Petsamo

Kevät etenee, keräily jatkuu

27 helmikuun, 2025 By Mikael Collan

HTO:n huutokauppa numero 69 päättyi eilen. Myytävänä oli parisenkymmentä M30 filateliakohdetta ja yli kolmekymmentä postihistoriakohdetta. Filatelia myi vähän laiskasti, sillä loistoleimaiset kympin pohjalla saattavat olla tavallisemmista merkeistä vähän kovan hintaisia… näitä myynnissä oli useita. Kaupaksi meni eriä ja mm. iso kasa sokeripaloja (n. 34000 merkkiä).

Postihistoriapuolella oli myytävänä kaikenlaista pikkukivaa, sekä kiinnostavan oloisia eriä. Kotimaan lähetyksistä kiinnostavimpiin kuului vuonna 1943 rintamille (KP osoitteeseen) lähetetty kirje, joka oli lähetetty takaisin lähettäjälle, koska kenttäpostimerkkiä ei ollut käytetty. KP osoitteisiin piti lähettää kenttäpostimerkillä ja tavallinen M30 ei kelvannut. Tämä kohde on hyvä esimerkki tällaisen lähetyksen palauttamisesta (kenttä)postisäännön mukaisesti. Myyntihinta jäi n. 15 euroon.

Kolmannen painoluokan painotuote (kääre) meni kaupaksi 20 euron pohjallaan, hienoa, että joku arvosti painavampaa painotuotetta. 1½mk violetti saantitodistuksella kotimaasta vaihtoi omistajaa 32 eurolla. Mielenkiintoista kyllä 1½mk harmaan leijonamerkin yksittäiskäyttö tavaranäytteellä ei mennyt 40 euron pohjallaan kaupaksi. Kyseessä on hyvä käyttö tälle merkille, jolle yksittäiskäyttöjen löytäminen on haastavaa.

Ulkomaille menneen postin osalta hieman yllätyin, kun 10mk yksittäiskäyttönä lähetetty vakuutettu kirje Saksaan nousi 15 euron lähdöstään vain vähän ja myytiin vain 16,50 euron hinnalla. Ulkomaille lähetetyt vakuutetut kirjeet ovat isossa kuvassa kohtalaisen hyviä postihistoriakohteita ja yksittäiskäytöt ovat tällaisilla taksakombinaatioita sisältävillä lähetyksillä aika vaikeita. Kohteesta on sanottava se, että on hyvä, että HTO oli kuvannut sen kummankin puolen, nimittäin se on aina ulkomaan kohteilla hyvä asia.

Kyseinen kirje on lähetetty vuonna 1931 mikä käytännössä tarkoittaa, että käytetty 10mk Saimaa merkki on tyypin I merkki, eli ”Zeppelinin pohjamerkki”. Kirjeen taksa Saksaan on tuolloin lokakuussa ollut 2mk (20g saakka). Kirjaaminen on maksanut 2,00mk (saman vuoden marraskuuhun saakka) ja vakuutus 5000mk:sta on kirjeelläkin nähtävästi ensin muutettu kultafrangeiksi ”Frs 652:63” mikä tarkoittaa sitä, että vakuutuksen hinta on määräytynyt 601-900 vakuutusarvon mukaisesti ja oli 6,00mk. Nämä yhteensä tekevät 10,00mk. Vastaanottajan nimi on raaputettu pois, mutta se ei erityisesti haittaa, sillä osoitteesta on tarpeeksi näkyvissä. Kohde kelpaa jopa filateeliseen kokoelmaan I tyypin Saimaa 10mk merkin kohdalle.

Kahden markan violetilla M30 leijonamerkillä Kiinaan lähetetty kortti myytiin kympin pohjallaan, ja 12mk sinisellä merkillä USA:an lähetetty palautettu kirje samaten kympillä, kuuden kympin pohjilla Neuvostoliittoon 6mk taksalla (5+1mk) lähetetty palautettu postikortti jäi myymättä, myöskään lyhyemmän Saksan erikoistaksa-ajan aikainen 2:75mk yksittäiskäyttö Saksaan ei löytänyt neljän kympin pohjalla uutta kotia. Kumpikin kohde oli lähtöhinnoiltaan asetettu ehkäpä noin 50% yläkanttiin, nykymarkkinassa eivät liian kalliit pikkuhyvät M30 kohteet liikahda – näissäkään ei ollut mitään vikaa, mutta kanuunoista siis ei ole kysymys.

M30 osastolla oli myytävänä monta kiinnostavaa erää – nämä kaikki myytiin kohtalaisen edullisilla hinnoilla. Lähetyksiä erissä oli kerronnan mukaan yli 160kpl jokaisessa ja myyntihinnat asettuivat luokkaan ”euro per lappu”, mitä ei voida valikoidusta materiaalista pitää juuri minkäänlasena hintana.

Huutokaupassa oli myös jonkinlainen ylilyönti, nimittäin 24mk M30 leijonamerkin yksittäiskäyttö lentokirjeellä Yhdysvaltoihin oli laitettu myyntiin 120 euron pohjalla. Vaikka kyseinen kohde onkin hyvä yksittäiskäyttö, ei kyseessä ole kuin ehkäpä 20-30 euron lähtöhintainen kohde. Vastaavia tunnetaan jonkin verran, lisäksi tunnetaan 24mk merkin yksittäiskäyttönä lähetettyjä lentopostikortteja. Se on kuitenkin sanottava, että kohde ei ollut ensipäiväleimattu, mitä näkee usein ja siksi se oli postihistorialliseen kokoelmaan sopiva.

Pikkulintu visersi ja kertoi, että tanskalaisessa huutokaupassa oli ollut myytävänä Englannista Petsamoon kulkeneen laivan mukana lähetetty harvinainen konossementtikirje (bill of lading), joka oli sensuuriteipein suljettu mahdollisesti Petsamossa ja lähetetty M30 merkillä Ruotsiin. Leiman päiväys oli kuulemma osunut marraskuulle 1940. Vastaavia tunnetaan yhteensä alle viisi kappaletta ja tällaiset Suomen ja Englannin välisen postiyhteyden ollessa käytännössä seisahtuneessa tilanteessa lähetetyt lähetykset ovat postihistoriallisesti hienoja kohteita. Postia maiden välillä kulki tuohon aikaan vain Siperian kautta, käytännössä maailman ympäri. Tämä kirje on kuitenkin kulkenut suoraan Englannista Petsamoon laivan mukana. Myyntihinta oli ollut kuluineen sadan euron paremmalla puolella.

Systeemissä myytiin hyvä kotimaan lentokohde 9mk postitalon yksittäiskäytöllä. Kyseessä oli vuonna 1948 lähetetty lentopostikortti Helsingistä Turkuun. Ei siis aivan paras lentolinja, koska junayhteys toimi tehokkaasti, mutta lentokortti mikä lentokortti.

Taksa oli oikein, postikortin lähettäminen kotimaassa vuonna 1948 maksoi 7mk ja postikortin lentolisä 2mk, eli yhteensä 9mk. Kohteen myyntihinta oli n. 35 euroa, joka ei mielestäni ollut erityisen korkea tälle hyvälle kotimaan lentokohteelle.

Seuraavaksi päättymässä ovat mm. SP-lehden huutokauppa ja juuri on auennut Hellman huutokauppa. Albert ei vielä ole aukeamisestaan ilmoittanut. Huhtikuukin lähenee jo ”uhkaavasti” ja sitä kautta vuoden kotimainen näyttely Lempäälässä. Mukaan on tulossa jälleen satoja kehyksiä kokoelmia ja toki kiinnostavana kokonaisuutena Harri Kuusiston Venäläiset Suomessa kokoelma kaikessa komeudessaan. Näitä odotellessa kestäkäämme harmauden läpi kohti aurinkoisempaa kevättä!

RiiHeX käteenjääneet ja visiitti Tampereelle

7 huhtikuun, 2023 By Mikael Collan

Näyttelyistä voisi kertoa miten paljon tahansa juttuja, mutta filatelian kello käy jatkuvasti eteenpäin, siksi onkin tärkeää pidättäytyä olennaisessa ja kulkea ajan mukana. Lupasin käydä läpi muutamia näyttelystä löytyineita kohteita ja tämän lupauksen tässä kirjoituksessa lunastan. Kuten aiemmassa jo kerroin, oli paikalla kohtalaisen runsas määrä kauppiaita, joista suurimmalla massalla oli mukana Vesa Järvistö. Myös Merkki-Albertilla sekä järjestävien kerhojen ständellä oli runsaasti myytävää mukana. Kauppiasosastoille oli varattu hyvin tilaa ja tuoleja oli riittävästi. Näiltäkin osin näyttely oli hyvin onnistunut.

Mitä sitten jäi käteen? No, ainahan jotakin käteen jää… ja niin myös tällä kertaa. Omat ostokseni tulivat tällä kertaa suurimmaksi osaksi hyvin edullisilla hinnoilla penkolaatikoista, mutta ostin myös yhden lähetyksen ”ihan oikealla rahallakin”. Jätän lukijan arvattavaksi oliko yksikään kuvatuista kohteista erityisen arvokas… Mutta itse asiaan. Kuten tavallista, aloittelen kotimaisista ja mennään kaukaisempia kohdemaita kohti.

Ensimmäisenä tutkaani osui 14.9.1942 Porvoosta Turkuun lähetetty kirje, jonka postittamiseen oli käytetty 2:75mk violettia M30 leijonamerkkiä yhdessä 75p oranssin leijonamerkin kanssa. Yhteensä postimaksua oli siis maksettu 3½mk, mikä olikin oikein, sillä kotimaan kirjeen postitaksa vaihtui syyskuun alussa 1942 kolmeen ja puoleen markkaan. Koska 2:75p merkkejä oli hurjasti jäljellä päätettiin painaa 75p oranssi merkki sille kaveriksi, jotta pystyttäisiin käyttämään merkit pois. Uusi 3½mk oliivin värinen merkki julkaistiin vasta 1.10.1942 ja näin kuukauden ajan piti taksa maksaa joko 3½mk sinisellä merkillä, jonka painos oli jo posteista loppu tai rakentamalla taksa muilla merkeillä. 75p merkin käyttötarkoitus on nimen omaan tämä ”lisämerkkinä” toimiminen juurikin syyskussa 1942. Kyseessä ei ole mikään ”ihme”, mutta, kun se pyytämättä ja yllätyksenä eteeni tuli päätin sen noukkia parempaan talteen.

75p merkin käyttötarkoituksen mukainen käyttö

Toinen löytynyt kohde oli kirjattu lentokirje Helsingistä 5.12.1934 Kööpenhaminaan, Tanskaan. Kirjeen lähettämisen aikaan käytössä olivat Junkersin ponttooneilla varustetut lentokoneet postilentoreitillä Helsinki – Tukholma. Reitti oli kesällä 1934 Helsinki – Turku – Tukholma, mutta 16.11.1934 se muutettiin kulkemaan suorana Helsinki – Tukholma siten, että lentokausi päättyi 15.12.1934. Lähetetty kirje siis osuu tälle kuukauden mittaiselle reitille. Lisäksi kun kohde on kirjattu ja selkeästi firmapostia ja sille on vielä pistetty joulumerkkikin, niin löysin omasta mielestäni hyvän syyn tehdä hankinta. Kirjeen taksa Pohjoismaihin oli lähettämisen aikaan 2,00mk per 20g, kirjaaminen Pohjoismaihin teki 2,00mk ja lentolisä oli myöskin 2,00mk, mistä tulee yhteensä kuorelle kolmella 2mk merkillä maksettu 6,00mk. Mikään super harvinaisuus ei ole kyseessä, vaikka kuukauden mittainen lentoreitti sydäntä hieman lämmittääkin.

Löysin muutaman kirjeen, jotka oli lähetetty lentona Suomesta ulkomaille sen jälkeen, kun vuonna 1944 Valvontakomissio oli ottanut Malmin lentokentän haltuunsa ja siviililentotoiminta oli siirretty Hyvinkäälle. Tämähän tapahtui jo syyskuussa, pari kolme viikkoa sen jälkeen kun Suomi ja Neuvostoliitto olivat 4.9.1944 sopineet tulitauosta ja Suomen ja Saksan välille syntyi sotatila Lapissa. Väliaikainen rauhansopimus solmittiin 19.9. Moskovassa ja siinä suomalaiset koneet käskettiin kentille ja laivat satamiin. Aeron toiminta Helsingistä Tukholmaan keskeytyi 21.9. ja Malmi tyhjennettiin 28.9.

Ruotsalainen ABA lensi kerran viikossa väliä Tukholma – Hyvinkää – Tukholma ja ilmeisesti lentoja teki puoli-luvatta myös AERO aina lokakuun 1944 loppuun saakka. Marraskuussa tälle tuli stoppi ja vain ABA lensi kaksi kertaa viikossa vuoden 1944 loppuun asti. Lennoilla kuljetettiin lentopostia ja kyseessä on siis tosiaan reitti Hyvinkää – Tukholma. Kuvassa näkyvä kirje on lähetetty Helsingistä 15.11.1944, ajalta jolloin vain ABA lensi reittiä. Postitaksa oli kirjeeltä 3½mk ja lentolisä Pohjoismaihin 2mk. Mitäänsanomattoman näköinen lähetys, mutta silläkin on oma historiansa.

Kun tulitauko 4.9. Neuvostoliiton kanssa alkoi keskeytyi 5.9. alkaen postiyhteys Saksaan. Tämä tarkoitti sitä, että Suomesta Saksaan lähetetty posti palautettiin lähettäjälle ja myös sitä, että postia pystyi lähettämään Saksaan vasta vuoden 1946 joulukuussa. Saksa oli jaettu miehitysalueisiin ja vastaan tullut kirje, joka oli lähetetty ehkä Korsosta 1.9.1947 oli mennyt Starkenburgin provinssiin Heppenheimiin amerikkalaiselle vyöhykkeelle. Kirjeessä ei kyllä ole mitään erikoista mutta siinä ei myöskään ole mitään sensuuria. Kirjeen taksa oli lähettämisen aikaan 12mk. Starkenburgin linna rakennettiin 1000-luvulla ja sen tarkoituksena oli suojella Lorschin luostaria, joka on nykyään Unescon maailmanperintökohde. Itse luostari oli perustettu jo vuonna 764 Frankkilaisen kreivin toimesta karoliinien valtakaudella. Koska turismi tuo tuloja keksivät kreivi ja veljensä arkkipiispa, josta tuli luostarin apotti pyytää silloiselta paavilta Paul ensimmäiseltä pyhän martyyri Nazariuksen ja kolmen hänen kannattajansa jäännökset luostariin, jotta siitä tulisi pyhiinvaelluspaikka. Tämä markkinointikikka puri ja paikasta tuli suosittu uskonnollisen matkailun keidas, mikä se on vielä tänäkin päivänä. Kreivin investointi tuottaa vielä 1200 vuotta myöhemminkin… kadehdittavaa kaukonäköisyyttä.

Kuten tässäkin blogissa on useita kertoja käyty läpi, kulki pintaposti lyhyen aikaa kesällä 1940 Petsamon kautta Yhdysvaltoihin ja kyseessä oli aikanaan ainoa Suomesta ulkomaille (pl. Ruotsi ja Baltia) kulkenut postireitti. Posti kulki Thorden varustamon laivoilla ja laivoja kulki yhteensä neljä. Näitä ennen yksi laiva, Regulus nimeltään kuljetti postia Englantiin. Näillä neljällä laivalla kulkenut posti on reittinsä kannalta kiinnostavaa ja on lähetyspäivämäärän perusteella mahdollista arvioida tarkasti millä neljästä laivasta posti on kulkenut. Olinkin positiivisesti ilahtunut, kun vastaani tuli 10.6.1940 Helsingistä USA:n lähetetty kirje. Kirje on kulkenut 20.6.1940 Petsamosta lähteneellä Mathilda Thorden aluksella New Yorkiin. Taksa kirjeellä on väärin, sen olisi pitänyt olla 3½mk, koska se oli ensimmäisen luokan kirjeen ulkomaantaksa lähettämisen aikaan.

Toinen kauemmaksi kulkenut lähetys, joka löytyi oli Japaniin Kotkasta vuonna 1956 lähetetty pikalentokirje. Japani on tietysti parempi kohdemaa ja lentolisän lisäksi maksetut kirjeiden lisämaksut kaukomaihin hyviä mausteita lähetyksiin. Kirjeelle on myös lyöty japanilainen leima, jonka merkitystä en osaa ymmärtää. Taksa rakentuu seuraavasti: Kirje (-20g) ulkomaille 25mk + pikalisä ulkomaille 35mk + lentolisä Japaniin 30mk per 5 grammaa ja tässä tapauksesa kirje on painanut alle 10 grammaa, eli yhteensä 60mk => saadaan kasaan 120mk, joka kirjeelle on merkein laitettu. Kyseessä on sekapostite M30 + M54 ja ehkäpä juuri pikalisä on maksettu postitoimistossa erikseen M30 merkillä.

Löysin muutakin, mutta nämä kohteet nyt päätin nostaa kaiken ostamani joukosta. Täytyy muistaa, että näyttelyissä se paras anti on, kun ajan kanssa käy läpi kokoelmia ja oppii ja oivaltaa uusia asioita. Ne innostavat sitten pohtimaan omiakin kohteita uusista näkökulmista.

Tampereen Filatelistiseura oli kutsunut minut jo viime vuoden puolella pitämään kevätkaudella esitelmän yhteisesti sovitusta aiheesta, joka tällä kertaa oli Via Siberia kokoelma, joka oli esillä RiiHeX näyttelyssä. Koska aihe liippaa juuri näyttelyä sopii tästä vierailusta hyvin kertoa tämän kirjoituksen yhteydessä. Ensinnäkin on todettava, että Tampereelle on aina mukava tulla ja nyt erityisesti, sillä raitiovaunulinjoihin liittyvät rakennustyöt ovat ohi ja kaupungissa voi taas normaalisti liikkua. Tampereen Filatelistiseura kokoontuu Suomalaisella Klubilla ja jäseniä kokouksissa on mukana viitisen kymmentä, mikä on huomattava määrä. Tällä kertaa tapaamisen aloitti puheenjohtaja Kylliäinen uutisilla juurikin RiiHeX näyttelystä. Läpi käytiin Seuran menestys kilpailuluokissa ja muukin näyttelyesiintyminen. Tamperelaiset olivat osallistuneet suurella määrällä kokoelmia, mikä tietysti on erinomaisen hieno juttu. Korkeitakin pisteitä oli saatu. Havaintoina kuulimme Raimo Uusinokan kertomuksen hänen mukanaan tuomista kahdesta Bulgariassa tapahtuneessa lentokoneen alasampumisesta selviytyneestä kuoresta ja koneen tuhoon johtaneista tapahtumista.

Tämän jälkeen pääsin lauteille ja kerroin Via Siberia asian ja yritin kohteita ja niiden reittejä kertaamalla kuvailla ajanjakson postiyhteyksien tilannetta. Yleisö kuunteli kiinnostuneena ja esityksen jälkeen vastailin useisiin hyviin kysymyksiin. Ilta päättyi arpajaisiin ja huutokauppaan, jossa jälleen kerran pistetiin edullisiin hintoihin hyviä kohteita maailmalle!

Tamperelaisista eräs oli huolissaan voinnistani, kun tilasin Seuran piikkiin vain pienen oluen ruokajuomaksi. Koskettavaa huolenpitoa!

Vierailu HFF:ssa ja Hellman

16 lokakuun, 2022 By Mikael Collan

Juuri olin ehtinyt ”toipumaan” Forssan kerhon 90-vuotisjuhlista, kun tieni vei minut vierailulle Helsingfors Frimärkssamlare Förening rf:n eli HFF:n kerhoiltaan Lönnrotinkadulle Helsinkiin. Olin saanut kutsun kerhon rahastonhoitaja Johan Blomsterilta jo aiemmin ja olimme sopineet, että pidän esitelmän aiheesta kotimaan lentoposti. Ja kun kyse on ruotsinkielisestä seurasta, esitelmäkin pidettäisiin ruotsiksi. Näin tapahtuikin – eli kerhoillan virallisen osan päätyttyä pidin esitelmän paikalla olleelle noin kahdenkymmenen hengen yleisölle. Jäsenten joukossa oli selvästi lentopostiin liittyvää tietoa, koska moneenkin kohtaan esitystä tuli keskustelussa hyviä kommentteja. Kiinnostava ja ehkäpä tämänkin blogin lukijoita kiinnostava tieto on mm. se, että Petsamosta vuonna 1922 kesällä tehdyt lennot, jotka tehtiin ilmavoimien koneilla ja joilla kuljetettiin postia on tarkastikin dokumentoitu ja kulkeneen postin määrä on tarkasti tiedossa. HFF:n jäsen mainitsi tarkan ja dokumenteista selviävän kulkeneiden lähetysten lukumääränkin – se saattoi olla 80. Tässä nähdään miten huono ihmisen muisti on… oikein jäkikäteen hävettää oma tyhmyyteni, kun en kirjoittanut tietoa ylös. Kuitenkin on siis olemassa dokumentti, josta lukumäärä käy ilmi (jos sattumalta ko. henkilö lukee tämän blogin, niin mielelläni laitan tarkan tiedon ja sen lähteen tähän blogiin tiedoksi). Keskustelimme myös siitä, että montako kyseisillä, ehkäpä ensimmäisillä tunnetuilla kotimaan postilennoilla kulkenutta postia on nykyisin jäljellä – päädyimme siihen lopputulokseen, että alle viisi kohdetta on ”aktiivisessa muistissa”. Kohteet on tyypillisesti leimattu Petsamossa 27.4.1922 ja tulo (tai kauttakulku)leimaus Rovaniemellä 28.4.1922 – tämä nopeus, päivässä Petsamosta Rovaniemelle ei olisi ollut mahdollinen ilman lentokuljetusta.

Toinen asia, josta keskustelimme olivat Vaasan ja Oulun edustan kelirikkolennot, joista tunnetaan runsaasti ”erikoisleimattuja” kuoria vuodelta 1946. Eräs kerhon jäsen oli asunut Oulussa lähellä kenttää, jolta rajavartioston koneet nousivat kelirikkolentoja lentämään – hän kertoi näkemästään ja tunsi lentäjiäkin nimeltä. Lennothan jatkuivat vielä 1946 jälkeen vuosikausia, Hailuotoon saatiin ympärivuotinen lauttayhteys vasta vuonna 1968.

Siitä olikin jo tovi vierähtänyt, kun olen viimeksi esitelmöinyt postihistoriasta ruotsiksi ja minun täytyikin hiukan palautella mieleeni muutamia termejä – mutta kaiken kaikkiaan esitys meni ilmeisesti ihan hyvin ja kuuntelijat jaksoivat kiinnostuneina loppuun saaakka.

*HFF:n jäsenistä on olemassa matrikkeli. Tämä on ”mukava” tapa dokumentoida toimintaa.*

Maan vanhin postimerkkikerho, 1893 perustettu HFF on arkistoinut tarkasti tietoja liittyen toimintaansa ja jäseniinsä. Tietoa löytyy mm. verkkosivuilta ja seuran matrikkelista, joka on mukava tietoteos filatelisteista, käy ilmi jäseniä kautta aikojen olleen yli 1200 ja aktiivisista jäsenistä on matrikkelimaisessa muodossa tietoja. Kyseessä on mielestäni mukava tapa ylläpitää jäsenlistausta, joka antaa jäsenille ”läheisemmän” kiintopisteen toisiaan kohtaan. Toki pienissä kerhoissa, joissa jäseniä on vain muutamia ei matrikkelin tekeminen ole tarpeellista, toisaalta se ei olisi raskastakaan… juuri siksi, että jäsenten lukumäärä on pieni. Mieleen tulee, että esimerkiksi ”Hämeen kerhot” voisivat yhdessä tehdä matrikkelin. Olen hyvä ohjaamaan muille töitä – pahoittelut!

Esityksen jälkeen siirryttiin huutokauppaan, jossa oli myytävänä arviolta jopa sata kohdetta kaikenlaista filateliaa. Lähtöhinnat eivät kerhohuutokauppojen tapaan päätä huimanneet, muutamalla eurolla oli mahdollista saada omaan keräilyyn sopivia kohteita. Malli 1930 kohteita ei tällä kertaa ollut myynnissä, vaikka HFF:n puheenjohtaja Carl Appelberg on M30 postihistoriamies. Ostin kotiin viemisiksi levyllisen väärennöksiksi leimattuja M17 merkkejä tai oikeammin leimauksia. Kuten tiedämme on muutamia leimattuina kalliimpia M17 merkkejä jälkileimattu ja filunki-leimattu paljonkin, kun näitä väärenteitä sattuu aitouttajan pöydälle, leimataan ne ”stempel falsch” leimalla. Kannattaa aina katsoa merkin takapuolelle, jos eteen tulee ”kallis” leimattu M17 tai muu merkki – voi päästä vaikeasta mietinnästä helposti, jos leimaus kertoo tilanteen olevan filunki. Esimerkiksi kulmaleimatuista 25mk merkeistä lienee suuri osa filunkia ja aidot leimatut tapaukset ovat ihan oikeasti aika vaiketa. M30 merkeissä valheellisia leimauksia on vähemmän, koska yksittäisten merkkien hinta ei ole korkea. Loistoleimattujen osalta tämäkin tilanne on tietysti toinen – joskus on nähty uskomattomankin korkeita myyntihintoja ja tämä tietysti saattaa innoittaa väärentäjiä luomaan kauniita loistoja. Näitä ei ole kuitenkaan aivan valtavasti näkynyt – onneksi. Tässäkin blogissa on kuitenkin aivan viimeaikoinakin kerrattu jälkileimattuja postihistoriakohteita, joiden osalta varovaisuus on aina hyväksi. Otin mielestäni muutaman valokuvankin, mutta jostain syystä en nyt niitä löydä – jos löydän myöhemmin, niin lataan ne värittämään blogia…

Hellman Huutokauppojen 126 kierros pyörähti käyntiin torstaina 12.10. ja kesti aina lauantaihin 15.10. saakka – eli kysymys on neljä-päiväisestä tapahtumasta, joka nykymuodossaan pääosin tapahtuu Internetin välityksellä. Myytävänä tällä kertaa oli yhteensä yli 3000 kohdetta, kaikenlaista maan ja taivaan väliltä. Filateliaan ja postihistoriaan aiemmin keskittynyt huutokauppatoiminta on nyttemmin levinnyt sisältämään myös design ja vintage keräilytavaraa, rahoja ja militariaa. Huutokaupan ensimmäinen päivä onkin varattu näille ”uusille” katergorioille. Filateliaa myytiin torstaista lauantaihin – suomalainen filatelia ja postihistoria keskittyivät pääasiallisesti perjantaille. M30 osastossa oli tällä kertaa myytävänä parikymmentä kohdetta, joista viisi postihistoriaa.

*Hieno arkinosa, jolla 2,75mk merkin siirtymä selkeästi näkyvillä. Näyttelytasoinen kohde. Kuva Hellman huutokaupasta.*

Myytävänä oli ns. esittelyarkeista hammastamattomia pareja (mh. 230€) ja toisessa kohteessa ryhmiä. Nämä ovat tarpeellisia vakavaan filateeliseen kokoelmaan kuuluvia kohteita. Muuta filateliaa edustivat laskokset ja siirtymäkohteet, joita oli myytävänä joitakin. Ehkä kiinnostavin filateliakohde oli isompi arkin osa 2,75mk violetista M30 leijonamerkistä, jossa arkki ja sitä kautta merkkikuva on liikkunut ylöspäin suhteessa hammastukseen – eli hammastus oli mennyt väärään paikkaan aiheuttaen näin hienon siirtymän. Isommat siirtymäryhmät ovat vaikeita kohteita ja sopivat vaativaankin kokoelmaan. Tämä ei ollut jäänyt huutajilta huomaamatta ja kohteen hinta nousi 50 euron lähtöhinnasta pitkälti yli 300 euroon.

Mukana myytävien joukossa oli myös kaksi kiinnostavan näköistä postihistoriakohdetta, toinen 3½mk sinisellä merkillä Viroon 1939 lähetetty ja Englantiin eteenpäin lähetetty kirje ja toinen lentokortti Sveitsiin vuodelta 1945 lokakuulta, joka oli ensin palautettu lähettäjälle ja sitten lisämerkkien kanssa uudelleen eteenpäin lähetetty. Kumpikin kohde, vaikka kiinnostavan näköinen, oli väärätaksainen. Vuonna 1939 kirjeen taksa Viroon oli 2mk ja ”ulkomaille” 3½mk – tämä johtui siitä, että maidemme välillä oli voimassa postisopimus, jonka taksat olivat voimassa. Kortin taksa Sveitsiin vuonna 1945 lokakuussa oli 6mk – kortille oli alun perin laitettu vain punainen 3mk leijonamerkki, mikä sinänsä aina herättää tunteita M30 filatelisteissa. Kortti oli lähetetty takaisin lähettäjälle ja leimattu tätä osoittavin leimoin, lähettäjän toimesta merkkejä oli lisätty 5mk Olavinlinnan ja 2*1mk M30 leijonamerkin verran. Yhteensä kortille siis oli saatu aikaiseksi 10 markan edestä postimaksua. Kun lähettämisen aikaan postikortin lentolisä Sveitsiin oli 3½mk, ei kuudesta ja 3½ eurosta saa kymppiä kasaan muuten kuin pyöristämällä… ja ”se ei käy, se ei käy, se ei kertakaikkiaan käy”.

*Kiinnostavan näköinen postikortti Sveitsiin 1945. Kuva Hellman Huutokaupat.*

Vanha totuus siitä, että ”moni kakku päältä kaunis” piti jälleen paikkansa. Näistä kiinnostavista kohteista maksettiin käytännössä lähtöhintoja, eli ne eivät lähteneet laukalle. Referenssikohteina ihan kiinnostavia, vaikka tosiaan väärillä taksoilla. M30 teki muutenkin kauppansa ja myyntiprosentti oli 100 – eli kaikki myytäväksi Malli 1930 osastoon laitettu meni kaupaksi. Tämä ei tietenkään tarkoita, että siinä kaikki, vaan M30 osaston lisäksi mallin kohteita oli runsaastikin myytävänä erien joukossa. Itse asiassa postihistorian puolella kovimmat kohteet löytyivätkin erien joukosta. Erityisen kiinnostavia eriä M30 keräilijän kannalta olivat mm. myyntinumeroilla 2421 ja 2677 myydyt kohteet.

*Kohteessa 2421 mukana ollut M30 keräilijää kiinnostava palautettu kohde.*

Kohteen 2421 seloste kuului seuraavasti: ”Lunastus-, selite- ym leimoja ja poikkeavia lähetyksiä erä yli 20 kpl” ja se kuvauksen mukaisest sisälsi lähetyksiä, joille oli laitettu jos jonkinlaista leimaa ja selitettä, mukana myös M30 kohteita. Näistä kiinnostavin M30 kohde oli yllä näkyväss kuvassakin mukaan otettu 8mk/5mk violetti M30 leijonamerkillä Ruotsiin lähetetty kirje, jonka oli sotasensuurin tarkastuksessa todettu sisältävän jotakin sellaista, mitä ei Ruotsiin saanut lähettää – tietoa tai sisältöä, ja kuori oli lähetetty takaisin lähettäjälle Poriin. Kirjeen sisältö olisi pitänyt näyttää tullille. Vastaava, vuonna 1944 lentopostina myöskin Ruotsiin lähetetty kuori myytiin joitakin vuosia sitten ja se oli näytillä Harri Ala-Honkolan Malli 1930 näyttelykokoelmassa viimeksi muistaakseni SFEX2020 näyttelyssä Helsingissä. Kyseisenlainen kielletyn tavaran takia takaisin lähetys ei ole kovin tavallinen asia ja kohde on siksi hyvä.

Kohteessa 2677 oli tarjolla M30 keräilijälle sitä ”parempaa postihistoriaa”, nimittäin kohteessa oli mukana 20mk postitalo-merkillä maksettu postin henkilötodistus. Kohde oli laadultaan erinomainen ja harvinainen – itse asiassa toinen tunnettu 20mk merkillä maksettu M30 henkilötodistus. Toinen mahdollisuushan on 5mk merkillä maksettu, joita tunnetaan muutamia. Asia oli myös mainittu kohdeselosteessa ja sen huomasivat myös keräilijät. Lähtöhinnastaan 100 euroa kohde nousi aina 900 euroon asti, mikä on M30 kohteesta / erästä yleensä korkea hinta. Mukana oli myös hyvä lentolähetys Japaniin vuodelta 1946, joka oli leimattu ”postiyhteys keskeytetty”, sekä Intiaan lähetetty lentolähetys. Kyse oli mallin 1930 kokoelmaerästä, jonka M30 kuvamerkkien myynnistä oli kysymys.

*Uusi tuttavuus: 20mk postitalo-merkillä maksettu postin henkilöllisyystodistus. Leimattu Pori 1.12.1943. Vaikea ja hyvä kohde, toinen tunnettu.*

Postihistoriallisesti kiinnostava Japaniin lähetetty kuori ei taksaltaan vastannut mitään tunnettua, mutta on muistettava, että tuona aikana ei ollut välttämättä olemassakaan taksaa Japaniin, koska yhteys tosiaan oli keskeytynyt. Ostaja sai hyviä kohteita ja onkin jännittävää nähdä milloin ja missä nämä kohteet tulevat seuraavan kerran esiin! Hinta oli absoluuttisesti korkea, mutta kohteiden tasokin hyvä – puheet M30 filatelian hintojen laskusta voidaan osittain asettaa uuteen valoon. Kanuunoja on ollut harvemmin tarjolla, tällä kertaa tämä. On pakko todeta, että tämän kertainen Hellman ei ollut pettymys M30 keräilijän osalta ainakaan, jos pohditaan myytävänä olleiden kohteiden tasoa.

Lukemattomissa myytävänä olleissa erissä saattoi olla mukana mitä tahansa – erien hinnat nousivat aikamoisen paljon ja ihmettelin asiaa hieman, ilmeisesti rahaa on käytettävissä filateliaan ja sitä käytetään. Toivottavasti ostajat saivat rahoilleen vastinetta. Oma saantoni oli kovin rajattua ja tuli tällä kertaa edulliseksi… mikä tietysti ei vie keräilyä eteenpäin, mutta jättää pahan päivän varalle painetta tilille. Pakko painaa leuka rintaan ja mennä päättäväisesti kohti uusia pettymyksiä.

Muita huomioita huutokaupasta tuli myös tehtyä – kävin kääntymässä Naantalissa ja huomasin, että filatelistit ovat aktiivisesti näytössä katsomassa kohteita, ikään kuin COVID aikoja ennen oli tapana. Näin monta tuttua paikalla. Lisäksi huomasin, että huutokaupan sähköinen järjestelmä toimi erinomaisesti ja erikoisena kiitollisuutta herättävänä huomiona on todettava, että Hellman huutokauppoja pyörittävälle yhtiölle täysin ”hyödytön” palvelu, jonka rakentaminen on varmasti maksanut ihan oikeata rahaa, eli myytyjen kohteiden listaus kuvineen ja hintoineen on ilmestynyt mukaan palveluun. Tämä on keräilijälle erittäin tärkeä asia ja asioita dokumentoivalle aivan erinomaisen hieno juttu, pakko olla iloinen tästä asiasta ja hiukan rummuttaakin, koska kyse ei ole itsestäänselvyydestä.

Eiköhän tämä taas tästä!

SAVPEX 2021

28 heinäkuun, 2021 By Mikael Collan

SAVPEX 2021 on Etelä-Afrikan filatelistiliiton sanktioma ja Oranjen vapaavaltion filateelisen yhdistyksen (Etelä-Afrikan provinssi) järjestämä täysin digitaalinen postimerkkinäyttely, johon otetaan vain yhden kehyksen kokoelmia. Kyseessä on siis jokseenkin uusi näkemys siitä, mitä näyttelyfilatelia voi olla nykypäivänä. Käsittääkseni näyttely järjestettiin tällä konseptilla ensimmäisen kerran 2020 ja nyt 2021 on kokoelmia mukana 117 kappaletta, kaikkialta maailmasta yhteensä 22 eri maasta, myös Suomesta. Näyttelyssä on esillä useita eri luokkia mm. perinteinen filatelia, postihistoria, lentoposti, leimamerkkiluokka ja niin edelleen. Osallistujista suuri osa on paikallisia ja näytteillä voisi kuvitella olevan paljon Etelä-Afrikan runsaaseen filateliaan ja postihistoriaan liittyviä kokoelmia. Runsaaseen siksi, että alueen historia on monellakin tapaa värikäs ja alue on eri aikoina ollut jaettuna useisiin eri protektoraatteihin ja muihin itsenäisiin postimerkkejä julkaisseihin yksiköihin. Tämä runsaus ei, yllättävää kyllä, kuitenkaan näy näyttelyn kokoelmissa, vaan kokoelmat keskittyvät itse asiassa pitkälti muualle kuin alueen historiallisiin julkaisuihin. Kiinnostuneille on samalla sivustolla kuitenkin nähtävissä yhdeksän kehystä Zulumaan (Zululand) filateliaa, ilmeisesti alan parhaan Clive Sergayn rakentaman ja kansainvälisen kultamitalin voittaneen kokoelman muodossa.

Postimerkkejä on Etelä-Afrikan alueella julkaistu aivan niiden alkutaipaleelta lähtien mm. Hyväntoivonniemen tunnetut kolmiomerkit vuodesta 1853 alkaen, eli jo muutama vuosi ennen ensimmäisiä suomalaisia postimerkkejä. Natal aloitti julkaisut 1857, Oranjen Vapaavaltio (tuolloin itsenäinen) 1868 ja Transvaal 1870. Stellaland, joka julkaisi vain kuusi merkkiä aloitti ja lopetti 1884, Neue Republik 1886, ja Zulumaa 1888. Länsi-Griqualand julkaisi merkkejä 1874-1878 päällepainamalla G.W. tai G. merkinnän Hyväntoivonniemen merkkien päälle. Etelä-Afrikan alueella olivat vallassa buurit, eli hollantilaiset siirtolaiset ja britit – erityisesti buurialueiden merkeillä on aluksi ”paikallisia” aiheita ja brittialueiden merkeillä, pl. Hyväntoivonniemen merkit, tyypillisiä Victorian ja Edward VII:n päitä. Buurisotien (1899-1902) jälkeen alue siirtyi kokonaan brittien hallintaan.

Vuonna 1910 perustettiin tai tarkemmin sanoen, britit päättivät perustaa Etelä-Afrikan unionin, johon liitettiin Hyväntoivonniemi, Natal, Oranjejoen alue ja Transvaal – näin syntyi siis Etelä-Afrikka valtiona lähes siten kuin sen vielä nykyäänkin tunnemme – näin alkoi myös Etelä-Afrikan Filatelia, ensimmäinen 1910 julkaistu merkki kuvaa liittoparlamentin avaamista, ensimmäinen käyttösarja tuli 1913 ja kuva-aiheena on kuningas Yrjö viides (George V). On sanomattakin selvää, että eri alueiden merkkien ja postihistorian keräämisessä on paljon kiinnostavaa, vaikka kohteiden hakeminen suomalaiselle kerääjälle lieneekin kohtalaisen haastavaa! Suomalaista postia Etelä-Afikkaan tunnetaan jonkin verran ja se on kiinnostavaa. Lähellä sijaitsevaan Lounais-Afrikkaan postia on lähetetty maastamme suhteellisen runsaasti, johtuen siitä, että Lounais-Afrikka, nykyinen Namibia oli ja on Suomen Kirkon lähetystyön kohdemaa. Alueelle menneestä postista voisi kirjoittaa runsaastikin, mutta jätetään se toiseen kertaan.

Kokonaiskuva kotimaan lentopostia käsittelevästä kokoelmasta (1 kehys)

Suomalaisia näytteilleasettajia on mukana neljä, postihistorialuokassa Esko Seitsonen Petsamon postiliikennettä käsittelevällä huippukokoelmallaan, lentopostiluokassa Petteri Hannula Tyynen Valtameren ylittävää lentopostia vuosina 1935-1941 käsittelevällä koekoelmallaan, leimamerkkiluokassa Jukka Sarkki Thaimaan hyväntekeväisyys-leimamerkkejä esittelevällä kokoelmallaan sekä allekirjoittanut Suomen kotimaan lentopostia 1930-1962 käsittelevällä ja sitä käyttösarjan merkein esittelevällä kokoelmalla. Kokoelmat aukeavat PDF muotoisina selaimeen kokonaisuudessaan linkeistä. Ari Muhonen on mukana näyttelyn tuomaristossa.

M30 keräilijälle näyttelyssä on kiinnostavaa kahdessa kokoelmassa, Seitsosen Petsamo-kokoelmassa on juurikin Petsamon kautta kulkeneita harvinaisia M30 huippukohteita ja paljon tietoa sota-ajan postihistoriakeräilijöille niin suomalaisen postin ohjauksesta Petsamon kautta kuin ulkomaisesta Suomen kautta menneestä ja tulleesta postista. Kokoelma on kattavin esitys Petsamon kautta kulkeneesta postista ja siihen tarkkaan tutustumalla pääsee jyvälle niistä mielenkiintoisista tosiasioista, jotka liittyvät siihen, että kesällä 1940 Petsamo oli ainoa neutraali satama Euroopassa, jonka kautta Pohjoismaat ja Baltian maat pystyivät postia ulkomaailmaan lähettämään ja vastaanottamaan. Seitsonen tykittää sivu toisensa jälkeen kiven kovalla materiaalilla, mukana ei ole yhtäkään helppoa kohdetta. Dokumentointiin on käytetty alkuperäistä postin ulkomaantoimiston materiaalia mm. asiaan liittyviä sähkösanomia.

Toinen M30 kohteita esittelevä kokoelma on allekirjoittaneen kotimaan lentopostia esittelevä kokoelma. Tarkoituksena kokoelmassa on esitellä kotimaan lentopostin kehitys kolmekymmentäluvun alusta aina rahauudistukseen vuoteen 1962 saakka. Käytössä on M30 merkkein kulkeneiden kohteiden lisäksi myös M54 merkein kulkeneita kohteita. Ensin esitellään ponttoonikoneiden aikakausi eli aika vuoteen 1936 asti, jonka jälkeen lentopostireittien kehitys vuodesta 1937 HKI-TRE ja HKI-VRI (Viipuri) reiteistä lähtien ja reittien laajeneminen Pohjoiseen. Sota-aika ja sodan jälkeinen aika lentoreittien laajenemisineen Keskiseen ja Itäiseen Suomeen ja kotimaan lentopostin yleistyminen tultaessa 1950- ja 1960-luvuille. Mukana on eri lähetyslajien lisäksi myös kelirikkolennoilla kulkeneita kuoria ja kotimaassa lähetettyjä aerogrammeja. Nämä ovat tyypillisesti hieman filateelisilta haiskahtavia, mutta olen pyrkinyt valitsemaan kohteita, jotka olisivat tarvekäyttöjä niin pitkälle kuin mitä on mahdollista. Esimerkiksi aerogrammit sisältävät pitkät kirjeet, joiden sisältö ei ole filatelistien kirjoittamaa.

Näin korona-aikaan on tällainen pelkästään verkossa oleva näyttely toimiva ajatus. Muutenkin yhden kehyksen digitaalinen näyttely on aikamoisen ”kutsuva” siksi, että kokoelmiahan ei välttämättä tarvitse fyysisesti monteerata, vaan ne voi rakentaa kuvista puhtaasti digitaalisesti. Tämä kuitenkin edellyttää sitä, että näytteilleasettajat ovat täysin rehellisiä eivätkä yritä fuulata esittämällä muita kuin omia kohteitaan. Tällainen vaatimus tietysti esitetään näytteilleasettajille ja tähän he sitoutuvat. Muuten kuin helppouden takia virtuaalinen näyttely on hiukan ”lannistava” – omalta osaltani pidän kovasti siitä, että pääsen näyttelyssä myös ostoksille ja vaihtamaan ajatuksia kerälijäkolleegoiden kanssa. Yhdistelmä virtuaalisesta ja fyysisestä lienee paras vaihtoehto. Ajan kanssa voi tutustua jo jopa etukäteen kokoelmiin ja tämän jälkeen nähdä ne fyysisesti kehyksissä ja ehkäpä keskustella näytteilleasettajan kanssa kohteista. Tähän on onneksi mahdollisuus jo pian SAVOFILA-näyttelyssä!

Päivityksenä tähän postaukseen:

Tulokset ja arvostelut SAVPEX 2021 näyttelyn kokoelmille tulivat. Allekirjoittaneen näytteille laittama Suomen kotimaan lentopostia käsitellyt kokoelma sai 81 pistettä. Arvosteluun voivat halukkaat tutustua katsomalla alempana näkyvästä näyttelyn joryn toimittamaa arviota. Kritiikkiä kohdistetaan siihen, että kokoelma alkaa vuodesta 1930 eikä vuodesta 1927, jolloin kotimaan lentoposti tuli ”virallisesti” mahdolliseksi osana postilentoreittejä Ruotsiin. Kritiikki on aivan ”totta”, mutta käytännön syistä päädyin aloittamaan kokoelman vuodesta 1930 – tällä tarkoitan selkosuomeksi sitä, että ennen vuotta 1930 kulkeneita kotimaan lentopostikohteita on vaikeaa löytää ja minulle niitä ei ole siunaantunut, en ole niitä myöskään aktiivisesti jahdannut. Kohteita tunnetaan vain harvoja ja ne ovat hyvin vaikeita. Vaikeus ei kuitenkaan tarkoita sitä, että sellaisia ei pitäisi olla mukana. Kritiikissäkin kuitenkin todetaan, että asia käydään etulehdellä läpi, eli en ole ”tiedottomana” tämän suhteen kuitenkaan lähtenyt hapuilemaan.

Kritiikkiä osoitetaan myös LC (Lettres & Cartes = kirjeet & kortit) ja AO (Autres Objects = muu posti) jaottelua kohtaan, eli sitä, että olen otsikkotasolla esittänyt kirjepostia ja muuta postia omilla lehdillään. Lisäksi todetaan, että termejä ”LC” ja ”AO” ei ole tullut avattua riittävästi. Jaoitteluun on syynä oma postihistoriataustani ja tieto siitä, että LC posti on lentopostissa huomattavasti paljon yleisempää kuin AO posti, jota tyypillisesti on lentona kulkenut suhteellisen vähän. Lähetyslajien kirjo on jäänyt joissakin lentopostikokoelmissa huomioimatta ja olen pyrkinyt tuomaan esille sitä tosiasiaa, että muutakin kuin kirjeitä ja postikortteja lähetettiin lentona. Tapani esittää asiaa ei ole ”aerofilateelinen” vaan ”postihistoriallinen”, kuten jory toteaa. Mukana ollut edelleen lähetetty paikalliskirje on huomattu ja todetaan, että kyseessä ei ole kotimaan lentopostikohde, mikä on aivan totta – se olikin laitettu mukaan ns. ”kieli poskessa”.

Kaiken kaikkiaan joryn arvostelu on ihan asiallinen ja kotimaisen jäsenen mukanaolo arvostelussa lienee voimakkaasti auttanut ymmärtämään mistä on kysymys. Muidenkin kokoelmien pisteet ovat tulleet näkyviin SAVPEXin sivuille – sieltä voidaan nähdä, että USAn suojapainantavedoksia käsittelevä kokoelma on perinteisen filatelian puolella saanut 96 pistettä, eli aivan hurjan pistemäärän. Sen perusteella mitä näistä ”grill” kohteista tiedän, niin voin todeta, että pikkupojan viikkorahoilla ei kyseistä kokoelmaa ole kasaan raavittu. Esko Seitsonen sai postihistorialuokassa 83 pistettä, Petteri Hannula lentopostiluokassa 71 pistettä ja Jukka Sarkki leimamerkkiluokassa 67 pistettä. Mainittakoon, että leimamerkkiluokassa saatiin A2 kokoisille lehdille monteeratulla Californian kultaryntäyksen aikaisia leimamerkkejä esittelevällä kokoelmalla napattua kokonaiset 97 pistettä, jotka olivat näyttelyn korkeimmat pisteet. A2 tarkoittaa siis sitä, että mukana on vain neljä lehteä, joiden koko on neljän A4 arkin ala. En ole aiemmin vastaavaa nähnyt – tämä erikoinen näyttämistapa lienee nostanut pisteitä. Kokoelmassa on lisäksi lähes jokaisen kohteen kohdalla kerrottu kuinka monta vastaavaa kohdetta tunnetaan – tyypillisesti alle kymmenen. Mukana on myös muutamia ainoita tunnettuja kohteita, eli ”harvinaisuus” on korkealla tasolla.

En malta olla vertaamatta näitä ”harvinaisuuksia” Esko Seitsosen kokoelmassa näytettyihin kohteisiin ja niiden harvinaisuuteen… Eskohan ei harvinaisuuksilla revittele vaan toteaa etulehdellään lakonisesti, että Petsamon kautta kulkeneet kohteet ovat harvinaisia menemättä sen enempää detaljeihin. Oma käsitykseni, joka tietysti saattaa olla väärä, on se, että Eskolla on hallussaan noin puolet kaikista tunnistetuista Petsamon kautta kulkeneista lähetyksistä ja niistä hän esittää kokoelmassaan suuren osan. Jokainen Eskon esittämä kohde on ns. ”alle kymmenen tunnetaan” kohde ja mukana lienee useita ”ainoa tunnettu” kohteita, esimerkiksi Palestiinasta Suomeen lähetetty Petsamon kautta kulkenut kirje. Mutta nämä näyttelyasiat ovat usein myös ”markkinointikysymyksiä” ja arvostelulajin ollessa kysymyksessä tekevät tuomarit mitä tekevät ja keräilijät esittävät mitä ja miten esittävät.

Syyskuun lopun huutokauppakvartetti

27 syyskuun, 2020 By Mikael Collan

Syyskuun viimeisen kymmenen päivän aikana päättyi neljä huutokauppaa – näistä ensimmäisenä käännetään katse Järvenpään Filateliapalvelun 18. huutokauppaan. Kun tutkin huutokaupan tiedotteita sattui silmiini mielenkiintoinen asia, nimittäin se, että Pirkanmaalla huutokaupan yhteyshenkilönä toimii Hannu Vetola, eli Tampereella lopettavan liikkeen vetohahmo. Tämä on tietysti Tamperelaisille positiivinen asia, siis se, että paikallisestikin löytyy joku, joka ottaa tavaraa myyntiin huutokauppaan. Kyseessä lienee jonkinlainen onnenpotku myös Järvenpään Filateliapalvelun (JF) huutokaupalle, jossa ei muistikuvien mukaan aina ole ollut maksimaalisen kiinnostavaa tarjontaa – ehkäpä se tästä urkenee paremmille uomille…

Filateliapuolella JFn huutokaupassa oli tarjolla lähinnä levy kerrallaan hyväleimaista M30 merkkitavaraa. On mielenkiintoista, kun kokonaisen levyn lähtöhinnaksi lyödään 10 euroa, että levyjä ei oikeastaan mene kaupaksi ja, kun vastaava tavara on myytävänä 10 euron kappalehinnalla, kauppoja syntyy. Kaikki levyillä olleet merkit eivät suinkaan olleet niitä aivan kaikkein helpoimpia… mutta minkäs teet, jos ostajat eivät löydä kohdetta, niin kohde ei mene kaupaksi. Myytävistä filateliakohteista korkeimpaan hintaan nousi 50p/1,25mk päällepainamamerkin numerokuusilopari, joka myytiin kolmella kympillä.

Toisen painoluokan vakuutettu kirje 28.5.1938 Petsamosta Turkuun. 2*10mk Saimaa ja 2*2mk karmiini, yhteensä 24mk. Vakuutuksen määrä 59890mk. Taksa: Kirje (21-125g) kotimaassa (1.8.1931 – 15.6.1940) 4,00mk + kirjaus kotimaassa (1.12.1931 – 31.8.1942) 2,00mk + vakuuttaminen (59000-59999mk) kotimaassa (1.1.1935 – 30.6.1945) 18,00mk = 24,00mk. Korkea vakuutuksen määrä. Oikeudet kuvaan omistaa Järvenpään Filateliapalvelu Oy.

Postihistoriapuolella JFn huutokaupassa ei tällä kertaa ollut tarjolla kuin viisi kohdetta. Näistä kolme oli kuorieriä ja kaksi yksittäiskohdetta. Yksittäiskohteista myytiin toinen – vakuutettu kuori Petsamosta vuodelta 1938 joka oli vakuutettu lähes 60000 markasta. Kuori herätti kiinnostusta ja sen hinta nousi kymmenen euron limitistä 36 euroon. Muita M30 postihistoriakohteita oli myytävänä mm. lentopostin osastossa, jossa mielenkiintoisimman näköinen kohde oli Argentinaan lentänyt kuori, jonka taksa ikävä kyllä ei ollut oikein. Kiinnostava ostajille oli Petsamoon Helsingistä ensilennolla lentänyt kuori vuodelta 1940, jonka hinta nousi kympin lähdöstä aina 73 euroon saakka. Kuten muistetaan Petsamoon lennettiin lentoja vain muutamana kesänä ja näillä lennoilla kulkeneita kohteita tunnetaan ensilentokuorien lisäksi vain harvoja. Vaikka itse en ensilentoja keräile, lienee tämä hyvä kohde ensilentokeräilijöille.

Toinen päättynyt huutokauppa oli Forssan kerhon pyörittämä Huutokortti huutokauppa, jonka numero oli 23. Tällä kertaa forssalaiset eivät olleet saaneet kanuunoita sisältävää M30 kohdevalikoimaa myyntiin. Filateliakohteita oli kolme, jotka kaikki menivät kaupaksi – loistoja ja kuvamerkkien värejä. Postihistoriakohteita oli myynnissä parisen kymmentä, joista suurin osa vaihtoi omistajaa. Mukana oli useita kenttäpostiin lähetettyjä pakettikortteja, joista mainittakoon siisti 2mk merkillä yksin Konginkankaalta lähetetty. Kyseinen kortti saikin suosiota osakseen ja nousi 20 euron lähdöstä yli viiden kympin.

Kenttäpostipaketti alennetulla taksalla 2.10.1940 Konginkankaalta ilmeisesti sotasairaalaan. M30 2mk karmiini yksin. Taksa: Kenttäpostipaketin (-1kg) alennettu taksa (1.3.1940 – 30.11.1940) 2,00mk. Oikeudet kuvaan omistaa Huutokortti huutokauppa.

Kenttäpostiin lähetetyt paketit, jotka on lähetetty alennetulla taksalla ovat mielenkiintoisia ja kuuluvat postihistoriakokoelmiin juurikin esimerkkeinä vähän erikoisemmista kotimaan pakettitaksoista. Myytyjen korttien osalta oli merkittävää se, että ne oli lähetetty ennen kenttäpostilipukkeiden julkaisemista, aikana, jolloin alennuksen saamiseen ei lipuketta tarvittu.

Muuta M30 kiinnostavaa Huutokortin huutokaupassa oli mm. ehiökorttien joukossa myytävät muutamat M30 ehiökortit – yksi näistä, 6mk taksainen punainen kaksoisehiökortti on vaikea, mutta sen taustapuolesta ei ollut kuvaa ja näin ollen en pystynyt täysipainoisesti asiasta innostumaan. Kortin limitiksi oli laitettu 50 euroa, mikä ei ole vähän. Kukaan muukaan ei kortista innostunut ja tätä kirjoitettaessa se on yhä myymättä.

Abophilin THK 71 päättyi 25.9. ja vaikka Abophil lehden kustantaminen paperisena näillä näkymin loppuu vuoden 2020 loppuun, ei huutokauppa kuitenkaan jää yhdeksi viimeisistä, vaan käsittääkseni jatkuu verkossa. Turkulaiset ovat tehneet ratkaisun, että lehden loppuessa toiminta verkossa kiihtyy ja sitä kautta toivottavasti tarjoaa jäsenille ja tässä tapauksessa myös muille mahdollisuuden tutustua artikkeleihin ja huutokauppaan. Lehden puuhamiehenä vuosikaudet toiminut Juhani Pietilä, joka on myös ehiöpuolen aitouttaja, on tehnyt pitkän päivätyön lehden parissa ja koska halukasta jatkajaa ei ole löytynyt on siirtyminen verkkoon ollut myös pakon sanelemaa. Haluan tässä(kin) kohtaa kiittä Juhania valtavasta panoksesta turkulaiseen filateliaan ja Abophil lehden eteen tehdystä työstä. Mutta… siirrytään huutokauppaan.

M30 asiaa oli omassa osastossaan tarjolla vain viiden kohteen verran. Näistä yksi kohde massaa, kaksi filateliaa ja kaksi postihistoriaa. Kiinnostavin oli ehkäpä 2½mk vihreällä leijonamerkillä lähetetty painotuotelähetys Belgiaan vuodelta 1947. Kyseessä on siis merkin käyttötarkoituksen mukainen ja oikeataksainen lähetys ja Belgia ei ole huonoin kohdemaa. Kuitenkaan kyseessä ei ole erityinen kanuuna ja se selviää myös viiden euron lähtöhinnasta. Kirjoitettaessa tätä en tiedä kohteen loppuhintaa.

Muita M30 kohteita oli tarjolla mm. Sota-ajan postin ja lentopostin osastoissa, joissa oli muutamia kohteita tarjolla. Ei kuitenkaan mitään mainittavaa. Ylivoimaisesti mielenkiintoisin M30 kohde oli myytävänä osastossa ”muut ehiöt”, jossa oli myytävänä sodan aikainen vuonna 1942 Lembergistä Suomeen lähetetty 1½mk punaisen vastausehiökortin vastausosa 25p lisämerkillä.

Postikortti maksetulla vastauksella, vastausosa lähetettynä Lembergistä 11.8.1942 Suomeen, leimattu asianmukaisesti lähetettäessä Suomessa. M30 1½mk ehiökortti ja 25p ruskea leijonamerkki, yhteensä 1,75mk. Taksa: Suomen ja Saksan välisen postisopimuksen mukainen postikortin taksa (1.4.1942-31.8.1942) 1,75mk. Mielenkiintoinen kohde. Kuva on kopio Abophilin huutokaupan kuvista.

Kohteessa on paljon hyvää. Taksa on erinomainen – Suomen ja Saksan välisen postisopimuksen ensimmäisen taksa-ajan postikorttitaksa, joka oli voimassa vain viisi kuukautta. Kortti on Suomeen lähetetty vastausehiökortti Lembergistä, eli vallatun Puolan ja Ukrainan alueella toimineesta Kenraalikuvernementista, jonka aluetta Saksa piti rautaisessa otteessaan. Lemberg, nykyiseltä nimeltään Lviv sijaitsee nykyään Ukrainassa noin 70 kilometria Puolan rajalta. Alueena Lembergiä ympäröi Galitsia, joka oli ennen ensimmäistä maailmansotaa osa Itävalta-Unkarin kuninkaallista keisarikuntaa. Ne lukijoista, jotka ovat nähneet Klaus Maria Brandauerin tähdittämän Oscar-patsaan voittaneen elokuvan Oberst Redl (Eversti Redl) voivat todeta Lembergin sijaitsevan juurikin alueella, jolta kyseinen eversti oli syntyisin. Asian vierestä totean, että tämä erinomainen elokuva on suositeltavaa katseltavaa kaikille Itävalta-Unkarin viimeisten aikojen historiasta kiinnostuneille. Palatakseni kohteeseen… se on sensuroitu sekä saksalaisen, että suomalaisen sensuurin toimesta ja siinä on asianmukaisesti myös lähetettäessä tehty leimaus Suomessa. Kuori kuuluu tunnettuun Hornitskyn kirjeenvaihtoon, josta tunnetaan tällä taksalla muutama vastaava kohde ja yhteensä 20-30 kohdetta eri ajoilta vuodesta 1941-1944 nimen omaan Galitsian alueelta Suomeen lähetettynä. Ei ihme, että kohde innosti keräilijöitä – sen hinta nousi 20 euron lähdöstä yli 145 euron.

Huomataan, että yksi kiinnostava kohde voi ”tehdä” huutokaupasta hyvän, näin kävi Abophilin huutokaupassa. Kohdetta huuteli vähintäänkin neljä keräilijää, mikä tietysti on ns. parempi saavutus. Myyjäkään ei voi olla pettynyt, koska sai varmasti markkinahinnan.

Lahden Postimerkkikerhon THK 117. päättyi 26.9. – huutokauppa on jo pidetty yli sata kertaa, mikä tietysti on aikamoinen määrä. Hienoa, että virtaa riittää… Lahden kerho on aktiivinen, vaikka korona tietysti sielläkin aiheuttaa kokouksien osallistumismäärissä suurta ”katoa”. Tämänkertaiseen huutokauppaan oli saatu M30 osastoon noin 45 kohdetta. Näistä noin 30 oli postihistoriaa ja loput filateliaa. Filateliakohteissa oli loistoleimattuja merkkejä eikä paljon muuta, joten ei niistä sen enempää. Postihistoriapuolella myytävänä oli aika tavallista tavaraa, mutta joukossa oli myös joitakin kiinnostavampia kohteita. Kotimaan lähetyksistä mainittakoon mm. 3mk harmaalla M30 leijonamerkillä kulkenut sanomalehtikääre, jonka hinta nousi vitosen pohjista aina 43 euroon saakka – eli aikamoinen nousu. Ulkomaille lähetetyistä kiinnostavimpia olivat vuonna 1941 Yhdysvaltoihin pintapostina lähetetty kirje yksin 3½mk sinisellä merkillä – muistetaan, että pintaposti kulki noihin aikoihin Yhdysvaltoihin Lissabonin kautta laivalla, mutta vain vähän aikaisemmin se oli kulkenut Neuvostoliiton läpi, kulkien laivalla Japaniin ja Japanista edelleen laivalla Yhdysvaltoihin San Pedron satamaan, josta junalla eteenpäin. Reitti alkoi kulkemalla NL:n läpi, sitten Lissabonin kautta, palasi kulkemaan NL:n läpi ja loppusyksystä-syystalvesta 1940 eteenpäin jatkui Lissabonin kautta. Tämä kirje on tätä viimeksimainittua reittiä pitkin kulkenut. Kyseinen kirje sai ”kannatusta” 5½ euron verran, kun lähtö oli viisi euroa, eli ei paljon kiinnostanut, vaikka kyseessä oli pikkuhyvä siksi, koska se edusti reittien vaihtelun tarinaa.

Postikortti Helsingistä 12.7.1937 Eshoween, Etelä-Afrikkaan. M30 2mk karmiini yksin. Taksa: Postikortti ulkomaille (1.11.1936-30.9.1942) 2,00mk. Oikeudet kuvaan kuuluvat Lahden Postimerkkikerhon HK:lle.

Kiinnostava kohde oli Etelä-Afrikkaan lähetetty postikortti 2mk karmiinilla merkillä vuodelta 1937. Kuten tiedetään 2mk karmiini oli tarkoitettu ulkomaan postikortille ja kyseessä on siis selkeästi parempi kohdemaa tämän merkin tarkoituksenmukaisella käytöllä. Asia ei järisyttävällä tavalla liikuttanut keräilijöitä, koska kortin hinta jäi alle 25 euron. Kyseessä on mielestäni kokoelmakelpoinen taksanmukainen lähetys tälle merkille ja taksalle. Ostaja teki mielestäni hyvät kaupat. Kortti on osoitettu Eshowen kaupunkiin, joka sijaitsee Etelä-Afrikan tasavallan Itä-osassa KwaZulu-Natalin osavaltiossa. Kortissa lukee P.O. KwaMondi, joka viittaa postitoimistoon, joka sijaitsi KwaMondi nimisessä paikassa. Kyseinen KwaMondi oli alunperin 1861 perustetun norjalaisen lähetysaseman nimi, joka oli saanut toimintalupansa zulukuningas Centshwayolta. Perustaja, lähetyssaarnaaja Ommund Oftebro oli saanut zuluilta nimen Mondi ja paikan nimi KwaMondi tarkoittaa käännettynä ”Mondin paikka”. Kortti jatkaa sarjassa ”postia lähetyssaarnaajille Suomesta Afrikkaan”, jota tunnetaan erityisesti suomalaisille lähetysasemille Lounais-Afrikassa. Luonnon ystävälle nykyisessä Eshowessa on nähtävää, paikkakunnalla on nimittäin yksi viidestä Etelä-Afrikan tärkeimmästä metsäalueesta, jolla tavataan mm. kameleontteja ja harvinaisia lintuja.

Syyskuu on tiukka huutokauppakuukausi ja tälläkään kertaa ei huutokauppojen määrä ollut vähäinen. M30 kohteiden taso ja määrä ei ollut kuitenkaan positiivinen yllätys, vaan kaiken kaikkiaan eletään jonkinlaista kuivaa kautta. Toki on ymmärrettävää, että aina ei voi kanuunanlaukauksia kuulua, mutta jos edes nallipyssy pamahtaisi. Nähtäväksi jää miten lokakuu näyttäytyy keräilijälle… sitä siirryn odottelemaan.

Merkki Albertin 50. HK

22 marraskuun, 2015 By Mikael Collan

”Kantapääkikkaileva” 1mk vihreä leijona.

Palailen hieman ”myöhässä” Merkki-Albertin viidennen kymmenennen huutokaupan tunnelmiin. Kiitosta meklarille luvasta käyttää huutokaupan kuvia. Jälleen oli myytävänä myös paljon M30 keräilijää kiinnostavia kohteita. Paljon filateliaa ja jonkin verran postihistoriaakin. Muutama vähän parempikin kohde. Kauppa kävi kohtalaisesti, arvioltani noin puolet M30 kohteista meni kaupaksi. Myynnissä oli paljon loistoleimattuja M30 leijonamerkkejä, joille oli lähtöhinnaksi laitettu kaikille kymppi; useat menivät tällä hinnalla kaupaksi, joten voidaan todeta, että keräilijät ovat valmiita maksamaan noin kympin puuttuvasta loistoleimaisesta M30 merkistä. Yllättäjiäkin näissä oli, nimittäin muuten mielestäni aika tavallinen 50p keltaisen merkin loisto ”Kurkijoki” leimalla nousi aina 52 euroon. Kyseessä lienee ollut Kurkijoki-leimaa etsivien kaksintaistelu, eikä niinkään M30 keräilyyn liittyvä asia.

Siirtynyt 35mk Olavinlinna. Myyntihinta 87 euroa.

Muutamia leimattuja rullamerkkejäkin oli myynnissä, nämä eivät kaikki menneet kaupaksi, mutta 1mk oranssi pystypari (eli myydystä rullasta myöhemmin irroitettuja merkkejä leimattuna) meni kaupaksi kympillä. Joku maksoi 1mk vihreästä ”kantapääkikka” leijonasta kympin – eli kyseessä oli suurikokoinen pallomainen ilmeisesti roskan aiheuttama kuvakevirhe. Albertilla on ennenkin ollut myynnissä 20mk postitalo merkin erikoisuuksia, ja oli tälläkin kertaa kolme kappaletta – ”matala merkki” myytiin hintaan 75 euroa. Kaksi muuta siirtymäerikoisuutta jäi huutokaupan aikana myymättä. Myös merkkiparilla oleva laskos jäi myymättä. Laskos oli mielestäni asiallinen. Siirtynyt 35mk Olavinlinna-merkki myytiin pienen kisailun jälkeen hintaan 87 euroa.

Postikortti Petsamon kautta laivalla Yhdysvaltoihin. Helsingistä 2 tai 12.7.1940 New Yorkiin, USAan. Taksa: Postikortti ulkomaille (1.11.1936 – 30.9.1942) 2,00mk. Kulkenut Petsamon kautta. Suomen sensuuri.

Mielenkiintoinen ja mielestäni vähän parempi postihistoriakohde, joka myytii 42 eurolla oli 2mk karmiini single postikortilla Yhdysvaltoihin 1940. Kortti ei näyttänyt juuri miltään ja itse asiassa tarkasti katsoen huomasin merkinkin olevan risan… mutta silti kyseessä on hyvä kohde. Nimittäin kortti on kulkenut Petsamon kautta laivalla suoraan Yhdysvaltoihin. Laiva on ollut toinen tai kolmas Petsamon kautta kulkenut Thorden varustamon laiva nimeltään joko S/S Marisa Thorden (2. laiva, joka lähti 9.7.) tai S/S Karin Thorden (3. laiva, joka lähti 20.7.). Kortti viittaisi S/S Karin Thordeniin, koska siinä ei ole Englannin sensuurin leimoja. S/S Marisa Thorden ohjattiin Englantiin, jossa posti sensuroitiin ja laiva sai sen jälkeen jatkaa matkaansa. Lisää tietoa näistä laivoista ja postin kulusta Petsamon kautta saa Hannu Kaupin kirjasta tai Esko Seitsosen Filatelistiss ajulkaistusta artikkelisarjasta. Kortilla olevassa leimassa on mykkä neliö, joka on ilmeisesti ”nolla”.

Kirje Helsingistä 2.1.1943 Zürichiin Sveitsiin. 4½mk sininen leijona single. Suomen sensuuri. Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille (1.10.1942 – 30.6.1945) 4,50mk.

Parempana yksittäispostitteena oli myytävänä 4½mk sininen singlenä Sveitsiin vuodelta 1943. Tässä lähtöhinta oli laitettu 90 euroon. Kohde ei ole tätä kirjoitettaessa mennyt kaupaksi. Nämä 4½mk singlekohteet eivät sittenkään ole mitään kovin helppoja, vaikka niitä on lähiaikoina jonkin verran tullutkin markkinoille myyntiin. ”Vaikeus” on toki vuosien saatossa vähentynyt, mutta nämä pesevät mennen tullen sellaiset kohteet kuin esimerkiksi Duudson virhepainama-arkit ja muut vastaavat modernin filatelian kohteet.

Postihistoriakohteista mainittakoon, että 1,25mk / 50p keltaisen päällepainamamerkin kakkosladelman merkki yksin postikortilla meni kaupaksi 42:lla eurolla. Kysymyksessä oli mielestäni ”siisti” kohde, jolla oli asiallinen Sorsakoski-leimaus. Sensuroitu Talvisodan aikainen kirje Etelä-Afrikkaan myytiin kahdellatoista eurolla ja 10mk sininen single USA:n oli vielä tätä kirjoitettasessa jäänyt kympillä myymättä.

Ehiökortin vastausosa Malojaroslavetsistä 26.4.1936 Leningradin kautta Tammisaareen. 1,20mk punainen ehiökortti ja 10p harmaa sekä 20p vihreä M30 lisämerkit, yhteensä 1½mk. Taksa: Postikortti ulkomaille (1.12.1931 – 31.10.1936) 1,50mk. Malojaroslavets on kuuluisa Napoleonin sotien (1812) taistelupaikka.

Ehiö-osastossa oli myytävänä muutamia ehiökorttien vastausosia, joihin oli laitettu M30 merkkejä lisämerkeiksi. Näistä mielestäni kiinnostavimmat olivat Neuvostoliitosta lähetettyjä. Vaikein tällainen ehiökortti oli 1,20mk punainen ehiökortti 10p ja 20p M30 lisämerkein täydennettynä vuodelta 1936. Toinen kortti oli 1½mk punainen ehiö täydennettynä 50p vihreällä vuodelta 1938. Kumpikin myytiin hieman yli 30 eurolla. Ehiöiden vastauspuoliskot ovat yleisesti hyviä kohteita ja Neuvostoliitto on vähän parempi kohdemaa.

Lentopostikortti Turusta 2.10.1951 Alexandriaan, Egyptiin. 20mk sininen single. Taksa: Postikortti ulkomaille (1.11.1949 – 31.12.1951) 12,00mk, postikortin lentolisä (1.12.1950 – 30.6.1953) vyöhyke 1 8,00mk, yhteensä 20,00mk. Hyvä kohdemaa.

Lentopostia osastossa oli myöskin muutama kiinnostava kohde, nimittäin 20mk sininen leijona yksin lentopostikortilla Egyptiin. Kympin lähtöhinnasta hinta kipusi viiteen kymppiin. Kohde onkin ihan ”hieno”. Toinen samassa osastossa myytävänä ollut M30 kohde oli lentokuori Englantiin vuodelta 1945 toukokuulta. Kuori oli Englannissa sensuroitu ja taksana oli 4½mk kirjetaksa ja kymmeneltä grammalta yhteensä 5mk lentolisiä (2*2,5mk). Tämä taksa oli aika lyhytaikainen, sillä 5mk kirjetaksa tuli voimaan 1.7. 1945 ja 4,00mk lentolisä loppui helmikuun 27. päivä. Mattilan taksakirjassa kerrotaan, että 2,50mk /5g lentotaksa Englantiin alkaisi 15.3.1945 – jos taksa lasketaan tästä oli sen pituus 3½ kuukautta; todellisuudessa lähempänä totuutta lienee noin neljä kuukautta. Kympin lähdöllä tämä kohde on vielä tätä kirjoitettaessa myymättä.

Tätä kirjoitettaessa eivät kohteet ole vielä Postin lakon takia saapuneet, vaikka huutokauppa loppui jo muutamia päiviä sitten. Saas nähdä milloin tulevat.

Syysiltoja sähköistänyttä M30 kauppaa

24 syyskuun, 2015 By Mikael Collan

Filatelia ja postihistoria on kaupankäynnin kohteena jatkuvasti netissä ja kauppaa käydään – ajattelin kirjoittaa muutaman sanan lähiaikoina päättyneistä internet-huutokaupoista, joissa myytiin muutamia kiinnostavia kohteita.

Vähän aikaa sitten päättyi Sinetti Postin huutokauppa numero 116, jossa oli myytävänä muutamia kiinnostavia M30 kohteita. Mainittakoon näistä 1,25mk/50p päällepainamalla oleva keltainen leijonamerkki postikortilla Eestiin vuodelta 1932. Kohteen selitteessä mainittiin, että kyseessä olisi vaikeamman kakkosladelman merkki, mutta erittäin epäselvästä, suorastaan suttuisesta, kuvasta ei varsinaisesti pystynyt asiaa varmistamaan. Itse asiassa suurentamalla kuvaa niin paljon kuin pystyi saattoi tehdä mittauksia ja todeta, että kyseessä saattaa olla ykkösladelma. Joka tapauksessa kohde myytiin 72,60 euron hintaan lähtöhinnan ollessa 30€. Jos kyseessä oli oikeasti kakkosladelma on kohde hyvä – itse asiassa erinomainen merkin postihistoriallinen kohde, sillä kysehän on Suomen ja Eestin välisen postisopimuksen taksasta, jonka mukaan postikortin taksa oli sama kuin taksa Pohjoismaihin. Näissä tarkkuutta vaativissa kohteissa tulisi aina olla mukana suurennettu kuva itse merkistä, jotta jokainen voisi tehdä paremmin päätelmiä kohteen oikeellisuudesta. Itse en lähtenyt huutamaan lainkaan, koska epäilys kalvoi mieltäni.

LISÄYS: Katselin vielä uudestaan kohdetta erään keräilijän kanssa käydyn keskustelun pohjalta ja havaitsin, että kyseinen postikortti olisi kulkenut painotuotteen taksalla, koska sanoja on vain viisi. Tämäkin asia olisi pitänyt heti tajuta, mutta sekään ei paranna kohdetta.

Yllä: Tampereelta 21.4.1937 Nummelle lähetetty vapaapaketti postiennakolla. 2mk/1½mk punainen single. Postiennakkomäärä 50mk. Vain postiennakkomaksu maksettu. Taksa: Postiennakko (-50mk) kotimaassa (1.1.1935 – 31.5.1937) 2,00mk.

Toinen Sinetti Postin huutokaupassa ollut kiinnostava kohde oli 2/1,5mk punainen leijona päällepainamamerkki vapaapaketin postiennakkomaksuna. Nämä pelkän postirahavapauden / vapaakirjeoikeuden ulkopuolelle jäävien maksujen maksuksi käytetyt frankeeraukset ovat kiinnostavia ja tällä merkillä näitä ei joka päivä tule vastaan. Kohde myytiin 8 euron lähdöllä ja päätyi hintaan 17,60€.

eBayssa myytiin liuta kiinnostavia sodanaikaisia M30 kohteita erään Ukrainassa majaansa pitävän myyjän toimesta.

Mukana oli mm. 1940 kesällä Yhdysvaltoihin lähetettyjä kirjeitä, joista parempi, selkeäleimainen, myytiin alle 30€:lla – kohde oli M30 leijonilla maksettu 3½mk taksainen 7.7.1940 leimattu ja ilmeisesti Petsamon kautta kulkenut – toinen oli erittäin rumilla tärähtäneillä leimoilla leimattu kuori, jolla oli singlen 2:75/2mk punainen päällepainama leijonamerkki ”T” leimoin – ilmeisesti kuitenkin vuodelta 1940, tämä myytiin alle vitosella.

Myytävänä oli useita Sveitsiin kulkeneita kuoria alkaen vuodesta 1941, nämä kuoret myytiin yleensä 20-25 eurolla, lisäksi oli 4½mk taksaisia kirjeitä, joista kaksi oli 4½mk sinisellä singlellä – toinen oli lähetetty ensin Helsinkiin, josta edelleen lähetetty Sveitsiin. Tälle edelleen lähetetylle kuorelle oli alunperin jo laitettu tuo 4½mk sininen leijonamerkki, siis Suomen sisäselle osuudelle – kuori oli näin ollen väärätaksainen, myyntihinta oli 56 dollaria, eli himpun verran yli 50 euroa. Toinen 4½mk sininen leijonasingle myytiin hinnalla 78 dollaria eli n. 70 euroa, tämä oli kulkenut 12.1.1943 Helsingistä Zurichiin.

Vaikeimmat eBayssa myydyt kohteet olivat kaksi 9mk postitalomerkin singlekohdetta vuosina 1943 ja 1944 Sveitsiin kirjatulla kirjeellä. Näitä 9mk singlekohteita kirjatuilla kirjeillä ulkomaille 4½mk (kirje -20g) + 4½mk (kirjaaminen ulkomaille) taksalla tunnetaan alle kymmenen. Kyseessä on siis ns. ”kova” kohde. Kohteet eivät olleet menneet ohi myöskään suomalaisilta alan harrastajilta ja niistä käytiinkin jännittävä huutokilpa synkkenevässä syyskuun illassa.

Ensimmäiseksi päättynyt Helsingistä 4.9.1944 Geneveen lähetetty ja Vandiin Sveitsissä edelleen lähetetty kirje (takana Geneven leimaus 9.9.1944) myytiin hintaan 612 dollaria eli noin 550 euroa. Kohde oli kulkenut juuri niihin aikoihin, kun postin kulku Suomesta Saksaan keskeytyi. Tämä voi tarkoittaa, että kohde olisi voinut kulkea jopa Ruotsin kautta Ranskaan, josta Sveitsiin, sillä kuorella ei ole Saksan sensuuria, joka yleensä löytyy kohteilta, jotka ovat Saksaan menevän postin keskeytyksen jälkeen Saksan kautta kolmansiin maihin kulkeneet. Luonnollisesti kohde oli Suomessa sensuroitu.

Toinen 9mk postitalo singlekohde oli 9.2.1943 Helsingissä leimattu ja Baseliin lähetetty. Leimaus on erinomaisen selkeä. Lähettäjä on tunnettu filatelisti A. Rami ja kuoren takana on Suomen postimerkkeilijäyhdistyksen valtuuskunnan filateelinen sensuurileimaus, jossa allekirjoittajana aikansa kovia filatelisteja Lundmark ja Walli. Kuori on myös Suomessa sensuurin tarkastama. Takapuolella on Baselin tuloleimaus 12.2.1943. Kaiken kaikkian hieno kohde tämäkin. Kohde myytiin hintaan 721 dollaria eli noin 650 euroa.

Jälleen voidaan todeta, että M30 huippufilatelia ja postihistoria maksaa ”ihan oikeata rahaa”, vaikka tavallisten kohteiden hinta tuntuukin olevan laskusuhdanteessa. Edellinen 9mk postitalo single meni julkisessa kaupassa kaupaksi joitakin aikoja sitten SFP:n huutokaupassa erään kokoelmaerän mukana – näitä kohteita näkyy verrattaen harvoin.