Jostain kuului korviini männäpäivänä vanha pastillimainos, eli legendaarinen Lontoorakeiden mainos, jossa huonohampainen herra englannin herra mainosti pastillia kaksikerroksisen linja-auton muodostaessa taustamaisemaa. Viime aikoina on huutokauppoja sadellut aika tahtiin, mutta ikävä kyllä M30 osalta on ollut kyse nimen omaan raekuuroista, eli vähän aikaa satelee, mutta sekin mitä on tullut sulaa nopeasti – vähän samoilla fiiliksillä olen joutunut katselemaan tarjontaa… katsotaan mitä viimeaikojen huutokauppasateessa on näkynyt.
Nostan tässä muutamia kohteita aika sattumanvaraisesti ja käyn kaikki viisi suomalaista huutokauppaa läpi, jotka sitten viime blogin ovat päättyneet. Aloitetaan Järvenpään Filateliapalvelun huutokaupasta, jossa mieleen painuvin juttu oli loistoleimaisen 35mk Olavinlinna-merkin hinnan nousu sataan euroon kympin pohjista. Oma osaamiseni ei riittänyt määrittämään kohteelle satasen hintaa, mutta markkinat osasivat määrityksen tälläkin kertaa.
Yhteensä JFPn huutokaupassa oli kolmisenkymmentä M30 kohdetta, joista kaupaksi meni ehkäpä puolet. Kohteiden joukossa ei ollut mitään ihmeellistä M30 tavaraa.
SP-Lehden huutokauppa aukesi pian edellisen isomman huutokaupan päättymisen jälkeen – kyseessä olikin ehkäpä ns. väli-huutokauppa. Tämä ”väli”-status piti paikkaansa ainakin M30 osalta, sillä juuri mitään erityisen kiinnostavaa ei myytävänä ollut. Muutamia siirtymiä oli myytävänä ja 5mk Olavinlinna-merkin siirtynyt pystypari myytiin 21 eurolla. Myytävänä oli myös erä resuisia Etelä-Amerikkaan menneitä M30 kuoria, joiden vastaanottajana oli sukulaiseni. Päätin ostaa nämä lähinnä vastaanottajan takia ja lisäksi siksi, että jos mukana olisi kolmekin ehjää Etelä-Amerikkaan kulkenutta M30 kohdetta, voisin itselleni selittää miksi menin maksamaan 30 euroa + kulut tästä nipusta. Nipusta löytyi muutama suurin piirtein ehjä kuori ja Argentinaan sekä Brasiliaan kulkeneiden lisäksi myös pari kohtalaisen ehjää Kanarian Saarille kulkenutta kuorta. Ikävä kyllä näistä Kanarian kuorista kaksi kolmesta oli väärataksaisia.
Siinä missä M30 osalta ei myytävänä ollut erikoisempaa, täytyy todeta, että M17 lentopostikohteista, joita myytävänä oli muutamia, huudeltiin taas pidemmän kaavan kautta. Hinnat kohosivat aika korkealle ja tavara vaihtoi tehokkaasti omistajaa.
Lahden kerhon huutokauppa nro. 119 tarjosi viitisenkymmentä M30 kohdetta asialle osoitetussa osastossa. Pääasiallisesti myytävänä oli postihistoriaa, mutta myös joitakin filateliakohteita. Filatelian myynti oli noin puolet ja postihistoriassa saman verran. Yksi kiinnostava kohde oli Virosta 1938 Suomeen lähetetty kuori, joka oli mennyt lunastukseen. Kuori oli myytävänä alueella ”posti ulkomailta Suomeen”.
Kirjeestä kiinnostavan tekee se, että sen lähettämisen aikaan Suomen ja Viron välillä oli voimassa kahdenvälinen postisopimus, jonka taksat oli määritelty kirjepostin osalta omikseen. Kyseinen kohde, jossa lunastuksessa on käytetty M30 merkkejä, on hyvä esimerkki Virosta Suomeen tulleesta sopimuksen mukaisesta kohteesta ja siitä miten lunastustilanteessa lunastuksen laskenta meni. Lunastukseksi oli merkitty 1,35mk. Ulkomailta tulevien kohteiden laskenta tapahtui siten, että lunastusmaksu ilmoitettiin kultafrangeina, joka sitten lunastuksen keräävässä (kohde)maassa muunnettiin paikalliseksi valuutaksi. Tällä kirjeellä oleva 1,35mk vastasi n. 0,11 kultafrangia, kun yhden kultafrangin muuntohinta oli vuonna 1938 12,00 markkaa.
Hellman huutokaupassa oli Malli 1930 osastolla myytävää yli 40 kohdetta. Mukana myös parempia filateelisia kohteita ja joitakin kiinnostavia lähetyksiä. Filateelisista kohteista korkeimmalle nousi M30 10mk Saimaa-merkin ehdote, joka saavutti 480 euron huutohinnan. Kyse on kohtalaisen harvinaisesta kohteesta, joita kuitenkin tunnetaan muutamia. Ehdotteita voi käyttää merkkimallin esittelyn yhteydessä ja vakavissa filateelisissa kokoelmissa niitä käytetään myös esitteltäessä siirtymää seuraavaan merkkimalliin. Eli kokoelmalaatuisesta kohteesta on kysymys.
Esittelyarkista leikatut hammastamattomat liimattomat parit (seitsemän erilaista) myytiin 50 euron pohjillaan. Automaattimerkki 10p M30 leijonan numeroimattomasta rullasta tuleva pätkä meni kaupaksi 140 eurolla – hinta oli hyvä, mutta kohdekaan ei ollut huono. Asiasta teki hyvän, kohteelle haettu aitoutus, joka tekee huutamisen mahdolliseksi. Automaattimerkkikohteita myytiin useampiakin ja niiden hinnat nousivat jonkin verran lähtöhinnoista. Voimakkaalla siirtymällä ”varustettu” 50p keltainen automaattimerkki leikkeellä nousi 120 euron hintaan. Tämäkin kohde on kokoelmakelpoinen ja kertoo tarinaa siitä, että automaattien toiminta ei ollut aina suinkaan ”täydellistä” vaan kone saattoi leikata vähän mitä sattuu.
Numerokuusilo antierästä nro. 412 eli 2:75mk merkistä, jolla oli näyttävä siirtymä myytiin kohtalaisen kalliilla – hinta nousi aina 210 euroon saakka. Harvinainen ja hyvä kohde. Hammastamattomat liimoitettujen M30 merkkien erikseen myytävänä olleet parit myytiin kaikki. Parempi M30 filatelia vaikuttaa liikkuvan ihan kohtalaisesti.
Postihistoriapuolella myytävänä oli vähemmän ihmeellistä tavaraa, mutta muutamia ihan kiinnostavia kohteita kuitenkin. Toisen painoluokan kirje Saksaan Suomen ja Saksan välisellä sopimustaksalla vuodelta 1943 myytiin 32 eurolla. On jopa hieman yllättävää, että korkeamman painoluokan kirjeet tällä taksalla ovat niin vaikeita. Toisen painoluokan kirjeitä tunnetaan muutamia, mutta kolmannen painoluokan kirjeitä ilmeisesti vain yksi. Ostaja sai tästä 2. luokan kirjeestä hyvän kohteen kokoelmaansa – kun esitellään tätä Suomen ja Saksan välistä postisopimusta on mukana hyvä olla muitakin kuin ensimmäisen painoluokan kohteita.
Yhdeksän päivän lentotaksan aikana, vuonna 1945 helmikuussa Englantiin lähetetty lentokirje myytiin 50 eurolla. Kohdeselosteessa luki, että taksa olisi ollut voimassa 8 päivää, mutta oikein on yhdeksän. Kuori oli 23.2.1945 leimattu, eli taksa-ajan loppupäästä. Näitä lyhyen lentotaksan kuoria tunnetaan ehkä alle kolmekymmentä. Hyvä kohde lentopostikokoelmaan, eikä erityisen kallis tällä kertaa. Näitä on myyty paljon kalliimmallakin. Lentotaksa muuttui 4mk per 5g hinnasta, joka yhdeksän päivän ajan oli voimassa 2½mk per 5 grammaan, joka jatkui sitten pidemmän aikaa. Tuo 4mk lienee kaikuja aiemmasta sodan aikaisesta 4mk per 20 grammaa taksasta, joka oli voimassa Eurooppaan. Sodan ajalta tällä taksalla Englantiin kulkeneita ei ole, koska postiyhteys sinne oli kiinni – Sveitsiin kulkeneita sitävastoin löytyy.
Kiinnostava kaukomaan kohde oli vuonna 1933 El Salvadoriin lähetetty kirjattu kirje, joka oli maksettu 5mk Olavinlinna-merkillä ja jonka ulkonäkö oli siisti. Keski-Amerikan maat eivät ole niitä helpoimpia kohdemaita ja kuori oli siksi kiinnostava. Siksi sen hinta nousikin aina 75 euroon saakka. Jos kuori olisi ollut lentokuori, niin sen hinta luultavasti olisi noussut vieläkin korkeammalle. Toinen kiinnostava kaukokohde oli Belgian Kongoon lähetetty lentokuori, jonka myyntihinta oli 45 euroa. Belgian Kongoon tunnetaan jonkin verran siellä satamakapteenina toimineelle kapteeni Klas Roosille lähetettyä postia – myös myyty kohde oli juuri tätä kirjeenvaihtoa. Sille, joka kerää M30 kohdemaita on El Salvador varmasti mukava lisä.
Myös Merkki Albertin huutokauppa ehti päättyä. M30-osastolla oli myytävänä yli sata kohdetta. Näistä suuri määrä oli kymmenen euron lähdöllä myytävänä olleita loistoleimaisia merkkejä. Myyntiprosentista päätelleen on 10 euroa liikaa M30 loistoista… tämä ei kuitenkaan ole yllätys juuri kenellekään, sillä vain vaikeimmat loistot saavuttavat yli kympin hinnan nykyään. Siinä missä nettihuutokaupoissa myydään loistoja jopa alle euron kappale, ei vastaavia kympillä kannata ostella. Kaiken kaikkiaan filateliapuolelta ei noussut mitään erikoista esiin.
Postihistoriapuolella oli muutamia hyviä kohteita. Kotimaan kohteista kiinnostava oli viidennen painoluokan kirje, joka kohdeselosteen mukaan olisi ainoa tunnettu. En osaa ottaa tähän kantaa, mutta sen verran osaan sanoa, että viidennen painoluokan kirje on harvinainen tuttavuus. Viidentoista euron lähtöhinnasta kohde nousi 38 euroon saakka, mitä en pidä kovin korkeana.
Muuta myytyä oli mm. pikana lähetetty asiakirja kotimaassa, joka ei suinkaan ole helppo kohde. Ehkäpä 30 euron lähtöhinta oli asetettu hieman korkealle, kohde joka olisi ehkä löytänyt uuden kodin 15 euron lähdöllä jäi nyt myymättä. Saksaan lähetetty korkeamman painoluokan lentokirje jäi 40 euron pohjilla myymättä – kohteessa ei ollut mitään vikaa, muuta kuin himpun korkea lähtöhinta.
Huutokaupan ylivoimasesti kovin M30 kohde oli myytävänä lentoposti-osastossa ja oli vuonna 1943 Suomesta Prahaan lähetetty lentotavaranäyte. Kohde on kahdesta syystä erinomainen. Ensiksikin tavaranäytteet ulkomaille ovat harvinaisia ja toisekseen kyseinen kohde oli ajanjaksolta, jolloin tavaranäytteen lentolisä oli säädelty Suomen ja Saksan välisen postisopimuksen tiimoilta siten, että Saksa alusmaineen (joihin Praha ja koko Protektoraatti kuuluivat) kuuluivat samaan lentotaksaryhmään Pohjoismaiden kanssa. Tämä tekee asiasta erittäin kiinnostavan. Tavaranäytteen taksa oli 100 grammaan saakka 2 markkaa ja lentolisä 2mk per 20g. Kyseinen tavaranäyte oli siis alle 40g painoinen. Taksa on kohteella oikein ja kohde on harvinainen. Parhaan tietoni mukaan vastaavia tunnetaan alle viisi kappaletta.
Tämä on jonkinlainen kanuuna ja harvinaisuutensa takia sopiva sekä M30 filateeliseen kokoelmaan 2mk keltaisen merkin kohdalle ja M30 postihistoriakokoelmiin. Kohteen sai joku 190 eurolla, mikä oli aika sopiva hinta.
Muuta kiinnostavaa myytyä edusti Costa Ricaan 1945 lähetetty painotuote, joka meni kaupaksi kahden kympin pohjilla. Kyseinen painotuote oli erään Oriveteläisen keräilijä kauppiaan kirjeenvaihtoa, jota tunnetaan eri maihin paljonkin. Hän lähetti painotuotekorteilla mainoksiaan ympäri maapalloa. Joku saattoi siksi tätä kohdetta välttää, se ei mielestäni ollut tarpeellista, sillä mainosmateriaalin lähettäminen on aivan ”oikea” syy lähettää postia, vaikka kyseessä olikin filatelisti. Summa summarum oli, että tästä Merkki Albertin huutokaupasta jäi kuitenkin täysin selväksi, että lentotavaranäyte oli aivan omaa luokkaansa myytävien kohteiden joukossa tällä kertaa.
Fiilis näistä viidestä huutokaupoasta oli sellainen, että jonkin verran tavaraa liikkuu – ei kuitenkaan paljon ja kanuunoja vähemmän. Jotakin hyvää aina myytävänä näyttää olevan. Sinänsä elämme M30 keräilyn osalta hiukan rauhallisempaa aikaa kuin pari vuotta sitten. Ei kuitenkaan ole niin, etteikö varastojaan voi täydentää, sillä aina silloin tällöin löytyy jotain kiinnostavaa. Mitä tulee muihin merkkimalleihin, niin on todettava, että viimeaikoina M17 lentokohteet ovat saaneet erikoistakin arvonnousua – toki asian ympärillä on tietoisuus kasvanut ja siksi keräilijät ovat kiinnittäneet huomionsa asiaan… eli ”aukkoja täytetään”. M54 osalta on myöskin kauppa käynyt hyvin – paremmat kohteet ovat menneet kaupaksi ja ilmeisesti tälläkin saralla kokoelmia rakennellaan.
Erikseen on huomattava, että on erityisen mukavaa, että ”tapahtumakausi” on taas pystytty aloittamaan, tänään (9.4.) Turussa vietettiin Turun Kevät näyttelyä mukavissa merkeissä… mutta siitä kuulemme ensi kerralla.