Turussa on kevät! Ainakin filatelisteilla. Lumisateesta asiaa ei voi päätellä, joten kevät lienee pääasiallisesti sydämissä. Kuitenkin eilen (9.4.) ryhmä Salon Filatelistikerhon aktiiveja matkasi yhdessä tutustumaan Turun Postimerkkikerhon järjestämään Turun Kevät keräilytapahtumaan Tuomiokirkkoa vastapäätä, Turun Seurakuntien tiloihin Eerikinkadulle toiseen kerrokseen. Kun saavuttiin Turkuun peitti maata hentoinen parin sentin lumikerros, suoritettiin yllätysmuna-arvonta parkkipaikkojen suhteen arvailemalla, että onko siinä paikassa mihin auto jätettiin parkkipaikka vai ei. Tämän arvonnan pääpalkintona saattaisi olla yllätyssakko, jonka maksaminen kirvoittaisi kansankieltä erityisesti kuljettajan huulilta.
Heti paikalle saavuttuamme, pari minuuttia ennen kymmeneltä suoritettavaa virallista tilaisuuden avaamista, havaitsimme, että paikalla oli jo paljon Turkulaista porukkaa. Kauppiaita oli useita ja näyttely täydessä vauhdissa. Kyllä, näyttely – Turkulaiset olivat laittaneet pystyyn perinteiseen tapaan kerhonäyttelyn, jossa oli laidasta laitaan kaikenlaista nähtävää. Paikallispostihistoriaa esiteltiin Läntisen Turunmaan osalta, oli Persian filateliaa, erilaisia aihekokoelmia ja tiukinta filateelista näkemystä edusti Mika Vaihekosken M17 kokoelma. Näyttelyn osalta on pakko todeta, että sen M30 anti oli vähäinen, mutta muuten sen anti oli kaikkea muuta kuin vähäpätöinen. Nimittäin se oli olemassa – asia jota olen oppinut tässä korona-aikoja kärsiessäni arvostamaan entistä enemmän. Väki lisääntyi päivän edetessä koko ajan ja paikalla oli puolen päivän aikoihin kymmeniä keräilijöitä.
Kauppiaitakin oli paikalla… ja saapunut Ruotsista asti, kokonaista kolme myyjää. Heillä pääartikkelina vaikuttivat olevan postikortit. Mitään M30 kohteita, jotka olisivat jääneet mieleen, heillä ei ollut. Paikalla oli LaPe omalla ständillään, heillä on nykyään liike Turussa Rätiälänkadulla. Keskustelin ständiläisten kanssa lyhyesti ja minuakin toivotettiin käymään liikkeeseen. Myös Merkki-Albert oli paikalla sekä ehkäpä kymmenkunta muuta myyjää. Turun kerho möi arpoja ja esitteillä oli Abophilin huutokauppakohteita – huutokauppa on Turun kerhon verkkosivuilla parasta aikaa auki. Huutokauppakohteita esitteli Turun kerhon meklarina toimiva Juhani Pietilä, maan epäilemättä etevin ehiötietäjä ja aitouttaja.
Kuten muutamia kertoja aiemminkin minulle otollisimmaksi osoittautui Hurmerinnan Pertin euro per kohde laatikko, josta kaivamalla löysin muutamia M30 kohteita. Ei mitään ihmeellistä, mutta hyvyys on aina keräilijän silmässä… Tämän kertainen löytö oli lokakuussa 1944 Ruotsiin lähetetty lentokirje. Ensimmäinen ”impressio” eli vaikutelma kuoresta on suttuinen ja heikko. Tavallinen ja jopa tylsä. Mutta jälleen kerran ensivaikutelma pettää…. M30 keräilyssä rakkautta ei ole lähes koskaan ensisilmäyksellä, vaan tykästyminen tapahtuu ajan kanssa ja mukana on myös tieto ja järki. Näiden aforismien jälkeen lukija saattaa odottaa jotakin aivan uskomatonta… no sitä ei ole kyllä tulossa, mutta kiinnostava tarina sittenkin. Nimittäin….
Suomi ja Neuvostoliitto solmivat aselevon 4.9.1944, jonka johdosta Suomen ja Saksan välinen postiliikenne katkesi 5.9.1944 alkaen. Väliaikainen rauhansopimus allekirjoitettiin Moskovassa 19.9.1944. Tuossa sopimuksessa sovittin, tarkemmin sanoen sen III artiklassa, että Malmin lentokenttä luovutetaan yhdessä Turun, Kymin ja Hangon kenttien kanssa Valvontakomission käyttöön. Sopimuksen IV artiklan mukaisesti suomalaiset laivat ja lentokoneet määrättiin pysymään satamissaan ja lentokentillä. Tämä koski myös yksityisiä yhtiöitä, eli sopimuksen mukaisesti suomalainen lentotoiminta lakkasi kokonaan. Aero Oy, joka kuljetti suomalaista postia lopetti reittiliikenteen Helsinki-Tukholma reitillä 21.9.1944. Malmin kenttä tyhjennettiin 27.9. alkaen ja luovutettiin valvontakomissiolle 21.10.1944. Lentotoiminta siirtyi Hyvinkäälle.
Postia kuljetettiin vain 28.9. alkaen ruotsalaisen ABAn (AB Aerotransport) koneilla kerran viikossa välillä Hyvinkää – Tukholma. Tämä liikenne jatkui 31.10. saakka, ja 1.11.1944 alkaen ns. ylimääräisiä vuoroja lennettiin kaksi kertaa viikossa reitillä Hyvinkää – Turku – Tukholma. Näille vuoroille oli siis epävirallinen valvontakomission lupa, ja ne olivat ainoat Suomen ja ulkomaiden väliset postilennot tuona aikana.
21.12.1944 valvontakomissio myönsi suomalaiselle Aero Oy:lle säännöllisen lentoluvan reitille Hyvinkää – Turku – Tukholma (Salainen kirjelmä n:o 112). Malmin kentän lennonjohtajan päiväkirjan mukaan Aero olisi kuitenkin lentänyt Hyvinkäältä Ruotsiin Brommaan välillä 29.8.-31.10. käytännössä ilman lupaa, väliaikaisen rauhansopimuksen vastaisesti. Näin melle kertoo Pokelan ja Keturin lentopostikirja s. 239.
Oli miten oli, lentopostiliikenne oli löytyneen kirjeen lähettämisen aikaan vähintäänkin sekaisin ja ainoa mahdollinen käytössä ollut reitti 28.9. – 31.10.1944 oli siis Hyvinkää – Tukholma ja sitä lensi kerran viikossa ABA ja ilmeisesti luvatta myös Aero. Kirje on kulkenut tuolla reitillä Ruotsiin, ABAn lennolla. Asia siis koskettaa varsinaisesti lentopostikeräilijöitä, joille on tärkeää tietää reittejä ja mahdollinen maailmantilanne sen suhteen, että mitä lensi ja minne. Tähän kontekstiin nähden kuori on kohtalaisen kiinnostava, vaikka ruma onkin. Näin siis tälläkin kertaa hyppysiin jäi kohde, pyytämättä ja yllätyksenä ja vieläpä edullisesti.
Pari tuntisen visiitin aikana ehdittiin tutkia myyntipöytiä, tutustua näyttelyyn, juoda kaffet ja syödä lohileivät. Kuulumisia vaihdettiin turkulaisten filatelistien kanssa. Kotiin lähdettäessä taivas oli kirkas ja sininen ja aurinko paistoi. Turku näytti parastaan. Sulanut lumi paljasti, että autokin oli ihka oikealla parkkipaikalla eikä auton etulasiin ollut parkki-pate tai pirkko eikä pääsiäispupukaan tuonut minkäänlaista muistutusta! Ehkä se kevät sieltä vielä tulee. Ensi viikonloppuna, mikäli olen oikein ymmärtänyt, järjestävät Forssalaiset keräilytapahtuman Kuhalankadulla.