huutokaupat olivat Forssan Huutokortti ja HTO 64. Näistäkin on vähän kerrottavaa, aloitetaan aikajärjestyksessä ensin (jo marraskuun alkupuolella) päättyneestä Huutokorti 33 huutokaupasta, jossa M30 osastossa oli viitisenkymmentä kohdetta kaupan. Näistä on pakko todeta, että mitään erikoista ei myytävänä ollut ja se näkyi myös myyntiprosentissa, joka jäi M30 osaston osalta aikamoisen matalaksi. Arvaan, että ehkäpä liikuttiin vain noin 30 prosentin tuntumassa. Tämän pitäisi kertoa meklarille, että ”jottain tartteis tehdä”, eli vaatia enemmän laatua tai määrää hintaa vastaan. Tiedossahan on, että tavallisen markkinoilla olevan tavaran määrä on hurja ja sitä muutamat kauppiaat myyvät euron laatikosta tuhansia ja taas tuhansia kohteita, joten jos vastaavilla yritetään saada kalliimpaa hintaa voi jäädä tyhjä arpa käteen. Kiinnostavimmat M30 kohteet oli tällä kertaa löydettävä muualta kuin M30 osastosta ja ne löytyivät sotilaspostin ja lentopostin joukosta.

Toisen painoluokan pikalentokirje kotimaassa

Kenttäpostin osastossa oli myytävänä ylimääräisten harjoitusten aikainen kirje kenttäpostiosoitteesta Yhdysvaltoihin, joka oli leikattu yksillöleimalla. Tässä oli ehkä hiukan tekemisen makua, mutta kohde lienee kulkenut asianmukaisesti. Lähtöhinnaksi oli asetettu 10 euroa ja myyjä sai yli 35 euroa, eli mukavahko nousu. Toinen kiinnostava kohde oli toisen painoluokan pikalentokuori Helsingistä Turkuun vuodelta 1951. Suhtaudun hieman varauksellisesti Helsingin ja Turun väliseen lentopostiin, koska kaupunkien välillä on aina ollut hyvin toimiva rautatieyhteys. Taksakohteena kyseessä on kiva kohde, koska kotimaan lentoposti M30 merkeillä lisäpalveluilla on aina ns. ”parempi” juttu. Kuuden euron lähdöstä kohde nousi 22 euron hintaan. Näiden kahden kohteen lisäksi minun silmiini ei osunut erikoisempaa.

HTO 64 huutokauppa päättyi pari päivää sitten. M30 filateliaosastossa oli noin 30 kohdetta kaupan ja M30 postihistoriapuolella parisen kymmentä. Filatelia ei käynyt erityisen hyvin kaupaksi tällä kertaa. Myytävänä oli loistoja ja siirtymiä ja muutama erä. Ihmeitä ei näkynyt. Postilähetysten puolella kauppa kävi hieman paremmin ja nähtiin myös keulintaa, nimittäin Etelä-Afrikkaan 1954 lähetetty pintapaketti sai hinnalleen siivet ja myyntihinta kohosi aina yli 170 euron. Etelä-Afrikka on parempi kohdemaa ja pakettiposti Afrikkaan on yleisestikin ottaen aika vaikeaa.

*Pakettikortti Etelä-Afrikkaan Transvaaliin Ruotsin kautta. Matka-aika n. 3 viikkoa.*

Toinen myynnissä ollut ulkomaan pakettikortti, Tanskaan mennyt, myytiin 16 eurolla. Kohdemaissa on eroja. Muita kiinnostavia toteutuneita hintoja oli Norjaan 1937 lähetetyn kirjeen 36 euron myyntihinta – kirje oli maksettu 2mk karmiinilla M30 leijonamerkillä ja se oli mielestäni aika tavanomainen. Mutta tällä kertaa myyjä sai hyvän hinnan kohteestaan.

Kovista hinnoista puheen olleen, erittäin kova yli 1000€ hinta maksettiin 8.3.1943 Sunussa leimatusta vakuutetusta Itä-Karjalan merkein maksetusta kuoresta. Osa Itä-Karjalan paikkakuntaleimoista on hyvin vaikeita ja vakuutetut lähetykset yleisestikin ottaen Itä-Karjalasta ovat hyviä, varsinkin taksojen ollessa oikein. En ymmärrä asiasta tarpeeksi, mutta touhutonni on aina komeaa katseltavaa.

Liiton puheenjohtaja Hannula ilmoitti jäsenistölle lähettämässään viestissä (eilen), ettei hän ole enää käytettävissä jatkokaudelle, mikä tarkoittaa sitä, että halukkaille aukeaa mahdollisuus suomalaisen filatelian näköalapaikalle. Kun edellisessä liittokokouksessa oli kovaa tunkua hallitukseen, niin epäilemättä kiinnostusta myös puheenjohtajan pallille riittää… vai riittääkö? Olisi tärkeää saada Liiton johtoon riittävän kokenut ja päättäväinen henkilö, joka kestää arvostelua, mutta on yhteistyökykyinen eikä vedä pelkästään ”kotiinpäin”. Liiton tilanteen tunnemme, jäsenmäärä on pysynyt viimeaikoina kohtalaisen samanlaisena ja talouden osalta on paineita pohtia mitä pitäisi tehdä. Suurimpana yksittäisenä kysymyksenä on Filatelisti-lehden kustannus ja toimitusasia, joka käytännössä ratkaisee Liiton rahatilanteen. Tärkeitä päätöksiä täytyy valmistella ja tehdä – ja sehän ei ole yksin puheenjohtajan käsissä, vaan meidän kaikkien. Puheenjohtaja tarvitsee tuekseen hallituksen, jonka kanssa tehdä asioita – siksi valittaessa uutta puheenjohtajaa tulisi osata ajatella asioita kokonaisvaltaisemmin ja katsoa mielellään koko tulevan kauden asioita kokonaisuutena. Mitä pitäisi tehdä ja minkälaisella aikataululla? Mielestäni puheenjohtajan ilmoitus näin aikaisessa vaiheessa on positiivinen asia – nyt on aikaa pohtia asioita ja kerätä kannatusta sekä rekrytoida sopivia ehdokkaita puheenjohtajan vaaliin. Vielä ei ole aika kiittää väistyvää puheenjohtajaa, mutta sekin aika tulee – vaihdoshan tapahtuu keväällä 2024.

Toivotan kaikille erinomaista Joulun aikaa ja aikaa myös rakennella kokoelmaa Joensuun näyttelyä varten!

Postimerkkimessut, Merkki Albertin HK ja Forssan tapahtuma

5 marraskuun, 2023 By Mikael Collan

Vaikuttaa siltä, että keräily ei koskaan lepää, nimittäin sellaisella tahdilla tuntuu tapahtuvan koko ajan. Sitten viimeisen blogikirjoituksen on tapahtunut yhtä ja toista niin tapahtumia kuin huutokauppojakin sekä kerhovierailuita. Kävin jälleen pitämässä luennon eräästä lentolähetyksestä Upseerifilatelistien kokouksessa ja sain hyviä ja hauskoja kommentteja esitykseen liittyen. Aina oppii uutta, kun keräilijöiden kanssa juttelee.

Postimerkkimessut järjestettiin jälleen kirjamessujen yhteydessä Helsingin Messukeskuksessa lokakuun loppupuolella. Tavan mukaan paikalla oli myös pieni näyttely, jossa oli pääasiallisesti yhden ja kahden kehyksen kokoelmia. Olin itsekin ”kunnostautunut” ja näytillä oli kaksi kehystä vuoden 1923 inflaatioajan lähetyksiä Saksasta. Saksan hyperinflaatiosta on kulunut juuri näinä päivinä sata vuotta, marraskuun lopussa 1923 postimaksut nousivat miljardiluokkaan ja joulukuun alusta samana vuonna inflaation katkaissut uuden markan käyttöönotto katkaisi kierteen. Kaikki oli saanut alkunsa ensimmäisen maailmansodan jälkeen Saksalle asetetuista raskaista sotakorvauksista, jotka olivat mm. taloustieteilijä John Maynard Keynesin mukaan täysin virheellistä politiikkaa. Keynes kirjoitti aiheesta seikkaperäisen kirjan The economic consequences of the peace, jossa hän arveli mielestään ylimitoitettujen sotakorvausten johtavan Saksan talouden tuhoon. Näin asia todellakin meni ja seuraukset olivat omiaan tukemaan kansallissosialistienkin valtaannousua 1930-luvulla. Yhtäkään M30 kokoelmaa ei näytteillä ollut, eikä kovin monta M30 kohdettakaan.

Kauppiaita mukana oli vain Merkki Albert ja Suomen Filateliapalvelu oli mukana omalla standillaan, mutta myytäviä merkkejä ei mukana ollut. SF:llä ja Liitolla oli omat ständinsä ja Ahvenanmaan postin ständi oli ”piilotettu” liiton ständin taakse. Olin hieman ihmeissäni, että Liiton ständillä ei ollut tarjolla Filatelisti-lehtiä eikä oikeastaan muutakaan materiaalia. Kirjallisuutta oli uusien oranssi-kantisten kokoelmakirjojen muodosa näytillä. Hiukan jäi tällä kertaa sellainen olo, että meniköhän kaikki täysin nappiin… Messukeskus on tunnettu erittäin korkeista hinnoistaanja onkin syytä kriittisesti pohtia, että minkälainen presens Liitolla kannattaa jatkossa kirjamessujen yhteydessä olla.

Merkki Albertin 66. huutokauppa päättyi muutama päivä sitten. M30 osastossa oli myytävänä yli sata kohdetta. Näistä suurin osa filateliakohteita, joiden lähtöhinta oli asetettu kymppiin tai kahteen kymppiin. Paljon myytävistä kohteista oli yksittäisiä M30 leijonamerkkejä loistoleimoin, joiden markkinahinta ei yksittäin myytyinä ole kympin luokkaa… näitä jäikin myymättä useita kymmeniä. Toisaalta muutaman loiston hinta lähti mielestäni aikamoiselle laukalle, mm. 2½mk vihreän loistosta maksettiin 62 euroa, 10mk lilan merkin loistosta 97 euroa ja 15mk sinisen loistosta myöskin 97 euroa. Vaikka nämä hieman haastavia ovatkin, olivat hinnat silti aikamoisen kovia.

Myytävänä oli kiinnostava kenttäpostiosoitteesta lokakuussa 1941 yleisessä postissa lähetetty paketti, jonka leimaus oli sensuroitu (mustattu). Leimasensuuri ei ole erityisen yleistä ja sitä tunnetaan pakettipostilla vain vähän. Kohteen myyntihinta oli asetettu 30 euroon ja se myytiin 34:n euron hintaan, mikä ei ollut erityisen korkea hinta ottaen huomioon kohteen vaikeuden ja sopivuuden monenlaiseen kokoelmaan (sensuuri, kenttäposti, postihistoria, M30). Pohjoismaihin lähetettyä postia edusti Tanskaan lähetetty lehtikääre, jolla oli suomalaisella kohteella harvinainen tanskalainen sensuurileimaus. Kohteen postileima ei ollut luettava, mikä varmasti vaikutti siihen, että myyntihinnaksi jäi 20 euron limitti.

Brasiliaan lähetetyn ja palautetun lentopaketin kortti, jolla oli runsaasti merkkejä postimaksuna oli laitettu myyntiin 45 euron lähtöhinnalla. Kohde oli kuvattu etu-, että takapuoleltaankin ja mukana oli seloste. Nämä asiat yhdessä auttoivat hinnan nousua, jota tapahtui aina 171 euroon saakka. Kohde on hyvä mm. 300mk lentokone-merkin kohdalle filateeliseen kokoelmaan, mutta myös lentopostikokoelmaan se sopii hyvin. Mukanahan täytyisi olla muutakin kuin ensimmäisen painoluokan kirjeitä… Pakettien taksat ovat hieman vaikeampi asia, siis ulkomaan pakettien, ja niiden osalta ei vielä ole olemassa taksakirjaa, joka sisältäisi kaikki taksojen muutokset kaikkiin maihin. Esa Mattilan taksakirjassa on joitakin ulkomaanpakettitaksoja ja Liiton sivuiltakin löytyvästä Petteri Hannulan kokoamasta teoksestakin niitä löytyy. Kummassakin teoksessa on aukkoja ja siksipä onkin vaikeaa ilman täydellistä referenssimateriaalia päästä täysin perille ulkomaanpakettien taksoista. Oma näkemykseni on, että ennen kuin saamme referenssiteoksen, on asiaa ajateltava hieman suurpiiteisesti ja todettava, että paketit lähtivät aina postista, mikä tarkoittaa sitä, että ne on taksoitettu kulloinkin voimassaolevan taksan mukaisesti. Mikäli löytyy sopiva tieto esimerkiksi yllämainituista lähteistä, niin hyvä niin. Muutoin ei kannata ajatella, että paketti olisi automaattisesti väärätaksainen.

M30 kohteita oli myytävänä myös lentopostin osastolla. Mukana oli mm. vaikea toisen painoluokan kotimaan lentokirje Rovaniemeltä Helsinkiin vuonna 1953. Kotimaan lentoposti on kohtalaisen vaikeaa, mikä saattaa olla yllätys monelle keräilijälle ja toisen painoluokan kohteet M30 merkeillä maksettuna ovat perin harvinaisia. Siksi kohteen myynti pohjahinnallaan 30 euroa oli yllätys.

*Vaikea kotimaan toisen painoluokan lentokirje*

Myytävistä eristä oli vain yksi tai kaksi kuvaa, mikä on ”katastrofi”, nimittäin on hyvin vaikeaa näkemättä huudella eristä suuria summia rahaa. Esimerkiksi kohde 2125, oli varustettu kahdella kuvalla, joista toisessa oli jo edesmenneen postihistoria ja lentopostikeräilijä Jorma Lindebladin kokoelmalehti. Tällainen kohde olisi mukavaa nähdä kokonaisuudessaan, varsinkin, kun todetaan, että kohteita on 10 kappaletta. Nykykameralla hyvän kuvan ottaminen (yhdenkin) siten, että kaikki kohteet ovat näkyvissä pitäisi olla mahdollista. Kohteen hinnaksi oli asetettu 30 euroa ja se myytiin 150 eurolla. Näkyvillä ollut kohde oli Atlantin ylittävää ns. Clipper postia, jonka yksi reitti kulki Pohjois-Atlantin kautta, reittiä käytettiin vähän ja sillä kulkenut posti on vaikeampaa – kyseinen kohde oli juuri tällä reitillä kulkenut. Myös muissa osastoissa oli joitakin M30 kohteita myytävänä – tämä kertoo sitä wanhaa tarinaa, että aina kannattaa katsoa läpi koko huutokauppa, jos on aikaa… ikinä ei voi tietää mistä helmen löytää.

Muutama hiukan suspektikin juttu löytyi M30 osastosta: Kohde 1221 oli Suomesta USA:han lähetetty kirje vuoden 1941 tammikuulta, jonka kohdeselosteessa luki ”50p 7 kpl kirjeellä New Yorkiin, lähetetty Siperian reittiä pitkin!”. Kohde oli leimattu 3.1.1941. Lähtöhinnaksi oli laitettu 35 euroa. Nyt täytyy muistaa, että posti USA:han kulki Siperian kautta kolmeen otteeseen vuonna 1940, mutta kaikki vuoden 1941 posti Yhdysvaltoihin kulki nykyisen tiedon valossa Saksan kautta Lissaboniin, josta laivalla edelleen Amerikkaan, näin on tämäkin kohde kulkenut. Posti USA:han on aina ollut yleistä ja lähtöhinta oli laitettu aikamoisen korkealle. Vaikka kohde olisikin ollut siltä ajalta, kun posti meni Siperian kautta olisi lähtöhinta ollut aika tiukka. Toinen juttu oli kohde 1219, kohdeselosteella ”50p sokeainlähetys, Paavola 4.3.1940, läppä pois, mutta ei ole liimattu, harvinainen”. Kohdeseloste ei ole väärin, mutta sokeainlähetyksen taksa lähettämisajankohtana vuonna 1940 oli yhteen kiloon saakka 30 penniä. Juuri tästä syystä lähtöhinnaksi oli laitettu 30 euroa. Toisen painoluokan sokeainlähetys tältä aikakaudelta, taksaltaan 60p, maksettuna 60p merkin yksittäiskäytöllä olisi fantastinen löytö… ehkäpä voidaan ajatella, että tässä jäätiin vain 10p vajaaksi tästä ihmeestä…

Suurimman pettymyksen kuitenkin tullee kokemaan kohteen 1313 ostanut (”100mk 4 kpl + 10mk V-kuorella Englantiin”) nimittäin tämä hienon näköinen vakuutettu kuori vuodelta 1949. Kuori oli laitettu myyntiin kympin lähdöllä ja kun sen ”ensikertaa äkkäsin” tuli minulle etiäinen siitä, että kuori on tutun näköinen. Kun nyt jälkikäteen asiaa pohdin, niin kuori oli muistaakseni myytävänä eBayssa joitakin aikoja sitten ja silloinkin sitä ihmettelin.

Villakoiran ydin, eli ongelma tässä tapauksessa, kiteytyy taksaan. Lähettämisen aikaan eli 10.12.1948 oli ulkomaan kirjeen taksa kahteenkymmeneen grammaan saakka 15 markkaa (kuorella merkintä 8g). Kirjausmaksu oli myöskin 15mk ja vakuutusmaksu jokaiselta alkavalta 300 kultafrangilta 20mk. Kun kuorelle on kirjoitettu 5000 Kfr tarkoittaisi tämä siis 17 kertaa 20mk vakuutusmaksua, eli 340mk. Yhteensä nämä tekevät 370mk. Vaikka päälle heitettäisiin vakuutetun lähetyksen lakkausmaksu (10mk) ei päästä samaan summaan kuin mitä merkeillä on kuoren päälle laitettu. Kun kohteen hinta nousi yli kahdensadan euron, tulee mieleen, että sillä saisi nykyhinnoilla noin kymmenen kappaletta taksakirjoja… Kun erikoisempien kohteiden kohdeselosteessa ei lue ”taksa oikein” tai jotain vastaavaa, on tärkeää, että taksa _aina_ tarkastetaan ennen ostamista.

Kaiken kaikkiaan M30 keräilijälle oli tässä huutokaupassa aika montakin kiinnostavaa kohdetta ja M30 kohteiden hinnat nousivat lähdöistään runsaastikin.

Forssan perinteinen pyhäinmiestenpäivän keräilytapahtuma Kuhalankadulla veti taas paikalle suuren määrän kauppiaita ja keräilijöitä. Tällä kertaa mukaan ei ollut tullut ruotsalaisia kauppiaita, joita joskus on paikalla nähty, mutta kaikki myyntipaikat, eteistä ja ruokasalia myöden oli saatu täyteen. Saapuessani Tampereen suunnasta paikalle puolen kymmenen aikoihin oli paikka jo täynnä keräilijöitä. Olin iloinen, sillä Tampereelta lähtiessäni tiet olivat sulat ja vaikka talvi olikin jo ennättänyt kertaalleen Pirkanmaalle ja kaupungin teillä oli jään muodostuminen hiukan tunnettavissa, ei pääteillä ollut enää jäätä laisinkaan. Tampereelle rakennettu ratikka on näppärä tapa liikkua, mutta suurissa kaupungeissa on selvää, että autolla liikkuminen tulee koko ajan vaikeammaksi ja parkkimaksujen hinnoittelu on todella rankkaa. Siinä missä hotelli maksoi noin satasen, maksoi paikoitus yhteensä 34 euroa. Aikamoista! Noh… sanonta ”huoleton on hevoseton poika” on tietysti tässä kohtaa muistettava ja katsottava peiliin, kukaan ei pakota omistamaan autoa… mutta sittenkin… Paikalla oli tosiaan paljon tuttuja ja Helsingistä ja Hämeenlinnasta oli perinteisesti tultu runsain joukoin paikalle. Olin toivonut, että joku helsinkiläinen olisi tuonut mukanaan postimerkkimessuilta kokoelman, joka minulla oli siellä näytillä, mutta näin ei tällä kertaa käynyt.

Etualalla presidenttikerälijä Virtanen ja postikorttimies Nikkanen

Forssan keräilytapahtumassa on lähtötilanne aina se, että odotukset sen suhteen, että löytyisi jotain ovat kohtalaisen pienet, mutta yleensä aina jotakin mukavaa löytyy – onko löytö ns. ”iso löytö” niin se selviää viimeistään sitten kotona. Tällä kertaa ei haaviin jäänyt mitään isoa kalaa, mutta joitakin kohteita sentään onnistuin kotiuttamaan ja hintoihin, jotka eivät häiritse kukkaroa ylenpalttisesti. Euron laatikosta löysin syyskuussa 1942 lähtetetyn kuoren, jolla kuun alusta voimaan tullut 3½ markan postimaksu oli maksettu käyttämällä 2:75 markan violettia ja 75 pennin oranssia M30 leijonamerkkiä. Kuten muistamme ja tässäkin blogissa on useisiin otteisiin kerrottu, oli tämä 75p oranssi tarkoitettu juuri tähän käyttötarkoitukseen, eli toimimaan lisäarvona yhdessä 2:75mk merkin kanssa. Kyse oli siitä, että 2:75 arvoista merkkiä oli painettu ilmeisesti ”liikaa” ja sitä oli taksan vaihtuessa jäljellä runsaasti. Asia piti ratkaista painamalla lisämerkki, jolla taksa saatiin sopimaan ja jo painetut 2:75mk merkit kulutettua. Muistamme, että elettiin sota-aikaa ja kaikesta oli pulaa. No se mikä tässä nyt on hieman kiinnostavampaa on, että juurikin syyskuussa 1942 tämä käyttö on ns. parempi, koska lokakuun alusta julkaistiin taksalle sopiva 3½mk oliivi merkki. Aiempi sininen, ulkomaan kirjeelle tarkoitettu 3½mk merkki oli jo käytännössä loppunut postitoimistoista. Syyskuu 1942 oli kiinnostava aika postihistoriallisesti ja erityisesti taksojensa osalta, sillä silloin, yhden kuukauden ajan olivat kirjeen taksat kotimaassa, Pohjoismaihin, Saksaan (erikoistaksa) ja ulkomaille samat, eli 3½mk. On siis mahdollista löytää näitä 2:75mk + 75p yhdistelmiä kaikkiin näille eri taksa-alueille kulkeneina. Löytämäni Oulunkylään (Åggelby) Turusta kulkenut, hiukan ruttuinen kohde on sieltä helpommasta päästä tätä asiaa, mutta tarinan siitäkin saa aikaiseksi.

Toinen löytämäni M30 kohde on sekin aikamoisen tavallinen. Kyseessä on 21.3.1941 Ruotsiin Visbyhyn (eli Gotlannin saarelle) lähetetystä lentokirjeestä. Kirje on sensuroitu todennäköisesti Helsingissä, sensuurileima on hailakka, eikä numeroa näy. Lähettämisen aikaan (1.1.-24.6.1941) lentoposti kulki linjalla 1631 reittiä Helsinki – Turku – Tukholma. Tukholmasta se lienee kulkenut maapostilla ja meritse Visbyhyn. Mitään erikoista tähän ei liity, mutta on muistettava, että sodan aikana lentopostin reitit vaihtelivat. Visbystä sen verran, että kaupunki tunnetaan mm. Visbyn taistelusta, joka käytiin vuonna 1361. Hyvin varustautuneet tanskalaiset hevosin ratsastavat ritarit kuninkaansa Valdemar neljännen johtamina ja mukanaan saksalaista palkkasotilaista koostuvaa jalkaväkeä nousivat maihin Gotlannin länsirannikolla ja alkoivat marssia kohti Visbytä. Vastassa oli talonpojista koostuva gotlantilainen puolustus. Ensimmäisen päivän aikana kahdessa pienemmässä yhteenotossa tanskalaiset peittosivat puolustajat jättäen noin 1500 talonpoikaa hengettömiksi. Saavuttuaan Visbyyn kaupungin edustalle käytiin toinen taistelu muurien ulkopuolella, jossa tanskalaiset teurastivat tuhannen kahdeksansataa talonpoikaa. Tanskalaisten tappioita ei tunneta, mutta vähäisestä alueelta löytyneestä arkeologisesta materiaalista (tanskalaisiin liittyen) voidaan päätellä, että heidän tappionsa ovat olleet huomattavasti matalammat. Verilöylyn jälkeen kaupunki antautui. Gotlanti säilyi kiistakapulana Tanskan ja Ruotsin välillä pitkään ja sitä himoitsivat myös Saksan rannikkovaltiot. Toisen maailmansodan aikana Gotlanti oli Ruotsin yksi ”aktiivisimmista” alueista, nimittäin siellä oli kohotettu sotavalmius ja mm. kulttuuriaarteita oli viety varmuuden varalta turvaan mantereelle. Ruotsalaiset siis arvelivat, että on mahdollista, että joku sotaa käyvä valta pyrkisi miehittämään Gotlannin. Baltiasta pakeni tuhansia ihmisiä Gotlantiin sodan aikana. Gotlanti on tänäkin päivänä strategisen sijaintinsa vuoksi tärkeä alue Itämeren sotilaspolitiikassa.

Näiden kahden kohteen lisäksi sain muutaman muunkin kohteen noukittua ilokseni. Kuten yleensä oli parasta antia kuitenkin tuttujen tapaaminen ja maailman parantaminen verbaalisin keinoin.

Ihmeitä tapahtuu, totesi Hannu Kauppi kertoessaan minulle miten jonkun aiemmin läpikäymästä massasta oli löytynyt 9mk punaisen leijonamerkin kaksoistarttuma, joka lienee ainoa tähän mennessä vastaan tullut tämän merkin osalta. Eli selkeästi kokoelmaan kelpaava erikoisuus! Massaerä oli kuulemma ollut selvästi läpikäytyä ja kyseessä oli erä avattuja sokeripaloja… silti joukkoon oli jäänyt hyvä filateliakohde. Tämä kertoo siitä, että kun tehdään havaintoja massasta kannattaa aina myös tarkistaa merkin valkoinen puoli, sillä joskus se ei olekaan valkoinen. Usein massasta noukitaan vain loistot pois.

Vastaavia kaksinkertaisia tarttumia tai ”kahden tasoisia” tarttumia tunnetaan 2mk vihreästä ja 3mk punaisesta leijonamerkistä, joten erityisen yleisestä asiasta ei ole kysymys. Ajanjaksona katsellaan sodan jälkeistä aikaa.

Aletaan taas lähestyä joulun aikaa, mutta muutamia huutokauppoja ainakin tullaan näkemään vielä ennen lomille lähtöä. Toivottavastti myytävänä on hyviä M30 kohteita!

Turun Kevät 2023

22 huhtikuun, 2023 By Mikael Collan

Kevät tekee taas tuloaan ja siitä varma merkki on Turun Kevät tapahtuma, joka tänä vuonna osui tälle päivälle ja huomiselle, eli tarkemmin sanottuna 22.-23.4.2023. Tilaisuuden järjestämispaikkana on Turun Seurakuntien juhlasali aivan Aurajoen kupeessa Kirkkosillan kohdalla. Kävellessään autolta paikalla on mahdollista ihailla suomalaista kulttuurimaisemaa parhaimmillaan, siis Turun tuomiokirkkoa ja sen miljöötä, joen toiselta puolelta käsin. Sitten viimekerran on yksi asia muuttunut, nimittäin kaikki lähitienoiden parkkipaikat ovat muuttuneet rahanimentäkoneiksi Turun kaupunkimolokin loputtomaan kitaan. Näin Salolaisena, eli ollen kotoisin kaupungista, jossa ei ole ainuttakaan maksullista parkkipaikkaa… tämä tietysti tuntuu pahalta. Kun ”sakkoa” maksetaan peltilehmän paikoittamisesta on kyseessä tietysti suorastaan elämän iloa vähentävä asia. Jätämme jälleen aforismit sikseen ja siirtykäämme itse asiaan, eli tilaisuuteen.

Kuten asiaan kuuluu paikalla oli näyttely, jossa oli näytillä useita kokoelmia niin kortteja kuin merkkejäkin. Ei kuitenkaan mitään erityisesti M30 kiinnostavaa, mikä tietysti oli harmi, mutta ei varsinaisesti himmentänyt muuten hyvää fiilistä. Myyjiä paikalla oli parisen kymmentä, mikä myöskin on tietysti hieno juttu – tavaraa oli taas saatavilla runsaasti ja kuten tavallista, hinnat vaihtelivat pöydästä toiseen. Mielestäni runsas myyjien määrä on merkittävä hyöty harrastajalle, erityisesti jos mukana on myyjiä, joita ei usein näe. Tällöin on jonkinlainen mahdollisuus tehdä myös löytöjä, mikä onkin ehkäpä keräilyn suurin suola. Kuvista on mahdollista nähdä, että Turun kerholla on käytössään ns. A kehykset, joissa jokaisessa kehyksessä on paikka kolmellekymmenelle kokoelmalehdelle, eli kahdelle näyttelykehykselle. Tämä eroaa Liiton kehyksistä, joissa on paikka 16 sivulle per kehys. Jakokin on erilainen 5*3 eikä 4*4. Mikäli kokoelmaan sijoittaa A3 sivuja tai koko kokoelma on tehty A3 sivuilla asialla on merkitystä, muuten tällä asialla ei ole juurikaan merkitystä.

Saavuin parin Salon kerhon jäsenen kanssa paikalle jo ennen virallista aukiolon alkamista ja paikalla oli jo tuolloin jonkin verran väkeä ja kaikki kehykset valmiina. Eli päästiin aikaisuudesta huolimatta välittömästä kiinni itse asiaan. Pikainen kokoelmien läpikäynti ja sen jälkeen tutkimaan myyntipöytiä… Mitä sitten tällä kertaa löytyi? Olin yllättynyt positiivisesti, nimittäin ihan mukavasti löytyi kaikenlaista, myös M30 kohteita.

Nappasin eräältä pöydältä postivaunuleimalla leimatun kotimaassa lähetetyn aivan perus kuoren. En tiedä oikeastaan miksi, mutta hiukan teki mieli tutkia kohdetta ja postileimaa. Olen aiemminkin todennut, että osaamiseni junaleimojen osalta on huonoa ja siksi ajattelin yrittää sivistää itseäni ostamalla kohteen, jotta olisi ”pakko” selvittää mistä on kysymys. Eli tuumasta toimeen: Kohteella on hyvin yleinen 2mk karmiini M30 leijonamerkki ja taksa on kotimaan kirjeen taksa kaksi markkaa. Määränpää on Viipuri, Papula. Leimaus on 23.4.1937 junaleimalla p.vaunu 24, joka aivan erinomaisen (jos saan kehua) Antti Lehmuksen ja Olavi Helmisen ”Postia Junalla” kirjan mukaan ollut käytössä 1.2.1928-16.3.1940 rataosuudella Pieksämäki – Eilisenvaara. Leima ei suinkaan ole harvinainen, vaan yleinen ja ym. kirjasta käy ilmi, että sen käyttöaika on ollut pitkä, 3.4.1928-15.9.1951! Kyseessä on 25mm halkaisijaltaan oleva leima ja sen tunnistenumero on 24.4.03. Kun kohteita määritellään, on tällainen tieto avuksi ja antaa mm. tuomareille käsityksen siitä, että vihkiytyminen on hyvällä tasolla, kun on ”edes” jaksettu katsoa kirjasta, että mitä kohteella oikeastaan tapahtuu. Saadaan lisäväriä kohteisiin, vaikka niillä olisi muutakin meneillään. Tämä kohde maksoi yhden euron, eikä se varmasti arvokkaampi olekaan. Rautatieleimoja vaikuttaa olevan edullisesti saatavilla euron laatikoissa niiden kerääminen on varmasti mielekästä puuhaa, varsinkin kun referenssi löytyy kirjasta. Kaiken keräilyn ei tarvitse olla erityisen kallista.

Toinen ostamani kohde on kotimaan lentopostia Kuusankoskelta Maarianhaminaan vuodelta 1950. Kyseessä on firmaposti Pohjoismaiden Yhdyspankkiin, eli pankkiin, joka yhdistyi Kansallisosakepankin kanssa 1996 ja muodosti Merita-nimisen pankin. Merita oli aina mielestäni aivan täysin epäonnistunut nimi pankille… mieleeni tuli jonkinlainen kahvipaketti, ei suinkaan mikään finanssikeskus. Nimi ei kuitenkaan jäänyt erityisen pitkäikäiseksi, sillä jo vuonna 1997 Merita yhdistyi ruotsalaisen Nordbankenin kanssa ja sai nimen Merita-Nordbanken… eli vielä kammottavamman sanahirviön. Kun pankkiin yhdistettiin vielä Tanskalainen Unibank ja norjalainen Christiania Bank og Kreditkasse oli syntynyt laajempi Pohjoismainen pankki ja sen nimeksi muodostui vuonna 2000 Nordea. Suomessa nimi otettiin käyttöön vuonna 2002. Sinänsä oli jonkinlainen sääli, että vanhat nimet joutuvat unholaan, sillä sekä Yhdyspankilla, että Kansallisosakepankilla oli pitkä historia suomalaisessa pankkimaailmassa ja näidenkin yritysten pankkimiehiä on aina ollut mukana myös filateliassa! Nykyisistäkin näyttelyfilatelisteistammekin osa on ns. pankkimiehiä. Pankit ovat aina lähettäneet paljon postia, tunnetaankin paljon hyviäkin pankkien lähettämiä kirjeitä lähestulkoon kaikkialle maailmaan. Tämän kertainen kohde on pikana lähetetty lentokuori ja sen taksa muodostuu kirjeen (per 20g) taksasta (1.7.1950-31.12.1951) 20,00mk + pikalisästä (1.1.1948-31.12.1951) 25,00mk + lentolisästä (1.10.1942-31.12.1962) 2,00mk ja on näin ollen yhteensä 47,00mk. Kotimaan lentopostilähetykset, joille on maksettu lisämaksuja ovat aina hieman parempia kohteita. Tästä jouduin pulittamaan setelirahaa.

Muuta löytynyttä olivat Englantiin vuonna 1936 lähetetty lentokirje ja Sveitsiin 1943 lähetetty kirje. Lentoliikenne oli 1930-luvun puolessa välissä jo vilkasta ja yöpostilennoilla, joita lennettiin kesäisin, kulki myös lentolisämaksuton posti lentäen reiteillä Eurooppaan. Vuonna 1936 suomalainen lentoposti kulki yhä ponttoonikoneilla Ruotsiin ja Viroon, koska maakenttiä oli olemassa vasta Turussa. Malmin kenttä valmistui juuri vuonna 1936 kovan kiireisen rakentamistyön jälkeen. Nimittäin Tukholman Bromman kenttä oli valmistunut aiemmin 1936 ja sieltä oli ajatus lentää Suomeen nimen omaan maakoneilla… ja asia ei voinut edetä ennen kentän valmistumista. Ensimmäinen ulkomaalainen kone laskeutui Malmin kentälle 16.12.1936 ja se oli ABA:n Junkers Ju 52 3M ”Södermanland”, josta tässä blogissa juuri edellisessä kirjoituksessa oli puhetta. No siinä missä Ruotsissa 1936 jo pitkälti lennettiin maakentiltä oli Suomi yhä lähtökuopissaan ja Englantiin lähetetty kirje, josta nyt siis puhutaan, lensi Suomesta ensimmäisen lentonsa ponttoonikoneella. Leimasta käy selvästi ilmi, että lähetyspäivä on 21.10.1936 ja kellonaika 15. Kaivamme esiin vuoden 1936 kiertokirjeet ja katsomme sisällysluettelosta lentopostia käsittelevien kiertokirjeiden numerot. Ensimmäinen asiaan liittyvä kiertokirje on numero 45/1936, joka kertoo meille, että ilmapostin kuljetus reitillä Tallinna-Helsinki-Turku-Tukholma yhdistyy yöpostilinjoihin välillä 1. toukuuta – 3. lokakuuta. Eli ”ohi meni”, nimittäin kirjeemme on lähetetty 21.10.1936 ja ei siis kulkenut näillä linjoilla. Asia tietysti ei ole niin ”polttava” sillä lentolisä on maksettu ja kirje kulki maksimaalisesti lentona – mikäli kyse olisi muusta kuin lentomaksu-maksettu kirjeestä, olisi ns. peli pelattu ja kirje olisi mennyt eteenpäin Tukholmasta junalla. 16.10.1936 siirryttiin linjaan Helsinki-Turku-Tukholma, eli Tallinna putosi pois. Joka päivä lennettiin Helsingistä 13.45 ja oltiin Tukholmassa 15.30. Tämä siis tarkoittaa, että kun kirje on leimattu klo. 15 se lensi vasta leimaamista seuraavana päivänä, eli 22.10. Mutta eipä hosuta, nimittäin KK 88/1936 kertoo, että ”komento takaisin” – yölennot jatkuvat vuoden 1936 loppuun saakka ja KK 45/1936 mainitut linjat toimivat vuoden loppuun asti. Tämä tarkoittaa sitä käytännössä, että kirjeemme on kulkenut 22.10. ensin reitillä (Tallinna)-Helsinki-Turku-Tukholma lähtien Helsingistä klo 13.45 ja ollen perillä Tukholmassa 15.30 ja jatkanut yölennolla Tukholmasta eteenpäin reitillä Tukholma – Kööpenhamina – Hannover – Köln – Lontoo klo 19.40 ollen perillä Lontoossa viideltä aamulla 23.10.

Tunnemme Englantilaisen postin tehokkuuden ja suuhumme tulee suorastaan lontoonrakeiden anismainen lakritsinen maku, kun kuvittelemme postinkantajan kantavan kuorta kohti Knightsbridgen hienostoaluetta ja sujauttavan sen Wilton Place 37:ssä sijaitsevan asuintalon postiluukusta sisään. Paikka on aika lähellä Buckingham Palacea, jossa henkilöt, joilla on ns. enemmän rautaa kauluksessa kuin allekirjoittaneella asustelevat ja juovat teetä. Jätetään asian mehustaminen sikseen ja siirrytään seuraavaan kohteeseen, joka on siis 1943 Sveitsiin kulkenut lähetys. Kuten olemme Filatelistista saaneet lukea oli Sveitsi maa, johon postiyhteys säilyi käytännössä koko sodan ajan, lukuunottamatta hyvin lyhyttä keskeytystä vuonna 1945. Asia on jollakin tapaa uskomaton, nimittäin kaikkiin muihin maihin pl. Ruotsiin posti keskeytyi pidemmäksi aikaa. Tämä ei kuitenkaan tee kohteesta mitenkään erityistä, nimittäin postia Sveitsiin tunnetaan sodan ajalta jonkin verran. Leima kertoo kirjeen tulleen lähetetyksi 15.12.1943 Helsingistä. Sensuurissa on käyty, ja numero on 24, joka oli käytössä Helsingissä. Taksa Sveitsiin oli ulkomaan taksa, joka oli lähettämisen aikaan 4½mk. Joskus vastaavia kohteita näkee kovilla hinnoilla myynnissä. En oikein tiedä miksi. Ei kannata maksaa liikaa.

Mukaan tuli muutakin, kaiken kaikkiaan oikein mukava reissu Turkuun. Parasta antia oli tietysti tavata keräiiljäkolleegoita ja vaihtaa kuulumisia. Lohileivät ja kahvikin maistuivat. MUTTA pakko on antaa palautetta siitä, että leipien hinta oli lähtenyt käsistä. Vaikka on selvä, että halua on tukea yhteistä harrastusta, niin olisi syytä pitää kohtuus mielessä! Kun ne parkkimaksutkin ovat tulleet mukaan kuvioon. Tämä on sitä inflaatiota nyt!

SAVPEX 2021

28 heinäkuun, 2021 By Mikael Collan

SAVPEX 2021 on Etelä-Afrikan filatelistiliiton sanktioma ja Oranjen vapaavaltion filateelisen yhdistyksen (Etelä-Afrikan provinssi) järjestämä täysin digitaalinen postimerkkinäyttely, johon otetaan vain yhden kehyksen kokoelmia. Kyseessä on siis jokseenkin uusi näkemys siitä, mitä näyttelyfilatelia voi olla nykypäivänä. Käsittääkseni näyttely järjestettiin tällä konseptilla ensimmäisen kerran 2020 ja nyt 2021 on kokoelmia mukana 117 kappaletta, kaikkialta maailmasta yhteensä 22 eri maasta, myös Suomesta. Näyttelyssä on esillä useita eri luokkia mm. perinteinen filatelia, postihistoria, lentoposti, leimamerkkiluokka ja niin edelleen. Osallistujista suuri osa on paikallisia ja näytteillä voisi kuvitella olevan paljon Etelä-Afrikan runsaaseen filateliaan ja postihistoriaan liittyviä kokoelmia. Runsaaseen siksi, että alueen historia on monellakin tapaa värikäs ja alue on eri aikoina ollut jaettuna useisiin eri protektoraatteihin ja muihin itsenäisiin postimerkkejä julkaisseihin yksiköihin. Tämä runsaus ei, yllättävää kyllä, kuitenkaan näy näyttelyn kokoelmissa, vaan kokoelmat keskittyvät itse asiassa pitkälti muualle kuin alueen historiallisiin julkaisuihin. Kiinnostuneille on samalla sivustolla kuitenkin nähtävissä yhdeksän kehystä Zulumaan (Zululand) filateliaa, ilmeisesti alan parhaan Clive Sergayn rakentaman ja kansainvälisen kultamitalin voittaneen kokoelman muodossa.

Postimerkkejä on Etelä-Afrikan alueella julkaistu aivan niiden alkutaipaleelta lähtien mm. Hyväntoivonniemen tunnetut kolmiomerkit vuodesta 1853 alkaen, eli jo muutama vuosi ennen ensimmäisiä suomalaisia postimerkkejä. Natal aloitti julkaisut 1857, Oranjen Vapaavaltio (tuolloin itsenäinen) 1868 ja Transvaal 1870. Stellaland, joka julkaisi vain kuusi merkkiä aloitti ja lopetti 1884, Neue Republik 1886, ja Zulumaa 1888. Länsi-Griqualand julkaisi merkkejä 1874-1878 päällepainamalla G.W. tai G. merkinnän Hyväntoivonniemen merkkien päälle. Etelä-Afrikan alueella olivat vallassa buurit, eli hollantilaiset siirtolaiset ja britit – erityisesti buurialueiden merkeillä on aluksi ”paikallisia” aiheita ja brittialueiden merkeillä, pl. Hyväntoivonniemen merkit, tyypillisiä Victorian ja Edward VII:n päitä. Buurisotien (1899-1902) jälkeen alue siirtyi kokonaan brittien hallintaan.

Vuonna 1910 perustettiin tai tarkemmin sanoen, britit päättivät perustaa Etelä-Afrikan unionin, johon liitettiin Hyväntoivonniemi, Natal, Oranjejoen alue ja Transvaal – näin syntyi siis Etelä-Afrikka valtiona lähes siten kuin sen vielä nykyäänkin tunnemme – näin alkoi myös Etelä-Afrikan Filatelia, ensimmäinen 1910 julkaistu merkki kuvaa liittoparlamentin avaamista, ensimmäinen käyttösarja tuli 1913 ja kuva-aiheena on kuningas Yrjö viides (George V). On sanomattakin selvää, että eri alueiden merkkien ja postihistorian keräämisessä on paljon kiinnostavaa, vaikka kohteiden hakeminen suomalaiselle kerääjälle lieneekin kohtalaisen haastavaa! Suomalaista postia Etelä-Afikkaan tunnetaan jonkin verran ja se on kiinnostavaa. Lähellä sijaitsevaan Lounais-Afrikkaan postia on lähetetty maastamme suhteellisen runsaasti, johtuen siitä, että Lounais-Afrikka, nykyinen Namibia oli ja on Suomen Kirkon lähetystyön kohdemaa. Alueelle menneestä postista voisi kirjoittaa runsaastikin, mutta jätetään se toiseen kertaan.

Kokonaiskuva kotimaan lentopostia käsittelevästä kokoelmasta (1 kehys)

Suomalaisia näytteilleasettajia on mukana neljä, postihistorialuokassa Esko Seitsonen Petsamon postiliikennettä käsittelevällä huippukokoelmallaan, lentopostiluokassa Petteri Hannula Tyynen Valtameren ylittävää lentopostia vuosina 1935-1941 käsittelevällä koekoelmallaan, leimamerkkiluokassa Jukka Sarkki Thaimaan hyväntekeväisyys-leimamerkkejä esittelevällä kokoelmallaan sekä allekirjoittanut Suomen kotimaan lentopostia 1930-1962 käsittelevällä ja sitä käyttösarjan merkein esittelevällä kokoelmalla. Kokoelmat aukeavat PDF muotoisina selaimeen kokonaisuudessaan linkeistä. Ari Muhonen on mukana näyttelyn tuomaristossa.

M30 keräilijälle näyttelyssä on kiinnostavaa kahdessa kokoelmassa, Seitsosen Petsamo-kokoelmassa on juurikin Petsamon kautta kulkeneita harvinaisia M30 huippukohteita ja paljon tietoa sota-ajan postihistoriakeräilijöille niin suomalaisen postin ohjauksesta Petsamon kautta kuin ulkomaisesta Suomen kautta menneestä ja tulleesta postista. Kokoelma on kattavin esitys Petsamon kautta kulkeneesta postista ja siihen tarkkaan tutustumalla pääsee jyvälle niistä mielenkiintoisista tosiasioista, jotka liittyvät siihen, että kesällä 1940 Petsamo oli ainoa neutraali satama Euroopassa, jonka kautta Pohjoismaat ja Baltian maat pystyivät postia ulkomaailmaan lähettämään ja vastaanottamaan. Seitsonen tykittää sivu toisensa jälkeen kiven kovalla materiaalilla, mukana ei ole yhtäkään helppoa kohdetta. Dokumentointiin on käytetty alkuperäistä postin ulkomaantoimiston materiaalia mm. asiaan liittyviä sähkösanomia.

Toinen M30 kohteita esittelevä kokoelma on allekirjoittaneen kotimaan lentopostia esittelevä kokoelma. Tarkoituksena kokoelmassa on esitellä kotimaan lentopostin kehitys kolmekymmentäluvun alusta aina rahauudistukseen vuoteen 1962 saakka. Käytössä on M30 merkkein kulkeneiden kohteiden lisäksi myös M54 merkein kulkeneita kohteita. Ensin esitellään ponttoonikoneiden aikakausi eli aika vuoteen 1936 asti, jonka jälkeen lentopostireittien kehitys vuodesta 1937 HKI-TRE ja HKI-VRI (Viipuri) reiteistä lähtien ja reittien laajeneminen Pohjoiseen. Sota-aika ja sodan jälkeinen aika lentoreittien laajenemisineen Keskiseen ja Itäiseen Suomeen ja kotimaan lentopostin yleistyminen tultaessa 1950- ja 1960-luvuille. Mukana on eri lähetyslajien lisäksi myös kelirikkolennoilla kulkeneita kuoria ja kotimaassa lähetettyjä aerogrammeja. Nämä ovat tyypillisesti hieman filateelisilta haiskahtavia, mutta olen pyrkinyt valitsemaan kohteita, jotka olisivat tarvekäyttöjä niin pitkälle kuin mitä on mahdollista. Esimerkiksi aerogrammit sisältävät pitkät kirjeet, joiden sisältö ei ole filatelistien kirjoittamaa.

Näin korona-aikaan on tällainen pelkästään verkossa oleva näyttely toimiva ajatus. Muutenkin yhden kehyksen digitaalinen näyttely on aikamoisen ”kutsuva” siksi, että kokoelmiahan ei välttämättä tarvitse fyysisesti monteerata, vaan ne voi rakentaa kuvista puhtaasti digitaalisesti. Tämä kuitenkin edellyttää sitä, että näytteilleasettajat ovat täysin rehellisiä eivätkä yritä fuulata esittämällä muita kuin omia kohteitaan. Tällainen vaatimus tietysti esitetään näytteilleasettajille ja tähän he sitoutuvat. Muuten kuin helppouden takia virtuaalinen näyttely on hiukan ”lannistava” – omalta osaltani pidän kovasti siitä, että pääsen näyttelyssä myös ostoksille ja vaihtamaan ajatuksia kerälijäkolleegoiden kanssa. Yhdistelmä virtuaalisesta ja fyysisestä lienee paras vaihtoehto. Ajan kanssa voi tutustua jo jopa etukäteen kokoelmiin ja tämän jälkeen nähdä ne fyysisesti kehyksissä ja ehkäpä keskustella näytteilleasettajan kanssa kohteista. Tähän on onneksi mahdollisuus jo pian SAVOFILA-näyttelyssä!

Päivityksenä tähän postaukseen:

Tulokset ja arvostelut SAVPEX 2021 näyttelyn kokoelmille tulivat. Allekirjoittaneen näytteille laittama Suomen kotimaan lentopostia käsitellyt kokoelma sai 81 pistettä. Arvosteluun voivat halukkaat tutustua katsomalla alempana näkyvästä näyttelyn joryn toimittamaa arviota. Kritiikkiä kohdistetaan siihen, että kokoelma alkaa vuodesta 1930 eikä vuodesta 1927, jolloin kotimaan lentoposti tuli ”virallisesti” mahdolliseksi osana postilentoreittejä Ruotsiin. Kritiikki on aivan ”totta”, mutta käytännön syistä päädyin aloittamaan kokoelman vuodesta 1930 – tällä tarkoitan selkosuomeksi sitä, että ennen vuotta 1930 kulkeneita kotimaan lentopostikohteita on vaikeaa löytää ja minulle niitä ei ole siunaantunut, en ole niitä myöskään aktiivisesti jahdannut. Kohteita tunnetaan vain harvoja ja ne ovat hyvin vaikeita. Vaikeus ei kuitenkaan tarkoita sitä, että sellaisia ei pitäisi olla mukana. Kritiikissäkin kuitenkin todetaan, että asia käydään etulehdellä läpi, eli en ole ”tiedottomana” tämän suhteen kuitenkaan lähtenyt hapuilemaan.

Kritiikkiä osoitetaan myös LC (Lettres & Cartes = kirjeet & kortit) ja AO (Autres Objects = muu posti) jaottelua kohtaan, eli sitä, että olen otsikkotasolla esittänyt kirjepostia ja muuta postia omilla lehdillään. Lisäksi todetaan, että termejä ”LC” ja ”AO” ei ole tullut avattua riittävästi. Jaoitteluun on syynä oma postihistoriataustani ja tieto siitä, että LC posti on lentopostissa huomattavasti paljon yleisempää kuin AO posti, jota tyypillisesti on lentona kulkenut suhteellisen vähän. Lähetyslajien kirjo on jäänyt joissakin lentopostikokoelmissa huomioimatta ja olen pyrkinyt tuomaan esille sitä tosiasiaa, että muutakin kuin kirjeitä ja postikortteja lähetettiin lentona. Tapani esittää asiaa ei ole ”aerofilateelinen” vaan ”postihistoriallinen”, kuten jory toteaa. Mukana ollut edelleen lähetetty paikalliskirje on huomattu ja todetaan, että kyseessä ei ole kotimaan lentopostikohde, mikä on aivan totta – se olikin laitettu mukaan ns. ”kieli poskessa”.

Kaiken kaikkiaan joryn arvostelu on ihan asiallinen ja kotimaisen jäsenen mukanaolo arvostelussa lienee voimakkaasti auttanut ymmärtämään mistä on kysymys. Muidenkin kokoelmien pisteet ovat tulleet näkyviin SAVPEXin sivuille – sieltä voidaan nähdä, että USAn suojapainantavedoksia käsittelevä kokoelma on perinteisen filatelian puolella saanut 96 pistettä, eli aivan hurjan pistemäärän. Sen perusteella mitä näistä ”grill” kohteista tiedän, niin voin todeta, että pikkupojan viikkorahoilla ei kyseistä kokoelmaa ole kasaan raavittu. Esko Seitsonen sai postihistorialuokassa 83 pistettä, Petteri Hannula lentopostiluokassa 71 pistettä ja Jukka Sarkki leimamerkkiluokassa 67 pistettä. Mainittakoon, että leimamerkkiluokassa saatiin A2 kokoisille lehdille monteeratulla Californian kultaryntäyksen aikaisia leimamerkkejä esittelevällä kokoelmalla napattua kokonaiset 97 pistettä, jotka olivat näyttelyn korkeimmat pisteet. A2 tarkoittaa siis sitä, että mukana on vain neljä lehteä, joiden koko on neljän A4 arkin ala. En ole aiemmin vastaavaa nähnyt – tämä erikoinen näyttämistapa lienee nostanut pisteitä. Kokoelmassa on lisäksi lähes jokaisen kohteen kohdalla kerrottu kuinka monta vastaavaa kohdetta tunnetaan – tyypillisesti alle kymmenen. Mukana on myös muutamia ainoita tunnettuja kohteita, eli ”harvinaisuus” on korkealla tasolla.

En malta olla vertaamatta näitä ”harvinaisuuksia” Esko Seitsosen kokoelmassa näytettyihin kohteisiin ja niiden harvinaisuuteen… Eskohan ei harvinaisuuksilla revittele vaan toteaa etulehdellään lakonisesti, että Petsamon kautta kulkeneet kohteet ovat harvinaisia menemättä sen enempää detaljeihin. Oma käsitykseni, joka tietysti saattaa olla väärä, on se, että Eskolla on hallussaan noin puolet kaikista tunnistetuista Petsamon kautta kulkeneista lähetyksistä ja niistä hän esittää kokoelmassaan suuren osan. Jokainen Eskon esittämä kohde on ns. ”alle kymmenen tunnetaan” kohde ja mukana lienee useita ”ainoa tunnettu” kohteita, esimerkiksi Palestiinasta Suomeen lähetetty Petsamon kautta kulkenut kirje. Mutta nämä näyttelyasiat ovat usein myös ”markkinointikysymyksiä” ja arvostelulajin ollessa kysymyksessä tekevät tuomarit mitä tekevät ja keräilijät esittävät mitä ja miten esittävät.

Lentopostia M30 keräilijän silmin

22 huhtikuun, 2021 By Mikael Collan

Tamperelaiset ovat SF:n ja ainakin Hyvinkään kerhon kanssa lähteneet pitämään kokouksia verkon yli – asia, joka luo filatelian yhteisöllisen harrastamisen mahdolliseksi myös pandemian aikana. Vaikka henkilökohtaista kosketusta ei synnykään ja kohteiden fyysinen vaihtaminen on vaikeaa, on kuitenkin mahdollista vaihtaa ajatuksia ja ”tavata” kavereita verkossa. Näihin verkko-kokouksiin liittyy myös esityksiä, jotka itse asiassa vaikuttavat toimivan aika hyvin, sillä nykyteknologia mahdollistaa diojen näyttämisen verkon yli ja äänikin kulkee. Toki aina ei säästytä ongelmilta, mutta niitä esitelmiä, joita itse olen ehtinyt kuuntelemaan eivät tekniset ongelmat suuremmin ole riivanneet.

Tähän liittyen, pidin Tampereen Filatelistiseuran kokouksessa esityksen otsikon mukaisella aiheella. Esityksen kohteena oli siis lentoposti ja tällä kertaa esitys keskittyi kotimaan lentopostiin ja esittelin myös muutamia lento-onnettomuuskohteita. Linjoilla oli viitisenkymmentä kiinnostunutta kuuntelemassa esitystä, joka kesti kokonaisen tunnin. Esityksen tallentaminen onnistui ja sen voi katsoa alla olevasta ikkunasta, joka aukeaa myös koko ruudun kokoiseksi.

Olen viimeaikoina oman M30 postihistoriakeräilyni ohessa pyrkinyt parantamaan omaa osaamistani liittyen lentopostiin ja siihen liittyen aloitin ”opiskelun” kotimaan lentopostista tarkoituksenani ymmärtää lentopostin kehitys sekä reittien, että käytettyjen koneiden, että lentokenttien osalta. Välineinä minulla opiskelussa olivat kiertokirjeet sekä Keturin ja Pokelan kirja vuodelta 2015 ja Internetin ihmeellinen maailma, josta löytyy niin kuvia kuin tietoakin. Pyrkimyksenäni on ollut ymmärtää paremmin omien kohteitteni ”tarina” ja sitä kautta pystyä esittämään niitä paremmin kokoelmassani. Ongelmaksi muodostuu se, että samalla kun opin lisää tulee tarve tehdä kokoelmasivuja uusiksi ja se ei ole kaikilta osin pelkästään mukava asia, koska se vaatii valtavasti työtä ja aikaa… ja nykypäivänä, koronasta huolmatta, on aika kortilla. Joka tapauksessa uskon, että ”ei oppi ojaan kaada!” Videon katsomalla pääsee nopeasti vauhtiin ymmärtämään kotimaista lentopostia ja joitakin siihen liittyviä perusasioita.

Totean vielä tähän loppuun varmuuden varalta, että mikäli joltakulta lukijalta löytyy ylimääräisiä kotimaan M30 lentokohteita, jotka polttelevat näpeissä, niin niitä voi ja pitää tarjota vaikkapa allekirjoittaneelle.

Hellman 120. ja live on-line järjestelmä

24 maaliskuun, 2021 By Mikael Collan

Hellman huutokaupat aloitti uuden ajan suomalaisessa postimerkkihuutokauppatoiminnassa lanseeraamalla uudet verkkosivut, joiden toiminnallisuus sisältää live huutamisen sivuston kautta. Kuten tietojärjestelmäinvestoinnit yleensä ei tämäkään järjestelmä aivan ilman kipuja syntymäänsä saanut, mutta loppujen lopuksi on sanottava, että huutokauppa onnistui eikä tietääkseni muutamia odotuksia lukuunottamatta mitään katastrofaalisia munauksia tapahtunut. Toki aineksia katastrofille oli, nimittäin ensimmäinen huutokaupan julkaistu versio oli sanalla sanoen ”kökköinen ja kamala”, mutta Suomen Filateliapalvelu otti asian tosissaan ja töitä tehtiin palautteen perusteella nopeasti ja suurimmat ongelmat korjattiin parissa päivässä. Mm. filatelistien naamakirjaryhmässä asiaa ruodittiin ja jopa sen kautta parannusehdotuksia kerättiin ja laitettiin tuotantoon. Vaikka joku oli sitä mieltä, että asioihin ei tartuta tosissaan, niin oma näkemykseni on näin jälkiiviisana päinvastainen.

Kotimaan lentokirje 4.5.1937 Helsingistä Tampereelle. M30 ruskeanoliivin 3mk merkin singlekäyttö. Taksa: Kirje (-20g) kotimaassa (1.12.1931–15.6.1940) 2,00mk + lentolisä (-20g) kotimaassa (1.4.1928-30.9.1942) 1,00mk = 3,00mk. Kuva Hellman huutokaupasta 120.

Positiivisuuteni ei tarkoita, etteikö tehtävää varmasti jäänyt tehtäväksi ennen seuraavaa huutokauppaa. Erityisesti huutajan ”oman sivun” toimivuus ei ole vielä sillä tasolla kuin missä sen pitäisi olla, esimerkiksi jälkimyynnistä huudetut kohteet eivät siellä näy lainkaan ja siksi esimerkiksi lasku ei ole ajan tasalla. Toinen asia, joka on keräilijäyhteisön kannalta tärkeä on, että kohteet ja kuvat niistä katoavat huutoajan loputtua eetteristä – ei ole siis mahdollista palata katsomaan mitä mielenkiintoisia kohteita myytävänä oli ja sitä kautta mahdollisuus tutustua jälkikäteen kohteisiin on huono. Erityisesti tämä näkyy siinä, että tuloslistan kautta toteutuneiden hintojen arvioiminen suhteessa itse kohteisiin on mahdotonta – kun ei ole mitään listaa kohteista tietoineen ja kuvineen eivät toteutuneet hinnat paljoa kerro. Asia korostuu erityisesti siksi, että esimerkiksi paperiluetteloa ei ole olemassa. Jää nähtäväksi onko tähän ajateltu jotain ratkaisua, joka tulee näkyviin / tiedoksi sen jälkeen kun huutokaupan jälkimyynti on loppunut. Joka tapauksessa uusi järjestelmä osoitti, että se on toimiva ratkaisu myös etänä järjestettävien huutokauppojen järjestämiseen. Selkeä parannus vanhaan oli se, että myös mobiililaitteelta saatoi helposti tehdä live huutoja ja tämä vapautti keräilijät osallistumaan täysin paikkariippumattomasti. No… tässä tarpeeksi teknologiasta, mennäänpä itse asiaan ja huutokaupan M30 antiin.

Kuten jo totesin, kuvat kohteista katosivat huutoajan loppumisen jälkeen… mikä tietysti tekee tämänkin blogin lukemisesta vaikeata niiltä osin kuin mitä mainittuja kohteita ei ole nähtävissä. Onneksi riskien välttäjänä keräsin kuvat hyvissä ajoin talteen ja on sentään ”jotain näyttää” lukijalle. Kohteita M30 osastossa oli myytävänä alle kaksikymmentä, eli voidaan todeta, että mitään M30 ilotulitusta ei tosiaankaan ollut tarjolla. Mukana oli kuitenkin muutama kiinnostavampikin kohde. Filateliaa tarjolla oli vain muutama kohde, joista mainittakoon ehdotearkista leikattu 1,25mk/50p keltaisen päällepainamamerkin hammastamaton ja liimoittamaton pari, joka myytiin 28 eurolla. Pieni levyllinen 40-luvun M30 sinisten merkkien kohteita myytiin 22 eurolla. M30 filatelian osalta ei siis erikoisempaa.

Kirjattu lentokirje Helsingistä 22.10.1945 Lontooseen. 25mk M30 puunhakkaaja single. Paino 7g. Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille (1.9.1945 – 31.12.1946) 10,00mk + lentolisä (per 5g) Englantiin (28.2.1945-23.10.1945) 2*2,50mk + kirjaaminen ulkomaille (1.9.1945 – 31.12.1946) 10,00mk = 25,00mk. Hyvä taksakohde. Kuva Hellman huutokaupasta 120.

M30 alueella postihistoriapuolen kotimaan kohteita oli myytävänä kaksi, kumpikin kotimaan lentokohteita. Toinen kohde oli vuodelta 1937 Helsingistä Tampereelle lähetetty lentokirje 3mk ruskeanoliivin merkin singlenä. Kohteen lähtöhinta oli asetettu sataan euroon, joka mielestäni oli vallitsevassa markkinatilanteessa aika kova. Kohde kuitenkin meni kaupaksi pohjahinnallaan. Huomataan, että pohjahinnan asettaminen on merkittävä muoto filatelian taidetta, nimittäin jos hinnan asettaa liian alas saa vähemmän rahaa… Tässä oli kuitenkin kysymyksessä hyvä ensimmäisen kotimaan sisämaan lentolinjan puitteissa kulkeneesta lähetyksestä ja vielä singlekäytöllä. Kysymys on siis vuoden 1937 kesällä toiminnassa olleesta lentolinjasta Tampere – Helsinki – Viipuri, jota käsiteltiin kahtena linjana Helsinki – Tampere ja Helsinki – Viipuri, mutta todellisuudessa ajatuksena oli, että linjalla oli mahdollista käydä yhden vuorokauden aikana edes takaisin Tampereelta Viipurissa. Myyty kohde oli siis kulkenut tämän linja toisen osan. Toinen kotimaan kohde oli Maarianhaminaan Kuusankoskelta vuonna 1950 lähetetty pikalentokirje, jonka lähtöhinta 40 euroa oli liikaa – se ei mennyt kaupaksi huutokaupan normaalin myyntiajan puitteissa. Tämä on tietysti mielenkiintoista, sillä kotimaan lentoposti ei yleisestikään ottaen ole kovin helppoa ja pikalisällä varustetut kuoret ovat vieläkin vaikeampia. Asiaan saattoi vaikuttaa se, että kuori oli pitkulainen ja ilmeisesti aika iso, ainakin verrattuna ”normaaliin” kuoreen.

Pohjoismaihin kulkeneita kohteita ei myynnissä ollut, mutta Eurooppaan kulkeneista mielenkiintoinen oli yksin 25mk puunhakkaaja-merkillä lähetetty kirjattu lentokirje Englantiin vuodelta 1945. Kuoressa oli itsestään selvästi hyvää 25mk merkin yksittäiskäyttö, mutta lisäksi taksa-aika oli vain 1kk ja 23 päivää, eli lyhyt. Kuori on englantilaisille tyypilliseen tapaan ristattu sinisellä kosmoskynällä sen merkiksi, että kyseessä on kirjattu lähetys. Kohteen pohjahinnaksi oli asetettu 40 euroa ja siitä se nousi aina 60 euroon asti. Toinen kiinnostava Euroopan kohde oli Unkariin vuonna 1949 lähetetty kirjattu tavaranäytelähetys. Tavaranäytteiden taksa muuttui painotuotteiden kanssa yhdenmukaiseksi 1.12.1948 alkaen, eli painoluokat muutuivat 50 gramman välein tätä edeltävästä ajasta poiketen, jolloin alin painoluokka oli painoltaan ”alle 100g”. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että tavaranäyte olisi lähetyslajina poistunut tai muuta dramaattista, kohde oli siis aivan aitoa asiaa.

Kirjattu tavaranäyte 6.11.1949 Helsingistä Budapestiin Unkariin. Taksa: Tavaranäyte (-50g) ulkomaille (1.11.1949 – 31.12.1951) 8,00mk + kirjaaminen ulkomaille (1.11.1949 – 31.12.1951) 20,00mk = 28,00mk. *Kuva Hellman huutokaupasta 120.*

Tavaranäytteet ulkomaille ovat vaikeita kohteita eikä niitä tunneta suuria määriä. Kirjattuna tavaranäytteet ovat vielä parempia. Tämä ei ollut jäänyt ostavalta yleisöltä huomaamatta, sillä kohteen hinta oli noussut kahden kympin lähdöistään hyvän matkaa jo ennen live-huutokauppaosuuden alkua. Live-osuuden aikana mopo karkasi lopullisesti käpälästä ja hinta nostateltiin aina 281 euroon saakka. Myyjää on mahtanut naurattaa kun kahden sadan euron rajapyykki jäi taakse. Korona-ahdistus selvästi purkautuu mitä erikoisimmilla tavoilla!

Kauemmaksi menneitä kohteitakin oli myytävänä muutamia. Yhdysvaltoihin lähetetty 3mk ruskeanoliivilla merkillä maksettu lentopostikortti, jonka ”pohjana” oli käytetty amerikkalaista ehiötä myytiin 45 euron hintaan. Taksa tällä kortilla oli hyvä, mutta itse en pitänyt lainkaan siitä, että korttina oli käytetty ehiötä. Lisäksi kortin toista puolta ei oltu kuvattu, joten oli mahdotonta päätellä, että oliko kyseessä postikortti vai painotuote. Japaniin mennyt postikortti 2mk punaisen merkin singlenä maksoi Hellmanilla 34 euroa ja oli edullinen – kortti oli siisti, lähetetty vuonna 1939. Kanadaan lähetetty painotuotekortti 10mk vihreällä merkillä teki kauppansa 20 euron pohjilla – ostaja sai hyvän kohteen sopivasti. Meksikoon lähetetty lentopostikortti 30mk linja-auto merkillä ja 8mk violetillä meni kaupaksi 24 euron hintaan, eli edullisesti sekin. Vaikka M30 kohteet menivät kaupaksi hyvin, eivät hinnat tavaranäytettä lukuun ottamatta nousseet korkealle.

Kirjattu toisen painoluokan lentokirje Australiaan 23.11.1957 Helsingistä. Taksa: Kirje (21-40g) ulkomaille (1.6.1956–31.3.1959) 50,00mk + kirjaaminen ulkomaille (1.6.1956–31.3.1959) 30,00mk + kirjeen (per 5g) lentolisä (1.10.1957-31.3.1959) 6*45,00mk = 350,00mk. Hyvä kaukomaan kohde. Kuva Hellman huutokaupasta 120.

Ausraliaan lähetetty kirjattu toisen painoluokan lentokuori kuudella viiden gramman lentolisällä oli mielenkiintoinen kohde, sllä se oli maksettu 300mk lentokone-merkillä ja M55 50mk merkillä. Muutenkin useamman lentolisän kuoret kaukomaihin ovat hyviä – erityisen hyvän tästä kohteesta teki sen koko, kuori oli pieni, mikä mahdollistaa sen monteeraamisen kokoelmalehdelle ilman ongelmia. Neljän kympin myyntihinta yllätti, alhaisuudellaan. Ostaja teki hyvät kaupat.

Vaikka M30 alueen kohteiden myynti oli yhtä kohdetta vajaa täydellinen, ei se kuitenkaan sisältänyt huutokaupan kalleinta M30 kohdetta. Tuo kohde nimittäin myytiin M17 kohteiden joukossa ja vaikka se sisälsikin M30 asiaa oli pääpaino puhtaasti M17 puolella. Kohde oli nimittäin M17 10mk valkoisen paperin merkeillä vuonna 1930 lähetetty postiennakkopaketti. Valkoisen paperin 10mk merkeillä lähetettyjä kohteita tunnetaan aniharvoja ja kun M17 asiaa rankemmin harrastavat ja näyttelyissä esittävät herrat ovat sellaista vailla ei hinta ole este. Tälläkään kertaa 2500 euron pohjahinta ei aiheuttanut M17 keräilijöille päänvaivaa, vaan kohde myytiin 2700 euron hinnalla. Muistinvaraisesti totean, että joskus 10mk valkoinen paperi lähetyksellä on kerännyt kovempaakin kannatusta, mutta kyseessä ei ole mikään pilipalihinta M30 kohteesta (heko heko).

Postiennakkopaketti 14.4.1930 Helsingistä Jämsään. 2*M17 10mk valkoisen paperin merkki, M17 5mk postitorvivesileimainen merkki ja 50p keltainen M30 merkki, yhteensä 25,50mk. Postiennakkomäärä 1104mk. Taksa: Paketti (16-17kg) kotimaassa (15.1.1926–31.8.1942) + postiennakko (1001-2000mk) kotimaassa (15.1.1926–30.11.1931) 4,50mk = 25,50mk. Harvinainen. Kuva Hellman huutokaupasta 120.

Virkistetään niiden muistia, joille tämä valkoinen paperi on mysteeri – kysymyksessä on siis tilanne, jossa M17 viimeisiä painoeriä painettiin samalle paperille kuin M30 merkkejä, eli vesileimattomalle paperille. Painosmäärät olivat pieniä ja suuri määrä erityisesti 10mk merkeistä jäi käyttämättä. Siksi juuri 10mk merkkejä lähetyksillä käytettyinä tunnetaan vähän ja käytöt merkeille ovat pakettikorteilla, joille 10mk merkkejä tarvittiin. Kohteen myyminen oli hoidettu tyylikkäästi, sillä myyjä oli hankkinut sille atestin, mikä onkin erittäin tärkeää tämän tyyppisten kohteiden tullessa kysymykseen, lisäksi on todettava, että atesti oli kuvattuna kohteen yhteydessä – erittäin hieno juttu. Tätä toivoisin tapahtuvan aina vastaavien kohteiden osalta. Muutenkin kohteiden kuvaaminen kummaltakin puolelta ja mahdollisen muun materiaalin mukaan ottaminen myyntitilanteessa on tärkeää ostajan kannalta. Paketin paino on ollut korkea 16-17kg ja kun sisältö on ollut lankaa (garn) on sitä lankaa ollut siinä paketissa aika paljon… Apteekkarin rouvalla on ollut ilmeisesti hiukan isompi neulomisprojekti meneillään.

Myydyllä kohteella tulee erinomaisesti esiin tämä paperiasia ja se yhdistyy toisen mallin väistymiseen ja uuden M30 mallin saapumiseen. Tarinan kannalta kohde on hyvä, tosin M30 merkki on pahasti kärsinyt. Kieli poskessa totean, että ehkä silti uskaltaisin tätä näyttää kokoelmalehdellä minäkin… Se mikä jää päällimmäisenä mieleen on, että M17 keräilyllä on eri hintataso kuin M30 keräilyllä, pääpiireittään ainakin.

Kaiken kaikkiaan ihan mielenkiintoinen kokemus tämä uusi huutokauppajärjestelmä, vaikka M30 kohteiden osalta ei mitään uskomatonta ollutkaan liikenteessä… toki mielenkiintoisia kohteita useampiakin. Yleisesti ottaen on todettava, että hintataso oli mielestäni huutokaupassa korkealla.

Merkki-Albertin 59. huutokauppa

3 huhtikuun, 2020 By Mikael Collan

Huhtikuun alkuun päättynyt Merkki-Albertin 59. huutokauppa tarjosi M30 keräilijälle muutamia mielenkiintoisia kohteita niin filatelia- kuin postihistoriapuolellakin. Havaintoja keräilijäkunnan ostokäyttäytymisestä on mielenkiintoista tehdä ja samalla jännittää, joko omaan kokoelmaan löytyisi jotain mielenkiintoista. Näin koronaviruksen jyllätessä on mukavaa tehdä kotona siistiä sisätyötä ja uppoutua filateliaan, jos kohta se on jäänyt näin etätyöläisenä ehkäpä tavallistakin vähemmälle… tasan eivät käy onnen lahjat.

M30 osastossa oli myytävänä suuri määrä loistoleimaisia leijonamerkkejä ja vain muutama lähetys – postihistoriaan ehkä enemmän kallellaan olevana oli ensireaktio se, että minua kiinnostavaa on tällä kertaa vähemmän, huutokaupan läpikäynti kuitenkin näytti, että muissa osastoissa oli jonkin verran M30 kohteita myytävänä. Mutta aloitetaan filateliasta, kuten tavallista.

*5mk violetti loisto. Tänään 160 euroa. Oikeudet kuvaan omistaa Merkki-Albert huutokaupat.*

Kuten jo totesin, oli myytävänä useita loistoleimaisia M30 leijonamerkkejä – näistä ilmeisesti korkeimmalle tällä kertaa nousi 5mk violetin merkin loisto, joka keräsi kokonaiset 160 euroa hintaa. Hyvänä kakkosena oli 25p ruskea 120 euron myyntihinnallaan. Moni muukin merkki nousi tyypillisestä 20 euron lähtöhinnastaan ja usean merkin myyntihinnat nousivat yli kolmen kympin. Hurjaa menoa! Myytävänä oli muutamia automaattimerkkikohteita, jotka tekivät kauppansa suhteellisen hyvin, vaikka kaikki rullamerkkikohteet eivät menneetkään kaupaksi. Kokonainen rulla 10p merkistä jäi myymättä 70 euron lähtöhinnalla. Mielestäni kohtalaisen hyvä myytävänä ollut kohde oli 10mk saimaan numerokuusilo, jossa oli kohtalaisen selkeä laskos – kohde nousi 30 euron pohjahinnasta 57 euroon.

Ehiöpostikortti pikana Österåsiin Ruotsiin, ilmeisesti Nastolasta 14.4.194x. Taksa: Postikortti Pohjoismaihin (11.12.1931 – 15.6.1940) 1,25mk + pikalisä Pohjoismaihin (1.1.1935 – 1.9.1942) 4,00mk = yhteensä 5,25mk. Oikea taksa. Oikeudet kuvaan omistaa Merkki-Albert huutokaupat.

M30 osastossa oli, kuten jo mainitsin, vain muutamia lähetyksiä myytävänä – näistä kotimaassa kulkeneita oli suuri osa – muutama pakettikortti, joista yksi oli nidottu ilmeisesti (ainakin kohdeselosteen mukaan) saantitodistuksiin ja oli vankilaan lähetetty. Muutoin mainittavaa ei näissä kohteissa ollut, ellei oteta huomioon Ruotsiin lähetettyä ehiökorttia, johon oli maksettu pikalisä. Kortin hinta nousi kympin pohjista 28 euroon saakka. Pikapostikortit ovat ihan hyviä kohteita, vaikka ne eivät erityisen harvinaisia olekaan – jostain syystä Ruotsiin tunnetaan aika monta pikapostikorttia, mutta kirjattuja ei yhtä montaa.

Lentopostin osastossa oli useita M30 kohteita myytävänä. Näistä kotimaanpostia edusti kirjattu lentokirje vuodelta 1950 Turusta Helsinkiin. Kotimaan lentoposti on huomattavasti vaikeampaa kuin esimerkiksi lentoposti Ruotsiin, mikä on tietysti hieman mielenkiintoinen juttu. Syitä siihen voi vain arvailla, mutta pääsyy lienee se, että posti toimi sen verran nopeasti ilman lentokuljetustakin, että suuri yleisö piti lentomaksun maksamista turhana. Kirjattu kotimaan lentopostikirje myytiin 26 eurolla ja nousi siis jonkin verran 15 euron pohjistaan.

Postikortti Ruotsiin, 1,25mk keltainen M30 merkki Single. Sotasensuuri tarkastanut. Oikea taksa kortille lähetyksen aikaan. Kyseessä on laivalla Ruotsiin kulkenut postikortti. Oikeudet kuvaan omistaa Merkki-Albert huutokaupat.

Tämän huutokaupan mielestäni suurin floppi oli Ruotsiin lähetetty postikortti vuodelta 1940, joka oli maksettu 1,25mk keltaisella M30 leijonamerkillä, mikä oli oikea taksa Pohjoismaiden postikortille. Kohdekuvauksessa luki ”Lentopostikortti Ruotsiin, K.L.M -lentoleima! ” mikä tietysti saattoi näyttää olevan totta, mutta ei kuitenkaan ollutkaan, nimittäin kortilla totta tosiaan on K.L.M.n lentoon viittaava leimaus ”KLM – Restauratie Vlietuig”, joka käännettynä tarkoittaa ”KLM – restauraatiolento”. No mikä se sellainen restauraatiolento on? Se on sitä, kun lentokoneharrastajat ovat korjanneet yhden ensimmäisistä lentokoneista ja tekevät kuolemaa uhaten lentoja korjatulla ”nestorilla”. Näin oli siis Hollannissa tehty ja leima viittasi kortissa näkyvään tällaiselta lennolta otettuun kuvaan. Kyseessä EI ole siis tilanne, jossa kyseinen kortti olisi lentänyt M30 merkillä mihinkään. Jos kuvaa katsoi tarkasti huomasi, että kyseinen leima on kaiken kirjoituksen ja postileiman alla. No joku tästä innostui ja hinta nousi 20 euron lähdöstä aina 35 euroon saakka.

*Lentokirje vuodelta 1935 Meksikoon. Taksa: Kirje ulkomaille (1.11.1936 – 30.9.1942) 3,50mk + lentolisä (per 5g) Meksikoon (15.4.1935 – 31.3.1938) 2*6,00mk = yhteensä 15,50mk. Oikea taksa.* *Oikeudet kuvaan omistaa Merkki-Albert huutokaupat.*

Lentopostin osastolla oli myytävänä myös Meksikoon ilmeisesti 1936 tai 1937 lähetetty lentopostikirje, jonka vastaanottaja Luutnantti Lauri Uski palveli koululaiva Suomen Joutsenella. Kirje oli hiukan suttuisen näköinen, mutta kohdemaa ja se, että kirje oli lähetetty Suomen Joutsenelle tekevät siitä kiinnostavan. Meksiko on 1930 luvulla kulkeneen postin joukossa harvinainen kohdemaa (niin kuin se on muutenkin M30 aikakaudella). Kohteen pohjahinta oli 20 euroa ja se myytiin 26 eurolla – mielestäni halvalla meni. Hyvä kohde lentopostikokoelmaan. Leimasta ei kuvan perusteella saa selvää, mutta koska kirje on lähetetty Vera Cruziin Meksikoon voi tehdä salapoliisityötä ja saada selville, että kysymyksessä oli Suomen Joutsenen kuudes valtameripurjehdus, joka matkareitti oli Helsinki – Oporto (nykyinen Porto, Portugal) – Dakar (Senegali) – Ciudad Trujillo (Dominikaaninen tasavalta) – Vera Cruz (Meksikko) – Havanna (Kuuba) – New York (Yhdysvallat) – Oslo (Norja) – Helsinki ja, että kyseinen purjehdus tapahtui 2.11.1936-1.5.1937 eli kesti yli puoli vuotta. Näin ollen voidaan arvella, että Meksikossa Suomen Joutsen on ollut vuoden 1937 alussa tai vuoden 1936 lopussa. Tämä myös ”varmistaa” sen asian, että lentotaksa on OK.

Muissakin osastoissa oli joitakin M30 kohteita, joilla oli huomioarvoa – yksi kiinnostava kohde oli joulukuussa 1944 Sveitsiin 4½ mk taksalla lähetetty kirje. Kirje oli siis kulkenut Saksan halki ja sensuroitu Saksassa – kuten moni muistaa, oli Suomen ja Saksan välinen postiyhteys katkennut jo syyskuussa 1944, mutta vaikka Suomi ja Saksa tappelivat Lapissa keskenään, antoivat saksalaiset suomalaiselle postille kauttakulun Sveitsiin käytännössä siihen asti kunnes Kolmas Valtakunta antautui. Tämän aikakauden, siis syyskuun 1944 jälkeen Saksan läpi kulkeneet lähetykset ovat mielenkiintoisia. Tämä mielenkiinto oli tarttunut myös muihin ja kohde myytiin 41 euron hinnalla.

Postilähetyserissä oli useita M30 eriä myytävänä, joista kaikki eivät menneet kaupaksi. Ongelmana tässä oli varmasti se, että koronaviruksen takia eivät ihmiset lähteneet katsomaan kohteita. Itsekään en mennyt, koska en olisi päässyt Uudellemaalle, poliisi olisi luultavasti todennut filatelian liian vähäiseksi syyksi päästä kulkemaan tasavallan sisällä vapaasti. Tällaisessa tilanteessa hyvä kuvitus tulee erittäin tärkeänä asiana esiin – toki on ymmärrettävää, että kun kohteita on valtava määrä ei kaikista voi olla täydellistä kuvastoa olemassa.

SP-Lehden ja Sinettipostin huutokaupat ja pikkuisen muutakin

24 tammikuun, 2020 By Mikael Collan

SP-Lehden 45. huutokauppa ehti päättyä jo jonkin aikaa sitten. Olin hieman yllättynyt, kun sen M30 tarjonta oli hyvinkin tavanomaista eikä minua kiinnostavia kohteita ollut oikeastaan tarjolla lainkaan. Usein on nimittäin ollut niin, että SP-lehden huutokaupassa on ollut hyviäkin kohteita myytävänä. Tällä kertaa M30 kohteita oli vain vähän, alle viisitoista. Niistä mainittakoon kohde, jossa oli myytävänä 2mk violetin merkin kaikkien painoerien numerokuusilo, eli yhteensä viisitoista kuusiloa. Normahinnaksi oli kerrottu yli 1200 euroa, eli huima luettelohinta. Kohde meni kaupaksi yli sadan viiden kympin hinnalla ja se nousi yli viisi kymppiä satasen lähtöhinnastaan.

2mk violetin merkin kaikkien painoerien numerokuusilokohde. Oikeudet kuvaan omistaa SP-lehden huutokauppa.

Postihistorian osalta minulla ei ole oikeastaan muuta kerrottavaa kuin, että mitään erikoista ei mielestäni ollut tarjolla – voi tietysti olla, että olikin, mutta meni minulta ohi.

Sinetti 141 huutokauppa on usein ollut kohtalaisen tavallisen tavaran tarjollepanija ja siksi odotukset eivät olleetkaan erityisen korkealla. Tällä kertaa kuitenkin on todettava, että ne ylittyivät reippaasti. Tarjolla oli sekä hyvää, että vaikeaa ja muutamia kohteita, joissa kumpikin näistä adjektiiveistä yhdistyi. Ikävä kyllä tyypillisesti nämä termit liikkuvat samassa porukassa termin kallis kanssa…

Filateliapuolella oli hiljaista kuin huopatossutehtaalla eikä sieltä ole tällä kertaa oikeastaan yhtikäs mitään kerrottavaa, kaikki kerrottavan arvoinen olikin postihistorian puolella. Kotimaisia kohteita oli tällä kertaa tarjolla useita hyviä kohteita, mikä on tietysti harvinainen tilanne – useinmiten on niin, että juuri kotimaan lähetykset ovat hyvinkin tavallista tavaraa. Yksi huutokaupan ehdottomista kohokohteista oli 9mk oranssilla merkillä yksin maksettu kotimaan lentopainotuote. Erityisen hyvän tästä kohteesta tekee kaksi asiaa, 9mk oranssille leijonamerkille on aivan erityisen vaikeaa löytää hyvä kohde. Jotkut ovat etsineet sellaista jo vuosia… ja nyt sellainen tuli vastaan. Toinen asia on, että lentopainotuotteet ovat vaikeita kohteita eikä niitä usein tule vastaan. Tästä oli tietoa enemmällä kuin yhdellä keräilijällä, sillä hinta kipusi yli 90 euroon. Oli erityisen mielenkiintoista nähdä, että tässä huutokaupassa oli myytävänä kotimaan lentopainotuotteita useita kappaleita – kaiken kaikkiaan olen ennen tätä huutokauppaa nähnyt yhteensä suurin piirtein yhtä monta kotimaan lentopainotuotetta kuin tässä huutokaupassa oli myytävänä kerralla!

Lentopainotuote Rovaniemeltä 5.10.1950 Porvooseen. 9mk oranssi single. Taksa: Painotuote (-50g) kotimaassa (1.7.1950-31.12.1951) 7,00mk + painotuotteen lentolisä (per 20g) kotimaassa (1.10.1942 – 31.12.1962) 2,00mk = 9,00mk. Erittäin hyvä kohde 9mk oranssille merkille, erittäin harvinainen yksittäiskäyttö. Oikeudet kuvaan omistaa Sinetti huutokauppa.

Muut lentopainotuotteet jäivät tämän huippukohteen paitsioon ja niistä toiseksi kallein nousi parin kympin päälle, mutta loput tekivät kauppansa alle kahdella kympillä. Mielestäni oli halpa kyyti tällä kertaa niille, jotka asian tajusivat ja osasivat käyttää hyväkseen. Mutta hyvät kohteet eivät suinkaan jääneet tähän ja sekös minua hymyilytti, nimittäin myytävänä oli myös harvinainen pikana lähetetty pikkupaketti. Pikkupaketit, kuten tiedetään, olivat Suomen ja Saksan välisen postisopimuksen kautta suomalaiseen lähetyslajien kirjoon mukaan tullut erikoisuus. Kyseessä oli siis alle yhden kilon painoinen paketti, joka taksoitettiin erikseen. Pikkupaketti jäi ilmeisesti suurelle yleisölle tuntemattomaksi ja sen käyttö oli verrattaen vähäistä. Pikkupaketteja on säilynyt vähän, koska merkit kiinnitettiin paketin suojapaperiin ja sitä kautta niitä jäi vähemmän jäljelle kokokohteina, koska epäilemättä leimauksetkin olivat tyypillisesti mitä sattuu. Pikkupaketit lisämaksuilla ovat niitä vaikeampia lähetyksiä ja voin hyvällä omatunnolla todeta nyt myynnissä olleen pika-pikkupaketin olevan harvinainen kohde.

Pika-pikkupaketti 7.9.1953 Helsingistä Porvooseen. M30 merkkejä yhteensä 70 markan edestä. Taksa: Pikkupaketti (1.1.1952 – 30.5.1956) 40,00mk + pikalisä kotimaassa (1.1.1952 – 30.5.1956) 30,00mk = 70,00mk. Harvinainen. Oikeudet kuvaan omistaa Sinetti huutokauppa.

Pikkupaketin hinta nousi pikkuisen ylös, eli yli sataan euroon, itse asiassa yli sataan kymmeneen euroon. Kohde on hyvä, mutta liikutaan silti mielestäni kipurajoilla. Kohteesta tekee hyvän ”pikkupaketti” leimaus, joka ei jätä mitään arvailujen varaan.

Pohjoismaihin lähetettyä postia oli muutamia lähetyksiä myytävänä – näistä ehkä kiinnostavin oli Tanskaan vuonna 1955 lähetetty toisen painoluokan lentokirje, jonka sai noin kuudella eurolla mukaansa. 25mk taksainen kirje Norjaan vuodelta 1953 ei herättänyt vitosen lähdöllä mielihaluja. Mukana myytävien joukossa oli myös ”sininen väliinputoaja” eli ennen sinisen 25mk M30 leijonamerkin julkaisua, mutta 25mk kirjetaksan alkamisen jälkeen Ruotsiin lähetetty 25mk M30 puunhakkaaja-merkillä lähetetty kirje. Tämä kohde oli kaksinkertainen väliinputoaja, sillä siihen ei ilmeisesti kiinnittänyt huomiota kuin sen viiden euron limitillä kotiuttanut henkilö.

Myytävänä oli aika tavallista postia Eurooppaan ja Yhdysvaltoihin ja mielenkiintoinen lentokirje Intiaan vuodelta 1955. Intiaan mennyttä kirjettä huudeltiin noin 13 euroon saakka. Intia on parempi kohdemaa. Kaiken kaikkiaan mielenkiintoinen Sinetti huutokauppa.

KIRKENES päällepainettu tai leimattu merkki, mikä lienee. Oikeudet kuvaan omistaa VF-huutokaupat.

Myös kotimaan rajojen ulkopuolella tapahtuu, nimittäin eräässä Tanskalaisessa huutokaupassa oli myytävänä mielenkiintoisen näköinen kohde. M30 merkki, jolle oli ilmeisesti päällepainettu tai leimattu sanan ”SUOMI” päälle sana ”KIRKENES” eli Norjan Kirkniemi. Merkki oli leikkeellä ja leimattu Rovaniemellä 2.2.1943. En ole tällaista ennen nähnyt, mutta vahva epäilys on siitä, että kyseessä on jonkin sortin vedätys tai muu filunki. Tästä on kuitenkin helppoa vääntää jos minkälaista tarinaa ja hypoteesia. En itse lähde sille tielle, mutta mieleen juolahtaa aseveljiin liittyvää asiaa enemmän kuin yhden grillitiedon puitteiksi. Oli miten oli tämäkin kohde löysi uuden kodin ja hintaa sille tuli euroissa kuluineen noin 35 euroa, eli ei varsinaisesti halpaa. Kaikenlaista näkee kun kauan elää.

Lisäkommentti 3.2.2020: Sinetti-Postin kohteet tulivat. Kylläpä pihiä sieluani riipaisi, kun lähetyskulut olivat 15 euroa normaali B5 kokoiselle kirjekuorelle. Tämä tietysi johtui siitä, että se oli lähetetty kirjattuna. Kun pienin paketti, jossa on sama seuranta maksaa alle vitosen on 15 euroa kirjeestä, jota ei kanneta kotiin aika paljon. Plus-merkkikin, jossa on seuranta mukana on ”aika paljon halvempi”. Jos ehdot vaativat kirjattuna postittamista, niin niiden päivittäminen kannattaa… useinmiten asiakas osaa vaatia kirjaamista / vakuuttamista erikseen, jos niin haluaa… muuten kannattaisi mennä edukkaammalla vaihtoehdolla.