malli1930.fi

Hurja huhtikuu!

By

Huhtikuu on ollut erittäin kiireinen filateliakuukausi, nimittäin kokonaiset neljä isompaa huutokauppaa päättyi huhtikuun aikana ja lisäksi oli muutakin aktiviteettia. Aloitetaan tästä muusta, eli Turun Postimerkkikerhon järjestämästä hyvin perinteikkäästä Turun Kevät postimerkki ja postikorttitapahtumasta.

Keli Turun Kevään aikana oli keväinen, kuten toivoa saattoi.

Muutamana viime vuonna Turun Kevät on järjestetty Turun Tuomiokirkkoseurakunnan tiloissa aivan Kirkkosillan kupeessa Aurajoen rannalla, mutta tällä kertaa järjestämispaikkana toimi aiemminkin käytetty Puolalan koulu. Koulun toisessa kerroksessa, ruokalan alueella ja ruokailusalissa oli laitettu filateliaa ja postihistoriaa näytille sekä kauppiaat levittäneet runsaat myyntipöytänsä keräilijöille tutustuttaviksi. Saavuin paikalle aikaisemmi kuin mitä järjestäjät olivat aukioloajoiksi asettaneet, nimittäin minulla oli iltapäivällä vielä toinen meno ja oli tarvetta päästä lähtemään Turusta tavallista aikaisemmin.

Tullessani paikalle 11.4. hieman klo. 09 jälkeen huomasin, että paikalla oli jo kohtalainen joukko keräilijöitä ja tietysti järjestävä kerhon porukkaa ja kauppiaita täyttä häkää harrastamassa. Myyntipöytiä oli useita ja paikalla oli suomalaisten myyjien lisäksi kaksi ruotsalaistakin kauppiasta. Heillä on usein kiinnostavaa ”Suomi-tavaraa”, joka ei ole välttämättä sellaista, jota olisin aiemmin nähnyt. Lisäksi herrat ovat mukavia veikkoja, eivätkä äärettömän ahneita, sillä hinnat oli asetettu sellaisiksi, että ostoja saattoi tehdä. Kotimaisista myyjistä paikalla olivat ainakin Harri Kuusisto ja Vesa Järvistö oli edustettuna – paikallisia kauppiaita muutamia ja tietysti myös Juhani Pietilä kiinnostavien kansioiden kera.

Tällä kertaa ehdin katsella läpi vain muutamia tiskejä oikein ”tarkkaan” sillä aikatauluni oli tiukka – se ei kuitenkaan estänyt tekemästä ostoksia, vaan käpälään jäi useita kohteita. Vaikka kaikki mukaan tullut ei ollutkaan Mallin 1930 kohteita ja vaikka yksi kohde löysi uuden paremman kodin vain viisi minuuttia oston jälkeen, oli silti lohileivän ja kahvin jälkeen yhä kotiinkin vietävää.

Toisen Ruotsalaisen kauppiaan laatikosta ostin kohtalaisen sopivasti vuonna 1933 kesäkuussa Helsingistä Dalaröhön lähetetyn kirjatun lentokirjeen. Muistamme, että 1930-luvulla lennot toimivat yhä lentosatamasta ja koneet eivät siksi läpi talven lentäneet. Kesäkuussa liikennöitiin päivittäin. Kirjatut lentokirjeet ovat pikkuisen parempia kuin ”vain” tavalliset lentäneet, mutta eivät harvinaisuuksia. Tämän kohteen hinta oli viitisen euroa – se kertoo kaiken mitä sen vaikeudesta tulee tietää. Lähettämisen aikaan voimassa ollut taksa oli kirjeeltä 2,00mk, lentolisä kirjeelle (per 20g) 1,00mk ja kirjaaminen Pohjoismaihin 2,00mk – yhteensä siis vitosen. Toinen kohde, jonka ostin, ja jonka hinta oli asetettu ”taivaisiin”, mutta joka loppujen lopuksi yhteiskauppana muutaman muun kohteen kanssa asettui siedettävälle tasolle oli vuoden 1939 Vapun aattona Tukholman Bromman kentällä Aeron Junkers koneesta otettu valokuva. Kuvassa koneella on kumirenkaat, jotka käytiin Aeron koneisiin Saksassa vaihdattamassa vuonna 1937, kun maalentokentät alkoivat palvelemaan lentotoimintaa ympärivuotisesti. Muutakin mukavaa löytyi, mutta ei varsinaisesti mitään M30 ihmeellistä.

Ensimmäisenä neljästä huutokaupasta päättyi Forssan kerhon pitämä Huutokortti-huutokauppa. Myytävänä ei ollut erikoisempia juttuja M30 puolelle. Itse en huutanut ainuttakaan suomalaista kohdetta, mutta yhtä Saksan 1900-luvun alun kohdetta kiekaisin voiton arvoisesti. Kyseessä oli kolmen paketin ulkomaan pakettikortti. Eli yhdelle pakettikortille oli ”laitettu” kolme kollia. Paketti oli lähetetty Hampurista Suomeen 1908. Saman tyyppisiä on ollut aiemminkin myynnissä, eikä kyseessä taida olla mikään ”ihmeiden ihme”, mutta uskallan väittää, että ihan joka päivä ei kolmen paketin pakettikortti tule vastaan. M30 kohteilla useamman paketin pakettikortteja tunnetaan aniharvoja. Olen itse nähnyt 2-3 kpl kotimaassa lähetettyinä. Ne eivät ole saaneet ansaitsemaansa huomiota osakseen, sillä kyseessä on vaikeasti löydettävä asia. Huutokortin kohde siunaantui minulle pohjahinnalla – sama pätee siis saksalaiseen useamman paketin korttiin.

Toisena neljästä päättyi Suomen Filatelistiseuran, eli SF:n huutokauppa numero 128. Huutokaupassa oli tarjolla M30 filateliaa ja postihistoriaa yhteensä noin viisikymmentä kohdetta. Paljon loistoleimaisia merkkejä ja joitakin erikoisuuksia. Loistoista todettakoon, että 8mk vihreän IISALMI loisto myytiin 36 eurolla, 10mk ruskean Severo-loisto 35 eurolla ja 6mk vihreä Pietarsaari-loisto 33 eurolla. Kauppa kävi kohtalaisen hyvin ja suurin osa kohteista myytiin. Osa eurollakin, mutta myytiin mikä myytiin! Myytävänä oli yksi ”Killinenkin”, eli apteekkari Killisen suojaleimaama M30 merkki.

Tällä kertaa kaikkein ”kovin kohde” jonkinlaisen kokoisella marginaalilla seuraavaan oli vuonna 1941 Lempäälästä Cambridgeen Englantiin lähetetty lentokirje. Kohde on siis kulkenut Suomesta lentona Tukholmaan (jossa se oli leimattu 2.4.1941). Tukholmasta se on kulkenut Rigan kautta lentona Moskovaan, jossa kohde on laitettu Siperian kautta junalla Vladivostokiin. Vladivostokista on lähdetty laivalla Japaniin, josta jatkettu laivalla Tyynen Valtameren yli San Pedroon Kaliforniaan. USAn läpi on kuljettu junakyydillä todennäköisesti New Yorkiin, josta laivalla yli Englantiin. Kohde on siis ”Via Siperia” ja erittäin kiinnostava ja vaikea lentokohde. Vastaavia tunnetaan vain muutamia.

Kohde taksoitettiin Euroopan lentojen mukaan, eli lento maksettiin vain Moskovaan saakka. Kirjeen taksa oli 3½ mk ja lentolisä 2 mk. Reittiä käytetiin, koska Saksa ei sallinnut postia vihollismaihinsa oman valtapiirinsä kautta. Kohteelta löytyy sekä Suomen, että Englannin sensuurin liuska. Lähtöhinnaksi oli asetettu kaksitoista euroa, mikä oli tietysti hyvin matala. Asia ei ollut kuitenkaan kaikille tuntematon ja kohde nousi aina 62 euroon saakka. Ostaja sai edullisesti erinomaisen kohteen. Näitä on joskus myyty huomattavasti kalliimmallakin.

Ruotsiin 1947 lähetetty pakettikortti, jolle oli mitätöity kolmenkymmenen äyrin edestä ruotsalaisia merkkejä myytiin viiden euron hinnalla. Tämä oli mielestäni hyvin halpa, koska ei ole tavallista löytää pakettikorttia, jossa tullaus Ruotsissa on maksettu merkeillä.

Kolmantena päättyi Merkki-Albertin huutokauppa. Lieneekö ilmassa ollut jo jonkinlaista turnausväsymystä, vai mistä johtunee hienoinen havaittavissa ollut alakulo. Tavaraa oli myytävänä jälleen hurjia määriä, mutta se ei tehnyt erityisen hyvin kauppaansa. M30 osastolla oli viitisen kymmentä kohdetta myytävänä, mutta ei varsinaisesti mitään ihmeellistä ja lähtöhinnat oli asetettu korkeammalle kuin mm. SF:n huutokaupassa.

Ehkä kiinnostavin M30 kohde ei ollut myytävänä M30 osastolla, vaan kenttäpostin joukossa. Kyseessä oli kenttäpostissa lähetetty paketin osoitekortti saksalaiseen kenttäpostiosoitteeseen (Suomessa). Kortti oli maksettu 7mk Postitalo-merkillä. Kohde kiinnosti selvästi keräilijöitä ja nousi 25 euron lähdöstään aina 175 euroon saakka.

Muitakin kiinnostavia kohteita oli myynnissä. Kanadaan 1940 joulukuussa lähetetty ”maaposti” kirje myytiin 22 eurolla. Tämäkin kohde oli kulkenut Siperian kautta. Kohde oli edelleen lähetetty Kanadasta Yhdysvaltoihin, mikä tarkoitti, että jos lähettäjä olisi tiennyt asian, olisi kirje voitu lähettää ”suoraan” Yhdysvaltoihin ja matka-aika olisi pudonnut puoleen. Kaikki Siperian kautta kulkeneet kohteet eivät siis saavuta huippuhintoja.

Kotkan kuvioleima 26b kokokohteella jäi myymättä 50 euron lähtöhinnalla. Kyseessä on Suursaaren valtaukseen liittyvän operaation valmisteluihin liittyvä salailu ja kohde on sinänsä hyvin kiinnostava. Näyttää siltä, että näitä kuviolemakohteita on tullut myyntiin vuosien saatossa jo niin monta, että kaikki halukkaat ovat omansa saaneet. Viisikymmentä euroa osoittautui siis liian kovaksi hinnaksi.

Viimeisenä neljästä päättyi HTO-huutokauppojen järjestämä Arto Helsing erikoishuutokauppa. Vaasalainen jo edesmennyt Arto Helsing oli keräilijä isolla K:lla ja hänen kokoelmansa myynnistä on kysymys. Myytävänä oli klassisen suomen kohteista lähtien kaikenlaista, yleisesti ottaen parempaa filateliaa ja postihistoriaa, suuria määriä. Tarjolla oli lisäksi paljon laadukkaita raha ja kunniamerkkikohteita. Lähtöhinnat oli asetettu verrattaen korkealle, mutta ei taivaisiin – koska suuri osa kohteista oli parempaa tavaraa on normaalia, että hinnat asetetaan ”kohdilleen” eikä haluta lähteä matalimmalta mahdolliselta tasolta liikenteeseen.

M30 osalta huutokaupassa ei ollut ikävä kyllä mitään ihmeellisyyksiä tarjolla, vaikka muutamia erikoisuuksia olikin. Näistä mainittakoon korkean hinnan saavuttanut 10mk Saimaa merkin ehdote, joka nousi 50 euron lähtöhinnastaan aina 685 euroon saakka. Tämä oli jonkinlainen ”nostattelu” minun mielestäni, sillä vaikka kohde hyvä onkin… on 685 euroa paljon rahaa. Tässä tietysti puhuu vähemmän äveriäs keräilijä, jota suuren maailman isot ihmeet jopa hieman jännittävät.

Ehdote: Hinta 685€

Filateliapuolella myytiin myös levyvirhekokoelma, joka oli erittäin siististi monteerattu. Toiseksi korkeinta filatelian hintaa kantoi 10p automaattirullan palanen ilman numerointia, joka saavutti 171 euron hinnan. Tälle kohteelle oli Kaupin atesti, joka varmisti kyseessä olevan ”aitoa asiaa”. M30 lähetysten osastossa oli vain kaksi kohdetta, joista toinen oli neljä kaukomaan kohdetta sisältävä kahden näyttelylehden kokonaisuus – Afrikkaa ja Etelä-Amerikkaa oli tarjolla. Nämä myytiin 50 euron pohjallaan.

Huomattavan monta Zeppelin kohdetta oli myytävänä. Ehkä siksi osa kohteista jäi pohjahintoihinsa. Mm. Kanadaan lähetetty Zeppelin kortti meni 150 euron pohjillaan. Euroopan ulkopuolelle kulkeneet Zeppelinit ovat parempia ja mielestäni hinta oli kovin maltillinen. Erissä saattoi olla mitä tahansa – ikävä kyllä en pystynyt lähtemään niitä tarkistamaan. Jatkosotaa ”kuvaava” usean kansion kokoinen kokoelma saatoi sisältää hyviä M30 kohteitakin… myös muutama muu juttu jäi hiukan mietityttämään. M17 ehiökorttien osalta täytyy sanoa, että Tuorin kokoelman kohteet, joita siis myynnissä oli… menivät osittain erittäinkin edullisesti eteenpäin.

Huh huh… olipa kova huhtikuu filatelian ja postihistorian harrastajalle. Seuraava pinnistys ja ponnistus lienee Nordia näyttely Espoossa, jota varten jo tuomarit ja ekspertit tekevät työtään. Näyttelytoimikunta on tehnyt hommia jo pidemmän aikaa!!

Kirivaihde silmään

By

Kiivaan työrytmin ja pitkän maanpuolustuskurssin takia on blogin kirjoittaminen joutunut vähäksi aikaa hyllylle, mikä on tarkoittanut useiden jo päättyneiden huutokauppojen ja muiden tapahtumien tunnelmien välittämättä jättämistä. Yritetäänpä hiukan kiriä näin pääsiäismaanantain loppuillasta! Sitten viimeisen kirjoituksen päättyneet ovat ainakin HTO:n, Järvenpään Filateliapalvelun, Hellmann huutokauppa ja Merkki-Albertin huutokauppa. Käytännössä ollaan nähty erittäin laaja kattaus filateliaa ja mitään ei ole hiiskuttu! Olen tietysti ollut iloinen siitä, että asiasta on esitetty kysymyksiä, siis siitä, että milloin tulee seuraava kirjoitus… yritetään olla tuottamatta suurta pettymystä, vaikka tässä nyt täytyykin vetää mutkia suoraksi, kun kerralla kerrottavaa on niin paljon.

Aloitetaan HTO huutokaupasta, jossa tällä kertaa oli myytävää kahdessa M30 osastossa – filatelia ja postihistoria oli laitettu omiin osastoihinsa. Postimerkkipuolen kohteista mainittakoon kohtalaisen hyvä pystysuuntainen 2:75mk violetin merkin siirtymäpari, joka myytiin noin parilla kympillä, mikä oli limitin kaksinkertaistuminen. Muuta erityistä ei myytävänä ollut – vain yksi kohde jäi myymättä. Postihistoriapuolellakin myynti oli M30 osastossa hyvä – arvelen, noin 80%. Kertaalleen aiemmin myymättä jäänyt Yhdysvaltoihin lähetetyn paketin päällipaperi, jolle merkit oli liimattu, mutta taksa ei ollut oikein, koska osa merkeistä oli jäänyt puuttumaan (muistamme, että vuoden 1932 jälkeen ei USA:an käytetty pakettikortteja) oli myynnissä nyt kympin lähdöllä. Kohde on erittäin vaikea ja oikeataksaisena olisi varmasti herättänyt suurta kilvoittelua. Nytkin kohde meni kolmella kympillä kaupaksi. Muuta myynnissä ollutta olivat muutamat kenttäpostin alennetuin taksoin lähetetyt pakettikortit sekä lentopostikortti Kanadaan 30mk postiauto-merkin yksittäiskäyttönä. Kortti myytiin 20€ pohjillaan. HTO:ssa oli muuta mielenkiintoista, mutta tällä kertaa M30 osasto ei ollut erityisen ihmeellinen.

Järvenpään Filateliapalvelun 31. huutokaupassa oli merkkipuolella myytävänä pääasiallisesti loistoleimattuja merkkejä eikä juuri mitään ihmeellistä. Hyvää ja harvinaista M30 filateliakohdetta ei suinkaan löydy jokaiseen huutokauppaan, vaikka malli on ”uudempaa” filateliaa, on asia siten, että vaikeita kohteita riittää ja niiden metsästämiseen saa menemään vuosia. Tähän pulaan ei JFP tällä kertaa pystynyt auttamaan. Asia oli kuitenkin postihistoriapuolella toisin, nimittäin myynnissä oli erinomaisen hyvä ja vaikea kotimaan kohde! Kyseessä oli hyvinkin tavallisen näköinen vakuutettu kuori, joka tarkemmassa tarkastelussa osoittautuu vakuutetuksi virkakirjeeksi, jolle on maksettu jotakin 50p vihreällä leijonamerkillä. Muistamme, että virkakirjeiden osalta oli käytössä kaksi erilaista lähetyksen postimaksuun liittyvää kommervenkkiä, nimittäin postirahavapaus ja vapaakirjeoikeus. Postirahavapaus käsitti postimaksun ja kirjaamisen, vapaakirjeoikeus lisäksi vakuutusmaksun. Paavolan kunnalla oli vapaakirjeoikeus, jonka perusteella vakuutetun kirjeen sai lähettää veloituksetta, mutta mikäli haluttiin vakuutetun kirjeen lakkaus, tuli lakkausmaksu maksaa! Näin tälläkin kirjeellä on tehty ja on maksettu vain ja ainoastaan vakuutetun kirjeen lakkausmaksu, jonka taksa oli 1.1.1935-31.8.1942 50 penniä.

Lakkausmaksuksi käytetty 50p vihreä M30 leijonamerkki
Paavolan postitoimiston lakkasinetit

Tällaisia kohteita tunnetaan minun tietääkseni tämän myydyn kohteen lisäksi vain yksi toinen ja se oli näytillä SFEX näyttelyssä 2020 Helsingissä Harri Ala-Honkolan M30 postihistoriakokoelmassa. Kohteen lähtöhinta oli asetettu 15 euroa ja se kipusi aina 65 euroon saakka. Huutomaksuineen alle sadalla eurolla ostaja sai erinomaisen kohteen.

Muuta kiinnostavaa myytävänä ollutta oli kotimaassa yksin 40mk merkillä lähetetty pikkupaketin kuoren palanen (jäi 30€:lla myymättä), Kotimaan lentopostikortti Helsingistä Maarianhaminaan 1950 (mh. limitti 10€), Ranskaan Turun lentosatamasta lähetetty lentopostikortti 3mk merkin yksittäispostitteella (mh. limitti 10€) ja Unkariin 1938 lähetetty kirjattu lentopostikirje (mh. 15€, limitti 10€). M30 4½mk sinisen leijonamerkin yksittäiskäyttö kirjeellä Sveitsiin vuodelta 1943 myytiin 63 eurolla limitin oltua 50€. Myytävänä siis oli kaikenlaista ”pikkumukavaa” ja yksi kova kohde. Ei kovin huono postihistoriallinen kattaus loppujen lopuksi. Myynti oli kohtalaisen hyvää – kaiken kaikkiaan ehkäpä 70% luokkaa. Homman nimi on se, että kohteiden lähdöt täytyy asettaa riittävän alas ja hinnat nousevat, jos ovat noustakseen…

131. Hellman huutokauppa päättyi maaliskuun puolivälin tuntumassa. Tällä kertaa myynti meni yli miljoonan euron, mikä on huomattava summa rahaa. M30 osastolla oli mielenkiintoisia kohteita myytävänä, tällä kertaa erityisesti automaattimerkkejä oli tarjolla myös ns. parempaan kokoelmaan. Myytävänä oli mm. 10p, 50p ja 1mk automaattimerkkien täydet rullat. Näistä 1mk rulla on kaikkein vaikein ja niitä ei tunneta kuin aniharvoja. Toivottavasti ostaja ei lähde paloittelemaan rullaa ”rahanteon” toivossa, nimittäin veikkaan, että niin ei tulisi tapahtumaan.

Rullat menivät 60€, 90€ ja 360€ hinnoilla kaupaksi – hinnat olivat hyvin suhteessa harvinaisuuteen. Rullamerkkien kokoelmaerä meni kaupaksi 600 eurolla, mikä ei ole mielestäni ”erityisen paha”, mikäli ostaja tarvitsi hyvän erän kokoelmansa rullamerkkiosaston täytteeksi. Kerralla sai hyvät kohteet ja pääsi ”valmiiseen pöytään”.

Hieno 16 merkin ryhmä 1,25mk koevedosmerkkejä Karjalan väreissä myytiin 200€:lla. Näitä merkkejä tunnetaan isoissa ryhmissä vain muutama ryhmä – pareja ja nelilöitä tunnetaan useampia. Kysymyksessä on jonkinlainen hahmotelma siitä, että minkälaisia merkkejä (ilmeisesti) Itä-Karjalaan tehtäisiin. Tällainen erikoisuus voidaan ottaa mukaan M30 kokoelmaan ja mielestäni sille on paikkansa myös Itä-Karjala kokoelmassa.

Hammaste-erikoisuuksia myytiin useita kohteita, nämä lienevät tulleen jokin aikaa sitten hajoitetusta asiaan erikoistuneesta kokoelmasta, jonka myynti alkoi jo edellisessä Hellmann huutokaupassa. Kohteet menivät hyvin kaupaksi. Mikäli oikein katsoin myytiin kaikki M30 kohteet! Siinä missä filateliapuolella M30 kohteita oli myytävänä useita ja hyviä, oli postihistoriapuolellakin muutamia hyviä kohteita. Jäin ihmettelemään 1mk vihreän painotuotteen (Sveitsiin) myyntihintaa, joka oli 100€. Kohde on kuitenkin aika vaikea ja niitä tunnetaan nykytiedon mukaan vain noin 15kpl. Hiukan hirvittää…

Korjailin alla olevaa tekstiä sen sisältämien virheiden takia – silmät harittivat niin paljon iltamyöhään, että en a) osannut lukea; b) ymmärtänyt väärin lukemaani ja c) numerotkaan eivät onnistuneet… pahoittelut! Nyt on enemmän ”sinnepäin”….

Mielestäni mielenkiintoisin postihistoriakohde oli isokokoinen rahapussukka, jonka kohdeseloste luki seuraavasti: ”Erikoinen isokokoinen vakuutettu lähetys Helsingistä 20.2.1939 Ruotsiin. Ommeltu kangaspussi, joka on vakuutettu yli 800 000 markan arvosta. Postimaksuna 12 kappaletta 25 markan puunhakkaajia ja lisäksi muita M30 merkkejä yhteensä 322,80 markan edestä”. Kyseessä oli ilmeisesti myytyjen autojen myyntihintojen tuloutuksessa käytetty rahalähetys, joka oli vakuutettu. Taksa piti kutinsa, mutta sen laskeminen vaatii jonkin verran hoksnokkaa, nimittäin kyseessä ei ole aivan tavallinen juttu. Vakuutusmaksu määräytyy vakuutusmäärän kautta, ja tällä lähetyksellä se oli 815269,60 markkaa, joka käännettynä kultafrangeiksi oli 67952,42 KFr. Vakuutusmaksu Pohjoismaihin oli 30 penniä jokaiselta tuhannelta markalta, eli 816*0,30mk = 244,80mk. Ja nyt tulee ”knoppi”, joka avaa taksan salaisuuden ja joka löytyy taksakirjan sivulta 127: ”Kirjeen ylin paino oli 500 g, painavammat lähetykset taksoitettiin kansainvälisten taksojen mukaisesti.” Toisin sanoen, vaikka kirje oli lähetetty Ruotsiin ei siihen sovellettu kirjemaksun osalta Pohjoismaisen postisopimuksen taksoja, koska sen paino ylitti sopimuksessa määritellyn ylärajan, vaan kirje taksoitettiin kansainvälisen taksan mukaisesti. Kirjaus ulkomaille lähettämisen aikaan 1939 oli 2,50mk. Kun kirjeen kokonaisuuden maksu oli 322,80 jää kirjemaksuksi 75,50 mk, joka vastaa 0,74kg painoista kirjettä (eli 37 kertaa 20 grammaa – 3,50mk ensimmäiseltä 20 grammalta ja sen jälkeen 2mk jokaiselta 20:ltä grammalta). Näin taksa täsmäisi. Jäin miettimään, että olisiko pitänyt maksaa vakuutusmaksukin kansainvälisen taksan mukaan… näin ei tässä tapauksessa ole tehty (se on selvää, sillä kv. taksan mukainen vakuutusmaksu olisi ollut yksinään enemmän kuin koko kirjeelle maksettu postimaksu).

Volvon rahapussi vakuutettuna kirjeenä Ruotsiin

Toinen vaihtoehto on, että on maksettu myös vakuutetun lähetyksen lakkausmaksu 50p (joka sisälsi myös ”laskemisen”; kuorellahan on laskettu vakuutusmaksu myös kultafrangeina) ja käytetty Pohjoismaista kirjausmaksua 2,00mk. Tämä vaikuttaa ehkäpä todennäköisemmältä ja olisi linjassa sen kanssa, että kirjeen kuljetusmaksu olisi maksettu kv. taksan mukaan, mutta kirjaus ja vakuutusmaksu pohjoismaisen mukaan. En pysty varmaksi sanomaan miten asia on, sillä kohteen taustapuolta ja mahdollisia sinetöintejä ei kuvassa ole näkyvissä. Joka tapauksesa on sanottava, että on mahdollista saada taksa osumaan.

Tämä isokokoinen ”ihmetys” myytiin 190 euron hinnalla, lähtöhinta oli huomattavasti alempana. Ostaja sai hyvän kohteen, joka sopii hyvin M30 postihistoriakokoelmaan. Muistan, että vastaavia tunnetaan vain muutamia ja aiemmin myyntihinta on ollut korkeampikin…

Merkki-Albertin 67. huutokauppa tarjosi M30 keräilijälle suurehkon määrän kohteita, joiden joukossa muutamia erinomaisia kohteita. Filateliapuolella myytävänä oli paljon loistoleimaisia merkkejä, jotka jäivät suurimmaksi osaksi myymättä. Myös muutamia erikoisuuksia oli tarjolla – näistä kiinnostavin, ainakin myyntihintansa puolesta oli 6mk oranssin merkin hammastesiirtymä leikkeellä. Siirtymä oli tehnyt merkistä ”matalan”. 30 euron lähtöhinnasta hinta nousi aina 209 euron myyntihintaan saakka. Aikamoinen nousu! Vaaleanharmaanvioletin Saimaa 10mk merkin numerokuusilo myytiin 85 eurolla. Paljon filateliaa jäi myymättä…

Matala 6mk merkki

Postihistoriapuolella saatettiin havaita mopobensan käryä, sillä ”nostattelu” oli ainakin yhden kohteen osalta aikamoista! Kyseessä oli kenttäpostista Ruotsiin lähetetty asiakirja, joka oli osoitettu Ruotsissa toimivaan kirjeenvaihdolla toimivaan ammatti-instituuttiin. Mielenkiintoisen ja hyvän lähetyksestä tekee se, että siinä luki kirjoituskoneella kirjoitettu, leimojen alle jäänyt, teksti ”affärshandlingar” eli asiakirjoja, mikä ”varmistaa” asian. Tiedetään, että joukoissa palvelevat ruotsinkielisen yksikön sotilaat opiskelivat ”korsuistaan” tulevaisuuttaan varten ja tätä postia tunneetaan joitakin lähetyksiä. Tällä kertaa asia sai aivan uudet mittasuhteet, kun kohde lähti 25 euron limitistään tanakkaan nousuun, joka pysähtyi vasta 445 euron juhlavaan summaan. Jättäjällä lienee ollut muikea ilme, kun savun hälvettyä ja mopojen kaarrettua talleihinsa näkyi numerotaululla lopputulemana yli viisitoistakertainen myyntihinta verrattuna lähtöhintaan.

Asiakirja Ruotsiin KP osoitteesta
Kuukauden ajan taksa piti rakentaa ”wanhoin” keinoin

Muuta kiinnostavaa edustivat muutamat M30 merkeillä aikaiset lentolähetykset, erityisesti lentopostikortit, joiden hinnat nousivat hieman lähdöistään, sekä Saksaan syyskuussa 1942 lähetetty kirje, joka oli maksettu 2:75mk ja 75p merkein. Muistamme, että 3½mk oliivi leijonamerkki ilmestyi vasta 1.10. ja sininen 3½mk merkki oli ollut käytännössä loppuunmyyty jo pitkän aikaa. Näin kyseinen kohde on erittäin hyvä 75p merkin käyttö sen kuukauden aikana kun postimaksu piti maksaa muilla kuin 3½mk oliivilla merkillä. Kohteen hinta nousi 20 euron pohjasta 52 euroon, mikä ei kohteen harvinaisuuden huomioon ottaen ollut erityisen korkea hinta. Viiden kympin pohjilla myytiin vaikea sanomalehtilähetys, joka oli maksettu 3mk merkillä yksin. Mainitaan vielä lentopostikortti Uruguayhin kahdella 25mk sinisellä leijonamerkillä, joka nousi 35 euron hintaan – Uruguay on parempi kohdemaa.

Sitten ihmettely: Jo kertaalleen aiemmin (Hellmanilla) myymättä jäänyt ja nyt Albertilla 220€ lähtöhintaan myytävänä ollut 2½mk punaisen merkin käyttötarkoituksenmukainen yksittäiskäyttö postikortilla Ranskaan ei mennyt taaskaan kaupaksi. En pysty tätä ymmärtämään – kohde on yksi kovimpia M30 kohteita ja niitä tunnetaan alle kymmenen kappaletta. Edellisen kerran olen nähnyt vastaavan kohteen tulevan myydyksi noin 400 euron hintaan. Se on varma asia, että näitä ei kaikilla ole.

Nyt on aika mennä nukkumaan, mutta lisään tähän vielä muutaman kuvan Forssan kerhon keräilytapahtumasta Kuhalankadulta. Tupa oli täynnä kun saavuimme paikalle kello 09 aamulla. Vaikka auton akku oli tyhjä, löytyi tarpeellinen määrä autoja, jolla Salon kerholaiset pääsivät kuin pääsivätkin perille turvallisesti – ja pois. Tällä kertaa kuvia myös ns. keittiön puolelta, eli kerhon kanttiinista, jonka tiskin äärellä Forssan kerhon pitkäaikainen puheenjohtaja Kari Tapola on juuri tekemässä hankintoja.

Joulu tulee!

By

Itsenäisyyspäivää on juhlittu jo sadannen kuudennen kerran ja Joulu on taas tulossa. Vielä parin viikon tiivis pinnistys ennen joululomia ja sitten viikon verran aikaa ladata akkuja tammikuuta varten. Omalta osaltani on todettava, että viimeaikoina on merkkeilyn osalta ollut hieman hiljaisempaa, sillä mitään isoja löytöjä ei ole osalleni sattunut ja eräskin kohde, jota havittelin jäi saamatta, koska päättyneen huutokaupan loppukahinoiden aikoihin olin työtehtävissä. Nämä takaiskut harmittavat aina, varsinkin kun jäi tällä kertaa sellainen olo, että ”halvalla meni ja olisin lisääkin voinut huutaa”… onneksi kyseessä ei ollut elintärkeä kohde… muuten olisi mennyt unetkin.

Huutokauppatoimintaa on ollut menneenä vuonna runsaasti, viimeiset kotimaiset päättyneet huutokaupat olivat Forssan Huutokortti ja HTO 64. Näistäkin on vähän kerrottavaa, aloitetaan aikajärjestyksessä ensin (jo marraskuun alkupuolella) päättyneestä Huutokorti 33 huutokaupasta, jossa M30 osastossa oli viitisenkymmentä kohdetta kaupan. Näistä on pakko todeta, että mitään erikoista ei myytävänä ollut ja se näkyi myös myyntiprosentissa, joka jäi M30 osaston osalta aikamoisen matalaksi. Arvaan, että ehkäpä liikuttiin vain noin 30 prosentin tuntumassa. Tämän pitäisi kertoa meklarille, että ”jottain tartteis tehdä”, eli vaatia enemmän laatua tai määrää hintaa vastaan. Tiedossahan on, että tavallisen markkinoilla olevan tavaran määrä on hurja ja sitä muutamat kauppiaat myyvät euron laatikosta tuhansia ja taas tuhansia kohteita, joten jos vastaavilla yritetään saada kalliimpaa hintaa voi jäädä tyhjä arpa käteen. Kiinnostavimmat M30 kohteet oli tällä kertaa löydettävä muualta kuin M30 osastosta ja ne löytyivät sotilaspostin ja lentopostin joukosta.

Toisen painoluokan pikalentokirje kotimaassa
YH:n aikainen kirje kenttäpostista USA:an

Kenttäpostin osastossa oli myytävänä ylimääräisten harjoitusten aikainen kirje kenttäpostiosoitteesta Yhdysvaltoihin, joka oli leikattu yksillöleimalla. Tässä oli ehkä hiukan tekemisen makua, mutta kohde lienee kulkenut asianmukaisesti. Lähtöhinnaksi oli asetettu 10 euroa ja myyjä sai yli 35 euroa, eli mukavahko nousu. Toinen kiinnostava kohde oli toisen painoluokan pikalentokuori Helsingistä Turkuun vuodelta 1951. Suhtaudun hieman varauksellisesti Helsingin ja Turun väliseen lentopostiin, koska kaupunkien välillä on aina ollut hyvin toimiva rautatieyhteys. Taksakohteena kyseessä on kiva kohde, koska kotimaan lentoposti M30 merkeillä lisäpalveluilla on aina ns. ”parempi” juttu. Kuuden euron lähdöstä kohde nousi 22 euron hintaan. Näiden kahden kohteen lisäksi minun silmiini ei osunut erikoisempaa.

HTO 64 huutokauppa päättyi pari päivää sitten. M30 filateliaosastossa oli noin 30 kohdetta kaupan ja M30 postihistoriapuolella parisen kymmentä. Filatelia ei käynyt erityisen hyvin kaupaksi tällä kertaa. Myytävänä oli loistoja ja siirtymiä ja muutama erä. Ihmeitä ei näkynyt. Postilähetysten puolella kauppa kävi hieman paremmin ja nähtiin myös keulintaa, nimittäin Etelä-Afrikkaan 1954 lähetetty pintapaketti sai hinnalleen siivet ja myyntihinta kohosi aina yli 170 euron. Etelä-Afrikka on parempi kohdemaa ja pakettiposti Afrikkaan on yleisestikin ottaen aika vaikeaa.

Pakettikortti Etelä-Afrikkaan Transvaaliin Ruotsin kautta. Matka-aika n. 3 viikkoa.

Toinen myynnissä ollut ulkomaan pakettikortti, Tanskaan mennyt, myytiin 16 eurolla. Kohdemaissa on eroja. Muita kiinnostavia toteutuneita hintoja oli Norjaan 1937 lähetetyn kirjeen 36 euron myyntihinta – kirje oli maksettu 2mk karmiinilla M30 leijonamerkillä ja se oli mielestäni aika tavanomainen. Mutta tällä kertaa myyjä sai hyvän hinnan kohteestaan.

Kovista hinnoista puheen olleen, erittäin kova yli 1000€ hinta maksettiin 8.3.1943 Sunussa leimatusta vakuutetusta Itä-Karjalan merkein maksetusta kuoresta. Osa Itä-Karjalan paikkakuntaleimoista on hyvin vaikeita ja vakuutetut lähetykset yleisestikin ottaen Itä-Karjalasta ovat hyviä, varsinkin taksojen ollessa oikein. En ymmärrä asiasta tarpeeksi, mutta touhutonni on aina komeaa katseltavaa.

Liiton puheenjohtaja Hannula ilmoitti jäsenistölle lähettämässään viestissä (eilen), ettei hän ole enää käytettävissä jatkokaudelle, mikä tarkoittaa sitä, että halukkaille aukeaa mahdollisuus suomalaisen filatelian näköalapaikalle. Kun edellisessä liittokokouksessa oli kovaa tunkua hallitukseen, niin epäilemättä kiinnostusta myös puheenjohtajan pallille riittää… vai riittääkö? Olisi tärkeää saada Liiton johtoon riittävän kokenut ja päättäväinen henkilö, joka kestää arvostelua, mutta on yhteistyökykyinen eikä vedä pelkästään ”kotiinpäin”. Liiton tilanteen tunnemme, jäsenmäärä on pysynyt viimeaikoina kohtalaisen samanlaisena ja talouden osalta on paineita pohtia mitä pitäisi tehdä. Suurimpana yksittäisenä kysymyksenä on Filatelisti-lehden kustannus ja toimitusasia, joka käytännössä ratkaisee Liiton rahatilanteen. Tärkeitä päätöksiä täytyy valmistella ja tehdä – ja sehän ei ole yksin puheenjohtajan käsissä, vaan meidän kaikkien. Puheenjohtaja tarvitsee tuekseen hallituksen, jonka kanssa tehdä asioita – siksi valittaessa uutta puheenjohtajaa tulisi osata ajatella asioita kokonaisvaltaisemmin ja katsoa mielellään koko tulevan kauden asioita kokonaisuutena. Mitä pitäisi tehdä ja minkälaisella aikataululla? Mielestäni puheenjohtajan ilmoitus näin aikaisessa vaiheessa on positiivinen asia – nyt on aikaa pohtia asioita ja kerätä kannatusta sekä rekrytoida sopivia ehdokkaita puheenjohtajan vaaliin. Vielä ei ole aika kiittää väistyvää puheenjohtajaa, mutta sekin aika tulee – vaihdoshan tapahtuu keväällä 2024.

Toivotan kaikille erinomaista Joulun aikaa ja aikaa myös rakennella kokoelmaa Joensuun näyttelyä varten!

119. Hellman – huutokauppa koronan varjossa

By

Tänään päättyi 119. Hellman huutokauppa Naantalissa. Tarkoituksena oli, että huutokauppa olisi järjestetty normaalina julkisena huutokauppana, mutta korona puuttui peliin ja turvallisuussyistä huutokauppa siirtyi kokonaan nettiin. Oli kuitenkin mahdollista käydä tutustumassa kohteisiin etukäteen Suomen Filateliapalvelun tiloissa Naantalissa ja näin päätin minäkin tehdä. Talven ensimmäiset oireet olivat aamulla ilmassa, kun kävin laittamassa autoni lämmittimen päälle ennen aamupalaa, nimittäin ikkunat olivat jäässä ja ilma viileä, suorastaan kylmä. Teiden pieni liukkaus ei kuitenkaan haitannut matkantekoa ja saavuin Naantaliin ennen aamukymmentä.

Paikalla oli kymmenkunta filatelistia tutkimassa kohteita, kaikki maskit naamallaan ja kädet käsidesillä desinfioituina. Joukossa minullekin tuttuja keräilijöitä ympäri Suomea – mikään näemmä ei voi estää filatelistia pääsemästä kohteen luo! Pienestä näyttöön tulleiden keräilijöiden määrästä johtuen sain kohteita eteeni ennätysvauhtua, eli vielä totuttuakin nopeammin. M30 osastossa oli myytävänä yhteensä viitisentoista kohdetta, eli tarjonta ei sen osalta ollut kovin vahvaa. Huutokaupassa oli toki muitakin M30 kohteita, mutta ne piti löytää muista osastoista.

Erä rosohampaisia ja siirtymiä. Käytännössä kaikkien kuvamerkkien osalta on sanottava, että ne eivät ole siirtymiä. Oikeudet kuvaan omistaa Hellman Huutokaupat.

M30 filateliaa oli tällä kertaa myytävänä hyvin rajoitetusti, kohteita oli vain kolme. Kolmen markan punaisen leijonamerkin lähes loistoleimattu siirtymä myytiin 20 euron pohjillaan, 3mk tummanoliivin merkin numerokuusilo teki kauppansa 60 eurolla ja erä siirtymiä ja rosohammasteita keräsi peräti yli 85 euron edestä kannatusta. On huomattava, että kaikki erässä myydyt siirtymät eivät suinkaan olleet varsinaisia siirtymiä vaan huonosti kohdistettuja merkkejä. Erässä oli kuitenkin hyvä 2½mk punaisen leijonamerkin siirtymä, jopa kahtena kappaleena.

Postihistorian osalta M30 osastossa oli tarjolla kaikenlaista, myös hyviä kohteita. Kotimaan kohteista mielenkiintoinen oli kaksi postiosoitusta, vuosilta 1945 ja 1950 sisältänyt kohde. Sodan jälkeiset postiosoitukset ovat vaikeita ja hyviä kohteita – ostaja sai edullisesti hyvää tavaraa, kun myyntihinta jäi viiteen kymppiin. Toinen kiinnostava kotimaan kohde oli vuonna 1942 Niinisalosta Tampereelle lähetetty kirje, johon oli Tampereella lisätty pikalisän maksuksi merkkejä ja se oli lähetetty eteenpäin Helsinkiin. Tällaiset ”lisien lisäykset” kesken matkan ovat herkullisia juttuja ja tällainen kohde on mielestäni sopiva postihistorialliseen kokoelmaan. Asia ei mennyt keräilijöitä ohi, vaan parin kympin pohjista kohde ponnisti yli kolmen kympin. Olisi hinta voinut korkeammallekin ponnistaa, minun mielestäni – kohde ei ollut kuitenkaan aivan pilipali.

Niinisalosta 24.11.1942 Tampereelle lähetetty kirje, joka on eteenpäin lähetetty Helsinkiin pikana. Maksettu Niinisalossa kotimaan kirjetaksa 3,50mk ja Tampereella kotimaan pikalisä 6,00mk. Hyvä postihistoriallinen kotimaankohde. OIkeudet kuvaan omistaa Hellman Huutokaupat.

Paras kotimaan taksainen M30 lähetys löytyi kuitenkin kenttä- ja sotilaspostin osastosta, jossa oli myytävänä Insinööritoimisto Ratakseen Saksasta kuriirin toimesta toimitettu kirje, joka oli Helsingissä postitettu eteenpäin Tampereelle. Asiaan kuuluen, kohteessa ei ollut takana lähettäjän osoitetta, eli SS joukoissa palvelevan suomalaisen osoitetta, koska lähettämisen aikaan elokuussa 1941 oli pataljoonan olemassaolo vielä pimennossa pidettävä asia. Tämä harvinainen kuriiripostin lähetys meni kaupaksi 32 eurolla, eli sen hyvyys pysyi salassa samalla tavoin kuin sen SS sisältö oli aikoinaan pysynyt.

Siinä missä kuriiripostilla kulkenut kirje ei saavuttanut kovaa hintaa, teki toinen M30 merkeillä SS-miehelle Saksaan 1941 (myöskin asian virallista paljastamista ennen) lähetetty kirje selvää jälkeä hinnan suhteen – kirjeen hinta nousi 30 euron lähdöstä aina yli 300 euron. Kirjeessä huomattavaa on se, että kun se on lähetetty vuoden 1941 elokuussa oli kotimaan postitaksa 2,75mk. Kirje on osoitettu Saksaan Insinööritoimisto Rataksen kautta, jossa sille leimattiin kenttäpostin leima (Feldpost) ja, josta se jatkoi saksalaisessa kenttäpostissa eteenpäin. Tällainen järjestely oli SS-miesten kirjeille sovittu, eli posti lähetettiin ensin Insinööritoimisto Ratakseen SS-miehen nimellä, joko suljettuna toiseen kuoreen tai siten, että kuorella ilmaistiin miehen osoite Saksassa (Wienissä, Itävaltahan oli vuonna 1938 liittynyt Saksaan). Kuorelle ei merkitty sotilasarvoa tai muuta erityisen paljastavaa, vaikka lienee ollut kohtalaisen vähäisen mielikuvituksenkin avulla mahdollista yhdistää pisteet, jos tiesi suomalaisten lähteneen Saksaan taistelukoulutukseen ja taistelemaan.

Taksa kirjeelle Saksaan (ensimmäisen luokan kirjeen taksa ulkomaille) oli samaan aikaan 3½mk, mikä kirjeelle siis oli laitettu M30 merkein. Lähettäjällä on ilmeisesti ollut epäselvyyttä siitä, että kuinka paljon merkkejä kirjeen perillesaattamiseksi tarvitaan – sehän on itse asiassa Saksaan lähetetty, vaikka kotimaassa vain Helsinkiin asti. Tässä tapauksessa olen sitä mieltä, että tiukka tulkinta siitä, että kohde on väärätaksainen, koska kotimaan taksa olisi riittänyt on liian kapea huomioimaan kaiken sen historian ja tarinan, joka kohdetta ympäröi. Oikea-taksaiseksi kirjettä kuitenkin on vaikea kutsua. On ehkäpä viisainta jättää asia sikseen ja todeta, että vaikuttaa siltä, että sotahistorialliset kohteet ovat kuumaa tavaraa markkinoilla tällä hetkellä.

Kirje Kenttäpostikonttori 1:stä Insinööritoimisto Rataksen kautta SS-miehelle Wieniin. Leimattu Rataksessa ”Fedlpost” ja jatkanut kulkuaan Saksan kenttäpostissa. Kotimaan taksa oli 2,75mk, mutta kirjetaksa Saksaan 3,50mk. Kenttäposti Saksaan oli Suomen ja Saksan välisen kenttäpostisopimuksen mukaan maksutonta, mutta tämä sopimus tuli voimaan vasta 1.4.1943. Taksan osalta jää silti tulkittavaa. Hinta ei kuitenkaan jätä tulkinnanvaraa. Oikeudet kuvaan omistaa Hellman huutokaupat.

Pohjoismaihin ei tällä kertaa ollut ainuttakaan myytäväää yksittäiskohdetta, mutta Eurooppaan kulkenutta postia edusti muutama kohde. Näistä kiinnostava oli pikapostikortti lentona Saksaan vuodelta 1940. Postikortit, joille on maksettu kirjauksia tai pikalisiä ovat parempia ja yleensä vaikeita kohteita – tämän kohteen hinta nousi 50 euron lähdöstä aina yli 115 euron, eli asia oli keräilijöillä hyvin tiedossa. Toinen maininnan arvoinen kohde oli lentona lähetetty tavaranäyte Sveitsiin. Kohteen ongelma oli se, että siinä olevat leimat eivät aivan suoraan anna vastausta kysymykseen ”milloin kohde on lähetetty?”. M30 1½mk violetin merkin käyttö viittaa jonnekin 1930-luvun puolenvälin tienoille. Mikäli asia on näin, osuisi taksa hyvin toisen painoluokan tavaranäytteelle ja lentolisälle. Lentona lähetetyt ulkomaan tavaranäytteet ovat parempia kohteita ja vaikka päivämäärän kanssa on epäselvyyksiä, ei kyseessä ole aivan turha kohde.

Toisen painoluokan arvoton näyte lentona Schaffhauseniin Sveitsiin. Lähettämisen aika sijoittunee 1930-luvun puoleen väliin, jolloin taksa olisi tavaranäyte (101-150g) ulkomaille (1.12.1931-30.9.1942) 1,50mk + AO lähetyksen (per 50g) lentolisä (30.4.1928-30.9.1942) 4,00mk*3 = 13,50mk. Hyvä kohde. Oikeudet kuvaan omistaa Hellman Huutokaupat.

Kohteen lähtöhinta oli laitettu mielestäni laatuun nähden hiukan korkealle viiteen kymppiin, mutta se kuitenkin tuplasi hintansa. Osasyynä saattoi olla kohdetta entisestään parantava tullin ”hyväksytty” leimaus.

Kauemmaksi mennyttä postia M30 osastossa edusti M30 20mk postitalomerkin singlellä Argentinaan lähetetty kirje, joka myytiin 20 euron pohjalla – pidän tätä edullisena hintana tälle singlelle. Toinen Euroopan ulkopuolelle lähetetty kohde oli Yhdysvaltoihin vuonna 1934 lähetetty 3. painoluokan kirje, joka oli kokeneen oloinen, mutta juuri siksi viehättävä. Korkeamman painoluokan kirjeet ovat hyviä kohteita postihistorialliseen kokoelmaan, nimittäin jos pitää verrata tavallista ensimmäisen painoluokan kirjettä Yhdysvaltoihin vuodelta 1934 nyt myytyyn 3. painoluokan kirjeeseen on niillä eroa kuin yöllä ja päivällä. Usein unohdetaan, että painavammat kirjeet ovat paljon harvinaisempia ja, että jokaista sataa ensimmäisen painoluokan säilynyttä kirjettä kohti ei välttämättä edes löydy korkeamman painoluokan kirjettä. Ostaja sai hyvä kohteen noin kolmella kympillä.

Kovimman hinnan Euroopan ulkopuolelle lähetetystä M30 kohteesta joutui maksamaan kohteen #205 ostaja. Kohde oli Tove Janssonin lähettämä lentokirje Yhdysvaltoihin vuodelta 1945 ajalta, jolloin kirjeen perustaksa oli 5mk. Eli sattumalta ns. paremmalta ja aika lyhyeltä taksa-ajalta. Tämä asia ei kuitenkaan selitä 150 euron myyntihintaa, vaan sen salaisuus kätkeytyy tietysti lähettäjän henkilöllisyyteen. Ostajalla taisi nimen omaan olla kaikki muumit laaksossa. Ilman tätä ”merkkihenkilöasiaa” kohteen hinta olisi luultavasti pysytellyt 20 euron tuntumassa.

Myytyjen erien joukossa oli useita M30 keräilijää kiinnostavaa erää. Myytävänä oli sekä pienempiä, että suurempia eriä ja joissakin erissä oli parempiakin kohteita myytävänä. Kaiken kaikkiaan erien hinnat nousivat kohtalaisen korkealle ja osa niistä myytiin mielestäni hyvinkin korkeilla hinnoilla. Mm. ulkomaille menneitä tiedustelulomakkeita sisältäny erä (17kpl) myytiin yli 250 euron hinnalla (lähtö 50€) ja M30 materiaalia sisältänyt useampia kansioita sisältänyt erä yli tuhannella eurolla (lim 400€). Moni erä meni pohjahinnallaan vaikka erissä oli hyviäkin kohteita mukana. Tuntuu siltä, että M30 markkina on yhä aika ohut, jos kohta kiinnostusta M30 keräilyyn on.

On todettava, että huutokaupan myynti oli suomalaisten kohteiden osalta erinomainen – paljon mitään ei jäänyt myymättä. Tiukka myyntiprosentti kertoo mielestäni siitä, että korona-aika antaa keräilijöille hyvän mahdollisuuden (ja jopa tekosyyn) keskittyä keräilyyn ja sitä kautta kokoelmiensa parantamiseen. Ostetaan tekemistä ja odotellaan parempia aikoja, että päästään näyttämään keräilyn tuloksia. Viimeisessä SFEX näyttelyssä oli parasta antia se, että mukana oli useita uusia kokoelmia – toivottavasti saamme myös uusia M30 pohjaisia kokoelmia näytille.

P.S. päivitin tekstiä hieman, huomasin nukutun yön jälkeen kirjoittaneeni ns. epäselvää potaskaa eli kaliumkarbonaattia. Potaskahan on mm. lasin valmistuksessa ja elintarvikkeiden happamuudensäätelyssä käytettävä suola. Nimensä potaska saa suoraan alkuperäisen valmistustapansa perusteella germaanisista kielistä (ruotsi, saksa, englanti) ja tarkoittaa ruukkutuhkaa: pott=ruukku, aska=tuhka. On enää kaksi ja puoli kuukautta Jouluun, jolloin lipeäkala kuuluu monen joulupöytään – hämäläisen ja satakuntalaisen lipeäkalan valmistuksessa on perinteisesti käytetty koivuntuhkasta saatua potaskaa.

Syyskuun 2019 JFP, Huutokortti ja HTO huutokaupat

By

Syyskuu vaikuttaa olevan vuoden tiukin huutokauppakuukausi filateliarintamalla – huutokauppoja on useita eritasoisia ja erikokoisia. 25. ja 26. päivinä päätökseensä tuli yhteensä kolme on-line huutokauppa, joista ensimmäisenä päättyi Järvenpään Filateliapalvelun 14. on-line huutokauppa. Aiemmin JFP:n huutokaupoissa on ollut tarjolla sekalaista M30 seurakuntaan ja tämä asiantila ei varsinaisesti ole muuttunut.

Järvenpään Filateliapalvelun huutokaupassa filatelian puolella oli yli kolmekymmentä kohdetta myytävänä, näistä muutama oli ns. pikkumukava – esimerkiksi ”virheellisiä” numerokuusiloita oli myytävänä kaksikin kappaletta. Antinumeron 181 kuusilo, jossa kahdeksikko oli kääntynyt väärin päin ja 15mk punaisen kuusilo vuodelta 1951, jossa vuosiluvun keskimmäiset numerot vaihtaneet paikkaa ja vuosiluvun tilalla lukee 1591. Nämä erikoisuudet menivät kumpikin kaupaksi, kuusilo 181 hintaan 33 euroa ja 1591 kolmella kympillä.

Kohde 159, siirtyminä myytyjä, mutta todellisuudessa moni merkki ei ole siirtymää sanan filateelisessa merkityksessä nähnytkään. Kuvan oikeudet omistaa Järvenpään Filateliapalvelu.

Kohdenumerolla 159 kohdeselosteenaan: ”Erä 11 eri hammastesiirtymää leimatuilla leijona merkeillä. 11 diff. misplaced perforations on Lion type stamps.” oli tosiaan myytävänä yksitoista M30 leijonamerkkiä. Surullinen tosiasia näiden suhteen on se, että hyviä siirtymiä ei erässä ollut ainoatakaan. Muutamalla merkillä näkyy toisen merkin merkkikuva hieman, mutta kaikilla ei sitäkään – vaikka merkit, joissa ei näy toista merkkikuvaa ovatkin heikosti keskitettyjä ei niitä voi kutsua siirtymiksi hyvällä tahdollakaan. Kunnollisessa siirtymässä nimittäin näkyy kahden tai useamma merkin kuva ”paljon” – erässä olevat kohteet ovat rankimman määrittelyn mukaan kaikki huonoja keskityksiä. Viime aikoina ja oikeastaan jo kauankin on moni kauppias ja myyjä yrittänyt myydä huonosti keskitettyjä merkkejä siirtyminä. On tärkeää havaita ja ymmärtää tämä ero! Kahden kympin pohjilla tämä levyllinen ei mennyt kaupaksi ja hyvä niin.

Postihistoriapuolella kohteita oli myytävänä viitisentoista. Mielenkiintoisimpia näistä olivat tiedustelulomakkeelle tehty paketin palautuspyyntö vuodelta 1956 ja Chileen lähetetty palautettu lentokirje.

Tavallisen tiedustelun sijaan lähetetyn postin palautuspyynnöt ovat harvinaisempia ja niitä näkee harvoin. Tässä tapauksessa oli palautuspyyntö erikseen kirjoitettu tiedustelulomakkeelle ruotsiksi ”Paketet bedes returnera till avsändaren”. Taksakirjasta voidaan lukea, että erilaisille anomuksille ja pyynnöille oli asetettu maailmanpostisopimuksessa maksu, joka vastasi alimman painoluokan kirjeen postimaksua. Erilaisia mahdollisia anomuksia ja pyyntöjä olivat osoitteenmuutos, lähetyksen palauttaminen ja jälkeenlähettäminen, postietuantimäärän vähentäminen, korottaminen tai peruuttaminen. Näistä määrättiin useissa eri kiertokirjeissä vuosien varrella. Myytävänä ollut kohde oli oikeataksainen ja kohtalaisen ”selkeä tapaus”… sille joka osaa ruotsia ja ymmärsi katsoa mitä kohtalaisen tavallisen näköisellä lomakkeella lukee. Limitistään 10 euroa kohteen hinta ei liikahtanut piiruakaan.

  • Taustapuolella olevat seitsemän leimaa kertovat kohteen tarinaa tehokkaasti.
  • Kokeneen näköinen ”julkisivu”. Kuvien oikeudet omistaa Järvenpään Filateliapalvelu.

Chileen Suomesta lähetetty posti ei ole sitä kaikkein yleisintä – yleisin Etelä-Amerikan maa, jonne postia on Suomesta lähetetty lienee Argentina. Myytävänä ollut kohde oli lähetetty vuonna 1938 Santiagoon lentopostina. Kohteen taksa oli oikein, kirjeen postimaksu ulkomaille 3½mk ja lentolisä Chileen 22 markkaa viideltä grammalta, yhteensä 25,50mk. Huomataan, että lentolisä oli huomattavan korkea suhteessa kirjeen perustaksaan.

Tässä kohtaa täytyy kehua JFP:n meklaria, sillä kohteesta oli kuvattu kumpikin puoli eikä potentiaalisten tarjoajien tarvinnut arvailla, että olisiko kohteen kääntöpuolella merkintöjä tai leimauksia. Lentopostin kannalta on merkityksellistä ymmärtää kohteen kulkenut reitti ja se tyypillisimmin selviää varmasti vain kauttakulkuleimojen perusteella. Kohteessa oli taustapuolella kokonaiset seitsemän leimaa, joiden perusteella oli mahdollista päätellä ensinnäkin, että kohde oli varmasti käynyt Chilessä ja, että se oli kulkenut sinne ranskalaista lentopostiyhteyttä käyttämällä Pariisin kautta. Etelä-Amerikkaan kulkevia lentopostireittejä ylläpitivät 1930-luvun alkupuolelta alkaen ranskalaiset ja saksalaiset. Kohteen lähtöhinta oli asetettu viitentoista euroon ja se nousi aina noin 75 euroon euroon saakka. Lentopostikeräilijät ilmeisesti innostuivat kohteesta.

HTO huutokauppojen 47. huutokauppa päättyi 26.9. kello 20. Vaikka filateliapuolen tarjonta oli kohtalaisen ohutta, niin mukana oli kaikenlaista pikkukivaa. Oli esittelyarkista leikattuja liimattomia hammastamattomia pareja, liimalla oleva 5mk violetin hammastamattoman merkin pari ja ehkäpä mielenkiintoisimpana kohteena 25mk puunhakkaajamerkki ”W” suojareijityksellä. Tämä W tarkoittaa ilmeisesti Waldhof:ia, eli Waldhofin sulfiittiselluloosatehdasta, joka rakennettiin Käkisalmeen vuonna 1931. Kuten tiedämme jäi Käkisalmi ja kyseinen tehdas Neuvostoliitolle sodassa, mutta tehtaan toiminta ei kuitenkaan loppunut – venäläiset jatkoivat tehtaan käyttöä aina yli 1980-luvun puolenvälin ja sulkivat sen vasta 1987 liian ympäristöä likaavana. Arvatenkin koneet oli ajatettu täysin loppuun. Tiloissa toimii tällä hetkellä lämpövoimalaitos. No joka tapauksessa, kyseinen tehdas ja sen omistanut saksalainen Zellstoff-fabrik Waldhof AG ilmeisesti suojareijitti käyttämiään merkkejä. Näitä reijitteitä tunnetaan kuitenkin vain vähän, mikä tekee niistä harvinaisia. Niin harvinaisia, että joku uskalias myyjä oli päättänyt jättää W reijitteellä olevan merkin myyntiin hulppealla 500 euron lähtöhinnalla.

Waldhof suojareijite – harvinainen. Limitti 500 euroa. Oikeudet kuvaan omistaa HTO huutokaupat.

Kohteessa on mukana atesti, mikä tuo uskottavuutta – oma kompetenssini suojareijitteiden osalta on puutteellinen, yritän oppia lisää… Kohde myytiin 500 euron hinnalla, mikä teki siitä huutokaupan kalleimman M30 kohteen.

Postihistorian puolella huutokaupassa oli yli kolmekymmentä kohdetta tarjolla, mukana muutavia pikkuhyviä. Kotimaan kohteista maininnan arvoinen oli kirjattu painotuote, joka 25 euron lähdöstä n. 29 euroon. Yhden kohteen kohdalla nähtiin aikamoinen ylilyönti. Kyseessä oli Norjaan vuonna marraskuussa 1942 lähetetty kirjattu kirje, jolle oli maksuksi laitettu neljä erilaista M30 leijonamerkkiä yhteensä 11 markan edestä. Kuori oli sensuroitu Suomessa ja saksalaisen sensuurin toimesta Oslossa ja sille oli kirjoitettu ruotsiksi ajatuksia siitä mitä postimaksu voisi olla. Nämä ajatukset eivät ole linjassa sen kanssa mitä posti oikeasti postimaksuna veloitti.

Kirjattu kirje Äänekoskelta Osloon 27.11.1942. Taksa: Kirje (-20g) Pohjoismaihin (1.9.1942–30.6.1945) 3,50mk + Kirjaaminen Pohjoismaihin (1.9.1942–30.6.1945) 3,50mk = 7,00mk. Ylitaksa. Oikeudet kuvaan omistaa HTO huutokauppa.

Oikea taksa on helppoa tarkistaa uudesta taksakirjasta, mutta siitä huolimatta kohde lähti kympin pohjista nousuun jo monta päivää ennen huutokaupan loppukahinoita ja oli saavuttanut 250 euroa jo päivää ennen päätöstä. Loppuhinnaksi muodostui 271 euroa.

Saksaan 2mk/1½mk punaisella M30 päällepainamamerkillä lähetetty postikortti myytiin 50 eurolla, lähtöhinta oli laitettu viiteen kymppiin. Kyseinen kohde oli mielestäni aika kallis – toisaalta jos oli puutos juuri tämän merkin hyvälle singlelle, niin aukon sai täyteen. Se mitä en ymmärtänyt on, että edellinen kohde oli samalla merkillä Englantiin lähetetty postikortti, jonka lähtöhinta oli 30 euroa, itse olisin kilpaillut Englantiin menneestä ensin 50 euroon asti ja vasta sen jälkeen lähtenyt hakemaan Saksan kohdetta… varsinkin kun kumpikin oli muuta kuin aivan juhlaliputuksen arvoinen leimoiltaan. Englantiin mennyt kohde myytiin lopulta 30 euron hintaan.

Muitakin mielenkiintoisia postihistoriallisia kohteita oli tarjolla, mutta niissä oli mukana juhlamerkkejä, jotka tekivät niistä minulle vähemmän kiinnostavia – olen puristi sen asian suhteen, että haluan kohteeni vain M30 merkein, enkä ”sulata” sekapostitteita juhlamerkkien kanssa. Tämä on tietysti omaa hulluuttani, sekapostitteissa ei ole mitään vikaa – mutta meillä jokaisella on omat ajatuksemme…

Kenttäpostiosoitteesta 16.9.1942 Ruotsiin lähetetty lentopostikortti. Taksa: Postikortti Pohjoismaihin (1.9.1942-30.6.1945) 2,00mk + Postikortin lentolisä Pohjoismaihin (30.4.1928-30.9.1942) 0,50mk = 2,50mk. Harvinainen. Oikeudet kuvaan omistaa HTO huutokaupat.

Huutokaupan ehkäpä parhaat M30 kohteet oli tällä kertaa myytävänä sotilaspostin osastossa, jossa myytävänä oli harvinainen postikortti syyskuulta 1942 Ruotsiin. Harvinaisen kortista tekee se, että taksa oli mahdollinen vain yhden kuukauden ajan, kun uusi postikorttitaksa oli jo voimassa ja vanha lentopostitaksa ei vielä väistynyt. Ulkonäöllä kohdetta ei oltu pilattu, vaan se on kaikin puolin muotopuoli – sotilaspostin osastossa se oli siksi, että se oli lähetetty kenttäpostiosoitteesta. Kun kenttäpostia lähetettiin lentona tuli maksaa koko postimaksu. Kohteen lähtöhinta oli 20 euroa ja se ei siitä noussut.

Toinen kiinnostava M30 kohde sotilaspostin osastossa oli painotuotelähetys vuodelta 1944, joka oli ensin lähetetty painotuotteen taksalla sitten eteenpäinlähetetty kenttäpostiosoitteeseen. Koska kenttäpostiin ei saanut lähettää postia ilman kenttäpostilipuketta tai kenttäpostimerkkejä oli lähetykseen, asianmukaisesti, lisätty kenttäpostilipuke. Kyseessä on kiinnostava sekapostitelähetys. Tällaisia kenttäpostiin edelleen lähetettyjä kohteita tunnetaan jonkin verran, ne ovat mielenkiintoisia ja sopivat sekä kenttäpostin, että postihistoriakokoelmiin kotimaan lähetysten kohdalle hyvin. Kohteen lähtöhinta oli 20 euroa ja sillä se myytiin.

Juuri ennen huutokaupan aikataulunmukaista sulkeutumista n. 19.57 Philabid järjestelmä, eli on-line kauppapaikka päätti tehdä niin kutsutun wanhan liiton jysähdyksen ja päätti kaatua. Näin ollen saatiin odottaa ja ihmetellä, että mitä huutokaupassa oikein tapahtuu. Kun 20.22 sain avattua Philabid sivut oli HTO huutokauppa mennyt jo jälkimyyntiin ja kaikki kohteet päättyneet. Sen jälkeen tilanne muuttui ja ilmeisesti tilanne palautettiin siihen hetkeen, kun systemi oli mennyt tilttiin ja huutoaikaa jatkeettiin klo. 22 asti, vaikka huutokauppa oli jo kertaalleen päättynyt…. Nämä tekniset ongelmat ovat erittäin ikäviä juttuja, koska ne aiheuttavat epävarmuutta. Ongelmat jatkuivat myös noin kello 22, kun uusi sulkeutumisaika oli käsillä – järjestelmä ei ottanut huutoja normaalisti vastaan.

Huutokortti huutokauppa numero 20 päättyi tuntia HTO huutokaupan alkuperäisen päättymisajan jälkeen, kello 21. M30 osastossa oli myytävänä yhteensä hiukan alle kolmekymmentä kohdetta, kuten yleensä filatelia ja postihistoria olisivat sekaisin, mutta tällä kertaa myytävänä oli yhtä kohdetta lukuunottamatta pelkästään postihistoriaa. Kun filateliakohteesta, eli 1,25mk/50p merkin I tyypin loistosta ei tehty kauppoja normaalin myyntiajan puitteissa, oli filateliapuolen myyntiprosentti nolla.

Jäniskosken voimalaitokselta 1949 Helsinkiin lähetetty kirjattu kirje. Taksa: Kirje (-20g) kotimaassa (1.12.1948-30.6.1950) 15,00mk + kirjaaminen kotimaassa (1.12.1948-30.6.1950) 15,00mk = 30,00mk. Suomalaista postia lähetettynä Neuvostoliitosta. Oikeudet kuvaan omistaa Huutokortti huutokaupat.

Postihistoriapuolella oli myytävänä muutamia ulkomaan postikortteja asianmukaisilla punaisilla M30 merkeillä ja mm. paikalliskirjealueen sisällä eteenpäinlähetetty paikalliskirje. Mitään erikoisuuksia ei myynnissä ollut. Tältä osin tästä siis tuli lyhyt juttu – onneksi sentään ”Luovutettu alue” osastossa oli M30 ”kivaa” – myytävänä oli nimittäin kaksikin Jäniskosen Voimalaitokselta sodan jälkeen lähetettyä lähetystä, joista toinen oli kirjattu kirje. Kysymyshän on yhdestä suomalaisilla voimalatyömailla Neuvostoliiton puolella toimineista postikonttoreista, joista saattoi lähettää postia suomalaisilla merkeillä. Nämä ovat mielestäni kivoja kohteita – muita mahdollisuuksia, jolloin suomalaisia merkkejä sai käyttää ulkomailla olivat laivaposti sekä YK-posti. Kirjattu kirje nousi 10 euron lähtöhinnastaan n. 15 euroon saakka.

Kaikenlaista näissä kolmessa huutokaupassa oli myytävänä, ei kuitenkaan mitään varsinaisia kanuunoita, ehkäpä kuukauden lentotaksaista postikorttia lukuunottamatta. Kohtalaisen ”normaali” M30 kattaus siis.


Lahden kerhon HK, toukokuu 2019

By

Lahden kerhon huutokauppa päättyi 11.5. lauantaina ja M30 osastolla oli myytävänä yhteensä noin seitsemänkymmentä kohdetta – pääasiallisesti postihistoriaa, kuitenkin mukana muutamia loistoleimattuja ja vähän muuta. Tässä kirjoituksessa keskityn postihistoriakohteisiin, koska filateliapuolella ei ollut mielestäni mitään erityisen jännittävää. Kuten yleensä aloitetaan läheltä ja jatketaan kauas…

Pikakirje 5.7.1944 Raumalta saksalaiseen kenttäpostiin, maksettu kotimaan taksojen mukaisesti. Oikea taksa, jos sellaista on, on minulle arvoitus. Oikeudet kuvaan omistaa KLahden kerhon huutokauppa.

Kotimaassa kulkeneista kohteista mielestäni kiinnostava oli vuonna 1944 Raumalta lähetetty pikakirje Rovaniemelle saksalaiseen kenttäpostiosoitteeseen. Kun kenttäpostin taksoja ja sääntöjä lukee, niin vastaan ei tule pikakirjettä saksalaiseen kenttäpostiin. Uskoakseni lähettäjä on lähettänyt kirjeen ikään kuin se olisi tavallinen kotimaan pikakirje asiaa sen enenpää ajattelematta. Tilanne oli kuitenkin se, että saksalaiselle sotaväelle lähetetyt kenttäpostilähetykset (eli kenttäpostiosoitteeseen lähtetyt lähetykset) olivat 4.1.1943 – 4.9.1944 vapaita postimaksusta 40 grammaan saakka ja ilmeisesti pikapostin lähettäminen kenttäpostiosoitteisiin ei ollut mahdollista? Tässä kuitenkin on täysin maksettu pikapostilähetys saksalaiseen kenttäpostiin, joka on Raumalla leimattu ja ilmeisesti normaalisti pikapostissa perille kulkenut. Eli mielenkiintoinen tapaus – lieneekö muita vastaavia nähty? Itse en ole nähnyt. Kohde myytiin 12 euron limitillä, mikä viitaisi siihen, että kyseessä ei mikään kanuuna ole – mutta on sitä ihmeitä ennenkin nähty!

Kotimaan lentokirje Maarianhaminaan vuodelta 1948 ei mennyt vitosella kaupaksi ja 6mk oranssi yksin postikortilla Tanskaan jäi myymättä myöskin vitosella. Kiinnostavampi erikoistaksainen, tällä kertaa Suomen ja Unkarin välisen erikoistaksan mukainen kirje vuodelta 1944 myytiin kahdeksan euron pohjilla – ei erityisen kallista.

Neljännen painoluokan lentokirje Helsingistä 25.5.1937 Tsekkoslovakiaan. M30 10mk Saimaa, 5mk Olavinlinna ja 2*1,25mk keltainen leijona, yhteensä 17,50mk. Taksa: Kirje (61-80g) ulkomaille (1.11.1936 – 30.9.1942) 9,50mk + lentolisä (61-80g) Eurooppaan (30.4.1928 – 30.9.1942) 8,00mk = 17,50mk. Tsekkiläisten merkkien merkitys? Oikeudet kuvaan omistaa Lahden kerhon huutokauppa.

Vuonna 1937 Tsekkoslovakiaan lähetetty lentokirje, joka oli edelleenlähetetty Tsekkoslovakiasta Lontooseen meni kaupaksi 60 eurolla. Kirjeessä oli painoa neljännen painoluokan verran, mikä on aina hyvä juttu, verrattuna perustaksaiseen lähetykseen. Kuori oli kulkenut ensin lentona Suomesta Tsekkoslovakiaan, josta siihen oli lisätty Tsekkoslovakialasia merkkejä. On tietysti merkityksellistä ymmärtää miksi tsekkoslovakialaiset merkit on kohteelle lisätty, vaikka lentomaksu oli maksettu jo Suomessa ja asiaan liittyykin tsekkoslovakian taksojen osaaminen… Voi olla, että kyseinen kirje on maksettu ”jatkolennon” osalta englantiin, JOS se olisi muuten lähetetty eteenpäin maapostina – ainakin tsekkoslovakialaiset merkit ovat lentopostimerkkejä… mutta ken tietää, se on viisas. Vai onko tässä maksettu joku muu lisä? Kiinnostava kohde siis tämäkin, jos kohta oma tietämykseni ei riitä suoraan sen kokonaisuuden täydelliseen arviointiin. Kohde on myyty joskus aiemminkin, viime vuosina, yleisessä huutokaupassa, minulla on ainakin sellainen muistikuva.

Pikalentokuori Italiaan, kohdeselosteen mukaan vuodelta 1943, mutta suttuisista leimoista päätellen vuodelta 1942, meni kaupaksi alle 15 eurolla. Itse en saanut kohteen osalta taksaa laskettua tasan, joten jätin karkelot sen osalta muille koettavaksi. Lentokohteiden osastolla oli myytävänä lentona Jugoslaviaan 1947 kulkenut 7mk punainen ”carte postale” ehiökortti 3mk keltaisella lisämerkillä. Kohde meni kaupaksi 15 eurolla, nousten yli 100% seitsemän euron pohjistaan. Jugoslavia on parempi kohdemaa.

Lentopostikortti 7.12.1945 Hinnerjoelta New Yorkiin, USAan. M30 3/2mk keltainen ehiökortti ja 2kpl 3mk punaista leijonamerkkiä, yhteensä 9mk. Taksa: Postikortti ulkomaille (1.9.1945 – 31.12.1946) 6,00mk + postikortin lentolisä Yhdistyneisiin Kuningaskuntiin (24.10.1945 – 31.12.1947) 3,00mk = 9,00mk. Kohtalaisen vaikea kohde. Myytiin 40€ limitillä. Oikeudet kuvaan omistaa Lahden kerhon huutokauppa.

Huutokaupan minun mielestäni kiinnostavin M30 kohde oli 3mk / 2mk keltaisella päällepainama-ehiökortilla lisämerkein USAan lähetetty lentopostikortti vuodelta 1945. Kortilla oli kirjoitus ”By air to the United Kingdom”, joka siis tarkoittaa yksinkertaisesti, että ”lentona Yhdistyneisiin Kuningaskuntiin saakka” ja viittaa siihen, että kortti on kulkenut tämän jälkeen laivalla Yhdysvaltoihin. Samaan aikaan oli mahdollista maksaa myös kalliimpi lentomaksu koko matkalta Yhdysvaltoihin. Kuten hyvin tiedetään on posti Suomesta Yhdysvaltoihin kohtalaisen tavallista, mutta samaan aikaan tiedetään, että postikortit ovat vähemmän yleinen lähetyslaji kuin kirjeet, lisäksi pitää muistaa, että lähetyksen aikaan voimassa oli 6mk postikortin pohjataksa ja tietää, että Sodan jälkeen 1945 ei postikorttiposti ei ollut kovin yleistä. Lisäksi kun muistetaan, että kuuden markan pohjataksaisia lähetyksiä lentona Euroopan ulkopuolelle tunnetaan vain kourallinen, tullaan lopputulokseen, nämä asiat ynnäämällä yhteen, että kyseessä onkin kohtalaisen vaikea lentokohde. Tämän oli myyntiin jättäjä selvästi tiennytkin, koska limitti oli asetettu 40 euroon. Lisäksi tietysti on huomattava, että sille, joka M30 ehiöitä keräilee, on kyseessä aikamoisen hyvä kohde tälle päällepainamaehiölle. Oli miten oli, ei tämä kohde herättänyt juuri minkäänlaista intoa ostajissa, se jäi myymättä huutokaupan aikana ja näköjään on mennyt kaupaksi jälkimyynnissä – sinänsä mielenkiintoista, sillä kohde oli erittäin hyvä ja erityisesti lentopostikokoelmiin sopiva. Lentopostikokoelmissa tulee mielestäni näyttää eri reittien osalta eri taksamahdollisuuksia – kun puhutaan vaikeammista pohjataksoista saadaan ”nopeasti vaikeutta lisää”, kun pystytään näyttämään jo valmiiksi vaikealle kohteelle variaatiota.

Summa summarum: Lahden kerhon huutokauppa ei jättänyt täysin kylmäksi, mikä on tietysti mukava asia. Kesä näyttää saapuneen, seuraavana vuorossa onkin ruohon leikkuu, sillä piha näyttää tällä hetkellä sen verran safarilta, että kohta tulee kaupungilta huomautus, ellei asialle tapahdu nopeasti jotakin.

Toukokuun HTO huutokauppa ja M30 harvinaisuus

By

HTO huutokaupan 42. kilpailu loppui 10.5.2018 – tällä kertaa HTO ei pystynyt samaan kuin joskus aikaisemmin, eli erinomaiseen M30 tarjontaan. Itse asiassa M30 tarjonta oli tällä kertaa mielestäni kohtalaisen laimeaa. Tämä kertoo siitä tosiasiasta, että hyviä M30 kohteita ei suinkaan riitä jokaiseen huutokauppaan niputtain, vaikka joskus siltä ehkä saattaisikin vaikuttaa. Ne, jotka ovat asiaa vasta vast´ikään alkaneet seurata ovat saattaneet saada väärän kuvan, sillä muutamien M30 aluetta keränneiden keräilijöiden kokoelmien hajoittamisen yhteydessä on hyvää tavaraa ollut viimeaikoina ”tavallista” enemmän myynnissä. Vaikka trendi on sen suuntainen, että tavara ”lisääntyy”, koska verkon kautta sitä on hyvin helppoa myydä ja ostaa, ei kovimpien kohteiden lukumäärä ole tästä aivan fundamentaalisesta muutoksesta huolimatta lähtenyt mitenkään räjähdysmäiseen nousuun. Filosofiasta sen verran… nyt itse asiaan…. Myytävänä siis oli noin parikymmentä M30 filateliakohdetta ja noin 25 postihistoriakohdetta. Myytävänä oli M30 rullamerkkejä isompina kohteina – tarkoitan, että ei yksittäisinä merkkeinä, vaan kohteina, jotka sisälsivät useita rullamerkkejä ja rullamerkkien ”rimpsuja”. Toinen kohteista meni kaupaksi ja nousi kympin lähdöstä aina 28 euroon. Useita loistoja myytiin kympin pohjahinnalla ja parhaimmillaan loistojen hinnat nousivat jonkin verran, 50mk Tammerkoski-merkin loisto Oulussa 1955 leimattuna myytiin 46 eurolla. Mielestäni hinta oli aika kova, sillä 50mk merkkien vaikeat loistot ajoittuvat huomattavasti aiempaan aikaan. Mitään erikoista ei filateliapuolella myytävänä ollut.

Yllä: Lentopikakirje 24.7.1934 Helsingistä Tukholmaan Ruotsiin. M30 5mk olavinlinna, 2mk violetti ja 1mk oranssi leijonamerkki, yhteensä 8 mk. Taksa: Kirje (-20g) Pohjoismaihin (1.12.1931 – 15.6.1940) 2,00mk + pikalisä Pohjoismaihin (1.12.1931-31.12.1934) 5,00mk + lentolisä Pohjoismaihin (30.4.1928-31.9.1942) 1,00mk = 8,00mk. Parasta kohteessa on se, että kaikki maksut = perustaksa ja lisät on maksettu ”omilla merkeillään”. Oikeudet kuvaan omistaa HTO huutokaupat.

Postihistoriapuolellakin oli hiljaista, perustavaraa myytiin ja kaupaksi se meni kohtalaisen keskinkertaisesti. Nousuja nähtiin vain muutamien kohteiden osalta. Nostan myytävistä esiin vain pari kohdetta – pikana lähetetty lentokirje vuodelta 1934 Ruotsiin ja kolmen Saksaan lähetetyn kirjeen erä. Pikalentokuori on aina parempi kuin tavallinen lento ja 1930-luvulta tällaiset eivät ole kovin harvinaisia, mutta kuitenkin ihan hyviä kohteita. Kyseinen kohde oli myymättä huutokaupan päättyessä, mutta joku osti kohteen jälkimyynnistä kympin pohjalla. Mielestäni ihan ok kohde postihistorialliseen M30 kokoelmaan. Saksaan menneiden kolmen kirjeen erä myytiin myöskin pohjahinnalla 12 euroa. Tämä erä oli kiinnostava, sillä mukana oli Saksaan 1943 lähetetty kirje, siis erikoistaksainen, joka oli maksettu 3½/2,75mk päällepainama-merkillä. Nämä päällepainamamerkit erikoistaksalla singlenä eivät suinkaan ole jokapäiväisiä kohteita, vaan kohtalaisen vaikeita tapauksia – niitä tunnetaan erikoistaksoilla (siis Saksaan ja muihin Euroopan Posti ja Pikatiedotusliiton sopimusmaihin) vain kymmenen – viitisentoista kappaletta. Erässä oli toinenkin kiinnostava kirje, nimittäin vuonna 1941 Düsseldorfiin lähetetty lentokirje, jolle oli maksuksi laitettu yhteensä 9½mk edestä M30 merkkejä. Kun taksa lasketaan, huomataan, että kyseessähän ei tosiaan ole erikoistaksa-aika, joka alkoi vasta tämän kirjeen lähettämisen jälkeen vuonna 1942, mutta samalla huomataan, että kyseessä on toisen painoluokan lentokirje. Toisen painoluokan kirjeet ovat huomattavasti parempia kohteita kuin ensimmäisen painoluokan ”tavalliset” kirjeet. Vaikka kyseessä ei ollut erikoistaksainen kirje, erikoistaksaisia toisen painoluokan kirjeitä tunnetaan aniharvoja kappaleita, on tämä mielestäni hyvä kohde. Ostaja taisi ymmärtää asian ja muut jättivät kohteen omaan arvoonsa.

Yllä: Kenttäpostipaketti joukkoihin 16.8.1944 Kemistä. Paketti 2kg, joka oli maksimipaino. Pieni vihreä kenttäpostilipuke ja 5mk Olavinlinna M30 merkki. Kenttäpostilipukkeen vasta-arvo (1.10.1942 – 4.12.1944) 4,00mk. On huomattava, että pieni vihreä lipuke tuli käyttöön vasta 15.7.1944, ja sen käyttöaika on ollut joukkoihin lähetettäessa 15.7.1944 – 26.11.1944, eli noin neljä ja puoli kuukautta. Kenttäpostipaketin (1-3kg; maksimi lähetyksen päivänä 2kg) alennettu taksa (1.10.1942 – 4.12.1944) 5,00mk. Oikeudet kuvaan omistaa HTO huutokaupat.

Kenttäpostin osastossa oli myytävänä muutamia kenttäpostipakettien kortteja – näistä kirjoitin juuri viimeisessä blogissani, joten ehkäpä jollakulla lukijalla on mielessä miten ”juonikkaita” kenttäpostipakettien taksat voivat olla. Tällä kertaa ei tarjonta yltänyt juonikkuudessaan aivan merstarillisiin sfääreihin, mutta pari hyvää ja siistiä kenttäpostipakettikohdetta oli kuitenkin tarjolla. Siisteys ei ole tässä tapauksessa mikään ”yleinen asiantila”, sillä kenttäpostipakettien kortit ovat usein nuhruisia. Myytävänä oli vuoden 1942 helmikuulta yksikköön lähetetty pakettikortti, jolle oli laitettu maksuksi punainen kenttäpostilipuke ja 1mk oranssi M30 leijonamerkki. Vuoden 1942 helmikuussa lipukkeen vasta-arvo oli neljä markkaa ja (vain) sitä käyttämällä sai käyttää alennettua kenttäpostin pakettitaksaa, joka kortin tapauksessa oli yksi markka. Toinen kiinnostava kenttäpostipakettikohde oli vuonna 1944 joukko-osastoon lähetetty KP-pakettikortti, joka oli maksettu pienellä vihreällä kenttäpostilipukkeella ja 5mk Olavinlinna M30 merkillä. Lipukkeen arvo oli lähettämisen aikaan 4mk ja taksa siis yhteensä 9mk. Kohteen kuvasta saattoi nähdä, että kohde oli ollut kokoelmassa ja sen selosteessa kerrottiin, että Puolanka, jonka kauttakulkuleima paketilla oli, oli toiminut väliaikaisena kenttäpostin konttorina. Ihan mielenkiintoinen detalji, joka varmasti kiinnostaa kenttäpostin erikoiskeräilijöitä. Kohteen hinta ei kuitenkaan noussut 15 euron limitistä. Myytävänä oli myös vuoden 1944 Pääsiäisen kortti kenttäpostiin, eli aikana, jolloin kenttäpostiin sai erikseen lähettää pääsiäistoivotuksen 50 pennillä kymmenen päivän ajan. Näitä kenttäpostin pääsiäisen erikoistaksaisia tulee tasaisin väliaijoin esiin ja niitä on myyty erilaisin hinnoin – nyt kortti myytiin 12 euron limitillä.

Tänään minulle saapuneessa Keräilyuutiset-lehdessä oli Hannu Kaupin artikkeli M30 postilähetysten harvinaisuudesta. Hannu oli artikkelissaan ”päivittänyt” harvinaisuustiedon juttuun mukaan otettujen kohteiden osalta. On virkistävää nähdä päivitettyä tietoa ja monelle varmasti ylipäätään nähdä, että miten harvinaisia M30 kohteet oikeastaan ovat – saattaa tulla yllätyksenä. Erityisen osuva kommentti on mielestäni Hannun huomio siitä, että Zeppelin virhepainamakuori, joita tunnetaan noin 20 kpl maksaa huutokaupassa lähes kymppitonnin, kun vastaavalla harvinaisuudella ”siunattu” M30 on huomattavasti halvempi. Kyse onkin siitä, että kysyntä määrää hinnan – Zeppelin on kansainvälinen keräilykohde ja virhepainamakuoret ovat kansainvälisestikin katsottuna Zeppelinkeräilyn aatelia, kaikki alaa keräävät haluavat sellaisen – M30 erikoisuuksia halajavat vain M30 erikoiskeräilijät ja tietyissä tapauksissa sota-ajan postin erikoiskeräilijät… viimeksimainittujen ryhmien nuppiluku jää rankasti jälkeen Zeppelinkeräilijöiden lukumäärästä ja ”taistelua” ei kohteista samalla tavalla synny. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö harvinaisuutta olisi, vaan se tarkoittaa, että harvinaisiin kohteisiin pääsee M30 keräilyssä järkevillä summilla kiinni. Tämä oli aikanaan yksi niistä asioista, jotka saivat allekirjoittaneenkin päätymään M30 postihistoriakeräilyyn, omalle kohdalleni kun ei vielä ole Lottopottiakaan siunaantunut. Mutta mutta… juuri saapuneen sähköpostin perusteella on Lahden Kerhon huutokauppa avautunut… täytyypä mennä tutkimaan. Toivotan kaikille äideille tässä kohtaa erinomaista äitien päiväsunnuntaita!

 

 

HTO Huutokauppa 38 – Toukokuussa

By

HTO huutokaupat järjestivät 38. huutokauppansa toukokuussa, juuri ennen Finlandia 2017 tapahtuman alkua. Näyttelyyn osallistuvien keräilijöiden kannalta tilanne saattoi jo olla se, että tästä huutokaupasta ei apuja olisi tiedossa, sillä mikäli kohteita ei hakisi paikan päältä eivät ne ehtisi enää mukaan kokoelmaan. Allekirjoittanut ei ollut tämän varaan laskenut, vaikka mielenkiinnolla huutokauppaa seurasikin. Itse asiassa olin pohtinut asiaa siltä kantilta, että koska Finlandia 2017:n tuomareille oli jo kuukausia aikaisemmin toimitettu kokoelmasta scannatut kuvat olisi hyvin epätodennäköistä, että viimehetken muutoksilla olisi juuri minkäänlaista vaikutusta arvosteluun. Vaikka huutokauppa ehkä siis oli ”liian myöhäinen” suurta näyttelyä ajatellen oli tarjolla silti kiinnostavia M30 kohteita.

Yllä: Palloileva leijona (kuva HTO huutokaupoilta)

Filateliapuolella myytävänä oli aika monta kohdetta, joissa oli useampia M30 merkkejä samassa kohteessa – mm. suojareijitettyjä, loistoleimattuja ja siirtymiä – lähtöhinnat oli laitettu maltillisiksi. Kohteet menivätkin kaupaksi. Mitään varsinaisia kanuunakohteita ei merkkipuolella ollut myytävänä. Kiinnostavia olivat 20mk postitalomerkin tarttuma, joka myytiin 10 euron limitillä ja ns. ”palloileva leijona” eli tunnettu 1mk vihreän leijonamerkin kuvakevirhe.

Yllä: Vapaakirje pikana, vain pikalisä maksettu. Hyvä 30mk linja-auto merkin yksittäiskäyttö. Myyntihinta 20 euroa. (kuva HTO huutokaupoilta)

Postihistoriapuolella kiinnostavia kohteita oli myytäviä useampiakin. Yksi kiinnostava oli kotimaan vakuutettu kirje, jolle oli maksettu lakkaus ja vakuutusarvon laskenta. Näitä tavataa aina silloin tällöin ja vakuutetut kirjeet, joille näitä lisäpalveluita on maksettu ovat paljon parempia kuin ns. perustavara. Myytävänä oli myös kolmen markan keltainen leijona single postikortilla. Kohteen lähtöhinta oli 30 euroa eikä se mennyt kaupaksi. Kuten hyvin tiedetään postikortin taksainen 3mk keltainen kotimaassa on hyvä kohde – tässä ei kuitenkaan ollut kysymys postikortin taksasta, vaan sen jälkeisestä painotuotteen taksasta, joka sekin oli 3 markkaa. Nämä painotuotteet eivät suinkaan ole yhtä vaikeita kuin postikortit samalla merkillä. Kotimaan (ja Pohjoismaisten) postikorttien taksa oli mahdollinen merkillä vain noin kaksi kuukautta. Tämä asia näköjään tunnetaan eikä kukaan ”polttanut näppejään”.

Ehkä paras kotimaan kohde oli vuonna 1955 lähetetty vapaakirje, johon oli maksettu erikseen pikalisä. Vapaakirjeoikeuden omaavilla yhteisöillähän oli oikeus lähettää postia ilman postimaksua, mutta mikäli haluttiin käyttää lisämaksullisia palveluita tuli nämä maksaa. Tässä tapauksessa lähettäjä, Pohjois-Karjalan Metsänhoitolautakunta on halunnut lähettää kirjeen pikana ja maksanut pikalisän. Lähettämisen aikaan pikalisä on ollut 30mk. Tällaisia vapaakirjeen pikalisiä tunnetaan jonkin verran, ne eivät kuitenkaan ole jokapäiväisiä. Vaikein lisämaksullinen palvelu vapaakirjeille lienee lentolisä. Ehiöpuolella oli myytävänä pikapostikortti, joka oli maksettu samaisella 30mk linja-auto merkillä – pikapostikorttikaan ei ole erityisen tavallinen tuttavuus ja kyseinen ehiökortti oli 20€ hinnallaan mielestäni edullinen ostos, tämä oli myös kohteen limitti. Erien joukossa oli yksi kiinnostava kenttäpostia sisältävä erä, jonka yksi kuvista oli hyvästä M30 kohteesta – kirjeestä, joka oli lähetetty takaisin lähettäjälle, koska kenttäpostia sai lähettää lähettämisen aikaan vain kenttäpostimerkein. En tätä erää kuitenkaan uskaltanut huudella, koska näkemättä en voinut tietää olisiko siinä mitään muuta minulle.

Yllä: Kiinnostava kenttäpostikohde erästä – kirje leimattu ”Takaisin lähettäjälle käytettävä kenttäpostimerkkejä” (kuva HTO huutokaupoilta)

Pohjoismaihin menneitä kohteita ei ollut montakaan ja niiden joukossa ei minua kiinnostavia, Eurooppaan ja Euroopan ulkopuolelle sitä vastoin oli myytävänä ja mukana oli kiinnostaviakin kohteita. Minua henkilökohtaisesti kiinnosti eniten kohde #418, jonka kohdeseloste kuului seuraavasti: ”3½mk sininen kuorella Englantiin -38 ja Itävaltaan -42” ja joka sisälsi siis kaksi 3½mk sinisellä singlellä maksettua ulkomaan kirjettä. Yritin tihrustaa kuvasta, että mikähän päiväys vuoden 1942 kuorella oli ja olin mielestäni vakuuttunut, että se olisi jotakin syyskuussa 1942 ja päätin ostaa kohteen. Olin positiivisesti yllättynyt, kun kohde lohkesi limitillä. Tarkempi tarkastelu kotona osoittikin, että olin tihrustanut oikein ja päivämäärä on 15.9.1942 – eli hyvin mielenkiintoisena aikana. Mielenkiintoisena siksi, että syyskuun alussa 1942 kotimaan kirjeen perustaksa nousi 2,75 markasta 3½ markkaan – tämä vaikutti tietysti kaikkiin Suomen kanssa postisopimussuhteessa oleviin valtioihin menevän postin hintoihin – tuohon aikaa näitä olivat Pohjoismaat, Viro ja Latvia sekä tärkeänä Saksa (valloituksineen) ja Unkari. Lisäksi kun tiedetään, että ensimmäisen luokan kirjeen taksa ulkomaille nousi 4½ markkaan vasta 1.10.1942 huomataan, että kirjeen taksa ”kaikkialle” oli sama 3½mk kyseisen syyskuun ajan.

Yllä: Kohteen 418 kuva. Minua kiinnosti erityisesti ylempi kuori. (kuva HTO huutokaupoilta)

Kun oli tehty lisäksi päätös painaa 75p oranssi leijonamerkki, jotta voitaisiin loppuunkäyttää mahdollisimman paljon Postin varastoissa olevia 2,75mk merkkejä ennen kuin uusi 3½mk oliivi julkaistaisiin oli tilanne se, että syyskuun ajan 1942 oli sininen 3½mk merkki ainoa M30 merkki, joka yksin sopi kaikkiin maihin meneviin ensimmäisen painoluokan kirjeisiin. Kyseessä oli siis aikamoinen uusrenessanssi tälle merkille, jonka painoerä oli jo käytännössä loppu. Kyseisen kohteen toinen kuori siis oli kuin olikin lähetetty juuri tänä aikana ja vieläpä Itävaltaan, joka oli yhdistynyt Saksan kanssa (Anschluss) ja näin kuului Saksan kanssa tehdyn postisopimuksen piiriin. Kysymyksessä on hyvä ja mielestäni kokoelmakelpoinen knoppi. Kun kuori on vielä sensuroitu Suomessa on se jopa hyvä näköinenkin. Hyvien kohteiden ei välttämättä tarvitse maksaa maltaita!

Yllä: Ranskaan lähetetty 4½mk sininen single vuodelta 1943 lokakuulta. Saksan ja Suomen sensuurit. Oikea taksa. (kuva HTO huutokaupoilta)

Harmaan 60 pennin leijonamerkin parilla lähetetty postikortti Englantiin ei mennyt kaupaksi 40 euron lähtöhinnallaan. Minunkin mielestäni lähtöhinta oli nykymarkkinassa liian korkea, vaikka kyseessä oleva käyttö on yksi 60p harmaan merkin parhaista. Tälle merkille, jonka painamiselle ei tunnu löytyvän mitään järkeviä perusteita, ei ole oikeastaan mitään hyviä käyttöjä – singlekohteitahan merkille ei ole mahdollista olla, pl. sattumankauppaa tulleet lunastukset. Toinen sininen leijonakuori, 4½mk sinisen leijonan yksittäiskäyttö Ranskaan vuodelta 1943 myytiin hintaan 72 euroa, eli kohtalaisen edullisesti. Nämä 4½mk siniset singlet ovat hyviä kohteita.

Yllä: Pikalentokirje (<10g)  7.8.1946 Helsingistä Yhdysvaltoihin – ei sittenkään niin kovin helppo taksayhdistelmä. Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille (1.9.1945 – 31.12.1946) 10,00mk + pikalisä ulkomaille (16.1.1946 – 31.12.1946) 15,00mk + lentolisä (vyöhyke 6) Yhdysvaltoihin (24.10.1945 – 31.12.1946) 22mk (2x) = 69,00mk. (kuva HTO huutokaupoilta)

Euroopan ulkopuolelle menneistä kohteista mainitsen Yhdysvaltoihin menneen pikalentokirjeen vuodelta 1946. Kirje ei sinänsä vaikuta mitenkään erikoiselta, mutta oman rajatun kokemukseni perusteella tiedän, että lentopikakirjeet eivät ole kovin yleisiä. Kirjattu lento on yleisempi yhdistelmä. Kohteen lähtöhinta oli 10 euroa ja se myytiin hintaan 20 euroa. Tässä kohteessa hyvää oli 50mk Tampere merkki, jonka käyttö sellupaperilla (tilauserä 668), kuten tällä kirjeellä oleva merkki luultavasti on, on hiukan parempi kuin tämän jälkeen tulevien erien. Ensimmäinen vuonna 1942 painettu tilauserä on hyvinkin nihkeästi löydettävissä hyvillä lähetyksillä vähääkän paremmilla leimoilla.

Kaiken kaikkiaan ihan mielenkiintoinen huutokauppa, vaikkei mitään uskomattomia kanuunoita ollutkaan liikkeellä.

SFP / Hellman HK 18.10.2014

By

Hellman-huutokaupassa, eli Suomen Filateliapalvelun järjestämässä kansainvälisessä huutokaupassa oli taas joitakin malli 1930 kohteita myynnissä; näistä useat olivat mielenkiintoisia. Myyntihinnat olivat vähintäänkin vaihtelevia, osa kohteista myytiin mielestäni kalliilla, toiset vaihtoivat omistajaa edullisemmin. Kaiken kaikkiaan on todettava, että kohteiden lähtöhinnat olivat jo aika korkealla. Nostan taas muutamia kohteita esille, joita ”päivittelen” hiukan laajemmin. Tällä kertaa mukana ei ollut alusta lähtien kuvia, mutta sain onneksi SFP:stä luvan käyttää niitä – kiitos siitä! Kuvien kanssa ”raportointi” on huomattavasti paljon antoisampaa.  Aloitan Malli 1930 osastossa myydyistä kohteista:

123583Yllä: ”Specimen collection mauretanie” leimatut 1:75/1,25mk keltainen, 2:75/2mk punainen ja 2,75 violetti M30 leijona kolmirivilö. Kaikki oikeudet kuviin omistaa Oy Hellman huutokaupat.

Kohde 2139, selitteellä: ”Harvinaiset Mauritanian UPU SPECIMEN -päällepainama merkit 1.75/1.25 mk 3-rivilö ja 2.75/2 mk 3-rivilö sekä 2.75 mk 3-rivilö asiaan kuuluvalla leikkeellä. Specimen Collection Mauritania -näytemerkkejä on olemassa näistä arvoista vain nämä kappaleet! Uniikki kohde kokoelmaan!”. Loppuhinta sama kuin lähtöhinta, 200€ – kolmen vuonna 1940 julkaistun leijonamerkin UPU näyttemerkit. Kyseessä on siis aikamoinen kommervenkki, joka on näyttelyihin tähtäävälle M30 filatelistille tarpeellinen – muissa kokoelmissa tällaiset ovat ehkä hieman yliampumista. Hinta ei ollut kohteen harvinaisuuden huomioon ottaen mielestäni erityisen kallis.

[Kommentti: Nämä ovat suurella todennäköisyydellä peräisin James Bendonilta, yhdeltä tunnetulta koko maailman specimen merkkien keräilijältä. Bendon on ilmeisesti saanut joskus haltuunsa suuren määrän kaikkien maiden Mauretania UPU specimen leimattuja merkkejä; luultavasti joku on ”ryöstänyt” Mauretaniassa postimuseon tahi sieltä on näitä merkkejä myyty massana ulos. Oli miten oli, nämä ovat tiensä löytäneet tähän huutokauppaan].

124950Yllä: ”9 päivän taksainen” lentokuori 21.2.1945 Porvoosta Oldhamiin Englantiin. Suomen ja Englannin sensuurit. M30 7mk postitalo ja 1½mk harmaa, yhteensä 8½mk. Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille 1.10.1942 – 30.6.1945 4,50mk, lentolisä Englantiin 19.-27.2.1945 taksa 4,00mk/5g (postin sähkösanoman mukainen taksa avautuneelle Englannin lentoliikenteelle), yhteensä 8,50mk. Kaikki oikeudet kuviin omistaa Oy Hellman huutokaupat.

Kohde 2146, selitteellä: ”7 markkaa Postitalo ja 1½ markkaa harmaa lentokuorella Englantiin, Porvoo 21.2.45. Harvinainen kolmannen päivän käyttö yhteyden aukeamisesta. Lentotaksa voimassa vain yhdeksän vuorokautta!”. Kysymyksessä on siis M30 postihistorian lyhyin (tai ainakin yksi lyhyimmistä) taksoista, 9 päivän pituinen lentotaksa Englantiin. Lähtöhinta oli 100€, jota ei kukaan maksanut huutokaupassa. Kohde jäi jälkimyyntiin. Tunnettujen 9 päivän taksaisten lukumäärä lienee jossain viidentoista kappaleen paikkeilla, joten kyseessä ei ole erityisen helppo kohde. Limitti oli liian korkealla, näköjään… hinta ei minusta mitenkään valtavan kovalta kuitenkaan vaikuttanut.

Myynnissä oli myös kolme hammastamatonta paria 1,25mk/50p keltainen päällepainamamerkki, 4mk postitalo ja 10mk Saimaa. Näiden myyntihinnat jäivät alle sataan euroon (ilman huutomaksuja jne.).

[Kommentti: Nämä ovat alunperin kokonaisista arkeista leikattuja paloja, joita on pikkuhiljaa tullut markkinoille. Nämä katosivat aikoinaan ja sitten tulivat esiin myöhemmin erään PTL:n korkean virkamiehen kuoltua. Tiedetään erään filatelistin nämä kaikki ostaneen ja grillitiedon mukaan sen jälkeen Hellmanin haltuun joutuneen. Kyseisten arkkien alarivin alle oli allekirjoituksin varmistettu niiden olevan ”aitoa asiaa” ja alarivista leikatut kappaleet ovat olleet Jussi Tuorin kokoelmassa näytillä; ne ovatkin parhaat, mitä näistä arkeista palasina on olemassa. Homman nimi siis kuitenkin on se, että näitä pareja on nyt jo myytyjen lisäksi olemassa ”pari poikineen”]

 

Kokoelmien (lähetyserät / kokoelmat) osastoissa oli myytävänä muutamia kiinnostavia M30 merkkejä sisältäviä kohteita:

125582Yllä: Kohdekuva Markku Vuorenmaan näytelykokoelmasta. Kaikki oikeudet kuviin omistaa Oy Hellman huutokaupat.

Kohde 2809, selitteellä: ”m/30 näyttelykokoelma kauniistit montteerattuna yli 160 sivulle viidessä kansiossa. Paljon lähetyksiä, tutkittu värejä, papereita, erikoisuuksia kuten laskoksia, tarttumia ym. Upea kokoelma jatkettavaksi eteenpäin! Nähtävä! Ex Markku Vuorenmaa”. Edesmenneen turkulaisen Markku Vuorenmaan jäämistöstä hänen M30 kokoelmansa. Kokoelma sisältää kaikki M30 merkit, paljon filateelisia erikoisuuksia, kuten laskoksia, siirtymiä ja muita merkkierikoisuuksia, lisäksi kaikista merkeistä oli mukana yksi tai useampia postitteita. Muutamia huippuhyviäkin postitteita oli mukana, kuten 3½mk sininen yksin kuorella Saksaan syyskuussa 1942, eli ennen 3½mk oliivin julkaisua. Lisäksi Vuorenmaalla on ollut 2:75mk/2mk punainen päällepainamamerkki yksin kuorella Saksaan viiden kuukauden erikoistaksalla, mutta tätä en tajunnut katsoa, kun kävin kohdetta katsomassa. Näiden huippukohteiden lisäksi oli myös kaikenlaista pikkumukavaa. Limitiksi oli asetettu 1200€, joka mielestäni oli kohtalaisen korkea. Tosin minä arvioin hintaa niiden kohteiden perusteella, joita minulta itseltäni puuttuu, näin ollen kyseessä ei ole sama asia, kuin se, että joku haluaisi aloittaa M30 keräilyn ostamalla tämän kokoelman – siihen tarkoitukseen kyseessä oli erinomainen mahdollisuus. Loppuhinnaksi tuli 1550€.

125479Yllä: Kohdekuva kenttätyyppikokoelmasta, jonka Markku Vuorenmaa oli rakentanut. Kaikki oikeudet kuviin omistaa Oy Hellman huutokaupat.

Kohde 2811, selitteellä: ”Tutkijan kiintoisa erä m/30 kuvakevirheitä ym kolmessa säiliökirjassa myös hieman vanhempia julkaisuja alkaen 1866. Mukana m/30 levytunnusluettelo. Ex Markku Vuorenmaa”. Markku Vuorenmaa oli tunnettu nimenomaan M30 kuvakevirheiden kanssa tekemästään työstä – ei kuitenkaan niin tunnettu kuin mitä ehkä olisi pitänyt olla, sillä kuvakevirheiden tutkimus on aliarvostettu osa filateliaa, jonka olennaisuus tulee ilmi erityisesti aitoutustoiminnassa. On nimittäin tarkalla työskentelyllä mahdollista identifioida lähes kaikkien merkkien kuvakkeet ja suuri osa painoseristäkin erikseen; näiden tietojen avulla on helpompaa arvioida esimerkiksi leimauksien todenperäisyyttä, varmistaa esimerkiksi sellaisia asioita kuin, että onko merkki tullut postimerkkivihosta jne. Ostin tämän referenssikokoelman pois, sillä Vuorenmaa ei ollut ”etsinyt kuvakevirheitä luettelon perusteella” vaan hänen työnsä perustui siihen, että istutaan lukemattomia tunteja postimuseossa ja vertaillaan merkkejä arkkeihin. Eli siis työtä, jonka perusteella voidaan tehdä kuvakevirhe tai oikeammin kenttätunnusluetteloita. Kohde irtosi limitillä 100€ + kulut.

Kohde 1783, selitteellä: ”Suomen postitaksoja 1930 – 1969 näyttelykokoelma 80 sivua kansiossa mm paikalliskirjeitä, asiakiroja, ulkomaan taksoja ym”. Kyseessä oleva kohde oli mielenkiintoinen sekoitus tavallista materiaalia ja muutamia parempia M30 kohteita. Kyseessä oli taksakeräilijän kokoelma, jossa oli perustaksojen lisäksi myös mm. osoitemuutosilmoituksia (ei kuitenkaan M30 merkeillä). M30 osalta parhaat kaksi kohdetta olivat mielestäni vapaakirje pikana, jolla oli maksettu M30 merkeillä siis pelkästään pikalisä ja M30 paikalliskirje, joka oli edelleen lähetetty Ruotsiin; kumpikin edellämainituista on hyvä kohde. Nämä seikat huomioon ottaen voidaan ajatella myyntihinnan 130€ olleen aika hyvän; limitti kohteessa oli 100€.

Kenttä ja Sotilaspostin osastossa oli tällä kertaa paljon mielenkiintoista. Vaikutti siltä, että erittäin hyvä kenttäpostikokoelma oli pilkottu myytäväksi; mukana oli niin SS-miesten lähettämää postia, hyvää kenttäpostia ja muutamia M30 kiinnostaviakin kohteita. Kaikki kohteet tässä kokoelmassa oli monteerattu tyylikkäästi kokoelmasivuille ja mukana oli erittäinkin hyviä kohteita.

125308Yllä: Kiinostava kohde 2323. Kohteen hinta nousi lähes nelinkertaiseksi lähtöhintaan verrattuna, joten se oli muidenkin mielestä kiinnostava. Kaikki oikeudet kuviin omistaa Oy Hellman huutokaupat.

Kohde 2323, selitteellä ”1943 kirjattu sotilasasia m/30 merkeillä 28.1.43 Helsinki Saksan kp-osoitteeseen 38450 + Feldpost F (Militärdienstsache)”. Kysymyksessä oli ilmeisesti yrityksen lähettämä kuori, jolle oli kirjoitettu koneella ”sotilasasia kirjataan” ja kuorelle oli mitätöity 3½mk edestä M30 merkkejä. Kuori oli lähetetty Saksalaiseen kenttäpostiosoitteeseen ja leimattu ”Feldpost” leimalla ja sensuroitu Suomessa. Kysymyksessä on mielestäni kiintoisa lähetys, sillä minulle on hieman epäselvää, että onko kysymyksessä ns. virkakirje, jolle on maksettu vain kirjaaminen ja se on lähetetty kenttäpostiin, vai kenttäpostikirje, joka on kirjattu ja jolle on maksettu kirjaaminen, vai mikä… Kenttäpostiohjesääntö sanoi, että kenttäpostilähetyksiä ei voi kirjata, tämä viittaisi siihen, että kysymyksessä olisi kenttäpostiin lähetetty sotilasasia = virkakirje, joka on haluttu kirjata, mutta koska kuorella ei ole kirjauslipuketta, vaikuttaa siltä, että merkit on ehkäpä ilman kirjaamisen toteuttamista mitätöity. Lisäksi, koska tämä on lähetetty Saksalaiseen kenttäpostiosoitteeseen, niin olisiko mahdollinen (tai siis kenttäpostiohjesäännön mukaan mahdoton) kirjaaminen pitänyt olla taksaltaan 4½mk, joka oli siis kirjaamisen taksa ulkomaille; toisaalta ko. kenttäpostiosoite on saattanut sijaita Suomessa… Eli kohtalaisen kiintoisa lähetys kaiken kaikkiaan. Lähtöhinta oli 30€ loppuhinta 110€.

124506Yllä: Sekapostite kenttäpostia ja M30; M30 merkillä maksettu lentolisä. Hieno kohde, jossa on useita mukavia postihistoriallisia detaljeja. Kaikki oikeudet kuviin omistaa Oy Hellman huutokaupat.

Kohde 2330, selitteellä ”1944 hieno kenttäpostilentokuori Valkeakoski 27.5.44 Saksan Feldpost -osoitteeseen 19115 Riga:ssa. Palautettu: Unrichtige Feldpostnummer -leima”. Ja hieno tämä kohde kyllä onkin; lentolisä täytyi aina maksaa erikseen; tässä tapauksessa se on tehty M30 ”tavallisella” merkillä ja varsinainen postimaksu on maksettu kenttäpostimerkillä; eli siis kiinnostava sekapostite. Lisäksi kun tämä on lähetetty ”kotimaan taksalla” saksalaiseen kenttäpostiosoitteeseen on tämä erikoistaksainen. Kuori on palautettu, sillä siinä on ollut väärä kenttäpostinumero. Lähtöhinnaksi oli laitettu 50€, myyntihinnaksi tuli 85€, joka oli mielestäni edullinen tästä hyvästä kohteesta.

Mukana oli muitakin kiinnostavia kohteita, mutta tällä kertaa vain yllä mainitut tulivat lähemmin kommentoitua.

 

 

 

 

1944 pääsiäisen ”erikoistaksa” kenttäpostiosoitteisiin

By

Aiemmin kertailin Joulun 1943 ja Uuden Vuoden 1944 kenttäpostiin lähetettyjen painotuotteen ehdot täyttävien toivotuskorttien taksoja ja tällöin kävi ilmi, että oli annettu erikseen määräys, että kuukauden ajan sai kenttäpostiosoitteisiin lähettää ”tavallisilla” postimerkeillä, siis ei-kenttäpostimerkeillä, 50 pennin taksaisia painotuotteen ehdot täyttäviä toivotuskortteja. Tämä oli siis erikoistapaus, sillä yleisesti ottaen kenttäpostiosoitteisiin ei tavallisilla merkeillä saanut / voinut mitään lähettää. Toinen poikkeus oli vuoden 1944 pääsiäinen, jolloin ilmeisesti sai myöskin käyttää tavallisia postimerkkejä 50 pennin taksan maksamiseen. ”Ilmeisesti” siksi, että minulla ei tästä ole esittää mitään dokumenttia, mutta asiasta kuitenkin mainitaan mm. Pentti Kopsan kirjassa Keräilijän Kenttäposti*. Filatelistista 1/2015 ja Philatelia Fennica 5/1988:sta selviää, että taksa on ilmeisesti ollut voimassa 1.4.-10.4.1944, eli kyseessä on 10 päivän taksa!

pääsiäinen_1944Yllä: Pääsiäisenä 1944 Porista 5.4.1944 kenttäpostiosoitteeseen lähetetty tervehdyspainotuotekortti 50p vihreällä M30 leijonamerkillä. Taksa: Kenttäpostikortin pääsiäistaksa 1.4.1944-10.4.1944. 10 päivän taksa!

Heikki Heino mainitsee tällaisten pääsiäiskorttien olevan harvinaisia ja siinä hän on oikeassa, niitä ei tosiaan useinkaan vastaan tule. Kuitenkin sama, mikä pätee joulu ja uudenvuoden tervehdyksiin pätee näihinkin, vastaan niitä voi tulla ja hinta voi olla hyvinkin edullinen. Pääsiäinen oli sijoittunut kalenteriin vuonna 1944 siten, että kiirastorstai oli 6.4., pitkäperjantai 7.4., pääsiäispäivä 9.4. ja toinen pääsiäispäivä 10.4.

PLH:n kiertokirjekokoelmassa ei tällaisesta pääsiäisen ajan erikoistaksasta ole erikseen mitään huomautusta, kuitenkin aiemman ilmoituksen perusteella, liittyen joulu ja uuden vuoden taksoihin ei ole kaukaa haettua olettaa, että taksa tosiaan oli olemassa. Mikäli kyseisenlainen taksa oli käytössä on hyvin todennäköistä, että se oli yleisölle ilmoitettu mm. sanomalehti-ilmoituksilla esimerkiksi Helsingin Sanomissa. Tämä oli tavallinen tapa jakaa tämän tyyppistä erikoistietoa postin toiminnasta ja vastaavia tiedonantoja tunnetaan mm. liittyen postinkulun keskeytyksiin ja uudelleen avautumisiin sotavuosina. Olisi tietysti hienoa löytää tällainen ilmoitus koskien pääsiäisen 1944 taksaa – kun noita pääsiäisen päiviä katsoo, niin voisi kuvitella, että pari viikkoa ennen pääsiäistä mahdollinen ilmoitus olisi lehdessä voinut olla.

[Kommentti 9.8.2014: Filatelistin 5.9.2014 ilmestyvässä numerossa 6/2014 toivottavasti näemme vähän lisätietoa tästä taksasta]

[Lisäys 30.9.2014] Tutkittuani uudemman kerran mikrofilmejä Helsingin Sanomien numeroista huhtikuulta 1944 löysin myös 5.4. päivätystä lehdestä uutisen tästä taksasta. Filatelistissa julkaistussa artikkelissa kirjoitin löytämäni päivän olevan 6.4.  mikä kirjoittamisen hetkellä pitikin paikkaansa.

[Lisäys 15.2.2015: Jukka Mäkinen kertoo Filatelistissa 1/2015 sivulla 6, että Philatelia Fennican numerossa 5/1988 sivulla 365 taksa-ajaksi on mainittu 1.-10.4. ja tämän tiedon takana on August Leppä. Tietoa tiedon lähteestä ei ole, mutta mielestäni voidaan pitää tätä ihan hyvänä tietona asiasta. Tämä on esitetty Filatelistiliiton postihistorian seminaarissa Tampereella 9.4.1988.]

* Pentti Kopsa, Keräilijän Kenttäposti, Finlandia 88, 1996

 **Heikki Heino, 50 pennin taksa kenttäpostiosoitteisiin jouluna 1943, Tavastforum 4/2013, s.11