Viimeaikoina ja oikeastaan Tampereen näyttelystä lähtien on työ haitannut keräilyharrastusta pahasti – viimeisestä postauksesta on vierähtänyt jo jonkin aikaa ja näpeissäkin alkoi jo poltella. Jos kohta töiden tekeminen mahdollistaa keräilyn rahallisen puolen, niin joskus käy niinkin, että työmatka mahdollistaa tutustumisen uusiin harrastuksen kannalta kiinnostaviin kohteisiin – tässä tapauksessa postimerkkiliikkeisiin. Tällä kertaa työmatka vei M30 miehen Lontooseen ja tulopäivän iltapäiväksi siunaantui mahdollisuus tutustua paikalliseen kauppiaaseen.
Alaoven soittokello 
Argyll Etkin Ltd. on englantilainen etupäässä huutokauppahuoneena tunnettu postimerkkeihin ja postihistoriaan erikoistunut keräilyliike Lontoossa. Firman repertuaariin kuuluu myös kaikenlainen muukin keräilytavara. Jos kiinteistökaupan motto on ”sijainti, sijainti, sijainti” niin tämä on Argyll Etkinillä hallussa, käytännössä yhtiön toimitilat sijaitsevat aivan Lontoon keskustassa Piccadilly Circus metropysäkin välittömässä läheisyydessä osoitteessa Wardour street 1 ja toinen kerros. Liikkeeseen mennään sisään ensin painamalla ovisummeria ja sitten kävelemällä tai hissi-matkailemalla toiseen kerrokseen (joka suomalaisittain on kolmas kerros).
Olin ilmoittanut tulostani sähköpostitse jo etukäteen, jotta kauppias osaisi valmistautua ja mahdollisesti jopa etsiä minulle jotain kiinnostavaa – näin olikin käynyt, nimittäin hän otti minut sydämellisesti vastaan ja kertoi keränneensä kaiken Suomi-materiaalinsa näytille. Tavaraa oli noin sata kohdetta. Pääasiallisesti mukana oli postihistoriaa, klassista päätä ja myös esifilateelista postia, sekä parempia irtomerkkejä – wanhempaa tavaraa kaikki. Se mikä oli kiinnostavaa oli, että mukana oli myös muutamia UPU specimen, eli Kansainvälisen Postiliiton sääntöjen mukaisesti jäsenmaiden postilaitoksille lähetettyjä mallimerkkejä suomalaisista julkaisuista, jotka oli kohdemaassa, tyypilliseen tapaan, liimattu ”mallikirjaan” ja leimattu specimen vastaanottajamaan omalla specimen-leimasimella. Kun kyselin, että mistä tavara oli tullut, niin myyjä kertoi, että yhtiö oli aikoinaan ostanut Portugalin specimen arkiston kokonaisuudessaan ja merkkejä oli lähetetty Portugalin siirtomaihin. Lisäksi hän kertoi, että heille on specimen merkkejä joskus aikoinaan tullut myös Englannin siirtomaista. Asian varmistukseksi hän näytti minulle Portugalin postin kansion, jossa oli useiden maiden specimen-leimattuja merkkejä alkuperäisillä sivuilla kiinni. M30 miehen sydän pamppaili, kun hän pohti kuumeisesti, että löytyisikö M30 merkkejä specimen leimalla – ja löytyihän niitä. Tosin antiklimaattisesen huonosti leimattuna.
Leimaukset löytyneissä merkeissä olivat erittäin huonot ja epäselvät, mutta ei kovin erilaiset verrattuna esimerkiksi tanskalaisten merkkien vastaaviin leimauksiin, joissa osassa sentään näkyivät selvästi kirjaimet – Portugalin postissa on lätkitty ilman sen suurempaa ajattelua merkkien päälle leimat – lieneekö lämpö tai joku muu vielä sotkenut leimoja lisää. Odotukset olivat nolla, saavutus enemmän kuin nolla, mutta vain hiukan oltiin pakkaselta pois – näidenkin suttuisten merkkien hintapyyntö oli nimittäin laatuun verrattuna korkea. Päätin kamaluudesta huolimatta investoida ja tutkia merkkejä tarkemmin suurennuslasilla kotona, toivottavasti niistä erottuu kirjaimia, muuten tuli kallis lasku turhaan, vaikka uskonkin, että merkit ovat aitoja specimen kappaleita, sillä paperi on täsmälleen sama kuin muussakin Portugalin postin specimen kirjassa käytetty.
Pääsin tutustumaan myös liikkeen takatilassa sijaitsevaan filateeliseen kirjastoon, josta myyjänä toimiva yhtiön edustaja oli ylpeä. Kirjoja oli runsaasti, arvioltani 100 hyllymetriä ja koko maailma oli katettuna – suomalaisia kirjoja oli kolme kappaletta, Liiton julkaisuja 80-luvulta. Pääasiallisesti painopiste vaikutti olevan kansanyhteisössä, mikä tietysti on liikkeen pääasiallista ostajakuntaa ajatellen aivan ymmärrettävää.
Hintataso Lontoossa, mukaanlukien postimerkkiliikkeet on kohtalaisen korkea – korkeampi kuin Suomessa ja pienellä painettu teksti kannattaa kaikkialla lukea tarkkaan. Ravintolan menussa lukee pienellä alareunassa, että jo valmiiksi rasvaisiin hintoihin lisätään 12,5% palvelumaksu – jos näitä ei huomaa voi vahingossa ns. kävellä siihen itseensä. Turismi on inflatoinut Englannin kansainvälisen pääkaupungin hinnat epäedulliseen pisteeseen saakka. Satunnaista matkailijaa rokotetaan, paikalliset syövät edullisesti, sillä supermarketeissa keskustan ulkopuolella hinnat ovat Suomea edullisemmat.