Suomen Filatelistiseuralla näyttää tavaraa riittävän myyntiin, sillä huutokauppoja on päättynyt kovemmalla kuin kerran kuussa frekvenssillä netissä, sen lisäksi, että kerholla on huutokauppoja kerhoilloissaankin. Töitä siis paiskitaan ahkerasti ja varmasti se näkyy positiivisena kassavirtana kerhon tilillä, mikä tietysti on harrastuksen ja yhteisön kannalta hieno asia. Vain vähän jälkeen vuoden aloittaneen suurhuutokaupan aukesi jo seuraava SP-lehden huutokauppa #61, jonka tarjonta oli M30 keräilijälle ihan kiinnostavaa.
Filateliakohteista nostan kaksi merkkikohdetta, jotka kumpikin olivat hiukan tavallista parempia. Toinen oli 2:75mk violetin merkin pystysuuntainen siirtymä, jonka kaltaisia on viime aikoina jostain syystä ollut myynnissä useampiakin. Nyt kyseessä oli yksittäinen merkki – aiemmin kyseessä on ollut mm. pari ja numerokuusilo. Toinen kiinnostava kohde oli kuvioleimattu 1½mk M30 leijonamerkki. Kuvioleimaisia M30 kohteita ei tunneta erityisen montaa erilaista ja vastaavia ei ole erityisen usein tarjolla. Olin huutokaupan aikaan matkalla enkä oikein päässyt tarkastelemaan loppuhintoja – eikä niitä taida olla missään nähtävissä. Kuvat olin kuitenkin ymmärtänyt säästää jo ennen reissua. Muistinvaraisesti totean, että kuvioleimainen merkki nousi jonkin verran pohjistaan – se ei yllätä, sillä kyseessä on kokoelmaan sopiva kohde tälle merkille.
Muuta kiinnostavaa filateliapuolella edustivat muutamat suojareijitetyt merkit, mm. 5mk Olavinlinna FORD reijityksellä. Postihistoriapuolella oli jälleen, suurhuutokaupan jälkeen, myytävänä kaksi postiosoituksen pidennyspyyntöä. Näiden hinnat kapusivat korkeuksiin, kuten oli käynyt suurhuutokaupassakin. Vaikka kyseessä on harvinainen taksa ja mielenkiintoisia kohteita, on lomakekäyttöjen laittaminen kokoelmaan sillä tavalla haasteellista, että niitä ei erityisen montaa mukaan mahdu ja erilaisia käyttöjä on kuitenkin jonkin verran. Yli 200 euron hinnat ovat siksikin kohtalaisen kovia. Kiinnostava kohde oli Ruotsista kenttäpostiosoitteeseen lähetetty paketti, joka oli kenttäpostikonttorissa tullattu. Tullaukset pakettikorteilla ulkomailta eivät yleensä ole mitään erikoista, mutta kenttäpostiosoitteeseen sodan aikana lähetetyt ja siellä tullatut ovat erinomaisia ja vaikeita kenttäpostikäyttöjä. Tullauksen taksa on lähettämisen aikaan ollut 6mk, mikä on maksettu M30 merkeillä kortille. Asia ei jäänyt keräilijöiltä huomaamatta ja kohteen hinta kipusi reippaisiin lukemiin – muistinvaraisesti taisi olla yli 150 euroa.
Myytävänä oli myös muutamia lentokohteita John Godfreyn kokoelmasta, samoja joita oli myyty Hellmanilla erissä koviin hintoihin – osa näistä nousi reippaasti ja osa jäi pohjiinsa. Kokoelmalehdillä olevat kohteet antavat ostajalle apua siinä, että taksat ja reitit on selitetty yleensä vähintään kohtalaisesti auki ja tämä ”nopeuttaa ymmärrystä”. Kirjattu lentokirje Englantiin meni pohjillaan ja lentokirje Brasiliaan nousi jonkin verran. Kaiken kaikkiaan ihan kiinnostava huutokauppa.
Lahden kerho järjestää epäsäännöllisen säännöllisesti huutokauppoja, tämän kertainen tarjoushuutokauppa järjestysnumeroltaan 121 tarjosi muutamia M30 kohteita – pääasiallisesti tavara oli aika tavallista. Muutamia nostoja kuitenkin voidaan tehdä, kuten esimerkiksi se, että 1:20mk punainen M30 yksittäiskäyttö postikortilla Saksaan myytiin vitosella. Halvalla meni, sillä tällainen täytyy jokaisella M30 keräilijällä olla. Sveitsiin sodan aikana lähetetty kirje 8½mk lentopostitaksalla myytiin myöskin vitosella ja USA:an 4½mk pintapostin taksalla lähetetty nousi 16,50 euron hintaan. Kovin M30 osaston hinta nähtiin maksettavan nipusta M17/M30 sekapostitteita (8kpl) ollen 116 euroa. Tässä lienee takana ollut valkoisen paperin M17 merkkien metsästys?
Erittäin kiinnostava, mutta ilmeisesti auttamatta väärätaksainen vuonna 1941 Yhdysvaltoihin lähetetty korkeamman painoluokan lentokirje herätti kiinnostukseni, se oli myytävänä lentopostin osastossa. Tämä ”resu” oli teipattu vahvasti ja siltä lienee merkkejä ”pudonnut” matkalla tai sitten ne olivat teippien peittäminä – tätä kyselin meklarilta ja vastauksena oli, että ei näyttäisi olevan 50p merkkiä missään, tätä nimittäin kyselin siksi, että taksan olisi pitänyt olla -,50 ”loppuinen”. Lähettäjänä oli Mannerheimin lastensuojeluliitto, jonka kautta mm. sotaorpoja siirtyi turvaan. Mikäli kohde olisi ollut oikeataksainen olisi sen hinta noussut varmasti huomattavastikin, sillä korkeampien painoluokkien lentokirjeet – resuisuudesta huolimatta, ovat sitä parempaa postihistoriakohdetta…
Lahden kerho järjestää keräilytapahtuman 9.3. Lähteen koululla (osoite: Ajokatu 167). Kynnellekykenevillä on mahdollisuus päästä tarkastamaan tarjonta!
eBayssa oli tässä jokunen aika sitten myytävänä kiinnostavia Intiaan 1930-luvulla lähetettyjä lentokirjeitä. Näistä yksi oli oikea taksainen ja taksoitettu oikean ”Etu-Intian” taksan mukaisesti, muissa oli tietoisesti tai tietämättä käytetty väärää taksaa. Alla kuvattu oikeataksainen kohde on kulkenut kesällä 1935 Helsingistä lentona Tukholmaan, johon kesälentokaudella postia kuljetettiin ponttoonikoneilla Katajanokan lentosatamasta. Kohde on jatkanut Tukholmasta yöjunalla Malmön kautta Trelleborgiin, josta junalautalla yli Saksaan, jossa se on saanut Berlin-Sassnitz junan leiman. Junalla kohde on jatkanut Euroopan halki, luultavasti Brindisiin, josta se on jatkanut edelleen Imperial Airwaysin reittiä kohti Itää Karachiin saakka, joka tuohon aikaan oli osa Brittiläistä Intiaa. Karachissa kirje on leimattu lentolipukkeen (tai painetun lento lipukkeen) osalta ”CANCELLED”, eli kaupungista eteenpäin on liikahdettu junakyydillä. Perille Calcuttaan on saavuttu vain viikko lähettämistä myöhemmin, mikä on aika nopeaa kyytiä.
Taksa on ollut alle 20g kirjeen perustaksa lähettämisen aikaan (1.12.1931–31.10.1936) 2,50mk ja lentolisää on pitänyt maksaa tästä 8 grammaa painavasta kirjeestä kaksi kertaa viiden gramman lisän verran, joka oli (15.4.1935 – 14.3.1941) 6,00mk eli yhteensä 12,00mk. Nämä yhdessä tekevät 14,50mk mikä kirjeelle on merkeillä maksettu. Mukava kohde, koska leimat kertovat reitin tarinan ja Itään kulkeneet lentopostireitit 1930-luvulla ovat postihistoriallisesti antoisia. Huutajat innostuivat tästä kohteesta niin paljon, että allekirjoittaneen oli heitettävä pyyhe jo ”aikaisin” kehään – rahamiehet päätyivät tällä kertaa hintaan rapiat päälle 166 euroa. Väärätaksaisistakin maksettiin yli 30 ja lähes 60 euroa.
SP Lehden eilen päättynyt huutokauppa numerolla 62 tarjosi jatkoa sille mihin numero 61 oli loppunut, eli käytännössä liikuttiin samoissa tunnelmissa. Filateliapuolella tarjolla oli 2:75mk violetin merkin nelilö hammastesiirtymällä ja nousi 20 euron pohjista 70 euron myyntihintaan. 50p vihreän merkin vastaava siirtymä parilla myytiin 37 eurolla. Jälleen nähtiin kaksi postiennakon pidentämispyyntöä, jotka tällä kertaa nousivat hintoihin 271 ja 176 euroa – eli hinnat pysyivät korkeina.
Lentopostin osalta myytävänä olivat kaksi kaukomaihin (Etelä-Afrikka ja Brasilia) 1930-luvun lopulla lähetettyä entistä John Godfreyn kokoelmassa ollutta kohdetta. Nämä menivät kumpikin pohjahinnoillaan kaupaksi. Katapulttilennolla Brasiliaan Atlantin yli lentänyt kohde oli hyvä aikansa edustaja – on kuitenkin muistettava, että suurin osa koko matkan lentona tuohon aikaan lentäneestä postista kulki katapulttilennoilla ja sinänsä tämä ”katapulttiasia” ei ole mikään erityisen mullistava juttu. Sen mainitseminen tuo kuitenkin kohteeseen jonkinlaista hohdokkuutta, ehkä. Onhan se tietysti hieman päräyttävää, että lentokone lingottiin laivan kannelta ilmaan. Mainitsemisen arvoinen asia on, että kaikki M30-osaston kohteet myytiin!
Tätä kirjoittaessani kaksi huutokauppaa on Philabid-alustalla auki ja tiedossa on ainakin kahden avautuminen lähiaikoina. Mikäli myyntitoiminnan aktiivisuutta pidetään jonkinlaisena mittarina harrastuksemme elinvoimaisuudesta, niin ei vaikuta siltä että henkitoreissa oltaisiin. Kun katselen Facebookin postimerkkikeräilyalueita, niin sielläkin keskustelua käydään vireästi ja muutamat aktiiviset ”nuoret” keräilijät kyselevät niitä näitä harva se tunti. Olen siinä uskossani vahva, että vaikka rivit harvenevat, kuolemassa keräily ei ole.
