Aloitetaan päättyneen Suomen Postimerkkilehden huutokaupan 107. asioilla. Tällä kertaa M30 osastolla oli myytävänä parisen kymmentä kohdetta. Merkkipuolella tyypillisen loistoleimatun ja leimaamattoman tavaran lisäksi oli myytävänä 50p vihreän leijonamerkin hammastamaton kahden merkin reunapalapari. Kyseessä on siis käyttöön otettu liimoitettu 50p merkki, joka on jäänyt vahingossa hammastamatta ja toimitettu postitoimistoon. Kyseessä ei ole ns. esittelyarkki, joissa ei ole liimoitusta. Pari meni kaupaksi kympin pohjillaan, mikä ei siitä ollut erityisen kova hinta, koska kohde on kokoelmakelpoinen M30 filateeliseen näyttelykokoelmaan. FORD lävistyksellä tai suojareijitteellä ”käsitelty” 5mk Olavinlinna M30 kuvamerkki myytiin neljällä eurolla, joka ei ollut kallis hinta. Eniten noussut filateliakohde oli 1,25mk M30 leijonamerkin Karjalan puna-mustissa väreissä painettu ehdotemerkki. Ajatuksena lienee ollut pohtia sitä, että voitaisiinko kyseisellä merkillä kerätä rahaa Karjala-projektiin tai ainakin siivittää kansallistunnetta.
En tiedä tarkalleen milloin tämä merkkiehdote on valmistettu, mutta kyse on tietysti 30-luvun ajatuksesta. Tästä merkistä tunnetaan yksi isompi arkin palanen ja muutamia pienempiä palasia, pääosa merkeistä lienee pareina ja yksittäiskappaleina. En osaa sanoa paljonko näitä painettiin, mutta pienin mahdollinen lukumäärä on kaksi arkkia, eli yksi painoarkki. Eli mahdollisesti vain 200 kappaletta on tätä erikoisuutta olemassa. Kyseessä on siis tosiaankin jonkinlainen erikoisuus, jota voidaan esitellä 1,25mk leijonamerkin yhteydessä. Postitusvoimaa merkillä ei koskaan ole ollut, enkä ole nähnyt tällaista ehdotetta koskaan leiman alla – eikä sellainen löydös mitään oikeasti tarkoittaisikaan, muuta kuin, että joku filatelisti olisi käyttänyt merkkiä kirjeensulkijan ominaisuudessa (kukaanhan ei tahallaan leimauta merkkejä muista syistä….. ). No oli miten oli, merkin ympärillä käytiin jopa pienehkö huutokilpailu ja sen hinta nousi kympin pohjistaan 26 euroon saakka.
Postihistoriapuolella oli myytävänä kymmenkunta kohdetta, joiden joukossa oli ihan kiinnostavankin näköistä tavaraa, eli ei vain ”niputettua M30 tauhkaa” vaan ihan asiallisia lähetyksiä. Tällä kertaa hinnat eivät nousseet. Painotuote 6mk leijonamerkillä Yhdysvaltoihin maksoi vain 5 euroa, mikä oli hyvin edullinen. Painotuotteelle käytetty väri oli vihreä ja käyttötarkoitukseen tarkoitettu merkki siis oikeastaan M30 6mk vihreä leijonamerkki, mutta koska olemassa taksan aikoihin oli myö 6mk oranssi, saattoi sitäkin käyttää. Myyty kuori oli kohtalaisen siisti ja 6mk painotuotetaksa ulkomaille ei ole se kaikkein helpoin. Näin ollen ostaja sai halvalla ihan hyvää. Vuonna 1932 Yhdysvaltoihin lähetetty pakettikortti M30 merkein nousi 30 euron pohjistaan 35 euroon. Kuten joku saattaa muistaa, oli jokin aikaa sitten Filatelisti-lehdessä Hannu Kaupin erinomainen kirjoitus Yhdysvaltain pakettitaksoista, joissa käytiin läpi pakettien taksoja ja huomioitiin se kiinnostava asia, että pakettikortteja käytettiin Yhdysvaltoihin menevissä paketeissa M30 osalta vain vähän aikaa. Tämä tarkoittaa sitä, että vaikka paketteja vuosittain lähetettiin jonkin verran, eivät pakettikortit M30 merkein Yhdysvaltoihin ole sittenkään kovin yleisiä. Tämä selvästi oli muistunut mieleen kohteen jättäjälle, joka oli asettanut lähtöhinnan kohtalaisen ylös ja huutajillle, jotka lähtöhinnasta huolimatta huusivat – kohde ei ole huono ja sillä oli myös M30 Saimaa merkin I painoerän vaalean harmaan violetti merkkikin, joka hyvällä lähetyksellä ei ole triviaali.
Korkein M30 kohteelle asetettu lähtöhinta oli pistetty Suomesta 1936 Nepaliin lähetetylle lentokirjeelle – 70 euroa. Kohteen selosteessa luki, että lähettäjä oli C. G. E. Mannerheim. Tämä tietysti pitänee paikkaansa, mutta itse kohteelta se ei käy suoraan ilmi. Mannerheim oli tiikerimetsällä Nepalissa ja tästä todisteena on myös tiikerin talja, joka löytyy Lappeenrannan Upseerikerholta vitriinistä kera metsästysvalokuvan, jossa Mannerheim poseeraa paikallisen maharadzan kanssa. Kuori on lähetetty Helsingistä ilmeisesti 12.11.1936 ja se on kulkenut Tukholman kautta 13.11.1936. Tuolloin lennettiin Helsinki – Tukholma päivittäin. Tukholmasta kuori on suurella todennäköisyydellä lähtenyt yöjunalla Etelään, kohti Trelleborgia, josta se on kulkenut lautalla yli Sassnitziin. Tästä kertoo Sassnitz – Berlin junaleima, joka on päivätty 14.11.1936 – juna numero 14. Junayhteys oli nopea ja tyypillinen tapa kuljettaa myös lentopostia. Berliinistä kuori lienee kulkenut eteenpäin junalla Italiaan, josta se on sitten lentänyt eteenpäin reitillä Itään kohti Nepalia. Vuonna 1936 oli maakenttiä käyttävä lentoyhteys verkosto alkanut jo kehittyä ja lentoveneet alkoivat siirtyä pikkuhiljaa historiaan – mutta kuten aina, käytettiin toimivia resursseja niin pitkään kuin mahdollista, koska uudistaminen ennen aikojaan ei ole koskaan ollut (eikä tule koskaan olemaan) kustannustehokasta. Tämän saman edessä olemme, kun mm. vaihdamme autokantaa kiihtyvällä tahdilla kohti sähköisyyttä… lieneekö kukaan oikeasti laskenut asian järjellisyyttä ottaen huomioon kaikki tekijät yhtä aikaa? No joka tapauksessa kuori lensi suurin piirtein reittiä Italia – Ateena – Kairo / Kastelrosso – Palestiina – Irak – Bahrain – Karachi – Bombay. Mumbaista (aiemmin siis Bombay) kuori lienee kulkenut junalla Pohjoiseen, voi olla, että se on reititetty jo Karachistakin junalla eteenpäin. Nepaliin on saavuttu leimojen mukaan 24.11.1936, eli 12 päivää kirje on kulkenut. Tuohon maailman aikaan ja ottaen huomioon Nepalin vielä ehkäpä Suomeakin syrjäisemmän lokaation, ei postin kulku ole ollut hidasta. Tiikerin pään menoksi on siis juonittu nopealla tahdilla. Taksan osalta kuori on kiinnostava, sillä 1930-luvun lentoposti Euroopan ulkopuolelle on hiukan vaikeampaa ja Nepal ei ole yleinen kohdemaa. Ulkomaan kirjeen taksa oli lähettämisen aikaan, eli 12.11.1936 oli 3½mk per 20 gramma. Lentolisä Nepaliin taksoitettiin (brittiläisen) Intian mukaan – ja oli 15.4.1935 – 14.3.1941 6mk per 5 grammaa. Kun kirjeelle on kirjoitettu ilmeisesti ”10 gr” niin tämä vastaisi 12mk lentolisänä. Kuorella on kuitenkin 21,50mk merkkeinä, joka vastaisi 3*6mk + 3½mk ja tarkoittaisi, että lentolisää on maksettu kolmesta 5g painoerästä eikä kahdesta. Näin ollen ja mikäli 10g on oikein, olisi maksettu 6mk liikaa. Ehkä tämä asia yhdessä korkeahkon lähtöhinnan kanssa karkoitti ostajat ja kuori jäi myymättä.
Virallisesti Nepal on ollut itsenäinen valtio ainakin vuodesta 1768, jolloin gurkhien kuningas Prithvi Narayan Shah yhdisti n. nykyisen Nepalin alueen kuningaskunnaksi. Tämä kuningaskunta taisteli brittiläistä Itä-Intia Yhtiötä vastaan (Intia oli brittien alusmaa ja ”myyty” yhtiöille pyöritettäväksi) 1815-16 sodassa, joka tunnetaan Anglo-Nepalilaisena sotana. Britit eivät tässä kahakassa pärjänneet Nepalilaisille ja maa säilytti itsenäisyytensä, myös gurkhien maine hurjina sotureina syntyi. Nepalilaiset luovuttivat takaisin valtaamansa maat ja tilanne stabiloitui, myöhemmin maata johti aina 1940-luvulle asti brittiläismyönteinen Rana kuningasperhe. Nepalilaiset auttoivat brittejä kukistamaan 1857 intialaiset suuressa kapinassa ja tässä yhteydessä pääsivät brittien suosioon. Nepalilaisia joukkoja, juurikin näitä gurkhia, taisteli brittiläisten rinnalla niin ensimmäisessä kuin toisessakin maailmansodassa ja britit ovat näiden yhteisten verenvuodatusten johdosta jatkuvasti suhtautuneet Nepaliin ja nepalilaisiin positiivisesti. Niille keräilijöille, joita teräaseet kiinnostavat, liittyy gurkhiin erityisesti yksi detalji ja se on ns. kukri-veitsi, joka on siis juurikin näiden gurkha soturien perinteinen ase. Kukri on siis vino- tai käyrä-teräinen pitkä puukko, joka on oikeasti perinteinen Nepalilainen työkalu, eli jonkinlainen vesuri. Siinä missä vesurilla voi katkoa pusikkoa se soveltuu myös ihmisen tappamiseen kohtalaisen hyvin…. Joka tapauksessa kyseinen kirje on siis lähetetty aikana, jolloin Nepalia hallitsi brittiläismyönteinen Rana kuningas, ja siellä hallitsi ilmeisen korruptoitunut ja autokraattinen hallinto, joka väistyi myöhemmin lyhytaikaisen demokratian tieltä. Nykyään Nepal on jonkinlainen federatiivinen tasavalta, jota johtaa presidentti. Tähän on tultu 50-luvulta alkaneen autoritäärisen diktatuurin ja maoistikapinoinnin kautta. Nähtäväksi jää miten maa pärjää jatkossa.
Näiden lisäksi ei huutokaupassa ollut ihmeitä, vaikka M17 puolella jälleen myytiin kalliilla kaukomaiden lähetyksiä ja muutamia muitakin kohteita muiden keräilyalueiden osalta nousi korkeuksiin.
Filatelistiliitto piti liittokokouksensa 23. huhtikuuta Helsingissä. Kokouspaikkana oli rautatieaseman vieressä oleva keskustan Holiday Inn hotelli. Paikkavalinta oli mielestäni oikein mainio, sillä rautatieasemalle pääsee helposti junalla… sen verran täällä Salossakin tajutaan. Tämä siis silmällä pitäen kaukaa tulevia delegaateeja ja jatkokin kannalta korvan taakse laitettavaksi. Paikalle saapuikin kohtalaisen runsas osallistujamäärä. Kokouksessahan käydään läpi edellisen toimintavuoden asiat, niin toimintakertomus kuin ”finanssitkin”, myönnetään vastuuvapaudet, mikäli siihen on aihetta, sekä valitaan erovuoroisten tilalle uudet toimihenkilöt hallitukseen ja muihin Liiton tarpeellisiin tehtäviin. Tärkeimpänä keskustellaan asioista ja pohditaan ja läpikäydään tulevaisuuden tekemistä ja siihen liittyviä asioita, kuten jäsenmaksujen suuruutta ja määräytymisperusteita sekä toiminnan sisältöjä. Myös pitkän aikavälin suunnitelmia käydään läpi. Nämä asiat olivat tälläkin kertaa agendalla. Tärkeimpinä toimintakertomus ja finanssit ja erityisesti tulevaisuus, johon liittyivät keskustelut Filatelisti-lehden tilanteesta ja jatkosta. Kun tiedettiin, että hallituksesta oli myös eronnut yksi ei-erovuoroinen jäsen, oli tarpeellista valita eronneen tilalle myös uusi jäsen. Kiinnosti kuulla myös eroon liittyvistä asioista ja keskustella siitä mikä tilanne hallituksessa oli ja jatkossa tulisi olemaan. Lehden osalta olemme lukeneet päätoimittajan erosta tai erottamisesta, joka tapauksessa siitä, että päätoimittajaa ei tällä hetkellä lehdellä syksyksi 2022 päätettynä vielä ole. Eli kaiken kaikkiaan ihan kiinnostavaa asiaa järjestöfilatelian puitteissa ja puitteista oli kokouksessa tiedossa. Toimin kokouksen puheenjohtajana edustaen Lappeenrannan 1930 perustettua Postimerkkikerhoa.
Finanssien osalta todettakoon, että toimintavuosi 2021 oli Liiton osalta positiivinen, eli käytännössä tehtiin jonkin verran voittoa, noin kuutisen tuhatta euroa. Liiton ”liikevaihto” on noin 85 tonnia, josta 70 tonnia tulee jäsenmaksuina, kymppitonni avustuksina ja noin viisi tonnia sijoitusten tuottoina, käytännössä osinkoina. Liiton sijoitukset, eli 2016 ostetut osakkeet, joiden ostohinta oli tuolloni ollut noin 50 tuhatta euroa (ja jotka sillä summalla ovat näkyvissä Liiton taseessa) ovat ”pullistuneet” eli niiden pörssiarvo on noussut voimakkaasti ollen vuoden vaihteessa 2021/2022 yli 150 tuhatta euroa. Näitä sijoituksia on ollut tekemässä Liiton johdon apuna eräs pitkän linjan filatelisti ja pankkimies Kuopiosta ja hänen sijoitusneuvonsa ovat osuneet siis aivan nappiin. Kun tästä sijoitusten olemassaolosta joitakin vuosia sitten, vuoden 2016 jälkeen, keskusteltiin liittokokouksessa ja niiden olemassaolosta huomautettiin, kun eräät tahot ehdottivat jäsenmaksujen nostoja…. niin samat eräät tahot silloin kokousyleisölle kertoivat, että mitään sijoituksia ei olisi olemassakaan… No nyt viimeistään voitaneen ottaa suomut silmiemme edestä ja todeta näiden eräiden tahojen puhuneen aikoinaan muunneltua totuutta eli ”paskaa” julkisesti kokousyleisölle. Onneksi tuolloin kokouksen puheenjohtajana toiminut Tampereen Filatelistiseuran edustaja pelasi korttinsa siten kuten pelasi ja nämä eräät tahot eivät saaneet tahtoaan läpi. MUTTA tikulla silmään sitä, joka vanhoja muistelee… tunnen itsekin piston silmässäni. Tärkeintä on, että Liiton talous ei ole kuralla, vaan tasapainossa.
Toimintavuoden aikana Liitto kehitti verkkosivujaan edelleen ja aloitti pienimuotoista sosiaalisen median läsnäoloa, pääasiallisesti Facebook palvelussa. Tähän käytettiin suhteellisen paljon rahaa ja jopa ostettiin konsulttipalveluita tukemaan tekemistä. Näistä ei sen enempää keskusteltu, mutta asiassa toimineilta (so. Jukka Mäkipää) tiedusteltiin, että paljonko Liiton Facebookissa on seuraajia ja niitä kuulemma on useita satoja. Se täytyy todeta, että Liiton sivuilla on tapahtunut paljon hyvää ja erityisen hienoa on se, että siellä voi tutustua kymmeniin näyttelykokoelmiin kokonaisuudessaan. Tätä on tarkoitus myös jatkaa – siis positiivista kehittämistä. Alun perin suunnitelmissa oli suurempaakin kehittämistä juurikin tämän verkkotoiminnan alalla – oli suunnitelmaa aloittaa uusia palveluita ja ehkäpä tehdä jonkinlaista ”maailmanvalloitustakin”… näitä suunnitelmia, joilla oli jonkinlainen hintalappukin… isohko sellainen, esiteltiin Liittokokousväelle jo lähetetyissä materiaaleissakin. Materiaalit kuitenkin pistettiin ennen kokousta uusiksi ja niiden osalta olivat nämä suurisuuntaisemmat suunnitelmat poistuneet esityslistalta. Lieneekö liittynyt tähän poistumiseen myös liittohallituksen jäsenen Pekka Nuikin, joka lyhyen hallituskautensa aikana lienee jäänyt tuntemattomaksi suurelle osalle Liiton jäsenistöä, erokin… sitä ja hänen alun perin hallitukseen valinnaksi tulemistaan ja hänen eroonsa liittyviin koukeroihin ja tapahtumiin sitoutuvia muitakin asioita pohdittaneen jatkossakin filatelistien piirissä, muutaman konjakin jälkeen. Näistä ei kokouksessa kuitenkaan sen enempää virallisesti puhuttu, ei puheenjohtajan eikä muidenkaan suulla – se kuitenkin kerrottiin ennen kokousta epävirallisesti, että erokirje oli vastaanotettu ja hyväksytty ja virallisessa osuudessa, eli kokouksessa Nuikin tilalle valittiin jäljellä olevan mandaattiperiodin ajaksi Tampereen Filatelistiseuraa edustava Seuran entinen puheenjohtaja Valtonen. Erovuoroiset Liittohallituksen jäsenet valittiin uudelleen hallitukseen. Uudelleen valittiin myös Liittohallituksen puheenjohtaja Petteri Hannula, toiselle kaksivuotiselle kaudelle.
Filatelisti-lehden osalta ehdotti Liittohallitus sitä, että lehti ilmestyisi paperisena jatkossa kuusi kertaa vuodessa, mutta sivumäärä pysyisi samana, eli paksumpi lehti harvemmin. Tämä ehdotus sisältyi hallituksen ehdotukseen toimintasuunnitelmaksi vuosille 2023 ja eteenpäin (pitkän tähtäimen suunnitelma). Toimintasuunnitelmassa hahmoteltiin myös muita muutoksia liittyen verkkosivujen kehittämiseen ja digitaalisen materiaalin lisäämiseen, mm. Filatelisti-lehden digitaalisen etsintä-toiminnon sisältävän arkiston kehittämisen osalta. Liittokokous näki ehdotetut kehittämistoimet hyvinä, kuitenkin siten, että paperilehden ilmestymistaajuuden muutosta eivät kaikki kannattaneet – kokouksessa tehtiinkin vastaehdotus, jossa suunitelmaa ehdotettiin hyväksyttäväksi sillä muutoksella, että lehti ilmestyisi jatkossakin kahdeksan kertaa vuodessa paperisena. Tämä ehdotus sai kannatusta ja asia meni äänestykseen. Paikalla olleista äänistä enemmistö kannati hallituksen esittämää suunnitelmaa muutettuna siten, että Filatelisti-lehti ilmestyisi jatkossakin 8 kertaa vuodessa ja näin päätettiin. Asiasta pystytiin keskustelemaan sivistyneesti ja asiallisesti sekä rakentavasti hyviä, ehkä hiukan asiankin vierestä meneviä, mutta muuten relevantteja kommentteja esittäen ja niiden kautta. Lopputulos ei näin näyttäytynyt dramaatisena tai haavoja aiheuttavana, vaan kahden eri näkökannan väliltä tehtiin päätös äänestyksen perusteella ja sillä sipuli. Merkittävänä näen sen, että hallitus oli pystynyt tuomaan sellaisen ehdotuksen tulevaisuuden linjoista pöydälle, joka voitiin suurimmalta osalta hyväksyä sellaisenaan – tämä kertoo siitä, että suunnitelutyö on ollut onnistunutta… VAIKKA suunitelma viime hetkessä uusiksi pistettiinkin. Syyksi tähän ”viime-hetken vaihtoon” siitä kysyttäessä antoi hallituksen puheenvuoron käyttänyt puheenjohtaja Hannula riskien hallinnan… eli loppusuoralla vielä oli todettu, että laajempi kallis muutos ei ehkä olisikaan ns. ”varma nakki” vaan se sisältäisi riskejä, joita ei aivan kokonaan ehkä ymmärrettykään. En voi tästä olla pahoillani, sillä hallitus minun näkemykseni mukaan teki aivan oikein tehdessään muutoksen ehdotukseensa. Asiasta varmasti opittiin paljon, ainakin näin uskon. Kokouksen aikana ei kuitenkaan tullut selvyyttä siihen, että kuka jatkaa syksyllä 2022 Filatelisti-lehden päätoimittajana. On esitetty toiveita siitä, että nykyinen päätoimittaja voisi yhä jatkaa tehtävässä – tämä ei kuulemma hallituksenkaan kannalta olisi mahdoton ajatus. Toivottavasti asiaan löytyisi harrastuksemme kannalta hyvä ratkaisu – ratkaisu tarkoittaa sitä, että löytyy yhteisymmärrys ja se on usein kompromissi, jossa kaikki ”saavat jotain”, mutta kukaan ei saa kaikkea mitä haluaa… eli kysehän on siitä mitä ihmisen elämä yleensäkin on.
Budjetin osalta mentiin hallituksen ehdotuksen mukaan, mutta jäsenmaksujen osalta tehtiin vastaehdotus. Liiton entinen puheenjohtaja Klaus Juvas, joka toimi delegaattina, teki ehdotuksen, jossa ehdotettiin, että kerhojen maksama jäsenten lukumäärään perustuva jäsenmaksu laskettaisiin kolmesta eurosta yhteen euroon per jäsen. Tämä ehdotus ei saanut tukea ja näin ollen raukesi ilman äänestystä. Henkilökohtaisesti minua hymyilytti sisäänpäin, sillä aiemmin, silloin kun viimeksi nähtiin olevan tarvetta jäsenmaksujen nostolle oli sama mies, eli Juvas, Liiton puheenjohtajana. Tuolloin hänen johtamansa hallitus halusi nostaa jäsenmaksuja nykyisestä (taso oli tuolloin sama kuin nyt ja jo edellä mainitut Liiton osakesijoitukset olivat olemassa) ja nyt hän ehdotti jäsenmaksujen alentamista. Ei näitä aina ole helppoa ymmärtää. Onneksi apteekista saa päänsärkylääkettä tarvittaessa… Eli jäsenmaksut pysyvät samoina.
Liittokokous kesti lähes neljä tuntia, joten keskustelua käytiin paljonkin – tämä on hyvä, sillä asioista pitää saada puhua. Todettakoon tässä, että olisi hienoa, että aktiiviset filatelistit olisivat kaikki Liiton jäseniä, koska Liitto on kerhojen lisäksi tärkein harrastuksemme edustaja maassamme. Näihin tunnelmiin ja Wapun päivän viettoon siirtyen lopetettakoon tämä kirjoitus.