Maaliskuinen yö oli heittänyt muutamia senttejä lunta ja tuuli oli piiskannut sitä viitisen senttiä paksuksi kerrokseksi auton tuulilasiin, jonka krapaaminen olisi edessä, ennen kuin lauantaiaamuinen matka 9.3. Naantaliin voisi alkaa. Aamukahvia juodessani pohdin, että minkälainen päivä mahtaisi olla tulossa, sillä perjantaina kello yksi iltapäivällä huutokaupan nettihuudot olivat jättäneet vuoroltaan 113. Hellman huutokaupan tilanteen monelta osin kiinnostavaksi. En kuitenkaan ehtinyt asiaa sen kummemmin pohtia, sillä oli lähdettävä kohti Naantalia, jossa tiesin saavani myös toiset aamukahvit ja jotain kyytipoikaa kahvien kera. Tämä odotus toteutui täydellisesti, sillä paikan päällä oli jälleen kerran ns. pöytä koreana. Erinäköistä pientä närpittävää oli erään mainoksenkin sanoin sanottuna ”enemmän kuin tarpeeksi”, mutta silti kaikkia eri laatuja nakerrettavaa oli maistetava päivän aikaan. Onneksi tämä ei ole ruokablogi, muuten saattaisin juuttua muistelemaan hyvinkin pitkään…
Kuten tavallista, aloitin itse asian siirtymällä näyttöpöytien ääreen, sillä minua kiinnostavia kohteita oli heti lauantai-huutokaupan aloittavien kohteiden joukossa. Tunnissa, joka minulla oli käytettävissäni ehdin hyvin tutustumaan huutokaupan alkupään minua kiinnostaviin kohteisiin ja pitkälti myös muihinkin alustavasti kiinnostustani herättäneistä. Lisäksi ehdin tervehtiä monia tuttuja, moni heistäkin heti aamusta paikalle tulleita. Keräilijöitä oli jo yhdeksältä saapunut kymmeniä.
M30 kohteita oli tällä kertaa M30 osastossa viitisenkymmentä kohdetta tarjolla. Tarjolla oli sekä filateliaa, että postihistoriaa. Filateliapuolella pääosaa näyttelivät erilaiset siirtymät – siirtymäkohteita oli myytävänä olevista tusinasta filateliakohteesta kymmenen. Parhaat siirtymät olivat 50p vihreän, 2,75mk violetin, 5mk Olavinlinna ja 9mk postitalo-merkin siirtymät. Näiden hinnat lähtivät kolmesta kympistä ja niillä saavutettiin limitistä 85 euroon saakka, joista korkeimman hinnan sai 2,75mk violetin merkin näyttävä siirtymäpari.
Tarjolla oli kuusi erilaista esittelyarkkien kulmapalanelilöä, nämä myytiin viidellä kympillä, joka mielestäni on erittäin halpa hinta – alle kympin per nelilö ja kyseessä tosiaan oli arkin kulmapala, eli mielestäni paras mahdollinen. Automaattimerkkisatsi sivuille monteerattuna lähti kolmesta kympistä ja päätyi 65 euroon, ostaja sai kohtalaisen laajasti automaattimerkkiosastonsa kuntoon ja lisäksi lähetyksen – ei mitenkään erityisen kalliilla.
Postihistoriapuolella tarjottavaa oli nelisenkymmentä kohdetta. Kotimaan postia edustivat mm. kirje, jossa 50p vihreä merkki oli puolitettu, jotta oli saatu rakennettua 2,75mk kotimaan taksa. Kyseessä on tietystikin jonkinasteinen humpuuki, sillä posti ei sanktioinut puolituksia – kirje kuitenkin vaikutti kulkeneen, ainakin se oli leimattu normaalisti. Lähtöhinta oli 40 euroa, mikä oli ostajille liikaa. Huutokaupan minulle kaikkein oudoin näytelmä nähtiin Lahdesta Äänislinnaan 1944 lähetetyn toisen painoluokan pikakirjeen ympärillä. Kirje oli lähetetty sotatuomari Harras Kyttälle ja lähetyksen ajankohta oli mielenkiintoinen, nimittäin päivää myöhemmin Neuvostoliitto aloitti suurhyökkäyksen Syväriltä. Suomalaiset joukot olivat alkaneet vetäytyä Syväriltä jo Kannaksen tukemiseksi jo noin viikkoa aiemmin (16.-17. päivä kesäkuuta alkaen). Kirjeen takana lienee ollut saapumisleima, joka on varmasti hyvin myöhäinen ajatellen Äänislinnaa, joka sijaitsi Syväriltä Pohjoiseen – käytän mennyttä aikamuotoa, koska Kesän 1944 jälkeen ei Äänislinna-nimistä kaupunkia ole ollut olemassa vaan se on tunnettu nimellä Petrosavodsk. Tästä ilmeisen myöhäisestä saapumisleimasta? ja Äänislinnaan myöhään saapuneesta kirjeestä maksettiin kokonaiset 330 euroa – huima hinta.
Muuta kiinnostavaa kotimaan postia edustivat tiedustelulomakkeet, joilla oli tiedusteltu postiosoituksia ja kenttäpostipakettia sekä kaksi postitaksataulua, jotka oli maksettu M30 merkein. Taksatauluilla oli maksuna käytetty 1mk oranssia merkkiä ja 3mk keltaista merkkiä. M30 1mk oranssilla merkillä maksettuja postitaksatauluja tunnetaan kolme kappaletta ja 3mk keltaisella maksettuja käsittääkseni neljä. Kolmen markan taksalla maksettuja tunnetaan eniten – myös 3mk punaisella maksettuja ja 1mk merkeillä maksettuja 3mk taksaisia tunnetaan. Kyseessä on kuitenkin ns. erikoisuus ja taksataulujen hinnat nousivat 20 euron hyvin maltillisesta lähdöstä 110 euroon kumpainenkin. On myös mainittava kirjattu paikalliskirje saantitodistuksella Turusta vuodelta 1938 – kyseessä on erinomainen paikalliskirjekohde – se myytiin 55 euron hinnalla.
Ruotsiin mennyt tavaranäyte 6mk oranssilla merkillä myytiin parin kympin pohjilla, joka oli edullinen ja 2mk punainen single Viroon Suomen ja Viron välisen postisopimuksen mukaisella taksalla meni kaupaksi 28 eurolla. Saksan erikoistaksainen kirje vuodelta 1943, jolla oli 3½mk postimaksu maksettu käyttämällä 2,75 mk violettia ja 75p oranssia merkkiä myytiin 30 euron pohjilla – kyseessä on erinomainen 75p oranssin merkin käyttö, nimittäin merkki oli tarkoitettu ja painettu nimen omaan toimimaan 2,75mk merkin kaverina 3½mk taksalla. Saksaan lähetetty kirje on eräs niistä paremmista mahdollisista käytöistä tälle merkille, paras mahdollinen tilanne on se, että merkki on käytetty syyskuussa 1942, kun taksalle yksin sopiva M30 3½mk oliivi merkki ei vielä ollut ilmestynyt ja taksa piti rakentaa muilla merkeillä.
Yllä: Kenttäpostikonttori 1:stä 4.5.1943 Ranskaan lähetetty kirje, leimattu kenttäpostia ja sensuroitu Suomessa ja Saksassa (ainakin) M30 4mk postitalo ja 50p vihreä. Edelleen lähetetty ilmeisesti Wieniin. Kokeneen näköinen. Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille (1.9.1942 – 30.6.1945) 4,50mk. Oikeudet kuvaan omistaa Hellman Huutokaupat.
anskaan 1943 kulkenut kokeneen näköinen kuori oli kohtalaisen arvoituksellinen. Lähetys oli selkeästi kenttäpostia ja kenttäpostikonttorissa se oli leimattukin. Sensurointi oli tapahtunut Suomessa ja Saksassa. Saksalaisten toimesta mahdollisesti kahteen kertaan, ensin matkalla Ranskaan ja sitten matkalla Ranskasta Itävaltaan, jonne kuori oli edelleenlähetetty. Kuori oli lähetetty suomalaiselle neidille, joka jostain syystä oleili miehitetyssä Ranskassa ja myöhemmin Itävallassa – lieneekö ollut sairaanhoitajana? Joka tapauksessa mielenkiintoinen lähetys, jonka hinta nousi 30 euron limitistä aina 64 euron hintaan saakka. Sota-ajan lähetykset ovat usein mielenkiintoisia ja näyttäviä.
Huutokaupan suuri sensaatio oli mielestäni yhden harvinaisimmista M30 postihistoriakohteista myynti pilkkahintaan. Kysymyksessä oli 1mk vihreän merkin singlekäyttö ulkomaan painotuotteella vuodelta 1943, eli kaikkein vaikein M30 painotuotteiden singlekäyttö. Kortti oli lähetetty jouluaattona ilmeisesti firman yhteistyökumppanille Saksaan ja leimattu Saksassa painotuote sensuurin leimalla. Helsingin leima on suttuinen, mutta luettava. Kohteen limitti oli laitettu alas, sataan euroon ja pohdin mielessäni, että kohteen hinta varmaankin nousee reippaasti – nettihuutojen loputtua kuitenkin totesin, että kukaan ei ollut vaivautunut huutamaan edes limittiä. Mietin, että salissa ilmeisesti nähdään jonkinlainen taistelu, sillä viimeksi tällainen (ei kuitenktaan tämä sama) kohde oli myytävänä viime vuonna maaliskuussa Hellman huutokaupassa ja tuolloin limitti oli sen verran tuhti (450€), että kohde ei mennyt lainkaan kaupaksi. No, H-hetki lähestyi ja istuskelin salissa ja meklarin kysyessä, että ”saanko sata” ei näkynyt mitään aktiivisuutta – sitten yksi käpälä nousi pahvilaikkoineen ylös ja ilman minkäänlaista kliimaksia kaikki oli ohi. Erittäin harvinainen kohde siirtyi uudelle onnelliselle omistajalle satasella. Voi herran pieksut!
Tässä kohtaa jo pohdin, että miten mahtaa käydä 6mk vihreän merkin singlellä lähetetyn painotuotteen Tsekkoslovakiaan… ja sama lähestulkoon toistui, vaikka joku olikin jo huutanut 20 euron pohjat nettihuudoissa – 22 euroa vaikeasta kohteesta. Vaikka kumpainenkin kohde oli niin sanotusti ”hiukan muotopuoli” leimojensa osalta, niin ei voida sanoa, että niissä olisi ollut vikaa, sillä harvinaisuudeltaan kumpikin oli hyvää luokkaa – yhteensä 1mk vihreitä single painotuotteita ja 6mk vihreitä single painotuotteita ulkomaille tunnetaan alle 25 kappaletta. Tänään ne myytiin yhteishintaan 122 euroa. Kun tämän asettaa verrantoon sen kanssa, että Duudson ”tahallinen virhepainama” arkki, jonka painos on 3000 kpl myytiin taas hintaan 261 euroa, niin alkaa ”sattumaan päähän” aika lujaa… MUTTA virhepainama-arkilla on oma paikka mm. Leuchturmin albuumissa… ja se paikka _täytyy_ täyttää! Se minkä tästä opimme on, että limitin asettaminen on muuta kuin helppoa puuhaa. Vastaavasti siisti 1mk oranssilla merkillä maksettu painotuotepostikortti Saksaan vuodelta 1942 myytiin viidellä kympillä – kyseessä siis sama 1mk painotuotetaksa, vaikkakin eri merkillä. Kohtalaisen edullinen tämäkin.
Oikeudet kuvaan omistaa Hellman Huutokaupat.
Lentopostikohteista mielestäni paras oli 10mk singlekohde lentokirje Englannin kautta Sveitsiin vuodelta 1945. Kysymyksessä on siis kohde, jonka taksa muodostuu 5mk kirjeen perustaksasta ja kahdesta 2½mk lentolisästä. Lentoposti Sveitsiin kulki 18.8.1945 asti Englannin kautta. Vastaavia tunnetaan muutamia, mutta kyseessä on harvinainen singlekohde ja 5mk kirjeen perustaksa-aika on vain kaksi kuukautta. Kohteen myyntihinta oli 65 euroa. Euroopan ulkopuolelle mennyttä postia edustivat Yhdysvaltoihin lentäneet kirjeet, joista kiinnostavin oli Euroopan satamaan asti maksetulla lennolla lähetetty painava kirjattu lentokirje vuodelta 1938 sekä Chileen 1½mk punaisella singlellä lähetetty postikortti. Chile on parempi kohdemaa. Lentopostin hinnat nousivat 20 euron lähdöistä jonkin verran.
Myös erien joukossa oli tällä kertaa kiinnostavaa ja kuten tavallista kaikki kiinnostavat erät eivät suinkaan olleet sellaisissa osastoissa, joista niitä ehkäpä intuition varassa osaisi hetimiten etsiä ja löytää. Olen tämän oppinut kantapään kautta ja siksi katson läpi käytännössä lähes kaikki huutokaupan osastot, meni syteen tai saveen. Eräs kiinnostava kohde oli osastossa ”ulkomaiden postilähetyserät” ja sen joukossa oli ulkolaisten Suomeen tulleiden lähetysten lisäksi harvinainen kirjattu lentokirje Unkariin Suomen ja Unkarin välisellä sopimustaksalla vuodelta 1944 sekä muutama muu Suomesta lähetetty lähetys. Tällä kertaa tämä M30 kannalta katsottuna erän paras kohde oli mainittu selitysteksteissä ja ehkäpä juuri siitä johtuen kohteen hinta nousi 50 euron limitistä aina 130 euroon saakka. Rehellinen havainnoija voi todeta, että kohteeseen kuuluneiden kolmentoista kohteen kappalehinnaksi tuli tasan kymppi+kulut, eli ei kovin paljon, toisaalta takana pitäisi olla tarve, muuten mikä tahansa hinta on liikaa.
Suomen postilähetyserät-osastossa oli useita kiinnostavia eriä, joista minua kiinnosti erä numero 1811 ”1899 – 1931 kymmenen lähetystä Viroon mm. kaksi kpl postikortteja 5 kop taksalla”, koska siellä näkyi kuvan perusteella olevan mukana Suomen ja Viron välisen postituksen ensimmäisen taksa-ajan mukaisella perustaksalla oleva kirjattu kirje. Pyörittelin mielessäni, että miten voisin itselleni selittää sen, että kirjeestä pitäisi maksaa 50€ limitti, enkä mitenkään löytänyt ratkaisua. Erä myytiin 65 eurolla ja hyvä kirjattu kirje löysi kodin jostakin toisesta kokoelmasta. Toinen tässä osastossa ollut kiinnostava kohde sisälsi Pohjoismaihin mennyttä postia 17 lähetyksen verran ja sisälsi mm. pikakirjeen Norjaan M30 30mk linja-auto merkillä. Norja on Islannin ohella vaikein Pohjoismaa ja Norjaan menneitä erikoisempia lähetyksiä on vaikea saada, kyseinen erä myytiin viidellä kympillä.
Suomesta Ranskaan ja Suomesta Yhdysvaltoihin menneitä lähetyksiä sisältävät erät olivat laadukkaita ja menivät kaupaksi 190€ hinnalla kumpikin, näissäkin lähtö oli 50€ ja pari muuta vastaavaa erä myytiin nekin viiden kympin lähdöillä yli satasen hintaan. Huomasin näissä muutamia hyviä kohteita, kuten lentopainotuotteen vuodelta 1943 Ruotsiin, eli taksaltaan 3mk (1mk + 2mk) sekä Moskovan ja Italian kautta Yhdysvaltoihin kulkeneeen kirjeen vuodelta 1940. Näissä erissä oli kaikissa erään edesmenneen keräilijän ”käsiala” ja kohteet oli monteerattu lehdille. Kyseessä oli itse asiassa erään sodanajan lentopostikokoelman hajoittaminen.
Paljon oli nähtävää, mutta tänään eivät M30 hinnat kivunneet taivaisiin, paitsi yhden kohteen osalta. Muuten myyntihinnat pysyivät edullisina ja myymättä jäi muutama hyvä kohde, mm. neljännen painoluokan kirje Yhdysvaltoihin, jossa oli tullin leima sen todentamiseksi, että lähetys on ok lähettää ulkomaille. Painavat kirjeet eivät ole yksinkertaisia löytää ja olen hieman hämilläni, että tämä jäi myymättä. Itse en sitä ostanut, koska minulla on jo kokoelmassani ”samalle paikalle” toinen kohde. Siitä olen varma, että kaikilla taksakeräilijöillä kyseistä taksaa ei ole. Ehkäpä jatkuva puhe siitä, että taksat pitää tarkistaa on mennyt perille – nimittäin kohdetekstissä mainittiin, että kirje olisi vuodelta 1939, jolloin 2mk vihreää ja 20mk postitalo-merkkiä ei oltu vielä julkaistu – oikein on 1949, jolloin palaset loksahtavat paikoilleen.
Tätä kirjoitettaessa neljä kohdetta on yhä myymättä, myyntiprosentti siis nousi korkeaksi M30 osalta, aivan kuten HTO huutokaupassakin – eli vaikka hinnat pysyivät maltillisina, niin ne ehkäpä olivat markkinoiden kysyntään nähden kohdallaan.