Vuoden 2025 Hellman huutokaupan päättymisestä on jo jokunen viikko aikaa ja onkin tullut aika käydä hiukan läpi mitä kyseisen huutokaupan M30 tarjontaan kuului. Mielenkiintoisena ja ehkä tärkeimpänä M30 asiana tässä huutokaupassa paraatipaikkaa piti Jussi Tuorin M30 ehiökokoelman myynti. Kyseinen kokoelma on jo edesmenneen Kari Rahialan kokoelman pohjalta rakennettu ja siihen oli lisätty muutamia hyviä kohteita, pääasiallisesti ehdotteita, mutta myös muutamia kulkeneita vaikeampia ehiöitä.
Mutta, aloitetaan kuten tavallisestikin – pohtimalla ensin myynnissä ollutta M30 filateliaa. Myytävänä oli jonkin verran siistejä M30 filateliakohteita. Siirtymiä ja hammastamattomia merkkejä esittelyarkeista. Siirtymien osalta hinnat eivät kovin paljon nousseet, mm. 2:75mk violetin merkin siirtymänelilö myytiin 45 eurolla, mikä oli suhteellisesti kohtalaisen alhainen hinta, sillä vastaavia kohteita on aiemmin myyty paljonkin kalliimmalla. Esittelyarkeista leikatut 4mk postitalo- ja 10mk Saimaa merkin nelilöpalat myytiin 85 eurolla. 1,25/50p keltaisen päällepainamamerkin leimattu nelirivilö myytiin 65 eurolla. Kallein filateliakohde oli kokonainen näyttelyarkki 1½mk punaisesta leijonamerkistä, joka myytiin 290 euron hinnalla.
Postihistoriaosuus huutokaupasta kulminoitui ehiöihin – muita M30 postihistoriakohteita M30 osastossa ei yksittäisinä kohteina ollut myytävänä! Sinänsä hyvin erikoinen tilanne. Yksi M30 kohde myytiin M17 osastossa. Kyseessä oli ilmeisesti paketin tai jonkin muun kohteen osoitelappu, johon oli mitätöity M30 merkkejä 3,40mk:n edestä ja yksi 20p M17 merkki. Kohde myytiin 45 eurolla.
Suurempi erä ehiökokoelman näyttelysivuja myytiin yhdessä ”nipussa” otsikolla ”Erinomainen seitsemän kehyksen A3 kokoelma m/30 ehiöistä. Mukana paljon erinomaista tutkimustietoa, erikoisuuksia ja harvinaisuuksia kuten ehdotteita!” Kyseessä oli Jussi Tuorin kokoelman runko niiltä osin kuin mitä siihen kuului ns. vähemmän tykkejä kohteita ja muutamia harvinaisempia kohteita. Tässä yhdessä kohteessa siis myytiin ”massa” näyttelykohteita pois kerralla. Erä meni kaupaksi 1800 eurolla. Sen verran siis maksaa aloittaa M30 ehiökokoelma liikkuvan junan mukana.
Ensimmäinen M30 ehiökortti, 1mk oranssi kortti, joka julkaistiin 2.1.1930 myytiin hintaan 70 euroa. Kyseessä on siis samaan aikaan ensimmäisten M30 merkkien kanssa ilmestynyt ehiökortti. Toinen samanlainen myytiin ensipäiväkuorten osastossa, sen myyntihinta oli 100 euroa. Saksan miehittämästä Puolasta Suomeen palannut 1½mk punainen paluukortti lisämerkillä 1,75mk taksalla myytiin 110 eurolla. Kyseinen kohde on harvinainen sodanaikainen lähetys ja paluukorttikäyttö on vaikea.
1,20mk ”pilkullisia” ehiökortteja esittelevä sivu myytiin 500 eurolla. Pilkullisella tarkoitetaan korttia, jossa ykkösen ja kakkosen välissä oleva ”erotin” on pilkku eikä kaksoispiste. Nämä pilkulliset ehiökortit ovat harvinaisia ja Tuori kertoo kokoelmasivullaan, että niitä tunnetaan vain viisi kappaletta. Kyseessä on siis kaksoiskortti (ehiökortti maksetuin vastauksin). Sivulla oli kolme korttia, mikä teki siitä joka tapauksessa kiinnostavan kohteen.
Yksi mielestäni koko huutokaupan parhaista, jos ei paras, M30 kohde oli 2½mk punainen Kiinaan lähetetty ehiökortti, joka oli lähetetty takaisin lähettäjälle postiyhteyden keskeytyksen takia. Kortti oli lähetetty 24.11.1943, jolloin Suomi ja Saksa olivat sodassa Neuvostoliittoa vastaan. Postiyhteys Kiinaan oli poikki, Siperian rata ei ollut käyttössä. Kohteen hyvyyden ymmärsi moni ja sen myyntihinta kipusi aina 420 euroon.
Toinen 2½mk ehiökortti, lentolisällä Sveitsiin (lähetetty 30.6.1945) myytiin 460 eurolla. Tämä oli hieman jännä juttu, ainakin minun mielestäni, sillä kohteen lähettäjä oli tunnettu Filatelisti. Toisaalta vastaavia kortteja tunnetaan aniharvoja ja Sveitsiin lentäneinä tämä lienee ainoa. UPU:n esittelykortiksi leimattu 2½mk punainen ehiökortti myytiin 80 eurolla. Kyseessä oli Portugaliin (tai sen siirtomaihin) lähetetty kortti, joka oli mitätöity AMOSTRA leimalla (specimen). Hinta oli halpa.
Myydyistä ehiökorteista kallein oli Tuorin mukaan ainoa tunnettu oikea-aikaisesti ulkomaille käytetty 2½mk kaksoisehiökortti, joka sekin on tunnetun filatelistin lähettämä, myytiin 700 euron hinnalla. Kun tilanne on se, että muita ei ole saatavilla on kyseessä ainoa ja paras kohde.
Myytävänä oli myös 3mk punaisia ehiökortteja. Kuten muistamme oli 3mk ulkomaan postikortin taksa voimassa vain 2 kuukautta heinä-elokuussa 1945. Lyhyestä taksa-ajasta ja vain harvoista mahdollisista kohdemaista johtuen kaikki 3mk taksalla lähetetyt postikortit ovat vaikeita. 3mk taksainen paluukortti myytiin 300 eurolla. Jälleen kyseessä on saman filatelistin lähettämistä korteista, tälläkin kertaa Sveitsiin. Näitä tunnetaan kaksi kappaletta, joista toinen kortti on lähetetty Yhdysvaltoihin.
Toinen mielestäni aivan parhaista M30 kohteista oli Moskovaan heinäkuussa 1945 lähetetty 3mk ehiökortti. Kortti ei näytä tekeleeltä ja sillä on kaikki asianmukaiset leimat, mukaanlukien Suomen sensuurileima ja Neuvostoliittolainen KGB:n sensuurileima ”Voennaja Tsensura 32/M”, jossa M merkitsee Moskovaa. Kohteen hinta nousi 520 euroon.
6mk punaiset käytetyt (ulkomaille) ehiökortit, jotka ovat äärettömän vaikeita menivät 2½mk ja 3mk kortteja halvemmalla. Niitäkin joutuu metsästämään vuosikausia, ja silloinkin on riski jäädä ilman hyvin korkea. Vaikeat 12mk ”ilman Carte Postale” tekstiä painetut punaiset ehiökortit sivullaan myytiin 440 eurolla – nämä ovat erittäin vaikeita. Ehdotekortteja myytiin 400-900 euron hintoihin. Niihin oli mielestäni laitettu kohtalaisen kovat lähtöhinnat samaten kuin kuvallisten M30 ehiöiden luonnoskortteihinkin, joita myytiin kaksi hintaan 500 euroa kappale, muutaman muun jäätyä myymättä.
Kaiken kaikkiaan kyseessä oli jonkinlainen Rahialan kokoelman myynnin toisinto, kuitenkin siten, että tällä kertaa myytiin Jussi Tuorin kokoelman kohteita, sisältäen enemmän tavaraa. Käytännössä 80-90% M30 ehiökeräilyn parhaista kohteista vaihtoi omistajaa.
Muistutellaanpa mieliin vähän Zeppelinpostin taksoja. Ehiökokoelman mukana myytiin muutamia Zeppelinkohteita, jotka olivat siis ehiöillä lähetettyjä. Näistä yksi oli kohdenumerolla 3090 myytävä kohde, Zeppelinkortti Saksaan Leipzigiin. Kohdeselosteessa oli kirjoitettu seuraavasti: ”Zeppelin 1 markan kortilla Leipzigiin, jatkolennot Stuttgartin kautta, mutta tarvittava 1 markan maksua ei maksettu”. Asiahan ei suinkaan ole näin, vaan Zeppelin postikortin hinta oli 10mk ja mikäli lähettäjä halusi, että kortti kulkisi Zeppelin-lennon jälkeen lentopostissa eteenpäin tuli hänen tällöin maksaa asiaankuuluva kortin lentolisä. Tässä tapauksessa kortin lentolisä Eurooppaan oli 1mk (30.4.1928-30.9.1942). Zeppelin korttitaksa 10mk sisälsi postikortin postimaksu ja Zeppelin lennon kustannuksen. Kun 1mk ehiökortille oli laitettu Zeppelin merkki oli siis maksettu myös tarvittava 1mk jatkolentolisä.
Lentolisä Pohjoismaihin oli samaan aikaan 50 penniä. Kohde 3091 oli 1mk ehiöllä lähetetty Zeppelin kortti Ruotsiin. Tämä tapaus siis on ylitaksainen, nimittäin vaikka Zeppelinlento päättyikin Saksaan oli jatkolennon osalta voimassa lentolisä Pohjoismaihin. Näistä kahdesta kohteesta siis se, jota ”väitettiin” väärätaksaiseksi ei sitä ole ja toisaalta kohde, jonka yhteydessä ei hiiskuta väärästä taksasta on väärätaksainen. Tällaista on postihistoria. Kummankin kortin myyntihinta oli 130 euroa, jota en pidä ainakaan oikeataksaisen kortin osalta korkeana.
Hellman huutokaupoissa on näytillä hyvälaatuisia kuvia, mutta ikävää on se, että huutokaupan jälkeen ei kohteiden kuvauksia tai kuvia ole huutokaupan sivuilla enää saavutettavissa. Paras paikka tutustua jo menneisiin huutokauppoihin lieneekin käydä katsomassa Philasearch-sivuston kautta, jossa kaikkien kohteiden toteutuneet myyntihinnat ja kuvat ovat yhä näkyvissä.
Erien osalta en osaa sanoa mitään, en käynyt katsomassa niitä – mitä tahansa saattoi olla mukana. Yksi huomio oli, että erään saksalaisen Suomi-keräilijän laaja M17 materiaali myytiin useina suurempina erinä ja joinakin yksittäiskohteina. Erien hinnat nousivat huomattavasti. Kokonaismyynti oli kuulemma jälleen lähes miljoona euroa.