Kotimaisia paketteja lähetettäessä kirjoitettiin (ja kirjoitetaan yhä vieläkin) kotimaisen paketin pakettiosoitekortti, jossa kerrotaan lähettäjä ja vastaanottaja sekä tietoja paketista mm. sen paino; malli 1930 käypäisyysaikana pakettikortin takapuolelle kuitattiin myös paketti noudetuksi ja sinne leimattiin saapumisleima – pakettikortille myöskin kiinnitettiin postimaksun maksamiseen tarvittavat postimerkit. Kotimaisen paketin pakettikortteja tavataan M30 merkeillä yleisesti.
Yllä: Kotimaisen paketin varaosoitekortti jolla lähetetty paketti Kivesjärveltä 31.3.1949 Paltamoon. M30 15mk sininen ja 10mk violetti, yhteensä 25mk. Taksa: Paketti (-1kg) 1.12.1948 – 30.6.1950 25,00mk
Hieman vähemmän yleinen M30 kohde on kotimaisen paketin varaosoitekortti. Erikoistilanteessa, jossa alkuperäinen paketin osoitekortti on ”kadonnut taikka jos vastaanottaja tulee toimipaikkaan lähetystä noutamaan eikä ole saanut tällaista korttia… kirjoitetaan… osoitekortin sijaan varaosoitekortti” – tieto löytyy esimerkiksi postisäännöstä vuodelta 1944 (Postisääntö soveltamismääräyksineen 1944 -s. 41).
Yllä: Postisäännön 1944 soveltamismääräysten luvun III pykälän 40 momentti 6.
Syy siihen, miksi yllä näkyvälle varaosoitekortille on mitätöity paketin postimaksu ei ole näkyvissä; yllä näkyvä pykälän 40 momentti 6 käsittelee mielestäni tilannetta, jossa paketti kortteineen on saapunut vastaanottavaan postitoimipaikkaan ja pakettikortti on lähetetty vastaanottajalle, ja jota vastaan sillä voidaan lunastaa paketti – ja tämän jälkeen pakettikortti on hävinnyt tai pakettia ollaan tultu noutamaan ilman pakettikorttia. Tässä tapauksessa mielestäni on käytetty varaosoitekorttia jo lähetyksen yhteydessä. Onko käynyt niin, että lähettävästä postitoimistosta tavalliset pakettiosoitekortit ovat päässeet loppumaan ja on käytetty varaosoitekorttia, vai mistä on kysymys. Muuta syytä en näe sille, että paketin varaosoitekortille on mitätöity merkkejä (ja merkit on leimattu lähettävässä postitoimistossa).