Tuori

Nordia 2026 Dipolissa

13 toukokuun, 2026 By Mikael Collan

Helsingin kerhot SF ja HFF järjestivät kuluneena viikonloppuna yhteistyössä Nordia 2026 näyttelyn Espoon Dipolissa. Dipoli on Aalto yliopiston tiloja ja aikoinaan rakennettu ilmeisesti juurikin tapahtuma, näyttely ja kongressitoimintaa varten yliopiston opiskelijoitakin silmällä pitäen. Tila on arvokas ja hyvin sopiva postimerkkinäyttelylle. Kehykset, noin kuusi sataa kehystä, mahtuivat tilaan hyvin ja valaistuskin oli suurimmassa osassa kehyksiä hyvä. Joissakin kohdissa hallia, on pakko todeta, oli kuitenkin pientä valaistusongelmaa ja asian johdosta paikalle oli hankittu lisävalaistusta. Asia ei kuitenkaan kokonaisuutta häirinnyt, sen verran hieno tila on kyseessä. Lisäksi restoraatio, eli ruokailu onnistui suoraan näyttelyhallista ravintolatiloihin siirtymällä – huippuhomma tämäkin.

Järjestelyt toimivat erinomaisesti ja paikalle oli järjestetty muutakin kuin aivan tavanomaista – Seppo Salonen veti kiertokävelyitä vieraille ja näihin osallistui arvioni mukaan kymmeniä ihmisiä, moni heistä ”ei-filatelisti” matkallaan filatelistiksi. Muutenkin vaikutti siltä, että kehysten välissä oli ”elämää”. Aina voisi olla enemmän, mutta halli ei ollut millään mittarilla tyhjä.

Näytillä olivat kaikki tyypilliset näyttelyluokat ja Nordian hengen mukaisesti kokoelmia kaikista Pohjoismaista ja Balttiasta. Kehysmäärä oli kuutisen sataa ja kilpailuluokissa oli yli sata kokoelmaa. Lisäksi kutsuttujen ja kunnialuokien kokoelmat. Näytillä oli myös muutamia M30 kiinnostavia kokoelmia. Minulle täysin uusi M30 kokoelma, jonka sain kuulla olevan näytillä ensimmäistä kertaa (eli ei niin yllättävästi minullekin uusi), esittäjänään Jouko Järvinen. Kokoelma esitettiin perinteisen filatelian luokassa ja käsitteli siis M30 merkit ja lähetykset. Se sai 68 pistettä ja hopeoidun pronssimitalin.

*Kirje kenttäpostiin, palautettu lähettäjälle, koska ei ole käytetty kenttäpostimerkkiä* *(Jouko Järvisen kokoelmasta)*

Kuten saaduista pisteistä saattaa arvata, oli kokoelmassa vielä jäljellä tekemistä, mutta kuten Joukon kanssa keskustelin, on tärkeintä näyttää kokoelma, ei olla kiinnostunut pistemääristä. Kun kertaalleen on saatu tavara kehyksiin, voidaan sitä lähteä parantamaan vaihtamalla heikompia kohteita parempiin, korjaamalla virheitä ja pohtimalla esitystapaa.

Muutoksia on helppoa lähteä tekemään – Järvisellä oli mm. näytillä useita samanlaisia painotuotepostikortteja Madacascariin, eli erinomainen kohdemaa, mutta kolmea samanlaista kohdetta ei kannata kokoelmissa ”koskaan” näyttää. Toinen merkittävä ja ehkäpä tuomarienkin huomaama asia oli, että mukaan oli laitettu joitakin vääräätaksaisia lähetyksiä – tämä on aina vähemmän hyvä idea näyttelykokoelmassa. Itse en suosittele koskaan väärätaksaisten lähetysten esittämistä postihistoriakokoelmassa, koska taksa on osa postihistoriaa ja sitä kautta kohde on ”väärin”. Periaatteessa leimoja esiteltäessä ei kohteen taksalla pitäisi olla merkitystä, mutta silloinkin väärätaksaisuus saattaa häiritä. Kyseessä on kuitenkin ensikertalainen näyttö ja sitä kautta nämä asiat ovat ymmärrettäviä – ensi kerralla, kun on kertaalleen saanut kaiken sivuille, voi helposti parantaa. Haavoja ei kannata jäädä nuolemaan, vaan on mentävä eteenpäin.

Jussi Tuori esitti M30 ”Olympiaehiöitä” yhden kehyksen kokoelmallaan ”M30 maisemakortit”. Kokoelmassa ei ollut mukana aiemmin nähtyä ”parasta mahdollista” materiaalia liittyen näihin kortteihin, mutta se oli mukava läpikäynti näistä ehiökorteista. Tuomaristo jakoi kokoelmalle 72 pistettä ja hopeamitalin.

Harri Valkosen ”Finnish Airmail Services 1924-1952” piti sisällään muutamia hyviä M30 kohteita. Valkonen sai 87 pistettä ja suuren vermeilin. Valkonen on löytänyt uusia erinomaisia M30 kohteita mukaan kokoelmaansa, jotka nostavat kokoelman kokonaisvaikeuttakin. Tärkeimpinä uusina kohteina on mainittava OAT-kuori Lounais-Afrikkaan ja lentopostikortti Neuvostoliittoon Suomen ja Neuvostoliiton välisellä sopimuslentolisällä 2mk. Kumpikin kohde on erinomaisen harvinainen – neuvostoliittoon lentänyt postikortti jopa harvinaisempi kuin vaikea OAT kuori. Kyseessä on siis merkittävien ”kanuunoiden” lisääminen kokoelmaan.

Valkosen kokoelman tärkein voima on vahva kerronta lentopostitoiminnan kehityksestä ja tarinan hyvä sopivuus kohteiden kanssa. Kun kohteiden vaikeus kasvaa ja tarina pysyy koossa on tästä kehittymässä erittäin kova kokoelma, ajan kanssa.

Itse esitin kutsuttujen luokassa ja siis ilman arvostelua yhden uuden kohteen saattelemana yhden kehyksen kokoelman ”Suomen ja Saksan välinen postisopimus 1942-1944” – kuten arvata saattaa oli mukana oleva Suomi-materiaali M30 merkein lähetettyä. Uusi kohde oli lentotavaranäyte pikana protektoraattiin – kohteella oleva lentolisä oli ajalta, jolloin painotuotteiden ja tavaranäytteiden lentolisä muuttui siten, että Saksa siirtyi Pohjoismaiden kanssa samaan lentotaksaryhmään vuosiksi 1942 – 1944. Kaiken kaikkiaan tämän ajan lentona kulkenut AO posti Saksaan on kohtalaisen vaikeaa löytää.

*Näyttelyn kunniakirja ja mitali. Mitalina toimi lasitaideteos, ”kristallipallo”, jossa on ”Nordian logo” taiteellisessa muodossa ja pohjassa kaiverrus.*

Malli 1917 keräilijöille kyseessä oli jonkinlainen kokoontumisajo, nimittäin mallin kokoelmia näytillä oli kuusi kappaletta! Viisi perinteisen filatelian luokassa ja yksi postihistorialuokassa. Mukana oli aloittelevia kokoelmia ja erittäin pitkälle viety kokoelma, jonka pisteetkin olivat yli yhdeksänkymmenen ”maagisen” kultamitalirajan. M54 osalta näytillä oli yksi kokoelma, tuloksenaan 86 pistettä, joka ei ole huono pistemäärä Pohjoismaisesta näyttelystä ”uudemmalle” vain 70-vuotiaalle filatelialle.

Näyttelyn palkintojenjakoillallinen järjestettiin lähellä sijaitsevan hotelli Kalastajatorpan pyöreässä salissa. Oma lapsuudenmuistoni pyöreästä salista liittyy komisario Palmu elokuvaan ”Vodkaa komisario Palmu”, jonka juoni vie komisarion saliin ja tutkimaan toimittajan murhaa. Illallisella pääsin ensimmäistä kertaa omin päin tutustumaan paikkaan – mukava muistohan siitä tuli. Illallisellakin näkyi järjestäneiden seurojen kova satsaus. Tilaisuuden juonsi ammattilainen, kuvat otti ammattilainen ja paikalla esiintyi taikuri. Mikäli jollakulla kansainvälisellä näytteille asettajalla oli jotakin valittamista illallisjärjestelyistä… niin kyseessä on täysin keksitty juttu – sen verran hyvät olivat järjestelyt. Kun FEPA:n presidentin Bill Hedleyn puheen kesto oli kolme minuuttia ja Suomen Filatelistiseuran pj. Lempiäinen puhui vain järkeviä… ei mikään häirinnyt illan positiivista tunnelmaa. Tavallisten kilpailuluokkien kovimmat pisteet, 95 ja voiton ainoalla suurella kultamitalilla vei Atte Moilanen varhaisfilateelisella kokoelmallaan, joka on kehittynyt vuosien saatossa ”täyteen loistoonsa”.

Illan jännittävin hetki oli tietysti mestariluokan kokoelmien finaali, jossa kolme kokoelmaa ”taisteli” voitosta. Pyttyhän eli Postiljonen kauppahuoneen lahjoittama kiertopalkinto ”silver postiljonen” – hopeinen postiratsastajapatsas, oli Suomessa… kun Kai Nieminen oli sen Malmöstä erinomaisella klassisen Suomen kokoelmallaan voittanut. Hopeista ratsastajapatsasta ei Suomessa ole paljon näkynyt – Erkki Toivakka ja Nieminen lienevät ainoat sen Suomeen kotiuttaneet kautta aikain.

Tällä kertaa kävi heti kättelyssä selväksi, että patsas ei jää Suomeen, nimittäin kolme finaaliin päässyttä kokoelmaa olivat kaikki Suomen ulkopuolelta. Hessu Virtanen oli neljäntenä mukana mestariluokassa Suomen Presidentit kokoelmallaan. Tuomarien äänten laskemisen jälkeen voitiin todeta, että hopeista ratsastajaa seuraavaksi vuodeksi pääsee tiirailemaan Tanskan Länsi-Intiaa käsittelevän kokoelman isäntä Erik Benny Winther. Todettakoon, että kalkkiviivoilla oli mukana brittiläinen Jeffrey Stone M1875 kokoelmallaan, joten suomalainen filatelia oli mukana myös finaalissa.

Tälläkin kertaa (kuten yleensä) jäi käpälään muutakin kuin lämmintä kättä, nimittäin kun ekspertin tehtävät oli saatu valmiiksi oli minunkin mahdollisuus mennä tutustumaan myyntipöytien antiin. Paikalla olivat Vesa Järvistö, Ruotsista paikalle tullut Aspbäck (ajamassa alas liiketoimintaansa) ja Englannista Bill Burrell. Lisäksi paikalla olivat Merkki-Albert, HTO-huutokaupat ja Hellman-Huutokaupat, sekä SF omalla standillaan. Ilman kohteita paikalla olivat myös Corinphila ja Postiljonen. Oma mielenkiintoni kohdistui kohteita mukanaan tuoneisiin ja ehdin kansioiden lisäksi ”plärätä” myös laatikkoja. Kaksi mielestäni säädyllistä kotimaan kohdetta löytyi euron laatikoista sorminäppäryyden tuloksena. Toinen kohteista on kotimaan kirje syyskuulta 1942, jolloin taksat vaihtuivat ja hetken aikaa (kuukauden) kirje kotimaassa, kirje Pohjoismaihin ja kirje ulkomaille maksoivat kaikki 3½ markkaa. Lisäksi 3½mk beessi merkki ei ollut vielä ilmestynyt… ilmestymistä lienee tahallaan myöhästytetyn, sillä 2:75mk violetteja merkkejä oli varastossa runsaasti ja niiden käyttöä tukeakseen posti oli julkaissut 75p oranssin merkin kaveriksi violetille, täydentämään ”kasaan” voimaan tulleen 3½mk:n taksan. Aiemmin ilmestynyt 3½mk sinine merkki tietysti kävi myös taksalle. Juuri tällaisen 3½mk sinisen merkin yksittäiskäytön löysin syyskuulta 1942. Kyseessä ei todellakaan ole mikään ihme, mutta kuukauden pituinen knoppi silti.

Kirjattu postiennakkoasiakirja Ulvilasta

Toinen kohde, jonka päätin kotiuttaa oli Postiennakkona lähetetty kirjattu asiakirja vuodelta 1948, joka oli maksettu kahdella 20mk postitalo merkillä Ulvilasta Poriin. Kohteen taksa muodostuu kirjeenä lähetetyn asiakirjan, kirjauksen ja postiennakon taksoista. Kirjaus maksoi 12mk (1.1.1948-30.11.1948) ja postiennakko 2220 markalle 8mk (1.1.1948-30.11.1948) ja toisen painoluokan kirje (asiakirja= (21-125g) 20mk = yhteensä 40mk. Olisi minun mielestäni ollut mukavampaa, että olisi käytetty asiakirjan taksaa, mutta näin tällä kertaa ja näin eurolla…. joten en saanut kyynelkanavaani yhtään tavanomaista enempää likviditeettiä vaikka kirjeen taksalla olikin menty!

Muutakin löytyi ja kuten lukija on saattanut huomata, olen ottanut kaikenlaista lentopostia ja taksakombinaatioita ”sivuun” vaikka ne eivät mitään ihmeellisiä olisikaan olleet. Näin tälläkin kertaa….

Nappasin sopivaan hintaan Helsingistä Tukholmaan 4.3.1940 lähetetyn kirjatun lentokirjeen, joka oli mukavan näköinen firmakuorineen ja sensuureineen. Taksa oli ensimmäisen painoluokan kirjeen perustaksa 2mk + kirjaus Pohjoismaihin 2mk ja kirjeen lentolisä Pohjoismaihin 1mk = yhteensä 5mk. Talvisodan sotasensuurin numero on 103 (Leima #2, Keturin kirjan mukaan). Kirje on kulkenut lentolinjalla 1631 Helsinki – Turku – Tukholma. Muistamme, että talvisota päättyi vasta 13.3.1940, eli lähetettäessä taistelut riehuivat.

Toinen, hieman kalliimpi kohde oli mielestäni kiinnostava lentokirje Yhdysvaltoihin heinäkuulta 1945. Kirje on lähetetty S. Parviainen Oy:stä 7.7.1945 Fitchburgiin, Massachusetsiin, Yhdysvaltoihin. Postiyhteys USA:in aukesi jo maaliskuussa 1945 ja taksakin oli ehtinyt nousta 4½ markasta viiteen markkaan. Viiden markan taksa-aika on lyhyt, vain kaksi kuukautta ja kesti 1.7.-31.8.1945, eli heinä ja elokuun. Posti lensi Englannin kautta. Taksan pohjalla on siis 5mk kirjeen perustaksa ja tämän lisäksi lentolisä, joka oli tullut voimaan postiyhteyden auetessa ja päättyi 9.8.1945 ja oli 9mk jokaiselta viideltä grammalta = yhteensä 14 mk. Kohde on siis alle viisigrammainen lentokirje Yhdysvaltoihin ja taksa-aika on 40 päivää (1.7. – 9.8.1945).

Kyseinen kohde, vaikka ei erityisemmän näköinen, on kohtalaisen haastava löytää lyhyen taksa-aikansa takia ja mukava esimerkki sodanjälkeisen taksakehityksen nopeudesta. Kohde on myös todiste siitä, että myös Yhdysvaltoihin mennyttä postia kannattaa tarkastella… löydettävää on.

Näyttelyn yhteydessä järjestettiin myös Filatelistiliiton Liittokokous. Agendalla oli kaikenlaista, mutta ehkä tärkeimmät asiat olivat Liiton käyttötalous (joka on kohtalaisessa kunnossa) ja jäsenmaksut (on-line jäsenten maksu laskee entisestä), henkilövalinnat (aiemmat hallituksen jäsenet valittiin uudelle kaudelle) ja Liiton Postimuseolta saanut lahjoitus ja siihen liittyvät toimet (asia meni eteenpäin – jäämme odottamaan tarkempaa suunnitelmaa, jonka Liittokokous voi ”siunata”). Asioita oli tarkoitus puida parisen tuntia, mutta mentiin noin vartti pitkäksi.

*Vuoden 2026 talousarvio ja 2025 toteuma. Mennään ihan selvillä vesillä.*

Eniten keskustelua herätti Liiton saama lahjoitus ja sen ”käsittely”. Kyseessä on siis arvokas filateelinen materiaali, jolla liitto saa lahjoituksen mukaan tehdä haluamallaan tavalla. Keskustelussa kävi ilmi, että Liittokokouksen tahto olisi sen suuntainen, että alle viiden vuoden aikana lahjoituksesta realisoidaan markkinoilla se mitä päätetään realisoida ja jotakin materiaalia voidaan jättää Liitolle käyttöön. Lisäksi Liitto voisi näyttää materiaalia näyttelyiden yhteydessä – se sisältää mm. ehdotteita / näytteitä eri postihallintojen uusista merkeistä, joita Suomen postihallinto on saanut käyttöönsä ja näin olleen mahdollisesti hyvinkin kiinnostavaa materiaalia. ”Raha-asiat” olivat arvatenkin kaikkein kiinnostavimpia ja niiden parissa hurahtikin kolme varttia – erityisesti ”kenen kautta myydään”, mitä myydään, milloin myydään ja Liiton tase-arvo merkeille… nämä kiinnostivat ja keskusteluttivat. Lisäksi oltiin sitä mieltä, että rahoja ei pidä käyttää harkitsemattomasti vaan moni oli sitä mieltä, että myyntitulot, jotka voivat olla huomattavat, tulisi sijoittaa ja näin turvata Liiton toiminnan tulevaisuutta entisen noin sadan viidenkymmenen tuhannen euron pörssisalkun lisäksi. Eli pitkäjänteistä ajattelua filatelian parhaaksi, pikemminkin kuin pikavoittoja nyt aktiivisille keräilijöille – hyvän maun ja järjenkäytön puitteissa.

Vaikka keskustelua käytiin, ei ollut mitään isompaa ”matsia” tai riitelyä. Oli siis hyvä käydä keskustelua, sillä nyt ollaan viisaampia asioiden osalta ja Liittokokouksen tahtotilan suhteen. Myös äänestyksiltä vältyttiin – vaikka hieman täpärästi.

Turun ruotsinkielinen postimerkkikerho Åbo Frimärkssamlarförening, eli ÅFF, kokoontuu aivan Turun ytimessä Aurakadulla Gillesgårdenin kiinteistössä Luckanin tiloissa. Kävin pitämässä esityksen kerhon kokouksessa ja totesimme porukalla, että edellisestä kerrasta olikin vierähtänyt jo yli kymmenen vuotta.

Tiloissa on asiallinen suuri televisio näyttönä ja se toimi ”kertalaakista”. Tämä on mukava juttu, nimittäin yhden sun toisen tapaista säätöä tulee erilaisten näyttöjen ja projektorien kanssa usein vastaan. Paikalla oli kymmenen henkeä ja esitykseni jälkeen tarjolla kahvia ja pullaa. Lisäksi eräs kerholainen oli leiponut kakkua, se oli suussasulavaa.

Kuulin, että ÅFF järjestää yhteistyössä Paraisten kerhon kanssa ruotsinkielisten filatelistien ”kokoontumisajon” eli stora svenskträffen nimisen tapahtuman lokakuussa Paraisilla. Suomenkielisetkin ovat tervetulleita! Lisätietoja kerhon sivuilta.

Kiitokseksi esityksestä sain ÅFF:lta kerhon postikortin ja postimerkin, joiden aiheena on Posankka – Turun Ylioppilaskylän lähellä ja nykyisen Helsingin pääväylän varressa ohikulkijoita katseleva taiteilija Alvar Gullichsenin luomus. Kuulin kerran erään tamperelaisen keräilijän toteavan Posankasta, että ”jos Turussa pitäisi suunnitella uusi eläin, niin juuri sellainen siitä varmasti tulisi”. Sain kuulla, että Posankka on turkulaisille kaikkein rakkain taideteos – tutkitusti! Olen iltaisin miettinyt, että miten aikoinaan mainetta niittänyt ”syökää kanaa!” hampurilaismainos suhtautuisi posankka-eläimeen…. uni ei ole tullut.

Tamcollect 2025

15 huhtikuun, 2025 By Mikael Collan

Lempäälän Ideaparkissa järjestettiin 11.-13.4. vuoden 2025 kansallinen postimerkkinäyttely Tamcollect, jonka järjestelyistä vastasi Tampereen Filatelistiseura. Mukana oli yli sata näytteille asettajaa useassa kilpailuluokassa, joista kolme kokoelmaa mestariluokassa. Lauantai-iltana Hämeenpuiston varrella olevassa Puistotornissa järjestetyssä Palmares juhlassa kuulimme tulokset.

Minulle jäi sellainen kuva, että tuomarit vetivät kohtalaisen tiukkaa linjaa pisteiden suhteen. Tarkoitan tällä sitä, että ainakin niissä kilpailuluokissa, joiden säännöt parhaiten ymmärrän, eli perinteisen filatelian ja postihistorian luokissa vaadittiin erinomaisuutta erinomaisiin pisteisiin. Tämä tietysti osittain ”murskaa toiveita” mutta pitkässä juoksussa on pitkäjänteisille tie suureen kultaan ja maailmanluokan kokoelmiin. Suuria kultamitaleita jaettiin seitsemän kappaletta ja korkeimman pistemäärän kilpailuluokista (sekä tuomariston onnittelut) sai tanskalainen Jon Iversen kahdeksan kehyksen kokoelmallaan, joka esittelee venäläistä sotasensuuria Suomessa vuosina 1914-1918. Kokoelma on häkellyttävän hyvä ja sisältää käytännössä lähes kaikki kaikkein vaikeimmat sensuurikohteet, joita tunnetaan. Iversen on tehnyt valtavasti työtä ja julkaissut koko valtavan tutkimuksensa avoimesti verkkosivuillaan. Aikoinaan mm. Jorma Keturin aloittamaa työtä jatkamalla Iversen on täydellisesti päivittänyt ja ajanmukaistanut sensuuria käsittelevät luettelot PDF muotoisiksi luettaviksi kataloogeiksi verkkoon. Asian tai ”ilmiön” kokoa kuvastaa se, että mikäli Iversenin sensuuritutkimus tulostettaisiin A4 sivuille tulisi opukseen ehkä noin tuhat sivua! Iversenin pistemäärä oli 92 ja kyseessä on ensimmäinen hänen saamansa suuri kultamitali. Hafnia näyttelyssä mies sai 87 pistettä viidellä kehyksellä. Nyt kahdeksalla ei taso ollut laskenut.

Muita suuren kullan kokoelmia olivat kaksi Janne Nikkasen kokoelmaa, Pekka Lempiäisen ja Pauli Salmisen M17 kokoelmat, Hannulan Lontoon postia kuvaava kokoelma ja Virtasen ensiesitys poliisi-aiheesta. Virtanen tuli sisään ”ovet paukkuen”, harvemmin debyytti tehdään suureen kultaan. Mahdollisesti tuomarit pelästyivät kokoelmassa mukana olevia käsirautoja ja antautuivat virkavallan edessä välittömästi. Kultamitaleja jaettiin 25 kappaletta, mikä on aika paljon. Mutta taso oli kova, vaikka pisteet kultamitalien yläpäässä olivat tiukassa. Kullan kokoelmissa taisi käydä muutaman näytteilleasettajan osalta siten, että kokoelmiin oli lisätty uusia kehyksiä ja samaan aikaan kriittisesti tarkasteltuna keskimääräinen laatu ja ”kovuus” laskivat. Erityisesti kokoelmat, joihin oli laitettu enemmän kuin yksi uusi kehys kerralla lisää ovat vaarassa kokea tällaisen ilmiön. Tunnistan tämän myös omassa tekemisessäni. On kuitenkin raskasta odottaa ja kerätä kärsivällisesti uutta materiaalia, sitä tekee mieli kokeilla siipiään. Joskus liian rohkea lento liian lähelle suurta kultaa voi johtaa vahasiipien sulamiseen. Onneksi asiaan auttaa jokapaikan linimentti, jota palmareksen baarissa oli tarjolla kalliiseen hintaan!

*Kehysten välissä oli runsaasti tilaa ja valo oli ok. Ideapark ei ole hassumpi näyttelyn järjestämispaikka.*

Malli 1930 kannalta kiinnostavia kokoelmia olivat ainakin Ari Muhosen ja Harri Valkosen erinomaiset lentopostikokoelmat sekä Jussi Tuorin M30 ehiökokoelma, joka ei siis ollut sama kokoelma, joka hajoitettiin viimeisessä Hellman huutokaupassa, vaan huomattavasti vaatimattomammasta materiaalista kerätty ”jokamiesmäisempi” ehiökokoelma. Muhonen ja ensiesittelyssä oleva Valkosen kokoelma saivat kumpikin kultaa. Valkosen tarinallinen kerronta on ensiluokkaista ja kokoelmasta näkee, että aikaa on laitettu paljon asioiden sisäistämiseen ja ymmärtämiseen – on hienoa nähdä, että uusia korkealaatuisia kokoelmia tulee mukaan ”kisoihin”. Muhonen jyrää tiukalla laadulla ja hyvillä kohteilla – konkari ei tee aloittelijan virheitä esittämisessään ja osaa mehustaa kohteista pisteet irti.

Muhonen mm. esittää useita hyviä 1930-luvulla kaukomaihin kulkeneita M30 lentokirjeitä, vaikean lentokirjeen Latviaan kahdenväliseltä taksa-ajalta 1939, Hollannin Intiaan kulkeneen lentopainotuotteen vuodelta 1937 ja erinomaisen vuodelta 1941 olevan lentokirjeen Englantiin, joka on kulkenut Moskovan ja Bagdadin kautta Afrikkaan, josta kiertäen Lissabonin kautta Englantiin. Tämä reititys on harvinainen ja yksi sodanaikaisen lentopostin helmistä. Euroopan sodanaikaisista kohteista vaikea lentotavaranäyte vuodelta 1943 Prahaan ja Euroopan Pikatiedotusliiton taksainen lentokirje Kroatiaan ovat kokoelman ehdotonta M30 aatelia. Pohjoismaisten yhteyksien osalta paras M30 kohde on Maarianhaminasta sodan aikana Ruotsiin lähetetty lentokirje. Reittiä lensivät ruotsalaiset ja kyse siis ei ole Suomen mantereen ja Ruotsin välisellä lentolinjalla kulkeneesta postista vaan Ahvenanmaa – Ruotsi lennosta. Sodanjälkeisen ajan M30 kohteista erittäin hyvä on aikainen Saksaan lähetetty lentopostikirje toukokuun alusta 1947, joka on kulkenut vieläpä 15mk Olavinlinna-merkin yksittäispostitteena.

Valkonen näyttää mm. 3mk tummanoliivin yksittäiskäytön kotimaan lentopostikirjeellä vuodelta 1935, muutamia hyviä 1930-luvun kaukomaihin suuntautuneita kohteita ja kivan Norjaan menneen lentopostikortin lyhyen aikaa käytössä olleella saksalaisella Norjassa käytetyllä sensuurileimalla vuodelta 1941. Sodan jälkeiseltä ajalta näytetään Sveitsiin 1945 lähetetty lentokirje, jossa on käytössä vaikea 3½mk per 5g taksa. Valkosella on paljon M30 merkkejä sekapostitteina juhlamerkkien kanssa. Tämä ei lentopostin esittelyn kannalta ole ongelma, tässä kuitenkin kerron vain ”puhtaista” M30 merkeillä kulkeneista lähetyksistä. Kumpikin kokoelma voittaisi paljon hankkimalla leveyttä näyttämällä korkeamman painoluokan kohteita ja lähetyslajeja laajemmin.

Tuorin ehiökokoelma sai 78 pistettä ja kullatun hopeamitalin. Tässä kohtaa tuomarit eivät olleet erityisen tiukkana pisteiden kanssa. Kokoelmassa oli muutamia ”kovempia” kohteita, mutta yleisilme oli se, että näytettiin kaikki päälajit peruskohteilla. Kokoelman ”täydellisyys” oli hyvä, mutta kohteet olivat tavallisia. Muutamia valopilkkuja huolimatta tarjolla ei ollut isoja elämyksiä.

Muita kiinnostavia M30 kohteita esittäneitä kokoelmia olivat mm. ”Ultima Thule” eli Peräpohjolan postihistoriaa esitellyt Markku Lehmuskallion kultaa pokannut kokoelma. Mukana oli ainakin yksi kova ”Petsamon lento”-kohde. Pekka Lempiäinen esittää hyvän M30 ehdotteen M17 kokoelmansa viimeisellä sivulla. Kaikki tulokset löytyvät tulosluettelosta.

Aluksi ajattelin, että mitenkähän mahtaa kauppakeskus soveltua postimerkkinäyttelyn pitopaikaksi, mutta kun jo torstaina iltapäivällä saavuin Lempäälään huomasin, että soveltuuhan se. Tämä oli miellyttävä yllätys ja omat ennakkoluulot vääräksi osoittava tosiasia. Tilan puolesta näyttely oli ilmava, ja valoisuuden puolesta riittävä. Kun näyttely järjestettiin kauppakeskuksen ”keskusaukealla” kulki sen ohi satoja ja satoja ihmisiä ja muutamia ennakkoluulottomia nähtiin välillä kehysten välissäkin. Vaikka filatelia ei ole erityisen vetovoimainen laji jokamiehelle, niin ainakin aiheluokan kokoelmia oltiin katsomassa paljonkin.

Kun vielä Palmares juhlassa Juha Valtosen pitämä puhe oli monella tapaa yksi parhaista juhlapuheista pitkään aikaan, voidaan todeta, että näyttely oli menestys. Tästä kiitos kuuluu Tampereen ”joukoille”, jotka hoitivat järjestelyt mallikkaasti.

Näyttelyn yhteydessä järjestettiin Filatelistiliiton liittokokous. Paikaksi oli valikoitunut Ravintola Coyote ja sen noin 30 henkeä vetävä neuvotteluhuone, joka tulikin aivan täyteen kokousdelegaatteja. Kokouksen aluksi suoritettiin Filatelistiliiton suuren ansiomitalin jako. Mitali meni postuumisti Hannu Kaupille. Liiton hallituksen puheenjohtaja Vesa Hirsmäki kertoi liiton kokouksen päättäneen mitalin myöntämisestä Hannulle samana päivänä kun Hannu lähti. Suruviesti saavutti hallituksen vasta muutamaa päivää myöhemmin. Mitalin vastaanotti Oulun postimerkkikerhon puheenjohtaja Ilkka Salonen.

Itse kokouksen agendalla oli monta asiaa, joista suuri osa ns. perusjuttuja – toimintakertomuksen läpikäyntiä, tulos ja tase, tilintarkastajien lausunto ja tilintarkastajien valinta. Näiden ”peruskaura”-asioiden lisäksi oli aina kiinnostava uusien hallituksen jäsenten valinta. Nyt oltiin siinä onnellisessa tilanteessa, että avoimia paikkoja oli yhtä monta kuin suostumuksensa tehtävään ilmoittaneita henkilöitä. Ensinäkemältä voisi siis vaikuttaa, että asiat ovat sitä myöten selviä, mutta tälläkään kertaa ei säästytty ilman pientä kikkailun tunnelmaa, nimittäin yksi suostumuksensa esittäneistä henkilöistä oli liittynyt Liiton jäseneksi vasta vuoden 2024 alussa. Liiton säännöt toteavat, että liittohallitukseen voidaan valita henkilö, joka on ollut liiton jäsen kahtena kokousta edeltävänä vuotena. Toisaalta säännöissä sanotaan, että puheenjohtajan lisäksi hallitukseen kuuluu kuusi jäsentä.

Tämä tarkoittanee sitä, että jäsenenä olisi tullut olla vuosina 2023 ja 2024, jotta ehto täyttyisi. Toki vuotta 2025 oli jo ehtinyt ennen kokousta kulua nelisen kuukautta. Onko 2025 kokousta edeltävä vuosi? Ehkäpä ei. Joka tapauksessa asia otettiin kokouksessa avoimesti esiin ja kokouksen delegaateilta kysyttiin suoraan, että vastustaako joku henkilön valintaa hallitukseen. Kukaan delegaateista ei vastustanut. Lisäksi käytettiin puheenvuoroja, joiden sanoma oli, että mikäli pitää tehdä valinta sen välillä, että saako liittohallitus tarpeeksi aktiivisia ”käsipareja” vai ei, niin mielummin rikottaisiin pykälää hallituskelpoisuudesta kuin pykälää hallitusten jäsenen lukumäärästä. Kun kaksi hallituksen jäsenistä oli erovuoroisia ja vapaana oli kaksivuotisia kausia ja yksi jättänyt paikkansa kesken kautensa ja jäljellä oli yksi vuosi, toimittiin siten, että kaksi valintakelpoista henkilöä valittiin kahden vuoden ”pitkillä” mandaateilla liittohallitukseen ja yksi henkilö yhdeksi vuodeksi, eronneen tilalle. Vaikka jälleen Filatelistiliiton hallitusvalinnat olivat omansa näköisiä, saatiin hallitukseen kuusi henkilöä puheenjohtajan lisäksi ja vieläpä ilman minkäänlaista riitelyä! Ensimmäinen kerta niiden viiden kerran puitteissa, joina olen toiminut Liiton vuosikokouksen puheenjohtajana. Jonkinlaisen rastin ajattelin kaivertaa seinään!

Muita päätöksiä olivat raha-asioihin kiinteästi liittyvät viestintäasiat, erityisesti Filatelisti-lehden numeroiden lukumäärä ja Liiton muu viestintä. Päätettiin, että Filatelisti ilmestyy jatkossa neljä kertaa vuodessa alkaen vuodesta 2026 ja lisäksi Liitto lähettää n. kerran kuussa sähköisen uutiskirjeen jäsenilleen. Tätä ns. nopean ja hitaan viestinnän komboa pidettiin hyvänä. Ensimmäiset Liiton uutiskirjeet on jo lähetetty. Toinen uutinen oli, että Liitto ei enää osallistu Helsingin Messukeskuksessa järjestettävien kirjamessujen yhteydessä tapahtumaan ”postimerkkimessujen” muodossa. Katsottiin, että tapahtuman ”tuotto” Liitolle oli liian vähäinen niin julkisuuden kuin yleisön suuntaan menneen tietoisuuden lisäyksen osalta suhteessa kustannuksiin, jotka ovat olleet kertaluokkaa kymppitonni per kerta. Toki Liitto on saanut Säätiöltä (Filatelian edistämissäätiö) tukea tämän tapahtuman järjestämiseen ja sitä kautta tappiota ei ole tehty kuin jonkin verran, monena vuotena ei lainkaan. Katsottiin kuitenkin, että kokeillaan jatkossa jotain muuta ja Liitto tukeekin paikallisia kerhoja niiden osallistumisessa mm. messuille tai tapahtumien järjestämisessä. Tämän toiminnan muodot tullaan tarkalleen päättämään myöhemmin.

Kaikki yllämainittu tarkoittaa sitä, että on mahdollista laskea liiton jäsenmaksua nykyisestä 75 eurosta 66 euroon, eli 9€ tai yli 10%. Tämä on jollakin tapaa historiallista. Kolme delegaattia vastusti jäsenmaksun laskua, joka tavallaan oli erittäin ymmärrettävää, sillä rahasta on liitossa puhuttu vuosien varrella aikamoisen paljon. Heidän tekemänsä hyvä pointti oli, että nyt olisi mahdollisuus rakentaa bufferia liiton talouteen. Tämä näkemys on mielestäni aivan validi. Vasta-argumenttina voidaan käyttää sitä, että liiton on mahdollista yhä saada avustusta hyviin tarkoituksiin säätiöltä ja toisaalta liitolla on yli sadan tuhannen euron osakesalkku, josta tavallaan löytyy bufferia pahan päivän varalle. Alennettu jäsenyyden hinta kohdistetaan niille jäsenille, jotka maksavat nykyään 75 euroa tai enemmän (ulkomaiset jäsenet). eJäsenet, eli ei paperilehteä vastaanottavat jäsenet maksavat saman kuin ennenkin.

Kokous kesti parisen tuntia, mikä liittokokousten historiassa ei ole pisimmästä päästä. Kokouksen jälkeen pidettiin markkinointipuheenvuoroja KOLMESTA tulevasta jo sovitusta näyttelystä, joista lähimpänä on lokakuussa Kuopiossa järjestettävä ”puoli-kansallinen” näyttely, toisena Nordia 2026, joka järjestetään Espoossa ja kolmantena HyReX 2027 vuoden Hyvinkäällä järjestettävä kansallinen näyttely. On selvää, että puheet suomalaisen filatelian kuolemasta ovat ennenaikaisia ja pahasti liioiteltuja!

No mitä M30 rintamalla jäi ”keräilijän” käteen? Onneksi sentään jotakin. Muutamalla kauppiaalla oli M30 tavaraa ja yhdellä kauppiaista uutta hyvälaatuista tavaraa aika paljon, mikä on positiivinen asia. Itse en ehtinyt käyttää aikaa kohteiden etsimiseen kuin vasta lauantaina iltapäivän lopuksi ja muutamaan lyhyeen otteeseen perjantaina. Siitä huolimatta onnistuin löytämään muutaman itseäni kiinnostavan kohteen. Parilla eurolla ostin eräältä kauppiaalta Tanskaan menneen 2mk/1:75mk päällepainamaehiökortin keltaisella arvoleimalla. Ehiö oli käytetty vuonna 1943, jollon pohjoismainen taksa oli postikortille kaksi markkaa. Leima on erittäin terävä ja siisti. Kohteella on myös Suomen sensuuri numero 36 (Helsingin postintarkastustoimisto) ja tanskalainnen sensuurileima. Lisäksi kohde on käynyt läpi kemiallisen sensuurin. Kyse on kirjoituskoneella kirjoitetusta viestistä Tanskalaiselle harastuskaverille. Ei erikoista, mutta ihan siisti ehiökortti.

Toinen löytynyt kohde on lentokirje lokakuulta 1946 Yhdysvaltoihin 16mk postiauto-merkin yksittäiskäytöllä. Kirjeelle on kirjoitettu koneella teksti ”BY AIR TO THE UNITED KINGDOM”, eli lentona Yhdistyneisiin Kuningaskuntiin saakka viitaten siihen, että UK:sta eteenpäin kohde kulkee Atlantin yli laivalla. Tämä tarkoittaa, että lentotaksa oli 3,00mk jokaiselta viideltä grammalta (24.10.1945-30.11.1948) ja kirjeen taksa 10,00mk (-20g) ajalla 1.9.1945–31.12.1946 – yhteensä siis 16,00 markkaa. Kohden on kohtalaisen hyvä, koska näitä 16mk linja-auton yksitäiskäyttöjä ei kasva puissa. Koska kuorelle on maksettu lentomaksu vain osan matkasta on kuorelle kirjoitettu ”Air Mail” vedetty yli punaisella yliviivausleimalla, tämä on tapahtunut Englannissa. Kohde maksoi 30 euroa, mikä ei ole erityisen vähän, mutta toisaalta aika (ja Siperia) ovat opettaneet, että jos vastaan tulee hyvä 16mk yksittäispostite, se kannattaa yleensä ottaa pois pyörimästä.

Kolmas löytö on vuonna 1941 huhtikuussa Yhdysvaltoihin lähetetty postikortti. Kortti on ensi lähetetty Lapinlahdelta 5.3.1941 1:75mk merkillä, joka ei ole ollut kortille riittävä postimaksu. Tämän on postivirkailija ”Haukansilmä” havainnut ja kortti on mennyt jälkitaksoitukseen ja sille on lisätty 25p merkki 8.3.1941 luomaan oikea 2,00mk taksa, joka oli voimassa postikortille ulkomaille. LISÄYS: Esa Mattila, armoitettu postihistorian tuntija, kommentoi tätä ja totesi, että koska kumpikin leimaus on Lapinlahti, ei taida olla niin, että kyseessä on ainakaan virallinen jälkitaksoitus, nimittäin jälkitaksoitushan oli postitoimistojen välinen toimenpide – tässä ”kaikki” on tapahtunut yhden toimiston puitteissa. Silti kyseessä on selvästi postimaksun täydentäminen myöhemmin kuin alkuperäisen kortin lähettämis / postittamispäivänä.

Kortti on mennyt Yhdysvaltoihin Saksan kautta ja todennäköisesti Lissabonista laivalla. Suomalainen sensuuri on sen tarkistanut (numero 94, Turun postintarkastustoimisto). Kortilla on amerikkalaisittain erikoisuus, eli selkeä leimaus saapumisen ja Yhdysvalloissa eteenpäinlähetyksen varmuudeksi. Lakewood, New Jersey on vastaanottanut kortin 13.4.1941. Matka-aika on siis ollut rapiat kuukauden verran. Tästä maksoin vähän liikaa, mutta ehkä kestän senkin…

Lakewood on käytännössä Atlantin rannalla sijaitseva yli 130 tuhannen hengen ”kylä”, englanniksi ”township”. Amerikassa kaikki on suurempaa, kyläkin voi olla suurempi kuin suurin osa Suomen kaupungeista! Mielenkiintoista kyllä yli puolet kylän asukkaista on juutalaisia ja ilmeisesti mukana paljon ortodoksijuutalaisia. Sodan jälkeen Lakewoodissa oli suuri eestiläinen yhdyskunta.

Eiköhän tämä juttu ala olla tässä ja ryhdyn odottelemaan seuraavia seikkailuja…. Pääsiäisena on odotettavissa Forssan kerhon keräilytapahtuma ja sitä seuraavan viikonlopun ohjelmassa on Turkulaisten kevät-tapahtuma.

Kevään 2025 Hellman

5 huhtikuun, 2025 By Mikael Collan

Vuoden 2025 Hellman huutokaupan päättymisestä on jo jokunen viikko aikaa ja onkin tullut aika käydä hiukan läpi mitä kyseisen huutokaupan M30 tarjontaan kuului. Mielenkiintoisena ja ehkä tärkeimpänä M30 asiana tässä huutokaupassa paraatipaikkaa piti Jussi Tuorin M30 ehiökokoelman myynti. Kyseinen kokoelma on jo edesmenneen Kari Rahialan kokoelman pohjalta rakennettu ja siihen oli lisätty muutamia hyviä kohteita, pääasiallisesti ehdotteita, mutta myös muutamia kulkeneita vaikeampia ehiöitä.

Mutta, aloitetaan kuten tavallisestikin – pohtimalla ensin myynnissä ollutta M30 filateliaa. Myytävänä oli jonkin verran siistejä M30 filateliakohteita. Siirtymiä ja hammastamattomia merkkejä esittelyarkeista. Siirtymien osalta hinnat eivät kovin paljon nousseet, mm. 2:75mk violetin merkin siirtymänelilö myytiin 45 eurolla, mikä oli suhteellisesti kohtalaisen alhainen hinta, sillä vastaavia kohteita on aiemmin myyty paljonkin kalliimmalla. Esittelyarkeista leikatut 4mk postitalo- ja 10mk Saimaa merkin nelilöpalat myytiin 85 eurolla. 1,25/50p keltaisen päällepainamamerkin leimattu nelirivilö myytiin 65 eurolla. Kallein filateliakohde oli kokonainen näyttelyarkki 1½mk punaisesta leijonamerkistä, joka myytiin 290 euron hinnalla.

Postihistoriaosuus huutokaupasta kulminoitui ehiöihin – muita M30 postihistoriakohteita M30 osastossa ei yksittäisinä kohteina ollut myytävänä! Sinänsä hyvin erikoinen tilanne. Yksi M30 kohde myytiin M17 osastossa. Kyseessä oli ilmeisesti paketin tai jonkin muun kohteen osoitelappu, johon oli mitätöity M30 merkkejä 3,40mk:n edestä ja yksi 20p M17 merkki. Kohde myytiin 45 eurolla.

Suurempi erä ehiökokoelman näyttelysivuja myytiin yhdessä ”nipussa” otsikolla ”Erinomainen seitsemän kehyksen A3 kokoelma m/30 ehiöistä. Mukana paljon erinomaista tutkimustietoa, erikoisuuksia ja harvinaisuuksia kuten ehdotteita!” Kyseessä oli Jussi Tuorin kokoelman runko niiltä osin kuin mitä siihen kuului ns. vähemmän tykkejä kohteita ja muutamia harvinaisempia kohteita. Tässä yhdessä kohteessa siis myytiin ”massa” näyttelykohteita pois kerralla. Erä meni kaupaksi 1800 eurolla. Sen verran siis maksaa aloittaa M30 ehiökokoelma liikkuvan junan mukana.

Ensimmäinen M30 ehiökortti, 1mk oranssi kortti, joka julkaistiin 2.1.1930 myytiin hintaan 70 euroa. Kyseessä on siis samaan aikaan ensimmäisten M30 merkkien kanssa ilmestynyt ehiökortti. Toinen samanlainen myytiin ensipäiväkuorten osastossa, sen myyntihinta oli 100 euroa. Saksan miehittämästä Puolasta Suomeen palannut 1½mk punainen paluukortti lisämerkillä 1,75mk taksalla myytiin 110 eurolla. Kyseinen kohde on harvinainen sodanaikainen lähetys ja paluukorttikäyttö on vaikea.

1,20mk ”pilkullisia” ehiökortteja esittelevä sivu myytiin 500 eurolla. Pilkullisella tarkoitetaan korttia, jossa ykkösen ja kakkosen välissä oleva ”erotin” on pilkku eikä kaksoispiste. Nämä pilkulliset ehiökortit ovat harvinaisia ja Tuori kertoo kokoelmasivullaan, että niitä tunnetaan vain viisi kappaletta. Kyseessä on siis kaksoiskortti (ehiökortti maksetuin vastauksin). Sivulla oli kolme korttia, mikä teki siitä joka tapauksessa kiinnostavan kohteen.

Yksi mielestäni koko huutokaupan parhaista, jos ei paras, M30 kohde oli 2½mk punainen Kiinaan lähetetty ehiökortti, joka oli lähetetty takaisin lähettäjälle postiyhteyden keskeytyksen takia. Kortti oli lähetetty 24.11.1943, jolloin Suomi ja Saksa olivat sodassa Neuvostoliittoa vastaan. Postiyhteys Kiinaan oli poikki, Siperian rata ei ollut käyttössä. Kohteen hyvyyden ymmärsi moni ja sen myyntihinta kipusi aina 420 euroon.

*Harvinainen Kiinaan lähetetty 2½mk ehiökortti. Postiyhteys Kiinaan poikki.*

Toinen 2½mk ehiökortti, lentolisällä Sveitsiin (lähetetty 30.6.1945) myytiin 460 eurolla. Tämä oli hieman jännä juttu, ainakin minun mielestäni, sillä kohteen lähettäjä oli tunnettu Filatelisti. Toisaalta vastaavia kortteja tunnetaan aniharvoja ja Sveitsiin lentäneinä tämä lienee ainoa. UPU:n esittelykortiksi leimattu 2½mk punainen ehiökortti myytiin 80 eurolla. Kyseessä oli Portugaliin (tai sen siirtomaihin) lähetetty kortti, joka oli mitätöity AMOSTRA leimalla (specimen). Hinta oli halpa.

Myydyistä ehiökorteista kallein oli Tuorin mukaan ainoa tunnettu oikea-aikaisesti ulkomaille käytetty 2½mk kaksoisehiökortti, joka sekin on tunnetun filatelistin lähettämä, myytiin 700 euron hinnalla. Kun tilanne on se, että muita ei ole saatavilla on kyseessä ainoa ja paras kohde.

*Ainoa tunnettu oikea-aikainen ulkomaankäyttö tälle kaksoisehiökortille*

Myytävänä oli myös 3mk punaisia ehiökortteja. Kuten muistamme oli 3mk ulkomaan postikortin taksa voimassa vain 2 kuukautta heinä-elokuussa 1945. Lyhyestä taksa-ajasta ja vain harvoista mahdollisista kohdemaista johtuen kaikki 3mk taksalla lähetetyt postikortit ovat vaikeita. 3mk taksainen paluukortti myytiin 300 eurolla. Jälleen kyseessä on saman filatelistin lähettämistä korteista, tälläkin kertaa Sveitsiin. Näitä tunnetaan kaksi kappaletta, joista toinen kortti on lähetetty Yhdysvaltoihin.

Toinen mielestäni aivan parhaista M30 kohteista oli Moskovaan heinäkuussa 1945 lähetetty 3mk ehiökortti. Kortti ei näytä tekeleeltä ja sillä on kaikki asianmukaiset leimat, mukaanlukien Suomen sensuurileima ja Neuvostoliittolainen KGB:n sensuurileima ”Voennaja Tsensura 32/M”, jossa M merkitsee Moskovaa. Kohteen hinta nousi 520 euroon.

6mk punaiset käytetyt (ulkomaille) ehiökortit, jotka ovat äärettömän vaikeita menivät 2½mk ja 3mk kortteja halvemmalla. Niitäkin joutuu metsästämään vuosikausia, ja silloinkin on riski jäädä ilman hyvin korkea. Vaikeat 12mk ”ilman Carte Postale” tekstiä painetut punaiset ehiökortit sivullaan myytiin 440 eurolla – nämä ovat erittäin vaikeita. Ehdotekortteja myytiin 400-900 euron hintoihin. Niihin oli mielestäni laitettu kohtalaisen kovat lähtöhinnat samaten kuin kuvallisten M30 ehiöiden luonnoskortteihinkin, joita myytiin kaksi hintaan 500 euroa kappale, muutaman muun jäätyä myymättä.

Kaiken kaikkiaan kyseessä oli jonkinlainen Rahialan kokoelman myynnin toisinto, kuitenkin siten, että tällä kertaa myytiin Jussi Tuorin kokoelman kohteita, sisältäen enemmän tavaraa. Käytännössä 80-90% M30 ehiökeräilyn parhaista kohteista vaihtoi omistajaa.

Muistutellaanpa mieliin vähän Zeppelinpostin taksoja. Ehiökokoelman mukana myytiin muutamia Zeppelinkohteita, jotka olivat siis ehiöillä lähetettyjä. Näistä yksi oli kohdenumerolla 3090 myytävä kohde, Zeppelinkortti Saksaan Leipzigiin. Kohdeselosteessa oli kirjoitettu seuraavasti: ”Zeppelin 1 markan kortilla Leipzigiin, jatkolennot Stuttgartin kautta, mutta tarvittava 1 markan maksua ei maksettu”. Asiahan ei suinkaan ole näin, vaan Zeppelin postikortin hinta oli 10mk ja mikäli lähettäjä halusi, että kortti kulkisi Zeppelin-lennon jälkeen lentopostissa eteenpäin tuli hänen tällöin maksaa asiaankuuluva kortin lentolisä. Tässä tapauksessa kortin lentolisä Eurooppaan oli 1mk (30.4.1928-30.9.1942). Zeppelin korttitaksa 10mk sisälsi postikortin postimaksu ja Zeppelin lennon kustannuksen. Kun 1mk ehiökortille oli laitettu Zeppelin merkki oli siis maksettu myös tarvittava 1mk jatkolentolisä.

Lentolisä Pohjoismaihin oli samaan aikaan 50 penniä. Kohde 3091 oli 1mk ehiöllä lähetetty Zeppelin kortti Ruotsiin. Tämä tapaus siis on ylitaksainen, nimittäin vaikka Zeppelinlento päättyikin Saksaan oli jatkolennon osalta voimassa lentolisä Pohjoismaihin. Näistä kahdesta kohteesta siis se, jota ”väitettiin” väärätaksaiseksi ei sitä ole ja toisaalta kohde, jonka yhteydessä ei hiiskuta väärästä taksasta on väärätaksainen. Tällaista on postihistoria. Kummankin kortin myyntihinta oli 130 euroa, jota en pidä ainakaan oikeataksaisen kortin osalta korkeana.

Hellman huutokaupoissa on näytillä hyvälaatuisia kuvia, mutta ikävää on se, että huutokaupan jälkeen ei kohteiden kuvauksia tai kuvia ole huutokaupan sivuilla enää saavutettavissa. Paras paikka tutustua jo menneisiin huutokauppoihin lieneekin käydä katsomassa Philasearch-sivuston kautta, jossa kaikkien kohteiden toteutuneet myyntihinnat ja kuvat ovat yhä näkyvissä.

Erien osalta en osaa sanoa mitään, en käynyt katsomassa niitä – mitä tahansa saattoi olla mukana. Yksi huomio oli, että erään saksalaisen Suomi-keräilijän laaja M17 materiaali myytiin useina suurempina erinä ja joinakin yksittäiskohteina. Erien hinnat nousivat huomattavasti. Kokonaismyynti oli kuulemma jälleen lähes miljoona euroa.

RiiHEx2023 – kansallinen näyttely

27 maaliskuun, 2023 By Mikael Collan

Riihimäen urheilutalo täyttyi viikonloppuna 24.3.-26.3. vuoden kansallisen näyttelyn osallistujista ja noin viidestäsadasta kehyksestä, joissa oli näytillä kotimaan laajin filatelia ja postihistoriakattaus tänä vuonna. Mukana oli useita aivan ensiluokkaisia kokoelmia, joista osa näytillä ensimmäistä kertaa, osa aiemmin nähtyjä ja osa sellaisia, joiden edellisestä näyttelyesiintymisestä on kolmisenkymmentä vuotta. Urheilutalo oli nähdyn kokoiselle filateeliselle näyttelylle sopiva paikka, sillä valaistus on hyvä ja tilaa kehysten välissä oli riittävästi. Jokaisen kehyksen kohteet saivat samanlaisen ”kohtelun” valaistuksen osalta, mikä on hieno juttu! Ei tarvinnut siristellä ja ylä sekä alarivin kohteet näkyivät yhtä hyvin. Tilan valinta oli siis onnistunut ja siitä kiitos tietysti kuuluu järjestävien Riihimäen ja Hyvinkään seurojen väelle.

*Katsomosta otettu valokuva*, joka paljastaa mistä Riihimäellä oli kysymys.

Muutenkin järjestelyt olivat onnistuneet erinomaisesti, kun saavuin paikalle perjantaina aamulla oli kaikki valmiina, ilmeisesti kaikki kehykset oli saatu paikalle ajoissa. Mikäli ymmärsin oikein, oli urheilutalon lattialle levitetty koko hallin pituudelta matot, joiden päälle oli sitten kasattu kehykset, joiden jalat oli vaneripalikoilla vielä ”vahvennettu”. Tämä pehmeä alusta palveli myös näyttelyn katsojia, sillä se teki kävelemisestä mukavaa – kyseessä oli taloustieteellistä kieltä käyttävälle ns. positiivinen eksternaliteetti.

Urheilutalon hallin reunoille oli sijoitettu kauppiaiden pisteet, hallin aulassa olivat Liiton, Riihimäen ja Hyvinkään kerhojen, sekä RiiHeX infopöytä. Lisäksi JOEx24:llä oli oma pöytänsä. Paikalla olivat totuttuun tapaan myös Vesa Järvistö, Merkki-Albert ja Suomen Filateliapalvelu – kauppiaat, jotka usein nähdään tapahtumissa. Näiden lisäksi Philea, muutama numismaatikkopöytä ja SP-Lehti olivat mukana ständeillään. Olli Saarisella oli runsas korttitarjonta ja myös filateliaa myytävänä. Hintataso vaihteli suurestikin, niin yksittäisten myyjien kohteiden puitteissa kuin pöydästä toiseen – onkin fiksua olla keskittymättä vain yhden myyjän tarjoamaan. Siitä mitä ostoksia tällä kertaa jäi käpälään kirjoitan oman juttunsa, tässä kirjoituksessa fiilistelen itse näyttelyn antia.

Eli tuumasta toimeen – näyttelyssä tosiaan oli nähtävää, myös M30 silmälasit päässä katsovalle. Kuten ”etkoissa” jo pohdin, oli mukana vain yksi ”puhdas” M30 merkkien kokoelma, nimittäin Anssi Forsblomin ”M30 Kuvamerkit”. Anssi oli laittanut kaksi kehystä kuvamerkkien filateliaa näytille. Kokoelmassa oli näytillä mm. henkilökortti, joka oli maksettu 5mk Olavinlinna-merkillä. Muita kovempia postihistoriakohteita, joita huomasin olivat 40mk halonhakkaaja kopion oikeaksi todistuksella ja 100mk Helsinki yksittäispostitteena toisen painoluokan pikakirjeellä. Anssin kanssa lyhyesti juttelin siitä, että miten kokoelmaan saisi lisää vauhtia… totesimme, että varmasti tärkeää olisi lisätä lähetysten vaikeutta, sillä nyt mukana on pääasiallisesti kotimaan lähetyksiä. Tämä on osittain ollut tietoinen valinta, sillä Anssi on halunnut näyttää käyttötarkoituksen mukaisia käyttöjä, jotka eivät ole erityisen harvinaisia. Toinen asia on tietysti se, että materiaalin on oltava huippupisteisiin vaikeata kautta linjan – nämä sanat pätevät kaikkiin kokoelmiin. Hienoa, että Anssi toi näytille kokoelmansa, saalis oli tällä kertaa 68 pistettä.

Toinen puristille sopiva M30 kokoelma oli Jussi Tuorin 8 kehyksen ”Finland postal stationery cards 1930-1953”, joka on laajin tällä hetkellä näyttelyissä käynyt M30 ehiökortteja esittelevä kokoelma. Aiemmin tämä kokoelma on nähty mm. Hämeenlinnassa ja Kuopiossa. Hämeenlinnassa viime vuonna kokoelma sai 90 pistettä ja suuren kultamitalin, mitä pidin silloin korkeana pistemääränä ottaen huomioon kokoelman epätasaisuuden. Tällä kertaa kokoelma sai 91 pistettä, eli pisteen enemmän. Nähdäkseni erityisen isoja muutoksia ei materiaalin osalta ollut tapahtunut ja hiukan minua jäi harmittamaan se, että kokoelmassa oli useita virheitä kohdeselosteissa niin taksojen kuin muunkin sisällön osalta. Kahta tietoisesti käytettyä väärätaksaista 9mk oranssin ehiökortin kohdetta en ”ymmärtänyt” sillä kyseiset kohteet, vaikka ”jipon” sisälsivätkin, eivät olleet varsinaisesti siitä aivan vaikeammasta päästä ja siksi olisikin ollut asiallista laittaa tilalle parempia oikeataksaisia. Nämä asiat olivat ilmeisesti menneet tuomareilta hiukan ohi, kun pistemäärä nousi entisestään.

Muita M30 kohteita näyttäviä kokoelmia olivat kaksi kokoelmaa joissa olin itse mukana. Toinen näistä kuvasi suomalaisilla (m30) kohteilla sekä saksalaisilla kohteilla yhden kehyksen laajuisena Suomen ja Saksan välistä 1942-1944 voimassa ollutta postisopimusta ja sen taksoja. Mukana olivat kaikki suomalaiset eri sopimukseen kuuluneet lähetyslajit ja suurin osa saksalaisista. Sain hyvää palautetta siitä, että kokoelma sopi hyvin yhden kehyksen kokoelmaksi ja pyyhkeitä siitä, että en ollut ilmaissut kohteiden harvinaisuutta. Kaiken kaikkiaan tuomarit pitivät kokoelmaan hyvänä ja se sai 85 pistettä. Yhden kehyksen kokoelmille annettiin näyttelyn muistomitali. Toinen kokoelma, jossa olin mukana oli yhteistyössä Hannu Kaupin ja Esko Seitsosen kanssa kasattu ”Via Siberia 1940-1941” kokoelma, jonka idea on esitellä Siperian kautta välirauhan aikana kuljetettua postia Suomesta ulkomaille, pääasiallisesti Saksan vihollismaihin. En tässä lähde avaamaan tähän liittyviä kommervenkkejä, mutta niihin voi halutessaan tutustua Filatelistiliiton sivuilla, sillä kokoelman on tarkoitus tulla sinne näytille. Koska näytteilleasettajat olivat tehneet kokoelman kolmeen pekkaan, ei sitä voinut kilpailuluokkaan laittaa, mutta koska RiiHeX järjestäjät ovat suurpiirteistä porukkaa saimme kokoelmamme mukaan kutsuttujen luokkaan. ”Omat” kaksi kehystäni löysivät tiensä näyttelyyn tuomarina työskennelleen Helsinkiläisen keräilijäkolleegan tuomina, mistä hänelle suurkiitos.

Postihistoriakokoelma Suomen ja Saksan välisestä postisopimuksesta

M30 kohteita oli näytillä myös Esa Aaltosen ”Suomen Postin käytössä olleet varaleimat” kokoelmassa, jossa nimensä mukaisesti esiteltiin erilaisia eri aikoina käytössä olleita varaleimoja. Monia leimoja oli käytetty M30 käyttöaikana. Varaleimat ovat varmasti meille kaikille tuttuja, mutta Esa oli kerännyt niistä kattavan 8 kehyksen kokoelman, jossa leimoja oli laajasti esillä. Hommaan oli mennyt myös paljon tutkimusta, josta Esa pokkasi myös erikoispalkinnon hyvien pisteiden lisäksi.

Isossa kuvassa arvosteluista minulle jäi sellainen kuva, että perinteisen filatelian luokassa arvostelu oli yleisesti ottaen pehmeämpää kuin Hämeenlinnassa, mutta postihistorian osalta samanlaista, eli sopivan tiukkaa. En tämän enempää ota kantaa, koska arvostelulaji on arvostelulaji ja tiedän, että kukaan ei tiedä kaikesta kaikkea. Palkintoluettelo on nähtävissä RiiHEx2023 sivuilla, tästä linkistä.

Nostan esiin sen, että mukana oli kaksi eksperttiä, joiden tehtävänä on auttaa tuomareita ja tuoda esille selkeitä virheitä kokoelmissa näytteilleasettajien etu mielessään. Tätä tehtävää tekivät tällä kertaa Ari Muhonen ja Kari Lehtonen, jotka löysivät huomautettavaa muutamista kymmenistä kokoelmista ja raportoivat huomioistaan siis tuomaristolle sekä näytteilleasettajille. Ekspertit tarkistavat myös atesteja, eli saattavat avata kehyksiä ja tarkistaa, että (e)-merkityt kohteet tosiaan on aitoutettu. Lisäksi kohteet, joista on aiemmassa näyttelyssä huomautettu yleensä tarkistetaan, eli varmistetaan, että on aitoutettu tai tekstejä / tietoja korjattu. Kansainvälisten näyttelysääntöjen puitteissa kohteet, joiden osalta huomautukset on jätetty huomioimatta voivat aiheuttaa jopa pistevähennyksiä kokoelmalle. Näyttelyssä ei näin tapahtunut, mutta kannattaa pitää mielessä – sääntöjen mukaan kuitenkin mennään. Kun moni eturivin filatelistimme on joko tuomarihommissa tai eksperttinä, ei tyypillisesti heidän kokoelmiaan näyttelyissä nähdä kovin usein. Tällä kertaa kuitenkin Ari Muhosella oli lentopostiluokassa kokoelma näytillä ”hors concourse” eli kilpailun ulkopuolella ja ilman arvostelua ja päätuomarilla Jukka Mäkisellä leimamerkkikokoelma kutsuttujen luokassa. Muhosen kokoelmassa oli muutamia hienoja M30 lentolähetyksiä, joista erityisesti jäi mieleeni Englantiin 1941 Irakin kautta lentänyt kirje, joka on sekä harvinainen, että näyttävä. Kuori on kulkenut sodan aikana ensin Moskovaan, josta ilmeisesti Bagdadiin (tai Basraan, jossa oli englantilainen lentotukikohta) ja sieltä brittien lentoreittejä käyttämällä aina Englantiin asti. Samalla sivulla oli toinen, Italian kautta kulkenut M30 lentokuori myöskin Englantiin, joka sekin on vaikeampaa sodan aikaista lentopostia. Parasta Suomen ja Saksan välistä sodan aikaista M30 postia edusti lentotavaranäyte, jossa oli käytetty Saksaan sovellettua lentotaksaa, joka oli voimassa 1.10.1942 – 4.9.1944 ja jolloin Saksa oli samassa taksaryhmässä pohjoismaiden kanssa myös painotuotteen osalta.

Muutamia kokoelmia oli laitettu näytille näyttelyn virtuaalinäyttelyyn Riihex23 kotisivuille. Hienoa, että osa näytteilleasettajista näyttää myös virtuaalisesti! Olisi hienoa saada mahdollisimman monen kokoelman kuvat saataville myös niille, jotka eivät paikalle vaivaudu. Kuvat ovat vähintään yhtä tärkeitä heille, jotka näyttelyssä kävivät, koska kuvat mahdollistavat kohteiden tarkastelun myös jälkikäteen. Kokoelmat, jotka kiinnostavat tulee yleensä valokuvatuksi, mikä on kohtalaisen puistattavaa puuhaa ja on olemassa riski, että kuvat eivät onnistukaan. Tästäkin syystä olisi hienoa, että kuvia ei tarvitsisi jokaisen itse ottaa vaan ne voisi ladata valmiina kuvilla omalle koneelleen. Tältä kantilta katsottuna asia oli hoidettu erinomaisesti, nimittäin Dropbox kansiolla, josta oli helppoa katsoa ja siirtää kuvia. Kuvasin itse muutamia kokoelmia, osasta aion pyytää näytteilleasettajilta kuvat, toivottavasti irtoavat!

Palmares-juhla järjestettiin näyttelyhotellissa, eli Riihimäen Teatterihotellissa, jossa maukkaasta seisovasta pöydästä saimme nauttia aterian. Kuten tavallista tilaisuudessa jaettiin myös järjestävien seurojen jäsenille pro filatelia mitaleita ja muita huomionosoituksia. Kuten keräilijöiden kokoontumisissa yleensä, päällimmäiseksi mieleen jäi yhteenkuuluvuuden tunne ja hyvä fiilis joka kumpuaa siitä, että samanmieliset ihmiset kokoontuvat yhteisen asian ympärille. Näyttelyissä kannattaa käydä!

Seuraava kansallinen näyttely JOEx24 järjestetään Joensuussa 2024, 13.-14. huhtikuuta. Näyttelyn toimikunnan puheenjohtaja Juhani Kontkanen näytti Riihimäellä M54 filateliaa hyvällä menestyksellä. Tuomariston puheenjohtajana tulee toimimaan Ari Muhonen. Näyttelyyn ilmoittautuminen sulkeutuu 15.1.2024, eli aikaa siihen on – ilmoittautumislomake löytyy näyttelyn verkkosivuilta.

Seuraavassa postauksessa käyn läpi mitä muuta kuin alla oleva löytö tuli kotiutettua myyntipöydiltä.