Tämänkertainen Suomen Filateliapalvelun huutokauppa oli selvästi ”välihuutokaupan” makuinen tapaus. M30 kohteita ei ollut kovinkaan paljon myynnissä ja mukana oli vain muutama parempi kohde. Filateliapuolella kohteita oli myytävänä kahdeksan, näistä mieleen jäi noin 40 loistoleimaista merkkiä sisältänyt erä, joka meni 33 eurolla kaupaksi – M30 loistot eivät siis kovin paljon maksa! Mukana oli aivan huippuloistojakin – tosin ehkäpä niiden kaikkein vaikeimpien merkkien loistoja mukana ei sittenkään ollut.
Yllä: Postitaksataulu, joka on maksettu 3mk punaisella M30 leijonamerkillä. Harvinainen. Limitti 20 euroa, myytiin 160 eurolla. Oikeudet kuvaan omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.
Postihistoriaa oli myöskin niukasti tarjolla, vain kuusi kappaletta. Näistä ylivoimaisesti paras ja harvinaisin oli aivan ”aikuisten oikeasti” hyvä kohde – 3mk punaisen leijonamerkin singlekohde, taksataulu, joka oli maksettu kyseisellä merkillä. Näitä taksatauluja on myyty hyvin vaihtelevilla hinnoilla, muista vastaavan 3mk punaisen taksataulun repineen aivan eri numeroita mittariin aikaisemmin. Tällä kertaa myyntihinta oli mielestäni edullinen. Edellisessä saman talon järjestämässä Hellman huutokaupassa myytiin vieläkin harvinaisempi, ainoa tunnettu, 1mk oranssilla merkillä maksettu taksataulu sadalla viidelläkympillä. Hinta ei siis ollut kovin paljon erilainen aikaisemmasta. Tiedän, että 3mk punaisella merkillä taksatauluja tunnetaan alle 5 kappaletta, lisäksi yksi 1mk oranssilla ja yksi 2mk vihreällä. Siinä kaiketi kaikki, jotka tunnetaan – yhteensä noin seitsemän. Kysymys on siis vaikeasta ”lähetyslajista” ja kokoelmakelpoisesta kohteesta. Jopa leimauskin on hyvä.
Yllä: Venäläinen ehiöpostikortti, joka on mennyt lunastukseen. Lunastettu käyttämällä 2kpl 60p harmaita merkkejä. Limitti 20 euroa, myytiin limitillä. Oikeudet kuvaan omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.
Jos jotain muuta kiinnostavaa on etsittävä, niin mieleen tulee 60p harmaan merkin pari, jolla oli maksettu Neuvostoliitosta tulleen postikortin lunastusmaksu. Mitään järisyttävää tässä kohteessa ei ole, mutta 60 penniä harmaalle on haastavaa löytää mitään erityisen hyviä kohteita ja näin olleen kohde on mielenkiintoinen. Kuten tässäkin blogissa on aiemmin todettu, on 60p harmaa M30 leijonamerkki jonkinlainen erikoisuus siinä suhteessa, että sen julkaisemiseen ei ole ollut mitään järkevää syytä. Merkkihän ei koskaan sopinut minkään postimaksun maksamiseen yksinään. Mitä hyviä kohteita tälle merkille sitten on olemassa? Ehkäpä paras on ulkomaan postikortin maksuna 2*60p tai vakuutetun lähetyksen vakuutusmaksujen maksuna käytetty merkki. Tällainen lunastus ei ole huono, koska on makuasia mistä pitää – kortti on kuitenkin tullut ulkomailta…
Erien osalta täytyy sanoa, että myytävänä oli kiinnostavan näköisiä juttuja. Kävin siksi Naantalissa kääntymässä ja tutkailemassa asiaa. Harmikseni havaitsin, että hinnoittelu ei ollut minun kannaltani sopivaa. Yhdessä erässä oli painotuotepostikortti Kuubaan, mikä tietysti herätti pientä hikoilua kämmenpohjassa, mutta kun kyseisessä erässä ei sitten ollut juuri mitään muuta minua kiinnostavaa kiinnittyi huomioni limittiin ja sitä kautta unohdin koko jutun. Kohteita tässäkin erässä oli paljon, joten ostaja saanee omansa takaisin, mutta suurin osa kohteista oli parin euron juttuja. Tätä kirjoittaessani on vielä kolme M30 osaston kohdetta myymättä, eli tavara on kuitenkin tehnyt jälleen kauppaansa.
Huutokortti HK 11 oli auki marraskuun 28. päivä asti. Tällä kertaa Forssalaisten huutokaupassa oli jokunen kiinnostava kohde, mutta kohteita oli aika vähän ylipäätäänsä. Muutama filateliakohde ja pari hassua M30 postihistoriakohdetta. Silti jotakin kiinnostavaakin Huutokortissa oli mukana.
Yllä: Kotiinkannettu pikapaketti 12.12.1957 Vaasasta Helsinkiin. Paketin paino 1kg. M30 100mk Helsinki ja M54 50mk kirkko. Taksa: Paketti (-1kg) kotimaassa (1.6.1956-31.7.1958) 50,00 + paketin pikalisä (15.1.1926-31.3.1973) kaksinkertainen postimaksu 50,00 + paketin (-5kg) kotiinkanto (1.6.1956-31.7.1958) 50,00 = 150,00mk. Kuva Huutokortti huutokaupasta.
Paras Huutokortti huutokaupan M30 kohde oli myytävänä M54 osastolla. Tämä saattaa johtua siitä, että Forssassa on enemmän kuin yksi M54 keräilijä ja sitä kautta kohteita on sijoiteltu tällä tavalla. Tämä kohde sitten olikin aika hyvä – itse asiassa M30 keräilijälle erittäinkin hyvä, nimittäin kyseessä oli pikapaketti kotiinkannolla. M30 merkein kotiinkannetut paketit ovat harvinaisia ja itse olen nähnyt vain kaksi kotiinkannettua pikapakettia. Yhteensä arvailen, että M30 merkeillä on kotiinkannettuja paketteja (tai siis pakettikortteja) jäljellä vain kohtalaisen pieni määrä – ehkäpä parikymmentä. Omin silmin olen nähnyt alle kymmenen. Pakettikortilla on mukavaa se, että siinä on kotiinkantolipuke, joka ilmeisesti tuli käyttöön vasta 50-luvulla. Lisäksi M30 merkki lienee viimeistä painoerää ja harmaata sellupaperia, eli erinomainen kohde tälle merkille – filateliakeräilijä ei halua vain ”yhtä merkkiä” vaan jokaiselle paperille pitää olla oma hyvä postihistoriakohde filateliakohteiden lisäksi. Juuri tämä on se asia mikä tekee M30 merkkimallin parhaan filateliakokoelman, Hannu Kaupin kokoelman niin äärettömän hyväksi – Hannulla on parhaan merkkimateriaalin lisäksi vain parasta laatua oleva postihistoriallinen materiaali. Ottamatta vähääkään pois erinomaisista M17 kokoelmista, joita olemme nähneet viimeksi Tampereella on Hannun kokoelma vielä ns. pari napsua paremmalla tasolla postihistorian osalta kuin maamme parhaat M17 kokoelmat. Tiedän, että tämä ero kuitenkin on kapenemassa, sillä tämän valon ovat nähneet myös maamme kovimmat M17 keräilijät.
M30 asiaan liittymättömästi totean, että on se vaan huikean hieno asia, että valtakunnan tällä hetkellä kovimmat M17 (Pekka Rannikko) ja Kotkamerkit (Markku Koivuniemi) kokoelmat olivat esillä Brasilia 2017 näyttelyssä ja pokkasivat sieltä kansainvälistä kultaa (linkki palmareslehdykkään) – Pekka Rannikko sai kokoelmallaan lisäksi erikoispalkinnon. Ari Jurvasen 1885-1889 sai Vermeilin, jonka päälle ei myöskään voi sylkeä. Tämä kertoo siitä loppujen lopuksi yksinkertaisesta asiasta, että Suomessa on kovan luokan osaamista mitä tulee filateelisen materiaalin keräämiseen ja esittämiseen. Se on nimittäin sanomattakin selvää, että pampaksen pojat (siis sen oikean Etelä-Amerikan pampaksen) ovat yhtä hyvin perilllä suomalaisesta filateliasta kuin Matti Nykänen diplomatiasta. Suomen komissaarina toimineelle Ari Muhoselle propsit siitä, että homma on mennyt puikkoihin!