Tänä vuonna, suurelta osin pandemian takia, oli Filatelistiliitto jättänyt postimerkkimessujen järjestämisen väliin ja näin ollen Helsingin Kirjamessuilla ei nähty (eikä tätä kirjoitettaessa) nähdä filatelistiliiton järjestämää tapahtumaa ständeineen, esityksineen ja muine aktiviteetteineen. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö paikalla olisi ollut filateliaa myytävänä, nimittäin ainakin kolmen rohkean kauppiaan trio oli ständeineen Messukeskuksessa paikalla odottamassa innokkaita ostajia. Paikalla olivat Vesa Järvistö, Merkki Albert ja A. Aspbäck (Ruotsista) – kaikilla pöydät täynnä tavaraa. Ensimmäinen havainto messuilta oli, että siellä oli tavallista väljempää. En nyt puhu vain ihmismäärästä vaan siitä, että ständien välinen etäisyys oli ”tavallista” suurempi – tämä siis tarkoittaa, että tilaan oli ilmoittautunut vähemmän osallistujia kuin aiempina vuosina. Tämäkin pandemian tekosia. Kävin torstaina iltapäivällä työpäivän jälkeen ja tuolloin porukkaa oli liikenteessä, ei paljon, mutta ei vähänkään. Keskustelin kauppiaden kanssa ja he kertoivat, että ostolaidalla olevaa porukkaa oli ja oli ollut liikenteessä yllättävän paljon ja suuri osa täysin entuudestaan tuntemattomia naamoja. On selvästi ilmassa pandemian aiheuttamaa kiinnostusta kotona tehtäviin harrastuksiin, ja niiden kuningashan on postimerkkeily! Tämä ikävä kokemus, joka meidän kaikkien osaksemme on osunut on kasvattanut keräilijäkuntaa ja saattanut koitua postimerkkeilyn onneksi. Ilmeisesti jokaisella pilvellä tosiaan on hopeareunus.
Rajatusta aikataulustani johtuen en ehtinyt paljoakaan kaivaa, mutta muutamia laatikoita kävin läpi. Euron laatikosta käteen jäi muutamia kohteita, tällä kertaa M30 löydös oli Saksa-painotteinen. Yhteensä tunnin ”plärääminen” johti yli 20 kohteen kokonaisostoon, jota voi pitää ihan kivana juttuna – toki euron laatikosta ei mitään kanuunoita yleensä löydy… Tällä kertaa nappasin mukaani Saksaan 1931 lähetetyn kirjeen, joka oli lähetetty 2mk tummansinisellä merkillä, eli merkin käyttötarkoituksen mukaisesti. Kyseessä ei ole mitään erikoista, mutta ei-filateelinen tarvekäyttö tälle ensimmäistä M30 käyttöajan ulkomaan kirjetaksaa varten julkaistulle merkille. Toinen kohde, jonka bongasin ja nappasin mukaani on hieman parempi, se nimittäin on neljännen painoluokan (61-80g) kirje, myöskin Saksaan, vuodelta 1937. Kuori on hieman ruttuinen, mikä vahvistaa näkemystä siitä, että sisällä on ollut jotain ”kovaa” ja painavaa, eikä vain pelkkää kirjepaperia.
On todettava, että korkeamman painoluokan kirjeet ovat aina vaikeampia kuin ensimmäisen painoluokan – mielenkiintoista kyllä postihistoriakokoelmissakin yleensä näkee lähes ainoastaan ensimmäisen painoluokan kohteita. Erityisesti näin tuntuu olevan lentopostin osalta – kohteet ovat nähdyissä kokoelmissa olleet voittopuolisesti ensimmäistä painoluokkkaa. Toki on selvää, että pyrittiin lähettämään mahdollisimman kevyttä, koska painon lisääntyessä lentolisä kasvoi kiivaseen tahtiin. Itse arvostan korkeampia painoluokkia juuri niiden vaikeuden takia.
Messukeskuskeikan parasta antia oli, että ystäväni jo yli 30 vuoden takaa sattumalta bongasi minut tiskiltä ja tuli juttelemaan – vaihdoimme kuulumisia pitkälta aikaa ja muistelimme menneitä. Lähdin hyvillä mielin Pasilan asemalle ja kotiin päin.
SP-Lehden 104 huutokauppa päättyi 27.10. ja sen osalta totean, että myytävänä oli jonkin verran pikkukivaa ja jokunen ihan kiinnostavakin lähetys. ”M30 ja eteenpäin” käyttösarjojen osastolla olivat eri käyttösarjat sopuisasti sekaisin, mikä ei ollut ehkä paras tapa laittaa kohteita myyntiin, mutta ehkäpä tämä ei haitannutkaan massiivisesti. M30 osalta myyntiprosentti oli korkea, myymättä taisi jäädä vain yksi kohde, jossa oli tavallista tavaraa.
M30 rullamerkkierä myytiin 32 eurolla ja FORD ja ASEA rei´itteelliset merkit menivät kaupaksi pienillä nousuilla. Tavallisempi tavara meni lähtöhinnoilla tai pienillä nousuilla maailmalle. Postihistoriapuolella ainoa enemmän kiinnostava kohde oli vuonna 1934 Australiaan lähetetty ja selvästi kovia kokenut lentokirje. Kirje on kiinnostava, koska siinä oli leimoin hyvin dokumentoitu kuljettu reitti ja mukana oli myös ohjausleimoja. Vuonna 1934 aukesi lentoreitti Lontoon Croydonin kentältä Karachiin (Imperial Airways), josta Singaporeen (Indian Trans-Continental) ja sieltä Brisbaneen (Quantas). Eli koko matka lentäen Lontoosta Australiaan. Tätä ennen, vuodesta 1929 alkaen, osa matkasta Euroopassa ja Intiassa kuljettu junalla ja Ceylonilta eteenpäin laivalla, reitit ja kuljetustavat vaihdelleen vuodesta toiseen (enemmän lentona ajan edetessä). Suomesta lähetetty, tälle linjalle ”yhdistyvä” posti kulki meiltä Ruotsin kautta Saksaan, josta tyypillisesti junalla Imperial Airwaysin linjan solmukohtaan, joka saattoi olla Brindisissä tai Ateenassa.
Myydyn kirjeen takana on leimoja Helsingistä (24.2.1934), josta kirje lähti laivalla Tukholmaan, jossa se on leimattu 27.2. ja laitettu Malmön kautta Trelleborgiin kulkevaan junaan. Juna jatkoi lautalla matkaansa Sassnitziin, josta se matkasi Berliiniin (leimaus 1.3. sekä juna, että Berlin C). Berliinistä kirje on jatkanut luultavasti junalla Ateenaan, jossa se on leimattu 2.3. lentoaseman postileimalla (AEROPORIKOS), joka kertoo kirjeen liittyvän Imperial Airwaysin reitille, jolla sitä kuljetti lentovene aina Samakhiin asti (Genesaretin järven Etelä-päässä). Siellä lentoreitti jatkui maakoneella Karachiin. Ohjausleima kertoo matkan jatkuneen Madrasin kautta eteepäin, mutta kirje on käynyt Bombayssa (leima 9.3.), joka oli myös lentoreitin yksi asema ja aikansa merkittävä kaupunki brittiläisessä Intiassa. Lieneekö lentolipuke leimattu juuri Bombayssa (tai Karachissa?) ”Cancelled” sen merkiksi, että taksa on maksettu ns. halvemman lentotaksan mukaan, joka käsitti vain osittaisen lentokuljetuksen. Uskon, että Intiasta kirje on kulkenut laivalla Australiaan. Koko matka lentona olisi maksanut huomattavasti enemmän. Edullisemman taksan idea oli, että lentona kuljettaisiin vain Australiassa, mutta tämä kohde lienee lentänyt Euroopasta Karachiin – tähän viittaa Ateenan lentokentän leima. Mielenkiintoinen juttu.
Kirje on saapunut Adelaideen Etelä-Australiaan huhtikuussa. Australian mantereelle se on saapunut luultavasti jo jonkin verran aiemmin, sillä laivareitti tuskin on suoraan Adelaideen kulkenut. Puhuttu Australiaan lentänyt lentoreitti kulki Brisbaneen, joka on toisella puolella maata. Matka-aika on ollut joka tapauksessa yli kuukauden.
Kirje sai huomiota osakseen ja kammottavasta kunnostaan huolimatta sen hinta nousi aina 110 euroon saakka. Australiaan suuntautuvat lentokohteet 1930-luvulta ovat kiinnostavia ja tämä selvästi oli muidenkin mielipide. Kirje oli toisen painoluokan kirje ja etupuolella lukee merkintä 30g. Tässä kohtaa myyntiin laittajat ovat ymmärtäneet dokumentoinnin arvon – jos kirjeen taustapuolta ei olisi kuvattu olisi sen hyvyys voinut jäädä ymmärtämättä.
Vaasan kerhon 86. huutokauppa päättyi 29.10. M30 osastossa oli myytävää noin kahdeksankymmentä kohdetta. Tällä kertaa myytävänä oli useita numerokuusiloita ja kuusiloeriä. Hinnat nousivat jonkin verran lähdöistä, lähes 80 euroa maksettiin 1,25/50p keltaisen päällepainamamerkin kakkosladelman kuusilon sisältäneestä erästä. Sierra Leoneen 50-luvulla ja Lounais-Afrikkaan 30-luvulla lähetetyt kirje ja kortti myytiin pohjillaan. Uuteen Seelantiin lähetetty painotuotekuori nousi pohjistaan yli kolmeen kymppiin. Kyseinen lähetys oli vuodelta 1947, jolloin taksa oli 2½mk ja kohde olikin hyvä siksi, että sen postimaksu oli maksettu juuri 2½mk vihreällä, tälle tarkoitukselle julkaistulla merkillä.
Kyseessä oli K.O.Virtasen kuori – firma lähetti mainoksia ympäri maailmaa ja siksi vastaavia kuoria löytyy muihinkin eksoottisiin maihin.
Isokokoista vakuutettua pikakirjettä myytiin kohdenumerolla 402 ja tekstillä ”R-Pikakirje paikallispostina -56” mikä tietysti olisikin ollut aivan jotain muuta, sillä kirje oli lähetetty Helsingistä Vaasaan, eli kyseessä ei ollut mikään paikallispostite – eikä myöskään kirjattu kirje vaan vakuutettu. Kun kohdeselosteessa on kolme sanaa ja niistä kaksi on pielessä, niin jäljelle jäi vain vuosiluku, joka oli saatu kuitenkin oikein… en pidä tätä kuitenkaan maailmanluokan suorituksena meklarilta.
Kaiken kaikkiaan kohtalaisen aktiivinen merkkeilyviikko – kanuunat eivät kuitenkaan kajahdelleet. Mainittakoon, että Forssan kerho järjestää perinteisen vaihtopäivän Pyhäinmiesten päivänä, joka tällä kertaa ajoittuu ensi viikonloppuun (lauantai on 6.11.). Pitkän tapahtumaköyhän pandemian aikana tämä on mukava asia.