Jostakin syystä olen kokenut alkaneen kesän filateelisesti kuivakkana, lieneekö omat tunnetilani kysymyksessä vai mahtavatkohan muutkin pohtia saman suuntaisia ajatuksia? Joka tapauksessa hiljaiselta on tuntunut ja hiljaista on ollut. Matkailu ja siihen liittyvä sattuma kuitenkin toi kesääni pientä filateliaan liittyvää virikettä.
Perheen kanssa nimittäin tulee usein kesäisin käytyä kotimaan retkellä ja tällä kertaa se suuntautui Savoon – Mikkelin kautta Kuopioon. Matkalla tyypillisesti pysähdellään kiinostavissa kohteissa ja käydään tutustumassa mm. museoihin. Mikkelissä kävimme katsomassa Jalkaväkimuseota, jonka kokoelmat käyvät läpi Suomen itsenäisyyden ajan jalkaväen toimintaa käytännössä Lapin Sodan loppuun saakka. Näytillä on erilaista kevyempää sotakalustoa, mutta myös ilmeisesti ainoa punaisten käyttämä tykki, joka oli Varkaudessa rakennettu ja valkoisille menetettiin.
Museon siinä osassa näyttelyä, jossa kuvattiin suomalaisten SS-miesten tarinaa oli näytillä myös ”kenttäpostilaatikko”, eli pahvikuorinen pientä pakettia muistuttava kenttäpostilähetys. En ollut sellaista ennen nähnyt – mikäli oikein ymmärrän, ei kyseinen lähetys ole kulkenut juuri suomalaiselle SS-miehelle. Kaiken kaikkiaan Jalkaväkimuseo on mielenkiintoinen kohde ja erityisesti siitä teki mielenkiintoisen se, että satuimme paikalle sopivasti tunnin mittaiseen museoesittelyyn, jonka hyvällä ammattitaidolla hoiti museo-opas.
Mikkelista matkamme jatkui Kuopion suuntaan ja matkalla päätimme pysähtyä Juvalla ja tutustua Juvan museoon. Yllätyksekseni siellä oli näytillä Blenheim pommikoneita käsittelevä pieni näyttely, jossa kuvattiin sitä tosiasiaa, että Englantilaiset pommarit, jotka talvisodassa tulivat suomalaisten avuksi laskeutuivat läheisen järven jäälle ja operoivat sodan aikana käsittääkseni Juvalta käsin rintaman apuna. Sota-aikaa oli edustamassa myös Juvan postimerkkeilijöiden muutaman kehyksen näyttely, joka sisälsi merkkien lisäksi myös sota-ajan postihistoriaa.
Näytteillä oli myös muutama M30 kohde, kuten odottaa saattaa – mm. vuoden 1940 Olympialaisten viestillisiä leimoja ja sotasensuuria kuvattiin. Keräilijänalku pääsi tutustumaan merkkeihin, joita hänen omastakin kansiostaan löytyy. Minulle jäi Juvasta sellainen kuva, että paikkakunta on kokoansa aktiivisemman oloinen ja tätä kuvastaa se, että keskustassa on käynnissä suurehko rakennusprojekti. Suomi näyttää kesällä kauniilta – sateesta huolimatta.
Australialainen Abacus Auctions piti vast´ikää päättyneen on-line huutokauppansa viikonloppuna. Yleensä en seuraa kaukomaiden huutokauppoja ja niissä myytäviä kohteita kovinkaan tarkasti, mutta ehkäpä juuri muuten hiljainen filateliatilanne sai minut tarkistamaan mitä Australiassa on myytävänä. Tällä kertaa myytävien joukosta löytyi yksi kiinnostava kohde – aikainen lentokirje Australiaan vuodelta 1932.
Lähtöhinnaksi oli laitettu 75 Australian dollaria eli noin viisi kymppiä. Sinänsä hinta on linjassa sen kanssa, että kohde on kohtalaisen aikainen ”kaukomaihin” lähetetty lentokirje Suomesta. Euroopan ulkopuolelle lähetettyjä aikaisia lentokirjeitä 30-luvun alusta ”ei ole ihan kamalasti näkynyt”, mikä tekee niistä aina kiinnostavia kohteita. Viimeinen näkemäni havainto, joka tässä Blogissa on käyty läpi oli Jaavalle 30-luvulla kulkenut kohde. Australian kirjeen hinnaksi muodostui huutokaupassa 140 dollaria ja se matkaa omistajalleen siis noin sadan – sadan kahdenkymmenen euron hinnalla, mikäli Australian ulkopuolelle, niin saapuminen korona-aikana lienee ”korkeemman käessä”.
Odottelen jo kovasti syyskauden alkua ja niitä näyttelyitä, joiden on ilmoitettu toteutuvan. SFEX toivottavasti toteutuu elokuussa ja Lappeenrannan kerhon 90-vuotisnäyttely ilmeisesti toteutetaan lokakuussa. Eli herkkua on tiedossa… kuivasta kesästä huolimatta.