japani

Forssan keräilytapahtuma ja Merkki-Albertin 70. huutokauppa.

8 marraskuun, 2025 By Mikael Collan

Forssassa oli Pyhäinmiesten päivänä jälleen keräilytapahtuma. Kuten meistä suurin osa tietääkin, järjestävät Forssalaiset kaksi kertaa vuodessa tapahtuman tavallisen kerhotoiminnan lisäksi. Toiminta on ihailtavan aktiivista ja kerhosta löytyy ”voimia” muutamien nokkamiestenkin lisäksi. Grillitietona kuulin, että tällä kertaa keräilytapahtuma oli pistetty kasaan siitäkin huolimatta, että useampikin aiempina kertoina järjestelyistä vastannut oli hyvällä syyllä pois rivistä – osa oli jopa paennut ulkomaille!

Lähdin jo wanhalla tottumuksella aamutuimaan kahdeksan aikoihin Salosta polkemaan kohti Forssaa. Salon kerhosta paikalle tultiin kahdella autolla epäsynkronisen tehokkaasti. Ilma oli marraskuisen kuulas, mutta pakkasta ei havaittu ja tiet olivat suhteellisen kuivat. Paikallisen Serbia, Bosnia-Hertzegovina ja Montenegro keräilijämme luotettavassa kyydissä matka Varsinaisesta Suomesta Hämeeseen taittui alle tunnissa.

*Pertti Hurmerinta myy ”laajalla rintamalla” filateliaa edullisin lähtöhinnoin*

Tapahtuma avataan virallisesti klo 09 ilman sen suurempia seremoniallisuuksia, mutta paikalla ollaan tyypillisesti jo aikaisemmin. Osa porukasta nimittäin ajattelee, että jos tulee heti ”kärppänä” paikalle, kun myyjät tulevat paikalle, on mahdollisuus saada jotain hienoa ja ihmeellistä edullisesti. Näin oli käynyt tälläkin kertaa ja eräskin myyjä kertoi, että ensimmäisen vartin aikana oli myyty suuri osa hänen tuomistaan laatikoista ja muista ”isommista” kohteista. Toinen totesi, että paikalla ollut tilanne vastasi jonkinlaista suomalaisittain sanottuna ”ilmaisten ämpärien jakoa”. Vaikka paljon oli mennyt kaupaksi, on pakko todeta, että paljon oli yhä myytävänä kun yhdeksältä saavuin paikalle.

Paikalla oli myyjiä mm. Turusta kuin Tampereeltakin ja tietysti Hämeen kerhojen joukosta runsaasti – Forssan kerhohan kuuluu hämäläisten postimerkkikerhojen joukkoon, joka julkaisee myös Tavastforum lehteä. Paikalla vilisi filatelisteja ja viimeksi Kuopion näyttelyssä tavattua porukkaa oli mukava moikata Forssassakin.

*Tero Siston myyntipöytä kahvihuoneesta nähtynä. Sistolla hinnat ovat kohdallaan ja tavara siistiä.*

Vaikka Forssassa ei tapahdu mitään ”ihmeellistä” on se salolaiselle filatelistille perinteinen matkakohde, sillä se on lähellä ja yleensä löytyy jotakin kiinnostavaakin ja on mukava nähdä tuttuja naamoja. Filateliahan on myös sosiaalinen harrastus, vaikka tästä aspektista ei juurikaan puhuta. Toki ykkösasia on kuitenkin filatelia ja se, että omiin kokoelmiin pääsee etsimään ja löytämään täydennystä. Tälläkin kerralla joitakin kiinnostavia kohteitakin tuli vastaan, tässä niistä muutamia makupaloja.

Taksa: Kirje (-20g) kotimaassa (1.12.1931–15.6.1940) 2,00mk + kirjaus (1.12.1931-30.8.1942) 2,00mk = 4,00mk. Seinäjoen sensuuri.

Kukkakauppa Viola Seinäjoelta on lähettänyt kukanvälitysyhdistykseen Helsinkiin kirjatun kirjeen vuonna 1940. Taksa on ollut kirjeen osalta 2mk ja kirjaus saman verran päälle, yhteensä 4mk. Maksu on tapahtunut M30 4mk postitalo merkillä. Itse postitalo valmistui 1938. Kirje on joutunut sotasensuuriin Seinäjoella – tästä merkkinä sotasensuurin laatikkoleimassa ovat kirjaimet VS ja sensorin nimikirjaimet SY. Seinäjoella talvisodan postisensuuri alkoi 20.12.1939 ja toimiston päällikkönä toimi Toivo Kaukoranta. Kuka tämä sensori SY oli, sitä en tiedä – hän ei ole Keturin sensuurikirjassa nimettyjen henkilöiden joukossa. Enimmillään Seinäjoen sensuuritoimiston vahvuus oli 27 henkilöä. Lähetys on aika tavanomainen, mutta se on ulkonäöltään tasapainoinen ja ”kiva” – siksi sen päädyin ostamaan. Lisäksi se on hyvä esimerkki aikansa lähetyksestä. Hintakin oli sopiva.

Lentokirje Yhdysvaltoihin. Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille (1.9.1945 – 31.12.1946) + lentolisä (koko matka *lentäen, per 5g) Yhdysvaltoihin (24.10.1945 – 14.1.1947) 22,00mk = 29,00mk. Lentolisä yli kaksi kertaa kalliimpi kuin kirjeen taksa.*

Toinen mukaan tarttunut kohde on Korpivaara & Halla Oy:n Helsingistä 1946 Yhdysvaltoihin lentopostissa lähettämä kirje. Sodan jälkeen nähtiin aikamoisen korkeita lentolisämaksuja ja kirjeen lähettämisen aikoihin oli lentolisä jokaiselta viideltä grammalta 22 markkaa. Ulkomaan kirjeen lähettäminen maksoi kympin. Lentotaksat laskivat radikaalisti vuonna 1947 ja putosivat kahteentoista markkaan, mutta hetken ajan ”oli kallista”. Kirje on lähetetty autonrenkaita vievään yritykseen, jonka pääomaja on sijainnut Rockefeller Centerissä New Yorkin keskustassa. Center on valtava 19 rakennusta käsittävä liikerakennuskokonaisuus, joiden keskellä on torimainen Rockefeller Plaza. Rockefeller Centerin rakennutti John D. Rockefeller, tuolloin todennäköisesti maailman rikkain, öljyllä rikastunut teollisuusmies. Rakentaminen aloitettiin 1931 ja valmistui 1939. Muistamme, että rakentamisen alkuaikoina elettiin suurta lamakautta, vuoden 1929 pörssiromahduksen jälkimaininkeja ja Rockefeller Center onkin yksi merkittävimmistä Amerikassa tuona aikana rakennetuista rakennusprojekteista. Yksi kaikkien aikojen tunnetuimmista valokuvista on kuvattu juuri Rockefeller Centerin rakennustyömaalta.

*”Lunch atop a skyscraper” eli lounas pilvenpiirtäjällä, on kuvattu 30 Rockefeller Plazan rakennuksilla. Kuvan ottajaa ei varmuudella tiedetä.*

Rakennusmiehet istuvat lounaslaatikoineen 800 jalan korkeudessa Rockefeller Centerin korkeimman ”päärakennuksen” rakennuksilla syyskuussa 1932. Rockefeller Centerissä on vuosikymmenten saatossa pitänyt toimistojaan suuri osa maailman tunnetuimmista yrityksistä. Nykyään suurimman osan tiloista omistaa Tischman Speyer, joka osti tilat vuonna 2000 noin 1,85 miljardilla dollarilla. Itse lähetyshän ei ole mikään ”kaunokki”, mutta sopivalla hinnalla (lue yhdellä eurolla) siitä sain yli euron verran iloa ja se kaiketi on hyvä kauppa. Saiko Korpivaara & Halla Amerikasta auton renkaita, sitä tarina ei kerro.

Korpivaara & Halla oli vuonna 1917 perustettu suomalainen autoja maahantuova yritys. Sen perustivat Juhani Korpivaara ja Veikko Halla. Halla kuoli onnettomuudessa vuonna 1920, ollessaan autonostomatkalla Porvoossa. Firma edusti amerikkalaisia General Motorsia (GM) ja Fordia, mutta edusti myös Studebakeria sekä muutamia kuorma-automerkkejä. Yhtiö edusti mm. Skodaa ennen sotaa. Vuonna 1947 firman nimi muutettiin Korpivaara Oy:ksi. 50-luvulla Korpivaara maahantoi Massey Ferguson traktoreita sekä mm. Citroen pakettiautoja. 60-luvulla maahantuotiin Toyotaa. Parhaimmillaan yhtiössä toimi lähes kuusi ja puolisataa henkeä. Amer osti Korpivaaran vuonna 1984. Kuorelta suorastaan hehkuu bisneksen ja teollisuuden historia, kun sitä vähän ”raaputtaa”.

Kohti Saloa nostimme kytkimen muutaman tunnin ja pullakahvien jälkeen. Mukana oli nippu ostoksia, hyvä mieli ja kun ei edes satanut, niin elämä hymyili.

Merkki-Albertin 70. huutokauppa päättyi eilen illalla (tätä kirjoitettaessa ”eilen”). Malli 1930 keräilijälle huutokauppa näyttäytyi aika ”tavallisena”, sillä super-kanuunoja ei ollut tarjolla. Filateliapuolella oli kuitenkin kaikenlaista saatavilla.

Ilmeisesti Itä-Karjalaa varten suunniteltu kaksivärinen M30 leijonamerkki (ehdote) myytiin 27 eurolla (lähtö oli 20). Automaattimerkkirulla 10p merkistä jäi myymättä 300 euron lähtöhinnallaan. Vaikka kokonaiset rullat ovat harvinaisia, ei niillä oikein ”tee” mitään – nimittäin rullan laittaminen kokoelmasivulle on lähestulkoon mahdotonta ja mikäli ei oteta huomioon mahdollisia tutkimuksellisia näkökohtia, on rulla aikalailla vaikea kohde. Keltaisen 1,25mk/50p päällepainamamerkin kakkostyypin kolmen käyttämättömän arkin erää yritettiin myöskin myydä 300 euron lähdöllä – tämäkin jäi myymättä. En tiedä mikä ajatus oli taustalla myydä kolme arkkia yhdellä kertaa.

Ehkä kiinnostavin M30 filateliakohde oli 50p keltaisen merkin arkki, jossa hammastukset olivat arkin yläreunassa menneet ns. pahasti pieleen. Arkin lähtöhinta oli 80 euroa ja sillä se meni kaupaksi. Erikoinen ja harvinainen kohde – jos hammaste-erikoisuus olisi ollut merkkien päällä, olisi hinta noussut varmasti aivan eri tavalla. Loistoleimaiset merkit tekivät kauppansa vaihtelevasti. 15mk Olavinlinna-merkin näyttävä laskos myytiin 60 eurolla. Laskos oli ”leveä” ja kyseessä on hyvä kokoelmakohde.

M30 osastolla oli postihistoriaa tarjolla vähänlaisesti. TKT-suojareijitetty painotuotelähetys myytiin 75 eurolla, ollen kalleimpia M30 postihistoriakohteita tällä kertaa. Istanbuliin lähetetty postikortti 2mk punaisella leijonamerkillä myytiin 20 euron pohjallaan – Turkki on parempi kohdemaa. Japaniin lähetetty postikortti välirauhan ajalta Siperian kautta kulkeneena meni kaupaksi 35 eurolla, mikä ei ole erityisen kova hinta.

Toisen painoluokan kirjattu lentokirje 25.8.1937 Joensuusta Melbourneen Australiaan. Taksa: Kirje (21-40g) ulkomaille (1.11.1936–30.9.1942) 5,50mk + kirjaaminen ulkomaille (1.12.1931-31.9.1942) 2,50mk + lentolisä (per 5g) Australiaan (15.4.1935 – 31.3.1938) 5*12,00mk = 68,00mk.

Erien ja lentopostin osastoissa oli muutamia M30 kohteita. Nostan näistä Australiaan 1937 menneen painavamman kirjatun lentokirjeen, joka on hyvä lentopostikohde 30-luvulta. Kohde oli mukana erässä, jonka lähtöhinnaksi oli laitettu 300 euroa ja joka myytiin 420 euroa. Kun tietoa muista mahdollisista hyvistä M30 kohteista tuossa erässä ei ollut oli vaikea huutaa yhden kohteen perusteella ja en uskaltautunut leikkimään tulella. Ostaja sai kuitenkin kaksi mapillista tavaraa ja toivottavasti koko rahan edestä. Mukana oli näytön perusteella mm. SPR tavaraa ja jonkin verran klassisen Suomen lähetyksiä, joihin erän rahallinen arvo keskittyy.

Tänään päättyy Huutokortti-huutokauppa ja ennen Joulua on vielä tulossa huutokauppoja. Saas nähdä mitä niistä löytyy ja löytyykö mitään, tällä kertaa saanto jäi minun osaltani kovin vähäiseksi.

RiiHeX käteenjääneet ja visiitti Tampereelle

7 huhtikuun, 2023 By Mikael Collan

Näyttelyistä voisi kertoa miten paljon tahansa juttuja, mutta filatelian kello käy jatkuvasti eteenpäin, siksi onkin tärkeää pidättäytyä olennaisessa ja kulkea ajan mukana. Lupasin käydä läpi muutamia näyttelystä löytyineita kohteita ja tämän lupauksen tässä kirjoituksessa lunastan. Kuten aiemmassa jo kerroin, oli paikalla kohtalaisen runsas määrä kauppiaita, joista suurimmalla massalla oli mukana Vesa Järvistö. Myös Merkki-Albertilla sekä järjestävien kerhojen ständellä oli runsaasti myytävää mukana. Kauppiasosastoille oli varattu hyvin tilaa ja tuoleja oli riittävästi. Näiltäkin osin näyttely oli hyvin onnistunut.

Mitä sitten jäi käteen? No, ainahan jotakin käteen jää… ja niin myös tällä kertaa. Omat ostokseni tulivat tällä kertaa suurimmaksi osaksi hyvin edullisilla hinnoilla penkolaatikoista, mutta ostin myös yhden lähetyksen ”ihan oikealla rahallakin”. Jätän lukijan arvattavaksi oliko yksikään kuvatuista kohteista erityisen arvokas… Mutta itse asiaan. Kuten tavallista, aloittelen kotimaisista ja mennään kaukaisempia kohdemaita kohti.

Ensimmäisenä tutkaani osui 14.9.1942 Porvoosta Turkuun lähetetty kirje, jonka postittamiseen oli käytetty 2:75mk violettia M30 leijonamerkkiä yhdessä 75p oranssin leijonamerkin kanssa. Yhteensä postimaksua oli siis maksettu 3½mk, mikä olikin oikein, sillä kotimaan kirjeen postitaksa vaihtui syyskuun alussa 1942 kolmeen ja puoleen markkaan. Koska 2:75p merkkejä oli hurjasti jäljellä päätettiin painaa 75p oranssi merkki sille kaveriksi, jotta pystyttäisiin käyttämään merkit pois. Uusi 3½mk oliivin värinen merkki julkaistiin vasta 1.10.1942 ja näin kuukauden ajan piti taksa maksaa joko 3½mk sinisellä merkillä, jonka painos oli jo posteista loppu tai rakentamalla taksa muilla merkeillä. 75p merkin käyttötarkoitus on nimen omaan tämä ”lisämerkkinä” toimiminen juurikin syyskussa 1942. Kyseessä ei ole mikään ”ihme”, mutta, kun se pyytämättä ja yllätyksenä eteeni tuli päätin sen noukkia parempaan talteen.

75p merkin käyttötarkoituksen mukainen käyttö

Toinen löytynyt kohde oli kirjattu lentokirje Helsingistä 5.12.1934 Kööpenhaminaan, Tanskaan. Kirjeen lähettämisen aikaan käytössä olivat Junkersin ponttooneilla varustetut lentokoneet postilentoreitillä Helsinki – Tukholma. Reitti oli kesällä 1934 Helsinki – Turku – Tukholma, mutta 16.11.1934 se muutettiin kulkemaan suorana Helsinki – Tukholma siten, että lentokausi päättyi 15.12.1934. Lähetetty kirje siis osuu tälle kuukauden mittaiselle reitille. Lisäksi kun kohde on kirjattu ja selkeästi firmapostia ja sille on vielä pistetty joulumerkkikin, niin löysin omasta mielestäni hyvän syyn tehdä hankinta. Kirjeen taksa Pohjoismaihin oli lähettämisen aikaan 2,00mk per 20g, kirjaaminen Pohjoismaihin teki 2,00mk ja lentolisä oli myöskin 2,00mk, mistä tulee yhteensä kuorelle kolmella 2mk merkillä maksettu 6,00mk. Mikään super harvinaisuus ei ole kyseessä, vaikka kuukauden mittainen lentoreitti sydäntä hieman lämmittääkin.

Löysin muutaman kirjeen, jotka oli lähetetty lentona Suomesta ulkomaille sen jälkeen, kun vuonna 1944 Valvontakomissio oli ottanut Malmin lentokentän haltuunsa ja siviililentotoiminta oli siirretty Hyvinkäälle. Tämähän tapahtui jo syyskuussa, pari kolme viikkoa sen jälkeen kun Suomi ja Neuvostoliitto olivat 4.9.1944 sopineet tulitauosta ja Suomen ja Saksan välille syntyi sotatila Lapissa. Väliaikainen rauhansopimus solmittiin 19.9. Moskovassa ja siinä suomalaiset koneet käskettiin kentille ja laivat satamiin. Aeron toiminta Helsingistä Tukholmaan keskeytyi 21.9. ja Malmi tyhjennettiin 28.9.

Ruotsalainen ABA lensi kerran viikossa väliä Tukholma – Hyvinkää – Tukholma ja ilmeisesti lentoja teki puoli-luvatta myös AERO aina lokakuun 1944 loppuun saakka. Marraskuussa tälle tuli stoppi ja vain ABA lensi kaksi kertaa viikossa vuoden 1944 loppuun asti. Lennoilla kuljetettiin lentopostia ja kyseessä on siis tosiaan reitti Hyvinkää – Tukholma. Kuvassa näkyvä kirje on lähetetty Helsingistä 15.11.1944, ajalta jolloin vain ABA lensi reittiä. Postitaksa oli kirjeeltä 3½mk ja lentolisä Pohjoismaihin 2mk. Mitäänsanomattoman näköinen lähetys, mutta silläkin on oma historiansa.

Kun tulitauko 4.9. Neuvostoliiton kanssa alkoi keskeytyi 5.9. alkaen postiyhteys Saksaan. Tämä tarkoitti sitä, että Suomesta Saksaan lähetetty posti palautettiin lähettäjälle ja myös sitä, että postia pystyi lähettämään Saksaan vasta vuoden 1946 joulukuussa. Saksa oli jaettu miehitysalueisiin ja vastaan tullut kirje, joka oli lähetetty ehkä Korsosta 1.9.1947 oli mennyt Starkenburgin provinssiin Heppenheimiin amerikkalaiselle vyöhykkeelle. Kirjeessä ei kyllä ole mitään erikoista mutta siinä ei myöskään ole mitään sensuuria. Kirjeen taksa oli lähettämisen aikaan 12mk. Starkenburgin linna rakennettiin 1000-luvulla ja sen tarkoituksena oli suojella Lorschin luostaria, joka on nykyään Unescon maailmanperintökohde. Itse luostari oli perustettu jo vuonna 764 Frankkilaisen kreivin toimesta karoliinien valtakaudella. Koska turismi tuo tuloja keksivät kreivi ja veljensä arkkipiispa, josta tuli luostarin apotti pyytää silloiselta paavilta Paul ensimmäiseltä pyhän martyyri Nazariuksen ja kolmen hänen kannattajansa jäännökset luostariin, jotta siitä tulisi pyhiinvaelluspaikka. Tämä markkinointikikka puri ja paikasta tuli suosittu uskonnollisen matkailun keidas, mikä se on vielä tänäkin päivänä. Kreivin investointi tuottaa vielä 1200 vuotta myöhemminkin… kadehdittavaa kaukonäköisyyttä.

Kuten tässäkin blogissa on useita kertoja käyty läpi, kulki pintaposti lyhyen aikaa kesällä 1940 Petsamon kautta Yhdysvaltoihin ja kyseessä oli aikanaan ainoa Suomesta ulkomaille (pl. Ruotsi ja Baltia) kulkenut postireitti. Posti kulki Thorden varustamon laivoilla ja laivoja kulki yhteensä neljä. Näitä ennen yksi laiva, Regulus nimeltään kuljetti postia Englantiin. Näillä neljällä laivalla kulkenut posti on reittinsä kannalta kiinnostavaa ja on lähetyspäivämäärän perusteella mahdollista arvioida tarkasti millä neljästä laivasta posti on kulkenut. Olinkin positiivisesti ilahtunut, kun vastaani tuli 10.6.1940 Helsingistä USA:n lähetetty kirje. Kirje on kulkenut 20.6.1940 Petsamosta lähteneellä Mathilda Thorden aluksella New Yorkiin. Taksa kirjeellä on väärin, sen olisi pitänyt olla 3½mk, koska se oli ensimmäisen luokan kirjeen ulkomaantaksa lähettämisen aikaan.

Toinen kauemmaksi kulkenut lähetys, joka löytyi oli Japaniin Kotkasta vuonna 1956 lähetetty pikalentokirje. Japani on tietysti parempi kohdemaa ja lentolisän lisäksi maksetut kirjeiden lisämaksut kaukomaihin hyviä mausteita lähetyksiin. Kirjeelle on myös lyöty japanilainen leima, jonka merkitystä en osaa ymmärtää. Taksa rakentuu seuraavasti: Kirje (-20g) ulkomaille 25mk + pikalisä ulkomaille 35mk + lentolisä Japaniin 30mk per 5 grammaa ja tässä tapauksesa kirje on painanut alle 10 grammaa, eli yhteensä 60mk => saadaan kasaan 120mk, joka kirjeelle on merkein laitettu. Kyseessä on sekapostite M30 + M54 ja ehkäpä juuri pikalisä on maksettu postitoimistossa erikseen M30 merkillä.

Löysin muutakin, mutta nämä kohteet nyt päätin nostaa kaiken ostamani joukosta. Täytyy muistaa, että näyttelyissä se paras anti on, kun ajan kanssa käy läpi kokoelmia ja oppii ja oivaltaa uusia asioita. Ne innostavat sitten pohtimaan omiakin kohteita uusista näkökulmista.

Tampereen Filatelistiseura oli kutsunut minut jo viime vuoden puolella pitämään kevätkaudella esitelmän yhteisesti sovitusta aiheesta, joka tällä kertaa oli Via Siberia kokoelma, joka oli esillä RiiHeX näyttelyssä. Koska aihe liippaa juuri näyttelyä sopii tästä vierailusta hyvin kertoa tämän kirjoituksen yhteydessä. Ensinnäkin on todettava, että Tampereelle on aina mukava tulla ja nyt erityisesti, sillä raitiovaunulinjoihin liittyvät rakennustyöt ovat ohi ja kaupungissa voi taas normaalisti liikkua. Tampereen Filatelistiseura kokoontuu Suomalaisella Klubilla ja jäseniä kokouksissa on mukana viitisen kymmentä, mikä on huomattava määrä. Tällä kertaa tapaamisen aloitti puheenjohtaja Kylliäinen uutisilla juurikin RiiHeX näyttelystä. Läpi käytiin Seuran menestys kilpailuluokissa ja muukin näyttelyesiintyminen. Tamperelaiset olivat osallistuneet suurella määrällä kokoelmia, mikä tietysti on erinomaisen hieno juttu. Korkeitakin pisteitä oli saatu. Havaintoina kuulimme Raimo Uusinokan kertomuksen hänen mukanaan tuomista kahdesta Bulgariassa tapahtuneessa lentokoneen alasampumisesta selviytyneestä kuoresta ja koneen tuhoon johtaneista tapahtumista.

Tämän jälkeen pääsin lauteille ja kerroin Via Siberia asian ja yritin kohteita ja niiden reittejä kertaamalla kuvailla ajanjakson postiyhteyksien tilannetta. Yleisö kuunteli kiinnostuneena ja esityksen jälkeen vastailin useisiin hyviin kysymyksiin. Ilta päättyi arpajaisiin ja huutokauppaan, jossa jälleen kerran pistetiin edullisiin hintoihin hyviä kohteita maailmalle!

Tamperelaisista eräs oli huolissaan voinnistani, kun tilasin Seuran piikkiin vain pienen oluen ruokajuomaksi. Koskettavaa huolenpitoa!

Vierailu HFF:ssa ja Hellman

16 lokakuun, 2022 By Mikael Collan

Juuri olin ehtinyt ”toipumaan” Forssan kerhon 90-vuotisjuhlista, kun tieni vei minut vierailulle Helsingfors Frimärkssamlare Förening rf:n eli HFF:n kerhoiltaan Lönnrotinkadulle Helsinkiin. Olin saanut kutsun kerhon rahastonhoitaja Johan Blomsterilta jo aiemmin ja olimme sopineet, että pidän esitelmän aiheesta kotimaan lentoposti. Ja kun kyse on ruotsinkielisestä seurasta, esitelmäkin pidettäisiin ruotsiksi. Näin tapahtuikin – eli kerhoillan virallisen osan päätyttyä pidin esitelmän paikalla olleelle noin kahdenkymmenen hengen yleisölle. Jäsenten joukossa oli selvästi lentopostiin liittyvää tietoa, koska moneenkin kohtaan esitystä tuli keskustelussa hyviä kommentteja. Kiinnostava ja ehkäpä tämänkin blogin lukijoita kiinnostava tieto on mm. se, että Petsamosta vuonna 1922 kesällä tehdyt lennot, jotka tehtiin ilmavoimien koneilla ja joilla kuljetettiin postia on tarkastikin dokumentoitu ja kulkeneen postin määrä on tarkasti tiedossa. HFF:n jäsen mainitsi tarkan ja dokumenteista selviävän kulkeneiden lähetysten lukumääränkin – se saattoi olla 80. Tässä nähdään miten huono ihmisen muisti on… oikein jäkikäteen hävettää oma tyhmyyteni, kun en kirjoittanut tietoa ylös. Kuitenkin on siis olemassa dokumentti, josta lukumäärä käy ilmi (jos sattumalta ko. henkilö lukee tämän blogin, niin mielelläni laitan tarkan tiedon ja sen lähteen tähän blogiin tiedoksi). Keskustelimme myös siitä, että montako kyseisillä, ehkäpä ensimmäisillä tunnetuilla kotimaan postilennoilla kulkenutta postia on nykyisin jäljellä – päädyimme siihen lopputulokseen, että alle viisi kohdetta on ”aktiivisessa muistissa”. Kohteet on tyypillisesti leimattu Petsamossa 27.4.1922 ja tulo (tai kauttakulku)leimaus Rovaniemellä 28.4.1922 – tämä nopeus, päivässä Petsamosta Rovaniemelle ei olisi ollut mahdollinen ilman lentokuljetusta.

Toinen asia, josta keskustelimme olivat Vaasan ja Oulun edustan kelirikkolennot, joista tunnetaan runsaasti ”erikoisleimattuja” kuoria vuodelta 1946. Eräs kerhon jäsen oli asunut Oulussa lähellä kenttää, jolta rajavartioston koneet nousivat kelirikkolentoja lentämään – hän kertoi näkemästään ja tunsi lentäjiäkin nimeltä. Lennothan jatkuivat vielä 1946 jälkeen vuosikausia, Hailuotoon saatiin ympärivuotinen lauttayhteys vasta vuonna 1968.

Siitä olikin jo tovi vierähtänyt, kun olen viimeksi esitelmöinyt postihistoriasta ruotsiksi ja minun täytyikin hiukan palautella mieleeni muutamia termejä – mutta kaiken kaikkiaan esitys meni ilmeisesti ihan hyvin ja kuuntelijat jaksoivat kiinnostuneina loppuun saaakka.

*HFF:n jäsenistä on olemassa matrikkeli. Tämä on ”mukava” tapa dokumentoida toimintaa.*

Maan vanhin postimerkkikerho, 1893 perustettu HFF on arkistoinut tarkasti tietoja liittyen toimintaansa ja jäseniinsä. Tietoa löytyy mm. verkkosivuilta ja seuran matrikkelista, joka on mukava tietoteos filatelisteista, käy ilmi jäseniä kautta aikojen olleen yli 1200 ja aktiivisista jäsenistä on matrikkelimaisessa muodossa tietoja. Kyseessä on mielestäni mukava tapa ylläpitää jäsenlistausta, joka antaa jäsenille ”läheisemmän” kiintopisteen toisiaan kohtaan. Toki pienissä kerhoissa, joissa jäseniä on vain muutamia ei matrikkelin tekeminen ole tarpeellista, toisaalta se ei olisi raskastakaan… juuri siksi, että jäsenten lukumäärä on pieni. Mieleen tulee, että esimerkiksi ”Hämeen kerhot” voisivat yhdessä tehdä matrikkelin. Olen hyvä ohjaamaan muille töitä – pahoittelut!

Esityksen jälkeen siirryttiin huutokauppaan, jossa oli myytävänä arviolta jopa sata kohdetta kaikenlaista filateliaa. Lähtöhinnat eivät kerhohuutokauppojen tapaan päätä huimanneet, muutamalla eurolla oli mahdollista saada omaan keräilyyn sopivia kohteita. Malli 1930 kohteita ei tällä kertaa ollut myynnissä, vaikka HFF:n puheenjohtaja Carl Appelberg on M30 postihistoriamies. Ostin kotiin viemisiksi levyllisen väärennöksiksi leimattuja M17 merkkejä tai oikeammin leimauksia. Kuten tiedämme on muutamia leimattuina kalliimpia M17 merkkejä jälkileimattu ja filunki-leimattu paljonkin, kun näitä väärenteitä sattuu aitouttajan pöydälle, leimataan ne ”stempel falsch” leimalla. Kannattaa aina katsoa merkin takapuolelle, jos eteen tulee ”kallis” leimattu M17 tai muu merkki – voi päästä vaikeasta mietinnästä helposti, jos leimaus kertoo tilanteen olevan filunki. Esimerkiksi kulmaleimatuista 25mk merkeistä lienee suuri osa filunkia ja aidot leimatut tapaukset ovat ihan oikeasti aika vaiketa. M30 merkeissä valheellisia leimauksia on vähemmän, koska yksittäisten merkkien hinta ei ole korkea. Loistoleimattujen osalta tämäkin tilanne on tietysti toinen – joskus on nähty uskomattomankin korkeita myyntihintoja ja tämä tietysti saattaa innoittaa väärentäjiä luomaan kauniita loistoja. Näitä ei ole kuitenkaan aivan valtavasti näkynyt – onneksi. Tässäkin blogissa on kuitenkin aivan viimeaikoinakin kerrattu jälkileimattuja postihistoriakohteita, joiden osalta varovaisuus on aina hyväksi. Otin mielestäni muutaman valokuvankin, mutta jostain syystä en nyt niitä löydä – jos löydän myöhemmin, niin lataan ne värittämään blogia…

Hellman Huutokauppojen 126 kierros pyörähti käyntiin torstaina 12.10. ja kesti aina lauantaihin 15.10. saakka – eli kysymys on neljä-päiväisestä tapahtumasta, joka nykymuodossaan pääosin tapahtuu Internetin välityksellä. Myytävänä tällä kertaa oli yhteensä yli 3000 kohdetta, kaikenlaista maan ja taivaan väliltä. Filateliaan ja postihistoriaan aiemmin keskittynyt huutokauppatoiminta on nyttemmin levinnyt sisältämään myös design ja vintage keräilytavaraa, rahoja ja militariaa. Huutokaupan ensimmäinen päivä onkin varattu näille ”uusille” katergorioille. Filateliaa myytiin torstaista lauantaihin – suomalainen filatelia ja postihistoria keskittyivät pääasiallisesti perjantaille. M30 osastossa oli tällä kertaa myytävänä parikymmentä kohdetta, joista viisi postihistoriaa.

*Hieno arkinosa, jolla 2,75mk merkin siirtymä selkeästi näkyvillä. Näyttelytasoinen kohde. Kuva Hellman huutokaupasta.*

Myytävänä oli ns. esittelyarkeista hammastamattomia pareja (mh. 230€) ja toisessa kohteessa ryhmiä. Nämä ovat tarpeellisia vakavaan filateeliseen kokoelmaan kuuluvia kohteita. Muuta filateliaa edustivat laskokset ja siirtymäkohteet, joita oli myytävänä joitakin. Ehkä kiinnostavin filateliakohde oli isompi arkin osa 2,75mk violetista M30 leijonamerkistä, jossa arkki ja sitä kautta merkkikuva on liikkunut ylöspäin suhteessa hammastukseen – eli hammastus oli mennyt väärään paikkaan aiheuttaen näin hienon siirtymän. Isommat siirtymäryhmät ovat vaikeita kohteita ja sopivat vaativaankin kokoelmaan. Tämä ei ollut jäänyt huutajilta huomaamatta ja kohteen hinta nousi 50 euron lähtöhinnasta pitkälti yli 300 euroon.

Mukana myytävien joukossa oli myös kaksi kiinnostavan näköistä postihistoriakohdetta, toinen 3½mk sinisellä merkillä Viroon 1939 lähetetty ja Englantiin eteenpäin lähetetty kirje ja toinen lentokortti Sveitsiin vuodelta 1945 lokakuulta, joka oli ensin palautettu lähettäjälle ja sitten lisämerkkien kanssa uudelleen eteenpäin lähetetty. Kumpikin kohde, vaikka kiinnostavan näköinen, oli väärätaksainen. Vuonna 1939 kirjeen taksa Viroon oli 2mk ja ”ulkomaille” 3½mk – tämä johtui siitä, että maidemme välillä oli voimassa postisopimus, jonka taksat olivat voimassa. Kortin taksa Sveitsiin vuonna 1945 lokakuussa oli 6mk – kortille oli alun perin laitettu vain punainen 3mk leijonamerkki, mikä sinänsä aina herättää tunteita M30 filatelisteissa. Kortti oli lähetetty takaisin lähettäjälle ja leimattu tätä osoittavin leimoin, lähettäjän toimesta merkkejä oli lisätty 5mk Olavinlinnan ja 2*1mk M30 leijonamerkin verran. Yhteensä kortille siis oli saatu aikaiseksi 10 markan edestä postimaksua. Kun lähettämisen aikaan postikortin lentolisä Sveitsiin oli 3½mk, ei kuudesta ja 3½ eurosta saa kymppiä kasaan muuten kuin pyöristämällä… ja ”se ei käy, se ei käy, se ei kertakaikkiaan käy”.

*Kiinnostavan näköinen postikortti Sveitsiin 1945. Kuva Hellman Huutokaupat.*

Vanha totuus siitä, että ”moni kakku päältä kaunis” piti jälleen paikkansa. Näistä kiinnostavista kohteista maksettiin käytännössä lähtöhintoja, eli ne eivät lähteneet laukalle. Referenssikohteina ihan kiinnostavia, vaikka tosiaan väärillä taksoilla. M30 teki muutenkin kauppansa ja myyntiprosentti oli 100 – eli kaikki myytäväksi Malli 1930 osastoon laitettu meni kaupaksi. Tämä ei tietenkään tarkoita, että siinä kaikki, vaan M30 osaston lisäksi mallin kohteita oli runsaastikin myytävänä erien joukossa. Itse asiassa postihistorian puolella kovimmat kohteet löytyivätkin erien joukosta. Erityisen kiinnostavia eriä M30 keräilijän kannalta olivat mm. myyntinumeroilla 2421 ja 2677 myydyt kohteet.

*Kohteessa 2421 mukana ollut M30 keräilijää kiinnostava palautettu kohde.*

Kohteen 2421 seloste kuului seuraavasti: ”Lunastus-, selite- ym leimoja ja poikkeavia lähetyksiä erä yli 20 kpl” ja se kuvauksen mukaisest sisälsi lähetyksiä, joille oli laitettu jos jonkinlaista leimaa ja selitettä, mukana myös M30 kohteita. Näistä kiinnostavin M30 kohde oli yllä näkyväss kuvassakin mukaan otettu 8mk/5mk violetti M30 leijonamerkillä Ruotsiin lähetetty kirje, jonka oli sotasensuurin tarkastuksessa todettu sisältävän jotakin sellaista, mitä ei Ruotsiin saanut lähettää – tietoa tai sisältöä, ja kuori oli lähetetty takaisin lähettäjälle Poriin. Kirjeen sisältö olisi pitänyt näyttää tullille. Vastaava, vuonna 1944 lentopostina myöskin Ruotsiin lähetetty kuori myytiin joitakin vuosia sitten ja se oli näytillä Harri Ala-Honkolan Malli 1930 näyttelykokoelmassa viimeksi muistaakseni SFEX2020 näyttelyssä Helsingissä. Kyseisenlainen kielletyn tavaran takia takaisin lähetys ei ole kovin tavallinen asia ja kohde on siksi hyvä.

Kohteessa 2677 oli tarjolla M30 keräilijälle sitä ”parempaa postihistoriaa”, nimittäin kohteessa oli mukana 20mk postitalo-merkillä maksettu postin henkilötodistus. Kohde oli laadultaan erinomainen ja harvinainen – itse asiassa toinen tunnettu 20mk merkillä maksettu M30 henkilötodistus. Toinen mahdollisuushan on 5mk merkillä maksettu, joita tunnetaan muutamia. Asia oli myös mainittu kohdeselosteessa ja sen huomasivat myös keräilijät. Lähtöhinnastaan 100 euroa kohde nousi aina 900 euroon asti, mikä on M30 kohteesta / erästä yleensä korkea hinta. Mukana oli myös hyvä lentolähetys Japaniin vuodelta 1946, joka oli leimattu ”postiyhteys keskeytetty”, sekä Intiaan lähetetty lentolähetys. Kyse oli mallin 1930 kokoelmaerästä, jonka M30 kuvamerkkien myynnistä oli kysymys.

*Uusi tuttavuus: 20mk postitalo-merkillä maksettu postin henkilöllisyystodistus. Leimattu Pori 1.12.1943. Vaikea ja hyvä kohde, toinen tunnettu.*

Postihistoriallisesti kiinnostava Japaniin lähetetty kuori ei taksaltaan vastannut mitään tunnettua, mutta on muistettava, että tuona aikana ei ollut välttämättä olemassakaan taksaa Japaniin, koska yhteys tosiaan oli keskeytynyt. Ostaja sai hyviä kohteita ja onkin jännittävää nähdä milloin ja missä nämä kohteet tulevat seuraavan kerran esiin! Hinta oli absoluuttisesti korkea, mutta kohteiden tasokin hyvä – puheet M30 filatelian hintojen laskusta voidaan osittain asettaa uuteen valoon. Kanuunoja on ollut harvemmin tarjolla, tällä kertaa tämä. On pakko todeta, että tämän kertainen Hellman ei ollut pettymys M30 keräilijän osalta ainakaan, jos pohditaan myytävänä olleiden kohteiden tasoa.

Lukemattomissa myytävänä olleissa erissä saattoi olla mukana mitä tahansa – erien hinnat nousivat aikamoisen paljon ja ihmettelin asiaa hieman, ilmeisesti rahaa on käytettävissä filateliaan ja sitä käytetään. Toivottavasti ostajat saivat rahoilleen vastinetta. Oma saantoni oli kovin rajattua ja tuli tällä kertaa edulliseksi… mikä tietysti ei vie keräilyä eteenpäin, mutta jättää pahan päivän varalle painetta tilille. Pakko painaa leuka rintaan ja mennä päättäväisesti kohti uusia pettymyksiä.

Muita huomioita huutokaupasta tuli myös tehtyä – kävin kääntymässä Naantalissa ja huomasin, että filatelistit ovat aktiivisesti näytössä katsomassa kohteita, ikään kuin COVID aikoja ennen oli tapana. Näin monta tuttua paikalla. Lisäksi huomasin, että huutokaupan sähköinen järjestelmä toimi erinomaisesti ja erikoisena kiitollisuutta herättävänä huomiona on todettava, että Hellman huutokauppoja pyörittävälle yhtiölle täysin ”hyödytön” palvelu, jonka rakentaminen on varmasti maksanut ihan oikeata rahaa, eli myytyjen kohteiden listaus kuvineen ja hintoineen on ilmestynyt mukaan palveluun. Tämä on keräilijälle erittäin tärkeä asia ja asioita dokumentoivalle aivan erinomaisen hieno juttu, pakko olla iloinen tästä asiasta ja hiukan rummuttaakin, koska kyse ei ole itsestäänselvyydestä.

Eiköhän tämä taas tästä!

Vierailu Jyväskylän kerhossa ja Merkki Albert 62.

7 marraskuun, 2021 By Mikael Collan

Nyt useamman rokotekerran ja rajoitusten höllentämisen jälkeen on harrastuksemme ympärillä tapahtuva kerhotoiminta jälleen saanut tuulta siipiensä alle. Tämän tilanteen siivittämänä kävin Keski-Suomen Filatelistiseuran kokouksessa Jyväskylässä pitämässä esityksen aiheesta ”postiyhteys keskeytynyt”. Olimme alun perin sopineet Jyväskyläläisten kanssa, että esitys pidettäisiin joulukuussa 2020, mutta se tuli mahdolliseksi vasta nyt, lähes vuotta myöhemmin. Se ei kuitenkaan haitannut ja esityksestäni huolimatta paikalle kerhoiltaan oli saapunut nopean laskun mukaan yli 30 kerholaista. Keski-Suomen Filatelistikerho kokoontuu Kyllikinkatu ykkösessä Jyväskylän keskustassa, kävelymatkan päässä rautatieasemalta. Kaupunki ylläpitää kerhotoimintaa varten isohkoa kiinteistöä, jossa vaikutti olevan aktiivista kerhotoimintaa muidenkin kuin filatelistien toimesta. Kiitettävä kädenojennus kerhotoiminnalle yleisestikin, tila-asia on nimittäin monelle kerholle ollut vuosien varrella päänvaivaa aiheuttava asia.

Kun huutokauppa oli naputeltu pääsin esitelmöimään. Noin 45 minuutin ajan kerroin erilaisista postiyhteyksien keskeytyksistä toisen maailmansodan aikana ja vastailin muutamaan kysymykseen. Sain nähdä erään keräilijän esittelemänä erittäin harvinaisen Italiaan jouluksi 1943 lähetetyn postikortin 2mk keltaisella merkillä, joka oli postiyhteyksien keskeytymisen takia lähetetty takaisin lähettäjälleen ja asianmukaisesti leimattu ”keskeytys-leimalla”. Ensimmäinen kysymykseni oli vaistonvarainen ”paljonko tämä maksaa”, mutta vastaus oli se pahin mahdollinen ”ei ole myytävänä”. Ymmärrettävää kyllä, sillä kyseessä oli perheen ”albumista” ystävällisesti minua varten näytille otettu kohde. Hienoa, että sain nähdä tämän helmen. Huomaan näin jälkikäteen, etten ottanut kuvaa kerhosta ja se onkin vähän pöllö juttu.

Kirjattu kirje Helsingistä 7.8.1940 Kobeen, Japaniin. Välirauhan aikana postiyhteys aukesi Moskovan kautta. Taksa: Kirje (20g) ulkomaille (1.11.1936-30.9.1942) 3,50mk + kirjaaminen ulkomaille (1.12.1931-30.9.1942) 2,50mk = 6,00mk. Japani on parempi kohdemaa.

Esityksen jälkeen sain nähdä myös Japaniin välirauhan aikana lähetetyn kirjatun kirjeen. Olin nähnyt saman kirjeen aiemmin eräässä huutokaupassa eräässä erässä ja huutanut huudon, joka vastasi juuri tämän kirjeen hintaa. Jäin neloseksi sillä kertaa (en siis edes kakkoseksi) ja kohde meni ”maailmalle”. Nyt sama kohde sitten tuli vastaan ja kun minulta ilokseni kysyttiin, että kiinnostaako ostaa, tarjosin likimäärin saman kuin millä oli aiemmin erän hävinnyt ja kaupat saatiin aikaan. Tyhjin käsin ei siis tarvinnut tälläkään kertaa kotiin lähteä! Jyväskylän kerho on aktiivinen, järjestää näyttelyitä ja tapahtumia sekä auttaa muita kerhoja järjestämään tapahtumia – kokouksessa Kuopion kerhon pj. Pitkänen erikseen kiitti Jyväskyläläisiä laajasta osallistumisesta Savofila-näyttelyn järjestelyihin. Siinä missä seura- ja järjestötoiminta on kautta linjan tässä maassa alamäessä, taistelevat Jyväskyläläiset ainakin omalta osaltaa kaikenlaista nihilismiä vastaan – nostan hattua!

Merkki Albertin 62. huutokauppa päättyi eilen illalla. M30 osastolla oli myytävänä 130 kohdetta. Tämä on kohtalaisen suuri määrä, mutta mukana oli paljon kohtalaisen tavallista tavaraa, mm. joitakin ”loistoleimaisia” merkkejä kympin pohjalla, jotka omassa kirjanpidossani ovat ns. MERKA eli ”melkein erittäin kauniisti” leimattuja… tällainen merka-merkkeily hieman himmentää homman seriösiteettiä. Kauppa ei loistoilla oikein käynyt ja paljon jäikin myymättä. Myymättä jäi 20 euron pohjalla myös 5mk keltaisen merkin hammastamaton pari, mutta kaupaksi menivät 10mk violetin leijonamerkin loistoleimattu kappale (63 euroa) ja 5mk Olavinlinna-merkin pieni laskos (20 euroa).

Virkakirje, jolle maksettu kirjaus ja vakuutusmaksu. Hämeenlinnasta 25.5.1937 Helsinkiin. Taksa: Kirjaaminen kotimaassa (1.12.1931-30.9.1942) 2,00mk + vakuutusmaksu (-1000mk) kotimaassa (1.1.1935-30.6.1945) 0,30mk = 2,30mk. Kuva Merkki Albertin huutokaupasta.

Kotimaisen postihistorian puolella kiinnostavin lähetys oli nähdäkseni kohdenumerolla 1741 myyty ”2mk ja 10p 3 kpl V-firmakuorella”, joka myytiin 15 euron pohjahinnallaan. Kyseessä oli virkakirje, jolle oli M30 merkein maksettu kirjaaminen ja vakuutusmaksu. Kohde oli joskus ollut kokoelmalehdellä, jonka selityksessä kerrottiin fantastinen tarina taksan muodostumisesta, joka ei tällä kertaa täysin vastannut todellisuutta. Muistettakoon, että vakuutettujen kirjeiden taksassa oli kirjeen lähettämisen aikaan mukana kirjaus. No, joka tapauksessa hyvä kohde on kyseessä, eikä kovin yleinen – ostaja pääsi halvalla. Muuta kotimaassa kulkenutta kiinnostavaa olivat Jäniskosken voimalaitostyömaalta lähetetty kirjattu pakettikortti, jonka hinta nousi hiukan 20 euron pohjistaan (myytävänä ”luovutettu alue” myyntialueella) sekä kolmella 1mk vihreällä leijonamerkillä lähetetty arvoton näyte, jonka leimoista ei saanut mitään selvää ja ilmeisesti juuri siksipä se jäikin myymättä.

Viron taksalla Tallinnaan lähetetty kirje myytiin 12 eurolla ja kirjattu kirje vastaavalla taksalla nousi yli kahden kympin. Hinnat pysyivät maltillisina – vuosien varrella Viron taksaista kirjepostia on tullut vastaan jo jonkin verran, jos kohta kirjatut ja muut lisämaksulliset lähetykset ovat parempia ja tietyillä lisämaksuilla, kuten pikalisällä ja vakuutettuna harvinaisia. Englantiin lähetetty kirjattu pikakirje myytiin 38 euron hintaan ja myöskin Englantiin mennyt pakettikortti vuodelta 1939 kympin pohjilla. Siisti postikortti 12mk punaisen leijonamerkin yksittäispostitteena meni kaupaksi 14 eurolla. Lentopostin osastolla myytiin lento-pikakirje Yhdysvaltoihin, joka oli maksettu 12mk punaisella leijonamerkillä ja frankkeerausleimalla kympin pohjilla. Tämä oli kiinnostava lähetys ja oman näkemykseni mukaan kympillä hyvä ostos sille, joka kohteen nappasi.

Lento-pikakirje Helsingistä 26.4.1954 Detroitiin, Michiganiin, Yhdysvaltoihin. Kuorella merkintä 7g. Frankeerauskoneella 72mk ja 12mk punainen M30 leijonamerkki, yhteensä 84mk. Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille (1.1.1952-31.5.1956) 25,00mk + pikalisä ulkomaille (1.1.1952-31.5.1956) 35,00mk + lentolisä (per 5g) Yhdysvaltoihin (1.7.1953-30.9.1957) 2*12,00mk= 84,00mk. Kiinnostava, vaikka ”alakerran” leimakset eivät ole täydellisiä. Kuva Merkki Albertin huutokaupasta.

Kirjallisuuspuolella myytiin M30 käsikirja yli 50 euron hintaan. Tämä on tietysti hieno asia sinänsä, mutta käsittääkseni kirjaa on saatavissa yhä mm. Käpylä Merkistä ja ehkäpä jopa Liitolla on kappaleita myytävänä. Tämä vinkkinä niille, jotka kirjaa kaipaavat!

Hellman 120. ja live on-line järjestelmä

24 maaliskuun, 2021 By Mikael Collan

Hellman huutokaupat aloitti uuden ajan suomalaisessa postimerkkihuutokauppatoiminnassa lanseeraamalla uudet verkkosivut, joiden toiminnallisuus sisältää live huutamisen sivuston kautta. Kuten tietojärjestelmäinvestoinnit yleensä ei tämäkään järjestelmä aivan ilman kipuja syntymäänsä saanut, mutta loppujen lopuksi on sanottava, että huutokauppa onnistui eikä tietääkseni muutamia odotuksia lukuunottamatta mitään katastrofaalisia munauksia tapahtunut. Toki aineksia katastrofille oli, nimittäin ensimmäinen huutokaupan julkaistu versio oli sanalla sanoen ”kökköinen ja kamala”, mutta Suomen Filateliapalvelu otti asian tosissaan ja töitä tehtiin palautteen perusteella nopeasti ja suurimmat ongelmat korjattiin parissa päivässä. Mm. filatelistien naamakirjaryhmässä asiaa ruodittiin ja jopa sen kautta parannusehdotuksia kerättiin ja laitettiin tuotantoon. Vaikka joku oli sitä mieltä, että asioihin ei tartuta tosissaan, niin oma näkemykseni on näin jälkiiviisana päinvastainen.

Kotimaan lentokirje 4.5.1937 Helsingistä Tampereelle. M30 ruskeanoliivin 3mk merkin singlekäyttö. Taksa: Kirje (-20g) kotimaassa (1.12.1931–15.6.1940) 2,00mk + lentolisä (-20g) kotimaassa (1.4.1928-30.9.1942) 1,00mk = 3,00mk. Kuva Hellman huutokaupasta 120.

Positiivisuuteni ei tarkoita, etteikö tehtävää varmasti jäänyt tehtäväksi ennen seuraavaa huutokauppaa. Erityisesti huutajan ”oman sivun” toimivuus ei ole vielä sillä tasolla kuin missä sen pitäisi olla, esimerkiksi jälkimyynnistä huudetut kohteet eivät siellä näy lainkaan ja siksi esimerkiksi lasku ei ole ajan tasalla. Toinen asia, joka on keräilijäyhteisön kannalta tärkeä on, että kohteet ja kuvat niistä katoavat huutoajan loputtua eetteristä – ei ole siis mahdollista palata katsomaan mitä mielenkiintoisia kohteita myytävänä oli ja sitä kautta mahdollisuus tutustua jälkikäteen kohteisiin on huono. Erityisesti tämä näkyy siinä, että tuloslistan kautta toteutuneiden hintojen arvioiminen suhteessa itse kohteisiin on mahdotonta – kun ei ole mitään listaa kohteista tietoineen ja kuvineen eivät toteutuneet hinnat paljoa kerro. Asia korostuu erityisesti siksi, että esimerkiksi paperiluetteloa ei ole olemassa. Jää nähtäväksi onko tähän ajateltu jotain ratkaisua, joka tulee näkyviin / tiedoksi sen jälkeen kun huutokaupan jälkimyynti on loppunut. Joka tapauksessa uusi järjestelmä osoitti, että se on toimiva ratkaisu myös etänä järjestettävien huutokauppojen järjestämiseen. Selkeä parannus vanhaan oli se, että myös mobiililaitteelta saatoi helposti tehdä live huutoja ja tämä vapautti keräilijät osallistumaan täysin paikkariippumattomasti. No… tässä tarpeeksi teknologiasta, mennäänpä itse asiaan ja huutokaupan M30 antiin.

Kuten jo totesin, kuvat kohteista katosivat huutoajan loppumisen jälkeen… mikä tietysti tekee tämänkin blogin lukemisesta vaikeata niiltä osin kuin mitä mainittuja kohteita ei ole nähtävissä. Onneksi riskien välttäjänä keräsin kuvat hyvissä ajoin talteen ja on sentään ”jotain näyttää” lukijalle. Kohteita M30 osastossa oli myytävänä alle kaksikymmentä, eli voidaan todeta, että mitään M30 ilotulitusta ei tosiaankaan ollut tarjolla. Mukana oli kuitenkin muutama kiinnostavampikin kohde. Filateliaa tarjolla oli vain muutama kohde, joista mainittakoon ehdotearkista leikattu 1,25mk/50p keltaisen päällepainamamerkin hammastamaton ja liimoittamaton pari, joka myytiin 28 eurolla. Pieni levyllinen 40-luvun M30 sinisten merkkien kohteita myytiin 22 eurolla. M30 filatelian osalta ei siis erikoisempaa.

Kirjattu lentokirje Helsingistä 22.10.1945 Lontooseen. 25mk M30 puunhakkaaja single. Paino 7g. Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille (1.9.1945 – 31.12.1946) 10,00mk + lentolisä (per 5g) Englantiin (28.2.1945-23.10.1945) 2*2,50mk + kirjaaminen ulkomaille (1.9.1945 – 31.12.1946) 10,00mk = 25,00mk. Hyvä taksakohde. Kuva Hellman huutokaupasta 120.

M30 alueella postihistoriapuolen kotimaan kohteita oli myytävänä kaksi, kumpikin kotimaan lentokohteita. Toinen kohde oli vuodelta 1937 Helsingistä Tampereelle lähetetty lentokirje 3mk ruskeanoliivin merkin singlenä. Kohteen lähtöhinta oli asetettu sataan euroon, joka mielestäni oli vallitsevassa markkinatilanteessa aika kova. Kohde kuitenkin meni kaupaksi pohjahinnallaan. Huomataan, että pohjahinnan asettaminen on merkittävä muoto filatelian taidetta, nimittäin jos hinnan asettaa liian alas saa vähemmän rahaa… Tässä oli kuitenkin kysymyksessä hyvä ensimmäisen kotimaan sisämaan lentolinjan puitteissa kulkeneesta lähetyksestä ja vielä singlekäytöllä. Kysymys on siis vuoden 1937 kesällä toiminnassa olleesta lentolinjasta Tampere – Helsinki – Viipuri, jota käsiteltiin kahtena linjana Helsinki – Tampere ja Helsinki – Viipuri, mutta todellisuudessa ajatuksena oli, että linjalla oli mahdollista käydä yhden vuorokauden aikana edes takaisin Tampereelta Viipurissa. Myyty kohde oli siis kulkenut tämän linja toisen osan. Toinen kotimaan kohde oli Maarianhaminaan Kuusankoskelta vuonna 1950 lähetetty pikalentokirje, jonka lähtöhinta 40 euroa oli liikaa – se ei mennyt kaupaksi huutokaupan normaalin myyntiajan puitteissa. Tämä on tietysti mielenkiintoista, sillä kotimaan lentoposti ei yleisestikään ottaen ole kovin helppoa ja pikalisällä varustetut kuoret ovat vieläkin vaikeampia. Asiaan saattoi vaikuttaa se, että kuori oli pitkulainen ja ilmeisesti aika iso, ainakin verrattuna ”normaaliin” kuoreen.

Pohjoismaihin kulkeneita kohteita ei myynnissä ollut, mutta Eurooppaan kulkeneista mielenkiintoinen oli yksin 25mk puunhakkaaja-merkillä lähetetty kirjattu lentokirje Englantiin vuodelta 1945. Kuoressa oli itsestään selvästi hyvää 25mk merkin yksittäiskäyttö, mutta lisäksi taksa-aika oli vain 1kk ja 23 päivää, eli lyhyt. Kuori on englantilaisille tyypilliseen tapaan ristattu sinisellä kosmoskynällä sen merkiksi, että kyseessä on kirjattu lähetys. Kohteen pohjahinnaksi oli asetettu 40 euroa ja siitä se nousi aina 60 euroon asti. Toinen kiinnostava Euroopan kohde oli Unkariin vuonna 1949 lähetetty kirjattu tavaranäytelähetys. Tavaranäytteiden taksa muuttui painotuotteiden kanssa yhdenmukaiseksi 1.12.1948 alkaen, eli painoluokat muutuivat 50 gramman välein tätä edeltävästä ajasta poiketen, jolloin alin painoluokka oli painoltaan ”alle 100g”. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että tavaranäyte olisi lähetyslajina poistunut tai muuta dramaattista, kohde oli siis aivan aitoa asiaa.

Kirjattu tavaranäyte 6.11.1949 Helsingistä Budapestiin Unkariin. Taksa: Tavaranäyte (-50g) ulkomaille (1.11.1949 – 31.12.1951) 8,00mk + kirjaaminen ulkomaille (1.11.1949 – 31.12.1951) 20,00mk = 28,00mk. *Kuva Hellman huutokaupasta 120.*

Tavaranäytteet ulkomaille ovat vaikeita kohteita eikä niitä tunneta suuria määriä. Kirjattuna tavaranäytteet ovat vielä parempia. Tämä ei ollut jäänyt ostavalta yleisöltä huomaamatta, sillä kohteen hinta oli noussut kahden kympin lähdöistään hyvän matkaa jo ennen live-huutokauppaosuuden alkua. Live-osuuden aikana mopo karkasi lopullisesti käpälästä ja hinta nostateltiin aina 281 euroon saakka. Myyjää on mahtanut naurattaa kun kahden sadan euron rajapyykki jäi taakse. Korona-ahdistus selvästi purkautuu mitä erikoisimmilla tavoilla!

Kauemmaksi menneitä kohteitakin oli myytävänä muutamia. Yhdysvaltoihin lähetetty 3mk ruskeanoliivilla merkillä maksettu lentopostikortti, jonka ”pohjana” oli käytetty amerikkalaista ehiötä myytiin 45 euron hintaan. Taksa tällä kortilla oli hyvä, mutta itse en pitänyt lainkaan siitä, että korttina oli käytetty ehiötä. Lisäksi kortin toista puolta ei oltu kuvattu, joten oli mahdotonta päätellä, että oliko kyseessä postikortti vai painotuote. Japaniin mennyt postikortti 2mk punaisen merkin singlenä maksoi Hellmanilla 34 euroa ja oli edullinen – kortti oli siisti, lähetetty vuonna 1939. Kanadaan lähetetty painotuotekortti 10mk vihreällä merkillä teki kauppansa 20 euron pohjilla – ostaja sai hyvän kohteen sopivasti. Meksikoon lähetetty lentopostikortti 30mk linja-auto merkillä ja 8mk violetillä meni kaupaksi 24 euron hintaan, eli edullisesti sekin. Vaikka M30 kohteet menivät kaupaksi hyvin, eivät hinnat tavaranäytettä lukuun ottamatta nousseet korkealle.

Kirjattu toisen painoluokan lentokirje Australiaan 23.11.1957 Helsingistä. Taksa: Kirje (21-40g) ulkomaille (1.6.1956–31.3.1959) 50,00mk + kirjaaminen ulkomaille (1.6.1956–31.3.1959) 30,00mk + kirjeen (per 5g) lentolisä (1.10.1957-31.3.1959) 6*45,00mk = 350,00mk. Hyvä kaukomaan kohde. Kuva Hellman huutokaupasta 120.

Ausraliaan lähetetty kirjattu toisen painoluokan lentokuori kuudella viiden gramman lentolisällä oli mielenkiintoinen kohde, sllä se oli maksettu 300mk lentokone-merkillä ja M55 50mk merkillä. Muutenkin useamman lentolisän kuoret kaukomaihin ovat hyviä – erityisen hyvän tästä kohteesta teki sen koko, kuori oli pieni, mikä mahdollistaa sen monteeraamisen kokoelmalehdelle ilman ongelmia. Neljän kympin myyntihinta yllätti, alhaisuudellaan. Ostaja teki hyvät kaupat.

Vaikka M30 alueen kohteiden myynti oli yhtä kohdetta vajaa täydellinen, ei se kuitenkaan sisältänyt huutokaupan kalleinta M30 kohdetta. Tuo kohde nimittäin myytiin M17 kohteiden joukossa ja vaikka se sisälsikin M30 asiaa oli pääpaino puhtaasti M17 puolella. Kohde oli nimittäin M17 10mk valkoisen paperin merkeillä vuonna 1930 lähetetty postiennakkopaketti. Valkoisen paperin 10mk merkeillä lähetettyjä kohteita tunnetaan aniharvoja ja kun M17 asiaa rankemmin harrastavat ja näyttelyissä esittävät herrat ovat sellaista vailla ei hinta ole este. Tälläkään kertaa 2500 euron pohjahinta ei aiheuttanut M17 keräilijöille päänvaivaa, vaan kohde myytiin 2700 euron hinnalla. Muistinvaraisesti totean, että joskus 10mk valkoinen paperi lähetyksellä on kerännyt kovempaakin kannatusta, mutta kyseessä ei ole mikään pilipalihinta M30 kohteesta (heko heko).

Postiennakkopaketti 14.4.1930 Helsingistä Jämsään. 2*M17 10mk valkoisen paperin merkki, M17 5mk postitorvivesileimainen merkki ja 50p keltainen M30 merkki, yhteensä 25,50mk. Postiennakkomäärä 1104mk. Taksa: Paketti (16-17kg) kotimaassa (15.1.1926–31.8.1942) + postiennakko (1001-2000mk) kotimaassa (15.1.1926–30.11.1931) 4,50mk = 25,50mk. Harvinainen. Kuva Hellman huutokaupasta 120.

Virkistetään niiden muistia, joille tämä valkoinen paperi on mysteeri – kysymyksessä on siis tilanne, jossa M17 viimeisiä painoeriä painettiin samalle paperille kuin M30 merkkejä, eli vesileimattomalle paperille. Painosmäärät olivat pieniä ja suuri määrä erityisesti 10mk merkeistä jäi käyttämättä. Siksi juuri 10mk merkkejä lähetyksillä käytettyinä tunnetaan vähän ja käytöt merkeille ovat pakettikorteilla, joille 10mk merkkejä tarvittiin. Kohteen myyminen oli hoidettu tyylikkäästi, sillä myyjä oli hankkinut sille atestin, mikä onkin erittäin tärkeää tämän tyyppisten kohteiden tullessa kysymykseen, lisäksi on todettava, että atesti oli kuvattuna kohteen yhteydessä – erittäin hieno juttu. Tätä toivoisin tapahtuvan aina vastaavien kohteiden osalta. Muutenkin kohteiden kuvaaminen kummaltakin puolelta ja mahdollisen muun materiaalin mukaan ottaminen myyntitilanteessa on tärkeää ostajan kannalta. Paketin paino on ollut korkea 16-17kg ja kun sisältö on ollut lankaa (garn) on sitä lankaa ollut siinä paketissa aika paljon… Apteekkarin rouvalla on ollut ilmeisesti hiukan isompi neulomisprojekti meneillään.

Myydyllä kohteella tulee erinomaisesti esiin tämä paperiasia ja se yhdistyy toisen mallin väistymiseen ja uuden M30 mallin saapumiseen. Tarinan kannalta kohde on hyvä, tosin M30 merkki on pahasti kärsinyt. Kieli poskessa totean, että ehkä silti uskaltaisin tätä näyttää kokoelmalehdellä minäkin… Se mikä jää päällimmäisenä mieleen on, että M17 keräilyllä on eri hintataso kuin M30 keräilyllä, pääpiireittään ainakin.

Kaiken kaikkiaan ihan mielenkiintoinen kokemus tämä uusi huutokauppajärjestelmä, vaikka M30 kohteiden osalta ei mitään uskomatonta ollutkaan liikenteessä… toki mielenkiintoisia kohteita useampiakin. Yleisesti ottaen on todettava, että hintataso oli mielestäni huutokaupassa korkealla.

Suomen Filateliapalvelun 118. HK

19 toukokuun, 2020 By Mikael Collan

Suomen Filateliapalvelun toukokuun huutokauppa päättyi perjantaina 15.5. – tällä kertaa M30 osastolla oli yhteensä 25 kohdetta myytävänä ja mukana muutamia kiinnostaviakin myytäviä. Kohteita pääsi halutessaan katsomaan Naantaliin ja oli mahdollista saada myös videoitua ”kohteiden esittelyä” pyynnöstä. Itse kävin Filateliapalvelun tiloissa katsomassa kohteita – paikalla oli myös kaksi muuta filatelistia, mm. yksi Kuopion kerhon jäsen.

Filateliapuolella myytävä oli pääasiallisesti ns. pikkuhyviä. Mainittakoon näistä hammastamaton pari 5mk keltaisesta merkistä ja numerokuusilot 1,25/50p päällepainamamerkin kakkosladelman merkeistä. Harvinaisin filateliakohde tässä huutokaupassa oli 2mk punaisen M30 leijonamerkin kokonainen ehdotearkki. Hintataso pysyi kohtalaisen maltillisena, sillä ym. numerokuusilot vaihtoivat omistajaa 41 eurolla (+lisät) ja harvinainen ehdotearkkikin meni kaupaksi lisineen alle kahdella sadalla – sen limitti oli laitettu sataseen.

*2mk punaisen leijonamerkin ehdotearkki, alareunassa hyväksyntä allekirjoituksineen. Oikeudet kuvaan omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.*

Mainittavaa kotimaan ja Pohjoismaihin mennyttä postihistoriaa ei M30 osastossa myytävänä ollutkaan, mutta Eurooppaan mennyttä postia oli tarjolla muutamia kohteita. Mielestäni paras näistä oli kahdella 3mk punaisella leijonamerkillä maksettu postikortti Leningradin kautta Viroon vuodelta 1945. Kortti on myyty lyhyehkön ajan sisällä nyt ainakin kolme kertaa. Tällä kertaa se myytiin 56 euron hinnalla lähdön ollessa 40 euroa. Postiyhteys Neuvostoliittoon sodan jälkeen aukesi jo vuoden 1944 lopussa, mutta säilynyttä postia on kohtalaisen vähän. Myynnissä oli myös 7mk postitalo-merkin singlellä lähetetty lentokirje Englantiin vuodelta 1945, jolla oli 4½mk kirjeen perustaksa – kohde myytiin neljän kympin pohjallaan.

Huutokaupan kiinnostavimmat kohteet olivat kauas lähetettyä postia. Japaniin vuonna 1939 lähetetty postikortti 2mk punaisen merkin singlekäyttönä lähti uudelle omistajalle 20 euron pohjahinnalla. Pidän tätä aikamoisena asiana, sillä Japani on erinomainen kohdemaa ja 2mk punaiselle merkille ulkomaan postikortti on tarkoituksenmukainen lähetyslaji. Kyseessä on mielestäni kokoelmakelpoinen kohde, siitäkin huolimatta, että vastaavia tunnetaan muutamia muitakin. 3mk vihreä yksin painotuotteella Yhdysvaltoihin myytiin 30 eurolla – jälleen siis matala hinta. Oikeataksaiset 3mk vihreän yksittäispostitteet ulkomaan painotuotteilla eivät ole helppoja – joku sai hyvän kohteen edullisesti. Etelä-Afrikkaan lähetetty painotuotepostikortti vuodelta 1947 ja samaan maahan kulkenut lentopakettikortti vuodelta 1954 menivät kumpikin kaupaksi.

Brasiliaan lähetettyjä kirjattuja lentokirjeitä vuodelta 1941. Kummassakin ulkomaan kirjeen perustaksa 3½mk + kirjaus ulkomaille 2½mk sekä viideltä grammalta lentolisä Brasiliaan (27,00mk) – eli yhteensä 33 markkaa. Mielenkiintoisia lähetyksiä. Oikeudet kuvaan omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Minuakin kiinnostaneita kohteita olivat sodan aikana Brasiliaan lentona kulkeneet kirjeet, joita oli myytävänä muutamana yksittäiskohteena ja yhtenä kuuden kirjeen eränä. Kuorissa oli kirjaus ja ne olivat hyviä aikansa esimerkkejä. Sodan aikainen posti Etelä-Amerikkaan on parempaa. Mielenkiintoiseksi nämä kohteet teki mm. se, että reittejä lähettää postia Brasiliaan oli kaksi, edullisempi reitti kulki Yhdysvaltain kautta, jolloin kirjeet sensuroitiin tyypillisesti Bermudalla ja nopeampi sekä kalliimpi reitti kulki Atlantin yli Afrikasta suoraan Brasiliaan. Tätä reittiä kulkeneet kohteet eivät ole joutuneet englantilaisten sensuurin tarkastamiksi. Myytävinä olevat kohteet olivat pääasiallisesti suoraan Brasiliaan lentäneitä ja niillä oli merkintä ”Via Brasil”. Toisessa tapauksessa kirjeisiin tuli merkitä ”Via New York”. Merkintä määrittelee oikean taksan, joka kirjeestä tuli maksaa – tämä(kin) selviää uudesta taksakirjasta, jossa on mielestäni ansiokkaasti käsitelty samanaikasesti voimassa olleet useatkin lentotaksat reittien mukaan erikseen. Kyseiset kirjeet olivat hyviä myös siksi, että ne vaikuttivat aidolta firmapostilta, eli ne eivät ole filateelisia tekeleitä. Kirjeiden takana oli Brasilian saapumisleimat. Nämä asiat johtivat siihen, että asiasta perillä olevat keräilijät eivät hellittäneet kohteista pohjahinnoin, vaan kuusi kohdetta käsittänyt kokonaisuus nousi huutorahoineen noin 200 euron hintaan ja yksittäiskohteetkin kukin huutorahoineen yli viiteen kymppiin.

Vaikka kyseessä ei ollutkaan mikään uskomaton M30 revittely, oli mukana useita parempia kohteita ja huomattavaa on se, että hintataso pysyi monen kohteen osalta hyvin alhaisena. Korona varmasti vaikuttaa ja ihmiset pitävät visusti rahoistaan kiinni, toisaalta nyt oli paikka iskeä. Nähtäväksi jää milloin seuraavan kerran saa ostaa postikortin Japaniin kahdella kympillä!

Japanin M30 tyhjiö

3 heinäkuun, 2017 By Mikael Collan

Japan Philatelic Center Osakan keskustassa

M30 matkailija on päässyt niinkin kauas kuin Japaniin – tässäkin yhteydessä, vaikka nähtävää onkin runsain mitoin, ei keräilijä unohda harrastustaan. Tästä syystä ollessani Osakassa, Japanin toiseksi suurimmassa kaupungissa, selvitin ja huomasin, että kaupungissa on muutamia postimerkkiliikkeitä. Näitä lähdin tietysti katsastamaan. Liikkeistä kaksi on samassa kompleksissa aivan Osakan keskustassa. Toisella näistä, Japan Philatelic Centerillä on Googlella löydettävät verkkosivut. Toinen liike, jonka nimi ei minulle auennut, on siis samassa kompleksissa ja löysin sen aivan sattumalta. Samassa paikassa on myös ainakin yksi rahaliike.

Toinen, nimeltään tuntemattomaksi jäänyt liike samassa kompleksissa JPC:n kanssa

Tiedustelin JPC:ltä suomalaista postihistoriaa ja vastaus oli ikävä kyllä odotetunlainen, eli ”ei ole”. Huomasin kuitenkin, että myynnissä oli yksi kansiollinen suomalaisia merkkejä, tavara oli ns. peruskokoelma, jota oli kerätty itse tehtyyn kansioon. Kysyin lisäksi olisiko jotakin Eurooppaa kuorina, niin ainoa mitä oli näyttää oli pari isompaa laatikkoa 2000 luvun postia Euroopasta Japaniin. Harmillinen juttu – mielelläni olisin ostanut Japaniin tullutta vanhempaa postia – minulla on vain pari Japaniin mennyttä lähetystä M30 merkein, lisä ei olisi ollut haitaksi. Mikäli joku lukija sattuu olemaan menossa Osakaan ja nämä liikkeet kiinnostavat, niin minulta saa tarkemmat ohjeet tarvittaessa.

Postimerkkiliike löytyi kompleksista, johon kuuluu neljä taloa, tässä kuva yhdestä kompleksin talosta.

Seuraavaksi päätin lähteä katsastamaan kirjakaupan annin tai oikeammin, satuin vahingossa kirjakauppaan ja muistin, että voisihan siellä olla ”jotakin” filatelia-aiheistakin kirjallisuutta. En ollut väärässä. Kirjakauppa nimittäin oli kolmessa kerroksessa, joista jokainen oli keskiverto suomalaisen kirjaston kokoinen, eli kyseessä ei ollut mikään R-kioski. Kysyin myyjältä, joka vei minut suoraan filateelista kirjallisuutta sisältävän hyllyn luokse. Ja tosiaankin – hyllyllinen kirjoja löytyikin. Mielenkiintoista oli nähdä eri aihekokoelmista tehtyjä kirjoja myytävän kirjakaupassa – mukana oli mm. säveltäjiä käsitteleviä aihekokoelmia (mm. Mozart ja Chopin) sekä erilaista kuvataidetta käsitteleviä kokoelmia. Myytävänä oli myös merkki per merkki esittelyjiä japanilaisista juhlamerkeistä ja käsikirjatyyppinen teos Japanilaisista kiku, eli krysanteemimerkeistä. Onnetonta minun kannaltani on, että teokset ovat kaikki japaniksi ja oma japanin taitoni on huonompi kuin huono. Mielenkiintoista oli, että kaikki teokset olivat järjestään uusia – Japanissa siis on filateelista julkaisutoimintaa kohtalaisen paljon.

Kirjakaupan hyllyllinen filateelista kirjallisuutta

Mieleeni juolahti, että missäköhän suomalaisessa kirjakaupassa on nykyään ylipäätään jotain filateelista kirjallisuutta myynnissä – aika hiljaista taitaa olla. Onneksi meidän kirjastomme ovat erinomaisia ja niistä yleensä löytyy hyvinkin teoksia ja luetteloita. Kirjojen hinta ei ollut kovin kova, jos vertaan muutamien muiden maiden kohdalta kohtaamiini kokemuksiin. Myynnissä oli myös Sakuran 2018 Japani luettelo, eli paikallinen ”Norma” tai ”pikku-LaPe” – otin kappaleen mukaani. Ostin myös JSCA:n julkaiseman vanhemman pään käyttösarjan merkkien erikoisluettelon. Tämä erikoisluettelo on tiedoiltaan suomalaisen luettelon kaltainen ja sisältää siis tietoa mm. eri painoksista ja väreistä hintatietojen lisäksi.

JSCAn erikoisluettelo ja Sakuran 2018 ”tavallinen luettelo”

Vaikka M30 kohteita ei Japanista löytynytkään, niin ilman kotimaista filateliaa ja postihistoriaa ei suinkaan tarvinnut tällä kertaa jäädä, nimittäin pääsin tutustumaan Japanissa asuvan Punaisen Ristin merkkien postihistoriaa keräilevän keräilijän kokoelmaan hänen kotonaan Kasugain kaupungissa lähellä Nagoyaa. Oma osaamiseni Punaisen Ristin merkkien postihistoriasta on tähän asti ollut hyvin rajattu, mutta tietoa kertyi kokoelmaa katsellessa. Kokoelmassa avautui eteeni tavallista parempi kattaus lähetyksiä käytännössä kaikkialle maailmaan – mukana oli erityisesti kaukomaihin menneitä kohteita. Toivotaan, että tämä kokoelma nähdään joskus Suomessa näyttelyssä – kuulin, että pariin otteeseen kokoelman kohteita on Japanissa jo esitelty.

Filateliapalvelun 100. ja HTO:n 36. huutokauppa 12/2016

9 joulukuun, 2016 By Mikael Collan

Jälleen on ollut tavaraa myynnissä, tässä postissa raportoin paristakin huutokaupasta. Vaikuttaa siltä, että Philabid-alustan käyttö on ”kiihdyttänyt” huutokauppakenttää ja ainakin itsestäni tuntuu, että lähes jatkuvasti on joku huutokauppa päättymässä. Tämä on mielestäni positiivista, sillä se tarkoittaa, että tavaraa on myynnissä hyvin helposti lähestyttävissä paikoissa. Toisaalta tämä muutos Internet-pohjaisiin huutokauppoihin on tarkoittanut sitä, että painettujen luettelojen aika on lopussa ja tämä aiheuttaa kustannuspaineita myös filateelisille julkaisuille, kuten Liiton Filatelisti-lehdelle. Itse en jää painettuja luetteloja kaipaamaan, sillä nettipohjaiset huutokaupat ja niissä näkyvät luettelot ovat parempia kuin painetut. Huutokauppakohteiden ”fyysisen” läpikäymisen tarvetta eivät nettihuutokaupatkaan ole kuitenkaan lopettaneet – kalliimpia kohteita ja eriä on mielestäni ”vähän pakko” mennä katsomaan, muuten niistä en uskalla juurikaan huutaa. Mutta, se näistä aforismeista tekniikkaan liittyen…

Turussa päämajaansa pitävä Suomen Filateliapalvelu järjesti sadannen huutokauppansa joulukuun alussa, sadan pidetyn huutokaupan virstanpylväs on hieno merkki pitkäaikaisesta toiminnasta, onnittelut yhtiölle tästä. Tuskin merkkipaalun kunniaksi, mutta kumminkin, mukana oli tällä kertaa pieni, mutta kohtalaisen hyvä kattaus M30 kohteita niin filatelia kuin postihistoriapuolellakin.

Yllä: Huomattava 50p/40p vihreän merkin lisäpainaman siirtymä. Oikeudet kuviin omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Filateliapuolella oli myytävänä hammastamattomia M30 merkkejä, yksi 50p vihreän merkin pari ja toisessa kohteessa 5mk violetti ja 6mk punainen yksittäinen merkki. Oman näkemykseni on, että hammastamattomia pitäisi aina myydä pareissa tai isommissa ryhmissä – yksittäisten merkkien kohdalla nimittäin ”idea” hammastuksen puutteesta ei mielestäni tule riittävän hyvin esiin. Toki myyjä saa arkista tällöin vähintään kaksinkertaisen määrän kohteita, mutta se ei ostajaa juurikaan lämmitä. 50p vihreän parin myyntihinta kohosi kympin limitistä 44 euroon ja harvinaisemmat hammastamattomat merkit, mutta yksittäiskappaleina myytiin hintaan 34,10 euroa. Automaattimerkkien ”rimpsut” menivät kaupaksi 15 eurolla ja 50p keltaisen automaattimerkin pari paperijatkoksella ja numerolla kympillä.

Kuvioleimalla (Lahti 102) leimattu 1mk oranssi M30 leijona myytiin parilla kympillä. Tämä kohde on mielestäni ollut aiemminkin myynnissä viimeisten parin vuoden aikana. Lisäpainaman siirtymiä oli myynnissä kaksin kappalein 50p/40p vihreästä merkistä – leimaamaton huomattavasti siirtynyt painama myytiin 12,10 eurolla ja leimattu II ladelman vastaava jäi myymättä kympin limitillä. Huomattava lisäpainaman siirtymä 1,25mk/50p II ladelman keltaisesta merkistä nousi aina hintaan 37 euroa. Mielestäni nämä huomattavat siirtymät olivat filateliapuolen parhaat kohteet tällä kertaa.

Yllä: Tämä loistoleimainen 2½mk sininen maksoi yli 170€. Oikeudet kuviin omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Tämän huutokaupan ylilyönti oli 2½mk sinisen M30 leijonamerkin loistoleimattu merkki, jonka hinta nousi viiden euron limitistä aina hintaan 170,50 euroa. En tätä nousua pysty mitenkään selittämään. Voin vain todeta, että tuntemattomat ovat filatelian tiet.

Yllä: Kahden paketin lähettämiseen käytetty pakettikortti, ns. monipakettilähetys. Lähetetty Puumalasta 20.2.1935 Kuusankoskelle. M30 10mk Saimaa ja 2kpl 2mk violetti leijona, yhteensä 14mk. Taksa: Kahden paketin 14,00mk taksa (1.7.1924 – 31.8.1942) muodostuu joko yhdestä I painoluokan (5,00mk) ja yhdestä III (9,00mk) painoluokan tai kahdesta II (7,00mk) painoluokan paketista. Oikeudet kuviin omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Postihistoriapuolella oli myytävänä muutama vähän parempikin kohde, sanoisin kokoelmakelpoinen. Kotimaassa kulkeneista kohteista mielenkiintoinen oli kahden paketin lähettämisessä käytetty pakettikortti. Tällaiset monipakettilähetysten kortit eivät ole tavallisia ja yllätyin, kun myyntihinta ei noussut limitistä ylöspäin – ehkä pakettikorttien / pakettitaksojen keräily ei ole sitä kaikkein ”seksikkäintä” postihistoriaa, mutta kohteena tämä oli kuitenkin aika mielenkiintoinen, eikä vastaavia joka päivä vastaan tule. Kotimaan lentokirje vuodelta 1945 nousi hintaan 32 euroa.

Pohjoismaihin lähetettyjen kohteiden joukossa oli useita mielenkiintoisia kohteita. Myytävänä oli mm. kaksi lentokuorta Ruotsiin vuosilta 1945 ja 1946, siis valvontakomission asettaman lentokiellon aikaan. Lentokielto ei kuitenkaan ollut ehdoton, sillä valvontakomissio salli joitakin ns. koelentoja Suomeen ja Suomesta. Näillä on luultavasti kulkenut postia. Asiaa valotetaan mm. uudessa Keturin ja Pokelan lentopostia käsittelevässä kirjassa ja lentokiellon aikaiset lennot on ko. kirjassa myös listattu. Kummassakin kohteessa on postin käyttämä lentoleima (Huom! Ei siis lipuke), jota arvellaan käytetyn nimen omaan koelennoilla kulkeneissa lähetyksissä. Päivämäärät eivät aivan kuitenkaan stemmaa näiden lentojen kanssa, joten itse en uskaltanut lähteä ”hippasille” näiden kohteiden kanssa. Hinnat asettuivat 23 euroon ja toinen kohde jäi myymättä. Näiden kulkeneiden lentokiellon aikaisten kohteiden mielenkiintoisuus on selkeästi mennyt suurelta osalta lentopostikeräilijöitämme ohi, kun kauppa ei lainkaan käynyt ja hinnat pysyivät ”pohjissa”.

Yllä: Kirjattu postiennakkopostikortti 31.8.1937 Helsingistä Tukholmaan Ruotsiin, M30 merkkejä yhteensä 8,75 markan edestä. Osa merkeistä leimattu Tukholmassa 18.9.1937. Postiennakkomäärä 82,75kr. Taksa: Postikortti Pohjoismaihin (1.12.1931-15.6.1940) 1,25mk + kirjaaminen Pohjoismaihin ja kotimaassa (1.12.1931-31.8.1942) 2,00mk + postiennakko 51-500mk Pohjoismaihin (1.1.1935 – 30.6.1945) 5,50mk, yhteensä 8,75mk. Harvinainen. Oikeudet kuviin omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Tanskaan sodan aikana vuonna 1942 kulkenut painotuote lehtikääre, jolla oli harvinainen Tanskalainen tulli-sensuurileimaus myytiin hintaan 33 euroa. Kohteella oli myös Ak Saksalainen sensuuri Kööpenhaminassa ja se oli 1mk oranssin merkin singlekohde. Jos kohde olisi ollut himpun verran pienempikokoinen olisi ollut tästä innoissani. Hieno kohde joka tapauksessa. Paras Pohjoismaihin kulkenut kohde tässä huutokaupassa oli mielestäni kohdenumerolla 2444 myynnissä ollut kirjattu postiennakkopostikortti Ruotsiin. Kyseessä oli (valtion) obligaatiolainarahaston Ruotsiin lähettämä obligaatiolainan maksukuitti. Obligaatio oli tarkoitus maksaa postiennakolla ja kortti olisi jäänyt maksusta kuitiksi ostajalle. Kyseinen vastaanottaja on ilmoituksestaan ostaa obligaatiolainaa huolimatta tullut toisiin ajatuksiin ja jättänyt lunastamatta obligaatiolainan ja näin se on palautettu Suomeen. Vastaavia kohteita tunnetaan kulkeneina ja palautuneina Tanskasta. Tällaiset postiennakkopostikortit eivät ole yleisiä. Kun pohditaan kortin taksaa huomataan, että uusi postitaksakirja hyvine tietoineen tulee asiassa suureksi avuksi – taksa ei jää epäselväksi ja saadaan myös lisätietoa liittyen eri Pohjoismaihin liittyviin detaljeihin. Kohteen hinta päätyi 89.10 euroon, kokoelmalaatuisesta kohteesta mielestäni hyväksyttävä hinta ja näin tämäkin kohde tullaan näkemään Tampereella toukokuussa…

Myynnissä oli yksi ns. Saksan erikoistaksainen lähetys – tällä kertaa kirjattu kirje. Tälle hintaa saatiin 20 euroa. Sveitsiin kulkenut pakettikortti myytiin 25 eurolla ja Englantiin lähetetty kirjattu lentokirje M30 30mk linja-auto merkin singlellä jäi yllättäen myymättä 10 euron lähtöhinnalla. Turkkiin lähetetty lentopostikortti 20mk sinisellä singlellä nousi kympin lähdöstä aina 28 euroon. Turkki on kohtalainen kohdemaa ja kohde on ns. ”ok” kohde 20mk siniselle merkille. Euroopan ulkopuolelle lähetettyjä lähetyksiä oli M30 postihistoria osastossa myytävänä tasan yksi kappale. Kysymyksessä oli Johannesburgiin Etelä-Afrikkaan 1936 lähetetty kohdemaassa lunastettu lentokirje. Muuten kiinnostavasta kohteesta minulle epäkiinnostavan teki se, että mukana oli yksi juhlamerkki. Kyseinen kohde oli hyvä esimerkki Afrikan varhaisilla postilentoreiteillä kulkeneesta kirjeestä ja sopii varmasti hyvin lentopostikokoelmaan.

Myytävänä oli lisäksi muutamia eriä, joissa oli M30 kohteita – katsoin nämä läpi Turussa, mutta en inspiroitunut. Ehiökorttien osastossa oli myytävänä nippu M30 ehiökortteja, joiden joukossa oli muutama kiinnostava – ongelmana oli, että lähtöhinta oli valmiiksi asetettu siihen mitä nipusta olisin maksimissaan voinut maksaa huutorahoineen. Kohteiden osalta nippu oli ehkäpä 50€ lähtöhintansa arvoinen, mutta kun olen tässä M30 ehiöiden hintaa seuraillut, niin olen huomannut, että jos kohta M30 merkkien postihistorian hinnat ovat alhaalla, niin ehiöiden osalta hinnat ovat vieläkin alempana.

Yllä: Loistoleimattu 1mk oranssi automaattimerkki. Myyntihinta yli 95 euroa. Takana numerointi, mikä ”parantaa” kohdetta.

HTO:n 36. huutokauppa päättyi 8.12. Tällä kertaa M30 osastoilla ei ollut varsinaisesti mitään erityisen merkittävää kohdetta, joka olisi nostanut ainakaan allekirjoittaneen verenpainetta. Muutama kohde oli kuitenkin mielenkiintoisen näköinen, vaikka sitten osoittautuikin vähän vähemmän jännäksi. Filateliapuolella oli myytävänä useita lävisteitä, joista suurin osa jäi myymättä, myös loistoleimaisia oli myynnissä ja ne menivät kaupaksi vaihtelevalla menestyksellä. Loistoleimattu 1mk oranssi rullamerkki myytiin hinnalla yli 95 euroa. Myytävänä oli yksi vuoden 1931 päällepainamamerkkien kokoelmasivu, jolla oli hyvin esitelty kyseiset merkit. Tämä sivu myytiin yli 85 eurolla. Joku sai tämän ”asian kuntoon” mielestäni kohtalaisen edullisesti, sillä merkeistä oli yksittäiskappaleiden lisäksi myös nelilöt mukana. Mielestäni ihan hyvän näköinen 2mk punaisen merkin arkkitarttuma vaihtoi omistajaa kympillä. Muutama laskos myytiin suurin piirtein limiteillä. Tällä kertaa ei mielestäni ollut myynnissä mitään ihmeitä filateliapuolella.

Postihistoriapuolella kohteita oli myytävänä kohtalaisen runsaasti. Kotimaan lentopostikortti vuodelta 1952 meni kaupaksi parilla kympillä ja vakuutettu kullan kuljetuksessa käytetty pakettikortti myytiin viidellä kympillä. Pakettikortilla oli merkkejä kokonaisten 2885 markan edestä, vakuutusarvo oli ollut n. 1,4 miljoonaa markkaa. Pohjoismaihin kulkenutta postiakin oli myytävänä, näistä mielestäni paras oli hieno Tanskaan 4.7.1945 lähetetty 5mk Olavinlinna singlellä varustettu kirje, joka oli Tanskassa sensuroitu ja takaisin lähetetty. Tämän kuoren hinta oli 60 euroa, mutta sillä se ei mennyt kaupaksi. Nämä 5mk taksaiset lähetykset vuoden 1945 heinä-elokuussa ovat kohtalaisen vaikeita muihin maihin kuin Ruotsiin, puhumattakaan Pohjoismaiden ulkopuolelle menneistä lähetyksistä.

Yllä: Tammisaaresta 4.7.1945 Krussaan Tanskaan lähetetty kirje, 5mk Olavinlinna single. Taksa: Kirje (-20g) Pohjoismaihin (1.7.1945 – 15.1.1946 ) 5,00mk. 6,5kk taksa, kohtalaisen vaikea.

Turusta 22.12.1942 Saksaan lähetetty painotuote postikortti 1mk oranssilla singlellä myytiin hintaan yli 50 euroa. Kortti oli siisti ja hyväleimainen. Suomen ja Saksan sensuuritkin asianmukaisesti leimattuna. Nämä sodan aikaiset painotuotteet ovat hyviä kohteita, 1mk taksa on vaikea. Oranssilla merkillä näitä tunnetaan jonkin verran, mutta vihreällä 1mk merkillä hyvinkin vähän. Hinta asettui mielestäni sille tasolle, kuin kohteelta saattoi odottaakin. Jonkinlainen yllätys minulle oli Petsamosta 23.8.1941 Saksaan lähetetyn postikortin myyntihinta yli 45 euroa. Kortti oli siisti ja sille oli leimattu yksi 2mk punainen M30 merkki. Leima oli siisti, mutta silti hinta oli mielestäni kova – lieneekö Petsamo-asia ollut kiinnostuksen kohteena. Erikoistaksainen 2,75mk violetti single kirje myytiin hintaan 30 euroa, kirje oli isokokoinen, silti ihan hyvä kohde.

Englantiin lähetetty Englannissa ja Suomessa sensuroitu kirjattu kirje vuodelta 1939 myytiin yli 34 eurolla, kirjeellä oli Englantilaisille tyypillinen sininen ristaus, joka tarkoittaa kirjattua kirjettä. Toinen Englantiin lähetetty kirje, nimittäin 2,5kk taksa-aikainen sodan jälkeen lähetetty lentokirje ei mennyt kaupaksi 30 euron lähtöhinnalla.

Yllä: Loviisasta 27.12.1949 Zaandamiin, Hollantiin lähetetty painotuote. 8mk violetti M30 single. Taksa: Painotuote (-50g) ulkomaille (1.11.1949 – 31.12.1951) 8,00mk. Single lähetys ennen taksalle tarkoitetun 8mk virheän merkin ilmestymistä.

Hollantiin 8mk violetilla merkillä lähetetty painotuote myytiin lähtöhinnallaan 15 euroa. Tämän kohteen kohdalla oli kysymys eräänlaisesta kommervenkistä, nimittäin painotuotteille tarkoitettu 8mk vihreä merkki ilmestyi vasta 9.1.1950 ja näin ollen 8mk violetti oli ainoa taksalle yksin sopiva M30 merkki. Taksahan alkoi 1.11.1949 ja tämä ”väliaika” siis kesti hieman kolmatta kuukautta. Ihan hauska pikku-kiva kohde siis.

Yllä: Huutokaupan keuliva mopo. Turusta 29.3.1947 Japaniin lähetetty palautettu postikortti. Paljon leimoja ja japanilainen lipuke. Taksa: Postikortti ulkomaille (1.1.1947 – 30.6.1948) 7,00mk. Yksi merkki irronnut! Myyntihinta yli 160 euroa.

Tämän huutokaupan överit tehtiin 1947 Japaniin lähetetyn postikortin huutokilpailun yhteydessä. Tämä kiinnostavan näköinen, japanilaisin merkinnöin ja lipukkein varustettu kohde on kieltämättä ulkokuoreltaan aika jännittävä. Lähempi tarkastelu kuitenkin osoittaa, että kortille laitetut kaksi 2½mk vihreää merkkiä eivät viiden markan kokonaisarvollaan riitä tarvittavan taksan täyttymiseen. Tuona aikana taksan nimittäin ulkomaan postikortille oli 7mk. Se, joka kävi katsomassa kohdetta liikkeessä näki, että siltä oli selvästi irronnut yksi merkki – arvatenkin arvoltaan 2mk. Tiukan ja pitkään venyneen huutokilpailun päätös saavutettiin yli 161 euron kohdalla – hinta, mikä saa minut väkisinkin pohtimaan, että kannattaisi investoida se noin 40 euroa, jonka uusi taksakirja postikuluineen maksaa, niin selviäisi huomattavasti edullisemmin. Kuten tässäkin blogissa on useita kertoja todettu: Tarkkana kuin porkkana!

Muitakin kauas menneitä kohteita oli myytävänä, mm. kauas asti laivan perään lähetetty kirje, joka oli lähetetty Helsingissä syyskuussa 1939 laivayhtiön konttoriin käyttämällä 3½mk sinistä M30 leijonamerkkiä ilmeisesti tietäen, että laiva on jo seilannut ja siksi laittaen kuorelle valmiiksi ulkomaantaksan verran postimaksua. Laivayhtiö onkin lähettänyt kirjeen edelleen laivan perässä New Yorkiin, Yhdysvaltoihin, josta se on matkannut laivan perässä Louisburgiin, Nova Scotiaan (N.S.) Kanadaan. Kanadassa kuori on sensuroitu ja sille on laitettu sensurointiliuska (C. 55). Laiva on kuitenkin jo seilannut eteenpäin, kun kuori on saapunut ja se on palautetu Helsinkiin. Tällaisista kohteista pitäisi AINA olla näkyvissä myös taustapuoli. Kohdeselosteessa kerrottiin kuoren palautuneen Suomeen 25.2.1940. Kuori myytiin noin kolmen kympin hintaan. Ihan kiinnostava tarinahan siihen liittyikin.

Yllä: Sidorowin Helsingistä 2.12.1930 Intiaan lähettämä, kuitenkin varmasti kulkenut, 1:20mk ehiökortti. Lähetetty takaisin, useita Intialaisia leimoja. Taksa: Postikortti ulkomaille (1.1.1922-30.11.1931) 1,20mk. Sidorow on tunnettu filatelisti, jolta tunnetaan jos jonkinmoisia lähetyksiä ympäri maailmaa. Ollaan varovaisina näiden kanssa.

Ehiöosastolla myytävänä oli mm. Unkariin Vesannolta 1943 lähetetty ehiökortti, jolle oli jostain syystä Turussa laitettu 1mk lisämerkki ja yritetty postittaa se lentona, vaikka lentolisä Unkariin oli kansainvälinen postikortin lentolisä 4mk (ja 1mk ei ollut lentolisä tuona aikana mihinkään) myytiin. Kyseessä siis selkeästi väärätaksainen kohde, joka kuitenkin myytiin 60 euron hintaan. Toinen ehiöosaston kiinnostava kohde oli Helsingistä 1930 Intiaan lähetetty 1:20mk punainen ehiökortti – lähettäjänä G. Sidorow, tunnettu filatelisti. Sidorowin postia tunnetaan paljon ja on ilmeistä, että herra on lähettänyt myös tarkoituksella lähetyksiä kaukomaihin osoitteisiin tai ihmisille, joita ei ole ollut olemassakaan, jotta kyseiset postitteet tulisivat hänelle paluupostissa. Tällainen filunkipeli ei kaikissa tapauksissa pilaa kohteita, mutta asettaa ne kuitenkin huonoon valoon. Erityisesti kohteet, joissa ei ole mitään kohdemaan leimoja ovat hyvinkin suuren epäilyksen alaisia – tässä myytävänä olleessa Intiaan menneessä kohteessa on sentään leimoja vaikka muille jakaa, vaikka se muuten onkin ”ehtaa Sidorowia”.

Yllä: Heikkolaatuinen Zeppelin väärenne – leimasta näkee selvästi, että väärentäjän painomenetelmä on ollut ala-arvoinen ja leima on vääränlainen. Taustamerkki on väärä…

Lopuksi vielä manaamista: Kyllä minä taas niin paljon mieleni pahoitin, kun katsoin Systeemi.net:issä myynnissä olevaa aivan selvää Zeppelin 1830 väärennettä. Kohde on mukamas pari, jossa alemmassa merkissä on väärinpainama 1830 ja yllä 1930. Väärennös on tökerö – taustamerkin väri on selkeästi väärä – lienee painettu kokonaan pohjamerkkikin väärenteenä tai painettu lisäpainamat ja leima ”väärän värisen” 10mk Saimaa merkin päälle. Painatus lienee tehty printterillä tai jonkinlaisella mulla huonolaatuisella painomenetelmällä, koska rasteri näkyy selvästi esimerkiksi postileimassa, joka sekin on vääränlainen. Tästä on joku jo kiekaissut yli 130 euroa ja huutoja on yhteensä tässä kohtaa jo yli 20. Voi voi voi… järki käteen! Tällaisen väärenteen ”arvo” on viihteellinen ja rahallisesti esimerkiksi 5 euroa on vielä maksimi, koska sen verran voi maksaa siitä, että saa kavereita huvittaa.