Juhannus tulee ja töissä käyville se tarkoittaa sitä, että taas kerran täytyy saada maailma valmiiksi. Tämä kaksi kertaa vuodessa, ennen Juhannusta ja ennen Joulua tapahtuva valmistuminen on toistuva piina ja tehokkaasti häiritsee kaikenlaista harrastamista. Jos ei muuten, niin ainakin henkisesti. Tehdäkö se melkein viimeinen juttu loppuun vai ottaako filatelia framille… siinäpä pähkittävää riittää.
Touko-kesäkuuhun kuuluu kuitenkin muutakin kuin työpaineita, nimittäin tällä kertaa siihen kuului myös työmatka, joka suuntautui Pohjois-Italiaan Trentino-Alto Adigen alueella sijaitsevaan Trenton kaupunkiin. Trento on Italian ja koko Euroopan rikkainta aluetta bruttokansantuotteen muodostuksensa osalta. Tämä asia johtuu voimakkaasta yrittäjyyden hengestä alueella ja suuresta määrästä pieniä ja keskisuuria yrityksiä, sekä vahvasta maataloudesta, joka erityisesti keskittyy viinin ja hedelmien viljelyyn. Moni ajattelee, että Italian suurin viinintuotanto olisi Piemontessa tai jossakin Etelä-Italiassa ja olisi väärässä, sillä (ainakin paikallisten mukaan) ykkönen on Trentino, jossa kymmeniä kilometrejä pitkissä laaksoissa kasvatetaan viiniä. Paikallinen viinilaji, erikoisuus ehkä suomalaisittain ajatellen, on Teroldego – vahva, uunilihan ja ”raskaan” ruoan kanssa äärettömän hyvin sopiva voimakas viini. Pullo tätä eliksiiriä maksaa paikallisessa ruokakaupassa 3-5 euroa ja maku on erinomainen. Alko ei myy Teroldegoa kuin tilausluettelossaan, silloin tällöin. Trenton tori, jonka laidalla ovat tuomiokirkko ja sen ”linnamainen” kellotorni on tullut valituksi enemmän kuin kerran Italian kauneimmaksi. Kaupungin halki tai ohi virtaa Alpeilta alkunsa saava Adige joki. Aikoinaan, 1800-luvulla joki teki Trenton kohdalla mutkan kaupungin halki – tältä ajalta olevat rakennukset paljastavat asian – kaduilla on paikoittain mm. veneen sidontapaikoiksi tarkoitettuja metallirenkaita.
Trentosta löytyy vielä yksi keräilykauppa, rahoja ja postimerkkejä myyvä pieni myymälä sijaitsee aivan keskustassa. Kauppaa pyörittää pariskunta, jotka lienevät perineet sen edelliseltä sukupolvelta. Olen käynyt kaupassa aiemminkin. Tällä kertaa, kuten ei edelliselläkään kerralla kaupassa ollut minulle juuri mitään… pieni keskustelu paljasti saman mitä olen kuullut muualla: Filatelian keräily keskittyy kerhoihin ja tapahtumiin, liikkeillä ei ole mahdollisuuksia elää filateliasta. Tämäkin liike keskittyy rahoihin, vaikka filateliaa (italialaista) onkin yhä tarjolla. Lisäksi paikallisia postikortteja oli pari laatikollista. Postihistoriaa ei ollut lainkaan… muuta kuin italialaista siis. Trentossa järjestetään lauantaisin markkinat, joiden yhteydessä olen aiemmin törmannyt yhteen kauppiaaseen, jolla oli filateliaa myytävänä – lisäksi kaupungissa on jonkinlainen postimerkkikerho. Ei kuitenkaan mikään keräilijän mekka, jos näin asian voisi ilmaista.
Tanskalaisessa huutokaupassa oli tarjolla useita suomalaisen filatelian kohteita ja olipa mukana myös postihistoriaeriä. Katselin eriä läpi ja silmääni osui postikortti, joka (kuten yleensä…) näytti hyvin tavalliselta, mutta tarkemman perehtymisen jälkeen totesin, että kohde kiinnostaa minua. Syykin oli aikamoisen selvä, nimittäin kortti oli lähetetty 12.5.1945 aikana, jolloin postiyhteys Tanskaan oli 11 päivän ajan auki 18.5. saakka, jonka jälkeen se oli keskeytynyt postikorttipostin osalta virallisesti aina 9.7.1945 asti. Tämä on siis virallisesti. Korttiin on kirjoitettu päivämäärä 30.6., joka saattaa viitata siihen, että se olisi saapunut vastaanottajalle, taidemaalari Viggo Hansenille vasta tuolloin, mikä tarkoittaisi, että vaikka virallisesti yhteys on ollut auki, ei posti ole ainakaan perille asti Tanskassa mennyt vaikka lienee Suomesta eteenpäin lähtenyt aina 18.5. asti. Tanskassa sensuuri on leimannut kortin pyöreällä postikorteille tarkoitetulla sensuurileimalla. Samassa erässä oli tarjolla myös pieni painotuotekortti. Erä irtosi kohtalaisen edullisesti, vaikka siihen päälle tuli huutoraha ja kuljetuskustannus, joka ei ollut suhteellisesti pieni.
Forssan kerho se jaksaa järjestää mukavaa filatelisteille – näin tänäkin kesänä. Perinteinen jo ainakin 25 vuotta jatkunut Tammelan opistolla järjestettävä filatelistien kesäpäivä-traditio jatkui tänäkin vuonna. Tarjolla oli lämmin sauna ja uintimahdollisuus, filateliaa, esitelmä, huutokauppa ja makkaraa sekä voileipiä. Aikamoinen kattaus osallistujan kannalta katsottuna. Hinta / laatu suhdekin on äärettömän hyvä, sillä osallistumismaksu on nolla euroa ja kuten joukossamme piileskelevät matemaatikot tietävät, mikä tahansa jaettuna nollalla on… äärettömän hyvä.
Vesa Järvistöllä oli pitkässä jonossa pöytiä täynnä tavaraa kiinnostuneille ja sisällä Tammelan opiston huvilalla oli kaksi muutakin myyjää. Kaikilta saattoi löytöjä tehdä, sopuisiin hintoihin. Vesan kansiosta tehty löytö tyhjensi kukkaroni, mutta en ole pahoillani sillä sain hyvän kohteen kokoelmaani. Kyseessä on kotimainen lähetys, postiennakkona lähetetty paketti, jonka sisältönä on ollut keittolevyjä. Se mikä kohteesta tekee erinomaisen on se, että siitä on maksettu saantitodistus. Paketeissa vaikempia lisämaksuja ovat kotiinkannot ja kotiinkannot lisäpalveluilla, kuten pikamaksulla tai kirjauksella, saantitodistus on äärettömän harvinaista herkkua. Nyt tällainen mahdollisuus tuli vastaan ja päätin tarttua siihen.
Taksakin näyttäisi olevan oikein. Lähetysaika on 24.1.1946 Lohjalta. Paketin paino on ollut 8 kiloa ja postiennakkomaksu 1900mk. Kirjauskin on pitänyt maksaa… ja tietysti saantitodistus. Näistä syntyy seuraavasti kokonaisuus: paketti (7-8kg) kotimaassa (16.1.1946–31.12.1946) 40,00mk + kirjaaminen (16.1.1946-31.12.1946) 8,00mk + postiennakko 5000mk saakka (16.1.1946–31.12.1947) 6,00mk + saantitodistus (16.1.1946–31.12.1947) 8,00mk = 62,00mk. Vesa tietysti tiesi asian ja hinta ei ollut ilmainen, mutta hinnasta päästiin sopuun ja asia oli sitä myöten selvä. Kun tätä pohdin jälkikäteen, niin olipas harvinaisen mukava sattuma, nimittäin en aivan joka päivä löydä uusia kokoelmaan sopivia kohteita.
Illan esitelmän piti Juha Valtonen ja aiheena oli SS-posti, eli suomalaisten Waffen SS joukkoihin lähteneiden lähettämä ja vastaanottama posti sillä tulokulmalla, että Valtonen esittelee kokoelmassaan tämän postin mahdollistanutta postijärjestelmää kokonaisuudessaan ja organisaationa. Kokoelmassa läpikäydään järjestelmän osia kohteilla havainnollistaen ja kaikenlaista mielenkiintoista Valtonen kertoikin – erityisesti tämän ”operaation” historia avautuu uudella tavalla, kun kohteilla esitetään erilaiset komennukset ja myös se, miten tehdyt lupaukset eivät pitäneet ja yhtenäisenä taistelujoukkona lähtenyt ja sellaisena rintamalle lähtemään ajateltu suomalaisporukka ripoteltiin saksalaisiin Waffen SS yksiköihin pitkin itärintamaa. Valtonen kertoi lukeneensa myös jäljellä olevia sisältöjä so. kirjeitä ja todenneensa, että porukassa oli mukana tavallisia miehiä ja varsinaisia kansallissosialistiselle aatteelle paloa tunteneita vain harvoja – toki niitäkin. Valtonen kertoi myös järjestelmän kautta kulkeneesta mm. suomalaisten sairaanhoitajien sekä yhteystoimiston postista. Minulle jäi sellainen olo, että olisin jaksanut kuunnella pidempäänkin esitelmää…. mutta huutokauppa painoi päälle.
Kohteita huutokaupassa oli ennätysmäisen paljon, arvaan, että kolmatta sataa. Kuvassakin näkyy, että pirtin pöydät olivat huutokauppakohteita täynnä. Lähes kaikki meklattiin maailmalle kohtalaisen sopiviin hintoihin. Kukaan tuskin jäi ostoksistaan ”tappiolle”. Olin matkassa erään Salon kerhon jäsenen kanssa ja illan päätteeksi kannoimme kaksi pahvilaatikollista huudettuja kohteita auton perään. Kesäksi löytyi siis hiukan tutkittavaa – toivottavasti on niin hyvät kelit, että jää syksylle!
Syksyllä pidetään Kuopio 250 näyttely lokakuussa – ilmoittautuminen onkin jo avautunut. Kehyksiä on tarjolla sen verran vähän, että kannattaa ilmoittautua mahdollisimman nopeasti. Toinen syksyn kohokohta lienee Malmössä pidettävä Nordia näyttely – jo syyskuussa. Nyt lentolippuja saa vielä n. satasen per suunta hintaan. Malmön keskustassa oli hotellejakin vielä alle satasen yö saatavilla. Vinkkinä totean, että lento Kööpenhaminaan on parempi kuin Malmön Sturrupin kentälle, sillä Köpiksestä suoraan kentältä pääsee junalla hyvin helposti ja nopeasti näyttelypaikalle – yllättävää kyllä paljon yksinkertaisemmin kuin Malmön omalta kentältä.
Eli syksyllä tekemistä riittää! Pidetään kesällä lippu korkealla!