Näin pääsiäisloman loppupuolella on hyvä palata pohtimaan 12.-14. huhtikuuta Tampereella järjestettyä vuoden 2019 suurinta kotimaista näyttelyä, Tamcollect 2019 tapahtumaa. Tapahtumahan järjestettiin Tampereen Messu- ja Urheilukeskuksessa, joka myös Pirkkahallina tunnetaan. Kuten arvata saattaa on messukeskuksessa tilaa ja niinpä Tamcollect tapahtumalla olikin erinomaiset puitteet tilojensa puolesta. Messukeskukseen käytiin sisään pääovista ja parkkipaikkojen osalta asia oli ns. kunnossa, vanhan lentokentän kiitoradalla oli tilaa ja vaikka parkkipaikat sijaitsevatkin pienen kävelymatkan päässä ei aurinkoisessa säässä ollut ikävää kävellä hallille. Itse saavuin jo näyttelyn ensimmäisenä päivänä perjantaina, jotta minulla riittäisi runsaasti aikaa tutustua kokoelmiin ja nähdä kauppiastarjonta.
Saapuessani huomasin oudon asian, nimittäin Info-koppi, josta minun oli määrä saada näytteilleasettajan statusta osoittava lippuni oli sijoitettu lipuntarkastuksen taakse, eli päästäkseen kopille joutui kulkemaan lipuntarkastuksen läpi. Tämä on hieman outoa, sillä jos saa lipun lipuntarkastuksen jälkeen on vaikeaa päästä saamaan lippu – kyseessä oli siis jonkinlainen Tamperelainen versio muna-kana ongelmasta, jonka ratkaisu onneksi ei ollut vaikea, sillä lippuja tarkastavat viehättävät neitokaiset eivät olleet ensimmäistä kertaa pappia kyydissä – hyvä näin.
Olin ajatellut, että jätän autoni näyttelyhallin parkkipaikalle ja liikun päivittäin Tampereen keskustasta näyttelypaikalle linja-autokyydillä, nimittäin Tampereella voi raitiotietyömaidenkin takia olla haastavaa löytää parkkipaikkaa. Tämä osoittautui täysin oikeaksi ratkaisuksi, varsinkin kun sain pelipaikalla kuulla, että saan paikoittaa veloituksetta, koska olen näytteilleasettaja. Odottamaton luksus saa aina mielen iloiseksi ja naaman messingille. Kun vielä ymmärsin, että asentamalla puhelimeeni Tampereen paikallisliikenteen ”Nysse tuli” aplikaation saan kokonaiset 50 senttiä alennusta paikallisbussin piletistä oli piheyteen ajoittain ajautuva psyykkeeni saanut multihuipentuman.
Sisään päästyään messuvieras saattoi astua hyvin valaistuun halliin, jossa etualalla aukesi suuri määrä keräilymessujen pöytiä ja hallin halkaisevan seinäkkeen takana postimerkkiosasto. Kyseinen seinäke oli kohtalaisen typerä juttu, sillä se tehokkaasti esti suurta yleisöä kulkeutumasta tutustumaan näyttelyyn. Kun seinäkettä yritettiin saada heivattua kerrottiin, että joku oli ostanut siitä ilmoitustilaa ja tämä ei toteutunut. Kaiken kaikkiaan hölmöläisten hommaa, jossa kuitenkaan Tampereen kerholla ei ollut osaa eikä arpaa. Tämä seinä oli oikeastaan ainoa asia, mikä minulle jäi mieleen pienenä kauneusvirheenä, muuten Tamperelaiset olivat järjestäneet kaiken erinomaisesti – näyttelykehyksillä oli runsaasti tilaa ja valaistus oli kaikkialla hyvä.
Paikalla oli yli viisi ja puolisataa kehystä filateliaa ja postihistoriaa sekä lisäksi Pohjois-Hämeen Numismaatikkojen näyttely. Tyypilliseen tapaan eri kilpailuluokat oli sijoitettu luokittain, poislukien Tamperetta käsittelevät kokoelmat, jotka oli sijoitettu luokasta riippumatta yhdeksi kokonaisuudeksi. Näyttelyluettelo löytyy Tampereen Filatelistiseuran sivuilta. Tämä oli tietysti ymmärrettävää, koska kyseessä oli Tampereen Filatelistiseuran 100-vuotisnäyttely. Näyttelyn vetonaulaksi oli kehitetty jääkiekkoilija Aleksander Barkov omakuvamerkki, jota oli painettu ”vain” 500kpl. Merkkiä oli mainostettu Tampereella lehdistössä ja sitä kohtaa selvästi tunnettiin kovaa kiinnostusta, nimittäin merkkiä jonotettiin ahkerasti ja koko painos myytiin loppuun noin tunnissa. Barkov on tietysti lähtöjään Tampereelta, vaikka merkissä hän esiintyykin Florida Panthersin pelipaidassa. Hyvä keksintö tamperelaisilta. Merkki veti monia filateliasta muuten ehkäpä vähemmän kiinnostuneita tutustumaan myös näyttelyyn.
Kauppiaita oli mukana kymmenkunta, kaikki tapahtumissa kävijöille tuttuja, kauimpaa paikalle saapuneita olivat Aspbäck Ruotsista ja Juhani Kemi – kummankin tiskillä vietin aikaa ja kävin läpi lähetyksiä. Vaikka etsiskelinkin useita tunteja jäi haaviin tällä kertaa vain yksi M30 kohde, sadan markan Helsinki-merkillä lähetetty yksittäispostite lentokirje Yhdysvaltoihin. Olin tietysti tyytyväinen, koska kohde ei ole pilipali, vaan ihan kokoelmakelpoinen single. On selvää, että kuori on ”oikean turkulaisen” lähettämä, sillä siinä on selvästi propagandistisessa tarkoituksessa kieliriitamaisesti laitettu Helsinki väärinpäin. Kirjeessä oli sisältö mukana, useita arkkeja kirjettä – näin ollen paino n. 25g on uskottava, vaikka kuoren koko ei olekaan suuri.
Malli 1930 keräilijälle näyttelyssä oli paljon nähtävää, useita M30 merkkejä sisältäviä kokoelmia ja allekirjoittaneen pelkästään M30 merkkeihin keskittyvä postihistoriakokoelma. Aloitetaan muista kokoelmista ja etunenässä perinteisen filatelian luokan kokoelmista. Jouko Kaartinen esitteli ”Suomen hammaste- ja painantaerikoisuuksia ennen vuotta 1963” viidellä kehyksellä ja mukana oli paljon myös M30 erikoisuuksia. En tutustunut kokoelmaan syvemmin tällä kertaa siitä yksinkertaisesta syystä, että en muistanut näin tehdä – tämä oli tietysti munaus, koska kokoelma keräsi 88 pistettä ja palkittiin kultamitalilla, saaden perinteisen filatelian osalta kolmanneksi korkeimmat pisteet.
Kutsuttujen luokassa Jussi Tuori esitti ”Kari Rahiala in Memoriam” kokoelmassa Rahialan keräilyalueen M30 ehiöitä – mukana oli oikeastaan vain parhaita kappaleita ja M30 ehiökeräilyn helmiä. Mestariluokassa John Godfreyn kokoelmassa oli joitakin erinomaisia M30 lentokohteita, mutta kuten olen aiemmin todennut, on kokoelmassa paljon huomautettavaa ja sitä kautta minun intoni katsella sitä oli hiukan himmeä.
Postihistorian luokassa oli mukana 25 kokoelmaa. M30-mielenkiintoista tarjosi Harri-Alahonkolan 81p saanut paikalliskirjeen taksoja käsittelevä kokoelma, sekä Tuomas Juvosen 80p saanut lunastuksiin keskittyvä kokoelma. Ala-Honkola esitteli kuitenkin parastaan kultaa ja 85 pistettä saaneella ”Suomen onnettomuusposti”-kokoelmallaan, jossa on nyt kahteen kehykseen laajennettuna lisää potkua verrattuna entiseen ja paljon uusia kohteita. Minua jäi mietityttämään kokoelmassa se, että pitäisikö se levittää kolmeen tai jopa neljään kehykseen ja käydä onnettomuudet kuvien ja laajemman kertomuksen kanssa läpi paremmin. Lisäksi fonttikokoon ja kohteiden harvinaisuuden kertomiseen voisi satsata. Mielestäni Harrin kokoelma on loistava ja siinä on paljon potentiaalia, uskallan väittää, että tulevaisuudessa tämä kokoelma tulee rikkomaan 90 pisteen rajan.
Toinen erittäin hieno kokoelma, jonka potentiaalia ei suinkaan ole käytetty kokonaan on Esko Seitsosen esittämä ”Saksan vaikutus suomalaiseen kirjepostiin 1934 – 1950”, jonka Esko oli laajentanut neljään kehykseen. Nimensä mukaisesti kokoelma käy läpi Saksan valtakunnan nousun, uhon ja tuhon postilähetysten avulla Saksan vaikutusalueelta Suomeen ja Suomesta näille alueille kulkevien lähetysten kautta. Mukana on useita äärimmäisen vaikeita ja tarinaltaan raflaavia lähetyksiä, joiden täysi vaikeus ja tarina eivät suinkaan kokonaan aukea vihkiytymättömälle katselijalle. Itse olen saanut tehdä paljon töitä, jotta olen päässyt perille kaikista tai edes osasta niistä kommervenkeistä, joita Eskon kokoelma sisällään pitää. Tällä kertaa kokoelma sai 84 pistettä ja suuren kullatun hopean – tuomarit olivat kuitenkin arvostaneet kokoelmaa, näin päättelen sen perusteella, mitä Esko kertoi palautetekstissä lukeneen. Hiukan pyörittelin kuitenkin päätäni, kun kokoelma jäi pisteen päähän kullasta, vaikka parannusta edellisestä kerrasta olikin viisi pistettä.
Kokoelma kehyksissä 
Kokoelman saama arvio
Postihistorialuokan korkeimmat pisteet, 90 pistettä ja ison kultamitalin sai tällä kertaa allekirjoittaneen kasaama ”Postal history of the Finnish model 1930 definitive stamps”-kokoelma, joka oli laajennettu viidestä kokoelmasta kahdeksaan. Kohteita kokoelmassa oli lukumääräisesti noin 85 enemmän kuin aikaisemmin ja kaiken kaikkiaan kohteita oli vaihtunut reippaasti yli sata. Materiaalia arvostettiin, koska kokoelma sai myös erikoispalkinnon juuri materiaalista. Olen hieman huono kehumaan omaa kokoelmaani, mutta se täytyy sanoa, että sen kasaaminen oli iso työ – kuten tietysti jokaisen kokoelman kasaaminen on. Muutos viidestä kahdeksaan kehykseen oli suuritöinen ja erityisesti yritin satsata siihen, että laatu pysyisi vähintään yhtä hyvänä kuin se oli aiemmissa viiden kehyksen kokoelmissa ollut – mielestäni onnistuin. Rehellisesti sanottuna parantamisen varaa on vielä, kahdeksan kehyksen rakentaminen työn ohessa kiireellisellä aikataululla näkyi hieman siinä, että en pystynyt tekemään kaikkea mitä olisin halunnut kokoelman ulkonäön uudistamiseksi, vaan loppujen lopuksi jouduin pitäytymään edellisellä kerralla käyttämässäni formaatissa. Tuomaripalautteessa todettiin, että kohteiden harvinaisuuden esiintuominen lähenteli tautologiaa, mikä tavallaan onkin aivan totta. Toisaalta niin paljon on ”harvinaistamisesta” puhuttu, että ajattelin olevan tärkeää jankuttaa asiasta ainakin riittävästi. Ajattelen, että kirjoitan toisen kirjoituksen muutamista mukana olleista uusista kohteista, jotka olivat näytillä kokoelmassa ensimmäistä kertaa.
Näyttelyn Palmares järjestettiin Hotelli Ilveksessä lauantai-iltana ja sinne myytävänä olleet pääsyliput oli likipitäen kaikki saatu myydyksi. Illan aluksi Tampereen Filatelistiseuran puheenjohtaja Juha Valtonen piti puheen, jonka sisältö mielestäni lähti hieman laukalle, en lähde sen enenpää sitä spekuloimaan. Ilta oli miellyttävä ja siihen liittyi myös taikuriesitys, sekä live-taustamusiikki. Mainittakoon erikseen, että ruoka oli maittavaa ja sitä oli riittävästi. Illan aikana kaikkien kokoelmien pisteet ja palkinnot lueteltiin ja paikalla olleet palkittiin – näyttelyn tulokset löytyvät Tampereen Filatelistiseuran sivuilta.
Kaiken kaikkiaan Tampere näytti parastaan, keli oli loistava, puitteet erinomaiset, järjestelyt toimivat ja Palmaresjuhla onnistunut. Suuret kiitokset järjestäjille, tuomareille ja onnittelut 100-vuotiaalle Tampereen Filatelistiseuralle, vielä kerran.