Koronan tiimoilta on filatelian suuremman mittakaavan julkinen esittäminen saanut suuren kolauksen ja siksi onkin erittäin hienoa, että odotettu SFEX-2020 näyttely Helsingin Kaapelitehtaalla toteutui kertaalleen siirretyssä aikataulussa 15.-16.8.2020. Ehdin jo pelätä, että näyttely jouduttaisiin siirtämään toiseenkin kertaan tai jopa peruuttamaan koronatilanteen uudelleen yltyessä, mutta onneksi näin ei käynyt. Näyttely on tätä kirjoitettaessa vielä avoinna muutamia tunteja ja kuten yllä jo totean, paikkana on Kaapelitehdas Helsingissä. Näyttelypaikka koostuu kahdesta käytännössä suorakaiteen muotoisesta näyttelytilasta, ja yhdesta kauppialle ja muille ständeille varatusta aula-tilasta. Kehyksiä tilaan oli mahdutettu kokonaiset 526 ja rapiat päälle ja niiden asettelu oli kohtalaisen tiheää, mutta mielestäni kuitenkin riittävän väljää. Valaistus oli ”takareunan” osalta kohtalaisen himmeää, mutta tarkasti tihrustamalla näki tarvittavan. Sijaintinsa puolesta paikka oli erinomainen, koska pääsy näyttelypaikalle on helppoa ja mikä mukavinta parkkipaikkoja on viikonloppuisin ilmaiseksi saatavilla aivan vieressä – tämä ei suinkaan Helsingissä ole itsestään selvyys. Näyttelystä ja sen järjestelystä vastaavat Suomen Filatelistiseura, Postihistoriallinen yhdistys ja Korson filatelistit – Filatelistiliitto on toki myös mukana järjestelyissä mm. verkkosivujensa kautta, jolla näyttelyn kokoelmia on esillä.
Kauppiaita paikalla oli vain muutamia, korona oli pelottanut mm. ruotsalaiset kauppiaat pois ja ehkäpä aiheuttanut sen, että myös kauppiaiden odotukset osallistujamäärän suhteen eivät olleet ilmaistuna korkeimmassa duurissa. Tämä myöskin tarkoitti sitä, että kaikenlainen ostelu oli hiukan tavallista rajoittuneempaa. Kun lauantaina aamulla heti tilaisuuden avautumisen aikoihin olin paikalla oli sisällä vain kourallinen kävijöitä, mutta nopeasti, kymmeneen mennessä, paikalla oli jo kymmeniä ihmisiä ja lähtiessäni arvioni mukaan hiukan alle sata henkeä.
Asiaa M30 näkökulmasta katsellen täytyy todeta, että paikalla oli paljon mielenkiintoista nähtävää. Ensimmäisenä tulevat mieleen M30 postihistoriaa esitelleet kaksi kokoelmaa: Harri Ala-Honkolan ”Käyttösarja 1930 postihistoriallisia kohteita” ja Carl Appelbergin ”Definite series II Model/30”. Ala-Honkola oli ensimmäistä kertaa esittänyt kokoelman Jyväskylässä KESFILA-näyttelyssä 2018 ja Appelbergin osalta oli kyseessä jo useampaan kertaan esitellyn kokoelman osallistuminen. Kumpikin kokoelma oli mielestäni parantanut aiemmasta – Ala-Honkola oli saanut mukaan hyviä uusia kohteita mm. keskeytyneen postiyhteyden aikaisen kirjeen Latviaan vuodelta 1942, aiemmin puuttuneen kansainvälisen postiosoituksen ja muutamia hyviä kotimaan lähetyksiä. Appelbergin kokoelma oli käännetty Englanniksi – sehän oli ollut mukana Ruotsissa RPS:n kerhonäyttelyssä, mikä arvatenkin edellytti kielen vaihtoa. Käytännössä kokoelma oli laitettu uusiksi esitystapansa osalta. Huomasin myös muutamia uusia kohteita.
Huomasin, että Ala-Honkolan Liiton sivuilla näkvillä oleva kokoelma ei ollut aivan täsmälleen sama kuin mikä oli Kaapelitehtaalla näytillä, sillä muutamia kohtia oli korjattu. Mm. maininta arvonlisverotoimiston lähettämästä saantitodistuksellisesta kirjeestä, jossa oli maininta ”ainoa tunnettu” oli poistettu – hyvä niin, sillä vastaavia tunnetaan (jopa samoilla merkeillä) muutamia ja näyttelyssäkin oli vastaava eräässä toisessa kokoelmassa näytillä. Yksi asia mikä minua jäi mietityttämään oli kokoelmassa esitelty kirjattu ulkomaan paketti vuodelta 1931 , jonka taksa mielestäni ei ollut oikein – en saa itse taksaa vieläkään osumaan, vaikka asiasta Harrin kanssa keskustelimme. Appelbergin kokoelmaa ei ole nähtävissä sähköisessä muodossa.
Isokokoisten kohteiden esittäminen on A4 sivuilla haastavaa ja tämä tulee Harrin kokoelmassa esille, nimittäin tiedustelulomakkeiden esittäminen siten, että esitys pysyisi ilmavana on vaikeaa – tämä mielestäni oli johtanut siihen, että kokoelman lopussa esitys hieman ”hajosi”, koska sivuille oli laitettu yksinkertaisesti liikaa tavaraa. Poisvalinta on postihistorian esittämisessä yksi vaikeimmista asioista, mutta mikäli se epäonnistuu voi lopputulos olla pahimillaan epäselvää katseltavaa. Tämän vei äärimmäisyyteen jo edesmennyt Jorma Lindeblad, joka esitti mm. kotimaan lentopostikokoelmassaan vain yhden kohteen per sivu. Tämä on ehkä liioittelua, mutta selkeää se on – jonkinlainen kompromissi siis lienee paras, varsinkin silloin, kun kohteiden koko on A4 lehdille suuri. Oli miten oli, Ala-Honkolan kokoelma on erinomainen esitys M30 postihistoriasta, jos kohta siinä, kuten lähes kaikissa kokoelmissa, on vielä parantamisen varaa.
Katsoessani läpi Appelbergin kokoelmaa osui silmääni Bulgariaan lähetetty sodan aikainen postikortti, jota esitetään harvinaisena. Kyseinen postikortti on lähetetty aikana, jolloin Bulgaria kuului Euroopan Posti- ja Pikatiedotusliittoon, eli kortti on ns. erikoistaksainen. Kortilla on lentolipuke ja Wienin sensuurimerkintä. Se mikä kortissa on pielessä on, että siitä selvästi puuttuu postimerkki, nimittäin 4mk postitalo merkin vieressä on mielestäni tyhjä aukko, jonka päällä pitäisi vähintäänkin olla leimojen väriä, jos siinä ei koskaan merkkiä ole ollut. Kun ei ole, on ollut merkki. Ja tämä onkin aivan järkeenkäypää, sillä ilman 2mk merkkiä, kortti olisi väärätaksainen, muistammehan, että lentolisä ei sisältynyt erikoistaksaan vaan Bulgariaan se oli 4mk postikortilta. Postikortin taksa oli 2mk ja näin ollen kortilla tulisi olla 6mk merkkejä. Kohdeselosteessa erikseen mainitaan ”correct postage” mikä tietysti on näin olleen väärin. Sama kohde oli näytillä jo aiemmin mm. Tampereella – lieneekö mennyt tuomareilta ohi tai onko tarkoituksella jätetty mukaan…. oikea taksaisena kyseessä olisikin erittäin kova kohde.
Ala-Honkolan kokoelma sai 89 pistettä ja kultamitalin, Appelberg tällä kertaa 80 ja ison vermeilin – M30 oli siis vahvasti ja tuloksekkaasti esillä myös erikoiskokoelmien voimin! Tulosluettelossa näytettiin muistini mukaan ensimmäistä kertaa kaikkien arvosteluperusteiden pisteet erikseen – asia joka mielestäni oli aivan mahtava juttu! Avoimmuus lisää uskottavuutta, jos kohta se lisää myös spekulaatioita – ja niitähän filatelistipiireissä riittää!
M30 mielenkiintoista oli toki myös monessa muussa kokoelmassa. Tällä kertaa en tyrinyt ja jättänyt näkemättä Jouko Kaartisen kokoelman M30 käsitteleviä osia – Joukohan on eturivin ”erikoisuuksien” eli hammaste- ja painantaerikoisuuksien keräilijämme. Nähtävillä on seitsemällä sivulla useita erilaisia M30 näyttäviäkin hammastesiirtymiä, hammastamattomia merkkejä ja lisäpainaman siirtymiä. M30 osalta Hannu Kaupilla on vieläkin täydellisempi kokoelma näitä erikoisuuksia, mutta Kaartisella on laaja kattaus M30 osalta tarjolla. Myös tuomarit arvostivat Kaartisen kokoelmaa ja antoivat sille 90p ja suuren kultamitalin. Kokoelma on myös nähtävillä Liiton sivuilla.
Huomasin M17 kokoelmista kaksi samanlaista Majuri Linkalle lähetettyä M17 viimeisen päivän kirjattua kirjettä M17/M30 sekakäytöllä ja Viron erikoistaksalla Tallinnaan. Tällainen kirje (mahdollisesti toinen näistä) myytiin Hellmanin huutokaupassa jokin aika sitten. Muistan kohteen hyvin, koska se kiinnosti minuakin taksansa sekä M30 merkin käytön vuoksi. Totean tässä kohtaa ainoastaan, että kohteet ovat varmasti kulkeneita, sillä niissä on Tallinnan tuloleimaus. Toinen mielenkiintoinen juttu, jonka huomasin oli eräässä kokoelmassa käytetty maininta siitä, että 1945 julkaistu juhlaehiö ei olisi ollut nimellisarvollaan 3,50mk käypäinen postitukseen – tämä asia ei pidä paikkaansa, vaan kyseinen ehiö oli nimellisarvonsa osalta käypäinen ja näin ollen nimellisarvo pitäisi ottaa mukaan, kun taksaa lasketaan. Jeffrey Stone esitti nimen omaan näiden ehiöiden erilaisia käyttöjä muistaakseni viimeksi Tampereella.
Muitakin M30 kiinnostavia kohteita oli tietysti näytteillä – en lähde niitä sen enempää tässä avaamaan, mutta mm. hyviä sekapostitteita M17 kanssa huomasin useita ja lisäksi kaikenlaisia erikoiskokoelmissa olevia hyviä kohteita, jotka tietysti oli ajateltu erityisesti kyseisten kokoemien tarpeiden mukaan, mutta olivat myös M30 keräilijälle mieluista katseltavaa. Kaiken kaikkiaan M30 asiasta kiinnostuneelle oli paljon nähtävää.
Muuten on todettava, että näyttelyssä oli nähtävänä aivan parasta kermaa suomalaisesta tämän hetken filateliasta – erityisesti jäi mieleeni Jussi Murtosaaren M1875 kokoelma, jonka esitys ja materiaali olivat parasta mahdollista, mitä kyseisestä merkkimallista lienee koskaan nähty. Mestariluokassa oli Markku Koivuniemen kotkamerkkikokoelma parhaassa ”formussaan” ja kaunista katseltavaa. Moni kotiseutufilateliakokoelma oli parantanut ja Virtasen ”Presidents of Finland” alkaa olla jo aikamoisen hyvä. Mielestäni parasta hyvissä kokoelmissa on se, että niitä lueskelemalla oppii uutta ja oppii ymmärtämään mikä on hyvää ja harvinaista.
Arvostelusta, eli tuomarien antamista pisteistä en sano mitään muuta kuin, että silloin kun mukana on super-kovia kokoelmia, joiden pisteet menevät yli 90 pisteen on tendenssi usein ollut, että heikommat saavat ”henkistä vetoapua” ja usein käy pisteissä pieni inflaatio – mutta kuten kaikissa arvostelulajeissa, kauneus on katsojan silmässä, siksi en oikein osaa enkä halua arvostella arvostelijoita, vaan kiitän jälleen sekä tuomareita, että erityisesti järjestäjiä näyttelyn tekemisestä mahdolliseksi ja osallistujia heidän meille muille tarjoamastaan mukavasta mahdollisuudesta tutustua filatelian ihmeelliseen maailmaan.