Tanskalaiset järjestivät FEPA, eli Euroopan-tason postimerkkinäyttelyn Kööpenhaminassa kuluneella viikolla. Tämä näyttely oli kestoltaan neljäpäiväinen ja tätä kirjoitettaessa on meneillään sen viimeinen, neljäs päivä. FEPA-taso tarkoittaa kahta asiaa, suurta kokoa ja korkeaa laatua, nimittäin päästäkseen mukaan pitää kokoelman olla saanut kansallisessa näyttelyssä riittävä määrä pisteitä. Jotta asia asettuu oikeaan mittasuhteeseen, voidaan todeta, että HAFNIA24 vastaa siis tasoltaan Finlandia 2017 näyttelyä.

Tanskalaiset olivat valinneet järjestämispaikaksi Øksnehallen-nimisen näyttelyhallin, joka sijaitsee aivan Kööpenhaminan keskustassa ja erittäin lähellä päärautatieasemaa. Itse asiassa, jos oli hoksnokkaa, pystyi kävelemään junasta suoraan kävelysillalle, josta pääsi kääntymättä kertaakaan kävelemään suoraan hallin pihaan. Itse halli on vanha rakennus, ei erityisen korkea tila, mutta käyttötarkoitukseensa kohtalaisen sopiva. Valaistus ei ollut aivan modernilla tasolla, joten näyttelyn tarkoituksiin infra ei ollut aivan optimaalista, mutta valoa kuitenkin oli suurin piirtein tarpeeksi.

Suomalaista filateliaa ja postihistoriaa esitteleviä kokoelmia oli ilmoittautunut runsaasti, kokonaiset kaksitoista kappaletta, mikä on tietysti hieno juttu. Näiden lisäksi mukana oli ainakin kolme suomalaista filateliaa esitteleviä kokoelmia ulkomaalaisten näyttämänä. Komissaarina toimi Risto Pitkänen Kuopion kerhosta. Malli 1930 osalta kiinnostavia osallistuneita kokoelmia olivat Ari Muhosen viiden kehyksen ”Finland special agreements 1922 – 1945”, jossa Ari esittelee Suomen postihallinnon ja sopimusmaiden välistä postia laajasti. Mukana oli muutamia erinomaisia M30 postihistoriakohteita, joista hyvin kiinnostava oli mm. Suomen ja Viron välisen postisopimuksen mukaisesti taksoitettu kirjattu pikakirje Sortavalasta Tartuun. Ari kirjoittaa, että hän on nähnyt kaksi pikakirjettä Suomesta Viroon tämän sopimuksen mukaisesti lähetettynä – tässä hän on vähän vaatimaton, sillä hänen kohteensa lienee ainut tunnettu kirjattu pikakirje. Tuomarit arvostelivat kokoelman ison vermeilin (suuri kullattu hopeamitali) arvoiseksi.

Olin itse laittanut näytille yhden kehyksen kokoelman, joka käsittelee Suomen ja Saksan välisen postisopimuksen taksoja: ”Finno-German postal treaty 1942-1944”. Tässä kokoelmassa on siis yksi asia irroitettuna Arin isommasta kokonaisuudesta ja lyöty yhteen kehykseen. Kantavana ideana oli näyttää sopimukseen kuuluvat lähetyslajit kumpaankin suuntaan, siis suomalaisilla ja saksalaisilla kohteilla, kun vain mahdollista ja esitellä muutamia erikoisuuksia tämän kiinnostavan postisopimuksen ajalta. Omaan M30 tapaani, käytin vain M30 kohteita suomalaisen postin esittelyssä. Vastaavasti pyrkimykseni oli käyttää vain Saksalaista käyttösarjaa toisen puolen postilähetyksissä. Odotukseni ylittyivät, kun kokoelma sai tuomareilta ison vermeilin.

Kokoelmani oli näytillä edellisen kerran Riihimäellä 2023 RIIHEX näyttelyssä ja olin siihen vaihtanut muutamia kohteita ja sitä kautta ehkäpä saanut esitellyn laadun paremmaksi. Riihimäellä sain aikoinaan 85 pistettä ja siksi olinkin niin positiivisesti yllättynyt Hafnian tuloksesta.

Korkeimpia mitaleja suomalaisittain Hafniasta pokkasivat tutut nimet, etunenässä Nieminen klassisen Suomen huippukokoelmallaan (96p) ja postikorttiluokassa Laakso (96p), kumpikin siis suuren kultamitalin arvoisesti. Kultaa saivat Virtanen (93p) presidenttikokoelmallaan, Lempiäinen (90p) M17 kokoelmallaan ja belgialainen Hubert Caprasse (90p) klassista Suomea esittelevällä kokoelmallaan. Suuren kullatun hopean saivat Salonen (89p) Janakkalan paikallishistoriaa esittelevällä avoimen luokan kokoelmallaan ja norjalainen Naarstad (88p) kokoelmalla ”Classic postal cards of Finland 1871-1884”, jonka monteeraus oli aivan virheettömän näköistä jälkeä. Kuten yllä jo mainittiin sai allekirjoittanutkin ison vermeilin (88p) yhden kehyksen kokoelmallaan – on huomattava, että yhden kehyksen kokoelmia arvioidaan hieman eri perustein kuin useamman kehyksen. Tanskalainen Jon Iversen sekä Reijo Tanner saivat kumpikin 87p sensuuria esittelevillä kokoelmillaan, jotka vierekkäin asetettuina pitivät sisällään kovimman ytimen tämän hetken ensimmäisen maailmansodan venäläisestä sensuurista Suomessa. Vaikeimmista tunnetuista ensimmäisen maailmansodan suomalaisista sensuurikohteista näissä kahdessa kokoelmassa lienee suurin osa. Myöskin ison vermeilin ja 86p sai Ari Muhonen ja saman mitalin 85:llä pisteellä Pekka Klemi. Komissaarinakin toiminut Risto Pitkänen nappasi sympaattisella tonttukorttikokoelmallaan 85 pistettä ja myöskin suuren kullatun hopean. Salminen sai kokoelmastaan ”Finnish Model 1954 definitive series” mielestäni vähemmän pisteitä kuin mihin materiaali olisi antanut aihetta (83, vermeil); en osaa sanoa mikä ei tuomareita miellyttänyt. Myös Nuikki (83p) sai vermeilin kokoelmallaan ”Ceres By Mazelin”. Ei voi sanoa, että suomalaisilla olisi mennyt heikosti, sillä kaikki suomalaiset kuuluivat ”kasi”- ja ”ysi”-alkuisten pistemäärien klubiin. Koko palkintoluettelo löytyy TÄSTÄ.

Kauppiaita näyttely oli vetänyt runsaasti, mukana oli arviolta kymmenen kauppiasta myyntipöytineen ja parikymmentä muuta standia, joilla esiteltiin materiaaleja tai postihallintoja. Huomasin, että postihallintojen tiskit ovat historiaan siirtyvää kansanperinnettä. Myyjistä osalla ei ollut suomalaisia kohteita lainkaan, toki fokus oli Tanskassa ja Skandinaviassa… mutta silti. Yksi myyntipöytä oli ylitse muiden, ruotsalaisen Malmöstä lähtöisin olevan myyjän tavara oli laadukasta ja sitä ei oltu pilattu liian kovilla hinnoilla – halpaa toki ei ollut mikään, mutta lieneekö ollut Ruotsin kruunun matala kurssi vai mikä, mutta tämän herran hinnoittelu oli silti kohdillaan. Toinen ääripää oli eräs Tanskalainen kauppias, jonka halvin suomalainen kohde (ja kohteita oli noin sata) oli hinnoiteltu sataan (100€) euroon. Olen ostanut systeemistä vastaavan kuoren kerran hintaan 2€, joten jokainen ymmärtää, että tällainen n. 90% täydellinen epäonnistuminen lähes kautta linjan johti siihen, että suomalaisia kohteitaan tämä juutti ei Hafnian aikana saanut liikutettua. Vaikka hinnoissa oli selkeä euromerkki (€) perässä kysyin piruuttani, että ovatko hinnat kruunuissa.

Muutamilla pöydillä, joiden antimiin kuului suomalainen postihistoria ei kuitenkaan ollut tarjolla ”mitään” mikä olisi herättänyt tunteita. Voi olla, että joku toinen suomalainen (paikalla meitä oli runsaasti) oli ehtinyt tyhjentää pajatson, tai mitään ei koskaan ollut ollutkaan. No joka tapauksessa ja kaikesta huolimatta käpälääni tarttui muutamia kohteita (ei liene yllätys kenellekään), joista tässä esittelen yhden.

Tämä täysin tavanomaisen näköinen lentokirje on leimattu Tampereella 15.4.1940. Sen taksa on pohjoismainen (-20g) kirjeen taksa 2mk ja lentolisä 1mk, yhteensä 3mk. Kirje on sensuroitu ja sensuurin koneleimaama sekä paperiliuskalla sinetöimä. Takana on saksalainen sensuuriliuska ja sensuurileima Berliinistä. Se mikä kohteesta tekee mielenkiintoisen on se, että Saksalaiset hyökkäsivät Tanskaan 9.4.1940 operaatiossa, jonka nimi oli Weserübung, Saksa jatkoi samaa vauhtia etenemistään Norjaan. Tämän hyökkäyksen takia postiyhteys Suomen ja Tanskan välillä keskeytyi, alkaen 9.4. hyökkäyspäivästä ja jatkuen aina 24.4. saakka. Näiden päivien välissä Suomesta Tanskaan lähetetty posti ei tullut kuitenkaan takaisin lähetetyksi, vaan odotti vaihtopostitoimistossa, tässä tapauksessa ilmeisesti Turussa, postiyhteyden aukeamista. Kun yhteys aukesi, lähetettiin posti Saksaan, eikä kuten tavanomaista Ruotsin kautta Tanskaan, nimittäin Saksalaiset halusivat sensuroida Tanskaan lähetetyn postin. Myöhemmin postin kulku muuttui takaisin kulkuun Ruotsin kautta, mutta heti hyökkäyksen jälkeen ja aina kesäkuulle 1940 asti käväistiin Berlinin kautta. Tältä ajalta olevat kohteet saksalaisine sensuureineen ovat kiinnostavia. Se ajatus ja hiljaisesti esitetty toiveeni, että löytäisin jotain Tanskaan liittyvää ”kivaa” juuri Kööpenhaminasta toteutui! Myyjä tosin tiesi asian ja mitään ilmaista lounasta ei syntynyt…