Berliini, Saksan pääkaupunki ja yksi Euroopan suurkaupungeista on suomalaiselle Pietarin jälkeen lähimpänä oleva oikein iso city. Perhematkaankin tulee sisällyttää filatelian metsästystä siinä määrin kuin se on kivuttomasti mahdollista ja näin tapahtui tälläkin kertaa. Lähtöön valmistautuminen tapahtui niin kiireessä, etten ehtinyt tehdä etukäteisiä etsintöjä fliateliaa tai postihistoriaa myyvien liikkeiden tai tapahtumien osalta, vaan paikan päällä puhelimella surffaten etsin ja löysin yhden liikkeen, joka päällipuolisesti vaikutti sellaiselta, että siellä saattaisi olla jotakin. Lähtökohdat siis olivat erinomaisen heikot.
Yllä: Philatelie Heinemann, liike kuvattuna Kolwitzstrasselta
Liike, johon lähdin kahdestaan pienen poikani kanssa oli Philatelie Heinemann, jota pyörittää Reinhard Heinemann. Sivuillaan liike kertoo tulleensa joskus valituksi vuoden postimerkkiliikkeeksi, mutta tietoja siitä, että mitä liikkeessä on myytävänä on kohtalaisen vähäisesti. Lähinnä katselin sivuilla näkyviä kuvia ja tulin siihen johtopäätökseen, että jotain postihistoriaakin voisi olla tarjolla. Liike sijaitsee Kolwitzstrassella (n. 93), joka on erittäinkin miellyttävä katu, jonka varrella on paljon puita ja puistoja. Koko alue vaikutti viehättävältä. Lopputulos oli, että liikkeessä sain nähtäväkseni yhden laatikon, johon oli laitettu järjestykseen Pohjoismaiden lähetyksiä ja muuta Pohjois-Eurooppaa, mukana oli yksi M30 kohde. En ollut tästä(kään) kohteesta kiinnostunut, joten ei jäänyt mitään käteen. Muu tavara oli 1800-luvun lopun ehiöitä ja 1900-luvun alun lähetyksiä Saksaan – ei mitään järisyttävää. Heinemann itse totesi, että ”ei näillä ole täällä mitään merkitystä”, viitaten siihen, että ilmeisesti Berliinin postihistoria ja filateliapiirejä kiinnostaa vain kotimainen, eli Saksalainen filatelia / postihistoria. Siinä hän epäilemättä on oikeassa.
Berliinissä on myös kommunikaatiomuseo, mutta museon filatelistille mielenkiintoisin osa, eli filateelinen kokoelma ei itse asiassa olekaan Berliinissä, vaan Bonnissa. Näin ollen päätin olla menemättä ko. museoon, vaikka siellä onkin ns. ”kirjekokoelma”, mutta käsitin asian siten, että tämä ei ole postihistoriallinen, vaan jonkinlainen kuvaileva kirjeiden sisältöön käyvä näyttely. Toisaalta vaikutti siltä, että joitakin mm. Mauritiuksen superharvinaisuuksia olisi tuolla Berliininkin museossa ollut nähtävillä… silti tällä kertaa jätin väliin. Ehkä ensi kerralla.
Mitä tästä opimme: Jos haluaa löytää jotain vieraasta kaupungista täytyy tehdä netissä salapoliisityötä ja etsiä valmiiksi liuta liikkeitä, lähettää kaikkiin sähköpostia etukäteen ja kysyä onko kiinnostavaa materiaalia tarjolla. Lisäksi pitää selvittää onko paikkakunnalla keräilytapahtumia tai antiikkimarkkinoita / vastaavia. Lomamatkalla ei kuitenkaan voi täysin laiminlyödä perhettään, joten tällainen pieni ”isku” yksittäiseen liikkeeseen meni päiväkävelyn piikkiin.