Näyttelyistä voisi kertoa miten paljon tahansa juttuja, mutta filatelian kello käy jatkuvasti eteenpäin, siksi onkin tärkeää pidättäytyä olennaisessa ja kulkea ajan mukana. Lupasin käydä läpi muutamia näyttelystä löytyineita kohteita ja tämän lupauksen tässä kirjoituksessa lunastan. Kuten aiemmassa jo kerroin, oli paikalla kohtalaisen runsas määrä kauppiaita, joista suurimmalla massalla oli mukana Vesa Järvistö. Myös Merkki-Albertilla sekä järjestävien kerhojen ständellä oli runsaasti myytävää mukana. Kauppiasosastoille oli varattu hyvin tilaa ja tuoleja oli riittävästi. Näiltäkin osin näyttely oli hyvin onnistunut.
Mitä sitten jäi käteen? No, ainahan jotakin käteen jää… ja niin myös tällä kertaa. Omat ostokseni tulivat tällä kertaa suurimmaksi osaksi hyvin edullisilla hinnoilla penkolaatikoista, mutta ostin myös yhden lähetyksen ”ihan oikealla rahallakin”. Jätän lukijan arvattavaksi oliko yksikään kuvatuista kohteista erityisen arvokas… Mutta itse asiaan. Kuten tavallista, aloittelen kotimaisista ja mennään kaukaisempia kohdemaita kohti.
Ensimmäisenä tutkaani osui 14.9.1942 Porvoosta Turkuun lähetetty kirje, jonka postittamiseen oli käytetty 2:75mk violettia M30 leijonamerkkiä yhdessä 75p oranssin leijonamerkin kanssa. Yhteensä postimaksua oli siis maksettu 3½mk, mikä olikin oikein, sillä kotimaan kirjeen postitaksa vaihtui syyskuun alussa 1942 kolmeen ja puoleen markkaan. Koska 2:75p merkkejä oli hurjasti jäljellä päätettiin painaa 75p oranssi merkki sille kaveriksi, jotta pystyttäisiin käyttämään merkit pois. Uusi 3½mk oliivin värinen merkki julkaistiin vasta 1.10.1942 ja näin kuukauden ajan piti taksa maksaa joko 3½mk sinisellä merkillä, jonka painos oli jo posteista loppu tai rakentamalla taksa muilla merkeillä. 75p merkin käyttötarkoitus on nimen omaan tämä ”lisämerkkinä” toimiminen juurikin syyskussa 1942. Kyseessä ei ole mikään ”ihme”, mutta, kun se pyytämättä ja yllätyksenä eteeni tuli päätin sen noukkia parempaan talteen.
Toinen löytynyt kohde oli kirjattu lentokirje Helsingistä 5.12.1934 Kööpenhaminaan, Tanskaan. Kirjeen lähettämisen aikaan käytössä olivat Junkersin ponttooneilla varustetut lentokoneet postilentoreitillä Helsinki – Tukholma. Reitti oli kesällä 1934 Helsinki – Turku – Tukholma, mutta 16.11.1934 se muutettiin kulkemaan suorana Helsinki – Tukholma siten, että lentokausi päättyi 15.12.1934. Lähetetty kirje siis osuu tälle kuukauden mittaiselle reitille. Lisäksi kun kohde on kirjattu ja selkeästi firmapostia ja sille on vielä pistetty joulumerkkikin, niin löysin omasta mielestäni hyvän syyn tehdä hankinta. Kirjeen taksa Pohjoismaihin oli lähettämisen aikaan 2,00mk per 20g, kirjaaminen Pohjoismaihin teki 2,00mk ja lentolisä oli myöskin 2,00mk, mistä tulee yhteensä kuorelle kolmella 2mk merkillä maksettu 6,00mk. Mikään super harvinaisuus ei ole kyseessä, vaikka kuukauden mittainen lentoreitti sydäntä hieman lämmittääkin.
Löysin muutaman kirjeen, jotka oli lähetetty lentona Suomesta ulkomaille sen jälkeen, kun vuonna 1944 Valvontakomissio oli ottanut Malmin lentokentän haltuunsa ja siviililentotoiminta oli siirretty Hyvinkäälle. Tämähän tapahtui jo syyskuussa, pari kolme viikkoa sen jälkeen kun Suomi ja Neuvostoliitto olivat 4.9.1944 sopineet tulitauosta ja Suomen ja Saksan välille syntyi sotatila Lapissa. Väliaikainen rauhansopimus solmittiin 19.9. Moskovassa ja siinä suomalaiset koneet käskettiin kentille ja laivat satamiin. Aeron toiminta Helsingistä Tukholmaan keskeytyi 21.9. ja Malmi tyhjennettiin 28.9.
Ruotsalainen ABA lensi kerran viikossa väliä Tukholma – Hyvinkää – Tukholma ja ilmeisesti lentoja teki puoli-luvatta myös AERO aina lokakuun 1944 loppuun saakka. Marraskuussa tälle tuli stoppi ja vain ABA lensi kaksi kertaa viikossa vuoden 1944 loppuun asti. Lennoilla kuljetettiin lentopostia ja kyseessä on siis tosiaan reitti Hyvinkää – Tukholma. Kuvassa näkyvä kirje on lähetetty Helsingistä 15.11.1944, ajalta jolloin vain ABA lensi reittiä. Postitaksa oli kirjeeltä 3½mk ja lentolisä Pohjoismaihin 2mk. Mitäänsanomattoman näköinen lähetys, mutta silläkin on oma historiansa.
Kun tulitauko 4.9. Neuvostoliiton kanssa alkoi keskeytyi 5.9. alkaen postiyhteys Saksaan. Tämä tarkoitti sitä, että Suomesta Saksaan lähetetty posti palautettiin lähettäjälle ja myös sitä, että postia pystyi lähettämään Saksaan vasta vuoden 1946 joulukuussa. Saksa oli jaettu miehitysalueisiin ja vastaan tullut kirje, joka oli lähetetty ehkä Korsosta 1.9.1947 oli mennyt Starkenburgin provinssiin Heppenheimiin amerikkalaiselle vyöhykkeelle. Kirjeessä ei kyllä ole mitään erikoista mutta siinä ei myöskään ole mitään sensuuria. Kirjeen taksa oli lähettämisen aikaan 12mk. Starkenburgin linna rakennettiin 1000-luvulla ja sen tarkoituksena oli suojella Lorschin luostaria, joka on nykyään Unescon maailmanperintökohde. Itse luostari oli perustettu jo vuonna 764 Frankkilaisen kreivin toimesta karoliinien valtakaudella. Koska turismi tuo tuloja keksivät kreivi ja veljensä arkkipiispa, josta tuli luostarin apotti pyytää silloiselta paavilta Paul ensimmäiseltä pyhän martyyri Nazariuksen ja kolmen hänen kannattajansa jäännökset luostariin, jotta siitä tulisi pyhiinvaelluspaikka. Tämä markkinointikikka puri ja paikasta tuli suosittu uskonnollisen matkailun keidas, mikä se on vielä tänäkin päivänä. Kreivin investointi tuottaa vielä 1200 vuotta myöhemminkin… kadehdittavaa kaukonäköisyyttä.
Kuten tässäkin blogissa on useita kertoja käyty läpi, kulki pintaposti lyhyen aikaa kesällä 1940 Petsamon kautta Yhdysvaltoihin ja kyseessä oli aikanaan ainoa Suomesta ulkomaille (pl. Ruotsi ja Baltia) kulkenut postireitti. Posti kulki Thorden varustamon laivoilla ja laivoja kulki yhteensä neljä. Näitä ennen yksi laiva, Regulus nimeltään kuljetti postia Englantiin. Näillä neljällä laivalla kulkenut posti on reittinsä kannalta kiinnostavaa ja on lähetyspäivämäärän perusteella mahdollista arvioida tarkasti millä neljästä laivasta posti on kulkenut. Olinkin positiivisesti ilahtunut, kun vastaani tuli 10.6.1940 Helsingistä USA:n lähetetty kirje. Kirje on kulkenut 20.6.1940 Petsamosta lähteneellä Mathilda Thorden aluksella New Yorkiin. Taksa kirjeellä on väärin, sen olisi pitänyt olla 3½mk, koska se oli ensimmäisen luokan kirjeen ulkomaantaksa lähettämisen aikaan.
Toinen kauemmaksi kulkenut lähetys, joka löytyi oli Japaniin Kotkasta vuonna 1956 lähetetty pikalentokirje. Japani on tietysti parempi kohdemaa ja lentolisän lisäksi maksetut kirjeiden lisämaksut kaukomaihin hyviä mausteita lähetyksiin. Kirjeelle on myös lyöty japanilainen leima, jonka merkitystä en osaa ymmärtää. Taksa rakentuu seuraavasti: Kirje (-20g) ulkomaille 25mk + pikalisä ulkomaille 35mk + lentolisä Japaniin 30mk per 5 grammaa ja tässä tapauksesa kirje on painanut alle 10 grammaa, eli yhteensä 60mk => saadaan kasaan 120mk, joka kirjeelle on merkein laitettu. Kyseessä on sekapostite M30 + M54 ja ehkäpä juuri pikalisä on maksettu postitoimistossa erikseen M30 merkillä.
Löysin muutakin, mutta nämä kohteet nyt päätin nostaa kaiken ostamani joukosta. Täytyy muistaa, että näyttelyissä se paras anti on, kun ajan kanssa käy läpi kokoelmia ja oppii ja oivaltaa uusia asioita. Ne innostavat sitten pohtimaan omiakin kohteita uusista näkökulmista.
Tampereen Filatelistiseura oli kutsunut minut jo viime vuoden puolella pitämään kevätkaudella esitelmän yhteisesti sovitusta aiheesta, joka tällä kertaa oli Via Siberia kokoelma, joka oli esillä RiiHeX näyttelyssä. Koska aihe liippaa juuri näyttelyä sopii tästä vierailusta hyvin kertoa tämän kirjoituksen yhteydessä. Ensinnäkin on todettava, että Tampereelle on aina mukava tulla ja nyt erityisesti, sillä raitiovaunulinjoihin liittyvät rakennustyöt ovat ohi ja kaupungissa voi taas normaalisti liikkua. Tampereen Filatelistiseura kokoontuu Suomalaisella Klubilla ja jäseniä kokouksissa on mukana viitisen kymmentä, mikä on huomattava määrä. Tällä kertaa tapaamisen aloitti puheenjohtaja Kylliäinen uutisilla juurikin RiiHeX näyttelystä. Läpi käytiin Seuran menestys kilpailuluokissa ja muukin näyttelyesiintyminen. Tamperelaiset olivat osallistuneet suurella määrällä kokoelmia, mikä tietysti on erinomaisen hieno juttu. Korkeitakin pisteitä oli saatu. Havaintoina kuulimme Raimo Uusinokan kertomuksen hänen mukanaan tuomista kahdesta Bulgariassa tapahtuneessa lentokoneen alasampumisesta selviytyneestä kuoresta ja koneen tuhoon johtaneista tapahtumista.
Tämän jälkeen pääsin lauteille ja kerroin Via Siberia asian ja yritin kohteita ja niiden reittejä kertaamalla kuvailla ajanjakson postiyhteyksien tilannetta. Yleisö kuunteli kiinnostuneena ja esityksen jälkeen vastailin useisiin hyviin kysymyksiin. Ilta päättyi arpajaisiin ja huutokauppaan, jossa jälleen kerran pistetiin edullisiin hintoihin hyviä kohteita maailmalle!
Tamperelaisista eräs oli huolissaan voinnistani, kun tilasin Seuran piikkiin vain pienen oluen ruokajuomaksi. Koskettavaa huolenpitoa!