Yllä: 12/10mk violetti päällepainamaloisto.
Joulukuun HTO huutokaupan pyöräytti käsittääkseni Käpylän merkki, ainakin kohteet olivat nähtävissä Helsingissä. En päässyt paikalle katsomaan, joten en uskaltanut eriä huudella, vaikka myynnissä vaikutti olevan kiinnostavia M30 postihistoriaa sisältäviä laatikoita. Tässäkin huutokaupassa oli muutamia kohteita, jotka kiinnostivat M30 keräilijää – aloitan tapani mukaan filateliasta ja sitten pohdin postihistoriaa läheltä kauas. Kiitos meklarille luvasta käyttää huutokaupan kuvia.
Yllä: Leimattu hammastamaton 5mk violetti merkki
Filateliapuolella oli myytävänä tällä kertaa vain noin kaksikymmentä kohdetta, joten kvantiteetilla ei päästy mässäilemään; kun katson myytyjen kohteiden tilannetta näin jälkimyynninkin oltua käynnissä joitakin aikoja huomaan, että vain yksi kohde on yhä myymättä. Kauppa siis ”sittenkin” pyörii. Kiinnostavampia kohteita ovat ”kestosuosikki” 1,25/50p keltaisen päällepainamamerkin kakkosladelma, joka myytiin kulmaleimattuna hintaan 35 euroa (limitti 20€) ja loistoleimainen 12/10mk violetti päällepainamamerkki, joka kympin limitistään nousi 45:n euroon. Lisäksi myytiin leimattu hammastamaton 5mk violetti merkki arkin yläerunasta. Merkki meni kaupaksi limitillään 175€. Käytännössä tilanne on se, että kaikki hammastamattomien leimaukset ovat tekeleitä, sillä hammastamattomat merkit ”siirtyivät” filatelistien haltuun suoraan postitoimistoista. Se ei vähennä sen arvoa, että hammastamattomia 5mk violetteja on ylipäätään olemassa vain 200 kappaletta ja se on näin ollen vaikea kohde.
Yllä: Postiautoon lähetetty painotuotekortti. Taksa: Painotuote (-50) kotimaassa (1.12.1931 – 30.11.1944) 0,50mk.
Postihistoriapuolella tarjolla oli viitisenkymmentä kohdetta, joista niistäkin suurin osa on tähän mennessä myyty. Kiinnostava oli mm. painotuote, joka oli osoitettu osoitteenaan postiauto. Kohdekuvaus kuului: ”50 p vihr. painot.kortilla os. ´Postiauto Helsinki-Turku Oraan laukku´ Sauvo 1.3.44” ja kohde nousi aina 55 euroon. Kotimaassa kulkenut automaattimerkeillä lähetetty kirje myytiin hintaan 35 euroa ja 1,25mk/50p kakkosladelman päällepainamamerkki kortilla singlenä keräsi 60 euroa.
Yllä: Jälkitaksoituskortti, jonka taakse mitätöity 163mk edestä M54 ja M30 merkkejä. Tämä on käytännössä 3mk harmaalle M30 merkille ”jonkinlainen kohde”.
2½mk sininen singlenä lehtikääreellä, joka oli viidennen painoluokan painotuote, eli ei aivan jokapäiväinen kohde sitten kuitenkaan… ei ole mennyt tätä kirjoitettaessa kaupaksi. Minulle tuli itselleni epäilys tätä kohdetta katsoessani, sillä kuvan perusteella kyseessä on kirjekuori, joka on leikattu auki kummastakin päästään… mutta kun epäilijäksi syntyy… Painotuotteiden osalta yleisesti täytyy tähän samaan hengenvetoon todeta, että ne ovat kohtalaisen aliarvostettu lähetyslaji, vaikka painotuotteet ovat kohtalaisen kiinnostavia. Painotuotteissa on muutamia asioita, jotka tekevät ne postihistoriallisesti hyviksi – nimittäin painotuotteita lähetettiin äärimmäisen harvoin filateelisina postitteina ja näin ollen ne ovat lähes aina olleet tarvepostia. Painotuotteita on ollut hyvinkin painavia, ja näin ollen painoluokkien kirjo on aivan erilainen kuin esimerkiksi kirjeiden osalta. Lentopainotuotteet ovat kotimaassa erittäin vaikeita ja ulkomaillekin hyviä kohteita. Itse asiassa juuri ja (ilmeisesti) ainoastaan lentopainotuotteet ovat niitä kohteita, jotka herättävät kiinnostusta. No se painotuotteiden evankeliumista tällä erää.
Myytävänä oli myös kaksi kuorta, joiden kohdeselosteissa viitattiin saantitodistuksiin, näiden kohdekuvaukset olivat: ”1½ mk viol. ja 1 mk pari R-paikalliskirjeellä saantitodistuksin Hki 15.3.38” ja ”2 mk pun 3 kpl saantitodistuksen käsittäväksi taksoitetulla R-paikalliskirjeellä, mitä sisältö tukee Helsinki 7 11.6.42, palautettu”. Katselin näitä hieman hämmentyneenä, sillä kumpainenkaan kuori ei maksetun postimaksun puolesta sisältänyt saantitodistuksen hintaa. Tämän ilmeisesti olivat muutkin huomanneet, sillä kohteet eivät menneet huutokaupan aikana kaupaksi, vaan ne myytiin vasta jälkimyynnissä pohjahinnoin. Saantitodistukset ovat ”harvinaista” herkkua, mutta mikäli postimaksussa ei saantitodistuksen hintaa näy… Pitää olla tarkkana näiden kanssa!
[Korjaus 26.12.2015: Tosiaankin pitää olla tarkkana; eräs tarkkaavainen lukija huomautti, että toinen näistä kohteista oli oikeataksainen – eli tämä yhteensä 6mk taksainen: 2mk paikalliskirje + 2mk kirjaus + 2mk saantitodistus – ja tottahan se on; päivämäärät ja taksat täsmäävät. Eli ihan hyvä kohde meni halvalla! kun myyntihinta oli 29€. Vaikka kuorella ei lue ”saantitodistus” on sisällön mukana ollut kirje, jossa luki saantitodistuksella hyvä todiste asiasta.]
Yksi mielenkiintoisimmista kotimaan postihistoriakohteista oli kohdenumerolla 303 myyty jälkitaksoituskortti, jonka takapuolelle oli mitätöity 163 markan edestä postimerkkejä – sekapostitteena M30 / M54. Nämä jälkitaksoitukset ovat mukava suomalainen (ja ruotsalainen) erikoisuus, niitä ei käsittääkseni muualla harrastettu. Ideahan on se, että kun / jos jäi postimaksua maksamatta, tässä kohteessa liittyen ulkomaan pakettiin, lähetti postitoimisto (usein ulkomaan lähetyksiä huolitseva toimisto, tässä tapauksessa lähtevien ulkomaan pakettien osasto) alkuperäiseen postitoimistoon jälkitaksoituslomakkeen, jolle oli kirjoitettu lähettäjän tiedot. Lähettäjä sitten pyydettiin maksamaan puuttuva osa postimaksusta postitoimistoon. Maksettu osa mitätöitiin postimerkeillä lomakkeelle (tässä tapauksessa käytössä ollut vähän epätavallisen näköinen lomake) niille tarkoitettuun kohtaan tai lomakkeen taakse.
Yllä: Yhdysvaltoihin lähetetty kirje, jolle on lyöty ”T” leima lunastuksen merkiksi. Ilmeisesti kuorelle liimatut kaksi 25 pennin merkkiä (painotuotteen taksa oli 50p) eivät ole riittäneet, koska tämä on tulkittu kirjeeksi ja näin ollen lyöty lunastus. USA:ssa leimattu ”1 cent postage due” joka maksettu lunastusmerkillä.
Islantiin mennyt lentokuori jäi myymättä 25 euron limitillä. Tämän huutokaupan ”överit” tehtiin mielestäni 10mk vihreän Hollantiin menneen, kieltämättä hienoleimaisen, painotuotteen kanssa, nimittäin lähtöhinnasta 15 euroa nousua tuli seitsemän kymppiä. Nämä 10mk vihreän single painotuotteet ovat pikkuhyviä, mutta itse en olisi kyennyt venymään moiseen hintaan. Brasiliaan mennyt lentokuori vuodelta 1950 myytiin 21 eurolla ja Yhdysvaltoihin mennyt lunastukseen joutunut painotuotekuori amerikkalaisella lunastusmerkillä myytiin hintaan 20 euroa. Ambomaalle lähetetty kirje ei 40 euron lähtöhinnalla mennyt kaupaksi, mikä sinänsä ei yllätä, koska Lounais-Afrikkaan mennyttä lähetystyöntekijöille kulkenutta postia tunnetaan jonkin verran.
Yllä: Kirjattu postikortti Helsingistä 18.7.1942 Sortavalaan. Taksa: Postikortti (16.6.1940) 1,75mk + kirjaaminen (1.12.1931 – 31.8.1942 ) 2mk = 3,75mk. Vaikeahko kohde.
Huutokaupan mielestäni paras M30 kohde oli myytävänä tällä kertaa numerolla 300 ja kohdeselosteella ”2mk pun 1:75/50p ehiökortilla -42”. Eihän tämä mikään pelkkä ehiökortti ollut, vaan kirjattu postikortti M30 lisämerkillä ehiöllä. Kirjatut postikortit ovat vaikeita tapauksia ja niitä saa metsästää pahimmassa tapauksessa kauankin. Tässä kävi nyt sitten niin, että kohde myytiin lähtöhinnalla 10 euroa. Onnea onnelliselle voittajalle!
Merkkeilyvuosi alkaa kääntyä kohti loppuaan ja taitaa olla niinkin, että isompia huutokauppoja ei ole kotimaassa päättymässä enää ennen vuoden loppua. Tämä saattaakin jäädä viimeiseksi huutokauppoja käsitteleväksi kirjoitukseksi ”tällä kaudella”. Paljon on tavaraa vaihtanut omistajaa, joukossa joitakin M30 keräilyn huippukohteita. Odotan jo kiinnostuksella vuotta 2016, sillä huhtikuussa järjestetään Jyväskylässä Nordia 2016 Pohjoismainen postimerkkinäyttely. Sinne on ilmeisesti tulossa myös M30 kokoelmia, joita lähden minäkin mielenkiinnolla tutkimaan. Osallistujille muistutukseksi, että ilmoittautumisia kannattaa laittaa jo menemään näyttelyn komissaarille!