malli1930.fi

Tampereen kerhon kokous, Forssan keräilytapahtuma, Turun Kevät ja JFP:n huutokauppa

By

Filateliassa tapahtuu jatkuvasti, niin paljon, ettei perässä meinaa pysyä!

Aloitetaan tällä kertaa huutokaupoista ja viimeisimmästä päättyneestä huutokaupasta, eli Järvenpään Filateliapalvelun huutokaupasta. Järvenpäässä ei ole usein ihmeempiä, mutta joskus jotakin. Postihistoriapuolella oli myytävänä määriteltyjä kohteita erinä, ei mitään erikoista. Filateliapuolella oli kohteita tarjolla viitisentoista… eli ei kovin monta. Tällä kerralla nostan yhden kohteen, joka on saavuttanut ainakin jonkinlaista kuuluisuutta aiemmin, eli se on päässyt lehteenkin.

Kohde oli myynnissä numerolla 97 ja sen kohdeseloste kuului seuraavasti: ”No.289 9 mk Postitalo Viipuri 22.III.43. Erittäin harvinainen korkea merkki, muutama tunnetaan ! Vastaavanlaisesta merkistä kuva Abophil 1991 nr 7 lehdessä. Hammaste reijät puuttuvat yläkulmista.” Lähtöhinnaksi oli asetettu M30 markkinatilannetta ajatellen korkea 100 euroa. Se mikä on varmaa on, että kohdetta osattiin ”mehustaa” ja kehua – hyvin epä-Suomalainen tapa toimia! Meillä on totuttu siihen, että vain autokaupassa kohdetta kehutaan ja sen sanotaan olevan ”hyvä” tai luotettava. Noh… tämä markkinointipuhe ilmeisesti tehosi tehokkaasti ja ehkäpä kohdekaan ei aivan huono ollut, nimittäin myyntihinta kipusi aina 326 euroon saakka. Tätä voidaan pitää erittäin kovana hintana. Tästä saattavat tämän blogin aktiiviset lukijat olla samaa mieltä, sillä ”aikojen saatossa” on kaikenlaista jännittävää 9mk postitalomerkkiin liittyvää filatelia-ihmeellistä tullut raportoitua. Toki tällainen hinta herättää positiivisia tuntemuksia, sillä ainakin kaksi henkilöä on valmis maksamaan hyvästä kohteesta ja se on jo jotain!

Muuta raportoitavaa ei Järvenpään huutokaupasta tällä kertaa olekaan. Jätän jokaiselle itse päätettäväksi oliko mopo keula pystyssä vai mikä pärinän aste tällä kertaa todistettiin. Oli miten oli, kaksitahtinen huutokauppameininki on sitä parasta filatelian penkkiurheilun suolaa…

Tampereen Filatelistiseura kokoontuu säännöllisesti kaupungin keskustassa hyvissä ja tarkoitukseen hyvin sopivissa tiloissa Suomalaisella Klubilla. Tarjolla on ”lounas” tai siis buffet-pöydästä ruokailu sekä elämän eliksiiriä sen eri muodoissa. Olen käynyt monta kertaa TFS:n kokouksissa, enkä koskaan ole pahalla mielellä kotiin lähtenyt – tarjolla on nimittäin hyvää seuraa, usein esitelmä ja huutokauppa, jossa lähtöhinnat eivät päätä huimaa. Mikä mukavinta, myöskään myyntihinnat tai loppuhinnat eivät päätä huimaa. Tamperelaiset ovat sen lisäksi tai ehkä juuri tämän ”rutiininsa” kautta erittäin tehokkaita huutokaupassa, mitään ylimääräistä jaarittelua tai muuta hidastelua ei ole, vaaan kaikki tapahtuu tehokkaasti… ei kuitenkaan mennä asioiden edelle…

Olin käymässä kokouksessa keskiviikkona 16.4. heti Tamcollect näyttelyn jälkeisellä viikolla. Kuten arvata saattaa kerho jakoi mitaleja ja huomionosoituksia jäsenilleen järjestetyn ja erittäin onnistuneen Tamcollect näyttelyn jäljiltä. Useat aktiiviset Tampereen Filatelistiseuran jäsenet huomioitiin. Ilman mitään ennakkovaroitusta turvamiehen näköinen herra kävelee tilaan… sitten Tampereen pormestari Kale Kummola tassutelee rauhallisin askelin tilan ”tapahtumapäätyyn”, jossa puheenjohtaja Kylliäinen ja näyttelystä vastannut ex-puheenjohtaja Valtonen jo tietäväisin ilmein odottelevatkin herraa isoherraa. On mukavaa, että ”edustushenkilöt” noteeraavat filateliaa. Kale kertoo kuulumisia ja Valtonen nyökkäilee. Tapahtuu seremoniallisia asioita, lausutaan kauniita sanoja. Kale poistuu. Monella on mielessä, että mahtaako bile-Ilmari olla yhtä kiinnostunut frama-lipukkeista, kuin Kale koulupoika-filateliasta. Joskus proosa jalostaa sielua.

Tampereen pormestari Kale Kummola kävi tervehtimässä Filatelistiseuran jäseniä ja vastaanottamassa Tamcollect tapahtuman kultaisen muistomitalin. Kummola toimi näyttelyn suojelijana. Miehelle annettiin mukaan myös Barkov-merkki, joka tapahtumassa julkaistiin – jääkiekkomiehenä Kummola selvästi arvosti tätä elettä.

Jääkiekkoeminenssin poistumisen jälkeen tapahtui illan kohokohta eli se, että Kari Saloselle jaettiin ennen hänen poismenoaan myönnetty kultainen Pro Filatelia mitali. Kuten tiedämme, kultainen Pro Filatelia on korkein Filatelistiliiton myöntämä ansiomerkki, joka vaatii erittäin suuria ansioita filatelian ja sen tukemisen alalta. Lunttaan ja kertaan suoraan Liiton sivuilta mitä kultaiseen Pro Filatelia mitaliin vaaditaan: ”annetaan erittäin ansiokkaasta toiminnasta filatelian hyväksi. Lisäksi edellytetään erityisen merkittäviä, mielellään kansainvälisiä, filateelisia ansioita, kuten näyttely-, tuomari-, tutkimus- tai julkaisutoimintaa”. Kun pohditaan, että Tampereella järjestettiin 2017 Finlandia näyttely ja sitä, että Kari osallistui useilla kokoelmilla näyttelyihin sekä se, että hän oli pitkään Tampereen Filatelistiseuran kantavia voimia, ei ole yllätys, että liittohallitus on päätynyt myöntämään mitalin.

Viimeisin, ehkä viimeiseksi jäävä Karin esiintyminen näyttelyssä on postuumisti Lempäälässä esitetty hieno esitys Tampereen taisteluista (1918) postikortein sekä Tampereen postimestari Rosenbröijerin kynämitätöintejä esittelevä kokoelma. Nostan hattua Tampereen Filatelistiseuralle siitä, että ymmärrettiin pyytää nämä kokoelmat näytille ja tehtiin asiaankuuluva kissan nosto pöydälle. Jokaineen taaplaa omalla tyylillään, tässä oltiin oikealla asialla.

Pro Filatelia mitalin vastaanotti Karin leski, joka oli tilaisuuden kunniaksi varannut kuohuviinitarjoilun koko yleisölle! Tämäkin asia siis tapahtui sillä korkealla laadulla ja tyylillä millä Karikin eläessään toimi. Uskon, että mies olis ollut valtavan ylpeä mitalista ja siitä tavasta miten se vastaanotettiin. Meni vähän ylisanoiksi, mutta Kari oli oikea herrasmies ja se herättää ihailua.

Itse olin Tampereella, koska olin tullut pitämään esitelmää. Tällä kertaa esitelmä aika myöhään tavalliseen verrattuna, mutta ilmeisesti siitäkin huolimatta kukaan ei nukahtanut ja Internetinkin kautta joku sitkeä sissi oli jaksanut odotella linjoilla. Esitelmäni käsitteli erästä postikorttia ja siihen liittyviä kommervenkkejä. Asiaan saattoi liittyä Sibelius. MUTTA… Kuten joskus käy… tekniikka voi pettää. Klubin projektorin lamppu oli palanut… kuvaa ei saatu. Mutta yhtä nopeasti kuin viehkeästi toi klubin toimintaa tuona iltana pyörittänyt lady varaprojektorin ”jostain” ja asia oli viidessä minuutissa kunnossa ja esitys saattoi alkaa. Rehellisesti sanon, kun totean, että käsittämättömällä ammattilaisuudella homma hoidettiin uuteen kukkaan täydellisen mahalaskumahdollisuuden nostettua päätään. On nähty huonompaakin. Tampere rokkasi tuona iltana järjestelyjen osalta.

Esityksen jälkeen pidettiin perinteiseen tapaan pieni tauko huutokauppakohteisiin tutustumiseksi, jonka jälkeen kohteet huudettiin maailmalle. Jotain saattoi jäädä tahmaiseen salolaiseenkin käpälään. Joku, varmasti tulostani tietoinen, oli jättänyt täsmäkohteen myyntiin. Näistä ei voi olla kuin kiitollinen.

Forssan kerho järjestää sveitsiläisen arvokellon luotettavuudella keräilytapahtuman kaksi kertaa vuodessa. Tämänkin vuoden pääsiäisenä oli auton nokka suunnattava kohti Pohjoista heti aamutuimaan, jotta pääsisin näkemään miltä Kuhalankadun kuhinassa tällä kertaa näyttää. Jälleen kerran tila oli täynnä myyjiä ja välillä oli jopa hieman vaikeaa liikkua pöytien välissä, sillä tunkua oli sen verran. Kuulin eräältä myyjältä, että aivan aamulla, tilaisuuden alkaessa oli suorastaan ryntäys sisään ja tavaraa meni hetken aikaa liukuhihnalta kaupaksi. Kyseessä oli erään myyjän tuoma kasa edullisia löytölaatikkoja, jotka hävisivät vauhdikkaasti autojen takabokseihin.

Forssan keräilytapahtumassa on paljon myyjiä ja porukkaa.

Mukaan tarttui muutama kohde, ei kuitenkaan mitään järisyttävää. Olin jostain syystä nukkunut huonon yön alle ja väsytti – keskittyminen ei ollut paras mahdollinen ja haittasi sitä, että olisin pystynyt istahtamaan tutkimaan ja pläräämään kohteita täydellä ajatuksella. Noh… sitä sattuu. Kotiutuksia siis muutaman kohteen osalta kuitenkin tapahtui. Yhteensä rahaa kului vähän… sekin on tietysti mukava juttu. Yksi mukaan tulleista kohteista on Tanskaan lähetetty painotuote vuodelta 1941. Tuohon aikaan painotuotteen taksa oli 50 penniä ja kohde oli lähetetty kaikkein yleisimmällä M30 merkillä, eli 50p vihreällä merkillä Helsingistä 4.11.1941. Suomalaisen sensuurin leima on hailakka, numero lienee 22. Kyseessä on mainoskortti, jossa tuonti-vienti agentuuri Waldemar Tefke tekee tiettäväksi yhteystietoja tanskalaiselle vastaanottajalle.

Tanskaan mennyt painotuote vuodelta 1941. Sensuroitu Kööpenhaminan saksalaisessa sensuurissa ”Ak” leima.

Tässä painotuotekortissa ei ole oikeastaan mitään ihmeellistä, mutta johtuen Ak leimasta se on silti mukavan näköinen aikansa edustaja. Ennen kuin Kööpenhaminaan ”avattiin” saksalainen sensuuri, kulki posti Tanskaan Saksan kautta ja se sensuroitiin Berliinissä. Tätä jatkui 9.4.1940 alkaneen postiyhteyden keskeytymisen ja sen lopun 24.4.1940 jälkeen parisen kuukautta, lähetyksiltä löytyy tyypillisesti Berliinin sensuurileimaus ja joskus lisäksi sensuurin liuskat. Landesmannin kirja kertoo, että leiman tyyppi on KD1.1 ja se on ollut käytössä 11/1940 – 9/1942. Leimaa tunnetaan violettina, mustana ja punaisena. Läpimitta on 21mm. Kun lisäksi löysin muutaman ulkolaisen kohteen, oli päivän annos täynnä. Ajelin takaisin kotiin alle tunnissa.

Turun Kevät tapahtuma järjestyi viikonloppuna 25.-26.4. jälleen Turun Tuomiokirkkoseurakunnan tiloissa aivan Aurajoen rannalla Tuomiokirkkosillan kupeessa, mahtavien Turun Tuomiokirkkonäkymien parhaassa katselupaikassa. Autolle löytyy paikka läheltä ja vaikka se maksullinen onkin, niin nykymaailman kaikenlaiset paikoitusaplikaatiot auttavat jaksamaan… Turkulaiset olivat jälleen laittaneet kerhonäyttelyä näytille ja näyttelyä kiersivät myyntipöydät. Paikalla oli myös ilmeisesti ainakin yksi ruotsalainenkin myyjä. Paikalla oli kymmenittäin keräilijöitä ja tunnelma oli sopivan leppoisa.

Vaikka Turun Postimerkkikerhon sillileipä ei ole se edullisin eines, on se sitä itseään, eli postimerkkeilyn tukemista omalta osaltaan. Lisäksi kun tätä herkkua pääsin purimaan Turkulaisten huippufilatelistien, itseäni menestyneempien herrojen seuraan, oli riski siitä, että pala olisi juuttunut kurkkuun sen verran pieni, että minkäänlainen pelkotilakaan ei päässyt muodostumaan. Maailman parantaminen asiaa itseä paremmin ymmärtävien kanssa on kaunista tekemistä ja siihen voisi käyttää aikaa useamminkin. Hetkessä ehdimme ruotimaan viimeisimmän kansallisen näyttelyn menemiset, tulemiset ja tulematta jättämiset, jatkosuunnitelmat tilaisuuksiin ja näyttelyihin osallistumisista, sääennusteet ja kohteiden hinnat. Vappupläjäyksenä Turusta jäi käteen se tieto, että vaikka turkulaisen miehen saa siirtymään pois turusta, niin Turkua ei saa irti miehestä enää millään. Sillä tavalla filatelia ja turkulaisuus ovat samanlaisia: ”kun se on kerran päässyt käymään, se ei lähde millään pois”. Tulipa taas filosofoitua!

Vesa Järvistön tiskiltä löysin taas muutamia mukaan otettavia, ei mitään ihmeitä… toisaalta euron laatikosta voi odottaa ihmeitä, mutta voi myös jäädä ilman. Tällä kertaa ruma on kaunista, nimittäin kätöseeni tarttui M30 palautusehiökortti 15 markan punaisella arvoleimalla, johon oli laitettu M54 3mk merkillä lentolisä mukaan. Kortti oli palautunut Suomeen Eisenachista Itä-Saksasta. Jostain syystä niin osoite kuin teksti kummaltakin puolelta on ruksatu yli. Sottaakin korttiin on tullut ja se on aikamoisen kokeneen näköinen. Silti, ihan kelpo kohde ja ”varmasti ei filateeelinen kulkenut postite”.

Ne meistä, jotka tietävät jotain saksalaisista autoista tietävät, että BMW on kohtalaisen laadukkaita ja sporttisia autoja valmistava baijerilainen autotehdas, jonka pääkallon paikka löytyy nykyään Münchenista. Lyhenne BMW tulee sanoista Bayerische Motoren Werke ag, eli baijerilainen moottoritehdas oy. Se mitä kuitenkaan aivan kaikki eivät tiedä on, että BMW:n toiminta ja autotehdas oli aikoinaan juuri Eisenachissa ja siellä valmistettiin kaikki BMW merkkiset autot aina vuoteen 1952 saakka. Tämän jälkeen tehtaassa tuotettiin EMW nimistä autoa, ja lyhenne tarkoittaa Eisenacher Motoren Werke. Kyseessä oli itä-saksalainen tässä Eisenachissa sijainneessa BMW:n autotehtaassa tapahtunut autojen valmistus. Vuoteen 1952 asti autoja valmistettiin ilman lupaa venäläisen valvontakomission siunaamana BMW merkillä, mutta Länsi-Saksassa toiminut BMW ei voinut asialle mitään, vaikkei halunnutkaan, että autoja valmistettaisiin ilman lupaa Itä-Saksassa samalla merkillä.

EMW:n logo (kuva Wikipediasta)

Länsi-Saksaan BMW sai tehtaan pystyyn vasta 1952 ja Eisenachin tehtaan siirrytyä DDR:n omaan hallintoon sai BMW tahtonsa läpi ja lopputuloksena merkki vaihtui EMW:ksi. Mielenkiintoista kyllä, EMW merkkinen auto osallistui aikoinaan jopa Formula 1 osakilpailuun vuonna 1953. Auto kesti 12 kierrosta, jonka jälkeen se keskeytti. Huomataan, että EMW:n logo on punavalkoinen siinä missä BMW:n logo on sinivalkoinen. Päästiin tai jouduttiin taas aika kauaksi filateliasta.

Kun vielä kävi niin, että Juhani Pietilä, turkulainen arkki-filatelisti löi kouraani Abophilin huutokaupasta voittamani M30 kohteen, niin eihän siinä voinut sitten kuin taas todeta, että eihän se ihan huonosti se Turun reissu mennyt. Olen alkanut kehittämään jonkinlaista taikauskoa siihen, että kun Juhani on jossakin paikalla, niin minun ei tarvitse lähteä tyhjin käsin kotiin. Sen verran monta kertaa on näin käynyt.

Seuraavaksi odotetaan Wappua, joka onkin jo ensi viikolla. Voi käydä niin, että tämän filatelistin vappu on aika rauhallinen.

Turun Kevät 2022

By

Turussa on kevät! Ainakin filatelisteilla. Lumisateesta asiaa ei voi päätellä, joten kevät lienee pääasiallisesti sydämissä. Kuitenkin eilen (9.4.) ryhmä Salon Filatelistikerhon aktiiveja matkasi yhdessä tutustumaan Turun Postimerkkikerhon järjestämään Turun Kevät keräilytapahtumaan Tuomiokirkkoa vastapäätä, Turun Seurakuntien tiloihin Eerikinkadulle toiseen kerrokseen. Kun saavuttiin Turkuun peitti maata hentoinen parin sentin lumikerros, suoritettiin yllätysmuna-arvonta parkkipaikkojen suhteen arvailemalla, että onko siinä paikassa mihin auto jätettiin parkkipaikka vai ei. Tämän arvonnan pääpalkintona saattaisi olla yllätyssakko, jonka maksaminen kirvoittaisi kansankieltä erityisesti kuljettajan huulilta.

Heti paikalle saavuttuamme, pari minuuttia ennen kymmeneltä suoritettavaa virallista tilaisuuden avaamista, havaitsimme, että paikalla oli jo paljon Turkulaista porukkaa. Kauppiaita oli useita ja näyttely täydessä vauhdissa. Kyllä, näyttely – Turkulaiset olivat laittaneet pystyyn perinteiseen tapaan kerhonäyttelyn, jossa oli laidasta laitaan kaikenlaista nähtävää. Paikallispostihistoriaa esiteltiin Läntisen Turunmaan osalta, oli Persian filateliaa, erilaisia aihekokoelmia ja tiukinta filateelista näkemystä edusti Mika Vaihekosken M17 kokoelma. Näyttelyn osalta on pakko todeta, että sen M30 anti oli vähäinen, mutta muuten sen anti oli kaikkea muuta kuin vähäpätöinen. Nimittäin se oli olemassa – asia jota olen oppinut tässä korona-aikoja kärsiessäni arvostamaan entistä enemmän. Väki lisääntyi päivän edetessä koko ajan ja paikalla oli puolen päivän aikoihin kymmeniä keräilijöitä.

Turun Seurakuntien juhlasali Aurajoen kupeessa toimi näyttely- ja myyntitapahtuman paikkana.

Kauppiaitakin oli paikalla… ja saapunut Ruotsista asti, kokonaista kolme myyjää. Heillä pääartikkelina vaikuttivat olevan postikortit. Mitään M30 kohteita, jotka olisivat jääneet mieleen, heillä ei ollut. Paikalla oli LaPe omalla ständillään, heillä on nykyään liike Turussa Rätiälänkadulla. Keskustelin ständiläisten kanssa lyhyesti ja minuakin toivotettiin käymään liikkeeseen. Myös Merkki-Albert oli paikalla sekä ehkäpä kymmenkunta muuta myyjää. Turun kerho möi arpoja ja esitteillä oli Abophilin huutokauppakohteita – huutokauppa on Turun kerhon verkkosivuilla parasta aikaa auki. Huutokauppakohteita esitteli Turun kerhon meklarina toimiva Juhani Pietilä, maan epäilemättä etevin ehiötietäjä ja aitouttaja.

Kuten muutamia kertoja aiemminkin minulle otollisimmaksi osoittautui Hurmerinnan Pertin euro per kohde laatikko, josta kaivamalla löysin muutamia M30 kohteita. Ei mitään ihmeellistä, mutta hyvyys on aina keräilijän silmässä… Tämän kertainen löytö oli lokakuussa 1944 Ruotsiin lähetetty lentokirje. Ensimmäinen ”impressio” eli vaikutelma kuoresta on suttuinen ja heikko. Tavallinen ja jopa tylsä. Mutta jälleen kerran ensivaikutelma pettää…. M30 keräilyssä rakkautta ei ole lähes koskaan ensisilmäyksellä, vaan tykästyminen tapahtuu ajan kanssa ja mukana on myös tieto ja järki. Näiden aforismien jälkeen lukija saattaa odottaa jotakin aivan uskomatonta… no sitä ei ole kyllä tulossa, mutta kiinnostava tarina sittenkin. Nimittäin….

Suomi ja Neuvostoliitto solmivat aselevon 4.9.1944, jonka johdosta Suomen ja Saksan välinen postiliikenne katkesi 5.9.1944 alkaen. Väliaikainen rauhansopimus allekirjoitettiin Moskovassa 19.9.1944. Tuossa sopimuksessa sovittin, tarkemmin sanoen sen III artiklassa, että Malmin lentokenttä luovutetaan yhdessä Turun, Kymin ja Hangon kenttien kanssa Valvontakomission käyttöön. Sopimuksen IV artiklan mukaisesti suomalaiset laivat ja lentokoneet määrättiin pysymään satamissaan ja lentokentillä. Tämä koski myös yksityisiä yhtiöitä, eli sopimuksen mukaisesti suomalainen lentotoiminta lakkasi kokonaan. Aero Oy, joka kuljetti suomalaista postia lopetti reittiliikenteen Helsinki-Tukholma reitillä 21.9.1944. Malmin kenttä tyhjennettiin 27.9. alkaen ja luovutettiin valvontakomissiolle 21.10.1944. Lentotoiminta siirtyi Hyvinkäälle.

Postia kuljetettiin vain 28.9. alkaen ruotsalaisen ABAn (AB Aerotransport) koneilla kerran viikossa välillä Hyvinkää – Tukholma. Tämä liikenne jatkui 31.10. saakka, ja 1.11.1944 alkaen ns. ylimääräisiä vuoroja lennettiin kaksi kertaa viikossa reitillä Hyvinkää – Turku – Tukholma. Näille vuoroille oli siis epävirallinen valvontakomission lupa, ja ne olivat ainoat Suomen ja ulkomaiden väliset postilennot tuona aikana.

17.10.1944 Maaningalta Ängelsbergiin Ruotsiin lähetetty Lentokirje.

21.12.1944 valvontakomissio myönsi suomalaiselle Aero Oy:lle säännöllisen lentoluvan reitille Hyvinkää – Turku – Tukholma (Salainen kirjelmä n:o 112). Malmin kentän lennonjohtajan päiväkirjan mukaan Aero olisi kuitenkin lentänyt Hyvinkäältä Ruotsiin Brommaan välillä 29.8.-31.10. käytännössä ilman lupaa, väliaikaisen rauhansopimuksen vastaisesti. Näin melle kertoo Pokelan ja Keturin lentopostikirja s. 239.

Oli miten oli, lentopostiliikenne oli löytyneen kirjeen lähettämisen aikaan vähintäänkin sekaisin ja ainoa mahdollinen käytössä ollut reitti 28.9. – 31.10.1944 oli siis Hyvinkää – Tukholma ja sitä lensi kerran viikossa ABA ja ilmeisesti luvatta myös Aero. Kirje on kulkenut tuolla reitillä Ruotsiin, ABAn lennolla. Asia siis koskettaa varsinaisesti lentopostikeräilijöitä, joille on tärkeää tietää reittejä ja mahdollinen maailmantilanne sen suhteen, että mitä lensi ja minne. Tähän kontekstiin nähden kuori on kohtalaisen kiinnostava, vaikka ruma onkin. Näin siis tälläkin kertaa hyppysiin jäi kohde, pyytämättä ja yllätyksenä ja vieläpä edullisesti.

Pari tuntisen visiitin aikana ehdittiin tutkia myyntipöytiä, tutustua näyttelyyn, juoda kaffet ja syödä lohileivät. Kuulumisia vaihdettiin turkulaisten filatelistien kanssa. Kotiin lähdettäessä taivas oli kirkas ja sininen ja aurinko paistoi. Turku näytti parastaan. Sulanut lumi paljasti, että autokin oli ihka oikealla parkkipaikalla eikä auton etulasiin ollut parkki-pate tai pirkko eikä pääsiäispupukaan tuonut minkäänlaista muistutusta! Ehkä se kevät sieltä vielä tulee. Ensi viikonloppuna, mikäli olen oikein ymmärtänyt, järjestävät Forssalaiset keräilytapahtuman Kuhalankadulla.

Vaasan Kerhon ja Abophilin huutokaupat

By

Huutokauppoja on viimeaikoina päättynyt muutamia, olen niitä hiukan ehtinyt katsella, mutta työ ja joulukiireet ovat tehokkaasti estäneet kaiken muun aktiivisen harrastamisen. Pian täytyy taas aktivoitua postihistorian parissa, sillä seuraava näyttelykoitoskin on huhtikuussa edessä – tunnetusti kannattaa olla ”homma hanskassa” jo hyvissä ajoin, muuten pukkaa päälle ahdistus.

Vaasan Filatelistikerhon huutokauppa päättyi 13.12. ja M30 osastossa oli noin viisikymmentä kohdetta myytävänä. Hyvin nopeasti totesin, että kanuunoja ei ole tarjolla, vaan pikemminkin tavallista tavaraa. Kiinnostavimpia filateliakohteita olivat kaksi suojareijitteitä sisältänyttä erää, joiden kummankin myyntihinta nousi kahden kympin kieppeille. Muutamia ulkomaille menneitä kirjeitä ja lentokirjeitä myytiin lähelle limittiä sijoittuvilla hinnoilla, mutta suurin osa kohteista jäi myymättä kokonaan.

Tiedustelu 12.11.1953 Ruotsiin, 25mk sininen M30 merkki single. Taksa: Tiedustelu Pohjoismaihin (1.1.1952 – 31.1.1953) 25,00mk. Oikeudet kuvaan omistaa VaFi huutokaupat.

Allekirjoittanutta kiinnosti erityisesti muista kuin filateelisista syistä Ruotsiin lähetetty tiedustelulomake. Tiedustelu oli nimittäin lähetetty NKI-Skolan nimiseen kirjekouluun / kirjeopistoon, eli Nordisk KorrespondensInstitutiin. Kyseessä on alunperin 1910 Malmöön perustettu ”Norénin kirjeopisto”, joka yhdistettiin 1922 Osbyn kirjeopiston kanssa. Vuodesta 1940 alkaen instituutista saattoi valmistua myös insinööriksi. NKI yhdistyi Hermodsin kanssa, joka on Ruotsin vanhin kirjeopisto ja jolla on yhä liiketoimintaa. Tässä tiedustelulomakkeessa minua kiinnosti vastaanottajan lisäksi myös tiedusteltu lähetyslaji, eli tässä tapauksessa asiakirja tai ruotsiksi ”affärshandlingar” – nimittäin Postimerkkimessuilta ostin harvinaisen Ruotsiin lähtetetyn asiakirjan, joka mielestäni näytti kovasti ihan tavalliselta kirjeeltä ja minulla tuli epävarma olo sen suhteen, että uskaltaisinko laittaa kohteen kokoelmaani näytille. Tuo asiakirjalähetys oli lähetetty juuri tähän kyseiseen NKI-skolaniin. Mielestäni tämä tiedustelu samalle vastaanottajalle, nimenomaan asiakirjalähetyksestä aukottomasti osoittaa, että NKI-skolaniin lähetettiin juurikin asiakirjapostia. Kun / jos laitan asiakirjalähetyksen omalle kokoelmasivullene voin liittää tämän tiedustelun ”kylkeen” ja saadaan aikaiseksi mielestäni mukava kokonaisuus. Kyseinen kohde irtosi limitillään 5 euroa ja minulle tuli hyvä mieli.

Taksataulu vuodelta 1947, leimattu Koskenkorva. 3mk punainen M30 leijona Single. Oikeudet kuvaan omistaa VaFi huutokaupat.

Toinen mielenkiintoinen, postihistoriallisesti mielenkiintoisin M30 kohde Vaasan kerhon huutokaupassa oli ”viimehetken kohteet”-osastossa myynnissä ollut postitaksataulu 3mk punaisella merkillä. Kohteen ulkonäkö oli sellainen, että se viittasi paperia käytetyn erään tyypillistä ruumiintoimintoa usein seuraavaan pyyhkäisevän liikkeen yhteydessä. Kuitenkin viiden euron limitillä pieni jarrujälki ei kamalasti haittaa – vai haittaako? – Nimittäin kohde myytiin limitillään. Vaikka taksatauluja on viimeisten kymmenen vuoden aikana myyty noin 20 kappaletta (kaikki eri hintaiset taksataulut yhteensä) on kysymyksessä vaikeudeltaan kohtalaisen hyvä kohde. Näitä 3mk punaisilla maksettuja tauluja tunnetaan eniten, noin 10 kappaletta. Joka tapauksessa tässä on taas testamentti siitä yksinkertaisesta asiasta, että huutokaupassa helmi voi olla missä tahansa osastossa.

Abophilin tarjoushuutokauppa nro. 68 pättyi marraskuun 29. päivä, josta tätä kirjoitettaessa on vierähtänyt melkeinpä kuukausi, mutta parempi ruotia asiaa myöhään kuin ei millloinkaan. Abophil on tietysti Turun Postimerkkikerhon lehti, jonka järjestämä huutokauppaa pyörittävät kerhon aktiiviset jäsenet, etunenässä lehden päätoimittaja Juhani Pietilä, Jarmo Lampi ja M17-keräilijänä tunnettu Pekka Rannikko. Huutokaupassa on usein mielenkiintoisiakin kohteita ja hintataso on mielestäni asetettu sellaiselle tasolle, että siinä on ns. järki mukana. Tarkoitus on siis suorittaa aidosti huutoKAUPPAA eikä pelkästään huutokauppakohteiden listaamista.

Malli 1930 osastossa oli tällä kertaa neljä kohdetta, joista kaksi oli merkattu kuvatuiksi. Kaikki kohteet olivat filateliakohteita. Mielenkiintoisin näistä oli mielestäni 10p leijonamerkin ”LaPe marginaalilla” varustettu leimattu pari leikkeellä. Kohde oli merkattu kuvatuksi, mutta kuvaa en lehdestä löytänyt, miessä lienee ollut. Huippuleimainen I värin 10mk Saimaa-merkkikin oli edustava. Kummankin näistä kohteista limitti oli 10 euroa. Saimaa-loisto myytiinkin kympillä, mikä oli mielestäni halpa hinta, kun merkki oli sitä ”parempaa” laatua. Myös LaPe merkattu 10p merkkipari myytiin limitillään. Postilakon takia huutokauppa oli laitettu myös nettiin näkyville – nimittäin lehden postitus myöhästyi ikävästi, mikä lyhensi huutokauppa-aikaa.

Lentokirje Helsingistä 25.7.1945 Wintherthuriin, Sveitsiin. Lentänyt Englannin kautta (sensuuri). Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille (1.7.1945-30.8.1945) 5,00mk + kirjeen lentolisä (per 5g) Eurooppaan (24.4.1945 – 23.9.1945) 2,50mk = Yhteensä 7,50mk. Lentoyhteys Sveitsiin Englannin kautta jatkui vain 17.8.1945 asti, joten kyseinen taksa oli voimassa vain 1.7.-17.8.1945. Leimattu ”By air to the United Kingdom”.

Muita M30 kohteita löytyi mm. lentopostin osastosta, jossa oli myytävänä Helsingistä Sveitsiin 1945 kesällä lähetetty ja Englannin kautta kulkenut lentokirje. Kuten ainakin lentopostista kiinnostuneet tietävät, aukesi lentoposti Suomesta sodan jälkeen keskiseen Eurooppaan siten, että vasta elokuussa 1945 lentoja reititettiin muuta kuin Englannin kautta. Pintapostia ei Keski-Eurooppaan käytännössä kulkenut lainkaan, vaikka postia Yhdysvaltoihin saatiinkin pintapostina kulkemaan Neuvostoliiton kautta. Lentopostiyhteys Sveitsiin oli poikki maalis-huhtikuussa 1945 ja aukesi uudelleen 24.4.1945. Myytävänä ollut lähetys oli lähetetty heinäkuussa 1945, jolloin ulkomaan kirjeen perustaksa oli 5mk. Kyseessä on lyhin M30 käyttöajan ulkomaan kirjeen perustaksa-aika, vain kaksi kuukautta. Kun tästä ajasta vain osan ajasta kuljetettiin lentoposti Sveitsiin Englannin kautta, on tämä kohde ihan mukava lentopostikohde. Kohteen limitti oli 10 euroa ja se myytiin 18 eurolla.

Abophilista kiinnostuneille mainittakoon, että Turun Postimerkkikerhon verkkosivut ovat saaneet viimeisen vuoden aikana uuden freesin ilmeen ja, että Abophil lehti on kerhon jäsenetu.

Toivotan tässä kohtaa kaikille lukijoille erinomaista Joulun aikaa ja vielä parempaa Uutta Merkkeilyvuotta 2020!

Turun Kevät 2018

By

Turussa järjestettiiin toissaviikonloppuna Turun Kevät postimerkki ja postikorttitapahtuma. Järjestäjänä totutusti Turun Postimerkkikerho (TPK). Paikkana oli jälleen Puolalan koulu aivan Turun kauppatorin läheisyydessä Kauppiaskadulla. Tällä kertaa keli oli mitä parhain, noin kahdentoista asteen aurinkoinen kevätsää kiidätti Salon kerhon jäseniä kohti Turkua. Salon kerholaiset olivat lähteneet prameasti isolla bussilla liikenteeseen – mikä toki ei riippunut kerhosta, vaan oli liikennöitsijän valinta. Mukana oli, harvinaista kyllä, myös kaksi alle kymmenvuotiasta vierailijaa – Salon kerhon epävirallinen nuoriso-osasto! Kun saavuimme Turkuun näimme toisen bussilastillisen ihmisiä, ilmeisesti Porvoosta juuri saapuneen samaan tapahtumaan – tämä kertoo siitä, että tapahtumiin tullaan kaukaakin, joten kiinnostusta riittää. Uskon päivän aikana porukkaa käyneen kolmatta sataa.

Yllä: Salolaisten ”pikkubussi” ja ryntäys bussilta tapahtumaan Kauppiaskadun aamuauringossa

Postikorttiyhdistys Apollon pj. Nina Vainio ja Turun Postimerkkikerhon pj. Matti Lempiäinen avasivat tapahtuman lyhyellä tervetuliaispuheella ja homma lähti sen jälkeen ”virallisesti” käyntiin. Heti aamusta oli paikalla useita kymmeniä innokkaita keräilijöitä. Myyjiä oli parisen kymmentä ja tarjontaa kaikenlaista. Ruotsista asti oli saavuttu myymään postikortteja ja merkkejä – eräällä myyjällä oli edullisia kansioitakin myytävänä. Näyttelykehykset oli laitettu pystyyn Puolalan koulun jumppasaliin ja näytillä oli pääasiallisesti postikortteja ja aihekokoelmia, mukana oli toki muutama postimerkkikokoelmakin. Perinteisesti oli järjestetty parhaan kokoelman valinta äänestyksellä – lauantaina, kun kävimme ei ollut tietenkään tiedossa voittajaa.

Yllä: Kuva tapahtumasta – paljeovien takana on jumppasali, jossa kehykset olivat pystyssä – etualalla myyntipöytiä

Kävin läpi muutamia laatikoita M30 kohteita etsien, en odottanut löytäväni mitään erikoista, mutta kun sitä ei koskaan tiedä mitä mistäkin löytyy. Löysin kuitenkin kaksi kohdetta, jotka päätin kummatkin kotiuttaa euron kappalehintaan. Toinen kohteista on Olympiavuonna 1952 Ranskaan lähetetty kirje, M30 25mk sinisen merkin singlenä, eli tarkoituksen mukaisena käyttönä. Kuori on kokeneen näköinen, mutta silti mielestäni euron arvoinen. Näitä 25mk merkkejä on kahden värisiä, vaalean sinisiä ja sinisiä – tämä kyseinen merkki on tavallinen sininen. Kyseessä oleva merkki oli viimeinen M30 julkaisu, yhdessä kolmen muun merkin kanssa.

Yllä: Kirje Kotkasta 31.3.1952 Pariisiin Ranskaan. M30 25mk sininen single. Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille (1.1.1952 – 31.5.1956) 25,00mk. Käyttötarkoituksen mukainen käyttö.

Toinen noukkimani kohde on 15mk / 12mk punainen ”Carte Postale” Ruotsiin lähetetty päällepainamaehiökortti. Punainen väri kertoo siitä, että kortti oli tarkoitettu kansainväliselle postikorttitaksalle, joten kyseessä ei ole tälle kortille optimaalisen hyvä käyttö – Ruotsia ei lasketa ”ulkomaaksi” vaan se tulee postikorttien taksa-asioissa käsittää Pohjoismaana, jolle oli oma ”ulkomaista” eriävä taksansa. On kuitenkin sen verran ”armahdettava”, että todetaan Pohjoismaiden ja ulkomaiden postikorttitaksan olleen kortin lähetysaikana saman suuruisen! Otin tämän kuitenkin ”pois kuleksimasta”, koska minulla ei tälle ehiölle ole mitään erityisen hyvää käyttöä. Kohteen leimat ovat lähinnä ”kauhufilmitasoa”, onneksi sentään leiman päivämäärä ja paikkakunta on mahdollista saada selville. Olen alkanut hieman opetella näitä M30 ehiöitä ja yritän laittaa niitäkin sivuun – tietoa on kuitenkin saatavissa huomattavasti paljon vähemmän kuin M30 filateliasta, tässä onkin mahdollisuuksia tehdä tutkimusta ja selvittää erilaisia asioita M30 ehiöihin liittyen. Kuten tässäkin blogissa on uutisoitu, myytiin maan ehkä paras M30 ehiökokoelma Hellman huutokaupoissa tänä keväänä – toivottavasti tuo kokoelma nähdään kolmen vuoden karenssin jälkeen entistä ehompana näytillä jossakin näyttelyssä.

Yllä: Punainen 15mk / 12mk ehiökortti 8.5.1952 Helsingistä Uppsalaan Ruotsiin. Taksa: Postikortti Pohjoismaihin (1.1.1952 – 31.5.1956) 15,00mk.

Vaikka M30 rintamalla oli tällä kertaa hiukan köyhää, löysin tapahtumasta yhden kiinnostavan M11 / M17 sekapostitteen, vakuutetun kirjeen Ruotsiin toukokuulta 1918. Kyseessä on varsinainen reuhake, revennyt ja ruma, mutta postihistoriallisesti kohde on sitäkin parempi. Nimittäin toukokuussa 1918 oli maata repinyt sisällissota juuri päättynyt ja olot olivat normalisoitumassa. Elettiin vielä Venäjän valta vahvasti muistaen, osa postitaksoistakin oli vielä ruplamääräisiä (tässä tapauksessa ulkomaan vakuuttamisen taksat) vaikka suurin osa oli toki jo muuttunut markkamääräisiksi. Lisäksi oli voimassa määräys, että kotkamallisia merkkejä ei saa enää käyttää. No yhdistelmä oli vaikea ulkomaan vakuutusten takia, sillä ruplamääräiset taksat piti jollakin tapaa kääntää markkamääräisiksi ja käännöksen tulos saattoi olla viidellä jakamaton pennimäärä – juuri näin oli tällä ostamallani kirjeellä. Kuorelle oli laitettu yhteensä 1,62mk merkkejä, joista tuo 2 penniä M11 keltaisella 2p merkillä. Taksa vakuutukselle oli ruplamääräinen 12 kopeekka per 300 kultafrangia. Kun kirjeen vakuutusarvo oli yli 400 kultafrangia tarkoitti tämä 24 kopeekan maksua. Nyt heräsi kysymys siitä, että mitä tuo 24 kopeekka oli toukokuun lopulla 1918 markoissa. Tiedetään postin kiertokirjeistä, että hieman aiemmin oli vaihdettu ruplamääräisiä merkkejä hintaan 0,9 ruplaa per markka, ruplan kurssi oli kuitenkin kovassa pudotuksessa vallankumouksen mullistaessa Venäjää. Mikäli vaihtokurssi oli 0,5 ruplaa per markka olisi taksa oikein, mikäli ei, niin ei… en kuitenkaan ole saanut käsiini dokumenttia, jonka avulla voisin ratkaista tämän ongelma. Siitäkin huolimatta olen pystynyt nukkumaan yöni rauhassa, sillä kohde on käsittääkseni ensimmäisiä ulkomaille lähetettyjä vakuutettuja sisällissodan lopun jälkeen. Koska taksoitus on tehty Turun postitoimistossa on se ainakin ollut ”virallinen” näkemys oikeasta kuljetuksen hinnasta, näin ollen taksan maksanut on joka tapauksessa joutunut luottamaan postitoimiston arvioon asiasta. Kuori on kulkenut laivalla reittiä Turku – Saaristo – Maarianhamina – Tukholma ja saapumisleimat kertovat matkan kestäneen n. kaksi päivää. Tämän jälkeen kuljetus tapahtui Tornion kautta junalla. Mutta ei enempää tästä. Lähinnä tämä kertoo sen asian, että mielenkiintoista voi löytyä mistä tahansa tapahtumasta milloin vain. Tämä lieneenkin yksi harrastuksemme suola. Hienoa, että Turkulaiset järjestävät tapahtumaa vuodesta toiseen!