Syksy on jo kääntynyt talveksi ja kelit kylmenneet, on nähty televisiosta linnan juhlia ja valmistautuminen Jouluun on alkanut. Vuoden viimeisiä huutokauppoja viedään päätökseensä.
Merkki-Albertin 68. huutokauppa päättyi jo 22.11. Mukana oli kaikenlaista kiinnostavaa. Filateliakohteista on todettava, että hinnat eivät lähteneet erityisen kovaan nousuun. 60p harmaan M30 merkin loistoleimattu yksilö myytiin kympin pohjillaan – joskus nämä ovat lähteneet kiitoon. 25mk sokkohammas pystyparilla jäi 40 euron lähdöllään myymättä. Puolet M30 filateliakohteista jäi myymättä. Postihistoria veti hieman paremmin. Mielenkiintoisin filateliakohde oli ehkä 50mk Tammerkoski-merkin näyttävä useampikertainen laskos. Kohteen lähtöhinta oli 25 euroa, jolla se myytiin.
Erikoistaksainen postikortti 2mk keltaisella leijonamerkillä Unkariin myytiin 40 euron pohjilllaan ja 4mk ”sotaharjoituspuolite” Niinisalosta vuodelta 1939 jäi myymättä 55 euron pohjahinnalla. Näitä on joskus myyty kalliillakin ja tarjolla näitä on ollut aika harvoin. Tarinahan tästä asiasta on, että sotaharjoitusten yhteydessä loppui Niinisalon postista 2mk postimerkit ja kapiaisen käskystä alettiin leikkaamaan neljän markan postitalomerkkejä puoliksi ja käyttämään näitä postimaksuna. Tämä grillitieto voi olla tai voi olla olematta totta, mutta tällainen tarina näihin liittyy. Oliko näitä jo kaikilla, sitä en usko, mutta kauppoja ei syntynyt.
Kauppoja ei myöskään syntynyt 7mk punaisesta yksin postikortilla Belgiaan eikä USA:an… hinnat oli laitettu 10 ja 20 euroon, mitkä eivät mielestäni erityisen korkeita ole. 7mk punainen postikortilla ulkomaille ei ole kuitenkaan mitenkään naurettavan helppo, tämä kertoo siitä, että M30 keräilijöitä ei yksinkertaisesti ole erityisen montaa eikä taksakeräilyäkään ilmeisesti hirvittävän paljon harrasteta. Asia on hiukan kummallinen, koska meillä on tarjolla parasta mahdollista taksakirjaa myöden kaikki edellytykset taksakeräilylle. Taksakeräily on siitä mukavaa, että se on suhteellisen ja välillä suhteettoman, edullista puuhaa.
Ranskalaisen paketin palautus 300mk lentokone merkillä myytiin 25 euron hintaan. Muistan nähneeni tämän kohteen joskus aikaisemmin, lieneekö sama kohde ollut nettimyynnissä jossain. Pakettien palautukset ovat mielenkiintoisia, nimittäin ne ovat aika vaikeita – tämän ostaja teki mielestäni hyvät kaupat, koska 300mk lentokonemerkin käyttökin on mukava asia.
Yksi mielenkiintoisista kohteista oli vihkomerkein Lontooseen 1947 lähetetty painotuote. Lähetys oli maksettu kahdella 1,25 markan keltaisella merkillä. Mukana oli atesti, eli merkit oli tarkistettu ja vihkomerkeiksi aitoutettu. Tämä onkin hyvä, nimittäin varma on aina varmaa. Kohteen lähtöhinnaksi oli laitettu neljäkymmentä euroa ja sillä se myytiin. Mielestäni hinta ei ollut erityisen korkea, koska vihkormerkein ulkomaille lähetettyjä lähetyksiä ei ole erityisen helppoa löytää. On otettava huomioon myös se, että atestikaan ei ole ilmainen. Toki vuosi 1947 on kohtalaisen kaukana vihkojen ilmestymispäivästä ja sitä kautta kohde ei ole aivan optimaalinen, mutta on pakko todeta, että vihkomerkeillä ulkomaille lähetettyä kohdetta saattaa joutua tovin vartomaan, jos sitä yrittää varta vasten metsästää.
Huutokaupassa oli tällä kertaa mukana myös väärennettyjä kohteita, jotka olivat aikamoisen tökeröitä. Näistä ilmoitettiin meklarille, joka ottikin kohteita pois. Yksi surkeimmista yrityksistä oli mukamas Kiinasta Ruotsiin vuonna 1922 lähetetty kirje, jossa oli enemmän väärin kuin oikein. Kohde oli lähes humoristisen tökerö. Lähettäjäksi oli laitettu Helmut von Moltke preussilainen kenttämarsalkka ja leimat oli piirretty kynällä. Pohjana oli varmastikin aivan aito kuori, josta oli kemikaalilla poistettu kirjoitus.
Jokainen voi pohtia oliko vuonna 1922 käytössä englantilaisia sensuuriliuskoja… ensimmäisen maailmansodan lopusta oli jo kolmisen vuotta. Ollaan varovaisia näiden kanssa… ja toki sitä voisi toivoa, että tällaista roskaa ei laitettaisi myyntiin lainkaan. Jonkinlainen vastuu on myös meklarilla, jonka pitäisi huomauttaa näistä myyntiin jättäjille ja tarvittaessa olla antamatta mahdollisuutta jättää tavaraa myyntiin, koska selvästi kyseessä on jopa petos, sen verran selkeästä huijauksesta on kyse.
Aidompi huijaus ja sellainen, jonka saa jättää myyntiin oli myöskin mukana, nimittäin väärennökseksi leimattu ja väärennöksenä myyntiin laitettu M30 kohde. Kyseessä on 8mk vihreällä merkillä lähetetty painotuotekortti ja ideana siinä on se, että 9.1. on kyseisen merkin ensipäivä. Tässä on siis tavoiteltu ”voittoa” luomalla väärennöksellä ensipäiväkohde. Tämän on aitouttaja havainnut ja leimat väärennöksiksi leimannut. Huomatkaa kohteen osoitetekstin alapuolella oleva ”Stempel Falsch” leimaus ja sen kanssa ristiin leimattu aitouttajan leima. Kun tällaisia tulee vastaan voidaan tietää kohteiden olevan väärennöksen.
Muistan sellaisenkin tapauksen, kun kohteella ollut leimaväärenneleimaus on sutattu ja kohdetta on yritetty myydä uusiksi. Kannattaa aina kiinnittää huomio kohteiden suttuihin, niillä saatetaan peittää jotakin olennaista. Leimaväärenne jäi 15 euron pohjahinnallaan myymättä.
Kaiken kaikkiaan jäi tämän huutokaupan osalta vähän sellainen olo, että olisiko M30 keräily jonkinlaisesa aallonpohjassa, nimittäin hinnat ovat laskeneet ja kohtalaisetkaan kohteet eivät tunnu menevän kaupaksi ja jos menevät, niin pohjahinnoin. Fiilisten perusteella on kuitenkin vaikeaa mennä, sillä ajoittain tulee aivan erilaisia tuntemuksia – kohteiden hinnat suorastaan räjähtävät!
HTO huutokaupan (myöskin järjestysnumeroltaan 68) jälkimyynnin viimeisiä hetkiä eletään tätä kirjoitettaessa. Mukana oli M30 filateliaosastossa yhteensä alle parikymmentä kohdetta, joista myytiin kaksi kolmasosaa. Postihistoriaosastossa myytäviä oli nelisen kymmentä. Nostan tähän huutokaupan suurimman M30 nousijan, joka oli Postiosoitus vuodelta 1943 ja joka oli maksettu 2½mk punaisella merkillä. Kyseessä on siis hyvä yksittäiskäyttö tälle merkille. Kuten tiedämme, postiosoitukset oli tarkoitus hävittää, jotta henkilötietoja ei leviäisi jne. mutta filatelisteja pääsi näissäkin tilanteissa ajoittain ”väliin” ja yksittäiskäyttöjä 1940 luvun postisosoituksista tunnetaan jonkin verran. 1930-luvun alkuvuosilta tunnetaan runsaasti M30 postiosoituksia, tuolloin posti ei ollut niiden kanssa yhtä tarkkana ja niitä pääsi käytettyinä markkinoille huomattavia määriä.
Tämän kohteen lähtöhinnaksi oli laitettu 25 euroa, mutta huutokaupan päättymisillan mittaan hinta kipusi aina 126 euroon, mikä oli myyjälle hyvä hinta. Kohde ei tosiaan ole erityisen helppo ja ostajakin sai hyvän kohteen M30 kokoelmaan postihistoriapuolelle.
Sveitsiin lähetetty mielenkiintoinen sveitsiläisellä postilokeron käytön lunastuksella varustettu kohde myytiin 55 eurolla. Tämäkin oli kiinnostava. Kiinnostava oli myös pikana Argentinaan laivalle lähetetty lentokirje – vastaava kohde, samalle vastaanottajalle, on muistaakseni Hirvikosken postilähetyksiä käsittelevän Liiton julkaiseman kirjan kannessa. Argentiinan kirje myytiin 25 euron pohjillaan.
Internetin ihmeellisessä maailmassa on ollut useita mielenkiintoisia kohteita myytävänä, kuten aina jatkuvalla syötöllä ja loputtomasti. Tällä kertaa silmiini tarttui lentokirje, joka oli lähetetty 10.12.1941 Vanhakylästä Detroitiin, Michiganin osavaltioon Yhdysvaltoihin.
Muistamme historian tunnilta, että Japani hyökkäsi Yhdysvaltojen kimppuun Hawaiilla 7.12.1941. Tämä johti siihen, että Saksa ja Italia julistivat USA:lle sodan 10.12.1941. Suomessa ei tiedetty miten asia tulee vaikuttamaan postin kulkuun ja käytännössä 10.12.1941 alkaen postinkulku USA:han keskeytyi siten, että Yhdysvaltoihin osoitettu posti odotti vaihtopostikonttoreissa ohjeita. Ohjeita saatiin ja posti ohjattiin eteenpäin vuoden 1942 alusta alkaen. Näin on käynyt myös tälle kirjeelle ja sen pystymme havaitsemaan katsomalla kirjeellä olevia leimoja. Suomessa tapahtuneen leimauksen olemme jo todenneet, se on juuri 10.12.1941, mutta kirjeen taustapuolella näemme Lissabonin leimauksen, joka on 13.1.1942. Kirje on siis odotellut vaihtopostikonttorissa vuoden vaihteeseen, jonka jälkeen se on jatkanut matkaansa Lissaboniin ja sieltä Atlantin yli USA:an. Tämä ei ollut jäänyt keräilijöiltä huomaamatta ja kirjeen hinta nousi aina yhdeksäänkymmeneen dollariin asti. Kohde ei ole erityisen harvinainen, mutta mukava postihistoriallinen juttu on kyseessä!
Forssan Filatelistikerhon pikkujouluissa 4.12. oli mukava tunnelma ja erinomainen jouluinen ruokapöytä. Paikalle oli saapunut keräilijöitä useista kerhoista Forssan ulkopuolelta, olipa paikalle tullut myös Filatelistiliiton puheenjohtajakin. Tirehtöörinä eli piällysmiehenä toimi itseoikeutetusti Forssan kerhon puheenjohtaja Kari Tapola. Illan päätteeksi järjestetyssä huutokaupassa myytiin joitakin kymmeniä kohteita, joiden joukossa oli pitkälti ”kaikille” jotakin.
Ruokailun jälkeen kuultiin pikkujouluesitelmä ajatuksella ”tikusta asiaa” erään lähetyksen sisällöstä ja siihen liittyvistä kommervenkeistä. Kari Tapolan Itä-Karjalan painantaerikoisuuksia ja kuvakevirheitä esittelevä yhden kehyksen kokoelma oli näytillä ”ruokajonossa”, koska nälkäisenäkään ei filatelia saa unohtua!
Tässä aletaan pikkuhiljaa jo valmistautumaan vuoden vaihtumiseen… filatelia ei kuitenkaan koskaan nuku! On muistettava ilmoittautua Tampereen Filatelistiseuran järjestämään näyttelyyn ajoissa, viimeinen ilmoittautumispäivä on vuoden viimeinen päivä. Lempäälässähän kisat tällä kertaa järjestetään. Käynnissä on ainakin kaksi huutokauppaa, ne päättyvät 2025 puolella.