Huutokortti-huutokaupan 28. kierros kierähti loppuunsa tänään illalla, kyseessähän on Forssan kerhon järjestämä huutokauppa, josta edellisessä postauksessakin mainittiin. Tällä kertaa myytävä M30 tavara keskittyi lähinnä kotimaan postiin, eikä isompaa ihmettä myytävänä ollut.
Kenttäpostikortteja alennetuin taksoin, ilman lipuketta oli myytävänä jälleen useita. 20 euron lähtöhinta on näille ihan kiinnostaville kohteille nykymarkkinassa selvästikin liikaa – kymppi olisi ehkä sopivampi lähtöhinta; tämä näkyy siinä, että kauppa ei käy ja kortit jäävät kummittelemaan listoille kerta toisensa jälkeen. Kirjattu kotimaan postikortti, jossa oli peitetty siististi arkistolävisteet, myytiin kympillä. Kirjattuja postikortteja liikkuu silloin tällöin, mutta ne eivät ole yleisiä. Myytävänä ollut kortti tullee nipusta, jossa oli useita samanlaisia kortteja, joissa kaikissa on arkistolävistys.
Kohdenumerolla 238 oli myytävänä 3½mk/2:75mk päällepainamamerkki, jonka kohdeselosteessa luki ”päiväysvirhe”. Päiväysvirhe on kaunis tapa ilmaista, että kyseessä on leimaväärenne, jolla on yritetty saada ensipäiväkeräilijä astumaan miinaan. Tässä tapauksessa on pakko todeta, että koska lähtöhinnaksi oli laitettu neljä euroa, ei meklari eivätkä Forssan kerhon taustavoimat ole tässä tiedottomuudessa seilanneet… vaan on selkeästi laitettu hinta ”kohdalleen” – on kuitenkin tärkeää kirjoittaa kohteeseen, että kyseessä on väärenne. Koska väärenteitäkin kerääviä löytyy, niin kohde menee jopa paremmin kaupaksi! Vastaavista kohteista on tässäkin blogissa kirjoitettu aiemminkin ja näitä on ollut myytävänä muissakin huutokaupoissa. Osa kohteista on leimattu väärenteiksi. Asian oikea laita on se, että kyseinen päällepainamamerkki ilmestyi 1.2.1943, jolloin kotimaankirjeen taksa oli 3½mk. Koska on käytetty Helsinki AVION leimaa… on syytä pohtia mitä muita vastaavia huijauksia tuolla leimalla voi olla tehty – eli silmät auki aina ja kaikkialla.
Ehiö-osastolla oli myytävänä muutamia M30 ehiöitä, kaksoiskorttien palautusosia ulkomailta kotimaahan. Ei ihmeellisiä, mutta ihan hyviä aukontäyttäjiä, jos aukkoja jollakulla näiden korttien osalta oli. Myös muilla osastoilla oli siellä täällä M30 kohteita myytävänä. Jos olisi loputtomasti aikaa olisi ehkä mahdollista tehdä löytöjä…
Postihistoriakeräilijälle huomioitavaa oli M63 osastolla, jossa myytävänä oli useita parempia postihistoriakohteita – kirjeitä kaukaisiin kohdemaihin ja muutama hiukan vaikeampi lähetyslaji. Kohteet oli valmiiksi määritelty ja merkkien paperit muun muassa selvitetty. Tämä on tietysti mukavaa ostajan kannalta, sillä se säästää valtavasti työtä – mutta kuitenkin on muistettava, että määritykset täytyy aina tehdä uusiksi, sillä täydellinen luottamus on asia, jonka voi saavuttaa vain itse asiat selvittäessään… ja silloinkin täydellinen on hipsukoissa. Eli vaikka huutokauppaluettelossa lukisi mitä, täytyy pitää silmät auki ja paremmat kohteet tutkia itse kotona kertaalleen kunnolla. Ei ole vain yhden kerran tapahtunut, että kalliilla ostettu määritelty kohde on osoittautunut joksikin aivan muuksi. Ikävintä tämä on silloin, kun tällainen tapaus tapahtuu näyttelyssä, esimerkiksi siten, että näyttelyekspertti huomaa jonkun kalliin kohteen, jolla on ollut tarkoitus nostaa kokoelma ”seuraavalle asteelle” olevankin jotain muuta kuin mitä sen pitäisi olla. Tällaista on tapahtunut ainakin kertaalleen eräässä M17 kokoelmassa, jossa valkoisen paperin 10mk merkki lähetyksellä osoittautui muuksi kuiin valkoisen paperin kympiksi ja vastaavia muitakin tapauksia tunnetaan. Taksavirheet ovat yleisimpiä, mutta väärin määrityksetkään eivät harvinaisia ole. Eli on oltava tarkkana kuin porkkana.