Upseerifilatelistit

JOEX24, Turun Kevät, Tampereen kerho, Upseerifilatelistit, JFP ja Liittokokous

6 toukokuun, 2024 By Mikael Collan

Aika ei odota ketään (eng. ”time waits for no man”)… tämä ikiaikainen totuus on tullut iholle rankasti ja sen vaikutukset ovat blogin kirjoittamisen kannalta sen kaltaiset, että maailmalla tapahtuu, mutta ukkeli ei ehdi dokumentoida. Taas on tapahtunut ja tärkeimpänä epäilemättä Joensuussa järjestetty JOEX24 kansallinen näyttely – aloitan siitä!

JOEX24 näyttely siis järjestettiin Joensuussa ja paikkana oli Hotelli Kimmel. Käytännössä kuvio oli siis näytteilleasettajalle ja vieraalle helpoin mahdollinen, nukkua sai samassa paikkassa missä näyttely järjestettiin. Myös Palmares oli Kimmelissä. Mitä olen saanut kuulla, oli valaistus tapetilla ollut asia – olemme ennenkin nähneet, että näyttelyissä valaistuksen kanssa on haasteita, joten sinänsä tyypillisesti kongressi tai kokouskäyttöön tarkoitetut tilat eivät valaistuksensa puolesta välttämättä aina täydellisesti näyttelylle sovi. Näkemättä en kuitenkaan ryhdy asiaa sen enempää pohtimaan, toteanpahan vain, että viimeisten useamman vuoden aikana olen ollut vain kahdessa näyttelyssä, joissa valaistus ei ole ollut lainkaan ”asia”. Toisaalta kuulin, että Joensuussa oli aivan erinomainen tunnelma ja osallistujat ja vieraat olivat hyvällä mielellä ja järjestelyt pelasivat erinomaisesti. Kaiken kaikkiaan on mennyt hyvin! Hieno veto Joensuulaisilta, kiitokset järjestäjille! Grillitietona sain kuulla myös sellaisen jutun, että Joensuun kerho sponsoroi Palmares illallista puhtaalla rahalla, sillä Kimmel ei ollut suostunut alentamaan hintaa olennaisesti vaikka kyse oli isommasta ryhmästä. Tämä heittäytyminen Joensuun kerholta on jotakin sellaista mitä vain vieraanvarainen ja ylväästi toimiva organisaatio tekee, nostan hattua!

Malli 1930 keräilyn kannalta JOEX24 tarjosi sitä kovinta M30 näyttelyfilatelian ydintä, eli valtakunnan ykköskokoelma Hannu Kaupin M30 filateelinen kokoelma ”The 1930 Definitive Issue” oli näytillä kilpailuluokassa. Hannu esittelee äärettömän kovan kattauksen niin filatelian kuin postihistoriankin osalta ja kokoelmassa erityistä on juuri se, että postihistoriakohteiden vaikeus on suurin mahdollinen. Tämä ei ole aina filateelisissa kokoelmissa tilanne, vaan useinkin joudutaan toteamaan, että vaikka merkkimateriaali on parasta A-ryhmää jää postihistoriapuolella toivomisen varaa. Hannun kokoelma sai 96 pistettä ja suuren kultamitalin ollen kilpailuluokkien korkeimmat pisteet saanut kokoelma.

M30 ehiöfilateliaa oli näytillä myös mestariluokassa, jossa saatiin nähdä Jussi Tuorin ”Finland Postal Stationery Cards 1930 –1953”, alan paras esitys joka sisältää niin korttien ehdotepainoksia kuin erinomaisen kovia käyttöjäkin. Tällä kertaa Grand Prix ei kuitenkaan napsahtanut Jussi Tuori vaan sen vei Jussi Murtosaari M1875 filateelisella kokoelmallaan. Palmares illassa oli kuulemma ollut tiukka vääntö suuresta palkinnosta, sillä Murtosaaren ja Jukka Mäkisen kokoelmat olivat kumpikin saaneet viisi tuomariääntä ja jouduttiin menemään tuomariston puheenjohtajan äänen sisältävän kuoren kautta. Erittäin tasainen kisa siis, joka tällä kertaa kääntyi yhdellä äänellä Murtosaaren eduksi. Osallistujalista löytyy alapuolelta.

Näyttelyluettelo Lataa

Olisi ollut kiva nähdä M30 kokoelmia myös muilta kuin kahdelta huippukokoelmia esitelleeltä herralta, varmasti monellakin on kokoelmia mapissa – reippaasti näyttämään! Vain osallistumalla saa palautetta ja kokoelmaa kehitettyä eteenpäin!

Omalta osaltani hommassa kävi siten, että en päässyt Joensuuhun paikalle ja syy oli samaan aikaan ikävä ja vähemmän ikävä, nimittäin olin LUT-yliopiston yli 2500 henkeä vetäneessä alumni-tapahtumassa Lappeenrannassa ja vetäisin siellä nykysanastoa käyttäen hieman hyperbolisen eli liioittelevan keynote-luennon. Niille teistä joita mahdollisesti kyseinen kolmen vartin luento liittyen joihinkin ajatuksiin siitä mitä meidän pitäisi opiskelijoille opettaa ja mitä muuta tarvitaan, jotta saadaan maa nousuun, kiinnostaa – sen voi katsoa tästä linkistä.

Omasta puolestani minua jäi harmittamaan erityisesti se, että en nähnyt Jukka Mäkisen Unkari-kokoelmaa ja Esa Kärkäksen Venäjä kokoelmaa. Kuulin näyttelyssä käyneiltä, että kumpikin oli erinomainen. Myös Risto Jämsän ehiökokoelma jäi kiinnostamaan. Kaiken kaikkiaan nähtävää olisi ollut taas valtavasti.

Turun Kevät tapahtuma järjestettiin ties kuinka monetta kertaa ja tällä kertaa jo tutuksi tulleessa paikassa Tuomiokirkkosillan kupeessa seurakuntayhtymän juhlasalissa. Salon kerholaisten ryhmä lähti autolla Salon keskustasta ja vaikka elettiin huhtikuun loppua oli sakea lumisade täyttänyt ajoradat lumella. Motarilla tiet olivat hyvässä kunnossa aikaisin alkaneen sulamisen takia, mutta kesäkumeilla hitaastiajelevat kanssa-autoilijat täytyi ohittaa varovaisesti. Kuten tavallista paikalla oli joukko myyjiä, myös Ruotsista asti saapuneita ja useamman kymmenen kehyksen näyttely. Näytillä ei ollut ihmeitä, mutta kaikenlaista pientä mukavaa. Tällä kertaa myös onni oli myöden, sillä löysin joitakin kivoja kohteita, jotka päädyin ostamaan.

Näistä löydöistä ensimmäinen oli aika tavallinen lentopostikortti Helsingistä Tukholmaan vuodelta 1940, tarkemmin sanottuna toukokuulta. Kyseessä on 1,25mk keltainen M30 ehiökortti, joka oli taksan mukainen Pohjoismaihin lähettämisen aikaan ja jolle oli laitettu 50p vihreä M30 leijonamerkki postikortin lentolisän maksamiseksi. Leimaukset Helsingistä ja Tukholmasta sekä suomalainen sensuurileima. Kortti on lentänyt lentovuorolla 1631 reitillä Tallinna-Helsinki-Turku-Tukholma. Kivan siitä tekee se, että 50p merkissä on selvä tilapäisyys, eli roskan aiheuttama valkoinen läiskä siinä paikassa missä roska on painolevyllä ollut. Ei arvokas, mutta kiva huomio.

Toinen kohde jonka löysin oli 7mk postitalo-merkillä maksettu lentokirje 15.3.1945 Helsingistä Lontooseen. Kirje oli sensuroitu sekä Suomessa, että Englannissa. Lähettämisen aikaan ulkomaan kirjeen maksu oli 4½mk ja lentolisä Englantiin 2½mk. Kortilla lukee ”lentotaksan 1. pv”, mutta kyseessä on ns. vanha tieto, sillä nykyään tiedämme, että 2½mk lentotaksa Englantiin (ja Englannin kautta muuallekin Eurooppaan) alkoi 28.2.1945. Kyseessä on kuitenkin mukava yksittäispostite, joka kelpasi minulle vallan mainiosti. Muiden kohteiden muassa nämä kaksi löytöä saivat suuni niin messingille, että tyytyväisyyden ylitti vain se, että pääsi taas näkemään turkulaisia keräilijäkavereita heidän luontaisessa ympäristössään, eli Turussa!

Kävin pitämässä esitelmän Tampereen kerhossa huhtikuun loppupuolella. Tampereella on aina mukavaa, kun vastaanotto on niin ystävällinen. Pitkän linjan postikorttimies Kari Salonen oli minut kutsunut jo pitkän aikaa etukäteen ja Kari olikin vastassa kun saavuin Suomalaiselle Klubille. Puheenjohtaja Kylliäinen alusti Joensuun näyttelystä ja kuulimme muutamia havaintoja, sitten pääsin lauteille. Kerroin sekalaisia tarinoita liittyen omaan Joensuussa nähtyyn yhden kehyksen hupailukokoelmaani, sekä näyttelyeksperttien toimintaan. Paikalla oli noin kolmekymmentä innokasta ja netin kauttakin muutama kuuntelija. Illan kruunasi huutokauppa johon joku ystävällinen sielu oli tuonut muutamia M30 kohteitakin ostettavaksi. Näiden kimppuun kävin kuin sika limppuun ja suosiollisten tamperelaisten avustuksella, eli ilman vastahuutoja pystyin hankkimaan kohteet kohtalaisin hinnoin. Tampereen kerhohuutokaupassa ei mikään ole hinnoiteltu väärin, vaan kaikkien nähtävillä olleiden kohteiden lähtöhinta oli asetettu siten, että keräilijällä on mahdollisuus tehdä investointeja. Meklarina toimi Tero Sisto, joka on tunnettu herrasmies – tarkoitan tällä sitä, että silloin tällöin ihminen kohtaa toisia, jotka esiintyvät jatkuvasti vain edukseen.

Ensimmäinen löytö oli Saviolta 15.4.1939 Flemmestadiin, Norjaan lähetetty kirjattu kirje. Norja on parempi Pohjoismaa osoitemaana, mutta minua tässä kohteessa ilahdutti sen taustapuolelle laitettu sinetti, johon oli painettu ”1898 NOKIA S.G.T.O.Y” teksti – kyseessä tietysti on kuoren etupuolella näkyvä Suomen gummitehdas osakeyhtiö. Teollisuushistoria lämmittää sydäntä. Myös Oslon kauttakulkuleima on erittäin siisti. Toinen kohde, jonka sain oli vakuutettu pakettikortti, jonka mukaan oli laitettu kyseisen paketin valtakirja. Valtakirjoja tietysti käytettiin useinkin, mutta yleensä ne ovat hukkuneet matkalle – tässä kortissa valtakirja oli yhä kiinni. Kerhoillan päätteeksi käväisimme Kuopiosta asti tulleen kerhon ja kahden paikallisemman jäsenen kanssa varmistamassa, että Tampereella ei myydä laimennettua olutta. Tällainen tarkistus on syytä silloin tällöin, pyytämättä ja yllätyksenä, suorittaa – muuten baarit saattavat luulla, että voivat tehdä aivan mitä tahansa.

Tänään käväisin Upseerifilatelistien kokouksessa puheenjohtaja Kai Varsion kutsumana ja pidin käytännössä saman esitelmän kuin Tampereella. Jokainen esitelmä on kuitenkin oma yksilönsä ja Helsingissä keskustelimme aika paljon esityksen aikana. Interaktio on mukava juttu, kun yleisö ei ole valtavan suuri – hommat etenevät mukavasti ja kaikilla säilyy mielenkiinto. Kun esityksessäni otin kantaa taksoihin ja taksakeräilyyn, pohdimme kerholaisten kanssa esityksen jälkeen myös sitä, että minkälaisia taksoja on nyt käytössä ja mikä olisi mielenkiintoinen kaikkein modernimman filatelian keräilytapa. Ensimmäinen huomiomme oli, että taksoista ei ainakaan meistä kukaan tiennyt juuri mitään muuta kuin mitä kulloinkin on nähtävissä Postin verkkosivuilla. Pohdimme, että toivottavasti asiaa on dokumentoitu.

Järvenpään Filateliapalvelun huutokauppa päättyi toukokuun alkupuolella. Myytävänä oli yli kaksikymmentä M30 filateliakohdetta ja noin 130 postihistoriakohdetta! Postihistoriapuolella oli selvästi menossa kokoelman myynti, sillä suurin osa kohteista oli kokoelmalehdillä tai lehtien kappaleilla. Mukana oli muutamia ihan kiinnostavia kohteita. Kauppa kävi vaihtelevasti ja yleisimmät kohteet eivät myyneet, niiden osalta hinnat olivat rahtusen verran liian korkealla – selvästi. Myyntihinnaltaan korkeimmaksi nousi tiedustelulomake Skotlantiin, jolla etsittiin asiakirjoja sisältänyttä pakettia. Mielenkiintoisen kohteesta teki se, että tiedustelumaksun (maksettu 35mk Olavinlinna-merkillä) lisäksi tiedustelulomakkeelle oli laitettu myös 3mk M54 merkki lentomaksun maksamiseksi. On vaikeaa löytää tiedustelulomakkeita, joille lentomaksu olisi maksettu – on ilmeisesti ollut niin, että sellaiset tiedustelulomakkeet, jotka on lähetetty lentona ovat kulkeneet kuorissa ja lentomaksu on frankeerattu kuoren päälle. Olen nimittäin nähnyt lomakkeita, joilla on jopa lentopostilipuke, mutta ei merkkiä. En ole vastaavia nähnyt kuin yhden. Lähtöhinnaksi oli asetettu 50 euroa ja kohde myytiin 60 eurolla. Ostaja sai hyvän lentopostikohteen, nimittäin lentopostikokoelmiin on hyvin vaikeaa löytä lomakekohteita.

*Vaikea lentopostissa lähetetty tiedustelu*

Muitakin kiinnostavia kohteita oli myytävänä, mm. kaksi ulkomaan pakettikorttia, joista toinen oli lähetetty Belgiaan ja maksettu kahdella 100mk Helsinki M30 kuva-merkillä. Tämä pakettikortti myytiin 30 euron hinnalla mitä en pidä erityisen kalliina. Pakettikortti Ruotsiin, joka oli lunastettu ruotsalaisilla merkeillä myytiin 17 euron hintaan, eli edullinen oli sekin. Kirjepostikohteista jännittävimpiä olivat Intiaan lähetetty lentopostikortti ja kuvioleimalla Kotka 26b lähetetty kotimaan kirje. Intia on parempi kohdemaa, mutta 1950-luvulla, jolloin myyty kortti oli lähetetty postia sinne kulki jo jonkin verran. Kuvioleimakohde myytiin 50 eurolla ja Intian ihme meni hintaan 29 euroa.

Meklari oli hereillä ja kun myytäväksi oli laitettu kansainvälinen postiosoitus, eli harvinainen lähetyslaji, oli ymmärretty katsoa kyseisen kohteen taustapuolelle ja havaittu, että kohde ei ole koskaan kulkenut. Kyseessä oli ns. Turun versio asiasta, eli mahdollisesti postitoimistosta parempaan käyttöön otettu tai muuten lähettämättä jäänyt kv. postiosoitus. Lähtöhinnaksi tälle kokoelmaan kelpaamattomalle kohteelle oli laitettu 10 euroa ja myytäessä siitä saatiin 46 euroa. Arvostan meklarin rehellisyyttä. Oikea asia, eli varmasti kulkenut vastaava on arvoltaan ainakin nelinkertaisissa lukemissa.

SF:n huutokauppakin päättyi ja käynnissä on ainakin kaksi huutokauppaa. En tällä kertaa ennätä mennä näihin sen syvemmälle – toteanpahan vain, että postiennakko-osoituksen ajan pidennyksiä oli taas myytävänä, eli kohteen harvinaisuus tippui taas. Hinnat sitä vastoin eivät tippuneet. Kuljemme yhä 150 euroa plus hinnoissa näiden kohteiden osalta.

Filatelistiliiton liittokokous järjestettiin Helsingissä viime viikonloppuna lauantaina. Asialistalla olivat tavanomaiset asiat kuten menneen vuoden läpikäynti toiminnan ja talouden osalta. Kuten jo etukäteen tiedettiin Liitto teki taloudellista tappiota. Budjetoitu tappio oli luokkaa 16 tuhatta euroa, mutta toteuma oli ”vain” luokkaa 11 tuhatta. Tässä auttoi erään lopettaneen kerhon lahjoitus Liitolle, mutta joka tapauksessa hallitus oli onnistunut laskemaan kuluja suunniteltuakin enemmän. Vuoden 2024, eli kuluvan vuoden osalta tilanne on sen kaltainen, että odotetaan positiivista toimintavuotta rahatilanteen osalta ja Liitto siirtyy voitolliseksi jälleen. Tämä onkin muutaman huonon vuoden jälkeen hyvä asia. Asian, eli positiivisen taloustilanteen myös vuodelle 2025 sinetöi se, että liittokokous hyväksyi hallituksen esityksen jäsenmaksujen pitämisestä samoina myös ensi vuodelle. Asia sai kuitenkin kilpailevan ehdotuksen, kun Paraisten kerhon verkon kautta kokoukseen osallistunut delegaatti ehdotti kerhojäsenmaksun laskemista viidestä eurosta kolmeen euroon per jäsen. Sama herra ehdotti samaa asiaa vuoden 2023 liittokokouksessa. Ehdotus sai tukea Lapin Postimerkkeilijöiltä. Asiasta äänestettiin – vain kaksi ääntä oli jäsenmaksujen laskemisen kannalla, muut kannattivat maksujen pitämistä samoina kuin tälle vuodelle oli sovittu.

Etukäteen kiinnostavin liittokokouksen asialistalla ollut asia olivat henkilövalinnat. Näin siksi, että puheenjohtajana toiminut Petteri Hannula oli jo hyvissä ajoin ilmaissut halukkuutensa siirtyä entisten puheenjohtajien joukkoon ja näin puheenjohtajan paikka oli avoinna. Puheenjohtajaksi oli suostumuksensa antanut ja tukea useammalta kuin yhdeltä jäsenyhdistykseltä saanut Lohjan Postimerkkikerhon puheenjohtaja Vesa Hirsmäki. Vesa oli ainoa ehdokas ja hänet valittiin uudeksi puheenjohtajaksi ilman äänestystä. Ennen valintaansa Vesa esittäytyi liittokokoukselle ja kertoi omasta keräilystään ja taustoistaan lyhyesti. Onneksi olkoon valinnasta ja tervetuloa uudeksi puheenjohtajaksi Vesa. Puheenjohtajan valinnan jälkeen vuoroon tuli kolmen vapaan hallituspaikan osalta hallituksen jäsenten valinta. Vaalinvaliokunta oli tehnyt jo etukäteen ehdotuksen kolmesta henkilöstä (Berg, Blomster ja Dunkel) ja kokouksessa neljäs henkilö, Jukka Mäkipää ilmaisi halukkuutensa jatkaa hallituksessa ja hän sai jäsenyhdistyksen kannatuksen. Näin kolmeen paikkaan oli neljä halukasta ja suoritettiin äänestys. Äänestys suoritettiin suljettuna lippuäänestyksenä paikalla olevien delegaattien osalta ja nettiäänestyksenä verkon kautta mukana olevien delegaattien osalta. Äänestykseen varattiin noin 20 minuuttia aikaa, jonka jälkeen äänestysaika loppui. Ilmeisesti verkkoäänestys ei kaikkien etänä olleiden delegaattien osalta onnistunut tämän ajan puitteissa, koska Paraisten kerhoa edustanut delegaatti haistatti verkon kautta ”paskat” liittokokoukselle niin sanotusti suorassa lähetyksessä ja ilmoitti poistuvansa kokouksesta. Lieneekö aiemmin koettu rökäletappio kerhojäsenmaksuunkin liittyen kuumentanut tunteita jo valmiiksi sellaisiin lukemiin, että homma ns. paloi kiinni.

Kun hieman myöhemmin saatiin ääntenlaskijoilta tulokset voitiin todeta, että vaalivaliokunnan ehdottamat kolme henkilöä olivat tulleet valituksi hallitukseen. Jukka Mäkipääkin sai runsaasti luottamusta, 21 ääntä, joka oli kuitenkin kolme ääntä vähemmän kuin kolmanneksi eniten ääniä saanut hallitukseen valittu. Valintojen jälkeen tehtiin muutamia muutoksia liiton sääntöihin ja kokous saatiin vietyä loppuun alle kolmessa tunnissa, mikä oli helpotus edellisen kerran lähes viiden tunnin maratoonin kokeneille.

Järjestöfilatelia on hienoa, tunteet käyvät kuumina ja ”tehdään ja saadaan ystäviä”. Aikuiset ihmiset ovat aivan tosissaan, mikä kuvastaa intohimoja, joita harrastukseemme liittyy – välillä käytöstavatkin unohtuvat. Siitäkin huolimatta ja ehkä juuri siksi päätimme muutaman kokousdelegaatin kanssa katsoa asiota suurpiirteisesti ja keräsimme kolehdin kymmenjäseniselle Paraisten kerholle. Lähetän kolehdin annin, 20 euroa tällä viikolla postitse kerhon osoitteeseen ja näin varmistamme, että Paraisilla kerhojäsenmaksu on vuonna 2025 kolme euroa per jäsen, ellei kerho jäsenmaksun tasosta johtuen nyt päätä erota liitosta. Siinäkään tapauksessa emme halua lahjoitusta takaisin, vaan tällöin toivomme, että Paraisilla käytetään raha johonkin hyvään tarkoitukseen, esimerkiksi Clint Eastwoodin ”Vain muutaman dollarin tähden” elokuvan hankinta ja kerhon sisäinen elokuvailta voisi saada saariasukit paremmalle tuulelle, kukaties liittymään liittoon uudelleen.

Postimerkkimessut, Merkki Albertin HK ja Forssan tapahtuma

5 marraskuun, 2023 By Mikael Collan

Vaikuttaa siltä, että keräily ei koskaan lepää, nimittäin sellaisella tahdilla tuntuu tapahtuvan koko ajan. Sitten viimeisen blogikirjoituksen on tapahtunut yhtä ja toista niin tapahtumia kuin huutokauppojakin sekä kerhovierailuita. Kävin jälleen pitämässä luennon eräästä lentolähetyksestä Upseerifilatelistien kokouksessa ja sain hyviä ja hauskoja kommentteja esitykseen liittyen. Aina oppii uutta, kun keräilijöiden kanssa juttelee.

Postimerkkimessut järjestettiin jälleen kirjamessujen yhteydessä Helsingin Messukeskuksessa lokakuun loppupuolella. Tavan mukaan paikalla oli myös pieni näyttely, jossa oli pääasiallisesti yhden ja kahden kehyksen kokoelmia. Olin itsekin ”kunnostautunut” ja näytillä oli kaksi kehystä vuoden 1923 inflaatioajan lähetyksiä Saksasta. Saksan hyperinflaatiosta on kulunut juuri näinä päivinä sata vuotta, marraskuun lopussa 1923 postimaksut nousivat miljardiluokkaan ja joulukuun alusta samana vuonna inflaation katkaissut uuden markan käyttöönotto katkaisi kierteen. Kaikki oli saanut alkunsa ensimmäisen maailmansodan jälkeen Saksalle asetetuista raskaista sotakorvauksista, jotka olivat mm. taloustieteilijä John Maynard Keynesin mukaan täysin virheellistä politiikkaa. Keynes kirjoitti aiheesta seikkaperäisen kirjan The economic consequences of the peace, jossa hän arveli mielestään ylimitoitettujen sotakorvausten johtavan Saksan talouden tuhoon. Näin asia todellakin meni ja seuraukset olivat omiaan tukemaan kansallissosialistienkin valtaannousua 1930-luvulla. Yhtäkään M30 kokoelmaa ei näytteillä ollut, eikä kovin monta M30 kohdettakaan.

Kauppiaita mukana oli vain Merkki Albert ja Suomen Filateliapalvelu oli mukana omalla standillaan, mutta myytäviä merkkejä ei mukana ollut. SF:llä ja Liitolla oli omat ständinsä ja Ahvenanmaan postin ständi oli ”piilotettu” liiton ständin taakse. Olin hieman ihmeissäni, että Liiton ständillä ei ollut tarjolla Filatelisti-lehtiä eikä oikeastaan muutakaan materiaalia. Kirjallisuutta oli uusien oranssi-kantisten kokoelmakirjojen muodosa näytillä. Hiukan jäi tällä kertaa sellainen olo, että meniköhän kaikki täysin nappiin… Messukeskus on tunnettu erittäin korkeista hinnoistaanja onkin syytä kriittisesti pohtia, että minkälainen presens Liitolla kannattaa jatkossa kirjamessujen yhteydessä olla.

Merkki Albertin 66. huutokauppa päättyi muutama päivä sitten. M30 osastossa oli myytävänä yli sata kohdetta. Näistä suurin osa filateliakohteita, joiden lähtöhinta oli asetettu kymppiin tai kahteen kymppiin. Paljon myytävistä kohteista oli yksittäisiä M30 leijonamerkkejä loistoleimoin, joiden markkinahinta ei yksittäin myytyinä ole kympin luokkaa… näitä jäikin myymättä useita kymmeniä. Toisaalta muutaman loiston hinta lähti mielestäni aikamoiselle laukalle, mm. 2½mk vihreän loistosta maksettiin 62 euroa, 10mk lilan merkin loistosta 97 euroa ja 15mk sinisen loistosta myöskin 97 euroa. Vaikka nämä hieman haastavia ovatkin, olivat hinnat silti aikamoisen kovia.

Myytävänä oli kiinnostava kenttäpostiosoitteesta lokakuussa 1941 yleisessä postissa lähetetty paketti, jonka leimaus oli sensuroitu (mustattu). Leimasensuuri ei ole erityisen yleistä ja sitä tunnetaan pakettipostilla vain vähän. Kohteen myyntihinta oli asetettu 30 euroon ja se myytiin 34:n euron hintaan, mikä ei ollut erityisen korkea hinta ottaen huomioon kohteen vaikeuden ja sopivuuden monenlaiseen kokoelmaan (sensuuri, kenttäposti, postihistoria, M30). Pohjoismaihin lähetettyä postia edusti Tanskaan lähetetty lehtikääre, jolla oli suomalaisella kohteella harvinainen tanskalainen sensuurileimaus. Kohteen postileima ei ollut luettava, mikä varmasti vaikutti siihen, että myyntihinnaksi jäi 20 euron limitti.

Brasiliaan lähetetyn ja palautetun lentopaketin kortti, jolla oli runsaasti merkkejä postimaksuna oli laitettu myyntiin 45 euron lähtöhinnalla. Kohde oli kuvattu etu-, että takapuoleltaankin ja mukana oli seloste. Nämä asiat yhdessä auttoivat hinnan nousua, jota tapahtui aina 171 euroon saakka. Kohde on hyvä mm. 300mk lentokone-merkin kohdalle filateeliseen kokoelmaan, mutta myös lentopostikokoelmaan se sopii hyvin. Mukanahan täytyisi olla muutakin kuin ensimmäisen painoluokan kirjeitä… Pakettien taksat ovat hieman vaikeampi asia, siis ulkomaan pakettien, ja niiden osalta ei vielä ole olemassa taksakirjaa, joka sisältäisi kaikki taksojen muutokset kaikkiin maihin. Esa Mattilan taksakirjassa on joitakin ulkomaanpakettitaksoja ja Liiton sivuiltakin löytyvästä Petteri Hannulan kokoamasta teoksestakin niitä löytyy. Kummassakin teoksessa on aukkoja ja siksipä onkin vaikeaa ilman täydellistä referenssimateriaalia päästä täysin perille ulkomaanpakettien taksoista. Oma näkemykseni on, että ennen kuin saamme referenssiteoksen, on asiaa ajateltava hieman suurpiiteisesti ja todettava, että paketit lähtivät aina postista, mikä tarkoittaa sitä, että ne on taksoitettu kulloinkin voimassaolevan taksan mukaisesti. Mikäli löytyy sopiva tieto esimerkiksi yllämainituista lähteistä, niin hyvä niin. Muutoin ei kannata ajatella, että paketti olisi automaattisesti väärätaksainen.

M30 kohteita oli myytävänä myös lentopostin osastolla. Mukana oli mm. vaikea toisen painoluokan kotimaan lentokirje Rovaniemeltä Helsinkiin vuonna 1953. Kotimaan lentoposti on kohtalaisen vaikeaa, mikä saattaa olla yllätys monelle keräilijälle ja toisen painoluokan kohteet M30 merkeillä maksettuna ovat perin harvinaisia. Siksi kohteen myynti pohjahinnallaan 30 euroa oli yllätys.

*Vaikea kotimaan toisen painoluokan lentokirje*

Myytävistä eristä oli vain yksi tai kaksi kuvaa, mikä on ”katastrofi”, nimittäin on hyvin vaikeaa näkemättä huudella eristä suuria summia rahaa. Esimerkiksi kohde 2125, oli varustettu kahdella kuvalla, joista toisessa oli jo edesmenneen postihistoria ja lentopostikeräilijä Jorma Lindebladin kokoelmalehti. Tällainen kohde olisi mukavaa nähdä kokonaisuudessaan, varsinkin, kun todetaan, että kohteita on 10 kappaletta. Nykykameralla hyvän kuvan ottaminen (yhdenkin) siten, että kaikki kohteet ovat näkyvissä pitäisi olla mahdollista. Kohteen hinnaksi oli asetettu 30 euroa ja se myytiin 150 eurolla. Näkyvillä ollut kohde oli Atlantin ylittävää ns. Clipper postia, jonka yksi reitti kulki Pohjois-Atlantin kautta, reittiä käytettiin vähän ja sillä kulkenut posti on vaikeampaa – kyseinen kohde oli juuri tällä reitillä kulkenut. Myös muissa osastoissa oli joitakin M30 kohteita myytävänä – tämä kertoo sitä wanhaa tarinaa, että aina kannattaa katsoa läpi koko huutokauppa, jos on aikaa… ikinä ei voi tietää mistä helmen löytää.

Muutama hiukan suspektikin juttu löytyi M30 osastosta: Kohde 1221 oli Suomesta USA:han lähetetty kirje vuoden 1941 tammikuulta, jonka kohdeselosteessa luki ”50p 7 kpl kirjeellä New Yorkiin, lähetetty Siperian reittiä pitkin!”. Kohde oli leimattu 3.1.1941. Lähtöhinnaksi oli laitettu 35 euroa. Nyt täytyy muistaa, että posti USA:han kulki Siperian kautta kolmeen otteeseen vuonna 1940, mutta kaikki vuoden 1941 posti Yhdysvaltoihin kulki nykyisen tiedon valossa Saksan kautta Lissaboniin, josta laivalla edelleen Amerikkaan, näin on tämäkin kohde kulkenut. Posti USA:han on aina ollut yleistä ja lähtöhinta oli laitettu aikamoisen korkealle. Vaikka kohde olisikin ollut siltä ajalta, kun posti meni Siperian kautta olisi lähtöhinta ollut aika tiukka. Toinen juttu oli kohde 1219, kohdeselosteella ”50p sokeainlähetys, Paavola 4.3.1940, läppä pois, mutta ei ole liimattu, harvinainen”. Kohdeseloste ei ole väärin, mutta sokeainlähetyksen taksa lähettämisajankohtana vuonna 1940 oli yhteen kiloon saakka 30 penniä. Juuri tästä syystä lähtöhinnaksi oli laitettu 30 euroa. Toisen painoluokan sokeainlähetys tältä aikakaudelta, taksaltaan 60p, maksettuna 60p merkin yksittäiskäytöllä olisi fantastinen löytö… ehkäpä voidaan ajatella, että tässä jäätiin vain 10p vajaaksi tästä ihmeestä…

Suurimman pettymyksen kuitenkin tullee kokemaan kohteen 1313 ostanut (”100mk 4 kpl + 10mk V-kuorella Englantiin”) nimittäin tämä hienon näköinen vakuutettu kuori vuodelta 1949. Kuori oli laitettu myyntiin kympin lähdöllä ja kun sen ”ensikertaa äkkäsin” tuli minulle etiäinen siitä, että kuori on tutun näköinen. Kun nyt jälkikäteen asiaa pohdin, niin kuori oli muistaakseni myytävänä eBayssa joitakin aikoja sitten ja silloinkin sitä ihmettelin.

Villakoiran ydin, eli ongelma tässä tapauksessa, kiteytyy taksaan. Lähettämisen aikaan eli 10.12.1948 oli ulkomaan kirjeen taksa kahteenkymmeneen grammaan saakka 15 markkaa (kuorella merkintä 8g). Kirjausmaksu oli myöskin 15mk ja vakuutusmaksu jokaiselta alkavalta 300 kultafrangilta 20mk. Kun kuorelle on kirjoitettu 5000 Kfr tarkoittaisi tämä siis 17 kertaa 20mk vakuutusmaksua, eli 340mk. Yhteensä nämä tekevät 370mk. Vaikka päälle heitettäisiin vakuutetun lähetyksen lakkausmaksu (10mk) ei päästä samaan summaan kuin mitä merkeillä on kuoren päälle laitettu. Kun kohteen hinta nousi yli kahdensadan euron, tulee mieleen, että sillä saisi nykyhinnoilla noin kymmenen kappaletta taksakirjoja… Kun erikoisempien kohteiden kohdeselosteessa ei lue ”taksa oikein” tai jotain vastaavaa, on tärkeää, että taksa _aina_ tarkastetaan ennen ostamista.

Kaiken kaikkiaan M30 keräilijälle oli tässä huutokaupassa aika montakin kiinnostavaa kohdetta ja M30 kohteiden hinnat nousivat lähdöistään runsaastikin.

Forssan perinteinen pyhäinmiestenpäivän keräilytapahtuma Kuhalankadulla veti taas paikalle suuren määrän kauppiaita ja keräilijöitä. Tällä kertaa mukaan ei ollut tullut ruotsalaisia kauppiaita, joita joskus on paikalla nähty, mutta kaikki myyntipaikat, eteistä ja ruokasalia myöden oli saatu täyteen. Saapuessani Tampereen suunnasta paikalle puolen kymmenen aikoihin oli paikka jo täynnä keräilijöitä. Olin iloinen, sillä Tampereelta lähtiessäni tiet olivat sulat ja vaikka talvi olikin jo ennättänyt kertaalleen Pirkanmaalle ja kaupungin teillä oli jään muodostuminen hiukan tunnettavissa, ei pääteillä ollut enää jäätä laisinkaan. Tampereelle rakennettu ratikka on näppärä tapa liikkua, mutta suurissa kaupungeissa on selvää, että autolla liikkuminen tulee koko ajan vaikeammaksi ja parkkimaksujen hinnoittelu on todella rankkaa. Siinä missä hotelli maksoi noin satasen, maksoi paikoitus yhteensä 34 euroa. Aikamoista! Noh… sanonta ”huoleton on hevoseton poika” on tietysti tässä kohtaa muistettava ja katsottava peiliin, kukaan ei pakota omistamaan autoa… mutta sittenkin… Paikalla oli tosiaan paljon tuttuja ja Helsingistä ja Hämeenlinnasta oli perinteisesti tultu runsain joukoin paikalle. Olin toivonut, että joku helsinkiläinen olisi tuonut mukanaan postimerkkimessuilta kokoelman, joka minulla oli siellä näytillä, mutta näin ei tällä kertaa käynyt.

Etualalla presidenttikerälijä Virtanen ja postikorttimies Nikkanen

Forssan keräilytapahtumassa on lähtötilanne aina se, että odotukset sen suhteen, että löytyisi jotain ovat kohtalaisen pienet, mutta yleensä aina jotakin mukavaa löytyy – onko löytö ns. ”iso löytö” niin se selviää viimeistään sitten kotona. Tällä kertaa ei haaviin jäänyt mitään isoa kalaa, mutta joitakin kohteita sentään onnistuin kotiuttamaan ja hintoihin, jotka eivät häiritse kukkaroa ylenpalttisesti. Euron laatikosta löysin syyskuussa 1942 lähtetetyn kuoren, jolla kuun alusta voimaan tullut 3½ markan postimaksu oli maksettu käyttämällä 2:75 markan violettia ja 75 pennin oranssia M30 leijonamerkkiä. Kuten muistamme ja tässäkin blogissa on useisiin otteisiin kerrottu, oli tämä 75p oranssi tarkoitettu juuri tähän käyttötarkoitukseen, eli toimimaan lisäarvona yhdessä 2:75mk merkin kanssa. Kyse oli siitä, että 2:75 arvoista merkkiä oli painettu ilmeisesti ”liikaa” ja sitä oli taksan vaihtuessa jäljellä runsaasti. Asia piti ratkaista painamalla lisämerkki, jolla taksa saatiin sopimaan ja jo painetut 2:75mk merkit kulutettua. Muistamme, että elettiin sota-aikaa ja kaikesta oli pulaa. No se mikä tässä nyt on hieman kiinnostavampaa on, että juurikin syyskuussa 1942 tämä käyttö on ns. parempi, koska lokakuun alusta julkaistiin taksalle sopiva 3½mk oliivi merkki. Aiempi sininen, ulkomaan kirjeelle tarkoitettu 3½mk merkki oli jo käytännössä loppunut postitoimistoista. Syyskuu 1942 oli kiinnostava aika postihistoriallisesti ja erityisesti taksojensa osalta, sillä silloin, yhden kuukauden ajan olivat kirjeen taksat kotimaassa, Pohjoismaihin, Saksaan (erikoistaksa) ja ulkomaille samat, eli 3½mk. On siis mahdollista löytää näitä 2:75mk + 75p yhdistelmiä kaikkiin näille eri taksa-alueille kulkeneina. Löytämäni Oulunkylään (Åggelby) Turusta kulkenut, hiukan ruttuinen kohde on sieltä helpommasta päästä tätä asiaa, mutta tarinan siitäkin saa aikaiseksi.

Toinen löytämäni M30 kohde on sekin aikamoisen tavallinen. Kyseessä on 21.3.1941 Ruotsiin Visbyhyn (eli Gotlannin saarelle) lähetetystä lentokirjeestä. Kirje on sensuroitu todennäköisesti Helsingissä, sensuurileima on hailakka, eikä numeroa näy. Lähettämisen aikaan (1.1.-24.6.1941) lentoposti kulki linjalla 1631 reittiä Helsinki – Turku – Tukholma. Tukholmasta se lienee kulkenut maapostilla ja meritse Visbyhyn. Mitään erikoista tähän ei liity, mutta on muistettava, että sodan aikana lentopostin reitit vaihtelivat. Visbystä sen verran, että kaupunki tunnetaan mm. Visbyn taistelusta, joka käytiin vuonna 1361. Hyvin varustautuneet tanskalaiset hevosin ratsastavat ritarit kuninkaansa Valdemar neljännen johtamina ja mukanaan saksalaista palkkasotilaista koostuvaa jalkaväkeä nousivat maihin Gotlannin länsirannikolla ja alkoivat marssia kohti Visbytä. Vastassa oli talonpojista koostuva gotlantilainen puolustus. Ensimmäisen päivän aikana kahdessa pienemmässä yhteenotossa tanskalaiset peittosivat puolustajat jättäen noin 1500 talonpoikaa hengettömiksi. Saavuttuaan Visbyyn kaupungin edustalle käytiin toinen taistelu muurien ulkopuolella, jossa tanskalaiset teurastivat tuhannen kahdeksansataa talonpoikaa. Tanskalaisten tappioita ei tunneta, mutta vähäisestä alueelta löytyneestä arkeologisesta materiaalista (tanskalaisiin liittyen) voidaan päätellä, että heidän tappionsa ovat olleet huomattavasti matalammat. Verilöylyn jälkeen kaupunki antautui. Gotlanti säilyi kiistakapulana Tanskan ja Ruotsin välillä pitkään ja sitä himoitsivat myös Saksan rannikkovaltiot. Toisen maailmansodan aikana Gotlanti oli Ruotsin yksi ”aktiivisimmista” alueista, nimittäin siellä oli kohotettu sotavalmius ja mm. kulttuuriaarteita oli viety varmuuden varalta turvaan mantereelle. Ruotsalaiset siis arvelivat, että on mahdollista, että joku sotaa käyvä valta pyrkisi miehittämään Gotlannin. Baltiasta pakeni tuhansia ihmisiä Gotlantiin sodan aikana. Gotlanti on tänäkin päivänä strategisen sijaintinsa vuoksi tärkeä alue Itämeren sotilaspolitiikassa.

Näiden kahden kohteen lisäksi sain muutaman muunkin kohteen noukittua ilokseni. Kuten yleensä oli parasta antia kuitenkin tuttujen tapaaminen ja maailman parantaminen verbaalisin keinoin.

Ihmeitä tapahtuu, totesi Hannu Kauppi kertoessaan minulle miten jonkun aiemmin läpikäymästä massasta oli löytynyt 9mk punaisen leijonamerkin kaksoistarttuma, joka lienee ainoa tähän mennessä vastaan tullut tämän merkin osalta. Eli selkeästi kokoelmaan kelpaava erikoisuus! Massaerä oli kuulemma ollut selvästi läpikäytyä ja kyseessä oli erä avattuja sokeripaloja… silti joukkoon oli jäänyt hyvä filateliakohde. Tämä kertoo siitä, että kun tehdään havaintoja massasta kannattaa aina myös tarkistaa merkin valkoinen puoli, sillä joskus se ei olekaan valkoinen. Usein massasta noukitaan vain loistot pois.

Vastaavia kaksinkertaisia tarttumia tai ”kahden tasoisia” tarttumia tunnetaan 2mk vihreästä ja 3mk punaisesta leijonamerkistä, joten erityisen yleisestä asiasta ei ole kysymys. Ajanjaksona katsellaan sodan jälkeistä aikaa.

Aletaan taas lähestyä joulun aikaa, mutta muutamia huutokauppoja ainakin tullaan näkemään vielä ennen lomille lähtöä. Toivottavastti myytävänä on hyviä M30 kohteita!