Huhtikuun alkuun päättynyt Merkki-Albertin 59. huutokauppa tarjosi M30 keräilijälle muutamia mielenkiintoisia kohteita niin filatelia- kuin postihistoriapuolellakin. Havaintoja keräilijäkunnan ostokäyttäytymisestä on mielenkiintoista tehdä ja samalla jännittää, joko omaan kokoelmaan löytyisi jotain mielenkiintoista. Näin koronaviruksen jyllätessä on mukavaa tehdä kotona siistiä sisätyötä ja uppoutua filateliaan, jos kohta se on jäänyt näin etätyöläisenä ehkäpä tavallistakin vähemmälle… tasan eivät käy onnen lahjat.
M30 osastossa oli myytävänä suuri määrä loistoleimaisia leijonamerkkejä ja vain muutama lähetys – postihistoriaan ehkä enemmän kallellaan olevana oli ensireaktio se, että minua kiinnostavaa on tällä kertaa vähemmän, huutokaupan läpikäynti kuitenkin näytti, että muissa osastoissa oli jonkin verran M30 kohteita myytävänä. Mutta aloitetaan filateliasta, kuten tavallista.
Kuten jo totesin, oli myytävänä useita loistoleimaisia M30 leijonamerkkejä – näistä ilmeisesti korkeimmalle tällä kertaa nousi 5mk violetin merkin loisto, joka keräsi kokonaiset 160 euroa hintaa. Hyvänä kakkosena oli 25p ruskea 120 euron myyntihinnallaan. Moni muukin merkki nousi tyypillisestä 20 euron lähtöhinnastaan ja usean merkin myyntihinnat nousivat yli kolmen kympin. Hurjaa menoa! Myytävänä oli muutamia automaattimerkkikohteita, jotka tekivät kauppansa suhteellisen hyvin, vaikka kaikki rullamerkkikohteet eivät menneetkään kaupaksi. Kokonainen rulla 10p merkistä jäi myymättä 70 euron lähtöhinnalla. Mielestäni kohtalaisen hyvä myytävänä ollut kohde oli 10mk saimaan numerokuusilo, jossa oli kohtalaisen selkeä laskos – kohde nousi 30 euron pohjahinnasta 57 euroon.
M30 osastossa oli, kuten jo mainitsin, vain muutamia lähetyksiä myytävänä – näistä kotimaassa kulkeneita oli suuri osa – muutama pakettikortti, joista yksi oli nidottu ilmeisesti (ainakin kohdeselosteen mukaan) saantitodistuksiin ja oli vankilaan lähetetty. Muutoin mainittavaa ei näissä kohteissa ollut, ellei oteta huomioon Ruotsiin lähetettyä ehiökorttia, johon oli maksettu pikalisä. Kortin hinta nousi kympin pohjista 28 euroon saakka. Pikapostikortit ovat ihan hyviä kohteita, vaikka ne eivät erityisen harvinaisia olekaan – jostain syystä Ruotsiin tunnetaan aika monta pikapostikorttia, mutta kirjattuja ei yhtä montaa.
Lentopostin osastossa oli useita M30 kohteita myytävänä. Näistä kotimaanpostia edusti kirjattu lentokirje vuodelta 1950 Turusta Helsinkiin. Kotimaan lentoposti on huomattavasti vaikeampaa kuin esimerkiksi lentoposti Ruotsiin, mikä on tietysti hieman mielenkiintoinen juttu. Syitä siihen voi vain arvailla, mutta pääsyy lienee se, että posti toimi sen verran nopeasti ilman lentokuljetustakin, että suuri yleisö piti lentomaksun maksamista turhana. Kirjattu kotimaan lentopostikirje myytiin 26 eurolla ja nousi siis jonkin verran 15 euron pohjistaan.
Tämän huutokaupan mielestäni suurin floppi oli Ruotsiin lähetetty postikortti vuodelta 1940, joka oli maksettu 1,25mk keltaisella M30 leijonamerkillä, mikä oli oikea taksa Pohjoismaiden postikortille. Kohdekuvauksessa luki ”Lentopostikortti Ruotsiin, K.L.M -lentoleima! ” mikä tietysti saattoi näyttää olevan totta, mutta ei kuitenkaan ollutkaan, nimittäin kortilla totta tosiaan on K.L.M.n lentoon viittaava leimaus ”KLM – Restauratie Vlietuig”, joka käännettynä tarkoittaa ”KLM – restauraatiolento”. No mikä se sellainen restauraatiolento on? Se on sitä, kun lentokoneharrastajat ovat korjanneet yhden ensimmäisistä lentokoneista ja tekevät kuolemaa uhaten lentoja korjatulla ”nestorilla”. Näin oli siis Hollannissa tehty ja leima viittasi kortissa näkyvään tällaiselta lennolta otettuun kuvaan. Kyseessä EI ole siis tilanne, jossa kyseinen kortti olisi lentänyt M30 merkillä mihinkään. Jos kuvaa katsoi tarkasti huomasi, että kyseinen leima on kaiken kirjoituksen ja postileiman alla. No joku tästä innostui ja hinta nousi 20 euron lähdöstä aina 35 euroon saakka.
Lentopostin osastolla oli myytävänä myös Meksikoon ilmeisesti 1936 tai 1937 lähetetty lentopostikirje, jonka vastaanottaja Luutnantti Lauri Uski palveli koululaiva Suomen Joutsenella. Kirje oli hiukan suttuisen näköinen, mutta kohdemaa ja se, että kirje oli lähetetty Suomen Joutsenelle tekevät siitä kiinnostavan. Meksiko on 1930 luvulla kulkeneen postin joukossa harvinainen kohdemaa (niin kuin se on muutenkin M30 aikakaudella). Kohteen pohjahinta oli 20 euroa ja se myytiin 26 eurolla – mielestäni halvalla meni. Hyvä kohde lentopostikokoelmaan. Leimasta ei kuvan perusteella saa selvää, mutta koska kirje on lähetetty Vera Cruziin Meksikoon voi tehdä salapoliisityötä ja saada selville, että kysymyksessä oli Suomen Joutsenen kuudes valtameripurjehdus, joka matkareitti oli Helsinki – Oporto (nykyinen Porto, Portugal) – Dakar (Senegali) – Ciudad Trujillo (Dominikaaninen tasavalta) – Vera Cruz (Meksikko) – Havanna (Kuuba) – New York (Yhdysvallat) – Oslo (Norja) – Helsinki ja, että kyseinen purjehdus tapahtui 2.11.1936-1.5.1937 eli kesti yli puoli vuotta. Näin ollen voidaan arvella, että Meksikossa Suomen Joutsen on ollut vuoden 1937 alussa tai vuoden 1936 lopussa. Tämä myös ”varmistaa” sen asian, että lentotaksa on OK.
Muissakin osastoissa oli joitakin M30 kohteita, joilla oli huomioarvoa – yksi kiinnostava kohde oli joulukuussa 1944 Sveitsiin 4½ mk taksalla lähetetty kirje. Kirje oli siis kulkenut Saksan halki ja sensuroitu Saksassa – kuten moni muistaa, oli Suomen ja Saksan välinen postiyhteys katkennut jo syyskuussa 1944, mutta vaikka Suomi ja Saksa tappelivat Lapissa keskenään, antoivat saksalaiset suomalaiselle postille kauttakulun Sveitsiin käytännössä siihen asti kunnes Kolmas Valtakunta antautui. Tämän aikakauden, siis syyskuun 1944 jälkeen Saksan läpi kulkeneet lähetykset ovat mielenkiintoisia. Tämä mielenkiinto oli tarttunut myös muihin ja kohde myytiin 41 euron hinnalla.
Postilähetyserissä oli useita M30 eriä myytävänä, joista kaikki eivät menneet kaupaksi. Ongelmana tässä oli varmasti se, että koronaviruksen takia eivät ihmiset lähteneet katsomaan kohteita. Itsekään en mennyt, koska en olisi päässyt Uudellemaalle, poliisi olisi luultavasti todennut filatelian liian vähäiseksi syyksi päästä kulkemaan tasavallan sisällä vapaasti. Tällaisessa tilanteessa hyvä kuvitus tulee erittäin tärkeänä asiana esiin – toki on ymmärrettävää, että kun kohteita on valtava määrä ei kaikista voi olla täydellistä kuvastoa olemassa.