SP-Lehden 45. huutokauppa ehti päättyä jo jonkin aikaa sitten. Olin hieman yllättynyt, kun sen M30 tarjonta oli hyvinkin tavanomaista eikä minua kiinnostavia kohteita ollut oikeastaan tarjolla lainkaan. Usein on nimittäin ollut niin, että SP-lehden huutokaupassa on ollut hyviäkin kohteita myytävänä. Tällä kertaa M30 kohteita oli vain vähän, alle viisitoista. Niistä mainittakoon kohde, jossa oli myytävänä 2mk violetin merkin kaikkien painoerien numerokuusilo, eli yhteensä viisitoista kuusiloa. Normahinnaksi oli kerrottu yli 1200 euroa, eli huima luettelohinta. Kohde meni kaupaksi yli sadan viiden kympin hinnalla ja se nousi yli viisi kymppiä satasen lähtöhinnastaan.
Postihistorian osalta minulla ei ole oikeastaan muuta kerrottavaa kuin, että mitään erikoista ei mielestäni ollut tarjolla – voi tietysti olla, että olikin, mutta meni minulta ohi.
Sinetti 141 huutokauppa on usein ollut kohtalaisen tavallisen tavaran tarjollepanija ja siksi odotukset eivät olleetkaan erityisen korkealla. Tällä kertaa kuitenkin on todettava, että ne ylittyivät reippaasti. Tarjolla oli sekä hyvää, että vaikeaa ja muutamia kohteita, joissa kumpikin näistä adjektiiveistä yhdistyi. Ikävä kyllä tyypillisesti nämä termit liikkuvat samassa porukassa termin kallis kanssa…
Filateliapuolella oli hiljaista kuin huopatossutehtaalla eikä sieltä ole tällä kertaa oikeastaan yhtikäs mitään kerrottavaa, kaikki kerrottavan arvoinen olikin postihistorian puolella. Kotimaisia kohteita oli tällä kertaa tarjolla useita hyviä kohteita, mikä on tietysti harvinainen tilanne – useinmiten on niin, että juuri kotimaan lähetykset ovat hyvinkin tavallista tavaraa. Yksi huutokaupan ehdottomista kohokohteista oli 9mk oranssilla merkillä yksin maksettu kotimaan lentopainotuote. Erityisen hyvän tästä kohteesta tekee kaksi asiaa, 9mk oranssille leijonamerkille on aivan erityisen vaikeaa löytää hyvä kohde. Jotkut ovat etsineet sellaista jo vuosia… ja nyt sellainen tuli vastaan. Toinen asia on, että lentopainotuotteet ovat vaikeita kohteita eikä niitä usein tule vastaan. Tästä oli tietoa enemmällä kuin yhdellä keräilijällä, sillä hinta kipusi yli 90 euroon. Oli erityisen mielenkiintoista nähdä, että tässä huutokaupassa oli myytävänä kotimaan lentopainotuotteita useita kappaleita – kaiken kaikkiaan olen ennen tätä huutokauppaa nähnyt yhteensä suurin piirtein yhtä monta kotimaan lentopainotuotetta kuin tässä huutokaupassa oli myytävänä kerralla!
Muut lentopainotuotteet jäivät tämän huippukohteen paitsioon ja niistä toiseksi kallein nousi parin kympin päälle, mutta loput tekivät kauppansa alle kahdella kympillä. Mielestäni oli halpa kyyti tällä kertaa niille, jotka asian tajusivat ja osasivat käyttää hyväkseen. Mutta hyvät kohteet eivät suinkaan jääneet tähän ja sekös minua hymyilytti, nimittäin myytävänä oli myös harvinainen pikana lähetetty pikkupaketti. Pikkupaketit, kuten tiedetään, olivat Suomen ja Saksan välisen postisopimuksen kautta suomalaiseen lähetyslajien kirjoon mukaan tullut erikoisuus. Kyseessä oli siis alle yhden kilon painoinen paketti, joka taksoitettiin erikseen. Pikkupaketti jäi ilmeisesti suurelle yleisölle tuntemattomaksi ja sen käyttö oli verrattaen vähäistä. Pikkupaketteja on säilynyt vähän, koska merkit kiinnitettiin paketin suojapaperiin ja sitä kautta niitä jäi vähemmän jäljelle kokokohteina, koska epäilemättä leimauksetkin olivat tyypillisesti mitä sattuu. Pikkupaketit lisämaksuilla ovat niitä vaikeampia lähetyksiä ja voin hyvällä omatunnolla todeta nyt myynnissä olleen pika-pikkupaketin olevan harvinainen kohde.
Pikkupaketin hinta nousi pikkuisen ylös, eli yli sataan euroon, itse asiassa yli sataan kymmeneen euroon. Kohde on hyvä, mutta liikutaan silti mielestäni kipurajoilla. Kohteesta tekee hyvän ”pikkupaketti” leimaus, joka ei jätä mitään arvailujen varaan.
Pohjoismaihin lähetettyä postia oli muutamia lähetyksiä myytävänä – näistä ehkä kiinnostavin oli Tanskaan vuonna 1955 lähetetty toisen painoluokan lentokirje, jonka sai noin kuudella eurolla mukaansa. 25mk taksainen kirje Norjaan vuodelta 1953 ei herättänyt vitosen lähdöllä mielihaluja. Mukana myytävien joukossa oli myös ”sininen väliinputoaja” eli ennen sinisen 25mk M30 leijonamerkin julkaisua, mutta 25mk kirjetaksan alkamisen jälkeen Ruotsiin lähetetty 25mk M30 puunhakkaaja-merkillä lähetetty kirje. Tämä kohde oli kaksinkertainen väliinputoaja, sillä siihen ei ilmeisesti kiinnittänyt huomiota kuin sen viiden euron limitillä kotiuttanut henkilö.
Myytävänä oli aika tavallista postia Eurooppaan ja Yhdysvaltoihin ja mielenkiintoinen lentokirje Intiaan vuodelta 1955. Intiaan mennyttä kirjettä huudeltiin noin 13 euroon saakka. Intia on parempi kohdemaa. Kaiken kaikkiaan mielenkiintoinen Sinetti huutokauppa.
Myös kotimaan rajojen ulkopuolella tapahtuu, nimittäin eräässä Tanskalaisessa huutokaupassa oli myytävänä mielenkiintoisen näköinen kohde. M30 merkki, jolle oli ilmeisesti päällepainettu tai leimattu sanan ”SUOMI” päälle sana ”KIRKENES” eli Norjan Kirkniemi. Merkki oli leikkeellä ja leimattu Rovaniemellä 2.2.1943. En ole tällaista ennen nähnyt, mutta vahva epäilys on siitä, että kyseessä on jonkin sortin vedätys tai muu filunki. Tästä on kuitenkin helppoa vääntää jos minkälaista tarinaa ja hypoteesia. En itse lähde sille tielle, mutta mieleen juolahtaa aseveljiin liittyvää asiaa enemmän kuin yhden grillitiedon puitteiksi. Oli miten oli tämäkin kohde löysi uuden kodin ja hintaa sille tuli euroissa kuluineen noin 35 euroa, eli ei varsinaisesti halpaa. Kaikenlaista näkee kun kauan elää.
Lisäkommentti 3.2.2020: Sinetti-Postin kohteet tulivat. Kylläpä pihiä sieluani riipaisi, kun lähetyskulut olivat 15 euroa normaali B5 kokoiselle kirjekuorelle. Tämä tietysi johtui siitä, että se oli lähetetty kirjattuna. Kun pienin paketti, jossa on sama seuranta maksaa alle vitosen on 15 euroa kirjeestä, jota ei kanneta kotiin aika paljon. Plus-merkkikin, jossa on seuranta mukana on ”aika paljon halvempi”. Jos ehdot vaativat kirjattuna postittamista, niin niiden päivittäminen kannattaa… useinmiten asiakas osaa vaatia kirjaamista / vakuuttamista erikseen, jos niin haluaa… muuten kannattaisi mennä edukkaammalla vaihtoehdolla.