Intia

2025 ensimmäiset huutokaupat

12 tammikuun, 2025 By Mikael Collan

On jälleen siirrytty uuden vuoden puolelle, aika se vaan rientää – nyt siis kellossa vuosi 2025. Blogikin on ollut pystyssä jo yksitoista vuotta ja kymmenen vuoden rajapyykki jäi täysin juhlimatta – on suorastaan säälittävää havaita tällainen asia jälkikäteen! No tuskin mitään on menetetty, tähdätään sitäkin kiivaammin unohtamaan 20-vuotisjuhlakin! Todetaan blogista vielä sen verran, että 2024 postauksia tuli 12 kappaletta, eli yksi per kuukausi vauhtia. Sanoja näissä yhteensä noin 15000. Blogia katsottiin yhteensä 9400 kertaa, joista Suomesta yli 8000.

Aika tuo myös muutosta mukanaan… aiemmin vuoden vaihde oli aina suuri ongelmatapaus, sillä piti muistaa kirjoittaa päivämääriin aina uusi vuosiluku oikein. Nykyään tämä ongelma on lähestulkoon kadonnut, sillä käsin tulee kirjoitettua enää kovin harvoin vuosilukuja. Se mitä pitää kirjoittaa tapahtuu ”netissä” ja tietokoneella… kaikenlainen (tieto)koneistuminen on korvannut suuren osan ihmisen tarpeesta muistaa asioita. Siinä missä elämä on helpottunut on kuitenkin kuvioon tullut mukaan uusi riski, nimittäin muistamisen tarpeen vähenemisen mukanaan tuoma tyhmistymisen riski. Tämä ei ehkä uhkaa niinkään meitä filatelisteja, sillä me joudumme pitämään mielessämme suuria määriä omaan harrastukseemme liittyviä asioita pystyäksemme navigoimaan ajoittain karikkoisiakin tilanteita, mm. pyrkiessämme ymmärtämään kohteita ja niillä löytyviä merkkejä, leimoja ja muita merkintöjä. Ostoksia tehtäessä pitää ajoittain epätoivoisestikin yrittää muistaa, että ei kai vain vastaavaa kohdetta tai herra paratkoon parempaa ole jo kotiutunut aiempina aikoina. Lisäksi on pakko todeta, että ainakin oma sukupolveni on selvästi erilainen kuin nykyinen teini-ikäisten sukupolvi sen suhteen miten asioita omaksutaan ja erityisesti mitä kautta niitä omaksutaan. Paljon asioita ei vuoden vaihdoksen 2024 – 2025 johdosta muutu miksikään, mutta nähtäväksi jää mitä muuttuu vuonna 2025. Kuten ”pikku-aasi” sarjassa aina lopuksi todettiin, sen me kuulemme ensi kerralla, joka lienee vuoden 2026 alussa, tässä tapauksessa.

Vuoden huutokauppakausi alkoikin jo kahden huutokaupan ”vahvuudella”, nimittäin ensimmäisenä huutokauppansa valmiiksi sai Järvenpään Filateliapalvelu huutokaupallaan numero 34. Huutokaupasta ei mitenkään erityisen paljon ole kerrottavaa, joten todetaan, että merkkikohteita oli myytävänä n. kymmenen kappaletta ja näistä myytiin n. 40%. Postihistoriapuolen kohteita oli tarjolla lähes 60 ja kauppa kävi samaa tahtia. Ihmeitä ei oltu myymässä – tavara oli aika tavanomaista, mutta mukana kuitenkin joitakin ihan ”kivojakin” kohteita. Myytävänä oli kokoelmalehdille koottu kokoelma paloissa. Näitä meni kaupaksi vaihtelevasti. Lähtöhinnat olivat hieman yli sen mikä olisi minun nähdäkseni saanut kaupan käymään – kympin lähdöt aika tavallisesta tavarasta ovat hiukan liikaa. Muutamia M30 kohteita nostaakseni totean, että saantitodistus kotimaassa 1½mk merkillä myytiin 29 eurolla – kohde oli hiukan kärsinyt, mutta ajaa asiansa. Pakettikorttikohteita myytiin muutamia, näillä oli mm. korotuksia maksussa ja toisessa erässä kohteita oli lähetetty mm. KPK osoitteeseen. Aiemmassa huutokaupassa myymättömiä kohteita oli niputettu muutaman kymmenen kohteen eriksi ja ne menivät käytännössä kaikki edullisemmilla lähtöhinnoilla kaupaksi. Kuten totesin, mitään erikoisempaa yksittäistä kohdetta ei myytävänä M30 osalta tässä huutokaupassa ollut.

Toinen jo päättynyt huutokauppa oli SF:n suurhuutokauppa 121. Huutokaupassa oli mukana myös kovia kohteita, mutta ikävä kyllä M30 puolella niitä ei montaa ollut, oli kuitenkin jotakin.

Filateliapuolen M30 merkkejä oli myytävänä kahdeksa kohdetta. Näistä kiinnostavia olivat FORD lävistetty 10mk Saimaa merkki, joka nousi aina 41 euron hintaan. 2½mk punaisen merkin huomattava siirtymä myytiin kovalla 85 euron hinnalla. Hyvä 35mk Olavinlinna-merkin laskos meni 56 eurolla.

Filateliapuolelle oikeastaan kuuluu myös 5mk hammastamattoman violetin parin käyttö kuorella. Kohteen hinnaksi oli laitettu 250 euroa ja sillä se myytiin. Kyseessä on tunnettu Kouvolan käyttö tästä merkistä, jota voi lähinnä luonnehtia filateeliseksi. Mutta kulkenut kohde kuitenkin lienee.

Sveitsiin punaiselle ristille lähetetty lentokuori vuodelta 1943 nousi 30 euron pohjistaan 37 euroon. Sota-aikainen posti Sveitsiin on parempaa. Kuuden markan vihreä yksin painotuotteella on kohtalaisen hyvä kohde, tällä kertaa Belgiaan lähetettynä se maksoi 46 euroa. Kalliimmallakin vastaavia on myyty. Kallein M30 kohde tällä kertaa oli marsalkka Mannerheimille osoitettu lentokirje. Mannerheim on ollut metsästelemässä Intiassa ja kuori on häntä siellä tavoitellut. Kuori on lähtenyt Helsingistä tammikuussa 1937 ja sille on laitettu 35,50mk postimaksua. Lentolipukekin on leiman alla. Bombayhin kuori on ehtinyt 5.2.1937 kuuden päivän matkan jälkeen. Huomaamme, että kirjeen kuljetusnopeus on parantunut sitten 1930-luvun alun lentotekniikan kehittyessä. Merkintänä kuorella on 22g, mikä tarkoittaa toista painoluokkaa. Taustapuolella on runsaasti leimoja, Tukholman ja saksalainen kauttakulkuleima sekä kolme leimaa Intian suunnalla. Taksoitus menee seuraavasti: Kirje (21-40g) ulkomaille (1.11.1936–30.9.1942) 5,50mk + lentolisä (per 20g) Etu-Intiaan (15.4.1935 – 14.3.1941) 13,00mk*2 = 31,50mk. En saa taksaa täsmäämään. Kohde on kuitenkin historiallinen tosite Mannerheimin matkusteluista ja sellaisena hieno. Hinta tällä kertaa 330 euroa, missä on Mannerheim-lisää kohtalaisen paljon.

M30 osastossa oli myytävänä kirjattu postikortti Unkariin. Kortilla oli ikävä kyllä myös juhlamerkki, mikä teki siitä sopimattoman minun kokoelmaani. Kirjatut postikortit ulkomaille ovat vaikeita kohteita ja Unkari ei ole huono kohdemaa, varsinkin kun kyseessä oli Unkarin erikoistaksainen kohde. Taksana kysymyksessä on todella harvinainen kohde. Kohteen limitiksi oli laitettu 25 euroa ja sillä se meni kaupaksi. Hinta oli lähinnä naurettava verrattuna kohteen harvinaisuuteen. Kun vielä otamme huomioon, että kohteella oli ”postiyhteys keskeytynyt” leimaus, niin on pakko todeta, että huh huh. Oli helmeä tarjolla ja helmen joku sai – kukaan ei voi väittää, että huipputavaraa ei voi saada edullisesti. Mikäli kohde olisi ollut pelkillä M30 merkeillä sen hinta olisi varmasti ponnahtanut paljon korkeammalle, olisi takuuvarmasti ylitetty satasen raja ehkä toisenkin.

Muista osastoista todettakoon, että kovia hintoja maksettiin mm. M17 puolella, jossa Venäjälle lähetetty postikortti, jonka matka oli keskeytynyt nousi aina 460 euron hintaan saakka. Kiinnostavalla kohteella oli kiinnostava hinta. Myös M63 puolella myytävänä ollut henkilökortti 3mk merkillä keräsi kiitettävästi hintaa, nimittäin kortti myytiin 770 eurolla. M1975 osastossa 3mk sukkula-merkillä maksettu henkilökortti keräsi 688 euroa. Ei tarvitse olla Donner todetakseen, että ”henkilöllisyys kannattaa aina”.

Toiselta puolelta katsottuna.. ihmettelin, että M1975 vaikea tilauserän 84002a-01-1998 atrainkuusilo myytiin 22 eurolla…. tasan ei käy onnen lahjat tai huutokauppamyynnit. Tieto on valtaa, vaikka välillä olisi parempi selkeästi jäädä tietämättömäksi maailman menosta, sen verran tieto lisää tuskaa.

Alkuvuoden huutokauppakimara

23 helmikuun, 2024 By Mikael Collan

Suomen Filatelistiseuralla näyttää tavaraa riittävän myyntiin, sillä huutokauppoja on päättynyt kovemmalla kuin kerran kuussa frekvenssillä netissä, sen lisäksi, että kerholla on huutokauppoja kerhoilloissaankin. Töitä siis paiskitaan ahkerasti ja varmasti se näkyy positiivisena kassavirtana kerhon tilillä, mikä tietysti on harrastuksen ja yhteisön kannalta hieno asia. Vain vähän jälkeen vuoden aloittaneen suurhuutokaupan aukesi jo seuraava SP-lehden huutokauppa #61, jonka tarjonta oli M30 keräilijälle ihan kiinnostavaa.

Filateliakohteista nostan kaksi merkkikohdetta, jotka kumpikin olivat hiukan tavallista parempia. Toinen oli 2:75mk violetin merkin pystysuuntainen siirtymä, jonka kaltaisia on viime aikoina jostain syystä ollut myynnissä useampiakin. Nyt kyseessä oli yksittäinen merkki – aiemmin kyseessä on ollut mm. pari ja numerokuusilo. Toinen kiinnostava kohde oli kuvioleimattu 1½mk M30 leijonamerkki. Kuvioleimaisia M30 kohteita ei tunneta erityisen montaa erilaista ja vastaavia ei ole erityisen usein tarjolla. Olin huutokaupan aikaan matkalla enkä oikein päässyt tarkastelemaan loppuhintoja – eikä niitä taida olla missään nähtävissä. Kuvat olin kuitenkin ymmärtänyt säästää jo ennen reissua. Muistinvaraisesti totean, että kuvioleimainen merkki nousi jonkin verran pohjistaan – se ei yllätä, sillä kyseessä on kokoelmaan sopiva kohde tälle merkille.

2:75mk leijonan pystysyyntainen siirtymä

Muuta kiinnostavaa filateliapuolella edustivat muutamat suojareijitetyt merkit, mm. 5mk Olavinlinna FORD reijityksellä. Postihistoriapuolella oli jälleen, suurhuutokaupan jälkeen, myytävänä kaksi postiosoituksen pidennyspyyntöä. Näiden hinnat kapusivat korkeuksiin, kuten oli käynyt suurhuutokaupassakin. Vaikka kyseessä on harvinainen taksa ja mielenkiintoisia kohteita, on lomakekäyttöjen laittaminen kokoelmaan sillä tavalla haasteellista, että niitä ei erityisen montaa mukaan mahdu ja erilaisia käyttöjä on kuitenkin jonkin verran. Yli 200 euron hinnat ovat siksikin kohtalaisen kovia. Kiinnostava kohde oli Ruotsista kenttäpostiosoitteeseen lähetetty paketti, joka oli kenttäpostikonttorissa tullattu. Tullaukset pakettikorteilla ulkomailta eivät yleensä ole mitään erikoista, mutta kenttäpostiosoitteeseen sodan aikana lähetetyt ja siellä tullatut ovat erinomaisia ja vaikeita kenttäpostikäyttöjä. Tullauksen taksa on lähettämisen aikaan ollut 6mk, mikä on maksettu M30 merkeillä kortille. Asia ei jäänyt keräilijöiltä huomaamatta ja kohteen hinta kipusi reippaisiin lukemiin – muistinvaraisesti taisi olla yli 150 euroa.

Myytävänä oli myös muutamia lentokohteita John Godfreyn kokoelmasta, samoja joita oli myyty Hellmanilla erissä koviin hintoihin – osa näistä nousi reippaasti ja osa jäi pohjiinsa. Kokoelmalehdillä olevat kohteet antavat ostajalle apua siinä, että taksat ja reitit on selitetty yleensä vähintään kohtalaisesti auki ja tämä ”nopeuttaa ymmärrystä”. Kirjattu lentokirje Englantiin meni pohjillaan ja lentokirje Brasiliaan nousi jonkin verran. Kaiken kaikkiaan ihan kiinnostava huutokauppa.

Lahden kerho järjestää epäsäännöllisen säännöllisesti huutokauppoja, tämän kertainen tarjoushuutokauppa järjestysnumeroltaan 121 tarjosi muutamia M30 kohteita – pääasiallisesti tavara oli aika tavallista. Muutamia nostoja kuitenkin voidaan tehdä, kuten esimerkiksi se, että 1:20mk punainen M30 yksittäiskäyttö postikortilla Saksaan myytiin vitosella. Halvalla meni, sillä tällainen täytyy jokaisella M30 keräilijällä olla. Sveitsiin sodan aikana lähetetty kirje 8½mk lentopostitaksalla myytiin myöskin vitosella ja USA:an 4½mk pintapostin taksalla lähetetty nousi 16,50 euron hintaan. Kovin M30 osaston hinta nähtiin maksettavan nipusta M17/M30 sekapostitteita (8kpl) ollen 116 euroa. Tässä lienee takana ollut valkoisen paperin M17 merkkien metsästys?

Erittäin kiinnostava, mutta ilmeisesti auttamatta väärätaksainen vuonna 1941 Yhdysvaltoihin lähetetty korkeamman painoluokan lentokirje herätti kiinnostukseni, se oli myytävänä lentopostin osastossa. Tämä ”resu” oli teipattu vahvasti ja siltä lienee merkkejä ”pudonnut” matkalla tai sitten ne olivat teippien peittäminä – tätä kyselin meklarilta ja vastauksena oli, että ei näyttäisi olevan 50p merkkiä missään, tätä nimittäin kyselin siksi, että taksan olisi pitänyt olla -,50 ”loppuinen”. Lähettäjänä oli Mannerheimin lastensuojeluliitto, jonka kautta mm. sotaorpoja siirtyi turvaan. Mikäli kohde olisi ollut oikeataksainen olisi sen hinta noussut varmasti huomattavastikin, sillä korkeampien painoluokkien lentokirjeet – resuisuudesta huolimatta, ovat sitä parempaa postihistoriakohdetta…

*”Resu” meni tällä kertaa n. 21€ hinnalla kaupaksi*

Lahden kerho järjestää keräilytapahtuman 9.3. Lähteen koululla (osoite: Ajokatu 167). Kynnellekykenevillä on mahdollisuus päästä tarkastamaan tarjonta!

eBayssa oli tässä jokunen aika sitten myytävänä kiinnostavia Intiaan 1930-luvulla lähetettyjä lentokirjeitä. Näistä yksi oli oikea taksainen ja taksoitettu oikean ”Etu-Intian” taksan mukaisesti, muissa oli tietoisesti tai tietämättä käytetty väärää taksaa. Alla kuvattu oikeataksainen kohde on kulkenut kesällä 1935 Helsingistä lentona Tukholmaan, johon kesälentokaudella postia kuljetettiin ponttoonikoneilla Katajanokan lentosatamasta. Kohde on jatkanut Tukholmasta yöjunalla Malmön kautta Trelleborgiin, josta junalautalla yli Saksaan, jossa se on saanut Berlin-Sassnitz junan leiman. Junalla kohde on jatkanut Euroopan halki, luultavasti Brindisiin, josta se on jatkanut edelleen Imperial Airwaysin reittiä kohti Itää Karachiin saakka, joka tuohon aikaan oli osa Brittiläistä Intiaa. Karachissa kirje on leimattu lentolipukkeen (tai painetun lento lipukkeen) osalta ”CANCELLED”, eli kaupungista eteenpäin on liikahdettu junakyydillä. Perille Calcuttaan on saavuttu vain viikko lähettämistä myöhemmin, mikä on aika nopeaa kyytiä.

Taksa on ollut alle 20g kirjeen perustaksa lähettämisen aikaan (1.12.1931–31.10.1936) 2,50mk ja lentolisää on pitänyt maksaa tästä 8 grammaa painavasta kirjeestä kaksi kertaa viiden gramman lisän verran, joka oli (15.4.1935 – 14.3.1941) 6,00mk eli yhteensä 12,00mk. Nämä yhdessä tekevät 14,50mk mikä kirjeelle on merkeillä maksettu. Mukava kohde, koska leimat kertovat reitin tarinan ja Itään kulkeneet lentopostireitit 1930-luvulla ovat postihistoriallisesti antoisia. Huutajat innostuivat tästä kohteesta niin paljon, että allekirjoittaneen oli heitettävä pyyhe jo ”aikaisin” kehään – rahamiehet päätyivät tällä kertaa hintaan rapiat päälle 166 euroa. Väärätaksaisistakin maksettiin yli 30 ja lähes 60 euroa.

SP Lehden eilen päättynyt huutokauppa numerolla 62 tarjosi jatkoa sille mihin numero 61 oli loppunut, eli käytännössä liikuttiin samoissa tunnelmissa. Filateliapuolella tarjolla oli 2:75mk violetin merkin nelilö hammastesiirtymällä ja nousi 20 euron pohjista 70 euron myyntihintaan. 50p vihreän merkin vastaava siirtymä parilla myytiin 37 eurolla. Jälleen nähtiin kaksi postiennakon pidentämispyyntöä, jotka tällä kertaa nousivat hintoihin 271 ja 176 euroa – eli hinnat pysyivät korkeina.

Lentopostin osalta myytävänä olivat kaksi kaukomaihin (Etelä-Afrikka ja Brasilia) 1930-luvun lopulla lähetettyä entistä John Godfreyn kokoelmassa ollutta kohdetta. Nämä menivät kumpikin pohjahinnoillaan kaupaksi. Katapulttilennolla Brasiliaan Atlantin yli lentänyt kohde oli hyvä aikansa edustaja – on kuitenkin muistettava, että suurin osa koko matkan lentona tuohon aikaan lentäneestä postista kulki katapulttilennoilla ja sinänsä tämä ”katapulttiasia” ei ole mikään erityisen mullistava juttu. Sen mainitseminen tuo kuitenkin kohteeseen jonkinlaista hohdokkuutta, ehkä. Onhan se tietysti hieman päräyttävää, että lentokone lingottiin laivan kannelta ilmaan. Mainitsemisen arvoinen asia on, että kaikki M30-osaston kohteet myytiin!

Tätä kirjoittaessani kaksi huutokauppaa on Philabid-alustalla auki ja tiedossa on ainakin kahden avautuminen lähiaikoina. Mikäli myyntitoiminnan aktiivisuutta pidetään jonkinlaisena mittarina harrastuksemme elinvoimaisuudesta, niin ei vaikuta siltä että henkitoreissa oltaisiin. Kun katselen Facebookin postimerkkikeräilyalueita, niin sielläkin keskustelua käydään vireästi ja muutamat aktiiviset ”nuoret” keräilijät kyselevät niitä näitä harva se tunti. Olen siinä uskossani vahva, että vaikka rivit harvenevat, kuolemassa keräily ei ole.

SP-Lehti, Sinetti ja Huutokortti huutokaupat 2/2019

16 helmikuun, 2019 By Mikael Collan

Helmikuun puoleen väliin päättyväksi ajoitetut kolme huutokauppaa päättyivät 14., 15. ja 18. helmikuuta. Kaikissa oli jotakin M30 keräilijää kiinnostavaa – rehellisesti sanottuna ei mitenkään erityisen paljon, mutta jotakin sentään. Ja jotakin on parempi kuin ei mitään. Ensin päättyi SP-Lehden huutokauppa, jossa ”M30 osastolla” oli myytävänä yhteensä parisen kymmentä kohdetta. Mukana oli sekä filatelia, että postihistoriakohteita.

*Yllä: 100mk Helsinki merkin hammaste-erikoisuus. Myyntihinta 68 euroa.* Oikeudet kuvaan omistaa SP-lehden huutokauppa.

Yllä: Kohde takaapäin kuvattuna. Oikeudet kuvaan omistaa SP-lehden huutokauppa.

Filateliapuolen kohteista sanottakoon, että myytävänä oli hammastamattomia liimoitettuja M30 merkkejä, jotka siis ovat aivan oikeaa asiaa ja edustavat niitä muutamia tapauksia, jolloin hammastamattomia arkkeja on päässyt painosta myyntiin asti. Myytävät merkit olivat 6mk punaisen ja 5mk violetin merkin parit sekä 5mk keltaisen merkin neliöt. Nämä ovat M30 filatelistille tarpeelliset kyseisten merkkien kohdalle, eivätkä siis edusta humpuukia. Kaikki leimaamattomat hammastamattomat menivät kaupaksi – limitit olivat 20 euroa ja korkeimmalle, 37 euroon nousi 6mk punaisen merkin pari, 5mk violetti pari myytiin limitillä. Mielestäni nämä ovat halpoja hintoja, koska näitä hammastamattomia pareja on ylipäätään mahdollista olla olemassa vain rajattu määrä. Hinnat kertovat siitä, että M30 filateliaa keräileviä ei ole kovin suuria määriä. Mielenkiintoisin myytävänä ollut filateliakohde oli 100mk Helsinki-merkin erikoinen hammaste, joka oli vino ja siihen liittyi ehkä paperin ryttyyn menemisen aiheuttama ”hammasteen hypähdys” merkin ala-oikeassa kulmassa. Lähtöhinnasta 10 euroa kohde nousi aina 68 euroon saakka.

Yllä: Helsingistä 7.8.1930 Bombayhin Intiaan lähetetty lentokirje. Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille (1.10.1925 – 31.11.1931) 2,00mk + kirjeen (per 20g) lentolisä Brittiläiseen Intiaan (21.11.1929 – 19.3.1932) 10,00mk = 12,00mk. Oikeudet kuvaan omistaa SP-lehden huutokauppa.

Postihistoriapuolella SP-lehti ei esittänyt erikoista, oikeastaan ainoa kiinnostava kohde oli Bombayhin, Intiaan 1930 lähetetty lentokirje, joka oli maksettu 2mk mustansinisellä leijonamerkillä ja 10mk vaaleanvioletilla 10mk Saimaa merkillä. Kuorella oli takana hyvät leimat, eli on selkeä asia, että kohde on aidosti kulkenut. 1930-luvun alun lentokirjeet kaukokohteisiin ovat parempia ja Intia on hyvä kohdemaa. Kohteen limitiksi oli laitettu 15 euroa, joka oli mielestäni sopiva limitti. Tästä innostuttiin enemmänkin ja kohteen hinta oli jo paljon ennen huutokaupan loppua ylittänyt sata euroa. Lopulliseksi huutohinnaksi tuli 164 euroa, joka mielestäni on jo kohtalaisen korkea. Kuten hyvin tiedetään, tarvitaan vain kaksi henkilöä, jotka kohteen haluavat… palavasti.

Sinetti-Postin 139. huutokaupassa oli M30 filateliapuolella leijonamerkkien osastossa oli myytävänä kuusi kohdetta, joista kaikki jäivät myymättä. Mukana oli mm. joitakin hiukan helpompia siirtymiä. Kuvamerkkikohteita oli myytävänä neljä ja näistä sentään kolme teki kauppansa. Kuvamerkkipuolella oli erä, jossa mainostettiin ”siirtymiä”, mutta yksikään erässä ollut merkki ei mielestäni ollut siirtymä, vaan kaikki olivat ns. ”huonoja keskityksiä” – siirtymässä pitää näkyä seuraava merkkikuva, mielellään suurelta osin.

Postihistoriapuolella kohteita oli myytävänä yli seitsemänkymmentä, lukumäärään mahtuu mukaan kaikenlaista. Sinetissä alhaisin lähtöhinta on viisi euroa, joka sekin on monelle myytävänä olleelle kohteelle liian korkea, nimittäin suuri osa kohteista on yhden tai kahden euron kohteita. Koko M30 postihistoriaosaston kohteista paras saattoi olla 24mk leijonamerkkisingle lentopostikortilla Englantiin vuodelta 1958. Kyseessä on ihan ok 24mk merkin kohde. Vitosen limitistä kohde nousi 7,70 euron hintaan, eli ei kovin korkealle.

Yllä: Siinailla 1957 leimattu pakettikortti. Oikeudet kuvaan omistaa Sinetti-Posti huutokauppa.

Kiinnostavin kohde Sinetti-Postin huutokaupassa oli Siinailla 1957 leimattu pakettikortti, jolle oli mitätöity M30 50mk Tampere-merkki ja M54 20mk punainen merkki. Kyseessä on siis suomalaisten YK-joukkojen postin pakettikortti ja oikeastaan siis suomalainen postitoimisto ulkomailla. Näyttää siis aikamoisen mielenkiintoiselta, kohteeseen liittyy kuitenkin yksi, jos toinenkin mielenkiintoinen asia, jota on syytä ruotia hiukan tarkemmin. Yksi niistä kävisi ilmi, jos muistamme, että kun on hiukkaakaan erikoisempia kohteita myytävänä, niin pitäisi aina olla kuvattuna kohteen toinen puoli, sillä silloin pääsee perille siitä, että mikä on ”totuus” eri asioiden takana, eikä tarvitse arvuutella. Kohteesta oli tosiaan kuvattu vain toinen (etu) puoli. Kiinnitin tähän asiaan huomioni, sillä muistelin nähneeni kohteen aiemminkin jossain ja kun hiukan kaivelin ensin muistini lokeroita ja sitten arkistojani, totesin, että tämä sama kohde oli myytävänä eräässä erässä Suomen Filateliapalvelun huutokaupassa toukokuussa 2018. Otin siitä ja sen taustapuolesta kuvankin tuolloin.

Yllä: Kohteen taustapuoli teksteineen. Kuva kirjoittajan ottama.

Kortin taustapuolelle on kirjoitettu ruotsiksi, että kyseessä on YK postikonttorin ensipäivä 15.1.1957 ja kyseessä on siis suomalaisen Egyptissä toimivan YK komppanian postitoimisto. Tuolloin leimauttaja on leimannut ilmeisesti kuusi FCD leimaa ja (lisäksi?) kolme pakettikorttia M54 ja M30 merkein (sekapostitteena). Ilmeisesti paketteja ei ole lähtenyt mihinkään vaan pelkästään pakettikortteja on leimattu merkein. Tässä on kuitenkin ”hyvä tieto” liittyen konttorin avaamispäivään.

Kun tätä asiaa tutkitaan hiukan eteenpäin, niin voidaan taksakirjasta löytää tieto siitä, että 10.1.1957 annetulla kiertokirjeellä (KK 5/1957) säädettiin, että 15.1.1957 alkaen rauhanturvaajien pintapostina kulkevat lähetykset ovat maksuttomia (tarkalleen ottaen taksakirjassa ei mainita tätä ”alkaen” päivää, mutta asia tulee selväksi). Kyseinen säädös koski myös paketteja. Ennen tätä päivämäärää, joka sattuu olemaan sama kuin kyseisen konttorin avaamispäivämäärä ja kohteella oleva päiväys oli postimaksu kotimaan maksujen mukainen. Näin ollen kyseinen pakettikortti ei olisi oikeataksainen, vaikka se olisi kulkenut, mitä se siis ei ole. Eli kyseessä on kaksinkertainen hasardi. Kortin limitti oli viisi euroa ja se myytiin hintaan 31,90 euroa, eli kamalan kallista ei ollut tästä varmasti harvinaisesta ensipäivän leimakohteesta, mutta postihistorialliseen kokoelmaan tästä ei ole. Mikäli kohde olisi ollut aidosti kulkenut ja oikeataksainen olisin sitä koettanut huutaa itselleni – eli jos jollakulla on jotain vastaavaa, niin olen kiinnostunut.

Yllä: Toisen painoluokan kirjattu lentopostikirje Saksaan, taksa selitettynä kohteella.

Forssan Huutokortti-huutokaupassa oli tällä kertaa kohtalaisen ”autio” M30 kohteiden osalta. M30 osastolla oli nimittäin kokonaiset yksi kappaletta kohteita myytävänä ja sekin oli tekele. Muilta osastoilta löytyi joitakin kohteita, joista kiinnostavin oli M17 osastolla myytävänä ollut toisen painoluokan kirjattu lentokuori Saksaan, joka oli sekapostite. Ainoa M30 merkki on 1,20mk punainen ja loput on maksettu M17 merkein. Kohteessa on huomattava se, että M17 ajalta lentoposti on harvinaisempaa kuin M30 kohteilla ja toisen painoluokan lentoposti on tietysti vähän parempaa. Kun tähän lyödään kirjaus kaupan päälle ollaan tilanteessa, jossa 80 euron limitti voidaan jollakin tavalla perustella. Limitillä kohde myytiinkin. Kyseessä on firmaposti, joka tosin on postimerkkiliikkeen lähettämä, mutta kun aikoinaan ei sähköpostiakaan ollut, niin jotenkin postimerkkiliikkeidenkin täytyi postinsa lähettää. Kuorella on Saksalainen lentopostileima ja merkintä lentoreitistä, joka siis kulki Tallinnan, Rigan, Königsbergin kautta Berliiniin. En ole vakuuttunut siitä, että reitti pystähtyi Memelissä erikseen, vaikka kohdeselosteelle on näin kirjoitettu. Muuta M30 ihmeellistä ei Huutokortissa oikeastaan myytävänä ollutkaan.

SFP huutokauppa Finlandia 2017 yhteydessä

30 toukokuun, 2017 By Mikael Collan

Suomen Filateliapalvelu (SFP) järjesti huutokaupan Finlandia 2017 näyttelyn yhteydessä. Jostakin syystä Liiton hallitus oli suuressa viisaudessaan valinnut pitää liittokokouksen samaan aikaan ja näin ollen en päässyt paikalle, koska osallistuin liittokokoukseen Salon kerhon edustajana. Liittokokous olikin oma asiansa, palaan ehkä siihen vielä myöhemmin. Huutokaupassa oli tarjolla muutamia hyviä M30 kohteita, mukana kiinnostavan filateliapuolen lisäksi myös hyviä lähetyksiä. Lisäksi myytävänä oli merkkimallin 1930 uniikkeja kilpailuehdotteita.

Yllä: Vaikea 3mk tummanoliivi pystypari hammastesiirtymällä (Oikeudet kuvaan omistaa Suomen Filateliapalvelu)

Parempiin filateliakohteisiin kuului 3mk tummanoliivin merkin voimakkaasti siirtynyt hammaste pystyparilla. Tämä on vaikea siirtymä ja käsittääkseni näitä vastaavia tunnetaan yhden arkin yläreunan verran. Hinta ei noussut pilviin, sillä myyntihinta oli 80 euroa. Kohde on aidosti vaikea. Kolmen markan tummanoliiville ei ole mitenkään erityisen paljon erikoisuuksia tarjolla, hammastesiirtymän lisäksi oikeastaan vain kolmijalkaisena leijonana tunnettu kuvakevirhe ja kaksoishammastus, joka on erittäin harvinainen. Hyvä kohde siis ns. kovaankin kokoelmaan. Muitakin hammaste-erikoisuuksia oli tarjolla. Kohde 1296 koostui neljästä hammaste-erikoisuuksia sisältävästä merkistä – kaksi näistä oli hammastamattomia – myyntihinta oli 46 euroa. Mielestäni paras M30 filateliakohde tässä huutokaupassa oli 6mk oranssin merkin näyttävä arkin yläreunaan osunut hammaste-erikoisuus. Tässä oli arkki ilmeisesti taittunut ja sitä kautta hammastukset olivat siirtyneet ja menneet vinoon. Hyvänä tätä pitivät muutkin, sillä 80 euron lähtöhinnasta kohteen myyntihinta kipusi aina 520 euroon. Ei mennyt halvalla, mutta kohde ei ollut helppo.

Yllä: Näyttävä 6mk oranssin leijonamerkin hammaste-erikoisuus (Oikeudet kuvaan omistaa Suomen Filateliapalvelu)

Muuta huomionarvosta myytävänä ollutta oli näyttävä harmaan sellupaperisen (HSP) 100mk Helsinki merkin pystysuuntainen laskos – tämä meni kaupaksi viidelläkympillä. Myytävänä oli myös muutamia eriä numerokuusiloita, jotka tekivät kauppansa.

Postihistoriapuolella myytävää oli suhteellisesti vähemmän. Kotimaassa kulkenutta oli M30 osastossa myytävänä kolme kohdeta – paikalliskirjeenä kulkenut sähkösanoma, pikkupaketti ja asekätkennästä istuneelle upseerille läheetty kirje. Paikalliskirjeestä maksettiin 75 euroa. Olen siinä käsityksessä, että tuomarit ovat ”tykänneet” näistä kohteista ja siksi lienee selvää, että niillä on menekkiä. Itse en pidä niitä kovin erikoisina, vaikka ne sähkösanomia ovatkin sisältäneet. Pikkupaketti oli kiinnostava, sillä se oli 40mk taksainen ja 40mk merkin yksittäiskäyttö. Pikkupaketin lähtöhinta oli 25 euroa ja sillä hinnalla se meni kaupaksi, mielestäni meni halvalla.

Yllä: Pikkupaketti 40mk taksalla, lähetetty Vöyristä Vähäkyröön ilmeisesti vuonna 1953. Leimaus on huono. Taksa: Pikkupaketti (1.1.1952-31.5.1956) 40,00mk. (Oikeudet kuvaan omistaa Suomen Filateliapalvelu)

Myytävänä ollut Islantiin 1948 mennyt lentokirje oli mielenkiintoinen, nimittäin Islantiin oli tuohon aikaan voimassa muista Pohjoismaista poikkeava lentotaksa kirjeille, mikä tarkoittaa sitä, että Islanti on tässä suhteessa muita Pohjoismaita ”parempi” lentokirjeen kohdemaa. Kirjeen perustaksa oli sama kuin muihinkin Pohjoismaihin, mutta siis vain lentolisä oli erisuuruinen. Kirjeen lähtöhinta oli 20 euroa, jolla se myytiinkin – tämä oli minulle yllätys, sillä ei näitä Islantiin menneitä lentokirjeitä mitenkään puissa kasva. Lisäksi on huomattava, että 9mk oranssille merkille ei ole mitenkään erityisen helppoa löytää hyviä käyttöjä ja tästäkin vinkkelistä katsottuna kohde oli ehkäpä parempi kuin miltä se ensisilmäyksellä saattoi näyttää. Tämän kohteen osalta uusi taksakirja näyttää kyntensä, oikea taksa on siellä listattu asianmukaisesti.

Yllä: Lentokirje (<10g) 24.9.1948 Helsingistä Reykjavikiin Islantiin. 9mk oranssin leijonamerkin tupla, yhteensä 18mk. Taksa: Kirje (-20g) Pohjoismaissa (1.1.1948 – 30.11.1948) 12,00mk + lentolisä (jokaiselta 5 grammalta) Islantiin (24.10.1945 – 31.9.1957 ) 3,00mk*2 = 18,00mk (Oikeudet kuvaan omistaa Suomen Filateliapalvelu)

Yllä jo mainittujen kohteiden lisäksi oli myytävänä vain kaksi kohdetta, joista kuitenkin kumpikin oli kiinnostava. Ensimmäinen näistä kahdesta oli painotuotepostikortti Intiaan 35mk Olavinlinnamerkin singlekäyttönä. Kuten jokainen arvaa on Intia kohtalaisen hyvä kohdemaa ja sinne mennyttä postia ei tunneta mitenkään erityisen paljon. Toinen kohde oli harvinainen OAT-leimattu lähetys M30 merkein Intiaan. Tämä kohde on kuitenkin, ikävä kyllä, väärätaksainen. OAT on lyhenne sanoista ”Onward Air Transmission” eli suomeksi leiman tarkoitus on sanoa, että ”lähetetään (Englannista) eteenpäin lentopostina”. Leimoja lyötiin sodan jälkeen, sillä tuolloin ei suinkaan ollut selvää, että kaikki posti lähetetään eteenpäin lentona, vaan suurin osa postista jatkoi matkaansa Englannista laivoilla. Lentokapasiteetti oli nimittäin sodan jälkeen rajattua ja tästä johtuen kaikkea postia, sellaistakaan jonka lentolisämaksu oli maksettu koko matkalle, ei välttämättä kuljetettu koko matkaa lentokoneella. OAT leimatut lähetykset ovat tyypillisesti kulkeneet mielenkiintoisia sodanaikaisia lentoreittejä käyttäen. Kohteen lähtöhinta oli 50 euroa ja se nousi aina 150 euroon saakka. Luulen tai oikeastaan tiedän, että mikäli kohde olisi ollut oikeataksainen olisi hinta voinut nousta tästä huomattavastikin korkeammalle.

Yllä: Porista 10.3.1945 lähetetty (<15g) lentokirje Bombayhin Intiaan. 4½mk sininen M30 leijona ja 25mk puunhakkaaja, yhteensä 29½mk. Leimattu OAT. Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille (1.10.1942 – 31.6.1945) 4,50mk + lentolisä (per 5g) Intiaan (5.3.1945-23.10.1945) 8,00*3 = 28,50mk. Ylitaksa! (Oikeudet kuvaan omistaa Suomen Filateliapalvelu)

Kuori on sensuroitu Suomessa ja Englannissa, mahdollisesti vielä kolmanteenkin kertaan jossain matkalla – mikähän HO/31 leima tarkoittaa? Voisi olla Home Office, eli osa postista voi olla kulkenut sisäministeriöön erikoissensuuriin. Suomi on saattanut olla vielä maaliskuussa 1945 suspekti entinen vihollisvaltio, jonka postia on erityisesti tarkastettu, varsinkin sellaista, joka on osoitettu majurille. Kuoren takana on Bombayssa lyöty leima 1. toukokuuta 1945, eli matka on kestänyt yli puolitoista kuukautta.

Yllä: M30 kuvamerkkien kilpailuun osallistuneet ehdotteet. Uniikit ehdotteet ovat A4 kokoisia. (Oikeudet kuvaan omistaa Suomen Filateliapalvelu)

Kuten jo postauksen aluksi mainitsin oli myytävänä myös M30 kuvamerkkien kilpailuun osallistuneita ehdotteita. Mielenkiintoista oli se, että ne olivat myytävänä osastossa ”juhlamerkit” eli paikassa, josta niitä ei ehkäpä aivan ensimmäisenä M30 keräilijä osaa etsiä. Merkkimallin M30 kilpailuehdotteet eivät kelpaa ainoastaan M30 keräilijöille, vaan nykytapojen mukaan myös M17 keräilijöiden kokoelmissa pitäisi olla ”viimeisillä lehdillä” seuraavan merkkimallin tavaraa ja tällaiset kilpailuehdotteet ovat siihen tarkoitukseen aivan erinomaisia harvinaisuutensa ja erikoisuutensa takia. Ehdotteet ovat uniikkeja käsin piirrettyjä, eli siis täysin varmasti ainoita tunnettuja kappaleita. Tällaisia ei ole edes postimuseossa. No joka tapauksessa, tällaista tavaraa oli myytävänä juhlamerkkien osastossa lähtöhinnalla 200 euroa. Ja lähtöhinnalla ne myytiinkin. Tämä mielestäni suhteellisen alhainen myyntihinta johtui luultavasti kahdesta syystä, joista yksi on se, että ehdotteet ovat A4 kokoisia, mikä tarkoittaa, että niitä on julmetun vaikeaa sisällyttää ainakaan A4 lehdillä kokoelmaan. Toinen syy on myyntiosasto.

Huomaan, että tätä kirjoitettaessa kaikki M30 osaston kohteet on myyty. Tämä on tietysti aika hyvä tulos mille tahansa huutokaupalle.

Merkki-Albertin 48. HK

11 marraskuun, 2014 By Mikael Collan

Merkki-Albertin 48. huutokauppa päättyi 8.11. ja mukana oli kaiken kaikkiaan mukavasti kohteita, olin huomaavinani M30 kiinnostukseni ohessa myös useita hyvinkin kiinnostavalta näyttäviä ulkomaisten merkkien kokoelmakohteita, sekä mm. Eestin lähetyskohteita. Totuttuun tapaan keskityn näissä jutuissani kuitenkin vain M30 kohteiden esittelyyn; kiitollisuudella totean, että Merkki-Albertin huutokaupan meklari antoi luvan käyttää kuvia tässä artikkelissa, joten reportaasista tulee värikkäämpi.

Aloitan kohteiden läpikäynnin alueelta ”Suomi – 1930 yleismerkit”, jolla oli listattuna yhteensä yli 90 kohdetta, mukana oli filateliakohteita, pääasiallsesti loistoleimaisia merkkejä, pari automaattirullasta tullutta merkkiä ja postihistoriaa. Postihistoriakohteista todettakoon, että mukana oli muutamia täysin ilmeisiä tekelelähetyksiä, joiden ”kapellimestarina” oli toiminut Unto Ollila Ylivieskasta. On syytä painaa nimi muistiin ”jatkon varalta”, nimittäin tietyt filatelistit tekivät kaikenlaisia kepposia saadakseen luotua jännittävän näköisiä kaukaisista maista palautettuja kohteita. Näiden tekelekohteiden postihistoriallinen arvo on mielestäni nolla ja niihin ei kannata rahojaan hukata. Se mikä täytyy todeta on kuitenkin, että mielikuvituksellisiin maihin oli postia Unto lähettänyt: Papua-Uusi Guinea, Jemen, Eritrea ja Palestiina, kaikki hyviä kohdemaita, mutta kun…

Yllä: 1,25/50p keltainen loistoleimattu, Hamina 1.6.1933. Loppuhinta ”huima” 805€

Hurja nousu nähtiin kohteen 745 ”1,25/50p II L” kohdalla, joka mielestäni aika korkeasta kahden sadan euron limitistä nousi kokonaiseen 805€:n myyntihintaan. En lähde arvioimaan, että oliko hinta järkevä, totean vain, että nämä kakkosladelman 1,25/50p keltaiset päällepainamamerkit ovat loistona haastava kohde. Henkilökohtaisesti pidän loistoleimattuna merkkiä, jossa sillan vaakasuora viiva on merkillä täysin vaakasuoraan. Kiinnostavaa mielestäni oli nähdä, että saman merkin hienoleimainen nelilö myytiin kahdeksalla kympillä. Näiden kahden kohteen loppuhinnan välillä oli jonkinlainen epäsuhta, ainakin minun kirjanpidossani. Korkeaksi nousi myös loistoleimaisen 1,75/1,25 päällepainamamerkin hinta, 15 euron limitistä aina 222€:n saakka!

Yllä: Kirjattu pikkupaketti Maskusta v. 1951 Helsinkiin. 2kpl M30 puunhakkaaja, yhteensä 50mk. Taksa: Pikkupaketti 1.12.1948 – 31.12.1951 30,00mk, kirjaaminen 1.7.1950 – 31.12.1951 20,00mk, yhteensä 50,00mk. Harvinainen.

Kiinnostava ja vaikea kohde oli numerolla 812 myyty ”25mk 2 kpl R-pikkupaketti -lähet. etusivulla Masku -51”, eli kirjattu pikkupaketti. Pikkupaketit ovat yleisestikin ottaen vähän vaikeampia M30 kohteita, koska lähetyslajina ne jäivät suurelle yleisölle vieraammaksi kuin paketit, usein näkee pakettikortteja, joissa paketin paino on ollut alle yhden kilon – nämähän olisi voinut lähettää pikkupaketteina, usein samalla postimaksulla; koska pikkupakettia ”ei tiedetty olevan olemassakaan” kävi näin harvoin ja tästä syystä pikkupaketit ovat harvinaisempia. Toinen harvinaisuutta lisäävä tekijä on ollut se, että pikkupakettia lähetettäessä postimerkit tuli kiinnittää suoraan pikkupakettiin, eikä erillisiä pakettikortteja käytetty. Pikkupakettien kuoret heitettiin arvatenkin usein menemään tai niistä leikattiin merkit irti ja liotettiin. Kirjattuna pikkupaketit ovat toki vielä harvinaisempia, minulla ei ole kymmenien vuosien näkemystä asiasta, mutta tämä myynnissä ollut kirjattu pikkupaketti on ensimmäinen kirjattu pikkupaketti, jonka itse olen nähnyt. Leimaukset ovat lähinnä kammottavia, ainakaan kuvan perusteella ei näy juuri päivää, kuukautta tahi vuotta – selosteessa mainitaan kuitenkin vuosi 1951. Kohteen lähtöhinta oli 40€ ja lopullinen myyntihinta 60€ – kiinnostusta varmasti vähensi huono leimaus.

Yllä: Hyvinkäältä 19.1.1933 Ondongaan Lounais-Afrikkaan lähetetty kirje, 2mk violetti single. T-leimaus ja Lounais-Afrikassa 1d leimaus lunastuksen merkiksi. Lisäksi Lounais-Afrikkalainen 1d lunastusmerkki. Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille 1.12.1931 – 31.10.1936 2,50mk. Alitaksa!

Hieno lunastuskohde oli myytävänä numerolla 756, nimittäin Lounais-Afrikassa lunastettu kohde, selitteellä ”2mk kuorella Lounais-Afrikkaan, jossa lisätty lunastusmerkki!”. Lounais-Afrikkahan oli Suomalaisen lähetystyön kohdealuetta ja siellä asui lähetystyöntekijöitä – kysymyksessä on siis aito tarveposti ja taksan noustua kahteen ja puoleen markkaan oli tämä 2mk violetilla leijonalla lähetetty kirje alitaksainen. Tämä on hieno postihistoriallinen kohde. Lähtöhinta oli 50€ ja lopulliseksi hinnaksi asettui 130€.

Mainittakoon vielä 5mk sininen single vapaapaketin postiennakkomaksuna, joka nousi 81 euroon ja 7mk punainen leijona single postikortilla Yhdysvaltoihin, joka jäi 20 eurolla myymättä. Lisäksi mieleen jäivät kolme 4mk postitalon siirtymäkohdetta, joista edullisin ”matala merkki” myytiin 105 eurolla ja kalliimmat siirtyneet nousivat yli kolmen sadan kukin (309€ ja 350€). Vaikein osaston ”vakavasti otettavista” postihistoriakohteista kohdemaansa suhteen oli Senegaliin lähetetty painotuote, joka oli lähetetty 50p/40p vihreällä päällepainamamerkillä. Kohteen lähtöhinta 100€ oli mielestäni korkea, mutta se nousi silti 130 euroon.

Suomi – Lentopostia osastolla oli tarjolla useita M30 kohteita, joista suurin osa jäi kokonaan ilman huutoja varsinaisen huutokaupan kestäessä, jälkimyynnistä kohteita kuitenkin on näköjään ”napsittu” useampiakin. Hieman yllättävää, että kauppa ei käynyt ”heti”, sillä joukossa oli mielestäni hyviäkin kohteita.

Yllä: Turusta 29.7.1945 Salemiin, Oregoniin lähetetty lentokirje, 4kpl M30 Saimaa ja 1mk vihreä leijona, yhteensä 41mk. Suomen sensuurin avaama, leimaus ja liuska. Taksa. Kirje ulkomaille 1.7.1945 – 31.8.1945 5mk, kirjeen lentolisä Yhdysvaltoihin (Vyöhyke 6) jokaiselta viideltä grammalta 15.3.1945 – 9.8.1945 18,00mk, yhteensä 41,00mk.

Kohdenumerolla 1831 ja selosteella ”10mk 4 kpl ja 1mk sens. lentokuorella Amerikkaan Turku 29.8.45, taksa voimassa vain 3 viikkoa !” myytiin lentokirjettä Yhdysvaltoihin; tämän kohteen limitin kohdalla oli mielestäni tullut ylilyönti, sillä 130€ lähtöhinta oli mielestäni liian korkea. Kohdetta ei myöskään myyty huutokaupan aukiolon aikana. Perustelen arviotani sillä, että aiemmin tänä vuonna yhdeksän päivän lentotaksainen helmikuussa 1945 Englantiin lentänyt kohde, joka siis on taksa-ajaltaan vielä lyhyempi jäi myymättä lähtöhinnalla 100€. Pidän 9 päivän taksaisia kohteita vaikeampina kuin näitä 21 päivän pituisen taksan USA:n menneitä. Kysymyksessä on kuitenkin lyhin Yhdysvaltoihin M30 käyttöaikana voimassa ollut lentotaksa, joten aivan huonosta kohteesta ei ole kysymys.

Yllä: Lentokirje Helsingistä 10.10.1945 Bedfordiin, New Yorkiin, USA:n. Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille 1.9.1945 – 31.12.1946 10mk, lentolisä Yhdysvaltoihin 10.8.1945 – 23.10.1945 18mk jokaiselta 5g:lta, yhteensä 46mk. Taksa-aika 1kk 23päivää.

Kohde 1953 selitteellä ”M30 1mk + 5mk + 2x20mk lentokuorella Usaan” oli myytävänä 10 euron limitillä ja jäi jälkimyyntiin, josta se tuli myydyksi 10 euron limitillä. Kysymyksessä on lentokirje Yhdysvaltoihin ja sen taksa-ajan pituus on 1kk 23pv. Otan kohteen esiin, koska saman huutokaupan puitteissa oli toinen vähän vastaava kohde myynnissä 50€ lähtöhinnalla (numero 1842) kohdemerkinnällä ”5mk 2 kpl ja 2,50mk lentokuorella Englantiin Hki 15.10.45, lentotaksa voimassa vain 2 ½ kk”. Nämä kumpikin ovat hyviä lentopostikohteita, mutta oman kokemukseni perusteella täytyy todeta, että kymmenen euron lähtöhinta tämän tyyppisille kohteille on kohtalaisen sopiva, sillä ne eivät lyhyehköistä taksa-ajoistaa huolimatta ole valtavan harvinaisia; ja lähtöhinta on vain lähtöhinta, mikäli kilpailua syntyy hintahan nousee… Vuoden 1945 Yhdysvaltoihin lentäneet kohteet ovat kiinnostavia myöskin siksi, että tuolloin oli voimassa lentopostin rajoituksia liittyen mm. sallittuun lähetettävien kirjeiden painoon; kaiken kaikkiaan nihkeästä myynnistä päätellen vaikuttaa siltä, että Yhdysvaltoihin kulkenutta lentopostia tunnetaan yleisesti kohtalaisen vähän siitä huolimatta, että kysymyksessä on erittäin kiinnostava postihistoriallinen ”tutkimusalue”.

Yllä: Lentokirje Helsingistä 12.4?.1949 Intiaan. Takaisin lähetetty M30 30mk postiauto ja 7mk punainen, yhteensä 37mk. Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille 1.7.1948 – 31.10.1949 15,00mk, kirjeen lentolisä Intiaan (vyöhyke 7) 1.12.1948 – 31.10.1949 jokaiselta 5 grammalta 22,00mk, yhteensä 37,00mk.

Mielenkiintoinen reissannut kohde oli esillä numerolla 1874 ja selitteellä ”m30 7mk + 30mk lentokuorella Intiaan, josta palautettu takaisin, useita leimoja, lipukkeita ja merkintöjä”. Kysymyksessä on alle viisi grammaa painanut lentokirje, joka on jäänyt vastaan ottamatta ja palautettu Suomeen. Kuorelle liimatulla lapukkeella lukee otsikkona ”D.L.O. – 10” eli Dead Letter Office ja tuo 10 taitaa olla lomakenumero. Tämä on mukavan näköinen reissannut kohde, jonka lähtöhinta oli 50€ ja joka jäi myymättä huutokaupan ”normaalin huutoajan” puitteissa. Kohde kiinnosti minua, mutta piheyteen taipuvaisena en kyennyt siitä viittä kymppiä maksamaan.

Yllä mainittujen lisäksi mainittakoon M30 kohteista vielä ainakin se, että myynnissä oli muutamia parempia kirjattuja lentokirjeitä Eurooppaan, ensilentokuori Palestiinaan Puolan kautta LOT:n ensilennolla ja 2½mk sininen single lentopostikortilla Saksaan.