malli1930.fi

JOEX24, Turun Kevät, Tampereen kerho, Upseerifilatelistit, JFP ja Liittokokous

By

Aika ei odota ketään (eng. ”time waits for no man”)… tämä ikiaikainen totuus on tullut iholle rankasti ja sen vaikutukset ovat blogin kirjoittamisen kannalta sen kaltaiset, että maailmalla tapahtuu, mutta ukkeli ei ehdi dokumentoida. Taas on tapahtunut ja tärkeimpänä epäilemättä Joensuussa järjestetty JOEX24 kansallinen näyttely – aloitan siitä!

Näyttelyn tyylikäs muistomitali

JOEX24 näyttely siis järjestettiin Joensuussa ja paikkana oli Hotelli Kimmel. Käytännössä kuvio oli siis näytteilleasettajalle ja vieraalle helpoin mahdollinen, nukkua sai samassa paikkassa missä näyttely järjestettiin. Myös Palmares oli Kimmelissä. Mitä olen saanut kuulla, oli valaistus tapetilla ollut asia – olemme ennenkin nähneet, että näyttelyissä valaistuksen kanssa on haasteita, joten sinänsä tyypillisesti kongressi tai kokouskäyttöön tarkoitetut tilat eivät valaistuksensa puolesta välttämättä aina täydellisesti näyttelylle sovi. Näkemättä en kuitenkaan ryhdy asiaa sen enempää pohtimaan, toteanpahan vain, että viimeisten useamman vuoden aikana olen ollut vain kahdessa näyttelyssä, joissa valaistus ei ole ollut lainkaan ”asia”. Toisaalta kuulin, että Joensuussa oli aivan erinomainen tunnelma ja osallistujat ja vieraat olivat hyvällä mielellä ja järjestelyt pelasivat erinomaisesti. Kaiken kaikkiaan on mennyt hyvin! Hieno veto Joensuulaisilta, kiitokset järjestäjille! Grillitietona sain kuulla myös sellaisen jutun, että Joensuun kerho sponsoroi Palmares illallista puhtaalla rahalla, sillä Kimmel ei ollut suostunut alentamaan hintaa olennaisesti vaikka kyse oli isommasta ryhmästä. Tämä heittäytyminen Joensuun kerholta on jotakin sellaista mitä vain vieraanvarainen ja ylväästi toimiva organisaatio tekee, nostan hattua!

Malli 1930 keräilyn kannalta JOEX24 tarjosi sitä kovinta M30 näyttelyfilatelian ydintä, eli valtakunnan ykköskokoelma Hannu Kaupin M30 filateelinen kokoelma ”The 1930 Definitive Issue” oli näytillä kilpailuluokassa. Hannu esittelee äärettömän kovan kattauksen niin filatelian kuin postihistoriankin osalta ja kokoelmassa erityistä on juuri se, että postihistoriakohteiden vaikeus on suurin mahdollinen. Tämä ei ole aina filateelisissa kokoelmissa tilanne, vaan useinkin joudutaan toteamaan, että vaikka merkkimateriaali on parasta A-ryhmää jää postihistoriapuolella toivomisen varaa. Hannun kokoelma sai 96 pistettä ja suuren kultamitalin ollen kilpailuluokkien korkeimmat pisteet saanut kokoelma.

M30 ehiöfilateliaa oli näytillä myös mestariluokassa, jossa saatiin nähdä Jussi Tuorin ”Finland Postal Stationery Cards 1930 –1953”, alan paras esitys joka sisältää niin korttien ehdotepainoksia kuin erinomaisen kovia käyttöjäkin. Tällä kertaa Grand Prix ei kuitenkaan napsahtanut Jussi Tuori vaan sen vei Jussi Murtosaari M1875 filateelisella kokoelmallaan. Palmares illassa oli kuulemma ollut tiukka vääntö suuresta palkinnosta, sillä Murtosaaren ja Jukka Mäkisen kokoelmat olivat kumpikin saaneet viisi tuomariääntä ja jouduttiin menemään tuomariston puheenjohtajan äänen sisältävän kuoren kautta. Erittäin tasainen kisa siis, joka tällä kertaa kääntyi yhdellä äänellä Murtosaaren eduksi. Osallistujalista löytyy alapuolelta.

NäyttelyluetteloLataa

Olisi ollut kiva nähdä M30 kokoelmia myös muilta kuin kahdelta huippukokoelmia esitelleeltä herralta, varmasti monellakin on kokoelmia mapissa – reippaasti näyttämään! Vain osallistumalla saa palautetta ja kokoelmaa kehitettyä eteenpäin!

Omalta osaltani hommassa kävi siten, että en päässyt Joensuuhun paikalle ja syy oli samaan aikaan ikävä ja vähemmän ikävä, nimittäin olin LUT-yliopiston yli 2500 henkeä vetäneessä alumni-tapahtumassa Lappeenrannassa ja vetäisin siellä nykysanastoa käyttäen hieman hyperbolisen eli liioittelevan keynote-luennon. Niille teistä joita mahdollisesti kyseinen kolmen vartin luento liittyen joihinkin ajatuksiin siitä mitä meidän pitäisi opiskelijoille opettaa ja mitä muuta tarvitaan, jotta saadaan maa nousuun, kiinnostaa – sen voi katsoa tästä linkistä.

Omasta puolestani minua jäi harmittamaan erityisesti se, että en nähnyt Jukka Mäkisen Unkari-kokoelmaa ja Esa Kärkäksen Venäjä kokoelmaa. Kuulin näyttelyssä käyneiltä, että kumpikin oli erinomainen. Myös Risto Jämsän ehiökokoelma jäi kiinnostamaan. Kaiken kaikkiaan nähtävää olisi ollut taas valtavasti.

Turun Kevät tapahtuma järjestettiin ties kuinka monetta kertaa ja tällä kertaa jo tutuksi tulleessa paikassa Tuomiokirkkosillan kupeessa seurakuntayhtymän juhlasalissa. Salon kerholaisten ryhmä lähti autolla Salon keskustasta ja vaikka elettiin huhtikuun loppua oli sakea lumisade täyttänyt ajoradat lumella. Motarilla tiet olivat hyvässä kunnossa aikaisin alkaneen sulamisen takia, mutta kesäkumeilla hitaastiajelevat kanssa-autoilijat täytyi ohittaa varovaisesti. Kuten tavallista paikalla oli joukko myyjiä, myös Ruotsista asti saapuneita ja useamman kymmenen kehyksen näyttely. Näytillä ei ollut ihmeitä, mutta kaikenlaista pientä mukavaa. Tällä kertaa myös onni oli myöden, sillä löysin joitakin kivoja kohteita, jotka päädyin ostamaan.

Näistä löydöistä ensimmäinen oli aika tavallinen lentopostikortti Helsingistä Tukholmaan vuodelta 1940, tarkemmin sanottuna toukokuulta. Kyseessä on 1,25mk keltainen M30 ehiökortti, joka oli taksan mukainen Pohjoismaihin lähettämisen aikaan ja jolle oli laitettu 50p vihreä M30 leijonamerkki postikortin lentolisän maksamiseksi. Leimaukset Helsingistä ja Tukholmasta sekä suomalainen sensuurileima. Kortti on lentänyt lentovuorolla 1631 reitillä Tallinna-Helsinki-Turku-Tukholma. Kivan siitä tekee se, että 50p merkissä on selvä tilapäisyys, eli roskan aiheuttama valkoinen läiskä siinä paikassa missä roska on painolevyllä ollut. Ei arvokas, mutta kiva huomio.

Toinen kohde jonka löysin oli 7mk postitalo-merkillä maksettu lentokirje 15.3.1945 Helsingistä Lontooseen. Kirje oli sensuroitu sekä Suomessa, että Englannissa. Lähettämisen aikaan ulkomaan kirjeen maksu oli 4½mk ja lentolisä Englantiin 2½mk. Kortilla lukee ”lentotaksan 1. pv”, mutta kyseessä on ns. vanha tieto, sillä nykyään tiedämme, että 2½mk lentotaksa Englantiin (ja Englannin kautta muuallekin Eurooppaan) alkoi 28.2.1945. Kyseessä on kuitenkin mukava yksittäispostite, joka kelpasi minulle vallan mainiosti. Muiden kohteiden muassa nämä kaksi löytöä saivat suuni niin messingille, että tyytyväisyyden ylitti vain se, että pääsi taas näkemään turkulaisia keräilijäkavereita heidän luontaisessa ympäristössään, eli Turussa!

Kävin pitämässä esitelmän Tampereen kerhossa huhtikuun loppupuolella. Tampereella on aina mukavaa, kun vastaanotto on niin ystävällinen. Pitkän linjan postikorttimies Kari Salonen oli minut kutsunut jo pitkän aikaa etukäteen ja Kari olikin vastassa kun saavuin Suomalaiselle Klubille. Puheenjohtaja Kylliäinen alusti Joensuun näyttelystä ja kuulimme muutamia havaintoja, sitten pääsin lauteille. Kerroin sekalaisia tarinoita liittyen omaan Joensuussa nähtyyn yhden kehyksen hupailukokoelmaani, sekä näyttelyeksperttien toimintaan. Paikalla oli noin kolmekymmentä innokasta ja netin kauttakin muutama kuuntelija. Illan kruunasi huutokauppa johon joku ystävällinen sielu oli tuonut muutamia M30 kohteitakin ostettavaksi. Näiden kimppuun kävin kuin sika limppuun ja suosiollisten tamperelaisten avustuksella, eli ilman vastahuutoja pystyin hankkimaan kohteet kohtalaisin hinnoin. Tampereen kerhohuutokaupassa ei mikään ole hinnoiteltu väärin, vaan kaikkien nähtävillä olleiden kohteiden lähtöhinta oli asetettu siten, että keräilijällä on mahdollisuus tehdä investointeja. Meklarina toimi Tero Sisto, joka on tunnettu herrasmies – tarkoitan tällä sitä, että silloin tällöin ihminen kohtaa toisia, jotka esiintyvät jatkuvasti vain edukseen.

Ensimmäinen löytö oli Saviolta 15.4.1939 Flemmestadiin, Norjaan lähetetty kirjattu kirje. Norja on parempi Pohjoismaa osoitemaana, mutta minua tässä kohteessa ilahdutti sen taustapuolelle laitettu sinetti, johon oli painettu ”1898 NOKIA S.G.T.O.Y” teksti – kyseessä tietysti on kuoren etupuolella näkyvä Suomen gummitehdas osakeyhtiö. Teollisuushistoria lämmittää sydäntä. Myös Oslon kauttakulkuleima on erittäin siisti. Toinen kohde, jonka sain oli vakuutettu pakettikortti, jonka mukaan oli laitettu kyseisen paketin valtakirja. Valtakirjoja tietysti käytettiin useinkin, mutta yleensä ne ovat hukkuneet matkalle – tässä kortissa valtakirja oli yhä kiinni. Kerhoillan päätteeksi käväisimme Kuopiosta asti tulleen kerhon ja kahden paikallisemman jäsenen kanssa varmistamassa, että Tampereella ei myydä laimennettua olutta. Tällainen tarkistus on syytä silloin tällöin, pyytämättä ja yllätyksenä, suorittaa – muuten baarit saattavat luulla, että voivat tehdä aivan mitä tahansa.

Tänään käväisin Upseerifilatelistien kokouksessa puheenjohtaja Kai Varsion kutsumana ja pidin käytännössä saman esitelmän kuin Tampereella. Jokainen esitelmä on kuitenkin oma yksilönsä ja Helsingissä keskustelimme aika paljon esityksen aikana. Interaktio on mukava juttu, kun yleisö ei ole valtavan suuri – hommat etenevät mukavasti ja kaikilla säilyy mielenkiinto. Kun esityksessäni otin kantaa taksoihin ja taksakeräilyyn, pohdimme kerholaisten kanssa esityksen jälkeen myös sitä, että minkälaisia taksoja on nyt käytössä ja mikä olisi mielenkiintoinen kaikkein modernimman filatelian keräilytapa. Ensimmäinen huomiomme oli, että taksoista ei ainakaan meistä kukaan tiennyt juuri mitään muuta kuin mitä kulloinkin on nähtävissä Postin verkkosivuilla. Pohdimme, että toivottavasti asiaa on dokumentoitu.

Järvenpään Filateliapalvelun huutokauppa päättyi toukokuun alkupuolella. Myytävänä oli yli kaksikymmentä M30 filateliakohdetta ja noin 130 postihistoriakohdetta! Postihistoriapuolella oli selvästi menossa kokoelman myynti, sillä suurin osa kohteista oli kokoelmalehdillä tai lehtien kappaleilla. Mukana oli muutamia ihan kiinnostavia kohteita. Kauppa kävi vaihtelevasti ja yleisimmät kohteet eivät myyneet, niiden osalta hinnat olivat rahtusen verran liian korkealla – selvästi. Myyntihinnaltaan korkeimmaksi nousi tiedustelulomake Skotlantiin, jolla etsittiin asiakirjoja sisältänyttä pakettia. Mielenkiintoisen kohteesta teki se, että tiedustelumaksun (maksettu 35mk Olavinlinna-merkillä) lisäksi tiedustelulomakkeelle oli laitettu myös 3mk M54 merkki lentomaksun maksamiseksi. On vaikeaa löytää tiedustelulomakkeita, joille lentomaksu olisi maksettu – on ilmeisesti ollut niin, että sellaiset tiedustelulomakkeet, jotka on lähetetty lentona ovat kulkeneet kuorissa ja lentomaksu on frankeerattu kuoren päälle. Olen nimittäin nähnyt lomakkeita, joilla on jopa lentopostilipuke, mutta ei merkkiä. En ole vastaavia nähnyt kuin yhden. Lähtöhinnaksi oli asetettu 50 euroa ja kohde myytiin 60 eurolla. Ostaja sai hyvän lentopostikohteen, nimittäin lentopostikokoelmiin on hyvin vaikeaa löytä lomakekohteita.

Vaikea lentopostissa lähetetty tiedustelu

Muitakin kiinnostavia kohteita oli myytävänä, mm. kaksi ulkomaan pakettikorttia, joista toinen oli lähetetty Belgiaan ja maksettu kahdella 100mk Helsinki M30 kuva-merkillä. Tämä pakettikortti myytiin 30 euron hinnalla mitä en pidä erityisen kalliina. Pakettikortti Ruotsiin, joka oli lunastettu ruotsalaisilla merkeillä myytiin 17 euron hintaan, eli edullinen oli sekin. Kirjepostikohteista jännittävimpiä olivat Intiaan lähetetty lentopostikortti ja kuvioleimalla Kotka 26b lähetetty kotimaan kirje. Intia on parempi kohdemaa, mutta 1950-luvulla, jolloin myyty kortti oli lähetetty postia sinne kulki jo jonkin verran. Kuvioleimakohde myytiin 50 eurolla ja Intian ihme meni hintaan 29 euroa.

Meklari oli hereillä ja kun myytäväksi oli laitettu kansainvälinen postiosoitus, eli harvinainen lähetyslaji, oli ymmärretty katsoa kyseisen kohteen taustapuolelle ja havaittu, että kohde ei ole koskaan kulkenut. Kyseessä oli ns. Turun versio asiasta, eli mahdollisesti postitoimistosta parempaan käyttöön otettu tai muuten lähettämättä jäänyt kv. postiosoitus. Lähtöhinnaksi tälle kokoelmaan kelpaamattomalle kohteelle oli laitettu 10 euroa ja myytäessä siitä saatiin 46 euroa. Arvostan meklarin rehellisyyttä. Oikea asia, eli varmasti kulkenut vastaava on arvoltaan ainakin nelinkertaisissa lukemissa.

SF:n huutokauppakin päättyi ja käynnissä on ainakin kaksi huutokauppaa. En tällä kertaa ennätä mennä näihin sen syvemmälle – toteanpahan vain, että postiennakko-osoituksen ajan pidennyksiä oli taas myytävänä, eli kohteen harvinaisuus tippui taas. Hinnat sitä vastoin eivät tippuneet. Kuljemme yhä 150 euroa plus hinnoissa näiden kohteiden osalta.

Filatelistiliiton liittokokous järjestettiin Helsingissä viime viikonloppuna lauantaina. Asialistalla olivat tavanomaiset asiat kuten menneen vuoden läpikäynti toiminnan ja talouden osalta. Kuten jo etukäteen tiedettiin Liitto teki taloudellista tappiota. Budjetoitu tappio oli luokkaa 16 tuhatta euroa, mutta toteuma oli ”vain” luokkaa 11 tuhatta. Tässä auttoi erään lopettaneen kerhon lahjoitus Liitolle, mutta joka tapauksessa hallitus oli onnistunut laskemaan kuluja suunniteltuakin enemmän. Vuoden 2024, eli kuluvan vuoden osalta tilanne on sen kaltainen, että odotetaan positiivista toimintavuotta rahatilanteen osalta ja Liitto siirtyy voitolliseksi jälleen. Tämä onkin muutaman huonon vuoden jälkeen hyvä asia. Asian, eli positiivisen taloustilanteen myös vuodelle 2025 sinetöi se, että liittokokous hyväksyi hallituksen esityksen jäsenmaksujen pitämisestä samoina myös ensi vuodelle. Asia sai kuitenkin kilpailevan ehdotuksen, kun Paraisten kerhon verkon kautta kokoukseen osallistunut delegaatti ehdotti kerhojäsenmaksun laskemista viidestä eurosta kolmeen euroon per jäsen. Sama herra ehdotti samaa asiaa vuoden 2023 liittokokouksessa. Ehdotus sai tukea Lapin Postimerkkeilijöiltä. Asiasta äänestettiin – vain kaksi ääntä oli jäsenmaksujen laskemisen kannalla, muut kannattivat maksujen pitämistä samoina kuin tälle vuodelle oli sovittu.

Etukäteen kiinnostavin liittokokouksen asialistalla ollut asia olivat henkilövalinnat. Näin siksi, että puheenjohtajana toiminut Petteri Hannula oli jo hyvissä ajoin ilmaissut halukkuutensa siirtyä entisten puheenjohtajien joukkoon ja näin puheenjohtajan paikka oli avoinna. Puheenjohtajaksi oli suostumuksensa antanut ja tukea useammalta kuin yhdeltä jäsenyhdistykseltä saanut Lohjan Postimerkkikerhon puheenjohtaja Vesa Hirsmäki. Vesa oli ainoa ehdokas ja hänet valittiin uudeksi puheenjohtajaksi ilman äänestystä. Ennen valintaansa Vesa esittäytyi liittokokoukselle ja kertoi omasta keräilystään ja taustoistaan lyhyesti. Onneksi olkoon valinnasta ja tervetuloa uudeksi puheenjohtajaksi Vesa. Puheenjohtajan valinnan jälkeen vuoroon tuli kolmen vapaan hallituspaikan osalta hallituksen jäsenten valinta. Vaalinvaliokunta oli tehnyt jo etukäteen ehdotuksen kolmesta henkilöstä (Berg, Blomster ja Dunkel) ja kokouksessa neljäs henkilö, Jukka Mäkipää ilmaisi halukkuutensa jatkaa hallituksessa ja hän sai jäsenyhdistyksen kannatuksen. Näin kolmeen paikkaan oli neljä halukasta ja suoritettiin äänestys. Äänestys suoritettiin suljettuna lippuäänestyksenä paikalla olevien delegaattien osalta ja nettiäänestyksenä verkon kautta mukana olevien delegaattien osalta. Äänestykseen varattiin noin 20 minuuttia aikaa, jonka jälkeen äänestysaika loppui. Ilmeisesti verkkoäänestys ei kaikkien etänä olleiden delegaattien osalta onnistunut tämän ajan puitteissa, koska Paraisten kerhoa edustanut delegaatti haistatti verkon kautta ”paskat” liittokokoukselle niin sanotusti suorassa lähetyksessä ja ilmoitti poistuvansa kokouksesta. Lieneekö aiemmin koettu rökäletappio kerhojäsenmaksuunkin liittyen kuumentanut tunteita jo valmiiksi sellaisiin lukemiin, että homma ns. paloi kiinni.

Kun hieman myöhemmin saatiin ääntenlaskijoilta tulokset voitiin todeta, että vaalivaliokunnan ehdottamat kolme henkilöä olivat tulleet valituksi hallitukseen. Jukka Mäkipääkin sai runsaasti luottamusta, 21 ääntä, joka oli kuitenkin kolme ääntä vähemmän kuin kolmanneksi eniten ääniä saanut hallitukseen valittu. Valintojen jälkeen tehtiin muutamia muutoksia liiton sääntöihin ja kokous saatiin vietyä loppuun alle kolmessa tunnissa, mikä oli helpotus edellisen kerran lähes viiden tunnin maratoonin kokeneille.

Järjestöfilatelia on hienoa, tunteet käyvät kuumina ja ”tehdään ja saadaan ystäviä”. Aikuiset ihmiset ovat aivan tosissaan, mikä kuvastaa intohimoja, joita harrastukseemme liittyy – välillä käytöstavatkin unohtuvat. Siitäkin huolimatta ja ehkä juuri siksi päätimme muutaman kokousdelegaatin kanssa katsoa asiota suurpiirteisesti ja keräsimme kolehdin kymmenjäseniselle Paraisten kerholle. Lähetän kolehdin annin, 20 euroa tällä viikolla postitse kerhon osoitteeseen ja näin varmistamme, että Paraisilla kerhojäsenmaksu on vuonna 2025 kolme euroa per jäsen, ellei kerho jäsenmaksun tasosta johtuen nyt päätä erota liitosta. Siinäkään tapauksessa emme halua lahjoitusta takaisin, vaan tällöin toivomme, että Paraisilla käytetään raha johonkin hyvään tarkoitukseen, esimerkiksi Clint Eastwoodin ”Vain muutaman dollarin tähden” elokuvan hankinta ja kerhon sisäinen elokuvailta voisi saada saariasukit paremmalle tuulelle, kukaties liittymään liittoon uudelleen.

Turun Kevät 2023

By

Kevät tekee taas tuloaan ja siitä varma merkki on Turun Kevät tapahtuma, joka tänä vuonna osui tälle päivälle ja huomiselle, eli tarkemmin sanottuna 22.-23.4.2023. Tilaisuuden järjestämispaikkana on Turun Seurakuntien juhlasali aivan Aurajoen kupeessa Kirkkosillan kohdalla. Kävellessään autolta paikalla on mahdollista ihailla suomalaista kulttuurimaisemaa parhaimmillaan, siis Turun tuomiokirkkoa ja sen miljöötä, joen toiselta puolelta käsin. Sitten viimekerran on yksi asia muuttunut, nimittäin kaikki lähitienoiden parkkipaikat ovat muuttuneet rahanimentäkoneiksi Turun kaupunkimolokin loputtomaan kitaan. Näin Salolaisena, eli ollen kotoisin kaupungista, jossa ei ole ainuttakaan maksullista parkkipaikkaa… tämä tietysti tuntuu pahalta. Kun ”sakkoa” maksetaan peltilehmän paikoittamisesta on kyseessä tietysti suorastaan elämän iloa vähentävä asia. Jätämme jälleen aforismit sikseen ja siirtykäämme itse asiaan, eli tilaisuuteen.

Kuten asiaan kuuluu paikalla oli näyttely, jossa oli näytillä useita kokoelmia niin kortteja kuin merkkejäkin. Ei kuitenkaan mitään erityisesti M30 kiinnostavaa, mikä tietysti oli harmi, mutta ei varsinaisesti himmentänyt muuten hyvää fiilistä. Myyjiä paikalla oli parisen kymmentä, mikä myöskin on tietysti hieno juttu – tavaraa oli taas saatavilla runsaasti ja kuten tavallista, hinnat vaihtelivat pöydästä toiseen. Mielestäni runsas myyjien määrä on merkittävä hyöty harrastajalle, erityisesti jos mukana on myyjiä, joita ei usein näe. Tällöin on jonkinlainen mahdollisuus tehdä myös löytöjä, mikä onkin ehkäpä keräilyn suurin suola. Kuvista on mahdollista nähdä, että Turun kerholla on käytössään ns. A kehykset, joissa jokaisessa kehyksessä on paikka kolmellekymmenelle kokoelmalehdelle, eli kahdelle näyttelykehykselle. Tämä eroaa Liiton kehyksistä, joissa on paikka 16 sivulle per kehys. Jakokin on erilainen 5*3 eikä 4*4. Mikäli kokoelmaan sijoittaa A3 sivuja tai koko kokoelma on tehty A3 sivuilla asialla on merkitystä, muuten tällä asialla ei ole juurikaan merkitystä.

Saavuin parin Salon kerhon jäsenen kanssa paikalle jo ennen virallista aukiolon alkamista ja paikalla oli jo tuolloin jonkin verran väkeä ja kaikki kehykset valmiina. Eli päästiin aikaisuudesta huolimatta välittömästä kiinni itse asiaan. Pikainen kokoelmien läpikäynti ja sen jälkeen tutkimaan myyntipöytiä… Mitä sitten tällä kertaa löytyi? Olin yllättynyt positiivisesti, nimittäin ihan mukavasti löytyi kaikenlaista, myös M30 kohteita.

Nappasin eräältä pöydältä postivaunuleimalla leimatun kotimaassa lähetetyn aivan perus kuoren. En tiedä oikeastaan miksi, mutta hiukan teki mieli tutkia kohdetta ja postileimaa. Olen aiemminkin todennut, että osaamiseni junaleimojen osalta on huonoa ja siksi ajattelin yrittää sivistää itseäni ostamalla kohteen, jotta olisi ”pakko” selvittää mistä on kysymys. Eli tuumasta toimeen: Kohteella on hyvin yleinen 2mk karmiini M30 leijonamerkki ja taksa on kotimaan kirjeen taksa kaksi markkaa. Määränpää on Viipuri, Papula. Leimaus on 23.4.1937 junaleimalla p.vaunu 24, joka aivan erinomaisen (jos saan kehua) Antti Lehmuksen ja Olavi Helmisen ”Postia Junalla” kirjan mukaan ollut käytössä 1.2.1928-16.3.1940 rataosuudella Pieksämäki – Eilisenvaara. Leima ei suinkaan ole harvinainen, vaan yleinen ja ym. kirjasta käy ilmi, että sen käyttöaika on ollut pitkä, 3.4.1928-15.9.1951! Kyseessä on 25mm halkaisijaltaan oleva leima ja sen tunnistenumero on 24.4.03. Kun kohteita määritellään, on tällainen tieto avuksi ja antaa mm. tuomareille käsityksen siitä, että vihkiytyminen on hyvällä tasolla, kun on ”edes” jaksettu katsoa kirjasta, että mitä kohteella oikeastaan tapahtuu. Saadaan lisäväriä kohteisiin, vaikka niillä olisi muutakin meneillään. Tämä kohde maksoi yhden euron, eikä se varmasti arvokkaampi olekaan. Rautatieleimoja vaikuttaa olevan edullisesti saatavilla euron laatikoissa niiden kerääminen on varmasti mielekästä puuhaa, varsinkin kun referenssi löytyy kirjasta. Kaiken keräilyn ei tarvitse olla erityisen kallista.

Toinen ostamani kohde on kotimaan lentopostia Kuusankoskelta Maarianhaminaan vuodelta 1950. Kyseessä on firmaposti Pohjoismaiden Yhdyspankkiin, eli pankkiin, joka yhdistyi Kansallisosakepankin kanssa 1996 ja muodosti Merita-nimisen pankin. Merita oli aina mielestäni aivan täysin epäonnistunut nimi pankille… mieleeni tuli jonkinlainen kahvipaketti, ei suinkaan mikään finanssikeskus. Nimi ei kuitenkaan jäänyt erityisen pitkäikäiseksi, sillä jo vuonna 1997 Merita yhdistyi ruotsalaisen Nordbankenin kanssa ja sai nimen Merita-Nordbanken… eli vielä kammottavamman sanahirviön. Kun pankkiin yhdistettiin vielä Tanskalainen Unibank ja norjalainen Christiania Bank og Kreditkasse oli syntynyt laajempi Pohjoismainen pankki ja sen nimeksi muodostui vuonna 2000 Nordea. Suomessa nimi otettiin käyttöön vuonna 2002. Sinänsä oli jonkinlainen sääli, että vanhat nimet joutuvat unholaan, sillä sekä Yhdyspankilla, että Kansallisosakepankilla oli pitkä historia suomalaisessa pankkimaailmassa ja näidenkin yritysten pankkimiehiä on aina ollut mukana myös filateliassa! Nykyisistäkin näyttelyfilatelisteistammekin osa on ns. pankkimiehiä. Pankit ovat aina lähettäneet paljon postia, tunnetaankin paljon hyviäkin pankkien lähettämiä kirjeitä lähestulkoon kaikkialle maailmaan. Tämän kertainen kohde on pikana lähetetty lentokuori ja sen taksa muodostuu kirjeen (per 20g) taksasta (1.7.1950-31.12.1951) 20,00mk + pikalisästä (1.1.1948-31.12.1951) 25,00mk + lentolisästä (1.10.1942-31.12.1962) 2,00mk ja on näin ollen yhteensä 47,00mk. Kotimaan lentopostilähetykset, joille on maksettu lisämaksuja ovat aina hieman parempia kohteita. Tästä jouduin pulittamaan setelirahaa.

Muuta löytynyttä olivat Englantiin vuonna 1936 lähetetty lentokirje ja Sveitsiin 1943 lähetetty kirje. Lentoliikenne oli 1930-luvun puolessa välissä jo vilkasta ja yöpostilennoilla, joita lennettiin kesäisin, kulki myös lentolisämaksuton posti lentäen reiteillä Eurooppaan. Vuonna 1936 suomalainen lentoposti kulki yhä ponttoonikoneilla Ruotsiin ja Viroon, koska maakenttiä oli olemassa vasta Turussa. Malmin kenttä valmistui juuri vuonna 1936 kovan kiireisen rakentamistyön jälkeen. Nimittäin Tukholman Bromman kenttä oli valmistunut aiemmin 1936 ja sieltä oli ajatus lentää Suomeen nimen omaan maakoneilla… ja asia ei voinut edetä ennen kentän valmistumista. Ensimmäinen ulkomaalainen kone laskeutui Malmin kentälle 16.12.1936 ja se oli ABA:n Junkers Ju 52 3M ”Södermanland”, josta tässä blogissa juuri edellisessä kirjoituksessa oli puhetta. No siinä missä Ruotsissa 1936 jo pitkälti lennettiin maakentiltä oli Suomi yhä lähtökuopissaan ja Englantiin lähetetty kirje, josta nyt siis puhutaan, lensi Suomesta ensimmäisen lentonsa ponttoonikoneella. Leimasta käy selvästi ilmi, että lähetyspäivä on 21.10.1936 ja kellonaika 15. Kaivamme esiin vuoden 1936 kiertokirjeet ja katsomme sisällysluettelosta lentopostia käsittelevien kiertokirjeiden numerot. Ensimmäinen asiaan liittyvä kiertokirje on numero 45/1936, joka kertoo meille, että ilmapostin kuljetus reitillä Tallinna-Helsinki-Turku-Tukholma yhdistyy yöpostilinjoihin välillä 1. toukuuta – 3. lokakuuta. Eli ”ohi meni”, nimittäin kirjeemme on lähetetty 21.10.1936 ja ei siis kulkenut näillä linjoilla. Asia tietysti ei ole niin ”polttava” sillä lentolisä on maksettu ja kirje kulki maksimaalisesti lentona – mikäli kyse olisi muusta kuin lentomaksu-maksettu kirjeestä, olisi ns. peli pelattu ja kirje olisi mennyt eteenpäin Tukholmasta junalla. 16.10.1936 siirryttiin linjaan Helsinki-Turku-Tukholma, eli Tallinna putosi pois. Joka päivä lennettiin Helsingistä 13.45 ja oltiin Tukholmassa 15.30. Tämä siis tarkoittaa, että kun kirje on leimattu klo. 15 se lensi vasta leimaamista seuraavana päivänä, eli 22.10. Mutta eipä hosuta, nimittäin KK 88/1936 kertoo, että ”komento takaisin” – yölennot jatkuvat vuoden 1936 loppuun saakka ja KK 45/1936 mainitut linjat toimivat vuoden loppuun asti. Tämä tarkoittaa sitä käytännössä, että kirjeemme on kulkenut 22.10. ensin reitillä (Tallinna)-Helsinki-Turku-Tukholma lähtien Helsingistä klo 13.45 ja ollen perillä Tukholmassa 15.30 ja jatkanut yölennolla Tukholmasta eteenpäin reitillä Tukholma – Kööpenhamina – Hannover – Köln – Lontoo klo 19.40 ollen perillä Lontoossa viideltä aamulla 23.10.

Tunnemme Englantilaisen postin tehokkuuden ja suuhumme tulee suorastaan lontoonrakeiden anismainen lakritsinen maku, kun kuvittelemme postinkantajan kantavan kuorta kohti Knightsbridgen hienostoaluetta ja sujauttavan sen Wilton Place 37:ssä sijaitsevan asuintalon postiluukusta sisään. Paikka on aika lähellä Buckingham Palacea, jossa henkilöt, joilla on ns. enemmän rautaa kauluksessa kuin allekirjoittaneella asustelevat ja juovat teetä. Jätetään asian mehustaminen sikseen ja siirrytään seuraavaan kohteeseen, joka on siis 1943 Sveitsiin kulkenut lähetys. Kuten olemme Filatelistista saaneet lukea oli Sveitsi maa, johon postiyhteys säilyi käytännössä koko sodan ajan, lukuunottamatta hyvin lyhyttä keskeytystä vuonna 1945. Asia on jollakin tapaa uskomaton, nimittäin kaikkiin muihin maihin pl. Ruotsiin posti keskeytyi pidemmäksi aikaa. Tämä ei kuitenkaan tee kohteesta mitenkään erityistä, nimittäin postia Sveitsiin tunnetaan sodan ajalta jonkin verran. Leima kertoo kirjeen tulleen lähetetyksi 15.12.1943 Helsingistä. Sensuurissa on käyty, ja numero on 24, joka oli käytössä Helsingissä. Taksa Sveitsiin oli ulkomaan taksa, joka oli lähettämisen aikaan 4½mk. Joskus vastaavia kohteita näkee kovilla hinnoilla myynnissä. En oikein tiedä miksi. Ei kannata maksaa liikaa.

Mukaan tuli muutakin, kaiken kaikkiaan oikein mukava reissu Turkuun. Parasta antia oli tietysti tavata keräiiljäkolleegoita ja vaihtaa kuulumisia. Lohileivät ja kahvikin maistuivat. MUTTA pakko on antaa palautetta siitä, että leipien hinta oli lähtenyt käsistä. Vaikka on selvä, että halua on tukea yhteistä harrastusta, niin olisi syytä pitää kohtuus mielessä! Kun ne parkkimaksutkin ovat tulleet mukaan kuvioon. Tämä on sitä inflaatiota nyt!

Turun Kevät ja Argentinan ihmeet

By

Turun Kevät – tapahtuma järjestettiin tällä kertaa Turun Seurakuntien juhlasalissa aivan Turun Tuomiokirkon vieressä toisella puolella jokea. Kuten tavallista tapahtumaan liittyi näyttely sekä useita myyntipöytiä ja kahvitkin sai paikalta ostaa. Saavuin paikalle noin kello kymmenen ja sisällä oli jo kohtalainen kuhina, Turun kerhon jäsenten lisäksi paikalla oli jo paljon muitakin uteliaita mm. Helsingistä aamutuimaan lähtenyttä porukkaa. Keli oli lämmin ja aurinkoinen, yli 20 asteinen ja Aurajoki lipui verkkaisesti kohti merta keväisesti vihreänä.

  • Juhlasalin aulan myyntipöytiä
  • Takanurkan pöytiä
  • Kehykset ja Liiton hallituksen jäsen Mäkipää

Näyttelyn osalta mieleen jäi Risto Pitkäsen lukkaripostia käsittelevä yksi kehys, jossa kerrottiin ja kulkenein kirjein demonstroitiin tätä vähemmän tunnettua postinkuljetustapaa. Lisäksi Mika Vaihekosken Tampereellakin näytillä ollut M17 aiheinen kokoelma oli esillä. Kokoelmia oli yhteensä 60 kehyksen verran.

Minua ei tällä kertaa lykästänyt, en löytänyt ainuttakaan kohdetta omaan kokoelmaani, tai edes mitään kiinnostavaa M30 tavaraa, vaikka muutaman kohteen ostinkin – ajattelin ”potentiaalisesti” kavereita, joille ehkä joku löydöksistäni kelpaa… Oli kuitenkin mukava taas tavata Turun kerhon jäseniä ja vaihtaa- ja pohtia kevään kuulumisia.

Vaikka Turussa ei ehkä ollutkaan runsauden pulaa M30 kohteista oli argentinalaisessa Guillermo Jalilin omistamassa Philatino-huutokaupassa myytävänä muutamia kiinnostavia M30-kohteita. Näistä paras oli ilmeisesti alunperin 21.8.1940 Suolahdesta ja Turussa 22.8.1940 leimaten lähetetty, Tukholman kautta Buenos Airesiin, Argentinaan kulkenut erittäin painava lentokirje. Kohteesta tekee erityisen se, että sodan aikaista lentopostia (tai ylipäätään postia) Etelä-Amerikkaan tunnetaan suhteettoman vähän. Syynä tähän on se, että postin kuljetusreitit kulkivat (tai olisivat kulkeneet) sodassa eri puolilla olevien valtojen alueiden läpi ja olivat siksi poikki.

Painava lentokirje Suolahdelta 21.8.1940 Buenos Airesiin, Argentinaan. Suomen sensuuri. Taksa: Kirje ( 240-260g ) ulkomaille (1.11.1936 – 30.9.1942) 27,50mk + kirjeen lentolisä (per 5g) Argentinaan(1.4.1938 – 8.9.1940) 22,00mk*50 = 1127,50mk. Harvinainen, painava. Oikeudet kuvaan omistaa Philatino-huutokauppa.

Kuorella oli yhteensä 45 kappaletta M30 25mk puunhakkaaja merkkejä sekä yksi 2,5mk sininen M30 leijonamerkki, eli yhteensä 1127,5mk edestä merkkejä. Kirje on painoltaan ilmeisesti 245-250g, mikä tekee siitä hyvin painavan, lentolisiä on maksettu 50 kappaletta.

Kohteen lähtöhinnaksi oli merkitty 100 dollaria mitä pidin kohtalaisen sopivana. Ulkomailla usein laitetaan suomalaiselle tavaralle korkeitakin lähtöhintoja, korkeampia kuin Suomessa. Tällä kertaa lähtöhinta osoittautui alhaiseksi toteutuneeseen hintaan suhteutettuna. Itse huutelin mukana jonkin matkaa, mutta kävi nopeasti selväksi, että kohteesta taisteli paljon isompia poikia kuin allekirjoittanut. Katsoin huutokaupan tilannetta viimeisen kerran ennen aamuneljän päätösaikaa noin kello 22 edellisenä iltana ja hinnaksi oli tuolloin muodostunut 1045 dollaria. Tämä oli myös huutokaupan päätöshinta – ostajalle tulee tähän päälle vielä 10% huutoraha, sekä kuljetuskulu, eli kohteen hintaa on euroina yli tonnin. Mielestäni aivan hurja hinta! vaikka kyseessä onkin erittäin hyvä lähetys.

Samassa huutokaupassa oli myytävänä myös muutama erä muitakin suomalaisia Argentinaan menneitä kohteita, joihin kaikkiin tuli huutoja, näiden hinnat eivät kuitenkaan lähteneet yhtä kovaan nousuun kuin huutokaupan huippukohteen. Tästä nähdään mikä on Internetin mahti ja merkitys myös postihistoriakeräilyssä – kaikki maailman huutokaupat ovat ”käytettävissä” kun kohteita haalitaan. Tulee olemaan mielenkiintoista nähdä missä nyt huippuhintaan myyty kohde seuravan kerran nähdään.


Turun Kevät 2018

By

Turussa järjestettiiin toissaviikonloppuna Turun Kevät postimerkki ja postikorttitapahtuma. Järjestäjänä totutusti Turun Postimerkkikerho (TPK). Paikkana oli jälleen Puolalan koulu aivan Turun kauppatorin läheisyydessä Kauppiaskadulla. Tällä kertaa keli oli mitä parhain, noin kahdentoista asteen aurinkoinen kevätsää kiidätti Salon kerhon jäseniä kohti Turkua. Salon kerholaiset olivat lähteneet prameasti isolla bussilla liikenteeseen – mikä toki ei riippunut kerhosta, vaan oli liikennöitsijän valinta. Mukana oli, harvinaista kyllä, myös kaksi alle kymmenvuotiasta vierailijaa – Salon kerhon epävirallinen nuoriso-osasto! Kun saavuimme Turkuun näimme toisen bussilastillisen ihmisiä, ilmeisesti Porvoosta juuri saapuneen samaan tapahtumaan – tämä kertoo siitä, että tapahtumiin tullaan kaukaakin, joten kiinnostusta riittää. Uskon päivän aikana porukkaa käyneen kolmatta sataa.

Yllä: Salolaisten ”pikkubussi” ja ryntäys bussilta tapahtumaan Kauppiaskadun aamuauringossa

Postikorttiyhdistys Apollon pj. Nina Vainio ja Turun Postimerkkikerhon pj. Matti Lempiäinen avasivat tapahtuman lyhyellä tervetuliaispuheella ja homma lähti sen jälkeen ”virallisesti” käyntiin. Heti aamusta oli paikalla useita kymmeniä innokkaita keräilijöitä. Myyjiä oli parisen kymmentä ja tarjontaa kaikenlaista. Ruotsista asti oli saavuttu myymään postikortteja ja merkkejä – eräällä myyjällä oli edullisia kansioitakin myytävänä. Näyttelykehykset oli laitettu pystyyn Puolalan koulun jumppasaliin ja näytillä oli pääasiallisesti postikortteja ja aihekokoelmia, mukana oli toki muutama postimerkkikokoelmakin. Perinteisesti oli järjestetty parhaan kokoelman valinta äänestyksellä – lauantaina, kun kävimme ei ollut tietenkään tiedossa voittajaa.

Yllä: Kuva tapahtumasta – paljeovien takana on jumppasali, jossa kehykset olivat pystyssä – etualalla myyntipöytiä

Kävin läpi muutamia laatikoita M30 kohteita etsien, en odottanut löytäväni mitään erikoista, mutta kun sitä ei koskaan tiedä mitä mistäkin löytyy. Löysin kuitenkin kaksi kohdetta, jotka päätin kummatkin kotiuttaa euron kappalehintaan. Toinen kohteista on Olympiavuonna 1952 Ranskaan lähetetty kirje, M30 25mk sinisen merkin singlenä, eli tarkoituksen mukaisena käyttönä. Kuori on kokeneen näköinen, mutta silti mielestäni euron arvoinen. Näitä 25mk merkkejä on kahden värisiä, vaalean sinisiä ja sinisiä – tämä kyseinen merkki on tavallinen sininen. Kyseessä oleva merkki oli viimeinen M30 julkaisu, yhdessä kolmen muun merkin kanssa.

Yllä: Kirje Kotkasta 31.3.1952 Pariisiin Ranskaan. M30 25mk sininen single. Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille (1.1.1952 – 31.5.1956) 25,00mk. Käyttötarkoituksen mukainen käyttö.

Toinen noukkimani kohde on 15mk / 12mk punainen ”Carte Postale” Ruotsiin lähetetty päällepainamaehiökortti. Punainen väri kertoo siitä, että kortti oli tarkoitettu kansainväliselle postikorttitaksalle, joten kyseessä ei ole tälle kortille optimaalisen hyvä käyttö – Ruotsia ei lasketa ”ulkomaaksi” vaan se tulee postikorttien taksa-asioissa käsittää Pohjoismaana, jolle oli oma ”ulkomaista” eriävä taksansa. On kuitenkin sen verran ”armahdettava”, että todetaan Pohjoismaiden ja ulkomaiden postikorttitaksan olleen kortin lähetysaikana saman suuruisen! Otin tämän kuitenkin ”pois kuleksimasta”, koska minulla ei tälle ehiölle ole mitään erityisen hyvää käyttöä. Kohteen leimat ovat lähinnä ”kauhufilmitasoa”, onneksi sentään leiman päivämäärä ja paikkakunta on mahdollista saada selville. Olen alkanut hieman opetella näitä M30 ehiöitä ja yritän laittaa niitäkin sivuun – tietoa on kuitenkin saatavissa huomattavasti paljon vähemmän kuin M30 filateliasta, tässä onkin mahdollisuuksia tehdä tutkimusta ja selvittää erilaisia asioita M30 ehiöihin liittyen. Kuten tässäkin blogissa on uutisoitu, myytiin maan ehkä paras M30 ehiökokoelma Hellman huutokaupoissa tänä keväänä – toivottavasti tuo kokoelma nähdään kolmen vuoden karenssin jälkeen entistä ehompana näytillä jossakin näyttelyssä.

Yllä: Punainen 15mk / 12mk ehiökortti 8.5.1952 Helsingistä Uppsalaan Ruotsiin. Taksa: Postikortti Pohjoismaihin (1.1.1952 – 31.5.1956) 15,00mk.

Vaikka M30 rintamalla oli tällä kertaa hiukan köyhää, löysin tapahtumasta yhden kiinnostavan M11 / M17 sekapostitteen, vakuutetun kirjeen Ruotsiin toukokuulta 1918. Kyseessä on varsinainen reuhake, revennyt ja ruma, mutta postihistoriallisesti kohde on sitäkin parempi. Nimittäin toukokuussa 1918 oli maata repinyt sisällissota juuri päättynyt ja olot olivat normalisoitumassa. Elettiin vielä Venäjän valta vahvasti muistaen, osa postitaksoistakin oli vielä ruplamääräisiä (tässä tapauksessa ulkomaan vakuuttamisen taksat) vaikka suurin osa oli toki jo muuttunut markkamääräisiksi. Lisäksi oli voimassa määräys, että kotkamallisia merkkejä ei saa enää käyttää. No yhdistelmä oli vaikea ulkomaan vakuutusten takia, sillä ruplamääräiset taksat piti jollakin tapaa kääntää markkamääräisiksi ja käännöksen tulos saattoi olla viidellä jakamaton pennimäärä – juuri näin oli tällä ostamallani kirjeellä. Kuorelle oli laitettu yhteensä 1,62mk merkkejä, joista tuo 2 penniä M11 keltaisella 2p merkillä. Taksa vakuutukselle oli ruplamääräinen 12 kopeekka per 300 kultafrangia. Kun kirjeen vakuutusarvo oli yli 400 kultafrangia tarkoitti tämä 24 kopeekan maksua. Nyt heräsi kysymys siitä, että mitä tuo 24 kopeekka oli toukokuun lopulla 1918 markoissa. Tiedetään postin kiertokirjeistä, että hieman aiemmin oli vaihdettu ruplamääräisiä merkkejä hintaan 0,9 ruplaa per markka, ruplan kurssi oli kuitenkin kovassa pudotuksessa vallankumouksen mullistaessa Venäjää. Mikäli vaihtokurssi oli 0,5 ruplaa per markka olisi taksa oikein, mikäli ei, niin ei… en kuitenkaan ole saanut käsiini dokumenttia, jonka avulla voisin ratkaista tämän ongelma. Siitäkin huolimatta olen pystynyt nukkumaan yöni rauhassa, sillä kohde on käsittääkseni ensimmäisiä ulkomaille lähetettyjä vakuutettuja sisällissodan lopun jälkeen. Koska taksoitus on tehty Turun postitoimistossa on se ainakin ollut ”virallinen” näkemys oikeasta kuljetuksen hinnasta, näin ollen taksan maksanut on joka tapauksessa joutunut luottamaan postitoimiston arvioon asiasta. Kuori on kulkenut laivalla reittiä Turku – Saaristo – Maarianhamina – Tukholma ja saapumisleimat kertovat matkan kestäneen n. kaksi päivää. Tämän jälkeen kuljetus tapahtui Tornion kautta junalla. Mutta ei enempää tästä. Lähinnä tämä kertoo sen asian, että mielenkiintoista voi löytyä mistä tahansa tapahtumasta milloin vain. Tämä lieneenkin yksi harrastuksemme suola. Hienoa, että Turkulaiset järjestävät tapahtumaa vuodesta toiseen!

 

Turun Kevät 2015

By

kohteita0005Turun Kevät 2015 postimerkki- ja korttinäyttely järjestettiin 7.-8. maaliskuuta Turussa, Puolalan koululla. Asialla oli Turun Postimerkkikerho ry ja esillä oli 80 kehyksellistä filateliaa, postihistoriaa ja kortteja. Itse näyttelystä sen verran, että kotiseutu-postihistoriaa oli esillä kaksi kokoelmaa, filateliaa esiteltiin useampiakin kokoelmia, ja Esa Mattila esitteli ulkomaan pakettien postitaksoja yhdellä kehyksellä. M30 kohteita kokoelmissa oli jonkin verran, kiinnostavimpia ehkäpä juuri Mattilan kehyksessä olleet ulkomaan pakettikortit. Uutta tietoa minulle oli Esa Mattilan kokoelman etulehdellä mainittu tieto siitä, että ulkomaan pakettien kuljetusmaksusta vähennettiin tietty määrä (annettiin alennus), mikäli ne kulkivat Tornion kautta maateitse. Yhteensä esillä oli 26 kokoelmaa.

tku_1 Yllä: Puolalan koulun sisäpiha, jonne saattoi jättää autonsa parkkiin tapahtumapiipahduksen ajaksi. Näyttely järjestettiin koulun toisessa kerroksessa.

Kävin näyttelyssä lauantaina puolen päivän jälkeen ja paikalla oli arvioni mukaan tuolloin kolmisen kymmentä henkeä. Tarjolla oli kahvia ja pullaa, sekä yleisöäänestys parhaasta esillä olevasta kokoelmasta. On erinomaista, että tällaisia kerhonäyttelyitä järjestetään, sillä ne antavat mahdollisuuden esitellä ja nähdä kaikenlaisia kokoelmia. Paikalla oli Turun kerholaisia ja oli mukava jutustella mm. tulevasta Lapoex 2015 näyttelystä ja vaihtaa keräilykuulumisia yleensäkin.

tku_2Yllä: Puolalan koulun toisen kerroksen näyttelytila ja kehykset. Takana myyjien valtakunta.

Näyttelytilan perällä oli myyjien valtakunta,  Myyjiä paikalla oli kolme, Merkki-Albert Helsingistä, Suomen Filateliapalvelu ja StampCo Turusta. Lisäksi oli Posten Ålandin ständi. Hiukan olisin toivonut, että Turun kerholaiset olisivat esimerkiksi aiemmin näkemäni kaltaisella ”yhteis” myyntijärjestelyllä myyneet kohteita, mutta tällä kertaa oli ilmeisesti valittu, että näin ei tehdä. Toisaalta on pidettävä mielessä, että Turun kerholaisilla on oman lehtensä Abophilin kautta mahdollisuus huutokaupata kohteita ja on huomioitava, että Puolalan koulun käytettävissä olevat tilat eivät ole kovin suuret. Vaikka myyntipöytiä oli vain kolme löysin silti mukaani joitakin kotiin vietäviä, joita esittelen alla.

kohteita0003Yllä: Helsingistä 3.4.1931 Florianaan Maltalle lähetetty kirje. M30 1mk oranssi leijona tupla.  Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille (1.1.1930 – 30.11.1931) 2,00mk. Malta on yksi parhaita Eurooppalaisia kohdemaita ja ”pyörii samassa sarjassa” mm. Liechtensteinin ja Luxemburgin kanssa.

kohteita0004Yllä: Turusta 8.5?.1948 Pariisiin Ranskaan lähetetty painotuote. M30 3mk harmaa single. Taksa: Painotuote (-50g) ulkomaille (1.1.1948 – 30.6.1948) 3,00mk. Tällainen 3mk harmaa single painotuotteella ulkomaille on hyvä kohde. Tämä kappale on kuitenkin surkea, sillä leima on järkyttävä, ja merkki kulmastaan rikki – hinta oli noin 3 euroa. 3mk painotuotteissa ulkomaille on lisäksi sellainen kommervenkki, että 3mk vihreä julkaistiin 9.2.1948, joten taksan vaihtumisen ja sille tarkoitetun vihreän merkin julkaisemisen väliin jää rapiat yli pari kuukautta aikaa, tuolloin 3mk harmaa ja muut aiemmin julkaistut 3mk merkit (oliivi ja keltainen) kävivät taksalle yksinään. Juuri tämän kaltaista 3mk harmaata single painotuotetta myydään tätä kirjoitettaessa kevään 2015 Hellman huutokaupassa lähtöhinnalla 400€. kohteita0002 Yllä: Uppsalasta 10.2.1945 Helsinkiin lähetetty ehiön vastausosa lentona ja lisämerkillä. Helsingin saapumisleimaus. M30 2mk keltaisella ehiökortilla 2mk keltainen leijonamerkki. Taksa: Postikortti Pohjoismaihin (1.9.1942 – 30.6.1945) 2,00mk, postikortin lentolisä Pohjoismaihin (1.10.1942 – 30.9.1957) 2,00mk, yhteensä 4,00mk. Nämä ehiön vastausosat ja niille lisämerkiksi laitetut merkit ovat mielestäni kiinnostavia. Luettelointi M30 ehiöiden osalta on luvattoman huonoa ja mm. LaPe sisältää useita virheitä ja harhaanjohtavuuksia, näin ollen on vaikeaa saada parempaa otetta M30 ehiöistä ilman ”omaa panosta”. kohteita0001Yllä: Painotuote postikortti Pyynikiltä 5.1.1955 lentona Bloomfield Hillsiin Michiganiin USA:n. M54 25mk sininen ja M30 3mk harmaa sekapostite, yhteensä 28mk. Nähdään, että kortilla ei ole kirjoitusta ja huomataan sen olevan painotuote. Taiteilijan nimi lienee kirjoitettu myöhemmin (oma veikkaukseni). Taksa: Painotuote (-50g) ulkomaille (1.1.1952 – 31.7.1958) 10,00mk, AO-lähetyksen (-50g) lentolisä USA:n, vyöhyke 4 (1.7.1953 – 30.9.1957) 18,00mk/20g, yhteensä 28,00mk. Mielenkiintoiseksi juuri tämän taksan tekee se, että jos sama postikortti olisi lähetetty postikorttina, olisi sen taksa ollut (1.1.1952 – 31.12.1956) 15,00mk + postikortin lentolisä USA:n, vyöhyke 4 (1.7.1953 – 30.9.1957) 12,00mk, eli yhteensä 27,00mk = 1mk vähemmän kuin saman kortin lähettäminen maksoi painotuotteena! Painotuotteen korkeampi lentotaksa johtui siitä, että painoraja oli 20g, kun taas postikortin paino on alle 5g.

Jälleen siis jäi jotakin mukaan, mielestäni lentopainotuote on ihan ok kohde, tosin sen hinta ei ollut varsinaisesti kovin edullinen; ammattimyyjien hinnoittelu on kautta linjan kovempaa kuin esimerkiksi systeemi.net:ssä ja olenkin usein ihmetellyt, että miksi systeemissä kohteiden hinnat jäävät usein verrattain huomattavankin alhaisiksi. Onko niin, että sittenkään systeemissä ei ole tarpeeksi kiinnostavia kohteita myynnissä vetämään ostajia – sitä on vaikeaa uskoa.