Stanley Gibbons on luultavasti maailman vanhin yhä toiminnassa oleva postimerkkiliike – toiminta on aloitettu 1856 eli kuusitoista vuotta ensimmäisten postimerkkien julkaisemisen jälkeen. Liikkeen nykyinen sijainti on yhtä hyvä, jos ei parempi kuin edellisessä blogissa keskustellun Argyll Etkinin, se nimittäin sijaitsee osoitteessa Strand 399, joka on Lontoon ns. parempaa seutua. Minun kannaltani sijainti oli mukava sattuma, sillä työasiani keskittyivät vain 500 metrin päässä olevaan rakennukseen. Tämä mahdollistikin lounastauolla alfa-iskun tutkimaan tämän nestori-liikkeen valikoimaa.
Liikkeen ulkonäkö on korkealaatuinen ja vieressä tehdystä tietyöstä huolimatta kaikki on ns. hyvän näköistä ja siistiä. Ensivaikutelma ei petä, sillä sisälläkin on siistiä ja hyvin ilmastoitua. Sisään tullessa eteen aukeavat Stanley Gibbonsin julkaisemat monet postimerkkiluettelot, jotka lienevätkin brittiläisille keräilijöille suomalaisten LaPe ja Norma luetteloiden kaltainen tiedonlähde koskien Yhdistyneiden Kuningaskuntien ja brittiläisen kansanyhteisön maiden merkkejä. Pidemälle edetessäni huomasin valaistun vitriinin, johon oli nostettu parempaa brittiläistä tavaraa, myytävänä oli penny black merkkejä ja muuta klassista Englannin filateliaa ja postihistoriaa.
Vitriinissä olevan tavaran hinnat olivat kohtalaisen suolaisella kantilla, voin kuvitella, että samanlaisia kohteita voi saada Suomesta edullisemmin… jos niitä on ylipäätään saatavilla – kysyntä määrää hinnan Englannissakin.
Kun keskustelin myyjän kanssa ja kysyin, että mitä Suomen tai Pohjoismaiden merkkejä tai postihistoriaa heillä olisi tarjolla, sain kuulla välittömästi, että postihistorian puolella ”ei mitään” ja merkkien puolella vain klassista. Löytäminen loppui ennen kuin ehti alkaakaan. Palvelu oli tosin peri-englantilaisen kohteliasta ja napakkaa. Myyjä kertoi, että he ovat lähes täysin keskittyneet Englannin merkkeihin ja kansainyhteisöön – niillä on Lontoossa kysyntää ja suurin osa myynnistä keskittyy niihin. Huutokaupoissa on sitten myytävänä muutakin – meinasin räjähtää nauramaan, kun hän kertoi, että heillä oli ollut Tukholmassa mies vierailemassa mukanaan kansio Pohjoismaista materiaalia, jonka he olivat hinnoitelleet noin 20 000 puntaan – joku oli tarjonnut heille kansiosta 200 euroa. Onneksi pystyin pitämään mölyt mahassani, sen verran nyreältä ja pettyneeltä tämä herrasmies vaikutti – hekottelin asiaa vasta päästyäni liikkeen ulkopuolelle. Olen jo aikaisemmin todennut, että hinnoittelu on hankala harrastus, ilmeisesti Stanley Gibbonsilla hinnoittelu ei Pohjoismaiden osalta ole ns. hansikkaassa.
Kun tarjolla ei ollut mitään päätin kuitenkin katsella ympärilleni ja silmäni huomasivat eri kuninkaiden ympärille keskittyvää keräilyä koskevaa materiaalia ja varta vasten eri kuninkaiden aikana julkaistujen merkkien keräilyä varten painettuja kansioita – eli esim George VI eli Yrjö kuudennen aikana ja hänen kuvansa sisältäviä merkkejä varten oli tehty useaosainen keräilykansioiden sarja. Sarjassa on kuvalliset paikat taskuineen kaikille Yrjö kuudennen aikana julkaistuille merkeille, sisältäen kaikkien siirtomaiden julkaisemat merkit. Materiaalissa kerrottiin, että tämä ”kuningas-keräily” on tällä hetkellä kaikkein suosituin keräilymuoto Brittein saarilla.
Stanley Gibbonsiin liittyy eräs mielenkiintoinen asia – firma on nimittäin pörssinoteerattu. Noteeraus alkoi jo vuonna 1968, jolloin anti ylimerkittiin viisinkertaisesti ja osakkeen hinta nousi voimakkaasti. Menemättä sen enenpää yksityiskohtiin voidaan todeta, että yhtiön menestys ei ole ollut erityisen mairittelevaa pörssinoteerauksen jälkeen. Nykyään firma on taloudeltaan heikossa jamassa ja pörssikurssi on laskenut kuin lehmän häntä. Firma on ollut kovassa ristipaineessa, joka on johtunut siitä, että kivijalkaliikkeiden aika filateliassa on ohi ja Internet on vallannut alaa – yhtiö ei ole pystynyt vastaamaan tähän huutoon tarvittavalla nopeudella. Tämä on johtanut suuriin tappioihin, jotka ovat heijastuneet pörssikurssiin – yhtiön tulevaisuus on arvoitus.
Tullessani ulos Stanley Gibbonsin ovesta koin jonkinlaisen haukansilmä-hetken, sillä silmäni kohdistui suoraan tien toisella puolella olevaan postimerkin kuvan ja sitä kautta suunnistin kohti tätä uutta ja tuntematonta liikettä, joka osoittautui kolmen myyjän yhteisesti pyörittämäksi keräilytuotteiden kaupaksi, jonka luonne oli hyvin erilainen kuin kliinisen Stanley Gibbonsin.
Ensivaikutelma oli hiukan nuhjuinen ja tiskin takana päivystävä herra oli kohtalaisen perienglantilainen tapaus, mieleeni tulivat stereotyyppiset sketsisarjojen hahmot – lajinomaisella käytöksellään hän vahvisti tätä käsitystäni. Ystävällisesti tämä alkuasukki osoitti minulle postihistorialaatikot, joissa oli kuin olikin myös suomalaista materiaalia. M30 kohteitakin oli mukana, mm. M30 20mk sininen lähetettynä singlenä kirjeellä Englantiin. Jätin sen ostamatta, koska vastaavia minulta löytyy useita, mutta paikalla OLI kohteita. Hinnoittelu oli noin kolme puntaa kappale, eli ei järjetön. Toki ns. heikompikin tavara oli hinnoiteltu (tiedon puutteen takia) samalla hinnalla.
Toisella myyjällä ei ollut mitään Suomi-postihistoriaa, kuulemma joitakin merkkejä kyllä ja kolmannella oli yksi kuori – kahdella Zeppelin merkillä lähetetty kirje Saksaan. Hän pyysi siitä 200 puntaa, eli ylihintaa. Mutta pakko todeta, että kohde vaikutti aidolta ja ihan ”kiva” suomalainen kohdehan Zeppelinkuori on. Vaikka käpälään ei jäänyt mitään, niin oli ihan kiva nähdä tämäkin putiikki.
Yleiskuvani Lontoosta on se, että kyseessä on aikamoinen viidakko, petoineen kaikkineen. Jos haluaa tutustua englantilaisuuteen, niin sitä Lontoosta löytyy enää vain vähän – ulkoiset tunnusmerkit ja nähtävyydet ovat paikallaan, mutta kaikkea toimintaa leimaa selvä rahastuksen meininki. Metsien miestä se väsyttää henkisesti. Paluu kotimaahan tuntukin hyvältä.