malli1930.fi

Tampereen kerhon kokous, Forssan keräilytapahtuma, Turun Kevät ja JFP:n huutokauppa

By

Filateliassa tapahtuu jatkuvasti, niin paljon, ettei perässä meinaa pysyä!

Aloitetaan tällä kertaa huutokaupoista ja viimeisimmästä päättyneestä huutokaupasta, eli Järvenpään Filateliapalvelun huutokaupasta. Järvenpäässä ei ole usein ihmeempiä, mutta joskus jotakin. Postihistoriapuolella oli myytävänä määriteltyjä kohteita erinä, ei mitään erikoista. Filateliapuolella oli kohteita tarjolla viitisentoista… eli ei kovin monta. Tällä kerralla nostan yhden kohteen, joka on saavuttanut ainakin jonkinlaista kuuluisuutta aiemmin, eli se on päässyt lehteenkin.

Kohde oli myynnissä numerolla 97 ja sen kohdeseloste kuului seuraavasti: ”No.289 9 mk Postitalo Viipuri 22.III.43. Erittäin harvinainen korkea merkki, muutama tunnetaan ! Vastaavanlaisesta merkistä kuva Abophil 1991 nr 7 lehdessä. Hammaste reijät puuttuvat yläkulmista.” Lähtöhinnaksi oli asetettu M30 markkinatilannetta ajatellen korkea 100 euroa. Se mikä on varmaa on, että kohdetta osattiin ”mehustaa” ja kehua – hyvin epä-Suomalainen tapa toimia! Meillä on totuttu siihen, että vain autokaupassa kohdetta kehutaan ja sen sanotaan olevan ”hyvä” tai luotettava. Noh… tämä markkinointipuhe ilmeisesti tehosi tehokkaasti ja ehkäpä kohdekaan ei aivan huono ollut, nimittäin myyntihinta kipusi aina 326 euroon saakka. Tätä voidaan pitää erittäin kovana hintana. Tästä saattavat tämän blogin aktiiviset lukijat olla samaa mieltä, sillä ”aikojen saatossa” on kaikenlaista jännittävää 9mk postitalomerkkiin liittyvää filatelia-ihmeellistä tullut raportoitua. Toki tällainen hinta herättää positiivisia tuntemuksia, sillä ainakin kaksi henkilöä on valmis maksamaan hyvästä kohteesta ja se on jo jotain!

Muuta raportoitavaa ei Järvenpään huutokaupasta tällä kertaa olekaan. Jätän jokaiselle itse päätettäväksi oliko mopo keula pystyssä vai mikä pärinän aste tällä kertaa todistettiin. Oli miten oli, kaksitahtinen huutokauppameininki on sitä parasta filatelian penkkiurheilun suolaa…

Tampereen Filatelistiseura kokoontuu säännöllisesti kaupungin keskustassa hyvissä ja tarkoitukseen hyvin sopivissa tiloissa Suomalaisella Klubilla. Tarjolla on ”lounas” tai siis buffet-pöydästä ruokailu sekä elämän eliksiiriä sen eri muodoissa. Olen käynyt monta kertaa TFS:n kokouksissa, enkä koskaan ole pahalla mielellä kotiin lähtenyt – tarjolla on nimittäin hyvää seuraa, usein esitelmä ja huutokauppa, jossa lähtöhinnat eivät päätä huimaa. Mikä mukavinta, myöskään myyntihinnat tai loppuhinnat eivät päätä huimaa. Tamperelaiset ovat sen lisäksi tai ehkä juuri tämän ”rutiininsa” kautta erittäin tehokkaita huutokaupassa, mitään ylimääräistä jaarittelua tai muuta hidastelua ei ole, vaaan kaikki tapahtuu tehokkaasti… ei kuitenkaan mennä asioiden edelle…

Olin käymässä kokouksessa keskiviikkona 16.4. heti Tamcollect näyttelyn jälkeisellä viikolla. Kuten arvata saattaa kerho jakoi mitaleja ja huomionosoituksia jäsenilleen järjestetyn ja erittäin onnistuneen Tamcollect näyttelyn jäljiltä. Useat aktiiviset Tampereen Filatelistiseuran jäsenet huomioitiin. Ilman mitään ennakkovaroitusta turvamiehen näköinen herra kävelee tilaan… sitten Tampereen pormestari Kale Kummola tassutelee rauhallisin askelin tilan ”tapahtumapäätyyn”, jossa puheenjohtaja Kylliäinen ja näyttelystä vastannut ex-puheenjohtaja Valtonen jo tietäväisin ilmein odottelevatkin herraa isoherraa. On mukavaa, että ”edustushenkilöt” noteeraavat filateliaa. Kale kertoo kuulumisia ja Valtonen nyökkäilee. Tapahtuu seremoniallisia asioita, lausutaan kauniita sanoja. Kale poistuu. Monella on mielessä, että mahtaako bile-Ilmari olla yhtä kiinnostunut frama-lipukkeista, kuin Kale koulupoika-filateliasta. Joskus proosa jalostaa sielua.

Tampereen pormestari Kale Kummola kävi tervehtimässä Filatelistiseuran jäseniä ja vastaanottamassa Tamcollect tapahtuman kultaisen muistomitalin. Kummola toimi näyttelyn suojelijana. Miehelle annettiin mukaan myös Barkov-merkki, joka tapahtumassa julkaistiin – jääkiekkomiehenä Kummola selvästi arvosti tätä elettä.

Jääkiekkoeminenssin poistumisen jälkeen tapahtui illan kohokohta eli se, että Kari Saloselle jaettiin ennen hänen poismenoaan myönnetty kultainen Pro Filatelia mitali. Kuten tiedämme, kultainen Pro Filatelia on korkein Filatelistiliiton myöntämä ansiomerkki, joka vaatii erittäin suuria ansioita filatelian ja sen tukemisen alalta. Lunttaan ja kertaan suoraan Liiton sivuilta mitä kultaiseen Pro Filatelia mitaliin vaaditaan: ”annetaan erittäin ansiokkaasta toiminnasta filatelian hyväksi. Lisäksi edellytetään erityisen merkittäviä, mielellään kansainvälisiä, filateelisia ansioita, kuten näyttely-, tuomari-, tutkimus- tai julkaisutoimintaa”. Kun pohditaan, että Tampereella järjestettiin 2017 Finlandia näyttely ja sitä, että Kari osallistui useilla kokoelmilla näyttelyihin sekä se, että hän oli pitkään Tampereen Filatelistiseuran kantavia voimia, ei ole yllätys, että liittohallitus on päätynyt myöntämään mitalin.

Viimeisin, ehkä viimeiseksi jäävä Karin esiintyminen näyttelyssä on postuumisti Lempäälässä esitetty hieno esitys Tampereen taisteluista (1918) postikortein sekä Tampereen postimestari Rosenbröijerin kynämitätöintejä esittelevä kokoelma. Nostan hattua Tampereen Filatelistiseuralle siitä, että ymmärrettiin pyytää nämä kokoelmat näytille ja tehtiin asiaankuuluva kissan nosto pöydälle. Jokaineen taaplaa omalla tyylillään, tässä oltiin oikealla asialla.

Pro Filatelia mitalin vastaanotti Karin leski, joka oli tilaisuuden kunniaksi varannut kuohuviinitarjoilun koko yleisölle! Tämäkin asia siis tapahtui sillä korkealla laadulla ja tyylillä millä Karikin eläessään toimi. Uskon, että mies olis ollut valtavan ylpeä mitalista ja siitä tavasta miten se vastaanotettiin. Meni vähän ylisanoiksi, mutta Kari oli oikea herrasmies ja se herättää ihailua.

Itse olin Tampereella, koska olin tullut pitämään esitelmää. Tällä kertaa esitelmä aika myöhään tavalliseen verrattuna, mutta ilmeisesti siitäkin huolimatta kukaan ei nukahtanut ja Internetinkin kautta joku sitkeä sissi oli jaksanut odotella linjoilla. Esitelmäni käsitteli erästä postikorttia ja siihen liittyviä kommervenkkejä. Asiaan saattoi liittyä Sibelius. MUTTA… Kuten joskus käy… tekniikka voi pettää. Klubin projektorin lamppu oli palanut… kuvaa ei saatu. Mutta yhtä nopeasti kuin viehkeästi toi klubin toimintaa tuona iltana pyörittänyt lady varaprojektorin ”jostain” ja asia oli viidessä minuutissa kunnossa ja esitys saattoi alkaa. Rehellisesti sanon, kun totean, että käsittämättömällä ammattilaisuudella homma hoidettiin uuteen kukkaan täydellisen mahalaskumahdollisuuden nostettua päätään. On nähty huonompaakin. Tampere rokkasi tuona iltana järjestelyjen osalta.

Esityksen jälkeen pidettiin perinteiseen tapaan pieni tauko huutokauppakohteisiin tutustumiseksi, jonka jälkeen kohteet huudettiin maailmalle. Jotain saattoi jäädä tahmaiseen salolaiseenkin käpälään. Joku, varmasti tulostani tietoinen, oli jättänyt täsmäkohteen myyntiin. Näistä ei voi olla kuin kiitollinen.

Forssan kerho järjestää sveitsiläisen arvokellon luotettavuudella keräilytapahtuman kaksi kertaa vuodessa. Tämänkin vuoden pääsiäisenä oli auton nokka suunnattava kohti Pohjoista heti aamutuimaan, jotta pääsisin näkemään miltä Kuhalankadun kuhinassa tällä kertaa näyttää. Jälleen kerran tila oli täynnä myyjiä ja välillä oli jopa hieman vaikeaa liikkua pöytien välissä, sillä tunkua oli sen verran. Kuulin eräältä myyjältä, että aivan aamulla, tilaisuuden alkaessa oli suorastaan ryntäys sisään ja tavaraa meni hetken aikaa liukuhihnalta kaupaksi. Kyseessä oli erään myyjän tuoma kasa edullisia löytölaatikkoja, jotka hävisivät vauhdikkaasti autojen takabokseihin.

Forssan keräilytapahtumassa on paljon myyjiä ja porukkaa.

Mukaan tarttui muutama kohde, ei kuitenkaan mitään järisyttävää. Olin jostain syystä nukkunut huonon yön alle ja väsytti – keskittyminen ei ollut paras mahdollinen ja haittasi sitä, että olisin pystynyt istahtamaan tutkimaan ja pläräämään kohteita täydellä ajatuksella. Noh… sitä sattuu. Kotiutuksia siis muutaman kohteen osalta kuitenkin tapahtui. Yhteensä rahaa kului vähän… sekin on tietysti mukava juttu. Yksi mukaan tulleista kohteista on Tanskaan lähetetty painotuote vuodelta 1941. Tuohon aikaan painotuotteen taksa oli 50 penniä ja kohde oli lähetetty kaikkein yleisimmällä M30 merkillä, eli 50p vihreällä merkillä Helsingistä 4.11.1941. Suomalaisen sensuurin leima on hailakka, numero lienee 22. Kyseessä on mainoskortti, jossa tuonti-vienti agentuuri Waldemar Tefke tekee tiettäväksi yhteystietoja tanskalaiselle vastaanottajalle.

Tanskaan mennyt painotuote vuodelta 1941. Sensuroitu Kööpenhaminan saksalaisessa sensuurissa ”Ak” leima.

Tässä painotuotekortissa ei ole oikeastaan mitään ihmeellistä, mutta johtuen Ak leimasta se on silti mukavan näköinen aikansa edustaja. Ennen kuin Kööpenhaminaan ”avattiin” saksalainen sensuuri, kulki posti Tanskaan Saksan kautta ja se sensuroitiin Berliinissä. Tätä jatkui 9.4.1940 alkaneen postiyhteyden keskeytymisen ja sen lopun 24.4.1940 jälkeen parisen kuukautta, lähetyksiltä löytyy tyypillisesti Berliinin sensuurileimaus ja joskus lisäksi sensuurin liuskat. Landesmannin kirja kertoo, että leiman tyyppi on KD1.1 ja se on ollut käytössä 11/1940 – 9/1942. Leimaa tunnetaan violettina, mustana ja punaisena. Läpimitta on 21mm. Kun lisäksi löysin muutaman ulkolaisen kohteen, oli päivän annos täynnä. Ajelin takaisin kotiin alle tunnissa.

Turun Kevät tapahtuma järjestyi viikonloppuna 25.-26.4. jälleen Turun Tuomiokirkkoseurakunnan tiloissa aivan Aurajoen rannalla Tuomiokirkkosillan kupeessa, mahtavien Turun Tuomiokirkkonäkymien parhaassa katselupaikassa. Autolle löytyy paikka läheltä ja vaikka se maksullinen onkin, niin nykymaailman kaikenlaiset paikoitusaplikaatiot auttavat jaksamaan… Turkulaiset olivat jälleen laittaneet kerhonäyttelyä näytille ja näyttelyä kiersivät myyntipöydät. Paikalla oli myös ilmeisesti ainakin yksi ruotsalainenkin myyjä. Paikalla oli kymmenittäin keräilijöitä ja tunnelma oli sopivan leppoisa.

Vaikka Turun Postimerkkikerhon sillileipä ei ole se edullisin eines, on se sitä itseään, eli postimerkkeilyn tukemista omalta osaltaan. Lisäksi kun tätä herkkua pääsin purimaan Turkulaisten huippufilatelistien, itseäni menestyneempien herrojen seuraan, oli riski siitä, että pala olisi juuttunut kurkkuun sen verran pieni, että minkäänlainen pelkotilakaan ei päässyt muodostumaan. Maailman parantaminen asiaa itseä paremmin ymmärtävien kanssa on kaunista tekemistä ja siihen voisi käyttää aikaa useamminkin. Hetkessä ehdimme ruotimaan viimeisimmän kansallisen näyttelyn menemiset, tulemiset ja tulematta jättämiset, jatkosuunnitelmat tilaisuuksiin ja näyttelyihin osallistumisista, sääennusteet ja kohteiden hinnat. Vappupläjäyksenä Turusta jäi käteen se tieto, että vaikka turkulaisen miehen saa siirtymään pois turusta, niin Turkua ei saa irti miehestä enää millään. Sillä tavalla filatelia ja turkulaisuus ovat samanlaisia: ”kun se on kerran päässyt käymään, se ei lähde millään pois”. Tulipa taas filosofoitua!

Vesa Järvistön tiskiltä löysin taas muutamia mukaan otettavia, ei mitään ihmeitä… toisaalta euron laatikosta voi odottaa ihmeitä, mutta voi myös jäädä ilman. Tällä kertaa ruma on kaunista, nimittäin kätöseeni tarttui M30 palautusehiökortti 15 markan punaisella arvoleimalla, johon oli laitettu M54 3mk merkillä lentolisä mukaan. Kortti oli palautunut Suomeen Eisenachista Itä-Saksasta. Jostain syystä niin osoite kuin teksti kummaltakin puolelta on ruksatu yli. Sottaakin korttiin on tullut ja se on aikamoisen kokeneen näköinen. Silti, ihan kelpo kohde ja ”varmasti ei filateeelinen kulkenut postite”.

Ne meistä, jotka tietävät jotain saksalaisista autoista tietävät, että BMW on kohtalaisen laadukkaita ja sporttisia autoja valmistava baijerilainen autotehdas, jonka pääkallon paikka löytyy nykyään Münchenista. Lyhenne BMW tulee sanoista Bayerische Motoren Werke ag, eli baijerilainen moottoritehdas oy. Se mitä kuitenkaan aivan kaikki eivät tiedä on, että BMW:n toiminta ja autotehdas oli aikoinaan juuri Eisenachissa ja siellä valmistettiin kaikki BMW merkkiset autot aina vuoteen 1952 saakka. Tämän jälkeen tehtaassa tuotettiin EMW nimistä autoa, ja lyhenne tarkoittaa Eisenacher Motoren Werke. Kyseessä oli itä-saksalainen tässä Eisenachissa sijainneessa BMW:n autotehtaassa tapahtunut autojen valmistus. Vuoteen 1952 asti autoja valmistettiin ilman lupaa venäläisen valvontakomission siunaamana BMW merkillä, mutta Länsi-Saksassa toiminut BMW ei voinut asialle mitään, vaikkei halunnutkaan, että autoja valmistettaisiin ilman lupaa Itä-Saksassa samalla merkillä.

EMW:n logo (kuva Wikipediasta)

Länsi-Saksaan BMW sai tehtaan pystyyn vasta 1952 ja Eisenachin tehtaan siirrytyä DDR:n omaan hallintoon sai BMW tahtonsa läpi ja lopputuloksena merkki vaihtui EMW:ksi. Mielenkiintoista kyllä, EMW merkkinen auto osallistui aikoinaan jopa Formula 1 osakilpailuun vuonna 1953. Auto kesti 12 kierrosta, jonka jälkeen se keskeytti. Huomataan, että EMW:n logo on punavalkoinen siinä missä BMW:n logo on sinivalkoinen. Päästiin tai jouduttiin taas aika kauaksi filateliasta.

Kun vielä kävi niin, että Juhani Pietilä, turkulainen arkki-filatelisti löi kouraani Abophilin huutokaupasta voittamani M30 kohteen, niin eihän siinä voinut sitten kuin taas todeta, että eihän se ihan huonosti se Turun reissu mennyt. Olen alkanut kehittämään jonkinlaista taikauskoa siihen, että kun Juhani on jossakin paikalla, niin minun ei tarvitse lähteä tyhjin käsin kotiin. Sen verran monta kertaa on näin käynyt.

Seuraavaksi odotetaan Wappua, joka onkin jo ensi viikolla. Voi käydä niin, että tämän filatelistin vappu on aika rauhallinen.

Merkki-Albertin ja HTO huutokaupat

By

Syksy on jo kääntynyt talveksi ja kelit kylmenneet, on nähty televisiosta linnan juhlia ja valmistautuminen Jouluun on alkanut. Vuoden viimeisiä huutokauppoja viedään päätökseensä.

Merkki-Albertin 68. huutokauppa päättyi jo 22.11. Mukana oli kaikenlaista kiinnostavaa. Filateliakohteista on todettava, että hinnat eivät lähteneet erityisen kovaan nousuun. 60p harmaan M30 merkin loistoleimattu yksilö myytiin kympin pohjillaan – joskus nämä ovat lähteneet kiitoon. 25mk sokkohammas pystyparilla jäi 40 euron lähdöllään myymättä. Puolet M30 filateliakohteista jäi myymättä. Postihistoria veti hieman paremmin. Mielenkiintoisin filateliakohde oli ehkä 50mk Tammerkoski-merkin näyttävä useampikertainen laskos. Kohteen lähtöhinta oli 25 euroa, jolla se myytiin.

Erikoistaksainen postikortti 2mk keltaisella leijonamerkillä Unkariin myytiin 40 euron pohjilllaan ja 4mk ”sotaharjoituspuolite” Niinisalosta vuodelta 1939 jäi myymättä 55 euron pohjahinnalla. Näitä on joskus myyty kalliillakin ja tarjolla näitä on ollut aika harvoin. Tarinahan tästä asiasta on, että sotaharjoitusten yhteydessä loppui Niinisalon postista 2mk postimerkit ja kapiaisen käskystä alettiin leikkaamaan neljän markan postitalomerkkejä puoliksi ja käyttämään näitä postimaksuna. Tämä grillitieto voi olla tai voi olla olematta totta, mutta tällainen tarina näihin liittyy. Oliko näitä jo kaikilla, sitä en usko, mutta kauppoja ei syntynyt.

Kauppoja ei myöskään syntynyt 7mk punaisesta yksin postikortilla Belgiaan eikä USA:an… hinnat oli laitettu 10 ja 20 euroon, mitkä eivät mielestäni erityisen korkeita ole. 7mk punainen postikortilla ulkomaille ei ole kuitenkaan mitenkään naurettavan helppo, tämä kertoo siitä, että M30 keräilijöitä ei yksinkertaisesti ole erityisen montaa eikä taksakeräilyäkään ilmeisesti hirvittävän paljon harrasteta. Asia on hiukan kummallinen, koska meillä on tarjolla parasta mahdollista taksakirjaa myöden kaikki edellytykset taksakeräilylle. Taksakeräily on siitä mukavaa, että se on suhteellisen ja välillä suhteettoman, edullista puuhaa.

Ranskalaisen paketin palautus 300mk lentokone merkillä myytiin 25 euron hintaan. Muistan nähneeni tämän kohteen joskus aikaisemmin, lieneekö sama kohde ollut nettimyynnissä jossain. Pakettien palautukset ovat mielenkiintoisia, nimittäin ne ovat aika vaikeita – tämän ostaja teki mielestäni hyvät kaupat, koska 300mk lentokonemerkin käyttökin on mukava asia.

Yksi mielenkiintoisista kohteista oli vihkomerkein Lontooseen 1947 lähetetty painotuote. Lähetys oli maksettu kahdella 1,25 markan keltaisella merkillä. Mukana oli atesti, eli merkit oli tarkistettu ja vihkomerkeiksi aitoutettu. Tämä onkin hyvä, nimittäin varma on aina varmaa. Kohteen lähtöhinnaksi oli laitettu neljäkymmentä euroa ja sillä se myytiin. Mielestäni hinta ei ollut erityisen korkea, koska vihkormerkein ulkomaille lähetettyjä lähetyksiä ei ole erityisen helppoa löytää. On otettava huomioon myös se, että atestikaan ei ole ilmainen. Toki vuosi 1947 on kohtalaisen kaukana vihkojen ilmestymispäivästä ja sitä kautta kohde ei ole aivan optimaalinen, mutta on pakko todeta, että vihkomerkeillä ulkomaille lähetettyä kohdetta saattaa joutua tovin vartomaan, jos sitä yrittää varta vasten metsästää.

Huutokaupassa oli tällä kertaa mukana myös väärennettyjä kohteita, jotka olivat aikamoisen tökeröitä. Näistä ilmoitettiin meklarille, joka ottikin kohteita pois. Yksi surkeimmista yrityksistä oli mukamas Kiinasta Ruotsiin vuonna 1922 lähetetty kirje, jossa oli enemmän väärin kuin oikein. Kohde oli lähes humoristisen tökerö. Lähettäjäksi oli laitettu Helmut von Moltke preussilainen kenttämarsalkka ja leimat oli piirretty kynällä. Pohjana oli varmastikin aivan aito kuori, josta oli kemikaalilla poistettu kirjoitus.

Jokainen voi pohtia oliko vuonna 1922 käytössä englantilaisia sensuuriliuskoja… ensimmäisen maailmansodan lopusta oli jo kolmisen vuotta. Ollaan varovaisia näiden kanssa… ja toki sitä voisi toivoa, että tällaista roskaa ei laitettaisi myyntiin lainkaan. Jonkinlainen vastuu on myös meklarilla, jonka pitäisi huomauttaa näistä myyntiin jättäjille ja tarvittaessa olla antamatta mahdollisuutta jättää tavaraa myyntiin, koska selvästi kyseessä on jopa petos, sen verran selkeästä huijauksesta on kyse.

Aidompi huijaus ja sellainen, jonka saa jättää myyntiin oli myöskin mukana, nimittäin väärennökseksi leimattu ja väärennöksenä myyntiin laitettu M30 kohde. Kyseessä on 8mk vihreällä merkillä lähetetty painotuotekortti ja ideana siinä on se, että 9.1. on kyseisen merkin ensipäivä. Tässä on siis tavoiteltu ”voittoa” luomalla väärennöksellä ensipäiväkohde. Tämän on aitouttaja havainnut ja leimat väärennöksiksi leimannut. Huomatkaa kohteen osoitetekstin alapuolella oleva ”Stempel Falsch” leimaus ja sen kanssa ristiin leimattu aitouttajan leima. Kun tällaisia tulee vastaan voidaan tietää kohteiden olevan väärennöksen.

Leimaväärennökseksi leimattu painotuotepostikortti. Kumpikin leima on väärennös.

Muistan sellaisenkin tapauksen, kun kohteella ollut leimaväärenneleimaus on sutattu ja kohdetta on yritetty myydä uusiksi. Kannattaa aina kiinnittää huomio kohteiden suttuihin, niillä saatetaan peittää jotakin olennaista. Leimaväärenne jäi 15 euron pohjahinnallaan myymättä.

Kaiken kaikkiaan jäi tämän huutokaupan osalta vähän sellainen olo, että olisiko M30 keräily jonkinlaisesa aallonpohjassa, nimittäin hinnat ovat laskeneet ja kohtalaisetkaan kohteet eivät tunnu menevän kaupaksi ja jos menevät, niin pohjahinnoin. Fiilisten perusteella on kuitenkin vaikeaa mennä, sillä ajoittain tulee aivan erilaisia tuntemuksia – kohteiden hinnat suorastaan räjähtävät!

HTO huutokaupan (myöskin järjestysnumeroltaan 68) jälkimyynnin viimeisiä hetkiä eletään tätä kirjoitettaessa. Mukana oli M30 filateliaosastossa yhteensä alle parikymmentä kohdetta, joista myytiin kaksi kolmasosaa. Postihistoriaosastossa myytäviä oli nelisen kymmentä. Nostan tähän huutokaupan suurimman M30 nousijan, joka oli Postiosoitus vuodelta 1943 ja joka oli maksettu 2½mk punaisella merkillä. Kyseessä on siis hyvä yksittäiskäyttö tälle merkille. Kuten tiedämme, postiosoitukset oli tarkoitus hävittää, jotta henkilötietoja ei leviäisi jne. mutta filatelisteja pääsi näissäkin tilanteissa ajoittain ”väliin” ja yksittäiskäyttöjä 1940 luvun postisosoituksista tunnetaan jonkin verran. 1930-luvun alkuvuosilta tunnetaan runsaasti M30 postiosoituksia, tuolloin posti ei ollut niiden kanssa yhtä tarkkana ja niitä pääsi käytettyinä markkinoille huomattavia määriä.

Tämän kohteen lähtöhinnaksi oli laitettu 25 euroa, mutta huutokaupan päättymisillan mittaan hinta kipusi aina 126 euroon, mikä oli myyjälle hyvä hinta. Kohde ei tosiaan ole erityisen helppo ja ostajakin sai hyvän kohteen M30 kokoelmaan postihistoriapuolelle.

Sveitsiin lähetetty mielenkiintoinen sveitsiläisellä postilokeron käytön lunastuksella varustettu kohde myytiin 55 eurolla. Tämäkin oli kiinnostava. Kiinnostava oli myös pikana Argentinaan laivalle lähetetty lentokirje – vastaava kohde, samalle vastaanottajalle, on muistaakseni Hirvikosken postilähetyksiä käsittelevän Liiton julkaiseman kirjan kannessa. Argentiinan kirje myytiin 25 euron pohjillaan.

Internetin ihmeellisessä maailmassa on ollut useita mielenkiintoisia kohteita myytävänä, kuten aina jatkuvalla syötöllä ja loputtomasti. Tällä kertaa silmiini tarttui lentokirje, joka oli lähetetty 10.12.1941 Vanhakylästä Detroitiin, Michiganin osavaltioon Yhdysvaltoihin.

Muistamme historian tunnilta, että Japani hyökkäsi Yhdysvaltojen kimppuun Hawaiilla 7.12.1941. Tämä johti siihen, että Saksa ja Italia julistivat USA:lle sodan 10.12.1941. Suomessa ei tiedetty miten asia tulee vaikuttamaan postin kulkuun ja käytännössä 10.12.1941 alkaen postinkulku USA:han keskeytyi siten, että Yhdysvaltoihin osoitettu posti odotti vaihtopostikonttoreissa ohjeita. Ohjeita saatiin ja posti ohjattiin eteenpäin vuoden 1942 alusta alkaen. Näin on käynyt myös tälle kirjeelle ja sen pystymme havaitsemaan katsomalla kirjeellä olevia leimoja. Suomessa tapahtuneen leimauksen olemme jo todenneet, se on juuri 10.12.1941, mutta kirjeen taustapuolella näemme Lissabonin leimauksen, joka on 13.1.1942. Kirje on siis odotellut vaihtopostikonttorissa vuoden vaihteeseen, jonka jälkeen se on jatkanut matkaansa Lissaboniin ja sieltä Atlantin yli USA:an. Tämä ei ollut jäänyt keräilijöiltä huomaamatta ja kirjeen hinta nousi aina yhdeksäänkymmeneen dollariin asti. Kohde ei ole erityisen harvinainen, mutta mukava postihistoriallinen juttu on kyseessä!

Forssan Filatelistikerhon pikkujouluissa 4.12. oli mukava tunnelma ja erinomainen jouluinen ruokapöytä. Paikalle oli saapunut keräilijöitä useista kerhoista Forssan ulkopuolelta, olipa paikalle tullut myös Filatelistiliiton puheenjohtajakin. Tirehtöörinä eli piällysmiehenä toimi itseoikeutetusti Forssan kerhon puheenjohtaja Kari Tapola. Illan päätteeksi järjestetyssä huutokaupassa myytiin joitakin kymmeniä kohteita, joiden joukossa oli pitkälti ”kaikille” jotakin.

Ruokailun jälkeen kuultiin pikkujouluesitelmä ajatuksella ”tikusta asiaa” erään lähetyksen sisällöstä ja siihen liittyvistä kommervenkeistä. Kari Tapolan Itä-Karjalan painantaerikoisuuksia ja kuvakevirheitä esittelevä yhden kehyksen kokoelma oli näytillä ”ruokajonossa”, koska nälkäisenäkään ei filatelia saa unohtua!

Tässä aletaan pikkuhiljaa jo valmistautumaan vuoden vaihtumiseen… filatelia ei kuitenkaan koskaan nuku! On muistettava ilmoittautua Tampereen Filatelistiseuran järjestämään näyttelyyn ajoissa, viimeinen ilmoittautumispäivä on vuoden viimeinen päivä. Lempäälässähän kisat tällä kertaa järjestetään. Käynnissä on ainakin kaksi huutokauppaa, ne päättyvät 2025 puolella.

Postimerkkimessut, SF ja Forssan tapahtuma

By

Postimerkkimessut järjestettiin jälleen Helsingin Messukeskuksessa lokakuun lopussa. Järjestäjänä oli perinteisesti Filatelistiliitto, joka vuokraa suurehkon alueen Kirjamessuilta ja tälle alueelle pyritään saamaan kauppiaita myymään sekä asetetaan liiton kehyksiä ja niihin näytille kokoelmia. Tällä kertaa kokoelmista vastasivat aihefilatelistit. Myyjistä paikalla tällä kertaa olivat Vesa Järvistö ja Merkki-Albert, sekä isolla ständillä myös Hellman huutokaupat. Olin paikalla torstaina aamupäivällä, oikeastaan heti messujen alkamisen jälkeen. Jo saapuessani paikalle huomasin useita tuttuja keräilijätuttuja ja sovitusti paikalla oli myös Hafnia näyttelyssä Suomen komissaarina toiminut Risto Pitkänen, jolta sain kokoelmani takaisin. Ristolla oli myös tuomisia, eli Hafnia näyttelyn mitali, joka tällä kertaa ei ollutkaan mitali sanan perinteisessä tarkoituksessa, vaan tanskalaista designiä edustava teräksinen hedelmäkulho, jonka pohjaan oli pienellä kaiverrettu HAFNIA 2024. Kotiin päästyäni kävi ilmi, että tämä oli ensimmäinen kerta kun vaimoni pystyi arvostamaan postihistoriakokoelmalla saamaani mitalia luvaten, että kyseinen kulho kelpaa käyttöön. Vaikka epätavallista, niin tanskalaisilta kyllä aikamoisen hyvä ajatus. Kiitokset vielä Ristolle niin kokoelman hyvästä ”hoitamisesta” kuin mitalien ja muun materiaalin saattamisesta osallistujille.

Kurkistin näytillä olevia kokoelmia ja Seppo Salonen esitteli minulle omaa Finnair 100v kokoelmaansa, jossa oli paljon tuttua asiaa lentopostikeräilijälle. Aihefilatelia on selvästi aika mukava tapa kerätä, sillä hommaa kannattelee aihe ja sopivia kohteita voi olla monen erilaisia. Katselin muutamia muitakin kokoelmia. Myytävänä oli tavallisten kansioiden ja laatikoiden sisällön lisäksi erään kauppiaan tuomana useita kymmeniä kokoelmia kansioissa ja rehellisesti sanottuna hinnat eivät olleet liian korkeita, vaan sellaisia, että tavara ”liikahti” räväkkään tahtiin. Eräskin konkari kantoi pahvilaatikollisen tavaraa mukanaan kotiin. Itse en ollut yhtä ”onnekas” sillä lähdin siitä, että ostan korkeintaan sellaista mitä ”tarvitsen”, mikä sekin on aikamoisen laaja käsite, mutta…. tällä kertaa jouduin lähtemään tyhjin käsin. Yleensä on aina jotankin jäänyt käpälään, mutta tällä kertaa tuli täysin tyhjä arpa – ei siis ole minkäänlaista kohdeselostusta tarjota postimerkkimessujen osalta.

Kävin kurkistamassa myös antikvariaattien myyntikojuja ja katselin erilaisia ”roskakasoja” läpi, mutta mitään ei jäänyt näppeihin. No, onneksi sain kokoelmani takaisin, joten reissu ei ollut täysin turha!

Lieneekö ollut sähkön hinta vai mikä… mutta Messukeskuksessa oli aika tunnelmallisen oloinen valaistus.

En ole aiemmin lausunut ääneen tai kirjoittanut tätä ajatustani, mutta ”mahtaako olla niin, että postimerkkimessujen taru on nykymuodossaan lopussa?”… nimittäin sen verran paljon tapahtuma Liitolle maksaa suhteessa saavutettuun, että kyseessä ei ole erityisen mielekäs tapahtuma ainakaan maksavan jäsenen kannalta. Tästä keskustelin myös Forssan keräilytapahtuman (josta enemmän alempan) aikana muutamien filatelistien kanssa ja samanlaista ajatusta oli myös heillä. Keskusteltiin kuitenkin rakentavasti, eli mietittiin vaihtoehtoisia tapoja järjestää vuosittainen tapaaminen filatelisteille… nykyään ainoa isompi ”virallinen” kokoontumisajo on kansallinen näyttely… jonkinlainen vähemmän vakava toinen tapahtuma sopisi syksylle ja se voisi olla keräilyä hyvin samanlaisella konseptilla esittelevä kuin postimerkkimessut, mutta ei Messuhallissa, pitkänä nelipäiväisenä ja äärettömän kalliilla (mikä pelästyttää myyjät pois), vaan esimerkiksi kaksipäiväisenä ja ”kerhopaikkakunnilla” kiertävästi siten, että paikalla olisi aina hyvän mielen näyttely, myyjiä runsaasti ja esimerkiksi muutamia esitelmiä ja tavaksi voitaisiin ottaa, että tämän tapahtuman yhteydessä jaettaisiin liiton vuosittain myöntämät sellaiset mitalit, joita ei jaeta kerhoissa, kiertopalkinnot jne. ja tähänkin liittyisi jonkinlainen epävirallisempi juhlaillallinen. Mutta ei näistä pohdinnoista sen enempää…

SF eli Suomen Filatelistikerho järjesti jälleen huutokaupan. Tällä kertaa tarjonta oli M30 osalta kovin vähäistä, kaikki kohteet voitiin M30 osastossa laskea yhden käden sormilla! Tai tarkemmin sanottuna kertaalleen epäonnekas timpurikin pystyi ne laskemaan yhden kätensä sormilla. Kuten arvata saattaa mitään aarteita ei ollut myytävänä, mutta joku sai 60p loistoleimaisen leijonamerkin 28 eurolla.

SF:n tarjonta tällä kertaa M30 osaaston osalta

Forssan filatelistikerho järjestää vuosittain kaksi keräilytapahtumaa Kuhalankadun järjestöjen talossa Forssan keskustassa. Nämä tapahtumat ovat erittäin suosittuja niin myyjien kuin keräilijöidenkin piirissä ja myyntipaikat ovat perinteisesti täyteen ammuttuina tavaraa. Näin oli tälläkin kertaa. Vielä kun oli selvää, että tulen tapaamaan useita keräilykavereita, niin onnistuminen oli taattu. Lisäksi sain houkuteltua erään paikallisen tuttuni jälkikasvuineen tutustumaan tapahtumaan, mikä vielä erityisesti lisäsi omaakin hyvää mieltäni, olivat Forssan vierailun lähtökohdat mitä parhaimmat.

Myyntipöytien runsaudesta löysin muutamia kiinnostavia kohteita, ei mitään super ihmeellisiä, mutta ihan mukavia kuitenkin. Parasta asiassa on se, että vaikka tuli osteltua, ei tullut köydyttyä erityisemmin, sillä kohteet oli hinnoiteltu maltillisesti ja sellaisetkin kohteet, joissa ei ollut hintaa ilmoitettuna etukäteen irtosivat järkevästi, eikä tarvinnut ottaa peruutusvaihdetta käyttöön. Erityisen mukavaa oli huomata, että mukana oli myyjiä, joita en koskaan aiemmin ollut tavannut ja heillä ”täysin uutta” tavaraa.

Ostin taksaltaan tavanomaisen lentokirjeen Saksaan vuodelta 1937. Kuten muistamme, suomalaisiin postilentoja lentäviin koneisiin lyötiin pyörät ponttoonien sijaan alle vuoden 1936 lopussa ja maakenttien aika postilentoliikenteessä maassamme alkoi. Käytännössä siis vuonna 1937 lennettiin ympäri vuoden Suomesta Ulkomaille, vaikka kotimaassa sisäiset postilennot keskittyivätkin yhä kesäkaudelle. Tämä kuori on lentänyt Aeron Junkers kolmemoottorisella koneella Ruotsin kautta Saksaan. Ostin kohteen sen päälle leimatun leimauksen takia. Leimassa lukee jotakin sellaista kuin ”Von der Devisennachschaustelle ohne eingehende Prüfung zur Zustellung freigegeben” eli suomeksi ”Vapautettu valuuttasensuurin tarkastuspaikalta jakeluun ilman syvempää tarkastelua”. Käytännössä kyse on siis siitä, että tarkistusta ei ole varsinaisesti suoritettu vaan lähetys on päästetty ns. läpi suoraan. Näitä erilaisia valuuttasensuurin / tarkastuksen leimoja ja tarkistusliuskoja tunnetaan monenlaisia – tällaista minulle ei ollut aiemmin sattunut vastaan. Kokoelmaan siis tuli uusi kohde – toki näitä tuskin koskaan tuleen missään ”näyttämään”, vaan ne makaavat kansiossa ”maailman tappiin”… ellen sitten innostu näyttämään kaiken maailman leimauksia ja muita erikoisuuksia joskus jossain esimerkiksi yhden kehyksen hupi-kokoelmassa… no niin… mopo on taas karussa… Tällaiset ”lisäleimat”, jotka liittyvät sensuuriin tai tullauksiin jne. ovat yksi osa postihistoriaa.

Lentokirje Helsingistä 24.4.1937 Holzhauseniin Leipzigin lähelle, Saksaan. Taksan muodostavat 3½mk (-20g) kirjeen postimaksu ja 2mk kirjeen (per 20g) lentolisä).

Vaikka harrastus on välillä jopa kovaakin puurtamista, erityisesti kokoelmien saaminen näyttelykuntoon, täytyy muistaa, että kyseessä ei ole kuolemanvakava asia. Tämä tuli mieleeni myös Forssan reissulla, jonne lähtiessä huomasin, että elohopea lähenteli nollaa ja auton kesäkumit kiiltelivät jäätävässä huurussa… Onneksi ruokakunnassa on kaksi autoa, joista toiseen vaihdetaan talvirenkaat aina ajoissa, ja toinen toimii kesäajossa niin pitkään kuin mahdollista… pystyin välttämään ylimääräiset riskit… mutta siitä huolimatta tilanne kulminoitui pahemman kerran ja harrastus osoittautui Kuolemaksi, tällä kertaa onneksi isolla K:lla, eli erään myyntipöydän uumenista löytyi ”Kuolema” rivileimalla mitätöity 10mk taksainen kotimaan painotuote vuodelta 1954. Kuolema tulee ajettaessa Kyyjärven tietä Lapualta Itään Nälkämäen jälkeen. Ollaan Alajärvellä Etelä-Pohjanmaalla.

Painotuote kotimaassa sataan grammaan saakka (1.1.1952–31.5.1956) 10,00mk. Sisällä lienee ollut onnitteluviesti kihlaparille. Postilaitos tulkinnut kihlauksen omalla tavallaan?

Forssan kerhon kesätapahtuma

By

Forssan kerhon perinteistä kesätapahtumaan vietettiin 6.6. Tammelan Opiston saunalla Tammelan Pyhäjärven rannalla. Pientä sadetta oli ilmassa iltapäivällä, mutta sää kirkastui ja lämpeni siten, että kun oltiin ehditty käydä nauttimassa erinomaisesta saunasta ja Pyhäjärven kohtalaisen inhimillisen lämpöisestä vedestä, oli keli jo suorastaan kesäinen. Vesa Järvistö oli levittänyt myyntipöytänsä ulos ja lämpimässä illassa oli mukava katsella kohteita. Itse tilaisuuden ohjelma, esitelmä postihistoria-aiheesta, arpajaiset ja huutokauppa järjestettiin sisällä Opiston huvilassa. Paikalla oli arvioni mukaan nelisenkymmentä henkeä, joista suuri osa oli tullut Forssan kerhon ulkopuolelta. Helsingistä oli tällä kertaa tavallista vähemmän osallistujia, kaukaisimmat vieraat olivat tulleet paikalle Japanista ja Portugalista saakka.

Päivitys: Järjestäjiltä saadun tiedon mukaan kaikkiaan 64 henkeä oli paikalla! Järjestettyjen arpajaisten ensimmäisellä arvotulla arvalla sai sytyttää merkkirovion, johon oli tällä kertaa saatu yli sata tuhatta kierrosta poistettavaa väärennettyä tai muuten huonolaatuista merkkiä (tarkalleen sanottuna 103346kpl).

Sain ostettua muutamia kohteita, joista tässä esittelen kaksi: Ensimmäinen kohteista on kirjattu lentokirje Ranskaan vuodelta 1937 eli siinä vaiheessa, kun Suomesta lennettiin jo maakoneilla, joihin oli siirrytty joulukuussa 1936, kun kahteen Aeron postia kuljettavaan koneeseen oli lopullisesti ponttoonit vaihdettu renkaisiin. Kirje on lähetetty viipurista 4. helmikuuta 1937 (kello 17) ja se on lentänyt Helsingistä eteenpäin reitillä (Tallinna) – Helsinki – Turku – Tukholma siten, että kone oli perillä Tukholmassa kello 16.00 (KK 13/1937). Tukholmasta toimi yölentopostiyhteys keskiseen Eurooppaan siten, että kone lähti 19.40 reitillä Tukholma – Kööpenhamina – Hannover – Köln – Bryssel – Pariisi siten, että Pariisiin saavuttiin kello 05.00 aamulla. Pariisin tuloleima on lyöty 7.2. klo. 14.45 Le Bourgetin lentokentällä. Jossain on siis ”tuhrattu päivä”. Pariisista Toulouseen on päästy leimasta päätellen vielä samana päivänä. Kirjeen taksa on ns. helppo selvittää ja koostuu siis alle 20g kirjeen taksasta (3,50mk), kirjauksesta (2,50mk) ja 20g lentolisästä (2,00mk) ja on siis yhteensä 8,00mk. Kirjatut lentokirjeet ovat astetta parempia kuin lentokirjeet, mutta mistään ihmeestä ei tässä ole kysymys. Huutokaupassa tämän kohteen hinta oli kuusi euroa, mikä kuvastaa tämän hetken M30 kohteiden hintatasoa kohtalaisen hyvin.

Pariisin Le Bourgetin kenttä on kaupungin ensimmäinen lentokenttä, joka rakennettiin toisen maailmansodan aikana vuonna 1914 ranskalaiseksi sotilaskentäksi. Ensimmäinen postilento lensi kentältä 1918 elokuussa ja viralliset siviilikentän avajaiset vietettiin 1919. Vuonna 1921 lennettiin kuusi vuoroa päivässä Croydonin lentokentän (Lontoo) ja Le Bourgetin kentän välillä. Lentokenttä näki vuonna 1927, kun Charles Lindbergh laskeutui koneellansa ”Spirit of St. Louis” yli 33 tuntia kestäneen Atlantin ylittäneen yksinlentonsa jälkeen 21. Toukokuuta hurraavan parituhatpäisen ihmisjoukon edessä. Kentän rakennukset siis juontuvat 1920-luvulta ja tältä osin kyseessä on yksi harvoista vanhoista lentokentistä, jotka ovat yhä käytössä alkuperäisen kaltaisessa muodossaan. Tänään Le Bourgetin kenttä on yksityislentokoneiden kenttänä Pariisissa. Kentän yhteydessä toimii ilmailu- ja avaruusmuseo.

Kirjattu lentokirje Ranskaan 1937
Lentokirje Ruotsiin 1940

Toinen kohde löytyi euron laatikosta eikä siihenkään varsinaisesti liity mitään sen ihmeellisempää. Kyseessä on ”tavallinen” lentona kulkenut kirje Ruotsiin Helsingistä 3.9.1940 eli välirauhan ajalta. Lähettämisen päivänä kaikki oli kuitenkin enemmän tai vähemmän talvisodan jälkeistä keskisen Euroopan tilanteen seuraamista. Kirje on tarkastettu Helsingin sotasensuurissa ja siitä merkkinä tarkastusleima #50. Kirje on kulkenut linjalla 1631 Helsinki – Turku – Tukholma. Tämä on siis hyvin tavallinen lähetys ilman mitään sen suurempaa, mutta maailmansodan aikainen lentolähetys kuitenkin. Taksa Ruotsiin oli Pohjoismaisen sopimuksen mukainen, kirjeelle 2:75mk ja lentolisä 1mk, eli yhteensä 3:75mk. Joskus tulee osteltua lähetyksiä, joita ei oikeastaan ”tarvitse mihinkään” – sellaista se keräileminen on! Näiden lisäksi poimin muutaman muunkin kohteen euron laatikosta ja huutelin huutokaupasta muutaman kohteen kotona tutkittavaksi.

Lueskelin uusimmasta SP-Lehdestä Ari Muhosen kirjoitusta koskien erikoistaksoja Viroon, Latviaan ja Unkariin – myös Saksan sopimusta tekstissä käydään läpi. Ari kirjoittaa, että tuntee vain kolme lähetystä Unkarin erikoistaksa-ajalta ennen 1.4.1943 – en ollut ajatellut tätä asiaa aiemmin näin. Aina tulee uusia ajatuksia, kun lukee! Kirjattuja kirjeitä Ari kertoo tuntevansa Saksaan erikoistaksalla vain neljä – tämä on hieman epäselvästi ilmaistu, sillä kyse lienee kirjeistä, jotka ovat ”vain” kirjattuja, eli sellaisia joissa kirjaus on ainoa lisämaksu – esimerkiksi lento-kirjattu ei sovi tähän luokkaan, sama koskee havaintoa viidestä pikakirjeestä Saksaan kahdenvälisellä taksalla. Viroon kulkeneita kohteita 16.6. jälkeen Ari pitää vaikeina ja on tässä täysin oikeassa, kohteita varmasti on, mutta ei niitä puissa kasva! Kirjeitä tunnetaan jonkin verran, mutta postikortit ovat vaikeampia – Ari kertoo tuntevansa kaksi yksittäispostitetta 1,75mk taksalla. Tähän sopivat 1,75mk keltainen ja 1,75/1,25mk päällepainamamerkki, sekin keltainen. Muistan nähneeni näitä ainakin Hannu Kaupin kokoelmassa ja eräässä toisessa M30 kokoelmassa yksittäispostitteina. Totean savolais-karjalaisittain oman kehun haistessa, että ”suattaapi olla”, että joku kappale näiden lisäksi jossakin kansiossakin ”olla möllöttää”…

Nämä ”tunnettujen lukumäärä”-asiat ovat aika kimurantteja, koska aina voidaan ajatella, että ”kuka mitäkin tuntee”. Ari on kuitenkin tehnyt pitkään ja metodologisesti työtä kartoittaakseen erilaisten lähetysten esiintyvyyttä, mikä on hieno juttu. Kukaan ei kuitenkaan koskaan ole nähnyt kaikkea. Varmasti tälläkin hetkellä jossakin on joku, joka naureskelee näille pohdinnoille ja ihailee omia kohteitaan, jotka kumoavat tässäkin esitetyt ”lukumäärät” kertaheitolla. Mikäli lukijoilla on tähän SP-lehden artikkeliin liittyviä havaintoja ja kohteita, niin ilostuttakaa Aria lähettämällä hänelle kuva kohteestanne, samalla täydentyvät tiedot arkistoon ja tieto paranee, se on kaikkien etu!

Nyt täytyy lähteä ulkotiloihin, lämpötila on nimittäin plussan puolella!

Toteamus: Hetkellisessä mielenhäiriössä olin kirjoittanut, että Saksa hyökkäsi Tanskaan ja Norjaan päivän Ruotsiin lähetetyn kuoren lähettämisen jälkeen. Kirjoitin roskaa – hyökäys tapahtui 9.4.1940 ei 4.9.1940… näin sitä vaan aivot toimivat väärin.

Kirivaihde silmään

By

Kiivaan työrytmin ja pitkän maanpuolustuskurssin takia on blogin kirjoittaminen joutunut vähäksi aikaa hyllylle, mikä on tarkoittanut useiden jo päättyneiden huutokauppojen ja muiden tapahtumien tunnelmien välittämättä jättämistä. Yritetäänpä hiukan kiriä näin pääsiäismaanantain loppuillasta! Sitten viimeisen kirjoituksen päättyneet ovat ainakin HTO:n, Järvenpään Filateliapalvelun, Hellmann huutokauppa ja Merkki-Albertin huutokauppa. Käytännössä ollaan nähty erittäin laaja kattaus filateliaa ja mitään ei ole hiiskuttu! Olen tietysti ollut iloinen siitä, että asiasta on esitetty kysymyksiä, siis siitä, että milloin tulee seuraava kirjoitus… yritetään olla tuottamatta suurta pettymystä, vaikka tässä nyt täytyykin vetää mutkia suoraksi, kun kerralla kerrottavaa on niin paljon.

Aloitetaan HTO huutokaupasta, jossa tällä kertaa oli myytävää kahdessa M30 osastossa – filatelia ja postihistoria oli laitettu omiin osastoihinsa. Postimerkkipuolen kohteista mainittakoon kohtalaisen hyvä pystysuuntainen 2:75mk violetin merkin siirtymäpari, joka myytiin noin parilla kympillä, mikä oli limitin kaksinkertaistuminen. Muuta erityistä ei myytävänä ollut – vain yksi kohde jäi myymättä. Postihistoriapuolellakin myynti oli M30 osastossa hyvä – arvelen, noin 80%. Kertaalleen aiemmin myymättä jäänyt Yhdysvaltoihin lähetetyn paketin päällipaperi, jolle merkit oli liimattu, mutta taksa ei ollut oikein, koska osa merkeistä oli jäänyt puuttumaan (muistamme, että vuoden 1932 jälkeen ei USA:an käytetty pakettikortteja) oli myynnissä nyt kympin lähdöllä. Kohde on erittäin vaikea ja oikeataksaisena olisi varmasti herättänyt suurta kilvoittelua. Nytkin kohde meni kolmella kympillä kaupaksi. Muuta myynnissä ollutta olivat muutamat kenttäpostin alennetuin taksoin lähetetyt pakettikortit sekä lentopostikortti Kanadaan 30mk postiauto-merkin yksittäiskäyttönä. Kortti myytiin 20€ pohjillaan. HTO:ssa oli muuta mielenkiintoista, mutta tällä kertaa M30 osasto ei ollut erityisen ihmeellinen.

Järvenpään Filateliapalvelun 31. huutokaupassa oli merkkipuolella myytävänä pääasiallisesti loistoleimattuja merkkejä eikä juuri mitään ihmeellistä. Hyvää ja harvinaista M30 filateliakohdetta ei suinkaan löydy jokaiseen huutokauppaan, vaikka malli on ”uudempaa” filateliaa, on asia siten, että vaikeita kohteita riittää ja niiden metsästämiseen saa menemään vuosia. Tähän pulaan ei JFP tällä kertaa pystynyt auttamaan. Asia oli kuitenkin postihistoriapuolella toisin, nimittäin myynnissä oli erinomaisen hyvä ja vaikea kotimaan kohde! Kyseessä oli hyvinkin tavallisen näköinen vakuutettu kuori, joka tarkemmassa tarkastelussa osoittautuu vakuutetuksi virkakirjeeksi, jolle on maksettu jotakin 50p vihreällä leijonamerkillä. Muistamme, että virkakirjeiden osalta oli käytössä kaksi erilaista lähetyksen postimaksuun liittyvää kommervenkkiä, nimittäin postirahavapaus ja vapaakirjeoikeus. Postirahavapaus käsitti postimaksun ja kirjaamisen, vapaakirjeoikeus lisäksi vakuutusmaksun. Paavolan kunnalla oli vapaakirjeoikeus, jonka perusteella vakuutetun kirjeen sai lähettää veloituksetta, mutta mikäli haluttiin vakuutetun kirjeen lakkaus, tuli lakkausmaksu maksaa! Näin tälläkin kirjeellä on tehty ja on maksettu vain ja ainoastaan vakuutetun kirjeen lakkausmaksu, jonka taksa oli 1.1.1935-31.8.1942 50 penniä.

Lakkausmaksuksi käytetty 50p vihreä M30 leijonamerkki
Paavolan postitoimiston lakkasinetit

Tällaisia kohteita tunnetaan minun tietääkseni tämän myydyn kohteen lisäksi vain yksi toinen ja se oli näytillä SFEX näyttelyssä 2020 Helsingissä Harri Ala-Honkolan M30 postihistoriakokoelmassa. Kohteen lähtöhinta oli asetettu 15 euroa ja se kipusi aina 65 euroon saakka. Huutomaksuineen alle sadalla eurolla ostaja sai erinomaisen kohteen.

Muuta kiinnostavaa myytävänä ollutta oli kotimaassa yksin 40mk merkillä lähetetty pikkupaketin kuoren palanen (jäi 30€:lla myymättä), Kotimaan lentopostikortti Helsingistä Maarianhaminaan 1950 (mh. limitti 10€), Ranskaan Turun lentosatamasta lähetetty lentopostikortti 3mk merkin yksittäispostitteella (mh. limitti 10€) ja Unkariin 1938 lähetetty kirjattu lentopostikirje (mh. 15€, limitti 10€). M30 4½mk sinisen leijonamerkin yksittäiskäyttö kirjeellä Sveitsiin vuodelta 1943 myytiin 63 eurolla limitin oltua 50€. Myytävänä siis oli kaikenlaista ”pikkumukavaa” ja yksi kova kohde. Ei kovin huono postihistoriallinen kattaus loppujen lopuksi. Myynti oli kohtalaisen hyvää – kaiken kaikkiaan ehkäpä 70% luokkaa. Homman nimi on se, että kohteiden lähdöt täytyy asettaa riittävän alas ja hinnat nousevat, jos ovat noustakseen…

131. Hellman huutokauppa päättyi maaliskuun puolivälin tuntumassa. Tällä kertaa myynti meni yli miljoonan euron, mikä on huomattava summa rahaa. M30 osastolla oli mielenkiintoisia kohteita myytävänä, tällä kertaa erityisesti automaattimerkkejä oli tarjolla myös ns. parempaan kokoelmaan. Myytävänä oli mm. 10p, 50p ja 1mk automaattimerkkien täydet rullat. Näistä 1mk rulla on kaikkein vaikein ja niitä ei tunneta kuin aniharvoja. Toivottavasti ostaja ei lähde paloittelemaan rullaa ”rahanteon” toivossa, nimittäin veikkaan, että niin ei tulisi tapahtumaan.

Rullat menivät 60€, 90€ ja 360€ hinnoilla kaupaksi – hinnat olivat hyvin suhteessa harvinaisuuteen. Rullamerkkien kokoelmaerä meni kaupaksi 600 eurolla, mikä ei ole mielestäni ”erityisen paha”, mikäli ostaja tarvitsi hyvän erän kokoelmansa rullamerkkiosaston täytteeksi. Kerralla sai hyvät kohteet ja pääsi ”valmiiseen pöytään”.

Hieno 16 merkin ryhmä 1,25mk koevedosmerkkejä Karjalan väreissä myytiin 200€:lla. Näitä merkkejä tunnetaan isoissa ryhmissä vain muutama ryhmä – pareja ja nelilöitä tunnetaan useampia. Kysymyksessä on jonkinlainen hahmotelma siitä, että minkälaisia merkkejä (ilmeisesti) Itä-Karjalaan tehtäisiin. Tällainen erikoisuus voidaan ottaa mukaan M30 kokoelmaan ja mielestäni sille on paikkansa myös Itä-Karjala kokoelmassa.

Hammaste-erikoisuuksia myytiin useita kohteita, nämä lienevät tulleen jokin aikaa sitten hajoitetusta asiaan erikoistuneesta kokoelmasta, jonka myynti alkoi jo edellisessä Hellmann huutokaupassa. Kohteet menivät hyvin kaupaksi. Mikäli oikein katsoin myytiin kaikki M30 kohteet! Siinä missä filateliapuolella M30 kohteita oli myytävänä useita ja hyviä, oli postihistoriapuolellakin muutamia hyviä kohteita. Jäin ihmettelemään 1mk vihreän painotuotteen (Sveitsiin) myyntihintaa, joka oli 100€. Kohde on kuitenkin aika vaikea ja niitä tunnetaan nykytiedon mukaan vain noin 15kpl. Hiukan hirvittää…

Korjailin alla olevaa tekstiä sen sisältämien virheiden takia – silmät harittivat niin paljon iltamyöhään, että en a) osannut lukea; b) ymmärtänyt väärin lukemaani ja c) numerotkaan eivät onnistuneet… pahoittelut! Nyt on enemmän ”sinnepäin”….

Mielestäni mielenkiintoisin postihistoriakohde oli isokokoinen rahapussukka, jonka kohdeseloste luki seuraavasti: ”Erikoinen isokokoinen vakuutettu lähetys Helsingistä 20.2.1939 Ruotsiin. Ommeltu kangaspussi, joka on vakuutettu yli 800 000 markan arvosta. Postimaksuna 12 kappaletta 25 markan puunhakkaajia ja lisäksi muita M30 merkkejä yhteensä 322,80 markan edestä”. Kyseessä oli ilmeisesti myytyjen autojen myyntihintojen tuloutuksessa käytetty rahalähetys, joka oli vakuutettu. Taksa piti kutinsa, mutta sen laskeminen vaatii jonkin verran hoksnokkaa, nimittäin kyseessä ei ole aivan tavallinen juttu. Vakuutusmaksu määräytyy vakuutusmäärän kautta, ja tällä lähetyksellä se oli 815269,60 markkaa, joka käännettynä kultafrangeiksi oli 67952,42 KFr. Vakuutusmaksu Pohjoismaihin oli 30 penniä jokaiselta tuhannelta markalta, eli 816*0,30mk = 244,80mk. Ja nyt tulee ”knoppi”, joka avaa taksan salaisuuden ja joka löytyy taksakirjan sivulta 127: ”Kirjeen ylin paino oli 500 g, painavammat lähetykset taksoitettiin kansainvälisten taksojen mukaisesti.” Toisin sanoen, vaikka kirje oli lähetetty Ruotsiin ei siihen sovellettu kirjemaksun osalta Pohjoismaisen postisopimuksen taksoja, koska sen paino ylitti sopimuksessa määritellyn ylärajan, vaan kirje taksoitettiin kansainvälisen taksan mukaisesti. Kirjaus ulkomaille lähettämisen aikaan 1939 oli 2,50mk. Kun kirjeen kokonaisuuden maksu oli 322,80 jää kirjemaksuksi 75,50 mk, joka vastaa 0,74kg painoista kirjettä (eli 37 kertaa 20 grammaa – 3,50mk ensimmäiseltä 20 grammalta ja sen jälkeen 2mk jokaiselta 20:ltä grammalta). Näin taksa täsmäisi. Jäin miettimään, että olisiko pitänyt maksaa vakuutusmaksukin kansainvälisen taksan mukaan… näin ei tässä tapauksessa ole tehty (se on selvää, sillä kv. taksan mukainen vakuutusmaksu olisi ollut yksinään enemmän kuin koko kirjeelle maksettu postimaksu).

Volvon rahapussi vakuutettuna kirjeenä Ruotsiin

Toinen vaihtoehto on, että on maksettu myös vakuutetun lähetyksen lakkausmaksu 50p (joka sisälsi myös ”laskemisen”; kuorellahan on laskettu vakuutusmaksu myös kultafrangeina) ja käytetty Pohjoismaista kirjausmaksua 2,00mk. Tämä vaikuttaa ehkäpä todennäköisemmältä ja olisi linjassa sen kanssa, että kirjeen kuljetusmaksu olisi maksettu kv. taksan mukaan, mutta kirjaus ja vakuutusmaksu pohjoismaisen mukaan. En pysty varmaksi sanomaan miten asia on, sillä kohteen taustapuolta ja mahdollisia sinetöintejä ei kuvassa ole näkyvissä. Joka tapauksesa on sanottava, että on mahdollista saada taksa osumaan.

Tämä isokokoinen ”ihmetys” myytiin 190 euron hinnalla, lähtöhinta oli huomattavasti alempana. Ostaja sai hyvän kohteen, joka sopii hyvin M30 postihistoriakokoelmaan. Muistan, että vastaavia tunnetaan vain muutamia ja aiemmin myyntihinta on ollut korkeampikin…

Merkki-Albertin 67. huutokauppa tarjosi M30 keräilijälle suurehkon määrän kohteita, joiden joukossa muutamia erinomaisia kohteita. Filateliapuolella myytävänä oli paljon loistoleimaisia merkkejä, jotka jäivät suurimmaksi osaksi myymättä. Myös muutamia erikoisuuksia oli tarjolla – näistä kiinnostavin, ainakin myyntihintansa puolesta oli 6mk oranssin merkin hammastesiirtymä leikkeellä. Siirtymä oli tehnyt merkistä ”matalan”. 30 euron lähtöhinnasta hinta nousi aina 209 euron myyntihintaan saakka. Aikamoinen nousu! Vaaleanharmaanvioletin Saimaa 10mk merkin numerokuusilo myytiin 85 eurolla. Paljon filateliaa jäi myymättä…

Matala 6mk merkki

Postihistoriapuolella saatettiin havaita mopobensan käryä, sillä ”nostattelu” oli ainakin yhden kohteen osalta aikamoista! Kyseessä oli kenttäpostista Ruotsiin lähetetty asiakirja, joka oli osoitettu Ruotsissa toimivaan kirjeenvaihdolla toimivaan ammatti-instituuttiin. Mielenkiintoisen ja hyvän lähetyksestä tekee se, että siinä luki kirjoituskoneella kirjoitettu, leimojen alle jäänyt, teksti ”affärshandlingar” eli asiakirjoja, mikä ”varmistaa” asian. Tiedetään, että joukoissa palvelevat ruotsinkielisen yksikön sotilaat opiskelivat ”korsuistaan” tulevaisuuttaan varten ja tätä postia tunneetaan joitakin lähetyksiä. Tällä kertaa asia sai aivan uudet mittasuhteet, kun kohde lähti 25 euron limitistään tanakkaan nousuun, joka pysähtyi vasta 445 euron juhlavaan summaan. Jättäjällä lienee ollut muikea ilme, kun savun hälvettyä ja mopojen kaarrettua talleihinsa näkyi numerotaululla lopputulemana yli viisitoistakertainen myyntihinta verrattuna lähtöhintaan.

Asiakirja Ruotsiin KP osoitteesta
Kuukauden ajan taksa piti rakentaa ”wanhoin” keinoin

Muuta kiinnostavaa edustivat muutamat M30 merkeillä aikaiset lentolähetykset, erityisesti lentopostikortit, joiden hinnat nousivat hieman lähdöistään, sekä Saksaan syyskuussa 1942 lähetetty kirje, joka oli maksettu 2:75mk ja 75p merkein. Muistamme, että 3½mk oliivi leijonamerkki ilmestyi vasta 1.10. ja sininen 3½mk merkki oli ollut käytännössä loppuunmyyty jo pitkän aikaa. Näin kyseinen kohde on erittäin hyvä 75p merkin käyttö sen kuukauden aikana kun postimaksu piti maksaa muilla kuin 3½mk oliivilla merkillä. Kohteen hinta nousi 20 euron pohjasta 52 euroon, mikä ei kohteen harvinaisuuden huomioon ottaen ollut erityisen korkea hinta. Viiden kympin pohjilla myytiin vaikea sanomalehtilähetys, joka oli maksettu 3mk merkillä yksin. Mainitaan vielä lentopostikortti Uruguayhin kahdella 25mk sinisellä leijonamerkillä, joka nousi 35 euron hintaan – Uruguay on parempi kohdemaa.

Sitten ihmettely: Jo kertaalleen aiemmin (Hellmanilla) myymättä jäänyt ja nyt Albertilla 220€ lähtöhintaan myytävänä ollut 2½mk punaisen merkin käyttötarkoituksenmukainen yksittäiskäyttö postikortilla Ranskaan ei mennyt taaskaan kaupaksi. En pysty tätä ymmärtämään – kohde on yksi kovimpia M30 kohteita ja niitä tunnetaan alle kymmenen kappaletta. Edellisen kerran olen nähnyt vastaavan kohteen tulevan myydyksi noin 400 euron hintaan. Se on varma asia, että näitä ei kaikilla ole.

Nyt on aika mennä nukkumaan, mutta lisään tähän vielä muutaman kuvan Forssan kerhon keräilytapahtumasta Kuhalankadulta. Tupa oli täynnä kun saavuimme paikalle kello 09 aamulla. Vaikka auton akku oli tyhjä, löytyi tarpeellinen määrä autoja, jolla Salon kerholaiset pääsivät kuin pääsivätkin perille turvallisesti – ja pois. Tällä kertaa kuvia myös ns. keittiön puolelta, eli kerhon kanttiinista, jonka tiskin äärellä Forssan kerhon pitkäaikainen puheenjohtaja Kari Tapola on juuri tekemässä hankintoja.

HTO 62 ja Forssan kerhon kesäpäivä Tammelassa

By

HTO:n 62. huutokauppa päättyi 24.5. illalla, tätä kirjoitusta aloittaessani huutokaupan jälkimyynti on juuri loppunut. HTO:n huutokaupassa oli M30 filateliakohteita myytävänä parisen kymmentä ja postihistoriakohteita yli neljäkymmentä. Nämä siis M30 osastoissa. Myös muissa osastoissa oli M30 kohteita. kaiken kaikkiaan voidaan arvoida, että M30 kohteita lienee ollut myynnissä n. sata kappaletta. Tämä tietysti on mukavaa M30 keräilijän kannalta, kun kohteita on tarjolla – erityisen mukavaa olisi tietysti se, että myynnissä olisi juuri sellaisia kohteita mitä itse kaipaa, mutta se onkin sitten jo ihan eri juttu.

Filateliapuolella myynnit olivat yli 75%, mikä tietysti on ihan ”ok” tulos. Myynnissä oli pääasiassa loistoleimattua materiaalia. Myymättä jäi 300mk lentokone-merkin leimaamattomia ryhmiä, joiden lähtöhinnat oli asetettu aika korkealle. Tiukinta filateliakohteiden hintakärkeä edustivat 1½mk harmaan merkin loistoleimaus (yli 40 euroa) ja 9mk ”korkea” merkki (55€). Uskomattomuuksia ei ollut kaupan.

Postihistoriapuolella oli useita kiinnostavia lähetyksiä tarjolla. Kotimaassa kulkeneista tavaranäyte 1mk merkillä vuodelta 1937 myytiin 15€ lähtöhinnallaan ja 1mk rullamerkki postikortilla 25€ hintaan, myöskin limitillään. Vakuutetun kuoren vuodelta 1945, jonka maksuna oli käytetty 10p harmaita (violetteja) sellupaperisia (SP) leijonamerkkejä, myyntihinta kipusi aina yli 96 euron. Muistamme, että M30 leijonamerkkejä painettiin usealle paperille, joista 5 ja 10 pennin merkkien sellupaperille painetut painoerät ovat harvinaisia lähetyksillä. Tähän on kaksi syytä, ensiksikin nämä alimmat penniarvot olivat 1945 aikoihin tulleet aikamoisen tarpeettomiksi ja niitä saatettiin käyttää vain ”aukontäyttäjinä” postimaksujen maksamisessa ja käytännössä niitä löytyy juurikin vakuutetuilta lähetyksiltä, joissa vakuutusmaksujen pennimäärät vaativat pienen nimellisarvon merkkejä vielä 1945. Toinen syy on pienehkö painosmäärä. Siinä missä 10p ensimmäisiä tilauseriä, jotka painettiin lumppupaperille (LP) painettiin 8 miljoonaa kappaletta, painettiin sellupaperille ja näiden välissä käytetylle lumppusellupaperille (LSP) vain 0,5 miljoonaa merkkiä. Kun kerätään M30 filateelista kokoelmaa on tarpeellista pyrkiä keräämään myös kaikille papereille sopivat lähetykset.

Sellupaperin 10 penniset V-kuorella

Vakuutetut kirjeet kotimaassa eivät ole erityisen harvinaisia, mutta 10p sellupaperiset merkit siis ovat – kohteessa maksettiin juuri sellupaperin merkkien käytöstä. Taksa muodostui kotimaan (21-250g) kirjeen taksasta (1.9.1942–30.6.1945) 6,00mk + kirjausmaksusta (1.9.1942–30.6.1945) 3,50mk + vakuutuksesta (2001-3000mk) 2140 markalle (1.1.1935–30.6.1945) 0,90mk = 10,40mk. Kirjeen takana on vielä paperiset sinetit. Asiansa ajava kohde, mutta ei irronnut halvalla. Jos on oikein tarkkana, niin pari kertaa kymmenessä vuodessa voi nostaa vastaavaan edullisesti ”eurolaatikosta”… mutta tätä tehdessä tulee vähintäänkin muutama pummikin.

Tanskaan lähetetty kirjattu pikalentokirje vuodelta 1940 leimattuna Vaasassa meni kaupaksi 22 eurolla. Kirje oli ajalta, jolloin posti Ruotsiin lensi Turusta ja Vaasasta (siis EI Helsingistä). Tämä kuori oli lentänyt Vaasasta reitillä Vaasa-Sundsvall-Tukholma, jota kautta lennettiin 24.1.-23.3.1940, suora Vaasa – Tukholma reitti muuttui, koska suomalaisia sotalapsia kuljetettiin Vaasasta Ruotsiin juuri Sundsvalliin. Latviaan Suomen ja Latvian 1937 alkaneen postisopimuksen kirjetaksan mukainen lentokirje, jonka postimaksu oli maksettu kahdella M30 karmiinilla 2mk merkillä nousi 30 euron lähtöhinnasta 73 euron yli. Lentoposti Latviaan erikoistaksan aikaan on vaikeaa ja kun tätä postia tulee vastaan on syytä muistaa, että lentopostin lentolisä ei kuulunut sopimuksen piiriin samalla tavalla kuin Viron kanssa tehdyssä postisopimuksessa. Taksojen kanssa on siis oltava varovaisena. Kohteet ovat siis vaikeita ja kun tarkoitan vaikeita puhutaan siitä, että lentokirjeitä Latviaan erikoistaksalla tunnetaan alle 10 kappaletta. Kyseinen kuori oli Sointu-yhtiön kuori – Sointu oli levymerkki, joka teki savikiekkoajoista lähtien levytyksiä ja sota-aikanakin useita ajan artistien levytyksiä. Soinnun tuotantoa on remasteroitu ja sitä on saatavilla CD levyilläkin.

Vaikea lentokirje Latviaan

Yllä näkyvä lentokirje Rigaan on taksoitettu Suomen ja Latvian välisen postisopimuksen kirjetaksan mukaisesti (kirje alle 20g) 2,00mk ja lentolisä Euroopan lentolisän mukaisesti 2,00mk per 20g. Tyylikäs kuori ja kokoelmatasoinen kohde sekä M30 postihistorialliseen tai lentopostikokoelmaan, miksipä ei M30 filateeliseenkin kokoelmaan 2mk merkin kohdalle.

Saksaan 1940 lähetetty siisti toisen painoluokan lentokirje myytiin n. 40 eurolla ja siisti toisen painoluokan kirjattu kirje Italiaan vuodelta 1942 30 euron pohjillaan. Kirje Saksaan vuoden 1946 joulukuulta 10mk sinisen leijonan yksittäiskäytöllä myytiin 40 euron pohjillaan. Postiyhteys Saksaan aukesi juuri 1946 joulukuussa ja kohde on erinomainen postihistoriakohde, sillä sen avulla voidaan kertoa postin avautumisen tarina. ”Toisella puolella” samaa asiaa olisi syyskuussa 1944 Saksaan lähetetty lähetys, mielellään ”postiyhteys keskeytynyt”-leimauksella. M30 30mk linja-auto merkillä maksettu kirjattu kirje Neuvostoliittoon meni kaupaksi 20 eurolla – lähetys on hyvän näköinen ja ostaja sai sen edullisesti.

Erinomainen yksittäispostite 12/10mk merkille

12/10mk päällepainamamerkin yksittäiskäyttö kirjeellä Argentinaan vuodelta 1948 myytiin n. 37 eurolla. Kohde on erinomainen käyttö tälle merkille ja vaikea. Meni aika edullisesti, sillä vastaavan tasoisia ei ole usein tarjolla. Hyvä kohde M30 filateeliseen tai postihistoriakokoelmaan.

Myytävänä oli myös muutamia eriä, jotka eivät alhaisista lähtöhinnoistaan huolimatta menneet kaupaksi – kuvia katsomalla hiukan jäi mietityttämään… näytti siltä, että olisi saanut edullisestikin. Ehiöiden osastossa oli myytävänä kirjattu postikortti kotimaassa 1942 M30 lisämerkein M30 ehiöllä. Tämä myytiin hieman yli 37 eurolla. Kaiken kaikkiaan tällä kertaa oli mukana hyviäkin M30 kohteita, erityisesti postihistoriapuolella. Hintataso ei kaikilta osin noussut korkeaksi ja ostajat pääsivät edullisesti. Toivottavasti tämä innoittaa myös uusia nimiä keräämään M30 kokoelmia!

Forssan kerho on aktiivinen filateelinen toimija ja järjestää vuosittain kolme perinteistä tapahtumaa, kaksi keräilytapahtumaa ja kesätapahtuman. Nyt on kysymys kesätapahtumasta, joka järjestettiin 1.6. Tammelassa Tammelan Opiston huvilalla. Kelit olivat ajoittain kaikkea muuta kuin kesäiset ja erään paikalla olleen toteamus siitä, että vain kolmen viikon kuluttua alkaisivat päivät taas lyhenemään ja pääsemme takaisin nauttimaan talvikaudesta sai yhden sun toisenkin pohtimaan syntyjä syviä. Allekirjoittanut oli tätä kommenttia ennen kuitenkin käynyt nauttimassa erinomaiset löylyt rantasaunassa ja pulahtanut järvessäkin, joten verenkierto toimi nopeassa tahdissa ja viileä ”kesä”lämpötilakaan ei saanut hymyä hyytymään. Helsingistä päin tulleet kertoivat kohdanneensa matkalla raekuuroja ja lämpötilan käyneen alle neljän asteen lukemissa… Paikalla lienee elohopea seisahtuneen noin kympin paikkeille. Veden lämpötilan arvelen olleen myöskin kympin paikkeilla.

Järvihän se siellä
Tammelan Opiston mökki
Merkkirovio
Juha Valtonen esitelmöi

Ohjelmaa oli järjestetty monenlaista, perinteisten myyntipöytien, joita oli useampien myyjien toimesta tuotu paikalle, lisäksi oli arpajaiset ja makkaraa sekä leipiä pöydät notkuen. Tapahtuman koulutus-osastosta vastasi Tampereen kerhon Juha Valtonen, joka piti oikein mielenkiintoisen esitelmän Ukrainan postihistoriasta. Tuli selväksi, että Ukraina on ollut suurvaltojen temmellyskenttä aina ja tämä asiantila on johtanut Ukrainan alueella asuvien kannalta ikäviinkin tapahtumiin. Postihistorialtaan alue on kiinnostava ja eri maiden postihallintoja siellä on toiminut useita. Tässäkin blogissa on Ukrainan postihistoriasta puhuttu.

Järjestetyssä huutokaupassa oli paljon kohteita tarjolla, lähes kaikki ”järkihinnoin”, eli lähtöhinnat eivät päätä huimanneet. Meklarina toimi Petri Jansson, jonka kirjavahko kielenkäyttö herätti useita kertoja hilpeyttä ja muutaman kerran piiskasi tilanteen oikean huutokaupan tunnelmaan. Usein hinnat jäivät edullisiksi ostajalle, mutta myyjät pääsivät sataprosenttisesti eroon tavarastaan. Itsekin lähdin muutaman huutokauppakohteen kanssa polkemaan takaisin Saloon.

Arpajaisten ensimmäinen arpa oikeutti sytyttämään merkkirovion, jolla poistetaan kierrosta ”roskaa” eli surkeasti leimattua massamerkkiä, joka pahimmassa tapauksessa kiertää negatiivisena kiertopalkintona huutokaupoissa jopa vuosia. Forssalaiset ovat päättäneet omin toimin tehdä stopin tälle kiertävälle ilmiölle ja aika ajoin pistää savuna ilmaan satoja tuhansia roskamerkkejä. Forssan kerhon primus motor on Kari Tapola, joka nähdään milloin keittiössä puurtamassa voileipien parissa, milloin toimittamassa arpajaisia tai toimimassa huutokaupan kirjurina. Tällä kertaa apuja keittiöhommiin saatiin SF:n Heidiltä. Nöyränä kiitän Forssan kerholaisia ja muita järjestäjiä, sillä itse pääsin nauttimaan täysin rinnoin heidän työnsä hedelmistä ilman omaa panosta. On hienoa, että hyväntuulisia tapahtumia järjestetään, se lujittaa harrastuksen sosiaalista puolta ja piristää vaikka Suomen kesä on lyhyt mutta vähäluminen.

Forssan pääsiäisen tapahtuma

By

Kuten niin monta kertaa aiemminkin, järjesti Forssan postimerkkikerho pääsiäisen keräilytapahtuman Kuhalankadun järjestöjen talossa tänäkin vuonna. Tarkka päivämäärä 8.4. avautui kauniina ja aurinkoisena vaikka paikka paikoin maastossa oli näkyvillä loppuun sulavia lumikinoksia. Kun tulin paikalle oli tapahtuma ollut virallisesti käynnissä jo puolisen tuntia, mutta vaikutti siltä, että aloitettu oli tasan tarkkaan paljonkin ennen virallista kellonlyömää…. nimittäin paikalla oli kauppiaiden lisäksi jo suuri määrä paikallisia ja kauempaakin tulleita keräilijöitä. Joensuusta asti oli lähdetty aamutuimaan ajelemaan Forssaan, matka oli kuulemma alkanut jo kolmen aikoihin aamuyöstä. Oma noin tunnin matkani alkoi kuullostaa aloittelijan räpellykseltä, kun hard-core keräilijöihin verrataan.

Oma muistikuvani on, että en ole ikinä nähnyt yhtä tiukkaan pakattua tapahtumaa Kuhalankadulla, nimittäin myyjiä oli ennätyksellinen määrä paikalla ja kiinteistössä oli todella paljon tavaraa. Homman luonteesta kertoo, että paikalle oli tullut kaksi ruotsalaista kauppiasta laajoine materiaaleineen, Juhani Kemi Pohjoisesta ja suuri määrä kauppiaita Etelä-Suomesta. Aulassa oli perinteisesti Hämeen kerhojen myyntipiste ja ovensuussa Forssan kerhon puheenjohtaja Kari Tapola myi arpoja.

Kiertelin myyntipöytiä aktiivisesti ja katsoin läpi satoja kohteita. Näppeihin jäi kaikenlaista, mutta vain yksi M30 kohde. Siitä en voi olla erityisen pahoillani, sillä en sortunut ostamaan sellaista mitä en tarvitse tai mitä minulla jo on. Tuplien ostaminen on minulle tavallista, mutta ei perusteltavissa mitenkään järkevästi. Suurin osa ostamistani kohteista oli ulkolaisia lähetyksiä, jotka liittyivät sodan aikaiseen postihistoriaan.

Löytynyt kohde oli yksi ”hakusessa” pidempään ollut lentopostiin liittyvä asia, mitä olen sivusilmällä yrittänyt etsiä, mutta tähän mennessä ei ole tullut vastaan. Nimittäin kyse on siitä, että vuosina 1933-1936 ja oikeastaan myös vuosina 1937-1939 toimi lentoposti Ahvenanmaalle vain reitillä Tukholma – Maarianhamina – Tukholma ja reittiä operoi ruotsalainen lentoyhtiö ABA (AB Aerotransport), joka on nykyisen SAS lentoyhtiön Ruotsalainen edeltäjä. Toisin sanoen, lentoreittiä Maarianhaminasta Suomeen ei suoraan ollut lainkaan. Tämä on tietysti kiinnostava asia, koska äkkiseltään voisi ajatella, että Helsingistä tai Turusta lennetty linja Tukholmaan olisi pysähtynyt Ahvenanmaalla… mutta näin siis ei suinkaan ollut. Tämä tarkoittaa myös sitä, että lentoposti Ahvenanmaalta Suomeen kulki Tukholman kautta. Minua on kiinnostanut saada kohde, joka olisi varmasti lentänyt välillä Ahvenanmaa – Tukholma. ”Varmasti” siksi, että vaikka käytännössä Ahvenanmaalta lentokaudella lähetetystä LC-postista epäilemättä suurin osa kulki lentona, siis myös posti, jolle ei lentolisää oltu maksettu, ei suurimman osan kohteista osalta asiaa voida leimojen ja lentolisän puuttumisen takia pitää täysin varmana. Kun kaikki mikä ei ole täysin varmaa on epävarmaa… niin olen yrittänyt löytää kohteen, jonka osalta varma on varmaa tämän asian suhteen. Ja nyt sellainen siis löytyi.

Kuvastakin näkyy, että kyseessä ei ole mikään erikoinen kaunokki, vaan päin vastoin jonkinasteinen rumakki. Täysin tavallinen Pohjoismaisella postikorttitaksalla Maarianhaminasta Tukholmaan lähetetty postikortti M30 1,25mk leijonamerkillä. Se mikä tekee kortista minulle hyvän on Tukholman saapumisleima, jossa on sama päivä kuin Maarianhaminan leimassa ja kellonaika, joka kertoo mielenkiintoisen asian, nimittäin sen, että kortti on lentänyt Maarianhaminasta Tukholmaan. Leimaus Maarianhaminassa on 19.7.1935 klo. 09 ja Tukholmassa 19.7.1935 klo 11-12. Aikataulun mukaisesti lento Tukholmasta Maarianhaminaan lähti 08.30 ja oli perillä klo 10.15 sama kone lähti Maarianhaminasta paluumatkalle klo 11.00 ja oli perillä Tukholmassa 10.45. Muistamme, että maidemme välillä on tunnin aikaero. Tämä tieto löytyy kiertokirjeestä 42/1935. Vuonna 1935 lentokausi kesti kesäkuun 20. päivästä elokuun 20. päivään, eli kaksi kuukautta.

Kortti on siis lentänyt ABA:n ponttoonikoneella Tukholman Lindarängenin lentosatamasta Maarianhaminaan, koska vuonna 1935 Maarianhaminassa ei vielä ollut maakenttää. Maakenttä rakennettiin vasta vuonna 1937. Lentosatama toimi keskustan lähellä olevassa Lilla Holmen saaressa. Bo Justussonin verkkosivuilta löytyy runsaasti kuvia ja tietoja Maarianhaminan lentotoiminnan kehityksestä, myös kuva kortin kuljettaneesta ABA:n ”Södermanland” koneesta, joka oli Saksalainen Junkers Ju-52 3M kolmimoottorikone. Sivuilta aukeaa myös Lindarängenin lentosatamasta tietoja.

Södermanland, kuva Bo Justussonin verkkosivuilta
Lindarängenin lentosatama, kuva Bo Justussonin verkkosivuilta

Vaikka tällä kertaa kohdemäärä jäi ”statistisesti” laihaksi olen tyytyväinen, koska sain jotain sellaista mitä minulla ei ennalta ollut ja se on aina mukavaa. Lisäksi täytyy mainita sillivoileipä ja kahvi sekä erityisesti hyvä kahviseura, asiat jotka tekevät Forssan-reissuista aina mukavia.

Kiireinen syyskausi

By

Syyskausi on perinteisesti kiireistä aikaa, tämä pätee niin yritysmaailmaan kuin maatalouteenkin – budjettien tekeminen on tunnettua syyskauden heinää, samaten sadonkorjuu, kiirettä pitää. Kiirettä on pitänyt myös keräilyrintamalla, niin moninaista on syksyn sato ollut. Lokakuussa postimerkkeily ja keräilyharrastus joutui myös outoon valoon… ehkäpä siitä ensin lyhyesti – tällä tarkoitan sitä huomiota, jota nyt jo kaiketi entinen Akavan puheenjohtaja Sture Fjäder, keräilijä hänkin, sai osakseen päivälehdistössämme. Häntä syytettiin leimaamattomien merkkien uudelleenkäytöstä, jota pidettiin ilmeisesti suurenakin rikoksena, lain rikkomuksena ainakin. Postimerkit olivat päässeet lööppiin asti ja sinänsä hupaisalla tavalla myös sulkakirje, joita Fjäder nimensä mukaisesti kerää. Fjäder on siis ruotsia ja tarkoittaa suomeksi sulkaa. Jutussa luki, että postimerkkien käyttö uudelleen on rikos, josta voi saada sakkoa ja, että ”myös yritys on rangaistava.” Postin asiantuntija ”design manager” titteliä käyttävä henkilö arvioi, jutussa kuvattujen kirjekuorten merkit olisivat uudelleen käytettyjä ja toteaa, että ”aito käyttämätön merkki tarttuu myös kunnolla kuoreen.” En ota itse kantaa siihen, että onko käytetty uusia tai kertaalleen käytettyjä merkkejä, sitähän ei ilman itse kohteita pysty mitenkään tarkasti arvioimaan, mutta se on kyllä jämpti, että käyttämättömät tarramerkit eivät suinkaan aina tartu kunnolla kuoreen, vaan voivat kuivahtaa ja olla kokonaan ilman liimapintaa tai liima voi muuttua liisterimäiseksi, joka johtaa siihen, että merkki ei pysy kunnolla kiinni. Kumpikin tapaus on kohdannut minuakin ja kyseessä ovat olleet varmasti käyttämättömät merkit.

Iltalehden lööppi 20.10.2022

Juttu oli ”politiikka”-osastossa Iltalehdessä ja hyvä niin, sillä politiikkaa siinä taidettiinkin tehdä – Fjäder nimittäin on lähtenyt kampanjoimaan päästäkseen eduskuntaan ja juuri tämä ilmeisesti on saanut jutun aikaiseksi. Jutussa heiluu myös Hitler-kortti, nimittäin siinä mainitaan Fjäderin myyvän systeemi.net:issä Hitler-kortteja. Toivottavasti sukankuluttajat ymmärtävät, että keräilijät myyvät itselleen turhat kohteet pois… ja myös vuosien 1933-1945 Saksassa julkaistiin kortteja. Aatu epäilemättä ei ole posteripoika kaikkien mieleen, mutta pakkohan kortteja ei ole ostaa. Selvästi vaalien läheisyys saa kierroksia niin mediaan kuin polittisesti aktiivisiinkin. Onneksi keräily on epäpoliittista ja keskittymällä siihen, voi jättää montakin muuta asiaa huomioimatta.

Postimerkkimessut järjestettiin jälleen kirjamessujen yhteydessä 27.-30.10. ja mukana oli järjestäjänä toimiva Filatelistiliitto omalla ständillään. Muuten postimerkkimessujen alueella oli pieni näyttely ja kauppiaspaikkoja. Mukana kauppiaista olivat Järvistö, Aspbäck, LaPe, Suomen Filateliapalvelu ja Merkki Albert. Lisäksi viereisellä antikvariaattien alueella oli filateelista tavaraa jonkin verran myynnissä. Suomen Filatelistiseuralla, eli SF:llä oli myös ständinsä paikalla. Oma aikatauluni oli liian tiukka messuille, enkä ehtinytkään olla paikalla kuin pari tuntia. Sinä aikana ehdin havaita, että näyttelyssä oli muutamia kiinnostavia ensikertalaisia esityksiä, joita olisi jaksanut katsoa pidempäänkin. M30 asiaa oli odotetusti aika vähänlaisesti, mutta Tuomas Juvosen vihkomerkkikokoelmassa sitäkin oli nähtävissä – vihkoja oli esitelty värikkäästi ja mukana mielenkiintoisia kohteita – M30 vihkot siis vahvasti mukana.

Yleensä haaviin on jäänyt aina jotakin ostettavaa, mutta tällä kertaa hyppysiini jäi vain yksi kohde ja sekin erityisen heikkokuntoinen. Onneksi kunto näkyi hinnassa selkeästi, sillä löytämäni ”helmi” oli eurolla kaksi laatikosta.

Postimerkkimessujen repaleinen käteenjäämä. Lentokirje 14.12.1948 Kanarian Saarille, Teneriffalle. Takaisinlähetetty, koska vastaanottaja – merimies, oli lähtenyt jo eteenpäin laivan lähdettyä. Useita leimoja. Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille (1.7.1948-31.10.1949) 15,00mk + kirjeen lentolisä (per 5g) Kanarian Saarille (1.12.1948-31.10.1949) 8,00mk = 23,00mk. Oikea taksa, mutta muuten suorastaan ”riettaan” näköinen kohde.

Kyseessä oleva ja kuvassa näkyvä kohde on siis Kanarian saarille lentänyt kirje – siitä kiinnostavan tekee se, että Kanarialle oli oma lentotaksansa, eli Espanjan lentotaksaa, joka oli sama kuin muualle Eurooppaan ei käytetty Kanarialle. Tästä on tässä blogissa puhuttu aiemminkin. Kiinnostavaa on myös se, että kohde oli lähetetty sukulaiselleni, jolle osoitettua postia myytiin SP-lehden huutokaupassa nipullinen joitakin aikoja sitten. Kun olin paikalla oli ihmisiä postimerkkeilyyn liittyvillä tiskeillä ja näyttelyä katsomassa jonkin verran… ei valtavasti, mutta jonkin verran kuitenkin. Saanemme lukea asiasta enemmän seuraavasta Filatelistista. Vierailun perusteella minulle ei ehtinyt muodostua mitään erityisen tarkkaa kuvaa siitä, että kuinka onnistuneet Kirjamessut ja Postimerkkimessut tällä kertaa postimerkkeilyn kannalta katsottuna olivat. Yksi asia kuitenkin on varma, 21€ normaalilipun hintana on aivan liian korkea, vaikka kyljessä ruoka ja viinimessut ovatkin.

Lokakuun lopussa päättyneessä englantilaisessa Argyle Etkin huutokaupassa myytiin filateliaa ja postihistoriaa. Tällä kertaa mukana myytävien joukossa oli yksi M30 postihistorian suurista kanuunoista, eli ”postilokero 506 kuori”. Kyseessä on siis kuori, joka on lähetetty Suomesta sodan aikana Englantiin käyttämällä englantilaisen valtio-omisteisen matkatoimisto Thomas Cook & Son:n järjestämää puolisalaista kirjeiden edelleenlähetysjärjestelmää. Alun perin, kun Englanti ja Saksa julistivat sodan toisilleen 1939 ja postin kulku Saksan kautta Iso Britanniaan katkesi, laittoivat englantilaiset Amsterdamiin pystyyn postilokeron, johon lähetetty posti edelleen lähetettiin Britanniaan. Kun Saksa 1940 valloitti Hollannin, siirrettiin toiminta Portugaliin, Lissaboniin. Lissabonissa käytetty postilokeronumero oli 506. Valloitetuista ja ”Saksan takaisista” maista voitiin lähettää neutraaliin Portugaliin tähän postilokero-osoitteeseen postia, joka sitten lähetti postit edelleen Englantiin. Neutraaliin maahan menevää postia eivät saksalaiset ilmeisesti kovin kiivaasti myöskään sensuroineet ja posti kulki lokeroon asti perille. Lissabonista Englantiin viety posti meni suoraan sensuuriin, josta se palautettiin Thomas Cook & poika matkatoimistolle, joka lähetti sen eteenpäin Englannin sisällä, lisäten kuorelle lipukkeen ja käyvän kotimaan postimaksun. Tämän salaisen postilokeron käyttäminen tuli Suomesta mahdolliseksi ilmeisesti vuonna 1942. Suomesta lähetettyjä kohteita tunnetaan vain muutamia ja niistä on saanut maksaa ”riittävästi”. Suomalaisia kohteita tiedetään olevan useampia eräällä amerikkalaisella keräilijällä, joka on niitä kymmeniä vuosia haalinut – nyt myyty kohde oli uusi tuttavuus. Loppuhinta jäi minulle arvoitukseksi, koska huutokauppa hävisi netistä nopeasti, mutta arvelen sen olleen reippaasti yli tuhannen euron. Sinänsä oli mielenkiintoista, että Etkin ei ollut katsonut tarpeelliseksi liittää kohteen kuvaa huutokauppansa sivuille…

SP-Lehden huutokauppa 57 päättyi myöskin lokakuun lopussa. M30 osastolla oli jonkin veran kohteita ja lisäksi mm. lentopostin osastolla M30 tavaraa näkyi. Mitään erikoisia ihmeitä ei tällä kertaa myytävänä ollut. Numerokuusiloita myytiin kaksi erää, joissa suuri määrä kuusiloita meni kaupaksi useiden satojen hinnalla – toki luetteloarvo oli kova. Jos haluaa referenssimateriaalia mm. käytettyjen paperien osalta, on oltava numerokuusilot olemassa. Vertailu ”varmasti” määriteltyyn kohteeseen on aina helpompaa kuin arvailu.

M30 postihistorian osalta ei ole erityistä sanottavaa, paras kohde oli vuodelta 1950 oleva postiosoitus, joka oli lähetetty takaisin. Postiosoituksia tunnetaan M30 merkeillä paljonkin 1930 luvulta, mutta sen jälkeen posti skarppasi ja osoitukset lähettäjä ja vastaanottajatietoineen kerättiin pois ja tuhottiin. Ainakin suurin osa niistä – siksipä 1950-luvun postiosoitukset ovat vaiketa. Kohde meni kaupaksi lähtöhinnallaan 25 euroa. Paljon parempi kohde, kuin mitä voisi kuvitella kohdetta katsoessaan.

Cartagena Kolumbia. Kuva SP-Lehden huutokaupasta.

Erikoisuuksien osastossa oli myytävänä Cartagenasta Kolumbiasta, Suomen Joutsenelta kotimaahan vuonna 1935 lähetetty postikortti. Kyse oli laivan viidenneltä purjehdukselta 9.10.1935 – 2.7.1936 lähetetystä kohteesta. Neljännellä purjehduksellaan, joka oli oli päättynyt 1935 toukokuussa laiva oli myöskin pysähtynyt Cartagenassa, mutta Espanjan Cartagenassa. Viidennellä purjehduksellaan laiva kiersi Kap Hornin. Kortti oli lähetetty 1,25mk keltaisella M30 leijonamerkillä ja leimattu laivan postileimalla. Maailmanpostisopimuksessa määriteltiin valtion laivojen (mm. koululaivat) osalta taksa siten, että niitä käsiteltiin maansa alueena, missä tahansa ne maailmalla seilasivatkin ja tästä johtuen niiltä lähetettyyn postiin sovellettiin kunkin maan kotimaan taksaa. Kotimaan postikortin taksa oli vuonna 1935 juurikin tuo mainittu 1,25mk ja kohde onkin näin ollen oikeataksainen, vaikka se Kolumbiasta Suomeen kulkenut onkin. Myyntihinnaksi muodostui 37 euroa. Summa summarum, SP-lehden huutokauppa ei tällä kertaa mitenkään erityisesti sävähdyttänyt.

Merkki-Albertin 64. huutokauppa päättyi marraskuun neljäs päivä, eli tätä kirjoitettaessa ”eilen”. Tällä kertaa Albertilla oli tarjolla M30 keräilijällekin kiinnostavia kohteita, niin sanotusti parempaa postihistoriaa. M30-osastossa filatelian osalta myytävänä oli paljon loistoleimaisia merkkejä sekä muutamia siirtymiä, joista kovimmat tulokset saavuttivat 4½mk sinisen leijonamerkin loisto kovalla 118 euron myyntihinnallaan, 2mk vihreän merkin kolmirivilö siirtymällä 161 euron hinnallaan ja 3½ sinisen merkin siirtymä yli 90 euron loppuhinnallaan. Näissä kaikissa oli mielestäni jonkin verran ilmaa, mutta toisaalta inflaatiota on ilmassa ja joskus kokoelman puutteet on täytettävä… Postihistorian osalta osastossa oli muutamia kiinnostavia lähetyksiä, mm. pakettikortti Yhdysvaltoihin vuodelta 1932, joka irtosi ostajalleen hieman yli neljällä kympillä, Mosambikiin lähetetty ja palautettu kirje (myyntihinta 39 euroa) ja 6mk punaisen merkin yksittäispostitteella Unkariin lähetetty taksanmukainen postikortti, joka yllättävää kyllä myytiin 15 euron pohjillaan. Kaikilla on jo tämä merkki käyttötarkoituksenmukaisella postitteella? Jälleen kävi niin, että kiinnostavimmat M30 kohteet eivät olleet myytävänä M30 osastolla, vaan lentoposti-osastossa myytävänä olleet muutamat hyvät kohteet olivat tämän huutokaupan parasta antia.

Aero Oy:n leimalla Tallinnassa mitätöity 2mk mustansinisen M30 merkin pari. Harvinainen lentopostikohde. Myyntihinta 365€.

Kiinnostavin ja vaikein kohde tällä kertaa oli Suomesta Saksaan lähetetty lentokirje, joka oli maksettu kahdella 2mk mustansinisellä M30 leijonamerkillä ja leimattu Tallinnassa AERO OY:n firmaleimalla. Kirje oli osoitettu Dessaun kaupunkiin ja siellä Junkersin lentokonetehtaalle. Kohteelle oli myös lyöty saksalainen Berliinin lennonvahvistusleima. Vastaavia kohteita tunnetaan vain muutamia M30 merkein sekä joitakin M17 mallin merkeillä. Kohteella on kaksi kiinnostavaa asiaa – päivänselvä erikoinen leimaus ja toisaalta se, että miksi kohde on leimattu Tallinnassa tai oikeammin se mitä tämä asia tarkoittaa. Kohde lienee leimasta päätellen lentänyt Helsingistä Tallinnan kautta kulkevaa lentoreittiä Eurooppaan joka toimi 30.4. alkaen ja postia lennettiin joka päivä klo. 10.00 ja klo 15.30 Helsingistä Tallinnaan. Tallinnasta jatkettiin Itään, siis Leningrad – Smolensk – Moskova linjalle tai Länteen Riga – Königsberg – Dantzig – Berlin linjalle. Berliiniin tultiin perille 20.45 joka päivä. Aamulla kymmeneltä Helsingistä lähtenyt vuoro siis ehti illaksi perille, iltapäivän vuorolla tullut posti jatkoi seuraavana päivänä eteenpäin (KK 31/1930). Taksa on oikein, kirjeen taksa oli 2mk ja lentolisä Eurooppaan myöskin 2mk. Lähtöhinnaksi kohteelle oli laitettu 50 euroa. Se ei vanhentunut kauaa, sillä heti kättelyssä kohteen hinta nousi yli sadan euron. Loppuhinnaksi ”kellotettiin” 365 euroa, joka ei jättäne myyjää kylmäksi. Viimeksi vastaava kohde on myyty joitakin vuosia sitten, joten jokapäivästä leipäämme ei tässä maiskutettu.

Muuta kiinnostavaa oli Suomesta 5.9.1944 lähetetty lentokirje Saksaan, joka oli leimattu ”postiyhteys keskeytynyt, palautetaan lähettäjälle”. Kohdeselosteeseen oli osunut virhe vuosiluvun osalta, nimittäin selosteeseen oli laitettu vuosi 1941. Kuten tiedämme, postiyhteys Saksaan katkesi tuona samana päivänä edellisenä päivänä Neuvostoliiton kanssa sovitun välirauhan ehtojen mukaisesti. Vastaavaa postia tunnetaan jonkin verran, erityisesti nippu Vaasalaisesta yrityksestä Saksaan lähetettyä palautettua postia. Kohde oli aikamoisen nuhruinen, mutta kuitenkin tätä keskeytystä hyvin kuvaava kohde. Myyntihinnaksi muodostui 180 euroa.

Katastrofipostin osalta lentopostin osasto tarjosi Sampo-lentokoneen, eli AERO Oy:n Junkers kovaonnisen koneen Kustaviin merenrantavesiin päättyneen taipaleen kovia kokenutta lähetystä. Kohdeselosteessa oli ylistetty kohteen harvinaisuutta korottaen se ”erittäin harvinaiseksi”. Tosiasiassa näitä kyseisen lento-onnettomuuden kohteita tunnetaan muutamia kymmeniä. Siksi erittäin harvinaiseksi en itse lähtisi tätä kohdetta kuvailemaan. Kiinnostavasta kohteesta kuitenkin on kysymys, siitä ei ole toista kysymystäkään. Kohde oli osoitettu Norjaan. Myyntihinta kipusi aina 360 euroon saakka, mitä voidaan pitää kovana hintana. Muuta kiinnostavaa myytävänä ollutta olivat mm. muutamat Etelä-Amerikkaan 1930-luvulla lentäneet kohteet, jotka myytiin pohjilla tai pienillä nousuilla. Kaiken kaikkiaan M30 keräilijän näkökulmasta kiinnostava huutokauppa. Kohteita jäi kuitenkin paljon myymättä korkeiden lähtöhintojen takia. Lisäksi on todettava, että olisi äärimmäisen tärkeää, että yksittäiskohteiden taustapuoli olisi aina kuvattu, sillä taustapuolelle lyödyt leimat ja tehdyt merkinnät antavat potentiaalisille ostajille näkemystä sen suhteen, että mistä on kysymys ja tyypillisesti vain nostavat kohteiden arvoa.

Forssan keräilytapahtuma pidettiin jälleen kerran pyhäinmiesten päivänä 5.11. Kuhalankadun järjestöjen talossa. Kuten aikaisemminkin oli talo täynnä kuhinaa ja myyntipöytiä. Myyjiä oli parisenkymmentä ja tavaraa ehkäpä satapöytämetriä. Jälleen nähtiin keräilyn koko kirjo juomaetiketeistä soikiomerkkeihin. Tunnelma oli ajoittain tiivis, mutta jatkuvasti mukava. Keräilytapahtumissa on aina mielenkiintoista seurata kenellä on minkäkinlaista tavaraa ja minkälaisilla hinnoilla siitä yritetään irtautua. Hinnat vaihtelevat kohtalaisen rajusti pöydästä pöytään, kiertely kannattaa.

Tällä kertaa löysin muutamia kohteita, joista kaksi on kiinnostavaa ”yksityisleimausta” eli suomeksi sanottuna kauppiaiden leimoilla leimattuja kohteita, jotka ovat mahdollisesti kulkeneet tai sitten eivät ole. Joka tapauksessa kysymyksessä on vähintäänkin lekkeripeli ja mahdollisesti jopa korkeamman asteen hölynpöly. Eli näissä kohteissa on juuri sellaista blogikirjoitukseen sopivaa ei-virallista, mutta ”torellista” värikkyyttä. Kohteet ovat onnittelukortteja, painotuotemuotoisina, joilla kummallakin on 50p vihreä M30 leijonamerkki. Leimat, joita on käytetty ovat vaikeatulkintaisia lukea – ”Leikkelyliike? Korkeavuorenkadulta” Helsingistä ja S.K.S. Suomalainen Kone Oy myöskin Helsingistä. SKS lienee nykyiseltä nimeltään SKS Group ja siis toimii yhä. Yhtiö tuottaa mekaanisia koneosia ja näyttämötekniikan elekronisia laitteistoja.

”Yksityisleimaukset” M30 50p vihreä painotuotteilla kahteen kertaan.

Ei ole vaikeaa todeta näitä epävirallisiksi ja siksi näyttelykokoelmaan kelpaamattomiksi, mutta pakkohan tällaiset oli laittaa parempaan talteen! Näiden kahden hieman erikoisemman kohteen lisäksi löysin myös hyvän 7mk M30 Postitalo merkin yksittäiskäytön, nimittäin lentokirjeen vuodelta 1945, joka on lähetetty Helsingistä 4½mk kirjetaksan loppusuoran aikana 2½mk lentolisällä Englantiin, jossa kirje on myös sensuroitu. Kuorella näkyy myös kotimainen sotasensuuri. Kuten muistamme alkoi postiliikenne Iso-Britanniaan sodan jälkeen Helmikuun puolen välin jälkeen 19.2.1945 yhdeksän päivän mittaisella lyhyellä lentotaksalla (4mk per 5g) ja sen jälkeen taksa muuttui 2,50mk per 5g mukaiseksi.

Lentokirje Skotlantiin 12.4.1945. Taksa: Kirje (-20g) 4,50mk (1.10.1942-30.6.1945) + kirjeen lentolisä Englantiin (28.2.1945 – 23.10.1945) 2,50mk / 5g = 7,00mk. Suomen ja Eglannin sensuurit.

Kohde on hyvä lentokohde, koska sen taksa on maksettu yhdellä merkillä ja se kuvastaa hyvin aikaansa. Muistamme, että huhtikuussa 1945 Euroopassa taisteltiin ja Lapin sota päättyi vasta 27.4.1945, eli Suomessakin oli yhä sotatila päällä. Yritykset avasivat kiivaasti yhteyksiä maailmalle Saksan ulkopuolelle, sinne ei yhteyksiä ollut sodan aikana ollutkaan… firmakuori kertoo tästä avautumisesta.

Tällä kertaa on kahlattu läpi yhtä sun toista, keräilyn maailma ei koskaan lepää. Aina sattuu ja tapahtuu – yleensä mukavia. Kuten sanottu… syksy on kiireistä aikaa.

Forssan kerhonäyttely ja 90-vuotisjuhla

By

Forssan Filatelistikerho ry täytti 29.1.2022 90 vuotta. Asiaa päästiin juhlistamaan tänä viikonloppuna kerhonäyttelyn merkeissä, Forssassa tietenkin. Kuhalankadun järjestöjen talo oli valjastettu noin 140 kehyksen juhla-näyttelylle pitopaikaksi ja nähtävänä oli kokonaista 48 kokoelmaa filateliaa, postihistoriaa, kortteja ja muuta keräilytavaraa. Mukana oli paljon kokoelmia, joita en ollut koskaan ennen nähnyt ja joita tuskin kukaan muukaan oli koskaan ennen nähnyt – eli ensikertalaisia kokoelmia kehyksissä. Ilahduttavaa oli havaita, että M30 oli vahvasti edustettuna, nimittäin mukana oli Carl Appelbergin M30 filateelisesti kasattu postihistoriakokoelma ja M30 kohteita oli mukana monessa muussakin kokoelmassa.

Kuhalankadun järjestöjen talo oli valjastettu näyttelyä varten.

Appelbergin kokoelmassa on monta hyvää M30 kohdetta. Huomasin mm. postiosoituksen ulkomaille (Saksaan) ja saantitodistuksen Pohjoismaihin (Ruotsiin). Erinomainen kohde on vakuutettu paketti Neuvostoliittoon vuodelta 1945, vaikka kortti onkin vain puolikas. Yleisemmin tunnettua kanuuna-osastoa edustaa mm. 2½mk punainen taksanmukaisena yksittäiskäyttönä postikortilla ulkomaille. Näiden lisäksi on monta muutakin hyvää kohdetta. Kokoelma on hieno. Huomasin, että joku painotuotteeksi kelpaava postikortti oli eksynyt postikortin paikalle ja wanhan toistuvan asian, joka liittyy kiinnostavaan, mutta auttamatta väärätaksaiseen Bulgariaan sodan aikana menneeseen lentopostikorttiin. Bulgaria oli liittynyt Euroopan Posti- ja Pikatiedotusliittoon, jossa Suomikin oli jäsenenä. Tehty sopimus ei kuitenkaan kattanut lentotaksoja. Kortilla maksuksi laitettu 4mk postitalo-merkki ei yksin riittänyt oikean taksan maksamiseen, joka lähettämisen aikaan siis oli 2mk postikortti ja 4mk lentolisä Eurooppaan. Noh… jokatapauksessa erittäin kiinnostava kohde. Kokoelma on kehittynyt sitten SFEX näyttelyn muutamilla hyvillä kohteilla.

Janssonin ”Filatelian sanasto” kokoelmasta selviää nopeasti mitä mikäkin tarkoittaa.

Paikalla oli mm. Tavastex 2022 näyttelyssäkin nähdyt, Forssan kerhon puheenjohtajan Kari Tapolan M54 kokoelma ja Mika Issakaisen Malli 1990. Anssi Mikkolan Viipurileimat kokoelma oli näytillä ja käsitti 8 kehystä. Petri Janssonin ”Filatelian sanastoa” kokoelma, joka ei ehkä ole ns. näyttelysääntöjen mukainen on mielestäni sellainen, että se tulisi olla näytillä jokaisessa näyttelyssä muita kuin ”valmiita filatelisteja” varten – kokoelmassahan selitetään tosielämän esimerkein filatelian terminologiaa. Katsoessani esitystä ja lukiessani kohdan ”siirtymä” tuli mieleeni, että muutamien mm. kohteita myyvien henkilöiden olisi syytä nähdä mikä se siirtymä oikeastaan on – niin paljon yritetään huonoja keskityksiä myydä siirtyminä. Erityisen paljon on M17 kohteiden osalta ollut kaikenlaista ”siirtymäfilunkia” liikenteessä – Janssonin kokoelmasa on hieno M17 siirtymä, joka käytännössä näyttää ei vähempää kuin neljän merkin aluetta yhdellä merkillä. Kokoelmien arvosteluun sai jokainen omalta osaltaan osallistua ilmaisemalla oman suosikkinsa ja samalla osallistui arvontaan – toki kokoelmat arvosteltiin myös tuomarien toimesta, mutta tässä kisassa kyseessä oli siis ”yleisön suosikki”.

Myyntitiskillä oli paljon tilaa ja olosuhde oli miellyttävä.

Paikalla oli myös pari myyjää, paikallinen tiski, jossa oli myös käsittääkseni Forssan kerhon tavaraa ja Vesa Järvistö, joka oli selvästi tullut täyden perävaunun kanssa paikalle. Hämeenlinnan jälkeen Vesa oli hieman uudelleen järjestellyt myytäviään ja jotakin uuttakin tavaraa oli ilmeisesti mukana.

Yksi asia jäi minua hiukan ihmetyttämään ja se oli, että miksi paikalla ei ollut kovin paljon väkeä, vaikka näyttely oli hieno ja mukana oli kiinnostavia kokoelmia. Mietin myös sitä, että miksi Tamcollect tapahtuma Tampereella piti järjestää samana päivänä. Yksi syy saattoi olla se, että oli Tampere-päivä, mutta todellinen syy lienee ollut se, että asiasta ei oltu oltu riittävällä tavalla yhteyksissä puolin ja toisin. Tästä on syytä oppia jotakin ja olisi hyvä, että Liiton sivuilla ja Filatelisti-lehdessä olisi aina ajanmukainen filateelinen kalenteri, jota tarkkaamalla pääsisi perille siitä, että minä viikonloppuina joku muu on järjestämässä jotakin… ettei tarvitsisi juuri samaan aikaan pitää kahta kiinnostavaa tapahtumaa kahdella paikkakunnalla.

2½mk sininen 1932 ilmestynyt leijonamerkki käyttötarkoituksen mukaisella käytöllä Ranskaan
Kirjattu lentokirje 1930 Baseliin. Kolme 2mk mustansinistä M30 merkkiä, taksa 6mk.

Löysin muutamia kohteita, joista esittelen tässä pari. 6.12.1932, eli itsenäisyyspäivänä Ranskaan Pariisiin lähetetty kirje, joka oli lähetetty 2½mk sinisellä M30 leijonamerkillä kotiutui euron laatikosta. Vuosi 1932 on myös Forssan kerhon perustamisvuosi. Sinistä 2½mk M30 merkkiä painettiin 8 miljoonaa kappaletta ja sen käyttötarkoitus oli UPUn värisuosituksen mukaan ulkomaan kirje. Toinen kohde, jonka sain mielestäni riittävän edullisesti on 12.6.1930 Helsingistä Berniin lähetetty kirjattu lentokirje. Kirjeellä näkyy sininen Par Avion lipuke, joka otettiin käyttöön 1928 samassa yhteydessä kun UPU:n sopimuksen mukaisten lentotaksojen käyttö aloitettiin. Lentokausi vuonna 1930 alkoi 1.5. ja päättyi 15.9. Kirje on suurella todennäköisyydellä lentänyt Tukholman kautta, josta se on kulkenut junalla Malmöön ja sieltä lentona eteenpäin Baseliin saakka, jonne se on saapunut 13.6.1930, eli lähettämistä seuraavana päivänä. Kuori on siisti ja ihan ”pikkunäppärä”, mutta ei erityisen harvinainen.

Painotuote Saksaan 7.12.1947 – 2½mk vihreä yksin.

Vaikeampi ja postihistoriallisesti kiinnostava kohde löytyi myyntikansiosta. Kohde on surukuori, joka on lähetetty painotuotteena Saksaan vuonna 1947. Kiinnostavan siitä tekee sen lisäksi, että se on lähetetty käyttötarkoituksen mukaisesti 2½mk vihreällä merkillä se, että painotuotteiden lähettäminen Saksaan tuli sodan jälkeen mahdolliseksi vasta 4.10.1947. Tuolloinkin painotuotteet olivat mahdollisia vain USAn hallitsemalle vyöhykkeelle – ranskalaiselle ja brittiläiselle vyöhykkeelle painotuotteet tulivat mahdollisiksi vasta vieläkin myöhemmin, vuonna 1948. Kohteelle onkin osoitetietoihin kirjoitettu ”U.S. Zon.”… kuinkas muutenkaan. Kyseessä on tietysti jonkin sortin hifistely, mutta mikäli kiinnostuksen kohteena on postiyhteyksien avautuminen sodan jälkeen, ovat tällaiset avautumisen jälkeen kulkeneet lähetykset tietysti kiinnostavia. Kaiken kaikkiaan saanto oli odotettua parempi, kun käpälään tarttui tämä painotuotelähetyskin. Ei voi valittaa… eikä kannata vaikka voisikin.

Näyttely sulki ovensa neljältä ja kuudelta oli alkava Kerhon 90-vuotisjuhla. Intermission ajaksi päädyin ottamaan torkut varaamaani hotellihuoneeseen. Minut oli kutsuttu pitämään esitelmä ”sopivasta aiheesta” vuosijuhlaan ja kuten kuka tahansa täytyyhän sitä esitykseen valmistautua hyvin lepäämällä. Mielenkiintoinen asia liittyi varaamaani hotellihuoneeseen… hotellin nimi on ”Maakunta” ja se sijaitsee Forssan keskustassa – tilasin huoneen soittamalla suoraan hotelliin ja sain huoneen noin kympin edullisemmin kuin mitä olisin sen saanut ottamalla sen Internetin palvelujen kautta… tämän vinkin minulle antoi Kari Tapola kuultuaan asiasta Vesa Järvistöltä. Ilmeisesti palvelut nyhtävät hotelleilta sen verran tehokkaasti rahaa, että ne nykyään myyvät halvemmalla suoraan soittaville. Aikamoinen juttu ja varmasti hyvä vinkki kaikille ainakin pienempiin ei-ketjuhotelleihin majoittuville vastaisen varalle.

Maakunnasta on noin 500 metrin matka Forssan kerhon osoitteessa Rajakatu 11 sijaitsevaan kerhohuoneistoon. On luksusta, että kerholla on oma huoneisto, jossa kokoontua. Forssalaiset ovat nähneet vaivaa ja näkevät jatkuvasti vaivaa sen eteen, että rahoitus huoneistolle löytyy. Joka kuukausi on vastike maksettava. Tätä varten kerho järjestää Huutokortti-huutokauppoja ja myyntitapahtumia. Seuraavan kerran, kun ostetaan Huutokortista muistetaan, että huutomaksujen tuotto menee harrastuksen tukemiseen.

Forssan lehti 25.1.1932 s. 3. Kutsu kerhon ensimmäiseen kokoukseen 29.1.1932.

Kerhohuoneistossa oli kerholaisia jo hyvissä ajoin paikalla ja tekniikka saatiin nopeasti pelaamaan. Pian klo. 18 jälkeen nostettiin alkumalja 90-vuotisen historian kunniaksi ja tervetuliaisiksi. Ex-tempore, mutta selväksi forssalaiseksi tavaksi muodostuen, nähtiin myös ”forssalainen kuohuviini-kaste” – eli jonkinlainen filateelinen baptismi. Tämän jälkeen Kari Tapola lausui lyhyet tervehdys ja avaussanat, jota seurasivat paikalla olleiden kerhojen ja Filatelistiliiton edustajien tervehdykset Forssan kerholle. Näiden jälkeen nautittiin maittava ateria. Aterian jälkeen, kuitenkin ennen jälkiruokaa ja kahveja oli esitelmän vuoro. Eli allekirjoittanut nousi lauteille. Kerroin Forssan kerhon alkuvaiheista käyttämällä materiaalina Forssan Lehden arkistosta löytyvää tietoa ja siis ”lehtileikkeitä” ja niiden sisältöä ja yritin sitoa päivämääriä filateliaan ja postihistoriallisiin kohteisiin. Yleisesti ottaen kävin läpi vuoden 1932 tapahtumia myös isossa kuvassa.

Salon Kerhon onnittelut 90-vuotiaalle nuorukaiselle esitelmän jälkeen. Kuva: Lauri Poropudas

Esitelmässä käytiin läpi kaikki 1932 ilmestyneet merkit, joista kolme on Suomen Punaisen Ristin lisämaksullisia merkkejä, jotka kuvaavat Helsingin rakennuksia. Tähän asiaan minulla oli kovin vähän materiaalia, mutta onneksi en ole yksin tässä maailmassa – asia, joka usein erottaa filatelistit muusta maailmasta on juuri se, että he ovat osa yhteisöä. Sain nimittäin apua asiassa Japanista Matti Jaakkolalta, joka kaivoi oman kattavan SPR postihistoriakokoelmansa uumenista lähetyksen jokaiselle 1932 julkaistuista SPR merkeistä ja vieläpä Forssan kerhon perustamispäivänä leimattuna ja lähetti kuvat minulle! Olisi tärkeää saada Matin kokoelman nähtäväksi mahdollisimman pian johonkin kotimaiseen näyttelyyn. Esitelmä meni ilmeisesti aika hyvin, koska vain yksi läsnäollut henkilö nukahti! Esitelmän jälkeen onnittelin Forssan kerhoa Salon kerhon puolesta ja ojensin asiaan kuuluvan ja esitelmänkin sisältöön nivoutuvan lahjan pj. Tapolalle. Oli jälkiruoan aika. Viimeinen ohjelmanumero oli huutokauppa, jossa myytiin oikeus sytyttää merkkirovio, jossa noin 150 tuhatta heikkolaatuista massamerkkiä poltettiin pois markkinoilta – sytytys tapahtui toisena näyttelypäivänä sunnuntaina. En sitä ollut näkemässä.

Seuraava Forssan kerhon tapahtuma on jo perinteinen myynti- ja vaihtotapahtuma 5.11.2022 samassa Kuhalankadun tilassa, jossa näyttely järjestettiin.

Hyvinkään kerhoilta

By

Kävin Hyvinkään kerhossa vierailulla ja pitämässä esitelmän aiheesta ”kotimaan lentoposti vuoteen 1962 saakka”. Hyvinkäällähän on suomalaisessa lentopostissa oma erikoisasemansa, nimittäin sodan jälkeen valvontakomissio otti Malmin kentän haltuunsa ja suomalainen lentotoiminta siirtyi Hyvinkään kentälle. Siinä missä sodan aikana, vuosina 1941-1944 lentopostia oli kotimaassa kulkenut kovin vähän, kulki sitä syyskuun loppupuolelta aina vuoden 1945 elokuun alkupuolelle saakka vielä vähemmän – eli ei yhtään. Kotimaan lentotoiminta alkoi sodan jälkeen uudelleen juuri Hyvinkään kenttää käyttäen ja vasta 13.8.1945, muutamalla reitillä kotimaassa. Malmille päästiin takaisin alkuvuonna 1947. Tämä tarkoittaa sitä, että noin puolentoista vuoden ajan kotimaan lentopostia (ja myös ulkomaan lentopostia) lennettiin Suomesta juuri Hyvinkäältä. Hyvinkään lentopostista kirjoittavat Marko Haavisto ja Kimmo Matinlassi Tavastforumissa pitkähkön ja hyvän jutun. Kannattaa lukea.

Hyvinkään kerho kokoontuu kaupungintalon kellarissa

Hyvinkään kerho kokoontuu kaupungintalon kellarissa. Kellariolosuhde ei ole huono, mutta puhelinten ja netin kuuluvuus on heikko. Toivottavasti kaupunki saa ilmeisen aktiivisessa käytössä olevaan kerhotilaansa jossain kohtaa järjestettyä kunnollisen nettiyhteyden. Vaikka kiven sisässä oltiin, pystyttiin esitys saamaan myös Teams yhteydellä levitettyä – linjoilla kuunteli kymmenkunta keräilijää. Joku oli kuulemma jäänyt ulkopuolellekin.

Ennen esitystä sain nähdä lentopostia sisältävän kansion, jossa oli muutamia mielenkiintoisia kohteita – ikävä kyllä aikatauluni ei antanut myöden käydä kohteista kauppaa. Paikalle tuli parisen kymmentä hyvinkääläistä keräilijää – kuulemma kerhossa on pandemian takia käynyt jonkinlainen kato. Ymmärrettävää sinänsä, että kukaan ei halua sairastua. Onneksi näyttää jo paremmalta tautitilanteen suhteen.

Esityksen jälkeen sain lahjaksi Hyvinkään kerholta kerhon tuottaman postikortin, joka on heidän korttinsa Nro. 170. Kortin aiheena on kotimaan lentopostiin erittäin sopiva Aero Oy:n lentoaikataulu 1.10.1946-, eli juuri siltä ajalta kun lentoja lennettiin Hyvinkäältä. Aikataulussa näkyvät juuri tuon aikaiset lentolinjat, jotka olivat juuri ne samat linjat joilla myös lentopostia kuljetettiin. Kortti on erinomaisen mukava kohde kotimaan lentopostin ”tillpehööriksi”.

Hyvinkään kerhon kortti nro 170. Aeron lentoaikataulu 1946.

Hyvinkään rautatieaseman odotustila menee kiinni kello 17.00. Tämän jälkeen junaa pitää odottaa ”kinoksessa”. Ilmeisesti asemaravintolaakaan ei kannata pitää auki, eikä kioskia ole. Nykymeininki on se, että palveluja ajetaan alas, hinnat nousevat ja inflaatio kurittaa. Ei suorastaan hyvältä näytä… voi olla, että kestää pitkään, ennen kuin päästään takaisin siihen tilanteeseen missä parhaimmillaan oltiin. Vanhoista hyvistä ajoista puhuminen tullee ennen sitä vain kiihtymään.

Kerhon ajankohtaisissa kävi ilmi, että Filatelisti-lehden päätoimittaja Lauri Poropudas on irtisanoutunut. Mikäli olen ymmärtänyt oikein olisivat kevätpuolen lehdet vielä tulossa Laurin kynästä, jonka jälkeen syksyllä puhaltavat uudet tuulet. Asia aiheuttanee keskustelua laajemminkin.

Kuulin myös, että Forssan kerhon 100 vuotisjuhla on siirtynyt syksyyn ja järjestetään perinteisen keräilytapahtuman yhteydessä.