Aprillipäivänä, eli huhtikuun ensimmäisenä oli kaunis kuulas ilma ja taivas sinisenä… oli erinomainen matkapäivä Tampereelle viettämään iltaa mainioiden Tampereen Filatelistiseuran jäsenten vieraana ja esitelmöitsijänä. Seuran kerhoillat vietetään Suomalaisella Klubilla, jonka ravintoloitsija on vaihtunut. Vaihtoa ei huomannut ainakaan negatiivisesti, sillä tarjottu ruoka oli maittavaa ja kaikki tuntui toimivan totutun sujuvasti. Saavuin jo hyvissä ajoin, koska aikatauluni antoi sen myöden junan saavuttua perille hyvissä ajoin. Ehdin kaikessa rauhassa ruokailemaan ja juttelemaan tuttujen kerholaisten kanssa ennen illan ohjelmaa.
Ensimmäiset kerholaiset saapuvat paikalle jo hieman viiden jälkeen ja huutokauppapöytään tutustumiseen jää parahultaisesti aikaa. Kun lähestyttiin puolta seitsemää huomasin, että penkit olivat täyttyneet lähes viimeistä paikkaa myöten, eli viitisenkymmentä henkeä oli paikalla. Aikamoisen hienoa osallistumista nykypäivänä. Pj. Valtonen kävi läpi uutiset ja paikallisen postimerkkiliikkeen omistaja Hannu Vetola kertoi tehneensä kerholle lahjoituksen – kaikki varastossa ollut keräilytuotemateriaali, ilmeisesti noin pari kuutiota keräilytarvikkeita oli vaihtanut omistajaa. Kiitettävää ja arvokasta tukea filateliaharrastajille! Nousin lauteille noin varttia vaille seitsemän ja jälkikäteen kuulin, että verkossakin oli ollut kymmenkunta etäosallistujaa.
Ennen esitelmää ehdin jo tehdä löytöjä erään kerholaisen kansiosta, johon ilmeisesti minua silmällä pitäenkin oli laitettu M30 kohteita – arvostan! Tällä kertaa mukaan tarttui lentokirje Raumalta Norjaan vuodelta 1943. Kuori on lähetetty M/S Helmi nimiselle alukselle, keittäjättärelle. Kuori on ensin lähetetty norjalaiseen yhteysosoitteeseen, josta se on lähetetty eteenpäin laivan tunnettuun osoitteeseen. Suomalainen ja Norjan sensuuri ”Ao” eli Oslo. Kuudessa päivässä on päästy Osloon asti.
Kohde on kokeneen näköinen, mutta ”sympaattinen” kaikessa karuudessaan. Varmasti aito lähetys, jossa on oikea taksa – kirje Pohjoismaihin maksoi lähettämisen aikaan 3½mk ja lentolisä kirjeelle oli 2mk per 20 grammaa. Sodanaikainen posti on kiinnostavaa ja vaikka taksa on tavallinen ja lähetyksessä ei ole mitään erikoista, niin siinä on kuitenkin juuri sopivasti elementtejä ollakseen hyvän näköinen postihistoriakohde. Hinta oli alle kymmenen euroa, mikä oli sopiva Norjaan lähetetystä kirjeestä.
Toinen kohde, jonka hankin oli kesäkuussa 1944 Sveitsiin lähetetty lentokirje, joka oli alitaksan takia mennyt lunastukseen ja lunastus oli maksettu Sveitsissä kahdella 20 rappenin lunastusmerkillä. Kuorelle oli laitettu kahdeksan markan edestä merkkejä oikean taksan ollessa 4,50mk kirjeelle ja 4,00mk lentolisän osalta – 50 penniä oli jäänyt puuttumaan. Lähetys on leimattu postivaunussa ja Suomessa on lyöty myös ”T” leimaus. Tieto väärästä taksasta löytyi myös kirjeen takaa kirjoitettuna – tämän havaitsin vasta kotona, katselin paikan päällä vain etusivua tarkasti. Kohteella oli myös kirjoitus ”75€ / 04” joka viittaa ilmeisesti hankintavuoteen ja kalliiseen hankintahintaan.
Perille Sveitsiin Zürihiin on saavuttu 24.6.1944 ja toinen lunastusmerkki on leimattu postileimalla, toinen ”ungültig” (mitätön) leimalla. Lähetys on kiinnostava sodan aikainen lentopostilähetys ja siinä on paljon hyvää. Markkinahinta tänäpäivänä ei ole sama kuin kuorelle merkitty enkä sitä joutunut kohteesta maksamaan… euron kohteesta ei kuitenkaan ole kyse. Muistan nähneeni muutamia vähän vastaavia ja silloin milloin kilpailua on ollut, on kohteen hinta saattanut nousta yllättävästikin – nyt kävi sopivasti.
Lisäys: Tutkin kohdetta hieman lisää, kun joku ”ääni” piipitti korvassa yöllä, että tämä juttu ei mennyt ihan putkeen. Totta tosiaankin… kohteella on osoitteeksi merkitty Zürich ja kun katselin leimoja tarkemmin huomasin, että ensimmäinen 20 rappenin lunastusmerkki on leimattu Zürichissa, mutta ilmeisesti se on laitettu kuorelle ennen kuin kuoren vastaanottaja on löytynyt, eli vastaanottaja ei ole Zürichiin maksanut tuota rahaa vaan kuori on lähetetty Veveniin eteenpäin ja lunastusmerkki on leimattu mitättömäksi. Vevenissä on sitten laitettu uusi lunastusmerkki ja sen vastaanottaja on maksanut. Etiäinen tiesi asiansa… kohteessa oli ylimääräinen mutka matkassa.
Esitelmän jälkeen pidettiin pienen tauon jälkeen huutokauppa. Myytävänä oli ehkäpä viisikymmentä kohdetta, joista ”oli laputetettu” ja meklattiin yli puolet. Yleisesti ottaen lähtöhinnat olivat edullisia ja muutamiin kohteisiin tuli huomattaviakin nousuja huutokaupan aikana. Hyvin kaunis S/S Suursaari leimattu M30 kohde nousi aina 60 euron hintaan saakka. Zeppelin myytiin alle 40 eurolla ja muutamia eriä meni mielestäni kovinkin halvalla. Kaiken kaikkiaan tavara oli hyvälaatuista. Tampereella on hyvä huutokauppameininki.
Pääsiäislauantaina, jo perinteisesti, järjestää Forssan Postimerkkikerho keräilytapahtuman Kuhalankadun kerhotilassa. Näin tapahtui tälläkin kertaa! Lieneekö johtunut kiivaasta tapahtuman odotuksesta vai mistä, mutta olin nukkunut tavallista huonommin ja lähdin matkaan harmaaseen ajoittain vihmaisen sateiseen aamuun unisena. Onneksi tiellä ei ollut paljon liikkujia ja matka eteni jo suurimmaksi osaksi kesäisin nopeusrajoituksin. Saavuin perille hieman ennen yhdeksää ja kuulin heti kättelyssä, että ensimmäiset ostoksille haluavat olivat olleet paikalla jo seitsemältä, ennen suurinta osaa kauppiaita. Voiko lintu olla paikalla liian aikaisin? Joka tapauksessa koko järjestöjen talo oli taas täynnä kuhinaa ja myyntipöytiä seinästä seinään.
Paikalla oli paljon porukkaa Tampereen ja Helsingin suunnasta, muutamia salolaisia ja turkulaisia. Hämeen kerhoista paljonkin. Oli taas mukava nähdä tuttuja ja jutella uusista löydöistä sekä ihmetellä maailman menoa. Tälläkin kertaa mukaan jäi vähän kotiin tuotavia. Löysin postiennakolla 1947 lähetetyn asiakirjan, joka oli maksettu 16 markan linja-automerkillä. Vaikka merkin kulma oli leikkaantunut pidän tätä 16mk merkin yksittäiskäyttöä ihan kivana kohteena. Yleensä 16mk merkkiä tavataan yksin vain kirjatulla kirjeellä kotimaassa tai Pohjoismaihin, lentokirjeillä ja toisen painoluokan ulkomaan kirjeellä. Olen nähnyt yhden kirjatun postikortinkin ulkomaille. Taksa tässä kohteessa on Asiakirja (-200g) 10,00mk ja postiennakko (-5000mk) 6,00mk eli yhteensä 16,00 markkaa – eli oikein.
Toinen kohde oli jonkinlainen erikoisuus tai filunki, miten sen nyt ottaa. Tarina kertoo, että Raippaluodon saaressa Södra Vallgrundissa puolitettiin postimerkkejä oikean painotuotetaksan saamiseksi kelirikon aikaan. Asiasta on tässä blogissa kirjoitettu aiemminkin ja tuolloin, yli kymmenen vuotta sitten, esillä oli kymmenen markan merkin puolituksia vuodelta 1948. Tässä tapauksessa kyseessä on puolitettu markan merkki, joka on mitätöity Södra Vallgrund rivileimalla ja päiväystä ei ole tältä painotuotteena kulkeneelta kortilta mahdollista havaita. Kyseessä on joulukortti. Siinä missä 2013 tarina kertoi, että vastaava kohde kuin tämä Forssasta hankkimani olisi olemassa, niin tässä tämä tarina nyt muuttui ”lihaksi”. Ei ole ensimmäinen kerta, kun postihistoriassa totuus on tarun mukaista. Kun kortti on vieläpä kahden Raippaluodon saaren osan välistä postia ja ilmeisesti naispuolisten tuttujen välistä… voi tämä olla aiemman kertomuksen kortti, tai voi olla olematta. Tässä kohtaa painotuotteen taksa on ollut siis 50 penniä ja tuon taksan pituus oli huomattava 1.12.1931–30.11.1944 eli yli kymmenen vuotta – tämä kohde lienee tullut luoduksi juuri tuona aikana. Posti ja lennätinhallitus ei koskaan sanktioinut merkkien puolittamista ja kyseessä on korkeintaan ollut ns. ”postinhoitajan erikoinen”. On ehkä haluttu miellyttää asiakkaita luomalla mahdollisuuksia. Tämä jäisi todennäköisesti paikallisten tietoon, eikä postinhoitajalle koituisi asiasta muuta kuin korkeintaan nuhteet. Toiminta on jatkunut ainakin kahden eri taksa-ajan puitteissa, joten sinänsä saattaa olla kyseessä ihan ”aitokin” juttu, mutta tätä tuskin tullaan koskaan saamaan selville. Kyseessä siis voi olla myös filatelistien kikka kolmonen.
Tapahtui myös erikoinen juttu, nimittäin erään keräilijätutun kanssa tutkimme taksoja erään myyntipöydän äärellä taksakirjasta ja tuttu oli ilmeisesti jättänyt taksakirjansa pöydälle. Kun hän huomasi, että kirja oli jäänyt sinne ja palasi sitä etsimään ei sitä löytynyt enää mistään. Taksakirja vetäisi Copperfieldit! Kirja oli päällystetty kontaktimuovilla ja lähes iskemätön – mikäli joku tunnistaa löytäneensä, toivotaan taksakirja palautettavan esimerkiksi Forssan kerhon puheenjohtajalle Kari Tapolalle tai esimerkiksi minulle. Tässä oli mystiikkaa tarpeeksi yhdelle päivälle ja lähdin tarkistamaan oliko autoni vielä paikalla. Olihan se ja pääsin onnellisesti takaisin kotiin. Kotona huomasin, että rahani olivat tehneet katoamistempun – mutta se oli tapahtunut omasta (epä)vakaasta tahdostani ja vaihdon välineen tultua käytetyksi käyttötarkoituksensa mukaisesti.
Filateelinen matkailu on mukavaa ajanvietettä. Voi tehdä löytöjä ja aina on paikalla samanhenkistä porukkaa, joiden kanssa vaihtaa kuulumisia. Selkeästi kuninkaallinen harrastus!
