Perinteisesti Forssan kerho on järjestänyt kaksi keräilytapahtumaa vuosittain, toisen pääsiäisenä ja toisen pyhäinmiesten päivänä, jonka nimi kaiketi nykyään on pyhäin päivä ja populäärikulttuurissa Halloween… eli siinä missä McDonalds eli mäkkäri on puskenut suomalaiseen tietoisuuteen ravitsemusalalla on halloween sivuuttamassa kirkollisen juhlapyhän vastaavasti. Kristillisten pyhimysten ja marttyyrien muistoksi vietetty juhlapäivä on muuttunut naamari päässä juoksemiseksi ja karkkien kerjäämiseksi. Kaikki edistys ei ehkä olekaan edistystä, totean paatoksellisesti ja riskeeraan tulla määritellyksi kalkkikseksi… sana, jonka sisältö ei ehkä aukea niille meistä, jotka eivät ole nähneet aivoista otettua magneettikuvaa – nimittäin aivoissa tosiaan on kalkkisaostumia ja niitä on wanhemmilla ihmisillä enemmän. Tähän totean, että siinä missä vähän kalkkia parantaa maan kasvua, niin se tuskin vähäisessä määrin haittaa aivoissakaan. On aika siirtyä lääketieteellisestä filosofiasta filatelian pariin…
Forssassa siis järjestettiin taas, korona-viruksen aiheuttaman tauon jälkeen keräilytapahtuma – paikkana oli Kuhalankadun kiinteistö, perinteiseen tapaan. Kun hieman ennen kymppiä saavuimme paikalle, oli sali jo täynnä myyntipöytiä ja piha ammuttu täyteen autoja. Myös aivan lähialue oli paikoitettu täyteen. Paikka kuitenkin löytyi helposti. Aikaisimmat linnut olivat metsästämässä matoa kuulemma jo yhdeksän aikoihin. Itse olen aina naurahtanut näitä juttuja, nimittäin harvemmin käy niin, että olen tyhjin käsin mistään lähtenyt ja kauppiaat, jotka tietävät mitä keräilen, tietävät myös, että maksan paremman hinnan hyvästä kohteesta kuin jobbarit, jotka aamutuimaan laukkaavat etsimässä tarjouksia… eli maineen rakentaminen hyvänä ostajana on yhtä tärkeää keräilyssä kuin maineen rakentaminen hyvänä myyjänä.
Paikalla oli viitisentoista myyjää, tällä kertaa ei ruotsalaisia ja yksi paikka oli jäänyt myymättä = yksi kulma oli tyhjänä. Se mikä oli heti selvää, oli se, että monella myyjällä oli päässyt sopivasti kerääntymään ”uutta” tavaraa ja siksi katsottavaa oli tavallista enemmän. Kaukaisimpana vieraana Juhani Kemi oli saapunut Pohjoisesta Forssaan. Hämeenlinnan kerho oli pöydällä mukana, Tampereelta oli useampia myyjiä, Pertti Hurmerinta oli tyypillisine laatikoineen paikalla ja Apollolta oli useampia jäseniä myymässä kortteja. Juhani Pietilä oli paikalla Turusta.
Kun tapahtuma oli ollut auki jonkun hetken, pidettiin lyhyt seremonia, jonka anti oli tunnustuksen ojentaminen Olli Saariselle, joka on toiminut Forssassa monella tapaa pitkän aikaa erityisesti korttikeräilyn ”virstanpylväänä” ja Huutokortti-huutokaupan taustavoimana. Onnea Ollille ja kiitos tehdystä työstä. Huutokortti oli tällä kertaa ”fiksu” nimittäin huutokaupalta tuli viesti pari päivää ennen Forssan tapahtumaa siitä, että jos joku haluaisi nähdä jonkun kohteen ”livenä” ennen huutokaupan päättymistä, se olisi mahdollista pyytämällä kohde nähtäväksi keräilytapahtumaan. Itsekin käytin tätä mahdollisuutta hyväkseni ja sain nähdä minua kiinnostaneen kohteen ja pääsin tarkastamaan kohteen kunnon.
Kävin itsekin myyjien tiskejä läpi ahkerasti ja tein muutamia löytöjäkin. Näistä esiteltäköön tässä yhteydessä kaksi. Ensimmäinen löytö oli lentokuori Tuusulasta 6.12.1944 Linköpingiin, Ruotsiin. Kuori jatkaa samaa ”linjaa” kuin Turun Kevät – tapahtumasta löytämäni kuori, eli jatkosodan päättymiseen liittyviä erikoisia lentopostin aikoja loppuvuodesta 1944. Kuten aiemmassa kirjoituksessa kerrottiin, kuljetti 1.11.-31.12.1944 välisenä aikana lentopostia vain kaksi kertaa viikossa linjalla Hyvinkää – Turku – Tukholma liikennöinyt ruotsalainen ABA. Aero sai luvan lentää 21.12.1944, mutta aloitti lennot vasta vuoden 1945 puolella. Turun Kevät kirjoituksen yhteydessä esitelty kuori oli kulkenut lokakuussa 1944, jolloin ABA lensi kerran viikossa reitillä Hyvinkää – Tukholma; tämä nyt löytynyt kuori on siis ”erilainen”, koska se on lentänyt eri reittiä, vaikka päämäärä ja lähtökenttä Suomessa ovatkin olleet samat. Lisäksi joulukuussa 1944 on ”varmaa”, että lentoja lensi vain ABA. Rehellisyyden nimissä on todettava, että vuoden 1944 lopun lentokuoret Ruotsiin eivät ole erityisen harvinaisia ja niitä saa hankkia edullisesti. Silti niihin liittyy lentopostihistoriallista kiinnostavuutta, sillä ajat olivat erikoiset, ja tietoa näiden aikojen lentotoiminnasta on tullut yleiseen tietoon vasta Pokelan ja Keturin lentopostikirjan julkistamisen yhteydessä. Näiltä osin herrat (R.I.P.) tekivät suuren palveluksen suomalaiselle postihistorialle.
Sen verran vielä tästä kohteesta, että siinä on paljon asiaa – M30 merkit on leimattu maamme 27. itsenäisyyspäivänä, kuori on sensuurin tarkastama (Sensuurinumero ilmeisesti 99) Turussa ja siis lentänyt Turusta Tukholmaan, ja siinä on kaksi 1944 joulumerkkiä lentolipukkeen lisäksi. Jollakin tavalla kohteessa on paljon hyvää. Mikäs tässä on omaansa kehuessa!
Toinen kohde löytyi saatesanoilla ”Onko mitään uutta?” – ”Ei siellä mitään ole”… ja tästä voidaan päätellä, että kävin keskustelua taas Juhani Pietilän kanssa, jolla on aina jotakin! Kun myyjä on itse kovan luokan keräilijä, jolla on hyvä silmä noukkia ”kuleksimasta” sopivasti tavaraa, on helppoa ymmärtää miksi myytävänä tavaran laatu ja kiinnostavuus ovat usein korkealla.
Juhanilla oli taas mielenkiintoista postihistoriaa mukanaan, korttikansioiden lisäksi. Tällä kertaa löysin Saksaan 1944 lähetetyn postikortin hänen laatikostaan, jolle oli lyöty Berliinin ”Lb” sensuurileima. Tätä sensuuria käytettiin pankki- ja virkapostin sensurointiin, mutta sitä on käytetty ilmeisesti joskus myös tavallisen postin sensurointiin. Ilmeisesti resursseja on jaettu sensuuritoimistossa ja joko leima on liikkunut tai sensuuri ja leima ovat liikkuneet osastolta toiselle tai sensuroitavaa postia on ohjattu osastolta toiselle. No, joka tapauksessa tämän lähetyksen juttu on tuo sensuuri – itse lähetys on tyypillinen ajankohdalleen taksansa ja käytetyn merkin osalta.
Kun kävi vielä silläkin tavalla, että eräs keräilijäkolleega tuli tyytyväiseksi, kun löysin hänelle sopivan paremman kohteen ja päätti tarjota sillileivän ja kaffet, niin oma päiväni saavutti suorastaan ”korkeamman tilan”. En usko, että atomitasolla olin mitenkään erityisessä viritystilassa, mutta hyvä mieli vapautui tyytyväisyytenä. Ennen lähtöä käytiin vielä keskustelua tulevasta Liittokokouksesta muutamien kerhojen edustajien kanssa.