Vuoden 2021 viimeinen päättynyt julkinen huutokauppa Philabid-alustalla oli Järvenpään Filateliapalvelun 23. nettihuutokauppa, joka päättyi 29.12.2021 illalla. Myytävänä oli parikymmentä M30 filateliakohdetta ja kymmenkunta postihistoriakohdetta. M30 ostettavaa oli tarjolla myös mm. arkkien joukossa ja joitakin kohteita tarjolla myös lentopostin osastolla. On heti kättelyssä todettava, että ihmeitä ei nähty ja myytävä tavara oli jokseenkin tavanomaista. Loistoleimatut merkit menivät vaihtelevasti kaupaksi ja postihistoriakin huomioon otettuna M30 kohteiden myynti oli noin 75% luokkaa näin nopeasti arvioiden.
Arkkien osastolla oli myytävänä kaksi pelkästään M30 arkkeja sisältävää erää, joiden myyntihinnat jäivät mielestäni kohtalaisen maltillisiksi. Arkkien hinta ei päätä huimaa, kun per arkki hinnaksi tulee reippaasti alle kaksi euroa. En tiedä kuinka moni keräilee arkkeja, mutta se mikä itselle jäi tästä mieleen oli, että täytyy jatkossa tutkailla tarkemmin arkkien myyntiosastoa, sillä tuollaisilla arkkihinnoilla ovat numerokuusilotkin naurettavan hintaisia… niitähän tunnetusti arkissa on useampia!
Vuoden 2022 ensimmäinen huutokauppa päättyi 13.1.2022 ja se oli Suomen Filatelistiseuran järjestämä Suomen Postimerkkilehden 101. huutokauppa. Mielenkiintoiseksi huutokaupan teki erikoinen syy, nimittäin se, että tavallista useamman kohteen hinta lähti käpälästä tavalla, jota voi kutsua lähinnä vain jonkinasteiseksi ylilyönniksi. Tämä huomio ei kohdistu vain M30 kohteisiin, vaan ylipäätään koko huutokaupan ”laajuudelta” oli erikoisia ja voimakkaita hintojen nousuja sellaistenkin kohteiden osalta, joista ei sitä oikeastaan minkään syyn takia olisi voinut odottaa. Mutta, katsotaan mitä oli tarjolla…
”Käyttösarjat 1930-” osastolla oli myytävänä parisen kymmentä M30 filateliakohdetta. Näistä on huomattava se asia, että myytävänä olevat loistoleimaiset merkit olivat todellakin loistoja – useita hyviä ja vaikeampia M30 merkkien loistoja myytiin useammassa erässä – hinnat nousivat jonkin verran pohjistaan, mutta per merkki hinnat eivät olleet hurjia. TKT eli Teknokonsult rei´itys 40p vihreällä merkillä myytiin 20 euron pohjillaan ja 2½mk punaisen merkin vertikaalinen siirtymä nousi 55 euroon saakka. Mielenkiintoista kyllä, myytävistä kohteista kaikkein vaikein, eli 10mk korkea Saimaa merkki tai tarkemmin sanottuna kuuden merkin erä, jossa merkki oli mukana myytiin 22 eurolla ja nousi vain 2 euroa pohjistaan. Kohdetta myytiin kuutena siirtymänä M30 kuvamerkeillä, mutta yksikään ei ollut kovinkaan erityisen siirtymä, koska viisi merkkiä oli huonolla keskityksellä tai pieneksi siirtymäksi laskettavia ja yksi oli korkea merkki. No ostaja sai hyvää halvalla – näitä ei ole nähty.
Postihistorian puolella osastolla oli parisen kymmentä M30 kohdetta. Kotimaan lähetyksistä mainittakoon vakuutettu pikakirje kotimaassa, joka oli siisti ja siksi hintakin nousi aina 46:een euroon. Toinen kotimaan vakuutettu kirje, jolla oli useita 300mk lentokonemerkkejä ja korkea vakuutusarvo, yli kaksi miljoonaa markkaa, nousi 50 euron pohjistaan aina 146 euroon saakka. Kirje on hieno, mutta hieno oli hintakin. Vakuutettu paketti vuodelta 1958 sekapostitteena M54 merkkien kanssa nousi 72 euroon, mikä oli kohtalaisen kova hinta.
Kirjeenä lähetetty sähkösanoma ei liikahtanut 150 euron lähtöhinnallaan – eikä ihme. Toki näitä on myyty mitä kirjavimpiin hintoihin – olen ihmetellyt asiaa, sillä sähkösanomien lähettämisessä kyseessä on tyypillisesti joko kirje tai paikalliskirje, eli lähetyslaji, jossa ei ole varsinaisesti mitään erikoista. Kirje Maltalle myytiin 15 euron pohjillaan ja siisti kirjattu lentokuori Milanoon, jolle oli Italiassa lyöty Poste Restante maksun maksamiseksi pari lunastusmerkkiä ei mennyt neljällä kympillä kaupaksi. Kaikilla oli tällainen kirje jo. Kiinaan mennyt kirje vuodelta 1934 perustaksalla ei tehnyt kauppaansa, mutta vastaava vuodelta 1941, eli välirauhan ajalta myytiin 19 eurolla. Mitään maata järisyttävää ei tällä osastolla ollut myytävänä M30 osalta.
Lentopostin osastolla myytiin myös M30 kohteita. Mukana oli yksi Småland lentokoneen maahansyöksyssä tuhoutunut kohde, jonka mukana ei kuitenkaan ollut alkuperäistä postin ”pahoittelusanomaa”. Ehkäpä tästä johtuen kohteen hinta jäi 57 euroon. Tässä kohtaa on todettava, että kortin taksa ei ollut ”oikein”, mutta se oli pahasti kärsinyt onnettomuudessa, joten on mahdotonta tietää oliko se lähetetty oikeataksaisena – itse en tästä voisi sakottaa, koska onnettomuusposti on vähän oma juttunsa samalla tavalla kuin merimies on erimies. Vuonna 1943 Saksaan lähetetty kortti 2+2 taksalla, eli yhteensä 4mk, joka oli maksetty 4mk postitalomerkillä myytiin 38 eurolla. Kyseinen yksittäispostite on hyvä. Hinta olisi varmasti noussut, jos kortin takapuoli olisi ollut näkyvillä, nimittäin etupuolen perusteella kyseessä oli painotuote.
Myytävänä oli myös ensimmäisellä Ranskasta lähteneellä Atlantin ylittävällä postilennolla lentänyt postikortti Yhdysvaltoihin. Tämä oli ensilentostatuksensa takia kiinnostava kohde ja se on ex-Fjällström, eli eräästä aikoinaan kovana pidetystä lentopostikokoelmasta kotoisin. Kohdekuvassa oli selitetty myös taksa-asia, joten en sitä kortin alla lähde erikseen hahmottelemaan. Kortin lähtöhinnaksi oli laitettu 50 euroa, mikä oli mielestäni sopiva hinta. Se nousi aina 187 euroon saakka ja siitä käytiin taistelua pitkään. Oma kykyni maksaa tyrehtyi jo paljon ennen kalkkiviivoja.
Ehiöiden osastolla oli muutamia parempia M30 ehiöitä myytävänä. Pikana lähetetty ja 20mk postitalomerkillä täydennetty kotimaan 6/5mk keltainen ehiökortti myytiin kahden kympin pohjilla ja ulkomaille menneet punaiset ”paremmat” kortit menivät, kaupaksi – lähtöhinnoiksi oli laitettu 20 euroa per kohde ja hinnat eivät kovin paljoa nousseet. Yksi kahden kortin erä nousi aina 35 euroon saakka, mutta muuten oli hiljaista. Ehiökeräilyssä on ollut jo pidempään hiukan hiljaisempaa – kaivataisiin kunnollinen M30 ehiöiden käsikirja tai edes jonkinlainen referenssiteos aiheesta. Laivapostin osastolla jäi Suomen Joutsenelta 1939 lähetetty painotuote myymättä 30 pohjillaan.
Kun aloitin tarinan kertomalla ylilyönneistä, niin huomasin mielestäni yhden alilyönninkin, nimittäin M63 LA-puhelimen käyttölupa, jolle oli mitätöity kuljetusmaksuksi merkkejä meni n. 250€ hintaan kuluineen, se ei ollut erityisen kallis hinta tuosta harvinaisesta kohteesta.
Kaiken kaikkeaan kiinnostava iltapuhde oli seurailla tiettyjen kohteiden nousua taivaaseen. Oli pakko ottaa annos miestä väkevämpää, varmuuden varalta ja pyörtymisen estämiseksi.