malli1930.fi

  • Etusivu
  • Blog
  • Hakemisto
  • In English

Aprillia ja pääsiäistä

4 huhtikuun, 2026 By Mikael Collan

Aprillipäivänä, eli huhtikuun ensimmäisenä oli kaunis kuulas ilma ja taivas sinisenä… oli erinomainen matkapäivä Tampereelle viettämään iltaa mainioiden Tampereen Filatelistiseuran jäsenten vieraana ja esitelmöitsijänä. Seuran kerhoillat vietetään Suomalaisella Klubilla, jonka ravintoloitsija on vaihtunut. Vaihtoa ei huomannut ainakaan negatiivisesti, sillä tarjottu ruoka oli maittavaa ja kaikki tuntui toimivan totutun sujuvasti. Saavuin jo hyvissä ajoin, koska aikatauluni antoi sen myöden junan saavuttua perille hyvissä ajoin. Ehdin kaikessa rauhassa ruokailemaan ja juttelemaan tuttujen kerholaisten kanssa ennen illan ohjelmaa.

Ensimmäiset kerholaiset saapuvat paikalle jo hieman viiden jälkeen ja huutokauppapöytään tutustumiseen jää parahultaisesti aikaa. Kun lähestyttiin puolta seitsemää huomasin, että penkit olivat täyttyneet lähes viimeistä paikkaa myöten, eli viitisenkymmentä henkeä oli paikalla. Aikamoisen hienoa osallistumista nykypäivänä. Pj. Valtonen kävi läpi uutiset ja paikallisen postimerkkiliikkeen omistaja Hannu Vetola kertoi tehneensä kerholle lahjoituksen – kaikki varastossa ollut keräilytuotemateriaali, ilmeisesti noin pari kuutiota keräilytarvikkeita oli vaihtanut omistajaa. Kiitettävää ja arvokasta tukea filateliaharrastajille! Nousin lauteille noin varttia vaille seitsemän ja jälkikäteen kuulin, että verkossakin oli ollut kymmenkunta etäosallistujaa.

Ennen esitelmää ehdin jo tehdä löytöjä erään kerholaisen kansiosta, johon ilmeisesti minua silmällä pitäenkin oli laitettu M30 kohteita – arvostan! Tällä kertaa mukaan tarttui lentokirje Raumalta Norjaan vuodelta 1943. Kuori on lähetetty M/S Helmi nimiselle alukselle, keittäjättärelle. Kuori on ensin lähetetty norjalaiseen yhteysosoitteeseen, josta se on lähetetty eteenpäin laivan tunnettuun osoitteeseen. Suomalainen ja Norjan sensuuri ”Ao” eli Oslo. Kuudessa päivässä on päästy Osloon asti.

Kohde on kokeneen näköinen, mutta ”sympaattinen” kaikessa karuudessaan. Varmasti aito lähetys, jossa on oikea taksa – kirje Pohjoismaihin maksoi lähettämisen aikaan 3½mk ja lentolisä kirjeelle oli 2mk per 20 grammaa. Sodanaikainen posti on kiinnostavaa ja vaikka taksa on tavallinen ja lähetyksessä ei ole mitään erikoista, niin siinä on kuitenkin juuri sopivasti elementtejä ollakseen hyvän näköinen postihistoriakohde. Hinta oli alle kymmenen euroa, mikä oli sopiva Norjaan lähetetystä kirjeestä.

Toinen kohde, jonka hankin oli kesäkuussa 1944 Sveitsiin lähetetty lentokirje, joka oli alitaksan takia mennyt lunastukseen ja lunastus oli maksettu Sveitsissä kahdella 20 rappenin lunastusmerkillä. Kuorelle oli laitettu kahdeksan markan edestä merkkejä oikean taksan ollessa 4,50mk kirjeelle ja 4,00mk lentolisän osalta – 50 penniä oli jäänyt puuttumaan. Lähetys on leimattu postivaunussa ja Suomessa on lyöty myös ”T” leimaus. Tieto väärästä taksasta löytyi myös kirjeen takaa kirjoitettuna – tämän havaitsin vasta kotona, katselin paikan päällä vain etusivua tarkasti. Kohteella oli myös kirjoitus ”75€ / 04” joka viittaa ilmeisesti hankintavuoteen ja kalliiseen hankintahintaan.

Perille Sveitsiin Zürihiin on saavuttu 24.6.1944 ja toinen lunastusmerkki on leimattu postileimalla, toinen ”ungültig” (mitätön) leimalla. Lähetys on kiinnostava sodan aikainen lentopostilähetys ja siinä on paljon hyvää. Markkinahinta tänäpäivänä ei ole sama kuin kuorelle merkitty enkä sitä joutunut kohteesta maksamaan… euron kohteesta ei kuitenkaan ole kyse. Muistan nähneeni muutamia vähän vastaavia ja silloin milloin kilpailua on ollut, on kohteen hinta saattanut nousta yllättävästikin – nyt kävi sopivasti.

Lisäys: Tutkin kohdetta hieman lisää, kun joku ”ääni” piipitti korvassa yöllä, että tämä juttu ei mennyt ihan putkeen. Totta tosiaankin… kohteella on osoitteeksi merkitty Zürich ja kun katselin leimoja tarkemmin huomasin, että ensimmäinen 20 rappenin lunastusmerkki on leimattu Zürichissa, mutta ilmeisesti se on laitettu kuorelle ennen kuin kuoren vastaanottaja on löytynyt, eli vastaanottaja ei ole Zürichiin maksanut tuota rahaa vaan kuori on lähetetty Veveniin eteenpäin ja lunastusmerkki on leimattu mitättömäksi. Vevenissä on sitten laitettu uusi lunastusmerkki ja sen vastaanottaja on maksanut. Etiäinen tiesi asiansa… kohteessa oli ylimääräinen mutka matkassa.

Esitelmän jälkeen pidettiin pienen tauon jälkeen huutokauppa. Myytävänä oli ehkäpä viisikymmentä kohdetta, joista ”oli laputetettu” ja meklattiin yli puolet. Yleisesti ottaen lähtöhinnat olivat edullisia ja muutamiin kohteisiin tuli huomattaviakin nousuja huutokaupan aikana. Hyvin kaunis S/S Suursaari leimattu M30 kohde nousi aina 60 euron hintaan saakka. Zeppelin myytiin alle 40 eurolla ja muutamia eriä meni mielestäni kovinkin halvalla. Kaiken kaikkiaan tavara oli hyvälaatuista. Tampereella on hyvä huutokauppameininki.

Pääsiäislauantaina, jo perinteisesti, järjestää Forssan Postimerkkikerho keräilytapahtuman Kuhalankadun kerhotilassa. Näin tapahtui tälläkin kertaa! Lieneekö johtunut kiivaasta tapahtuman odotuksesta vai mistä, mutta olin nukkunut tavallista huonommin ja lähdin matkaan harmaaseen ajoittain vihmaisen sateiseen aamuun unisena. Onneksi tiellä ei ollut paljon liikkujia ja matka eteni jo suurimmaksi osaksi kesäisin nopeusrajoituksin. Saavuin perille hieman ennen yhdeksää ja kuulin heti kättelyssä, että ensimmäiset ostoksille haluavat olivat olleet paikalla jo seitsemältä, ennen suurinta osaa kauppiaita. Voiko lintu olla paikalla liian aikaisin? Joka tapauksessa koko järjestöjen talo oli taas täynnä kuhinaa ja myyntipöytiä seinästä seinään.

Paikalla oli paljon porukkaa Tampereen ja Helsingin suunnasta, muutamia salolaisia ja turkulaisia. Hämeen kerhoista paljonkin. Oli taas mukava nähdä tuttuja ja jutella uusista löydöistä sekä ihmetellä maailman menoa. Tälläkin kertaa mukaan jäi vähän kotiin tuotavia. Löysin postiennakolla 1947 lähetetyn asiakirjan, joka oli maksettu 16 markan linja-automerkillä. Vaikka merkin kulma oli leikkaantunut pidän tätä 16mk merkin yksittäiskäyttöä ihan kivana kohteena. Yleensä 16mk merkkiä tavataan yksin vain kirjatulla kirjeellä kotimaassa tai Pohjoismaihin, lentokirjeillä ja toisen painoluokan ulkomaan kirjeellä. Olen nähnyt yhden kirjatun postikortinkin ulkomaille. Taksa tässä kohteessa on Asiakirja (-200g) 10,00mk ja postiennakko (-5000mk) 6,00mk eli yhteensä 16,00 markkaa – eli oikein.

Toinen kohde oli jonkinlainen erikoisuus tai filunki, miten sen nyt ottaa. Tarina kertoo, että Raippaluodon saaressa Södra Vallgrundissa puolitettiin postimerkkejä oikean painotuotetaksan saamiseksi kelirikon aikaan. Asiasta on tässä blogissa kirjoitettu aiemminkin ja tuolloin, yli kymmenen vuotta sitten, esillä oli kymmenen markan merkin puolituksia vuodelta 1948. Tässä tapauksessa kyseessä on puolitettu markan merkki, joka on mitätöity Södra Vallgrund rivileimalla ja päiväystä ei ole tältä painotuotteena kulkeneelta kortilta mahdollista havaita. Kyseessä on joulukortti. Siinä missä 2013 tarina kertoi, että vastaava kohde kuin tämä Forssasta hankkimani olisi olemassa, niin tässä tämä tarina nyt muuttui ”lihaksi”. Ei ole ensimmäinen kerta, kun postihistoriassa totuus on tarun mukaista. Kun kortti on vieläpä kahden Raippaluodon saaren osan välistä postia ja ilmeisesti naispuolisten tuttujen välistä… voi tämä olla aiemman kertomuksen kortti, tai voi olla olematta. Tässä kohtaa painotuotteen taksa on ollut siis 50 penniä ja tuon taksan pituus oli huomattava 1.12.1931–30.11.1944 eli yli kymmenen vuotta – tämä kohde lienee tullut luoduksi juuri tuona aikana. Posti ja lennätinhallitus ei koskaan sanktioinut merkkien puolittamista ja kyseessä on korkeintaan ollut ns. ”postinhoitajan erikoinen”. On ehkä haluttu miellyttää asiakkaita luomalla mahdollisuuksia. Tämä jäisi todennäköisesti paikallisten tietoon, eikä postinhoitajalle koituisi asiasta muuta kuin korkeintaan nuhteet. Toiminta on jatkunut ainakin kahden eri taksa-ajan puitteissa, joten sinänsä saattaa olla kyseessä ihan ”aitokin” juttu, mutta tätä tuskin tullaan koskaan saamaan selville. Kyseessä siis voi olla myös filatelistien kikka kolmonen.

Mukava yksittäiskäyttö 16mk linja-auto merkille.

Tapahtui myös erikoinen juttu, nimittäin erään keräilijätutun kanssa tutkimme taksoja erään myyntipöydän äärellä taksakirjasta ja tuttu oli ilmeisesti jättänyt taksakirjansa pöydälle. Kun hän huomasi, että kirja oli jäänyt sinne ja palasi sitä etsimään ei sitä löytynyt enää mistään. Taksakirja vetäisi Copperfieldit! Kirja oli päällystetty kontaktimuovilla ja lähes iskemätön – mikäli joku tunnistaa löytäneensä, toivotaan taksakirja palautettavan esimerkiksi Forssan kerhon puheenjohtajalle Kari Tapolalle tai esimerkiksi minulle. Tässä oli mystiikkaa tarpeeksi yhdelle päivälle ja lähdin tarkistamaan oliko autoni vielä paikalla. Olihan se ja pääsin onnellisesti takaisin kotiin. Kotona huomasin, että rahani olivat tehneet katoamistempun – mutta se oli tapahtunut omasta (epä)vakaasta tahdostani ja vaihdon välineen tultua käytetyksi käyttötarkoituksensa mukaisesti.

Filateelinen matkailu on mukavaa ajanvietettä. Voi tehdä löytöjä ja aina on paikalla samanhenkistä porukkaa, joiden kanssa vaihtaa kuulumisia. Selkeästi kuninkaallinen harrastus!

Kategoriassa: Blog Avainsanoilla: 16mk linja-auto, Forssa, lentoposti, lunastus, Södra Vallgrund, Sveitsi, Tampere

Maaliskuu ja kevät tulee

15 maaliskuun, 2026 By Mikael Collan

Tein kirjallisuushankinnan ja ostin Paul-Jürgen Hueske nimisen saksalaisen postihistoriamiehen kirjan, joka käsittelee saksalaisia pakettitaksoja Eurooppaan vuosina 1933-1945. Näitä julkaisee pieni filateeliseen kirjallisuuteen keskittyvä julkaisutalo, joka on julkaissut noin sata erilaista nimikettä Saksan pikkuvaltioiden postimerkeistä Hollannin Uuden-Guinean filateliaan saakka… eli ns. laajalla repertuaarilla. Olisin halunnut saada ulkomaan pakettitaksat aina 1900-luvun alusta asti, mutta sellaista opusta ei myytävänä ollut. Tällainen erikoisalan taksakirja on kohtalaisen käsittämätön juttu, jos asiaa lähtee pohtimaan. Nimittäin herra Hueske on käyttänyt lukemattomia tunteja ensin selvittääkseen taksat ja sen jälkeen kootakseen ne kirjaseksi (kirjassa on 224 sivua). Tätä tehdessään hänellä tuskin on ollut ainakaan isot euron kuvat silmissään, sillä vaikka kirjoja myytäisiin tuhat, olisi hänen saamansa myyntihinta todennäköisesti asiaan käytettyä tuntia kohti vaivainen, jopa loukkaava. Kuitenkin tällainen kirja on olemassa ja ne (harvat), jotka asiasta ovat kiinnostuneet saavat siitä tietoa käytettäväkseen ja ovat tiedosta kiitollisia. Filateelisen hyväntekeväisyyden ja solidaarisuuden nimissä kerrottakoon, että mikäli jollakulla lukijalla on saksalaisia pakettikortteja tuolta ajalta (1933-1945) Eurooppaan, niin ne kiinnostavat allekirjoittanutta ja mielelläni, opuksen haltijana, annan myös taksatietoja niitä kysyville.

Pakettipostikirja Saksasta

Ikävääkin henkilökohtaisella filateliarintamalla tapahtuu. Olin nimittäin autoilemassa kohti Tammisaarta osallistuakseni V-NF:n kokoukseen tässä iltana eräänä, kun auton moottori alkoi hallitsemattomasti nykimään. Tunsin ns. kylmän ringin muodostuvan tavalliseen paikkaan ja mietin mielessäni, että kuinka kauan kestää kävellä kotiin tienviertä pitkin (sateessa). Olin päässyt noin kolmasosamatkaan… Käännyin takaisin, riskien minimioimiseksi. Kotipihassa tarkistin ensimmäiseksi öljyt, öljyä oli. Sen jälkeen lähdin katsomaan tulppia – avattuani auton moottoria suojaavan muovikannen havaitsin, että sen alla oli noin kilon verran vaahteransiementä ja muuta sen sellaista… hiiri tai joku muu eläväinen oli ilmeisesti päättänyt jossakin kohtaa tehdä autoni moottoriin, sytytystulppien päälle, pesänsä. Nakertaja on toimillaan todennäköisesti aiheuttanut kosteuden kertymisen tulppiin ja tai jopa suuressa jyrsijyydessään luonut sähkövian. Hermojen kiristymistä oli havaittavissa. Auto menee nyt huoltoon ja annan ammattilaisten vaihtaa tulpat (moottoria pitää jonkin verran avata, jotta tämä operaatio onnistuu). Kenguruauto toivottavasti paranee tavalliseksi vetojuhdaksi ja samaa vauhtia otan siihen öljynvaihdon. Rahalla taas selvittiin…. onneksi. Mikähän auttaisi hermoihin… ehkä konjakki.

Pj. Kauppi ja ex-pj. Rapi pelikorttiarpajaisten ”tiimellyksessä”

Vaikka Tammisaari jäi väliin, niin pääsin kuitenkin osallistumaan Lappeenrannan postimerkkikerhon kokoukseen ”Kuutinkulmassa” eli Etelä-Karjalan yhdistyksille tarkoitetussa Lappeenrannan keskustassa olevassa kerhotilassa. On fiksua tarjota yhdistyksille pieni kerhotila siten, että kaikki voivat käyttää samaa tilaa. Ovessa on koodilukko ja tila toimii samanlaisella periaatteella kuin urheilutilat yleensä – varaukset sovitaan kaudelle kerrallaan ja asiat hoituvat ”omatoimisesti”. Kokouksessa oli paikalla yhdeksän innokasta kerholaista ja vaihdettiin ajatuksia filateliasta ja maailman menosta. Tietokilpailussa sain 5/5, ehkä ensimmäistä kertaa ikinä!

Veli-Heikki Nieminen, Zeppelin aitouttajamme, oli tuonut kerholle jakoon uusia Feldmanin huutokauppahuoneen luetteloita, joissa käsiteltiin auki olevan huutokaupan Sisilian ja klassisen Englannin erikoisuuksia. Feldmanin luettelot ovat valtavan hienon näköisiä kirjoja ja tekemisen laatu on huikea. Arvuuttelimme kirjojen valmistamisen hintaa… lopputulos kuitenkin on sen verran laadukas, että oli hinta mikä tahansa, se todellakin nostaa firman arvostusta… puhumattakaan siitä, että kohteet, joita myydään ovat parhaimmillaan satojen tuhansien eurojen lähtöhintaisia. Vierailusta jäi jälleen kerran mieleen, ttä keräilijäkolleegoita on kyllä mukava tavata.

Kevään Hellman huutokauppa päättyi eilen. Kohteita lähti maailmalle kovalla myyntiprosentilla. On pakko todeta, että vaikka kohteita oli tarjolla yli kolme tuhatta, ei mallin 1930 osalta ollut tarjolla paljoakaan kohteita. Itse asiassa M30 osastossa oli myytävänä vain kahdeksan kohdetta. Positiivista asiassa oli se, että kaikki myytiin. Filateliapuolella loistot tekivät kauppansa ja hammastamattomat esittelyarkeista tulleet palaset löysivät uuden kodin.

Kaikki M30 osaston kohteet loppuhintoineen

Osastolla oli vain kaksi postihistoriakohdetta, toinen hyvä automaattimerkin käyttö ja toinen kiinnostava sodan aikainen Sveitsiin Punaisen Ristin sotavankitoimistoon lähtetetty painava lentokirje. Sveitsin kautta suomalaisetkin sotavankien ja internoitujen henkilöiden omaiset pystyivät käymään hidasta kirjeenvaihtoa läheistensä kanssa. Kirje oli lähetetty 7.4.1943 Helsingistä Geneveen ja postimaksua oli maksettu yhteensä 78 markkaa. Lentokirje oli myös kirjattu. Sveitsiin oli voimassa kansainvälinen kirjetaksa, kirjaus- ja lentolisä. Kirjeelle on merkattu numero 210, joka viitanneen painoon. Taksa muodostuu seuraavasti: Kirje (201-220g) 29,50mk + kirjaus ulkomaille 4,50mk + lentolisä ulkomaille 11*4,00mk = 78,00mk.

Korkeamman painoluokan lentokirjeet sodan ajalta ovat kiven alla. Tällä kertaa myyntihinta 260€ yllätti minut.

Kyseessä on siis yhdennentoista painoluokan kirje, kuten myynti-ilmoituksessa olikin aivan oikein ilmoitettu. Suomalaiset sensuuriliuskat takana näyttävät kirjeen tulleen avatuksi sensuurissa. Sveitsiläinen tuloleima on mukava bonus. Painavampi lentolähetys sai runsaasti kannatusta – hinta nousi. Ilmeisesti jankutukseni siitä, että lentoposti ei tarkoita vain ensimmäisen painoluokan kuoria ja kohteita yleisestikin on tuottanut jonkinlaista tulosta. Hinta kipusi 260 euroon saakka, mitä voidaan pitää myyjän kannalta erinomaisena tuloksena. Kohde nähtäneen jossain lentopostia tai sodan aikaista postia käsittelevässä kokoelmassa joskus tulevaisuudessa – kokoelmaan sopivan hyvä se onkin!

Muuta M30 kiinnostavaa löyti sotilaspostin osastolta. Siellä oli myytävänä kokonaiset kaksi kuriirilla Suomeen tullutta ja Insinööritoimisto Rataksen kotimaassa suomalaisella M30 merkillä eteenpäin lähettämää SS-postitetta. Tämä on kohtalaisen hauska juttu siksi, että edellinen vastaava myytiin noin kymmenen vuotta sitten ja sitä edellistä en muista. Limitiksi näihin oli asetettu muutama kymmentä euroa. Ensimmäisessä kohteessa kävi sama kuin kymmenen vuotta sitten – hinnaksi muodostui viisikymmentä euroa. Toinen kohde sai enemmän vetoa ja nousi 85 euroon saakka. Kumpikin hinta on halpa. M30 kuriirikohteet eivät ole tavallisia ja näitä SS-miesten kuriirilähetyksiä tunnetaan vain muutamia. Kohteiden ostajat saivat hyvää edullisesti.

Toinen kuorista kuvattuna takaa. Kohteet ovat sotahistoriallisia sekä hyviä M30 kohteita.

Ehiöosastolla oli myytävänä mielenkiintoinen M30 ehiökortin erikoisuus. Kahteen kulmaan painettu 1,25mk keltainen ehiökortti. Tällaisen olen nähnyt aiemminkin, muistaakseni ainakin Rahialan kokoelmassa ja myöhemmin sen pohjalta rakennetussa Jussi Tuorin kokoelmassa. Kohde sai kannatusta 38 euron edestä, mikä ei erikoisuudesta ole valtava hinta. Hyvä kuhafile maksaa ravintolassa saman verran, ainakin jos ottaa Rieslingin kaveriksi. Eikä ole edes kalavale.

Huutokauppoja tuntuu riittävän. Tälläkin hetkellä on ainakin kolme huutokauppaa auki. Tavaraa riittää – ja näyttää riittävän rahaakin… kauppa nimittäin käy! Tästä täytyy nyt siirtyä muihin askareisiin – filateliaa on tullut seurattua runsaasti kuluneen viikonlopun aikana.

Kategoriassa: Blog Avainsanoilla: 1, 2:75mk violetti, Ehiökortti, Hellman, Hueske, kuriiri, Lappeenrannan postimerkkikerho, lentokirje, Nieminen, Pakettitaksat, punainen risti, SS-posti

Postimerkin päivä Salossa ja HTO

28 helmikuun, 2026 By Mikael Collan

Salon 1947 perustettu filatelistikerho järjesti helmikuun viimeisenä sunnuntaina pienimuotoisen postimerkin päivä ajatukseen pohjautuneen keräilytapahtuman kauppakeskus Plazan toisessa kerroksessa. Edellisenä iltana oli käyty kasaamassa A-kehys, johon saatiin neljä kertaa viidentoista sivun mikronäyttely filateliaa ja postikortteja. Tällä kertaa näytillä oli kerhon sihteerin Matti Bothin laivakortteja, Simo Vainion kuorma-autokortteja, Jari Laakson Montenegron merkkejä esittelevästä kokoelmasta 15 sivua ja Ensio Huldenin Salo-aiheisia postikortteja, tällä kertaa ilmakuvia Salosta 1930-1960 luvuilta.

Kokoelmia laitetaan näytille
Myynti käynnistynyt
Montenegro – vähemmän tunnettu

Myyntipaikoja oli noin kymmenen ja niistä käytössä kuusi. Kerholaisilla oli ylimääräistä nurkissaan ja sitä tuotiin myytäväksi. Vuosi vuodelta kerhon väki on vähentynyt, mutta yritämme järjestää pieniä tapahtumia ja pitää yllä toimintaa. Tällä kertaa ei ollut myöskään markkinointi paikallisissa lehdissä unohtunut ja sillä lienee ollut positiivinen vaikutus, sillä ihmisiä oli aamusta asti katselemassa näyttelyä ja sekin ihme tapahtui, että joku sai jotakin myydyksi!

Itsekin osallistuin myyntipöydällä ja tietysti järjestelyihin. Omalta kantiltani katselin asioita sillä silmällä, että eipä tarvitse pohtia löytävänsä mitään M30 kohteita tästä tapahtumasta, mutta taas sain pettyä – positiivisesti…. jos se on ylipäätään mahdollista. Olin hetken aikaa oman elämäni ”Väyrynen”, kun hetken aikaa lähes luulin olevani väärässä ja erehdyin. Nimittäin eräältä myyntipöydältä minulle tuotiin näytille M30 merkkiin perustuva kirjoituslehtiö, jossa vihreä 2mk leijonamerkki komeilee lehtiösivujen keskellä. Tällaista mahdollisuutta ei tietenkään voinut jättää väliin ja ”pakollinen” M30 kohde oli hankittu!

HTO huutokauppa järjesti järjestysnumerolla 73 huutokaupan, joka päättyi helmikuun lopussa. Tällä kertaa myytävänä oli jokunen erittäin hyvä M30 kohde. Filateliapuolella ei ollut ihmeitä myytävänä – parasta antia oli 50p vihreän merkin hammastamaton kulmapala, joka myytiin hieman yli 30 euron hintaan, Karjalan väreissä oleva koepainosmerkkipari nousi yli viiden kympin ja parhaat loistot nousivat hieman. Myynti filateliapuolella oli n. 50 prosenttia (8/15).

Postihistoriapuolella tarjolla oli nelisenkymmentä kohdetta. Kotimaan postista ”kovin kohde” oli selvällä marginaalilla seuraavaan 2mk keltaisella merkillä elokuussa 1945 maksettu postin taksataulu. Taksatalulut ovat kaiken kaikkiaan harvinaisia, koska niitä on säilynyt vain vähän, enkä usko niitä erityisen paljon myydyn posteista. Yritykset, jotka kävivät erityisesti ulkomaan kirjeenvaihtoa ostivat tauluja pystyäkseen frankeeraamaan kirjeet konttorilla oikein. Kahden markan taksaa tunnetaan vain kaksi kappaletta, toinen vihreällä 2mk merkillä ja toinen, nyt myyty kappale, keltaisella vastaavalla.

Harvinainen 2mk taksainen taksataulu. Ilmeisesti ainoa tunnettu 2mk keltaisella merkillä. Toinen kappale tunnetaan 2mk vihreällä merkillä.

Kohteen vaikeus oli tiedossa enemmän kuin yhdellä huutajalla, koska sen hinta nousi 20 euron limitistä aina yli 140 euroon saakka, mikä teki siitä kalleimman myydyn M30 kohteen. Muita kotimaan kohteita olivat mm. Kiinnostava tiedustelulomake, joka oli maksettu kahdella 5mk keltaisella merkillä myytiin 36 eurolla ja painotuotekortti, jolla kaksi 50p merkkiä maksoi markan taksan ja jolla oli leimaus ”internointileiri 1. Lempäälä” myytiin 22 eurolla. Kirje, joka oli maksettu kahdella vihkomerkillä, joissa kummassakin oli jatkokappale myytiin 50 euron pohjallaan. Kyseinen kohde ei ole helppo ja jatkokappaleiset merkit lähetyksillä eivät ole helppoja löytää. Rautatiepostin osastolla oli myytävänä 50p vihreällä merkillä maksettu painotuote, joka oli leimattu harvinaisella Postilj.v. V-K. (89.01 R5) leimalla 22.12.1942 kun leimaa käytettiin rataosuudella Viipuri – Ino. Kortin hinta nousi kuluineen yli 70 euron.

Pohjoismaihin lähetettyjä kohteita oli vain muutama, näistä kiinnostava oli 16mk merkillä yksin lähetetty kirjattu kirje, jonka taksa-aika oli lyhyehkö. Toinen kohde Pohjoismaihin oli jonkinlainen postin ”tupellus” nimittäin Degerby, Nyland eli Suomen Uudenmaan Degerbyhyn tarkoitettu kirje, joka oli jostakin syystä lähetetty Ruotsiin Nyland nimiselle paikkakunnalle kääntymään ja sieltä lähetetty takaisin Suomeen ja epäilemättä vihdoin Uudenmaan Degerbyhyn. Vastaanottaja lienee ihmetellyt ruotsalaisia leimoja kirjeen takana.

Väärä ”Uusimaa” Ruotsissa.

Ruotsin Nyland sijaitsee Kramforsin kunnassa Västernorrlandin maakunnassa (Vaasan korkeudella) Itä-Ruotsissa käytännössä meren rannalla – pitkän polveilevan lahden rannalla. Asukkaita on nykyään alle tuhat. Kirje on mukavan näköinen kiertolainen sensuureineen päivineen. Sensuurinumero on 217, josta Keturin kirja kertoo, että leima oli käytössä Helsingin postintarkastustoimistossa. Kirjeeltä löytyy myös sensuurileima numero 81, joka on ollut käytössä Turussa. Taitaa olla leimattu mennen tullen. Hyvä sodanaikainen lähetys, jolle tuli hintaa kaksitoista euroa.

Ulkomaille menneistä lähetyksistä ehkäpä kiinnostavin oli vuonna 3.6.1941 Helsingistä Vancouveriin, Brittiläiseen Columbiaan, Kanadaan lähetetty kirje. Kanada kuului Saksan vihollismaihin ja posti Kanadaan kulki lähettämisen aikaan Siperian kautta. Taksa oli alle 20 gramman kirjeeltä 3½mk, mikä on maksettu seitsemällä 50p vihreällä M30 leijonamerkillä. Saapumisleimasta Kanadassa löytyy päivämäärä 22.7.1941, jolloin Operaatio Barbarossa oli jo alkanut ja Suomi ja Neuvostoliittokin olivat jo uudelleen sodassa keskenään. Vastaanottajaa ei ole löytynyt ja kirje on leimattu palautettavaksi. Koska postiyhteys Kanadaan katkesi 22.6.1941 sodan takia, on kirje lähetetty Kanadassa Ottawaan (pääkaupunkiin), jossa toimi yksi Kanadan postin tarkastuspaikoista – leimassa lukee ”inspection division” ja kirje on Kanadassa sensuurin tarkastama. Postiyhteys Kanadasta Suomeen aukesi vasta maaliskuussa 1945 ja sodan aikana ”varastoon jäänyt” posti lähetettiin perille asti vasta tämän jälkeen. Kuorella on leimaus Kanadassa kesäkuussa 1945, mahdollisesti kuori on sensuroitu jopa kahteen kertaan Kanadassa. Suomalainenkin sensuurin leima löytyy.

Palautukseen liittyvää suomalaista leimaa ei nähdäkseni löydy. Kohde on kiinnostava ”aikansa lapsi” jossa ovat mukana niin postiyhteys Siperian kautta kuin yhteyksien katkeaminenkin, sekä vahvasti myös sotasensuuri. Se sai kannatusta kuluineen noin 60 euron edestä.

Viimeisten muutaman kuukauden aikana on filatelistisessa lehdistössä ollut aitoutustoiminnasta parikin artikkelia. Keräilyuutisissa käytiin läpi aitouttajien leimauksia ja Suomen Filatelistiliiton aitoutustoimikunnan leimausperiaatteita ja ohjeita, jotka löytyvät myös Liiton verkkosivuilta. Uusimmassa Filatelistissa yksi klassisen Suomen aitouttajistamme, Cyril Schwenson, kertoo mm. leimaamistaan isohampaisista merkeistä. Näiden artikkelien taustalta löytyvä asia on ollut halu lisätä ymmärrystä aitouttajien leimaamista merkeistä ja leimojen tarkoituksesta ja merkityksestä, eli siitä mitä leima merkin takana tarkoittaa.

Yleisesti ottaen Suomessa ei merkkien leimaaminen niiden taakse aitouttajan leimalla ole ollut yhtä vilkkaasti käytössä kuin aikoinaan Keski-Euroopassa. Viime aikoina aitous leimauksia on tehty oikeastaan vain ja poikkeusjärjestelynä Aunuksen myyntihinnaltaan edullisempien ehjien merkkien osalta, jotta markkinoilla olevat aidot edullisetkin merkit olisi helppoa tunnistaa (leimaajana Aunuksen aitouttajamme Lehtonen). Lisäksi ”uutena asiana” nyttemmin Schwensonin leimaamat isohampaiset, jotka on leimattu tavalla ja merkityksellä, jonka Schwenson Filatelistissa avaa. Isossa kuvassa Suomessa aitouttajat eivät tee merkkien aidoksi leimausta asiakkaiden merkkeihin vaihtoehtona atestille.

Lisäksi on syytä huomata, että väärenteiksi tai leimaväärenteiksi leimattuja merkkejä on liikenteessä. Näissä ei ole käytetty yksistään aitouttajan nimileimaa, vaan leimoja, joiden painanteet kertovat väärenteestä (mm. Falsificat, Falsch tai Stempel falsch), joiden kanssa on ristiin leimattu aitouttajan nimileimasin. Merkkejä, joista on useita eri tyyppejä ei yleensä leimata aidoiksi varsinkaan, jos joku tyypeistä on huomattavasti muita tyyppejä arvokkaampi. Arvokkaille kohteille tehdään niitä aitoutettaessa aina aitoutustodistus.

Aitouttajia on tällä hetkellä kaksitoista, kukin oman aitoutusalansa asiantuntija ja tasa-arvoisia keskenään. He tekevät vuositasolla joitakin satoja aitoutustodistuksia, pyrkivät informoimaan huutokauppoja väärenteistä, toimivat näyttelyissä ekspertteinä ja tarvittaessa tuomarien apuna sekä leimaavat vääriä kohteita väärenteiksi.

Tätä kirjoittaessani huomaan, että auki on ainakin kolme huutokauppaa, joista seuraavat päättyvät ensi viikolla – filatelia on harrastus, joka ei nuku koskaan.

Kategoriassa: Blog Avainsanoilla: 2mk keltainen, aitoutus, Falsifikat, HTO, kanada, Retour, Salon kerho, Siperian kautta, taksataulu

Kerhovierailu VNF ja SF 127.

8 helmikuun, 2026 By Mikael Collan

Vierailin Västra-Nylands Filatelister rf:n eli Länsi-Uudenmaan Filatelistien kokouksessa Tammisaaressa männäviikolla. Paikalla oli viitisentoista aktiivista filatelistia Hangon ja Raaseporin alueilta, joku ehkä hiukan kauempaakin. Salosta Tammisaareen talvikelillä ja reippaalla n. 20 asteen pakkasella ajeli alle tunnin ja kokoontumispaikkakaan ei ollut erityisen vaikea löytää. Esitelmän jälkeen pidettiin huutokauppa, jossa oli myös huutokaupan tunnelmaa. Pöytä oli täynnä kohteita, jotka meklari nakutteli maailmalle ja suurin osa kohteista nousi jonkin verran – kiinnostavimmat saivat useita huutoja ja lähtöhinnat jopa viisinkertaistuivat.

VNF:n kerho kokoontuu salissa, jonka seinillä komeilevat Tammisaaren kaupungin hallituksen ja valtuuston puheenjohtajien potretit aina 1800-luvulta saakka. Huutokauppakohteita tutkitaan.

Suurin osa kerhon jäsenistä puhuu ruotsia äidinkielenään, mutta kaikki taitavat myös suomea. Kokoontumiset ovat kerran kuussa ja mieleeni tulee, että koska Tammisaari on kaunis kesäkaupunki, voisin harkita kesäisempänä ajankohtana uutta visiittiä kerhoonkin! Samalla voisin tutustua vähän kaupunkiinkin. Kerhon puheenjohtajana toimii Kim Adolfsson, joka vaikuttaa myös Liiton hallituksessa.

Suomen Filatelistiseura järjestää huutokauppoja nopeaan tahtiin. Kun edellinen 126. oli saatu taputeltua alkoi välittömästi uusi järjestysnumeroltaan seuraava 127. huutokauppa. Filateliapuolella ei ollut ihmeitä myytävänä, mutta sitäkin enemmän ”pikkukivaa” mm. loistoleimaisia merkkejä ja siirtymiä. Kallemmaksi loistoleimaiseksi tällä kertaa huudettiin 12mk/10mk Pyynikki-loistoleimattu merkki, jonka hinta oli 80 euroa. 12mk sinisen leijonamerkin osatarttuma myytiin 111 eurolla. Hinta oli aika kova. Kohteesta tekee hyvän se, että se on käytetty, eli leimattu merkki, joka on lietettu. Näin ollen se ei ole tekele.

Kallein M30 kohde oli tällä kertaa myöskin filateliaa, nimittäin 10mk sinisen merkin loistoleimaus myytiin 451 eurolla mikä oli mielestäni aivan hurja hinta. Toki 10mk voi olla vaikea loistona, mutta epätäydellinen Mikkeli-loisto, jossa ei voi olla varma päivämäärästäkään… köyhä ei aina ymmärrä mitä maailmassa tapahtuu. Se on varma, että on olemassa pankkitilejä, joissa on painetta runsaasti enemmän kuin allekirjoittaneella.

Muuten filateliapuolella mentiin rauhallisemmissa merkeissä… mutta tavara teki kauppansa – kaikki M30 kohdeluokan n. 40 kohdetta myytiin!

Postihistoriakohteista mainittakoon kirje, jolla oli Helsinkiin liittyvä rivileima – ilmeisesti lennätinkonttorin. Kuori vaihtoi omistajaa yhdeksällä eurolla. Kiinaan 2½mk sinisellä merkillä taksan mukaisesti lähetetty kirje myytiin kahdellatoista eurolla ja pika lentokirje Tsekkoslovakiaan kolmellatoista eurolla. Hinnat eivät positihistoriapuolella päätä huimanneet… eikä kohteita montaa ollut myynnissäkään. Postilähetysten osastossa myytiin 2mk karmiinilla maksettu kirje, joka oli sotasensuurin tarkastama ja sensuurin ketjuleimalla leimattu. Myyntihinnaksi tuli 63 euroa, mutta hinnannousun syy jäi minulle arvoitukseksi. Lentopostin osastossa myytiin Saksan erikoistaksainen kahdella 2mk keltaisella merkillä maksettu lentopostikortti 21:llä eurolla ja pikalentokuori Vaasasta Berliiiniin 1939 kuudellatoista eurolla. Kaiken kaikkiaan M30 osalta tämä oli ”välimallin” huutokauppa, jossa ei ollut ihmeitä – mutta myyntiprosentti oli erittäin kova, se on hienoa.

Muuallakin kuin huutokaupoissa on kohteita tarjolla. Tällä kertaa kiinnitän huomiota eBayssa myynnissä olleeseen kohteeseen, josta ei vaikeutta puutu. Kyseessä on vuonna 27.4.1936 Helsingistä Buenos Airesiin Argentinaan lähetetty lentotavaranäytepussukka.

Kohteella on taustapuolella myös Pariisin ”Paris R.P. – Avion” leima joka kertoo sen, että se on lentänyt Air Francen kyydissä Etelä-Amerikkaan. Muita leimoja kohteelta myös löytyy… etupuolella on Buenos Airesin saapumisleima. Leimojensa osalta kohde on siis ”täydellinen”, mikä on aina mukava juttu, kun puhutaan postihistoriasta. Ei jää epäselväksi mitä kautta on kuljettu ja onko kohde mennyt perille asti.

Tavaranäytteet ulkomaille ovat kohtalaisen vaikeita kohteita, eikä niitä tule vastaan joka viikko. Lentona kaikki AO lähetykset (painotuotteet, tavaranäytteet, asiakirjat) ovat huomattavasti vaikeampia kuin kirjeposti (LC lähetykset). Kun puhutaan vielä siitä, että määränpää on merten takana Etelä-Amerikassa, ollaan vaikeuden osalta siellä minne jokainen näyttelykokoelman rakentaja haluaa päästä. Kohteessa on taksakin oikein. Etupuolella on merkintä 28g ja tavaranäytteen taksa oli 1936 lähettämisen aikaan sataan grammaan saakka yksi markka. Kaikki loppu, eli kuusi kertaa viiden gramman osalta maksettava kahdeksan markan lentolisä on yhteensä 48 markkaa. Kohteelta löytyy 25mk + 2*10mk + 2*2mk merkit, eli juuri oikea 49 markkaa yhteensä.

Tavaranäyte on lentänyt Helsingistä Tukholmaan, josta junalla se on kulkenut Malmöseen. Malmöstä matka on jatkanut lentona reittiä Kööpenhamina – Hampuri – Bryssel – Pariisi. Pariisista on lennetty Air Francella Dakariin Senegaliin, josta laivalla Nataliin ja lentäen Buenos Airesiin. Samaa reittiä kulkenut kirje on näytillä mm. Keturin ja Pokelan lentopostikirjassa. Argentinalainen myyjä oli laittanut lähtöhinnaksi 149,99 dollaria. Hinta on aika kova, mutta niin on kohdekin. Minua itseäni aina vähän jännittää ostaa kaukomailta, koska on vaikea tietää tuleeko kohde koskaan perille. Toisaalta juuri perjantaina noin viikon matkalla ollut kohde saapui täysin virheettömänä perille Uudesta Seelannista…. Tätä kirjoitettaessa kohde on yhä myymättä ja huutokauppa ”auki”… nähtäväksi jää meneekö kohde kaupaksi. Se on varma asia, että kaikilla ei tällaista kohdetta vielä ole.

Tavaranäytteen on lähettänyt ”Suomen rullatehdasyhdistys”, joka promovoi eli teki ”pee ärrää” suomalaiselle lankarullateollisuudelle. Joku saattaa ajatella, että kyseessä on jos mikä tahansa nyplääminen, mutta olisi väärässä, sillä lankarullateollisuutta oli maassamme noin sadan vuoden ajan, vuodesta 1873 aina vuoteen 1972. Kulta-aikaa elettiin 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa, jolloin mm. v. 1913 suomessa valmistettiin ja myytiin 1,3 miljardia (1300000000) lankarullaa. Rullia valmistettiin yhteensä 22:ssa tehtaassa ympäri maan. Kysymys on siitä, että kova suomalainen koivu sopii erinomaisesti lankarullaksi ja tälle tuotteelle on ollut maailmalla kysyntää. Vaikka lankarullat ovat aina jääneet paperin ja sahatavaran ”katveeseen” vientiartikkelina, on niiden merkitys ollut silti kohtalaisen suuri, nimittäin 1-1,8% Suomen kokonaisviennistä on aikoinaan ollut lankarullia ja moni metsäteollisuusyritys on saanut alkunsa juuri lankarullien valmistuksesta. Viimeinen ja yksi suurimmista lankarullatehtaista oli Kaukaalla Lappeenrannassa – kun siellä laitettiin ovet kiinni 1972, loppui lankarullien valmistaminen Suomessa. Lankarullatehtaita oli mm. Kuopiossa, Lappeenrannassa, Imatralla, Viipurissa, Hollolassa jne. Lista on pitkä. Nykyään rullat tehdään muovista.

LISÄYS: Kohde meni juuri kaupaksi. Hinta nousi reippaasti yli neljän sadan taalan. Ei ollut ”halpaa kuin saippua” mutta puhdasta jälkeä tuli siitä huolimatta.

Toivottavasti hirmupakkaset ovat jo kohta ohi. Kotirintamalla olen taistellut jätevesikaivon kanssa – ajattelin, että olisivatkohan kylmät kelit aiheuttaneet jäätymisen, kun tarkastaessani pulputuksen perusteella kaivoon näin sen olevan ”piri pinnassa” sitä itseään. Kun en saanut ”normaalikonstein” asiaa valumaan eteenpäin, soitin paikalliselle imuautoyrittäjälle, joka tuli paikalle. Hän totesi, että kaupungin runkoviemäri on tukossa ja jäätynyt tukoksen takia. Onneksi laitteistot olivat parasta laatua ja nopeahkosti saatiin tukos auki ja siinä kävi sillä tavalla, että kaivo tyhjeni yhtä vauhdikkaasti kuin kuppa lähti Töölöstä – onneksi ilman sen suurempaa roiskuntaa. Parasta omalta kannaltani asiassa tietysti oli se, että ongelma ratkesi ja lasku meni muualle – kaupunki vastaa omista viemäreistään ja niiden toimivuudesta. Toki veron maksajana sain tuntea saavani vastiketta maksamalleni.

Kategoriassa: Blog Avainsanoilla: 12/10mk, Argentina, lankarulla, lentotavaranäyte, SF, Tammisaari, Västra-Nylands filatelister

Uusi vuosi 2026 ja SF 126.

12 tammikuun, 2026 By Mikael Collan

Uusi vuosi ja uudet kujeet on sanonta, joka kestää aikaa. Aina on jotain uutta mitä odottaa ja pohtia. Tätä kirjoitettaessa on käynnissä ainakin yksi isompi sota, yksi vallankumousta enteilevä kansannousu ja monta muutakin asiaa on menossa. Koska maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, onkin hyvä muistaa, että on myös jonkinlaisia vakioita. Filatelia on yksi niistä. Sen parissa ei tarvitse olla huolestunut isoista asioista, vaan voi keskittyä suhteettoman harmittomaan tekemiseen, jolla kuitenkin voi olla itse kullekin itselleen suhteellisen suuri merkitys ja hyvinvointivaikutus. Onneksi asiat eivät kuitenkaan ole niin, että filatelia makaisi vain paikallaan, vaan harrastuksenkin parissa tapahtuu. Vuonna 2026 odotettavissa on pohjoismainen Nordia 2026 näyttely Espoossa 8.-10.5. Tapahtumapaikkana on Dipoli, joka on tänään osa Aalto Yliopistoa ja toimii mm. opiskelijaruokalana. Aikoinaan vuonna 1966 Dipoli rakennettiin teekkareiden yliopistotaloksi. Tämän jälkeen se toimi kongressikeskuksena. Koko rakennus peruskorjattiin toiseen kertaan 2017 ja on yhä hyvässä kunnossa. Mikäli olen ymmärtänyt oikein, voi Nordiaan yhä ilmoittautua ja odotettavissa on tietysti isohko näyttely.

Uutena tietona lähipäivinä on tullut, että Postihistoriallinen yhdistys ja Korson Filatelistit järjestävät yhteistyössä 2028 CentEx näyttelyn, joka juhlii satavuotista suomalaista postimerkkinäyttelyperinnettä. Näyttelypaikkana on Kaapelitehdas Helsingissä. Näyttely järjestetään helmikuun lopussa.

Huutokaupat jatkuvat ”normaaliin” totuttuun tahtiinsa ja vuoden ensimmäisenä päättyvä isompi kotimainen verkkohuutokauppakin on jo päättynyt. Tällä(kin) kertaa asialla oli Suomen Filatelistiseura 126. suurhuutokaupallaan. Suurhuutokaupan ero ”tavalliseen” on se, että kohteiden laatu on hieman tavallista korkeampi ja mukana on ainakin joitakin kovempia kohteita – tämä on ainakin tarkoitus. Näillä luonnehdinnoilla pohjustettuna tämänkertainen suurhuutokauppa täytti ”lupauksensa”.

Filateliapuolella oli myytävänä suurhuutokaupan lupauksen mukaista parempaakin M30 tavaraa. Myytävänä oli esittelyarkeista leikattuja hammastamattomia ja liimoittamattomia pareja kolmesta arvosta, kaikki tekivät kauppansa. Lisäksi oli myytävänä 5mk hammastamaton liimoitettu pari, joka on myöskin ”aitoa asiaa” vaikka ei esittelyarkista olekaan. Nämä hyvät kokoelmakelpoiset kohteet menivät maailmalle edullisesti, alle kolmella kympillä ja yksi kohde noin viidellä kympillä. Aikoinaan Jussi Tuori näytti M30 kokoelmassaan kokonaisia arkkeja näitä suomalaisen M30 filatelian erikoisuuksia.

Hyvä siirtymä, parilla vielä parempi kuin yksin – 235€

Leijonamallin 10mk merkistä oli myytävänä valtavaksi haukuttu sivuttaissuuntainen siirtymäpari, joka onkin kelpo filateliakohde. Lähtöhinnaksi oli asetettu maltillinen 35 euroa, mutta kohteesta kilpailtiin aina 235 euroon saakka. Tämäkään ei riittänyt M30 filateliapuolen ykköstilaan hinnan osalta, sillä 10mk Saimaa-merkin numerokuusilo nousi 270 euroon, vieden M30 filateliapuolen hintakruunun.

Postihistoriapuoli oli tällä kertaa myöskin kiinnostava. Lähetyksiä oli monenlaisia ja mukana vaikeampiakin. Kotimaisia hyviä lähetyksiä oli muutamia. Pikana lähetetty ehiökortti myytiin 23 eurolla, mikä oli edullinen hinta ostajalle. Kotimaan lentokirjeitä oli myytävänä kaksin kappalein. Toinen näistä oli vuodelta 1940 ja lähetetty Oulusta Liinahamariin, Petsamoon. Lennot Petsamoon tapahtuivat vain kesäkaudella ja parin vuoden ajan, eli postia ei ehtinyt kulkea lainkaan samassa laajuudessa kuin Eteläisemmän Suomen reiteillä. Kirje on Cyklop rakennusosakeyhtiön postia, jota suuri osa tunnetusta Petsamon lentopostista on. Vastaava kuori oli myytävänä juuri edellisessä Merkki-Albertin huutokaupassa ja tämä on saattanut luoda jonkinlaisen illuusion siitä, että ”näitähän” nyt riittää… saas nähdä milloin seuraava Petsamon lentokohde tulee tarjolle. Lähtöhinnaksi oli laitettu 50 euroa, jolla kohde meni kaupaksi. Ei erityisen helppo kohde, vaan pikemminkin vaikea. Kokoelmakelpoinen lentopostikokoelmaan. Moni ei sitä oivalla, että juuri kotimaan lentoposti on sitä vaikeinta lentopostia M30 aikakaudella, jos alueittain katsotaan.

Petsamon lentoposti on vaikeampaa. Tällä kertaa myyntihinta limitti, 50 euroa.

Toinen kotimaan lentokohde oli Ahoniuksen (armoitettu filatelisti) lähettämä kirje lentona Rovaniemeltä kotiin Lohjalle. Kirje oli lähetetty 23.8.1945, eli vain 10 päivää sen jälkeen kun kotimaan lentoposti ”aukesi” sodan jälkeen. Hyvä ja oikeataksainen kohde. Myyntihinta 37 euroa ei tee täyttä oikeutta kohteelle, oli lähettäjä filatelisti tai ei.

Saksaan lähetetty postikortti, joka oli maksettu 1,75mk keltaisella merkillä oli myytävänä 100 euron lähtöhinnalla. Kohdetekstissä luki: ”1.75 mk Saksan taksa, sensuroitu kuvallinen sotilaspostikortti Saksaan, Tornio 15.6.1941, harvinainen kohde!” – tämä oli harhaanjohtavaa, sillä leiman päivämäärä on 1942, mikä tarkoittaa, että kyseessä on postikortti Suomen ja Saksan välisellä erikoistaksalla ja sen ensimmäiseltä taksa-ajalta 1.4. – 30.8.1942. Yksittäispostitteet tällä 1,75mk keltaisella merkillä tällä taksalla ovat harvinaisia, kohteita tunnetaan alle 10 kappaletta tällä hetkellä.

Itse en innostunut kortista erityisen paljon siitä syystä, että siinä oli ”painotuotemaisen vähän” kirjoitettua tekstiä. Sanoja taitaa olla kuitenkin enemmän kuin viisi… kuusi tai seitsemän. Eli ihan oikeasta asiasta taitaa olla kysymys. Kohde myytiin 244 eurolla, mikä ei ole erityisen kova hinta harvinaisesta kohteesta.

Myytävänä oli myös lento-onnettomuuspostia, joista yksi oli M30 kohde vuodelta 1934 Ruotsissa tapahtuneesta lento-onnettomuudesta, jossa ”Småland” niminen kone putosi Etelä-Ruotsissa aiheuttaen postisäkinkin vaurioitumisen (kone syttyi tuleen). Tekstein varustettu kohde, joka oli laitettu sivuille, myytiin hintaan 220 euroa (lähtö 200). Kohde on hyvä ja kuuluu vakavaan M30 tai lentopostikokoelmaan. Hinta oli markkinahinta – näitä on myyty viimeisten vuosien aikana edullisemmin ja kalliimmalla.

Neljännen painoluokan lentokirje Saksaan maksoi tällä kertaa ostajalle 38 euroa plus lisät. Kylmä tosiasia on, että kaikissa näkemissäni kultamitalin saaneissa lentopostikokoelmissa yksi suurimmista puutteista on juuri painavien lähetysten lähes täydellinen unohdus. Siksi ihmettelenkin kerta toisensa jälkeen sitä, että korkeamman painoluokan lentolähetykset eivät saa suosiota osakseen. Tällä kertaa myytävänä ollut kirje vaikutti isokokoiselta ja sellaiselta, joka vie yhden kokonaisen A4 sivun. Asia on mielestäni kuitenkin sillä tavalla, että kokoelma, joka näyttää vain ensimmäisen painoluokan lentolähetyksiä on torso – muutakin kulki ja sitäkin pitäisi näyttää. Korkeamman painoluokan lähetyksissä on vaikeuskin aivan eri luokassa. Toki lentopostiluokan säännöillä pelattaessa ei tällaisilla postihistoria-asioilla ole yhtä suurta painoarvoa, mutta ehkäpä minulla on oikeus omaan mielipiteeseeni (naureskelen sisäänpäin).

Ehkä kaikkein vaikein M30 kohde tällä kertaa oli pikalentopaketti Belgiaan, joka ei ehkä ensinäkemältä vaikuta kovin erikoiselta, mutta on ”joidenkin kymmenien vuosien kokemuksella” hyvinkin vaikea M30 kohde. Kyse on siitä, että ulkomaille lähetetyillä paketeilla on vaikea löytää lisämaksuja M30 aikakaudelta ja tämän paketin osalta erityisesti pikamaksu on sen vaikeaksi tekevä asia. Lentopaketti 1950-luvun loppupuolelta ei sinänsä ole enää erityisen vaikea, mutta pikalisä millä tahansa M30 ulkomaan paketilla on vaikea. Pakettikortilla on viisi 300mk merkkiä ja kaksi M54 merkkiä – kortilla on yhteensä 1562 mk:n edestä merkkejä. Ulkomaan pakettien tarkat taksat eivät ikävä kyllä ole yleisesti tiedossa – tässä on aukko ”sivistyksessä”. Asiasta löytyy kuitenkin apuja – Hannula on yrittänyt ja kirjassaan listaa osan taksoista, mutta kirjan taustamateriaalina ei ole ollut täydellinen postin taksahistoria ja siksi työ on suuntaa antava. Mattilan luettelosta löytyy joihinkin maihin tietoja pakettien hinnoista… tässä on vielä koko filateliayhteisöllä työnsarkaa, kunhan tieto ei häviäisi….

Kisan vaikein M30 kohde, ulkomaanpaketti pikamaksulla lentolisän lisäksi. Tällä kertaa 32 euroa.

Kohteen lähtöhinnaksi oli laitettu 30 euroa, joka oli markkinoita ajatellen sopiva hinta. Kohteen hinnaksi jäi 32 euroa, joka on erittäin edullinen ostajalle. Asiaan saattoi vaikuttaa se, että kohde oli myytävänä M54 alueella. M54 lentopaketit eivät ole erityisen harvinaisia ja tultaessa 1960-luvulle niiden yleisyys kasvaa – lisämaksulliset ovat kuitenkin M54 osaltakin kiven alla.

Kanadaan lähetetty ehiöpostikortti vuodelta 1940 (päivätty kortti 9.8.1940) oli kiinnostava. Elettiin välirauhan aikaa ja Kanada oli Saksan vihollismaa osana brittiläistä kansanyhteistöä (dominion), jonne ei Saksan kautta postia voinut lähettää. Petsamon reitti suomalaiselle postille oli jo kiinni – ainoa reitti Kanadaan oli Siperian kautta. Sieltä tämäkin kohde on kulkenut. Ongelmana tässä M30 ehiökortissa on ilmeinen postileiman puuttuminen, vaikka sensuurileima löytyy ja lisäksi kanadalainen sensuurileima, joka varmistaa kohteen kulkeneen perille saakka. Tämä ei haitannut huutajia, vaan kohde sai kannatusta 38 euron edestä.

Kaksi muutakin M30 ehiökohdetta teki kauppansa hinnan nousten limitistä. Laivalle s/s Länsi-Teisko lähetetty 2mk punainen paluukortti myytiin 84 euron hinnalla, jota voidaan pitää aika korkeana hintana. Lieneekö juuri laiva-osoite ollut hintaa nostava tekijä?

4½mk sinisen leijonamerkin yksittäispostite Yhdysvaltoihin jäi myymättä 50 euron pohjallaan, joka vielä laski viidellä eurolla jälkimyyntiin tultaessa… on halpaa, nimittäin ei näitäkään puissa kasva. Aikoinaan näistä pulitettiin hunajaisia hintoja – mutta ajat ovat muuttuneet. Kohteessa ei ole mitään vikaa. Jos omistaja myy sen minulle suoraan 40 eurolla, niin maksan sen heti! Saa olla yhteydessä.

Kaiken kaikkiaan kiinnostava huutokauppa ja itsekin tein ostoksen. Muilla keräilyalueillakin oli ns. ”kovat pippalot”, huomasin monen kohteen lähtevän kovaankin nousuun ja toisaalta muutamat mielestäni hyvätkin kohteet jäivät edullisesti ostajille. Tätä on huutokauppa – kiehtovaa markkinahinnan muodostamista juuri kauppahetken hintaan. Yksi filatelian isoista asioista ja niistä jutuista, jotka pitävät veren kiertämässä ja välillä verenpaineen nousussakin… sanotaan mitä sanotaan, on filatelia aivan kuningaslaji.

Myös kansainvälisesti tapahtuu. eBay ja Delcampe, kaksi filateliaa myyvää suurempaa alustaa pullauttavat aika-ajoin mielenkiintoisia M30 kohteita myyntiin. Tällä kertaa vastaan tuli eBayssa lentokirje Yhdysvaltoihin vuodelta 1940. Tarkemmin sanottuna kyseessä on kirjattu toisen painoluokan lentokirje Övermarkista 27.4.1940 Portlandiin, Oregonin osavaltioon Länsirannikolle Yhdysvaltoihin.

Kirjattu lentokirje Oregoniin, toinen painoluokka

Kuorelle on merkitty paino, 23g, ja ohjeen mukaisesti kirjoitettu ”Par service aerien transatlantique Europe – Etats Unies”. Nämä merkinnät on tehty Suomessa. Lisäksi kuorella on Par Avion laatikkoleima, että sininen lentolipuke. Ruotsissa kirjeelle on lyöty leima ”By air over the Atlantic and from New York” – leima kuvaa sitä asiaa, että kirjeelle on maksettu lentomaksu koko matkalle, eli myös Yhdysvaltain sisällä tapahtuvalle kuljetukselle. Käytännössä Atlantin ylittävien lentojen alkamisen jälkeen tämä oli käytäntö kaikelle sille postille, jolle ylilento oli maksettu. Ennen vuotta 1939 tilanne olikin erilainen ja lento maksettiin useinmiten vain ”Euroopan satamiin” eli eurooppalaisen lentotaksan mukaan. Jos haluttiin, että lähetys kuljetettiin lentona myös Pohjois-Amerikassa tuli maksaa eri taksan mukainen lentomaksu. Tällaiset kohtee, joille tämä Pohjois-Amerikan lento on maksettu (siis ennen vuotta 1939) ovat vähemmän yleisiä. Kohde on siis lentänyt Atlantin yli – todennäköisesti lennolla numero 118 (kyllä, lennot on järjestysnumeroitu), joka lähti Lissabonista 4. toukokuuta koneella ”Atlantic Clipper”, jota liikennöi Pan American Airlines. Perille New Yorkiin kone saapui 10.5. ja se oli kulkenut Azorien (Horta) kautta. Kone ei pysähtynyt lainkaan Bermudalla, mistä kertoo myös se, että kuorella ei ole brittiläistä sensuuria. Hifistelijä haluaa kuoria myös lennoilta, jotka eivät pysähtynyt Bermudalla, ostaja sai sellaisen.

Kohteen takana on ruotsalainen (Tukholma 30.4.1940) kauttakulkuleima ja tuloleima New Yorkiin (5.11.) sekä Portlandiin (12.5.) sekä toinen leima Portlandissa (13.5.). Kirje on liikahtanut New Yorkista Portlandiin päivässä, mikä kertoo lentokuljetuksesta. Avattu ja sensuurin tarkastama Suomessa. Tälle ihmeelle, no pienelle sellaiselle, tuli hintaa alle 30 euroa ja ostaja sai hyvän kohteen kohtalaisen edullisesti. Atlantin ylittänyt posti ei ole tältä aikakaudelta harvinaista, mutta hyvät leimat ja ruotsalainen lentoleima tekevät kohteesta paremman – korkeampi painoluokkakaan ei varsinaisesti haittaa.

Juuri tällä hetkellä ei ole kotimaisia huutokauppoja auki, mikä sekin on mainitsemisen arvoinen asia. Mutta eiköhän kohtapuoliin taas jo joku tavaralähde verkossa ”aina ja ikuisesti” toimivien lisäksi aukene!

Niille, joiden sormet suorastaan syyhyävät päästä ostamaan ja etsimään uutta… kerrottakoon, että Salon Filatelistikerho järjestää 22.2.2026 pienimuotoisen keräilytapahtuman Salon keskustassa, kauppakeskus Plazassa. Karkelot alkavat n. klo 10.30 (Plaza aukeaa klo 10) kauppakeskuksen toisessa kerroksessa. Alakerrassa on lämmin ilmainen parkkihalli ja myyjinä paikalle tulevat Salon kerhon kantapeikot, mukaanlukien allekirjoittanut. Otan mukaan myös kympin löytölaatikkoja, joiden kanssa voi olla vaikeaa tehdä isoa ”tappiota”. Suosittelen myös visiittiä Salon oikein hyvään taidemuseoon ”Veturitalliin” joka on aivan lähellä – Veturitallissa on armoitetun Lintukuvaaja Hannu Hautalan näyttely ”Poika, joka rakasti lintuja”, jonka arvaan olevan ”kovaa kamaa”. Ravintola Antonio avaa klo 12 aivan tapahtuman vieressä klo 12, eli ruokaakin saa. Kasaamme yhden kehyksen mikronäyttelyn, jossa näytillä ainakin wanhoja Salokortteja ja kukaties mitä muuta hienoa! Tervetuloa kauempaakin!

Kategoriassa: Blog Avainsanoilla: 10mk, 1940, 2mk punainen ehiö, ehiö, erikoistaksa, kanada, kotimaan lentoposti, lento-onnettomuus, lentoposti, paketti, Petsamo, pika, sensuuri, SF, siirtymä, Småland

HTO 72 ja Joulukuulumisia

14 joulukuun, 2025 By Mikael Collan

Nykyään Philabid alustalla majaileva HTO huutokauppa numerolla 72 päättyi viime viikolla. Myytävänä oli jälleen kerran myös M30 filateliaa. Filateliakohteita tai oikeammin sanottuna merkkikohteita parisen kymmentä ja postihistoriapuolen kohteita kolmisen kymmentä. Filateliapuolella oli myytävänä mm. hammastamattomia merkkejä – tällä kertaa ei esittelyarkeista, vaan ”jakeluun menneitä”, joissa on liima takana. 5mk keltaisen merkin hammastamaton pari meni kaupaksi 20 euron pohjillaan ja hyvän näköinen hammastamaton 5mk violetin leijonamerkin arkinkulmapala maksoi 27,50 mikä on aika vähän. Muuta myynnissä ollutta olivat loistoleimaiset merkit ja filateliapuolella korkeimman hinnan saavuttanut ”Karjalan väreissä” painettu 1,25mk kaksivärinen koepainamamerkki, jonka myyntihinta kipusi yli 45 euron.

Hammastamaton 5mk violetti arkin kulmasta.

Postihistoriapuolella oli myytävänä muutamia hyviä kohteita. Kotimaan postista paras kohde oli vuonna 1940 kesällä Petsamosta Helsinkiin lähetetty lentokirje. Muistamme, että maamme lentoverkosto kehittyi 30-luvulla ja tultaessa 40-luvulle verkosto ylettyi jo Petsamoon saakka, joskin vain kesäisin. Petsamosta kulkenut posti on kohtalaisen vaikeaa, kuten kotimaan lentoposti yleensäkin ennen 40-luvun puoliväliä. Kuori on siisti, lähetetty 22.7.1940 Petsamosta. Taksa on oikein, ensimmäisen luokan kirjeen lähettäminen maksoi 2:75mk ja lentolisä kotimaassa kirjeelle oli 1mk per 20g. Lähtöhinnaksi oli laitettu viisikymmentä euroa, joka oli mielestäni aivan oikea lähtöhinta. Ihmettelin, kun kohde myytiin 55 eurolla – ostaja sai halvalla hyvän.

Vaikea kotimaan lentopostikirje Petsamosta vuonna 1940 Helsinkiin.

Muuta myytävää kotimaan postia oli mm. 3mk keltainen postikortilla lyhyen n. 2kk taksa-ajan puitteissa. Kortti oli kokoelmasivulta tai ainakin sivulta, jolle se oli määritelty. Jostain syystä 25 euron lähtöhinta oli kortille liikaa – kaikilla oli jo tämä lyhyt taksa! Helsinki-keräilijälle sopiva kirjattu paikalliskirje, joka oli mitätöity hieman erikoisemmalla Helsingin ”rivileimalla” ja jolla oli ”Helsinki L” R-lipuke, oli laitettu myyntiin hieman riehakkaalla 120 euron lähtöhinnalla. Joku maksoi tämän hinnan. Värikäs ja aika siisti kotimaan kirjattu pikakirje vuodelta 1935 myytiin 12 euron pohjillaan.

Pohjoismaista postia oli myytävänä vain muutama kohde, näistä ehkä kiinnostavin oli vuonna 1941 elokuussa Ruotsiin pikana lähetetty lentokirje. Kiinnostavan kohteesta tekee sen lähetysaika ja se, että 25.6. – 31.8.1941 lentopostia Suomesta ulkomaille kuljetettiin linjalla 1631, joka kulki Porista Tukholmaan. Liikennöinti aloitettiin 6.8.1941 myös linjalla Rovaniemi – Tukholma – Oslo. Helsingistä lähetetty lentopika on kulkenut ensin Poriin, josta sitten Tukholmaan.

Pikalentokirje Ruotsiin 25.8.1941. Taksa: Kirje (-20g) Pohjoismaihin (16.6.1940-31.8.1942) 2,75mk + pikalisä Pohjoismaihin (1.1.1935-31.8.1942) 4,00mk + lentolisä (per 20g) Pohjoismaihin (30.4.1928-31.8.1942) 1,00mk = 7,75mk.

Kyseessä on siis ”mukava pikku knoppi”, joka tällä kertaa jäi huutokaupan aikana myymättä ja joku kävi sen noukkimassa 15 euron limitillä jälkimyynnistä. Pohjoismaihin lähetetty posti on usein aika tavallista, mutta erikoisempiakin kohteita löytyy, täytyy vain pitää silmät auki.

Ulkomaantaksaisia kohteita oli myytävänä muutamia. Näiden joukossa oli myös kiinnostavia. Postikortteja ulkomaille oli myytävänä punaisten 1,20mk merkkien yksittäispostitteina kaksin kappalein, Ranskaan ja Itävaltaan. Ranskan kortti oli laitettu kympin lähdöllä ja Itävaltaan 1930 lähetetty aikainen (tammikuu 1930) kolmella kympillä – kumpikaan ei mennyt kaupaksi. Aikanaan 1:20mk yksittäispostitteet myytiin kohtalaisen kovillakin hinnoilla, nyt ei kympilläkään kelvannut. Gibraltariin lähetetty lentopostikortti vuodelta 1938, jolle oli laitettu 5mk Olavinlinna-merkki ei mennyt kaupaksi 20 euron lähtöhinnallaan ja hyvä niin, sillä vaikka Gibraltar hyvä kohdemaa olisikin, ei väärätaksainen postikorttikohde ole 20 euron arvoinen. Vuonna 1938 postikortin taksa ulkomaille oli 2mk ja postikortin lentolisä Eurooppaan 1mk – oikein olisi siis ollut 3mk. Lentopainotuote 10mk painotuotteen pohjataksalla ja 5mk lentolisällä Saksaan ei mennyt kympin pohjillaan kaupaksi. Lentopaintuotteet ovat vaikeampia kuin samoina aikoina lähetetyt lentokirjeet. Ehkä kiinnostavin ulkomaan kohde oli vuonna 1950 Kanarialle lähetetty pikalentokirje.

Pikalentokirje Kanarialle 1950, yritetty tavoitella laivan henkilökuntaa

Kohteen taksa on mielenkiintoinen, sillä Kanarian saarille käytettiin Afrikan lentotaksaa, eikä Espanjan mannermaahan käytettävää Euroopan lentotaksaa. Kirjeen taksa lähettämisen aikaan 7.8.1950 oli (-20g) 20,00mk, pikalisä ulkomaille 25,00mk ja lentolisä Kanarian saarille taksakirjan Afrikka 3 taksan mukaisesti 11,00mk per 5 grammaa – näin ollen kuorella oleva 56,00mk on oikein alle viiden gramman kevyelle kirjeelle. Kirje on otettu vastaan Kanarialla ja postitoimistossa (leima P.T.O. = post telegraph office) ja lähetetty takaisin, koska ylikonemestari Suominen oli jo poistunut ehkäpä Elviksen tapaan paikalta. Tästä merkkinä leima ”Return to sender” ja espanjaksi ”Devuelvase”. Pohjahintaansa 20 euroa myyty kohde on M/S Anjan postia, jota tunnetaan muutakin. Kanarian saarten osalta siirryttiin Euroopan lentotaksaan vasta vuonna 1959 huhtikuun alusta.

M17 puolella on aina kovaa kahinaa. Tällä kertaa paikallisasiakirjakuori nousi yli 345 euroon ja erään merkin vesileimavariantti aina 1600 euroon saakka. Se mikä jäi ihmetyttämään oli Helsingistä Moskovaan kuriirin mukana kuljetettu, ensin Suomessa postissa M17 merkillä kulkenut kirje. Nimittäin kirje myytiin pohjahinnalla 15 euroa, vaikka se on hyvinkin vaikea – kuriiripostia ei ole usein saatavilla ja kohteet ovat harvinaisia erikoisuuksia. Ehkä kaikilla M17 keräilijöillä oli jo kuriiripostia Moskovaan. Toinen jännempi M17 juttu oli 90p ”Bernin” malliehiökortti, joka myytiin alle 40 eurolla. Nämä ovat harvinaisia ja vaikeita – tällä kertaa myös halpoja.

Posti ei ole mitä se ennen oli ja Tanskassa Posti ei ole enää posti, vaan PostNord – pohjoismainen konserni, joka toimii yrityksen tavoin ja kuljettaa pääasiassa pakettipostia, silloin kun kuljettaa. Nimittäin kun ei kuljeta, niin paketti ei kulje ja joskus (kuinka usein?) käy siten, että paketti saattaa kadota kokonaan. Näin minullekin ja eräälle tanskalaiselle filatelistille kävi. Tanskalainen lähetti paketin Suomeen, sisältönä filateliaa – suomalaista sellaista. Paketti, jonka lähetyshinta oli useita kymmeniä euroja, satoja Tanskan kruunuja, katosi seurannan mukaan marraskuun loppuolella kesken kuljetuksen. Tapahtumapaikkana Kööpenhaminan Eteläpuolella sijaitseva Köge niminen paikkakunta, jossa ilmeisesti sijaitsee PostNordin logistiikkakeskus. Paketti oli löytänyt tiensä jo muutaman etapin jälkeen Kögeen, jossa se oli lastattu autosta ja jossa se oli kadonnut. Mitä sitten lieneekin tapahtunut – sitä ei tarina vielä kerro, mutta se on varma, että PostNordin huostassa ollut paketti on hukassa.

Seurannan karua kieltä

Lähetyksessä oli sisällä kuusi kansiota filateliaa, merkki ja postihistoriakohteita aikaväliltä 1900-1980, noin viisisataa kokoelmasivua – keräilijän kokoelma, jota oli kerätty nelisenkymmentä vuotta. Jokainen joka ymmärtää mistä on kysymys, kun tuollainen lähetys ”katoaa” kuin tuhka tuuleen tietää, että raha on kakkosasia, vaikka sekin on tässä kyseessä. Kyseessä on siis enemmän kuin sen kiinalaisen verkkokaupan muutaman euron härvelin häviäminen, suurella todennäköisyydellä myös rikos. Se miten ärsyttävästä asiasta on kysymys, on tietysti oma lukunsa, sen vain filatelisti voi ymmärtää – henkilökohtaisesti olen aamulla yrittänyt katsoa peilistä, että minkä kokoinen tatti otsassa itse kulloinkin mahtaa olla, harmitus on ollut erittäin suurta.

Tekstinäyte kokoelmasivujen kuvauksista – kohteet on tällä käsialalla merkitty ja määritelty

Kirjoitin Tanskan filatelistiliitolle ja muutamille tuntemilleni tanskalaisille kauppiaille asiasta ja laitoin mukaan saman tekstinäytteen, jonka näette yllä. Joku teistä on saattanut nähdä tarinan jo Facebookissa. Kohdeselosteet on kirjoitettu kuvassa näkyvällä käsialalla tanskaksi. Mikäli teillä tulee tällaisia kohteita (yleensä korkealaatuisia ja jopa erittäin vaikeita) vastaan, on todennäköistä, että mikäli myyjä on joku muu kuin allekirjoittanut, on kyseessä filunkipeli – pyydän siinä tapauksessa ottamaan minuun yhteyttä ja pyrkimään selvittämään kuka myyjä on.

Filateelinen lehdistö kertoo mielenkiintoisia asioita ihmisluonnosta ja filateliasta. Tällä kertaa hieman komediallisenkin vireen lukemisen yhteyteen loi takautuma, eli muistikuva menneestä, jonka sain lukiessani uusimmasta Filatelistista tarinaa Paraisten kerhon 70 vuotisjuhlista. Juhlan yhteydessä oli jaettu Filatelistiliiton myöntämiä uudehkoja Pro Sodalitas ansiomerkkejä Paraisten kerhon kuudelle jäsenelle. Onnittelut kerholle ja merkin saaneille. Takautuma itsessään ei kuitenkaan Paraisten kerhoa mairittele, nimittäin kaksi ja puoli vuotta sitten tarkalleen sanottuna 9.5.2023 Filatelistiliiton liittokokouksessa kuultiin Paraisten kerhon tuolloisen delegaatin suusta verhottuja uhkauksia Liitosta eroamisesta ja sama levy oli päällä myös puolitoista vuotta sitten vuoden 2024 vastaavassa kokouksessa, sillä kertaa kirosanojen saattelemana, kun päätettiin nostaa kerholaisten Liitolle maksamaa maksua kahdella eurolla per henkilö. Onneksi tuolloin kokouksessa Paraislaisille kerätty 20 euron kolehti taisi pelastaa tilanteen ja he jatkoivatkin Liitossa. Nyt Liiton eduista sitten päästiinkin nauttimaan runsain mitoin, kun vastaanotettiin Liiton myöntämiä ansiomerkkejä. Mikäli muistini pelaa, on Paraisten kerhossa kymmenen liittomaksun maksanutta jäsentä – kun merkin saajia oli kuusi, pelattiin siis hyvillä ”todennäköisyyksillä”. Kolmen sivun jutussa, joka Liiton lehdessä oli kerhon toiminnasta julkaistu toivottavasti on sen verran potkua, että kerhosta ei erota tänäkään vuonna, toki vuotta on tätä kirjoitettaessa jäljellä vain kolmisen viikkoa, joten todennäköisyydet ovat tässä spekuloijan puolella… Mieleen kuitenkin juolahtaa jälleen kerran, että joskus se suhteellisuuden taju olisi arvokas asia ja vanha kasku muistin hyvyydestä mutta lyhyydestä pitänee tässäkin kohtaa täysin paikkaansa. Toivottavasti joku Paraisten herroista on tajunnut juhlahumussaan myös asiaan liittyvän tökeryyden.

Muuta filateeliseen lehdistöön liittyvää on se, että Filatelistin entinen päätoimittaja Nina Jääskeläinen, jonka viimeinen lehti on nyt julkaistu, on uusi englantilaisen ”royal” kerhon lehden toimittaja. Onnea Ninalle uuteen tehtävään.

Ennen Joulua pitää saada maailma valmiiksi. Minullakin on ollut aivan hurja kiire, enkä ole ehtinyt varsinaisesti keskittymään, kun on pitänyt vain ”toteuttaa”. On pakko kuitenkin todeta, että viikonloppuisin olen saanut täydellisen irtipäästön työasioista muutamina hetkinä, kun olen lähtenyt monteeraamaan kokoelmasivuja aiemmin hankituista kohteista. Se on mukava juttu, että filatelia se vaan jaksaa kiinnostaa.

Varmuuden varalta toivotan kaikille lukijoille jo tässä vaiheessa erinomaista Joulua ja Hyvää Uutta Vuotta 2026!

Kategoriassa: Blog Avainsanoilla: 3mk keltainen, 5mk violetti, Filatelisti, HTO, Kanarian saaret, lentoposti, Linja 1631, parainen, Petsamo, postnord

Forssan keräilytapahtuma ja Merkki-Albertin 70. huutokauppa.

8 marraskuun, 2025 By Mikael Collan

Forssassa oli Pyhäinmiesten päivänä jälleen keräilytapahtuma. Kuten meistä suurin osa tietääkin, järjestävät Forssalaiset kaksi kertaa vuodessa tapahtuman tavallisen kerhotoiminnan lisäksi. Toiminta on ihailtavan aktiivista ja kerhosta löytyy ”voimia” muutamien nokkamiestenkin lisäksi. Grillitietona kuulin, että tällä kertaa keräilytapahtuma oli pistetty kasaan siitäkin huolimatta, että useampikin aiempina kertoina järjestelyistä vastannut oli hyvällä syyllä pois rivistä – osa oli jopa paennut ulkomaille!

Lähdin jo wanhalla tottumuksella aamutuimaan kahdeksan aikoihin Salosta polkemaan kohti Forssaa. Salon kerhosta paikalle tultiin kahdella autolla epäsynkronisen tehokkaasti. Ilma oli marraskuisen kuulas, mutta pakkasta ei havaittu ja tiet olivat suhteellisen kuivat. Paikallisen Serbia, Bosnia-Hertzegovina ja Montenegro keräilijämme luotettavassa kyydissä matka Varsinaisesta Suomesta Hämeeseen taittui alle tunnissa.

Pertti Hurmerinta myy ”laajalla rintamalla” filateliaa edullisin lähtöhinnoin

Tapahtuma avataan virallisesti klo 09 ilman sen suurempia seremoniallisuuksia, mutta paikalla ollaan tyypillisesti jo aikaisemmin. Osa porukasta nimittäin ajattelee, että jos tulee heti ”kärppänä” paikalle, kun myyjät tulevat paikalle, on mahdollisuus saada jotain hienoa ja ihmeellistä edullisesti. Näin oli käynyt tälläkin kertaa ja eräskin myyjä kertoi, että ensimmäisen vartin aikana oli myyty suuri osa hänen tuomistaan laatikoista ja muista ”isommista” kohteista. Toinen totesi, että paikalla ollut tilanne vastasi jonkinlaista suomalaisittain sanottuna ”ilmaisten ämpärien jakoa”. Vaikka paljon oli mennyt kaupaksi, on pakko todeta, että paljon oli yhä myytävänä kun yhdeksältä saavuin paikalle.

Paikalla oli myyjiä mm. Turusta kuin Tampereeltakin ja tietysti Hämeen kerhojen joukosta runsaasti – Forssan kerhohan kuuluu hämäläisten postimerkkikerhojen joukkoon, joka julkaisee myös Tavastforum lehteä. Paikalla vilisi filatelisteja ja viimeksi Kuopion näyttelyssä tavattua porukkaa oli mukava moikata Forssassakin.

Tero Siston myyntipöytä kahvihuoneesta nähtynä. Sistolla hinnat ovat kohdallaan ja tavara siistiä.

Vaikka Forssassa ei tapahdu mitään ”ihmeellistä” on se salolaiselle filatelistille perinteinen matkakohde, sillä se on lähellä ja yleensä löytyy jotakin kiinnostavaakin ja on mukava nähdä tuttuja naamoja. Filateliahan on myös sosiaalinen harrastus, vaikka tästä aspektista ei juurikaan puhuta. Toki ykkösasia on kuitenkin filatelia ja se, että omiin kokoelmiin pääsee etsimään ja löytämään täydennystä. Tälläkin kerralla joitakin kiinnostavia kohteitakin tuli vastaan, tässä niistä muutamia makupaloja.

Taksa: Kirje (-20g) kotimaassa (1.12.1931–15.6.1940) 2,00mk + kirjaus (1.12.1931-30.8.1942) 2,00mk = 4,00mk. Seinäjoen sensuuri.

Kukkakauppa Viola Seinäjoelta on lähettänyt kukanvälitysyhdistykseen Helsinkiin kirjatun kirjeen vuonna 1940. Taksa on ollut kirjeen osalta 2mk ja kirjaus saman verran päälle, yhteensä 4mk. Maksu on tapahtunut M30 4mk postitalo merkillä. Itse postitalo valmistui 1938. Kirje on joutunut sotasensuuriin Seinäjoella – tästä merkkinä sotasensuurin laatikkoleimassa ovat kirjaimet VS ja sensorin nimikirjaimet SY. Seinäjoella talvisodan postisensuuri alkoi 20.12.1939 ja toimiston päällikkönä toimi Toivo Kaukoranta. Kuka tämä sensori SY oli, sitä en tiedä – hän ei ole Keturin sensuurikirjassa nimettyjen henkilöiden joukossa. Enimmillään Seinäjoen sensuuritoimiston vahvuus oli 27 henkilöä. Lähetys on aika tavanomainen, mutta se on ulkonäöltään tasapainoinen ja ”kiva” – siksi sen päädyin ostamaan. Lisäksi se on hyvä esimerkki aikansa lähetyksestä. Hintakin oli sopiva.

Lentokirje Yhdysvaltoihin. Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille (1.9.1945 – 31.12.1946) + lentolisä (koko matka lentäen, per 5g) Yhdysvaltoihin (24.10.1945 – 14.1.1947) 22,00mk = 29,00mk. Lentolisä yli kaksi kertaa kalliimpi kuin kirjeen taksa.

Toinen mukaan tarttunut kohde on Korpivaara & Halla Oy:n Helsingistä 1946 Yhdysvaltoihin lentopostissa lähettämä kirje. Sodan jälkeen nähtiin aikamoisen korkeita lentolisämaksuja ja kirjeen lähettämisen aikoihin oli lentolisä jokaiselta viideltä grammalta 22 markkaa. Ulkomaan kirjeen lähettäminen maksoi kympin. Lentotaksat laskivat radikaalisti vuonna 1947 ja putosivat kahteentoista markkaan, mutta hetken ajan ”oli kallista”. Kirje on lähetetty autonrenkaita vievään yritykseen, jonka pääomaja on sijainnut Rockefeller Centerissä New Yorkin keskustassa. Center on valtava 19 rakennusta käsittävä liikerakennuskokonaisuus, joiden keskellä on torimainen Rockefeller Plaza. Rockefeller Centerin rakennutti John D. Rockefeller, tuolloin todennäköisesti maailman rikkain, öljyllä rikastunut teollisuusmies. Rakentaminen aloitettiin 1931 ja valmistui 1939. Muistamme, että rakentamisen alkuaikoina elettiin suurta lamakautta, vuoden 1929 pörssiromahduksen jälkimaininkeja ja Rockefeller Center onkin yksi merkittävimmistä Amerikassa tuona aikana rakennetuista rakennusprojekteista. Yksi kaikkien aikojen tunnetuimmista valokuvista on kuvattu juuri Rockefeller Centerin rakennustyömaalta.

”Lunch atop a skyscraper” eli lounas pilvenpiirtäjällä, on kuvattu 30 Rockefeller Plazan rakennuksilla. Kuvan ottajaa ei varmuudella tiedetä.

Rakennusmiehet istuvat lounaslaatikoineen 800 jalan korkeudessa Rockefeller Centerin korkeimman ”päärakennuksen” rakennuksilla syyskuussa 1932. Rockefeller Centerissä on vuosikymmenten saatossa pitänyt toimistojaan suuri osa maailman tunnetuimmista yrityksistä. Nykyään suurimman osan tiloista omistaa Tischman Speyer, joka osti tilat vuonna 2000 noin 1,85 miljardilla dollarilla. Itse lähetyshän ei ole mikään ”kaunokki”, mutta sopivalla hinnalla (lue yhdellä eurolla) siitä sain yli euron verran iloa ja se kaiketi on hyvä kauppa. Saiko Korpivaara & Halla Amerikasta auton renkaita, sitä tarina ei kerro.

Korpivaara & Halla oli vuonna 1917 perustettu suomalainen autoja maahantuova yritys. Sen perustivat Juhani Korpivaara ja Veikko Halla. Halla kuoli onnettomuudessa vuonna 1920, ollessaan autonostomatkalla Porvoossa. Firma edusti amerikkalaisia General Motorsia (GM) ja Fordia, mutta edusti myös Studebakeria sekä muutamia kuorma-automerkkejä. Yhtiö edusti mm. Skodaa ennen sotaa. Vuonna 1947 firman nimi muutettiin Korpivaara Oy:ksi. 50-luvulla Korpivaara maahantoi Massey Ferguson traktoreita sekä mm. Citroen pakettiautoja. 60-luvulla maahantuotiin Toyotaa. Parhaimmillaan yhtiössä toimi lähes kuusi ja puolisataa henkeä. Amer osti Korpivaaran vuonna 1984. Kuorelta suorastaan hehkuu bisneksen ja teollisuuden historia, kun sitä vähän ”raaputtaa”.

Kohti Saloa nostimme kytkimen muutaman tunnin ja pullakahvien jälkeen. Mukana oli nippu ostoksia, hyvä mieli ja kun ei edes satanut, niin elämä hymyili.

Merkki-Albertin 70. huutokauppa päättyi eilen illalla (tätä kirjoitettaessa ”eilen”). Malli 1930 keräilijälle huutokauppa näyttäytyi aika ”tavallisena”, sillä super-kanuunoja ei ollut tarjolla. Filateliapuolella oli kuitenkin kaikenlaista saatavilla.

Ilmeisesti Itä-Karjalaa varten suunniteltu kaksivärinen M30 leijonamerkki (ehdote) myytiin 27 eurolla (lähtö oli 20). Automaattimerkkirulla 10p merkistä jäi myymättä 300 euron lähtöhinnallaan. Vaikka kokonaiset rullat ovat harvinaisia, ei niillä oikein ”tee” mitään – nimittäin rullan laittaminen kokoelmasivulle on lähestulkoon mahdotonta ja mikäli ei oteta huomioon mahdollisia tutkimuksellisia näkökohtia, on rulla aikalailla vaikea kohde. Keltaisen 1,25mk/50p päällepainamamerkin kakkostyypin kolmen käyttämättömän arkin erää yritettiin myöskin myydä 300 euron lähdöllä – tämäkin jäi myymättä. En tiedä mikä ajatus oli taustalla myydä kolme arkkia yhdellä kertaa.

Ehkä kiinnostavin M30 filateliakohde oli 50p keltaisen merkin arkki, jossa hammastukset olivat arkin yläreunassa menneet ns. pahasti pieleen. Arkin lähtöhinta oli 80 euroa ja sillä se meni kaupaksi. Erikoinen ja harvinainen kohde – jos hammaste-erikoisuus olisi ollut merkkien päällä, olisi hinta noussut varmasti aivan eri tavalla. Loistoleimaiset merkit tekivät kauppansa vaihtelevasti. 15mk Olavinlinna-merkin näyttävä laskos myytiin 60 eurolla. Laskos oli ”leveä” ja kyseessä on hyvä kokoelmakohde.

M30 osastolla oli postihistoriaa tarjolla vähänlaisesti. TKT-suojareijitetty painotuotelähetys myytiin 75 eurolla, ollen kalleimpia M30 postihistoriakohteita tällä kertaa. Istanbuliin lähetetty postikortti 2mk punaisella leijonamerkillä myytiin 20 euron pohjallaan – Turkki on parempi kohdemaa. Japaniin lähetetty postikortti välirauhan ajalta Siperian kautta kulkeneena meni kaupaksi 35 eurolla, mikä ei ole erityisen kova hinta.

Toisen painoluokan kirjattu lentokirje 25.8.1937 Joensuusta Melbourneen Australiaan. Taksa: Kirje (21-40g) ulkomaille (1.11.1936–30.9.1942) 5,50mk + kirjaaminen ulkomaille (1.12.1931-31.9.1942) 2,50mk + lentolisä (per 5g) Australiaan (15.4.1935 – 31.3.1938) 5*12,00mk = 68,00mk.

Erien ja lentopostin osastoissa oli muutamia M30 kohteita. Nostan näistä Australiaan 1937 menneen painavamman kirjatun lentokirjeen, joka on hyvä lentopostikohde 30-luvulta. Kohde oli mukana erässä, jonka lähtöhinnaksi oli laitettu 300 euroa ja joka myytiin 420 euroa. Kun tietoa muista mahdollisista hyvistä M30 kohteista tuossa erässä ei ollut oli vaikea huutaa yhden kohteen perusteella ja en uskaltautunut leikkimään tulella. Ostaja sai kuitenkin kaksi mapillista tavaraa ja toivottavasti koko rahan edestä. Mukana oli näytön perusteella mm. SPR tavaraa ja jonkin verran klassisen Suomen lähetyksiä, joihin erän rahallinen arvo keskittyy.

Tänään päättyy Huutokortti-huutokauppa ja ennen Joulua on vielä tulossa huutokauppoja. Saas nähdä mitä niistä löytyy ja löytyykö mitään, tällä kertaa saanto jäi minun osaltani kovin vähäiseksi.

Kategoriassa: Blog Avainsanoilla: 50p keltainen, Albert, arkki, Australia, hammaste-erikoisuus, japani, lentoposti, Rockefeller, Seinäjoki, sensuuri, TKT, Turkki, USA

Kuopio 250

19 lokakuun, 2025 By Mikael Collan

Kuopion kerho päätti repäistä ja järjestää alueellisen postimerkkinäyttelyn juhlistamaan kaupungin 250 vuotista taivalta. Alueellisessa näyttelyssä on mukana hieman yli kaksisataa kehystä ja ideana oli se, että mukaan tulisi kokoelmia, jotka eivät ole aiemmin saaneet 90 pistettä näyttelyssä ja toiveena oli, että nähtäisiin myös aivan uusia kokoelmia. Tämä toive toteutui, sillä paikalla oli useita ensiesityksiä, myös M30 keräilijää ilahduttavia ja kiinnostavia! Näyttelypaikkana oli Kuopion musiikkitalo, kaupungin keskustassa, kävelymatkan päässä keskustan hotelleista.

Musiikkitalon halli oli hieno, mutta valaistus ei optimaalinen

Malli 1930 keräilijälle näyttelyssä oli nähtävää – tärkeimpänä Matti Lehtisen kokoelma ”Suomen postitaksat M-1930 yleismerkein vuosina 1930-1953”, joka oli ensimmäistä kertaa esillä ja on nimensä mukaisesti M30 postitaksakokoelma. Lehtinen sai kokoelmallaan 78 pistettä (LV). Kokoelmassa esiteltiin kattavasti postitaksoja lähetyslaji kerrallaan. Toinen tapa esittää taksoja on mennä taksakirjan mukaisesti ja esittää esimerkiksi pikalisä irrallaan lähetyslajista. Itse preferoin lähetyslaji kerrallaan etenemistä, koska mielestäni lisäpalvelut ovat aina kiinteästi lähetyksessä ”kiinni” ja näin ollen niiden esittäminen irrallisena olisi epäjohdonmukaista. Tämä on toki henkilökohtainen preferenssini ja jokainen saa esittää miten itse parhaaksi katsoo. Lehtisen kokoelma on kuusi kehyksinen ja siinä kotimaan lähetysten paino on kohtalaisen suuri, yli kaksi kehystä. Toki kotimaan osalta on esitelty kaikki lähetyslajit. Yksi parhaista esitetyistä kotimaan kohteista oli 9mk Postitalo-merkin yksittäiskäytöllä lähetetty 9. painoluokan painotuote. Toinen huippukohde oli lentopostina lähetetty pika-asiakirjalähetys, joka on erittäin harvinainen. Kolmas hyvä kohde oli kotimaan tavaranäyte pikana.

Lehtisen mielestäni kovin kotimaankohde, lentoasiakirja pikana Helsingistä Kuopioon

Lehtinen näyttää myös mm. postikortin lentona Islantiin ja kirjatun kirjeen Viron erikoistaksalla vuonna 1930 3mk merkin yksittäiskäytöllä. Kumpikin on hyvä kohde. Mukana on myös joitakin parempia lentokohteita Euroopan ulkopuolelle. Kaiken kaikkiaan piristävä esitys.

Muita M30 kohteita kokoelmissaan esittäviä olivat mm. Keijo Savelainen, joka esitteli painotuotetaksoja kotimaassa ja ulkomailla (72p); Pauli Salminen, 1917-1930 postitaksoja esittelevässä kokoelmassaan (81p); Mikko Kylliäinen, joka esitteli vaikeasti yksittäispostitteina löytyviä 100mk ja 1mk M30, M54 ja M63 merkkejä (76p); sekä ehiöluokassa Jussi Tuori M30 vuoden 1952 maisemaehiöitä esittelevällä kahden kehyksen kokoelmallaan (76p). Mainittakoon erikseen, että näyttely oli sen verran kompaktin kokoinen, että ehdin katsoa melkein kaikki kokoelmat läpi ja ajatuksella kaikki kiinnostavat. Yksi nuorisoluokan kokoelmakin oli mukana! Koko palkintoluettelo löytyy TÄSTÄ.

Musiikkitalon toisen kerroksen aulatiloissa, näyttelytilojen välittömässä läheisyydessä olivat Kuopion kerhon, sekä Filatelistiliiton pöydät

Muutamia kohteita ”jäi haaviin”, mikä tietysti on aina keräilijälle mukavaa. Kauppiaitakin siis paikalla oli! Erillisessä huoneessa, ”bunkkerissaan” kauppiaat olivat verrattaen pienessä tilassa tavaroineen – pöytiä oli viidellä myyjällä Järvistöllä, Juhani Kemillä, Merkki-Albertilla, Hellman huutokaupoilla sekä Philealla. Esittelen kaksi tekemääni hankintaa:

Sveitsiin Grencheniin sodan aikana lähetetty lentokirje kulki kirjeen postimaksun osalta kansainvälisellä 4½mk per 20g taksalla ja lentolisä oli 4 markkaa, yhteensä 8 markkaa, eli huomattavasti enemmän kuin sopimustaksaiseen Saksaan olisi maksanut (5½mk). Kirjeellä on leima ”660” joka lienee junaleima (tästä en ole varma). Kuori on sensuurilemattu Suomessa (Helsinki, #49) ja saksalaisen sensuurin Berlinissä tarkastama. Kaikkea Sveitsiin lähetettyä postia ei sensuroitu. Leiman päiväys on vaikeasti luettavissa, mutta arvelen sen olevan 29.11.1944 eli ajalta, jolloin Suomen ja Saksan välinen postiyhteys oli keskeytynyt, mutta posti Sveitsiin kulki yhä Saksan kautta. Lento on tapahtunut Ruotsiin ja sieltä Berliiniin, josta ehkäpä junalla Sveitsiin. Tästä maiden välisen postiyhteyden keskeytymisestä ja käytännön sotatilasta (Lapissahan sodittiin) johtuen suomalainen Sveitsiin osoitettu posti sensuroitiin Saksassa.

Lentokirje Sveitsiin vuodelta 1944 (ilm. marraskuu)
Berliinin sensuurin avaama ja sulkema (BV3.4 liuska)

Kirjeen takana oleva sensuuriliuska on BV3.4 (käytössä 2/1944 – 4/1945) ja sensuurileima on BP6.2 (käytössä 10/1944 – 2/1945), mikä vahvistaa ajatusta siitä, että kyseessä on juuri 1944 loppuvuodesta lähetetty kirje. Sveitsiin lähetetty sodanaikainen posti ei ole erityisen harvinaista, eikä myöskään taksa ole mitenkään erikoisen vaikea. Kohde on kuitenkin kokonaisuutena ihan ”kiva” ja sen kotiuttaminen sopivalla rahalla tuntui järkevältä.

Ruotsiin Helsingborgiin 7.5.1941 lähetetty lentokirje on tavanomainen aikansa edustaja. Kirjeen postimaksu oli lähettämisen aikaan 2:75mk ja lentolisä 1 markkaa, ja kirjeeltä tämä 3:75mk löytyykin. Elettiin välirauhan aikaa ja lentotoiminta Ruotsiin oli lähes normaalia. Kirje on lähetetty Helsingistä ja se on kulkenut lentolinjalla 1631 (Helsinki-Turku-Tukholma) ja todennäköisesti Tukholmasta Malmöön jatkolentona. Sensuurin tarkistama Helsingissä (#17) ja avattu (liuska). Ostin koska eurolla sain – ei vie kokoelmaani eteenpäin.

Palmares järjestettiin Kuopion Klubilla, keskustassa, jossa arviolta 80 filatelistia ja muuta asiasta innostunutta kokoontui juhlimaan sekä näyttelyä, että Kuopion juhlavuotta. Alkumaljojen jälkeen Kuopion kerhon puheenjohtaja Risto Pitkänen kertoi savolaisen ajanlaskun erikoisuuksista ja siitä, että Kuopio lienee perustettu erilaisten laskutapojen mukaan vähintäänkin kolme kertaa ja mahdollisia merkkivuosia voisi olla jopa neljä erilaista. Tämä on yhden ajanlaskun mukainen 250 vuotta. Muistamme 1982 julkaistun 200-vuotiasta Kuopiota juhlivan postimerkin, sen julkaisustahan on vuosia kulunut 43… Ehkä Kuopiossa juhlitaan 7 vuoden kuluttua uudelleen 250 vuotisjuhlaa. Voi kuullostaa naurettavalta, mutta savolainen on jälleen ymmärtänyt yhden elämän tärkeimmistä asioista, nimittäin sen, että ”on juhlittava silloin kun pystyy”. Ja se joka juhlii useammin on todennäköisesti onnellisempi kuin se, joka juhlii vähemmän. Toki tämä spekulaatio voi olla totta tai voi olla olematta, mutta tämä olikin savolainen spekulaatio. Kuten tässä blogissa muutenkin, vastuu sen sisällön uskomisesta on lukijalla. No joka tapauksessa, puhe oli asiapitoinen ja riittävän lyhyt juhlapuheeksi. Ruoka oli erinomaista ja filatelistit iloisia.

Kuopion Klubi, pisimpään samassa rakennuksessa toiminut suomalainen klubi

Liiton puheenjohtaja Hirsmäki piti pienen kiitospuheen ja jaettiin palkintoja. Tuomariston puheenjohtaja Jukka Mäkinen kertoi arvostelijoiden terveiset – varsinaista GP:tä ei jaettu, mutta korkeimmat pisteet sai tällä kertaa Jussi Murtosaari (92p). Pisterajat olivat kohtalaisen alhaalla ja mitalit painottuivat kultamitaleihin ja vermeileihin. En nähnyt suuria pettymyksiä ja kaikki kokoelmat saivat tavallista enemmän kommentteja tuomareilta. Eli eteenpäin menemiseen tuli vinkkejä jokaiselle.

Tuomariston puheenjohtaja Jukka Mäkinen luki tuomariraportin

Lauantaina ovet avautuivat yhdeksältä ja aamutuimaan paikalla oli jo jonkin verran filatelisteja. Kokoelmiin tutustuttiin ja saatiin tuomaripalautteita. Tilaisuus päättyi kello 14, jolloin itse olin jo asemalla odottelemassa junaa. Kuopioon on pitkä matka – kotimatkan ajallinen kesto oli noin seitsemän tuntia.

Kategoriassa: Blog Avainsanoilla: asiakirja, Kuopio 250, Lehtinen, lentoposti, Mäkinen, Näyttely, Pitkänen, Sveitsi

Syksyn Hellman ja Turun Kerho

16 lokakuun, 2025 By Mikael Collan

Syksyn 2025 Hellman on taputeltu. Kohteita huutokaupassa oli vintage, militaria, raha ja filateliakohteet mukaanlukien neljä tuhatta ja jonkinlaisena puoli-uutuutena suomalaisessa keräilyhuutokauppakentässä oli myynnissä kokonaisia lavoja filateliaa. Vastaavaahan on toki nähty aiemminkin ja tästä ”genrestä” tunnetuin esimerkki on aikoinaan myyty International Youth Service (eli IYS)- nimisen kirjeenvaihtovälitysfirman varasto, jonka veroista kokonaisuutta on hyvin harvoin nähty.

Tuo ”junavaunullinen” tavaraa myytiin kertapamauksella yrityksen lopettaessa toimitilansa Turun ydinkeskustassa. Jos joku muistaa missä Pizzeria Dennis Turussa sijaitsee, niin IYS sijaitsi tuon korttelin sisäpihalla. Tässä kohtaa voitaneen jo ilman huonoa omatuntoa kertoa, että ostaja oli nyt jo edesmennyt pirkanmaalainen suurfilatelisti Juha Kauppinen. Juhahan oli mailman parhaan Etiopian postihistoriakokoelman kasaaja ja armoitettu Etiopian tuntija. Ehkä ainoana suomalaisena hän sekä puhui, ymmärsi ja kirjoitti Etiopian kieltä amharaa. Juhan kokoelmassa oli n. 25% kaikesta tunnetusta etiopialaisesta postista ennen vuotta 1900 ja kokoelma voitti kansainvälisen Grand Prixin ja on jäänyt minulle muistiin hyvin, koska mies itse kävi sen kanssani läpi Tampereella 2019. Myöhemmin Juha kertoi, että IYS tavaran osto oli hänen elämänsä paras liiketoimi. Oli kestänyt aikansa löytää sopivat ostajat, mutta tavara meni kuin menikin kaupaksi. Kun valtavia määriä laitetaan pienemmiksi eriksi ja myydään vähintään sopivaan hintaan, on melkein mahdotonta tehdä tappiota.

Mutta palataan tähän aikaan… kävin Naantalissa Hellmanin tiloissa katsomassa kohteita, koska myytävänä oli sellaista mikä M30 keräilijää potentiaalisesti kiinnostaa. Erityisesti minua kiinnostivat kaksi erää sekä yksi yksittäiskohde – samalla tuli toki katsottua myös muutamia muita kohteita. Paikan päällä oli saapuessani, maanantaina iltapäivällä, vahva Tamperelaisedustus – samalla asialla tietysti hekin, ja muutamia muita tuttuja filatelisteja. Firman toimitusjohtaja Untinen kertoi tiloja laajennetun ja yllättäen käyneen niin, että laajennus tuli heti käyttöön, koska myytävää tavaraa oli niin paljon. Huomasin, että viereiselle tontillekin oli alettu rakentaa – Naantali on vakavarainen kaupunki ja yhteydet mm. Turun Satamaan hyvät… hienoa nähdä, että toimintaa on ja sitä tulee lisää.

Kohde 2613

Kohteet jotka halusin nähdä olivat numerot 2613 ja 3424 sekä lisäksi yksittäiskohde numero 2940. Kohde 2613 oli kohdeselosteeltaan yksinkertaisesti:”Suomen meriasiamies H Gröndahlille Lontooseen 1935 – 1941 osoitettua postia eri maista erä vajaa 20 lähetystä” ja siitä oli otettu kuvia siten, että kohteen kaikista lähetyksistä oli näytillä etupuoli. Kyseessä oli siis erä, jossa samalle vastaanottajalle 18kpl lähinnä postikortteja, niin Suomesta kuin ulkomailtakin. Ensi silmäyksellä ei mitään erikoista. Huomasin kuitenkin yhden kirjeen, joka minua alkoi kiinnostaa. Käytännössä tilanne kiinnostavan kirjekuoren osalta oli se, että halusin nähdä sen kääntöpuolen ja sen, että olisiko siellä leimoja tai merkintöjä. Itse ”asia” sinänsä vaikutti mielestäni kuvankin perusteella jo aika selkeältä… jaa, että mikä asia? No se, että yksi kohteista oli Suomesta Englantiin lähetetty lentokirje ajanjaksolta ”kesä 1941”, jolloin Englantiin ei ollut Suomesta muuta yhteyttä kuin Neuvostoliiton kautta. Tämä yhteys oli auki vain siihen asti kunnes saksalaiset hyökkäsivät Neuvostoliittoon 23.6.1941 ja vetivät Suomen mukaan jatkosotaan. Postiyhteys, kuten tunnettua katkesi kahden toisiaan vastaan sotivan maan välillä.

Kiinnostava kirje

Kiinnostava kohde oli siis ensimmäisessä kuvassa ylhäällä oikealla näkyvä lentokirje. Kirjeen ulkomaantaksa oli 3½mk per 20g ja lentolisä Englantiin, koko matka lentäen, 12mk per 5g eli tässä tapauksessa yhteensä 15,50mk. Juuri tuo 15,50 kirjeeltä löytyy ja siksi tuntosarvi värähti. Taksakirja kertoo meille, että postireitti kulki Tukholman ja Moskovan kautta Bagdadiin, josta eteenpäin Etelään ja Afrikan halki Atlantin rannikolle ja sieltä Englantiin saakka. Taksakirjasta löytyy vastaavasta lähetyksestä myös kuva. Taksakirjassa kuvattu lähetys on lähetetty 21.4.41 ja sille on lyöty Bagdadissa kauttakulkuleima. Kohteessa 2613 olevalla kirjeellä ei vastaavaa leimaa löydy. Tämä saattaa tarkoittaa jotakin, tai olla tarkoittamatta. Minun pitää kaivaa alkuperäiset lähteet, eli Posti- ja Lennätinhallituksen kiertokirjeet vuodelta 1941 esille ja tutustua niihin sekä muihin lähteisiin, jotta pääsen perille siitä, että miten kirje olisi voinut muuten kulkeutua Englantiin. Ensiksi tulee mieleen vaihtoehtona se, että kirje olisi kulkenut Venäjän läpi Japaniin ja sieltä laivalla Tyynen meren yli Yhdysvaltoihin, jossa se olisi lentänyt New Yorkiin, josta se olisi kulkenut lentoveneellä Bermudan kautta Espanjaan, josta lentona Englantiin. Selvittämällä missä sensori numero 7534 työskenteli tämä kysymys aukeaa. Sensorin numero on englantilaisessa PC90 sensuuriliuskassa näkyvissä (jokaisella sensorilla oli oma numeronsa, jonka perusteella hänen työtään pystyttiin kontrolloimaan). On kuitenkin varmaa, että kirje on päässyt perille ainakin englantilaiseen sensoriin asti, koska siinä on Englannin sensuuriliuska. Kuten kuvasta näkyy takana ei, ikävä kyllä, ole mitään kauttakulku tai saapumisleimoja. Kynällä kirjoitettu teksti ”anl. 11/8/41” kertoo siitä, että se on ilmeisesti saapunut tuona päivänä ja se on ollut pakko tulla lähetetyksi ennen 23.6.1941. Oli reitti mikä tahansa, on käytetty 12mk/5g lentolisä vaikea ja kuori siksi erittäin kiinnostava.

Kohde 3423 oli laatikossa oleva M30 filateelinen näyttelykokoelma, jossa oli siis merkkimateriaalia sekä postilähetyksiä. Mukana oli myös numerokuusiloita kohtalaisen runsaasti. Kohdeselosteessa luki: ”m/30 näyttelykokoelma, johon lisätty runsaasti lisämateriaalia sivujen väliin! Mukana runsas postilähetyspuoli, ryhmiä, erikoisuuksia kuten tarttumia, laskoksia, hammatamattomia jne. Erinomainen tilaisuus jatkaa tämän kokoleman rakentamaista!”. On pakko todeta, että kohdeseloste oli aivan oikeassa. Kyseessä oli näyttelykokoelma, joka oli monteeratuilla sivuilla ja mukaan oli vuosien varrella hankittu paljon uutta. Se mikä oli tässä kuviossa parasta oli, että mukaan ei suinkaan ollut kertynyt vain tauhkaa, vaan kokoelman kerääjä oli ollut tietoinen siitä mitä pitää hankkia

3424 M30 filateelinen kokoelma lehdillä ja lisämateriaalia

Tällainen kokoelma on tietysti ”pakko” käydä katsomassa – jos joukossa olisi muutamakin sellainen kohde, joka toisi paljon hyvää omaan kokoelmaan, sen hankkiminen saattaisi olla perusteltua. Aivan kylmäksi kokoelma ei tosiaankaan jättänyt – sivuilla oli hyväleimaista hyvälaatuista materiaalia, erikoisuuksia kuten hammastamattomia merkkejä (esittelyarkeista), joitakin laskoksia ja siirtymiä, sekä useiden merkkien kuusiloita. Lähetykset olivat suurelta osin tavallisempaa tasoa, mutta joukossa oli myös muutamia helmiä. Näistä ylivoimaisesti kovimpana erittäin harvinainen sokeainkirje 30 pennin taksalla, joka oli maksettu kolmella kymmenen pennin merkillä. Lisäksi havaitsin kirjatun postikortin ulkomaille, joka on hyvin harvinainen kohde. Silmään sattui vielä kirjattu paikalliskirje saantitodistuksella, joka sekään ei ole erityisen huono kohde. Sen perusteella mitä aiemmin toteutuneita hintoja muistelin, pidin lähtöhintaa 400 euroa vähintäänkin asiallisena.

Mainitut kolme ”kanuunaa”

Kohde 2940 oli mielenkiintoinen dokumentti, jolle oli mitätöity M30 merkkejä 12 markan edestä. Taksa sopii kirjatun kirjeen sisällön todistamisen taksalle lähettämisen aikana. Tällaista taksaa en ole aiemmin nähnyt ”luonnossa” ja siksi kohde olikin erittäin kiinnostava. Mielenkiintoista oli se, että kyseessä oli kirje, jonka sisällössä ei kuitenkaan mainita mitään siitä, että postivirkailija olisi tällaisen todistuksen dokumentilla jotenkin antanut. Hiukan siis häiritsevää. Kun oli kuvattu vain etupuoli, piti tarkistaa, että josko siellä olisi jotain tähän viittaavia merkintöjä. Kohteen lähtöhinnaksi oli laitettu 20 euroa, mikä oli sellainen, että sen huutamalla, vaikka tulisi hasardi, ei päähän kohdistuva kipu osoittautuisi ylitsepääsemättömäksi. Ollessaan todennettavissa tällaiseksi taksaerikoisuudeksi kohde olisi kelpo parempaankin kokoelmaan ja harvinainen. Ikävä kyllä kirjeen takana ei ole mitään merkintöjä ja sen luonteen todentaminen täysin aukottomasti on hieman vaikeaa. Mutta jos se kävelee kuin ankka, ääntelee kuin ankka, niin onko se silti ankka? Mitäs jos se on esimerkiksi Jope Ruonasuun ankkaa esittävä haamu? Tässäpä aitouttajien kiirastuli paljastuu samaa vauhtia. Ihan pöllö tämä kohde nyt ei ole, vaikka ehkä ei ankkakaan. Samalla korostuu usein ja aiemminkin todettu tosiasia siitä, että postihistoriakohteet pitäisi ehdottomasti kuvat akummaltakin puoleltaan.

Kohde 2940 erikoinen, potentiaalisesti erittäin harvinainen

Näiden salapoliisitoimien jälkeen lähdin kotiin päin. Kotimatkalla Naantalista päätin pysähtyä Turkuun, jossa oli sopivasti Turun Postimerkkikerhon kokous, perinteiseen tapaan Kupittaan Paviljongissa, jossa nykyään toimii ravintola Pegasus. Pegasus on kuulemma päivisin lounasaikaan täyteen ammuttu, mikä tietysti on yrittäjälle hyvä asia. Jos ruoka on hyvää ja paikka sopiva – Kupittaa on rakennettu täyteen kaikenlaisia toimistoja ja asuntoja (liiallisuuksiinkin asti, sanoivat turkulaiset ystäväni) – käy kauppa joskus kuin siima. Illalla tila on Postimerkkikerhon kokouksen käytössä ja istumapaikkoja on kuitenkin hyvinkin riittävästi. Turkulaiset ottavat vierailijat hyvin vastaan ja huippufilatelisteja istui tälläkin kertaa paikalla useita.

Illan ohjelmassa oli helsinkiläisen, vai pitäisikö sanoa helsinkiläistyneen, Jukka Mäkisen esitelmä 1860-luvun leimamerkeistä. Jukka on pitkän linjan filatelisti ja hänellä on kokemusta kovien näyttelykokoelmien rakentamisesta. Aiheina miehellä ovat olleet mm. juuri leimamerkit, klassinen Kreikka ja klassinen Unkari. Kaikki näkemäni Jukan kokoelmat ovat pitkälle vietyjä ja hyvällä maulla (ja tarpeellisella rahalla) rakennettuja. Tällä hetkellä Jukan suomalaisten leimamerkkien kokoelma lienee paras koskaan nähty esitys aiheesta. Hän on myös mukana Filatelistiliiton toiminnassa ja on filateelisen toimikunnan puheenjohtaja. Esitys oli täyttä asiaa ja siinä käytiin läpi nopeasti, mutta rauhallisesti ”tärkeimmät” liittyen 1860-luvun suomalaisiin leimamerkeihin. Itsellenikin tuli (taas) paljon uutta tietoa mm. se, että korkeimmat leimamerkkiarvot ovat äärettömän harvinaisia ”kokokohteilla” ja, että venäjän kieltä ei suomalaisissa leimamerkeissä ajanjaksosta huolimatta ole käytetty lainkaan. Syynä ilmeisesti se, että niitä käytettiin vain Suomessa evätkä ne olleet käypäisiä Venäjällä koskaan.

Juhani Pietilä päivittää tilannetta, prof. Vaihekoski ja M17 mies Rannikko tarkkaavaisina taka-alalla
Useilla pöydillä oli parahultaisesti huutokohteita

Kokouksen ja esityksen jälkeen pidettiin kerhohuutokauppa. Turkulaisittain huudettavaa oli kymmeniä kohteita ja limitit vaihtelevia. Kohteiden päälle laitetaan lappu ja vain ”laputetut” menevät meklarille. Huutokauppa eteni nopeasti ja laputettujen loppu tuli vastaan vartin kohdalla. Meklari ei jäänyt haistelemaan kukkasia, vaan asia tapahtui tarpeellisella sähäkkyydellä.

Saman viikon tiistain huutokauppa jo alkoi, ensin myytiin vintagea, eli ns. vanhaa ”merkkikamaa” – kelloista kellopeleihin, appelsiineja ei ollut. Hetkellisessä mielenhäiriössä ostin 90kpl Aku Ankan taskukirjoja… koska ne olivat menossa liian halvalla. Tulivat sitten minulle. Noh… siitä onkin jokunen tovi, kun olen näihin viimeksi perehtynyt. Onneksi lähipiirissä on paljon lapsia! M30 kohteita oli myytävänä tällä kertaa tietysti etenkin M30 alueella, mutta myös erissä ja ”kenttä- ja sotilasposti”n joukossa. Filateliapuolella oli useampia kiinnostavia kohteita. Mainitsen vain mielestäni kiinnostavimpia. Ehdote 5mk Olavinlinna-merkistä oli hieno ja suurireunainen. Hieno se oli muidenkin mielestä, myyntihinta oli 580 euroa. W eli Waldhof reijitetty 25mk mottimies M30 merkki on harvinainen ja tämä Käkisalmelainen paperitehdas on reijitteellään kaikkein harivinaisimpia, ellei se harvinaisin. Hintaa tällä kertaa 540 euroa.

Myytävänä olleista postihistoriakohteista osa oli edesmenneen M30 eminenssin Hannu Kaupin kokoelmalehtiä kaikenlaisista erikoisuuksista. Näiden hinnat eivät nousseet erityisen korkealle. Sodan aikainen 3½mk diplomaattipostilähetys jäi aluksi myymättä, mutta meni satasen pohjallaan jälkimyynnistä. Kohde on postihistoriallinen erikoisuus ja satanen on siitä edullinen hinta ostajalle. Näitä saattaa joutua odottamaan kauan – siis seuraavaa, eivät ole tavallisia, ostajalle erinomainen kauppa.

Kohteen 2613, jonka kävin katsastamassa (kts. yllä) lähtöhinnaksi oli laitettu 20 euroa, mikä oli sellainen,että kohde menisi ”varmasti” kaupaksi. Huutokaupan päättyessä kohteen osalta, oli kelloon kertynyt lukema 60 ja erä vaihtoi omistajaa. Tietäen mistä oli kysymys, ei hinta vaikuta erityisen kovalta. Mikäli kohteessa ei olisi ollut ”mitään” olisi n. 3€ per sekalainen 1930-luvun lähetys Englantiin ollut nykymarkkinoilla huonohko kauppa. Kuten arvata saattaa, kohde tuli minulle – tässä kohtaa olisi lapsellista esittää muuta. Olin valmis maksamaan enemmän, mutta tällä kertaa kävi näin. Kuinka mukavaa onkaan saada omasta mielestään edullisesti jotakin (vaikka se voisi osoittautua harhalaukaukseksi myöhemmin)! Kokoelmaan mahtuva kohde on mukava saada, tätähän tapahtuu luvattoman harvoin.

Kuten niin monta kertaa aiemminkin muiden katsastamieni kohteiden kanssa kävi kuten köyhän usein käy, eli käteen jää huutokaupassa tyhjää, kun rahamiehet ”karauttavat” paikalle. Huusin kahta muuta kohdetta mielestäni korkealle, mutta kissan viikset – kumpikin meni muualle. Lomakemainen kirje vaihtoi omistajaa 380 eurolla ja kokoelmakohde nousi aina 1550 euroon saakka. On rehellisesti todettava, että tuo puolitoista tonnia ei ollut edes paha hinta, koska kohteessa oli niin paljon hyvää materiaalia! Mutta tällaista tämä leikki on… jos haluaa hyvää, niin on usein maksettava hyvän hinta. Paljon muutakin kiinnostavaa oli myytävänä, mutta kaikesta ei ehdi raportoida – on pakko levätäkin!

Kirjoittelen tätä junassa, matkalla Kuopio 250 alueelliseen näyttelyyn. Nähtäväksi jää mitä Itä-Suomessa on saatu aikaan, ennusmerkit ovat positiivisia! Mutta… Pikku-Aasin kaltaisesti totean… siitä kuulette ensi kerralla.

Kategoriassa: Blog Avainsanoilla: 1941, 5mk olavinlinna, Hannu Kauppi, Hellman, kirjattu postikortti, Kuopio, lentoposti, paikalliskirje, Turun Postimerkkikerho

Lohjan tapahtuma ja HTO

29 syyskuun, 2025 By Mikael Collan

Etenen tässä hieman epäsynkronisesti aikajanaan verrattuna, mutta kerrankos sitä ihminen virheitä tekee. Palaan tässä ja nyt syyskuun alkuun, jolloin lauantaina 6.9. Lohjan Postimerkkikerho järjesti pitkästä aikaa keräilytapahtuman. Paikkana oli Åsvalla ja käytännössä käytössä oli suuren puurakenteisen huvilan kokonainen kerros. Oma saapumiseni paikalle tapahtui vasta ”sähinän” hiljennyttyä, noin kello 15 nurkilla… tulin suoraan Kuopiosta, josta olin lähtenyt autoilemaan aamulla. Eräskin kauppias totesi, että tulit aika myöhään – kaikki meni jo! Sama kauppias kertoi, että kun ovet oli avattu oli tunnelma ollut kuin pankissa avaamisen hetkellä – suorastaan jonotusta ja kova kaupankäynti heti kättelyssä. Paras tavara oli nopeasti vaihtanut omistajaa ja tyytyväisyys paistoi kauppiaiden naamalta vielä iltapäivälläkin.

Åsvalla, jossa tapahtuma järjestettiin. Paikoitus oli vieressä ja riittävän suuri.
Eteisessä kerhon pöytä ja salissa kauppiaat.

Pöytiä Lohjalla oli ammattilaisilla Harri Kuusisto ja Vesa Järvistö, sekä Tampereelta aamutuimaan ajelleella Tero Sistolla sekä paikallisemmalla Kim Adolfssonilla. Taisi olla parilla muullakin ja tietysti Lohjan kerholla. Tarjolla oli myös kahvion tuotteita. Vaikka olin vasta ”myöhään” paikalla oli Lohjan kerhon pj. Filatelistiliiton puheenjohtaja Vesa Hirsmäki yhä paikalla, myös muutamia muita tuttuja tuli vastaan – kuten aina.

Tällä kertaa minulle kävi sillä tavalla vanhanaikaisesti, että en löytänyt juuri mitään mallin 1930 ostettavaa. Muutamalla myyjällä oli joitakin parempiakin kohteita, mm. Saksaan erikoistaksalla lähetetty 1,75mk taksainen postikortti, joka on ”aikoinaan” maksanut maltaita. Tämän kortin hinta oli alle 300 euroa, mikä ei ollut harvinaisuuteen verrattuna käsittämätön. Olen kuitenkin ollut onnekas ja minulla tällainen kohde jo oli, joten jäi ostamatta. Ostin erään erikoisen näköisen kohteen, dokumentin jolle oli leimattu venäläinen 7 ruplan merkki. Tiesin ottavani ison riskin, sillä en tutkinut kohdetta erityisen hyvin paikan päällä, esim. en suurentanut leimoja jne. Erinäisten tutkimusten jälkeen, joissa kysyin ja sain apua Tanskalaiselta tutulta ja venäläiseltä keräilijältä, on todettava, että tämä ostos meni ”ketun pesille”, sillä kyseessä on keräilijöiden vahingoittamiseksi tehty väärennös eli filunki. Leiman päiväys ei vastaa dokumentissa esitettyjä, vaan on selvästi väärä. Tämä hasardi maksoi pitkän pennin ja vaikkei se Lohjalla kauniissa syksyisessä ilmassa mieltä painanutkaan, niin jälkikäteen se hieman harmittaa. Niin ikävää kuin se onkin, uskon ettei tule jäämään viimeiseksi kerraksi kun kätöseen jää musta pekka. Keräilyssä ajoittain voittaa ja ajoittain häviää.

Vuoden kolmas HTO huutokauppa, numeroltaan 71, päättyi syyskuun loppupuolella. Tällä kertaa M30 filateliapuolella ei ollut ihmeitä tarjolla. Yksi kiinnostavimmista kohteista oli mielenkiintoinen 25p merkin siirtynyt painatus arkin reunasta. Arkin reunassa siirtymä näyttää paremmalta, vaikka kyseessä ei olekaan ”ihme”. Kohte myytiin 60 eurolla. Toinen kiinnostava oli 50/40p päällepainamamerkin päällepainaman siirtymä nelilöllä – myyntihinta ja lähtöhinta kumpikin 15 euroa.

Myytävänä oli myös laaja kuvaketunnuskokoelma, jossa oli erittäin hienosti nostettu M30 kuvakevirheet suurennoksineen esille. Kokoelma oli yli 40 sivulla ja myyntihinta alle 90 euroa oli lähinnä naurettava. Meinasin ostaa, koska oli niin halpa, mutta koska vastaava löytyy omasta hyllystä jätin väliin… mutta sormi kävi liipasimella.

Postilähetyspuolella myytiin paljon pikkuhyviä. Mielenkiintoinen oli 2mk punaisella merkillä lähetetty postikortti Egyptiin. Lähetyspaikkakunta oli Petsamo. Tämä keräsi kannatusta 16½ euron verran, ehkä siksi, että leimaus ei ollut erikoinen, vaikka päivämäärä näkyikin. Harva kohde nousi yli kolmen kympin, näistä kiinnostavin oli vuonna 1945 Yhdysvaltoihin lähetetty lentokirje, joka oli lähetetty 11.10.1945 aikana, jolloin käytössä ollut taksakombinaatio oli voimassa vain alle kaksi kuukautta. Kohde myytiin 36½ eurolla.

Kirjeen taksa 10mk ja lentotaksa USAan 18mk per 5g. Kevyt kirje on oikeataksainen. Taksa-aika 1kk 23pv.

Sodan loppuvaiheen ja heti sodan jälkeen lähetetty lentoposti ulkomaille on kiinnostavaa ja ajalta löytyy lyhyitä taksakombinaatioita. Tässä kohteessa kirjeen taksa oli 20 grammalta 10mk (1.9.1945–31.12.1946) ja suhteellisen korkea lentotaksa viideltä grammalta 18mk (1.8.1945-24.10.1945), yhteensä 28mk. Kirje on Suomessa sensuroitu vaikka sota Euroopassa olikin jo loppunut. Mitään isompia ihmeitä ei myytävänä ollut – suurempi lähetyserä meni kaupaksi 88 eurolla. On vaikea ostaa näitä, jos ei käy tutustumassa kohteisiin etukäteen.

Lopuksi pieni henkilökohtainen paljastus. Ilmoittauduin M30 postihistoriakokoelmalla Nordia 2026 näyttelyyn, joka järjestetään Espoossa toukokuussa. Viime kerrasta onkin vierähtänyt jo useita vuosia – tarkalleen ottaen viime kerta oli 2019! Kun on mukavaa aika lentää ja näköjään se menee nopeasti muutenkin!

Kategoriassa: Blog Avainsanoilla: 25p, Egypti, HTO, lentotaksa, Lohja, Nordia 2026, päällepainaman siirtymä, Yhdysvallat

Seuraava sivu »

M30 Blog

Aprillia ja pääsiäistä

Maaliskuu ja kevät tulee

Postimerkin päivä Salossa ja HTO

Kerhovierailu VNF ja SF 127.

Uusi vuosi 2026 ja SF 126.

HTO 72 ja Joulukuulumisia

Forssan keräilytapahtuma ja Merkki-Albertin 70. huutokauppa.

Kuopio 250

Syksyn Hellman ja Turun Kerho

Lohjan tapahtuma ja HTO

Loppukesän huutokauppoja ja Nordia 2025 Malmössä

Heinäkuu lipuu kohti loppuaan…

Juhannus tulee…

HTO Huutokauppa 70.

Tampereen kerhon kokous, Forssan keräilytapahtuma, Turun Kevät ja JFP:n huutokauppa

Tamcollect 2025

Merkki-Albertin huutokauppa, huhtikuu 2025

Kevään 2025 Hellman

Hannu Kauppi 1946-2025

Kevät etenee, keräily jatkuu

2025 ensimmäiset huutokaupat

Merkki-Albertin ja HTO huutokaupat

Postimerkkimessut, SF ja Forssan tapahtuma

HAFNIA 2024 – Kööpenhamina

Hellman 133.

HTO – JFP – SP

Syyskausi 2024 alkaa – Tanskan postimuseo

Etelän hedelmät

Forssan kerhon kesätapahtuma

JOEX24, Turun Kevät, Tampereen kerho, Upseerifilatelistit, JFP ja Liittokokous

Kirivaihde silmään

Alkuvuoden huutokauppakimara

Uusi merkkeilyvuosi 2024

Joulu tulee!

Postimerkkimessut, Merkki Albertin HK ja Forssan tapahtuma

Hellmanin syyshuutokauppa 2023

Syksy käynnistyi – JFP, HTO & SF

Kesä meni – filateliasyksy alkaa & terveisiä maailmalta

HTO 62 ja Forssan kerhon kesäpäivä Tammelassa

Kerhovierailut, Liittokokous ja SP-Lehden HK 112

Turun Kevät 2023

Forssan pääsiäisen tapahtuma

Merkki-Albertin 65

RiiHeX käteenjääneet ja visiitti Tampereelle

RiiHEx2023 – kansallinen näyttely

JFP, Hellman ja Riihex etkot

Kevään huutokauppoja ja postimerkin päivä

SP-Lehti ja Lahden kerhon huutokauppa

SP-Lehden suurhuutokauppa

Edellisen viimeiset ja uuden ensimmäiset

Vierailu Riihimäellä, huutokaupat ja modernin filatelian kohde

Kiireinen syyskausi

Vierailu HFF:ssa ja Hellman

Forssan kerhonäyttely ja 90-vuotisjuhla

TAVASTEX-22 (Osa 2) ja huutokaupoista

TAVASTEX-22

Hämeenlinnaa odotellessa

Syyskausi alkaa

Postia Ukrainaan ja Ukrainasta

Forssan kerhon kesätapahtuma

SP-Lehden HK 107 ja Liittokokous 2022

Huutokortti 28.

2022 Pääsiäinen Forssassa

Turun Kevät 2022

Huutokauppoja huutokauppoja!

Kairon postikongressi 1934

Hyvinkään kerhoilta

Huutokauppoja!

Vuoden 2021 viimeinen ja 2022 ensimmäinen HK

SF, HML ja HTO

SF 100 vuotta + marraskuun HK:t

Vierailu Jyväskylän kerhossa ja Merkki Albert 62.

Kirjamessut, SP-Lehden ja Vaasan HK

124. Hellman on-line

Syksy 2021: JFP, SP ja Postiljonen

Kylmän syksyn satoa

SAVOFILA 2021, M30 ehiökokoelma

SAVOFILA 2021, tapahtuma

SAVPEX 2021

Forssa, Lahti ja Helsinki ”kimara”

HTO 54. – Ei ihmetekoja

SP-Lehti ja Järvenpää toukokuussa

Lentopostia M30 keräilijän silmin

Merkki Albertin 61. HK

Hellman 120. ja live on-line järjestelmä

Järvenpään FP 20 ja HTO 53

Sinetti 144, SP-Lehti 50. ja kiinnostavaa lentopostia

Iso LaPe 2021 luettelo

Huutokortti ja SF juhla-HK

Kolmijalkainen jellona

Joulukuun HTO

Merkki Albertin 60.

Etelä-Amerikan lentotaksoista 1939-1941

119. Hellman – huutokauppa koronan varjossa

Syyskuun lopun huutokauppakvartetti

Huutokauppasyksy 2020 jatkuu

Alkusyksyn satoa

SFEX-2020 näyttely

Matkailu avartaa ja kesä kuivattaa

Tampereen Kerhoillan esitys

Suomen Filateliapalvelun 118. HK

HTO 50

M30 tietoisku on-line

Merkki-Albertin 59. huutokauppa

M30 fantasiafilateliaa

Hellman 117 Naantalissa

SP-Lehden 46. HK

HTO 49 – Kovia nousuja, mielenkiintoisia kohteita

Postimerkin päivä 2020

Lentoposti kiinnostaa

SP-Lehden ja Sinettipostin huutokaupat ja pikkuisen muutakin

2020-luvun ensimmäiset huutokaupat ja ennustukset

Vaasan Kerhon ja Abophilin huutokaupat

Oulun HK ja Marraskuun SFP

Merkki-Albert HK 58, marraskuu 2019

Lahden kerho ja Forssan tapahtuma

Postimerkkimessut 2019

Syyskuun 2019 JFP, Huutokortti ja HTO huutokaupat

Syyskuun 2019 Hellman

SP-Lehden HK 44

Sinetti 140. – Syyskauden avaus

Kesäkokous Kuopiossa

Stanley Gibbons, Lontoo

Argyll Etkin Ltd., Lontoo

Lahden kerhon HK, toukokuu 2019

JFP, Huutokortti ja SFP huutokaupat, 5/2019

Kevään 2019 VaFi- ja HTO-huutokaupat

Turun Kevät ja Argentinan ihmeet

Tamcollect 2019

Merkki-Albertin 57. HK

Joensuu 2019 ja Tamcollect ennakko

113. Hellman HK Naantalissa

90-luvun alun Filatelisteja selatessani…

HTO 45

SP-Lehti, Sinetti ja Huutokortti huutokaupat 2/2019

Taas Torontossa ja Oulun HK

Esitelmä Suomen Filatelistiseurassa 14.1.

M30 joulurauha ja 2019 ensimmäinen huutokauppa

Viikon 48/2018 huutokauppasuma

Merkki Albertin HK 56 – Marraskuussa

Forssan keräilytapahtuma, pyhäinmiestenpäivä 2018

Postimerkkimessut 2018 Helsingin Messukeskuksessa

111. Hellman HK Naantalissa

HTO 43. huutokauppa

Syyskuun alun huutokaupat

SFP:n syksyn ensimmäinen huutokauppa

KESFILA 2018 – kokoelman läpikäynti

EstEx 2018 Tallinna

Forssan kerhon kesätapahtuma Tammelassa

SFP huutokauppa 109

Toukokuun HTO huutokauppa ja M30 harvinaisuus

Huhtikuun huutokilpailut

Turun Kevät 2018

Merkki Albertin 55. huutokauppa

Kesfila 2018 käteen jääneet kohteet

Kesfila 2018 Jyväskylässä

Forssan kerhon keräilytapahtuma 31.3.2018

Hellman huutokauppa 3/2018

KESFILA 2018 etkot

Helmikuun huutokauppoja 2018

Vuoden 2018 alun huutokauppoja ym.

SP Lehden on-line HK 37

Finland Airmails 1920 – 1946

SFP huutokauppa 106 ja Huutokortti 11

Merkki Albertin 54. HK

Vaasan Filatelistien HK ja Forssan keräilytapahtuma

Vierailu Lahden kerhossa 30.10.2017

Postimerkkimessujen lauantai 28.10.2017

Hellman huutokauppa 13.-14.10.2017 Naantalissa

Vuonna 1947 julkaistut M30 merkit – kokoelma

Salon Filatelistikerhon 70-vuotisnäyttely ja keräilytapahtuma

Lahden kerhon THK 112

HTO huutokauppa #39

Sinetti-Postin huutokauppa 9/2017

Tsekin tragedia ja Puolan pettymys

Avoimen luokan M30 keräilyn buumi ympäri Suomen

SFP:n elokuun huutokauppa ja uudet tilat Naantalissa

Japanin M30 tyhjiö

Postal History of the Finnish model 1930 definitive stamps, osa 4

Finlandia 2017 – Suurnäyttely Tampereella, Osa 2

SFP huutokauppa Finlandia 2017 yhteydessä

Finlandia 2017 – Suurnäyttely Tampereella, Osa 1

HTO Huutokauppa 38 – Toukokuussa

Kaikkien M30 kohteiden tie ei vie Roomaan

Postal history of the Finnish model 1930 definitive stamps, osa 3

Postal history of the Finnish model 1930 definitive stamps, osa 2

Postal history of the Finnish model 1930 definitive stamps, osa 1

Merkki Albertin 53. ja Vaasan Filatelistien 76. huutokauppa

Hellman Huutokauppa 102

Mietteitä Liiton hallituksesta ensimmäisen vuoden jälkeen

Vierailu Tampereen kerhossa

37. HTO huutokauppa

SP-lehden huutokauppa ja muita kuulumisia

Finlandia 2017 ennakko – M30 kokoelmia FEPA näyttelyssä

Vuoden 2017 huutokauppakevään avaus SFP 101

Filateliapalvelun 100. ja HTO:n 36. huutokauppa 12/2016

Merkki Albertin Huutokauppa ja Forssan keräilytapahtuma

Stamp Forum 2016 Helsingin Messukeskuksessa

JF55 Järvenpäässä 8.-9.10.2016

HTO huutokauppa nro. 35

Lahden PK:n huutokauppa 111

Syyskuu 2016 on huutokauppakuu

SFP:n kesähuutokauppa

Forssan kerhon kesätapahtuma 2.6.2016

Nordia 2016 kuulumisia 2 – käteen jääneitä kohteita

Nordia 2016 kuulumisia 1 – oma osallistumiseni

Filateliapalvelujen huutokaupat maalis-huhtikuussa

Nordia 2016 Jyväskylässä – ennakko

Helmikuun 2016 huutokaupat ja muuta

M30 kokoelma-aiheita

SFP huutokauppa 1/2016

Gärtner Philatelic Promotion Award 2015

Joulukuun 2015 HTO huutokauppa

SFP huutokauppa 11/2015

Merkki Albertin 50. HK

30.10.2015 Forssan keräilytapahtuma

Stamp Forum 2015

Hellman huutokauppa 10/2015

Filatelian perässä Gdanskissa

Salon ja Turun keräilytapahtumat 10. ja 11.10.2015

TamCollect 2015

HTO huutokauppa 31

Syysiltoja sähköistänyttä M30 kauppaa

Vierailu Åbo Frimärkssamlarförening r.f.:n kokouksessa

Karelia Stampsin huutokauppa 9/2015

Suomen Filateliapalvelun 92. huutokauppa

Muutama sana M30 merkkien ”värierikoisuuksista”

6mk punainen – kuudes punainen leijona

Espanja – haastava maa M30 keräilijälle

Berliini ja M30

M30 ja Zeppelin

3mk punainen, viides M30 punainen leijona

HTO huutokauppa 19.5.2015 – 2/2 ”postihistoria”

HTO huutokauppa 19.5.2015 – 1/2 ”filatelia”

Lahden Postimerkkikerhon 109. THK

LAPOEX 2015 – Lahti 11.4.2015

Forssan keräilytapahtuma 4.4.2015

2½mk punainen – neljäs ulkomaan postikortille tarkoitettu M30 leijona

Vierailu Lappeenrannan kerhossa 23.3.2015

Hellman-huutokauppa 21.3.2015

Turun Kevät 2015

2mk karmiini – talvisodan ajan punainen leijona

29. HTO huutokauppa 24.2.2015

112. Sinetti Posti huutokauppa

Gärtnerin 30. on-line huutokauppa Saksassa

1½mk punainen – toinen punainen leijona

1:20mk karmiini – ensimmäinen punainen leijonamerkki

Punaiset leijonat – ulkomaan postikorttia varten suunnitellut leijonamerkit

Merkki-Albertin 48. HK

Suomen Postimerkkilehden 22. HK

Keräilytapahtuma Forssassa 1.10.2014

Lahden Postimerkkikerhon 108 HK

Italian ihmeet ja M30

SFP / Hellman HK 18.10.2014

Turun kerhon tapahtuma 12.10.2014 Kupittaalla

Salon Filatelistikerhon 35. keräilytapahtuma 11.10.2014

25mk sininen, viimeinen ulkomaan taksalle julkaistu sininen M30 leijona

HTO huutokauppa 30.9.2014 ja M30

M30 perässä Tsekin Tasavallassa, Olomoucissa

20.8.2014 päättynyt SFP:n HK ja M30

1944 pääsiäisen ”erikoistaksa” kenttäpostiosoitteisiin

M30 20mk sininen leijona

7.7.2014 Pikavisiitti Tampereella

Etelä-Satakunnan Postimerkkikerhon 70-vuotis näyttely 28.6.2014 Vammalassa

15mk sininen leijona – 40 luvun viimeinen sininen ulkomaan taksalle julkaistu merkki

M30 kohteiden etsintää Torontossa ja Montréalissa

M30 ja erikoistaksa kenttäpostiosoitteisiin jouluna 1943

12mk sininen leijonamerkki – seitsemäs sininen leijona

10mk sininen – kuudes ulkomaan kirjetaksalle tarkoitettu M30 leijonamerkki

Forssan keräilytapahtuma 19.4.2014

AboEX 2014 – vuoden 2014 näyttelytapahtuma

M30 merkkien paperin paksuuksista ja paksuuden mittaamisesta

5mk sininen – viides M30 ulkomaankirjeelle tarkoitettu leijonamerkki

Lempäälän keräilytapahtuma 29.3.2014 Ideaparkissa

4½mk sininen leijona – neljäs ulkomaan kirjeelle tarkoitettu M30 merkki

Vapaakirjeiden ja postirahavapaiden lähetysten lisämaksuja M30 merkeillä

M30 kuvioleimaus ”Kotka 26b”

Filatelistien oma sensuuri ja M30

3½mk sininen leijona – kolmas ulkomaan kirjeelle tarkoitettu M30 merkki

M30 ”kiertolaiset” 1/2

2½mk sininen leijona – toinen ulkomaan kirjeelle tarkoitettu M30 merkki

Ulkomaan kirjeelle tarkoitetut kymmenen M30 ”sinistä” leijonaa

Kotimaisen paketin varaosoitekortti

2mk mustansininen – ensimmäinen ulkomaan kirjeelle tarkoitettu M30 merkki

Turun Postimerkkikerhon keräilytapahtuma 2.2.2014 Kupittaalla

5p ruskea – M30 pieni suuri merkki

Käynti Hangossa LaPe:lla

Pikkupaketti – Saksalaisten Suomeen tuoma lähetyslaji

Joulukuussa tehtyjä päivityksiä artikkeleihin

M30 merkeillä Afrikkaan

M30 Paikalliskirje 3/3 – Neljä viimeistä taksa-aikaa 1948 – 1962

M30 Paikalliskirje 2/3 – Neljä ”keskimmäistä” taksa-aikaa 1942 – 1948

M30 Paikallispainotuote?

M30 paikalliskirjeet 1/3 – Neljä ensimmäistä taksa-aikaa 1930 – 1942

4mk Postitalo

Postiennakko-osoitus M30 merkeillä, sarjassamme ”jännä, mutta ei sittenkään ihmeellinen”

Myöhäiset M30 käytöt

M30 Blog in English

M30 Local letters 2/3 the four ”middle” rate periods

Nine day air mail rate to the UK

M30 Local letters 1/3 – the first four rate periods

Using a clipping from a stationary as postage

M30 Customs post-office order

Imperforated M30 definitives

www.malli1930.fi · M30 Blog - M30 keräilijän olohuone · Copyright Mikael Collan