Sanotaan, että matkailu avartaa. Tämä on jonkinlainen osittaistotuus mitä tulee postihistoriakeräilyyn, sillä keräilypuolella matkailu ja ulkomailla postimerkkiliikkeissä tai tapahtumissa käyminen tuo kiinnostavia elämyksiä ja mukavia kohtaamisia, mutta varsinaista suomalaisen postihistoriakeräilyn avartumista harvemmin tapahtuu. Tämä on havaittu tänäkin kesänä kahteen otteeseen niin Espanjassa kuin Italiassakin. Mutta, ei vedetä koko jutulta mattoa jalkojen alta, ennen kuin ollaan edes ehditty aloittaa….
Madrid on Espanjan pääkaupunki, koti lähes 3,4 miljoonalle espanjalaiselle ja kesäisin lämmin paikka huolimatta siitä, että kaupunki sijaitsee 650 metriä meren pinnan yläpuolella. Tällä kertaa kaupungissa käydessäni pyöri lämpötila 30 asteen pinnassa koko vierailuni ajan. Kävely auringossa onnistui, mutta varjopaikkoja käyttäen ja aurinkorasvojen kanssa. Kun suurkaupungeissa tulee käytyä, on hyvä selvittää hieman filateliatilannettakin… Espanjan keräilyantia on tässäkin blogissa käyty läpi jo aiemmin, mutta tässä hieman päivitystä Madridin tilanteeseen…. nimittäin tällä kertaa huomasin, että kävelymatkan päässä hotelliltani sijaitsee postimerkkiliike, jossa en ollut aiemmin käynyt. Sijainnit löytyvät nykyään helpoiten käyttämällä Google karttoja ja yksinkertaisesti kirjoittamalla etsintäkenttään sopiva hakusana, joka tässä tapauksessa oli ”filatelia”.
”Uusi” liike on nimeltään Filatelia Blanco ja sitä pyöritti käyntipäivänäni ystävällinen rouva, joka kertoi, että heillä on postihistoriaa yhden kaapistollisen verran. Tämä tarkoitti käytännössä muutamaa kymmentä laatikkoa täynnä erilaista tavaraa eri maista, joka kuitenkin oli lajiteltu kohtalaisen selkeästi maittain ja aihekohteiden osalta aiheittain. Laatikkotavaran lisäksi ”parempia” kohteita tai ehkäpä paremmiksi arvioituja oli tarjolla kansioissa. Suuri osa tavarasta oli ensipäiväkuorta ja muuta aika modernia postia. Suomalainenkin ”osasto” löytyi etsimisen jälkeen, samasta laatikosta Filippiinien merkkien kanssa, tietysti johtuen siitä, että Espanjassa kyse on Finlandiasta. Käytännössä kaikki myytävänä olleet kohteet olivat ensipäiväkuoria.
Hinnoitelu oli suomalaisittain ajatellen aikamoisen sattumanvaraista. Oli selvä, että pesetasta siirtymisen jälkeen hintoja ei oltu päivitetty ja ne olivat mitä olivat. Ensipäiväkuorissa saattoi hinta olla jopa 10 euroa – samanlaista tavaraa saamme kotimaassa ostaa kympillä ison nipullisen… eli näiltä osin oli menty rankasti metsään. Toisaalta, jos tarjolla olisi jotakin järkevää postihistoriaa, ei hinta vaikuttanut olevan kovinkaan ”sekava” sillä ns. aito asia oli hinnoiteltu 1-3 euron hintaan. Aitoa asiaa ei kuitenkaan ollut tarjolla… joko joku oli käynyt tyhjentämässä laarin tai siellä ei koskaan ollut ollutkaan mitään… Koska mitään ei ollut tarjolla ja oikeastaan vain yksi suomalainen oikeasti kulkenut postihistoriakohde tuli vastaan otin siitä kuvan.
Kuten kuvasta voi huomata on tämäkin kohde väärätaksainen ja se jäikin laatikkoon odottamaan ottajaansa, jota ei arvaukseni mukaan koskaan tule. Oikeataksaisena olisi kortin voinut kolmella eurolla juuri ja juuri ottaa kantoon. Eli Suomi-kohteiden osalta tuli ns. tyhjä arpa, mutta onneksi jokunen ulkomaalainen kohde sentään jäi haaviin.
Kuten aiemmallakin kerralla, kävin tutustumassa Madridin Plaza Mayorin sunnuntai-aamupäivän filateliatarjontaan. Kyseisen tapahtumaan nimi on filateliamarkkinat, mutta totuus on, että filatelian paino myytävästä tavarasta on laskenut viimekerrasta aikamoisesti ja myyjistä enemmistö myy metalli- ja setelirahoja ja muuta keräilytavaraa kuin filateliaa. Paikalla oli ehkäpä kymmenen ”täysiveristä” filateliakauppiasta, joista vain parilla oli mitään postihistoriaa. Ne joilla sitä oli, myivät pääasiallisesti espanjalaista materiaalia… mikä sinänsä ei ole yllätys. Plaza Mayor on hieno paikka ja se kannattaa käydä katsastamassa ja pöytiäkin on kiva katsella, mutta odotukset kannattaa pitää matalalla. Mitään suomalaista materiaalia en nähnyt. Kuvista voidaan nähdä, että paikkaa (katto) on restauroitu, eli jotain edistystä sentään on tapahtunut.
Plazaa kiertää katettu portiikki (suomennos sanasta portico…) eli katettu kuistimainen rakennelma, joka tekee maanpinnan tasolla olevalle kerrokselle ikäänkuin lipan, jonka suojissa myyjät toimivat. Tämä on myös Madridin helteen takia hyvä asia, sillä varjossa ei pääse nääntymään. Lähellä on myös joitakin liikkeitä, mutta niidenkin anti oli nolla.
Madridin entinen postitalo tai pääposti on nykyään kaupungin hallinnassa ja näyttelykäytössä. Talon katolla on hieno näköalapaikka, josta on hyvä näkymä kaupungin yli. Paikka on kuuluisan Cibeles suihkulähteen aukiolla ja sisäänpääsy ilmainen. Näköalapaikasta joutuu maksamaan joinakin päivinä muutaman euron, mikä on sijoituksena vähäinen suhteessa näköalan hienouteen. Postitalossa on pieni näyttely myös postin toiminnasta, johon voi tutustua ilmaiseksi. Näyttely on toteutettu valokuvin, joiden yhteyteen on laitettu espanjan ja englanninkieliset selitykset. Koko näyttelyn läpikäyminen ja tekstien lukeminen kestää jopa tunnin verran.
Bologna on Keski-Italiassa, Emilia-Romagnan maakunnassa sijaitseva teollisuus- ja kauppakaupunki, jossa toimii läntisen maailman vanhin, 1088 perustettu yliopisto. Kaupunki itsessään on muureilla ympäröity ja sijaitsee kukkuloiden ympäröimässä laaksossa, mikä tekee siitä kesäisin erittäin kuuman paikan. Kaupungissa asuu noin neljäsataatuhatta henkeä, joista suuri osa opiskelijoita. Turismi on lähtenyt voimakkaaseen kasvuun COVID pandemian jälkeen – niin suureen, että kaupungissa selvästi ollaan hiukan ”helisemässä”. Taksien määrä on rajattu ja taksitoimintaa pyörittää syndikaatti – autoja on 722kpl ja taksilupa on maksanut kuskin mukaan yli 150000 euroa. Tällä saa ajaa taksia kaupungin alueella ”koko elämänsä”. Nyt kapunki haluaa laskea taksiluvan hintaa, jotta saataisiin lisää kuljettajia ajoon. Moni luvan omaava henkilö ajaa vain minimin, koska ikää on kertynyt jopa 80 vuotta. Syndikaatti vastustaa lupahintojen laskua ja sitä, että kuljettajia tulisi lisää… tämä tilanne on johtanut siihen, että taksia on ajoittain lähes mahdotonta saada. Koin tämän itse kun olin kukkuloilla sijaitsevassa tilaisuudessa ja matkan varrella oleva linja-autoreitti katkesi vesiputken halkeamisen takia. En saanut taksia ylös kukkuloille puolen tunninkaan taksisoittelun jälkeen, vaan jouduin yhdessä muiden osallistujien kanssa kävelemään alas kapunkiin neljän kilometrin matkan n. 35 asteen auringonpaisteessa. Myös Bolognassa on sauna…
Helsinki ei siis ole ainoa paikka, missä taksien kanssa on tilanne hiukan ”vaiheessa”… Helsingissä kuitenkin yleensä saa taksin aina… Turismi on aiheuttanut Bolognaan myös kovan inflaation mm. ravintola- ja hotellihinnoissa. Siinä missä ateria maksoi 10 vuotta sitten noin 15 euroa maksaa sama nyt reippaasti yli 20 euroa. Erityisen rasvaisena pidin viinien hinnoittelua nykyään – aiemmin viinilasillisen sai noin kahdella eurolla, nyt aivan perusviineissä on jopa ”Suomen hinnat” eli lasillinen saattaa maksaa 7 euroa. Sama tavara irtoaa supermarketista alle 3 eurolla pullo… se ottaa pattiin. Pihillä köyhällä on oma näkemyksensä maailman menosta, en tiedä miten yleistä on olla harmissaan siitä, että tuntuu siltä, että joutuu ”kusetetuksi”. Italialaiset ystäväni tosin olivat asiasta täsmälleen samaa mieltä.
Bologna ei kuitenkaan ole mikään ikävä paikka, vaan erinomaisen kompakti kaupunki, jossa on paljon nähtävää ja paljon myös ilmaisia nähtävyyksiä. Koska kaupunkia ovat aikoinaan johtaneet Italian kovimmat liikemiehet ja korkeat kesälämpötilat ovat olleet tiedossa tuhat vuotta, on kaupunkiin rakennettu tarkoitushakuisesti portiikki lähes kaikkien katujen vierustoilla oleviin taloihin. Jälleen tämä sama ”portiikki” eli ikäänkuin kuisti jokaisen talon ensimmäiseen kerrokseen, kuitenkin siten, että kuistit jatkuvat talosta toiseen katujen varrella kilometrien matkalta. Näin on mahdollista kulkea kaupungin halki varjossa ja suojassa sateelta. Tämä yhteensä kymmenien kilometrien verkosto katuja, joissa on portiikki on UNESCOn maailmanperintöluettelossa ja osittain portiikit on maalattu frescoilla… aivan fantastinen ja mukavuutta lisäävä asia tässä hienossa kaupungissa. Asia on toteutettu siten, että rakentajille luvattiin voimakas verohelpotus, jos portiikki rakennettiin, ilman sitä ei tullut verohelpotusta… näin syntyi vahva rahallinen insentiivi ja kauppiaiden kaupungissa se toimi. Pelkästään tämän ihmeellisen portiikkiverkoston takia kannattaa käydä katsomassa Bolognaa.
Toki lähdin selvittämään mitä filateliaa Bolognassa on saatavilla… löysin keskustasta kaksi aukiolevaa postimerkkiliikettä ja kävin tutustumassa. Ensimmäinen kahdesta, Filatelia Riva Reno, on aika suurikokoinen liike, jossa ei kuitenkaan ollut paikalla ketään, joka olisi tiennyt mistään mitään. Pyysin paikalla ollutta nuorta ei-italialaista työntekijää soittamaan pomolleen ja kysymään, josko hän tietäisi, että onko heillä mitään Suomikohteita. Asenne oli ”miksi tulet häiritsemään nokosiani” ja omistajankin asenne oli sama – palveluhalukkuus oli nolla piste nolla. Paikalla oli jotakin, ei oikein selvinnyt mitä, mutta ei Suomi-kohteita ainakaan. Tunnelma oli jollakin tavoin absurdi, koska liikkeessä kuitenkin käsittääkseni oli tarkoitus myydä jotakin…. asiakkaalle kuitenkin viitattiin kintaalla. Lähdin pois hiukan ihmetellen.
Toisessa liikkeessä Giacomo Balestrin pyörittämässä pienessä postimerkki- ja keräilykaupassa oli täysin eri meininki. Hra. Balestri oli ystävällinen ja pahoitteli kovasti, että ei löytynyt toivotunkaltaista materiaalia – hän kertoi, että kotonaan saattaisi olla jotain, mutta liikkeessä ei pysty pitämään kuin tavaraa joka liikkuu, eli italialaista materiaalia. Näiden kokemusten jälkeen oli pakko todeta, että jouduin lähtemään tyhjin käsin. Mitään filateelista materiaalia ei Bolognasta jäänyt käsiini. Epäilen, että jos olisin päässyt paikallisille keräilymarkkinoille / kirpparille, olisi jotain saattanut löytyä – nyt ei kuitenkaan silmiini mitään sellaista osunut.
Etelän hedelmät jäivät tällä kertaa nauttimatta. Kylmä tosiasia on, että paras paikka suomalaiselle filatelialle on yllätyksettömästi Suomi. Se mikä hämmästyttää on, että meillä on Suomessa myös erittäin hyvä muiden maiden filatelian ja postihistorian saatavuus! Ollaan onnellisia ja iloisia siitä mitä meillä on! Asiat eivät ole muualla paremmin.