Vierailin Västra-Nylands Filatelister rf:n eli Länsi-Uudenmaan Filatelistien kokouksessa Tammisaaressa männäviikolla. Paikalla oli viitisentoista aktiivista filatelistia Hangon ja Raaseporin alueilta, joku ehkä hiukan kauempaakin. Salosta Tammisaareen talvikelillä ja reippaalla n. 20 asteen pakkasella ajeli alle tunnin ja kokoontumispaikkakaan ei ollut erityisen vaikea löytää. Esitelmän jälkeen pidettiin huutokauppa, jossa oli myös huutokaupan tunnelmaa. Pöytä oli täynnä kohteita, jotka meklari nakutteli maailmalle ja suurin osa kohteista nousi jonkin verran – kiinnostavimmat saivat useita huutoja ja lähtöhinnat jopa viisinkertaistuivat.
Suurin osa kerhon jäsenistä puhuu ruotsia äidinkielenään, mutta kaikki taitavat myös suomea. Kokoontumiset ovat kerran kuussa ja mieleeni tulee, että koska Tammisaari on kaunis kesäkaupunki, voisin harkita kesäisempänä ajankohtana uutta visiittiä kerhoonkin! Samalla voisin tutustua vähän kaupunkiinkin. Kerhon puheenjohtajana toimii Kim Adolfsson, joka vaikuttaa myös Liiton hallituksessa.
Suomen Filatelistiseura järjestää huutokauppoja nopeaan tahtiin. Kun edellinen 126. oli saatu taputeltua alkoi välittömästi uusi järjestysnumeroltaan seuraava 127. huutokauppa. Filateliapuolella ei ollut ihmeitä myytävänä, mutta sitäkin enemmän ”pikkukivaa” mm. loistoleimaisia merkkejä ja siirtymiä. Kallemmaksi loistoleimaiseksi tällä kertaa huudettiin 12mk/10mk Pyynikki-loistoleimattu merkki, jonka hinta oli 80 euroa. 12mk sinisen leijonamerkin osatarttuma myytiin 111 eurolla. Hinta oli aika kova. Kohteesta tekee hyvän se, että se on käytetty, eli leimattu merkki, joka on lietettu. Näin ollen se ei ole tekele.
Kallein M30 kohde oli tällä kertaa myöskin filateliaa, nimittäin 10mk sinisen merkin loistoleimaus myytiin 451 eurolla mikä oli mielestäni aivan hurja hinta. Toki 10mk voi olla vaikea loistona, mutta epätäydellinen Mikkeli-loisto, jossa ei voi olla varma päivämäärästäkään… köyhä ei aina ymmärrä mitä maailmassa tapahtuu. Se on varma, että on olemassa pankkitilejä, joissa on painetta runsaasti enemmän kuin allekirjoittaneella.
Muuten filateliapuolella mentiin rauhallisemmissa merkeissä… mutta tavara teki kauppansa – kaikki M30 kohdeluokan n. 40 kohdetta myytiin!
Postihistoriakohteista mainittakoon kirje, jolla oli Helsinkiin liittyvä rivileima – ilmeisesti lennätinkonttorin. Kuori vaihtoi omistajaa yhdeksällä eurolla. Kiinaan 2½mk sinisellä merkillä taksan mukaisesti lähetetty kirje myytiin kahdellatoista eurolla ja pika lentokirje Tsekkoslovakiaan kolmellatoista eurolla. Hinnat eivät positihistoriapuolella päätä huimanneet… eikä kohteita montaa ollut myynnissäkään. Postilähetysten osastossa myytiin 2mk karmiinilla maksettu kirje, joka oli sotasensuurin tarkastama ja sensuurin ketjuleimalla leimattu. Myyntihinnaksi tuli 63 euroa, mutta hinnannousun syy jäi minulle arvoitukseksi. Lentopostin osastossa myytiin Saksan erikoistaksainen kahdella 2mk keltaisella merkillä maksettu lentopostikortti 21:llä eurolla ja pikalentokuori Vaasasta Berliiiniin 1939 kuudellatoista eurolla. Kaiken kaikkiaan M30 osalta tämä oli ”välimallin” huutokauppa, jossa ei ollut ihmeitä – mutta myyntiprosentti oli erittäin kova, se on hienoa.
Muuallakin kuin huutokaupoissa on kohteita tarjolla. Tällä kertaa kiinnitän huomiota eBayssa myynnissä olleeseen kohteeseen, josta ei vaikeutta puutu. Kyseessä on vuonna 27.4.1936 Helsingistä Buenos Airesiin Argentinaan lähetetty lentotavaranäytepussukka.
Kohteella on taustapuolella myös Pariisin ”Paris R.P. – Avion” leima joka kertoo sen, että se on lentänyt Air Francen kyydissä Etelä-Amerikkaan. Muita leimoja kohteelta myös löytyy… etupuolella on Buenos Airesin saapumisleima. Leimojensa osalta kohde on siis ”täydellinen”, mikä on aina mukava juttu, kun puhutaan postihistoriasta. Ei jää epäselväksi mitä kautta on kuljettu ja onko kohde mennyt perille asti.
Tavaranäytteet ulkomaille ovat kohtalaisen vaikeita kohteita, eikä niitä tule vastaan joka viikko. Lentona kaikki AO lähetykset (painotuotteet, tavaranäytteet, asiakirjat) ovat huomattavasti vaikeampia kuin kirjeposti (LC lähetykset). Kun puhutaan vielä siitä, että määränpää on merten takana Etelä-Amerikassa, ollaan vaikeuden osalta siellä minne jokainen näyttelykokoelman rakentaja haluaa päästä. Kohteessa on taksakin oikein. Etupuolella on merkintä 28g ja tavaranäytteen taksa oli 1936 lähettämisen aikaan sataan grammaan saakka yksi markka. Kaikki loppu, eli kuusi kertaa viiden gramman osalta maksettava kahdeksan markan lentolisä on yhteensä 48 markkaa. Kohteelta löytyy 25mk + 2*10mk + 2*2mk merkit, eli juuri oikea 49 markkaa yhteensä.
Tavaranäyte on lentänyt Helsingistä Tukholmaan, josta junalla se on kulkenut Malmöseen. Malmöstä matka on jatkanut lentona reittiä Kööpenhamina – Hampuri – Bryssel – Pariisi. Pariisista on lennetty Air Francella Dakariin Senegaliin, josta laivalla Nataliin ja lentäen Buenos Airesiin. Samaa reittiä kulkenut kirje on näytillä mm. Keturin ja Pokelan lentopostikirjassa. Argentinalainen myyjä oli laittanut lähtöhinnaksi 149,99 dollaria. Hinta on aika kova, mutta niin on kohdekin. Minua itseäni aina vähän jännittää ostaa kaukomailta, koska on vaikea tietää tuleeko kohde koskaan perille. Toisaalta juuri perjantaina noin viikon matkalla ollut kohde saapui täysin virheettömänä perille Uudesta Seelannista…. Tätä kirjoitettaessa kohde on yhä myymättä ja huutokauppa ”auki”… nähtäväksi jää meneekö kohde kaupaksi. Se on varma asia, että kaikilla ei tällaista kohdetta vielä ole.
Tavaranäytteen on lähettänyt ”Suomen rullatehdasyhdistys”, joka promovoi eli teki ”pee ärrää” suomalaiselle lankarullateollisuudelle. Joku saattaa ajatella, että kyseessä on jos mikä tahansa nyplääminen, mutta olisi väärässä, sillä lankarullateollisuutta oli maassamme noin sadan vuoden ajan, vuodesta 1873 aina vuoteen 1972. Kulta-aikaa elettiin 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa, jolloin mm. v. 1913 suomessa valmistettiin ja myytiin 1,3 miljardia (1300000000) lankarullaa. Rullia valmistettiin yhteensä 22:ssa tehtaassa ympäri maan. Kysymys on siitä, että kova suomalainen koivu sopii erinomaisesti lankarullaksi ja tälle tuotteelle on ollut maailmalla kysyntää. Vaikka lankarullat ovat aina jääneet paperin ja sahatavaran ”katveeseen” vientiartikkelina, on niiden merkitys ollut silti kohtalaisen suuri, nimittäin 1-1,8% Suomen kokonaisviennistä on aikoinaan ollut lankarullia ja moni metsäteollisuusyritys on saanut alkunsa juuri lankarullien valmistuksesta. Viimeinen ja yksi suurimmista lankarullatehtaista oli Kaukaalla Lappeenrannassa – kun siellä laitettiin ovet kiinni 1972, loppui lankarullien valmistaminen Suomessa. Lankarullatehtaita oli mm. Kuopiossa, Lappeenrannassa, Imatralla, Viipurissa, Hollolassa jne. Lista on pitkä. Nykyään rullat tehdään muovista.
Toivottavasti hirmupakkaset ovat jo kohta ohi. Kotirintamalla olen taistellut jätevesikaivon kanssa – ajattelin, että olisivatkohan kylmät kelit aiheuttaneet jäätymisen, kun tarkastaessani pulputuksen perusteella kaivoon näin sen olevan ”piri pinnassa” sitä itseään. Kun en saanut ”normaalikonstein” asiaa valumaan eteenpäin, soitin paikalliselle imuautoyrittäjälle, joka tuli paikalle. Hän totesi, että kaupungin runkoviemäri on tukossa ja jäätynyt tukoksen takia. Onneksi laitteistot olivat parasta laatua ja nopeahkosti saatiin tukos auki ja siinä kävi sillä tavalla, että kaivo tyhjeni yhtä vauhdikkaasti kuin kuppa lähti Töölöstä – onneksi ilman sen suurempaa roiskuntaa. Parasta omalta kannaltani asiassa tietysti oli se, että ongelma ratkesi ja lasku meni muualle – kaupunki vastaa omista viemäreistään ja niiden toimivuudesta. Toki veron maksajana sain tuntea saavani vastiketta maksamalleni.
