malli1930.fi

Heinäkuu lipuu kohti loppuaan…

By

Ettei vain kävisi niin, että virallinen kesä olisi kohta ohi… no näinhän se on, eikä työssäkäyvän auta pyristellä vastaan vaan on aika ryhtyä hakemaan työmoodia… Huomaan, että minulle on vuosi vuodelta vaikeampaa saada kova tohina päälle kesäloman jälkeen, sillä sen verran mukavaa on tehdä vain sitä mitä haluaa, eli harrastaa yhtä sun toista. Rehellisyyden nimissä on pakko kuitenkin todeta, että töitäkin on tullut tehtyä ”lorvailun” ohessa, sillä maailma ei koskaan nuku ja kun kesäkurssit pyörivät taustalla ja väitöskirjaopiskelijoista aktiivisimmat tekevät töitä kesälläkin, on sähköpostien vastaaminen ja kaikenlaisten pienten kiireellisten töiden tekeminen ollut pakonkin sanelemaa. Isossa kuvassa on ollut sekä sadepäivinä, että erityisesti kauniina kesäpäivinä tekemistä, myös filateliaa.

Sadepäivinä, joita alkukesästä oli riittävästi, sain tehtyä iltaisin loppuun Kuopio 250 näyttelyyn lokakuussa menevän kokoelman, joka tullee siellä näytille ensimmäistä kertaa. Käytän konditionaalia, koska vielä ei hyväksymisiä näyttelyyn ole tullut. Toisaalta olen löytänyt uutta virtaa myös oman pisimmälle edenneen kokoelmani, eli M30 postihistoriakokoelman uudelleen monteeraamiseen ja uudelleenjärjestelemiseen. Kokoelma on kahdeksan kehystä ja mikä tahansa muutos, joka täytyy ulottaa läpi kokoelman on aimoinen työrupeama. Näin tälläkin kertaa, sillä uusia kohteita olen ottamassa mukaan joitakin kymmeniä, mikä käytännössä tarkoittaa kaiken uudelleen monteeraamista ja tekemistä. Mukavaa ajanvietettä. Tähtään ehkäpä vuoden 2026 Nordia näyttelyyn Espoossa. Edellisestä kerrasta onkin kulunut jo useita vuosia.

Salon iltatorin kirppariosasto kirjaston viereisellä parkkipaikalla, vasemmalla Kärjen talo, josta Salon Filatelistikerho on kerran julkaissut omakuvamerkin.

Kesän aikana on mahdollista käydä myös kaikenlaisissa tapahtumissa, joista osa sisältää keräilyelementin, näin on myös Salossa, jossa joka torstai ilta järjestetään iltatori. Iltatorilla on musiikkia, torimyyntiä ja kirpparitoimintaa. Kirpparitoiminnan yhteydessä on aina myös jonkin verran filateliaa saatavilla ja kun muutaman kerran vuodessa käyn iltatorilla kuljen näiden pöytien ohi (tietysti)… näin tein myös viime viikolla. Taustalla soi Jore Marjaranta, kun pläräsin laatikoita ja lämpötila oli suomalaisittain erittäin mukava, lähemmäs 25 astetta. Eräällä kauppiaalla oli runsaasti lähetyksiä ja niiden joukosta löysin postiosoituksen, joka oli lähetetty 1930 Paanajärveltä. Muistin, että Paanajärvi oli juuri se maisema, jonka Akseli Gallen-Kallela ikuisti muutamiin maalauksiinsa matkoillaan Vienan Karjalaan ruotsalaisen opiskelukaverinsa Louis Sparren kanssa. Sparre oli mielenkiintoinen 20. vuosisadan alun kosmopoliitti. Hän syntyi Italiassa, opiskeli Ranskassa ja Ruotsissa, kilpaili mm. 1912 olympialaisissa miekkailussa jne jne. Naimisissa Sparre oli G.E. Mannerheimin siskon Eva Mannerheimin kanssa. Mies mm. ohjasi ensimmäisen suomessa kuvatun fiktioelokuvan ”Salaviinanpoltajat”… Kuollessaan Tukholmassa 1964, kellossa oli 101 vuotta. Sparre oli mukana suomalaisessa kansallisromanttisessa taitelijaliikkeessä ja Gallen-Kallelan tavoin maalasi ja piirsi kuvia mm. Karjalasta. Noh… kauas päästiin Paanajärveltä… kohteella on Paanajärven leima ja tämähän kuuluu nykyään ”menetettyjen alueiden” leimastoon. Otin pois pyörimästä, ettei tyhjin käsin tarvitsisi kotiin lähteä. Niille, jotka ovat kiinnostuneita menetetyn alueen leimastosta suosittelen erittäin lämpimästi sivustoa postileimat.com , joka tarjoaa erittäin kattavat tiedot tunnetuista leimoista ja määrittelee ne kaikki – sivusto on helppokäyttöinen. Paanajärven leiman osalta kerrotaan seuraavaa: ”He2, siltaleima 25mm 1pt 6lv x, 15.02.1935-16.04.1939, m, R3” eli mittoja ja käyttöaikoja sekä harvinaisuustietoa. Välittömästi tästä huomaan, että ostamani kohde on leimattu aiemmin kuin mitä sivustolla sen havaitut käyttöajat antavat ymmärtää… kokonaiset neljä vuotta ja rapiat aikaisemmin!! Harvinaisuus R3 on hyvä, ei aivan tavallinen. Sivuilta näkyy, että postiasema olisi perustettu 1930 ja silloin ehkä tämä leima on tullut käyttöön?… tietäjät tietävät enemmän kuin minä. Kuitenkin… jotain erikoista tässäkin… ehkä, aikaisuuden osalta.

Tällaisia pikkumukavia löytöjä voi tehdä kirpparipöydiltä, mutta mitä tuli seuraavaksi, sitä en osannut odottaa. Nimittäin selaillessani postikorttikasan ”toisia puolia” huomasin hämmästyksekseni, että yksi korteista oli leimattu kuvioleimalla… kun kyseessä oli M30 kohde oli yllätys mukava. Pystyin pidättelemään hihkaisun, jotta myyjä ei villiintyisi ja jatkoin rauhaksiin kasan tutkintaa. Samaan kasaan kasasin muutaman muunkin kortin ja kysyin hintaa. Vaikka nauratti jo etukäteen tein myös asiaankuuluvan tinginnän, jotta rituaali olisi mahdollisimman täydellinen.

Turun viestillisellä leimalla 1931 lähetetty postikortti on leimattu sillä viisiin heikostai, että merkille on tullut kovin vähän leimasinmustetta. Näin Vaasan postikonttori? on leimannut merkin vielä erikseen kuvioleimalla ”saapuneeksi”. Postikortin taksa lähettämisen aikaan oli juurikin 1mk, joten siltä(kin) osin asia on kunnossa. Sanoja viestissä on sen verran, että postikorttina tämä pitikin lähettää – rajahan on viisi, tässä on kuusi. Pääpaino kuitenkin on kuvioleimassa, joita harvemmin M30 merkeillä näkee. Viimeinen havaintoni on myydystä 2:75mk merkistä muistaakseni SP-lehden huutokaupassa, jokin aikaa sitten. Tuolloin kyseessä oli erilainen leima. Tällaisen vastaavan olen ehkä kerran aiemmin nähnyt. Kun kohteen hinnaksi tuli noin euro ei voi olla kuin erittäin ilahtunut siitä, että Salon iltatori on näköjään myös filateelisesti hyvä paikka. Ei ihme, että sitä pidetään ainakin koko Etelä-Suomen parhaana iltatorina. Pakko sanoa tästä kohteesta, että enpä olisi uskonut ja taas!

Melkein on pakko mennä iltatorille tulevana perjantaina, sen verran jäi kutkuttamaan – nyt toki ”sauma” löytää mitään on vähäisempi, sillä myyjät eivät olennaisesti vaihdu ja tavarakaan ei kesäisin ehkäpä valtavasti kierrä…. mutta saas nähdä miten äijän käy!

Merkki-Albertin ja HTO huutokaupat

By

Syksy on jo kääntynyt talveksi ja kelit kylmenneet, on nähty televisiosta linnan juhlia ja valmistautuminen Jouluun on alkanut. Vuoden viimeisiä huutokauppoja viedään päätökseensä.

Merkki-Albertin 68. huutokauppa päättyi jo 22.11. Mukana oli kaikenlaista kiinnostavaa. Filateliakohteista on todettava, että hinnat eivät lähteneet erityisen kovaan nousuun. 60p harmaan M30 merkin loistoleimattu yksilö myytiin kympin pohjillaan – joskus nämä ovat lähteneet kiitoon. 25mk sokkohammas pystyparilla jäi 40 euron lähdöllään myymättä. Puolet M30 filateliakohteista jäi myymättä. Postihistoria veti hieman paremmin. Mielenkiintoisin filateliakohde oli ehkä 50mk Tammerkoski-merkin näyttävä useampikertainen laskos. Kohteen lähtöhinta oli 25 euroa, jolla se myytiin.

Erikoistaksainen postikortti 2mk keltaisella leijonamerkillä Unkariin myytiin 40 euron pohjilllaan ja 4mk ”sotaharjoituspuolite” Niinisalosta vuodelta 1939 jäi myymättä 55 euron pohjahinnalla. Näitä on joskus myyty kalliillakin ja tarjolla näitä on ollut aika harvoin. Tarinahan tästä asiasta on, että sotaharjoitusten yhteydessä loppui Niinisalon postista 2mk postimerkit ja kapiaisen käskystä alettiin leikkaamaan neljän markan postitalomerkkejä puoliksi ja käyttämään näitä postimaksuna. Tämä grillitieto voi olla tai voi olla olematta totta, mutta tällainen tarina näihin liittyy. Oliko näitä jo kaikilla, sitä en usko, mutta kauppoja ei syntynyt.

Kauppoja ei myöskään syntynyt 7mk punaisesta yksin postikortilla Belgiaan eikä USA:an… hinnat oli laitettu 10 ja 20 euroon, mitkä eivät mielestäni erityisen korkeita ole. 7mk punainen postikortilla ulkomaille ei ole kuitenkaan mitenkään naurettavan helppo, tämä kertoo siitä, että M30 keräilijöitä ei yksinkertaisesti ole erityisen montaa eikä taksakeräilyäkään ilmeisesti hirvittävän paljon harrasteta. Asia on hiukan kummallinen, koska meillä on tarjolla parasta mahdollista taksakirjaa myöden kaikki edellytykset taksakeräilylle. Taksakeräily on siitä mukavaa, että se on suhteellisen ja välillä suhteettoman, edullista puuhaa.

Ranskalaisen paketin palautus 300mk lentokone merkillä myytiin 25 euron hintaan. Muistan nähneeni tämän kohteen joskus aikaisemmin, lieneekö sama kohde ollut nettimyynnissä jossain. Pakettien palautukset ovat mielenkiintoisia, nimittäin ne ovat aika vaikeita – tämän ostaja teki mielestäni hyvät kaupat, koska 300mk lentokonemerkin käyttökin on mukava asia.

Yksi mielenkiintoisista kohteista oli vihkomerkein Lontooseen 1947 lähetetty painotuote. Lähetys oli maksettu kahdella 1,25 markan keltaisella merkillä. Mukana oli atesti, eli merkit oli tarkistettu ja vihkomerkeiksi aitoutettu. Tämä onkin hyvä, nimittäin varma on aina varmaa. Kohteen lähtöhinnaksi oli laitettu neljäkymmentä euroa ja sillä se myytiin. Mielestäni hinta ei ollut erityisen korkea, koska vihkormerkein ulkomaille lähetettyjä lähetyksiä ei ole erityisen helppoa löytää. On otettava huomioon myös se, että atestikaan ei ole ilmainen. Toki vuosi 1947 on kohtalaisen kaukana vihkojen ilmestymispäivästä ja sitä kautta kohde ei ole aivan optimaalinen, mutta on pakko todeta, että vihkomerkeillä ulkomaille lähetettyä kohdetta saattaa joutua tovin vartomaan, jos sitä yrittää varta vasten metsästää.

Huutokaupassa oli tällä kertaa mukana myös väärennettyjä kohteita, jotka olivat aikamoisen tökeröitä. Näistä ilmoitettiin meklarille, joka ottikin kohteita pois. Yksi surkeimmista yrityksistä oli mukamas Kiinasta Ruotsiin vuonna 1922 lähetetty kirje, jossa oli enemmän väärin kuin oikein. Kohde oli lähes humoristisen tökerö. Lähettäjäksi oli laitettu Helmut von Moltke preussilainen kenttämarsalkka ja leimat oli piirretty kynällä. Pohjana oli varmastikin aivan aito kuori, josta oli kemikaalilla poistettu kirjoitus.

Jokainen voi pohtia oliko vuonna 1922 käytössä englantilaisia sensuuriliuskoja… ensimmäisen maailmansodan lopusta oli jo kolmisen vuotta. Ollaan varovaisia näiden kanssa… ja toki sitä voisi toivoa, että tällaista roskaa ei laitettaisi myyntiin lainkaan. Jonkinlainen vastuu on myös meklarilla, jonka pitäisi huomauttaa näistä myyntiin jättäjille ja tarvittaessa olla antamatta mahdollisuutta jättää tavaraa myyntiin, koska selvästi kyseessä on jopa petos, sen verran selkeästä huijauksesta on kyse.

Aidompi huijaus ja sellainen, jonka saa jättää myyntiin oli myöskin mukana, nimittäin väärennökseksi leimattu ja väärennöksenä myyntiin laitettu M30 kohde. Kyseessä on 8mk vihreällä merkillä lähetetty painotuotekortti ja ideana siinä on se, että 9.1. on kyseisen merkin ensipäivä. Tässä on siis tavoiteltu ”voittoa” luomalla väärennöksellä ensipäiväkohde. Tämän on aitouttaja havainnut ja leimat väärennöksiksi leimannut. Huomatkaa kohteen osoitetekstin alapuolella oleva ”Stempel Falsch” leimaus ja sen kanssa ristiin leimattu aitouttajan leima. Kun tällaisia tulee vastaan voidaan tietää kohteiden olevan väärennöksen.

Leimaväärennökseksi leimattu painotuotepostikortti. Kumpikin leima on väärennös.

Muistan sellaisenkin tapauksen, kun kohteella ollut leimaväärenneleimaus on sutattu ja kohdetta on yritetty myydä uusiksi. Kannattaa aina kiinnittää huomio kohteiden suttuihin, niillä saatetaan peittää jotakin olennaista. Leimaväärenne jäi 15 euron pohjahinnallaan myymättä.

Kaiken kaikkiaan jäi tämän huutokaupan osalta vähän sellainen olo, että olisiko M30 keräily jonkinlaisesa aallonpohjassa, nimittäin hinnat ovat laskeneet ja kohtalaisetkaan kohteet eivät tunnu menevän kaupaksi ja jos menevät, niin pohjahinnoin. Fiilisten perusteella on kuitenkin vaikeaa mennä, sillä ajoittain tulee aivan erilaisia tuntemuksia – kohteiden hinnat suorastaan räjähtävät!

HTO huutokaupan (myöskin järjestysnumeroltaan 68) jälkimyynnin viimeisiä hetkiä eletään tätä kirjoitettaessa. Mukana oli M30 filateliaosastossa yhteensä alle parikymmentä kohdetta, joista myytiin kaksi kolmasosaa. Postihistoriaosastossa myytäviä oli nelisen kymmentä. Nostan tähän huutokaupan suurimman M30 nousijan, joka oli Postiosoitus vuodelta 1943 ja joka oli maksettu 2½mk punaisella merkillä. Kyseessä on siis hyvä yksittäiskäyttö tälle merkille. Kuten tiedämme, postiosoitukset oli tarkoitus hävittää, jotta henkilötietoja ei leviäisi jne. mutta filatelisteja pääsi näissäkin tilanteissa ajoittain ”väliin” ja yksittäiskäyttöjä 1940 luvun postisosoituksista tunnetaan jonkin verran. 1930-luvun alkuvuosilta tunnetaan runsaasti M30 postiosoituksia, tuolloin posti ei ollut niiden kanssa yhtä tarkkana ja niitä pääsi käytettyinä markkinoille huomattavia määriä.

Tämän kohteen lähtöhinnaksi oli laitettu 25 euroa, mutta huutokaupan päättymisillan mittaan hinta kipusi aina 126 euroon, mikä oli myyjälle hyvä hinta. Kohde ei tosiaan ole erityisen helppo ja ostajakin sai hyvän kohteen M30 kokoelmaan postihistoriapuolelle.

Sveitsiin lähetetty mielenkiintoinen sveitsiläisellä postilokeron käytön lunastuksella varustettu kohde myytiin 55 eurolla. Tämäkin oli kiinnostava. Kiinnostava oli myös pikana Argentinaan laivalle lähetetty lentokirje – vastaava kohde, samalle vastaanottajalle, on muistaakseni Hirvikosken postilähetyksiä käsittelevän Liiton julkaiseman kirjan kannessa. Argentiinan kirje myytiin 25 euron pohjillaan.

Internetin ihmeellisessä maailmassa on ollut useita mielenkiintoisia kohteita myytävänä, kuten aina jatkuvalla syötöllä ja loputtomasti. Tällä kertaa silmiini tarttui lentokirje, joka oli lähetetty 10.12.1941 Vanhakylästä Detroitiin, Michiganin osavaltioon Yhdysvaltoihin.

Muistamme historian tunnilta, että Japani hyökkäsi Yhdysvaltojen kimppuun Hawaiilla 7.12.1941. Tämä johti siihen, että Saksa ja Italia julistivat USA:lle sodan 10.12.1941. Suomessa ei tiedetty miten asia tulee vaikuttamaan postin kulkuun ja käytännössä 10.12.1941 alkaen postinkulku USA:han keskeytyi siten, että Yhdysvaltoihin osoitettu posti odotti vaihtopostikonttoreissa ohjeita. Ohjeita saatiin ja posti ohjattiin eteenpäin vuoden 1942 alusta alkaen. Näin on käynyt myös tälle kirjeelle ja sen pystymme havaitsemaan katsomalla kirjeellä olevia leimoja. Suomessa tapahtuneen leimauksen olemme jo todenneet, se on juuri 10.12.1941, mutta kirjeen taustapuolella näemme Lissabonin leimauksen, joka on 13.1.1942. Kirje on siis odotellut vaihtopostikonttorissa vuoden vaihteeseen, jonka jälkeen se on jatkanut matkaansa Lissaboniin ja sieltä Atlantin yli USA:an. Tämä ei ollut jäänyt keräilijöiltä huomaamatta ja kirjeen hinta nousi aina yhdeksäänkymmeneen dollariin asti. Kohde ei ole erityisen harvinainen, mutta mukava postihistoriallinen juttu on kyseessä!

Forssan Filatelistikerhon pikkujouluissa 4.12. oli mukava tunnelma ja erinomainen jouluinen ruokapöytä. Paikalle oli saapunut keräilijöitä useista kerhoista Forssan ulkopuolelta, olipa paikalle tullut myös Filatelistiliiton puheenjohtajakin. Tirehtöörinä eli piällysmiehenä toimi itseoikeutetusti Forssan kerhon puheenjohtaja Kari Tapola. Illan päätteeksi järjestetyssä huutokaupassa myytiin joitakin kymmeniä kohteita, joiden joukossa oli pitkälti ”kaikille” jotakin.

Ruokailun jälkeen kuultiin pikkujouluesitelmä ajatuksella ”tikusta asiaa” erään lähetyksen sisällöstä ja siihen liittyvistä kommervenkeistä. Kari Tapolan Itä-Karjalan painantaerikoisuuksia ja kuvakevirheitä esittelevä yhden kehyksen kokoelma oli näytillä ”ruokajonossa”, koska nälkäisenäkään ei filatelia saa unohtua!

Tässä aletaan pikkuhiljaa jo valmistautumaan vuoden vaihtumiseen… filatelia ei kuitenkaan koskaan nuku! On muistettava ilmoittautua Tampereen Filatelistiseuran järjestämään näyttelyyn ajoissa, viimeinen ilmoittautumispäivä on vuoden viimeinen päivä. Lempäälässähän kisat tällä kertaa järjestetään. Käynnissä on ainakin kaksi huutokauppaa, ne päättyvät 2025 puolella.

JOEX24, Turun Kevät, Tampereen kerho, Upseerifilatelistit, JFP ja Liittokokous

By

Aika ei odota ketään (eng. ”time waits for no man”)… tämä ikiaikainen totuus on tullut iholle rankasti ja sen vaikutukset ovat blogin kirjoittamisen kannalta sen kaltaiset, että maailmalla tapahtuu, mutta ukkeli ei ehdi dokumentoida. Taas on tapahtunut ja tärkeimpänä epäilemättä Joensuussa järjestetty JOEX24 kansallinen näyttely – aloitan siitä!

Näyttelyn tyylikäs muistomitali

JOEX24 näyttely siis järjestettiin Joensuussa ja paikkana oli Hotelli Kimmel. Käytännössä kuvio oli siis näytteilleasettajalle ja vieraalle helpoin mahdollinen, nukkua sai samassa paikkassa missä näyttely järjestettiin. Myös Palmares oli Kimmelissä. Mitä olen saanut kuulla, oli valaistus tapetilla ollut asia – olemme ennenkin nähneet, että näyttelyissä valaistuksen kanssa on haasteita, joten sinänsä tyypillisesti kongressi tai kokouskäyttöön tarkoitetut tilat eivät valaistuksensa puolesta välttämättä aina täydellisesti näyttelylle sovi. Näkemättä en kuitenkaan ryhdy asiaa sen enempää pohtimaan, toteanpahan vain, että viimeisten useamman vuoden aikana olen ollut vain kahdessa näyttelyssä, joissa valaistus ei ole ollut lainkaan ”asia”. Toisaalta kuulin, että Joensuussa oli aivan erinomainen tunnelma ja osallistujat ja vieraat olivat hyvällä mielellä ja järjestelyt pelasivat erinomaisesti. Kaiken kaikkiaan on mennyt hyvin! Hieno veto Joensuulaisilta, kiitokset järjestäjille! Grillitietona sain kuulla myös sellaisen jutun, että Joensuun kerho sponsoroi Palmares illallista puhtaalla rahalla, sillä Kimmel ei ollut suostunut alentamaan hintaa olennaisesti vaikka kyse oli isommasta ryhmästä. Tämä heittäytyminen Joensuun kerholta on jotakin sellaista mitä vain vieraanvarainen ja ylväästi toimiva organisaatio tekee, nostan hattua!

Malli 1930 keräilyn kannalta JOEX24 tarjosi sitä kovinta M30 näyttelyfilatelian ydintä, eli valtakunnan ykköskokoelma Hannu Kaupin M30 filateelinen kokoelma ”The 1930 Definitive Issue” oli näytillä kilpailuluokassa. Hannu esittelee äärettömän kovan kattauksen niin filatelian kuin postihistoriankin osalta ja kokoelmassa erityistä on juuri se, että postihistoriakohteiden vaikeus on suurin mahdollinen. Tämä ei ole aina filateelisissa kokoelmissa tilanne, vaan useinkin joudutaan toteamaan, että vaikka merkkimateriaali on parasta A-ryhmää jää postihistoriapuolella toivomisen varaa. Hannun kokoelma sai 96 pistettä ja suuren kultamitalin ollen kilpailuluokkien korkeimmat pisteet saanut kokoelma.

M30 ehiöfilateliaa oli näytillä myös mestariluokassa, jossa saatiin nähdä Jussi Tuorin ”Finland Postal Stationery Cards 1930 –1953”, alan paras esitys joka sisältää niin korttien ehdotepainoksia kuin erinomaisen kovia käyttöjäkin. Tällä kertaa Grand Prix ei kuitenkaan napsahtanut Jussi Tuori vaan sen vei Jussi Murtosaari M1875 filateelisella kokoelmallaan. Palmares illassa oli kuulemma ollut tiukka vääntö suuresta palkinnosta, sillä Murtosaaren ja Jukka Mäkisen kokoelmat olivat kumpikin saaneet viisi tuomariääntä ja jouduttiin menemään tuomariston puheenjohtajan äänen sisältävän kuoren kautta. Erittäin tasainen kisa siis, joka tällä kertaa kääntyi yhdellä äänellä Murtosaaren eduksi. Osallistujalista löytyy alapuolelta.

NäyttelyluetteloLataa

Olisi ollut kiva nähdä M30 kokoelmia myös muilta kuin kahdelta huippukokoelmia esitelleeltä herralta, varmasti monellakin on kokoelmia mapissa – reippaasti näyttämään! Vain osallistumalla saa palautetta ja kokoelmaa kehitettyä eteenpäin!

Omalta osaltani hommassa kävi siten, että en päässyt Joensuuhun paikalle ja syy oli samaan aikaan ikävä ja vähemmän ikävä, nimittäin olin LUT-yliopiston yli 2500 henkeä vetäneessä alumni-tapahtumassa Lappeenrannassa ja vetäisin siellä nykysanastoa käyttäen hieman hyperbolisen eli liioittelevan keynote-luennon. Niille teistä joita mahdollisesti kyseinen kolmen vartin luento liittyen joihinkin ajatuksiin siitä mitä meidän pitäisi opiskelijoille opettaa ja mitä muuta tarvitaan, jotta saadaan maa nousuun, kiinnostaa – sen voi katsoa tästä linkistä.

Omasta puolestani minua jäi harmittamaan erityisesti se, että en nähnyt Jukka Mäkisen Unkari-kokoelmaa ja Esa Kärkäksen Venäjä kokoelmaa. Kuulin näyttelyssä käyneiltä, että kumpikin oli erinomainen. Myös Risto Jämsän ehiökokoelma jäi kiinnostamaan. Kaiken kaikkiaan nähtävää olisi ollut taas valtavasti.

Turun Kevät tapahtuma järjestettiin ties kuinka monetta kertaa ja tällä kertaa jo tutuksi tulleessa paikassa Tuomiokirkkosillan kupeessa seurakuntayhtymän juhlasalissa. Salon kerholaisten ryhmä lähti autolla Salon keskustasta ja vaikka elettiin huhtikuun loppua oli sakea lumisade täyttänyt ajoradat lumella. Motarilla tiet olivat hyvässä kunnossa aikaisin alkaneen sulamisen takia, mutta kesäkumeilla hitaastiajelevat kanssa-autoilijat täytyi ohittaa varovaisesti. Kuten tavallista paikalla oli joukko myyjiä, myös Ruotsista asti saapuneita ja useamman kymmenen kehyksen näyttely. Näytillä ei ollut ihmeitä, mutta kaikenlaista pientä mukavaa. Tällä kertaa myös onni oli myöden, sillä löysin joitakin kivoja kohteita, jotka päädyin ostamaan.

Näistä löydöistä ensimmäinen oli aika tavallinen lentopostikortti Helsingistä Tukholmaan vuodelta 1940, tarkemmin sanottuna toukokuulta. Kyseessä on 1,25mk keltainen M30 ehiökortti, joka oli taksan mukainen Pohjoismaihin lähettämisen aikaan ja jolle oli laitettu 50p vihreä M30 leijonamerkki postikortin lentolisän maksamiseksi. Leimaukset Helsingistä ja Tukholmasta sekä suomalainen sensuurileima. Kortti on lentänyt lentovuorolla 1631 reitillä Tallinna-Helsinki-Turku-Tukholma. Kivan siitä tekee se, että 50p merkissä on selvä tilapäisyys, eli roskan aiheuttama valkoinen läiskä siinä paikassa missä roska on painolevyllä ollut. Ei arvokas, mutta kiva huomio.

Toinen kohde jonka löysin oli 7mk postitalo-merkillä maksettu lentokirje 15.3.1945 Helsingistä Lontooseen. Kirje oli sensuroitu sekä Suomessa, että Englannissa. Lähettämisen aikaan ulkomaan kirjeen maksu oli 4½mk ja lentolisä Englantiin 2½mk. Kortilla lukee ”lentotaksan 1. pv”, mutta kyseessä on ns. vanha tieto, sillä nykyään tiedämme, että 2½mk lentotaksa Englantiin (ja Englannin kautta muuallekin Eurooppaan) alkoi 28.2.1945. Kyseessä on kuitenkin mukava yksittäispostite, joka kelpasi minulle vallan mainiosti. Muiden kohteiden muassa nämä kaksi löytöä saivat suuni niin messingille, että tyytyväisyyden ylitti vain se, että pääsi taas näkemään turkulaisia keräilijäkavereita heidän luontaisessa ympäristössään, eli Turussa!

Kävin pitämässä esitelmän Tampereen kerhossa huhtikuun loppupuolella. Tampereella on aina mukavaa, kun vastaanotto on niin ystävällinen. Pitkän linjan postikorttimies Kari Salonen oli minut kutsunut jo pitkän aikaa etukäteen ja Kari olikin vastassa kun saavuin Suomalaiselle Klubille. Puheenjohtaja Kylliäinen alusti Joensuun näyttelystä ja kuulimme muutamia havaintoja, sitten pääsin lauteille. Kerroin sekalaisia tarinoita liittyen omaan Joensuussa nähtyyn yhden kehyksen hupailukokoelmaani, sekä näyttelyeksperttien toimintaan. Paikalla oli noin kolmekymmentä innokasta ja netin kauttakin muutama kuuntelija. Illan kruunasi huutokauppa johon joku ystävällinen sielu oli tuonut muutamia M30 kohteitakin ostettavaksi. Näiden kimppuun kävin kuin sika limppuun ja suosiollisten tamperelaisten avustuksella, eli ilman vastahuutoja pystyin hankkimaan kohteet kohtalaisin hinnoin. Tampereen kerhohuutokaupassa ei mikään ole hinnoiteltu väärin, vaan kaikkien nähtävillä olleiden kohteiden lähtöhinta oli asetettu siten, että keräilijällä on mahdollisuus tehdä investointeja. Meklarina toimi Tero Sisto, joka on tunnettu herrasmies – tarkoitan tällä sitä, että silloin tällöin ihminen kohtaa toisia, jotka esiintyvät jatkuvasti vain edukseen.

Ensimmäinen löytö oli Saviolta 15.4.1939 Flemmestadiin, Norjaan lähetetty kirjattu kirje. Norja on parempi Pohjoismaa osoitemaana, mutta minua tässä kohteessa ilahdutti sen taustapuolelle laitettu sinetti, johon oli painettu ”1898 NOKIA S.G.T.O.Y” teksti – kyseessä tietysti on kuoren etupuolella näkyvä Suomen gummitehdas osakeyhtiö. Teollisuushistoria lämmittää sydäntä. Myös Oslon kauttakulkuleima on erittäin siisti. Toinen kohde, jonka sain oli vakuutettu pakettikortti, jonka mukaan oli laitettu kyseisen paketin valtakirja. Valtakirjoja tietysti käytettiin useinkin, mutta yleensä ne ovat hukkuneet matkalle – tässä kortissa valtakirja oli yhä kiinni. Kerhoillan päätteeksi käväisimme Kuopiosta asti tulleen kerhon ja kahden paikallisemman jäsenen kanssa varmistamassa, että Tampereella ei myydä laimennettua olutta. Tällainen tarkistus on syytä silloin tällöin, pyytämättä ja yllätyksenä, suorittaa – muuten baarit saattavat luulla, että voivat tehdä aivan mitä tahansa.

Tänään käväisin Upseerifilatelistien kokouksessa puheenjohtaja Kai Varsion kutsumana ja pidin käytännössä saman esitelmän kuin Tampereella. Jokainen esitelmä on kuitenkin oma yksilönsä ja Helsingissä keskustelimme aika paljon esityksen aikana. Interaktio on mukava juttu, kun yleisö ei ole valtavan suuri – hommat etenevät mukavasti ja kaikilla säilyy mielenkiinto. Kun esityksessäni otin kantaa taksoihin ja taksakeräilyyn, pohdimme kerholaisten kanssa esityksen jälkeen myös sitä, että minkälaisia taksoja on nyt käytössä ja mikä olisi mielenkiintoinen kaikkein modernimman filatelian keräilytapa. Ensimmäinen huomiomme oli, että taksoista ei ainakaan meistä kukaan tiennyt juuri mitään muuta kuin mitä kulloinkin on nähtävissä Postin verkkosivuilla. Pohdimme, että toivottavasti asiaa on dokumentoitu.

Järvenpään Filateliapalvelun huutokauppa päättyi toukokuun alkupuolella. Myytävänä oli yli kaksikymmentä M30 filateliakohdetta ja noin 130 postihistoriakohdetta! Postihistoriapuolella oli selvästi menossa kokoelman myynti, sillä suurin osa kohteista oli kokoelmalehdillä tai lehtien kappaleilla. Mukana oli muutamia ihan kiinnostavia kohteita. Kauppa kävi vaihtelevasti ja yleisimmät kohteet eivät myyneet, niiden osalta hinnat olivat rahtusen verran liian korkealla – selvästi. Myyntihinnaltaan korkeimmaksi nousi tiedustelulomake Skotlantiin, jolla etsittiin asiakirjoja sisältänyttä pakettia. Mielenkiintoisen kohteesta teki se, että tiedustelumaksun (maksettu 35mk Olavinlinna-merkillä) lisäksi tiedustelulomakkeelle oli laitettu myös 3mk M54 merkki lentomaksun maksamiseksi. On vaikeaa löytää tiedustelulomakkeita, joille lentomaksu olisi maksettu – on ilmeisesti ollut niin, että sellaiset tiedustelulomakkeet, jotka on lähetetty lentona ovat kulkeneet kuorissa ja lentomaksu on frankeerattu kuoren päälle. Olen nimittäin nähnyt lomakkeita, joilla on jopa lentopostilipuke, mutta ei merkkiä. En ole vastaavia nähnyt kuin yhden. Lähtöhinnaksi oli asetettu 50 euroa ja kohde myytiin 60 eurolla. Ostaja sai hyvän lentopostikohteen, nimittäin lentopostikokoelmiin on hyvin vaikeaa löytä lomakekohteita.

Vaikea lentopostissa lähetetty tiedustelu

Muitakin kiinnostavia kohteita oli myytävänä, mm. kaksi ulkomaan pakettikorttia, joista toinen oli lähetetty Belgiaan ja maksettu kahdella 100mk Helsinki M30 kuva-merkillä. Tämä pakettikortti myytiin 30 euron hinnalla mitä en pidä erityisen kalliina. Pakettikortti Ruotsiin, joka oli lunastettu ruotsalaisilla merkeillä myytiin 17 euron hintaan, eli edullinen oli sekin. Kirjepostikohteista jännittävimpiä olivat Intiaan lähetetty lentopostikortti ja kuvioleimalla Kotka 26b lähetetty kotimaan kirje. Intia on parempi kohdemaa, mutta 1950-luvulla, jolloin myyty kortti oli lähetetty postia sinne kulki jo jonkin verran. Kuvioleimakohde myytiin 50 eurolla ja Intian ihme meni hintaan 29 euroa.

Meklari oli hereillä ja kun myytäväksi oli laitettu kansainvälinen postiosoitus, eli harvinainen lähetyslaji, oli ymmärretty katsoa kyseisen kohteen taustapuolelle ja havaittu, että kohde ei ole koskaan kulkenut. Kyseessä oli ns. Turun versio asiasta, eli mahdollisesti postitoimistosta parempaan käyttöön otettu tai muuten lähettämättä jäänyt kv. postiosoitus. Lähtöhinnaksi tälle kokoelmaan kelpaamattomalle kohteelle oli laitettu 10 euroa ja myytäessä siitä saatiin 46 euroa. Arvostan meklarin rehellisyyttä. Oikea asia, eli varmasti kulkenut vastaava on arvoltaan ainakin nelinkertaisissa lukemissa.

SF:n huutokauppakin päättyi ja käynnissä on ainakin kaksi huutokauppaa. En tällä kertaa ennätä mennä näihin sen syvemmälle – toteanpahan vain, että postiennakko-osoituksen ajan pidennyksiä oli taas myytävänä, eli kohteen harvinaisuus tippui taas. Hinnat sitä vastoin eivät tippuneet. Kuljemme yhä 150 euroa plus hinnoissa näiden kohteiden osalta.

Filatelistiliiton liittokokous järjestettiin Helsingissä viime viikonloppuna lauantaina. Asialistalla olivat tavanomaiset asiat kuten menneen vuoden läpikäynti toiminnan ja talouden osalta. Kuten jo etukäteen tiedettiin Liitto teki taloudellista tappiota. Budjetoitu tappio oli luokkaa 16 tuhatta euroa, mutta toteuma oli ”vain” luokkaa 11 tuhatta. Tässä auttoi erään lopettaneen kerhon lahjoitus Liitolle, mutta joka tapauksessa hallitus oli onnistunut laskemaan kuluja suunniteltuakin enemmän. Vuoden 2024, eli kuluvan vuoden osalta tilanne on sen kaltainen, että odotetaan positiivista toimintavuotta rahatilanteen osalta ja Liitto siirtyy voitolliseksi jälleen. Tämä onkin muutaman huonon vuoden jälkeen hyvä asia. Asian, eli positiivisen taloustilanteen myös vuodelle 2025 sinetöi se, että liittokokous hyväksyi hallituksen esityksen jäsenmaksujen pitämisestä samoina myös ensi vuodelle. Asia sai kuitenkin kilpailevan ehdotuksen, kun Paraisten kerhon verkon kautta kokoukseen osallistunut delegaatti ehdotti kerhojäsenmaksun laskemista viidestä eurosta kolmeen euroon per jäsen. Sama herra ehdotti samaa asiaa vuoden 2023 liittokokouksessa. Ehdotus sai tukea Lapin Postimerkkeilijöiltä. Asiasta äänestettiin – vain kaksi ääntä oli jäsenmaksujen laskemisen kannalla, muut kannattivat maksujen pitämistä samoina kuin tälle vuodelle oli sovittu.

Etukäteen kiinnostavin liittokokouksen asialistalla ollut asia olivat henkilövalinnat. Näin siksi, että puheenjohtajana toiminut Petteri Hannula oli jo hyvissä ajoin ilmaissut halukkuutensa siirtyä entisten puheenjohtajien joukkoon ja näin puheenjohtajan paikka oli avoinna. Puheenjohtajaksi oli suostumuksensa antanut ja tukea useammalta kuin yhdeltä jäsenyhdistykseltä saanut Lohjan Postimerkkikerhon puheenjohtaja Vesa Hirsmäki. Vesa oli ainoa ehdokas ja hänet valittiin uudeksi puheenjohtajaksi ilman äänestystä. Ennen valintaansa Vesa esittäytyi liittokokoukselle ja kertoi omasta keräilystään ja taustoistaan lyhyesti. Onneksi olkoon valinnasta ja tervetuloa uudeksi puheenjohtajaksi Vesa. Puheenjohtajan valinnan jälkeen vuoroon tuli kolmen vapaan hallituspaikan osalta hallituksen jäsenten valinta. Vaalinvaliokunta oli tehnyt jo etukäteen ehdotuksen kolmesta henkilöstä (Berg, Blomster ja Dunkel) ja kokouksessa neljäs henkilö, Jukka Mäkipää ilmaisi halukkuutensa jatkaa hallituksessa ja hän sai jäsenyhdistyksen kannatuksen. Näin kolmeen paikkaan oli neljä halukasta ja suoritettiin äänestys. Äänestys suoritettiin suljettuna lippuäänestyksenä paikalla olevien delegaattien osalta ja nettiäänestyksenä verkon kautta mukana olevien delegaattien osalta. Äänestykseen varattiin noin 20 minuuttia aikaa, jonka jälkeen äänestysaika loppui. Ilmeisesti verkkoäänestys ei kaikkien etänä olleiden delegaattien osalta onnistunut tämän ajan puitteissa, koska Paraisten kerhoa edustanut delegaatti haistatti verkon kautta ”paskat” liittokokoukselle niin sanotusti suorassa lähetyksessä ja ilmoitti poistuvansa kokouksesta. Lieneekö aiemmin koettu rökäletappio kerhojäsenmaksuunkin liittyen kuumentanut tunteita jo valmiiksi sellaisiin lukemiin, että homma ns. paloi kiinni.

Kun hieman myöhemmin saatiin ääntenlaskijoilta tulokset voitiin todeta, että vaalivaliokunnan ehdottamat kolme henkilöä olivat tulleet valituksi hallitukseen. Jukka Mäkipääkin sai runsaasti luottamusta, 21 ääntä, joka oli kuitenkin kolme ääntä vähemmän kuin kolmanneksi eniten ääniä saanut hallitukseen valittu. Valintojen jälkeen tehtiin muutamia muutoksia liiton sääntöihin ja kokous saatiin vietyä loppuun alle kolmessa tunnissa, mikä oli helpotus edellisen kerran lähes viiden tunnin maratoonin kokeneille.

Järjestöfilatelia on hienoa, tunteet käyvät kuumina ja ”tehdään ja saadaan ystäviä”. Aikuiset ihmiset ovat aivan tosissaan, mikä kuvastaa intohimoja, joita harrastukseemme liittyy – välillä käytöstavatkin unohtuvat. Siitäkin huolimatta ja ehkä juuri siksi päätimme muutaman kokousdelegaatin kanssa katsoa asiota suurpiirteisesti ja keräsimme kolehdin kymmenjäseniselle Paraisten kerholle. Lähetän kolehdin annin, 20 euroa tällä viikolla postitse kerhon osoitteeseen ja näin varmistamme, että Paraisilla kerhojäsenmaksu on vuonna 2025 kolme euroa per jäsen, ellei kerho jäsenmaksun tasosta johtuen nyt päätä erota liitosta. Siinäkään tapauksessa emme halua lahjoitusta takaisin, vaan tällöin toivomme, että Paraisilla käytetään raha johonkin hyvään tarkoitukseen, esimerkiksi Clint Eastwoodin ”Vain muutaman dollarin tähden” elokuvan hankinta ja kerhon sisäinen elokuvailta voisi saada saariasukit paremmalle tuulelle, kukaties liittymään liittoon uudelleen.

Kiireinen syyskausi

By

Syyskausi on perinteisesti kiireistä aikaa, tämä pätee niin yritysmaailmaan kuin maatalouteenkin – budjettien tekeminen on tunnettua syyskauden heinää, samaten sadonkorjuu, kiirettä pitää. Kiirettä on pitänyt myös keräilyrintamalla, niin moninaista on syksyn sato ollut. Lokakuussa postimerkkeily ja keräilyharrastus joutui myös outoon valoon… ehkäpä siitä ensin lyhyesti – tällä tarkoitan sitä huomiota, jota nyt jo kaiketi entinen Akavan puheenjohtaja Sture Fjäder, keräilijä hänkin, sai osakseen päivälehdistössämme. Häntä syytettiin leimaamattomien merkkien uudelleenkäytöstä, jota pidettiin ilmeisesti suurenakin rikoksena, lain rikkomuksena ainakin. Postimerkit olivat päässeet lööppiin asti ja sinänsä hupaisalla tavalla myös sulkakirje, joita Fjäder nimensä mukaisesti kerää. Fjäder on siis ruotsia ja tarkoittaa suomeksi sulkaa. Jutussa luki, että postimerkkien käyttö uudelleen on rikos, josta voi saada sakkoa ja, että ”myös yritys on rangaistava.” Postin asiantuntija ”design manager” titteliä käyttävä henkilö arvioi, jutussa kuvattujen kirjekuorten merkit olisivat uudelleen käytettyjä ja toteaa, että ”aito käyttämätön merkki tarttuu myös kunnolla kuoreen.” En ota itse kantaa siihen, että onko käytetty uusia tai kertaalleen käytettyjä merkkejä, sitähän ei ilman itse kohteita pysty mitenkään tarkasti arvioimaan, mutta se on kyllä jämpti, että käyttämättömät tarramerkit eivät suinkaan aina tartu kunnolla kuoreen, vaan voivat kuivahtaa ja olla kokonaan ilman liimapintaa tai liima voi muuttua liisterimäiseksi, joka johtaa siihen, että merkki ei pysy kunnolla kiinni. Kumpikin tapaus on kohdannut minuakin ja kyseessä ovat olleet varmasti käyttämättömät merkit.

Iltalehden lööppi 20.10.2022

Juttu oli ”politiikka”-osastossa Iltalehdessä ja hyvä niin, sillä politiikkaa siinä taidettiinkin tehdä – Fjäder nimittäin on lähtenyt kampanjoimaan päästäkseen eduskuntaan ja juuri tämä ilmeisesti on saanut jutun aikaiseksi. Jutussa heiluu myös Hitler-kortti, nimittäin siinä mainitaan Fjäderin myyvän systeemi.net:issä Hitler-kortteja. Toivottavasti sukankuluttajat ymmärtävät, että keräilijät myyvät itselleen turhat kohteet pois… ja myös vuosien 1933-1945 Saksassa julkaistiin kortteja. Aatu epäilemättä ei ole posteripoika kaikkien mieleen, mutta pakkohan kortteja ei ole ostaa. Selvästi vaalien läheisyys saa kierroksia niin mediaan kuin polittisesti aktiivisiinkin. Onneksi keräily on epäpoliittista ja keskittymällä siihen, voi jättää montakin muuta asiaa huomioimatta.

Postimerkkimessut järjestettiin jälleen kirjamessujen yhteydessä 27.-30.10. ja mukana oli järjestäjänä toimiva Filatelistiliitto omalla ständillään. Muuten postimerkkimessujen alueella oli pieni näyttely ja kauppiaspaikkoja. Mukana kauppiaista olivat Järvistö, Aspbäck, LaPe, Suomen Filateliapalvelu ja Merkki Albert. Lisäksi viereisellä antikvariaattien alueella oli filateelista tavaraa jonkin verran myynnissä. Suomen Filatelistiseuralla, eli SF:llä oli myös ständinsä paikalla. Oma aikatauluni oli liian tiukka messuille, enkä ehtinytkään olla paikalla kuin pari tuntia. Sinä aikana ehdin havaita, että näyttelyssä oli muutamia kiinnostavia ensikertalaisia esityksiä, joita olisi jaksanut katsoa pidempäänkin. M30 asiaa oli odotetusti aika vähänlaisesti, mutta Tuomas Juvosen vihkomerkkikokoelmassa sitäkin oli nähtävissä – vihkoja oli esitelty värikkäästi ja mukana mielenkiintoisia kohteita – M30 vihkot siis vahvasti mukana.

Yleensä haaviin on jäänyt aina jotakin ostettavaa, mutta tällä kertaa hyppysiini jäi vain yksi kohde ja sekin erityisen heikkokuntoinen. Onneksi kunto näkyi hinnassa selkeästi, sillä löytämäni ”helmi” oli eurolla kaksi laatikosta.

Postimerkkimessujen repaleinen käteenjäämä. Lentokirje 14.12.1948 Kanarian Saarille, Teneriffalle. Takaisinlähetetty, koska vastaanottaja – merimies, oli lähtenyt jo eteenpäin laivan lähdettyä. Useita leimoja. Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille (1.7.1948-31.10.1949) 15,00mk + kirjeen lentolisä (per 5g) Kanarian Saarille (1.12.1948-31.10.1949) 8,00mk = 23,00mk. Oikea taksa, mutta muuten suorastaan ”riettaan” näköinen kohde.

Kyseessä oleva ja kuvassa näkyvä kohde on siis Kanarian saarille lentänyt kirje – siitä kiinnostavan tekee se, että Kanarialle oli oma lentotaksansa, eli Espanjan lentotaksaa, joka oli sama kuin muualle Eurooppaan ei käytetty Kanarialle. Tästä on tässä blogissa puhuttu aiemminkin. Kiinnostavaa on myös se, että kohde oli lähetetty sukulaiselleni, jolle osoitettua postia myytiin SP-lehden huutokaupassa nipullinen joitakin aikoja sitten. Kun olin paikalla oli ihmisiä postimerkkeilyyn liittyvillä tiskeillä ja näyttelyä katsomassa jonkin verran… ei valtavasti, mutta jonkin verran kuitenkin. Saanemme lukea asiasta enemmän seuraavasta Filatelistista. Vierailun perusteella minulle ei ehtinyt muodostua mitään erityisen tarkkaa kuvaa siitä, että kuinka onnistuneet Kirjamessut ja Postimerkkimessut tällä kertaa postimerkkeilyn kannalta katsottuna olivat. Yksi asia kuitenkin on varma, 21€ normaalilipun hintana on aivan liian korkea, vaikka kyljessä ruoka ja viinimessut ovatkin.

Lokakuun lopussa päättyneessä englantilaisessa Argyle Etkin huutokaupassa myytiin filateliaa ja postihistoriaa. Tällä kertaa mukana myytävien joukossa oli yksi M30 postihistorian suurista kanuunoista, eli ”postilokero 506 kuori”. Kyseessä on siis kuori, joka on lähetetty Suomesta sodan aikana Englantiin käyttämällä englantilaisen valtio-omisteisen matkatoimisto Thomas Cook & Son:n järjestämää puolisalaista kirjeiden edelleenlähetysjärjestelmää. Alun perin, kun Englanti ja Saksa julistivat sodan toisilleen 1939 ja postin kulku Saksan kautta Iso Britanniaan katkesi, laittoivat englantilaiset Amsterdamiin pystyyn postilokeron, johon lähetetty posti edelleen lähetettiin Britanniaan. Kun Saksa 1940 valloitti Hollannin, siirrettiin toiminta Portugaliin, Lissaboniin. Lissabonissa käytetty postilokeronumero oli 506. Valloitetuista ja ”Saksan takaisista” maista voitiin lähettää neutraaliin Portugaliin tähän postilokero-osoitteeseen postia, joka sitten lähetti postit edelleen Englantiin. Neutraaliin maahan menevää postia eivät saksalaiset ilmeisesti kovin kiivaasti myöskään sensuroineet ja posti kulki lokeroon asti perille. Lissabonista Englantiin viety posti meni suoraan sensuuriin, josta se palautettiin Thomas Cook & poika matkatoimistolle, joka lähetti sen eteenpäin Englannin sisällä, lisäten kuorelle lipukkeen ja käyvän kotimaan postimaksun. Tämän salaisen postilokeron käyttäminen tuli Suomesta mahdolliseksi ilmeisesti vuonna 1942. Suomesta lähetettyjä kohteita tunnetaan vain muutamia ja niistä on saanut maksaa ”riittävästi”. Suomalaisia kohteita tiedetään olevan useampia eräällä amerikkalaisella keräilijällä, joka on niitä kymmeniä vuosia haalinut – nyt myyty kohde oli uusi tuttavuus. Loppuhinta jäi minulle arvoitukseksi, koska huutokauppa hävisi netistä nopeasti, mutta arvelen sen olleen reippaasti yli tuhannen euron. Sinänsä oli mielenkiintoista, että Etkin ei ollut katsonut tarpeelliseksi liittää kohteen kuvaa huutokauppansa sivuille…

SP-Lehden huutokauppa 57 päättyi myöskin lokakuun lopussa. M30 osastolla oli jonkin veran kohteita ja lisäksi mm. lentopostin osastolla M30 tavaraa näkyi. Mitään erikoisia ihmeitä ei tällä kertaa myytävänä ollut. Numerokuusiloita myytiin kaksi erää, joissa suuri määrä kuusiloita meni kaupaksi useiden satojen hinnalla – toki luetteloarvo oli kova. Jos haluaa referenssimateriaalia mm. käytettyjen paperien osalta, on oltava numerokuusilot olemassa. Vertailu ”varmasti” määriteltyyn kohteeseen on aina helpompaa kuin arvailu.

M30 postihistorian osalta ei ole erityistä sanottavaa, paras kohde oli vuodelta 1950 oleva postiosoitus, joka oli lähetetty takaisin. Postiosoituksia tunnetaan M30 merkeillä paljonkin 1930 luvulta, mutta sen jälkeen posti skarppasi ja osoitukset lähettäjä ja vastaanottajatietoineen kerättiin pois ja tuhottiin. Ainakin suurin osa niistä – siksipä 1950-luvun postiosoitukset ovat vaiketa. Kohde meni kaupaksi lähtöhinnallaan 25 euroa. Paljon parempi kohde, kuin mitä voisi kuvitella kohdetta katsoessaan.

Cartagena Kolumbia. Kuva SP-Lehden huutokaupasta.

Erikoisuuksien osastossa oli myytävänä Cartagenasta Kolumbiasta, Suomen Joutsenelta kotimaahan vuonna 1935 lähetetty postikortti. Kyse oli laivan viidenneltä purjehdukselta 9.10.1935 – 2.7.1936 lähetetystä kohteesta. Neljännellä purjehduksellaan, joka oli oli päättynyt 1935 toukokuussa laiva oli myöskin pysähtynyt Cartagenassa, mutta Espanjan Cartagenassa. Viidennellä purjehduksellaan laiva kiersi Kap Hornin. Kortti oli lähetetty 1,25mk keltaisella M30 leijonamerkillä ja leimattu laivan postileimalla. Maailmanpostisopimuksessa määriteltiin valtion laivojen (mm. koululaivat) osalta taksa siten, että niitä käsiteltiin maansa alueena, missä tahansa ne maailmalla seilasivatkin ja tästä johtuen niiltä lähetettyyn postiin sovellettiin kunkin maan kotimaan taksaa. Kotimaan postikortin taksa oli vuonna 1935 juurikin tuo mainittu 1,25mk ja kohde onkin näin ollen oikeataksainen, vaikka se Kolumbiasta Suomeen kulkenut onkin. Myyntihinnaksi muodostui 37 euroa. Summa summarum, SP-lehden huutokauppa ei tällä kertaa mitenkään erityisesti sävähdyttänyt.

Merkki-Albertin 64. huutokauppa päättyi marraskuun neljäs päivä, eli tätä kirjoitettaessa ”eilen”. Tällä kertaa Albertilla oli tarjolla M30 keräilijällekin kiinnostavia kohteita, niin sanotusti parempaa postihistoriaa. M30-osastossa filatelian osalta myytävänä oli paljon loistoleimaisia merkkejä sekä muutamia siirtymiä, joista kovimmat tulokset saavuttivat 4½mk sinisen leijonamerkin loisto kovalla 118 euron myyntihinnallaan, 2mk vihreän merkin kolmirivilö siirtymällä 161 euron hinnallaan ja 3½ sinisen merkin siirtymä yli 90 euron loppuhinnallaan. Näissä kaikissa oli mielestäni jonkin verran ilmaa, mutta toisaalta inflaatiota on ilmassa ja joskus kokoelman puutteet on täytettävä… Postihistorian osalta osastossa oli muutamia kiinnostavia lähetyksiä, mm. pakettikortti Yhdysvaltoihin vuodelta 1932, joka irtosi ostajalleen hieman yli neljällä kympillä, Mosambikiin lähetetty ja palautettu kirje (myyntihinta 39 euroa) ja 6mk punaisen merkin yksittäispostitteella Unkariin lähetetty taksanmukainen postikortti, joka yllättävää kyllä myytiin 15 euron pohjillaan. Kaikilla on jo tämä merkki käyttötarkoituksenmukaisella postitteella? Jälleen kävi niin, että kiinnostavimmat M30 kohteet eivät olleet myytävänä M30 osastolla, vaan lentoposti-osastossa myytävänä olleet muutamat hyvät kohteet olivat tämän huutokaupan parasta antia.

Aero Oy:n leimalla Tallinnassa mitätöity 2mk mustansinisen M30 merkin pari. Harvinainen lentopostikohde. Myyntihinta 365€.

Kiinnostavin ja vaikein kohde tällä kertaa oli Suomesta Saksaan lähetetty lentokirje, joka oli maksettu kahdella 2mk mustansinisellä M30 leijonamerkillä ja leimattu Tallinnassa AERO OY:n firmaleimalla. Kirje oli osoitettu Dessaun kaupunkiin ja siellä Junkersin lentokonetehtaalle. Kohteelle oli myös lyöty saksalainen Berliinin lennonvahvistusleima. Vastaavia kohteita tunnetaan vain muutamia M30 merkein sekä joitakin M17 mallin merkeillä. Kohteella on kaksi kiinnostavaa asiaa – päivänselvä erikoinen leimaus ja toisaalta se, että miksi kohde on leimattu Tallinnassa tai oikeammin se mitä tämä asia tarkoittaa. Kohde lienee leimasta päätellen lentänyt Helsingistä Tallinnan kautta kulkevaa lentoreittiä Eurooppaan joka toimi 30.4. alkaen ja postia lennettiin joka päivä klo. 10.00 ja klo 15.30 Helsingistä Tallinnaan. Tallinnasta jatkettiin Itään, siis Leningrad – Smolensk – Moskova linjalle tai Länteen Riga – Königsberg – Dantzig – Berlin linjalle. Berliiniin tultiin perille 20.45 joka päivä. Aamulla kymmeneltä Helsingistä lähtenyt vuoro siis ehti illaksi perille, iltapäivän vuorolla tullut posti jatkoi seuraavana päivänä eteenpäin (KK 31/1930). Taksa on oikein, kirjeen taksa oli 2mk ja lentolisä Eurooppaan myöskin 2mk. Lähtöhinnaksi kohteelle oli laitettu 50 euroa. Se ei vanhentunut kauaa, sillä heti kättelyssä kohteen hinta nousi yli sadan euron. Loppuhinnaksi ”kellotettiin” 365 euroa, joka ei jättäne myyjää kylmäksi. Viimeksi vastaava kohde on myyty joitakin vuosia sitten, joten jokapäivästä leipäämme ei tässä maiskutettu.

Muuta kiinnostavaa oli Suomesta 5.9.1944 lähetetty lentokirje Saksaan, joka oli leimattu ”postiyhteys keskeytynyt, palautetaan lähettäjälle”. Kohdeselosteeseen oli osunut virhe vuosiluvun osalta, nimittäin selosteeseen oli laitettu vuosi 1941. Kuten tiedämme, postiyhteys Saksaan katkesi tuona samana päivänä edellisenä päivänä Neuvostoliiton kanssa sovitun välirauhan ehtojen mukaisesti. Vastaavaa postia tunnetaan jonkin verran, erityisesti nippu Vaasalaisesta yrityksestä Saksaan lähetettyä palautettua postia. Kohde oli aikamoisen nuhruinen, mutta kuitenkin tätä keskeytystä hyvin kuvaava kohde. Myyntihinnaksi muodostui 180 euroa.

Katastrofipostin osalta lentopostin osasto tarjosi Sampo-lentokoneen, eli AERO Oy:n Junkers kovaonnisen koneen Kustaviin merenrantavesiin päättyneen taipaleen kovia kokenutta lähetystä. Kohdeselosteessa oli ylistetty kohteen harvinaisuutta korottaen se ”erittäin harvinaiseksi”. Tosiasiassa näitä kyseisen lento-onnettomuuden kohteita tunnetaan muutamia kymmeniä. Siksi erittäin harvinaiseksi en itse lähtisi tätä kohdetta kuvailemaan. Kiinnostavasta kohteesta kuitenkin on kysymys, siitä ei ole toista kysymystäkään. Kohde oli osoitettu Norjaan. Myyntihinta kipusi aina 360 euroon saakka, mitä voidaan pitää kovana hintana. Muuta kiinnostavaa myytävänä ollutta olivat mm. muutamat Etelä-Amerikkaan 1930-luvulla lentäneet kohteet, jotka myytiin pohjilla tai pienillä nousuilla. Kaiken kaikkiaan M30 keräilijän näkökulmasta kiinnostava huutokauppa. Kohteita jäi kuitenkin paljon myymättä korkeiden lähtöhintojen takia. Lisäksi on todettava, että olisi äärimmäisen tärkeää, että yksittäiskohteiden taustapuoli olisi aina kuvattu, sillä taustapuolelle lyödyt leimat ja tehdyt merkinnät antavat potentiaalisille ostajille näkemystä sen suhteen, että mistä on kysymys ja tyypillisesti vain nostavat kohteiden arvoa.

Forssan keräilytapahtuma pidettiin jälleen kerran pyhäinmiesten päivänä 5.11. Kuhalankadun järjestöjen talossa. Kuten aikaisemminkin oli talo täynnä kuhinaa ja myyntipöytiä. Myyjiä oli parisenkymmentä ja tavaraa ehkäpä satapöytämetriä. Jälleen nähtiin keräilyn koko kirjo juomaetiketeistä soikiomerkkeihin. Tunnelma oli ajoittain tiivis, mutta jatkuvasti mukava. Keräilytapahtumissa on aina mielenkiintoista seurata kenellä on minkäkinlaista tavaraa ja minkälaisilla hinnoilla siitä yritetään irtautua. Hinnat vaihtelevat kohtalaisen rajusti pöydästä pöytään, kiertely kannattaa.

Tällä kertaa löysin muutamia kohteita, joista kaksi on kiinnostavaa ”yksityisleimausta” eli suomeksi sanottuna kauppiaiden leimoilla leimattuja kohteita, jotka ovat mahdollisesti kulkeneet tai sitten eivät ole. Joka tapauksessa kysymyksessä on vähintäänkin lekkeripeli ja mahdollisesti jopa korkeamman asteen hölynpöly. Eli näissä kohteissa on juuri sellaista blogikirjoitukseen sopivaa ei-virallista, mutta ”torellista” värikkyyttä. Kohteet ovat onnittelukortteja, painotuotemuotoisina, joilla kummallakin on 50p vihreä M30 leijonamerkki. Leimat, joita on käytetty ovat vaikeatulkintaisia lukea – ”Leikkelyliike? Korkeavuorenkadulta” Helsingistä ja S.K.S. Suomalainen Kone Oy myöskin Helsingistä. SKS lienee nykyiseltä nimeltään SKS Group ja siis toimii yhä. Yhtiö tuottaa mekaanisia koneosia ja näyttämötekniikan elekronisia laitteistoja.

”Yksityisleimaukset” M30 50p vihreä painotuotteilla kahteen kertaan.

Ei ole vaikeaa todeta näitä epävirallisiksi ja siksi näyttelykokoelmaan kelpaamattomiksi, mutta pakkohan tällaiset oli laittaa parempaan talteen! Näiden kahden hieman erikoisemman kohteen lisäksi löysin myös hyvän 7mk M30 Postitalo merkin yksittäiskäytön, nimittäin lentokirjeen vuodelta 1945, joka on lähetetty Helsingistä 4½mk kirjetaksan loppusuoran aikana 2½mk lentolisällä Englantiin, jossa kirje on myös sensuroitu. Kuorella näkyy myös kotimainen sotasensuuri. Kuten muistamme alkoi postiliikenne Iso-Britanniaan sodan jälkeen Helmikuun puolen välin jälkeen 19.2.1945 yhdeksän päivän mittaisella lyhyellä lentotaksalla (4mk per 5g) ja sen jälkeen taksa muuttui 2,50mk per 5g mukaiseksi.

Lentokirje Skotlantiin 12.4.1945. Taksa: Kirje (-20g) 4,50mk (1.10.1942-30.6.1945) + kirjeen lentolisä Englantiin (28.2.1945 – 23.10.1945) 2,50mk / 5g = 7,00mk. Suomen ja Eglannin sensuurit.

Kohde on hyvä lentokohde, koska sen taksa on maksettu yhdellä merkillä ja se kuvastaa hyvin aikaansa. Muistamme, että huhtikuussa 1945 Euroopassa taisteltiin ja Lapin sota päättyi vasta 27.4.1945, eli Suomessakin oli yhä sotatila päällä. Yritykset avasivat kiivaasti yhteyksiä maailmalle Saksan ulkopuolelle, sinne ei yhteyksiä ollut sodan aikana ollutkaan… firmakuori kertoo tästä avautumisesta.

Tällä kertaa on kahlattu läpi yhtä sun toista, keräilyn maailma ei koskaan lepää. Aina sattuu ja tapahtuu – yleensä mukavia. Kuten sanottu… syksy on kiireistä aikaa.

Syksy 2021: JFP, SP ja Postiljonen

By

Järvenpään Filateliapalvelun 22. nettihuutokauppa päättyi 26.9. Myytävänä oli nelisenkymmentä M30 kohdetta, joista vain kolme postihistorian osastossa. Kaiken kaikkiaan mieleen jäi se, että mitään sen erikoisempaa ei ollut myytävänä tällä kertaa. Kuitenkin taas jotakin, nimittäin kolmen ”korkean” M30 merkin kohde oli kohtalaisen mielenkiintoinen, sillä se sisälsi korkeat 1½mk harmaan ja 1,75mk keltaisen merkin selvästi korkeat merkit sekä 5mk sinisen merkin korkean merkin – näistä kaikki ovat vaikeita ja kaksi harvinaisia (alla oikealla). Kohde ei saanut suurta ”kannatusta” osakseen, vaan myytiin 15 euron pohjahinnallaan. Olin yllättynyt, sillä hammaste-erikoisuuksia kerääville tämä kohde oli erinomainen.

JFP huutokaupan kiinnostavat filateliakohteet

Toinen kiinnostava kohde oli 8mk violettien sokkohampaisten merkkien erä, jossa oli mukana muutamia erilaisia sokkohammas ”asentoja” kyseiselle merkille (yllä vasemmalla). Myöskään tämä kohde ei herättänyt innostusta ja myytiin kympin pohjilla. Kumpikin näistä kohteista oli mielestäni erinomaisen edullinen ostajalleen. Kolmas maininnan arvoinen oli kolmen M30 kuvamerkin loistoleimattu erä (ylhäällä keskellä), jossa yhdessä merkeistä, 7mk postitalo-merkissä oli ilmeisesti vasemmalla ylhäällä sokkohammas. Kyseinen sokkohammas ei ole yleinen, ja mikäli kyseessä ei ole ns. reikään jäänyt paperi, on kohde kohtalaisen hyvä. Loistot kiinnostivat 15 euron edestä. Nämä kolme kohdetta olivat ainoat, jotka minulle jäivät huutokaupan M30 osuudesta mieleen. Muuten myytävänä oli joitakin kiinnostavia kohteita, joista ehkä kiinnostavin oli M17 merkeillä vuonna 1923 Petsamosta Rovaniemelle ilmavoimien koneella lentänyt kirje. Kyseessä on varhainen epävirallinen kotimaan postilento. Tämä kuori huomattiin ja sen hinta kipusi yli 1200 euron.

Suomen Postimerkkilehden 53. huutokauppa oli myöskin aika ”hiljainen” M30 osuutensa kohteiden lukumäärän osalta. Kaiken kaikkiaan ”Käyttösarjat 1930-”-osastossa oli kohteita vain noin kolmekymmentä ja näistä noin puolet oli M30 kohteita. Filateliapuolella myytävänä oli numerokuusiloita ja tunnettu 1,25/50p keltaisen M30 leijonamerkin toisen ladelman merkkejä. Kakkosladelman leimaamaton nelilö myytiin 16 eurolla ja leimatun ja leimaamattoman merkin samasta sisältänyt kohde 27 eurolla. Violetin 2mk leijonamerkin numerokuusilo numerolla 312 myytiin kohtalaisen kovalla 65 eurolla ja 15mk punainen virheellisen vuosiluvun sisältänyt numerokuusilo 85 eurolla. Kohtalaisen kova hinta tuokin, mutta kohde puuttui enemmältä kuin yhdeltä ostajalta. Kaikki myytävänä olleet M30 filateliakohteet myytiin. Toivottavasti M30 filateliaa harastetaan ja näemme jatkossa uusia alan kokoelmia myös näyttelyssä asti.

Virheellinen vuosiluku 1591, oikean 1951 sijaan 15mk punaisen leijonamerkin numerokuusilolla. Tällä kertaa 85 euroa. Kuva SP-Lehden huutokaupasta.

Postihistoriapuolella myytävänä oli sekalaista seurakuntaa – mukana myös parempia kohteita. Kotimaan saantitodistus karmiinilla M30 2mk merkillä, joka on huomattavasti ulkomaista verrokkiaan tavallisempi, myytiin kympin pohjillla. Kakkosladelman 1,25/50p keltaisella merkillä yksittäispostitteena lähetetty postikortti meni 25 eurolla ja Helsingistä 1950 Hartolaan lähetetty postiosoitus 15mk violetilla M30 leijonamerkillä 58 eurolla. Postiosoituskohteen lähtö oli 10 euroa, joten kyseessä oli lähes hinnan kuusinkertaistuminen. Postiosoitukset 50-luvulta ovat vaikeita, koska Posti pyrki ne visusti keräämään pois ”markkinoilta”. Kohteella oli hyvä leimaus ja lisäksi myytävänä ollut kohde oli palautettu – palautettuja tuon ajan postiosoituksia ei tule vastaan usein. Kohteen hyvyys ymmärrettiin ja hinta nousi.

Palautettu postiosoitus 15mk violetin merkin yksittäiskäytöllä. Parempi M30 kohde. Kuva SP-Lehden huutokaupasta.

Huutokaupan paras kohde M30 keräilijän kannalta oli samalla huutokaupan ”eniten väärin ilmoitettu”. Kyseessä oli kohdenumerolla 95 ja kohdetekstillä: ”1930. Sekapostite kirjattu pakettikortti Kuopiosta 20 V 30 Kajaaniin. Tuloleima takana.” varustettu kohde, joka ei ollut pakettikortti ollenkaan. Kyseessä nimittäin on ”arvoton näyte” eli tavaranäyte – kohteellakin tämä asia näkyy, jos sen osaa löytää. Teksti ”Arvoton näyte” lukee R-lipukkeen ja 1,5mk postimerkin takana keskellä pussukkaa. Se mikä kohteesta tekee erinomaisen on tieto siitä, että arvottomia näytteitä, jotka oli kirjattu tunnetaan M30 postihistorian puolella aniharvoja. Toisekseen kohteella oli sekapostitus M17 merkin kanssa ja kyseinen merkki saattoi olla valkoista paperia, joka tietysti on M17 keräilijöille vaikeampaa löytää hyvillä postilähetyksillä. Kolmanneksi kyseessä oli firman (Oy H. Saastamoinen Ltd., Kuopio) lähettämä näyte, joka saattaa sopia kotiseutu- tai aihekeräilijälle.

Kirjattu tavaranäyte kotimaassa. Kuopiosta 20.5.1930 Kajaaniin 21.5.1930. Painomerkintä 115g. Taksa: Tavaranäyte (101-150g) kotimaassa (15.1.1926-30.11.1931) 1,20mk + kirjaaminen kotimaassa (15.1.1926-30.11.1931) 1,50mk = 2,70mk. Harvinainen. 1930. Kuva SP-lehden huutokaupasta.

No, joka tapauksessa ja oli miten oli, tämä kohde osoittautui erinomaisen mielenkiintoiseksi ja sen ympärille kasaantui paljon mielenkiintoa. Olin itsekin kohteesta kiinnostunut sen M30 harvinaisuuden takia. Kiinnostukseni kuitenkin hiipui, kun kohteen hinta alkoi voimakkaasti nousta. Loppuhinnaksi tuli 501 euroa, mitä pidän erittäin kovana hintana, vaikka kohde vaikea onkin. Tällä kertaa kotimaan kohde oli selkeä M30 hintakuningas.

Muuta mainittavaa olivat 1,20 merkinnällä painettu ja Ruotsiin lisämerkeillä lähetetty M30 ehiökortti (myyntihinta 36 euroa) ja Ruotsiin 1939 lähetetty vakuutettu kirje (lopulta 38 euroa). Olen pohtinut tämän 1,20mk ehiökortin harvinaisuutta käytettynä – laitan korvan taakse tämän myynnin ja yritän pitää kirjaa siitä paljonko tavaraa liikkuu. M30 ehiökorttien ja niiden eri varianttien ”oikea” harvinaisuus on nimittäin omalta kohdaltani vielä hiukan hakusessa.

Ruotsalainen Postiljonen on yksi Skandinavian tunnettuja huutokauppataloja ja tällä kertaa 1.10. päättyneessä huutokaupassa mukana oli myös kiinnostavia suomalaisia kohteita – siis M30 keräilijää kiinnostavia. Tämän kertaisessa huutokaupassa kiinnostavaa oli M30 postitusarvoltaan 10mk Saimaa merkin liimoitettu ehdote / koepainama. Tietääkseni näitä koepainamia valmistettiin muutamilla eri väreillä ja niitä tunnetaan jokusia kappaleita. Ruotsalaiset olivat hinnoitelleet kohteen lähtöhinnaksi 160 euroa.

10mk Saimaa merkin ehdote liimoitetulla paperilla. Kuva Postiljonen huutokaupasta.

Koepainamat ovat erinomainen lisä filateeliseen kokoelmaan, sillä kovan luokan näyttelykokoelmissa on tärkeää esittää myös merkkien syntyvaiheita, mukaan lukien siirtymä edellisestä käyttösarjasta, merkkien suunnittelu, valmistus ja kokoelman lopussa vastaavasti siirtyminen seuraavaan käyttösarjaan. Tällainen kohde siis sopii, sen lisäksi, että se on erinomainen M30 filateelisessa kokoelmassa, myös M17 käyttösarjan kokoelmaan nimen omaan seuraavaan käyttösarjaan siirtymistä esittelevään osaan. Eli ”tarinallisuudellisen lisäarvonsa” vuoksi ehdotteet ovat joskus harvinaisuuttaan parempia kohteita. Lieneekö tällainen ajattelu ollut takana kohteen hinnanmuodostuksessa, sillä hintaa tosiaan tälle kohteelle muodostui – myyntihinnaksi tuli 650 euroa (+ Postiljonenin vaatimattomat kulut). Kuten uuninpankon aikamiespoika joskus totesi, on elämä kallista huvia, mutta toisaalta elämä on ihmisen parasta aikaa, kuten eräs aikamme suurista filosofeista totesi (RIP). Veikkaan, että myyty kohde tullaan tulevaisuudessa näkemään M17 filateliaa esittelevässä kokoelmassa.

Tätä kirjoitettaessa ovat auki ainakin Merkki Albertin ja Hellmanin isot huutokaupat. Nähtäväksi jää mitä niissä tapahtuu – yksi asia on ainakin varmaa, tavaraa on myynnissä runsaasti.

HTO 50

By

HTO:n huutokauppa numerolla 50 päättyi 14.5.2020 illalla kahdeksalta. Tällä kertaa myytävää oli kahteen M30 osastoon kertynyt jonkin verran. Filateliapuolelle vähän yli kymmenen kohdetta ja postihistoriapuolelle enemmän n. 45 kohdetta. Filateliapuolella myytävänä oli pääasiallisesti leimaamatonta merkkimateriaalia ja loistoleimaisia merkkejä. Mainitsen 5mk keltaisen merkin, joka oli myytävänä ja jota luonnehdittiin sanoin ”erittäin värikylläinen”. Kyseessä on siis merkki, jonka painamisen yhteydessä painoväriä on käytetty runsaasti ja näin olleen valkoiseksi tarkoitettu osa merkistä on kutistunut värin tultua levinneeksi tarkoitettua enemmän merkin valkoisiksi tarkoitettuihin osiin. Tällaisia tapauksia tunnetaan jonkin verran nimen omaan noin vuoden 1945 tienoilta ja silloin painettujen merkkien parista. Kyseinen kohde nousi 15 euron pohjista 22 euron hintaan saakka.

Myytävänä ollut ”erittäin värikylläinen” 5mk keltainen leijonamerkki. Oikeudet kuvaan omistaa HTO huutokaupat.

10mk Saimaa kuvamerkin ensimmäisen värin loistoleimainen vuonna 1934 (eli verrattaen myöhään) leimattu kappale myytiin n. 54 eurolla ja 16mk postiauto loisto vuodelta 1947 hintaan yli 116 euroa.

Postihistoriapuolella kotimaan postia oli myytävänä joitakin kohteita. Automaattimerkillä lähetetty postikortti 1mk oranssin merkin singlenä myytiin 25 eurolla ja kaksi postiosoitusta, toinen 2½mk punaisella ja toinen 15mk sinisellä merkeillä vuosilta 1945 ja 1950 myytiin 25 ja 20 euroilla. Kyseiset postiosoitukset ovat kohtalaisen vaikeita, sillä postiosoituskortit piti tuhota ja niitä on jäänyt jäljelle vain kohtalaisen pieni määrä, poislukien 1930 luvun alun kortit, joita tuntuu olevan markkinoilla suuri määrä.

  • Postiosoituskortit M30 leijonamerkkien singlekäyttöinä 1940 ja 1950 luvuilta. Vaikeat. Oikeudet kuviin omistaa HTO huutokaupat.

Pohjoismaihin kulkenutta postia oli myytävänä jonkin verran, mainitsen tässä Tanskaan vuonna 1945 5mk kirjetaksalla kulkeneen kirjeen, joka oli sensuroitu Tanskassa. Kirje myytiin limitillään 20 euroa. Tanskaan oli myös kulkenut vuonna 1940 KP osoitteesta lähetetty kirje, joka oli maksettu 2mk punaisella merkillä – Kenttäpostista ulkomaille lähetetty posti piti maksaa normaalin taksan mukaisesti. Jos lähettäjänä oli esimerkiksi Tanskalaisen sotasairaalan henkilökunta on kohde kiinnostava, en kuitenkaan tiedä oliko heitä lähettämisen aikaan Oulussa.

Saksan erikoistaksaisia kuoria oli myytävänä useampia, kaupaksikin niitä meni, mitään erikoisempaa ei kuitenkaan tällä kertaa… Portugaliin Ruotsin kautta lentona vuonna 1940 kesällä kulkenut kirje oli tullut palautetuksi ja päätynyt Liinahamariin. Se oli kulkenut vastaanottajan perässä, joka oli ammatiltaan merimies. Kirje oli läheytsajankohtansa takia mielenkiintoinen ja varmasti siksi sen myyntihinta nousi yli sataan euroon. Toinen Portugaliin sodan aikana 4½mk pohjataksalla lähetetty lentokirje myytiin 25 euron limitillä. Näiden kohteiden hyvyys ei mielestäni ole niin kaukana toisistaan kuin mitä myyntihintojen perusteella voisi ajatella.

Lentotavaranäytteenä myyty kuori Englantiin vuodelta 1953. Taksa olisi oikein ensimmäisen painoluokan painotuotteelle, joka on kulkenut lentona siten, että paino on ollut 21-40 grammaa. Haiskahtaa minun mielestäni. Oikeudet kuviin omistaa HTO huutokaupat.

Englantiin 1953 lähetetty tavaranäytteenä myyty kuori myytiin 53 eurolla. Itse en kyseisen kuoren tavaranäyte-statukseen uskonut pätkääkään ja jätin sen siksi omaan arvoonsa. Nimittäin kuorelle kirjoitettu teksti tavaranäyte oli kirjoitettu lyijykynällä, kun osoite oli kirjoitettu kuulakärkikynällä. Kun lisäksi muistetaan, että tavaranäytteen taksa loppui vuonna 1948 ja se yhdistettiin painotuotteen taksaan, voidaan pohtia sitä, että miksi joku olisi kirjoittanut kuorelle tavaranäyte. Lisäksi kun katson kuorta on se mielestäni ohutta hataraa paperia, joka ei sovellu minkäänlaisen vähääkään painavamman tavaran tai kulmikkaan tavaran lähettämiseen. Painavamman siksi, että taksa sopisi vain 21-40 grammaisen painotuotteen lentotaksaan. Painotuotteet piti lähettää avonaisessa kuoressa tai kuoressa, jonka pystyi helposti avaamaan, olisiko tavaranäyte säilynyt kuvan kaltaisessa kuoressa tallessa matkan Englantiin… Joku uskoi kuitenkin tarinan ja maksoi yli viisi kymppiä.

Liechtensteiniin lähetetyt kaksi lähetystä eivät menneet pohjillaan kaupaksi, toinen niistä oli hieman suspekti, sillä siinä ei lukenut edes maan nimeä – kyseessä oli 15mk sinisen merkin singlenä lähetetystä kirjeestä, joka ehkä oli aito asia, ehkä ei. Tuntevatko kaikki Vaduzin niin hyvin, että automaattisesti syttyy lamppu päässä sen merkiksi, että kyseessä on Liechtensteinin pääkaupunki… en usko. Toinen kohde sitä vastoin oli aitoa asiaa – 15+3mk taksalla lähetetty postikortti Napapiirileimoin.

30.8.2940 Turusta Long Islandiin, New Yorkiin, Yhdysvaltoihin lähetetty lentopostikortti. 3kpl 2,75mk violettia M30 leijonamerkkiä ja 1:75/1,25mk päällepainamamerkki, yhteensä 10mk. Tukholman kauttakulkuleima ja Suomen sensuuri. Lisäksi laatikkoleima ”Par Service Aerien Trans-Atlantique Europe – Etats-Unis.” eli lentopostilla Antlantin yli. Taksa: Postikortti ulkomaille (1.11.1936-31.9.1942) 2,00mk + postikortin lentolisä koko matkan lentäen Yhdysvaltoihin (25.5.1939 – 4.3.1945) 8,00mk = 10,00mk. Kohtalaisen vaikea. Oikeudet kuviin omistaa HTO huutokaupat.

Kauemmaksi lähetettyjen osalta mainittakoon, että myytävänä oli yhteensä 10mk taksainen lentopostikortti Yhdysvaltoihin vuodelta 1940. Kortti oli siis lentänyt koko matkan ja on kohtalaisen hyvä kohde. Hinnaksi saatiin tänään 75 euroa, mikä ei ole vähän, mutta vastaavia on myyty vastaavanlaisiin hintoihin aiemminkin. Kalliilta sitävastoin tuntui 25mk sinisen M30 leijonamerkin singlellä Yhdysvaltoihin Hollywoodiin lähetetty ja sieltä palautettu ihailijakirje, joka myytiin 60 eurolla. Vastaavia nimittäin tunnetaan eri aikansa näyttelijöille lähetettyinä useita.

Kaiken kaikkiaan tässä huutokaupassa oli kohtalaisen ”tavallinen” tunnelma, mitään M30 kanuunoita ei ollut tarjolla, joku hyvä kohde ja muutamia pikkuhyviä. Niille, joita postihistoria kiinnostaa, kannattaa tehdä kurkistus kohteeseen 552 sotilaspostin osastossa – kyseessä on ilmeisesti aito Virosta vuonna 1944 Suomeen lähetetty kirje. Aitouden puolesta puhuvat Königsbergin sensuurileima ja sensuuriliuska. Kohde on harvinainen.

HTO 43. huutokauppa

By

Tämänkertaisessa HTO huutokaupassa oli M30 filateliakohteita myytävänä 13 kappaletta ja näistä kiinnostavia olivat rullamerkkierä, jossa yhdellä 1mk oranssilla merkillä oli hyvä leikkausvirhe sekä kaksi leimaamatonta arkinreunaparia 8mk violetista merkistä, joissa kummassakin hammasteneulan katkeamisista johtuvat ”puuttuvat reijät”. Rullamerkit jäivät myymättä ja vain toinen hammasteneulan katkeamiskohdeki meni kaupaksi limitillä. M30 filatelia ei näköjään tee kauppaansa – lähtöhinnat eivät olleet erityisen korkealla.

Yllä: Saimaa 10mk vaaleanvioletti numerokuusilo #184, 12-1929.

Muuta kiinnostavaa oli mm. 10mk vaalean violetin, eli vuonna 1930 julkaistun painoksen numerokuusilo, joka ei ole kovin yleinen, mutta joka satasen lähtöhinnalla tulisi joka tapauksessa olemaan hintava. Numerokuusiloja kerääville kyseessä on vaikeampi kohde ja lähtöhinta ilmeisesti oli sopiva, koska kohde myytiin 120 eurolla. Summa summarum, mitään ihmeitä ei tällä kertaa filateliapuolella myytävänä ollut – noin puolet kohteista meni kaupaksi.

Postihistoriapuolella oli kohteita tarjolla runsaasti, yli viisikymmentä. Tämä on tietysti ilahduttavaa. Mukana oli myös kiinnostavia kohteita, joita nostan seuraavassa esiin, tapojeni mukaan, kiinnostavia kohteita ensin kotimaasta ja siirryn sitten ulkomaanpostiin.

Yllä: Hiitolaan 26.2.1940 lähetetty kirje – leimattu: ”Postitoimisto ei toimi”.

Mielestäni kiinnostavin kotimainen kohde oli 2mk punaisella M30 merkillä Laatokan rannalla sijaitsevaan Hiitolaan lähetetty kirje, jolle oli leimattu ”Postitoimisto ei toimi”. Lähetysaika on ollut helmikuussa 1940, kun Hiitolasta on jouduttu jo lähtemään ja postitoimisto on mennyt kiinni. En tunne muita tällaisella leimauksella Hiitolaan lähetettyä kohdetta, mutta kaksi Viipuriin lähtettyä tunnetaan. Ilmeisesti talvisodan loppupuolella postitoimistoja evakuoitiin ja tällaisia leimoja leimattiin evakuoitujen postitoimistojen alueille lähetettyihin lähetyksiin. Missä leimaaminen tapahtui on minulle epäselvää, kuitenkin ilmeisesti jossakin sellaisessa postikonttorissa, jonka kautta posti ko. alueille olisi muuten kulkenut. Kohteen lähtöhinta oli sata euroa, joka oli tarjottu jo kauan ennen huutokaupan loppua – lähtöhinnalla kohde kaupaksi menikin, siitä olen varma, että kaikilla tätä kohdetta ei jo ollut!

Toinen hyvä kotimaan kohde oli kotimaan lentopostikortti vuodelta 1937. Lentopostikortit kotimaassa ovat vaikeampia kuin lentokirjeet. Kyseessä oleva kortti oli mielestäni hieman tekeleenomainen, useine merkkeineen, mutta täytyy sanoa, että aivan helposta kohteesta ei ole kysymys. Olen moneen kertaan todennut kotimaan lentopostin olevan vaikeampaa. Kortin myyntihinta oli 32 euroa, eli nousua parin kympin limitistä oli yli 50%.

Kotimaan lentopostista puheenollen voidaan todeta, että mukana tällä kertaa oli toinenkin hyvä kotimaan lentokohde, nimittäin lentopainotuote Helsingistä Maarianhaminaan vuodelta 1954. Tämä painotuotepostikortti oli lähetetty M30 + M54 sekapostitteena ja vaikutti aidolta asialta. Maarianhamina on mielestäni ”järkevä” kohdepaikkakunta, nimittäin Helsingistä Lahteen lähetetyt lentopainotuotteet haiskahtavat tekeleiltä. Lentopainotuotteet kotimaassa ovat parempia ja vaikeampia kohteita. Parin kympin pohjista kohde nousi 37 euroon saakka. Hyvyys oli selvästi enemmän kuin yhden huutajan tiedossa.

Yllä: Postiosoitus 22.10.1947 Lempäälästä Riihimäelle. Postiennakkomäärä 31095mk. M30 10mk violetti single. Taksa: Postiosoitus (25001-50000mk) kotimaassa (16.1.1946-31.12.1947) 10,00 mk. Vaikea.

10mk violetti single postiosoituskortilla vuodelta 1947 ei ehkä näytä paljon miltään, mutta kyseessä on erinomainen ja vaikea kohde kyseiselle merkille, nimittäin neljäkymmentäluvun puolen välin jälkeen on hyvin vaikeaa löytää postiosoituskortteja ehjinä. Tyypillisesti kaikki kortit silputtiin leikkeeksi, joita kilotavaralaatikot ovat pullollaan. Vain harvoja kortteja on säilynyt ja ne ovat vaikeita – 1930-luvun alusta kortteja löytyy kyllä, tuolloin sääntöjä ilmeisesti valvottiin löysemmin ja kortit jäivät helposti kiertoon, 1940-luvulle tultaessa tilanne oli muuttunut. Kortin lähtöhinta oli 20 euroa ja siitä hinta ei noussut, myytiin limitillä.

Vuodelta 1945 peräisin oleva vakuutettu pikakirje, joka oli lähetetty 50mk Tammerkosken Silta merkillä singlenä myytiin 32 eurolla ja 3mk taksainen postin seinätaksa, joka oli maksettu kolmella 1mk vihreällä merkillä meni kaupaksi 75 euron limitillä. Seinätaksat ovat hyviä kohteita, joita tunnetaan vain noin kymmenkunta. Yleisin on kolmen markan taksainen, 1mk ja 2mk taksaiset huomattavasti vaikeampia.

Pohjoismaihin kulkenutta postia edusti mm. toisen painoluokan kirjattu lentokirje Tanskaan vuodelta 1939, joka oli maksettu 4mk postitalomerkin parilla. Lähtöhinta oli 25 euroa, joka oli mielestäni hiukan korkea, sillä Pohjoismaihin kulkenut posti ei sittenkään ole sitä kaikkein vaikeinta. Toisaalta toisen painoluokan kirjattuja lentokirjeitä Tanskaan ei myöskään joka päivä näy… muut pohtivat samoin lähtöhinnasta ja kohde jäi myymättä.

Yllä: Lentopostikortti Helsingistä 18.10.1931 Nõo:n Viroon. M30 1mk oranssi ja 50p keltainen leijonamerkki, yhteensä 1½mk. Taksa: Postikortti Viroon (4.1.1929 – 31.11.1931) 1,00mk + postikortin lentolisä Viroon (4.1.1929 – 16.6.1940) 0,50mk = 1,50mk. Vaikea.

Suomen ja Viron välisen postisopimuksen mukaisella taksalla lähetetty lentopostikortti Viroon vuodelta 1931 on hyvä Viroon mennyt lentopostikohde. Lentoposti Viroon on vaikeata ja pääosa postista maidemme välillä kulki laivalla – postikortit ovat parempia kuin kirjeet ja nekin kohtalaisen vaikeita. Tämä kohde on yksi harvoista tunnetuista sopimuksen ensimmäisen taksa-ajan aikaisista lentopostikorteista M30 merkeillä. Limitti oli 15 euroa ja kohde myytiin 20 eurolla. Mielestäni vaikeuteen nähden edullinen. Mikä ihmeen Nõo? Nõo on pieni kauppala n. 15km Tartosta Lounaaseen Etelä-Virossa.

Saksan erikoistaksaisia lähetyksiä oli myytävänä muutamia. Näistä mielenkiintoisin oli mielestäni oli pikakirje Aacheniin vuodelta 1944. Kuori oli tyypilliseen tapaan sensuroitu Suomessa ja Saksassa. Lisämaksullinen posti Saksan erikoistaksalla ei sittenkään ole kovin helppoa – yleisin lisä on lentolisä ja lentopostia löytyykin runsaasti, kirjattu ja pikaposti sitävastoin on paljon vaikeampaa. Lähtöhinta oli laitettu korkealle 40 euroon ja kohde jäikin myymättä. Uskon, että parilla kympillä olisi voinut mennä kaupaksi.

Yllä: Väärataksainen postikortti Unkariin vuodelta 1943

Kohdeseloste kuului ”50 p vihr. 2 mk ehiökortilla Unkariin Konnitsa 27.3.43 + Tark.-o 76, 6 kk taksamahdollisuus sota-ajalta !” – asiassa oltiin jollakin tavalla ”jäljillä” nimittäin ulkomaan postikorttitaksan muuttumisen 2½ markkaan 1.10.1942 ja Unkarin ja Suomen välisen postisopimuksen voimantulon väliin jäi aika, jolloin postikortti Unkariin oli taksaltaan 2½ markkaa – tämä aika kuitenkin päättyi jo 30.11.1942, kun kyseinen sopimus astui voimaan. Näin ollen tuo aika oli vain kaksi kuukautta ja myytävänä ollut kohde oli väärätaksainen. Pelottaa saattoi myös se, että kortilla ei näkynyt kuin lähettäjän osoite – tuollaisenahan kortti olisi itse asiassa painotuote eikä postikortti ollenkaan, toisella puolella kuitenkin on kirjoitusta, mikä tekee kohteesta postikortin – olisi tärkeää tällaisissa tapauksissa laittaa kortin kummankin puolen kuva mukaan huutokauppaluetteloon. Limitti oli 50 euroa – kauppoja ei syntynyt, ilmeisesti väärätaksaisuus oli huomattu. Tarkkana kuin porkkana! Taksakirjaa kannattaa selailla ahkerasti! Oikeataksaisia kyseiseen 2kk taksa-aikaan osuvia Unkariin kulkeneita kohteita tunnetaan käsittääkseni vain yksi kappale.

Postikortti Hollantiin 6mk punaisella singlellä, eli erinomaisen hyvä kohde lähti 150 euron limitistä ja jäi myymättä. Näitä 6mk punaisia postikortteja on nyt tullut ”esiin” sen verran, että täytyy alkaa puhumaan niiden harvinaisuudesta hiukan entistä laveampaan sävyyn, nimittäin kohteita lienee tunnettu noin 20 kappaletta tällä hetkellä. Toki suuressa kuvassa 20 on vähän, mutta kysymys ei siis ole kaikkein harvinaisimpiin kohteisiin kuuluva tapaus, vaikka hyvä singlekohde kyseessä onkin. Myynnissä ollut kohtalaisen hyvä väliinputoaja oli Sveitsiin lähetetty painotuote 3mk harmaalla merkillä. Lähettäjänä oli vaihtoklubi ”Finlandia”, jonka lähettämänä tunnetaan muitakin vastaavia 3mk harmaita ennen 3mk vihreän merkin julkaisemista vuoden 1948 alusta. Kyseessä on hyvä ja kohtalaisen vaikea kohde – on otettava huomioon, että koko 3mk painotuotetaksa oli voimassa vain kuuden kuukauden ajan.

Yllä: Painotuote Helsingistä 14.1.1947 USAan. M30 2½mk punainen single – osuu painotuotteen taksan nousun ja 2½mk vihreän merkin ilmestymisen väliin. Taksa: Painotuote ulkomaille (1.1.1947 – 31.12.1947) 2,50mk. 19 päivän mittainen väliinputoaminen, vaikea.

Toinen myytävänä ollut väliinputoaja oli USAan lähetetty painotuotepostikortti 2½mk punaisen merkin singlellä 14.1.1947, eli ennen painotuotteelle tarkoitetun 2½mk vihreän merkin julkaisemista. Kohde myytiin 36 eurolla limitin oltua 30 euroa. Kyseessä on vaikea, ehkä kaikkein vaikein, ”vihreä” väliinputoaja, väli on vain 19 päivää, eli hyvin lyhyt. Kuten moni tietää, on näistä väliinputoajista on viimeaikoina ollut juttusarja Filatelistissa.

Elokuussa 1945 USAan lähetetty lentokirje, jonka pohjataksa oli M30 ulkomaan kirjeelle harvinaisin 5mk oli myynnissä lähtöhinnalla 40 euroa. Lähtöhinta oli mielestäni aika kova, koska näitä kohteita tunnetaan jonkin verran – tosin asiansa tunteva keräilijä osaa arvostaa oikeaa taksaa ja hyviä leimoja. Kirjeelle oli leimattu ”By air to the United Kingdom” ja kohde oli maksettu 5mk Olavinlinna merkillä ja kahdella 9mk postitalo merkillä. Lentotaksa oli 18mk viideltä grammalta, ja taksa-aja pituus yhteensä 21 päivää. Eli kyseessä on kohtalaisen hyvä kohde. Kohde jäi kuitenkin myymättä, myyntihinta oli liian kova. Toukokuussa 1941 Siperian ja Japanin kautta Yhdysvaltoihin kulkenut 3½mk sinisellä maksettu kirje jäi myymättä kympin limitillä, mikä oli ehkä pieni yllätys.

Tätä huutokauppaa riivasivat tekniset ongelmat – ennen kahdeksalta tarkoitettua loppumisaikaa meni Philabid palvelun serveri juntturaan ja homma meni ns. läskiksi. Tästä johtuen huutokauppa avattiin uudelleen pariksi tunniksi ja saatiin suurin piirtein kunnialla maaliin kymmeneltä. Muutamien kohteiden osalta huutoja tulikin lisää. Nämä tekniset vaikeudet ovat aina harmittavia. Tällä kertaa minuun ne eivät vaikuttaneet negatiivisesti – joskus on käynyt toisinkin.

HTO huutokauppa nro. 35

By

HTOn Syyskuun huutokauppa loppui 21.9. ja mukana oli useita kiinnostavia M30 kohteita. Varsinaisen huutokaupan loppumisajan klo. 20 jälkeen huudot jatkuivat muutamien kohteiden osalta vielä kohtalaisen pitkään ja kohteiden uudet omistajat olivat selvillä vasta noin kello yhdeksän. Myytävänä oli sekä filateliaa, että postihistoriaa, mikä on tietysti keräilijän kannalta mukavaa. Mukana oli myös muutamia erittäin hyviä kohteita, jotka kelpaavat vaativaankin kokoelmaan. Myös isompia kokoelmaeriä M30 fokuksella nähtiin kohteiden joukossa. Kaiken kaikkiaan M30 filateliaosastolla oli myytävänä yli 50 kohdetta ja M30 postihistoriaa yli 70 kohdetta, eli ihan kohtalainen määrä myytävää. Hinnoittelu lähtöhintojen osalta oli ”sekalaista”, osa kohteista oli mielestäni reippaasti ylihinnoiteltu osan ollessa jopa alihinnoiteltuja. Jälleen kerran nousee esiin se, että filatelia ja erityisesti postihistoria ovat taitolajeja, eli tieto on valtaa. Kilpailu kohteista kuitenkin osoittaa, että tietoa on ja sitä käytetään. Aloitan jälleen filateliasta ja siirryn postihistoriaan, jossa edetään ”läheltä kauas”. En ole vielä saanut lupaa meklarilta käyttää kuvia, mutta otan silti riskin ja mikäli lupaa ei heru poistan kuvat – siihen asti ne olkoon mukana.

35_raxmywv32z_xa0036Yllä: 4mk Postitalo merkin laskos. Limitti 25 euroa, myyntihinta 30 euroa.

Myytävänä oli useita laskoksia, joista tällä kertaa useat olivat ns. hyviä, eli näyttäviä ja leveitä, joissa laskos näkyy selvästi. Laskosten lähtöhinnat eivät olleet edullisia, vaan ne oli mielestäni asetettu kohtalaisen korkealle. Myytävänä oli laskoksia 4mk Postitalo, 7mk Postitalo, 10mk Saimaa, 15mk Olavinlinna, 20mk Postitalo, 25mk Puunhakkaaja, 35mk Olavinlinna ja 40mk Puunhakkaaja merkeistä. Näistä ainoastaan 7mk Postitalo (joita oli samassa kohteessa 2kpl) ja 35mk Olavinlinna-merkissä olevat laskokset eivät olleet mitenkään erikoisia. Lähtöhinnat vaihtelivat kympistä neljään kymppiin ja kaikki menivät kaupaksi.

35_pm0dt9jr8g_xa0043Yllä: 50mk Tampere loistoleimattu, Helsinki 14.5.1943. Merkki julkaistiin 2.5.1942 ja sitä painettiin kaiken kaikkiaan neljälle eri paperilaadulle. Näistä ensimmäinen eli lumppusellupaperinen (LSP) tilauserä numero 498 oli painosmäärältään vain 200 tuhatta kappaletta ja sen loistoleimatut merkit eivät ole helppoja. Nämä tunnistaa siitä, että järjestyksessä seuraava tilauserä (668) painettiin vasta elokuussa vuonna 1945. Myyntihinta 36 euroa. 

Loistoleimattuja leijonamerkkejä oli myytävänä jonkin verran, kaikki kympin lähtöhinnalla. Kaupaksi limitillä meni noin puolet loistokohteista ja vain yksi kohde nousi yhteentoista euroon, tämä oli 10mk sininen loisto. Kuvamerkkien osalta vaaleanvioletin 10mk Saimaa kuvamerkin loisto myytiin 15 eurolla, 16mk linja-auto 13 eurolla ja 300mk lentokonemerkkejä 11 ja 13 eurolla. Kallein loistokohde oli 50mk Tampere kuvamerkki ensimmäisen paperin merkillä (14.5.1943), jonka hinta nousi aina 36:n euroon. Tässä ei ole ihmeteltävää sinänsä, sillä nämä 50mk varhaisemmat loistoleimaukset ovat ”ihan oikeasti” vaikeita kohteita. Myytävänä oli myös muutamia siirtymiä, jotka mielestäni olivat aika ”laimeita”, tarkoitan tällä, että kyseessä ei ollut varsinaisia siirtymiä, joissa näkyy paljon kahta merkkikuvaa, vaan hiukan tavallista huonopia keskityksiä, joissa on aavistuksen verran seuraavaa merkkikuvaa. Siirtymät jäivätkin suureksi osaksi myymättä. Pari tarttumaakin oli kaupan, nämä menivät kaupaksi limitillä.

35_h0bjn4kxyd_sb0586Yllä: Postiosoitus, jolla osoitusmäärä 100-tuhatta markkaa. Lempäälä 23.10.1948, 24mk ruskeanvioletti single. Taksa: Postiosoitus (75001mk-100000mk) kotimaassa (1.1.1948 – 30.11.1948) 24,00mk. Vaikea yksittäispostite.

M30 filateliaosastolla oli myytävänä myös kaksi M30 kokoelmaa, joista toinen #558 esiteltiin otsikolla ”Upea kuvamerkkikokoelma kolmessa paksussa mappikansiossa” ja toinen #559 otsikolla ”Valtaisa m30 leijonakokoelma, paljon rivileima- ja numeroleimalähetyksiä, loistoja, siirtymiä, firmareijitteitä yht. 14 kansiossa”. Lähtöhintaa kuvamerkkikokoelmalle oli laitettu 250 euroa ja leijonamerkkikokoelmalle kokonaiset 1500 euroa. Tällaisten hintojen edessä alkaa filatelisti luonnollisesti miettiä, että onkohan kansioissa suuriakin aarteita ja lähtee ottamaan asiasta selvän. Pettymys oli jonkinlainen, kun kohteita selailtuani toteisin, että kumpikin kohde oli minulle sisältöönsä nähden liian kallis. Kuvamerkkikokoelmassa oli sellaista tavaraa, jonka avulla aloittava M30 keräilijä pääsisi vauhtiin sopuhinnalla, mutta leijonamerkkikokoelmassa ei mielestäni ollut aineksia alkuunkaan niin korkeaan lähtöhintaan kuin sille oli laitettu. Hyvien kohteiden ja hyvien postihistoriallisten ulkomaankohteiden määrä oli tavattoman pieni suhteessa hintaan. Kysymyksessä oli tilanne, jossa 2000kpl alle euron kohdetta ja muutama ”pikkuhyvä” oli myynnissä 3/4 hintaan, eli nykymarkkinoita ajatellen aivan liian kalliilla. Tämän ajatuksen jakoi ilmeisesti myös muu ostava kansa ja leijonamerkkikohde jäi myymättä, kuvamerkkikohteen hinta nousi aina 345 euroon saakka.

35_c8xp0m1b2y_sb0888Yllä: Vakuutettu kirje Bergöstä 14.6.1945 Helsinkiin. Merkkeinä 2kpl 3½mk M30 leijona ja 3kpl 10p harmaa leijona, yhteensä 7,30mk. 10p harmaat leijonat sellupaperia (SP). Taksa: Kirje (-20g) kotimaassa (1,9,1942 – 30.6.1945) 3,50mk, kirjaaminen (1.9.1942 – 30.6.1945) 3,50mk, vakuuttaminen (-1000mk) (1.1.1935 – 30.6.1945) 0,30mk, yhteensä 7,30mk. Vaikea 10p sellupaperisen merkin käyttö postilähetyksellä. Jäi myymättä, limitti oli 300 euroa.

Jos kohta merkkipuolella oli muutamia hienoja laskoksia myytävänä, niin postihistorian puolella olikin sitten useita erittäin kiinnostavia kohteita. Yksi näistä oli postiosoitus vuodelta 1948, jolle merkitty osoitusmäärä oli satatuhatta markkaa ja maksuna oli käytetty 24mk ruskeanviolettia merkkiä yksin. Kysymyksessä on erittäin mielenkiintoinen 24mk merkin yksittäiskäyttö harvinaisella postiosoituksella. Miksi harvinaisella? Siksi, että postissa oltiin 1930-luvun alun jälkeen tultu tarkemmaksi postiosoituslomakkeiden hävittämisen kanssa ja niitä on säilynyt ilmeisesti vain vähän kokonaisina 1930-luvun alun jälkeen ja erityisen vähän 1940 ja 1950 luvuilta. Kohteen lähtöhinta oli 50 euroa ja sillä se myös myytiin. Tälle 24mk leijonamerkille on hyvien yksittäispostitteiden löytäminen kiven alla, muita hyviä ovat ulkomaan kirjattu kirje, joka on paras kohde kyseiselle merkille, ulkomaan lentokirje ja ulkomaan toisen painoluokan kirje. Myytävänä tässä huutokaupassa oli loistoleimainen toisen painoluokan kotimaan kirje 24mk singlenä, joka sekin on ”ihan ok” kohde kymmenellä eurolla.

35_83r07ky925_skannam0084Yllä: Postikortti 7.6.1934 Tampereella. Iso siirtymä 1,25mk keltaisella leijonamerkillä. Taksa: Postikortti kotimaassa (1.12.1931 – 15.6.1940) 1,25mk. Myyntihinta 47 euroa.

Toinen kotimaassa kulkenut kova kohde oli vakuutettu kirje, jolla oli käytetty vakuutusmaksun maksamiseen kolme 10p harmaata sellupaperille painettua M30 leijonamerkkiä. Kuten tämän blogin lukijat tietävät ovat 5p ja 10p leijonamerkkien sellupaperille painetut merkit postitteilla hyviä kohteita. Tällä kertaa, joku oli saanut hyppysiinsä juurikin tällaisen hyvän kohteen ja ymmärtänyt hakea sille attestin Hannu Kaupilta. Lähtöhinta oli kuitenkin laitettu niin korkealle, että sitä ei kukaan suostunut maksamaan. Itsekin hieman hymähdin sen nähdessäni – kohteeseen olisi mielestäni sopinut hyvin noin 50 euron lähtö, mistä se sitten ehkäpä olisi hieman noussutkin, varsinkin kun mukana oli atesti. Myytävänä oli myös paljon puhuttu M30 50p vihreällä singlellä varustettu pääsiäiskortti rintamille. Näitä on nyt alkanut ”pullahdella” esiin enemmänkin ja tietojeni mukaan niitä tunnetaan jo ainakin 10-15 kappaletta. Lisäksi myytävänä oli M30 rulla, eli automaattimerkkien postitteita. Nämä ovat mielestäni aika hyviä kohteita, varsinkin ulkomaille menneet. Myytävänä olleista kohteista yksi oli lähetetty Eestiin ja sieltä takaisin Suomeen ja toinen, 1mk oranssi single postikortti, Ruotsiin. Mielenkiintoinen kohde oli myös voimakkaasti siirtynyt 1,25mk keltainen leijonamerkki postikortilla kotimaassa. En ole aiemmin nähnyt näin näyttävää siirtymää tällä merkillä – ilmeisesti moni muukaan ei ollut, nimittäin kohteen hinta nousi aina 47 euroon saakka. Arkistointireijät kortissa hiukan himmensivät kohdetta, mutta mielestäni näyttävä siirtymä on kyseessä.

35_x2vz568w4b_sb0614Yllä: Painotuotepostikortti Viroon, Kausala 21.12.1942. M30 50p vihreä. Leimattu: ”RETOUR – vaihto toistaiseksi keskeytetty”. Rivileima ”Erottaja”. Taksa: Painotuote (-50g) ulkomaille (1.10.1942 – 31.8.1945) 1,00mk. Alitaksa! Lähtöhinta 120€, jolla kohde meni kaupaksi.

Myytävänä oli myös pari kiinnostavaa sodanaikaista kohdetta Viroon, jonne juurikin sodan aika ja mielenkiintoiset postin kulkuun liittyvät ”kommervenkit” tekevät näistä kohteista mielenkiintoisia. Nimittäin kun Viroon menneestä postista puhutaan on syytä muistaa, että Suomen ja Viron välillä oli postisopimus, jonka mukaan käytetty taksa oli Pohjoismaiden taksa. Tässäkin blogissa on tätä asiaa kerrattu. Lisäksi kun sodanaikaista postia Viroon tarkastellaan tulee huomata, että Viro oli ikävässä välikädessä Neuvostoliiton ja Saksan ristitulessa sodan aikana ja koki oikeastaan kolme miehitystä sodan aikana. Ensin Neuvostoliitto pakotti Viron hyväksymään neuvostojoukkojen tulon maahan ja myöhemmin liitti Viron itseensä neuvostotasavaltana. Sitten vuonna 1941, Saksan hyökätessä Neuvostoliittoon Viro jäi Saksalaisten miehittämäksi vain tullakseen uudelleen Neuvostoliiton miehittämäksi vuonna 1944. Näihin miehitysaikoihin liittyy kiinnostavia postinkulkuun ja postinkulun keskeytymiseen liittyviä asioita, joita mm. Esko Seitsonen on ansiokkaasti esitellyt kokoelmassaan viimeksi LAPOEX-15 näyttelyssä. Myytävänä oli kaksi painotuotepostikortti, joista toinen oli vuodelta 1941 ja toinen vuodelta 1942. Tämän 1942 kortin kulku oli keskeytynyt, sillä lähettämisen aikoihin oli postiyhteys yksityispostin osalta Viroon suljettu. Tähän olivat johtaneet mielenkiintoiset syyt, joihin palattakoon myöhemmin uudelleen. Joka tapauksessa kysymyksessä oli kaksi kiinnostavaa postihistoriallista kohdetta Suomesta Viroon.

35_b1gqc4a9wf_sb0890Yllä: Tavaranäyte pikana Ruotsiin, Helsinki 25.5.1948. Leimattu ”hyväksytty vietäväksi H:ki II tullikonttori”. Taksa: Tavaranäyte (-50g) ulkomaille (1.1.1948 – 30.6.1948) 6,00mk, pikalisä Pohjoismaihin, eli sama kuin kotimaassa (1.1.1948 – 31.12.1951) 25,00mk , yhteensä 31,00 markkaa. Hyvä ja vaikea kohde, myyntihinta sata euroa.

Myytävänä oli Ruotsiin lähetetty pikatavaranäyte, eli erinomaisen hyvä kohde. Tavaranäytteet ulkomaille ovat harvinaisia ja lisäpalveluilla erinomaisia. Tämä tavaranäyte oli ”samaa satsia” kuin aiemmin Suomen Filateliapalvelun huutokaupassa myyty kolmen tavaranäytteen erä, ainakin lähettäjä ja vastaanottaja olivat samat. Näytteelle oli myös leimattu ”hyväksytty lähetettäväksi” Suomen tullin toimesta. Tämä meni minulta jostain syystä hiukan ohi, se olisi ehkä mahtunut jopa kokoelmaani, mutta jätin tällä kertaa mahdollisuuden käyttämättä. Lähtöhinta oli sata euroa, jolla vasta jälkimyynnistä tämä meni kaupaksi. Onneksi joku ymmärsi hyvän päälle, vaikka itse olinkin hiukan kuutamolla.

35_2y39q7mtz1_sb0591Yllä: SS Hroar laivalta Tanskaan Kööpenhaminaan lähetetty konossementtikirje. Asianmukaiset ”paquebot” ja ”Skibspost” leimat, sekä Kööpenhaminan tuloleima 27.11.1951 ja neliskanttinen Kööpenhaminan sataman? leimaus laivapostin varmenteena. M30 10mk ruskehtavanlila tupla. Taksa: Kirje (-20g) Pohjoismaihin (1.7.1950 – 31.12.1951) 20,00mk. Myyntihinta 194 euroa. Hyvä kohde tälle merkille.

Kiinnostavaa kyllä 10mk ruskehtavanlila leijonamerkki on haasteellinen kohde hyvällä lähetyksellä. Tällä kertaa myytävänä oli vaativaankin kokoelmaan riittävän hyvä kokoelmakohde tälle merkille, nimittäin kahdella 10mk merkillä maksettu laivalta lähetetty konossementtikirje Tanskaan. Laiva, jolta kirje oli lähetetty oli SS Hroar ja kirjeellä oli asianmukaiset leimat, mm. Köpenhaminan tuloleima ja laivapostin oikeellisuuden todistava leimaus. Näissä laivapostikohteissa on tärkeää, että kyseessä ei ole filunki, eli toisinsanoen filateelinen lähettäminen tai muu tekeleenomaisuus. Tässä kohteessa nämä asiat olivat kunnossa. Kohteen hyvyys ei jäänyt huomaamatta, sillä sen hinta nousi satasen lähtöhinnasta (joka mielestäni ei ollut alhainen) aina 194 euroon saakka. Kohteesta kilpailtiin vielä huutokaupan muiden kohteiden päätyttyä. Muita kiinnostavia kohteita Pohjoismaihin edusti mm. postimerkkeilijäyhdistysten valtuuskunnan sensuroima kirjattu kirje Ruotsiin, tästä mielenkiintoisesta sensuurista on aiemmin puhuttu tässäkin blogissa. Kirje oli lähetetty kahdella 3½/2,75mk violetillä merkillä ja se on mielestäni ihan kohtalainen kohde tälle merkille, vaikkakin epäilemättä filatelistien lähettämä. Myyntihinta oli 12 euroa, joka oli mielestäni edullinen.

Myytävänä oli myös muutama ”Saksan erikoistaksainen” kohde, joista yksi oli parempikin kirjattu lentokirje oikealla kymmenen markan taksalla. Tämä ei mennyt kaupaksi kolmella kympillä, joka mielestäni ei ole kyseisestä kohteesta paha hinta. Unkariin erikoistaksa-aikaan lähetetty lentopostikortti oli sama kohde, joka tässäkin blogissa oli aiemmin todettu väärätaksaiseksi. Nimittäin postikortin lentolisä Unkariin erikoistaksan aikana oli neljä markkaa, eli kansainvälinen lentotaksa. Tästä ostaja kärsi 43 euron edestä. Kohde on sinänsä ihan hieno ja vaikea – mutta ”tarkkana kuin porkkana!” piti taas kutinsa.

35_sxgd2yjf4w_xh0092Yllä: Lentopostikortti 27.3.1954 Helsingistä Englantiin. M30 9mk oranssi tupla, yhteensä 18mk. Taksa: Postikortti ulkomaille (1.1.1952 – 31.5.1956) 15,00mk, postikortin lentolisä Eurooppaan (24.10.1945 – 30.9.1957) 3,00mk, yhteensä 18,00mk. Myyntihinta 10 euroa. Hyvä postihistoriakohde tälle merkille.

Englantiin lähetetty lentopostikortti kahdella 9mk oranssilla myytiin hintaan 10 euroa, joka mielestäni oli alhainen. Nämä 9mk oranssit ovat nimittäin aikamoisen vaikeita millään vähääkään paremmalla kohteella, eli sama tilanne kuin 10mk ruskehtavan lilan merkin kanssa. Merkki julkaistiin verrattaen myöhään (9.1.1950) ja sille ei ollut ”filatelisesti merkittävän” käyttöajan puitteissa juurikaan mitään erikoisen hienoja käyttökohteita ja sen alkuperäinen käyttötarkoitus oli toimia kotimaan postikortin postimaksuna. Muistan etäisesti, että aiemminkin olen nähnyt tällaisen hyvin samanlaisen postikortin olleen myynnissä ja tuolloin siitä kilpailtiin tiukasti, tämä tapahtui marraskuussa 2015 ja myyntihinta Saksaan lähetetylle vastaavalle kortille oli tuolloin yli 40 euroa.. Tällä kertaa kortti meni limitillä, lieneekö kohdetekstissä mainittu ”kortilla taite” vaikuttanut asiaan.

35_4q3swz97da_sb0897Yllä: Paketin takaisinlähetys Ranskaan, joka maksettu alkuperäiselle Ranskalaiselle pakettikortille. Maksettu yhteensä 305mk käyttämällä M30 300mk lentokone ja M54 5mk sinistä leijonamerkkiä. Taksa ei ole minulle selvä, toivottavasti pian julkaistava uusi taksakirja valottaa asiaa. Erinomainen postihistoriakohde. Myyntihinta 22 euroa.

Yksi erittäin mielenkiintoinen, mutta minulta ikävä kyllä ohi mennyt kohde oli Ranskasta Suomeen lähetetyn paketin takaisinlähettäminen. Kohde oli siis ranskalainen pakettikortti, jolle oli aivan oikein mitätöity ranskalainen 15 frangin veromerkki, nimittäin pakettiposti Ranskasta Suomeen kulki rautateitse ja maksut maksettiin veromerkeillä, eikä postimerkeillä. Paketin vastaanottaja on jostain syystä ollut tuntematon ja paketti on lähetetty takaisin. Postisäännön mukaan tämä olisi tapahtunut kotimaiselle paketille siten, että lähettäjä olisi joutunut lunastamaan paketin, mutta koska kysymyksessä oli ulkomailta tullut paketti ja vieläpä rautateitse eikä postitse kuljetettu, tuli takaisinlähetyspostimaksu maksaa. Minulle on epäselvää, että koituiko tämä maksu tässä tapauksessa postin vahingoksi vai oliko mahdollisesti niin, että vastaanottaja on joutunut ehkäpä lunastamaan tämän vielä erikseen Ranskassa ja rahaa on ehkäpä tuloutettu takaisin Suomeen. Joka tapauksessa kiinnostava kohde.

35_rjsfaknp0q_skannai0076Yllä: Lentokirje Yhdysvaltoihin 12.12.1941 Helsingistä. Leimattu ”RETOUR – postiyhteys toistaiseksi keskeytynyt”. M30 10mk Saimaa ja 1½mk harmaa, yhteensä 11½mk. Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille (1.11.1936 – 30.9.1942) 3,50mk, lentolisä jokaiselta 5 gramalta Yhdysvaltoihin (1.4.1938 – syksy 1944) 8,00mk, yhteensä 11,50mk. Harvinainen.

Euroopan ulkopuolelle lähetettyjä kohteita oli myynnissä muutamia. Näistä eittämättä paras oli Yhdysvaltoihin 12.12.1941 lähetetty lentokirje, jolle oli leimattu ”RETOUR postiyhteys toistaiseksi keskeytetty” leimaus. Tämä kirje on ilmeisesti laitettu postilaatikkoon, josta se on postin toimesta noukittu ja leimattu edellä mainitulla tavalla. Kysymyksessä on postihistoriallinen harvinaisuus, sillä lentopostin kulku Yhdysvaltoihin oli keskeytettynä tietojeni mukaan vain kaksi päivää joulukuussa 1941. Keskeytys johtui siitä, että Japani oli 7.12. hyökännyt Pearl Harbouriin ja tästä johtuen myös Saksa ja Italia julistivat sodan Yhdysvalloille 11.12.1941. Suomi oli akselivaltojen liittolainen ja tästä johtuen postinkuljetus keskeytyi. Saksalaiset ilmoittivat kuitenkin 13.12.1941, että lentopostin kauttakulku Saksan kautta Lissaboniin ja sitä kautta Yhdysvaltoihin sai jatkua. Tunnetaan 13.12. ilman kyseistä keskeytysleimausta kulkenut kohde. Minulla on kuori, joka on kulkenut ja leimattu normaalisti 9.12. ennen 11.12. sodanjulistusta. Maaposti Suomesta Yhdysvaltoihin kuitenkin keskeytyi tässä yhteydessä pidemmäksi ajaksi. Posti Yhdysvalloista Suomeen keskeytyi ”kokonaan”, auetakseen uudelleen vasta keväällä 1945. Kyseinen kohde on siis aivan erinomainen ja siitä ”taisteltiinkin” pitkään muiden kohteiden loppumisen jälkeen. Loppuhinnaksi tuli 185 euroa, mikä ottaen huomioon kohteen harvinaisuuden tuntuu näin jälkikäteen edulliselta. Kirje oli myytävänä lentopostikohteiden osastolla.

Etiäinen kertoi minulle, että olen nähnyt erään huutokaupan Euroopan ulkopuolelle lähetetyn kohteen aiemmin myytävänä ja kyseessä olikin de ja vu eli uudelleen näkemisen kokemus: Kohde numero 622 kohdeselosteella ”10 mk kuvam. 4 kpl + 1 mk sens. lentokuorella Amerikkaan Turku 29.8.45, 3 viikon taksa !” on aiemminkin ollut myytävänä Merkki Albertin huutokaupassa  ja se esiteltiin tuolloin tässäkin blogissa. Lähtöhinta oli nyt sata euroa, jolla sillä kohdetta ei kukaan ostanut. Viimeksi kävi samalla tavalla, lähtöhinta oli silloin 30 euroa korkeampi. Kohteen ”oikea” lähtöhinta on mielestäni ehkäpä 30-40 euron luokkaa.

35_s98nvbt7d3_sb0514Yllä: Ehiökortti 24.3.1944 UM:n Helsinkiin, josta kuriiripostina Saksaan. M30 2mk keltainen ehiökortti. Taksa: Postikortti kotimaassa (1.9.1942 – 30.6.1945) 2,00mk. Harvinainen.

Ehiöiden osastossa oli myytävänä muutamia kiinnostavia kohteita.  Tarjolla oli mm. Egyptiin lähetetty 1½mk punainen ehiökortti ja yksi huutokaupan parhaista kohteista, sodanaikainen Helsinkiin 1944 lähetetty ehiökortti, jossa vastaanottajana oli ”Ulkoasiainministeriö, Helsinki – Suomen lähetystö, Berlin”. Kortti on kulkenut suurella todennäköisyydellä ulkoministeriön sisäisen postin kuriirin mukana Berliiniin. Tämä kohde oli ilmeisesti mennyt suurimmalta osalta postihistoriakerääjiä ohi, vaikka kohteen selosteessa mainittiin kuriiriposti. Kohde myytiin 10 euron lähtöhinnalla, joka mielestäni oli erittäin edullinen. Sotilaspostin osastossa oli lisäksi myytävänä M30 2mk keltainen ehiökortti, joka oli lähetetty Lempäälän Internointileiriltä ja joka oli leirillä leimattu, kortti meni 50 euron pohjahinnalla kaupaksi.

Mainitsin aiemmassa kirjoituksessani, että pitää olla tarkkana, kun ostaa postihistoriakohteita ja tämä toteamus piti paikkaansa tälläkin kerralla. Unkariin lähetetyn lentopostikortin lisäksi oli myytävänä useita kohteita, joiden taksa oli vähintäänkin epäselvä. Näitä olivat mm. muuten erittäin kiinnostava M30 ehiöpaluukortti generalgouvernementista, jolla oli 50p alitaksa, Sveitsiin lähetetty postikortti, joka oli lähetetty postikortin taksalla, vaikka sillä oli vain viisi sanaa ja olisi mennyt painotuotteen taksalla, edelleen lähetetty hienon näköinen kirje Sveitsistä, jonka Suomessa lisätty merkki ja taksa olivat vähintäänkin outoja, sekä keltainen M30 2mk single lehtikääreellä, jolla ei ollut näkyvissä mitään mistä olisi voinut päätellä milloin kyseinen kohde on liikkunut. Itse kukin voi miettiä, kuinka helppoa ja yksinkertaista on olla aina 100% skarppina ja pystyä hahmottamaan kaikki kommervenkit… Pointti lieneekin, että kun kysymys on kalliimmista kohteista niin on parempi tarkistaa asia etukäteen juurta jaksaen, jotta ei tule mitään ikäviä yllätyksiä.

Kaiken kaikkiaan tästä HTO:n 35. huutokaupasta jäi mieleen se, että mukana oli monta hyvää M30 kohdetta!

Postiennakko-osoitus M30 merkeillä, sarjassamme ”jännä, mutta ei sittenkään ihmeellinen”

By

Postiennakko-osoitus ei ole lähetyslaji, joka aivan ensimmäiseksi tulee M30 keräilijän mieleen. Postiennakko-osoituslomakkeelle tehtyjä lunastuksia M30 merkeillä kuitenkin tavataan aina välillä ja niitä ei usein huomatakaan, vaan ne ohitetaan postiennakko-osoitekortteina, jotka ovat saman värisiä ja ”oloisia”. Vaikka kyseessä onkin eri niminen lomake, niin kyse on kuitenkin ”samasta” asiasta, eli postiennakkona lähetetyn lähetyksen palauttamisesta ja palautukseen liittyvästä lunastuksesta. Postiennakko-osoitekortti ja postiennakko-osoitus ovat saman postin lomakkeen kaksi eri osaa. Postiennakko-osoitekortille liitetyillä postimerkeillä maksettiin (lähettäjä maksoi) postiennakkomaksu ja lähetyksen kuljetusmaksu ja nämä mitätöitiin. M30 postiennakko-osoitekortteja liikkuu yleisesti ja niissä ei ole mitään ihmeellistä. Saman lomakkeen postiennakko-osoitus osaan täytettiin postiennakkolähetyksestä vastaanotettaessa maksetun maksun vastaanottajan tiedot, jotta postiennakkona maksetut rahat saatiin oikeaan osoitteeseen. Postiennakko osoitus siis lähetettiin rahojen vastaanottajalle, joka sai sitä vastaan kuitata ne postista – postiennakko-osoitukselle ei siis mitätöity postimerkkejä, sillä sen kustannus oli jo maksettu postiennakko-osoitekortilla mitätöidyillä merkeillä.

postiennakko_osoitus_postisääntöYllä olevassa kuvassa on osa vuoden 1944 postisäännöstä*, eli §16 koskien postiennakkolähetyksiä  (s. 6), josta selviää kohdista 5 ja 6 postiennakko-osoituksen käyttötarkoitus.

Aina siis postiennakkolähetyksiä ei kuitenkaan lunastettu ja näin ne palautettiin lähettäjälleen. Tässä yhteydessä saattoi käydä niin, että lunastuslipuke ja lunastuksen yhteydessä mitätöidyt merkit lisättiinkin postiennakko-osoituskorttiin eikä postiennakko-osoitekorttiin.Yksi asia kuitenkin tulee ottaa huomioon tässä yhteydessä: Lunastuksia voi esiintyä vain postiennakkopakettien kohdalla, koska muista lähetyksistä ei uutta kuljetusmaksua tarvinnut takaisinlähetyksen takia maksaa. Ja vielä lisäksi on huomattava, että kuljetusmaksun suuruus on siis yksinkertainen paketin kuljetusmaksu, eikä ns. tavalliseen lunastukseen liittyvä kaksinkertainen ”puuttuvan” postimaksun määrä. Kyseessä on siis postin eräässä ”erikoistilanteessa” käytössä ollut taksa.

postiennakko_osoitus_postisääntö2Yllä olevassa kuvassa on osa vuoden 1944 postisäännöstä*, eli §41 koskien lunastuksenalaisia lähetyksiä, josta selviää kohdista 3 ja 4 pakettien palauttamista ja postiennakkoon liittyvää lunastusmaksua koskeva säännöstö .

Näin syntyi siis ”uusi lähetyslaji” M30 merkeille. On turha kuitenkaan tehdä kärpäsestä härkästä, sillä kyseessä on vain sattuman kautta syntynyt detalji. Filatelistina kuitenkin on ”mukava” kiinnittää huomiota tällaisiin pikkujuttuihin… ja se, että kyseessä tosiaan on aivan oma taksansa on asia joka pysyy.

lunastus0025 lunastus-peosYllä: Postiennakko-osoitus, jolla M30 merkkejä lunastuksena 5mk:n edestä.

Yllä olevassa kohteessa on ilmeisesti tapahtunut seuraavaa: Turusta on lähettäjän toimesta 30.9.1930 (leimaus Turussa lomakkeen kohdassa ”Lähetyksen postiinjättötoimipaikan leima) lähetetty kyseinen postiennakkolähetys Helsingissä asuvalle vastaanottajalle. Koska vastaanottaja ei kuitenkaan ole vastaanottanut lähetystä ja maksanut postiennakkomaksua (takana laatikkoleima ”Ei lunastettu – icke utlöst”) kahden viikon aikana, on ne lähetetty takaisin 16.10. Helsingistä (leima ja kosmoskynällä kirjoitettu ”tak” ja Turku alleviivattu, ja ”Takaisin – Retour” – laatikkoleima) ja saapuneet takaisin Turkuun 17.10 (leima takana), jossa lähettäjä on ne 20.10. lunastanut. Lunastusmäärä on ollut 5mk  (Turussa postileimaus 2kpl 1mk oranssi ja 2kpl 1½mk violetti) jonka alkuperäinen lähettäjä on maksanut ostamalla lomakkeelle mitätöidyt merkit, sekä kuittaamalla palautetun lähetyksen allekirjoituksellaan (takapuolella). Taksa: Paketin (-1kg) kuljetusmaksu (1.7.1924 – 31.8.1942) 5,00mk. Huom; perustan tämän taksa-asian tuohon vuoden 1944 postisääntöön – voi olla, että vuonna 1930 tilanne oli erilainen, mutta en pysty sitä varmistamaan, koska minulla ei ole tuolta ajalta voimassa olevaa postisääntöä.

Jos joku miettii sitä, että mikä se ”kosmoskynä” on tai, että onko kysymys peräti jostain avaruuskynästä, niin kysymyksessä on lyijykynän tapainen kynä, jota posti käytti ja ehkäpä käyttää vielä tänäkin päivänä, jossa on sellainen ominaisuus, että sen jälkeä ei voi pyyhekumilla pyyhkiä. Näin eivät postin kosmoskynällä tehdyt merkinnät hävinneet vahingossa tai kenenkään tahallaan pyyhkiminä. Kosmoskynää kutsutaan nykyään kopiokynäksi.

Päivitys 19.12.2013:

pe-os pe-os2Yllä: Postiennakko-osoituskortti, jonka takana lunastuksena 10kpl 15mk punainen

Yllä olevan kohde on alun perin Helsingistä Jyväskylään lähetetty tilaavievä tai särkyvä postiennakko paketti, joka on palautettu lunastamattomana Jyväskylästä 2.1.1953 ja saapunut Helsinkiin 3.1.1953, josta sen on alkuperäinen lähettäjä lunastanut 7.1.1953, jolloin postiennakko-osoituslomakkeen taakse on mitätöity 150mk:n edestä postimerkkejä. Lomakkeen etupuolella on punaisella kosmoskynällä kirjoitettu merkintä 50%, joka viittaa särkyvään tai tilaavievään lähetykseen. Lunastuksen taksa perustui postisääntöön, jonka mukaan palautettujen postiennakkopakettien kuljetusmaksuna perittiin pelkän paketin normaalin taksan mukainen kuljetusmaksu. Tässä tapauksessa kysymyksessä on viidennen painoluokan (9-12kg) paketin taksa 1.1.1952 – 31.5.1956 100,00mk ja ilmeisesti (painosta päätellen) tilaavievän paketin lisämaksu 50% paketin taksasta, eli 50,00mk, yhteensä 150,00mk. Oikea taksa.

[Kommentti: Tämä kohde oli myytävänä huutokaupassa ja sen kohdeselitteessä luki ”15 mk pun 10 kpl lunastusmaksuna postiennakko-osoitekortilla -53”. Kyse kuitenkin oli postiennakko-osoituskortista.]

Lisäys 17.1.2014:

uusia0002 uusia0003Yllä: Postiennakko-osoitekortin taakse kosmoskynällä mitätöidyt 7kpl 1mk oranssia merkkiä, eli 7mk ovat suoritus postiennakkopaketin ”palautuksesta” ja vastaavat paketin taksaa.  Kuopiosta 3.1.1931 Iisalmen Varpaisjärjevelle lähetetty postiennakkopaketti, jonka sisältönä ”rihkamaa” (hauska). Saapunut Varpaisjärvelle 6.1. Lunastamatta jäänyt palautettu Iisalmeen 15.1. ja sieltä Kuopioon 30.1. josta lunastettu 31.1. Alkuperäisen lähetyksen taksa: Paketti (3-5 kg) 1.7.1924 – 31.8.1942 7,00mk, postiennakko (100 – 200mk) 15.1.1926 – 30.4.1931 2,50mk, yhteensä 9,50mk.

Lunastuksista lisää lunastuksia käsittelevässä postauksessa.

*Postisääntö Soveltamismääräyksineen, Valtioneuvoston kirjapaino, Helsinki 1944