Forssassa oli Pyhäinmiesten päivänä jälleen keräilytapahtuma. Kuten meistä suurin osa tietääkin, järjestävät Forssalaiset kaksi kertaa vuodessa tapahtuman tavallisen kerhotoiminnan lisäksi. Toiminta on ihailtavan aktiivista ja kerhosta löytyy ”voimia” muutamien nokkamiestenkin lisäksi. Grillitietona kuulin, että tällä kertaa keräilytapahtuma oli pistetty kasaan siitäkin huolimatta, että useampikin aiempina kertoina järjestelyistä vastannut oli hyvällä syyllä pois rivistä – osa oli jopa paennut ulkomaille!
Lähdin jo wanhalla tottumuksella aamutuimaan kahdeksan aikoihin Salosta polkemaan kohti Forssaa. Salon kerhosta paikalle tultiin kahdella autolla epäsynkronisen tehokkaasti. Ilma oli marraskuisen kuulas, mutta pakkasta ei havaittu ja tiet olivat suhteellisen kuivat. Paikallisen Serbia, Bosnia-Hertzegovina ja Montenegro keräilijämme luotettavassa kyydissä matka Varsinaisesta Suomesta Hämeeseen taittui alle tunnissa.
Tapahtuma avataan virallisesti klo 09 ilman sen suurempia seremoniallisuuksia, mutta paikalla ollaan tyypillisesti jo aikaisemmin. Osa porukasta nimittäin ajattelee, että jos tulee heti ”kärppänä” paikalle, kun myyjät tulevat paikalle, on mahdollisuus saada jotain hienoa ja ihmeellistä edullisesti. Näin oli käynyt tälläkin kertaa ja eräskin myyjä kertoi, että ensimmäisen vartin aikana oli myyty suuri osa hänen tuomistaan laatikoista ja muista ”isommista” kohteista. Toinen totesi, että paikalla ollut tilanne vastasi jonkinlaista suomalaisittain sanottuna ”ilmaisten ämpärien jakoa”. Vaikka paljon oli mennyt kaupaksi, on pakko todeta, että paljon oli yhä myytävänä kun yhdeksältä saavuin paikalle.
Paikalla oli myyjiä mm. Turusta kuin Tampereeltakin ja tietysti Hämeen kerhojen joukosta runsaasti – Forssan kerhohan kuuluu hämäläisten postimerkkikerhojen joukkoon, joka julkaisee myös Tavastforum lehteä. Paikalla vilisi filatelisteja ja viimeksi Kuopion näyttelyssä tavattua porukkaa oli mukava moikata Forssassakin.
Vaikka Forssassa ei tapahdu mitään ”ihmeellistä” on se salolaiselle filatelistille perinteinen matkakohde, sillä se on lähellä ja yleensä löytyy jotakin kiinnostavaakin ja on mukava nähdä tuttuja naamoja. Filateliahan on myös sosiaalinen harrastus, vaikka tästä aspektista ei juurikaan puhuta. Toki ykkösasia on kuitenkin filatelia ja se, että omiin kokoelmiin pääsee etsimään ja löytämään täydennystä. Tälläkin kerralla joitakin kiinnostavia kohteitakin tuli vastaan, tässä niistä muutamia makupaloja.
Kukkakauppa Viola Seinäjoelta on lähettänyt kukanvälitysyhdistykseen Helsinkiin kirjatun kirjeen vuonna 1940. Taksa on ollut kirjeen osalta 2mk ja kirjaus saman verran päälle, yhteensä 4mk. Maksu on tapahtunut M30 4mk postitalo merkillä. Itse postitalo valmistui 1938. Kirje on joutunut sotasensuuriin Seinäjoella – tästä merkkinä sotasensuurin laatikkoleimassa ovat kirjaimet VS ja sensorin nimikirjaimet SY. Seinäjoella talvisodan postisensuuri alkoi 20.12.1939 ja toimiston päällikkönä toimi Toivo Kaukoranta. Kuka tämä sensori SY oli, sitä en tiedä – hän ei ole Keturin sensuurikirjassa nimettyjen henkilöiden joukossa. Enimmillään Seinäjoen sensuuritoimiston vahvuus oli 27 henkilöä. Lähetys on aika tavanomainen, mutta se on ulkonäöltään tasapainoinen ja ”kiva” – siksi sen päädyin ostamaan. Lisäksi se on hyvä esimerkki aikansa lähetyksestä. Hintakin oli sopiva.
Toinen mukaan tarttunut kohde on Korpivaara & Halla Oy:n Helsingistä 1946 Yhdysvaltoihin lentopostissa lähettämä kirje. Sodan jälkeen nähtiin aikamoisen korkeita lentolisämaksuja ja kirjeen lähettämisen aikoihin oli lentolisä jokaiselta viideltä grammalta 22 markkaa. Ulkomaan kirjeen lähettäminen maksoi kympin. Lentotaksat laskivat radikaalisti vuonna 1947 ja putosivat kahteentoista markkaan, mutta hetken ajan ”oli kallista”. Kirje on lähetetty autonrenkaita vievään yritykseen, jonka pääomaja on sijainnut Rockefeller Centerissä New Yorkin keskustassa. Center on valtava 19 rakennusta käsittävä liikerakennuskokonaisuus, joiden keskellä on torimainen Rockefeller Plaza. Rockefeller Centerin rakennutti John D. Rockefeller, tuolloin todennäköisesti maailman rikkain, öljyllä rikastunut teollisuusmies. Rakentaminen aloitettiin 1931 ja valmistui 1939. Muistamme, että rakentamisen alkuaikoina elettiin suurta lamakautta, vuoden 1929 pörssiromahduksen jälkimaininkeja ja Rockefeller Center onkin yksi merkittävimmistä Amerikassa tuona aikana rakennetuista rakennusprojekteista. Yksi kaikkien aikojen tunnetuimmista valokuvista on kuvattu juuri Rockefeller Centerin rakennustyömaalta.
Rakennusmiehet istuvat lounaslaatikoineen 800 jalan korkeudessa Rockefeller Centerin korkeimman ”päärakennuksen” rakennuksilla syyskuussa 1932. Rockefeller Centerissä on vuosikymmenten saatossa pitänyt toimistojaan suuri osa maailman tunnetuimmista yrityksistä. Nykyään suurimman osan tiloista omistaa Tischman Speyer, joka osti tilat vuonna 2000 noin 1,85 miljardilla dollarilla. Itse lähetyshän ei ole mikään ”kaunokki”, mutta sopivalla hinnalla (lue yhdellä eurolla) siitä sain yli euron verran iloa ja se kaiketi on hyvä kauppa. Saiko Korpivaara & Halla Amerikasta auton renkaita, sitä tarina ei kerro.
Korpivaara & Halla oli vuonna 1917 perustettu suomalainen autoja maahantuova yritys. Sen perustivat Juhani Korpivaara ja Veikko Halla. Halla kuoli onnettomuudessa vuonna 1920, ollessaan autonostomatkalla Porvoossa. Firma edusti amerikkalaisia General Motorsia (GM) ja Fordia, mutta edusti myös Studebakeria sekä muutamia kuorma-automerkkejä. Yhtiö edusti mm. Skodaa ennen sotaa. Vuonna 1947 firman nimi muutettiin Korpivaara Oy:ksi. 50-luvulla Korpivaara maahantoi Massey Ferguson traktoreita sekä mm. Citroen pakettiautoja. 60-luvulla maahantuotiin Toyotaa. Parhaimmillaan yhtiössä toimi lähes kuusi ja puolisataa henkeä. Amer osti Korpivaaran vuonna 1984. Kuorelta suorastaan hehkuu bisneksen ja teollisuuden historia, kun sitä vähän ”raaputtaa”.
Kohti Saloa nostimme kytkimen muutaman tunnin ja pullakahvien jälkeen. Mukana oli nippu ostoksia, hyvä mieli ja kun ei edes satanut, niin elämä hymyili.
Merkki-Albertin 70. huutokauppa päättyi eilen illalla (tätä kirjoitettaessa ”eilen”). Malli 1930 keräilijälle huutokauppa näyttäytyi aika ”tavallisena”, sillä super-kanuunoja ei ollut tarjolla. Filateliapuolella oli kuitenkin kaikenlaista saatavilla.
Ilmeisesti Itä-Karjalaa varten suunniteltu kaksivärinen M30 leijonamerkki (ehdote) myytiin 27 eurolla (lähtö oli 20). Automaattimerkkirulla 10p merkistä jäi myymättä 300 euron lähtöhinnallaan. Vaikka kokonaiset rullat ovat harvinaisia, ei niillä oikein ”tee” mitään – nimittäin rullan laittaminen kokoelmasivulle on lähestulkoon mahdotonta ja mikäli ei oteta huomioon mahdollisia tutkimuksellisia näkökohtia, on rulla aikalailla vaikea kohde. Keltaisen 1,25mk/50p päällepainamamerkin kakkostyypin kolmen käyttämättömän arkin erää yritettiin myöskin myydä 300 euron lähdöllä – tämäkin jäi myymättä. En tiedä mikä ajatus oli taustalla myydä kolme arkkia yhdellä kertaa.
Ehkä kiinnostavin M30 filateliakohde oli 50p keltaisen merkin arkki, jossa hammastukset olivat arkin yläreunassa menneet ns. pahasti pieleen. Arkin lähtöhinta oli 80 euroa ja sillä se meni kaupaksi. Erikoinen ja harvinainen kohde – jos hammaste-erikoisuus olisi ollut merkkien päällä, olisi hinta noussut varmasti aivan eri tavalla. Loistoleimaiset merkit tekivät kauppansa vaihtelevasti. 15mk Olavinlinna-merkin näyttävä laskos myytiin 60 eurolla. Laskos oli ”leveä” ja kyseessä on hyvä kokoelmakohde.
M30 osastolla oli postihistoriaa tarjolla vähänlaisesti. TKT-suojareijitetty painotuotelähetys myytiin 75 eurolla, ollen kalleimpia M30 postihistoriakohteita tällä kertaa. Istanbuliin lähetetty postikortti 2mk punaisella leijonamerkillä myytiin 20 euron pohjallaan – Turkki on parempi kohdemaa. Japaniin lähetetty postikortti välirauhan ajalta Siperian kautta kulkeneena meni kaupaksi 35 eurolla, mikä ei ole erityisen kova hinta.
Erien ja lentopostin osastoissa oli muutamia M30 kohteita. Nostan näistä Australiaan 1937 menneen painavamman kirjatun lentokirjeen, joka on hyvä lentopostikohde 30-luvulta. Kohde oli mukana erässä, jonka lähtöhinnaksi oli laitettu 300 euroa ja joka myytiin 420 euroa. Kun tietoa muista mahdollisista hyvistä M30 kohteista tuossa erässä ei ollut oli vaikea huutaa yhden kohteen perusteella ja en uskaltautunut leikkimään tulella. Ostaja sai kuitenkin kaksi mapillista tavaraa ja toivottavasti koko rahan edestä. Mukana oli näytön perusteella mm. SPR tavaraa ja jonkin verran klassisen Suomen lähetyksiä, joihin erän rahallinen arvo keskittyy.
Tänään päättyy Huutokortti-huutokauppa ja ennen Joulua on vielä tulossa huutokauppoja. Saas nähdä mitä niistä löytyy ja löytyykö mitään, tällä kertaa saanto jäi minun osaltani kovin vähäiseksi.
Löytölaatikko suomalaisia merkkejä ja postilähetyksiä”. Oma takamukseni ei kestä tällaiseen leikkiin lähtemistä. 
