SF

SF, HTO ja Forssan kerho Tammelassa

6 kesäkuun, 2026 By Mikael Collan

Suomen Filatelistiseuran huutokauppa numero 69 piti sisällään kaikenlaista tarjontaa, tällä kertaa tarkoituksena oli Nordia näyttelyn ”tiimoilta” pitää rimaa hieman korkeammalla ja tarjota ns. parempia kohteita. Tässä onnistuttiinkin ja yleisesti ottaen mukana oli hyviä kohteita. Myös M30 puolella oli myytävää, joskin vain vähän. Filateliapuolella oli mahdollista huutaa loistoleimatuista merkeistä, joista 10p loisto vuodelta 1933 myytiin 18 eurolla ja 10mk Saimaa I merkki, myöskin loistona, nousi aina 58 euroon saakka. Keltaisen 5mk merkin hammastamaton pari myytiin 24 eurolla ja 35mk Olavinlinna hyvällä laskoksella 36 eurolla. Lähetyksiä myytävänä oli vain kaksi! Toinen oli 1,25mk/50p keltainen päällepainamamerkki, päällepainaman siirtymällä, joka vaihtoi omistajaa viidentoista euron pohjillaan ja toinen oli marsalkka Mannerheimille lähetetty lentokirje Intiaan. Tämän lentokirjeen pohjaksi oli laitettu 250 euroa, mikä ei ole vähän. Oli taas laitettu ”Marski-lisää”… myyjän peli onnistui, sillä kohde meni pohjillaan kaupaksi.

Marskilisää: 250 euron lähtö ei ole vähän. Kohde on lentänyt vuonna 1937 Intiaan ja tullut siellä eteenpäin lähetetyksi. Suomesta on lennetty Ruotsiin, josta menty junakyydillä Berliiniin saakka. Italiasta lennetty aina Intiaan saakka. Taksa on oikein: Kirje (21-40g) 5,50mk + lentolisä 6,00mk per 5g seitsemään kertaan 42,00mk = 47,50mk.

Kohde on siis toisen painoluokan lentokirje seitsemällä viiden gramman lentolisällä. Leimat ovat hyviä ja se mikä oli erittäin ilahduttavaa oli, että kohde oli kuvattu sekä kokonaisena, että kumpikin puoli vielä erikseen. Ostaja ei joutunut hankkimaan sikaa säkissä.

HTO huutokauppojen viimeisin kierros, numero 75, päättyi jokin aika sitten. Malli 1930 osastoissa oli kohtalaisen runsaasti myytävää tarjolla. Filateliapuolella kohteita oli viitisentoista ja postihistoriapuolella nelisenkymmentä kohdetta. Filateliapuolella ei ollut ihmeitä tarjolla – aika tavallista tavaraa, mutta muutamia kokoelmia ja monen merkin kohteita. Nämä menivät hyvin kaupaksi ja filapuolenkin myyntiprosentti oli korkea. Postihistoriapuolella oli muutamia kiinnostavia kohteita.

Kotimaassa kulkeneista kohdista nostan kaksi – Nurmeksesta 1939 lähetetyn kirjeen, joka oli maksettu puolitetulla 50p merkillä yhteensä 2,75mk taksalla ja kirjatun lentokirjeen kotimaassa. Merkkien puolittaminen ei ollut posti ja telehallituksen sanktioima toimenpide ja kaikki puolitetuilla merkeillä lähetetyt lähetykset ovat sellaisia, jotka olisi pitänyt laittaa lunastukseen. Näin ei kuitenkaan ole aina toimittu, varsinkaan silloin kun puolituksia ovat tehneet postinhoitajat (jos joku postinhoitaja näin on tehnyt) – omia tekosiaan kukaan on tuskin lunastukseen laittanut. Tämä on ensimmäinen Nurmes leimattu puolitus, jonka muistan nähneeni.

*Kirje Nurmeksesta Lahteen talvisodan kynnyksellä. Sensuroitu. Puolitettu merkki.*

Olisiko käynyt niin, että Nurmeksessa jollakulla lähettäjällä tai postitoimistossa on puuttunut 2mk merkki ja taksa on pitänyt rakentaa muilla merkeillä, mutta tasarahaa ei ole löytynyt. On otettu sakset käteen. Kohteen hinta nousi kympin pohjasta vähän yli viidentoista euron.

Toinen kotimaan kirjekohde oli Maarianhaminasta elokuussa 1946 Helsinkiin lähetetty lentokirje. Lähettäjä on varatuomari B.J. Palme. Palme oli tunnettu mies Ahvenanmaalla. Palme toimi Ahvenanmaalaisen 1938 perustetun vakuutusyhtiö Alandian (perustettaessa RÖF) toimitusjohtajana vuodesta 1939. Joku saattaa ajatella, että Ahvenanmaalla vakuutusyhtiöllä ei ollut suurtakaan markkinaa, mutta olisi ainakin osittain väärässä, sillä suuri osa suomalaisesta meriliikenteestä on kautta aikain ollut Ahvenanmaalaisten käsissä ja yhtiö perustettiin juuri ahvenanmaalaisia laivanvarustajia varten. Perustamassa yhtiötä oli myös Gustaf Eriksson, tunnettu purjelaivaston omistaja. Juuri Eriksonin omistama parkki Olivebank oli perustetun yhtiön ensimmäinen täysin tuhoutunut vakuutuskohde jo perustamisvuonna 1938.

Palme siis aloitti vuonna 1939, joka alkoi yhtiön kannalta hyvissä merkeissä, mutta sodan uhka ja talvisota muuttivat kaiken. 6.12.1939 pidetyssä kansalaiskokouksessa juuri tämä samainen Palme ehdotti Ahvenanmaalaisen kodinturvajoukon perustamista. Mies toimi Alandian johdossa 34 vuotta, aina vuoteen 1972, jolloin hän jäi eläkkeelle. Hän kirjoitti myös kotiseutunsa historiaa käsittelevän kirjan.

*Parempi kirjattu lentokirje kotimaassa. Taksa: Kirje (-20g) 8mk + kirjaaminen kotimaassa 8mk + kirjeen lentolisä kotimaassa per 20g 2mk = 18mk.*

Lähetyksenä ajateltuna kotimaan kirjattu lentokirje on hyvä kohde. Kotimaan lentoposti alkoi toimia uudelleen elokuussa 1945 ja kirjattu lentoposti on tuolta ajalta vaikeahkoa löytää, jos kohta mikään kotimaan lentoposti samalta ajalta ei ole erityisen helppoa. Lentolinja on kulkenut reittiä Maarianhamina-Turku-Helsinki tiistaisin, torstaisin ja lauantaisin. Kohteella oli arkistointireijät vasemmalla, jotka eivät ole erityisen häiritseviä. Tällä kertaa kannatusta kohteelle tuli pohjahinnan verran, eli viisitoista euroa.

Ulkomaille menneitäkin kohteita oli myytävänä. Niistä mielestäni hyvän näköien oli vuonna 1949 joulukuussa Saksan lähetetty kirjattu lentokirje. Pohjahinta oli 15 euroa ja kohde myytiin alle 17 eurolla. Taksa on kirjeen osalta 20mk + pikalisä ulkomaille 25mk ja lentolisä 3mk per viisi grammaa. Kirje on painanut ilmeisesti 10g ja lentolisiä on tullut kaksi. Kuorella pitäisi olla 51 markkaa tai 54 markkaa, mutta sillä on 52 markkaa, eli kyseessä on väärätaksainen kohde… Ilmeisesti Saksassa on leimattu leima ”10” joka saattaa tarkoittaa lunastusta, mutta mitään merkintää lunastuksesta kohteella ei ole. Taas olisi pitänyt olla tarkkana taksakirjan kanssa.

Lentokirje Yhdysvaltohin maaliskuulta 1941 meni kaupaksi viidellätoista eurolla. Kirje oli lähetetty 3.3. mikä tarkoittaa, että se on kulkenut ns. eteläistä reittiä Atlantin yli – Lissabonista on lennetty Bolamaan ja sieltä Trinidadiin, josta Bermudan kautta New Yorkiin. Firmakuori Filippiineille vuodelta 1952 myytiin 30 eurolla ja lentokirje sekapostite M54 mallin merkin kanssa Egyptiin kahdella kympillä. Postihistorian osastolla ei kauppa käynyt erityisen hyvin, melkein puolet kohteista jäi myymättä.

Forssan kerhon kesätapahtuma järjestettiin 4.6. Tammelassa. Ilma oli mitä parhain kesäkeli, mutta päivä oli tuulinen. Se ei kuitenkaan haitannut saunontaa tai uintia, jotka kumpikin onnistuivat loistavasti – vesikin oli lämmintä. Paikalla Tammelan Opiston mökillä oli taas useita kymmeniä filatelisteja Etelä-Suomesta. Illan esitelmästä vastasi Esa Kärkäs, joka kertoi isoharkkoisten, eli mallien 1860 ja 1866 hammastuksista, papereista ja väreistä.

Kauppiaita paikalla oli kaksi, joten mahdollisuuksia löytää jotakin oli. Lisäksi yhdellä sun toisella oli jotain myytävää mukana. Huutokauppaan oli tullut suuri määrä kohteita, arvaan niitä olleen noin 150! Huutokauppa kestikin pitkälti toista tuntia. Joitakin M30 kohteitakin oli tarjolla, mm. 300mk lentokone-merkin numerokuusiloita kahdesta painoerästä. Nämä myytiin pohjahintaansa 20 euroa, mikä tietysti luettelohintaa ajatellen on edullinen hinta, mutta se oli markkinahinta tuossa huutokaupassa.

Itse ehdin jo arvella, että kävisikö niin, että mitään M30 kohdetta ei löytyisi minulle, mutta sitten vastaan suorastaan käveli tai oikeammin, eteeni asetettiin myyntikansio, joka kiersi opiston mökin tuvassa… sieltä löysin itselleni Turusta 1946 Ruotsiin lähetetyn paketin kortin, joka oli merkitty ”Lösen 30 öre” eli lunastus 30 äyriä, mikä viittaa tullauksen hintaan Ruotsissa. Ruotsalaisia merkkejä ei kohteella kuitenkaan ole. Itse asiassa on vaikea löytää 1940-luvulta Ruotsiin mennyttä pakettia, jossa tullaus ruotsalaisilla merkeillä on kohteelle maksettu, vaikka jopa lunastuslapussa lukee, että näin pitäisi tehdä. Tulin oikein iloiseksi kun löysin kohteen.

Oli taas mukava jutella keräilijöiden kanssa ja vaihtaa ajatuksia maailman menosta. Muutamia kohteitakin sain eteenpäin. Tammelan sauna on ihan oma asiansa, ja muutamat ensikertalaiset olivat ihmeissään, että miten se niin hyvä olikin…

Hurja huhtikuu!

21 huhtikuun, 2026 By Mikael Collan

Huhtikuu on ollut erittäin kiireinen filateliakuukausi, nimittäin kokonaiset neljä isompaa huutokauppaa päättyi huhtikuun aikana ja lisäksi oli muutakin aktiviteettia. Aloitetaan tästä muusta, eli Turun Postimerkkikerhon järjestämästä hyvin perinteikkäästä Turun Kevät postimerkki ja postikorttitapahtumasta.

*Keli Turun Kevään aikana oli keväinen, kuten toivoa saattoi.*

Muutamana viime vuonna Turun Kevät on järjestetty Turun Tuomiokirkkoseurakunnan tiloissa aivan Kirkkosillan kupeessa Aurajoen rannalla, mutta tällä kertaa järjestämispaikkana toimi aiemminkin käytetty Puolalan koulu. Koulun toisessa kerroksessa, ruokalan alueella ja ruokailusalissa oli laitettu filateliaa ja postihistoriaa näytille sekä kauppiaat levittäneet runsaat myyntipöytänsä keräilijöille tutustuttaviksi. Saavuin paikalle aikaisemmi kuin mitä järjestäjät olivat aukioloajoiksi asettaneet, nimittäin minulla oli iltapäivällä vielä toinen meno ja oli tarvetta päästä lähtemään Turusta tavallista aikaisemmin.

Tullessani paikalle 11.4. hieman klo. 09 jälkeen huomasin, että paikalla oli jo kohtalainen joukko keräilijöitä ja tietysti järjestävä kerhon porukkaa ja kauppiaita täyttä häkää harrastamassa. Myyntipöytiä oli useita ja paikalla oli suomalaisten myyjien lisäksi kaksi ruotsalaistakin kauppiasta. Heillä on usein kiinnostavaa ”Suomi-tavaraa”, joka ei ole välttämättä sellaista, jota olisin aiemmin nähnyt. Lisäksi herrat ovat mukavia veikkoja, eivätkä äärettömän ahneita, sillä hinnat oli asetettu sellaisiksi, että ostoja saattoi tehdä. Kotimaisista myyjistä paikalla olivat ainakin Harri Kuusisto ja Vesa Järvistö oli edustettuna – paikallisia kauppiaita muutamia ja tietysti myös Juhani Pietilä kiinnostavien kansioiden kera.

Tällä kertaa ehdin katsella läpi vain muutamia tiskejä oikein ”tarkkaan” sillä aikatauluni oli tiukka – se ei kuitenkaan estänyt tekemästä ostoksia, vaan käpälään jäi useita kohteita. Vaikka kaikki mukaan tullut ei ollutkaan Mallin 1930 kohteita ja vaikka yksi kohde löysi uuden paremman kodin vain viisi minuuttia oston jälkeen, oli silti lohileivän ja kahvin jälkeen yhä kotiinkin vietävää.

Toisen Ruotsalaisen kauppiaan laatikosta ostin kohtalaisen sopivasti vuonna 1933 kesäkuussa Helsingistä Dalaröhön lähetetyn kirjatun lentokirjeen. Muistamme, että 1930-luvulla lennot toimivat yhä lentosatamasta ja koneet eivät siksi läpi talven lentäneet. Kesäkuussa liikennöitiin päivittäin. Kirjatut lentokirjeet ovat pikkuisen parempia kuin ”vain” tavalliset lentäneet, mutta eivät harvinaisuuksia. Tämän kohteen hinta oli viitisen euroa – se kertoo kaiken mitä sen vaikeudesta tulee tietää. Lähettämisen aikaan voimassa ollut taksa oli kirjeeltä 2,00mk, lentolisä kirjeelle (per 20g) 1,00mk ja kirjaaminen Pohjoismaihin 2,00mk – yhteensä siis vitosen. Toinen kohde, jonka ostin, ja jonka hinta oli asetettu ”taivaisiin”, mutta joka loppujen lopuksi yhteiskauppana muutaman muun kohteen kanssa asettui siedettävälle tasolle oli vuoden 1939 Vapun aattona Tukholman Bromman kentällä Aeron Junkers koneesta otettu valokuva. Kuvassa koneella on kumirenkaat, jotka käytiin Aeron koneisiin Saksassa vaihdattamassa vuonna 1937, kun maalentokentät alkoivat palvelemaan lentotoimintaa ympärivuotisesti. Muutakin mukavaa löytyi, mutta ei varsinaisesti mitään M30 ihmeellistä.

Ensimmäisenä neljästä huutokaupasta päättyi Forssan kerhon pitämä Huutokortti-huutokauppa. Myytävänä ei ollut erikoisempia juttuja M30 puolelle. Itse en huutanut ainuttakaan suomalaista kohdetta, mutta yhtä Saksan 1900-luvun alun kohdetta kiekaisin voiton arvoisesti. Kyseessä oli kolmen paketin ulkomaan pakettikortti. Eli yhdelle pakettikortille oli ”laitettu” kolme kollia. Paketti oli lähetetty Hampurista Suomeen 1908. Saman tyyppisiä on ollut aiemminkin myynnissä, eikä kyseessä taida olla mikään ”ihmeiden ihme”, mutta uskallan väittää, että ihan joka päivä ei kolmen paketin pakettikortti tule vastaan. M30 kohteilla useamman paketin pakettikortteja tunnetaan aniharvoja. Olen itse nähnyt 2-3 kpl kotimaassa lähetettyinä. Ne eivät ole saaneet ansaitsemaansa huomiota osakseen, sillä kyseessä on vaikeasti löydettävä asia. Huutokortin kohde siunaantui minulle pohjahinnalla – sama pätee siis saksalaiseen useamman paketin korttiin.

Toisena neljästä päättyi Suomen Filatelistiseuran, eli SF:n huutokauppa numero 128. Huutokaupassa oli tarjolla M30 filateliaa ja postihistoriaa yhteensä noin viisikymmentä kohdetta. Paljon loistoleimaisia merkkejä ja joitakin erikoisuuksia. Loistoista todettakoon, että 8mk vihreän IISALMI loisto myytiin 36 eurolla, 10mk ruskean Severo-loisto 35 eurolla ja 6mk vihreä Pietarsaari-loisto 33 eurolla. Kauppa kävi kohtalaisen hyvin ja suurin osa kohteista myytiin. Osa eurollakin, mutta myytiin mikä myytiin! Myytävänä oli yksi ”Killinenkin”, eli apteekkari Killisen suojaleimaama M30 merkki.

Tällä kertaa kaikkein ”kovin kohde” jonkinlaisen kokoisella marginaalilla seuraavaan oli vuonna 1941 Lempäälästä Cambridgeen Englantiin lähetetty lentokirje. Kohde on siis kulkenut Suomesta lentona Tukholmaan (jossa se oli leimattu 2.4.1941). Tukholmasta se on kulkenut Rigan kautta lentona Moskovaan, jossa kohde on laitettu Siperian kautta junalla Vladivostokiin. Vladivostokista on lähdetty laivalla Japaniin, josta jatkettu laivalla Tyynen Valtameren yli San Pedroon Kaliforniaan. USAn läpi on kuljettu junakyydillä todennäköisesti New Yorkiin, josta laivalla yli Englantiin. Kohde on siis ”Via Siperia” ja erittäin kiinnostava ja vaikea lentokohde. Vastaavia tunnetaan vain muutamia.

Kohde taksoitettiin Euroopan lentojen mukaan, eli lento maksettiin vain Moskovaan saakka. Kirjeen taksa oli 3½ mk ja lentolisä 2 mk. Reittiä käytetiin, koska Saksa ei sallinnut postia vihollismaihinsa oman valtapiirinsä kautta. Kohteelta löytyy sekä Suomen, että Englannin sensuurin liuska. Lähtöhinnaksi oli asetettu kaksitoista euroa, mikä oli tietysti hyvin matala. Asia ei ollut kuitenkaan kaikille tuntematon ja kohde nousi aina 62 euroon saakka. Ostaja sai edullisesti erinomaisen kohteen. Näitä on joskus myyty huomattavasti kalliimmallakin.

Ruotsiin 1947 lähetetty pakettikortti, jolle oli mitätöity kolmenkymmenen äyrin edestä ruotsalaisia merkkejä myytiin viiden euron hinnalla. Tämä oli mielestäni hyvin halpa, koska ei ole tavallista löytää pakettikorttia, jossa tullaus Ruotsissa on maksettu merkeillä.

Kolmantena päättyi Merkki-Albertin huutokauppa. Lieneekö ilmassa ollut jo jonkinlaista turnausväsymystä, vai mistä johtunee hienoinen havaittavissa ollut alakulo. Tavaraa oli myytävänä jälleen hurjia määriä, mutta se ei tehnyt erityisen hyvin kauppaansa. M30 osastolla oli viitisen kymmentä kohdetta myytävänä, mutta ei varsinaisesti mitään ihmeellistä ja lähtöhinnat oli asetettu korkeammalle kuin mm. SF:n huutokaupassa.

Ehkä kiinnostavin M30 kohde ei ollut myytävänä M30 osastolla, vaan kenttäpostin joukossa. Kyseessä oli kenttäpostissa lähetetty paketin osoitekortti saksalaiseen kenttäpostiosoitteeseen (Suomessa). Kortti oli maksettu 7mk Postitalo-merkillä. Kohde kiinnosti selvästi keräilijöitä ja nousi 25 euron lähdöstään aina 175 euroon saakka.

Muitakin kiinnostavia kohteita oli myynnissä. Kanadaan 1940 joulukuussa lähetetty ”maaposti” kirje myytiin 22 eurolla. Tämäkin kohde oli kulkenut Siperian kautta. Kohde oli edelleen lähetetty Kanadasta Yhdysvaltoihin, mikä tarkoitti, että jos lähettäjä olisi tiennyt asian, olisi kirje voitu lähettää ”suoraan” Yhdysvaltoihin ja matka-aika olisi pudonnut puoleen. Kaikki Siperian kautta kulkeneet kohteet eivät siis saavuta huippuhintoja.

Kotkan kuvioleima 26b kokokohteella jäi myymättä 50 euron lähtöhinnalla. Kyseessä on Suursaaren valtaukseen liittyvän operaation valmisteluihin liittyvä salailu ja kohde on sinänsä hyvin kiinnostava. Näyttää siltä, että näitä kuviolemakohteita on tullut myyntiin vuosien saatossa jo niin monta, että kaikki halukkaat ovat omansa saaneet. Viisikymmentä euroa osoittautui siis liian kovaksi hinnaksi.

Viimeisenä neljästä päättyi HTO-huutokauppojen järjestämä Arto Helsing erikoishuutokauppa. Vaasalainen jo edesmennyt Arto Helsing oli keräilijä isolla K:lla ja hänen kokoelmansa myynnistä on kysymys. Myytävänä oli klassisen suomen kohteista lähtien kaikenlaista, yleisesti ottaen parempaa filateliaa ja postihistoriaa, suuria määriä. Tarjolla oli lisäksi paljon laadukkaita raha ja kunniamerkkikohteita. Lähtöhinnat oli asetettu verrattaen korkealle, mutta ei taivaisiin – koska suuri osa kohteista oli parempaa tavaraa on normaalia, että hinnat asetetaan ”kohdilleen” eikä haluta lähteä matalimmalta mahdolliselta tasolta liikenteeseen.

M30 osalta huutokaupassa ei ollut ikävä kyllä mitään ihmeellisyyksiä tarjolla, vaikka muutamia erikoisuuksia olikin. Näistä mainittakoon korkean hinnan saavuttanut 10mk Saimaa merkin ehdote, joka nousi 50 euron lähtöhinnastaan aina 685 euroon saakka. Tämä oli jonkinlainen ”nostattelu” minun mielestäni, sillä vaikka kohde hyvä onkin… on 685 euroa paljon rahaa. Tässä tietysti puhuu vähemmän äveriäs keräilijä, jota suuren maailman isot ihmeet jopa hieman jännittävät.

Filateliapuolella myytiin myös levyvirhekokoelma, joka oli erittäin siististi monteerattu. Toiseksi korkeinta filatelian hintaa kantoi 10p automaattirullan palanen ilman numerointia, joka saavutti 171 euron hinnan. Tälle kohteelle oli Kaupin atesti, joka varmisti kyseessä olevan ”aitoa asiaa”. M30 lähetysten osastossa oli vain kaksi kohdetta, joista toinen oli neljä kaukomaan kohdetta sisältävä kahden näyttelylehden kokonaisuus – Afrikkaa ja Etelä-Amerikkaa oli tarjolla. Nämä myytiin 50 euron pohjallaan.

Huomattavan monta Zeppelin kohdetta oli myytävänä. Ehkä siksi osa kohteista jäi pohjahintoihinsa. Mm. Kanadaan lähetetty Zeppelin kortti meni 150 euron pohjillaan. Euroopan ulkopuolelle kulkeneet Zeppelinit ovat parempia ja mielestäni hinta oli kovin maltillinen. Erissä saattoi olla mitä tahansa – ikävä kyllä en pystynyt lähtemään niitä tarkistamaan. Jatkosotaa ”kuvaava” usean kansion kokoinen kokoelma saatoi sisältää hyviä M30 kohteitakin… myös muutama muu juttu jäi hiukan mietityttämään. M17 ehiökorttien osalta täytyy sanoa, että Tuorin kokoelman kohteet, joita siis myynnissä oli… menivät osittain erittäinkin edullisesti eteenpäin.

Huh huh… olipa kova huhtikuu filatelian ja postihistorian harrastajalle. Seuraava pinnistys ja ponnistus lienee Nordia näyttely Espoossa, jota varten jo tuomarit ja ekspertit tekevät työtään. Näyttelytoimikunta on tehnyt hommia jo pidemmän aikaa!!

Kerhovierailu VNF ja SF 127.

8 helmikuun, 2026 By Mikael Collan

Vierailin Västra-Nylands Filatelister rf:n eli Länsi-Uudenmaan Filatelistien kokouksessa Tammisaaressa männäviikolla. Paikalla oli viitisentoista aktiivista filatelistia Hangon ja Raaseporin alueilta, joku ehkä hiukan kauempaakin. Salosta Tammisaareen talvikelillä ja reippaalla n. 20 asteen pakkasella ajeli alle tunnin ja kokoontumispaikkakaan ei ollut erityisen vaikea löytää. Esitelmän jälkeen pidettiin huutokauppa, jossa oli myös huutokaupan tunnelmaa. Pöytä oli täynnä kohteita, jotka meklari nakutteli maailmalle ja suurin osa kohteista nousi jonkin verran – kiinnostavimmat saivat useita huutoja ja lähtöhinnat jopa viisinkertaistuivat.

*VNF:n kerho kokoontuu salissa, jonka seinillä komeilevat Tammisaaren kaupungin hallituksen ja valtuuston puheenjohtajien potretit aina 1800-luvulta saakka. Huutokauppakohteita tutkitaan.*

Suurin osa kerhon jäsenistä puhuu ruotsia äidinkielenään, mutta kaikki taitavat myös suomea. Kokoontumiset ovat kerran kuussa ja mieleeni tulee, että koska Tammisaari on kaunis kesäkaupunki, voisin harkita kesäisempänä ajankohtana uutta visiittiä kerhoonkin! Samalla voisin tutustua vähän kaupunkiinkin. Kerhon puheenjohtajana toimii Kim Adolfsson, joka vaikuttaa myös Liiton hallituksessa.

Suomen Filatelistiseura järjestää huutokauppoja nopeaan tahtiin. Kun edellinen 126. oli saatu taputeltua alkoi välittömästi uusi järjestysnumeroltaan seuraava 127. huutokauppa. Filateliapuolella ei ollut ihmeitä myytävänä, mutta sitäkin enemmän ”pikkukivaa” mm. loistoleimaisia merkkejä ja siirtymiä. Kallemmaksi loistoleimaiseksi tällä kertaa huudettiin 12mk/10mk Pyynikki-loistoleimattu merkki, jonka hinta oli 80 euroa. 12mk sinisen leijonamerkin osatarttuma myytiin 111 eurolla. Hinta oli aika kova. Kohteesta tekee hyvän se, että se on käytetty, eli leimattu merkki, joka on lietettu. Näin ollen se ei ole tekele.

Kallein M30 kohde oli tällä kertaa myöskin filateliaa, nimittäin 10mk sinisen merkin loistoleimaus myytiin 451 eurolla mikä oli mielestäni aivan hurja hinta. Toki 10mk voi olla vaikea loistona, mutta epätäydellinen Mikkeli-loisto, jossa ei voi olla varma päivämäärästäkään… köyhä ei aina ymmärrä mitä maailmassa tapahtuu. Se on varma, että on olemassa pankkitilejä, joissa on painetta runsaasti enemmän kuin allekirjoittaneella.

Muuten filateliapuolella mentiin rauhallisemmissa merkeissä… mutta tavara teki kauppansa – kaikki M30 kohdeluokan n. 40 kohdetta myytiin!

Postihistoriakohteista mainittakoon kirje, jolla oli Helsinkiin liittyvä rivileima – ilmeisesti lennätinkonttorin. Kuori vaihtoi omistajaa yhdeksällä eurolla. Kiinaan 2½mk sinisellä merkillä taksan mukaisesti lähetetty kirje myytiin kahdellatoista eurolla ja pika lentokirje Tsekkoslovakiaan kolmellatoista eurolla. Hinnat eivät positihistoriapuolella päätä huimanneet… eikä kohteita montaa ollut myynnissäkään. Postilähetysten osastossa myytiin 2mk karmiinilla maksettu kirje, joka oli sotasensuurin tarkastama ja sensuurin ketjuleimalla leimattu. Myyntihinnaksi tuli 63 euroa, mutta hinnannousun syy jäi minulle arvoitukseksi. Lentopostin osastossa myytiin Saksan erikoistaksainen kahdella 2mk keltaisella merkillä maksettu lentopostikortti 21:llä eurolla ja pikalentokuori Vaasasta Berliiiniin 1939 kuudellatoista eurolla. Kaiken kaikkiaan M30 osalta tämä oli ”välimallin” huutokauppa, jossa ei ollut ihmeitä – mutta myyntiprosentti oli erittäin kova, se on hienoa.

Muuallakin kuin huutokaupoissa on kohteita tarjolla. Tällä kertaa kiinnitän huomiota eBayssa myynnissä olleeseen kohteeseen, josta ei vaikeutta puutu. Kyseessä on vuonna 27.4.1936 Helsingistä Buenos Airesiin Argentinaan lähetetty lentotavaranäytepussukka.

Kohteella on taustapuolella myös Pariisin ”Paris R.P. – Avion” leima joka kertoo sen, että se on lentänyt Air Francen kyydissä Etelä-Amerikkaan. Muita leimoja kohteelta myös löytyy… etupuolella on Buenos Airesin saapumisleima. Leimojensa osalta kohde on siis ”täydellinen”, mikä on aina mukava juttu, kun puhutaan postihistoriasta. Ei jää epäselväksi mitä kautta on kuljettu ja onko kohde mennyt perille asti.

Tavaranäytteet ulkomaille ovat kohtalaisen vaikeita kohteita, eikä niitä tule vastaan joka viikko. Lentona kaikki AO lähetykset (painotuotteet, tavaranäytteet, asiakirjat) ovat huomattavasti vaikeampia kuin kirjeposti (LC lähetykset). Kun puhutaan vielä siitä, että määränpää on merten takana Etelä-Amerikassa, ollaan vaikeuden osalta siellä minne jokainen näyttelykokoelman rakentaja haluaa päästä. Kohteessa on taksakin oikein. Etupuolella on merkintä 28g ja tavaranäytteen taksa oli 1936 lähettämisen aikaan sataan grammaan saakka yksi markka. Kaikki loppu, eli kuusi kertaa viiden gramman osalta maksettava kahdeksan markan lentolisä on yhteensä 48 markkaa. Kohteelta löytyy 25mk + 2*10mk + 2*2mk merkit, eli juuri oikea 49 markkaa yhteensä.

Tavaranäyte on lentänyt Helsingistä Tukholmaan, josta junalla se on kulkenut Malmöseen. Malmöstä matka on jatkanut lentona reittiä Kööpenhamina – Hampuri – Bryssel – Pariisi. Pariisista on lennetty Air Francella Dakariin Senegaliin, josta laivalla Nataliin ja lentäen Buenos Airesiin. Samaa reittiä kulkenut kirje on näytillä mm. Keturin ja Pokelan lentopostikirjassa. Argentinalainen myyjä oli laittanut lähtöhinnaksi 149,99 dollaria. Hinta on aika kova, mutta niin on kohdekin. Minua itseäni aina vähän jännittää ostaa kaukomailta, koska on vaikea tietää tuleeko kohde koskaan perille. Toisaalta juuri perjantaina noin viikon matkalla ollut kohde saapui täysin virheettömänä perille Uudesta Seelannista…. Tätä kirjoitettaessa kohde on yhä myymättä ja huutokauppa ”auki”… nähtäväksi jää meneekö kohde kaupaksi. Se on varma asia, että kaikilla ei tällaista kohdetta vielä ole.

Tavaranäytteen on lähettänyt ”Suomen rullatehdasyhdistys”, joka promovoi eli teki ”pee ärrää” suomalaiselle lankarullateollisuudelle. Joku saattaa ajatella, että kyseessä on jos mikä tahansa nyplääminen, mutta olisi väärässä, sillä lankarullateollisuutta oli maassamme noin sadan vuoden ajan, vuodesta 1873 aina vuoteen 1972. Kulta-aikaa elettiin 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa, jolloin mm. v. 1913 suomessa valmistettiin ja myytiin 1,3 miljardia (1300000000) lankarullaa. Rullia valmistettiin yhteensä 22:ssa tehtaassa ympäri maan. Kysymys on siitä, että kova suomalainen koivu sopii erinomaisesti lankarullaksi ja tälle tuotteelle on ollut maailmalla kysyntää. Vaikka lankarullat ovat aina jääneet paperin ja sahatavaran ”katveeseen” vientiartikkelina, on niiden merkitys ollut silti kohtalaisen suuri, nimittäin 1-1,8% Suomen kokonaisviennistä on aikoinaan ollut lankarullia ja moni metsäteollisuusyritys on saanut alkunsa juuri lankarullien valmistuksesta. Viimeinen ja yksi suurimmista lankarullatehtaista oli Kaukaalla Lappeenrannassa – kun siellä laitettiin ovet kiinni 1972, loppui lankarullien valmistaminen Suomessa. Lankarullatehtaita oli mm. Kuopiossa, Lappeenrannassa, Imatralla, Viipurissa, Hollolassa jne. Lista on pitkä. Nykyään rullat tehdään muovista.

LISÄYS: Kohde meni juuri kaupaksi. Hinta nousi reippaasti yli neljän sadan taalan. Ei ollut ”halpaa kuin saippua” mutta puhdasta jälkeä tuli siitä huolimatta.

Toivottavasti hirmupakkaset ovat jo kohta ohi. Kotirintamalla olen taistellut jätevesikaivon kanssa – ajattelin, että olisivatkohan kylmät kelit aiheuttaneet jäätymisen, kun tarkastaessani pulputuksen perusteella kaivoon näin sen olevan ”piri pinnassa” sitä itseään. Kun en saanut ”normaalikonstein” asiaa valumaan eteenpäin, soitin paikalliselle imuautoyrittäjälle, joka tuli paikalle. Hän totesi, että kaupungin runkoviemäri on tukossa ja jäätynyt tukoksen takia. Onneksi laitteistot olivat parasta laatua ja nopeahkosti saatiin tukos auki ja siinä kävi sillä tavalla, että kaivo tyhjeni yhtä vauhdikkaasti kuin kuppa lähti Töölöstä – onneksi ilman sen suurempaa roiskuntaa. Parasta omalta kannaltani asiassa tietysti oli se, että ongelma ratkesi ja lasku meni muualle – kaupunki vastaa omista viemäreistään ja niiden toimivuudesta. Toki veron maksajana sain tuntea saavani vastiketta maksamalleni.

Uusi vuosi 2026 ja SF 126.

12 tammikuun, 2026 By Mikael Collan

Uusi vuosi ja uudet kujeet on sanonta, joka kestää aikaa. Aina on jotain uutta mitä odottaa ja pohtia. Tätä kirjoitettaessa on käynnissä ainakin yksi isompi sota, yksi vallankumousta enteilevä kansannousu ja monta muutakin asiaa on menossa. Koska maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, onkin hyvä muistaa, että on myös jonkinlaisia vakioita. Filatelia on yksi niistä. Sen parissa ei tarvitse olla huolestunut isoista asioista, vaan voi keskittyä suhteettoman harmittomaan tekemiseen, jolla kuitenkin voi olla itse kullekin itselleen suhteellisen suuri merkitys ja hyvinvointivaikutus. Onneksi asiat eivät kuitenkaan ole niin, että filatelia makaisi vain paikallaan, vaan harrastuksenkin parissa tapahtuu. Vuonna 2026 odotettavissa on pohjoismainen Nordia 2026 näyttely Espoossa 8.-10.5. Tapahtumapaikkana on Dipoli, joka on tänään osa Aalto Yliopistoa ja toimii mm. opiskelijaruokalana. Aikoinaan vuonna 1966 Dipoli rakennettiin teekkareiden yliopistotaloksi. Tämän jälkeen se toimi kongressikeskuksena. Koko rakennus peruskorjattiin toiseen kertaan 2017 ja on yhä hyvässä kunnossa. Mikäli olen ymmärtänyt oikein, voi Nordiaan yhä ilmoittautua ja odotettavissa on tietysti isohko näyttely.

Uutena tietona lähipäivinä on tullut, että Postihistoriallinen yhdistys ja Korson Filatelistit järjestävät yhteistyössä 2028 CentEx näyttelyn, joka juhlii satavuotista suomalaista postimerkkinäyttelyperinnettä. Näyttelypaikkana on Kaapelitehdas Helsingissä. Näyttely järjestetään helmikuun lopussa.

Huutokaupat jatkuvat ”normaaliin” totuttuun tahtiinsa ja vuoden ensimmäisenä päättyvä isompi kotimainen verkkohuutokauppakin on jo päättynyt. Tällä(kin) kertaa asialla oli Suomen Filatelistiseura 126. suurhuutokaupallaan. Suurhuutokaupan ero ”tavalliseen” on se, että kohteiden laatu on hieman tavallista korkeampi ja mukana on ainakin joitakin kovempia kohteita – tämä on ainakin tarkoitus. Näillä luonnehdinnoilla pohjustettuna tämänkertainen suurhuutokauppa täytti ”lupauksensa”.

Filateliapuolella oli myytävänä suurhuutokaupan lupauksen mukaista parempaakin M30 tavaraa. Myytävänä oli esittelyarkeista leikattuja hammastamattomia ja liimoittamattomia pareja kolmesta arvosta, kaikki tekivät kauppansa. Lisäksi oli myytävänä 5mk hammastamaton liimoitettu pari, joka on myöskin ”aitoa asiaa” vaikka ei esittelyarkista olekaan. Nämä hyvät kokoelmakelpoiset kohteet menivät maailmalle edullisesti, alle kolmella kympillä ja yksi kohde noin viidellä kympillä. Aikoinaan Jussi Tuori näytti M30 kokoelmassaan kokonaisia arkkeja näitä suomalaisen M30 filatelian erikoisuuksia.

*Hyvä siirtymä, parilla vielä parempi kuin yksin – 235€*

Leijonamallin 10mk merkistä oli myytävänä valtavaksi haukuttu sivuttaissuuntainen siirtymäpari, joka onkin kelpo filateliakohde. Lähtöhinnaksi oli asetettu maltillinen 35 euroa, mutta kohteesta kilpailtiin aina 235 euroon saakka. Tämäkään ei riittänyt M30 filateliapuolen ykköstilaan hinnan osalta, sillä 10mk Saimaa-merkin numerokuusilo nousi 270 euroon, vieden M30 filateliapuolen hintakruunun.

Postihistoriapuoli oli tällä kertaa myöskin kiinnostava. Lähetyksiä oli monenlaisia ja mukana vaikeampiakin. Kotimaisia hyviä lähetyksiä oli muutamia. Pikana lähetetty ehiökortti myytiin 23 eurolla, mikä oli edullinen hinta ostajalle. Kotimaan lentokirjeitä oli myytävänä kaksin kappalein. Toinen näistä oli vuodelta 1940 ja lähetetty Oulusta Liinahamariin, Petsamoon. Lennot Petsamoon tapahtuivat vain kesäkaudella ja parin vuoden ajan, eli postia ei ehtinyt kulkea lainkaan samassa laajuudessa kuin Eteläisemmän Suomen reiteillä. Kirje on Cyklop rakennusosakeyhtiön postia, jota suuri osa tunnetusta Petsamon lentopostista on. Vastaava kuori oli myytävänä juuri edellisessä Merkki-Albertin huutokaupassa ja tämä on saattanut luoda jonkinlaisen illuusion siitä, että ”näitähän” nyt riittää… saas nähdä milloin seuraava Petsamon lentokohde tulee tarjolle. Lähtöhinnaksi oli laitettu 50 euroa, jolla kohde meni kaupaksi. Ei erityisen helppo kohde, vaan pikemminkin vaikea. Kokoelmakelpoinen lentopostikokoelmaan. Moni ei sitä oivalla, että juuri kotimaan lentoposti on sitä vaikeinta lentopostia M30 aikakaudella, jos alueittain katsotaan.

*Petsamon lentoposti on vaikeampaa. Tällä kertaa myyntihinta limitti, 50 euroa.*

Toinen kotimaan lentokohde oli Ahoniuksen (armoitettu filatelisti) lähettämä kirje lentona Rovaniemeltä kotiin Lohjalle. Kirje oli lähetetty 23.8.1945, eli vain 10 päivää sen jälkeen kun kotimaan lentoposti ”aukesi” sodan jälkeen. Hyvä ja oikeataksainen kohde. Myyntihinta 37 euroa ei tee täyttä oikeutta kohteelle, oli lähettäjä filatelisti tai ei.

Saksaan lähetetty postikortti, joka oli maksettu 1,75mk keltaisella merkillä oli myytävänä 100 euron lähtöhinnalla. Kohdetekstissä luki: ”1.75 mk Saksan taksa, sensuroitu kuvallinen sotilaspostikortti Saksaan, Tornio 15.6.1941, harvinainen kohde!” – tämä oli harhaanjohtavaa, sillä leiman päivämäärä on 1942, mikä tarkoittaa, että kyseessä on postikortti Suomen ja Saksan välisellä erikoistaksalla ja sen ensimmäiseltä taksa-ajalta 1.4. – 30.8.1942. Yksittäispostitteet tällä 1,75mk keltaisella merkillä tällä taksalla ovat harvinaisia, kohteita tunnetaan alle 10 kappaletta tällä hetkellä.

Itse en innostunut kortista erityisen paljon siitä syystä, että siinä oli ”painotuotemaisen vähän” kirjoitettua tekstiä. Sanoja taitaa olla kuitenkin enemmän kuin viisi… kuusi tai seitsemän. Eli ihan oikeasta asiasta taitaa olla kysymys. Kohde myytiin 244 eurolla, mikä ei ole erityisen kova hinta harvinaisesta kohteesta.

Myytävänä oli myös lento-onnettomuuspostia, joista yksi oli M30 kohde vuodelta 1934 Ruotsissa tapahtuneesta lento-onnettomuudesta, jossa ”Småland” niminen kone putosi Etelä-Ruotsissa aiheuttaen postisäkinkin vaurioitumisen (kone syttyi tuleen). Tekstein varustettu kohde, joka oli laitettu sivuille, myytiin hintaan 220 euroa (lähtö 200). Kohde on hyvä ja kuuluu vakavaan M30 tai lentopostikokoelmaan. Hinta oli markkinahinta – näitä on myyty viimeisten vuosien aikana edullisemmin ja kalliimmalla.

Neljännen painoluokan lentokirje Saksaan maksoi tällä kertaa ostajalle 38 euroa plus lisät. Kylmä tosiasia on, että kaikissa näkemissäni kultamitalin saaneissa lentopostikokoelmissa yksi suurimmista puutteista on juuri painavien lähetysten lähes täydellinen unohdus. Siksi ihmettelenkin kerta toisensa jälkeen sitä, että korkeamman painoluokan lentolähetykset eivät saa suosiota osakseen. Tällä kertaa myytävänä ollut kirje vaikutti isokokoiselta ja sellaiselta, joka vie yhden kokonaisen A4 sivun. Asia on mielestäni kuitenkin sillä tavalla, että kokoelma, joka näyttää vain ensimmäisen painoluokan lentolähetyksiä on torso – muutakin kulki ja sitäkin pitäisi näyttää. Korkeamman painoluokan lähetyksissä on vaikeuskin aivan eri luokassa. Toki lentopostiluokan säännöillä pelattaessa ei tällaisilla postihistoria-asioilla ole yhtä suurta painoarvoa, mutta ehkäpä minulla on oikeus omaan mielipiteeseeni (naureskelen sisäänpäin).

Ehkä kaikkein vaikein M30 kohde tällä kertaa oli pikalentopaketti Belgiaan, joka ei ehkä ensinäkemältä vaikuta kovin erikoiselta, mutta on ”joidenkin kymmenien vuosien kokemuksella” hyvinkin vaikea M30 kohde. Kyse on siitä, että ulkomaille lähetetyillä paketeilla on vaikea löytää lisämaksuja M30 aikakaudelta ja tämän paketin osalta erityisesti pikamaksu on sen vaikeaksi tekevä asia. Lentopaketti 1950-luvun loppupuolelta ei sinänsä ole enää erityisen vaikea, mutta pikalisä millä tahansa M30 ulkomaan paketilla on vaikea. Pakettikortilla on viisi 300mk merkkiä ja kaksi M54 merkkiä – kortilla on yhteensä 1562 mk:n edestä merkkejä. Ulkomaan pakettien tarkat taksat eivät ikävä kyllä ole yleisesti tiedossa – tässä on aukko ”sivistyksessä”. Asiasta löytyy kuitenkin apuja – Hannula on yrittänyt ja kirjassaan listaa osan taksoista, mutta kirjan taustamateriaalina ei ole ollut täydellinen postin taksahistoria ja siksi työ on suuntaa antava. Mattilan luettelosta löytyy joihinkin maihin tietoja pakettien hinnoista… tässä on vielä koko filateliayhteisöllä työnsarkaa, kunhan tieto ei häviäisi….

*Kisan vaikein M30 kohde, ulkomaanpaketti pikamaksulla lentolisän lisäksi. Tällä kertaa 32 euroa.*

Kohteen lähtöhinnaksi oli laitettu 30 euroa, joka oli markkinoita ajatellen sopiva hinta. Kohteen hinnaksi jäi 32 euroa, joka on erittäin edullinen ostajalle. Asiaan saattoi vaikuttaa se, että kohde oli myytävänä M54 alueella. M54 lentopaketit eivät ole erityisen harvinaisia ja tultaessa 1960-luvulle niiden yleisyys kasvaa – lisämaksulliset ovat kuitenkin M54 osaltakin kiven alla.

Kanadaan lähetetty ehiöpostikortti vuodelta 1940 (päivätty kortti 9.8.1940) oli kiinnostava. Elettiin välirauhan aikaa ja Kanada oli Saksan vihollismaa osana brittiläistä kansanyhteistöä (dominion), jonne ei Saksan kautta postia voinut lähettää. Petsamon reitti suomalaiselle postille oli jo kiinni – ainoa reitti Kanadaan oli Siperian kautta. Sieltä tämäkin kohde on kulkenut. Ongelmana tässä M30 ehiökortissa on ilmeinen postileiman puuttuminen, vaikka sensuurileima löytyy ja lisäksi kanadalainen sensuurileima, joka varmistaa kohteen kulkeneen perille saakka. Tämä ei haitannut huutajia, vaan kohde sai kannatusta 38 euron edestä.

Kaksi muutakin M30 ehiökohdetta teki kauppansa hinnan nousten limitistä. Laivalle s/s Länsi-Teisko lähetetty 2mk punainen paluukortti myytiin 84 euron hinnalla, jota voidaan pitää aika korkeana hintana. Lieneekö juuri laiva-osoite ollut hintaa nostava tekijä?

4½mk sinisen leijonamerkin yksittäispostite Yhdysvaltoihin jäi myymättä 50 euron pohjallaan, joka vielä laski viidellä eurolla jälkimyyntiin tultaessa… on halpaa, nimittäin ei näitäkään puissa kasva. Aikoinaan näistä pulitettiin hunajaisia hintoja – mutta ajat ovat muuttuneet. Kohteessa ei ole mitään vikaa. Jos omistaja myy sen minulle suoraan 40 eurolla, niin maksan sen heti! Saa olla yhteydessä.

Kaiken kaikkiaan kiinnostava huutokauppa ja itsekin tein ostoksen. Muilla keräilyalueillakin oli ns. ”kovat pippalot”, huomasin monen kohteen lähtevän kovaankin nousuun ja toisaalta muutamat mielestäni hyvätkin kohteet jäivät edullisesti ostajille. Tätä on huutokauppa – kiehtovaa markkinahinnan muodostamista juuri kauppahetken hintaan. Yksi filatelian isoista asioista ja niistä jutuista, jotka pitävät veren kiertämässä ja välillä verenpaineen nousussakin… sanotaan mitä sanotaan, on filatelia aivan kuningaslaji.

Myös kansainvälisesti tapahtuu. eBay ja Delcampe, kaksi filateliaa myyvää suurempaa alustaa pullauttavat aika-ajoin mielenkiintoisia M30 kohteita myyntiin. Tällä kertaa vastaan tuli eBayssa lentokirje Yhdysvaltoihin vuodelta 1940. Tarkemmin sanottuna kyseessä on kirjattu toisen painoluokan lentokirje Övermarkista 27.4.1940 Portlandiin, Oregonin osavaltioon Länsirannikolle Yhdysvaltoihin.

Kirjattu lentokirje Oregoniin, toinen painoluokka

Kuorelle on merkitty paino, 23g, ja ohjeen mukaisesti kirjoitettu ”Par service aerien transatlantique Europe – Etats Unies”. Nämä merkinnät on tehty Suomessa. Lisäksi kuorella on Par Avion laatikkoleima, että sininen lentolipuke. Ruotsissa kirjeelle on lyöty leima ”By air over the Atlantic and from New York” – leima kuvaa sitä asiaa, että kirjeelle on maksettu lentomaksu koko matkalle, eli myös Yhdysvaltain sisällä tapahtuvalle kuljetukselle. Käytännössä Atlantin ylittävien lentojen alkamisen jälkeen tämä oli käytäntö kaikelle sille postille, jolle ylilento oli maksettu. Ennen vuotta 1939 tilanne olikin erilainen ja lento maksettiin useinmiten vain ”Euroopan satamiin” eli eurooppalaisen lentotaksan mukaan. Jos haluttiin, että lähetys kuljetettiin lentona myös Pohjois-Amerikassa tuli maksaa eri taksan mukainen lentomaksu. Tällaiset kohtee, joille tämä Pohjois-Amerikan lento on maksettu (siis ennen vuotta 1939) ovat vähemmän yleisiä. Kohde on siis lentänyt Atlantin yli – todennäköisesti lennolla numero 118 (kyllä, lennot on järjestysnumeroitu), joka lähti Lissabonista 4. toukokuuta koneella ”Atlantic Clipper”, jota liikennöi Pan American Airlines. Perille New Yorkiin kone saapui 10.5. ja se oli kulkenut Azorien (Horta) kautta. Kone ei pysähtynyt lainkaan Bermudalla, mistä kertoo myös se, että kuorella ei ole brittiläistä sensuuria. Hifistelijä haluaa kuoria myös lennoilta, jotka eivät pysähtynyt Bermudalla, ostaja sai sellaisen.

Kohteen takana on ruotsalainen (Tukholma 30.4.1940) kauttakulkuleima ja tuloleima New Yorkiin (5.11.) sekä Portlandiin (12.5.) sekä toinen leima Portlandissa (13.5.). Kirje on liikahtanut New Yorkista Portlandiin päivässä, mikä kertoo lentokuljetuksesta. Avattu ja sensuurin tarkastama Suomessa. Tälle ihmeelle, no pienelle sellaiselle, tuli hintaa alle 30 euroa ja ostaja sai hyvän kohteen kohtalaisen edullisesti. Atlantin ylittänyt posti ei ole tältä aikakaudelta harvinaista, mutta hyvät leimat ja ruotsalainen lentoleima tekevät kohteesta paremman – korkeampi painoluokkakaan ei varsinaisesti haittaa.

Juuri tällä hetkellä ei ole kotimaisia huutokauppoja auki, mikä sekin on mainitsemisen arvoinen asia. Mutta eiköhän kohtapuoliin taas jo joku tavaralähde verkossa ”aina ja ikuisesti” toimivien lisäksi aukene!

Niille, joiden sormet suorastaan syyhyävät päästä ostamaan ja etsimään uutta… kerrottakoon, että Salon Filatelistikerho järjestää 22.2.2026 pienimuotoisen keräilytapahtuman Salon keskustassa, kauppakeskus Plazassa. Karkelot alkavat n. klo 10.30 (Plaza aukeaa klo 10) kauppakeskuksen toisessa kerroksessa. Alakerrassa on lämmin ilmainen parkkihalli ja myyjinä paikalle tulevat Salon kerhon kantapeikot, mukaanlukien allekirjoittanut. Otan mukaan myös kympin löytölaatikkoja, joiden kanssa voi olla vaikeaa tehdä isoa ”tappiota”. Suosittelen myös visiittiä Salon oikein hyvään taidemuseoon ”Veturitalliin” joka on aivan lähellä – Veturitallissa on armoitetun Lintukuvaaja Hannu Hautalan näyttely ”Poika, joka rakasti lintuja”, jonka arvaan olevan ”kovaa kamaa”. Ravintola Antonio avaa klo 12 aivan tapahtuman vieressä klo 12, eli ruokaakin saa. Kasaamme yhden kehyksen mikronäyttelyn, jossa näytillä ainakin wanhoja Salokortteja ja kukaties mitä muuta hienoa! Tervetuloa kauempaakin!

Loppukesän huutokauppoja ja Nordia 2025 Malmössä

16 syyskuun, 2025 By Mikael Collan

Elokuussa alkavat yleensä kesän jälkeiset nettihuutokaupat, näin tälläkin kertaa. Ensimmäisenä asialla oli SF:n huutokauppa, eli Suomen Filatelistiseuran järjestämä nettihuutokauppa. SF on yksi aktiivisimmista huutokauppojen järjestäjistä ja syynä tähän lienevät kaksi asiaa: perinne, joka on muodostunut, sekä tarve rahoittaa yhdistyksen toimintaa ja varmistaa talouden tasapaino. Erityisesti tätä toiseksi mainittua painotti jo edesmennyt entinen puheenjohtaja Jouko Mattila. Huutokauppa oli numerolla 124, mikä sekin kertoo, että aktiviteettia on ollut. Kerho järjestää myös maanantaisia kerhoiltoja, joissa on live-huutokauppa… kuulin eräältä jäseneltä, että esitelmät ovat ilmeisesti jääneet huutokauppojen jalkoihin, mutta ei kai sentään… netistä huomaan, että ainakin kaksi esitelmää on tulossa vielä syyskuussa. Mutta itse asiaan…

Tällä kertaa huutokaupassa ei ollut tarjolla ihmeitä… filateliapuolella oli myytävänä kohtalaisen tavanomaista materiaalia, mutta 1mk oranssi automaatista ostettu leimattu merkki numerolla oli kuitenkin hieman tavallista parempi kohde. Toinen kiinnostava kohde oli 16mk linja-auto merkin laskos, joka ei ole aivan helppo. Laskos ei ollut mikään ylisanoja herättävä leveä ”haitarimainen” laskos, mutta laskos mikä laskos… 16mk merkille on vaikeaa löytää hyviä kohteita, ja kaikenlaiset erikoisuudet tälle merkille ovat siis haluttuja. Siihen nähden ostaja sai kohteen edullisesti, kahdeksalla erolla, mikä oli kohteen pohjahinta.

*16mk linja-auto merkin laskos, ei aivan tavallinen.*

Postihistoriapuolella myytävänä oli myöskin kohtalaisen tavallisia kohteita, nostan niistä pari. Toinen kiinnostava oli sodan aikainen lentokirje Ruotsiin vuodelta 1944, joka oli maksettu yksin 10mk Saimaa-merkillä. Kyseessä oli siis toisen painoluokan lentokirje. Kohde oli käynyt sensuurissa, kuten sodan aikainen ulkomaanposti yleensäkin. En pannut merkille mihin hintaan kohde myytiin, mutta muistikuvani on, että hinta ei erityisesti noussut. Toinen kelpo kohde oli 6mk oranssilla leijonamerkillä 1948 lähetetty painotuotekirjekuori Geneveen, Sveitsiin. Painotuotteet ulkomaille eivät ole erityisen harvinaisia, mutta kohde oli ihan siisti. Jos ollaan aivan tarkkoja, ei 6mk oranssi ole ”oikea” merkki painotuotteelle, vaan se on 6mk vihreä, joka oli UPU:n värimääräysten mukainen merkki ulkomaan ensimmäisen painoluokan painotuotteelle. Tämän ajan 6mk taksaiset painotuotteet eivät ole aivan huonoja kohteita, erityisesti vihreillä merkeillä – oranssikin kuitenkin kelpaa, jos hinta on edullinen.

Tällä kertaa SF ei siis tarjonnut ihmeitä. Tarjonta on kuitenkin laajaa ja myynti hyvä. On merkillepantavaa, että M30 kohteetkin käyvät hyvin kaupaksi!

Toinen Elokuussa alkanut ja syyskuun puolella päättynyt huutokauppa oli Järvenpään Filateliapalvelun 37. huutokauppa. Filateliapuolella kohteita oli myytävänä parisen kymmentä, mukana ei ollut suuria erikoisuuksia. Automaattimerkkejä oli kuitenkin JFP:lläkin myytävänä. Kauppa kävi hiukan nihkeästi, vain kuusi kohdetta meni kaupaksi. M30 postihistorian osastolla oli myytävänä muutamia kiinnostavia kohteita, näistä minua kiinnosti eniten sodan aikainen vakuutettu lähetys, joka oli sensuurin tarkastama. Talvisodan sensuurit vakuutetuilla lähetyksillä eivät ole erityisen yleisiä. Parhaita kohteita ovat sellaiset, jotka sensuuri on uudelleen sinetöinyt. Myytävänä ollut kohde oli sensuurin avaama ja liuskalla sulkema. Limitti oli 15 euroa ja kaupat tehtiin 17 eurolla. Kohteessa oli kaksi kuorta, toinen myöhäisempi vakuutettu kotimaan lähetys. Ei ollut kallis, jos kerää kotimaan sota-ajan postioloja tai sotasensuuria toisen maailmansodan ajalta.

Toinen kiinnostava lähetys oli vuonna 1947 Yhdysvaltoihin lähetetty kirje, joka oli avattu tullin toimesta ja hyväksytty lähetettäväksi. Sodan jälkeen oli voimassa vientikieltoja mm. valuutan vientikielto, jonka takia kirjeitä avattiin ja sisältöjä tarkistettiin. Tullin avaamat kuoret eivät ole erityisen harvinaisia, mutta ne ovat osa sodanjälkeistä ”tilannetta” ja sopivat postihistorialliseen kokoelmaan kertomaan aikansa käytänteistä. Kuori on tullin / postin uudelleen sinetöimä ja sen etusivulle oli leimattu tieto siitä, että kirje on saanut jatkaa matkaansa. Tällä kertaa kohde irtosi pohjahinnallaan viidellätoista eurolla – ei erityisen kallis hinta ihan kelpo kohteesta. JFP:ssä on toimittu hyvin ja kohteesta oli kolme kuvaa. Tärkeimmät asia oli kuvattu ”suurennettuna”, eli leima ja uudelleensinetöinti.

Huutokaupassa oli myytävänä vain kolme M30 postihistoriakohdetta ja ne kaikki myytiin. Kolmas kohde oli nippu aiemmin myymättömiä kokoelmalehdillä olevia kohteita, jotka myytiin 67 eurolla limitin ollessa 45 euroa.

Kaikkia hyviä M30 kohteita ei suinkaan myydä Suomessa. Tästä hyvä esimerkki on Ruotsissa Traderassa, huuto.netiä vastaavassa myyntipalvelussa myyty painava Suomesta Ruotsiin lähetetty vakuutettu kirje, joka oli lähetetty kangaspussissa. Kyseessä on Volvon Suomen liikkeen rahatilitys, ja säkissä lienee ollut sisällä käteistä riihikuivaa. Vakuutusarvokin on ollut huima, yli miljoona markkaa. Vastaavia säkkejä on nähty aiemminkin ja niistä on saanut maksaa 200-300 euroa. Näitä lienee olemassa kymmenkunta. Se mikä asiasta tekee erikoisen ja postihistoriallisesti merkittävän on tämän lähetyksen paino. Vakuutettu kirje Ruotsiin on tietysti hyvä ja korkealla vakuutusarvolla kiinnostava, mutta kun kirjeen paino ylitti 500g käsiteltiin sitä kansainvälisen postin taksoilla, eli ei käytetty pohjoismaisen postisopimuksen taksoja. Vakuutus ja kirjausmaksu sitävastoin tuli maksaa pohjoismaisen sopimuksen taksojen mukaisesti. Kyseessä siis on juurikin tuon 500g painorajan ylittävä kirje ja siis sekasikiö, mitä tulee taksaregiimeihin.

Kirjeelle olikin kirjoitettu 674g painoksi ja vakuutusarvo selvästi. Taakse on laitettu sinettejä ”riittävästi”. Asia ei jäänyt keräilijöiltä huomaamatta, vaan kyseinen kohde vaihtoi omistajaa 3758 kruunun hinnalla, joka vastaa noin 350 euroa. Ostaja sai erinomaisen hyvän postihistoriakohteen, jos kohta sen esittäminen vaatii A3 lehden, kohde ei mahdu A4 lehdelle. Sain taksan täsmäämään, joten erinomainen kohde… kirvelee yhäkin, että rankasta itseruoskinnasta huolimatta en pystynyt kotiuttamaan tätä kohdetta. Hinta se vain jatkoi nousuaan, vaikka kaikkeni tein – jonkun toisen kaikki oli jälleen enemmän.

Nordia on vuosittain järjestettävä pohjoismainen postimerkkinäyttely ja järjestämisvastuu kiertää maasta toiseen. Tänä vuonna oli ruotsalaisten vuoro ja näyttely järjestettiin Malmössä, Etelä-Ruotsissa. Malmö on suuri kaupunki ja sillä on oma lentokenttänsä Sturup. Sitä kuitenkaan eivät kaikki tai oikeastaan juuri kukaan yleensä käytä, sillä Kööpenhaminan kenttä on kätevämmän yhteyden, nimittäin junayhteyden päässä Malmöstä. Tämä on sinänsä kiinnostavaa, että Kööpenhaminan ja Malmön välissä on 10 kilometriä vettä. Mutta kuten tiedämme on tähän väliin rakennettu silta, joka toimii erittäin vilkkaan juna ja autoliikenteen mahtollistajana. Suoraan Kastrupista (Kööpenhaminan kenttä) voi hypätä junaan ja olla perillä Malmön keskustassa, tai Nordian järjestämispaikalla Hyllien esikaupungissa alle viidessätoista minuutissa. Kun Suomesta lennetään suoraan Kööpenhaminaan ja vain vaihdon kautta Malmön kentälle on asia ”sitä myöten selvä”. Näin minäkin tein, lensin Helsingistä Kastrupiin. Filatelia alkoi jo menomatkalla, nimittäin minulla kävi tuuri – tuttu oululainen näyttelyfilatelisti istui viereisellä paikalla ja ehdimme vaihtaa kuulumiset ja keskustella filateliaa runsaasti. Laskeutumisen jälkeen kiisimme ripeästi junalle ja valehtelematta alle 20 minuuttia siitä kun koneen renkaat olivat koskettaneet Tanskan maaperää olimme jo junassa matkalla Ruotsin puolelle. Asemalla näimme ”tyrintää” pyytämättä ja yllätyksenä, nimittäin ulkomailta (selvästi) tullut pariskunta kantoi kassejaan junaan hitaalla intensiteetillä. Junan ovet menivät kiinni ja osa matkatavaroista jäi laiturille. En ole vastaavaa hölmöilyä ennen yhtä läheltä päässyt seurailemaan. Olin äärettömän hämmästynyt, että kyseiset henkilöt eivät päästäneet juurikaan älämölöä asiasta, itselläni olisi ollut varmasti rankasti tatti otsassa.

*Nordia 2025 järjestettiin Malmö Mässan messukeskuksessa Hyllien kaupunginosassa*

Asemalta Malmön messukeskukseen oli kävellen noin 200 metriä matkaa, joka taittui samaan reippaaseen tahtiin kuin junallekin siirtyminen. Pohjoismaiden ja Nordian liput olivat rivissä toivottamassa kävijät tervetulleiksi. Päivä oli puolipilvinen ja lämmin, Malmössä oli yhä kesä, siinä missä kotisuomessa jo syksy on niskan päällä. Ollaan kuitenkin merellisessä ympäristössä ja eteläisen Ruotsin suurimmassa kaupungissa. Messukeskuksen aulassa oli järjestäjien pöytiä ja myös nuorisofilatelistien pöytä. En nähnyt ainuttakaan nuorisofilatelistia koko matkan aikana. Kyseessä oli siis toivotaan toivotaan koju, jota kuitenkin jatkuvasti miehittivät alan ruotsalaiset harrastajat.

Sisään näyttelyalueelle tultaessa olivat kauppiaat ensin esillä kohtalaisen suurella alueella, mukana oli myös useita muita toimijoita – huutokauppahuoneita ja palveluntarjoajia. Ohjelmalehdykän mukaan kauppiaita ja muita tarjoajia oli paikalla kokonaiset 24 kappaletta. Näistä kauppiaita ehkä kymmenisen ”kojua”. Myytävänä oli paljon filateelista materiaalia, erityisesti Ruotsin ja Tanskan filateliaa ja postihistoriaa, mutta hyvin myös suomalaista merkkimateriaalia ja postihistoriaa. Tämä oli tietysti mukava asia, koska se herätti toiveen siitä, että mukaan saattaisi tarttua jotakin, jos ei peräti kokoelmakelpoista, niin ainakin kiinnostavaa. Eri myyjien hinnoittelu oli toisistaan poikeavaa. Tämän olin jo havainnut Hafnia 2024 näyttelyssä Kööpenhaminassa. Myyjä, joka Hafniassa oli seonnut hinnoittelussaan yläkanttiin kertoimella viisi ei ollut saanut lääkitystään kuntoon. Tarkistin asian ja siirryin takavasemmalle. Muilla ei ollut sama meininki. Ainakin kolmella myyjällä oli runsaasti suomalaista materiaalia ja myös n. penkolaatikkotyyppistä materiaalia hintaa 10 kruunua per kuori tai 30 kruunua per kuori. Eräällä pöydällä oli tarjous 12 kuorta sadalla kruunulla. Nämä ovat edullisia hintoja ja vastaavaa tarjoaa kotimaassa mm. Järvistö ja muutama muu myyjä yleisesti. Kun kaikki kohteet eivät olleet aivan huonoja hankin minäkin näiltä pöydiltä nippuja tavaraa, joista toki ajattelen osan jäävän itselleni ja osa saattaa löytää tiensä jonkun toisen kotimaisen keräilijän kokoelmiin. Parempia tai ”parempia” eli paremmiksi arveltuja ei niin ihmeellisiä kohteita oli hinnoiteltu hyvinkin sekavasti ja erikoisesti – ruotsalaisten ja tanskalaisten kauppiaiden ymmärrys suomalaisten kohteiden ”päivän hinnasta” vaihtelee kovasti, tai oikeastaan ei vaihtele, vaan kukaan ei tuntunut olevan ajan tasalla. Osa kohteista siis oli edullisia ja osa sikamaisen kalliita, en jäänyt neuvottelemaan kalliista ja saatoin ottaa jonkun edullisen pois pyörimästä. Rahaa kuitenkin kului vähemmän kuin mitä olin etukäteen ajatellut, eli sinänsä tämä ei ollut mikään erityinen onnistuminen.

Itse näyttely oli lähes 600 kehyksen kokoinen, mutta ei tuntunut erityisen suurelta. Joukossa oli paljon tyhjiä kehyksiä ja tilaa selvästi olisi ollut enemmällekin. Näyttelytila valaistus häikäisi jonkin verran kehyksiä, ainakin valokuvia otettaessa. Erikoisuutena kehysten järjestys oli tehty tavalla, josta en koskaan päässyt perille. Joko järjestys oli annettu jonkun asiaa ymmärtämättömän hoitoon tai se oli tehty rapuillallisella liian monen akvaviitin nauttimisen jälkeen. Jonkinlainen tietäjä Akvavitix tosiaan täytyi olla, että ylipäätään löysi etsimänsä kokoelmat – järjestys siis ei ollut esimerkiksi ”perinteinen filatelia”, ”postihistoria” jne. luokittain, vaan jotain mitä en ymmärrä tänäkään päivänä. Kyseessä lienee ollut ”Malmön erikoinen”. Näytteilleasettajia oli suuri määrä ja suomalaiset olivat erittäin hyvin edustettuina. Laskin ainakin seitsemän suomalaista näytteilleasettajaa ja lisäksi on huomioitava Jon Iversen, joka oli mukana suomen sotasensuuria 1914-1918 esittelevällä kokoelmallaan. M30 kokoelmia ei ollut mukana eikä M30 kohteita ollut juurikaan näytillä esitetyissä kokoelmissa. Kaiken kaikkiaan vastaan tuli vain yksi M30 kohde, joka kuitenkin oli mielestäni erittäin mielenkiintoinen. Kyseessä oli Leif Ruudin ruotsalaista keskeytettyä postia esittelevässä kahdeksan kehyksen kokoelmassa esillä ollut Boren toisen haverin katastrofipostiin kuuluva lentolähetys Australiaan vuodelta 1950.

Ruudin kokoelma on aivan erinomainen ja se käsittelee laajasti kaikenlaisia postin keskeytyksiä ruotsalaisittain – Ruotsissa, Ruotsista ja Ruotsiin kulkeneilla lähetyksillä. Nämä Boren toisen haverin kohteet ovat vaikeita ja kuvassa esitetyllä kokoelmasivulla näytillä oleva kohde kelpaisi minullekin. Näyttelyn palmares-lehdykkä kertoo, että kokoelma sai 88 pistettä ja suuren vermeilin. Mielestäni kokoelma oli ensiluokkainen.

Kohde on mielenkiintoinen, sillä Bore on laiva ja kohde on lähetetty lentona Australiaan. Miksi ihmeessä se on ylipäätään kulkenut laivalla Suomesta Ruotsiin? Tätä tarina ei kerro, mutta näin asia nyt vain on. Selitys asiaan löytynee siitä, että kirje on lähetetty 3.4.1950 Pietarsaaresta, josta se lienee kulkenut junalla Turkuun. Turusta se on laitettu 5.4. postilaivaan (Bore) joka joutui 6.4. onnettomuuteen. Syynä onnettomuuteen oli sankka sumu. Sumu oli syynä saman laivan aiempaan uppoamiseen viisikymmentä vuotta aiemmin (1899). Kirje on ollut matkalla Australiaan ja jäljellä ovat kaksi 4½mk sinistä merkkiä. Leiman kaarista päätellen merkkejä on ollut useita, mikä onkin selvä, sillä lentotaksat Australiaan vaativat kohtalaisen paljon maksettavaa. On huomattava seliteleima, englannin kielisenä, jossa kerrotaan onnettomuudesta. Sivulla on toinenkin kohde, mutta sen merkeistä ei ole jälkeäkään.

Miten kilpailut suomalaisilta menivät? Sanonpa näin: Katsottuani kaikki suomalaiset ja suomalaista filateliaa esittelevät kokoelmat läpi, jäi minulle sellainen olo, että pisteitä ei jaettu ehkä aivan niin paljon kuin mitä olisin odottanut. Tämähän ei suinkaan ole mikään uusi asia, että suomalaisille kokoelmille ei Pohjoismaissa jaeta erityisen korkeita pisteitä. Jonkinlainen kotiinpäin veto on ollut enemmän sääntö kuin poikkeus ja olen kuullut eräiden näyttelyfilatelistien vannovan, että he eivät enää Nordia näyttelyihin ulkomailla osallistu. En lähde arvostelemaan kokoelmia, jokainen voi katsoa tulokset alla näkyvästä palmarés-lehdykästä.

b632afbb-5f5e-4eaf-bbc4-0ca78df84f18 Lataa

Jorma Saarikoski sai 90p ja kultamitalin ollen paras perinteisen filatelian suomalaisen kokoelman esittäjä, Esa Kärkäs sai klassisella Venäjä / Puola kokoelmallaan 88p ja suuren vermeilin ja Pauli Salminen 86p M11 kotkamerkeillä. Postihistorialuokassa Jon Iversen sai 88p sensuurikokoelmallaan, Pekka Nuikki 86p Philadelphia – Ranska kokoelmallaan, Harry Svanljung 83p Fiji-kokoelmallaan ja Kaarlo Hirvikoski 74p Itä-Karjala kokoelmallaan, jossa oli varhaista Itä-Karjalan leimastoa mukana, jota ei aivan joka päivä näe (tai en ollut itse koskaan ennen nähnyt). Kovin suomalainen kilpailuluokan kokoelma oli tällä kertaa Heikki Virtasen avoimessa luokassa esitetty presidenttikokoelma, joka keräsi 95 pistettä ja suuren kultamitalin sekä erikoispalkinnon. Samassa luokassa Nuikki sai toisella kokoelmallaan 83p.

Viimeisenä on todettava, että Kai Nieminen voitti Nordia 2025 Grand Prixin klassisen suomen kokoelmallaan ollen ”kukkulan kunkku” Malmössä. Näin, vaikka kaikki suomalaiset eivät menestyneet ehkä aivan odotetulla tavalla.

Matkailu avartaa, näin tälläkin kertaa. Olin varannut hotellin Malmön keskustasta ja ehdinkin käydä hieman kävelemässä ja katselemassa maisemia. Malmö on merellinen suuri kaupunki ja vanha kaupunki on miellyttävä. Olemme kuulleet mm. maahan muuttoon liittyvistä ongelmista alueella, mutta näistä ei ollut merkkejä oman vierailuni aikana. Kuin niin usein ja muuallakin, lienee kysymys siitä, että ikävät asia keskittyvät tietyille alueille, jos kohta olemalla väärässä paikassa väärään aikaan niistä voi päästä osalliseksi missä tahansa. Minulle jäi positiivinen kuva kaupungista.